29.1.2011

Vaihteeksi oopperassa

Tulipa tammikuussa käytyä peräti kaksi kertaa Kansallisoopperassa. Minua miellyttäviä baletteja ei ollut mutta oopperoita oli. Toinen oli Giacomo Puccinin La Bohème ja toinen Charles Gounod'n Faust. Puccinin ooppera on vanha tuttu mutta Faustia en ollut koskaan kuullut kokonaisuudessaan. Jotkut kuorokohtaukset olivat siitäkin tuttuja.

Kyllä oopperassa käy ihmisiä. Silmämääräisesti permanto oli melko täynnä ja tuntui parvillekin kovasti ihmisiä menevän. Molemmilla kerroilla näin oopperassa tuttujakin - vanhoja työtovereita. Että en minä ainakaan oopperaa mitenkään kovin elitistisenä pidä. Jos on varaa käydä elokuvissa niin kyllä silloin on varaa käydä oopperassakin.

Kyllä live musiikki on aina elämys. Se tuppaa kotona unohtumaan. Pitää silti ryhdistäytyä ja asentaa vihdoin kotivehkeet kuntoon muuton jälkeen. Olenhan asunut uudessa asunnossa jo yli puoli vuotta. Kävin pitkään jaakobinpainia asennanko tavalliset laadukkaat nuoremman poikani stereot käyttöön vai palaanko iki-ihanaan ortoperspekta-järjestelmääni. Ortoperspekta voitti painin mielessäni, sillä sen soundi on sen verran muhkeampi kuin tavallisen 2-kanavaisen stereon vaikkei siinä samanlaista suunta-aistimusta koekaan. Tietääkseni moni konserttimusiikin nautiskelija tykkää ortoperspektasta.

Tosin nyt kun poikani lopetti opinnot ulkomailla ja palasi Suomeen työhön olisin joka tapauksessa antanut hänen omat vehkeensä takaisin.

Seuraavan kerran taidan mennä Kansallisoopperaan huhtikuussa kun sinne tulee Prokofjevin säveltämä baletti Romeo ja Julia.

Istuin joskus takavuosina iltaa muutaman ammattimuusikon seurassa ja valitin että en oikein ymmärrä näitä uusimpia nykysäveltäjiä. Että viimeisimmät minun 'ymmärtämäni' ovat olleet Sibelius, Stravinskij, Prokofjev ja Shostakovitsh. Yksi seurueesta, tunnettu konserttipianisti sanoikin huvittuneena, että "eikös ne olekin ne viimeiset kunnon säveltäjät". Olin iloinen että joku asiantuntijakin oli samaa mieltä. Ja oli juuri konsertissaan soittanut jonkun nykysäveltäjän konserton.

Jos oikein vielä pinnistän niin lisään listaan vielä Aram Hatshaturjanin ja elävistä Arvo Pärtin. Olen kirjoittanut aiheesta parikin kertaa: Miten musiikkimaku muuttuu, mustalaismusiikista ja lempilaulajistani.

Mutta suosittelen kaikille: menkää oopperaan. Se avartaa mieltä ja käsitykseni mukaan moni on oppinut pitämäänkin kun on muutaman kerran käynyt paikan päällä.

3 kommenttia:

  1. Suomessa kaiketi oopperaa pidetää elitistisenä, mutta esim. Venäjällä kaiketi tilanne on jo toinen.
    Itse olen suhtautunut penseästi ns. korkeakulttuuriin, mutta, kun kerran pääsin balettiin niin yllätyin positiivisesti.
    Kenties sama voisi tapahtua ooperassakin.

    VastaaPoista
  2. Tomi! Jotkut pitävät klassista musiikkiakin elitistisenä tai television ajankohtaisohjelmia kun viihdettäkin on tarjolla siihen oikein erikoistuneilla tv:n mainoskanavilla jne.

    Osin on kysymys makuasioista osin tottumuksesta, jonka linja ainakin minulla rakentui jo lapsuuden kodissa. Vanhempani olivat suuria oopperan ystäviä ja sitä kautta minunkin musiikkimakuni muotoutui. Mutta on se siitä kovasti muuttunut ja laajentunut. Usein kuvaamallasi "kokeilit ja yllätyit" periaatteella.

    Venäjän lisäksi myös Virossa suhtaudutaan luontevasti oopperaan ja balettiin. Siellä on Estonia teatterissa jopa meidän oopperaa monipuolisempi valikoima ja lippujen hinnat vain puolet suomalaisesta. Lippuja voi ostaa Suomesta ja halpoja pakettimatkojakin on ainakin Eckerö Linella. Oopperalipun ja hotelliyöpymisen kanssa alle 100 euroa/henkilö.

    VastaaPoista
  3. Itseasiassa juuri Tallinnassa minäkin baletissa kävin.

    VastaaPoista