Kalle Isokallio on hyvä pakinoitsija

Makuasioista ei sovi kiistellä mutta oli ilo lukea Kalle Isokallion tuoretta kolumnia Iltalehdestä

Olen vuosien varrella seurannut välillä itkien ja välillä nauraen suurina "saneerausguruina" tituleerattuja yritysjohtajia. Latinaksi voisi kai nimetä "Veni, vidi, vici" ja suomeksi "Tulin, näin, voitin" vaikka mitään ei voiton jälkeisestä jatkosta kerrottakaan .

Saneeraaja viipyy firmassa muutaman vuoden, potkii pois "ylimääräisen" henkilökunnan tarpeettomana ja loputkin työntekijät vaihdetaan kertaalleen tuoreempiin ja nykyään myös nuorempiin. Ja hups seurauksena kvartaalitulokset nousevat muutaman kerran räjähdysmäisesti. pörssikurssi kohoaa huimasti ja siinä vaiheessa myönnetyt optiot voikin jo muuuttaa rahaksi.

Ja kun yritys on saneerattu on johtajan aika jo siirtyä seuraavaan firmaan entistä paremmin optioeduin ja kultaisin kädenpuristuksin kun headhunterit ovat löytäneet tällaisen todellisen kultamunia munivan "hanhen" saneeraamaan taas seuraavaa ongelmayritystä.

Mutta sitten tapahtuu kummia. "Hyvin" saneeratut yritykset alkavat muutaman vuoden kuluttua voida pahoin ja tulos painuu alas, mutta sehän on tietenkin jo seuraavan johtajan syy ja hänet voidaan leimata syntipukiksi ettei osannut jatkaa hyvin käynnistettyä saneerausta.

Mielenkiintoista on ollut havaita miten palkatut yritysjohtajat ovat menneet omistajien selän taakse perustellen saneerauksiaan omistajien vaatimuksia. Useimmitenhan näyttää nykyän saneeraus tarkoittavan YT neuvotteluja ja henkilöstän vähennystä.

Muistelen jotain tuoreita televisiohaastatteluja jossa UPM:n yhtiökokouksen joitain omistajia haastateltiin eikä kukaan heistä tuntunut vaativan suuri massairtisanomisia. Voi tietenkin olla että haastattelun otos oli huono eikä edustanut osakkeenomistajien enemmistöä. Mutta usein on jäänyt mietityttämään että leikkivätkö palkolliset johtajat myös omistajia.

Eräässä valtioenemmistöisessä yhtiössä joskus herätinkin kysymyksen miten Suomen kansaa ja veronmaksajia omistajana parhaiten palvellaan jos omistajan toivomuksiin ja vaatimuksiin pyritään vastaamaan. Eihän pääomistajan äänivaltaa yhtiökokouksissa käyttävä julkishallinnon virkamies ole kuitenkaan kuin vain yksi kansalaisomistaja vaikka käyttääkin koko julkisvallan äänivaltaa.

Määrävää markkinasemaa käyttävät tai monopoliyritykset ovat erityisen kuvottavia. Kun ei ole kunnon toimivia markkinoita on tuloksenteko usein kiinni vain siitä miten löperöt ovat toimintaa valvovat viranomaiset vai istuvatko he säännöllisesti yritysjohdon kanssa samoissa ravintolapöydissä pitkillä lounailla tai illallisilla keskustelemassa toimialansa valvonnasta. Sidoryhmähallintoa nääs :) Ja myönteisessä yhteistyön hengessä tietenkin, odottaahan Savonlinnan oopperajuhlat taas ensi kesänä sponsoroitua vierailua.

Minun mielestä jopa lahjontakin on Suomessa ihan yksinkertaista: hankit lahjottavalle hallituspaikan, maallikko-tilintarkastajan tehtävän tms ja maksat työtehtävään nähden kohtuuttoman ja ylisuuren palkkion tms mukavaa. Heheh - eihän maksullisen työn tekeminen voi olla lahjontaa, eihän?

Kalle Isokallion kolumneissa ovat argumentoinnit aina olleet kohdallaan (ainakin minun mielestäni) ja siksi niitä on niin mukava lukea.

Minne veroeurot ovat hävinneet?

Yritin kuumeisesti miettiä mikä olisi positiivista kirjoitettavaa ja mieleeni tulee vain purnausta.

Hankin luettavaksi Promerit sivustolta Maijaliisa Hiekkasen kirjoittaman ilmeisesti omakustanteen SORRETTUJEN JA SORTAJIEN SUOMI. Erinomaisessa kirjassa on esitetty mm hyvä kysymys miten voi olla mahdollista, että Suomi on vauraampi kuin koskaan aikaisemmin ja silti kaikesta "joudutaan" säästämään.

Terveydenhuollosta, vanhustenhuollosta, koulutuksesta, maanpuolustuksesta, eläkkeistä yms kaikesta koko ajan säästetään ja tingitään ja kiistellään. Missä rahat ovat tai mihin ne koko ajan menevät? Ainakin pieni- ja keskipalkkaisesta palkkatyöstä maksetaan valtavia veroja koko ajan.

Onko tämä vain jättimäisten v 1992 laman pankkitukien seurausta? Vanhaa Wärtsilän tai punapääoman Kansan tukien maksamista edelleen, ne kai oli minimaalisia pankkitukeen verrattuna - vaikka olivatkin kai sotakorvausten veroisia? Vai onko tämä rahojen ja omaisuuden raakaa uusjakoa jossa meille rakennetaan uutta jättimiljonäärien luokkaa? Vai onko tämä vain EU:n laajenemisen tukemista?

Lähdekritiikkiä mediaihmisillekin

Sattui silmiini mielenkiintoinen medianluotettavuutteen liittyvä blogijuttu ja siihen kirjoitetut kommentit.

Avoimin silmin media seuratessa tulee hyvin usein mieleen missä se median riippumattomuus tms näkyy, kun isoissakin laatulehdissä seurataan ja toistetaan lähes kritiikittä viranomaisten tiedotteiden lisäksi jossain puoluetoimistossa, eduskuntaryhmässä tms.

Seurattuani vuosikausia mm kotimaisia ihmisoikeuskysymyksiä on minua jäänyt sekä itkettämään että huvittamaan se innokkkuus jolla media tarjoilee valtion tms tuilla elävien ihmisoikeusjärjestöjen poliittisesti korrekteiksi muokattuja mediakampanjoita ja toisaalta taas vaikenee kuin hauta aidosti riippumattomien ja vapaiden kansalaisjärjestöjen teemoista.

Joku lanseerasikin onnistuneen ilmaisun, jossa mediaa nimitettiin "vallan sylikoiraksi"
Ihmisoikeuskysymyksetkin on rajattu aika turvallisiin aiheisiin: pakolaiset, romanit, sukupuoliset vähemmistöt.

Laajasti lähes kritiikitöntä mediatilaa sai Suomen Amnestyn uuden puheenjohtajan ylilyönti nimetä kotimainen perheväkivalta ihmisoikeusaiheisiin. Tietääkseni Amnesty järjestön toimialan pitäisi moninaisista ja hyvin perustelluista syistä keskittyä ja rajoittua asemamaan ulkopuolisiin ihmisoikeusloukkauksiin.

Häpeäksi suomalaiselle medialle pidän internettiä tätä nykyä jo parempana tiedonlähteenä. Mediakritiikkiä joutuu harrastamaaan tietenkin ihan yhtä paljon kuin kotimaista mediaa seuratessa mutta näkökulma on laajempi.

Pitäisiköhän taas vuosikymmenien jälkeen alkaa suomenkielisenä lukea ruotsinkielistä laatulehti Hufvudstadsbladetia. Ainakin 40-60 luvulla se tarjosi kaikkein vähiten väritetyn näkökulman ulkomaanuutisissaan.

Tietotekniikan ulkoistaminen ei tuo kuviteltuja hyötyjä

Kun aloittelin tätä blogia päätin olla kirjoittamatta nörtti-ammattiini liittyvistä asioista. Mutta nörtti kun olen en näköjään malta pysyä niistä erossa.

Luin mielenkiinnolla uutisen Digitodaystä , jossa todetaan että "It-ulkoistussopimukset eivät useinkaan tuo odotettuja kustannussäästöjä".

Edellinen ulkoistusaalto oli joskus 80-luvulla ja lopputulos kai oli hyvin samanlainen. Taisin silloin ihmetelläkin tuota ulkoistushinkua erityisesti aikana jolloin IT jutut alkoivat olla muutakin kuin pelkästään konttoripäällikön taloushallinnon rationalisointia.

Isojen yhtiöiden IT-osastoista syntyi erillisiä firmoja, jotka sitten ryhtyivät myymään omistajilleen vähintään yhtä kalliitta palveluja kuin ne olivat aikaisemmin olleet itse tuotettuinakin. Muistelen, että ruotsalaiset konsultit olivat tässä liiketoiminnassa ahkerasti mukana rahastamassa.

Tänään tuo ulkoistusvimma tuntuu vielä ihmeellisemmältä kun IT kuuluu elimellisenä osana yritysten ydinliiketoimintojaan.

Samanlainen kummastelun aihe on verkottuminen. Eihän siinä mitään pahaa sinänsä ole mutta vaara epäonnistuneeseen toteutukseen on suuri. Kerronpa omakohtaisen esimerkin: aikaisemmassa kerrostaloasunnossamme oli koko talo laajakaistaverkossa. Toteutus oli nykyään hyvin tavanomainen:

Talon sisäverkosta vastasi
firma A, jonne myös vikailmoitukset tehtiin
firma B vastasi yhteyksistä ulkomaailmaan ja teknisesti kai joutui vuokraamaan osan kaapeleista firmalta C

Kun tein tarkkaan analysoidun vikailmoituksen puhelimella ja sähköpostilla (ohjeiden mukaan) firmaan A sain 2-3 päivän kuluttua puhelinsoiton talon kellarin jakamosta firman E huolto- ja korjausmieheltä. Ja jos oikein ymmärsin oli välissä oli vielä firma D jolle firma B (tai C?) oli ulkoistanut verkon huolto- ja korjaustyöt.

No joka tapauksessa huoltomies kyseli mikä oli vikana eikä hän kertonut saaneensa muuta tietoa kun että vikaa pitää käydä selvittelemässä osoitteessa X.

Alkuperäisessä vikailmoituksessa olin kertonut vian mitä todennäköisimmin olevan talojakamossa reitittimessä, mutta pääsemättä jakamon laitteille en kyennyt sitä varmistamaan. Toisena mahdollisuutena olin esittänyt, että jossain asunnossa joku "himoimuroitsija" latasi vuorokaudet ympäriinsä esimerkiksi musavideoita netistä kyykyttäen koko talon nettiyhteydet.

Nyt seurasi toinen surkuhupaisa havainto: huoltomiehellä ei ollut käyttäjätunnus/salasana oikeuksia talojakamon laitteisiin. Ylipäänsä ihmettelin miksi kiinteistön verkkoyhteyksistä "kokonaisvastuuta" kantavalla firmalla ei etätestattu tai etäkäynnistetty härveleitä. Eli muutamien minuuttien hommasta tehtiin "kärpäsestä härkänen".

Tässä tapaukessa ongelma oli jollain tavoin hoitunut jo vuorokautta ennen huoltomiehen käyntiä, koska liikenne oli alkanut taas pelata. Eli huoltomies tuli aivan turhaan.

Kun samanlaista oli aikaisemminkin ollut suivaannuin tällaisesta verkottamis/ulkoistus-idiotiasta, jonka sitten viime kädessä me asukkaat kuitenkin maksamme. Kirjoitin isännöitsijälle perustellun selvityksen toimenpidehdotuksin.

Vajaa vuotta myöhemmin taloyhtiö irtisanoi koko talon verkkoyhteydet, kun firma A ei suostunut ottamaankaan toimivuudesta aitoa kokonaisvastuuta. San jälkeen taloyhtiö suositteli jokaiselle asukkaalle omien henkilökohtaisten ADSL yhteyksien hankkimista.

Tunnen muitakin vastaavan karmivia ulkoistus- tai verkottumisesimerkkejä. Ulkoistus voi olla hyvä ratkaisu ainakin lyhyellä tähtäimellä jos omassa firmassa ei ole sopivaa osaamista, mutta pidemmällä tähtäimellä suosittelisin aina tekemään perustellut vertailulaskelmat. Joustavuus muuttuvilla markkinoilla voi olla sekin hyvä ulkoistusta puoltava argumentti, mutta silloinkin on hyvä tietää minkä lisähinnan siitä maksaaa.

Ulkopuoisten neuvoihin luottamisesta viittaan aina vanhaan kansan viisauteen: "Sen lauluja laulat jonka leipää syöt". Erityisen tarkkaan kannattaa tässä tarkastella ulkopuolisen konsultti-asiantuntijan asemaa. Muistaakseni asiallisten konsulttien eettiset ohjeet kieltävät heitä konsultoimasta tuotteita tai palveluja joita he itse tai heidän lähipiirinsä myyvät. Kas kun IT alalla on yhä edelleen yleistä luottaa konsulttiin, jonka on käyttöön jopa "maksutta" tarjonnut jotain hankittavaa hyödyketta myyvä yritys.

Muistui vielä eräs hyvä kikka jolla saattaa sumentaa asiakkaan arvostelukyvyn: Eräs IT-alan yritys valitsi hallitukseensa suurimman asiakkaansa toimitusjohtajan. Oli mielenkiintoista sivusta havaita, että sen jälkeen mikään kritiikki oman yrityksenkin sisäpuolelta IT toimittajan laskujen "rasvaisuudesta" ei mennyt perille. Kävin itsekin ulkopuolisena esittämässä uusia ja edullsempia "tehdään itse"-ratkaisuvaihtoehtoja mutta kaikki vaikutti kilpistyvän tuohon ulkoistettuun "oman toimittajayrityksen" kritiikittömään suosikkiasemaan. Jos kyse olisi ollut palkkajohtajasta olisin epäillyt lahjuksia mutta kyse oli yrityksen omistaja-johtajasta.

Verottajan mielivaltaa

Verottajan valta on uskomatonta - mielivaltaako? Jos oikein tuoreita uutisia olen ymmärtänyt niin verottaja aikoo katkaista matkatyön korvausten verovapauden kahden vuoden jälkeen.

Itse työskentelin kolmisen vuotta melkein 400 km päässä perheestäni ja matkustin viikonloppuisin perheen luokse. Tottakai jouduin pitämään toisella paikkakunnalla verotuksessa vähennyskelvotonta kakkosasuntoa eikä 2 x 400 km ajaminen joka viikonloppu (kuukaudessa n 40 h auton ratissa) sekään ihan ilmaista ollut vaikka diesel autoa ajoinkin. Teki vain niin hirveästi mieli tehdä ammattitaitoa vastaavaa työtä.

Kun samoihin aikoihin vertasin verotuskohtelua kansanedustajien vastaavaan silkkihansikaskohteluun niin kyllä siinä ajatuksissa kävi että on kyse kahden eri kerroksen väestä.

Ja nyt sitten tuollaiselle matkatyölle aiotaan tehdä 2 vuoden katto. Tehdäänkö muutos vain verottajan ikiomalla tulkinalla vai säätävätkö tästä kansanedustajat?

Toivottavasti tämä sama tiukennus tulee koskemaan täysimääräisenä myös kansanedustajia. Kahden vuoden jälkeen lento- ja junaliput maksullisiksi ja vähennyskelvottomiksi. Samoin kakkosasunto Helsingin seudulla on katsottava pelkäksi ylimääräiseksi omin varoin kustannettavaksi luksukseksi. Voihan siitäkin päästä nauttimaan koko perhe kun ei tarvitse hotellissa asua Helsingin käynneillä.

Ja sitten voisi ajatella myös vastaavia tiukennuksia EU parlamentinkin suomalaisedustajille.

Mielestäni koko kansa on kaikesta verollepantava ;)

Lisää urheiluohjelmia paikallisradioihin?

Muutto uuteen asuntoon on takana. Kova urakka ja väsymys painaa päälle vaikka pahvilaatikoita on vieläkin purkamatta. Ei tässä ole paljon blogia ehtinyt ajatella. Mutta kyllä muutos on toisaalta ihan kivaa.

Mutta havahduin menneen kuukauden aikana ihmettelemään kun paikallisradioiden toimilupien uusinta käsiteltiin lehdissä. Liikenneministeriö oli uutisten mukaan kovin tohkeissaan, että joku musiikkiohjelmaa lähettävä paikallisradio ei ollut riittävästi lähettänyt urheiluohjelmia, joita sen toimilupansa mukaisesti olisi pitänyt lähettää ja että tulevaisuudessa valvontaa tullaan tehostamaan.

Joskus 70-luvulla luin jonkun tutkimuksen, jossa muistikuvani mukaan oli havaittu Euroopan lehdistöä tutkittaessa, että suurin osuus urheilusivuilla oli suomalaisissa ja hollantilaisissa sanomalehdissä. Samanlaista yhtäläisyyttää suomalaiset osoittivat myös että Euroopan maista vain Hollannissa ja Suomessa Perhe on pahin (hahmoina Archie ja Edith Bunker perheineen) oli televisioohjelmien suosikkilistojen kärjessä.

Eräs älykkötuttuni tokaisikin kerran, että "Tämä kansa on korvannut kulttuurin urheilulla".

Onkohan Classic FM tai Radio Dei asemillakin joku määritelty "urheilukiintiö"- huhuh ;)

Ilmestyskirjan ennusteita

Uskovaiset tuttavani ovat maalailleet minulle Raamatun Ilmestyskirjan ennustuksia. Yksi ennusteista on monen toimesta tulkittu jopa pankkikortin mikrosiruksi. Tiedähäntä . En ainakaan minä ole sitä Raamatun tekstistä löytänyt.

Mutta kummia tapahtuu. Löysin vihjeen perustella mielenkiintoisen ruotsalaisen sivuston "vaken"

Muun mielenkiintoisen lisäksi siellä oli uutinen miten joku amerikkalainen turvallisuusyritys vaatii jo tuollaisen tunnistesirun laitettavaksi työntekijöittensä ihon alle. Huhuh hurjalta tuntuu.

Ääntenlaskenta tietokoneilla

Näin kirjoitti vaalien ääntenlaskennasta tietokoneilla suuresti kunnioittamani Piilaakson nyt jo edesmennyt guru Adam Osborne kirjassaan "Running Wild - The Next Industrial Revolution" vuonna 1979 (ISBN 0-931988-28-4) eikä minulla ole siihen vielä 27 v myöhemminkään mitään lisättävää. Muistelkaa vaan kaikki Yhdysvaltain vaalisotkuja kun Bushia 1. kerran valittiin presidentiksi.

Sisältötuotantoa vai kännykkäsaastaa?

Televisiosta tulee päivä- ja yöaikaan lähes jokaiselta kotimaiselta kanavalta todellisia sisältötuotannon helmiä:

Kännykällä tekstiviesteillä pelattavia mielettömän hintaisiksi muodostuvia kuvaruutupelejä. Onko tämä sitä muutama vuosi sitten hehkutettua "sisältötuotantoa", jota julkisilla varoillakin piti edistää? Järkyttävää.

Toinen samanlainen mielettömyys on tv:n ja kännykän yhteispelillä tuotetut "tietokilpailut". Kun kysymykset ovat helppoja voi siinä tyhmempikin kuvitella olevansa tietokilpailutasoinen eli voitto on jo ihan hilkulla. En ole jaksanut noihin perehtyä, mutta rahankeruu noissa tuntuu kuitenkin olevan pääasia. Todennäköisesti moni rahastavalle robotille soittava kuvittelee osallistuvansa aitoon tietokilpailuun.

Varsinaiset arpajaiset joihin osallistutaan erikoismaksullisilla tekstiviesteillä ovat jo turruttaneet ainakin minut. Uskonkin että on ihan laillista järjestää televisiossa sms-arpajaisia ilman mitään lupia noin vaan kunhan jonnekin nurkkaan pienellä tekstillä kirjoittaa, että vastata voi tavallisella postikortillakin.

Samanlainen ylenmääräinen kännykkärahastus on alkanut vaivihkaa tapahtua "valtakunnallisilla" yrityspalvelunumeroilla eli 010, 020, 030 alkuisiin numeroihin kännykällä soittaminen voi maksaa melkein mitä tahansa. Kun lähes kaikilla on kännykät saadaan normaalit puhelinsoitot yrityksillekin rahastetuiksi oikein kunnolla. Kuvittelin 80-90 luvulta alkaen noiden 010, 020, 030 olevan yritysnumeroita joihin soittaminen menee paikallispuhelun hinnalla mistä tahansa Suomesta niinhän niitä aluksi markkinoitiin. Siihen aikaan maksulliset puhelinnumerot oliva 06xx tai 07xx alkuisia ja maksuttomat palvelunumerot 08xx. Eli 06xx olivat tarkoitetut "vakaville" maksullisille yrityspalveluille ja 07xx oli sitten erilaisille viihdepalveluille, alussahan ne olivat kaikki samassa. Kun tämä rahastus alkoi muodostua ongelmaksi määrättiin puhelinoperaattorit järjestämään erilaisia tilattavia soitonestoja. Mitenkä noihin yrityspalvelunumeroihin soittaminen voidaan estää?

Kun jo viranomaisetkin alkoivat siirtyä näihin "yrityspalvelunumeroihin" puuttui käsitykseni mukaan laillisuusvalvontaviranomaiset asiaan ainakin työvoima- ja verotoimistojen ilmaispalvelujen osalta. Hyvä edes niin.

Luin joskus vuosi pari sitten perheiden rahankulutustilastoja. Nelihenkinen perhe saattaa nykyään helposti kuluttaa pelkkiin kännykkä- ja tietoliikennelaskuihin lähes yhtä paljon kuin autoiluun. Myös omassa perheessäni. Huhuh.

On ihan piristävää kun nykyään törmätä ihmisiin, jotka ovat vapaaehtoisesti järkiperustein luopuneet kännyköiden käytöstä. He ovat vain valitettavan harvassa.

Äkkirikastuneista

Eksyin netissä surffaillessani tarkastelemaan maailman rikkaimpien ihmisten nimilistoja. Ulkomaiset talouslehdet ovat tehneet hyvää taustatyötä ja useimpien kohdalla rikkauksien lähdekin oli esillä. Oli siellä ainakin kolme Microsoftinkin myötä rikastunutta ihan top 100 listalla.

Erityisesti kiinnitti huomiota entisen Neuvostoliiton äkkirikastuneet. Yhteistä näytti suurimmalle osalle olleen rikastuminen öljyllä, kaasulla tai erilaisilla muilla raaka-aineilla kuten teräs ja alumiini. Ja ne kaikki olivat vielä puolentoista vuosikymmentä sitten kansallistettuja.

Tuli heti mieleen meidän suomalaisten Fortum ja sen optiomiljoonat. Jonkinlaista yhtäläisyyttäkö? Energiaa ja yletöntä rikastumista? Pitäisiköhän eläkepäivillä perehtyä tarkemmin Adam Smithiin tai David Ricardoon, jos vaikka rikastuisi?

Muutenkin olen vuosikymmeniä tarkkaillut kun monopoli- tai määräävän markkina-aseman omaavat yritykset "menestyvät" ja sitten johtajat kertovat miten paljon ja ahkerasti he ovat työskennelleet menestyksen edestä.

Usein mediasta tuollaisia johtajahaastatteluja lukiessa pudistelen päätä kun haastateltavat uskovat omaan kaikkivoipaisuuteensa. Kun mukaan mahtuu haastateltava joka kertoo mukana menestyksessä olleen hyvää tuuria ja sattumaa nostan realismin tajulle arvostuksesta hattuani.

Ulkomailla luonnonvaroilla äkkirikastuneista voi toki joku muistaa sanoa, että sattui vahingossa olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja tehneensä silloin oikeita päätöksiä tai syntyneensä oikeaan perheeseen. Tuollaisen haastattelun antaja saa sympatiapisteitäni, jos sillä nyt mitään merkitystä on ;)

Onko "ryssä" sallittu haukkumasana?

Minua on pitkään ihmetyttänyt, että ilmaisut neekeri, mustalainen yms on julistettu pannaan rasistisina ja leimaavina mutta ilmaisua ryssä alettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen viljelellä laajasti julkisuudessa.

Etunenässä ryssitttelyä käytti kunnianarvoisa, edesmennyt kenraali Adolf Ehrnroth. Odotin useamman kerran hänen alettua esiintyä palvottuna sankarina julkisuudessa että tämä mitä ilmeisimmin sivistynyt aatelismies olisi myös osannut käyttäytyä aateluuden velvoittamalla tavalla sivistyneesti ja olisi osannut unohtaa vanhan sodanaikaisen viholliskuvan.

No ymmärsin vielä, että sodan kauhut eläneelle rivimiehelle oli nauha saattanut jäädä päälle mutta kenraalilta olisi jotenkin odottanut enemmän.

Mutta sitä en ole ymmärtänyt että niin hyvin muuten itsesensuuria harjoittava lehdistömme ei ole osannut hillita tuota ryssittelyä. Neekeri ja mustalainen ilmaisut kun on onnistuttu kitkemään halventavina.

Eläkevarojen häviäminen

Aloin työurani nuorena miehenä v 1960. TEL eläkejärjestelmä alkoi samoihin aikoihin tai hiukan myöhemmin ja muistelen miten silloin sitä ihmeteltiin ja ihasteltiin. Itse olin 15 vuotias enkä osannut ajatella aikaa, että olisin itse lähdössä eläkkeelle.

Kuitenkin ymmärsin ja sisäistin lukemani. Järjestelmän kerrottiin olevan rahastoivan ja moneen kertaan perusteltiin, että kyse on jokaisen palkkatyötätekevän omista ansioista, joiden maksatusta vain myöhästetään. Samoin hehkutettiin miten ammattitaitoisella sijoitustoiminnalla, jonka vuoksi piti oikein perustaa erillisiä julkisen valvonnan alla toimivia työeläkevakuutusyhtiöitä hallinnoimaan näitä isoja rahavirtoja ja näin piti nämä palkansaajien omat varat saada kotimaiseen teollisuuteen ym sijottamalla poikimaan. Kaikki kuulosti hienolta eikä kukaan tervejärkinen kansalainen tuollaista voinut vastustaa.

Meitä on kusetettu.

Indeksejä on leikattu. Karttumisprosentteja heikennetty. Yhteensovitussääntöjä tiukennettu. Eläkeikää nostettu. Muistaakseni Eläkevakuutusyhtiö Kansa kävi ulkomaisilla sijoitusleikeillä häviämässä eläkevaransa joita nyt muut vakuutushtiöt maksattavat eläkemaksuissa. Eläkemaksut ovat kai lähes kolminkertaistuneet palkkasummasta järjestelmän voimassaoloaikana. Muistaakseni alkuvuosina eläkemaksu oli 6-8 % palkasta.

Ja on siirrytty ymmärtääkseni käytännössä kädestä-suuhun elämiseen. Pienenevät ikäluokat miettivät jo miksi heidän pitäisi elättää kasvava vanhuslauma. Terveydenhuollon priorisoinnin ohella eutanasiastakin keskustellaan.

Missä ovat ne vakuutusmatemaatikot jotka nuo laskelmat 60-luvulla tekivät. Ihanko olivat laskutaidottomia vai petkutettiinko meitä alun alkaenkin?

Perkele. Missä nuo minun viivästetyt palkkasaatavani ovat kun lähden eläkkeelle? Kuka tai ketkä ne hävittivät?

Kuuntelin muutama päivä sitten jotain uutisia sivukorvalla ja siellä kerrottiin työeläkerahastoissa olevan enää vain 39 miljardia euroa. Jo nykyisten eläkeläisten määrällä jaettuna summa on pieni.

Noin vuosi sitten luin Forum for ekonomi och teknik nimisessä lehdessä aihetta sivuavan mielenkiintoisen artikkelin. Kirjoittaja oli Senior Vice President Nicholas Andersson Suomessa toimivasta Svensk Exportkredit yhtiöstä. Artikkelin otsikko oli: Tarpeettomat kustannukset antavat pienemmät eläkkeet - todistus (Onödiga kostnader ger mindre pensioner - beviset).

Artikkelissa oli viittauksia ulkomaiseen Thrifts Savings Plan eläkerahastoihin, joiden määrä oli meidän TEL rahastojen luokkaa ja joita Barclay Bank pankki hoiti 0,04 prosentin hallinnointipalkkiolla ja vertasi erääseen suureen suomalaiseen pankkivetoiseen sijoitusrahastoon jonka hallinointipalkkio oli 2,3%. Suomalaisetn eläkevarojen hallinointiin menee Anderssonin mukaan hiukan vähemmän eli n 1%.

Anderssonin artikkelissa oli eläkerahastojen arvoksi arvioitu 80 miljardia euroa ja nyt uutisissa vuotta myöhemmmin kerrotaan 39 miljardia. Onko vuodessa hävinnyt 50% rahoista?

Andersson kertoo vuosia ottaneensa esiin tämän suomalaisten eläkejärjestelmien hallinnoinnin kalleuden ja saaneensa eläkesektorilta ja poliitikoilta vastakaikuna vain hiljaisuutta.

Arka asia ilmeisesti. Sisilian mafiankin vaikutuspiirissä vaikeneminen, "omerta" on vallitseva käytäntö. Onko meilläkin?