Tuoreessa Suomen Kuvalehdessä 7/2008 on pikkuinen juttu ”Ryyppäämisen uusi SE”. Onneksi tässä näyttää sentään tiedot pitävänsä paikkana. Eikä kuten muutama kuukausi sitten kirjoitin.
Eli peräti 11 EU maata on vielä Suomen edellä alkoholinkulutuksessa, sittenkin, onneksi emme sentään ole vielä EU:n ykkösiä. Alkoholin määrällisestä kulutuksesta kun kirjoittaa tuntuu irvokkaalta sanoa ”edellä” kun pitäisi ehkä sanoa ”jäljessä”. Ilmaisu ”edellä” kun on jotenkin sivumerkitykseltään myönteinen ja ”jäljessä” on kielteinen.
Keskimääräistä enemmän on kasvanut jutun mukaan lonkeron, punaviinin ja siiderin kulutus. Eli eräänlaiset naisten juomat ovat lisänneet osuuttaan mikä pitää yhtä silmämääräisten havaintojeni kanssa naisten huomattavasti lisääntyneestä alkoholin käytöstä.
Sukupuolten tasa-arvo näemmä lisääntyy myös kaikessa pahassakin. Tupakan poltossahan on käynyt samoin. Miehet lopettavat tupakan polttoa ja naiset lisäävät osuuttaan. Ikävää tämä ”tasa-arvon” tämän suuntainen lisääntyminen. Laitan tuon sanan ”tasa-arvo” tämän vuoksi sitaatteihin.
16.2.2008
Tapahtumia kirjoitustauolla
Eipä ole vähään aikaan tullut kirjoitettua mitään. En ollut taukoa mitenkään suunnitellut mutta ei vain runoratsu laukannut ja oli kai huonojen säiden aiheuttamaa alakuloakin matkassa. Erilaisia tapahtumia on silti ollut tavallista enemmän.
Nuorin tyttäreni valmistui valtiotieteen maisteria vastaavaksi Master of Sciences’iksi Amsterdamista. Titteli hollanniksi onkin juhlava: Doctorandus.
Ja muutti omaan asuntoon. Tyhjeni yksi huone ja kaappitilaa. Tuli tyhjyyttä myös henkisesti. Kun tulen illalla kotiin koti on tyhjä. Mutta sellaistahan se vanhemmuus on ja siihen on parasta oppia. Kun lapset tulevat aikuisiksi on heidän aika aloittaa oma elämänsä. Tässä tapauksessa vuosikausia ulkomailla opiskelleena hän oli jo sen vaiheen aloittanut.
Annoin muutossa mukana päältä ladattavan pesukoneen ja ostin uuteen asuntoon hänelle myös pölynimurin.
Olin ostanut muutamien edestä ladattavien pesukonemallien jälkeen päältä ladattavan säästääkseni silloisen vaimoni selkää. Erinomainen pesukone eikä se kovin vanhakaan ollut.
Oikeastaan kävi hyvin. Olin jo pidemmän aikaa katsellut kadehtien pojallani olevaa kätevää pesutornia, jossa pesukoneen päällä oli pyykinkuivaaja. Eli luulin että en olisi selvinnyt pelkällä kuivaajan hankkimisella ja lupasin tyttärelle entisen pesukoneen. Näin sain hyvän syyn sitten ostaa sen pesutornin.
Taisi mennä vain viikko kun miniäni keksikin sijoittaa pesukoneen ja pyykinkuivaajan vierekkäin omassa kylpyhuoneessaan. Siinä vaiheessa minäkin älysin että voihan sen noinkin tehdä eli olisin sittenkin voinut ostaa pelkän kuivaajan pesukoneen viereen. Mutta olin jo luvannut tyttärelleni sen päältä ladattavan pesukoneen. Ja tarvitsihan hänkin pesukoneen.
Ostin pesutornin ja sain sen eilen. Ai että on kivaa. Ajatelkaa. Mieskin voi saada nautintoa pesukoneen hankinnasta ja pesukoneesta. Olen hiukan kirjoittanut shoppailusta
Kun asentelin koneet kylpyhuoneeseen ja luin ohjekirjoja ja tutkin etupanelin näppäimiä ja säätimiä tunsin jotain omituista mielihyvää. Ei se sinänsä uutta ollut. Aina kun saan eteeni jonkun uuden teknisen vimpaimen sen asennus, räplääminen yms kummasti ilahduttaa mielialaa.
Muistan kuinka ex-vaimoni kerran lainasi kirjastosta hormoneista kertovan kirjan. Harmi etten enää muista kirjan nimeä. Siellä oli kerrottu miten jo pikku pojat erottuvat pikku tytöistä kun saavat eteensä teknisiä vimpaimia. Keskustelimmekin tästä kirjasta silloin. Hassuksi asian teki, että seuraavana palkkapäivänä taisin tulla töistä mutkan kautta. Oli käynyt ostamassa jonkun vimpaimen muistikuvani mukaan jostain tietokonekaupasta ja kovasti sitä peittelin selkäni takana. Kas kun näistä vimpainostoksistani oli usein aikaisemmin sukeutunut vähintäänkin kiistely ellei suurempikin perheriita. Nyt oli hämmästykseni suuri. Vaimoni sanoikin vain hyvin ymmärtäväisesti, että ”Minkäs sinä niille hormoneillesi voit”. Voi kun minäkin olisin osannut suhtautua yhtä lungisti kun hän tuli jostain vaate- tai kemikaliokaupasta uusine ostoksineen.
No, joka tapauksessa. Pesukone-kuivaaja yhdistelmäni on kylpyhuoneessa, molemmat koneet vierekkäin ja suorittavat paraikaa perustehtäväänsä. Olinhan noin 2 viikkoa ilman koko pesukonetta.
Nuorin tyttäreni valmistui valtiotieteen maisteria vastaavaksi Master of Sciences’iksi Amsterdamista. Titteli hollanniksi onkin juhlava: Doctorandus.
Ja muutti omaan asuntoon. Tyhjeni yksi huone ja kaappitilaa. Tuli tyhjyyttä myös henkisesti. Kun tulen illalla kotiin koti on tyhjä. Mutta sellaistahan se vanhemmuus on ja siihen on parasta oppia. Kun lapset tulevat aikuisiksi on heidän aika aloittaa oma elämänsä. Tässä tapauksessa vuosikausia ulkomailla opiskelleena hän oli jo sen vaiheen aloittanut.
Annoin muutossa mukana päältä ladattavan pesukoneen ja ostin uuteen asuntoon hänelle myös pölynimurin.
Olin ostanut muutamien edestä ladattavien pesukonemallien jälkeen päältä ladattavan säästääkseni silloisen vaimoni selkää. Erinomainen pesukone eikä se kovin vanhakaan ollut.
Oikeastaan kävi hyvin. Olin jo pidemmän aikaa katsellut kadehtien pojallani olevaa kätevää pesutornia, jossa pesukoneen päällä oli pyykinkuivaaja. Eli luulin että en olisi selvinnyt pelkällä kuivaajan hankkimisella ja lupasin tyttärelle entisen pesukoneen. Näin sain hyvän syyn sitten ostaa sen pesutornin.
Taisi mennä vain viikko kun miniäni keksikin sijoittaa pesukoneen ja pyykinkuivaajan vierekkäin omassa kylpyhuoneessaan. Siinä vaiheessa minäkin älysin että voihan sen noinkin tehdä eli olisin sittenkin voinut ostaa pelkän kuivaajan pesukoneen viereen. Mutta olin jo luvannut tyttärelleni sen päältä ladattavan pesukoneen. Ja tarvitsihan hänkin pesukoneen.
Ostin pesutornin ja sain sen eilen. Ai että on kivaa. Ajatelkaa. Mieskin voi saada nautintoa pesukoneen hankinnasta ja pesukoneesta. Olen hiukan kirjoittanut shoppailusta
Kun asentelin koneet kylpyhuoneeseen ja luin ohjekirjoja ja tutkin etupanelin näppäimiä ja säätimiä tunsin jotain omituista mielihyvää. Ei se sinänsä uutta ollut. Aina kun saan eteeni jonkun uuden teknisen vimpaimen sen asennus, räplääminen yms kummasti ilahduttaa mielialaa.
Muistan kuinka ex-vaimoni kerran lainasi kirjastosta hormoneista kertovan kirjan. Harmi etten enää muista kirjan nimeä. Siellä oli kerrottu miten jo pikku pojat erottuvat pikku tytöistä kun saavat eteensä teknisiä vimpaimia. Keskustelimmekin tästä kirjasta silloin. Hassuksi asian teki, että seuraavana palkkapäivänä taisin tulla töistä mutkan kautta. Oli käynyt ostamassa jonkun vimpaimen muistikuvani mukaan jostain tietokonekaupasta ja kovasti sitä peittelin selkäni takana. Kas kun näistä vimpainostoksistani oli usein aikaisemmin sukeutunut vähintäänkin kiistely ellei suurempikin perheriita. Nyt oli hämmästykseni suuri. Vaimoni sanoikin vain hyvin ymmärtäväisesti, että ”Minkäs sinä niille hormoneillesi voit”. Voi kun minäkin olisin osannut suhtautua yhtä lungisti kun hän tuli jostain vaate- tai kemikaliokaupasta uusine ostoksineen.
No, joka tapauksessa. Pesukone-kuivaaja yhdistelmäni on kylpyhuoneessa, molemmat koneet vierekkäin ja suorittavat paraikaa perustehtäväänsä. Olinhan noin 2 viikkoa ilman koko pesukonetta.
22.1.2008
Ulkoistamisen järkevyydestä
Minusta tuntuu että ulkoistamisesta on tullut muoti-ilmiö. Ainakin asiakkaana huomaan epäonnistuneita ulkoistuksia vaikka mitenkä usein. Onnistuneista en tiedä vai onko ne tehty niin taitavasti että en huomaa?
Muistan joskus aikoinaan matkailualalla neuvoneeni erästä isoa yritystä kun miettivät matkapalvelujensa ulkoistamista jollekin asiantuntijalle, matkatoimistolle. Saadut ulkoistustarjoukset olivat yrityksen kannalta houkuttelevia koska matkatoimistot olisivat sijoittaneet henkilön heidän yritykseensä ja huolehtineet kaikista kustannuksista.
Onneksi yrityksessä oli osaavat johtajat eivätkä langenneet ulkoistuksen seireeninlauluhoukutuksiin. Avainsana oli vanha viisaus: ”sen lauluja laulat jonka leipää syöt”. He oivalsivat ensinnäkin että se maksuton työntekijä ei missään tapauksessa olisi ollut ilmainen (vai ilmainen ei olisi ollut maksuton ;). Jostainhan ne hänenkin palkkarahansa olisi otettu. Toiseksi he oivalsivat tuon edellä siteeraamani vanhan kansanviisauden perusteella että tuollainen ulkoistettu työntekijä ilman muuta suosisi omaa työnantajaansa etujen ristiriitatilanteessa.
Vain kun ulkoistajan ja ulkoistetun palvelun tuottajan edut ovat yhtenevät tai ollaan tarkkaan sopimuksella säädetyllä alueella toimii yhteistyö ulkoistajan eduksi. Mutta muuten työntekijän velvollisuus on olla lojaali työnantajalle, palkkansa maksajalle – ei suinkaan asiakkaalle.
Tuossa mainitsemassani esimerkissä yritys säästi jo parina ensimmäisenä vuotena reilusti palkkaamansa työntekijän kustannukset.
Ehkä yleisin ja perinteisin ulkoistuksen muoto on pk-yrityksillä kirjanpito ja taloushallinto. Ymmärrän sen hyvin. Yrittäjällä ei itsellään ole välttämättä kokemusta ja byrokratia vaatii nykyään melkoisen määrän paperisotaa ja osaamistakin. Yrityksen koko voi olla sellainen ettei sillä olisi mahdollisuuttakaan palkata pätevää ihmistä täyspäiväisesti. Tässä tapauksessa ymmärrän, että yritys keskittyy ydinosaamiseensa. Joissakin tapauksissa olen näitä yrityksiä neuvonut vielä kilpailutuksen jälkeen nostamaan tilitoimistolle maksamaansa palkkiota jotta saisivat sieltä myös sitä tarvitsemaansa asiantuntemusta.
Mutta jos yritys on riittävän iso en ymmärrä miksi sille tuollaisen toiminnon ulkoistaminen oli edullista tai muutenkaan tarkoituksenmukaista.
Kirjoitin tällaisesta esimerkistä .
Mutta voi ulkoistuksella olla syynä myös varautuminen esimerkiksi kapasiteetin sopeutukseen alaspäin ja miksei myös ylöspäin. Vaikka ulkoistuksissakin pyritään pitkäaikaisiin sopimuksiin voi niistä irti pääseminen alasajotilanteessa olla helpompaa kuin omista investoinneista irtautuminen. Mutta taitaa aika harvassa ulkoistuksessa olla tällaista syytä. Ainakin minä luen jatkuvasti selityksiä miten edullinen ulkoistus on taloudellisesti.
Taloushallintoa vastaava esimerkki voisi olla vaikkapa työterveyshuolto. Oman asiantuntemuksen ja koneiston ylläpito voisi isollekin yritykselle olla mahdotonta.
Muistan joskus aikoinaan matkailualalla neuvoneeni erästä isoa yritystä kun miettivät matkapalvelujensa ulkoistamista jollekin asiantuntijalle, matkatoimistolle. Saadut ulkoistustarjoukset olivat yrityksen kannalta houkuttelevia koska matkatoimistot olisivat sijoittaneet henkilön heidän yritykseensä ja huolehtineet kaikista kustannuksista.
Onneksi yrityksessä oli osaavat johtajat eivätkä langenneet ulkoistuksen seireeninlauluhoukutuksiin. Avainsana oli vanha viisaus: ”sen lauluja laulat jonka leipää syöt”. He oivalsivat ensinnäkin että se maksuton työntekijä ei missään tapauksessa olisi ollut ilmainen (vai ilmainen ei olisi ollut maksuton ;). Jostainhan ne hänenkin palkkarahansa olisi otettu. Toiseksi he oivalsivat tuon edellä siteeraamani vanhan kansanviisauden perusteella että tuollainen ulkoistettu työntekijä ilman muuta suosisi omaa työnantajaansa etujen ristiriitatilanteessa.
Vain kun ulkoistajan ja ulkoistetun palvelun tuottajan edut ovat yhtenevät tai ollaan tarkkaan sopimuksella säädetyllä alueella toimii yhteistyö ulkoistajan eduksi. Mutta muuten työntekijän velvollisuus on olla lojaali työnantajalle, palkkansa maksajalle – ei suinkaan asiakkaalle.
Tuossa mainitsemassani esimerkissä yritys säästi jo parina ensimmäisenä vuotena reilusti palkkaamansa työntekijän kustannukset.
Ehkä yleisin ja perinteisin ulkoistuksen muoto on pk-yrityksillä kirjanpito ja taloushallinto. Ymmärrän sen hyvin. Yrittäjällä ei itsellään ole välttämättä kokemusta ja byrokratia vaatii nykyään melkoisen määrän paperisotaa ja osaamistakin. Yrityksen koko voi olla sellainen ettei sillä olisi mahdollisuuttakaan palkata pätevää ihmistä täyspäiväisesti. Tässä tapauksessa ymmärrän, että yritys keskittyy ydinosaamiseensa. Joissakin tapauksissa olen näitä yrityksiä neuvonut vielä kilpailutuksen jälkeen nostamaan tilitoimistolle maksamaansa palkkiota jotta saisivat sieltä myös sitä tarvitsemaansa asiantuntemusta.
Mutta jos yritys on riittävän iso en ymmärrä miksi sille tuollaisen toiminnon ulkoistaminen oli edullista tai muutenkaan tarkoituksenmukaista.
Kirjoitin tällaisesta esimerkistä .
Mutta voi ulkoistuksella olla syynä myös varautuminen esimerkiksi kapasiteetin sopeutukseen alaspäin ja miksei myös ylöspäin. Vaikka ulkoistuksissakin pyritään pitkäaikaisiin sopimuksiin voi niistä irti pääseminen alasajotilanteessa olla helpompaa kuin omista investoinneista irtautuminen. Mutta taitaa aika harvassa ulkoistuksessa olla tällaista syytä. Ainakin minä luen jatkuvasti selityksiä miten edullinen ulkoistus on taloudellisesti.
Taloushallintoa vastaava esimerkki voisi olla vaikkapa työterveyshuolto. Oman asiantuntemuksen ja koneiston ylläpito voisi isollekin yritykselle olla mahdotonta.
20.1.2008
Jälkiviisas ex-syyttäjä Ritva Santavuori
Olen seurannut alusta alkaen suurella mielenkiinnolla TV1 perjantaiaamuista ”Jälkiviisaat” keskustelua. Keskustelijat on mielestäni hyvin valittuja ja ovat osoittautuneet pääsääntöisesti sujuvasanaisiksi ja taitaviksi keskustelijoiksi.
Olen v 2006 kirjoittanut täällä blogissa venäläisten ”ryssittelystä” ja sopivaisuudesta. Ritva Santavuorelle olen kerran lähettänyt jopa henkilökohtaisen sähköpostin moitteena Jälkiviisaissa ryssittelystä.
Mutta nyt tuli kyllä järkyttävä pohjanoteeraus Jälkiviisaissa 11.1.2008 , johon viimeisin Suomen Kuvalehtikin kiinnitti huomiota:
”Se vaatetus ja kampaus ja hampaaton ja nenä on just niin kuin näillä gorilloilla”
ja tarkoitti nimittelyllään Yhdysvaltain presidenttiehdokas Barack Obaman kenialaisesta isoäidistä televisiossakin esitettyä kuvaa.
Saahan esteettisistä arvoista olla mitä mieltä tahansa. Jos jotain ihmistä ei pidä kauniina niin olkoon siihen oikeus mutta gorilla vertailu meni kyllä vähän liian pitkälle.
Ja mikäli oikein muistan Ritva Santavuorihan esiintyy vielä jonkin asteisena kristittynä.
Teki mieleni kirjoittaa otsikkoon arvio Santavuoren "puhdasverisestä arjalaisuudesta" - sellaiseltahan tämä alkaa jo kuulostaa. Huhuh.
Olen v 2006 kirjoittanut täällä blogissa venäläisten ”ryssittelystä” ja sopivaisuudesta. Ritva Santavuorelle olen kerran lähettänyt jopa henkilökohtaisen sähköpostin moitteena Jälkiviisaissa ryssittelystä.
Mutta nyt tuli kyllä järkyttävä pohjanoteeraus Jälkiviisaissa 11.1.2008 , johon viimeisin Suomen Kuvalehtikin kiinnitti huomiota:
”Se vaatetus ja kampaus ja hampaaton ja nenä on just niin kuin näillä gorilloilla”
ja tarkoitti nimittelyllään Yhdysvaltain presidenttiehdokas Barack Obaman kenialaisesta isoäidistä televisiossakin esitettyä kuvaa.
Saahan esteettisistä arvoista olla mitä mieltä tahansa. Jos jotain ihmistä ei pidä kauniina niin olkoon siihen oikeus mutta gorilla vertailu meni kyllä vähän liian pitkälle.
Ja mikäli oikein muistan Ritva Santavuorihan esiintyy vielä jonkin asteisena kristittynä.
Teki mieleni kirjoittaa otsikkoon arvio Santavuoren "puhdasverisestä arjalaisuudesta" - sellaiseltahan tämä alkaa jo kuulostaa. Huhuh.
16.1.2008
Netin sensuuri
Täältä EFFI:n sivuilta kannattaa hakea asiallista tietoa.
Olen muutaman kerran kirjoittanut 1) netin 2) sensuroinnista.
Minusta on hyvin arveluttavaa jos jollekin viranomaiselle annetaan oikeus tai velvollisuus ryhtyä meidän puolestamme sensuroimaan mille nettisivuille pääsemme.
”Kulttuuriministeri” Tanja Saarela/Karpela/Vienosen ansioksi on luettava mielenkiintoinen sensuurikuvio. Sensuuri poikkeaa Kiinan ja Saudi Arabian kaltaisten diktatuurien sensuurista siten, että sen tekevät ”vapaaehtoisesti” nettiyhteyksiä tarjoavat yritykset. Sensuroitavien sivustojen osoitteet kuitenkin toimittaa heille poliisiviranomainen. Kun katselin tällaista netistä löytyvää sensuurilistaa niin ajattelin kauhulla miten joku tuollaista sensuurilistaa ylläpitävä ihminen jaksaa tuollaista päivästä toiseen. Mutta mietin kyllä sitäkin, että mitenkähän pelkkiä valokuvia katsomalla varmistetaan että sieltä sitten sensuroidaan todella PELKKÄÄ lapsipornoa?
Tämä on myyty suurelle yleisölle aluksi ajatuksella, että suojellaan ihmisiä lapsipornolta, koska se perustuu alaikäisten iljettävään ja lailla kiellettyyn hyväksikäyttöön.
Tämän sensuurin moneen arveluttavaan näkökohtaan löytyy tietoa täältä, sen alasivulta ja täältä.
Tänään törmäsinkin jo siihen kauhukuvaan joka minulla oli jo aikaisemmin.
Viranomaisten toimesta tämä sensurointijuttu on jo nyt aivan alkuvaiheissaan todettu niin hyväksi, että sitä jo vakavasti harkitaan laajennettavaksi rahapeliriippuvien suojelemisen varjolla myös rahapelimonopolien suojelemiseksi – jälleen käyttäen hyväksi tätä hyväksi todettua ”vapaaehtoisuutta”.
Huhuh. Isoveli ohjaa ja valvoo meitä jo nyt.
Vai pitäisikö sanoa taas?
Juttuuni tuli muistutus eilen miten
Anonyymi kirjoitti...
Gunnar ja Alva Myrdal - sosiaalidemokratian lempilapset aikoinaan ajoivat 'positiivista' eugeniikkaa eli vajaaälyisten ja mielisairaiden pakkosteriloimista samanlaisella Newspeakilla. Hakusanoilla 'myrdal eugenics' aiheesta löytyy ihan tieteellisiäkin artikkeleita.....Eli ei tämä mitään uutta Skandinaviassa ole. Tästä on vain vaiettu vuosikymmenet.
tiistai, 15 tammikuu, 2008
Se tuli kommenttina kun kannoin huolta ns newspeakistä eli uuskielestä.
Siinähän kaikki kielteisetkin asiat muutetaan verbaaliakrobatialla myönteisen näköiseksi. Johtava poliitikot ovat Suomessa jo tämän pitkään oivaltaneet, Me olemme jo lähellä muinaista Neuvostoliittoa, jossa piti opetella lukemaan uutisiakin rivien välistä jos halusi harrastaa jonkinlaista lähdekritiikkiä. Meillähän tunnutaan viranomaisiin ja painettuun sanaan luotettavan aivan ylen määrin.
Kyllä se sensuuri tällä menolla muutamassa vuodessa laajenee kattamaan ”lapsiporno” nimikkeen lisäksi muutkin normaali-ihmisen iljettäväksi kokemat asiat kuten
- terrorismi
- huumerikokset
- ihmiskauppa (=prostituutio)
- järjestäytynyt rikollisuus
- moottoripyöräjengit
- nuorten pyssy- ja pommileikit
- vakava kouluväkivalta
- keltainen lehdistö
- korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen yksityisyyden suoja
- talous- ja verorikokset
- kova väkivalta (ja raja sitten koko ajan alemmaksi)
- rasismi yms
Eli noiden asioiden nimissä meitä tullaan suojelemaan. Ja meille aletaan sitten tuottaa nettiinkin ”sirkushuveja” mahdollistamalla digitv aikakautena kymmenittäin uusia tositv- ja hömppäkanavia. Netissä tietenkin pientä maksua vastaan.
Olen muutaman kerran kirjoittanut 1) netin 2) sensuroinnista.
Minusta on hyvin arveluttavaa jos jollekin viranomaiselle annetaan oikeus tai velvollisuus ryhtyä meidän puolestamme sensuroimaan mille nettisivuille pääsemme.
”Kulttuuriministeri” Tanja Saarela/Karpela/Vienosen ansioksi on luettava mielenkiintoinen sensuurikuvio. Sensuuri poikkeaa Kiinan ja Saudi Arabian kaltaisten diktatuurien sensuurista siten, että sen tekevät ”vapaaehtoisesti” nettiyhteyksiä tarjoavat yritykset. Sensuroitavien sivustojen osoitteet kuitenkin toimittaa heille poliisiviranomainen. Kun katselin tällaista netistä löytyvää sensuurilistaa niin ajattelin kauhulla miten joku tuollaista sensuurilistaa ylläpitävä ihminen jaksaa tuollaista päivästä toiseen. Mutta mietin kyllä sitäkin, että mitenkähän pelkkiä valokuvia katsomalla varmistetaan että sieltä sitten sensuroidaan todella PELKKÄÄ lapsipornoa?
Tämä on myyty suurelle yleisölle aluksi ajatuksella, että suojellaan ihmisiä lapsipornolta, koska se perustuu alaikäisten iljettävään ja lailla kiellettyyn hyväksikäyttöön.
Tämän sensuurin moneen arveluttavaan näkökohtaan löytyy tietoa täältä, sen alasivulta ja täältä.
Tänään törmäsinkin jo siihen kauhukuvaan joka minulla oli jo aikaisemmin.
Viranomaisten toimesta tämä sensurointijuttu on jo nyt aivan alkuvaiheissaan todettu niin hyväksi, että sitä jo vakavasti harkitaan laajennettavaksi rahapeliriippuvien suojelemisen varjolla myös rahapelimonopolien suojelemiseksi – jälleen käyttäen hyväksi tätä hyväksi todettua ”vapaaehtoisuutta”.
Huhuh. Isoveli ohjaa ja valvoo meitä jo nyt.
Vai pitäisikö sanoa taas?
Juttuuni tuli muistutus eilen miten
Anonyymi kirjoitti...
Gunnar ja Alva Myrdal - sosiaalidemokratian lempilapset aikoinaan ajoivat 'positiivista' eugeniikkaa eli vajaaälyisten ja mielisairaiden pakkosteriloimista samanlaisella Newspeakilla. Hakusanoilla 'myrdal eugenics' aiheesta löytyy ihan tieteellisiäkin artikkeleita.....Eli ei tämä mitään uutta Skandinaviassa ole. Tästä on vain vaiettu vuosikymmenet.
tiistai, 15 tammikuu, 2008
Se tuli kommenttina kun kannoin huolta ns newspeakistä eli uuskielestä.
Siinähän kaikki kielteisetkin asiat muutetaan verbaaliakrobatialla myönteisen näköiseksi. Johtava poliitikot ovat Suomessa jo tämän pitkään oivaltaneet, Me olemme jo lähellä muinaista Neuvostoliittoa, jossa piti opetella lukemaan uutisiakin rivien välistä jos halusi harrastaa jonkinlaista lähdekritiikkiä. Meillähän tunnutaan viranomaisiin ja painettuun sanaan luotettavan aivan ylen määrin.
Kyllä se sensuuri tällä menolla muutamassa vuodessa laajenee kattamaan ”lapsiporno” nimikkeen lisäksi muutkin normaali-ihmisen iljettäväksi kokemat asiat kuten
- terrorismi
- huumerikokset
- ihmiskauppa (=prostituutio)
- järjestäytynyt rikollisuus
- moottoripyöräjengit
- nuorten pyssy- ja pommileikit
- vakava kouluväkivalta
- keltainen lehdistö
- korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen yksityisyyden suoja
- talous- ja verorikokset
- kova väkivalta (ja raja sitten koko ajan alemmaksi)
- rasismi yms
Eli noiden asioiden nimissä meitä tullaan suojelemaan. Ja meille aletaan sitten tuottaa nettiinkin ”sirkushuveja” mahdollistamalla digitv aikakautena kymmenittäin uusia tositv- ja hömppäkanavia. Netissä tietenkin pientä maksua vastaan.
13.1.2008
Venla palkinnoista
Niin sai Romano-TV:ssä (ent Manne-TV:ssä) kunnostautunut Santeri Ahlgren Venla patsaan. Lämpimät onnittelut Santeri Ahlgrenille ja miksei myös muutaman päivän jälkikäteen Remu Aaltosellekin 60 v onnittelut. En ole koskaan ollut mikään Remun musiikin ihailija (olen pääasiassa klassisen musiikin ystävä) mutta Remun julkikuvassa on jotain hellyttävän rohkeaa persoonallisuutta, josta en voi olla pitämättä. Törmäsin Remuun kerran lentokentällä ja mieleeni painui erityisesti pienenä miehenä hänen tavallisuudesta poikkeavan ryhdikäs kävelynsä.
Rakas naiseni sammui!
Kirjoitin aikaisemmin uudesta olohuoneessa asustelevasta naisestani. Naisesta johon rakastuin ensi silmäyksellä. Ikäväkseni naiseni sammui eilen illalla kesken lauantaisen kahdenkeskisen illanvieton. Yksinäisten iltojeni valo sammui. Ei kai vain sammunut pysyvästi?
Mikä tuli?
Niin kysehän on naisfiguuri-jalkalampusta. Lamppu oli jo alkuperäisenä varustettu himmentimellä. Tuli ihan allegoriana mieleen voi voi jospa kaikkia naisia voisi tuollaisella liukusäädinhimmentimellä säätääkin. Olisi se ehkä yksinkertaista mutta olisiko se enää jännää. No joo. Leikki sikseen. Ilmeisesti liukusäädinhimmennin hajosi, n 1/2 v kesti eli hiukan liian vähän aikaa Pitänee viedä Ikeaan vaihtoon. Onneksi Kampradin Ikealla on aika hyvä palvelu palautusten ja takuiden suhteen. En ole montaa kertaa tarvinnut mutta koskaan ei ole niuhotettu kuitista eikä muustakaan kuten monessa muussa liikkeessä.
Tuli vain mieleeni, että voi kuinka kiva olisi jos parisuhteissakin olisi tuollainen takuukorjaus- tai peräti vaihtopalvelu. Mikähän niissä olisi sellainen kohtuullinen takuu- tai vaihtoaika? Olisiko se 1/2 - 2 vuoden "sisäänajovaiheen" jälkeiset pari kolme vuotta vai kuinka? Parisuhteesta kun on kyse niin ehkä se "sisäänajovaihe" olisi jonkinlainen omavastuuaika muutenhan heti sen sisäänajohurmiovaiheen päätyttyä liian monet saattaisivat pelkästä alkukyllästymisestä vaatia takuuvaihtoa.
Mikä tuli?
Niin kysehän on naisfiguuri-jalkalampusta. Lamppu oli jo alkuperäisenä varustettu himmentimellä. Tuli ihan allegoriana mieleen voi voi jospa kaikkia naisia voisi tuollaisella liukusäädinhimmentimellä säätääkin. Olisi se ehkä yksinkertaista mutta olisiko se enää jännää. No joo. Leikki sikseen. Ilmeisesti liukusäädinhimmennin hajosi, n 1/2 v kesti eli hiukan liian vähän aikaa Pitänee viedä Ikeaan vaihtoon. Onneksi Kampradin Ikealla on aika hyvä palvelu palautusten ja takuiden suhteen. En ole montaa kertaa tarvinnut mutta koskaan ei ole niuhotettu kuitista eikä muustakaan kuten monessa muussa liikkeessä.
Tuli vain mieleeni, että voi kuinka kiva olisi jos parisuhteissakin olisi tuollainen takuukorjaus- tai peräti vaihtopalvelu. Mikähän niissä olisi sellainen kohtuullinen takuu- tai vaihtoaika? Olisiko se 1/2 - 2 vuoden "sisäänajovaiheen" jälkeiset pari kolme vuotta vai kuinka? Parisuhteesta kun on kyse niin ehkä se "sisäänajovaihe" olisi jonkinlainen omavastuuaika muutenhan heti sen sisäänajohurmiovaiheen päätyttyä liian monet saattaisivat pelkästä alkukyllästymisestä vaatia takuuvaihtoa.
9.1.2008
Ostin ensimmäisen elektronisen kirjani
Netti on tuonut meille jos jonkinlaisia ostosmahdollisuuksia. Kotitietokoneella voi netin kautta ladata musiikkia ja kirjoja. Musiikkia löytyy nykyään ihan laillisestikin ladattavana.
Olen itsekin lukenut monia kirjoja netin kautta. Tähän mennessä olen tyytynyt ilmaisiin kirjoihin. En kuitenkaan suuremmin pidä kirjan lukemista kuvaruudulla mitenkään miellyttävänä ja ostan mieluummin kätevän pokkarin tms. Kun olen lapsesta pitäen tottunut lukemaan makuuasennossa sohvalla tai sängyllä, kylvyssä tai vessassa yms. Lukija saa vapaasti ajatella että onpa huonoja tapoja mutta tunnustan heikkouteni. Noissa kirja on ihan ylivoimainen johonkin kannettavaan laptoppiin verrattuna.
Varsinainen juju olikin että tämä kirja ei ollut missään perinteisessä muodossa (pdf, html, doc tms) vaan Microsoftin kehittämässä Microsoft Reader formaatissa.
Minun piti ostoni yhteydessä ladata pöytäkoneelleni ilmainen Microsoft Reader. Ohjeet oli vaivattomasti nivottu ostoprosessiin ja koko asennus olisi käytännössä ollut ihan maallikollekin lastenleikkiä. Eli kyllä Microsoft tekee aika helppokäyttöisiä ohjelmia.
Mutta - koko prosessi oletti, että sinulla on käytössä Windows ja Microsoftin Internet Explorer on oletusselaimesi. Minulla oletusselain on pitkään ollut Mozilla Firefox. Jouduin muuttamaan asetuksia osto- ja latausprosessin ajaksi, onneksi asetukset pystyi oston jälkeen muuttamaan ennalleen.
Aikaisemmat nettikirjani ovat toimineen useammalta kotiverkkoni työasemalta käsin. Nyt en pysty tuota kirjaa lukemaan kuin yhdeltä ainoalta työasemalta, jonne Microsoft Reader ja ostettu kirja oli ladattu ja rekisteröity. Kirjaa ei myöskään voi tulostaa paperille. Ja vaikka se on englanninkielinen ei sitä voi myöskään lukea kuuntelemalla text-to-speech järjestelmällä.
Microsoft on rakentanut tuotteensa todella tekijänoikeussuojalähtöisesti. Saankohan kirjaa edes säilymään lukukelpoisena jos koneeni hajoaa ja joudun palaamaan turvakopioon?
En kyllä toista kirjaa tässä formaatissa osta ellei ole ihan pakko. Nytkin oli vain pakko, kun ei muuta formaattia ollut tarjolla. Hyvin laiha lohtu oli, että sain kirjan heti (eikä sitä kotimaasta olisi löytynytkään) ja se maksoi vain 20% painetun kirjan hinnasta.
Ei tällainen voi menestyä jos käytäntö laajenee. Vaikka tekijänoikeuksien haltijoiden edut tulevat näin valvottua niin käyttäjän edut kyllä menevät ”pesuveden” mukana. Tosin en ole vielä tutkinut ovatko ikineuvokkaat nörtit jossain päin maailmaa löytäneet kiertotien. Veikkaisin että ovat.
Olen itsekin lukenut monia kirjoja netin kautta. Tähän mennessä olen tyytynyt ilmaisiin kirjoihin. En kuitenkaan suuremmin pidä kirjan lukemista kuvaruudulla mitenkään miellyttävänä ja ostan mieluummin kätevän pokkarin tms. Kun olen lapsesta pitäen tottunut lukemaan makuuasennossa sohvalla tai sängyllä, kylvyssä tai vessassa yms. Lukija saa vapaasti ajatella että onpa huonoja tapoja mutta tunnustan heikkouteni. Noissa kirja on ihan ylivoimainen johonkin kannettavaan laptoppiin verrattuna.
Varsinainen juju olikin että tämä kirja ei ollut missään perinteisessä muodossa (pdf, html, doc tms) vaan Microsoftin kehittämässä Microsoft Reader formaatissa.
Minun piti ostoni yhteydessä ladata pöytäkoneelleni ilmainen Microsoft Reader. Ohjeet oli vaivattomasti nivottu ostoprosessiin ja koko asennus olisi käytännössä ollut ihan maallikollekin lastenleikkiä. Eli kyllä Microsoft tekee aika helppokäyttöisiä ohjelmia.
Mutta - koko prosessi oletti, että sinulla on käytössä Windows ja Microsoftin Internet Explorer on oletusselaimesi. Minulla oletusselain on pitkään ollut Mozilla Firefox. Jouduin muuttamaan asetuksia osto- ja latausprosessin ajaksi, onneksi asetukset pystyi oston jälkeen muuttamaan ennalleen.
Aikaisemmat nettikirjani ovat toimineen useammalta kotiverkkoni työasemalta käsin. Nyt en pysty tuota kirjaa lukemaan kuin yhdeltä ainoalta työasemalta, jonne Microsoft Reader ja ostettu kirja oli ladattu ja rekisteröity. Kirjaa ei myöskään voi tulostaa paperille. Ja vaikka se on englanninkielinen ei sitä voi myöskään lukea kuuntelemalla text-to-speech järjestelmällä.
Microsoft on rakentanut tuotteensa todella tekijänoikeussuojalähtöisesti. Saankohan kirjaa edes säilymään lukukelpoisena jos koneeni hajoaa ja joudun palaamaan turvakopioon?
En kyllä toista kirjaa tässä formaatissa osta ellei ole ihan pakko. Nytkin oli vain pakko, kun ei muuta formaattia ollut tarjolla. Hyvin laiha lohtu oli, että sain kirjan heti (eikä sitä kotimaasta olisi löytynytkään) ja se maksoi vain 20% painetun kirjan hinnasta.
Ei tällainen voi menestyä jos käytäntö laajenee. Vaikka tekijänoikeuksien haltijoiden edut tulevat näin valvottua niin käyttäjän edut kyllä menevät ”pesuveden” mukana. Tosin en ole vielä tutkinut ovatko ikineuvokkaat nörtit jossain päin maailmaa löytäneet kiertotien. Veikkaisin että ovat.
4.1.2008
Tietokoneavusteinen konekääntäminen
Tästä on varmaan toistakymmentä vuotta kun törmäsin ensimmäistä kertaa koneelliseen suomenkielen kääntämiseen.
Silloinen asiakkaani josta myöhemmin on tullut ystävänikin harrasti sivutoimenaan kielenkääntämistä. Myöhemmin sivutoimi oli jo ehtinyt muuttua päätoimiseksi yrittäjänä toimimiseksi.
Yrittäjähenkisenä hän oli ottanut käyttöönsä kaikki mahdolliset tietokonepohjaiset sanakirjat ja muut lähdeteokset. Tietokonepohjaiset faksit ja sähköpostit olivat arkipäivää kun asiakaskunta oli eri puolilla Suomea ja jopa maailmaa. Muutamassa vuodessa työt tulivat valtaosin sähköpostilla ja samoin lähtivät valmiit työt. Vaikka asiakas olisi ollut toisella puolella maailmaa saattoi hän saada valmiin työn tällä tavoin muutamassa tunnissa.
Tässä vaiheessa astuin minäkin konsulttina kuvaan. Kävimme tutustumassa kotimaisen Kielikone nimisen yrityksen markkinoimaan ainutlaatuiseen käännösrobottiin joka osasi kääntää yllättävän hyvin suomea englanniksi. Tämä ei ollut mikään halpis-tietokonesanakirjojen mukana tuleva sana sanasta kääntäjä vaan todellisten kielitieteilijöiden tekemä huippuohjelma nimeltään TransSmart, joka käänsi siis ainoastaan suomesta englanniksi.
Ystäväni päätti investoida tuohon osaamiseen ja ohjelman. Ohjelman oli harvojen herkkua ja oli noin keskikokoisen auton hintainen. Valmistaja arveli sen kääntyvän myös Linux käyttöjärjestelmälle ja asensinkin ystäväni toimistolle erääseen vanhaan käytöstä jo syrjään jääneeseen korkeintaan muutaman satasen (markka-aikaa!) arvoiseen koneeseen Linuxin ja liitin sen tähän yhden miehen yrityksen sisäverkkoon palvelimeksi. Kyllä meitä itseämmekin hiukan huvitti ohjelma- ja laiteinvestoinnin monen kertaluokan suuruusero.
Robottiohjelman ja ihmisen yhteistyö vaati hioutumista. Ystäväni on nyt saanut tuosta pitkälti yli 10 vuoden kokemuksen ja uskoisin, että sillä kokemuksella on yksi tehokkaimpia konekääntämisen hyödyntäjiä.
Nykyisellään saman konekääntäjän Windows versiota myydään muutamalla sadalla eurolla. Ostin sellaisen työpaikalleni mutta aika tönkköä se raaka-käännös on. Vasta kokeneen ammattilaisen käsissä siitä saa ulos tehoja. Eli kokenut kone/ihminen-yhteistyön kääntäjäammattilainen tietää minkä tyylisiä tekstejä sillä kääntää parhaiten ja missä sen heikkoudet ovat.
Tuli tuo muistelo mieleen kun aloin testailla tunnetun Trados-nimisen käännösmuistiohjelman ilmaista Omega-nimistä kilpailijaa. Ihan omaksi huvikseni.
Mm käännösmuistiohjelmat ovat laajalti käytössä esimerkiksi EU:n pääkallopaikalla Brysselissä. Käännösmuistin perusperiaate on nerokkaan yksinkertainen. Se tallettaa aikaisemmin kääntämiäsi fraaseja ja kun teet uutta käännöstä se yrittää löytää aikaisemmin kääntämistäsi fraaseista ”sopivia”.
Tuollainen käännösmuisti on tavallaan kielistä riippumaton tyhmyri, joka vain katsoo onko fraasi samantyylinen kuin joku vanha fraasi. Jos käännät usein saman tyylisiä töitä se voi olla hyvinkin tehokas.
Nykyään monet Tradosia käyttävät yritykset teettävät käännöksiä Tradosia osaavilla alihankkijoilla. He toimittavat käännöstilauksen mukana oman fraasisanastonsa mutta sitten odottavat saavansa fraasisanastonsa uudella käännöksellä täydennettynä takaisin. Tuo fraasisanastohan tavallaan täydentyy jokaisella käyttökerralla, tulee aina arvokkaammaksi ja laadun parantuessa nopeuttaa joka kerran kääntämistä hiukan. Ainakin teoriassa näin sen pitäisi.
Eli tuollaisella ”lelulla” leikin nyt vapaa-aikanani. Aina tämä juopottelun voittaa ;)
Silloinen asiakkaani josta myöhemmin on tullut ystävänikin harrasti sivutoimenaan kielenkääntämistä. Myöhemmin sivutoimi oli jo ehtinyt muuttua päätoimiseksi yrittäjänä toimimiseksi.
Yrittäjähenkisenä hän oli ottanut käyttöönsä kaikki mahdolliset tietokonepohjaiset sanakirjat ja muut lähdeteokset. Tietokonepohjaiset faksit ja sähköpostit olivat arkipäivää kun asiakaskunta oli eri puolilla Suomea ja jopa maailmaa. Muutamassa vuodessa työt tulivat valtaosin sähköpostilla ja samoin lähtivät valmiit työt. Vaikka asiakas olisi ollut toisella puolella maailmaa saattoi hän saada valmiin työn tällä tavoin muutamassa tunnissa.
Tässä vaiheessa astuin minäkin konsulttina kuvaan. Kävimme tutustumassa kotimaisen Kielikone nimisen yrityksen markkinoimaan ainutlaatuiseen käännösrobottiin joka osasi kääntää yllättävän hyvin suomea englanniksi. Tämä ei ollut mikään halpis-tietokonesanakirjojen mukana tuleva sana sanasta kääntäjä vaan todellisten kielitieteilijöiden tekemä huippuohjelma nimeltään TransSmart, joka käänsi siis ainoastaan suomesta englanniksi.
Ystäväni päätti investoida tuohon osaamiseen ja ohjelman. Ohjelman oli harvojen herkkua ja oli noin keskikokoisen auton hintainen. Valmistaja arveli sen kääntyvän myös Linux käyttöjärjestelmälle ja asensinkin ystäväni toimistolle erääseen vanhaan käytöstä jo syrjään jääneeseen korkeintaan muutaman satasen (markka-aikaa!) arvoiseen koneeseen Linuxin ja liitin sen tähän yhden miehen yrityksen sisäverkkoon palvelimeksi. Kyllä meitä itseämmekin hiukan huvitti ohjelma- ja laiteinvestoinnin monen kertaluokan suuruusero.
Robottiohjelman ja ihmisen yhteistyö vaati hioutumista. Ystäväni on nyt saanut tuosta pitkälti yli 10 vuoden kokemuksen ja uskoisin, että sillä kokemuksella on yksi tehokkaimpia konekääntämisen hyödyntäjiä.
Nykyisellään saman konekääntäjän Windows versiota myydään muutamalla sadalla eurolla. Ostin sellaisen työpaikalleni mutta aika tönkköä se raaka-käännös on. Vasta kokeneen ammattilaisen käsissä siitä saa ulos tehoja. Eli kokenut kone/ihminen-yhteistyön kääntäjäammattilainen tietää minkä tyylisiä tekstejä sillä kääntää parhaiten ja missä sen heikkoudet ovat.
Tuli tuo muistelo mieleen kun aloin testailla tunnetun Trados-nimisen käännösmuistiohjelman ilmaista Omega-nimistä kilpailijaa. Ihan omaksi huvikseni.
Mm käännösmuistiohjelmat ovat laajalti käytössä esimerkiksi EU:n pääkallopaikalla Brysselissä. Käännösmuistin perusperiaate on nerokkaan yksinkertainen. Se tallettaa aikaisemmin kääntämiäsi fraaseja ja kun teet uutta käännöstä se yrittää löytää aikaisemmin kääntämistäsi fraaseista ”sopivia”.
Tuollainen käännösmuisti on tavallaan kielistä riippumaton tyhmyri, joka vain katsoo onko fraasi samantyylinen kuin joku vanha fraasi. Jos käännät usein saman tyylisiä töitä se voi olla hyvinkin tehokas.
Nykyään monet Tradosia käyttävät yritykset teettävät käännöksiä Tradosia osaavilla alihankkijoilla. He toimittavat käännöstilauksen mukana oman fraasisanastonsa mutta sitten odottavat saavansa fraasisanastonsa uudella käännöksellä täydennettynä takaisin. Tuo fraasisanastohan tavallaan täydentyy jokaisella käyttökerralla, tulee aina arvokkaammaksi ja laadun parantuessa nopeuttaa joka kerran kääntämistä hiukan. Ainakin teoriassa näin sen pitäisi.
Eli tuollaisella ”lelulla” leikin nyt vapaa-aikanani. Aina tämä juopottelun voittaa ;)
Ajatuksia blogeista
Seuraan säännöllisesti muutamaa kymmentä blogia.
Muutamat blogit syleilevät maailmanlaajuisia juttuja ja niissä on toimivia malleja maailmanparannukseen (ainakin kirjoittajien mielestä ;)
Jotkut blogit taas ovat tiukan henkilökohtaisia.
Ja sitten on tällaisia välivaihtoehtoja, jollaisena pidän omaani. Välillä "grandiooseja" skenaarioita, joilla luulen että koko maailma pelastetaan ja välillä jotain vain pientä ja hyvin henkilökohtaista. Ja sitten jotain siltä väliltä. Eräänlaista sekahedelmäkeittoa. Ja kuten aikaisemmin olen kirjoittanut ainakin minä säilytän vielä asioita yksityisyyden piirissäkin. Niin pitkälle ei "ekshibitionismini" mene.
Voisi olla järkevämpää löytää joku selkeä profiili, mutta mitäpä niistä. Tärkeää on, että tämä on kivaa omasta mielestä. Jos joku muukin saa tästä jotain ajatuksen poikasta niin hyvä, jos ei niin ei vaan lue. Ei tämä väkisin silmille tule.
Tästä, että jotkut asiat tulevat netistä väkisin silmille:
Luin jonkun nettisensuuriin perehtyneen IT ammattilaisen blogista miten hän oli oikein testannut voiko joillekin pedofiili-sivustoille joutua vahingossa. Tanja Vienonen/Karpela/Saarela oli ministerinä ollessaan käyttänyt perusteena nettisensuurille juuri sitä, että kun lapsetkin ihan vahingossa eksyvät tuollaisille "pahoille" sivuille niin heitä viattomia pitää "suojella".
Olen jo vuosia suodattanut ja siivonnut roskapostini niitä sen enempää lukematta tai avaamatta niin en ole joutunut yhdellekään esimerkiksi pornosivulle vahingossa. En kertaakaan. Jos olen jollain pornosivulla käynyt niin ihan olen niille tahallani "joutunut".
Tyhmiä ja tympeitä, naisia esineellistäviä ja alentavia sivustoja, mutta en minä tuon vuoksi ryhtyisi sensoriksi. Löytyy netistä muuten alastomia kalunsa paljastavia miesten kuviakin, olipa joku sivusto omistettu yli 50 v miehille (miehistä miehille sivusto, jonka esitteli minulle eräs naisihminen ;), että esineellistetään ja alennetaan sitä miehiäkin. Sanottakoon näin tasa-arvon nimissä. Kas kun kannatan nykyään miesliikettä. Juu, olen edelleen hetero ettei tämä ollut mitään kaapista ulos tuloa ;) Luurankoni ovat edelleen kaapissa.
Tuon IT ammattilaisen blogikirjoitus oli asiantunteva ja hän perusteli vielä asiallisesti, että ihan järjetöntä koko sensuuri, kun sen pienelläkin ammattitaidolla kykenee kiertämään. Samaa kertovat Saudi-Arabian tai Kiinan nettisensuuriin perehtyneet tuttuni. IT ammattilaiset kiertävät Saudissa ja Kiinassa valtion sensuuria ihan työkseen.
Tällaisia tuli mieleeni kun pyhinä surffailin netissä ja lueskelin mielenkiintoisia kotimaisia ja ulkomaisia blogeja.
Muutamat blogit syleilevät maailmanlaajuisia juttuja ja niissä on toimivia malleja maailmanparannukseen (ainakin kirjoittajien mielestä ;)
Jotkut blogit taas ovat tiukan henkilökohtaisia.
Ja sitten on tällaisia välivaihtoehtoja, jollaisena pidän omaani. Välillä "grandiooseja" skenaarioita, joilla luulen että koko maailma pelastetaan ja välillä jotain vain pientä ja hyvin henkilökohtaista. Ja sitten jotain siltä väliltä. Eräänlaista sekahedelmäkeittoa. Ja kuten aikaisemmin olen kirjoittanut ainakin minä säilytän vielä asioita yksityisyyden piirissäkin. Niin pitkälle ei "ekshibitionismini" mene.
Voisi olla järkevämpää löytää joku selkeä profiili, mutta mitäpä niistä. Tärkeää on, että tämä on kivaa omasta mielestä. Jos joku muukin saa tästä jotain ajatuksen poikasta niin hyvä, jos ei niin ei vaan lue. Ei tämä väkisin silmille tule.
Tästä, että jotkut asiat tulevat netistä väkisin silmille:
Luin jonkun nettisensuuriin perehtyneen IT ammattilaisen blogista miten hän oli oikein testannut voiko joillekin pedofiili-sivustoille joutua vahingossa. Tanja Vienonen/Karpela/Saarela oli ministerinä ollessaan käyttänyt perusteena nettisensuurille juuri sitä, että kun lapsetkin ihan vahingossa eksyvät tuollaisille "pahoille" sivuille niin heitä viattomia pitää "suojella".
Olen jo vuosia suodattanut ja siivonnut roskapostini niitä sen enempää lukematta tai avaamatta niin en ole joutunut yhdellekään esimerkiksi pornosivulle vahingossa. En kertaakaan. Jos olen jollain pornosivulla käynyt niin ihan olen niille tahallani "joutunut".
Tyhmiä ja tympeitä, naisia esineellistäviä ja alentavia sivustoja, mutta en minä tuon vuoksi ryhtyisi sensoriksi. Löytyy netistä muuten alastomia kalunsa paljastavia miesten kuviakin, olipa joku sivusto omistettu yli 50 v miehille (miehistä miehille sivusto, jonka esitteli minulle eräs naisihminen ;), että esineellistetään ja alennetaan sitä miehiäkin. Sanottakoon näin tasa-arvon nimissä. Kas kun kannatan nykyään miesliikettä. Juu, olen edelleen hetero ettei tämä ollut mitään kaapista ulos tuloa ;) Luurankoni ovat edelleen kaapissa.
Tuon IT ammattilaisen blogikirjoitus oli asiantunteva ja hän perusteli vielä asiallisesti, että ihan järjetöntä koko sensuuri, kun sen pienelläkin ammattitaidolla kykenee kiertämään. Samaa kertovat Saudi-Arabian tai Kiinan nettisensuuriin perehtyneet tuttuni. IT ammattilaiset kiertävät Saudissa ja Kiinassa valtion sensuuria ihan työkseen.
Tällaisia tuli mieleeni kun pyhinä surffailin netissä ja lueskelin mielenkiintoisia kotimaisia ja ulkomaisia blogeja.
1.1.2008
Hyvää uutta vuotta 2008!
Kaikille tutuille ja tuntemattomille oikein hyvää uutta vuotta! Samaa toivon toki itsellenikin. Aika musta oli minulle vuosi 2007 mutta tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee. Ja olisihan tuo vuosi paljon huonompikin voinut olla. Mutta täysillä purjeilla eteenpäin.
Itse paistamastani joulukinkun "jämistä'" tein uudenvuodenvuodenpäivänä hernekeittoa. Tyttärelleni tein vege-vaihtoehdon ja maustin sitä porkkanoilla. Meiramia ei kaapista löytynyt, mutta ei se suuremmin haitannut. Mustapippuria vaan hiukan enemmän. Suolaa tuli ripaus liikaa. Mutta hyviä olivat molemmat vaihtoehdot.
Arjen puurtaminen jatkuu.
Osa-aikaeläkeläisenä havaitsee miten eläkeläisiä eduskunnan siunaamalla mm indeksileikkurilla "petkutettiin". Palkkani nousi lokakuussa 5% mutta eläke nousi 2008 vuoden alussa 2,39% eli puolet vähemmän. Osa-aikaeläkeläisenä havaitsen muitakin idiottimaisuuksia. Osa-aikaeläkejärjestelmää luotaessa ei kukaan ilmeisesti ollut kuvitellut että joku vielä osa-aikaeläkkeellä ollessaan edistyisi uralllaan, ajatus kai oli saada pidettyä lähes työkyvyttömät raakit työelämässä säästämässä eläkevaroja (jää vakuutusyhtiöille enemmän pelirahaa ;). Itse olen osa-aikaeläkkeellä ollessani joutunut jopa kerran kieltäytymään ansaitsemastani bonuksesta ja kerran olen joutunut pyytämään peräti palkan alennuksen, kun verottaja keksi nostaa huomattavsti muutamien luontoisetuuksien verotusarvoja. Palkkaa alentamalla sain ansioni pysymään jonkun laskennallisen yhteensovitusrajan alapuolella. Miten tuo yhteensovitusraja vuosittain muuttuu ja miten se lasketaan on minulle jäänyt kysymysmerkiksi. Onneksi sentään saan vakuutusyhtiöltä tuon luvun pyytäessäni niin tiedän pitää tuloni sallituissa rajoissa. Ymmärrän nuo rajoitukset jotenkin, niillähän pyritään vain estämään järjestelmällä "keplottelu".
Tästä eläkeläisten "petkutuksesta" olen kirjoittanut jo aiemmin ja viitannut Osmo Soininvaaraan tv-haastatteluun. Nyt asiasta kirjoitti Iltalehden kolumnisti Kalle Isokallio.
Olen Kalle Isokallion kolumnien ihailija. Iltalehti on muutenkin onnistunut kolumnisteissaan: Kalle Isokallio, Aarno "loka" Laitinen ja sanoittaja Vexi Salmi. Mattiesko Hytösestä en suuremmin välitä: tekopyhyydestä kirjoittaminen on hyvä, mutta kun se leivotaan henkilökohtaiseksi "vittuiluksi" ylitetään minusta hyvän maun rajat. Mutta jollainhan Hytösenkin on elettävä. Toivoisin että niinkin lahjakas kirjoittaja kuin Hytönen ansaitsisi leipänsä jollain ylevämmällä tavalla.
Itse paistamastani joulukinkun "jämistä'" tein uudenvuodenvuodenpäivänä hernekeittoa. Tyttärelleni tein vege-vaihtoehdon ja maustin sitä porkkanoilla. Meiramia ei kaapista löytynyt, mutta ei se suuremmin haitannut. Mustapippuria vaan hiukan enemmän. Suolaa tuli ripaus liikaa. Mutta hyviä olivat molemmat vaihtoehdot.
Arjen puurtaminen jatkuu.
Osa-aikaeläkeläisenä havaitsee miten eläkeläisiä eduskunnan siunaamalla mm indeksileikkurilla "petkutettiin". Palkkani nousi lokakuussa 5% mutta eläke nousi 2008 vuoden alussa 2,39% eli puolet vähemmän. Osa-aikaeläkeläisenä havaitsen muitakin idiottimaisuuksia. Osa-aikaeläkejärjestelmää luotaessa ei kukaan ilmeisesti ollut kuvitellut että joku vielä osa-aikaeläkkeellä ollessaan edistyisi uralllaan, ajatus kai oli saada pidettyä lähes työkyvyttömät raakit työelämässä säästämässä eläkevaroja (jää vakuutusyhtiöille enemmän pelirahaa ;). Itse olen osa-aikaeläkkeellä ollessani joutunut jopa kerran kieltäytymään ansaitsemastani bonuksesta ja kerran olen joutunut pyytämään peräti palkan alennuksen, kun verottaja keksi nostaa huomattavsti muutamien luontoisetuuksien verotusarvoja. Palkkaa alentamalla sain ansioni pysymään jonkun laskennallisen yhteensovitusrajan alapuolella. Miten tuo yhteensovitusraja vuosittain muuttuu ja miten se lasketaan on minulle jäänyt kysymysmerkiksi. Onneksi sentään saan vakuutusyhtiöltä tuon luvun pyytäessäni niin tiedän pitää tuloni sallituissa rajoissa. Ymmärrän nuo rajoitukset jotenkin, niillähän pyritään vain estämään järjestelmällä "keplottelu".
Tästä eläkeläisten "petkutuksesta" olen kirjoittanut jo aiemmin ja viitannut Osmo Soininvaaraan tv-haastatteluun. Nyt asiasta kirjoitti Iltalehden kolumnisti Kalle Isokallio.
Olen Kalle Isokallion kolumnien ihailija. Iltalehti on muutenkin onnistunut kolumnisteissaan: Kalle Isokallio, Aarno "loka" Laitinen ja sanoittaja Vexi Salmi. Mattiesko Hytösestä en suuremmin välitä: tekopyhyydestä kirjoittaminen on hyvä, mutta kun se leivotaan henkilökohtaiseksi "vittuiluksi" ylitetään minusta hyvän maun rajat. Mutta jollainhan Hytösenkin on elettävä. Toivoisin että niinkin lahjakas kirjoittaja kuin Hytönen ansaitsisi leipänsä jollain ylevämmällä tavalla.
24.12.2007
Hyvää Joulua kaikille ystävilleni ja lukijoilleni!
Ensimmäinen ”sinkku”-jouluni lähes 30-vuoteen. Aika kummallinen tunne. Onneksi en joudu viettämään juhlaa yksin.
Nuorin tyttäreni sai gradunsa valmiiksi hiukan ennen joulupyhiä ja on ollut suurena apuna jouluvalmisteluissa.
Olimme melkein saada kaikki viisi lastani yhtä aikaa joulupäivällisille joulupäiväksi, mutta Hollannissa opiskeleva nuorempi poikani lähtikin Lappiin töihin juhlapyhiksi. Kas kun opiskelijan on kartutettava rahakukkaroaan silloin kun siihen on tilaisuus.
Tänään tuli mieleen katsoessani televisiosta ekumeenista jumalanpalvelusta että meillähän on varsin ekumeeninen ja vähän ylikin tämä jouluaaton vietto.
Meillä on paikanpäällä kuusi henkilöä, jotka edustavat seuraavia uskontoja
- ortodoksi
- juutalainen
- muslimi
- luterilainen
- yksi kirkosta eronnut (minä)
- yksi kastamaton pakana
Ei voi puhua yleiskristillisestä Joulun vietosta ei ehkä ekumeniastakaan mutta jonkinlaista erikoista ihmiskunnan ykseyttä tässä voi kokea, ehkä aikaa ennen Baabelin tornia.
Juutalainen vieraamme on amerikkalaisia reformi-juutalaisia ja syö kinkkuamme. Muslimi vieraammekin on aika liberaali eikä koe kinkkua mitenkään kielletyksi. Mutta ymmärrän hyvin, että jos et ole tottunut syömään kinkkua niin se ”ällöttää”. En minäkään syö Libanonissa suurena herkkuna pidettyjä kyyhkysiä eli puluja.
Ruokavalion suhteenkin taidamme edustaa kaikkea vegetaristista kinkunsyöjään.
Ihan arkkikonservatiiveja ei taida tähän porukkaan mahtua joten kaikkia poliittisia suuntauksia täällä ei ole. Vaikka olenkin iän myötä muuttunut entistä konservatiivisemmaksi on minusta äärioikealle vielä iso lukumäärä piiruja.
Nuorin tyttäreni sai gradunsa valmiiksi hiukan ennen joulupyhiä ja on ollut suurena apuna jouluvalmisteluissa.
Olimme melkein saada kaikki viisi lastani yhtä aikaa joulupäivällisille joulupäiväksi, mutta Hollannissa opiskeleva nuorempi poikani lähtikin Lappiin töihin juhlapyhiksi. Kas kun opiskelijan on kartutettava rahakukkaroaan silloin kun siihen on tilaisuus.
Tänään tuli mieleen katsoessani televisiosta ekumeenista jumalanpalvelusta että meillähän on varsin ekumeeninen ja vähän ylikin tämä jouluaaton vietto.
Meillä on paikanpäällä kuusi henkilöä, jotka edustavat seuraavia uskontoja
- ortodoksi
- juutalainen
- muslimi
- luterilainen
- yksi kirkosta eronnut (minä)
- yksi kastamaton pakana
Ei voi puhua yleiskristillisestä Joulun vietosta ei ehkä ekumeniastakaan mutta jonkinlaista erikoista ihmiskunnan ykseyttä tässä voi kokea, ehkä aikaa ennen Baabelin tornia.
Juutalainen vieraamme on amerikkalaisia reformi-juutalaisia ja syö kinkkuamme. Muslimi vieraammekin on aika liberaali eikä koe kinkkua mitenkään kielletyksi. Mutta ymmärrän hyvin, että jos et ole tottunut syömään kinkkua niin se ”ällöttää”. En minäkään syö Libanonissa suurena herkkuna pidettyjä kyyhkysiä eli puluja.
Ruokavalion suhteenkin taidamme edustaa kaikkea vegetaristista kinkunsyöjään.
Ihan arkkikonservatiiveja ei taida tähän porukkaan mahtua joten kaikkia poliittisia suuntauksia täällä ei ole. Vaikka olenkin iän myötä muuttunut entistä konservatiivisemmaksi on minusta äärioikealle vielä iso lukumäärä piiruja.
15.12.2007
Muuttuuko Suomi hölmöläksi?
Minulla on olut pidempään loppusyksyn, alkutalven alakuloa. Aina välillä olen onnistunut hetkellisesti piristymään mutta yleissävy on tuo alakulo. Ei mikään masennus vaan lievempi alakulo. Ehkä ne on vuoden alkupuolen vastoinkäymisten jälkimaininkeja vielä.
Avasin tänään tuoreen Suomen Kuvalehden nro 50/2007, luin pääkirjoituksen ja vihastuin. Aina välillä uskon että Suomen Kuvalehti osaisi olla jotenkin kriittinenkin mutta ei näytä osaavan. En viitsi sanoa mille pääkirjoitukset SK:ssa nykyään maistuvat tai haisevat. Alakulo muuttui nopeasti vihastumiseksi.
Pääkirjoituksen otsikko oli ”Mallin uudistus” ja kirjoitus alkoi sanoilla ”Pohjoismainen yhteiskunta yhdistää talouden tehokkuuden ja sosiaalisen huolenpidon tavalla, joka on tehnyt siitä esimerkin monille muille valtioille: näin voidaan toteuttaa oikeudenmukaisuutta, huolehtia perustarpeista ja saavuttaa kilpailukyky myös taloudellisesti”.
Kirjoitin tämän vuoden toukokuussa mielestäni havaitsemastani eutanasiasta olin siinä todistamassa miten arvovaltainen lääkäri yhteiskunnan kustantamassa sairaalassa aivan vakavalla naamalla puhui ”arvottomasta ihmiselämästä” ja ehdotti ettei sydämen pysähdystapauksessa olisi enää tarvinnut ryhtyä elvyttämään ja pyysi lähiomaiselta siihen lupaa. Kun lupaa ei tullut niin potilasta hoidettiin (=jouduttiin hoitamaan!) ja seuraavana päivänä melkein oli jo jalkeilla.
”Arvoton ihmiselämä” oli muuten natsi-Saksassa hyvin yleisesti käytetty ilmaisu jolla haluttiin seuloa yhteiskunnasta ei-toivotut jäsenet. Mutta en kirjoita siitä kun historiankirjat on siitä täynnä tietoa. Joka on kiinnostunut voi lukea sieltä tai sitten alkaa pitää silmät auki mitä meidän yhteiskunnassamme tapahtuu.
Kesän aikana on näitä insuliinisurmia kai tullut useampiakin esille.
Nyt on havaittu myös tuoreella väitöskirjatasolla että Suomi käyttää vanhuksiin psykoosilääkkeitä huomattavasti enemmän kuin muissa maissa. Vanhuksista tehdään lääkityksellä laitoksissa helppohoitoisia. Kemiallista tainnutusta. Asiasta kirjoitti myös jo Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtajan Pekka Sauri.
Suomessa vanhuksia työnnetään kunnan vastuulta pois kilvan tiukasti kilpailutettuihin ja yksityistettyihin palvelu- ja hoitokoteihin.
Suomen Kuvalehden pääkirjoitus on irvokasta roskaa ja perusteetonta hymistelyä. Mitä meidän em kaltaisilla laitoskeskeisellä käytännöillä on yhteistä esimerkiksi Tanskan mallin kanssa, jossa vanhusten laitoshoidosta on voitu luopua lähes kokonaan. Pitkäjänteisellä työllä Tanskassa on voitu turvata vanhenevan väestön eläminen omissa kodissaan tarvittaessa enemmän tai vähemmän tukea saaden. Eli koko tukikäytäntö on rakennettu tämän palvelumallin ympärille. Meillä sen sijaan yksityistetään ja kilpailutetaan laitokset kuoliaaksi.
Meillähän tuntuu että on otettu käyttöön jo uudet ns newspeakiä olevat ilmaisutkin: perushoito (tarkoittaa arvottomat henkilöt joita ei ”kannata” hoitaa kovin hyvin) ja sitten tehostettu hoito, jonka piiriin pääsevät aktiivi-ikäiset ja/tai muuten tärkeät ihmiset. Taisin jossain haastattelussa lukea ettei sydämen siirtojakaan tehdä Suomessa kuin alle eläkeikäisille. Kaveri oli omilla varoillaan käynyt teettämässä tempun Espanjassa. No ehkä tämä on jo aika äärimmäinen esimerkki.
Kumpi näistä vanhustenhuollon malleista on se ”pohjoismainen malli” – tuo Tanskan malli vai tämä meidän suomalainen laitos- ja lääkekeskeinen? Vai onko ”pohjoismaista” se että on ylipäänsä jotain ja sitten muualla maailmassa kansalaiset jätetään heitteille vanhoina? On aikamoista tyhmää oman napaan tuijottamista ja kuvitella että ”on lottovoitto syntyä Suomeen”. Oli ehkä joskus 60-70 luvulla! Mutta nykyään tuollaisen ääneen sanominen on aikamoista tyhmyyttä. Ei muu Eurooppakaan mikään takapajula ole.
Luin taas miten puolustusvoimat ulkoistaa ja yhtiöittää jotain osia ja niistä tehdään valtion 100% omistamia liikelaitoksia. Eli ne ovat edelleenkin valtion omistamia mutta yhtiömuotoisia . Mikähän siinäkin mallissa paranee?
Kirjoitin julkishallinnon ulkoistuksista kritiikkiä ja siinä yhteydessä viittasin myös lainarahalla ja vuokralle rakennettujen moottoritiehankkeiden idiotiasta. Ja aah sieltähän tuli jo iltauutisista miten kohta eläkevaroja aletaan sijoittaa esimerkiksi moottoritiehankkeisiin kun ne varat tässä vuosikymmenien aikana on ehditty ensin hävittää.
Aina välillä alkaa tunta että asunko hölmölässä?
Avasin tänään tuoreen Suomen Kuvalehden nro 50/2007, luin pääkirjoituksen ja vihastuin. Aina välillä uskon että Suomen Kuvalehti osaisi olla jotenkin kriittinenkin mutta ei näytä osaavan. En viitsi sanoa mille pääkirjoitukset SK:ssa nykyään maistuvat tai haisevat. Alakulo muuttui nopeasti vihastumiseksi.
Pääkirjoituksen otsikko oli ”Mallin uudistus” ja kirjoitus alkoi sanoilla ”Pohjoismainen yhteiskunta yhdistää talouden tehokkuuden ja sosiaalisen huolenpidon tavalla, joka on tehnyt siitä esimerkin monille muille valtioille: näin voidaan toteuttaa oikeudenmukaisuutta, huolehtia perustarpeista ja saavuttaa kilpailukyky myös taloudellisesti”.
Kirjoitin tämän vuoden toukokuussa mielestäni havaitsemastani eutanasiasta olin siinä todistamassa miten arvovaltainen lääkäri yhteiskunnan kustantamassa sairaalassa aivan vakavalla naamalla puhui ”arvottomasta ihmiselämästä” ja ehdotti ettei sydämen pysähdystapauksessa olisi enää tarvinnut ryhtyä elvyttämään ja pyysi lähiomaiselta siihen lupaa. Kun lupaa ei tullut niin potilasta hoidettiin (=jouduttiin hoitamaan!) ja seuraavana päivänä melkein oli jo jalkeilla.
”Arvoton ihmiselämä” oli muuten natsi-Saksassa hyvin yleisesti käytetty ilmaisu jolla haluttiin seuloa yhteiskunnasta ei-toivotut jäsenet. Mutta en kirjoita siitä kun historiankirjat on siitä täynnä tietoa. Joka on kiinnostunut voi lukea sieltä tai sitten alkaa pitää silmät auki mitä meidän yhteiskunnassamme tapahtuu.
Kesän aikana on näitä insuliinisurmia kai tullut useampiakin esille.
Nyt on havaittu myös tuoreella väitöskirjatasolla että Suomi käyttää vanhuksiin psykoosilääkkeitä huomattavasti enemmän kuin muissa maissa. Vanhuksista tehdään lääkityksellä laitoksissa helppohoitoisia. Kemiallista tainnutusta. Asiasta kirjoitti myös jo Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtajan Pekka Sauri.
Suomessa vanhuksia työnnetään kunnan vastuulta pois kilvan tiukasti kilpailutettuihin ja yksityistettyihin palvelu- ja hoitokoteihin.
Suomen Kuvalehden pääkirjoitus on irvokasta roskaa ja perusteetonta hymistelyä. Mitä meidän em kaltaisilla laitoskeskeisellä käytännöillä on yhteistä esimerkiksi Tanskan mallin kanssa, jossa vanhusten laitoshoidosta on voitu luopua lähes kokonaan. Pitkäjänteisellä työllä Tanskassa on voitu turvata vanhenevan väestön eläminen omissa kodissaan tarvittaessa enemmän tai vähemmän tukea saaden. Eli koko tukikäytäntö on rakennettu tämän palvelumallin ympärille. Meillä sen sijaan yksityistetään ja kilpailutetaan laitokset kuoliaaksi.
Meillähän tuntuu että on otettu käyttöön jo uudet ns newspeakiä olevat ilmaisutkin: perushoito (tarkoittaa arvottomat henkilöt joita ei ”kannata” hoitaa kovin hyvin) ja sitten tehostettu hoito, jonka piiriin pääsevät aktiivi-ikäiset ja/tai muuten tärkeät ihmiset. Taisin jossain haastattelussa lukea ettei sydämen siirtojakaan tehdä Suomessa kuin alle eläkeikäisille. Kaveri oli omilla varoillaan käynyt teettämässä tempun Espanjassa. No ehkä tämä on jo aika äärimmäinen esimerkki.
Kumpi näistä vanhustenhuollon malleista on se ”pohjoismainen malli” – tuo Tanskan malli vai tämä meidän suomalainen laitos- ja lääkekeskeinen? Vai onko ”pohjoismaista” se että on ylipäänsä jotain ja sitten muualla maailmassa kansalaiset jätetään heitteille vanhoina? On aikamoista tyhmää oman napaan tuijottamista ja kuvitella että ”on lottovoitto syntyä Suomeen”. Oli ehkä joskus 60-70 luvulla! Mutta nykyään tuollaisen ääneen sanominen on aikamoista tyhmyyttä. Ei muu Eurooppakaan mikään takapajula ole.
Luin taas miten puolustusvoimat ulkoistaa ja yhtiöittää jotain osia ja niistä tehdään valtion 100% omistamia liikelaitoksia. Eli ne ovat edelleenkin valtion omistamia mutta yhtiömuotoisia . Mikähän siinäkin mallissa paranee?
Kirjoitin julkishallinnon ulkoistuksista kritiikkiä ja siinä yhteydessä viittasin myös lainarahalla ja vuokralle rakennettujen moottoritiehankkeiden idiotiasta. Ja aah sieltähän tuli jo iltauutisista miten kohta eläkevaroja aletaan sijoittaa esimerkiksi moottoritiehankkeisiin kun ne varat tässä vuosikymmenien aikana on ehditty ensin hävittää.
Aina välillä alkaa tunta että asunko hölmölässä?
6.12.2007
Suomen 90 v itsenäisyyspäivänä
On hienoa elää itsenäisessä Suomessa. Tosin näin EU aikaan pitää aina muistaa tuon itsenäisyys käsitteen uusi sisältö EU jäsenenä.
Olen tätä monasti miettinyt ja päätynyt näkemään EU jäsenyyden jonkin näköisenä parisuhteeseen verrattavana suhteena. Muodostettuasi parisuhteen et voi enää olla samalla tavoin vapaa kuin jos eläisit yksin. Kyllä siinä molemmin puolin on otettava toinen ja hänen mielipiteensä huomioon. Eli et ole entisellä tavalla vapaa tai itsenäinen.
Tämä vertailu tuli mieleeni kun kuulin erään (nais)sinkun kertovan ettei häntä kukaan voi ”kahlita”. Hän tekee niin kuin haluaa. Ja sitten kuitenkin seurustelee. No, voi tietenkin ajatella ettei seurustelu voi olla kovin vakavaa jos ei toista pyri ottamaan huomioon. Tai sitten käsitys parisuhteesta on aika kielteinen, kuin kyse olisi kahleista. No kukin taplaa tyylillään.
Eri ajatukset risteilevät päässäni kun ajattelen itsenäisyyttä. On hyvä että sitä tulee aina välillä ajateltua. ettei se ala tuntua liian itsestäänselvyydeltä. Kyllä siitä on maksettu kovaa hintaa ihmishengillä.
Löysin pari päivää sitten kaapista vanhan stressinpurkuvälineeni – V I Leninin rintakuvan. Olen sen ostanut kymmeniä vuosia sitten jostain Moskovan matkamuistomyymälästä kuriositeettina. Mutta se palveli minua monia vuosia hyvänä stressinpoistovälineenä kun hivelin kämmenellä edestakaisin Leninin kaljua niin kummasti rauhoitti.
Kyllä meidän Suomessa kannattaa Leniniäkin muistella jonkinlaisella myötämielisyydellä, sillä ei hän ainakaan kukistetun tsaarin lailla vastustanut Suomen itsenäisyyttä, päinvastoin.
Jotta kukaan ei tästä saisi väärää käsitystä ajatusmaailmastani niin en ole missään yhteydessä ollut Neuvostovallan kannattaja. Gorbatshovia pidin monen muun tavoin sympaattisena vaikka aikamoisen kaaoksen Neuvostoliitossa saikin aikaan.
Mutta iloitkaamme ja juhlikaamme Suomen 90. vuotista itsenäisyyttä. Hurraa, hurraa, hurraa.
5.12.2007
Viktor Klimenkon joulukonsertti
Kävin illalla Viktor Klimenkon joulukonsertissa Temppeliaukion kirkossa 4.12.2007. Tunnen Vikiä ja vaikka en ole uskossa niin Vikin konserteissa on kiva käydä. Temppeliaukion kirkon iso sali oli ehkä puolillaan. Mukana oli myös Vikin taitava ”hovisäestäjä” Benja Roth, nuorimies Terno Robertino (taitaa tuo jälkimmäinen nimi olla italialaiselta kaunisääniseltä lapsitähti Robertinolta lainattu taiteilijanimi) ja nuori naislaulaja Mirjami Pakarinen. Ihan kiva kokoonpano ja sai siten maestro itsekin muutamien numeroiden aikana hengähtää.
Huomaan usein kirjoittavani tuon ”en ole uskossa, mutta ..” ja välillä jälkeenpäin se tuntuu minustakin kuin anteeksipyynnöltä. Ei se sitä ole.
Selitys on taas tässä paikallaan. Pidän Vikin laulamista joululauluista ja erityisesti Vikin tulkinnoista. Laulut ovat uskonnollisia ja niissä on kauniit ja ajatuksia herättävät sanat, vaikka uskonnollinen puoli ei minua puhuttelisikaan. Mutta onhan Joulun sanoma myös rauhan ja rakkauden sanomaa.
Lauluissa on kauniit melodiat, usein kiva rytmi ja niitä esittää taitava ja kaunisääninen laulaja. Ja laulut on hyvällä maulla kerätty lauluaarteistostamme Suomesta ja muualta. Oli svengiä – ja se on kiva että kirkossa on sitäkin.
Näiden lisäksi puolivenäläisenä toivoisin Vikin laulamille venäläisille lauluille uutta tulemista, renessanssia. Kas kun laulajalla on vielä ääntä ja osaamista vaikka kuinka meille nautittavaksi jakaa.
Kiva konsertti. Piristi joulukuun alun alakuloani..
Huomaan usein kirjoittavani tuon ”en ole uskossa, mutta ..” ja välillä jälkeenpäin se tuntuu minustakin kuin anteeksipyynnöltä. Ei se sitä ole.
Selitys on taas tässä paikallaan. Pidän Vikin laulamista joululauluista ja erityisesti Vikin tulkinnoista. Laulut ovat uskonnollisia ja niissä on kauniit ja ajatuksia herättävät sanat, vaikka uskonnollinen puoli ei minua puhuttelisikaan. Mutta onhan Joulun sanoma myös rauhan ja rakkauden sanomaa.
Lauluissa on kauniit melodiat, usein kiva rytmi ja niitä esittää taitava ja kaunisääninen laulaja. Ja laulut on hyvällä maulla kerätty lauluaarteistostamme Suomesta ja muualta. Oli svengiä – ja se on kiva että kirkossa on sitäkin.
Näiden lisäksi puolivenäläisenä toivoisin Vikin laulamille venäläisille lauluille uutta tulemista, renessanssia. Kas kun laulajalla on vielä ääntä ja osaamista vaikka kuinka meille nautittavaksi jakaa.
Kiva konsertti. Piristi joulukuun alun alakuloani..
3.12.2007
Sooloileeko Suomen Amnesty?
Kirjoitin noin kolme viikkoa sitten Suomen Amnestyn puheenjohtajalle seuraavanlaisen sähköpostin:
Hei!
Viittaan sivustoonne
http://www.amnesty.fi/mita-sina-voit-tehda/mita-teemme/joku-raja/kuntaselvitys/
Minua kiinnostaa milloin kansainvälinen Amnesty on muuttanut
politiikkaansa.
Ainakin aikaisemmin Amnesty oli tunnettu siitä, että se ei puuttunut
asemamaansa ihmisoikeusongelmiin vaan aina kussakin maassa tehtiin työtä
muiden maiden ihmisoikeusloukkauksia vastaan. Ja näin Amnesty
vuosikausia vastasikin johdonmukaisesti ihmisille jotka kääntyivät
Amnestyn puoleen suomalaisissa ihmisoikeusloukkauskysymyksissä.
Myös eduskunnan ihmisoikeusryhmä, jota myös Amnesty ryhmäksi usein
kutsuttiin vastasi samoilla argumenteilla. No eduskunnan ryhmästä ei
tietenkään Amnesty mitenkään vastaa ja tuo nimityskin "Amnesty ryhmä"
lienee kai aika vapaamuotoisesti jossain omaksuttu.
En vähättele Suomessa naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa, mutta kysyn
ja ihmettelen milloin tällainen muutos on tehty Suomen Amnestyssä?
terveisin
Mutta mitään vastausta en ole saanut. Edelleenkin ihmettelen.
Hei!
Viittaan sivustoonne
http://www.amnesty.fi/mita-sina-voit-tehda/mita-teemme/joku-raja/kuntaselvitys/
Minua kiinnostaa milloin kansainvälinen Amnesty on muuttanut
politiikkaansa.
Ainakin aikaisemmin Amnesty oli tunnettu siitä, että se ei puuttunut
asemamaansa ihmisoikeusongelmiin vaan aina kussakin maassa tehtiin työtä
muiden maiden ihmisoikeusloukkauksia vastaan. Ja näin Amnesty
vuosikausia vastasikin johdonmukaisesti ihmisille jotka kääntyivät
Amnestyn puoleen suomalaisissa ihmisoikeusloukkauskysymyksissä.
Myös eduskunnan ihmisoikeusryhmä, jota myös Amnesty ryhmäksi usein
kutsuttiin vastasi samoilla argumenteilla. No eduskunnan ryhmästä ei
tietenkään Amnesty mitenkään vastaa ja tuo nimityskin "Amnesty ryhmä"
lienee kai aika vapaamuotoisesti jossain omaksuttu.
En vähättele Suomessa naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa, mutta kysyn
ja ihmettelen milloin tällainen muutos on tehty Suomen Amnestyssä?
terveisin
Mutta mitään vastausta en ole saanut. Edelleenkin ihmettelen.
Suomalaisten alkoholinkulutus
En löydä enää muutaman päivän takaista kirjoitusta, jossa toimittaja kertoi suomalaisten alkoholinkulutuksen ylittäneen jo kaikkien EU maiden kulutuksen.
Yritin etsiä tähän sitä artikkelia ja sitten siihen liittyvää tutkimuksiin perustuvaa lisätietoa, mutta en oikeinläytänyt. Kirjoitus taisi olla viime viikolla Iltalehdessä.
Lähdekriittisesti aloin taas epäillä toimittajan tietoja. Olen kirjoittanutkin toimittajien huonosta ammattitaidosta. Tiedän suomalaisten alkoholinkäytön toki lisääntyneen mutta että se olisi jo ylittänyt Saksan tai Ranskan kulutuslukemat tuntui aika uskomattomalta.
Ikävän näköistähän suomalainen alkoholinkäyttö monasti nykyään on vaikka en minä sitä mitenkään holhoukseenkaan haluaisi laittaa. Mutta pitäisikö sittenkin? Onko meillä Suomessa niin huono viinapää sittenkin?
Eräs tuttavantuttava (aktiivinen AA-kerholainen!) ehdottikin kerran kyynisen inhorealistisesti, että työttömyys- ja alkoholiongelmat hoituisivat "luonnollisella poistumalla" hyvinkin nopeasti kun alkoholin hinta laitettaisiin vain riittävän alas. Terveydenhuoltojärjestelmänkin kuormitus helpottuisi.
Todella darwinistinen ratkaisu moneen ongelmaan ;)
Yritin etsiä tähän sitä artikkelia ja sitten siihen liittyvää tutkimuksiin perustuvaa lisätietoa, mutta en oikeinläytänyt. Kirjoitus taisi olla viime viikolla Iltalehdessä.
Lähdekriittisesti aloin taas epäillä toimittajan tietoja. Olen kirjoittanutkin toimittajien huonosta ammattitaidosta. Tiedän suomalaisten alkoholinkäytön toki lisääntyneen mutta että se olisi jo ylittänyt Saksan tai Ranskan kulutuslukemat tuntui aika uskomattomalta.
Ikävän näköistähän suomalainen alkoholinkäyttö monasti nykyään on vaikka en minä sitä mitenkään holhoukseenkaan haluaisi laittaa. Mutta pitäisikö sittenkin? Onko meillä Suomessa niin huono viinapää sittenkin?
Eräs tuttavantuttava (aktiivinen AA-kerholainen!) ehdottikin kerran kyynisen inhorealistisesti, että työttömyys- ja alkoholiongelmat hoituisivat "luonnollisella poistumalla" hyvinkin nopeasti kun alkoholin hinta laitettaisiin vain riittävän alas. Terveydenhuoltojärjestelmänkin kuormitus helpottuisi.
Todella darwinistinen ratkaisu moneen ongelmaan ;)
Luin Turun Sanomista hyvän kirjoituksen
Tämä kirjoitus on erään tuttavani.
Joku professori oli televisiossa laskenut tehyläiset ns matalatuottavuuden aloille. Kirjoittaja vertasikin näppärästi, että miten esimerkiksi Suomen maailman huipputasoa oleva imeväisikäisten lapsikuolleisuus pitäisi noteerata. Eikös se ole hyvän terveydenhuoltojärjestelmän ansiota. Tuottavuutta sekin vaikka ei ehkä suoraan rahassa mitattavissa.
Toinen herkullinen vertaus olikin panna rinnalle Fortumin johdon palkat ja arvella kyseessä olevankin korkean tuottavuuden alasta em professorin arvomaailmassa.
Jutun lopussa oli viittaus siihen, että jos työvoimahallinto ryhtyisi lakkoon niin kuka jäisi kaipaamaan: varmaan saisivat olla lakossa loppuelämänsä. On minullakin kokemusta kyseistä instituutiosta. 1960-70 luvullahan se vielä tuntui toimivan mutta rappio alkoi jo 1980-luvulla. Yritti minua Pieksämäellä työvoimatoimiston johtaja (taisi mies muuten olla vielä siihen aikaan ns kommunisti) aikoinaan ajaa ulos peräti poliisin avustuksella kun kysyin häneltä lakikirjan pykäliin vedoten KOHTELIAASTI JA YSTÄVÄLLISESTI paikallisen työvoimatoimiston lainvastaisesta avustuspolitiikasta (jonka johdosta vaimoni menetti työpaikkansa!).
En ole kovin kokoomuslainen mutta tässä kokoomusnuoret kohdistavat nuoliaan oikeaan suuntaan: ulkoistakaa työvoimatoimistot.
Sitten on se omalla tavallaan ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe miten yhteiskunnan avainalueilla toimivat voivat "kiristää" palkkoja lisää ihan toisella tavoin kuin esimerkiksi edellä mainitsemani työvoimatoimistot. Kuka niitä jäisi kaipaamaan. Mutta koko julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on aika avainasemassa. On tämä omalla tavallaa hiukan moraalinen kysymys, vaikka en tehyläisiä millään tavoin halua syyllistää.
Kyllähän tätäkin avainasemaa aikoinaan puitiin kun Merimiesunionin Wälläri pysäytti laivoja. En tunne niin hyvin merenkulkua että osaisin arvioida onko nykyinen ulosliputus vain suoranaista seurausta Wällärin ja Merimiesunionin lakkoiluista.
Joku professori oli televisiossa laskenut tehyläiset ns matalatuottavuuden aloille. Kirjoittaja vertasikin näppärästi, että miten esimerkiksi Suomen maailman huipputasoa oleva imeväisikäisten lapsikuolleisuus pitäisi noteerata. Eikös se ole hyvän terveydenhuoltojärjestelmän ansiota. Tuottavuutta sekin vaikka ei ehkä suoraan rahassa mitattavissa.
Toinen herkullinen vertaus olikin panna rinnalle Fortumin johdon palkat ja arvella kyseessä olevankin korkean tuottavuuden alasta em professorin arvomaailmassa.
Jutun lopussa oli viittaus siihen, että jos työvoimahallinto ryhtyisi lakkoon niin kuka jäisi kaipaamaan: varmaan saisivat olla lakossa loppuelämänsä. On minullakin kokemusta kyseistä instituutiosta. 1960-70 luvullahan se vielä tuntui toimivan mutta rappio alkoi jo 1980-luvulla. Yritti minua Pieksämäellä työvoimatoimiston johtaja (taisi mies muuten olla vielä siihen aikaan ns kommunisti) aikoinaan ajaa ulos peräti poliisin avustuksella kun kysyin häneltä lakikirjan pykäliin vedoten KOHTELIAASTI JA YSTÄVÄLLISESTI paikallisen työvoimatoimiston lainvastaisesta avustuspolitiikasta (jonka johdosta vaimoni menetti työpaikkansa!).
En ole kovin kokoomuslainen mutta tässä kokoomusnuoret kohdistavat nuoliaan oikeaan suuntaan: ulkoistakaa työvoimatoimistot.
Sitten on se omalla tavallaan ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe miten yhteiskunnan avainalueilla toimivat voivat "kiristää" palkkoja lisää ihan toisella tavoin kuin esimerkiksi edellä mainitsemani työvoimatoimistot. Kuka niitä jäisi kaipaamaan. Mutta koko julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on aika avainasemassa. On tämä omalla tavallaa hiukan moraalinen kysymys, vaikka en tehyläisiä millään tavoin halua syyllistää.
Kyllähän tätäkin avainasemaa aikoinaan puitiin kun Merimiesunionin Wälläri pysäytti laivoja. En tunne niin hyvin merenkulkua että osaisin arvioida onko nykyinen ulosliputus vain suoranaista seurausta Wällärin ja Merimiesunionin lakkoiluista.
27.11.2007
Julkisen ja yksityisen sektorin kuukausiansiot
Usein väitetään keskusteluissa julkisen sektorin ansioita huonommiksi kuin yksityisellä sektorilla. Jossain vaiheessa satuin Tilastokeskuksen tilastoista tutkimaan ilmiötä ja huomasin yllätyksekseni että käsitykseni olikin väärä. Laitan tähän histogrammin keskiansioiden mediaaneista v 2005. Niistä näkee, että valtiolla ansaitsee selvästi parhaiten sekä miehet että naiset. Yksityisen sektorin ja kuntasektorin ansioissa on aika mitättömät erot. Sen sijaan miesten ja naisten kokonaisansioissa on huomattavat erot. Niiden tulkinnassa viittaan myös edellisessä blogikirjotuksessa viittaamaani Pauli Sumasen tutkimuksiin.
Ylimmässä taulukossa tiedot ovat vasemmalta oikealle:
Yksityinen sektori, miehet, naiset
Julkinen sektori, miehet, naiset
Kuntasektori, miehet, naiset
Tasa-arvo miesnäkökulmasta
Löysin useita kuukausia sitten mielenkiintoisen verkkosivuston ”Tasa-arvo miesten näkökulmasta”. Eläkkeellä oleva tutkija Pauli Sumanen oli tehnyt mielenkiintoisen selvityksen miesten ja naisten taloudellisesta tasa-arvosta. Tutkimuksen pohjalta tehtävät johtopäätökset eivät varmaan miellytä naisasialiikettä. Siksi tuntuukin, että kyse ei ole poliittisesti korrektista tiedosta. Jos sitä ei voida kumota vääränä niin sitten siitä on vaiettava.
Suosittelen kaikkia miesasiasta kiinnostuneita tutustumaan Sumasen tutkimustietoihin.
Suosittelen kaikkia miesasiasta kiinnostuneita tutustumaan Sumasen tutkimustietoihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
