Olen joskus uutisissa kuullut lievää ihmettelyä kun työttömyyslukuja julkistetaan, että mitkä luvut ovat oikeita kun useammanlaisia lukuja esiintyy tilastoijasta riippuen.
Tasa-arvotutkija Pauli Sumanen viittasi tähän omituisuuteen blogissaan Uudessa Suomessa otsikolla työttömyyden tilastoinnista. Eräs blogin kommentoija julkaisi linkin mielenkiintoiseen TEM:in tutkimukseen nimeltä 'Ikääntyneiden työllisyys- ja työttömyyskehitys uuden ikäpolitiikan aikana'. Hiukan jäin ihmettelemään mitähän tuo uusi ikäpolitiikan aika oikein tarkoittaa.
Mutta sitten tutkimuksen sivulla 11 on taulukko joka hätkähdyttää ellei suorastaan järkytä. Se todentaa vanhan kansanviisauden tilastosta ja emävaleesta.
Siinä on pantu rinnakkain työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämä työnvälitystilasto ja tilastokeskuksen työvoimatutkimus. Molemmissa on omat tiedonkeruunsa ja poikkeavat työttömyysmääritelmät.
No niin. Itse asiaan. Vuoden 2011 työttömyysaste 15-24 vuotiaiden osalta on toisessa tutkimuksessa 10,4% ja toisessa 20,1%. Siis mitä hemmettiä - toinen luku on kaksinkertainen!
Samanlaisia ovat muutkin luvut: 55-59 vuotiaiden kohdalla 11,5% ja 7,0%, 60-64 vuotiaiden luvut olivat 14,9% ja 5,6% eli koko ikäryhmässä 55-64 vuotiaat yhteenlaskettuna 12,8% ja 6,5% eli nekin melkein kaksinkertaiset.Vain ikäryhmissä 25-44 ja 45-54 olivat erot 20-40% luokkaa.
Siis mitä tuollaisilla tilastoilla tekee kukaan? Mielenkiintoisia ovat tiedonkeruumenetelmien erot ja niihin johtaneet syyt. Mutta en ryhdy niitä analysoimaan tässä. Niitä selitellään noissa kahdessa jutussa joihin laitoin linkit edellä. Erityisen huolestuttavia ovat nuo erot tuolla ikähaitarin alku- ja loppupäässä. Eli siellä minne poliitikkojenkin pitäisi suunnata huomionsa ja toimenpiteensä antavat tilastot lukuja kuin lottoarpajaisissa. Huhuh. Lukekaa taas niin tiedätte. Kyllä tieto lisää tuskaa alan ihan oikeasti jo ajatella ;).
28.3.2013
19.3.2013
On tämä mennyt ihan kummaksi!
Sattuipa eteen uutinen. Riihimäellä on musiikkiluokan konsertissa muutettu Laululautta nimisen laulun sanoja. Sana 'luoja' on korvattu sanalla 'luonnon'. En ollut uskoa lukemaani todeksi. Meidän yhteiskuntamme on alkanut entistä enemmän muistuttaa natsi-Saksaa tai Neuvostoliittoa.
Onhan meillä tuollaista pikkusievistelyä ollut jo pidemmän aikaa. Neekeri on musta tai afro-amerikkalainen. Mustalainen on romani. Eduskunnassa valhe on vain muunnettu totuus. Ja mitä kaikkea sitä on keksittykin. Mutta että mennään muuttamaan laulun sanoja tuolla tavoin on minusta jo pöyristyttävää.
En ole uskovainen, mutta tuollainen herkkähipiäisyys on todella jostain totalitaarisista yhteiskunnista kotoisin. Jos noin tarkkana pitää olla sensuurin kanssa niin parasta valita laulettavaksi vain lauluja, joissa ei ole luojaa, jumalaa, enkeleitä eikä tietenkään perkelettä mainittu.
Törkeää tekijänoikeuksien loukkaamista että tuollainen luovan työn lopputulos mennään todennäköisesti luvatta muuttamaan..
Onhan meillä tuollaista pikkusievistelyä ollut jo pidemmän aikaa. Neekeri on musta tai afro-amerikkalainen. Mustalainen on romani. Eduskunnassa valhe on vain muunnettu totuus. Ja mitä kaikkea sitä on keksittykin. Mutta että mennään muuttamaan laulun sanoja tuolla tavoin on minusta jo pöyristyttävää.
En ole uskovainen, mutta tuollainen herkkähipiäisyys on todella jostain totalitaarisista yhteiskunnista kotoisin. Jos noin tarkkana pitää olla sensuurin kanssa niin parasta valita laulettavaksi vain lauluja, joissa ei ole luojaa, jumalaa, enkeleitä eikä tietenkään perkelettä mainittu.
Törkeää tekijänoikeuksien loukkaamista että tuollainen luovan työn lopputulos mennään todennäköisesti luvatta muuttamaan..
13.3.2013
Hauskoja tarinoita IT-uraltani
Facebookissa eräs ex-kollega muisteli vastikään menneitä kertoen:
''
Niinpä siinä kävi, että "eräs" henkilö arveli tunnistavansa itsenä kertomuksesta. Ja minähän se toden totta olin ollut. Avainsanoja tuossa kertomuksessa oli tietenkin selittämättömät ohjelmisto- ja koneoikut. Lukija varmaan ymmärtääkin tuosta kirjoituksen sävystä että kyse oli huumorista. Harvoin minä tuota diagnoosia annoin mutta jotkut viat tai oikut olivat sen luonteisia ettei niihin kannattanut uhrata hirveästi ruutia. Joko sitä esiintyi erittäin harvoin tai sen aiheuttajan selvittäminen olisi vaatinut suhteettomasti vaivaa. Käynnistettiin kone uudestaan ja sillä selvä. Kokemuksesta oli syntynyt tarkoituksenmukainen ja järkevä menettelytapa.
On minulla ollut muitakin hassuja juttuja kun hoidin IT tukihenkilön tehtäviä osana työtehtäviäni.
Joskus 1980-luvulla kun mikrotietokoneet olivat vielä suhteellisen uusia. Jopa niiden valmisohjelmat saattoivat olla puutteellisesti ohjelmoituja ja siten alttiita kaikenlaisille tahattomille näpyttelyvirheille. Minä kehitin kaikenlaisten tarpeellisten ja hienojen vertailujen ja testien rinnalle oman testi, jolle annoin nimityksen 'perstesti'- Luit aivan oikein. Kyse oli takapuolitestiksi nimeämäni ohjelmistotesti. Muistan aina sliipatun ohjelmistomyyjän kauhistuneen ilmeen kun käynnistin ohjelman ja muutaman alkujutun jälkeen nousin tuolilta. käännyin takaperin ja istuin takapuolellani näppäimistön päälle ja ehkä vielä heiluttelin siinä käsiänikin mielivaltaisesti näppäimistöllä. Jos ohjelma kertoi vain aneemisesti kuvaruudulla 'syöttövirhe' tai jotain muuta vastaavaa siinä oli ainakin osa asianmukaisia varmistuksia. Tämä voitiin toistaa muutaman kerran ohjelman käytön aikana eri kohdissa. Kotimaassa tehdyistä valitettavan monet ohjelmat olivat aika alkeelliset eivätkä läpäisseet tällaista alkeellista testiä. No ei tämöä tietenkään ainoa testi ollut.
Sitten lähes noiden auringonpilkkujen veroinen oli testi, jonka jälkeenpäin nimitin 'intiaanien sadetanssiksi'. Eräällä sihteerillämme ollut tekstinkäsittelyyn käytetty tietokone pimensi kuvaruutunsa useita kertoja päivän aikana. Tämä kone oli malliltaan sellainen, että kuvaruutu, tietokone ja näppäimistö olivat saman kotelon sisällä. Tietokoneen hiiriä ei siihen aikaan ollut edes olemassa. Tein vaikka minkälaisia diagnoosiajoja kyseisellä koneella mitään virheitä ei ilmennyt. Mutta heti kun sihteeri istahti koneen edessä olevalle konttorituolille pimeni kuvaruutu. Ja palasin ihmettelemään vikaa. Toistimme tätä muutaman kerran.
Siinä vaiheessa totesin, että joku vika on löydyttävä. Ja aloin kokeilla mitä tapahtuu kun istuudun. Ei mitään. Tapahtuuko jotain kun nousen tuolilta. Ei mitään. Sitten aloin heilua ja viittelöidä eri tavoin mistä sitten myöhemmin annoin tuon nimityksen intiaanien sadetanssi. koska sellaiselta se todella koomisuudessaan näytti. Ja ihme tapahtui. Sain kuvaruudun pimenemään. Ja kun tätä oli muutaman kerran tapahtunut selittämättömästi alkoi selvitä korrelaatio. Jos pidin kädelläni kiinni konekirjoituspöydästä kun takapuoleni irtosi konttorituolista pimeni kuvaruutu. Jos taas nousin konttorituolista ilman että käteni oli konekirjoituspöydällä sain nousta eikä kuvaruudulla tapahtunut mitään. Tuo sadetanssi tavallaan paljasti tuon korrelaation. Ja olihan minulla suorissa housuissa keinokuitua. Samoin konttorituolin päällinen oli keinokuitua. Eli koko ongelman aiheutti staattisen sähkön purkaus.Käsittääkseni sitä vielä helpotti, ettei vanhanaikaisessa konttorissamme ollut edes tietokoneilla maadoitettuja pistorasioita.
Että sellaista. Auringonpilkkuja, perstestejä ja intiaanien sadetansseja on tullut harrastettua.
''
Niinpä siinä kävi, että "eräs" henkilö arveli tunnistavansa itsenä kertomuksesta. Ja minähän se toden totta olin ollut. Avainsanoja tuossa kertomuksessa oli tietenkin selittämättömät ohjelmisto- ja koneoikut. Lukija varmaan ymmärtääkin tuosta kirjoituksen sävystä että kyse oli huumorista. Harvoin minä tuota diagnoosia annoin mutta jotkut viat tai oikut olivat sen luonteisia ettei niihin kannattanut uhrata hirveästi ruutia. Joko sitä esiintyi erittäin harvoin tai sen aiheuttajan selvittäminen olisi vaatinut suhteettomasti vaivaa. Käynnistettiin kone uudestaan ja sillä selvä. Kokemuksesta oli syntynyt tarkoituksenmukainen ja järkevä menettelytapa.
On minulla ollut muitakin hassuja juttuja kun hoidin IT tukihenkilön tehtäviä osana työtehtäviäni.
Joskus 1980-luvulla kun mikrotietokoneet olivat vielä suhteellisen uusia. Jopa niiden valmisohjelmat saattoivat olla puutteellisesti ohjelmoituja ja siten alttiita kaikenlaisille tahattomille näpyttelyvirheille. Minä kehitin kaikenlaisten tarpeellisten ja hienojen vertailujen ja testien rinnalle oman testi, jolle annoin nimityksen 'perstesti'- Luit aivan oikein. Kyse oli takapuolitestiksi nimeämäni ohjelmistotesti. Muistan aina sliipatun ohjelmistomyyjän kauhistuneen ilmeen kun käynnistin ohjelman ja muutaman alkujutun jälkeen nousin tuolilta. käännyin takaperin ja istuin takapuolellani näppäimistön päälle ja ehkä vielä heiluttelin siinä käsiänikin mielivaltaisesti näppäimistöllä. Jos ohjelma kertoi vain aneemisesti kuvaruudulla 'syöttövirhe' tai jotain muuta vastaavaa siinä oli ainakin osa asianmukaisia varmistuksia. Tämä voitiin toistaa muutaman kerran ohjelman käytön aikana eri kohdissa. Kotimaassa tehdyistä valitettavan monet ohjelmat olivat aika alkeelliset eivätkä läpäisseet tällaista alkeellista testiä. No ei tämöä tietenkään ainoa testi ollut.
Sitten lähes noiden auringonpilkkujen veroinen oli testi, jonka jälkeenpäin nimitin 'intiaanien sadetanssiksi'. Eräällä sihteerillämme ollut tekstinkäsittelyyn käytetty tietokone pimensi kuvaruutunsa useita kertoja päivän aikana. Tämä kone oli malliltaan sellainen, että kuvaruutu, tietokone ja näppäimistö olivat saman kotelon sisällä. Tietokoneen hiiriä ei siihen aikaan ollut edes olemassa. Tein vaikka minkälaisia diagnoosiajoja kyseisellä koneella mitään virheitä ei ilmennyt. Mutta heti kun sihteeri istahti koneen edessä olevalle konttorituolille pimeni kuvaruutu. Ja palasin ihmettelemään vikaa. Toistimme tätä muutaman kerran.
Siinä vaiheessa totesin, että joku vika on löydyttävä. Ja aloin kokeilla mitä tapahtuu kun istuudun. Ei mitään. Tapahtuuko jotain kun nousen tuolilta. Ei mitään. Sitten aloin heilua ja viittelöidä eri tavoin mistä sitten myöhemmin annoin tuon nimityksen intiaanien sadetanssi. koska sellaiselta se todella koomisuudessaan näytti. Ja ihme tapahtui. Sain kuvaruudun pimenemään. Ja kun tätä oli muutaman kerran tapahtunut selittämättömästi alkoi selvitä korrelaatio. Jos pidin kädelläni kiinni konekirjoituspöydästä kun takapuoleni irtosi konttorituolista pimeni kuvaruutu. Jos taas nousin konttorituolista ilman että käteni oli konekirjoituspöydällä sain nousta eikä kuvaruudulla tapahtunut mitään. Tuo sadetanssi tavallaan paljasti tuon korrelaation. Ja olihan minulla suorissa housuissa keinokuitua. Samoin konttorituolin päällinen oli keinokuitua. Eli koko ongelman aiheutti staattisen sähkön purkaus.Käsittääkseni sitä vielä helpotti, ettei vanhanaikaisessa konttorissamme ollut edes tietokoneilla maadoitettuja pistorasioita.
Että sellaista. Auringonpilkkuja, perstestejä ja intiaanien sadetansseja on tullut harrastettua.
8.3.2013
Kirsi Piha ja etätyö
Kirsi Piha oli TV1:n aamutelevisiossa kertomassa tekemästään etätyötutkimuksesta. Samassa yhteydessä hän kertoi kuinka suuri osa ihmisistä haluaisi tehdä etätöitä ja kuinka pieni osa heistä sitä tänä päivänä tekee.
Ensimmäisen kerran samassa etätyöasiassa hehkutti Kirsi Pihan aviomies Saku Tuominen kuinka hienoa olisi kun mahdollisimman moni voisi tehdä etätyötä ja olla luova yms.
Olen samaa mieltä. Minulla oli palkkatyössä viimeisimmässä työpaikassani ennen eläköitymistä mahdollisuus tehdä etätyötä. Käytössä oli erilaiset nykyaikaiset viestintävälineet tavanomaisen puhelimen lisäksi. Ryhmäkohtaiseen ja avoimeen pikaviestintään käytimme omaa IRC-palvelinta, hiukan hitaampaan monenkeskiseen viestintään käytimme ns Usenet uutisryhmiä. Ja sitten kahdenvälisessä viestinnässä käytimme sähköpostia ja puhelimia, jotka käytännössä olivat matkapuhelimia. Faksit olivat jo jääneet aika marginaaliin.
Noilla edellä luettelemillani viestintävälineillä pysyi aika hyvin perillä asioista ja jonkinlainen virtuaalinen sosiaalinen kanssakäyminenkin oli mahdollista. Jotkut tekivät etätyötä 100-500 km päässä ja kävivät toimistolla ehkä vain kerran parissa kuukaudessa.
Itse kävin vähän useammin toimistolla koska jotkut työtehtäväni edellyttivät fyysistä läsnäoloa.
Työpaikka oli IT-alalla, missä työmotivaatio on yleensä hyvä, ellei työnantaja ole mennyt sitä ehdoin tahdoin pilaamaan. Niin meinasi meilläkin käydä vai taisiko peräti niin käydäkin, kun omistaja vaihtui ja pani tilalle jonkin ajan kuluttua omat käskyläisensä.
Siinä vaiheessa kun vielä yrityksen yleinen henki oli hyvä ja työntekijöiden työmotivaatio oli kohdallaan etätyö pelasi hyvin. Työtuloksia kuitenkin seurattiin ja jos siellä joukossa joku yritti oikeasti lusmuilla niin se kyllä havaittiin nopeasti.
Jo silloin kun Saku Tuominen ensimmäisen kerran hehkutti tuota etätyötä kuinka hyvää se olisi työntekijöille yms niin en minä siinä ollut eri mieltä. Mutta sitä ihmettelin ettei Saku Tuominen missään julkisuudessa etätyön propagoijana esiintyessään maininnut mitään siitä, että eihän se kaikkiin työtehtäviin kerta kaikkiaan sovellu. Nyt hänen vaimonsa Kirsi Piha esiintyy aivan samalla tavoin. Aivan kuin koko Suomen kansa olisi sellaisissa töissä joita voi tehdä etätyönä. Jopa opiskelijoilla oli tehty kysely etätöistä ja he pitivät sitä hyvin luontevana. Montakohan ammattikoululaista opiskelijaa oli kyselyssä? Oliko vain korkeakoulusta ja ammattikorkeakoulusta.
Miten tekee tehdastyöläinen, karjanhoitaja, siivooja, tarjoilija, muu ravintolatyöntekijä, kaupan kassa tai myyjä etätöitä. Ei mitenkään. Miten käyttäytyvät ihmiset etätyöhön soveltuvissakin työtehtävissä jo yrityksessä on huono työilmapiiri ja -motivaatio? Silloin ei tarvitse pelätä Kirsi Pihan aamuhaastattelussa mainitsemaa, että ihmiset tekevät liikaa töitä. Jos työ ei ole mielenkiintoista eikä motivoivaa ja henkilöstöllä on paha olla niin hyvä jos tekevät edes jonkun minimin.
Minusta etätyö on hyvä juttu ja sitä sietääkin propagoida mutta toivoisi propagandisteilta laaja-alaisempaa ymmärrystä työelämän ilmiöihin. Ei koko kansa ainakaan vielä työskentele tehtävissä jotka kaikki soveltuvat etätöihin.
Ensimmäisen kerran samassa etätyöasiassa hehkutti Kirsi Pihan aviomies Saku Tuominen kuinka hienoa olisi kun mahdollisimman moni voisi tehdä etätyötä ja olla luova yms.
Olen samaa mieltä. Minulla oli palkkatyössä viimeisimmässä työpaikassani ennen eläköitymistä mahdollisuus tehdä etätyötä. Käytössä oli erilaiset nykyaikaiset viestintävälineet tavanomaisen puhelimen lisäksi. Ryhmäkohtaiseen ja avoimeen pikaviestintään käytimme omaa IRC-palvelinta, hiukan hitaampaan monenkeskiseen viestintään käytimme ns Usenet uutisryhmiä. Ja sitten kahdenvälisessä viestinnässä käytimme sähköpostia ja puhelimia, jotka käytännössä olivat matkapuhelimia. Faksit olivat jo jääneet aika marginaaliin.
Noilla edellä luettelemillani viestintävälineillä pysyi aika hyvin perillä asioista ja jonkinlainen virtuaalinen sosiaalinen kanssakäyminenkin oli mahdollista. Jotkut tekivät etätyötä 100-500 km päässä ja kävivät toimistolla ehkä vain kerran parissa kuukaudessa.
Itse kävin vähän useammin toimistolla koska jotkut työtehtäväni edellyttivät fyysistä läsnäoloa.
Työpaikka oli IT-alalla, missä työmotivaatio on yleensä hyvä, ellei työnantaja ole mennyt sitä ehdoin tahdoin pilaamaan. Niin meinasi meilläkin käydä vai taisiko peräti niin käydäkin, kun omistaja vaihtui ja pani tilalle jonkin ajan kuluttua omat käskyläisensä.
Siinä vaiheessa kun vielä yrityksen yleinen henki oli hyvä ja työntekijöiden työmotivaatio oli kohdallaan etätyö pelasi hyvin. Työtuloksia kuitenkin seurattiin ja jos siellä joukossa joku yritti oikeasti lusmuilla niin se kyllä havaittiin nopeasti.
Jo silloin kun Saku Tuominen ensimmäisen kerran hehkutti tuota etätyötä kuinka hyvää se olisi työntekijöille yms niin en minä siinä ollut eri mieltä. Mutta sitä ihmettelin ettei Saku Tuominen missään julkisuudessa etätyön propagoijana esiintyessään maininnut mitään siitä, että eihän se kaikkiin työtehtäviin kerta kaikkiaan sovellu. Nyt hänen vaimonsa Kirsi Piha esiintyy aivan samalla tavoin. Aivan kuin koko Suomen kansa olisi sellaisissa töissä joita voi tehdä etätyönä. Jopa opiskelijoilla oli tehty kysely etätöistä ja he pitivät sitä hyvin luontevana. Montakohan ammattikoululaista opiskelijaa oli kyselyssä? Oliko vain korkeakoulusta ja ammattikorkeakoulusta.
Miten tekee tehdastyöläinen, karjanhoitaja, siivooja, tarjoilija, muu ravintolatyöntekijä, kaupan kassa tai myyjä etätöitä. Ei mitenkään. Miten käyttäytyvät ihmiset etätyöhön soveltuvissakin työtehtävissä jo yrityksessä on huono työilmapiiri ja -motivaatio? Silloin ei tarvitse pelätä Kirsi Pihan aamuhaastattelussa mainitsemaa, että ihmiset tekevät liikaa töitä. Jos työ ei ole mielenkiintoista eikä motivoivaa ja henkilöstöllä on paha olla niin hyvä jos tekevät edes jonkun minimin.
Minusta etätyö on hyvä juttu ja sitä sietääkin propagoida mutta toivoisi propagandisteilta laaja-alaisempaa ymmärrystä työelämän ilmiöihin. Ei koko kansa ainakaan vielä työskentele tehtävissä jotka kaikki soveltuvat etätöihin.
Timo Soini, BBC:n Hardtalk ja Carl Haglund
Hardtalkin haastattelija oli ihan terävänä. Varmaan häntä oli Suomesta käsin valmennettu Soinin tai perussuomalaisten vastavoimien toimesta mutta yksi kysymys ainakin oli ihan aiheellinen.
Timo Soini meni minusta tekemään virheen kun lupasi, että jos joku puolueen kansanedustaja saa rikostuomion rasismista niin hänet erotetaan puolueesta. Siinä vaiheessahan ei Jussi Halla-ahon rikostuomio ollut vielä lainvoimainen. ja saattoi olla ettei Timo Soini uskonut tuomion jäävän voimaan. Eli hän ei ottanut huomioon, että joutuisi vielä tuota lupaustaan selvittämään.
Eihän tuota tuomiota kukaan täysjärkinen uskonut että se pysyisi korkeimmassa oikeudessa. Olihan se niin omituista että lauseita irrotetaan asiayhteydestä ja sitten niille annetaan merkityksiä joita niissä ei ole silloin kun ne luetaan siinä alkuperäisessä asiayhteydessä.
Ehkä se oli ainoa tapa saada verenhimoinen lehdistö hetkeksi aikaa hiljaa, että lupasi puolueesta erottamisella.
Mutta kyllä se oli virhe. Ei olisi pitänyt mennä tuollaista lupaamaan. Eikä sellaiset selitykset että Halla-aho on ihan riittävästi jo asian pitkittyessä kärsinyt lievennä tuon lupauksen rikkomista.
Ihan järjetöntä olisi ollut erottaa Jussi Halla-aho Perussuomalaiset puolueesta on minunkin mielipiteeni mutta ei pitäisi tuollaisia löysiä lupauksiakaan mennä ennenaikaisesti sanomaan. Pitkä miinus Timo Soinille katteettomasta lupauksesta. Olisi mieluummin sanonut tehneensä virheen kun meni tuollaista lupaamaan tai jotain kuuta vastaavaa.
.
Timo Soini meni minusta tekemään virheen kun lupasi, että jos joku puolueen kansanedustaja saa rikostuomion rasismista niin hänet erotetaan puolueesta. Siinä vaiheessahan ei Jussi Halla-ahon rikostuomio ollut vielä lainvoimainen. ja saattoi olla ettei Timo Soini uskonut tuomion jäävän voimaan. Eli hän ei ottanut huomioon, että joutuisi vielä tuota lupaustaan selvittämään.
Eihän tuota tuomiota kukaan täysjärkinen uskonut että se pysyisi korkeimmassa oikeudessa. Olihan se niin omituista että lauseita irrotetaan asiayhteydestä ja sitten niille annetaan merkityksiä joita niissä ei ole silloin kun ne luetaan siinä alkuperäisessä asiayhteydessä.
Ehkä se oli ainoa tapa saada verenhimoinen lehdistö hetkeksi aikaa hiljaa, että lupasi puolueesta erottamisella.
Mutta kyllä se oli virhe. Ei olisi pitänyt mennä tuollaista lupaamaan. Eikä sellaiset selitykset että Halla-aho on ihan riittävästi jo asian pitkittyessä kärsinyt lievennä tuon lupauksen rikkomista.
Ihan järjetöntä olisi ollut erottaa Jussi Halla-aho Perussuomalaiset puolueesta on minunkin mielipiteeni mutta ei pitäisi tuollaisia löysiä lupauksiakaan mennä ennenaikaisesti sanomaan. Pitkä miinus Timo Soinille katteettomasta lupauksesta. Olisi mieluummin sanonut tehneensä virheen kun meni tuollaista lupaamaan tai jotain kuuta vastaavaa.
.
Hyvää naistenpäivää!
Hyvää naistenpäivää kaikille minua lähellä oleville naisille. Aina välillä joutuu miettimään mitä olisi elämä ilman naisia ;) Aikamoinen kauhuskenaario sellaisesta muodostuu mielessäni. Onneksi maailmassa on naisia.
Ensin oli äiti ja isosisko. Nyt jo molemmat poismenneitä ja näin juhlapäivänä on pakko tunnustaa että on usein ikävä heitä. Vaimoja minulla on ollut kaksi. Ei tietenkään yhtä aikaa vaan peräkkäin. Aikuisia tyttäriä kolme. Kaikista olen ylpeä! Ja sitten miniä ja hurmaava tyttölapsi lapsenlapsena.
Miehiä on perheessäni ollut vähemmän. Isän lisäksi minulla on kaksi poikaa ja yksi pojanpoika.
Mutta tänään juhlin lähipiirini naisia ja miksei muitakin.
Ensin oli äiti ja isosisko. Nyt jo molemmat poismenneitä ja näin juhlapäivänä on pakko tunnustaa että on usein ikävä heitä. Vaimoja minulla on ollut kaksi. Ei tietenkään yhtä aikaa vaan peräkkäin. Aikuisia tyttäriä kolme. Kaikista olen ylpeä! Ja sitten miniä ja hurmaava tyttölapsi lapsenlapsena.
Miehiä on perheessäni ollut vähemmän. Isän lisäksi minulla on kaksi poikaa ja yksi pojanpoika.
Mutta tänään juhlin lähipiirini naisia ja miksei muitakin.
5.3.2013
Satellittiyhteydet maahanmuuttajille?
Muistelen lukeneeni jonkun kaupungin sosiaalisesta asuntokannasta vastaavan henkilön valittaneen kun tulee kovin kalliiksi vuokranantajalle kustantaa mm maahanmuuttajien asuntoihin satellittiyhteydet.
No löytyihän se uutinenkin. Alkuperäinen uutinen oli näköjään ollut Turun Sanomissa.
Kyllä tämä hiukan ihmetyttää. Onhan se ihan kiva tehdä meille asumaan tulleiden elämä mukavaksi, mutta eikö voisi odottaa, että nämä ihmiset työllistyvät ja hankkivat itse ylimääräiset palvelunsa. Ymmärtäisin jos sosiaaliasunnoilla olisi markkinointiongelmia niin ne olisi jotenkin tehtävä houkutteleviksi uusille vuokralaisille.
Eli ei se ihan urbaanilegendaa ole, että maahanmuuttajat saavat kantasuomalaisia paremmat palvelut yhteiskunnan varoista. Ei kai se ihan näin ole ollut tarkoitus?
No löytyihän se uutinenkin. Alkuperäinen uutinen oli näköjään ollut Turun Sanomissa.
Kyllä tämä hiukan ihmetyttää. Onhan se ihan kiva tehdä meille asumaan tulleiden elämä mukavaksi, mutta eikö voisi odottaa, että nämä ihmiset työllistyvät ja hankkivat itse ylimääräiset palvelunsa. Ymmärtäisin jos sosiaaliasunnoilla olisi markkinointiongelmia niin ne olisi jotenkin tehtävä houkutteleviksi uusille vuokralaisille.
Eli ei se ihan urbaanilegendaa ole, että maahanmuuttajat saavat kantasuomalaisia paremmat palvelut yhteiskunnan varoista. Ei kai se ihan näin ole ollut tarkoitus?
Nykyfemismin oudot tuulet
Satuin tuossa lukemaan feministisen Tulva-lehden nettisivustoa. Silmiini sattui siellä Tulva-lehden toimittajien vetoomus Naisasialiitto Unionin sääntömuutokseksi. Tarkoitus olisi ilmeisesti jotenkin tehdä Unionista ainakin näennäisesti tasa-arvoinen siten, että jäseniksi voitaisiin hyväksyä myös miehiä. Lihavoin tuon ilmaisun näennäisesti tasa-arvoinen koska ei järjestön ideologia ole sillä tarkoitus muuttaa. Se olisi edelleenkin feministinen järjestö.
Mutta kun luin tuota vetoomusta niin silmiini osui vetoomuksessa aivan omituinen osatavoite:
'Feminismi ei synny sukupuolesta vaan halusta murtaa kahden sukupuolen järjestelmä ja sen hierarkiat.'
Siis mitä? Onko tarkoitus hävittää kokonaan eri sukupuolet? Ei olisi enää erikseen miehiä tai naisia vaan kaikki olisivat vain yhtä ihminen sukupuolta! Varmaan ajatuksena on esittää, että synnyttäminen ja imettäminenkin ovat vain sosiaalisia konstruktioita! Näin ajatellen koko perinteinen lisääntymismenetelmäkin pitää laventaa käsittämään kaikenlaisten parisuhteiden oikeudeksi lisääntyä niille soveltuvin menetelmin.
Minua on jäänyt ihmetyttämään miten suomalaisessa naisliikkeessä on alkanut esiintyä julkilesboina esiintyviä naisia. Ikään kuin seksuaalinen suuntautuminen olisi jotenkin tärkeä tekijä naisten tasa-arvoisia oikeuksia ajettaessa. Lisäksi vielä nämä samaiset ihmiset ovat innostuneet ajamaan LHBTIQ-ihmisten asioita (homot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset sekä queerit) ikään kuin naisliike ajaisi kaikkien muiden paitsi heteromiesten etuja. Pitää taas tässä todeta, että minulla ei ole mitään heitä ketään vastaan ja elämäni aikana tuttavapiiriini on kuulunut kymmenittäin homoja ja muutaman lesbonkin olen oppinut tuntemaan mutta minusta jotenkin olisi luontevampaa, että erilaisten sukupuolisten vähemmistöjen etujen ajaminen olisi erillään puhtaasta naisliikkeestä.
Toisaalta olihan Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksella (aikaisemmalta nimeltään naistutkimuksen laitos) sukupuolentutkimukseen eli aikaisemmin naistutkimukseen laskettu mukaan myös kriittinen miestutkimus. Nyt on ilmeisesti hiukan rationalisoitu yliopistolla eikä naistutkimuksella ole enää omaa erillistä laitosta. Eikä tuo sana 'kriittinen' sekään enää esiinny miestutkimuksen yhteydessä. Ihmettelinkin aikoinaan kun minun mielestäni kaiken yliopistotasoisen tutkimuksen pitäisi jo lähtökohtaisesti olla kriittistä.
Toinen vetoomuksen kohta oli sekin kuvaava:
'Tulva-yhteisö on osoittanut, että feministinen toiminta on elävää, voimakasta ja tehokasta ilman että sukupuolta rajataan keinotekoisesti.' (lihavointi on minun)
Mitä on sukupuolen rajaaminen keinotekoisesti? Minusta on ihan luontevaa että me synnymme tyttö- tai poikavauvoina. En minä osaa nähdä siinä mitään keinotekoista.
Kohta meidän varmaan pitää kokoaan kieltää erilliset gynekologit ja urologit sukupuolisidonnaisina koska sellainen jaottelu jakaa sukupuolet keinotekoisesti ja osoittelevasti. Kyllä minullakin pitää tasa-arvon nimissä olla oikeus käyttää sukupuolineutraalin gynekologin palveluksia ;)
Jotta tiedätte keiden kanssa olette tällaisissa asioissa tekemisissä suosittelen lukemaan tuolta Tulva-sivustolta kohdan 'toimituskollektiivi'. Ja älkää ihmetelkö sana kollektiivi vaikka siitä tuleekin mieleen entinen Neuvostoliitto työkollektiiveineen. Ehkä se vanha stalinismi elää vielä tuolla.
.
Mutta kun luin tuota vetoomusta niin silmiini osui vetoomuksessa aivan omituinen osatavoite:
'Feminismi ei synny sukupuolesta vaan halusta murtaa kahden sukupuolen järjestelmä ja sen hierarkiat.'
Siis mitä? Onko tarkoitus hävittää kokonaan eri sukupuolet? Ei olisi enää erikseen miehiä tai naisia vaan kaikki olisivat vain yhtä ihminen sukupuolta! Varmaan ajatuksena on esittää, että synnyttäminen ja imettäminenkin ovat vain sosiaalisia konstruktioita! Näin ajatellen koko perinteinen lisääntymismenetelmäkin pitää laventaa käsittämään kaikenlaisten parisuhteiden oikeudeksi lisääntyä niille soveltuvin menetelmin.
Minua on jäänyt ihmetyttämään miten suomalaisessa naisliikkeessä on alkanut esiintyä julkilesboina esiintyviä naisia. Ikään kuin seksuaalinen suuntautuminen olisi jotenkin tärkeä tekijä naisten tasa-arvoisia oikeuksia ajettaessa. Lisäksi vielä nämä samaiset ihmiset ovat innostuneet ajamaan LHBTIQ-ihmisten asioita (homot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset sekä queerit) ikään kuin naisliike ajaisi kaikkien muiden paitsi heteromiesten etuja. Pitää taas tässä todeta, että minulla ei ole mitään heitä ketään vastaan ja elämäni aikana tuttavapiiriini on kuulunut kymmenittäin homoja ja muutaman lesbonkin olen oppinut tuntemaan mutta minusta jotenkin olisi luontevampaa, että erilaisten sukupuolisten vähemmistöjen etujen ajaminen olisi erillään puhtaasta naisliikkeestä.
Toisaalta olihan Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksella (aikaisemmalta nimeltään naistutkimuksen laitos) sukupuolentutkimukseen eli aikaisemmin naistutkimukseen laskettu mukaan myös kriittinen miestutkimus. Nyt on ilmeisesti hiukan rationalisoitu yliopistolla eikä naistutkimuksella ole enää omaa erillistä laitosta. Eikä tuo sana 'kriittinen' sekään enää esiinny miestutkimuksen yhteydessä. Ihmettelinkin aikoinaan kun minun mielestäni kaiken yliopistotasoisen tutkimuksen pitäisi jo lähtökohtaisesti olla kriittistä.
Toinen vetoomuksen kohta oli sekin kuvaava:
'Tulva-yhteisö on osoittanut, että feministinen toiminta on elävää, voimakasta ja tehokasta ilman että sukupuolta rajataan keinotekoisesti.' (lihavointi on minun)
Mitä on sukupuolen rajaaminen keinotekoisesti? Minusta on ihan luontevaa että me synnymme tyttö- tai poikavauvoina. En minä osaa nähdä siinä mitään keinotekoista.
Kohta meidän varmaan pitää kokoaan kieltää erilliset gynekologit ja urologit sukupuolisidonnaisina koska sellainen jaottelu jakaa sukupuolet keinotekoisesti ja osoittelevasti. Kyllä minullakin pitää tasa-arvon nimissä olla oikeus käyttää sukupuolineutraalin gynekologin palveluksia ;)
Jotta tiedätte keiden kanssa olette tällaisissa asioissa tekemisissä suosittelen lukemaan tuolta Tulva-sivustolta kohdan 'toimituskollektiivi'. Ja älkää ihmetelkö sana kollektiivi vaikka siitä tuleekin mieleen entinen Neuvostoliitto työkollektiiveineen. Ehkä se vanha stalinismi elää vielä tuolla.
.
4.3.2013
Toimittaja Arto Nyberg
Kuuntelen ja katselen mielelläni Arto Nybergin sunnuntai-iltana TV1:ltä tulevaa suoraa haastatteluohjelmaa. Moni muukin tuntuu pitävän kaverista ja hänen tyylistään. Ehkö se viehättävä piirre on, että Arto Nyberg on kuin kuka tahansa meistä tavallisista pulliaisista. Lisäksi hän antaa vierailleen oikeasti mahdollisuuden puhua esittämällä hyviä vauhdittavia kysymyksiä.
Mutta nyt sunnuntaina 03.03.2013 lähetyksessä minua jäi vaivaamaan yksi Arto Nybergin sivulauseessa esittämä heitto kun hän haastatteli Postipankin entistä pankinjohtaja Seppo Lindblomia. Arto Nyberg puhui Suomen vanhasta Neuvostoliiton kaupasta esittäen heiton 'myytiin B-luokan tavaraa A-luokan hinnalla'.
Näyttää myös Arto Nyberg elättelevän tuota harhaluuloa. Mistä ja miksi tuo harhaluulo on syntynyt?
Neuvostoliitto oli vaativa asiakas. Se vaati heille myytäviltä tuotteilta korkeinta mahdollista laatua ja tinki usein hinnan alas. Mutta mikä oli mielenkiintoista havaita he eivät tinkineet hintoja kannattavuusrajan alapuolelle. Mutta voisi leikillisesti sanoa jopa toisinpäin: 'myimme A-luokan tavaraa B-luokan hinnalla'.
Tuo ajatus B-luokan tavarasta on paljolti syntynyt tekstiiliteollisuuden tuotteista. Neuvostoliittolaisilla oli tarkat vaatimukset tuotteille eivätkä ne vastanneet länsimaisia muotikäsityksiä. Ulkopuolinen tarkastelija saattoi kuvitella, että me myymme sinne jotain vanhentunutta ylijäämätavaraa josta Suomessa päästäisiin eroon korkeintaan alennusmyynneissä. Mutta mallit olivatkin asiakkaan itse vaatimia. Mutta raaka-aineiden tai työn laadusta ei neuvostoliittolainen asiakas tinkinyt. No, mitä nyt joskus pienellä lahjonnalla :)
Rehellisellä kaupalla ei laadusta tingitty. Näin jälkeenpäin suomalaiset tietenkin yrittävät esittää kuin me Suomessa olisimme olleet niin neuvokkaita ja taitavia, että onnistuimme huiputtamaan tyhmiä ostajia. Ikäväähän olisi itsetunnolle tunnustaa, että saimme B-luokan tavaraa myytyä kun lahjoimme ostajan edustajat. Ja siihenhän ei mitään neuvokkuutta tarvinnut. Riitti rikollinen röyhkeys. Ja kuka nyt sellaista jälkeenpäinkään tunnustaisi.
Olin jonkin verran mukana Neuvostoliiton kaupassa. Minua usein hämmästytti neuvostoliittolaisen osapuolen asiantuntemus. He tunsivat meidän suomalaisen teollisuuden kustannusrakenteen ja markkinat paremmin kuin me itse. Kun sitten perehdyin näiden kavereiden taustoihin sain ymmärtää, että heidät oli nimenomaan perusteellisesti koulittu kaupankäyntiin länsimaisilla markkinoilla.
Mutta me ostimme vai pitäisikö sanoa jouduimme ostamaan vastakauppoina usein B-luokan tavaraa A-luokan hinnalla. Emmehän me olisi halunneet, mutta se oli usein ehtona omalle kaupallemme. Meidät nähtiin näin suopeina tavoitteelle lisätä muutakin kuin öljyn ja kaasun tuontia Neuvostoliitosta.
Ei Arto Nyberg ensimmäinen toimittaja ole joka tuota hokemaa toistelee.
Mutta nyt sunnuntaina 03.03.2013 lähetyksessä minua jäi vaivaamaan yksi Arto Nybergin sivulauseessa esittämä heitto kun hän haastatteli Postipankin entistä pankinjohtaja Seppo Lindblomia. Arto Nyberg puhui Suomen vanhasta Neuvostoliiton kaupasta esittäen heiton 'myytiin B-luokan tavaraa A-luokan hinnalla'.
Näyttää myös Arto Nyberg elättelevän tuota harhaluuloa. Mistä ja miksi tuo harhaluulo on syntynyt?
Neuvostoliitto oli vaativa asiakas. Se vaati heille myytäviltä tuotteilta korkeinta mahdollista laatua ja tinki usein hinnan alas. Mutta mikä oli mielenkiintoista havaita he eivät tinkineet hintoja kannattavuusrajan alapuolelle. Mutta voisi leikillisesti sanoa jopa toisinpäin: 'myimme A-luokan tavaraa B-luokan hinnalla'.
Tuo ajatus B-luokan tavarasta on paljolti syntynyt tekstiiliteollisuuden tuotteista. Neuvostoliittolaisilla oli tarkat vaatimukset tuotteille eivätkä ne vastanneet länsimaisia muotikäsityksiä. Ulkopuolinen tarkastelija saattoi kuvitella, että me myymme sinne jotain vanhentunutta ylijäämätavaraa josta Suomessa päästäisiin eroon korkeintaan alennusmyynneissä. Mutta mallit olivatkin asiakkaan itse vaatimia. Mutta raaka-aineiden tai työn laadusta ei neuvostoliittolainen asiakas tinkinyt. No, mitä nyt joskus pienellä lahjonnalla :)
Rehellisellä kaupalla ei laadusta tingitty. Näin jälkeenpäin suomalaiset tietenkin yrittävät esittää kuin me Suomessa olisimme olleet niin neuvokkaita ja taitavia, että onnistuimme huiputtamaan tyhmiä ostajia. Ikäväähän olisi itsetunnolle tunnustaa, että saimme B-luokan tavaraa myytyä kun lahjoimme ostajan edustajat. Ja siihenhän ei mitään neuvokkuutta tarvinnut. Riitti rikollinen röyhkeys. Ja kuka nyt sellaista jälkeenpäinkään tunnustaisi.
Olin jonkin verran mukana Neuvostoliiton kaupassa. Minua usein hämmästytti neuvostoliittolaisen osapuolen asiantuntemus. He tunsivat meidän suomalaisen teollisuuden kustannusrakenteen ja markkinat paremmin kuin me itse. Kun sitten perehdyin näiden kavereiden taustoihin sain ymmärtää, että heidät oli nimenomaan perusteellisesti koulittu kaupankäyntiin länsimaisilla markkinoilla.
Mutta me ostimme vai pitäisikö sanoa jouduimme ostamaan vastakauppoina usein B-luokan tavaraa A-luokan hinnalla. Emmehän me olisi halunneet, mutta se oli usein ehtona omalle kaupallemme. Meidät nähtiin näin suopeina tavoitteelle lisätä muutakin kuin öljyn ja kaasun tuontia Neuvostoliitosta.
Ei Arto Nyberg ensimmäinen toimittaja ole joka tuota hokemaa toistelee.
1.3.2013
Silmälääkärit innovoivat
Eräs tuttuni oli laittanut Facebookiin linkin uutiseen, jossa kerrottiin suomalaisen väitöskirjaa tekevän miehen tekemistä tehokkuusselvityksistä intialaisella silmäklinikalla. Klinikasta löytyy mielenkiintoista tietoa Wikipediasta mutta myös suoraan.
Isäni suunnitteli aikoinaan 1980-luvulla menevänsä Moskovaan tohtori Fjodorovin klinikalle silmäleikkaukseen omalla kustannuksellaan. Hän oli yksi alan guruja, joka kävi opettamassa ympäri maailmaa kehittämäänsä leikkaustekniikkaa. Mutta onneksi isän silmälääkäri leikkasi silmän täällä julkisella puolella. En tiedä oliko sillä merkitystä että isälläni oli vain yksi näkevä silmä ja sekin jo sokeutumassa. Yksi hammaslääkäriasemahan meillä on soveltanut samankaltaista liukuhihnamaista tehokäsittelyä käsittääkseni ja kertoo hintojensa olevan kilpailukykyisiä julkisen puolen hammashoidoille. Mutta kun maksajia riittää ei edes silmälääkärien sosiaalinen mielenlaatu ole vielä tuollaista teholeikkausta tuonut Suomeen. Meillä on kai ajattelumallina ahneus ei työn tehostaminen. Tuskin tuolla Ararvindin silmäsairaalassa 1000-1500 euroa per silmä peritään muutaman minuutin hommasta.
Jäi mietityttämään tuo Fjodorovin menetelmä kun en enää muistanut sitä. Siellä tuo liukuhihnaleikkaaminen oli keksitty ja käytössä. Kiinnostuneille tässä lisää tietoja: Aika jännä tarina. Sai uransa alussa jopa potkut kun tappeli pomonsa kanssa ja hänen tutkimus- ja kehittämistyötään pidettiin "epätieteellisinä". Myöhemmin hän menestyi sekä lääketieteellisesti mutta myös liikkeenjohdollisesti tehokkaiden klinikkojensa kanssa taloudellisestikin ja perusti niitä Neuvostoliiton lisäksi ulkomaille Italiaan, Puolaan, Saksaan, Espanjaan, Jemeniin ja Arabiemiraatteihin. Wikipediassakin on tietoja.
Fjodorovista tuli jo Neuvostoliiton aikana menestyvä miljonääri. Hänen intohimonsa oli lentäminen, jonka opiskelu nuorena päättyi jalkaonnettomuuteen. Sen jälkeen Fjodorov ryhtyi opiskelemaan silmälääkäriksi.
Fjodorov kuoli 72 vuotiaana lentäessään helikopterillaan kotiin sen tippuessa maahan vuonna 2000. Jopa kuuluisa amerikkalainen The New York Times julkaisi uutisen Fjodoroovin kuolemasta.
Fjodorovin instituutti sijaitsee 11 eri paikkakunnalla Venäjällä tälläkin hetkellä ja on valmis kouluttamaan menetelmiinsä länsimaisiakin asiantuntijoita. Fjodorovin eläessä hän oli suosittu luennoitsija länsimaissakin kehittämiensä vallankumouksellisten menetelmien johdosta.
Siitä minulla ei ole tietoa onko Aravindin klinikka hyödyntänyt Fjodorovin kehittämiä menetelmiä ja sitten kehittänyt niitä eteenpäin omiin oloihinsa soveltuviksi. Vai onko Aravindillä kokonaan 'keksitty pyörä uudestaan'? Näin olisi pääteltävissä siitä, että missään heidän sivuillaan ei mainita tällaista uranuurtajaa kuin Fjodorov. Käsittääkseni Fjodorovin joistakin leikkausmenetelmistä tuli hyvin nopeasti silmäkirurgien standardimenetelmiä ympäri maailman. Liukuhihnaleikkaaminen ei sitten samalla tavoin yleistynyt. Aravindin liukuhihnaleikkaamisestahan minullekin muistui Fjodorov mieleeni.
Isäni suunnitteli aikoinaan 1980-luvulla menevänsä Moskovaan tohtori Fjodorovin klinikalle silmäleikkaukseen omalla kustannuksellaan. Hän oli yksi alan guruja, joka kävi opettamassa ympäri maailmaa kehittämäänsä leikkaustekniikkaa. Mutta onneksi isän silmälääkäri leikkasi silmän täällä julkisella puolella. En tiedä oliko sillä merkitystä että isälläni oli vain yksi näkevä silmä ja sekin jo sokeutumassa. Yksi hammaslääkäriasemahan meillä on soveltanut samankaltaista liukuhihnamaista tehokäsittelyä käsittääkseni ja kertoo hintojensa olevan kilpailukykyisiä julkisen puolen hammashoidoille. Mutta kun maksajia riittää ei edes silmälääkärien sosiaalinen mielenlaatu ole vielä tuollaista teholeikkausta tuonut Suomeen. Meillä on kai ajattelumallina ahneus ei työn tehostaminen. Tuskin tuolla Ararvindin silmäsairaalassa 1000-1500 euroa per silmä peritään muutaman minuutin hommasta.
Jäi mietityttämään tuo Fjodorovin menetelmä kun en enää muistanut sitä. Siellä tuo liukuhihnaleikkaaminen oli keksitty ja käytössä. Kiinnostuneille tässä lisää tietoja: Aika jännä tarina. Sai uransa alussa jopa potkut kun tappeli pomonsa kanssa ja hänen tutkimus- ja kehittämistyötään pidettiin "epätieteellisinä". Myöhemmin hän menestyi sekä lääketieteellisesti mutta myös liikkeenjohdollisesti tehokkaiden klinikkojensa kanssa taloudellisestikin ja perusti niitä Neuvostoliiton lisäksi ulkomaille Italiaan, Puolaan, Saksaan, Espanjaan, Jemeniin ja Arabiemiraatteihin. Wikipediassakin on tietoja.
Fjodorovista tuli jo Neuvostoliiton aikana menestyvä miljonääri. Hänen intohimonsa oli lentäminen, jonka opiskelu nuorena päättyi jalkaonnettomuuteen. Sen jälkeen Fjodorov ryhtyi opiskelemaan silmälääkäriksi.
Fjodorov kuoli 72 vuotiaana lentäessään helikopterillaan kotiin sen tippuessa maahan vuonna 2000. Jopa kuuluisa amerikkalainen The New York Times julkaisi uutisen Fjodoroovin kuolemasta.
Fjodorovin instituutti sijaitsee 11 eri paikkakunnalla Venäjällä tälläkin hetkellä ja on valmis kouluttamaan menetelmiinsä länsimaisiakin asiantuntijoita. Fjodorovin eläessä hän oli suosittu luennoitsija länsimaissakin kehittämiensä vallankumouksellisten menetelmien johdosta.
Siitä minulla ei ole tietoa onko Aravindin klinikka hyödyntänyt Fjodorovin kehittämiä menetelmiä ja sitten kehittänyt niitä eteenpäin omiin oloihinsa soveltuviksi. Vai onko Aravindillä kokonaan 'keksitty pyörä uudestaan'? Näin olisi pääteltävissä siitä, että missään heidän sivuillaan ei mainita tällaista uranuurtajaa kuin Fjodorov. Käsittääkseni Fjodorovin joistakin leikkausmenetelmistä tuli hyvin nopeasti silmäkirurgien standardimenetelmiä ympäri maailman. Liukuhihnaleikkaaminen ei sitten samalla tavoin yleistynyt. Aravindin liukuhihnaleikkaamisestahan minullekin muistui Fjodorov mieleeni.
27.2.2013
Starsky ja Hutch
Jonkin aikaa sitten televisiosta tuli Starsky & Hutch elokuva. Muistelen joskus 1980-luvun alkupuolella tuota joskus televisiosta katselleeni. Ajattelin jotenkin nostalgisesti muistella vanhaa ja katsella sitä nyt uudestaan.
Taisin joskus 5-10 minuutin kohdalla todeta, että voi mitä roskaa sitä on joskus tullut katseltua. Ja vaihdoin luettavaan.
Samoin on käynyt vanhalle Matlockille. Sarja on niin kaavamainen, että siinä on hyvin vähän mitään mielenkiintoista kun runko on aina samanlainen. Joskus olen katsonut nyt televisiossa näytettyjä uusintoja mutta joka kerta kun olen siirtynyt jotain muuta tekemään olen ollut tyytyväinen.
Politiikka käsittelevissä dokumenttiohjelmissa vaivaa kun toimittajien omat poliittiset sympatiat ja antipatiat paistavat useimmiten liian näkyvästi läpi. Ja kaupalliset kanavat esittävät mitä ihmeellisempiä roskaohjelmia. Tosin tuo näkemys kaupallisten kanavien roskaohjelmista on varmaan hyvin yksilöllistä. Kyllä sillä aineistolla tuntuu olevan katsojia ja näyttää Ylekin jo osallistuvan kilpailuun vastaavalla roskalla.
Minulle riittäisi nykyään televisio, josta tulee ohjelmaa lapsille, uutiset pari kertaa päivässä ja laadukkaita elokuvia. Mitkä ovat laadukkaita elokuvia on tietenkin makuasia. Jotain hyviä dokumentteja voisi myös esittää. Poliisi- ja saippuasarjat ja kaikenlaiset tositvohjelmat voisi minusta lopettaa kokonaan.
No ymmärrän kuitenkin, että edellä olen esittänyt vain omia mielipiteitäni. En mitään apriorisia totuuksia.
Taisin joskus 5-10 minuutin kohdalla todeta, että voi mitä roskaa sitä on joskus tullut katseltua. Ja vaihdoin luettavaan.
Samoin on käynyt vanhalle Matlockille. Sarja on niin kaavamainen, että siinä on hyvin vähän mitään mielenkiintoista kun runko on aina samanlainen. Joskus olen katsonut nyt televisiossa näytettyjä uusintoja mutta joka kerta kun olen siirtynyt jotain muuta tekemään olen ollut tyytyväinen.
Politiikka käsittelevissä dokumenttiohjelmissa vaivaa kun toimittajien omat poliittiset sympatiat ja antipatiat paistavat useimmiten liian näkyvästi läpi. Ja kaupalliset kanavat esittävät mitä ihmeellisempiä roskaohjelmia. Tosin tuo näkemys kaupallisten kanavien roskaohjelmista on varmaan hyvin yksilöllistä. Kyllä sillä aineistolla tuntuu olevan katsojia ja näyttää Ylekin jo osallistuvan kilpailuun vastaavalla roskalla.
Minulle riittäisi nykyään televisio, josta tulee ohjelmaa lapsille, uutiset pari kertaa päivässä ja laadukkaita elokuvia. Mitkä ovat laadukkaita elokuvia on tietenkin makuasia. Jotain hyviä dokumentteja voisi myös esittää. Poliisi- ja saippuasarjat ja kaikenlaiset tositvohjelmat voisi minusta lopettaa kokonaan.
No ymmärrän kuitenkin, että edellä olen esittänyt vain omia mielipiteitäni. En mitään apriorisia totuuksia.
15.2.2013
Toimittajien yksipuolisuutta vai sinisilmäisyyttä?
Olen tänään törmännyt muutamaan asenteelliseen uutiseen. Sitä en osaa sanoa onko tuo ollut tarkoituksellisuutta vai ainoastaan huonoa taustatyötä.
Ensimmäinen ihmetyksen aiheeni tuli television uutisista. Siinä uutisoitiin hyvin dramaattisesti, että eläkevakuutusten maksutulot menevät ensimmäistä kertaa kokonaan eläkkeiden ulosmaksuun ja ettei mitään jää rahastoitavaksi.
Tuo alkuosa pitää paikkansa. Maksutulo on ilmeisesti v 2012 on kuta kuinkin samansuuruinen kuin ulosmaksettavien eläkkeiden määrä. Ja siitä maksutulosta ei todella ole mitään jäänyt rahastoitavaksi. Mutta uutinen ei ollenkaan mainitse, että jättiläismäiset eläkerahastot ovat esimerkiksi v 2012 tuottaneet toimijakohtaisesti tuottoa välillä 7,4 % - 12,9 %. joka tarkoittaa n 10 miljardia vuodessa. Todettakoon, että eläkkeiden ulosmaksu on tällä hetkellä ilmeisesti hiukan yli 20 miljardia vuodessa. Tosin v 2011 tuli miinusta mutta v 2010 ja sitä ennen tuottoa tuli reilusti rahastoitavaksi. Lopullisia tilinpäätöstietoja ei ole vielä saatavissa.
Toinen ehkä hiukan vastaava tai ehkä enemmän kuvaa toimittajan vastenmielisyyttä Perussuomalaisten kansanedustajaa, fil.tohtori Jussi Halla-ahoa vastaan. Helsingin Sanomien uutinen eduskunnan kyselytunnilta tänään 14.02.2013 on otsikoitu "Maahanmuuttajien työhalukkuus nousi keskusteluun eduskunnassa".
Toimittaja Olli Pohjanpalon kirjoittaman uutisen ensimmäinen virke on "Eduskunnan kyselytunnilla työministeri Lauri Ihalainen (sd) ja edustaja Jussi Halla-aho (ps) esittivät erilaisia näkemyksiä maahanmuuttajien työhalukkuudesta."
Eli tässäkin väitetään, että kyseessä oli erilaiset näkemykset työhalukkuudesta. Työministeri Lauri Ihalainen viittasikin muutamalla sanalla epäsuorasti maahanmuuttajien työhalukkuuteen "Kaikki selvitykset, jotka on tehty, osoittavat että maahanmuuttajat ovat halukkaita integroitumaan yhteiskuntaan.". Hyvällä mielikuvituksella voi tulkita ilmaisun ",... halukkaita integroitumaan yhteiskuntaan" tarkoittavan työhalukkuutta vaikka ei sitä selvästi sanottukaan.
Mistä sitten tri Halla-aho puhui? Halla-aho taas viittasi ulkomaalaisiin tutkimuksiin, joiden mukaan nimetön työnhaku ei parantanut mahdollisuuksia saada työtä.
"Työnantajien asenteet ovat liian helppo selitys tiettyjen maahanmuuttajaryhmien huikealle työttömyysasteelle. Todennäköisempi selitys on että heiltä vain keskimääräistä useammin puuttuu niitä ominaisuuksia, jotka ovat suomalaisessa yhteiskunnassa välttämättömiä työllistymiseksi" , hän sanoi.
Eli en minä tuosta ymmärtäisi Halla-ahon tarkoittaneen alkuunkaan työhalukkuutta tai -haluttomuutta. Vaan esimerkiksi puutteellista kielitaitoa, peruskoulutusta ja ammatillista osaamista. Ne kaikki ovat tärkeitä työpaikan saamisen edellytyksiä syntyperäiselle suomalaisellekin miksei sitten maahanmuuttajalle.
Kansanedustaja Astrid Thors oli kertovinaan leikkisästi miten hankalaa olisi työpaikan saanti esimerkiksi Bogomoloff nimiselle. Useimmat poliitikot hiukan naurahtivat kun nimi viittaa melko tunnettuun helsinkiläiseen Kokoomuksen kunnallispoliitikkoon - joskus Bogo lempinimellä kutsuttuun. Bogo puhuu sujuvasti suomea ja äidinkieltään ruotsia ja on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Jos ei hän jostain saisi työpaikkaa heti niin tuskin hän siitä syyttäisi sukunimeään.
Minunkin sukunimeni on venäläinen vaikka ei yhtä selvästi. Etunimeni onkin sitten selvästi venäläinen. Mutta ei minulle ole koskaan tullut mieleen syyttää venäläistä sukunimeä, jos en ole saanut jotain hakemaani työpaikkaa. Ikäsyrjintä on 50 ikävuoden jälkeen ollut paljon vaikuttavampi tekijä mutta senkin ohitti oman alani monipuolinen ja ajan tasalla oleva osaaminen.
On vielä kolmas asia. Taas katsoin jotain ajankohtaisohjelmaa ja siinä taas toimittaja hehkutti Timo Soinille ja Esko Seppäselle kuin hienoa on EU:ssa kun on vapaa liikkuvuus eikä tarvitse passia. Ikään kuin kyse olisi jostain tosi isosta ja hyödyllisestä asiasta.
Mitä me teimme ennen EU::ta? Matkustaessamme Pohjoismaiden ulkopuolelle me haimme poliisilaitokselta ulkomaanpassia. Mitä me nyt EU:n jäsenvaltion kansalaisena teemme? Me haemme poliisilaitokselta ulkomaanpassia, joka maksaa 52 euroa ja kelpaa matkustettaessa muuallekin kuin vain EU:n sisällä. Pelkästään EU:n sisällä meille riittäisi poliisilaitokselta haettava hiukan kooltaan ajokorttia muistuttava henkilökortti ns sirukortti, joka maksaa 53 euroa. Eli se maksaa euron enemmän kuin passi eikä kelpaa matkustusasiakirjaksi EU:n ulkopuolella. Ajokortti vai vastaava ei kelpaa EU:n sisälläkään matkustusasiakirjaksi. Kai sen väärentäminen on sen verran helppoa.
Eli meidän matkustaminen on ihan yhtä byrokraattista kuin ennenkin. EU:n Schengen sopimus on höllentänyt passin tarkastusta rajoilla mutta minä mielelläni hyväksyisin sen, jos me pysyisimme pitämään esimerkiksi kaikenlaiset huumekuriirit ja muut epätoivotut henkilöt poissa maastamme.
Eli ei tuo toimittajakaan ole näköjään koskaan ajatellut asiaa vaan toistelee vain aivopesussa saamaansa mantraa jonkinlaisen totuutena.
Ja ne toimittajan hehkuttamat muutkin liikkuvuusvapaudet on aika kyseenalaisia. Lapseni ovat olleet ulkomailla töissä EU maista Hollannissa, Iso.Britanniassa, Italiassa ja Ranskassa ja joka paikassa on ollut aikamoinen ilmoitus- ja luparuljanssi ennen kuin on päässyt laillisesti töihin. Jos minä kotimaassani Suomessa vaihdan asuinpaikka ja työpaikkaa niin ei minun hirveästi tarvitse erilaisia lupalappuja hankkia. Ja "vapaalla" oleskelullakin on rajoituksia. Että sellaista se meidän vapaa liikkuvuus on EU:ssa!
Ensimmäinen ihmetyksen aiheeni tuli television uutisista. Siinä uutisoitiin hyvin dramaattisesti, että eläkevakuutusten maksutulot menevät ensimmäistä kertaa kokonaan eläkkeiden ulosmaksuun ja ettei mitään jää rahastoitavaksi.
Tuo alkuosa pitää paikkansa. Maksutulo on ilmeisesti v 2012 on kuta kuinkin samansuuruinen kuin ulosmaksettavien eläkkeiden määrä. Ja siitä maksutulosta ei todella ole mitään jäänyt rahastoitavaksi. Mutta uutinen ei ollenkaan mainitse, että jättiläismäiset eläkerahastot ovat esimerkiksi v 2012 tuottaneet toimijakohtaisesti tuottoa välillä 7,4 % - 12,9 %. joka tarkoittaa n 10 miljardia vuodessa. Todettakoon, että eläkkeiden ulosmaksu on tällä hetkellä ilmeisesti hiukan yli 20 miljardia vuodessa. Tosin v 2011 tuli miinusta mutta v 2010 ja sitä ennen tuottoa tuli reilusti rahastoitavaksi. Lopullisia tilinpäätöstietoja ei ole vielä saatavissa.
Toinen ehkä hiukan vastaava tai ehkä enemmän kuvaa toimittajan vastenmielisyyttä Perussuomalaisten kansanedustajaa, fil.tohtori Jussi Halla-ahoa vastaan. Helsingin Sanomien uutinen eduskunnan kyselytunnilta tänään 14.02.2013 on otsikoitu "Maahanmuuttajien työhalukkuus nousi keskusteluun eduskunnassa".
Toimittaja Olli Pohjanpalon kirjoittaman uutisen ensimmäinen virke on "Eduskunnan kyselytunnilla työministeri Lauri Ihalainen (sd) ja edustaja Jussi Halla-aho (ps) esittivät erilaisia näkemyksiä maahanmuuttajien työhalukkuudesta."
Eli tässäkin väitetään, että kyseessä oli erilaiset näkemykset työhalukkuudesta. Työministeri Lauri Ihalainen viittasikin muutamalla sanalla epäsuorasti maahanmuuttajien työhalukkuuteen "Kaikki selvitykset, jotka on tehty, osoittavat että maahanmuuttajat ovat halukkaita integroitumaan yhteiskuntaan.". Hyvällä mielikuvituksella voi tulkita ilmaisun ",... halukkaita integroitumaan yhteiskuntaan" tarkoittavan työhalukkuutta vaikka ei sitä selvästi sanottukaan.
Mistä sitten tri Halla-aho puhui? Halla-aho taas viittasi ulkomaalaisiin tutkimuksiin, joiden mukaan nimetön työnhaku ei parantanut mahdollisuuksia saada työtä.
"Työnantajien asenteet ovat liian helppo selitys tiettyjen maahanmuuttajaryhmien huikealle työttömyysasteelle. Todennäköisempi selitys on että heiltä vain keskimääräistä useammin puuttuu niitä ominaisuuksia, jotka ovat suomalaisessa yhteiskunnassa välttämättömiä työllistymiseksi" , hän sanoi.
Eli en minä tuosta ymmärtäisi Halla-ahon tarkoittaneen alkuunkaan työhalukkuutta tai -haluttomuutta. Vaan esimerkiksi puutteellista kielitaitoa, peruskoulutusta ja ammatillista osaamista. Ne kaikki ovat tärkeitä työpaikan saamisen edellytyksiä syntyperäiselle suomalaisellekin miksei sitten maahanmuuttajalle.
Kansanedustaja Astrid Thors oli kertovinaan leikkisästi miten hankalaa olisi työpaikan saanti esimerkiksi Bogomoloff nimiselle. Useimmat poliitikot hiukan naurahtivat kun nimi viittaa melko tunnettuun helsinkiläiseen Kokoomuksen kunnallispoliitikkoon - joskus Bogo lempinimellä kutsuttuun. Bogo puhuu sujuvasti suomea ja äidinkieltään ruotsia ja on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Jos ei hän jostain saisi työpaikkaa heti niin tuskin hän siitä syyttäisi sukunimeään.
Minunkin sukunimeni on venäläinen vaikka ei yhtä selvästi. Etunimeni onkin sitten selvästi venäläinen. Mutta ei minulle ole koskaan tullut mieleen syyttää venäläistä sukunimeä, jos en ole saanut jotain hakemaani työpaikkaa. Ikäsyrjintä on 50 ikävuoden jälkeen ollut paljon vaikuttavampi tekijä mutta senkin ohitti oman alani monipuolinen ja ajan tasalla oleva osaaminen.
On vielä kolmas asia. Taas katsoin jotain ajankohtaisohjelmaa ja siinä taas toimittaja hehkutti Timo Soinille ja Esko Seppäselle kuin hienoa on EU:ssa kun on vapaa liikkuvuus eikä tarvitse passia. Ikään kuin kyse olisi jostain tosi isosta ja hyödyllisestä asiasta.
Mitä me teimme ennen EU::ta? Matkustaessamme Pohjoismaiden ulkopuolelle me haimme poliisilaitokselta ulkomaanpassia. Mitä me nyt EU:n jäsenvaltion kansalaisena teemme? Me haemme poliisilaitokselta ulkomaanpassia, joka maksaa 52 euroa ja kelpaa matkustettaessa muuallekin kuin vain EU:n sisällä. Pelkästään EU:n sisällä meille riittäisi poliisilaitokselta haettava hiukan kooltaan ajokorttia muistuttava henkilökortti ns sirukortti, joka maksaa 53 euroa. Eli se maksaa euron enemmän kuin passi eikä kelpaa matkustusasiakirjaksi EU:n ulkopuolella. Ajokortti vai vastaava ei kelpaa EU:n sisälläkään matkustusasiakirjaksi. Kai sen väärentäminen on sen verran helppoa.
Eli meidän matkustaminen on ihan yhtä byrokraattista kuin ennenkin. EU:n Schengen sopimus on höllentänyt passin tarkastusta rajoilla mutta minä mielelläni hyväksyisin sen, jos me pysyisimme pitämään esimerkiksi kaikenlaiset huumekuriirit ja muut epätoivotut henkilöt poissa maastamme.
Eli ei tuo toimittajakaan ole näköjään koskaan ajatellut asiaa vaan toistelee vain aivopesussa saamaansa mantraa jonkinlaisen totuutena.
Ja ne toimittajan hehkuttamat muutkin liikkuvuusvapaudet on aika kyseenalaisia. Lapseni ovat olleet ulkomailla töissä EU maista Hollannissa, Iso.Britanniassa, Italiassa ja Ranskassa ja joka paikassa on ollut aikamoinen ilmoitus- ja luparuljanssi ennen kuin on päässyt laillisesti töihin. Jos minä kotimaassani Suomessa vaihdan asuinpaikka ja työpaikkaa niin ei minun hirveästi tarvitse erilaisia lupalappuja hankkia. Ja "vapaalla" oleskelullakin on rajoituksia. Että sellaista se meidän vapaa liikkuvuus on EU:ssa!
14.2.2013
8.2.2013
Vasemmistolaiset ystäväni
Minulla on vasemmistolaisia ystäviä. Enkä kiellä nuoruuteni vasemmistosympatioitakaan. Aseistakieltytyjänä ja sivarina tapasin vain tavalla tai toisella vasemmistolaisia sivareita. Ei siellä oikein ollut yhtään oikeistolaista joukossa. Jotkut vasemmistossakin ihan äärilaidalta. Mao Tse Tungin (kuten siihen aikaan kirjoitettiin) ja Kim il Sungin ystäviä oli joukossa.
Olin jo 13 vuotiaasta lähtien matkustanut ulkomailla ja 14-vuotiaana tein koulun ohessa jo töitä matkailualalla. Minulle ei esimerkiksi Neuvostoliitto koskaan näyttäytynyt minään paratiisina.
Vanhemmiten olen muuttunut konservatiivisemmaksi. Mutta eivät nuoruuden ihanteet ole silti mihinkään hävinneet. Ehkä vain harkitseva viisaus on lisääntynyt.
Suhtaudun Suomen holtittomaan maahanmuuttoon kriittisesti mutta se ei tarkoita että suhtautuisin kaikkeen maahanmuuttoon tai ulkomaalaisiin sellaisenaan kriittisesti tai epäluuloisesti. En siis ole mikään ksenofoobikko tai rasisti. Olen moneen kertaan korostanut, että olen itsekin pakolaisen lapsi.
Mutta erityisesti sellaiset ystäväni, jotka kannattavat Vasemmistoliittoa ovat kuin sokeat tai kuurot. Heille on tärkeää, että kaikki maailman kansat olisivat veljiä keskenään ja eläisivät sovussa keskenään jne. Kauniita asioita joita minäkin arvostan. Mutta sitten kun hyminä jatkuu, että tervetuloa vaan tänne meille Suomeen rakentamaan parempaa elämää niin ainakin minulla alkaa laskukone raksuttamaan. Kuka tämän lystin maksaa?
Me olemme Suomessa ajaneet taloutemme lähes umpikujaan. Velkaannumme jatkuvasti lisää. Vaikka kuinka kylmältä ja itsekkäältä tuntuu niin me emme kerta kaikkiaan voi olla kaikkien sotivien ja kehitysmaiden sosiaalitoimisto. Me olemme tosiasiassa itse rakentaneet itsellemme tämän rahastuskoneiston, josta turvataan kaikenlaisin perusteihin maahan muuttaneille sama sosiaaliturva kuin oman maan kansalaisille.
Ja sitten juuri nämä vasemmistolaiset ystäväni toistavat kuin hokemana kuinka kivaa meillä on kun meitä on kaiken värisiä, -kulttuurisia ja -uskoisia ihmisiä täällä samassa maassa elämässä sovussa keskenämme. Kiva kiva eikä kukkaan ajattele tässä niin "alhaista" asiaa kuin rahaa. Kyseessä on korkeammat arvot. Minustakin on kivaa. Mutta kun näen maahan tulleiden joukossa huijareita, rikollisia ja meidän hyväntahtoisuutemme hyväksikäyttäjiä ja ajattelen omaa taloustilannettamme on ihan pakko miettiä rahaa.
Hiukan toisin sanoin. Teemme itsellemme idioottimaisia sääntöjä ja sitten alamme orjallisesti niitä noudattamaan kun niin pitää tehdä. Laki sanoo ja kansainvälinen yhteisö sanoo, mutta ei se kansainvälinen yhteisö noita meidän kuluja maksa.
Harmittaa joskus, että alan olla vasemmistolaisten ystävieni silmissä kuin ilon pilaaja kun muistutan aina välillä, että onko meillä varaa ja kuka maksaa laskun. Kivahan se olisi osallistua yhteiseen iloon kun ei tarvitsisi kenenkään miettiä rahaa. Sitä vain tippuisi mannaa taivaalta rahoittamaan meidän "kivamme".
Olin jo 13 vuotiaasta lähtien matkustanut ulkomailla ja 14-vuotiaana tein koulun ohessa jo töitä matkailualalla. Minulle ei esimerkiksi Neuvostoliitto koskaan näyttäytynyt minään paratiisina.
Vanhemmiten olen muuttunut konservatiivisemmaksi. Mutta eivät nuoruuden ihanteet ole silti mihinkään hävinneet. Ehkä vain harkitseva viisaus on lisääntynyt.
Suhtaudun Suomen holtittomaan maahanmuuttoon kriittisesti mutta se ei tarkoita että suhtautuisin kaikkeen maahanmuuttoon tai ulkomaalaisiin sellaisenaan kriittisesti tai epäluuloisesti. En siis ole mikään ksenofoobikko tai rasisti. Olen moneen kertaan korostanut, että olen itsekin pakolaisen lapsi.
Mutta erityisesti sellaiset ystäväni, jotka kannattavat Vasemmistoliittoa ovat kuin sokeat tai kuurot. Heille on tärkeää, että kaikki maailman kansat olisivat veljiä keskenään ja eläisivät sovussa keskenään jne. Kauniita asioita joita minäkin arvostan. Mutta sitten kun hyminä jatkuu, että tervetuloa vaan tänne meille Suomeen rakentamaan parempaa elämää niin ainakin minulla alkaa laskukone raksuttamaan. Kuka tämän lystin maksaa?
Me olemme Suomessa ajaneet taloutemme lähes umpikujaan. Velkaannumme jatkuvasti lisää. Vaikka kuinka kylmältä ja itsekkäältä tuntuu niin me emme kerta kaikkiaan voi olla kaikkien sotivien ja kehitysmaiden sosiaalitoimisto. Me olemme tosiasiassa itse rakentaneet itsellemme tämän rahastuskoneiston, josta turvataan kaikenlaisin perusteihin maahan muuttaneille sama sosiaaliturva kuin oman maan kansalaisille.
Ja sitten juuri nämä vasemmistolaiset ystäväni toistavat kuin hokemana kuinka kivaa meillä on kun meitä on kaiken värisiä, -kulttuurisia ja -uskoisia ihmisiä täällä samassa maassa elämässä sovussa keskenämme. Kiva kiva eikä kukkaan ajattele tässä niin "alhaista" asiaa kuin rahaa. Kyseessä on korkeammat arvot. Minustakin on kivaa. Mutta kun näen maahan tulleiden joukossa huijareita, rikollisia ja meidän hyväntahtoisuutemme hyväksikäyttäjiä ja ajattelen omaa taloustilannettamme on ihan pakko miettiä rahaa.
Hiukan toisin sanoin. Teemme itsellemme idioottimaisia sääntöjä ja sitten alamme orjallisesti niitä noudattamaan kun niin pitää tehdä. Laki sanoo ja kansainvälinen yhteisö sanoo, mutta ei se kansainvälinen yhteisö noita meidän kuluja maksa.
Harmittaa joskus, että alan olla vasemmistolaisten ystävieni silmissä kuin ilon pilaaja kun muistutan aina välillä, että onko meillä varaa ja kuka maksaa laskun. Kivahan se olisi osallistua yhteiseen iloon kun ei tarvitsisi kenenkään miettiä rahaa. Sitä vain tippuisi mannaa taivaalta rahoittamaan meidän "kivamme".
27.1.2013
Hakkeri ei ole krakkeri
Minua on alkanut taas pänniä kun media uutisoi kybersodankäynnistä, terrorismista yms ja nimeää hakkerit näiden asioiden pahiksiksi. Edesmennyt kirjailija-runoilijaystäväni Arto Kytöhonka, jonka olin vietellyt (aina välillä tunsin huonoa omatuntoa asiasta) tietotekniikan ääreen varmaan ihan ensimmäisten kirjailijoiden joukossa, oli hyvin tarkka näistä nimityksistä ja niiden eroista, Hän puolusti aina hakkeri nimitystä sen oikeassa merkityksessä eli miten se kuvaa intohimoista tietokoneharrastajaa. Tietotekniikkarikoksiin syyllistyvät pahikset ovat krakkereita.
Laitoin Googlen hakukoneeseen hakusanaksi 'hakkeri' ja sain lukemattoman määrän linkkejä kirjoituksiin jossa tietotekniikkarikoksiin syyllistyneestä käytettiin nimitystä hakkeri. Kuten esimerkkinä tässä, tässä ja tässä.
Mutta seassa löytyi yksi myönteinen ja ansiokas kuvaus 'Kuinka tulla hakkeriksi' Hakkeri on siis intohimoisesti tietotekniikkaan vihkiytynyt huippuosaaja. Ei mikään rikollinen. He ovat krakkereita.
Joskus tietotekniikkaurani alkuvaiheessa pidin itseäni lähes hakkerina. Sanon tuossa 'lähes' sen vuoksi että en vielä katsonut osaamistani niin huipputasoiseksi että olisin uskaltanut tuollaista kunnianimitystä itsestäni käyttää. Kun aloin havaita, että hakkerilla mediassa tarkoitetaan virheellisesti tietokonerikollisia aloin välttää koko sanan käyttämistä.
Myöhemmin ryhdyin käyttämään itsestäni nimitystä nörtti, joka pitää sisällään ajatuksen intohimoisesti tietotekniikkaan suhtautuvasta henkilöstä. Jotkut kollegani tulkitsivat nimityksen kielteisten sivumerkitysten vuoksi niin kielteiseksi, että loukkaantuivat kun kutsuin itseäni ja heitäkin nörteiksi. Nuo kielteiset stereotyyppiset merkitykset ovat usein sosiaalisesti rajoitteinen, ulkonaisesti hintelä ja eristäytynyt ja ruman näköinen jonka intohimo on niin yksipuolinen ettei hän ymmärrä mitään viinin, laulun ja naisien iloista. Nimittäessäni itseäni nörtiksi halusin vain kuvata intohimoista suhtautumista tietotekniikkaan ja myös koodaamiseen eli ohjelmointiin. Kas kun minullakin oli tapana vapaa-aikana koodata kaikenlaista kivaa ja mielenkiintoista ja kokeilla uusia juttuja yms ja ne usein tuottivat suurta tyydytystä. Ja vakka olen jo eläkkeellä niin tuottavat ihan vielä nytkin. Lopetin juuri muutaman kuukauden kestäneet testit Windows 8:lla ja asensin sen päälle Linuxin Ubuntu-distribuutiosta vaikka olenkin profiloitunut Windows asiantuntijaksi. Itse taidan pysyä vielä Windows 7:ssa ja jopa vanhassa, hyvin toimivassa Windows XP:ssä.
Siinäpä oli taas päivän epistolaa :)
Laitoin Googlen hakukoneeseen hakusanaksi 'hakkeri' ja sain lukemattoman määrän linkkejä kirjoituksiin jossa tietotekniikkarikoksiin syyllistyneestä käytettiin nimitystä hakkeri. Kuten esimerkkinä tässä, tässä ja tässä.
Mutta seassa löytyi yksi myönteinen ja ansiokas kuvaus 'Kuinka tulla hakkeriksi' Hakkeri on siis intohimoisesti tietotekniikkaan vihkiytynyt huippuosaaja. Ei mikään rikollinen. He ovat krakkereita.
Joskus tietotekniikkaurani alkuvaiheessa pidin itseäni lähes hakkerina. Sanon tuossa 'lähes' sen vuoksi että en vielä katsonut osaamistani niin huipputasoiseksi että olisin uskaltanut tuollaista kunnianimitystä itsestäni käyttää. Kun aloin havaita, että hakkerilla mediassa tarkoitetaan virheellisesti tietokonerikollisia aloin välttää koko sanan käyttämistä.
Myöhemmin ryhdyin käyttämään itsestäni nimitystä nörtti, joka pitää sisällään ajatuksen intohimoisesti tietotekniikkaan suhtautuvasta henkilöstä. Jotkut kollegani tulkitsivat nimityksen kielteisten sivumerkitysten vuoksi niin kielteiseksi, että loukkaantuivat kun kutsuin itseäni ja heitäkin nörteiksi. Nuo kielteiset stereotyyppiset merkitykset ovat usein sosiaalisesti rajoitteinen, ulkonaisesti hintelä ja eristäytynyt ja ruman näköinen jonka intohimo on niin yksipuolinen ettei hän ymmärrä mitään viinin, laulun ja naisien iloista. Nimittäessäni itseäni nörtiksi halusin vain kuvata intohimoista suhtautumista tietotekniikkaan ja myös koodaamiseen eli ohjelmointiin. Kas kun minullakin oli tapana vapaa-aikana koodata kaikenlaista kivaa ja mielenkiintoista ja kokeilla uusia juttuja yms ja ne usein tuottivat suurta tyydytystä. Ja vakka olen jo eläkkeellä niin tuottavat ihan vielä nytkin. Lopetin juuri muutaman kuukauden kestäneet testit Windows 8:lla ja asensin sen päälle Linuxin Ubuntu-distribuutiosta vaikka olenkin profiloitunut Windows asiantuntijaksi. Itse taidan pysyä vielä Windows 7:ssa ja jopa vanhassa, hyvin toimivassa Windows XP:ssä.
Siinäpä oli taas päivän epistolaa :)
25.1.2013
EU:n idiotiaa
Olen jo jonkin aikaa lukenut milloin mistäkin, miten EU:ssa on hyväksyttävä EU:sta kotoisin olevan lääkärin lääkärinoikeudet Suomessa ilman mitään kielikoetta. Tuorein juttu oli Turun Sanomissa muutama päivä sitten.
Mieleeni tuli samaan aikaan Espanjan aivan hurjiksi nousseet työttömyysluvut. Työttömiä on yli 26% ja nuorisotyöttömiä jopa yli 50%. Minulla ei ole tiedossa onko espanjalainen lääkäriliitto onnistunut samalla tavoin rajoittamaan lääkärikoulutuksen laajentamista kuin Suomessa ja siten pystynyt turvaamaan lääkäreille hyvät palkat ja korkean työllisyyden.
Mutta tiedän lääkärikoulutuksen korkealuokkaiseksi Espanjassa. Aloin mielessäni ajatella sellaista tilannetta, että meille tulee espanjalainen lääkäri hakemaan työtä. Hän puhuu espanjaa ja ehkä sen lisäksi ranskaa ja englantiakin. Eikä häntä voi varmaan huonon tai puuttuvan suomenkielen taidon vuoksikaan syrjiä ettei saa rasisti leimaa. Eli saattaa olla, että hänet on pakko palkata ehkä peräti ainoana hakijana avoinna olevaan lääkärin toimeen.
Puhun sujuvasti englantia, mutta ajattelin sellaista kauhuskenaariota, että minun pitäisi alkaa selostaa kremppojani englanniksi lääkärille jolle englanti on myös vieras kieli.
Minusta tuo EU:n kielto vaatia kielikoetta ulkomaalaisilta lääkäreiltä sen vuoksi että se jotenkin estää tai haittaa vapaata liikkuvuutta EU:n sisällä on järjetön ja ja elämälle vieras. Kyllä meillä kaikilla on EU Euroopassakin edelleen äidinkieli, jolla me parhaiten pystymme ilmaisemaan vähän monimutkaisempiakin asioita.
Kyllä minusta on väärin jos EU byrokratia saa jo tuollaisia muotoja että se määrää meitä toimimaan järjettömästi. Vaikka direktiivi kurkkujen suoruusvaatimuksista ion jo kumottu niin kyse on edelleen selvästä järjettömyyden diktatuurista.
Mieleeni tuli samaan aikaan Espanjan aivan hurjiksi nousseet työttömyysluvut. Työttömiä on yli 26% ja nuorisotyöttömiä jopa yli 50%. Minulla ei ole tiedossa onko espanjalainen lääkäriliitto onnistunut samalla tavoin rajoittamaan lääkärikoulutuksen laajentamista kuin Suomessa ja siten pystynyt turvaamaan lääkäreille hyvät palkat ja korkean työllisyyden.
Mutta tiedän lääkärikoulutuksen korkealuokkaiseksi Espanjassa. Aloin mielessäni ajatella sellaista tilannetta, että meille tulee espanjalainen lääkäri hakemaan työtä. Hän puhuu espanjaa ja ehkä sen lisäksi ranskaa ja englantiakin. Eikä häntä voi varmaan huonon tai puuttuvan suomenkielen taidon vuoksikaan syrjiä ettei saa rasisti leimaa. Eli saattaa olla, että hänet on pakko palkata ehkä peräti ainoana hakijana avoinna olevaan lääkärin toimeen.
Puhun sujuvasti englantia, mutta ajattelin sellaista kauhuskenaariota, että minun pitäisi alkaa selostaa kremppojani englanniksi lääkärille jolle englanti on myös vieras kieli.
Minusta tuo EU:n kielto vaatia kielikoetta ulkomaalaisilta lääkäreiltä sen vuoksi että se jotenkin estää tai haittaa vapaata liikkuvuutta EU:n sisällä on järjetön ja ja elämälle vieras. Kyllä meillä kaikilla on EU Euroopassakin edelleen äidinkieli, jolla me parhaiten pystymme ilmaisemaan vähän monimutkaisempiakin asioita.
Kyllä minusta on väärin jos EU byrokratia saa jo tuollaisia muotoja että se määrää meitä toimimaan järjettömästi. Vaikka direktiivi kurkkujen suoruusvaatimuksista ion jo kumottu niin kyse on edelleen selvästä järjettömyyden diktatuurista.
18.1.2013
Pakko taas kirjoittaa rasismi-käsitteestä
Luin jonkun toimittajan kirjoituksen aiheena tuo iänikuinen joka paikassa luuraava rasismipeikko.
Jutussa aloitettiin ensin hyvin asiallisen tuntuisesti käyttämällä näistä ihmisistä kuvaamalla heidän maahanmuuttokriittisyyttä. Mutta kun tarkemmin katsoin niin koko sanan "maahanmuuttokriittisyys" ympärille oli laitettu lainausmerkit kuin vähättelemään koko ilmaisua. No seuraavasta lauseestahan se selvisi. Tuo koko ihmisryhmä olikin muuttunut maahanmuuttovihamielisiksi ja tällä kertaa ilman lainausmerkkejä. Ja seuraavassa lauseessa samat ihmiset olivatkin jo rasisteja ja puhuttiin jo sujuvasti rasistisista rikoksista.
Toinen huvittava oli Helsingin Sanomien mielipidepalstalla tutkija Liisa Larjan ja sosiaalipsykologian professori Karmela Liebkindin yhteinen kirjoitus 'Syrjivä käyttäytyminen on usein tiedostamatonta '.
Siinä on kerrottu seuraava esimerkki:
SYRJINTÄ on käyttäytymistä, jossa toisen ryhmän jäseniä kohdellaan huonommin kuin oman ryhmän jäseniä vastaavassa tilanteessa. Omia suosiva ja toisia syrjivä käyttäytyminen on usein tiedostamatonta.
Tuoreessa tutkimuksessamme kävi ilmi, että kun yhtä pätevä suomalainen ja venäläistaustainen työnhakija hakivat työtä, suomalainen pyydettiin haastatteluun kaksi kertaa todennäköisemmin kuin venäläinen. Venäläisen täytyi siis hakea kaksi kertaa enemmän työpaikkoja kuin suomalaisen päästäkseen haastatteluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suurin osa työnantajista olisi läpeensä pahoja rasisteja. Päinvastoin, moni on luultavasti tietoisilta asenteiltaan varsin suvaitseva.
Siis mitä? Jos venäläinen pääsee puolet harvemmin työpaikkahaastatteluun kuin syntyperäinen suomalainen niin sekö muka on syrjintää? Ai nuo työnantajat eivät ole läpeensä pahoja rasisteja. He syrjivät vain tiedostamattomasti. Voi hellanlettas. Jos minä menisin Ranskaan hakemaan työtä eikä minua kutsuttaisi yhtä usein haastatteluun kuin syntyperäistä ranskalaista niin ei minulla kuuna päivänä tulisi mieleeni puhua rasismista.
Ei minulla ole ollut venäläisestä nimestäni koskaan tuollaista haittaa. Ne työnantajat mistä olen hakenut töitä ovat ymmärtäneet hakemuksestani, että äidinkieleni on suomi. Onhan sujuva suomenkielen taito tärkeä vähääkään vaativammissa tehtävissä. Aika törppöä jos tarjoukset asiakkaille tai yrityksen esitelmät tms olisivat tönkkö-suomea, vaikka sillä työkavereiden kanssa small talkista selviäisikin. Murteellinen kielitaito ei vain tee ihmisestä tasaveroista työnhakijaa syntyperäisen suomalaisen kanssa, jos kielitaidolla on vähääkään merkitystä työtehtävien hoidosta. Useimmiten nimittäin on vähääkään vaativammissa työtehtävissä.
Tämä rasismi-fobia on mennyt ihan järjettömäksi. Jos professoritason toimijat esiintyvät tuollaisilla argumenteilla lähes höpöhöpö-asioiden puolestapuhujina niin surulliseksi on mennyt meidän yhteiskuntamme.
Minä ainakin tunnustan olevani edelleen maahanmuuttokriittinen (ilman lainausmerkkejä). Mutta en ole missään nimessä maahanmuuttovihamielinen tai rasisti.
Jutussa aloitettiin ensin hyvin asiallisen tuntuisesti käyttämällä näistä ihmisistä kuvaamalla heidän maahanmuuttokriittisyyttä. Mutta kun tarkemmin katsoin niin koko sanan "maahanmuuttokriittisyys" ympärille oli laitettu lainausmerkit kuin vähättelemään koko ilmaisua. No seuraavasta lauseestahan se selvisi. Tuo koko ihmisryhmä olikin muuttunut maahanmuuttovihamielisiksi ja tällä kertaa ilman lainausmerkkejä. Ja seuraavassa lauseessa samat ihmiset olivatkin jo rasisteja ja puhuttiin jo sujuvasti rasistisista rikoksista.
Toinen huvittava oli Helsingin Sanomien mielipidepalstalla tutkija Liisa Larjan ja sosiaalipsykologian professori Karmela Liebkindin yhteinen kirjoitus 'Syrjivä käyttäytyminen on usein tiedostamatonta '.
Siinä on kerrottu seuraava esimerkki:
SYRJINTÄ on käyttäytymistä, jossa toisen ryhmän jäseniä kohdellaan huonommin kuin oman ryhmän jäseniä vastaavassa tilanteessa. Omia suosiva ja toisia syrjivä käyttäytyminen on usein tiedostamatonta.
Tuoreessa tutkimuksessamme kävi ilmi, että kun yhtä pätevä suomalainen ja venäläistaustainen työnhakija hakivat työtä, suomalainen pyydettiin haastatteluun kaksi kertaa todennäköisemmin kuin venäläinen. Venäläisen täytyi siis hakea kaksi kertaa enemmän työpaikkoja kuin suomalaisen päästäkseen haastatteluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suurin osa työnantajista olisi läpeensä pahoja rasisteja. Päinvastoin, moni on luultavasti tietoisilta asenteiltaan varsin suvaitseva.
Siis mitä? Jos venäläinen pääsee puolet harvemmin työpaikkahaastatteluun kuin syntyperäinen suomalainen niin sekö muka on syrjintää? Ai nuo työnantajat eivät ole läpeensä pahoja rasisteja. He syrjivät vain tiedostamattomasti. Voi hellanlettas. Jos minä menisin Ranskaan hakemaan työtä eikä minua kutsuttaisi yhtä usein haastatteluun kuin syntyperäistä ranskalaista niin ei minulla kuuna päivänä tulisi mieleeni puhua rasismista.
Ei minulla ole ollut venäläisestä nimestäni koskaan tuollaista haittaa. Ne työnantajat mistä olen hakenut töitä ovat ymmärtäneet hakemuksestani, että äidinkieleni on suomi. Onhan sujuva suomenkielen taito tärkeä vähääkään vaativammissa tehtävissä. Aika törppöä jos tarjoukset asiakkaille tai yrityksen esitelmät tms olisivat tönkkö-suomea, vaikka sillä työkavereiden kanssa small talkista selviäisikin. Murteellinen kielitaito ei vain tee ihmisestä tasaveroista työnhakijaa syntyperäisen suomalaisen kanssa, jos kielitaidolla on vähääkään merkitystä työtehtävien hoidosta. Useimmiten nimittäin on vähääkään vaativammissa työtehtävissä.
Tämä rasismi-fobia on mennyt ihan järjettömäksi. Jos professoritason toimijat esiintyvät tuollaisilla argumenteilla lähes höpöhöpö-asioiden puolestapuhujina niin surulliseksi on mennyt meidän yhteiskuntamme.
Minä ainakin tunnustan olevani edelleen maahanmuuttokriittinen (ilman lainausmerkkejä). Mutta en ole missään nimessä maahanmuuttovihamielinen tai rasisti.
9.1.2013
Sairaalakäynti
Alkoi viime viikolla ihmetyttää kun laitoin varsitalvikenkiä jalkaan niin ei varren vetoketju mennyt enää helposti kiinni. Kesti muutaman päivän älytä, että jalkani ovat turvoksissa. Vasta lauantaina aloin huolestua todenteolla kun saappaat eivät enää mahtuneet ollenkaan jalkaan. Sain tosin vielä vietyä Suomessa joululomalla olleen Ghanassa, Afrikassa asuvan tyttäreni lentokentälle mutta sitten kaupunkiin paluumatkalla alkoi huoleni turvotuksesta lisääntyä ja mukana ollut vaimo oli sitä mieltä että pitäisi kyllä tehdä jotain. Hän muisti 2,5 vuoden takaisen sairaalareissuni kun paisuin lähes 30 kiloa muutamassa viikossa. Meni elimistö aivan sekaisin ja pahimmillaan näytin aivan kuin kuuluisat Michelin autonrengasukot. Nyt halusin välttää ajoissa noin pahan tilanteen.
Painuin siis lauantai-iltana terveyskeskuksen päivystyspoliklinikalle, joka viikonloppuisin toimii minun lähellä olevassa Jorvin sairaalassa.
Vastaanotto sairaalassa oli asiallista ja ystävällistä vaikka ruuhka oli kova. Johtuiko loppiaisesta vai pelkästä viikonlopusta mutta koko ajan tuli uusia potilaita. Osa tuli omin jaloin kuten minä ja osa ambulanssilla. Arvioni mukaan noin puolet oli enemmän tai vähemmän juopuneita. Se taas muistutti minulle, että meidän terveydenhoitojärjestelmäämme kuormittaa aika tavalla alkoholi. Tosin ei parin promillen humalassa sairaalaan tullut tunnu ymmärtävän tai ainakaan myöntävän että hänellä olisi mitään alkoholiongelmaa.
Vaikka tulin sairaalaan jo n klo 19 aikoihin ehti lääkäri kierrokselle kohdallani vasta kello 2 yöllä. Verikokeet, keuhkokuvat ja sydänfilmit oli kuitenkin jo otettu valmiiksi. Diagnoosi ja hoitosuunnitelma olivat aika selvät. Vahva nesteenpoistolääkitys suoneen aloitettiin heti yöllä.
Sunnuntaina aamupäivällä oli päivystyspoliklinikka koko ajan täynnä eikä sairaalan osastoilla ollut tyhjiä vuodepaikkoja. Aamukierrolla käynyt lääkäri kyselikin pärjäisinkö omasta mielestäni kotona jos jatkettaisiin nesteenpoistohoitoa siellä. Minun normaaliin lääkearsenaaliini kuuluu säännölliset nesteenpoistolääkkeet muutenkin mutta nyt niiden määrää tilapäisesti nostettiin. Sain selkeät ohjeet erilaisten tilanteiden varalle ja lisäksi lääkekuurin keuhkoputken tulehdukseen, jonka lääkäri arveli minulla olevan. Ilmeisesti ei ollut nostattanut keuhkokuumetta kun otin kolmisen vuotta sitten omalla kustannuksella pneumokokkirokotuksen, jonka pitäisi antaa melko hyvä suoja keuhkokuumetta vastaan noin viiden vuoden ajaksi. Huvittavaa on, että tuo rokote olisi tärkeä myös yli 65 vuotiaille ja riskiryhmiin kuuluville, mutta rokote lisättiin julkisen terveydenhuollon kansalliseen rokoteohjelmaan vain pikkuvauvoille muistaakseni 1.6.2010 lukien. Jos oikein muistelen oli lääkärikunta voimakkaasti puoltamassa yli 65 vuotiaitten ja riskiryhmien rokottamista, mutta kun raha on tiukassa niin vanhukset kai joutavat ensimmäisinä saamaan "kevennettyä" (=halvempaa) hoitoa. Minulle maksoi rokote 35 euroa mutta rokotus oli työterveysasemalla ilmainen.
Nyt on yö vaihtumassa keskiviikoksi ja selkeästi olo on kaikin puolin parempi. Turvotus on melkein laskenut kokonaan ja tuntuu että keuhkoputkentulehduskin olisi helpottanut.
Työssäoloaikana minulla ei koskaan ollut univaikeuksia. Nyt eläkkeellä on joskus ollut nukahtamisvaikeuksia. Eräs tuttu kehui melatoniini pillereitä ja ostin niitä lentokentän apteekista kun vein tyttäreni kentälle. Konsultoin vielä sairaalan lääkäriä. joka piti erinomaisena ja luonnonmukaisena vaihtoehtona. Olen kokeillut nyt muutaman kerran ja ihan tuntuvat toimivan. Sitä en tosin tiedä toimivatko ne oikeasti vai onko kyse jostain placebo efektistä, mutta minulle se on toisarvoista kunhan saan sopivasti unen päästä kiinni.
Hyvää yötä!
Painuin siis lauantai-iltana terveyskeskuksen päivystyspoliklinikalle, joka viikonloppuisin toimii minun lähellä olevassa Jorvin sairaalassa.
Vastaanotto sairaalassa oli asiallista ja ystävällistä vaikka ruuhka oli kova. Johtuiko loppiaisesta vai pelkästä viikonlopusta mutta koko ajan tuli uusia potilaita. Osa tuli omin jaloin kuten minä ja osa ambulanssilla. Arvioni mukaan noin puolet oli enemmän tai vähemmän juopuneita. Se taas muistutti minulle, että meidän terveydenhoitojärjestelmäämme kuormittaa aika tavalla alkoholi. Tosin ei parin promillen humalassa sairaalaan tullut tunnu ymmärtävän tai ainakaan myöntävän että hänellä olisi mitään alkoholiongelmaa.
Vaikka tulin sairaalaan jo n klo 19 aikoihin ehti lääkäri kierrokselle kohdallani vasta kello 2 yöllä. Verikokeet, keuhkokuvat ja sydänfilmit oli kuitenkin jo otettu valmiiksi. Diagnoosi ja hoitosuunnitelma olivat aika selvät. Vahva nesteenpoistolääkitys suoneen aloitettiin heti yöllä.
Sunnuntaina aamupäivällä oli päivystyspoliklinikka koko ajan täynnä eikä sairaalan osastoilla ollut tyhjiä vuodepaikkoja. Aamukierrolla käynyt lääkäri kyselikin pärjäisinkö omasta mielestäni kotona jos jatkettaisiin nesteenpoistohoitoa siellä. Minun normaaliin lääkearsenaaliini kuuluu säännölliset nesteenpoistolääkkeet muutenkin mutta nyt niiden määrää tilapäisesti nostettiin. Sain selkeät ohjeet erilaisten tilanteiden varalle ja lisäksi lääkekuurin keuhkoputken tulehdukseen, jonka lääkäri arveli minulla olevan. Ilmeisesti ei ollut nostattanut keuhkokuumetta kun otin kolmisen vuotta sitten omalla kustannuksella pneumokokkirokotuksen, jonka pitäisi antaa melko hyvä suoja keuhkokuumetta vastaan noin viiden vuoden ajaksi. Huvittavaa on, että tuo rokote olisi tärkeä myös yli 65 vuotiaille ja riskiryhmiin kuuluville, mutta rokote lisättiin julkisen terveydenhuollon kansalliseen rokoteohjelmaan vain pikkuvauvoille muistaakseni 1.6.2010 lukien. Jos oikein muistelen oli lääkärikunta voimakkaasti puoltamassa yli 65 vuotiaitten ja riskiryhmien rokottamista, mutta kun raha on tiukassa niin vanhukset kai joutavat ensimmäisinä saamaan "kevennettyä" (=halvempaa) hoitoa. Minulle maksoi rokote 35 euroa mutta rokotus oli työterveysasemalla ilmainen.
Nyt on yö vaihtumassa keskiviikoksi ja selkeästi olo on kaikin puolin parempi. Turvotus on melkein laskenut kokonaan ja tuntuu että keuhkoputkentulehduskin olisi helpottanut.
Työssäoloaikana minulla ei koskaan ollut univaikeuksia. Nyt eläkkeellä on joskus ollut nukahtamisvaikeuksia. Eräs tuttu kehui melatoniini pillereitä ja ostin niitä lentokentän apteekista kun vein tyttäreni kentälle. Konsultoin vielä sairaalan lääkäriä. joka piti erinomaisena ja luonnonmukaisena vaihtoehtona. Olen kokeillut nyt muutaman kerran ja ihan tuntuvat toimivan. Sitä en tosin tiedä toimivatko ne oikeasti vai onko kyse jostain placebo efektistä, mutta minulle se on toisarvoista kunhan saan sopivasti unen päästä kiinni.
Hyvää yötä!
5.1.2013
Onko Suomessa niin yleinen ryssänvihakin rasismia?
Aloin todella miettiä onko ryssänvihakin rasismia vai jotain muuta vihapuheen alalajia? Kai minunkin pitäisi alkaa valitella miten ryssänviha on kohdannut minua vuosikymmenien ajan.
Tosin opin jo nuorena nousemaan sietämään ja kestämään esimerkiksi 1950-luvun ryssänvihaa. Kodeissahan sitä minun leikkikaverini eli lapset olivat oppineet. Sehän oli jotain samanlaista kun pihan lapset nykyään haukkuvat tyhmäksi, homoksi tms. Hetken kuluttua ollaan taas parhaita kavereita ja leikitään yhdessä.
Enkä minä työelämässä ole kokenut tuollaisten asioiden häiritsevän. Vaikka jonkinlaista piilevää ryssänvihaa vieläkin suomalaisissa on. Kyllä sen huomaa jostain puheenparsista tai sellaisista. Mutta ei minun koeta edustavan noita vihattuja tai halveksittuja. En erotu joukosta ulkokuoren perusteella, äidinkieleni on suomi, olen ollut omilla aloillani korkeasti ammattitaitoinen ja osaava ja tehnyt ahkerasti töitä. Enkä ole propagoinut mitään vihauskoakaan kristittyä enemmistöä kohtaan. Olen ihan tavallinen maallistunut länsimaalainen.
Vain nimeni paljastaa osan sukujuuristani. Etunimi on selvästi venäläinen. Sukunimi ei ole -off eikä -sky loppuinen eikä kuullosta mitenkään venäläiseltä. Muuttamalla alkukirjaimen siitä tulee kohtuullisen yleinen irlantilainen sukunimi, tunnetuimpana eräs kirjailija.
Muistuu mieleeni hauska tapahtuma lapsuudestani. Olin ahkera kirjastossa kävijä ja monien pikkupoikien tavoin kirjoittelin vallattomuuttani minäkin kirjaston lukusalin vieraskirjaan nimeni muodossa Aku Ankka, Matti Mainio, Tex Willer tai Jussi Juonio yms. Mutta kerran sattui lukusalin valvoja seisomaan juuri sellaisena hetkenä selkäni takana jolloin hädissäni kirjoitin vieraskirjaan oikean nimeni. Voi miten halveksivasti valvoja tiuskaisi minulle 'Minkäs sarjakuvasankarin nimi tuo on'. Minun oli vaikea ymmärtää tuollaista kysymystä mutta kakistin hädissäni vastauksen, että se on minun nimeni.
Ainoa minua edelleenkin hiukan loukkaava ryssänvihan muoto on kovasti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomessa mediassakin hyväksytyksi muuttunut ryssä-nimitys. Samaan ainakaan neekeri ja mustalainen nimitys on julistettu epäkorrekteina pannaan mutta ryssä nimitystä pidetään oikein kunnia-asiana.
Mutta kaiken edellä kirjoitetun vuodatuksen jälkeenkin en oikein osaa yhtyä Umayya Abu-Hannan kritiikkiin ja käsittämättömään Hollannin kehumiseen. Kaksi lapsistani on asunut useita vuosia Hollannissa ja opiskellut siellä korkeakouluissa. Vaikka he ovat valkoihoisia hyvin länsieurooppalaisiin sulautuvia niin kyllä heiltä löytyi kritiikin aiheita.
Tosin opin jo nuorena nousemaan sietämään ja kestämään esimerkiksi 1950-luvun ryssänvihaa. Kodeissahan sitä minun leikkikaverini eli lapset olivat oppineet. Sehän oli jotain samanlaista kun pihan lapset nykyään haukkuvat tyhmäksi, homoksi tms. Hetken kuluttua ollaan taas parhaita kavereita ja leikitään yhdessä.
Enkä minä työelämässä ole kokenut tuollaisten asioiden häiritsevän. Vaikka jonkinlaista piilevää ryssänvihaa vieläkin suomalaisissa on. Kyllä sen huomaa jostain puheenparsista tai sellaisista. Mutta ei minun koeta edustavan noita vihattuja tai halveksittuja. En erotu joukosta ulkokuoren perusteella, äidinkieleni on suomi, olen ollut omilla aloillani korkeasti ammattitaitoinen ja osaava ja tehnyt ahkerasti töitä. Enkä ole propagoinut mitään vihauskoakaan kristittyä enemmistöä kohtaan. Olen ihan tavallinen maallistunut länsimaalainen.
Vain nimeni paljastaa osan sukujuuristani. Etunimi on selvästi venäläinen. Sukunimi ei ole -off eikä -sky loppuinen eikä kuullosta mitenkään venäläiseltä. Muuttamalla alkukirjaimen siitä tulee kohtuullisen yleinen irlantilainen sukunimi, tunnetuimpana eräs kirjailija.
Muistuu mieleeni hauska tapahtuma lapsuudestani. Olin ahkera kirjastossa kävijä ja monien pikkupoikien tavoin kirjoittelin vallattomuuttani minäkin kirjaston lukusalin vieraskirjaan nimeni muodossa Aku Ankka, Matti Mainio, Tex Willer tai Jussi Juonio yms. Mutta kerran sattui lukusalin valvoja seisomaan juuri sellaisena hetkenä selkäni takana jolloin hädissäni kirjoitin vieraskirjaan oikean nimeni. Voi miten halveksivasti valvoja tiuskaisi minulle 'Minkäs sarjakuvasankarin nimi tuo on'. Minun oli vaikea ymmärtää tuollaista kysymystä mutta kakistin hädissäni vastauksen, että se on minun nimeni.
Ainoa minua edelleenkin hiukan loukkaava ryssänvihan muoto on kovasti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomessa mediassakin hyväksytyksi muuttunut ryssä-nimitys. Samaan ainakaan neekeri ja mustalainen nimitys on julistettu epäkorrekteina pannaan mutta ryssä nimitystä pidetään oikein kunnia-asiana.
Mutta kaiken edellä kirjoitetun vuodatuksen jälkeenkin en oikein osaa yhtyä Umayya Abu-Hannan kritiikkiin ja käsittämättömään Hollannin kehumiseen. Kaksi lapsistani on asunut useita vuosia Hollannissa ja opiskellut siellä korkeakouluissa. Vaikka he ovat valkoihoisia hyvin länsieurooppalaisiin sulautuvia niin kyllä heiltä löytyi kritiikin aiheita.
3.1.2013
Ahdistus
Minua on alkanut ahdistaa. En koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka olivat kovasti ahdistuneita mutta nyt on ihan pakko yrittää ymmärtää kun olen joukossa mukana.
+++
Kun pyrin välttämään kaikenlaisia psyykelääkkeitä niin olen rohjennut ryhtyä alkoholiin. Jos oikein ahdistaa niin huomaa muutaman viinilasillisen siirtävän olotilaa toisiin sfääreiihin, Eli hyvää yötä kaikille!
+++
Kun pyrin välttämään kaikenlaisia psyykelääkkeitä niin olen rohjennut ryhtyä alkoholiin. Jos oikein ahdistaa niin huomaa muutaman viinilasillisen siirtävän olotilaa toisiin sfääreiihin, Eli hyvää yötä kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
