3.4.2011

Libya ja Muammar Gaddafi

Luen usein uutisvirtaa mediakriittisen suodattimen läpi. Ongelmallista on, että usein en tiedä miten uutisiin pitäisi suhtautua. Niiden totuusarvo kuitenkin mietityttää.

Yksi tällainen kummastuksen kohde on Libya ja Muammar Gaddafi. Muita vastaavia ovat olleet Kuuban Fidel Castro ja Venezuelan Hugo Chávez. Edesmennyt tai tapettu Chilen Salvador Allende vaatisi vielä hänkin oman kirjoituksensa.

Kaikkia näitä tuntuu yhdistävän muutamat samankaltaiset linjat:

- karismaattinen johtaja - viehtymystä valtaan yms
- jonkin sortin sosialismi
- tärkeiden isojen yritysten ja luonnonvarojen kansallistaminen
- panostaminen kansan lukutaitoon ja koulutukseen (ml kulttuuriin)
- panostaminen terveydenhuoltoon

Kun noissa maissa on Yhdysvaltojen ja sikäläisten yritysten merkitys ollut suuri on tuo kansallistaminen Yhdyvalloissa koettu välirikoksi tai osoitukseksi valtiojohdon jonkinasteisesta vastuuttomuudesta ja hulluudesta.

Tässä lähinnä pohdin Libyaa ja Muammar Gaddafia. Minua on jäänyt vaivaamaan Gaddafin julistama vihreä vallankumous. Luin hänen kirjansa Vihreä vallankumpous jo 1980-luvun lopulla. Mainitsinkin kirjasta ohimennen blogissani melkein neljä vuotta sitten.

Gaddafi on ollut vallassa yli 40 vuotta. On hän noista Libyan valtavista öljyvaroista tehnyt muutakin kuin vain paikannut omat ja lastensa taskut. Libyassa on Afrikan korkein keski-ikä ja elinajan odotus sekä miehillä että naisilla. Lukutaito on Afrikan korkeimpia ja terveydenhuoltojärjestelmä pelaa. Naisten asemasta en osaa sanoa mitään ihan varmaa mutta tietääkseni naisten koulutustaso on sekin aika korkea. Bruttokansantuote henkeä kohti on Pohjois-Afrikan maista korkein. Onko kyse ihan oikeasti jostain kauhudiktaattori hirviöstä joka vain silmittömästi tuhoaa omaa kansaansa? Vai saammeko me lukea väritettyjä uutisia?

Televisiossa muutama viikko sitten näytetty/kuultu puhe jota en tietenkään ymmärtänyt ja jonka käännökseen jouduin uutisissa tyytymään, se puhe pani miettimaan Gaddafin asemaa ja mietteitä sillä hetkellä kun hänen oma kansansa kapinoi. Ihan viileän tasapainoiselta se ei kuulostanut mutta eipä tainnut tilannekaan Libyassa enää olla ihan tasapainoinen.

Ulkoministeri Stubbin into olla ensimmäisten joukossa boikotoimassa tai kaatamassa Gaddafia hiukan ihmetytti. Olikohan siinä kyse ennen kaikkea Suomen kansan vai Yhdysvaltain valtion edusta?

Tuo kuva hullusta yksinvaltiasdiktaattorista ei oikein sovi yhteen noiden Libyan menestystä kuvaavien mittareiden kanssa. Naapurimaiden kuten Tunisian, Egyptin ja vaikkapa Algerian ja Marokon luvut ovat paljon, paljon surkeammat kuin Libyan. Mikähän lienee totuus?

3 kommenttia:

  1. No siis mistä ihmeestä tämä Amerikkavastaisuus nyt kumpuaa? Libyan sota on korostetusti Ranskan ja Englannin - Amerikka on ollut sivuosassa.

    Miten Ranska ja Englanti lähtivät johtamaan tällaistaoperaatiota? Pieni maa ja strategisesti ei mitenkään keskeinen tärkeä, terrorismin tukemisesta on kulunut aikaa jo niin kauan ettei sekään voi olla syynä. Humanitäärinen syy on kaikkien mielestä läpinäkyvä tekosyy. Ranskalla on toki suurimmat investoinnit maassa, mutta nekään eivät kaataisi yhtään pankkia.

    Kaikkein vahvimmin alkaa näyttää siltä, että Sarkozy ja Cameron lähtivät mukaan, koska he olivat aika tiukasti sitoutuneet Gaddadin vastaiseen mielipiteen muokkaamiseen. Kun kapinalliset alkoivat jäädä alakynteen, S&C lähtivät pelastamaan kasvojaan. Eriskummallinen sota kaikkinensa.

    Tämä sanottuna se mielessä, että vastustan Gaddafin kaltaisia diktaattoreita. En kuitenkaan löisi vetoa sen puolesta, että seuraava hallitsija olisi yhtään humaanimpi.

    VastaaPoista
  2. KT: Voi kun olisi kiva jos olisin kansainvälisen politiikan asiantuntija. Mutta kun en ole. Amerikan sivuosakin vaikuttaa aika hallitulta. Ranskan roolia voin joten kuten ymmärtää sillä onhan Libya ollut joskus ennen gallialaisten vaikutusaluetta.

    En halua olla mitenkään Amerikan vastainen. Mutta on jäänyt kuva että aina Yhdysvallat on mukana kun vaan jotenkin on kyse maailmanpoliisina olemisesta.

    Öljyhän se siellä Libyassa on joka kiinnostaa.

    Todella harmittaa aina välillä ymmärtämättömyyteni suurvaltapolitiikasta. Mutta kirjoitukseni tarkoituskin oli vain ihmetellä mielessäni heränneitä ristiriitaisuuksia kun Gaddafia alettiin median voimalla hirmuisella vauhdilla demonisoida.

    Tuo KT kirjoittama viimeinen lause oli sellainen että yhdyn siihen 100%. Olen kirjoittanut blogissani tuollaisesta pari vuotta sitten otsikolla ´Kumpi ompi parempi?' ja maa oli Afrikassa 1970-luvulla Uganda, jossa olin vierailulla
    http://granpaigor.blogspot.com/2009/05/kumpi-ompi-parempi.html

    VastaaPoista
  3. No voi sun kehveli. Sieltähän se uutisista tuli vihdoinkin juuri kun Gaddafi oli saatu tapettua:

    http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/10/libyaan_tulossa_sharia-laki_2972094.html

    eli Libya ryhtyy noudattamaan islamilaista sharia-lainsäädäntöä. Ei sinne mitään länsimaista demokratiaa saatukaan vaikka niin lupailtiin.

    "Meni sutta (=Gaddafi) pakoon ja tuli karhu (=sharia) vastaan"

    VastaaPoista