Tämä on juoni siirto työnantajajärjestöiltä. Siirretään helatorstai ja loppiainen lauantaiksi.
Nyt alustavasti sovittu palkankorotus 20 €/kk on suomalaisten keskipalkoilla nopeasti laskettuna n 0,6%. Mutta kahden lisätyöpäivän taikominen vuosikalenteriin on kompensoi tuon reilusti. Mutta kun työpäivien lukumäärä muutenkin vaihtelee vuosittain ilman että joka vuosi palkkoja rukattaisiin tuo ei välttämättä aiheuttaisi mitään kompensaatiota. Onhan vain kyse kalenterin rukkaamisesta kirkon ja valtion yhteistoimin.
Tiedän yhden ison yrityksen jonka henkilöstöstä insinöörit laskivat joka vuosi työpäivien ja työtuntien lukumäärän. Kun en ollut siellä töissä en tiedä saatiinko työtuntien lisäyksestä joku kompensaatio kun oli kyse aika reilusta työnantajasta.
31.8.2013
30.8.2013
Havaintoja käynnistä Kelan toimistossa
Kävin eilen Kelan toimistossa Espoon Leppävaarassa.
Jonotusaika oli kohtuullinen ja palvelukin oli asiallista.
Mutta odotusaikana ehdin katsoa ympärilleni. Hiukan jäi samanlainen tunnelma kuin olisin jossain itäafrikkalaisella torilla. En sinänsä hämmästynyt koska jo aikaisemmin käydessäni samaisessa Kelan toimistossa parin viime vuoden aikana olin ihmetellyt asiakkaiden jakautumaa.
Aikani kuluksi laskin odottavien tummaihoisten ja valkoihoisten suhdelukua. Lopputuloskaan ei minua suuremmin hämmästyttänyt. Tiedänhän minä miten paljon meillä on esimerkiksi maahanmuuttajia pääkaupunkiseudulla.
Suhdeluku oli 7 tummaihoista ja 9 valkoihoista. Ja taisi ainakin yksi valkoihoisistakin olla eestiläinen maahanmuuttaja kun puhui eestiä matkapuhelimeen. Ja eräs mieshenkilö vaikutti ulkomaalaisen näköiseltä sen verran tummatukkainen ja tummakulmainen oli vai laskinkin hänet mukaan valkoihoisiin.
Tummaihoisista suurin osa oli seemiläis-haamilaisia ja kun kaikki vielä puhuivat keskenään jotain minulle tuntematonta kieltä arvelin kyseessä olevan somalialaista alkuperää olevista ihmisistä. Ikäjakaumaltaan he näyttivät sen verran iäkkäiltä, että tuskin olivat vielä Suomessa syntyneitä. Laskujeni mukaan Suomessa somalialaisista vanhemmista syntyneet ovat kaikki alle 25 vuotiaita, Saattoivat monet olla Suomen kansalaisia, koska senhän saa nykyään aika vaivattomasti, mutta sitä ei voi päältäpäin tietää.
Johtopäätösten tekemisen näistä havainnoista jätän lukijan tehtäväksi ihan terveen itsesuojeluvaiston vuoksi.
Jonotusaika oli kohtuullinen ja palvelukin oli asiallista.
Mutta odotusaikana ehdin katsoa ympärilleni. Hiukan jäi samanlainen tunnelma kuin olisin jossain itäafrikkalaisella torilla. En sinänsä hämmästynyt koska jo aikaisemmin käydessäni samaisessa Kelan toimistossa parin viime vuoden aikana olin ihmetellyt asiakkaiden jakautumaa.
Aikani kuluksi laskin odottavien tummaihoisten ja valkoihoisten suhdelukua. Lopputuloskaan ei minua suuremmin hämmästyttänyt. Tiedänhän minä miten paljon meillä on esimerkiksi maahanmuuttajia pääkaupunkiseudulla.
Suhdeluku oli 7 tummaihoista ja 9 valkoihoista. Ja taisi ainakin yksi valkoihoisistakin olla eestiläinen maahanmuuttaja kun puhui eestiä matkapuhelimeen. Ja eräs mieshenkilö vaikutti ulkomaalaisen näköiseltä sen verran tummatukkainen ja tummakulmainen oli vai laskinkin hänet mukaan valkoihoisiin.
Tummaihoisista suurin osa oli seemiläis-haamilaisia ja kun kaikki vielä puhuivat keskenään jotain minulle tuntematonta kieltä arvelin kyseessä olevan somalialaista alkuperää olevista ihmisistä. Ikäjakaumaltaan he näyttivät sen verran iäkkäiltä, että tuskin olivat vielä Suomessa syntyneitä. Laskujeni mukaan Suomessa somalialaisista vanhemmista syntyneet ovat kaikki alle 25 vuotiaita, Saattoivat monet olla Suomen kansalaisia, koska senhän saa nykyään aika vaivattomasti, mutta sitä ei voi päältäpäin tietää.
Johtopäätösten tekemisen näistä havainnoista jätän lukijan tehtäväksi ihan terveen itsesuojeluvaiston vuoksi.
27.8.2013
Juutalaiset kirjailijat
Kuuntelin ja katselin tänään Ylen Teema -kanavalta amerikkalaisen kirjailija Philip Rothin haastattelun. Oli niin mielenkiintoinen että jäi ruoanlaittokin sivuun kun ohjelma vei mukanaan. Ylen Teema kanava on todellinen aarreaitta ja nykyään koko Yle Areena kun siellä löytyy hyvin paljon ohjelmia jälkeenpäinkin. Ja aika mielenkiintoisia ohjelmia tulee Ylen FST5:lta ja siellä näytetyistä Ruotsin television ohjelmista. Tässä huomaa taas miten hyödyllinen on hyvä ruotsinkielen taito.
Siitä tulikin mieleeni, että muidenkin juutalaisten kirjailijoiden teoksissa on jotain minuun vetoavaa. Ja samasta syystä rakastan Woody Allenin elokuvia kun niissäkin on joku kummallinen juutalainen perusvire. Ja hauskoja ovat olleet jo vuosi a sitten kuulemani amerikanjuutalaiset stand-up koomikot. Tosin heidän huumorinsa ymmärtäminen on edellyttänyt amerikanjuutalaisen kulttuurin ymmärtämistä. Nythän meillä on stand-up koomikkoja jo omasta takaakin täällä Suomessa. Ja osa on jopa tosi hyviä.
Tämän ohjelman muistuttamana aloin palauttaa mieliini erästä juutalaista satiirikkoa, josta pidin suuresti, mutta kesti useita tunteja ennen kuin sain nimen palautettua mieleeni. Kyse oli Ephraim Kishon nimisestä kirjailijasta. Ensimmäisen kontaktini häneen sain kun katselin kirjakaupassa saksankielisiä taskukirjoja. Kirjan takakannen teksti lisäsi kiinnostustani ja ostin kirjan. Myöhemmin huomasinkin, että hänen kirjansa olivat hyvin suosittuja Saksassa, siihen aikaan länsi-Saksassa. Kirjat oli käännetty hebreasta, unkarista ja saksasta ja Ephraim Kishon oli saksantanut itse viimeisimmät keoksensa.
Kirjastosta löysin muutaman suomennetunkin Ephraim Kishonin satiirikokoelman. Välillä Kishonia lukiessa tuli huumorista mieleen meidän suomalaisten Olli ja hänen satiiriset pakinansa Mustapartaisesta miehestä. Suosittelen lukemaan jos pidätte satiirista ja löydätte vaikkapa kirjastosta Kishonin teoksia..
Siitä tulikin mieleeni, että muidenkin juutalaisten kirjailijoiden teoksissa on jotain minuun vetoavaa. Ja samasta syystä rakastan Woody Allenin elokuvia kun niissäkin on joku kummallinen juutalainen perusvire. Ja hauskoja ovat olleet jo vuosi a sitten kuulemani amerikanjuutalaiset stand-up koomikot. Tosin heidän huumorinsa ymmärtäminen on edellyttänyt amerikanjuutalaisen kulttuurin ymmärtämistä. Nythän meillä on stand-up koomikkoja jo omasta takaakin täällä Suomessa. Ja osa on jopa tosi hyviä.
Tämän ohjelman muistuttamana aloin palauttaa mieliini erästä juutalaista satiirikkoa, josta pidin suuresti, mutta kesti useita tunteja ennen kuin sain nimen palautettua mieleeni. Kyse oli Ephraim Kishon nimisestä kirjailijasta. Ensimmäisen kontaktini häneen sain kun katselin kirjakaupassa saksankielisiä taskukirjoja. Kirjan takakannen teksti lisäsi kiinnostustani ja ostin kirjan. Myöhemmin huomasinkin, että hänen kirjansa olivat hyvin suosittuja Saksassa, siihen aikaan länsi-Saksassa. Kirjat oli käännetty hebreasta, unkarista ja saksasta ja Ephraim Kishon oli saksantanut itse viimeisimmät keoksensa.
Kirjastosta löysin muutaman suomennetunkin Ephraim Kishonin satiirikokoelman. Välillä Kishonia lukiessa tuli huumorista mieleen meidän suomalaisten Olli ja hänen satiiriset pakinansa Mustapartaisesta miehestä. Suosittelen lukemaan jos pidätte satiirista ja löydätte vaikkapa kirjastosta Kishonin teoksia..
26.8.2013
Julkinen terveydenhuolto
Katsoin televisiosta Yle 1:ltä dokumenttiohjelmaa 'Keksitehtaan työtaistelu'. Siinä keksitehtaalla monia kymmeniä vuosia palvelleet työntekijät ryhtyivät lakkoon. Syynä oli, että tehtaan perustanut ja omistanut perhe oli myynyt tehtaan jollekin sijoitusyhtiölle. Työehtosopimuksen voimassaolon loputtua uusi omistaja tarjosi työntekijöille kaikenlaisia työsuhteen huononnuksia. Palkkoja olisi alennettu 20% ja aikaisempi luontoisetuna oleva sairausvakuutus muuttui maksulliseksi. Työntekijän olisi pitänyt maksaa 20% sairausvakuutuksensa kuluista palkastaan. Nythän hän maksoi niitä kuluja 100% selkänahastaan hankituilla yrityksen tuotoilla. Ei niitä työnantajan pääomansijoituksista maksettu kun yritys oli kuitenkin ollut kymmeniä vuosia tuottava.
Työntekijät ryhtyivät lakkoon. Dokumenttiohjelmassa kerrottiin pätkiä työntekijöiden elämäntarinoista mutta merkittävää oli havaita, että hyvin monien työsuhteet olivat kymmeniä vuosia pitkiä. Ja kansallisuudeltaan siellä taisi olla työntekijöitä lähes 30 maasta.
No onhan meilläkin tapahtunut tuon suuntaista. Tällaistahan markkinatalous voi huonoimmillaan olla.
Työntekijät olivat noin 9 kuukautta lakossa ja tehdas pyöri sillä aikaa rikkurityövoimalla. En tunne Yhdysvaltain oikeuslaitosta riittävästi mutta ohjelmassa kerrottiin että työntekijät voittivat oikeudenkäynnin yritystä vastaan hallinto-oikeudessa. Sen päätöksen perusteella oli yrityksen pakko ottaa lakkoilevat työntekijät takaisin vanhoina työntekijöinä entisin työsuhde-eduin.
Työntekijät kutsuttiin siis oikeuden päätöksen johdosta takaisin töihin ja he olivat tietenkin hyvin iloisia.
Mutta vähän ajan kuluttua omistava sijoitusyhtiö kertoi myyneensä tehtaan koneet ja laitteet, reseptit, ja tuotemerkit jollekin toisessa osavaltiossa olevalle yritykselle ja New Yorkissa sijaitseva tehdas siis tyhjennetään ja se lopettaa toimintansa. Eli ilo työhön palaamisesta jäi kovin lyhytaikaiseksi.
Monessa suhteessa tuo tarina sopisi jo Suomeenkin. Puhutaanhan meilläkin jo aika avoimesti 'sisäisestä devalvaatiosta' sisältäen palkkojen alentamista ja miten tuotannon hintakilpailukykyä pitää kohentaa jollekin 'globaalille tasolle'.
Mutta se asia joka minua taas järkytti oli amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä ja sen tylyys. Työntekijöillä oli sairausvakuutus työn puolesta ja se loppui samalla kun palkanmaksu. Eikä kukaan noista työntekijöistä maininnut mitään esimerkiksi työttömyysturvasta joka turvaisi heille edes jonkinlaisen toimeentulon.
Järkyttävin tapaus oli kaveri jolle oli tehty ilmeisesti sydänleikkaus.koska hän näytti kuvaajalle keskellä rintakehää olevaa pystysuoraa n 40-50 cm pitkää leikkausarpea. Asia kosketti erityisesti minua kun olen menossa lähiaikoina sydäntutkimuksiin julkisen terveydenhuollon puitteissa erikoissairaanhoidossa. Tai oikeammin olen jo aloittanut noita erikoissairaanhoidon tutkimuksia ja ne jatkuvat vielä.
Mutta tässä ohjelmassa sydänleikkauksessa ollut kaveri kertoi leikkauksen maksaneen 150'000 dollaria eikä hän siitä oikein selviä työttömänä millään muulla kuin myymällä omakotitalonsa, suuren haaveensa, jonka hankinta oli kestänyt 25 vuotta hänen työurastaan. Kun hän maksaa leikkauslaskunsa hän onkin sitten puilla paljailla ja edelleeen ilman saitausvakuutusta ja hänen jälkikasvunsa oli juuri aloittamassa koulun jälkeiset jatko-opinnot. Amerikkalaiseen tapaan nekin tietenkin maksavat paljon.
Kun mietin näitä ja peilasin omaan elämäntilanteeseen päädyin mietiskelemään miten arvokas meidän yhteiskuntamme hyvinvointimalli on. Ymmärrän hyvin, että suurin osa kansalaisista haluaa sellaisen säilyttää. Ei tietenkään jatkuvasti velkaantumalla.
Ne jotka haluavat muuttaa kaikki tuollaiset omista varoista kustannettaviksi suoraan kuvittelevat omaa kaikkivoipaisuuttaan ja kykyään vastata itse tuollaisten riksien hallinnasta. Pidän sellaisia ihmisiöä joko upporikkaina miljonääreinä tai sitten vähän yksinkertaisina ellei peräti tyhminä.
Mutta en minä uskokaan että meidän velkaantumisemme pelkästään koulutuksesta ja sosiaaliturvasta johtuisi. Mutta se onkin sitten jo toisen blogikirjoituksen aihe.
Työntekijät ryhtyivät lakkoon. Dokumenttiohjelmassa kerrottiin pätkiä työntekijöiden elämäntarinoista mutta merkittävää oli havaita, että hyvin monien työsuhteet olivat kymmeniä vuosia pitkiä. Ja kansallisuudeltaan siellä taisi olla työntekijöitä lähes 30 maasta.
No onhan meilläkin tapahtunut tuon suuntaista. Tällaistahan markkinatalous voi huonoimmillaan olla.
Työntekijät olivat noin 9 kuukautta lakossa ja tehdas pyöri sillä aikaa rikkurityövoimalla. En tunne Yhdysvaltain oikeuslaitosta riittävästi mutta ohjelmassa kerrottiin että työntekijät voittivat oikeudenkäynnin yritystä vastaan hallinto-oikeudessa. Sen päätöksen perusteella oli yrityksen pakko ottaa lakkoilevat työntekijät takaisin vanhoina työntekijöinä entisin työsuhde-eduin.
Työntekijät kutsuttiin siis oikeuden päätöksen johdosta takaisin töihin ja he olivat tietenkin hyvin iloisia.
Mutta vähän ajan kuluttua omistava sijoitusyhtiö kertoi myyneensä tehtaan koneet ja laitteet, reseptit, ja tuotemerkit jollekin toisessa osavaltiossa olevalle yritykselle ja New Yorkissa sijaitseva tehdas siis tyhjennetään ja se lopettaa toimintansa. Eli ilo työhön palaamisesta jäi kovin lyhytaikaiseksi.
Monessa suhteessa tuo tarina sopisi jo Suomeenkin. Puhutaanhan meilläkin jo aika avoimesti 'sisäisestä devalvaatiosta' sisältäen palkkojen alentamista ja miten tuotannon hintakilpailukykyä pitää kohentaa jollekin 'globaalille tasolle'.
Mutta se asia joka minua taas järkytti oli amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä ja sen tylyys. Työntekijöillä oli sairausvakuutus työn puolesta ja se loppui samalla kun palkanmaksu. Eikä kukaan noista työntekijöistä maininnut mitään esimerkiksi työttömyysturvasta joka turvaisi heille edes jonkinlaisen toimeentulon.
Järkyttävin tapaus oli kaveri jolle oli tehty ilmeisesti sydänleikkaus.koska hän näytti kuvaajalle keskellä rintakehää olevaa pystysuoraa n 40-50 cm pitkää leikkausarpea. Asia kosketti erityisesti minua kun olen menossa lähiaikoina sydäntutkimuksiin julkisen terveydenhuollon puitteissa erikoissairaanhoidossa. Tai oikeammin olen jo aloittanut noita erikoissairaanhoidon tutkimuksia ja ne jatkuvat vielä.
Mutta tässä ohjelmassa sydänleikkauksessa ollut kaveri kertoi leikkauksen maksaneen 150'000 dollaria eikä hän siitä oikein selviä työttömänä millään muulla kuin myymällä omakotitalonsa, suuren haaveensa, jonka hankinta oli kestänyt 25 vuotta hänen työurastaan. Kun hän maksaa leikkauslaskunsa hän onkin sitten puilla paljailla ja edelleeen ilman saitausvakuutusta ja hänen jälkikasvunsa oli juuri aloittamassa koulun jälkeiset jatko-opinnot. Amerikkalaiseen tapaan nekin tietenkin maksavat paljon.
Kun mietin näitä ja peilasin omaan elämäntilanteeseen päädyin mietiskelemään miten arvokas meidän yhteiskuntamme hyvinvointimalli on. Ymmärrän hyvin, että suurin osa kansalaisista haluaa sellaisen säilyttää. Ei tietenkään jatkuvasti velkaantumalla.
Ne jotka haluavat muuttaa kaikki tuollaiset omista varoista kustannettaviksi suoraan kuvittelevat omaa kaikkivoipaisuuttaan ja kykyään vastata itse tuollaisten riksien hallinnasta. Pidän sellaisia ihmisiöä joko upporikkaina miljonääreinä tai sitten vähän yksinkertaisina ellei peräti tyhminä.
Mutta en minä uskokaan että meidän velkaantumisemme pelkästään koulutuksesta ja sosiaaliturvasta johtuisi. Mutta se onkin sitten jo toisen blogikirjoituksen aihe.
19.8.2013
Pohjaton kaivo
Lehdistössäkin kirjoitellaan säännöllisin väliajoin "paperittomista maahanmuuttajista" ja miten meidän tulisi järjestää heidän terveydenhuoltonsa. Ongelma on moraalinen mutta myös taloudellinen.
Jos meille tulee jostain EU-maasta sen kansalaisia, jotka ovat paperittomia on kyse todennäköisesti Romanian tai Bulgarian romaneista. Minä en ymmärrä, ettei heille voida hankkia papereita heidän kotimaistaan, jotka sentään ovat EU maita. Romanian osalta meillä oli jopa yhteistyötä sillä tavoin, että Helsingissä oli romanialainen poliisi töissä jonkin aikaa.
Tiedän hyvin Romanian ja Bulgarian romanien huonosta kohtelusta heidän kotimaissaan. Mutta tiedän myös että jos vikaa on sysissä niin on sepissäkin. Molemmissa maissa järjestäytynyt rikollisuus on romanien hoidossa ja valvonnassa ja sen johdossa olevat eivät ole enää mitään kerjäläisiä vaan asuvat luksushuviloissa ja ajelevat mersuilla. Merkkejä on että Suomeen tulleet kerjäläisinä esiintyvät ovat osa tuota järjestäytynyttä toimintaa.
Vuosi sitten kirjoitin miten näiltä EU-kansalaisilta pitäisi voida edellyttää eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Siis oman maan antamaa eräänlaista kansainvälistä sairasvakuutuskorttia, joka oikeuttaa saamaan kussakin EU maassa sen maan julkista sairaanhoitoa (ja jonka kustannukset veloitetaan ko kansalaisen kotimaasta).
En ymmärrä miksi meidän pitäisi luoda jotain erikoissäännöksiä vain siksi etteivät meille tulevat "paperittomat" ole kenties edes halunneet oman kotimaansa suomia dokumentteja vaan mieluummin liikkuvat papereitta.
Sanoisin hiukan, että oma häpeä. Se voi kuulostaa sydämettömältä mutta niin me täällä itsekin joudumme sopeutumaan järjestäytyneeseen yhteiskuntaan.
Minä ajattelen kauhulla, että jos luomme oikein hyvät sairaanhoitomahdollisuudet niin sanan levittyä, se nimittäin leviää nopeasti noissa järjestäytyneissä joukoissa, me saamme tänne sellaisen lauman hoidettavia että meidän julkinen sairaanhoito räjähtää käsiin.
Tuntuu tylyltä sanoa tällaista mutta yritän vain olla realisti. Tietenkin jos haluamme parantaa kerrallaan koko ulkopuolisen maailman niin aloitetaan heti ja avataan rajamme ja kukkaromme kaikille halukkaille.
Neuvostoliittoon aikoinaan matkustettaessa kaikilla matkalaisilla piti olla oma matkavakuutus, jolla katettiin tapaturmien ja sairauksien hoitokustannukset eikä oltu isäntämaan siivellä.
USA:ssa vaaditaan vieläkin, että osoitat rajalla sinulle olevan riittävästi varoja selvitä oleskelustasi USA:ssa.
Jos meille tulee jostain EU-maasta sen kansalaisia, jotka ovat paperittomia on kyse todennäköisesti Romanian tai Bulgarian romaneista. Minä en ymmärrä, ettei heille voida hankkia papereita heidän kotimaistaan, jotka sentään ovat EU maita. Romanian osalta meillä oli jopa yhteistyötä sillä tavoin, että Helsingissä oli romanialainen poliisi töissä jonkin aikaa.
Tiedän hyvin Romanian ja Bulgarian romanien huonosta kohtelusta heidän kotimaissaan. Mutta tiedän myös että jos vikaa on sysissä niin on sepissäkin. Molemmissa maissa järjestäytynyt rikollisuus on romanien hoidossa ja valvonnassa ja sen johdossa olevat eivät ole enää mitään kerjäläisiä vaan asuvat luksushuviloissa ja ajelevat mersuilla. Merkkejä on että Suomeen tulleet kerjäläisinä esiintyvät ovat osa tuota järjestäytynyttä toimintaa.
Vuosi sitten kirjoitin miten näiltä EU-kansalaisilta pitäisi voida edellyttää eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Siis oman maan antamaa eräänlaista kansainvälistä sairasvakuutuskorttia, joka oikeuttaa saamaan kussakin EU maassa sen maan julkista sairaanhoitoa (ja jonka kustannukset veloitetaan ko kansalaisen kotimaasta).
En ymmärrä miksi meidän pitäisi luoda jotain erikoissäännöksiä vain siksi etteivät meille tulevat "paperittomat" ole kenties edes halunneet oman kotimaansa suomia dokumentteja vaan mieluummin liikkuvat papereitta.
Sanoisin hiukan, että oma häpeä. Se voi kuulostaa sydämettömältä mutta niin me täällä itsekin joudumme sopeutumaan järjestäytyneeseen yhteiskuntaan.
Minä ajattelen kauhulla, että jos luomme oikein hyvät sairaanhoitomahdollisuudet niin sanan levittyä, se nimittäin leviää nopeasti noissa järjestäytyneissä joukoissa, me saamme tänne sellaisen lauman hoidettavia että meidän julkinen sairaanhoito räjähtää käsiin.
Tuntuu tylyltä sanoa tällaista mutta yritän vain olla realisti. Tietenkin jos haluamme parantaa kerrallaan koko ulkopuolisen maailman niin aloitetaan heti ja avataan rajamme ja kukkaromme kaikille halukkaille.
Neuvostoliittoon aikoinaan matkustettaessa kaikilla matkalaisilla piti olla oma matkavakuutus, jolla katettiin tapaturmien ja sairauksien hoitokustannukset eikä oltu isäntämaan siivellä.
USA:ssa vaaditaan vieläkin, että osoitat rajalla sinulle olevan riittävästi varoja selvitä oleskelustasi USA:ssa.
18.8.2013
Vantaan lentokenttä perii takseilta kynnysrahoja
Satuin tänään Espoon taksien yhteisille nettisivuille kun etsin voimassaolevia tilauspuhelinnumeroita.
Hämmästykseni oli suuri kun heidän sivuiltaan huomasin erikoisen lentokenttälisän. Jokainen kyyti lentokentältä maksaa ylimääräistä 2,30 euroa (sis 10% ALV), jonka lentokenttä perii ihan kuin taksikyyti ei muuten olisi riittävän kallista.
Tämä oli erikoinen yllätys. Muissa maissa lentokenttätaksit vain huijaavat matkustajia mutta meillä on erillinen maksu, joka on oikein mainittu valtioneuvoston asetuksessa taksiliikenteen kuluttajilta perittävistä maksuista. Tuon asetuksen 6 § kohdassa 2)
Lähitaksin nettisivulla tuo kerrotaankin:
'Lentokenttälisä peritään lentoasemalta lähtevistä kyydeistä ja se on yhtä suuri kuin se maksu, jonka taksi joutuu maksamaan päästäkseen lentokentällä matkustajaterminaalin alueelle noutamaan asiakasta. Helsinki- Vantaalla lentokenttälisä on suuruudeltaan 2,30€.'
Toden totta siellä olisi tuon mukaan jotain ohjausta ja valvontaa, joka oikeuttaisi tuollaisen yli 2 euron maksun perimään - tosiasiassa minun mielestäni lähes tyhjästä. Aika harvoin olen siellä nähnyt mitään ohjausta tai valvontaa.
Taitaa olla melkoinen bisnes lentokenttäyritykselle.
Liikuntarajoitteisena huomasin joskus ehkä puoli vuotta sitten kun en vähään aikaan ollut käynyt lentokentällä, että siellä yhdessä ulkomaan terminaalissa ei ollut enää ollenkaan lentoaseman puolesta istumapaikkoja. Siellä oli vain kaupallisia kahviloita. Muutama ilmainen paikka löytyi jossain kaukana käytävällä.
Vastaavanlainen idioottimaisuus on lentokentän parkkialueen invaparkkeeraus. Minulla on poliisin myöntämä invaparkkitunnus, mutta saadakseni ilmaiseen poistumiseen oikeuttavan lipukkeen minun pitäisi kävellä - niin siis liikuntarajoitteisena esimerkiksi ulkomaan terminaali 2:sta yli puolen lentokentän läpi kotimaan terminaaliin johtavan käytävän varrella olevaan "palvelupisteeseen" näyttämään tuo parkkimerkkini. Tosi ystävällisesti ajateltu tämäkin yksityiskohta. Ilmeisesti ennemminkin on ajateltu ettei kukaan invalidi jaksa nähdä tuota vaivaa vaan maksaa pysäköintinsä sovinnolla - tai sitten ei ole ajateltu ollenkaan mikä sekin mahdollisuus on olemassa..
Hämmästykseni oli suuri kun heidän sivuiltaan huomasin erikoisen lentokenttälisän. Jokainen kyyti lentokentältä maksaa ylimääräistä 2,30 euroa (sis 10% ALV), jonka lentokenttä perii ihan kuin taksikyyti ei muuten olisi riittävän kallista.
Tämä oli erikoinen yllätys. Muissa maissa lentokenttätaksit vain huijaavat matkustajia mutta meillä on erillinen maksu, joka on oikein mainittu valtioneuvoston asetuksessa taksiliikenteen kuluttajilta perittävistä maksuista. Tuon asetuksen 6 § kohdassa 2)
enintään 2,09 euron lentokenttälisä, jos taksi joutuu maksamaan taksiliikenteen ohjauksesta ja valvonnasta maksun päästäkseen lentokentällä matkustajaterminaalin alueelle noutamaan asiakasta;
Lähitaksin nettisivulla tuo kerrotaankin:
'Lentokenttälisä peritään lentoasemalta lähtevistä kyydeistä ja se on yhtä suuri kuin se maksu, jonka taksi joutuu maksamaan päästäkseen lentokentällä matkustajaterminaalin alueelle noutamaan asiakasta. Helsinki- Vantaalla lentokenttälisä on suuruudeltaan 2,30€.'
Toden totta siellä olisi tuon mukaan jotain ohjausta ja valvontaa, joka oikeuttaisi tuollaisen yli 2 euron maksun perimään - tosiasiassa minun mielestäni lähes tyhjästä. Aika harvoin olen siellä nähnyt mitään ohjausta tai valvontaa.
Taitaa olla melkoinen bisnes lentokenttäyritykselle.
Liikuntarajoitteisena huomasin joskus ehkä puoli vuotta sitten kun en vähään aikaan ollut käynyt lentokentällä, että siellä yhdessä ulkomaan terminaalissa ei ollut enää ollenkaan lentoaseman puolesta istumapaikkoja. Siellä oli vain kaupallisia kahviloita. Muutama ilmainen paikka löytyi jossain kaukana käytävällä.
Vastaavanlainen idioottimaisuus on lentokentän parkkialueen invaparkkeeraus. Minulla on poliisin myöntämä invaparkkitunnus, mutta saadakseni ilmaiseen poistumiseen oikeuttavan lipukkeen minun pitäisi kävellä - niin siis liikuntarajoitteisena esimerkiksi ulkomaan terminaali 2:sta yli puolen lentokentän läpi kotimaan terminaaliin johtavan käytävän varrella olevaan "palvelupisteeseen" näyttämään tuo parkkimerkkini. Tosi ystävällisesti ajateltu tämäkin yksityiskohta. Ilmeisesti ennemminkin on ajateltu ettei kukaan invalidi jaksa nähdä tuota vaivaa vaan maksaa pysäköintinsä sovinnolla - tai sitten ei ole ajateltu ollenkaan mikä sekin mahdollisuus on olemassa..
16.8.2013
Sähkövero
Aloin tarkastella saamaani viimeisintä laskua sähkönsiirrosta. Asuinalueeni sähkösiirto on Fortumilla ja kuten tiedämme sähkösiirtoa ei pysty kilpailuttamaan vaan se on pakko ostaa alueelliselta toimittajalta heidän määräämäänsä hintaan.
Eräs tuttu yrittäjä, jonka yritys käyttää paljon sähköä esitteli minulle kerran, varmaan pitkälti toistakymmentä vuotta sitten, miten hän oli ostanut yritykselleen oman dieselvoimalaitoksen.
Minä tietenkin ajattelin maalaisjärjellä, että hän tuottaa dieselvoimalalla omalle yritykselleen sähköä silloin kun sähkön tuottajilla on huippukuormitus ja sen mukaiset energian huippuhinnat. Vastaus olikin häkellyttävä. Päinvastoin. Hän tuottaa omalla dieselvoimalalla sähkön peruskulutuksen. Ja syy siihen on, että hänellä ei ole mitään siirtokustannuksia kun energia tuotetaan hänen omalla tontillaan. Vaikka kilowattitunnin tuotantokustannukset ovat kalliimmat kuin kilpailutetuilla sähköntoimittajilla on energia silti hänelle halvempaa kun ei tarvitse maksaa mitään monopolihinnoiteltuja siirtohintoja. Energia tuotetaan siinä paikan päällä.
Minun kotitalouteni siirtolasku oli 3 kk ajalta 54,95 euroa. Mutta sitten aloin katsella laskun erittelyä ja havaitsin, että laskussahan on kaikenlaisia veroja 37%.
Herättää ihmetystä miksi jollain perusteella teollisuus maksaa sähköveroa melkein 60% vähemmän!
.
Eräs tuttu yrittäjä, jonka yritys käyttää paljon sähköä esitteli minulle kerran, varmaan pitkälti toistakymmentä vuotta sitten, miten hän oli ostanut yritykselleen oman dieselvoimalaitoksen.
Minä tietenkin ajattelin maalaisjärjellä, että hän tuottaa dieselvoimalalla omalle yritykselleen sähköä silloin kun sähkön tuottajilla on huippukuormitus ja sen mukaiset energian huippuhinnat. Vastaus olikin häkellyttävä. Päinvastoin. Hän tuottaa omalla dieselvoimalalla sähkön peruskulutuksen. Ja syy siihen on, että hänellä ei ole mitään siirtokustannuksia kun energia tuotetaan hänen omalla tontillaan. Vaikka kilowattitunnin tuotantokustannukset ovat kalliimmat kuin kilpailutetuilla sähköntoimittajilla on energia silti hänelle halvempaa kun ei tarvitse maksaa mitään monopolihinnoiteltuja siirtohintoja. Energia tuotetaan siinä paikan päällä.
Minun kotitalouteni siirtolasku oli 3 kk ajalta 54,95 euroa. Mutta sitten aloin katsella laskun erittelyä ja havaitsin, että laskussahan on kaikenlaisia veroja 37%.
Herättää ihmetystä miksi jollain perusteella teollisuus maksaa sähköveroa melkein 60% vähemmän!
.
Liikenteessä liikkumisesta
Olen ollut tänään herkällä tuulella liikkuessani liikenteessä autolla. Kahdestakin syystä Nuorin tyttäreni tuli kesälomalle Suomeen Ghanasta, missä hän on asunut toista vuotta. Sitä ennen hän asui pari vuotta Tansaniassa.
Tansaniaan hän lähti sellaisella kiireellä, että autokoulut eivät olisi ehtineet opettaa hänelle auton ajokorttia. Siksi me teimmekin sen opetusluvalla ja minä opetin tytärtäni. Kirjoitin siitä joskus 4 vuotta sitten blogissani.
Opetushan meni kaiken kaikkiaan hyvin. Ajotunteja meillä oli enemmän kuin autokoulussa olisi normaalisti ollut mikä on kuulemma hyvin yleistä opetuslupalaisilla. Katsastusinsinööri kehui tyttären rauhallista ja tasapainoista ajamista ja antoi siitä myös pienet kiitokset opettajalle eli isälle.
Ajokortin kakkosvaihe jäi odottamaan suoritusta, mutta kun tytär asui Tansaniassa oli pakko pyytää lykkäystä, minkä tyttäreni saikin.
No nyt hänellä on tarkoitus suorittaa tuo kakkosvaihe. Aika kallista lystiä tuo näyttää olevan. Ja ilmeisen hyödytöntä. Tuskin tuolla liikenneturvallisuutta lisätään, mutta ehkä autokoulut ovat hyvin lobanneet poliisin kanssa ministeriötä kun suunnitellaan taas ajokortin hankinnan vaikeuttamista entisestään.
Tansaniassa tyttäreni ajoi automaattivaihteisella maasturilla, jossa oli oikeanpuoleinen ohjaus, kun Tansaniassa oli entisten brittialusmaiden tapaan vasemmanpuoleinen liikenne. Onneksi auto oli automaattivaihteinen sikäläiseen tyyliin, jottei ihan kaikki ollut "väärinpäin".
Onneksi Ghanassa on liikenne oikeanpuoleinen ja autot ohjaukseltaan vasemmanpuoleisia kuten Suomessa.
Mutta kun tyttäreni on menossa liukkaan kelin radalle minun autollani ensi viikolla otimme tänään pienet ajolenkit taas vaihteiden käytön totuttelemiseksi. Ja ihan hyvin meni. Näyttää nuo motoriset taidot kuitenkin jäävän jonnekin selkäytimeen.
Liikenneympyröitä harjoittelimme myöskin kun tyttäreni sanoi, että Afrikassa niihin ajetaan ihan fiilispohjalla ja töräytellään torvella, että täällä minä tulen menkää pois tieltä. Ja täällä taas pitää uudestaan totutella selkeisiin sääntöihin.
Niin, oli jännää älytä, että Afrikassa pimeän ajon harjoittelukin tuli ikään kuin kaupanpäällisinä. Lähellä päiväntasaajaa kun yö oli lähes aina pitkä, samanpituinen ja sysimusta eikä siellä mitään katuvalojakaan suuremmin ollut. Lisäksi tytär vielä oikein pyysi että voitaisiinko valita jotain huonompia teitä, että tulisi enemmän sellainen Afrikan tunnelma. No nykyisellä tienhoidon tasolla sekään ei ole enää vaikeaa edes pääkaupunkiseudulla.
Niin, minun piti vielä mainita kahdesta asiasta. Aina välillä ihmettelen hermostuneita hätähousuja, joiden on pakko heti ohittaa, jos et aja esimerkiksi liikennemerkin sallimaa ylintä nopeutta. Sitten kuitenkin seuraavissa liikennevaloissa sama kaveri saattaa olla sinun edelläsi. Toinen samanlaista huvittuneisuutta herättävä on torvien töräyttelijät. Ajaessani kotiin suoritin kieltämättä arviointivirheen ja ajoin liikenneympyrään rakoon joka osoittautui liian pieneksi vaikka kuinka kiihdytin alta pois - eli tässä se minun arviointivirheeni. Ympyrässä tulee hurjaa vauhtia (40 km/h aluerajoitusalueella!) iso maasturi, jonka ajaja tuntui vain töräyttelevän minua torvea mutta minusta tuntuu ettei hän ollenkaan osannut annostella jarrupoljinta. Kuvitteliko hän tuolla torven töräyttelyllä jotenkin pedagogisesti minua vanhaa ukkoa opettavan vai nostiko se hänen egoaan siellä ison maasturin takana. Kyllä minä arviointivirheeni älysin vai olisiko minun pitänyt pysäyttää, tulla ohjaamosta ulos ja kävellä hänen luokseen ja pyytää anteeksi virhettäni. Ehkä se olisi ollut hänelle tarpeen osoittaakseen hänen oikeassa olemisensa.
Tansaniaan hän lähti sellaisella kiireellä, että autokoulut eivät olisi ehtineet opettaa hänelle auton ajokorttia. Siksi me teimmekin sen opetusluvalla ja minä opetin tytärtäni. Kirjoitin siitä joskus 4 vuotta sitten blogissani.
Opetushan meni kaiken kaikkiaan hyvin. Ajotunteja meillä oli enemmän kuin autokoulussa olisi normaalisti ollut mikä on kuulemma hyvin yleistä opetuslupalaisilla. Katsastusinsinööri kehui tyttären rauhallista ja tasapainoista ajamista ja antoi siitä myös pienet kiitokset opettajalle eli isälle.
Ajokortin kakkosvaihe jäi odottamaan suoritusta, mutta kun tytär asui Tansaniassa oli pakko pyytää lykkäystä, minkä tyttäreni saikin.
No nyt hänellä on tarkoitus suorittaa tuo kakkosvaihe. Aika kallista lystiä tuo näyttää olevan. Ja ilmeisen hyödytöntä. Tuskin tuolla liikenneturvallisuutta lisätään, mutta ehkä autokoulut ovat hyvin lobanneet poliisin kanssa ministeriötä kun suunnitellaan taas ajokortin hankinnan vaikeuttamista entisestään.
Tansaniassa tyttäreni ajoi automaattivaihteisella maasturilla, jossa oli oikeanpuoleinen ohjaus, kun Tansaniassa oli entisten brittialusmaiden tapaan vasemmanpuoleinen liikenne. Onneksi auto oli automaattivaihteinen sikäläiseen tyyliin, jottei ihan kaikki ollut "väärinpäin".
Onneksi Ghanassa on liikenne oikeanpuoleinen ja autot ohjaukseltaan vasemmanpuoleisia kuten Suomessa.
Mutta kun tyttäreni on menossa liukkaan kelin radalle minun autollani ensi viikolla otimme tänään pienet ajolenkit taas vaihteiden käytön totuttelemiseksi. Ja ihan hyvin meni. Näyttää nuo motoriset taidot kuitenkin jäävän jonnekin selkäytimeen.
Liikenneympyröitä harjoittelimme myöskin kun tyttäreni sanoi, että Afrikassa niihin ajetaan ihan fiilispohjalla ja töräytellään torvella, että täällä minä tulen menkää pois tieltä. Ja täällä taas pitää uudestaan totutella selkeisiin sääntöihin.
Niin, oli jännää älytä, että Afrikassa pimeän ajon harjoittelukin tuli ikään kuin kaupanpäällisinä. Lähellä päiväntasaajaa kun yö oli lähes aina pitkä, samanpituinen ja sysimusta eikä siellä mitään katuvalojakaan suuremmin ollut. Lisäksi tytär vielä oikein pyysi että voitaisiinko valita jotain huonompia teitä, että tulisi enemmän sellainen Afrikan tunnelma. No nykyisellä tienhoidon tasolla sekään ei ole enää vaikeaa edes pääkaupunkiseudulla.
Niin, minun piti vielä mainita kahdesta asiasta. Aina välillä ihmettelen hermostuneita hätähousuja, joiden on pakko heti ohittaa, jos et aja esimerkiksi liikennemerkin sallimaa ylintä nopeutta. Sitten kuitenkin seuraavissa liikennevaloissa sama kaveri saattaa olla sinun edelläsi. Toinen samanlaista huvittuneisuutta herättävä on torvien töräyttelijät. Ajaessani kotiin suoritin kieltämättä arviointivirheen ja ajoin liikenneympyrään rakoon joka osoittautui liian pieneksi vaikka kuinka kiihdytin alta pois - eli tässä se minun arviointivirheeni. Ympyrässä tulee hurjaa vauhtia (40 km/h aluerajoitusalueella!) iso maasturi, jonka ajaja tuntui vain töräyttelevän minua torvea mutta minusta tuntuu ettei hän ollenkaan osannut annostella jarrupoljinta. Kuvitteliko hän tuolla torven töräyttelyllä jotenkin pedagogisesti minua vanhaa ukkoa opettavan vai nostiko se hänen egoaan siellä ison maasturin takana. Kyllä minä arviointivirheeni älysin vai olisiko minun pitänyt pysäyttää, tulla ohjaamosta ulos ja kävellä hänen luokseen ja pyytää anteeksi virhettäni. Ehkä se olisi ollut hänelle tarpeen osoittaakseen hänen oikeassa olemisensa.
Mikä meidän ruokabisnestä vaivaa?
Luin uutisista hämmästyneenä, että Valio vetää pois markkinoilta Viola merkkisiä tuorejuustoja, koska niissä saattaa olla jäämiä kalasta. Eli ' ....tuotteisiin on saattanut joutua pieniä jäämiä kalaa, jota ei ole mainittu ainesosaluettelossa'.
Siis mitä ihmettä. Ilmoitetulla poisvedettävien listalla on 17 erilaista Viola tuorejuustoa. Miten ihmeessä kalaa 'on saattanut joutua' tuotteeseen? Kuuluuko se osasena noihin tuotteisiin vai lojuuko tuotantolinja läheisyydessä kalalaatikoita vai miten tuollainen tapahtuu etukäteen huomaamatta? Miksi sitä ei ole mainittu ainesosaluettelossa? Ei sitä siellä ainesosaluettelossa tietenkään mainita jos se ei tuotteeseen kuulu vai miten tuollainen ilmoitus olisi ymmärrettävä? Että se kuuluukin tuotteeseen?
Näistä kaunistelluista ainesosaluetteloistahan meillä on kokemusta viime aikoina sekä hevosenlihan mutta myös joidenkin pakastevihannesten kanssa.
Ja meidän elintarviketeollisuus kehuskelee jatkuvasti korkealla ja puhtaalla laadulla ja antaa ymmärtää, että laatutaso on korkealuokkaisempaa kuin jossain keski-Euroopassa.
Olen lueskellut iltalukemisina ruotsalaisen toimittaja Mats-Eric Nilssonin kirjaa 'Aitoa ruokaa, Väärentämättömän ruoan opas' ja kyllä minun silmiltäni on riisuttu kaikki illuusiot "puhtaasta suomalaisesta ruoasta". Suosittelen. Minä' olen kirjan luettuani ainakin alkanut väistää eineksiä ja muita teollisia puolivalmisteita vaikka aikaisemmin saatoin niitä käyttääkin elämäämi helpottamaan.
Minä muistan kuinka kahden Michelin tähden ravintolan Chez Dominique'in perustaja, kokki Hans Välimäki sanoi kerran jossain haastattelussa, että puhdas kotimainen ruoka on pelkkää urbaanilegendaa. Elintarviketeollisuus haluaa sellaista mielikuvaa meille syöttää ja ylläpitää pitääkseen kiinni suomalaisten elintarvikkeiden preemiohinnoista.
Siis mitä ihmettä. Ilmoitetulla poisvedettävien listalla on 17 erilaista Viola tuorejuustoa. Miten ihmeessä kalaa 'on saattanut joutua' tuotteeseen? Kuuluuko se osasena noihin tuotteisiin vai lojuuko tuotantolinja läheisyydessä kalalaatikoita vai miten tuollainen tapahtuu etukäteen huomaamatta? Miksi sitä ei ole mainittu ainesosaluettelossa? Ei sitä siellä ainesosaluettelossa tietenkään mainita jos se ei tuotteeseen kuulu vai miten tuollainen ilmoitus olisi ymmärrettävä? Että se kuuluukin tuotteeseen?
Näistä kaunistelluista ainesosaluetteloistahan meillä on kokemusta viime aikoina sekä hevosenlihan mutta myös joidenkin pakastevihannesten kanssa.
Ja meidän elintarviketeollisuus kehuskelee jatkuvasti korkealla ja puhtaalla laadulla ja antaa ymmärtää, että laatutaso on korkealuokkaisempaa kuin jossain keski-Euroopassa.
Olen lueskellut iltalukemisina ruotsalaisen toimittaja Mats-Eric Nilssonin kirjaa 'Aitoa ruokaa, Väärentämättömän ruoan opas' ja kyllä minun silmiltäni on riisuttu kaikki illuusiot "puhtaasta suomalaisesta ruoasta". Suosittelen. Minä' olen kirjan luettuani ainakin alkanut väistää eineksiä ja muita teollisia puolivalmisteita vaikka aikaisemmin saatoin niitä käyttääkin elämäämi helpottamaan.
Minä muistan kuinka kahden Michelin tähden ravintolan Chez Dominique'in perustaja, kokki Hans Välimäki sanoi kerran jossain haastattelussa, että puhdas kotimainen ruoka on pelkkää urbaanilegendaa. Elintarviketeollisuus haluaa sellaista mielikuvaa meille syöttää ja ylläpitää pitääkseen kiinni suomalaisten elintarvikkeiden preemiohinnoista.
14.8.2013
Painoni pitkästä aikaa alle 90 kg!
Olen hyvin onnellinen. Olen nyt kahtena peräkkäisenä aamuna painanut aamupunnituksessa vaa'alla 89,9 kg.
Yli 12 v sitten sairastin aivoinfarktin ja lopetin tupakanpolton siihen. Siinä vaiheessa minulla oli käytännössä kaksi päätavoitetta: selvitä mahdollisimman hyvin takaisin työkuntoon ja lopettaa tupakointi. Molempien tavoitteiden saavuttamiseksi pidin kaikkia keinoja sallittuina.
Tupakkaan en ole tuon infarktin jälkeen koskenut kertaakaan eikä oikeastaan ole kovin pahasti tehnyt edes mieli.
Mutta kun olen kaiken makean hyvän ystävä käytin sitä apuvälineenä pysyäkseni erossa tupakasta. Ja saattaa olla, että myös ruokahalu kasvoi tupakoinnin lopettamisen jälkeen.
Lihoin nopeasti parikymmentä kiloa. Mutta niille hujakoille painoni tuntui pysähtyvän.
Kerran kysyin omalta terveyskeskuslääkäriltäni hyvin surullisena, että järjetöntä että olen vaihtanut toisen epäterveellisen elämäntavan (=tupakointi) mässäilyyn ja epäterveelliseen keskivartalolihavuuteen ja kysyin uusista reseptillä määrättävistä laihdutuslääkkeistä. Lääkärini kertoi, että jotkut niitä määräävät mutta hän ei tee sitä. Ylipainonikin on vähemmän epäterveellistä kuin aiempi tupakointi ja minun ylipainosta oli mahdollisuus päästä eroon ilman lääkkeitäkin.
Kun paino oli jämähtänyt pidemmäksi aikaa tasolle 109 kg ryhdyin miettimään tilanteen hyväksymistä pysyväksi. Minulle lyhyenläntänä 171 cm pitkänä paino oli aika paljon ja vaatteet piti ostaa jo isojen poikien kaupan valikoimista kun ei normaalikoot edes lihaville riittäneet.
Siinä vaiheessa eräs tuttavani houkutteli minut mukaan erään Suomessakin käyvän thaimaalaisen räätälin asiakkaaksi. Häneltä sai mittojen mukaan tehtyjä pukuja, housuja, takkeja, paitoja, liivejä ja toinen toistaan parempia kankaitakin oli valittavissa hänen mukanaan olevista malleista. Hinnat oli kalliimmat kuin Thaimaassa, mutta ne toimitettiin muutaman kuukauden toimitusajalla ja pienet korjaukset voitiin tehdä suomalaisella yhteistyökumppanilla. Ja hinnat olivat joka tapauksessa halvemmat kuin mitä isokokoiset valmisvaatteet maksoivat erikoistuneissa isojen poikien kaupoissa.
Uusin vaatevarastoani parin vuoden aikana useilla puvuilla, housuilla, silkkipaidoilla, liiveillä, päällystakilla ja puserolla. Tunsin itseni pitkästä aikaa tyylikkääksi herrasmieheksi - mitä olin jo ehtinyt kaivatakin kun mikään ei välillä mahtunut kunnolla päälle vaan piti pysyä t-paidoissa ja kuminauhoilla varustetuissa salihousuissa.
Mutta vuosien myötä aloin taas miettiä laihduttamista ja kaikkia lihavuuden seurauksena vaanivia elintasosairauksia ja päätin ryhtyä laihduttamaan. Kouluaikojen parhaalla kaverillani oli pikkuveli, josta oli tullut tunnettu mediassa esiintyvä kohulääkäri, joka propagoi terveellisen ruokavalion puolesta. Soitin hänelle kysyäkseni samalla hänen isoveljestään, joka oli kuollut asuessani yli 20 vuotta Savossa.
Ohje oli selvä:: hanki tri Atkinsin kirja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Ja kertoi hänen kirjoittavan aiheesta kirjaa. Jossain vaiheessa muutaman vuoden mutkienjälkeen hankin tämän lääkäri Antti Heikkilän kotimaisen kirjan 'Diabeteksen hoito ruokavaliolla' . Kun ostin kirjan ei minulla ollut vielä diagnoosia aikuisiän diabeteksesta mutta kirja antoi tuo aikuisiän diabeteksen syntymekanismista hyvin selkeän kuvan. Myöhemmin tuo aikuisiän diabetes todennettiin ja saan siihen pillerihoitoa.
Aloitin laihdutuksen todenteolla joskus n 1,5 vuotta sitten kun eräs työkaverini neuvoi oman variaationsa tuosta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Hän on antanut ruokavaliolle nimen 'VVV' joka tarkoittaa 'Vältä Viisi Valkoista'. Kirjoitin siitä blogissani pari vuotta sitten. Ohje on helppo oppia, muistaa ja tehokas.
Tunnustan tässä: en ole noudattanut edes tuota VVV-ruokavaliota orjallisesti. Jos joskus on tehnyt mieli pastaa olen hyväksynyt mielihalun kunhan en kokonaan poikkea linjasta. Suhteellisen johdonmukaisesti olen yrittänyt välttää vehnäleivät ja myös kaupan ruisleivät, joissa on usein vehnää melkoinen osa. Ja syön paljon vihanneksia ja hedelmiä vaikka molemmat ovat täynnä hiilihydraatteja. Mutta ovat kuitenkin terveellisiä.
Joka tapauksessa näillä eväillä olen saanut painoani alennettua kohtuullisella vauhdilla ilman mitään näläntunteita tai paastoja. Kyllä tarkoitus on saada painoa pudotettua lisää. Painoindeksini on kuitenkin vielä 30,9 joka tarkoittaa merkittävää ylipainoa. Seuraava välitavoite on saada tuo painoindeksi alle 30 suuruiseksi, jolloin kyse olisi enää lievästä ylipainosta. Lopullinen tavoite on toki ns normaali paino. Jos sen saavuttaisi ennen 70-vuotispäiviä :)
Niin, unohdin kokonaan mainita, että hienot räätälin tekemät vaatteet roikkuvat päälläni ja ovat hirveän näköiset. Eikä niitä oikein pysty näin monta kokoluokkaa pienentämäänkään. Uudet tulevat samanhintaisiksi.
Yli 12 v sitten sairastin aivoinfarktin ja lopetin tupakanpolton siihen. Siinä vaiheessa minulla oli käytännössä kaksi päätavoitetta: selvitä mahdollisimman hyvin takaisin työkuntoon ja lopettaa tupakointi. Molempien tavoitteiden saavuttamiseksi pidin kaikkia keinoja sallittuina.
Tupakkaan en ole tuon infarktin jälkeen koskenut kertaakaan eikä oikeastaan ole kovin pahasti tehnyt edes mieli.
Mutta kun olen kaiken makean hyvän ystävä käytin sitä apuvälineenä pysyäkseni erossa tupakasta. Ja saattaa olla, että myös ruokahalu kasvoi tupakoinnin lopettamisen jälkeen.
Lihoin nopeasti parikymmentä kiloa. Mutta niille hujakoille painoni tuntui pysähtyvän.
Kerran kysyin omalta terveyskeskuslääkäriltäni hyvin surullisena, että järjetöntä että olen vaihtanut toisen epäterveellisen elämäntavan (=tupakointi) mässäilyyn ja epäterveelliseen keskivartalolihavuuteen ja kysyin uusista reseptillä määrättävistä laihdutuslääkkeistä. Lääkärini kertoi, että jotkut niitä määräävät mutta hän ei tee sitä. Ylipainonikin on vähemmän epäterveellistä kuin aiempi tupakointi ja minun ylipainosta oli mahdollisuus päästä eroon ilman lääkkeitäkin.
Kun paino oli jämähtänyt pidemmäksi aikaa tasolle 109 kg ryhdyin miettimään tilanteen hyväksymistä pysyväksi. Minulle lyhyenläntänä 171 cm pitkänä paino oli aika paljon ja vaatteet piti ostaa jo isojen poikien kaupan valikoimista kun ei normaalikoot edes lihaville riittäneet.
Siinä vaiheessa eräs tuttavani houkutteli minut mukaan erään Suomessakin käyvän thaimaalaisen räätälin asiakkaaksi. Häneltä sai mittojen mukaan tehtyjä pukuja, housuja, takkeja, paitoja, liivejä ja toinen toistaan parempia kankaitakin oli valittavissa hänen mukanaan olevista malleista. Hinnat oli kalliimmat kuin Thaimaassa, mutta ne toimitettiin muutaman kuukauden toimitusajalla ja pienet korjaukset voitiin tehdä suomalaisella yhteistyökumppanilla. Ja hinnat olivat joka tapauksessa halvemmat kuin mitä isokokoiset valmisvaatteet maksoivat erikoistuneissa isojen poikien kaupoissa.
Uusin vaatevarastoani parin vuoden aikana useilla puvuilla, housuilla, silkkipaidoilla, liiveillä, päällystakilla ja puserolla. Tunsin itseni pitkästä aikaa tyylikkääksi herrasmieheksi - mitä olin jo ehtinyt kaivatakin kun mikään ei välillä mahtunut kunnolla päälle vaan piti pysyä t-paidoissa ja kuminauhoilla varustetuissa salihousuissa.
Mutta vuosien myötä aloin taas miettiä laihduttamista ja kaikkia lihavuuden seurauksena vaanivia elintasosairauksia ja päätin ryhtyä laihduttamaan. Kouluaikojen parhaalla kaverillani oli pikkuveli, josta oli tullut tunnettu mediassa esiintyvä kohulääkäri, joka propagoi terveellisen ruokavalion puolesta. Soitin hänelle kysyäkseni samalla hänen isoveljestään, joka oli kuollut asuessani yli 20 vuotta Savossa.
Ohje oli selvä:: hanki tri Atkinsin kirja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Ja kertoi hänen kirjoittavan aiheesta kirjaa. Jossain vaiheessa muutaman vuoden mutkienjälkeen hankin tämän lääkäri Antti Heikkilän kotimaisen kirjan 'Diabeteksen hoito ruokavaliolla' . Kun ostin kirjan ei minulla ollut vielä diagnoosia aikuisiän diabeteksesta mutta kirja antoi tuo aikuisiän diabeteksen syntymekanismista hyvin selkeän kuvan. Myöhemmin tuo aikuisiän diabetes todennettiin ja saan siihen pillerihoitoa.
Aloitin laihdutuksen todenteolla joskus n 1,5 vuotta sitten kun eräs työkaverini neuvoi oman variaationsa tuosta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Hän on antanut ruokavaliolle nimen 'VVV' joka tarkoittaa 'Vältä Viisi Valkoista'. Kirjoitin siitä blogissani pari vuotta sitten. Ohje on helppo oppia, muistaa ja tehokas.
Tunnustan tässä: en ole noudattanut edes tuota VVV-ruokavaliota orjallisesti. Jos joskus on tehnyt mieli pastaa olen hyväksynyt mielihalun kunhan en kokonaan poikkea linjasta. Suhteellisen johdonmukaisesti olen yrittänyt välttää vehnäleivät ja myös kaupan ruisleivät, joissa on usein vehnää melkoinen osa. Ja syön paljon vihanneksia ja hedelmiä vaikka molemmat ovat täynnä hiilihydraatteja. Mutta ovat kuitenkin terveellisiä.
Joka tapauksessa näillä eväillä olen saanut painoani alennettua kohtuullisella vauhdilla ilman mitään näläntunteita tai paastoja. Kyllä tarkoitus on saada painoa pudotettua lisää. Painoindeksini on kuitenkin vielä 30,9 joka tarkoittaa merkittävää ylipainoa. Seuraava välitavoite on saada tuo painoindeksi alle 30 suuruiseksi, jolloin kyse olisi enää lievästä ylipainosta. Lopullinen tavoite on toki ns normaali paino. Jos sen saavuttaisi ennen 70-vuotispäiviä :)
Niin, unohdin kokonaan mainita, että hienot räätälin tekemät vaatteet roikkuvat päälläni ja ovat hirveän näköiset. Eikä niitä oikein pysty näin monta kokoluokkaa pienentämäänkään. Uudet tulevat samanhintaisiksi.
9.8.2013
Päivänpolitiikkaa
Ei minulla ole asiantuntemusta ratkaista niitä suuria ongelmia joita meidän yhteiskunnallamme on edessä. Vaikka monella ystävälläni on selvät ja varmat käsitykset mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä en ole alkuunkaan vakuuttunut heidän ehdottamistaan keinoista.
Minusta meillä on ollut tosi huono onni saada ahneita ja tyhmiä johtajia sekä politiikkaan mutta myös yritysmaailmaan. Mutta meidän on näiden samojen vekkuleiden kanssa myös saatava nämä asiat kuntoon. Mistä me yhtäkkiä taiottaisiin meille osaavia ja taitavia yritysjohtajia ja samalla tavoin yhteistä hyvää ajavia viisaita ja taitavia poliitikkoja. Kai sellaiset olisivat jo putkahtaneet esiin jos sellaisia meillä ylipäänsä olisi.
Muutamaan erityiseen seikkaan olen kiinnittänyt huomiota. Ja se on "valehtelu". Meille tavallisille kansalaisille annostellaan totuutta hyvin varovaisesti ja pienissä erissä. Muistan aina kun Paavo Lipponen tunnusti joskus 1990-luvulla, miten kansalaisille ikävät muutokset pitää tehdä pienin askelin. Näin ne eivät tunnu ollenkaan niin pahoilta kuin jos ne toteutettaisiin kerralla. Tuollainen tunnustus huippupoliitikolta painui ainakin minun mieleeni.
Toinen asia, jonka olen havainnut. EK ja sen johto ovat härkäpäisesti esittäneet jo useita vuosia, miten pitäisi siirtyä keskitetyistä sopimuksista ala- tai peräti yrityskohtaiseen sopimiseen. Ja ettei EK enää tulisi hyväksymään missään tapauksessa keskitettyjä tupo-sopimuksia.
Nyt kun maa on ajettu näidenkin herrojen toimesta melkein konkurssin partaalle eikä ammattiyhdistysliikettä ole vieläkään saatu nujerrettua tai polvilleen heräävät samaiset kaverit hädissään, että jos nyt vielä jatkamme näitä "kovien kavereiden" leikkejä menee yritykset alta kokonaan. Ja nyt sitten ollaan jo valmiit isänmaan pelastamisen nimissä harkitsemaan keskitettyjäkin sopimuksia. Katin kontit - omien yritysten, sijoitusten ja asemien pelastamisesta tässä on kiinni.
Kuten näkyy edellä kirjoitetusta olen aika kyyninen tälle nykytilanteelle mutta en toisaalta näe mitään messiaanista ratkaisuakaan näille ongelmille. Samojen rajoittuneiden, osin jopa kyvyttömien ihmisten kanssa on meidän yritettävä ratkoa nämä ongelmat. Ei niitä viisaita tai taitavempia meille mistään taivaasta tipu.
Yhden "jytkyn" voisin vielä toivottaa tervetulleeksi. Se palauttaisi meidän johtajamme realismiin ja maan pinnalle. Mutta herra paratkoon, en minä kaikenmaailman hakkaraisia yms meidän eduskuntaan tai kunnanvaltuustoihin toivoisi. Tässä suhteessa Perussuomalaiset puolue ei minusta ole onnistunut ihan parhaimmalla tavalla vaikka muuten pidänkin Timo Soimia taitavana reaalipoliitikkona.
Että sellaisia ajatuksia tässä pyörii päässä. Pelkkää arvostelua ilman mitään rakentavia tai viisaita parannusehdotuksia.
.
Minusta meillä on ollut tosi huono onni saada ahneita ja tyhmiä johtajia sekä politiikkaan mutta myös yritysmaailmaan. Mutta meidän on näiden samojen vekkuleiden kanssa myös saatava nämä asiat kuntoon. Mistä me yhtäkkiä taiottaisiin meille osaavia ja taitavia yritysjohtajia ja samalla tavoin yhteistä hyvää ajavia viisaita ja taitavia poliitikkoja. Kai sellaiset olisivat jo putkahtaneet esiin jos sellaisia meillä ylipäänsä olisi.
Muutamaan erityiseen seikkaan olen kiinnittänyt huomiota. Ja se on "valehtelu". Meille tavallisille kansalaisille annostellaan totuutta hyvin varovaisesti ja pienissä erissä. Muistan aina kun Paavo Lipponen tunnusti joskus 1990-luvulla, miten kansalaisille ikävät muutokset pitää tehdä pienin askelin. Näin ne eivät tunnu ollenkaan niin pahoilta kuin jos ne toteutettaisiin kerralla. Tuollainen tunnustus huippupoliitikolta painui ainakin minun mieleeni.
Toinen asia, jonka olen havainnut. EK ja sen johto ovat härkäpäisesti esittäneet jo useita vuosia, miten pitäisi siirtyä keskitetyistä sopimuksista ala- tai peräti yrityskohtaiseen sopimiseen. Ja ettei EK enää tulisi hyväksymään missään tapauksessa keskitettyjä tupo-sopimuksia.
Nyt kun maa on ajettu näidenkin herrojen toimesta melkein konkurssin partaalle eikä ammattiyhdistysliikettä ole vieläkään saatu nujerrettua tai polvilleen heräävät samaiset kaverit hädissään, että jos nyt vielä jatkamme näitä "kovien kavereiden" leikkejä menee yritykset alta kokonaan. Ja nyt sitten ollaan jo valmiit isänmaan pelastamisen nimissä harkitsemaan keskitettyjäkin sopimuksia. Katin kontit - omien yritysten, sijoitusten ja asemien pelastamisesta tässä on kiinni.
Kuten näkyy edellä kirjoitetusta olen aika kyyninen tälle nykytilanteelle mutta en toisaalta näe mitään messiaanista ratkaisuakaan näille ongelmille. Samojen rajoittuneiden, osin jopa kyvyttömien ihmisten kanssa on meidän yritettävä ratkoa nämä ongelmat. Ei niitä viisaita tai taitavempia meille mistään taivaasta tipu.
Yhden "jytkyn" voisin vielä toivottaa tervetulleeksi. Se palauttaisi meidän johtajamme realismiin ja maan pinnalle. Mutta herra paratkoon, en minä kaikenmaailman hakkaraisia yms meidän eduskuntaan tai kunnanvaltuustoihin toivoisi. Tässä suhteessa Perussuomalaiset puolue ei minusta ole onnistunut ihan parhaimmalla tavalla vaikka muuten pidänkin Timo Soimia taitavana reaalipoliitikkona.
Että sellaisia ajatuksia tässä pyörii päässä. Pelkkää arvostelua ilman mitään rakentavia tai viisaita parannusehdotuksia.
.
7.8.2013
Miljoonasäästöjä terveydenhuollossa
Olen koko kesän ollut tyytyväinen kun olen päässyt jouheasti terveyskeskuksen kautta erikoissairaanhoidon palveluihin. Osittain ansio siitä lankeaa varmaan uudelle omalääkärilleni joka on napakasti tehnyt lähetteitä kun on tarvittu tarkempia tutkimuksia.
Minä olen eläkkeellä, joten minun voidaan jonotuttaa. Jos jonotusaika on kohtuullinen kuten nyt näyttää minun tapauksessani olevan tuo on siedettävää.
Mutta muutamia päiviä sitten oli MTV3:n uutislähetyksessä mielenkiintoinen uutinen. Pohjola-ryhmä on perustanut oman ortopediaan erikoistuneen sairaalan ja on onnistunut tehokkailla järjestelyillä puolittamaan potilaiden hoito- ja toipumisajat.
Tämä alkaa tulla ymmärrettäväksi kun miettii Pohjolan asemaa. Hehän vakuutusyhtiönä maksavat esimerkiksi työtapaturman kustannukset ja heidän mielenkiintonsa on tietenkin alentaa kokonaiskustannuksia. Uutislähetyksessä kerrottiin, että nopeutus on saatu tehostamalla prosessia. Diagnoosi on pyritty saamaan aikaan heti, jotta on voitu päättää hoitotoimenpiteet ja kun on oma sairaala voidaan leikkauksienkin aikataulua hallinnoida itse. Niin yksinkertaista että alkoi ihan naurattaa.
Laskukone päässäni alkoi suorittaa kerto- ja yhteenlaskuja. Julkisessa terveydenhuollossa pidetään lääkäriä niukkana tuotantoresurssina ja kaikki potilaat jonottavat, että lääkärin kuormitus ja käyttösuhde saadaan pysymään korkeana. Ja olen ymmärtänyt, että julkisessa terveydenhuollossa jotain magneetti- tai tietokonekuvausta joutuu potilas jonottamaan jopa kuukausikaupalla.
Hei, KUKA maksaa laskun?
Työnantaja maksaa sairasajan palkan, sitten kela maksaa siitä osan ja jos jonotusaika menee pitkäksi menee loppuaika Kelan piikkiin. Aloin laskea minkälaisia rahamääriä tuollaiseen jonottamiseen tuhlataan. Sehän on ihan järjetöntä. Pienipalkkaisenkin 2-3 kk sairaslomapalkalla kustannettaisiin yksi lääkäri muutamaksi viikoksi ja jos/kun noita jonottajia on riittävästi niin kyse on jättimäisistä summista.
Olen miettinyt tätä jo pidempään erään konkreettisen esimerkin vauhdittamana mutta nyt tuo MTV3:n uutinen kirvoitti kirjoittamaan.
Ja minusta tuntuu, että meillä koko sote-uudistus käsitykseni mukaan näpräilee ihan muun laisten juttujen kanssa.
Minä olen eläkkeellä, joten minun voidaan jonotuttaa. Jos jonotusaika on kohtuullinen kuten nyt näyttää minun tapauksessani olevan tuo on siedettävää.
Mutta muutamia päiviä sitten oli MTV3:n uutislähetyksessä mielenkiintoinen uutinen. Pohjola-ryhmä on perustanut oman ortopediaan erikoistuneen sairaalan ja on onnistunut tehokkailla järjestelyillä puolittamaan potilaiden hoito- ja toipumisajat.
Tämä alkaa tulla ymmärrettäväksi kun miettii Pohjolan asemaa. Hehän vakuutusyhtiönä maksavat esimerkiksi työtapaturman kustannukset ja heidän mielenkiintonsa on tietenkin alentaa kokonaiskustannuksia. Uutislähetyksessä kerrottiin, että nopeutus on saatu tehostamalla prosessia. Diagnoosi on pyritty saamaan aikaan heti, jotta on voitu päättää hoitotoimenpiteet ja kun on oma sairaala voidaan leikkauksienkin aikataulua hallinnoida itse. Niin yksinkertaista että alkoi ihan naurattaa.
Laskukone päässäni alkoi suorittaa kerto- ja yhteenlaskuja. Julkisessa terveydenhuollossa pidetään lääkäriä niukkana tuotantoresurssina ja kaikki potilaat jonottavat, että lääkärin kuormitus ja käyttösuhde saadaan pysymään korkeana. Ja olen ymmärtänyt, että julkisessa terveydenhuollossa jotain magneetti- tai tietokonekuvausta joutuu potilas jonottamaan jopa kuukausikaupalla.
Hei, KUKA maksaa laskun?
Työnantaja maksaa sairasajan palkan, sitten kela maksaa siitä osan ja jos jonotusaika menee pitkäksi menee loppuaika Kelan piikkiin. Aloin laskea minkälaisia rahamääriä tuollaiseen jonottamiseen tuhlataan. Sehän on ihan järjetöntä. Pienipalkkaisenkin 2-3 kk sairaslomapalkalla kustannettaisiin yksi lääkäri muutamaksi viikoksi ja jos/kun noita jonottajia on riittävästi niin kyse on jättimäisistä summista.
Olen miettinyt tätä jo pidempään erään konkreettisen esimerkin vauhdittamana mutta nyt tuo MTV3:n uutinen kirvoitti kirjoittamaan.
Ja minusta tuntuu, että meillä koko sote-uudistus käsitykseni mukaan näpräilee ihan muun laisten juttujen kanssa.
26.7.2013
Liikennemerkeistä ja liikenteenohjauksesta
Asun nykyään Kauniaisissa. Jännää on, että tulen melkein mistä suunnasta tahansa niin joka paikassa on selvät tienviitat Bemböleen.Suurin osa ihmisistä ei oikein edes mtiedä missä se Bemböle on mutta lähes kaikki tietävät kuuluisan Bembölen kahvituvan.
Pääkaupunkiseudulla olen asunut sen verran kauna että osaan orientoitua mihin pitää ajaa jos olen autolla liikkeellä.
Mutta joitakin vuosia sitten olin eräässä iltatilaisuudessa Riihimäen lähistöllä. Perille ajoin valoisaan aikaan ja noudatin saamiani ajo-ohjeita ja pääsin perille ilman suurempia eksymisiä.
Mutta illalla oli jo pimeää ja jouduin lukemaan tienviittoja. En ollut varannut tiekarttaa vaan luotin liikenteen ohjausmerkkeihin. No niitähän löytyi. Löytyi liikennemerkkejä jotka ohjasivat Forssaan, Hausjärvelle yms mutta missään ei näkynyt yhtään tienviittaa, joka olisi osoittanut Helsinkiin, Suomen pääkaupunkiin. Monen eksymisen ja etsinnän jälkeen löysimme vahingossa tien Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle.
Samanlaista epämääräistä opastusta olen joskus tavannut Tampere-Jyväskylä välillä. Jos poikkeat hiukan päätieltä löydät sen jälkeen viittoja Orivedelle yms mutta erittäin huonosti mistä löytyy tie Tampereelle, Suomen toiseksi suurimpaan kaupunkiin tai Jyväskylään - sekin on iso kaupunki.
Täällä Espoossa ja Kauniaisissa on monia alueita, jossa liikennemerkillä osoitettu nopeus vaihtelee vähän väliä lukemissa 30 - 40 - 50 ja sillä tavoin, että jos vähääkään katsot muualle kuin noita nopeusrajoitusmerkkejä saatat jo unohtaa mikä se nopeusrajoitus nyt on.
Huvittavin oli esimerkki Kauniaisten ja Espoon rajalla kun ajaa Kauniaisista Espooseen. Espoon rajalla Kauniaisten puolella on merkki että 40 km/h aluerajoitus loppuu ja sitten heti Espoon puolella on merkki että samansuuruinen aluerajoitus alkaa.
Mikään noista edellä kerrotuista ei ole hengenvaarallinen nutta törmäsin liikennevaloihin, jotka sitä voivat olla.
Lippajärventien ja Turuntien risteyksessä on liikennevalot. Kun tulen Lippajärveltä ja aion kääntyä oikealle voin päivän ja vuorokauden ajasta riippuen törmätä kahteen erilaiseen tilanteeseen: vieressä olevalla jalankulku-pyörätiellä voi olla joskus vihreä valo ja joskus punainen. Ja kun nykyajan polkupyöräilijöitä ei tunnu itsesuojelivaisto vaivaavan sieltä usein huristaa polkupyöräilijä hirmvauhdila kun huomaa, että on vihreä valo. Ja minä katsoin hetkeä aikaisemmin taaksepäin ettei siellä ollut ketään.
Tämä on hämäävää, että välillä vihreä väri minulle tarkoittaa, että risteävällä suojatiellä on punainen valo mutta välillä ei. Kun oivalsin tämän tulin entistä varovaisemmaksi aina kääntyessäni oikealle. Et voi luottaa muistiisi tai kokemukseesi kun liikennevalojen signaali ei ole johdonmukainen.
Onneksi läheltä piti tilanteita on ollut vähän ja onnettomuudet on onnistuttu välttämään jomman kumman osapuolen varovaisuudella ja nopealla reagoinnilla.
Pääkaupunkiseudulla olen asunut sen verran kauna että osaan orientoitua mihin pitää ajaa jos olen autolla liikkeellä.
Mutta joitakin vuosia sitten olin eräässä iltatilaisuudessa Riihimäen lähistöllä. Perille ajoin valoisaan aikaan ja noudatin saamiani ajo-ohjeita ja pääsin perille ilman suurempia eksymisiä.
Mutta illalla oli jo pimeää ja jouduin lukemaan tienviittoja. En ollut varannut tiekarttaa vaan luotin liikenteen ohjausmerkkeihin. No niitähän löytyi. Löytyi liikennemerkkejä jotka ohjasivat Forssaan, Hausjärvelle yms mutta missään ei näkynyt yhtään tienviittaa, joka olisi osoittanut Helsinkiin, Suomen pääkaupunkiin. Monen eksymisen ja etsinnän jälkeen löysimme vahingossa tien Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle.
Samanlaista epämääräistä opastusta olen joskus tavannut Tampere-Jyväskylä välillä. Jos poikkeat hiukan päätieltä löydät sen jälkeen viittoja Orivedelle yms mutta erittäin huonosti mistä löytyy tie Tampereelle, Suomen toiseksi suurimpaan kaupunkiin tai Jyväskylään - sekin on iso kaupunki.
Täällä Espoossa ja Kauniaisissa on monia alueita, jossa liikennemerkillä osoitettu nopeus vaihtelee vähän väliä lukemissa 30 - 40 - 50 ja sillä tavoin, että jos vähääkään katsot muualle kuin noita nopeusrajoitusmerkkejä saatat jo unohtaa mikä se nopeusrajoitus nyt on.
Huvittavin oli esimerkki Kauniaisten ja Espoon rajalla kun ajaa Kauniaisista Espooseen. Espoon rajalla Kauniaisten puolella on merkki että 40 km/h aluerajoitus loppuu ja sitten heti Espoon puolella on merkki että samansuuruinen aluerajoitus alkaa.
Mikään noista edellä kerrotuista ei ole hengenvaarallinen nutta törmäsin liikennevaloihin, jotka sitä voivat olla.
Lippajärventien ja Turuntien risteyksessä on liikennevalot. Kun tulen Lippajärveltä ja aion kääntyä oikealle voin päivän ja vuorokauden ajasta riippuen törmätä kahteen erilaiseen tilanteeseen: vieressä olevalla jalankulku-pyörätiellä voi olla joskus vihreä valo ja joskus punainen. Ja kun nykyajan polkupyöräilijöitä ei tunnu itsesuojelivaisto vaivaavan sieltä usein huristaa polkupyöräilijä hirmvauhdila kun huomaa, että on vihreä valo. Ja minä katsoin hetkeä aikaisemmin taaksepäin ettei siellä ollut ketään.
Tämä on hämäävää, että välillä vihreä väri minulle tarkoittaa, että risteävällä suojatiellä on punainen valo mutta välillä ei. Kun oivalsin tämän tulin entistä varovaisemmaksi aina kääntyessäni oikealle. Et voi luottaa muistiisi tai kokemukseesi kun liikennevalojen signaali ei ole johdonmukainen.
Onneksi läheltä piti tilanteita on ollut vähän ja onnettomuudet on onnistuttu välttämään jomman kumman osapuolen varovaisuudella ja nopealla reagoinnilla.
21.7.2013
Tuli käväistyä sairaalassa muutama päivä
Tuskin minun krempat hirveän kiinnostavia ovat. En kerrokaan tätä siksi vaan opin taas tästä kerrasta jotain itselleni hyödyllistä.
Kerron krempoistani vain jotta tapahtumat havainnoillistuisivat.
Olen jo vuosikausia pyytänyt vähintään kerran vuodessa mitattavaksi eturauhasen tilaa osoittavan ns PSA arvon. Uusi terveyskeskuslääkärini huolestui kohonneista arvoista ja suoritti vielä prosessiin kuuluvan käsikopelon. Siinä ei havainnut mitään erityisiä muutoksia ja totesi, että hän tekee lähetteen erikoissairaanhoitoon. Ihan kuten prosessin pitääkin edetä.
Jonkin ajan kuluttua sain erikoissairaanhoidosta kutsun Meilahden sairaalaan urologian poliklinikalle jossa suoritettaisiin tarkempia tutkimuksia. Kaikki ohjeet oli huolellisesti laadittu standardimuotoon ja menettlyohjeet oli helppo ymmärtää ja toteuttaa tarvittavine laboratoriokäynteineen yms. Tässä kohtaa pyydettiin myös tiedot nykyisistä käyttämistäni lääkkeistä. Se oli helppo tulostaa kirjoittimelle kun olin jo ajat sitten laatinut luettelon käyttämistäni lääkkeistä Excel taulukoksi.
Tutkimus suoritettiin haastattelun ja käsikopelon lisäksi myös ultraäänilaitteella peräsuolen kautta. Ja turvallisuuden varmistamiseksi vastaanotolla annettiin yksi antibioottitabletti n 1-2 tuntia ennen tutkimusta ja tutkimus suoritetaan paikallispuudutuksessa. Tutkimuksen aikana käytiin lääkärin kanssa keskustelua "mikä tilanne" tai "miltä näyttää" yms pohjalta. Hyväksyin että eturauhasesta otetaan mikroskooppitutkimukseen tarvittavat koepalat. Ultraäänitutkimuslaitteessa oli puudutuksen mahdollistavan piikin lisäksi noita koepaloja eturauhasesta napsiva "leikkuri". Toimenpide oli aika kivuton puudutuksessa vaikka hiukan epämiellyttävältä tuntui.
Mutta minä pidin tärkeänä, että tutkimukset saadaan eteenpäin ja ajoissa tehdyiksi, jotta saataisiin oikea diagnoosi vaivasta.
Tutkimuksen yhteydessä tutkittaville jaettiin painettu ohje, jossa kerrottiin, milloin on syytä välittömästi ottaa yhteyttä sairaalaan ja mitä muuta piti ottaa huomioon kotona.
Minulla alkoi viidentenä päivänä kokeesta ja koepalan otosta aamulla kovar vapinakohtaukset, kutsun niitä horkaksi. Tunne kun kuume kohoaa nopeasti ja korkealle. Soitin aamulla vielä kerran ja tarkistin että voin mennä lähimpään sairaalaan. Ei kun nopeasti taksiin ja Jorvin sairaalaan noin 500 metrin päähän päivystykseen. Aamutoimetkin jätin silleen kun kohtaukset olivat niin kovat.
Horkka loppui kun pääsin sairaalaan. Minusta otettiin verinäytteet ja sitten pelkkää odottelua. Eikä mitään ruokaa yli 6 tuntiin. Ei oikein diabetesystävällistä toimintaa. Onneksi olin kopaissut mukaan nk lääkeannostelija-"dosettin", jossa oi vielä koko maanantai päivän jäljellä oleva lääkitys lokeroissaan. Sitten alkoi tapahtua. Ilmestyi lääkäri joka oli perehtynyt asiaan ja oli ollut yhteydessä urologiin. Yritti saada selvyyttä uskaltaisiko potilaan päästää antibioottien kanssa elpymään kotiin,. Urologi sanoi ei ja komensi pääkaupunkiseudun urologiselle vuodeosastolle, joka sijaitsi Vantaalla Peijaksen sairaalassa. Kuljetus sinne ambulanssilla sairaalavaatteissa.
Kuljetus oli OK ja perillä oli asianmukainen vastaanotto ja vastaanottohaastattelu.
Ensimmäinen ongelmakohta tuli kun en muistanut tarkoin syömiäni lääkkeitä. Onneksi olin vuosikausia sijoitellut niitä annostelijaan viikottain joten muistin aika hyvin kauppanimet ja miten monta kertaa ja mihin aikoihin niitä söin. Mutta useista lääkkeistä jouduin tarkemmin ihmettelemään pitoisuuksia. Mutta saimme kai jonkinlaisen kelpo listan rekonstruoitua haastattelevan hoitajan kanssa.
Nyt ne opit tästä: tee lista lääkkeistäsi, niiden nimistä ja pitoisuuksista ja miten nautit ne vuorokauden aikana. Ja pidä sitä aina mukanasi siltä varalta, että joutuisit sairaalaan. Muuten voit saada vääriä pitoisuuksia vaikka muistaisitkin muut tekijät oikein.
Seuraava ongelma oli eräs lääke mitä ei löytynyt sairaalasta: uudehko COPD (keuhkoahtaumatauti) hoitoon käytetty inhalaatiojauhe. Olisi hyvä olla aina mukana jos joutuisi sairaalaan. Ettei sairaaloista löydy kaikkia lääkkeitä mitä on käytössä on ymmärrettävää mutta törmäsin ongelmaan ensimmäistä kertaa.
Sen voi kokea ongelmana, että joku saa sairaalassa maatessaan kaikki lääkkeet yhteiskunnalta ja jotkut saavat vain osan ja joutuvat kustantamaan käyttämänsä lääkityksen tuolta osin itse.
Hoito oli OK. Kun erilaiset tarkkailuarvot olivat laskeneet riittävästi ja hoitava lääkäri oli vakuuttunut että pienellä jatkolla kotihoidossa elvyn hyvin hän kotiutti perjantaina kotiin Aah mikä ihana tunne päästä kotiin. Sai omat vaatteet ja sai syödä omien mieltymyksiensä mukaista ruokaa. Tiesin minä ettei sairaalan ruoka mitään gourmet ruokaa ollut mutta ei se tuntunut edes terveelliseltä sen verran aneemisesti näytti olevan vihanneksia, juureksia tai hedelmiä, joita olen lisännyt viimeisen vuoden aikana huomattavasti ruokavaliooni. Esimerkiksi lihapullat olivat sitä teollisuusmössöä, jota olen jo vuosia yrittänyt kokonaan välttää. Leipä kuului olennaisen osana eikä ilman sitä oikein voinut koostaa mitään ateriaa. Mutta jonkinlainen ruokailuprofiili musta kai saatiin tehtyä sisääntulohaastattelun yhteydessä kun lupasin syödä sairaalassaoloaikana leipää.
Ihmettelin hiukan tätä Peijaksen sairaalan menetelmää. Jo yli 3 vuotta sitten oli Jorvin sairaalassa sivun pituinen valmis kyselylomake (lentajien tyylinen check lista) ruokailumieltymyksistä. Havaitsin koko kuukauden sairaalassaoloajan, että sitä noudatettiin säntillisesti, Ja joka aterian mukana oli osasto, nimeni ja vuodepaikkani ja tiivis kuvaus tilausmiksistäni. Todellista managerointia parhaimmillaan.
Pääsin siis eilen kotiin. Menin 5 päivän jälkeen heti vaa'alle ja hups - olin 5 päivässä lihonnut 6 kiloa ja syön melkoisia määriä nesteenpoistolääkkeitä sekä verenpaineen että sydämen vajaatoiminnan haittojen kurissa pitämiseksi. Soitin illalla osastolle ja pyysin heitä tarkistamaan mitä olivat nesteenpoistolääkkeitteni pitoisuudet sairaalassa. Jospa olin saanut puolet miedompia pitoisuuksia? Yllätys olikin suuri kun sairaanhoitaja kertoi, että näin voi käydä kun nesteytetään potilasta Siis mitä hä? Aneemisilla sairaalaruoilla voi siis lihota yli 1 kg/vrk. Onneksi havaitsin itse jo lauantaiaamuna, että paino oli pudonnut kotihoidossa kun syön oikeita ruokia ja varmasti lääkärin määräämiä lääkkeitä määrättyinä pitoisuuksina.
Mutta oli tässä toinenkin havainto: meidän suomalainen erikoissairaanhoito on eriytynyt. Aivoinfarktia hoidettiin aikoinaan HUS sairaalan neurologisella osastolla. COPD tautia kaikkine ongelmineen hoidettiin keuhko-osastolla. Ja kun kolme vuotta sitten havaittiin teho-osastolla (mahdollinen?) sydäninfarkti paljastui sydämen vajaatoiminto ja läppävuoto, joiden natiivihoito oli HUS sairaalassa kardiologinen osasto vaikka makasinkin elpymässä keuhkokuumeesta ja verenmyrkytyksestä keuhko-osastolla.
Ja nyt olin hoidossa urologisella osastolla. Eli jotta minua voitaisiin koko ajan hoitaa hyvin kokonaisvaltaisesti tarvittaisiin poikkitieteellisesti neljän erikoislääketieteen haaran asiantuntemusta ja niiden yhteensovittamista.
Omalta osaltani ymmärsin ongelman ytimen: minun on itse oltava aktiivinen hoitojeni ja vaatimusteni suhteen, että kaikki eri näkökohdat otetaan riittävästi huomioon hoidossa. Ja lisäksi minun oltava tarkka kun haluan valita jonkun henkilön huolehtiman hoidostani ja eduistani jos en itse siihen sairauden vuoksi olisi kykenevä. Ja henkilön on oltava aika "kovis", että jaksaa tarvittaessa pitää pintansa lääkärien kovaakin painostusta vastaan.
Joku sanoo mikset tee hoitotestamenttia? Minun vastaukseni on, että olen pitkien selvittelyjen jälkeen päätynyt siihen, että hoitotestamentit ovat usein eräänlaisia eutanasiapapereita. Ei kiitos. Kuten juutalaista syntyperää oleva vävypoikani on sanonut: minunkin hoidossa on yritettävä kaikki mahdollinen ja vielä vähän enemmän. Ja haluan, että tätä on vahtimassa henkilö, jolla on siihen voimaa ja osaamista.
Tällaiset opit sain tällä viikolla. Sydäntutkimukset jatkuvat elo-syyskuussa. Toivottavasti pääsen raportoimaan niistä jotain myönteistä silloin.
Kerron krempoistani vain jotta tapahtumat havainnoillistuisivat.
Olen jo vuosikausia pyytänyt vähintään kerran vuodessa mitattavaksi eturauhasen tilaa osoittavan ns PSA arvon. Uusi terveyskeskuslääkärini huolestui kohonneista arvoista ja suoritti vielä prosessiin kuuluvan käsikopelon. Siinä ei havainnut mitään erityisiä muutoksia ja totesi, että hän tekee lähetteen erikoissairaanhoitoon. Ihan kuten prosessin pitääkin edetä.
Jonkin ajan kuluttua sain erikoissairaanhoidosta kutsun Meilahden sairaalaan urologian poliklinikalle jossa suoritettaisiin tarkempia tutkimuksia. Kaikki ohjeet oli huolellisesti laadittu standardimuotoon ja menettlyohjeet oli helppo ymmärtää ja toteuttaa tarvittavine laboratoriokäynteineen yms. Tässä kohtaa pyydettiin myös tiedot nykyisistä käyttämistäni lääkkeistä. Se oli helppo tulostaa kirjoittimelle kun olin jo ajat sitten laatinut luettelon käyttämistäni lääkkeistä Excel taulukoksi.
Tutkimus suoritettiin haastattelun ja käsikopelon lisäksi myös ultraäänilaitteella peräsuolen kautta. Ja turvallisuuden varmistamiseksi vastaanotolla annettiin yksi antibioottitabletti n 1-2 tuntia ennen tutkimusta ja tutkimus suoritetaan paikallispuudutuksessa. Tutkimuksen aikana käytiin lääkärin kanssa keskustelua "mikä tilanne" tai "miltä näyttää" yms pohjalta. Hyväksyin että eturauhasesta otetaan mikroskooppitutkimukseen tarvittavat koepalat. Ultraäänitutkimuslaitteessa oli puudutuksen mahdollistavan piikin lisäksi noita koepaloja eturauhasesta napsiva "leikkuri". Toimenpide oli aika kivuton puudutuksessa vaikka hiukan epämiellyttävältä tuntui.
Mutta minä pidin tärkeänä, että tutkimukset saadaan eteenpäin ja ajoissa tehdyiksi, jotta saataisiin oikea diagnoosi vaivasta.
Tutkimuksen yhteydessä tutkittaville jaettiin painettu ohje, jossa kerrottiin, milloin on syytä välittömästi ottaa yhteyttä sairaalaan ja mitä muuta piti ottaa huomioon kotona.
Minulla alkoi viidentenä päivänä kokeesta ja koepalan otosta aamulla kovar vapinakohtaukset, kutsun niitä horkaksi. Tunne kun kuume kohoaa nopeasti ja korkealle. Soitin aamulla vielä kerran ja tarkistin että voin mennä lähimpään sairaalaan. Ei kun nopeasti taksiin ja Jorvin sairaalaan noin 500 metrin päähän päivystykseen. Aamutoimetkin jätin silleen kun kohtaukset olivat niin kovat.
Horkka loppui kun pääsin sairaalaan. Minusta otettiin verinäytteet ja sitten pelkkää odottelua. Eikä mitään ruokaa yli 6 tuntiin. Ei oikein diabetesystävällistä toimintaa. Onneksi olin kopaissut mukaan nk lääkeannostelija-"dosettin", jossa oi vielä koko maanantai päivän jäljellä oleva lääkitys lokeroissaan. Sitten alkoi tapahtua. Ilmestyi lääkäri joka oli perehtynyt asiaan ja oli ollut yhteydessä urologiin. Yritti saada selvyyttä uskaltaisiko potilaan päästää antibioottien kanssa elpymään kotiin,. Urologi sanoi ei ja komensi pääkaupunkiseudun urologiselle vuodeosastolle, joka sijaitsi Vantaalla Peijaksen sairaalassa. Kuljetus sinne ambulanssilla sairaalavaatteissa.
Kuljetus oli OK ja perillä oli asianmukainen vastaanotto ja vastaanottohaastattelu.
Ensimmäinen ongelmakohta tuli kun en muistanut tarkoin syömiäni lääkkeitä. Onneksi olin vuosikausia sijoitellut niitä annostelijaan viikottain joten muistin aika hyvin kauppanimet ja miten monta kertaa ja mihin aikoihin niitä söin. Mutta useista lääkkeistä jouduin tarkemmin ihmettelemään pitoisuuksia. Mutta saimme kai jonkinlaisen kelpo listan rekonstruoitua haastattelevan hoitajan kanssa.
Nyt ne opit tästä: tee lista lääkkeistäsi, niiden nimistä ja pitoisuuksista ja miten nautit ne vuorokauden aikana. Ja pidä sitä aina mukanasi siltä varalta, että joutuisit sairaalaan. Muuten voit saada vääriä pitoisuuksia vaikka muistaisitkin muut tekijät oikein.
Seuraava ongelma oli eräs lääke mitä ei löytynyt sairaalasta: uudehko COPD (keuhkoahtaumatauti) hoitoon käytetty inhalaatiojauhe. Olisi hyvä olla aina mukana jos joutuisi sairaalaan. Ettei sairaaloista löydy kaikkia lääkkeitä mitä on käytössä on ymmärrettävää mutta törmäsin ongelmaan ensimmäistä kertaa.
Sen voi kokea ongelmana, että joku saa sairaalassa maatessaan kaikki lääkkeet yhteiskunnalta ja jotkut saavat vain osan ja joutuvat kustantamaan käyttämänsä lääkityksen tuolta osin itse.
Hoito oli OK. Kun erilaiset tarkkailuarvot olivat laskeneet riittävästi ja hoitava lääkäri oli vakuuttunut että pienellä jatkolla kotihoidossa elvyn hyvin hän kotiutti perjantaina kotiin Aah mikä ihana tunne päästä kotiin. Sai omat vaatteet ja sai syödä omien mieltymyksiensä mukaista ruokaa. Tiesin minä ettei sairaalan ruoka mitään gourmet ruokaa ollut mutta ei se tuntunut edes terveelliseltä sen verran aneemisesti näytti olevan vihanneksia, juureksia tai hedelmiä, joita olen lisännyt viimeisen vuoden aikana huomattavasti ruokavaliooni. Esimerkiksi lihapullat olivat sitä teollisuusmössöä, jota olen jo vuosia yrittänyt kokonaan välttää. Leipä kuului olennaisen osana eikä ilman sitä oikein voinut koostaa mitään ateriaa. Mutta jonkinlainen ruokailuprofiili musta kai saatiin tehtyä sisääntulohaastattelun yhteydessä kun lupasin syödä sairaalassaoloaikana leipää.
Ihmettelin hiukan tätä Peijaksen sairaalan menetelmää. Jo yli 3 vuotta sitten oli Jorvin sairaalassa sivun pituinen valmis kyselylomake (lentajien tyylinen check lista) ruokailumieltymyksistä. Havaitsin koko kuukauden sairaalassaoloajan, että sitä noudatettiin säntillisesti, Ja joka aterian mukana oli osasto, nimeni ja vuodepaikkani ja tiivis kuvaus tilausmiksistäni. Todellista managerointia parhaimmillaan.
Pääsin siis eilen kotiin. Menin 5 päivän jälkeen heti vaa'alle ja hups - olin 5 päivässä lihonnut 6 kiloa ja syön melkoisia määriä nesteenpoistolääkkeitä sekä verenpaineen että sydämen vajaatoiminnan haittojen kurissa pitämiseksi. Soitin illalla osastolle ja pyysin heitä tarkistamaan mitä olivat nesteenpoistolääkkeitteni pitoisuudet sairaalassa. Jospa olin saanut puolet miedompia pitoisuuksia? Yllätys olikin suuri kun sairaanhoitaja kertoi, että näin voi käydä kun nesteytetään potilasta Siis mitä hä? Aneemisilla sairaalaruoilla voi siis lihota yli 1 kg/vrk. Onneksi havaitsin itse jo lauantaiaamuna, että paino oli pudonnut kotihoidossa kun syön oikeita ruokia ja varmasti lääkärin määräämiä lääkkeitä määrättyinä pitoisuuksina.
Mutta oli tässä toinenkin havainto: meidän suomalainen erikoissairaanhoito on eriytynyt. Aivoinfarktia hoidettiin aikoinaan HUS sairaalan neurologisella osastolla. COPD tautia kaikkine ongelmineen hoidettiin keuhko-osastolla. Ja kun kolme vuotta sitten havaittiin teho-osastolla (mahdollinen?) sydäninfarkti paljastui sydämen vajaatoiminto ja läppävuoto, joiden natiivihoito oli HUS sairaalassa kardiologinen osasto vaikka makasinkin elpymässä keuhkokuumeesta ja verenmyrkytyksestä keuhko-osastolla.
Ja nyt olin hoidossa urologisella osastolla. Eli jotta minua voitaisiin koko ajan hoitaa hyvin kokonaisvaltaisesti tarvittaisiin poikkitieteellisesti neljän erikoislääketieteen haaran asiantuntemusta ja niiden yhteensovittamista.
Omalta osaltani ymmärsin ongelman ytimen: minun on itse oltava aktiivinen hoitojeni ja vaatimusteni suhteen, että kaikki eri näkökohdat otetaan riittävästi huomioon hoidossa. Ja lisäksi minun oltava tarkka kun haluan valita jonkun henkilön huolehtiman hoidostani ja eduistani jos en itse siihen sairauden vuoksi olisi kykenevä. Ja henkilön on oltava aika "kovis", että jaksaa tarvittaessa pitää pintansa lääkärien kovaakin painostusta vastaan.
Joku sanoo mikset tee hoitotestamenttia? Minun vastaukseni on, että olen pitkien selvittelyjen jälkeen päätynyt siihen, että hoitotestamentit ovat usein eräänlaisia eutanasiapapereita. Ei kiitos. Kuten juutalaista syntyperää oleva vävypoikani on sanonut: minunkin hoidossa on yritettävä kaikki mahdollinen ja vielä vähän enemmän. Ja haluan, että tätä on vahtimassa henkilö, jolla on siihen voimaa ja osaamista.
Tällaiset opit sain tällä viikolla. Sydäntutkimukset jatkuvat elo-syyskuussa. Toivottavasti pääsen raportoimaan niistä jotain myönteistä silloin.
1.7.2013
Kehittyvä feminismi
Päivän ja edellisen kirjoitukseni kunniaksi vilkaisin feministisen aikakausilehti Tulvan nettisivustoa.
Sielläpä tuli vastaan kuva uudesta uljaasta hybridistä. Nythän autoissakin hybridit ovat tulleet muotiin. Hiukan ihmettelin onko naistutkimus onnistunut jo tasa-arvon nimissä kehittämään naisten viiksien kasvua.
Olen minä nähnyt paljon viiksekkäitä naisia Välimeren maissa. Yleensä he ovat olleet tummatukkaisia. Ja jotkut ovat olleet hyvinkin viehättävän näköisiä kun näkyyn aluksi tottuu.
No jaa, voihan tuo Tulvan kansikuva ollakin miehestä. Sitä nyt ei sitä kuvasta pysty erottamaan. Ja miksi edes pitäisi. Nättihän tuo kuva oli avarakatseisen heteromiehen silmissä. Ei sitä käy kiistäminen.
Tosikoille pitää sanoa, että huumoria minä tässä kirjoituksessa yritin tavoittaa.
Sielläpä tuli vastaan kuva uudesta uljaasta hybridistä. Nythän autoissakin hybridit ovat tulleet muotiin. Hiukan ihmettelin onko naistutkimus onnistunut jo tasa-arvon nimissä kehittämään naisten viiksien kasvua.
Olen minä nähnyt paljon viiksekkäitä naisia Välimeren maissa. Yleensä he ovat olleet tummatukkaisia. Ja jotkut ovat olleet hyvinkin viehättävän näköisiä kun näkyyn aluksi tottuu.
No jaa, voihan tuo Tulvan kansikuva ollakin miehestä. Sitä nyt ei sitä kuvasta pysty erottamaan. Ja miksi edes pitäisi. Nättihän tuo kuva oli avarakatseisen heteromiehen silmissä. Ei sitä käy kiistäminen.
Tosikoille pitää sanoa, että huumoria minä tässä kirjoituksessa yritin tavoittaa.
30.6.2013
Liityin miesjärjestöön.
Liityin erääseen miesjärjestöön puolisen vuotta sitten.
Minua oli jo pidempään tympinyt naisliikkeen aktivistifeministien asenteet koko miessukupuolta kohtaan. Olen kirjoittanut aiheesta blogissani useampaan kertaan. Viimeisimmän kirjoituksen aihe oli 'Nykyfeminismin oudot tuulet' (otsikossa oli tosin kirjoitusvirhe). Kirjoitukseni sai laajempaakin huomioita kun tunnettu miestutkija Henry Laasanen siteerasi kirjoitusta Uuden Suomen Puheenvuoro palstallaan.
Näin joskus aikoinaan loistavan elokuvan, jonka nimi oli jotenkin 'Äkäinen vanha nainen'. Jos oikein muistan elokuva oli ranskalainen ja siinä oli paljon ymmärtävää huumoria. Mutta en löydä sen nimeä ainakaan heti tähän yhteyteen.
Mutta minä olen jo jonkin aikaa tuntenut itseni 'äkäiseksi vanhaksi mieheksi'. Ehkä se sai minut vihdoin aktivoitumaan, että liityin miesjärjestöön jäseneksi. Kannattaja olen ollut jo pidempään.
Nyt kun on valittu Miss Gay Finland ja Mr Gay Finland ja on pidetty vuotuinen Gay Pride marssi niin voi taas kysyä ihmeissään miksi militantit feministitpuolustavat naisten lisäksi myös kaikkia vähemmistöjä, lainaus jo alussa viittaamaani oudot-tuulet kirjoituksestani:
"Lisäksi vielä nämä samaiset ihmiset ovat innostuneet ajamaan LHBTIQ-ihmisten asioita (homot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset sekä queerit) ikään kuin naisliike ajaisi kaikkien muiden paitsi heteromiesten etuja."
Olen vakaasti tullut siihen käsitykseen, että monet feministien kirjoituksista täyttävät ns vihapuhe-kirjoitusten tunnusmerkit. Eläkeasioista kiinnostuneena (ei kai ihme kun olen itsekin eläkkeellä!) olen kaivautunut meidän eläkejärjestelmämme kummallisuuksiin. Minusta siellä on suuria epäkohtia, joilla suositaan miesten sijasta naisia. Se nyt lienee kai jokaiselle selvää, etteivät feministijärjestöt tuollaisia miesten oikeuksia ryhdy ajamaan. Kyse on kuitenkin eräänlaisesta nollasummapelistä. Jos miesten tasa-arvoa eläkeasioissa parannetaan huonontaa se naisten etuuksia kun samaa rahaa vain jaettaisiin toisin.
En tätä nyt tässä rupea hirveästi lisää hehkuttamaan. Ajattelin vain raportoida tuollaisistakin sielunliikkeistäni jos ne jotakuta kiinnostaisivat.
Minua oli jo pidempään tympinyt naisliikkeen aktivistifeministien asenteet koko miessukupuolta kohtaan. Olen kirjoittanut aiheesta blogissani useampaan kertaan. Viimeisimmän kirjoituksen aihe oli 'Nykyfeminismin oudot tuulet' (otsikossa oli tosin kirjoitusvirhe). Kirjoitukseni sai laajempaakin huomioita kun tunnettu miestutkija Henry Laasanen siteerasi kirjoitusta Uuden Suomen Puheenvuoro palstallaan.
Näin joskus aikoinaan loistavan elokuvan, jonka nimi oli jotenkin 'Äkäinen vanha nainen'. Jos oikein muistan elokuva oli ranskalainen ja siinä oli paljon ymmärtävää huumoria. Mutta en löydä sen nimeä ainakaan heti tähän yhteyteen.
Mutta minä olen jo jonkin aikaa tuntenut itseni 'äkäiseksi vanhaksi mieheksi'. Ehkä se sai minut vihdoin aktivoitumaan, että liityin miesjärjestöön jäseneksi. Kannattaja olen ollut jo pidempään.
Nyt kun on valittu Miss Gay Finland ja Mr Gay Finland ja on pidetty vuotuinen Gay Pride marssi niin voi taas kysyä ihmeissään miksi militantit feministitpuolustavat naisten lisäksi myös kaikkia vähemmistöjä, lainaus jo alussa viittaamaani oudot-tuulet kirjoituksestani:
"Lisäksi vielä nämä samaiset ihmiset ovat innostuneet ajamaan LHBTIQ-ihmisten asioita (homot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset sekä queerit) ikään kuin naisliike ajaisi kaikkien muiden paitsi heteromiesten etuja."
Olen vakaasti tullut siihen käsitykseen, että monet feministien kirjoituksista täyttävät ns vihapuhe-kirjoitusten tunnusmerkit. Eläkeasioista kiinnostuneena (ei kai ihme kun olen itsekin eläkkeellä!) olen kaivautunut meidän eläkejärjestelmämme kummallisuuksiin. Minusta siellä on suuria epäkohtia, joilla suositaan miesten sijasta naisia. Se nyt lienee kai jokaiselle selvää, etteivät feministijärjestöt tuollaisia miesten oikeuksia ryhdy ajamaan. Kyse on kuitenkin eräänlaisesta nollasummapelistä. Jos miesten tasa-arvoa eläkeasioissa parannetaan huonontaa se naisten etuuksia kun samaa rahaa vain jaettaisiin toisin.
En tätä nyt tässä rupea hirveästi lisää hehkuttamaan. Ajattelin vain raportoida tuollaisistakin sielunliikkeistäni jos ne jotakuta kiinnostaisivat.
22.6.2013
Yleisradion ohjelmista
Televisio on rappeutunut. Sieltä tulee ihan käsittämätön määrä uusintoja. Välillä alkaa tuntua tehdäänkö muita uusia ohjelmia kuin ajankohtaisohjelmien jatkuvaa vihervasuri-aivopesua. ja loput on uusintoja. Välillä jopa ihmettelen, että vasemmistolaisen pääjohtaja Revon tai toimitusjohtaja Jungnerin aikaan tehtiin enemmän oikeistolaista ohjelmaa kun nykyään oikeistolaisen toimitusjohtajan aikaan.
On tietenkin hyvä, että uusintoja esitetään esimerkiksi vuorotyössä käyvien vuoksi yms mutta tuntuu, että enemmän on kyse vain lähetystuntien halvalta täyttämiseltä.
Ylekin on alkanut noudattaa slogania 'viihde on hyväksi' ja jos ei tuutista tule seksististä takapuolenpyöritystä sieltä tulee erilaisten ulkomaisten realityformaattien mukaista hömppää. Tai aivan loputon määrä kokkiohjelmia.
On kiva kun on kanavakilpailua, mutta jotenkin näyttää että tavoitteena on tarjota kansalle Ylenkin kanavilla kilpailukykyistä 'leipää ja sirkushuveja' tyylistä hömppää. En osaa valitettavasti nähdä mainosrahoitteisen ohjelmatarjonnan nostaneen televisio-ohjelmien laatua.
Radiopuolella tulee paljon hyvää ohjelmaa. Mutta olen ihmetellyt Yle Puheen ohjelmia. Alun perin luulin, että sieltä tulee laadukkaita puheohjelmia, mutta kovin usein puheohjelma tarkoittaakin jotain urheiluselostusta. Yhtä perustelluksi kanavaa voisi nimittää penkkiurheilijan kanavaksi.
Jaan yhdet tuttavani mielipiteen: 'Tämä kansa on korvannut kulttuurin urheilulla'. Jossain kansainvälisessä vertailussa olikin joskus vuosia sitten havaittu Hollannin ja Suomen kesken pari muista länsi-Euroopan maista poikkeavaa yhtäläisyyttä: Molemmissa maissa oli urheilusivujen määrä sanomalehdissä huomattavan suuri. Ja molemmissa maissa oli television katsojatilastojen kärjessä Perhe on pahin tyyppiset ohjelmat jälleen kaikista muista länsi-Euroopan maista poiketen.
On tietenkin hyvä, että uusintoja esitetään esimerkiksi vuorotyössä käyvien vuoksi yms mutta tuntuu, että enemmän on kyse vain lähetystuntien halvalta täyttämiseltä.
Ylekin on alkanut noudattaa slogania 'viihde on hyväksi' ja jos ei tuutista tule seksististä takapuolenpyöritystä sieltä tulee erilaisten ulkomaisten realityformaattien mukaista hömppää. Tai aivan loputon määrä kokkiohjelmia.
On kiva kun on kanavakilpailua, mutta jotenkin näyttää että tavoitteena on tarjota kansalle Ylenkin kanavilla kilpailukykyistä 'leipää ja sirkushuveja' tyylistä hömppää. En osaa valitettavasti nähdä mainosrahoitteisen ohjelmatarjonnan nostaneen televisio-ohjelmien laatua.
Radiopuolella tulee paljon hyvää ohjelmaa. Mutta olen ihmetellyt Yle Puheen ohjelmia. Alun perin luulin, että sieltä tulee laadukkaita puheohjelmia, mutta kovin usein puheohjelma tarkoittaakin jotain urheiluselostusta. Yhtä perustelluksi kanavaa voisi nimittää penkkiurheilijan kanavaksi.
Jaan yhdet tuttavani mielipiteen: 'Tämä kansa on korvannut kulttuurin urheilulla'. Jossain kansainvälisessä vertailussa olikin joskus vuosia sitten havaittu Hollannin ja Suomen kesken pari muista länsi-Euroopan maista poikkeavaa yhtäläisyyttä: Molemmissa maissa oli urheilusivujen määrä sanomalehdissä huomattavan suuri. Ja molemmissa maissa oli television katsojatilastojen kärjessä Perhe on pahin tyyppiset ohjelmat jälleen kaikista muista länsi-Euroopan maista poiketen.
21.6.2013
Hyvää Juhannusta!
Hyvää Juhannusta lukijoilleni!
Tänä vuonna sattuukin taas vaihteen vuoksi, että juhannusaatto ja syntymäpäiväni sattuvat samalle päivälle. Joskus sattuu juhannuspäivällekin, jolloin voin iloita laajasta liputuksesta. Toinen poikani on syntynyt vapunpäivänä ja saa siten joka vuosi liputuksen kohdalleen.
On mukavaa viettää syntymäpäivää vaikka vuosien lukumäärä joka kerta lisääntyessään aiheuttaakin pientä surumielisyyttä. Välillä ajattelee miten suhtautuisi, jos mittari menisikin takaperin.
Tai jos kävisi kuten Oscar Wilde'in romaanissa Dorian Grayn muotokuva, että vain seinällä ollut muotokuva vanhenisi.
Mutta elämän tosiasiat ovat toisin.
Mutta ei synkistellä! Nyt minulla on kaksi peräkkäistä juhlapäivää ja aion nauttia niistä kohtuullisesti. Menen muutamien läheisten kanssa laivaristeilylle pääkaupunkiseudun kauniiseen saaristoon.
Tänä vuonna sattuukin taas vaihteen vuoksi, että juhannusaatto ja syntymäpäiväni sattuvat samalle päivälle. Joskus sattuu juhannuspäivällekin, jolloin voin iloita laajasta liputuksesta. Toinen poikani on syntynyt vapunpäivänä ja saa siten joka vuosi liputuksen kohdalleen.
On mukavaa viettää syntymäpäivää vaikka vuosien lukumäärä joka kerta lisääntyessään aiheuttaakin pientä surumielisyyttä. Välillä ajattelee miten suhtautuisi, jos mittari menisikin takaperin.
Tai jos kävisi kuten Oscar Wilde'in romaanissa Dorian Grayn muotokuva, että vain seinällä ollut muotokuva vanhenisi.
Mutta elämän tosiasiat ovat toisin.
Mutta ei synkistellä! Nyt minulla on kaksi peräkkäistä juhlapäivää ja aion nauttia niistä kohtuullisesti. Menen muutamien läheisten kanssa laivaristeilylle pääkaupunkiseudun kauniiseen saaristoon.
20.6.2013
Mielenkiintoinen näkökulma eläköitymiseen
Luin eilen jonkun kiukkuisen puheenvuoron netistä. Siinä oli esitetty mielenkiintoinen rinnastus. En muista enää koko listasta kuin yhden jutun mutta muutkin mainitut kohdat soveltuivat samaan ajatuskuvioon.
Kirjoitus piti sisällään näkemyksen, että pidentämällä työssäolovuosia alku ja loppupäästä alennetaan todellisuudessa meidän palkkatasoa. Ajatus on mielenkiintoinen. Jos työssäolovuosia lisätään esimerkiksi 3 vuodella loppupäästä 65 -> 68 ja kaikki muut asiat jäävät ennalleen eli ceteris paribus alennetaan eläkettä, jota on usein esitetty viivästetyksi palkaksi.
En ole muodostanut kantaa onko asia noin. Mutta ajatuskuvio on mielenkiintoinen.
Hiukan samanlainen ajatuskuvio tuli esiin, kun jo eläkkeellä ollut insinööri-isäni kyseli työtäni uutta ammattiani kun olin siirtynyt IT-alalle 1970-luvun lopussa. Hän kyllä arvosti suuresti kuvaamiani työtehtäviä, koska ne vaikuttivat hänen mielestään hyvin "insinöörimäisiltä". Hän ei oikein koskaan oppinut arvostamaan työtäni matkailualan markkinointi- ja johtotehtävissä. Todellisena perusinsinöörinä olivat insinööritieteet hänen mielestään kuitenkin jotain kunnioitettavaa. Sen vuoksi hän olikin hyvin tyytyväinen kun vaihdoin sekä alaa että ammattia.
Mutta se isäni varsinainen ajatuskuvio oli mielenkiintoinen. Kun hehkutin pitkään miten näillä tietokonejutuilla saadaan teollisuuden tuottavuutta ja kilpailukykyä nostettua oli hänen lakoninen johtopäätöksensä uudesta ammatistani: "Niin, siis sinun tehtäväsi on toisin sanoen tehdä työttömiä". Vaikka yritin selittää, että tietokoneistumisen myötä syntyy uusia työpaikkoja kompensoimaan menetettyjä niin itse asiassa isäni oli ihan oikeassa.
Kirjoitus piti sisällään näkemyksen, että pidentämällä työssäolovuosia alku ja loppupäästä alennetaan todellisuudessa meidän palkkatasoa. Ajatus on mielenkiintoinen. Jos työssäolovuosia lisätään esimerkiksi 3 vuodella loppupäästä 65 -> 68 ja kaikki muut asiat jäävät ennalleen eli ceteris paribus alennetaan eläkettä, jota on usein esitetty viivästetyksi palkaksi.
En ole muodostanut kantaa onko asia noin. Mutta ajatuskuvio on mielenkiintoinen.
Hiukan samanlainen ajatuskuvio tuli esiin, kun jo eläkkeellä ollut insinööri-isäni kyseli työtäni uutta ammattiani kun olin siirtynyt IT-alalle 1970-luvun lopussa. Hän kyllä arvosti suuresti kuvaamiani työtehtäviä, koska ne vaikuttivat hänen mielestään hyvin "insinöörimäisiltä". Hän ei oikein koskaan oppinut arvostamaan työtäni matkailualan markkinointi- ja johtotehtävissä. Todellisena perusinsinöörinä olivat insinööritieteet hänen mielestään kuitenkin jotain kunnioitettavaa. Sen vuoksi hän olikin hyvin tyytyväinen kun vaihdoin sekä alaa että ammattia.
Mutta se isäni varsinainen ajatuskuvio oli mielenkiintoinen. Kun hehkutin pitkään miten näillä tietokonejutuilla saadaan teollisuuden tuottavuutta ja kilpailukykyä nostettua oli hänen lakoninen johtopäätöksensä uudesta ammatistani: "Niin, siis sinun tehtäväsi on toisin sanoen tehdä työttömiä". Vaikka yritin selittää, että tietokoneistumisen myötä syntyy uusia työpaikkoja kompensoimaan menetettyjä niin itse asiassa isäni oli ihan oikeassa.
19.6.2013
Pizzataxi ja katkarapusalaatti
Tulin Savosta takaisin pääkaupunkiseudulle töihin vuoden 1998 alussa. Vuoden 1992 laman seuraukset jatkuivat vielä Savossa ja IT alalla oli saatavissa pääasiassa lyhyt- ja määräaikaisia työtehtäviä. Lisäksi olin silloin jo yli 50 vuotias mikä ei suinkaan helpottanut tilannetta.
Löytyi kuitenkin muutama huipputyönantaja, jotka olivat valmiit palkkaamaan. Toinen oli cobol-ohjelmointikielen osaajalle, joita tarvittiin vuosi 2000 projekteihin. Toinen oli oman alueensa huippuyritys joka kehitti tulevaisuuden juttuja. Itse päädyin tuohon jälkimmäiseen kun arvelin ettei vuoden 2000 jälkeen enää niin suurta kysyntää olisi cobol osaajista. Tuossa jälkimmäisessä oli vielä mahdollisuus oppia uusia juttuja. Tullessani yritykseen vuoden 1998 alussa nostin yrityksen henkilöstön keski-ikää melkein yhdellä vuodella. Jäinkin yrityksen palvelukseen eläkkeelle siirtymiseen asti.
Yrityksemme lähellä oli Pizzataxin jäsenyritys ja keksin heidän valikoimistaan herkullisen katkarapusalaatin. Pizzoihin ja kebabeihin verrattuna se oli kevyt vaihtoehto eikä siitä tullut noiden muiden tavoin ähkyä. Usein aika moni tilasi sieltä jonkun lounaan ja he toivat ne sovittuun erikoishintaan työpaikallemme.
Vuosien mittaan perheenikin kävi usein viikonloppuisin samaisessa Pizzataxissa syömässä tuon katkarapusalaatin. Viime viikolla kävin syömässä sen paikan päällä pitkästä aikaa ja hyvää oli.
Kerran kuvittelin että Pizzataxi olisi McDonaldsin kaltainen franchise yritys, jossa myytävät tuotteet on tarkkaan vakioitu. Pettymys oli järkyttävä- Kun tilasin ruokalistalta samaisen katkarapusalaatin siinä ei ollut yhtään katkarapua. Katkaravut oli ilmeisesti korvattu krutongeilla. Lisäksi annokseen oli lisätty viipaloitua punasipulia, mutta se ei selvinnyt mistään ruokalistasta. Minä satun inhoamaan kaikkia muita sipuleita paitsi valkosipulia.
Syötyäni annoksen rääpien pois minua yököttävät punasipulit valitin tummatukkaiselle kassalla seisovalle kaverille, ilmeisesti turkkilaiselle, että annoksessa ei ollut yhtään katkarapua. Kaveri sanoi minulle aivan naama pokkana: "Olisit sanonut minulle niin minä olisin vaihtanut annoksen ja laittanut sinulle katkarapuja', Kun yritin selittää kaverille, että kun olin sentään tilannut katkarapusalaatin nimisen ruoan oletin siinä olevan katkarapuja enkä krutongeja. Kaveri ei edes älynnyt pyytää anteeksi tai hyvittää ruoan hintaa tms. Siihen Pizzataxin pisteeseen en ole sen jälkeen astunut vuosikausiin kertaakaan ja olen suositellut muitakin välttämään tuollaisia huijareita. Tein kyllä reklamaation pääkonttorillekin ja kehuin samalla tuota toista toimipaikkaa..
Jos jotakuta kiinnostaa niin tuo herkullista katkarapusalaattia tarjoava Pizzataxin piste on Olarissa ja tuo huijausta yrittänyt sijaitsi Mankkaalla. Olarin pisteen asiakas olenkin ollut jo 15 vuoden ajan Tosin viimeiset yli 10 vuotta satunnaisemmin kun työpaikkani muutti toimistonsa muualle ettei lounas tuolla ollut enää luontevaa.
Tänään yritin ensimmäisen kerran tehdä itse samanlaisen katkarapusalaatin kuin Pizzataxilla. Se onnistui suhteellisen hyvin, mutta kaksi asiaa olisi voinut olla toisin: salaatin lehdet olisin voinut korvata kiinankaalilla mikä on Pizzataxilla käytössä. Ja olin omavaltaisesti lisännyt salaatin joukkoon herneen versoja. Ei sopinut tuohon. Herneen versot sopivat johonkin pastaan tai vaikka pihviin mutta ei tuohon katkarapusalaattiin.
Katsoin netista minkälaisia katkarapusalaatteja siellä on mutta ihan samanlaista reseptiä en löytänyt.
Jos jotakuta kiinnostaa tehdä itse ja kokeilla niin resepti on ihan yksinkertainen:
- salaattia tai kiinankaalia (kiinankaali on rapsakampaa)
- herkkusieniviipaleita (säilykkeistä)
- pilkottua keltaista tai punaista paprikaa
- tuorekurkun kuutioita/lohkoja
- ananaspaloja (säilykkeistä)
- katkarapuja (sulatin pakasteesta)
- tomaatin viipaleita
- sinappikastike (Lidlin DeLuxe Dijon-sinappikastike oli aika hyvää kun en viitsinyt itse tehdä)
Ei tuo varmaan mikään gourmet-annos ole mutta en minäkään ole mikään gourmet kokki :)
Sekoitussuhde on varmaan hyvä tehdä maun mukaan.
Nyt kun olen kokeillut itse niin uskalsin kutsuin erään tutun Pizzataxin katkarapusalaatin ystävän huomenna syömään kotiini katkarapusalaattia à la Pizzataxi.
Löytyi kuitenkin muutama huipputyönantaja, jotka olivat valmiit palkkaamaan. Toinen oli cobol-ohjelmointikielen osaajalle, joita tarvittiin vuosi 2000 projekteihin. Toinen oli oman alueensa huippuyritys joka kehitti tulevaisuuden juttuja. Itse päädyin tuohon jälkimmäiseen kun arvelin ettei vuoden 2000 jälkeen enää niin suurta kysyntää olisi cobol osaajista. Tuossa jälkimmäisessä oli vielä mahdollisuus oppia uusia juttuja. Tullessani yritykseen vuoden 1998 alussa nostin yrityksen henkilöstön keski-ikää melkein yhdellä vuodella. Jäinkin yrityksen palvelukseen eläkkeelle siirtymiseen asti.
Yrityksemme lähellä oli Pizzataxin jäsenyritys ja keksin heidän valikoimistaan herkullisen katkarapusalaatin. Pizzoihin ja kebabeihin verrattuna se oli kevyt vaihtoehto eikä siitä tullut noiden muiden tavoin ähkyä. Usein aika moni tilasi sieltä jonkun lounaan ja he toivat ne sovittuun erikoishintaan työpaikallemme.
Vuosien mittaan perheenikin kävi usein viikonloppuisin samaisessa Pizzataxissa syömässä tuon katkarapusalaatin. Viime viikolla kävin syömässä sen paikan päällä pitkästä aikaa ja hyvää oli.
Kerran kuvittelin että Pizzataxi olisi McDonaldsin kaltainen franchise yritys, jossa myytävät tuotteet on tarkkaan vakioitu. Pettymys oli järkyttävä- Kun tilasin ruokalistalta samaisen katkarapusalaatin siinä ei ollut yhtään katkarapua. Katkaravut oli ilmeisesti korvattu krutongeilla. Lisäksi annokseen oli lisätty viipaloitua punasipulia, mutta se ei selvinnyt mistään ruokalistasta. Minä satun inhoamaan kaikkia muita sipuleita paitsi valkosipulia.
Syötyäni annoksen rääpien pois minua yököttävät punasipulit valitin tummatukkaiselle kassalla seisovalle kaverille, ilmeisesti turkkilaiselle, että annoksessa ei ollut yhtään katkarapua. Kaveri sanoi minulle aivan naama pokkana: "Olisit sanonut minulle niin minä olisin vaihtanut annoksen ja laittanut sinulle katkarapuja', Kun yritin selittää kaverille, että kun olin sentään tilannut katkarapusalaatin nimisen ruoan oletin siinä olevan katkarapuja enkä krutongeja. Kaveri ei edes älynnyt pyytää anteeksi tai hyvittää ruoan hintaa tms. Siihen Pizzataxin pisteeseen en ole sen jälkeen astunut vuosikausiin kertaakaan ja olen suositellut muitakin välttämään tuollaisia huijareita. Tein kyllä reklamaation pääkonttorillekin ja kehuin samalla tuota toista toimipaikkaa..
Jos jotakuta kiinnostaa niin tuo herkullista katkarapusalaattia tarjoava Pizzataxin piste on Olarissa ja tuo huijausta yrittänyt sijaitsi Mankkaalla. Olarin pisteen asiakas olenkin ollut jo 15 vuoden ajan Tosin viimeiset yli 10 vuotta satunnaisemmin kun työpaikkani muutti toimistonsa muualle ettei lounas tuolla ollut enää luontevaa.
Tänään yritin ensimmäisen kerran tehdä itse samanlaisen katkarapusalaatin kuin Pizzataxilla. Se onnistui suhteellisen hyvin, mutta kaksi asiaa olisi voinut olla toisin: salaatin lehdet olisin voinut korvata kiinankaalilla mikä on Pizzataxilla käytössä. Ja olin omavaltaisesti lisännyt salaatin joukkoon herneen versoja. Ei sopinut tuohon. Herneen versot sopivat johonkin pastaan tai vaikka pihviin mutta ei tuohon katkarapusalaattiin.
Katsoin netista minkälaisia katkarapusalaatteja siellä on mutta ihan samanlaista reseptiä en löytänyt.
Jos jotakuta kiinnostaa tehdä itse ja kokeilla niin resepti on ihan yksinkertainen:
- salaattia tai kiinankaalia (kiinankaali on rapsakampaa)
- herkkusieniviipaleita (säilykkeistä)
- pilkottua keltaista tai punaista paprikaa
- tuorekurkun kuutioita/lohkoja
- ananaspaloja (säilykkeistä)
- katkarapuja (sulatin pakasteesta)
- tomaatin viipaleita
- sinappikastike (Lidlin DeLuxe Dijon-sinappikastike oli aika hyvää kun en viitsinyt itse tehdä)
Ei tuo varmaan mikään gourmet-annos ole mutta en minäkään ole mikään gourmet kokki :)
Sekoitussuhde on varmaan hyvä tehdä maun mukaan.
Nyt kun olen kokeillut itse niin uskalsin kutsuin erään tutun Pizzataxin katkarapusalaatin ystävän huomenna syömään kotiini katkarapusalaattia à la Pizzataxi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
