Ruotsin vaalituloksesta voi olla montaa mieltä. Pitkä hallitusvastuu teki tehtävänsä ja valta siirtyi vihervasemmistolle. En tunne Ruotsin politiikkaa niin paljon että minulla olisi voimakas kanta asiaan.
Ruotsidemokraatit tekivät oman jytkynsä. Minä veikkaan, että suurin syy on Ruotsin melko huonosti onnistuneessa maahanmuuttajien kotouttamispolitiikassa ja ruotsalaiset ovat saaneet tarpeekseen eräiden maahanmuuttajaryhmien rettelöinneistä. Ja ainoa puolue joka sentään puheissa yrittää jotenkin vaikuttaa holtittoman maahanmuuton ja jossain toivotun monikulttuurisuuden rajaamiseen.Paitsioon ruotsidemokraatit on silti ajettu. Samanlaistahan Suomessakin aluksi yritettiin Perussuomalaisten kanssa mutta eipä se oikein onnistunut.
Mutta se mistä olen tosi iloinen oli, ettei feministipuolueen Gudryn Schyman päässyt parlamenttiin. Kirjoitin aikaisemmin tässä kuussa tästä järkyttävästä henkilöstä tai enemmänkin hänen käytöksestään televisioväittelyssä. Unohdin mainitakin, että tämä rouvahan on ns loikkari. Ilmeisesti ei päässyt riittävästi esiin Vasemmistopuolueessa.
Yllättävän paljon Feministipuolue sai ääniä ja erityisesti naisilta. Se on kyllä huolestuttavaa, sillä Ruotsissa feministit ovat jo melkein hallinnollisesti ja poliittisesti kastroineet miehet kun kaikki vaaleissa mukana olleet miehetkin eri puolueissa kilvan ilmoittivat olevansa feministejä. Ihan järkyttävää. Eikä tämä tarkoita ettenkö kannattaisi miesten ja naisten keskinäistä tasa-arvoa. Myös Ruotsissa.
15.9.2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei feministit halua mitään tasa-arvoa vaan naisten ylivaltaa. Jostain syystä heitä ei kuitenkaan haittaa se että maahan saapuu miespuolisia muuttajia kulttuureista jotka ovat erittäin mieskeskeisiä äijä- ja machokulttuureja. Tuossa on joko älyllinen epärehellisyys tai epäjohdomukaisuus.
VastaaPoistaSossut eivät saa enemmistöä edes vasemmiston ja vihreiden avulla kun 113+21+24 jää alle enemmistön .
Ruotsidemokraattien vaalitulosta voi pitää olosuhteisiin nähden hyvinä. Ottaen huomioon sen miten muut puolueet, mediat, julkiset insituutiot ja kaikki mahdolliset tahot olivat heitä vastaan.
Periaatteessa porvarit voisivat muodostaa uuden hallituksen, jos suostuisivat yhteistyöhön ruotsidemokraattien kanssa. Joko ottamalla ruotsidemokraatit hallitukseen tai niin että ruotsidemokraatit toimisivat oppositiossa tukipuolueena. Enemmistöön tarvitaan 175 paikkaa. Tällöin ne saisivat parlamentin enemmistön kun modet, kepu, kansanpuolue ja kristilliset saisivat 84+22+19+17 johon lisättäisiin ruotsidemokraattien 49 jolloin on 191. Veikkaan että näin ei kuitenkaan käy ilman mittavia henkilövaihdoksia kaikkien porvaripuolueiden johdossa.
Ei Ruotsin porvarit voi lyöttäytyä ruotsidemokraattien kanssa kimppaan. Ruotsidemokraatit on niin demonisoitu, että oma uskottavuus menisi vallanhimon vuoksi. Tulisi vielä äänten lisämenetyksiä. Kyllä Ruotsi on niin aivopesty.
PoistaKommentoin tätä kirjoitusta jo jokin aika sitten, mutta kommentti meni bittitaivaaseen, vaikka se näytti menevän läpi. Ehkä bloggerissa oli joku vika.
VastaaPoistaRuotsissa valtapuolueet tulevat edelleenkin jättämään SD:n päätöksenteon ulkopuolelle. Tämän seurauksena SD kasvattaa edelleen kannatustaan nykyisestä 13 prosentista, vaikka puoluetta demonisoitaisiin kuinka. SD:n tulevan vaalimenestyksen kannalta olisi parasta, jos muut puolueet jatkaisivat nykyisen kaltaista maahanmuuttopolitiikkaa.
Jos SD haluaisi menestyä oikeasti, se valitsisi nykyistä kansanomaisemman johtajan, joka ei ole niin kiinni ideologiassa kuin nykyinen puoluejohto. Timo Soinin kaltaisen sanavalmiin hahmon johdolla SD menestyisi vielä nykyistä paremmin. SD-johtajat ovat kaikki nuoria eli sitä sukupolvea, joka on pienestä asti saanut tuntea monikulttuurisen Ruotsin ihanuuden.
Ruotsi oli taloudellisesti vahvimmillaan joskus vuonna 1975. Tuolloin Olof Palmella oli niin paljon rahaa käytössään, että hänen piti keksiä sille uusia käyttötarkoituksia. Silloin keksittiin, että Ruotsista pitää tulla monikulttuurinen yhteiskunta. Tuosta päätöksestä ei sen jälkeen ole lipsuttu muutamaa yksittäistä pysähdystä (vuoden 1989 Luciabeslutet) lukuun ottamatta.
Varmuudella voi sanoa, että hulluus loppuu sitten, kun rahat oikeasti loppuvat.