Kuuntelin tuossa äsken eduskunnan keskustelua uuden Stubbin hallituksen tiedonannosta. Voi kuinka siellä hallituspuolueiden puolelta vannottiin ostovoiman lisäämisen puolesta.
Perkele, saatana. En pidä kiroilusta mutta nyt tekee taas mieli. Kun palkkatuloihin sovittiin viime työehtosopimuskierroksella erittäin kohtuullisista korotuksista on nyt päätetty alentaa ansiotulojen verotusta eli jollain tavoin kompensoida maltillisia sopimuksia..
Kehysriihessä oli päätetty keväällä eläkkeiden korotuksen huonontamisesta vuonna 2015 määräämällä ("sopimalla"?) niihin lainmukaisen taitetun indeksin mukaisen korotuksen sijasta kiinteä 0,4% indeksikorotus oli inflaatio miten korkea tahansa.
Hassu oli valtioneuvoston keväisen tiedotteen sanamuoto aiheesta:
KEL- ja TyEL-sidonnaiset indeksikorotukset tehdään vuonna 2015 pääsääntöisesti 0,4 % suuruisena. Tämä korotus vastaa työmarkkinaratkaisussa sovitun mukaista sopimuskorotustasoa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen indeksikorotus toteutetaan puolitettuna.
Eli vaikka työehtosopimuksilla päätettiin palkkojen korotuksista niin piti lain pykälistä huolimatta leikata eläkeläisiltäkin.
Nyt alhaiset tes-korotukset kompensoidaan ansiotuloissa verojen alennuksella ostovoiman kompensoinnin vuoksi.
Mutta mitenkäs eläkeläiset? Heitä on 1,4 miljoonaa ja he maksavat muutenkin korkeampia veroja kuin saman verran ansiotuloina ansaitsevat. Heidän ostovoimansa laskee roimasti nykyisellä inflaatiovauhdilla. Eli melkoinen kaikkein pienituloisin ja kaiken kulutukseen käyttävä kansanosa menettää roimasti ostovoimastaan.
Kyllä me nyt näemme mihin kokoomus ja demarit ovat meitä eläkeläisiä viemässä. Toivottavasti kaikki eläkeläiset aikaisemmasta äänestyskäyttäytymisestä riippumatta antaisivat seuraavissa vaaleissa nykyisille hallituspuolueille kunnon näpäyksen. Samankaltaisen opetuksen kuin aikoinaan oli Perussuomalaisten jytky ;)
21.6.2014
Vanha mies muistelee nuoruutta :)
En siis kirjoitttanut otsikkoon vanhus vaan ainoastaan vanha mies. Olen ajatellut seurata vähintään isäni jalanjälkiä, kun hän 80-vuotispäivillään piti juhlapuheen ja sanoi, että ehkä hänen on nyt myönnettävä olevansa jo vanhus.
Tämä muistelo tuli mieleeni kun eilen illalla katsoin televisiosta 2000-luvulla filmattua Zorro elokuvaa.
Kun olin alaikäinen, ehkä 12-13 vuotias kävin katsomassa alle 16v lapsilta kiellettyjä Zorro elokuvia. Niitä näytettiin usein Helsingissä Iso Roobertin- ja Fredrikinkadun kulmassa sijaitsevassa elokuvateatteri Alicessa. Alicessa ymmärrettiin tuon 16-v ikärajoituksen turhuus ja minun ikäisiä siellä oli suurin osa katsojista. Jossain vaiheessa tuosta elokuvateatterista taidettiin tehdä jonkun lahkon rukoushuone, mutta sen viimeisin käyttö on tainnut olla biljardisalina.
Piti oikein tarkista IMDB tietokannasta kuka näytteli Zorroa. Jotenkin muistelin, että Zorroa olisi näytellyt Errol Flynn, joka siihen aikaan oli varmaan parhaiden seikkailuelokuvien suuri ja ihailtu sankari. Mutta näyttelijåä olikin Tyrone Power, kun Errol Flynn oli kiinnitetty jo toiseen elokuvayhtiöön. Tyrone Power oli myös monessa sankariroolissa, vaikka ei ehkä aivan yhtä kuuluisa ollut kuin Errol Flynn.
Samoihin aikoihin ilmestyi Zorron seikkailuja lehden muodossa ei siis sarjakuvana. Mutta vaikka kovasti pidinkin Zorron tarinoista pidin vielä enemmän hiukan vähemmän tunnetuksi jääneestä samankaltaisesta sankarista El Coyotesta, mikä myös ilmestyi lyhytromaaneina lehtenä. En enää muista tarkkaan miksi pidin El Coyotesta enemmän kuin Zorrosta.
Sitten kun aloin eilen yöllä muistella alkoi palautua kaikkia mutakin sankareita mieleeni. Moni minun ikäisistä piti Tarzan kirjoista ja elokuvista. Minä yritin lukea Tarzan kirjoja mutta en koskaa päässyt niiden makuun vaikka muuten ahmin nuorten seikkailu- ja villin lännen kirjoja. Tarzan elokuvia kävin katsomassa tuossa samaisessa elokuvateatteri Alicessa.
Sarjakuvista pidin erityisesti Apu lehden Taika Jim hahmosta. Hän osasi hypnotisoida ja oli muutenkin habitukseltaan huoliteltu keikari. Minuun teki jo siihen aikaan vaikutuksen eräänlainen tyylikkyys. Ehkä siksi lannevaatteeseen verhoutunut Tarzan ei vedonnut minuun. Mustanaamio taas jotenkin viehätti minua.
Villin lännen sarjakuvat olivat suosittuja. isoäitini taisi tilata minulle Aku Ankan lisäksi Pecos Billin ja Tex Willerin. Muita Villin lännen sankareita olivat cowboyt Hopalong Cassidy ja Tom Mix, joka oli oikea näyttelijä. mutta minun muistikuvani mukaan hänestöäkin oli Suomessa yritetty tehdä joku lyhytikäinen sarjakuvasankari.
Hieno lahja oli kun yhtenä vuonna sain syntymäpäivälahjaksi oikean cowboy asun - leveälahkeiset housut ja hienot liivit. Isän vanhasta huopahatusta tehtiin kostuttamalla ja venyttämällä cowboy hattu. Asu oli hieno, sillä se oli jostain oopperan puvustosta poistettu ja äitini oli sen saanut käsittääkseni tätini mieheltä, joka oli siihen aikaan Suomalaisen oopperan balettimestari. Sitä piti hiukan pienentääminua varten.
Kirjastosta lainaamieni Viisikko ja Biggles kirjojen lisäksi luin myös Korkeajännitys sarjan sarjakuvalehtiä. Aluksi niissä oli hyvin monipuolisia ja jännittåäviä seikkailuja mutta sitten ne alkoivat olla lähes joka numerossa hävittäjälentäjä Battler Brittonin seikkailuja ja taisteluja toisessa maailmansodassa saksalaisia vastaan en oikein jaksanut enää niitä seurata. Oli kai siellä jotain muutakin mutta pelkkiä sotajuttuja kuitenkin. Ehkä pieni sivari minussa oli jo silloin herännyt :)
Nyt en kirjoittanut Pekka Töpöhännästä tai Peppi Pitkätossusta, sillä ne olivat jo nuorempien aikojen lukemisia.ja ihan pakko mainita tässä kirjasarja, joka oli ensimmäinen itse omin voimin lukemani eli Hipsuvarpaan seikkailut, jossa sarjassa oli useita Hipsuvarvas kirjoja.
Sellaista tänään 69-vuotissyntymäpäivänä..
Tämä muistelo tuli mieleeni kun eilen illalla katsoin televisiosta 2000-luvulla filmattua Zorro elokuvaa.
Kun olin alaikäinen, ehkä 12-13 vuotias kävin katsomassa alle 16v lapsilta kiellettyjä Zorro elokuvia. Niitä näytettiin usein Helsingissä Iso Roobertin- ja Fredrikinkadun kulmassa sijaitsevassa elokuvateatteri Alicessa. Alicessa ymmärrettiin tuon 16-v ikärajoituksen turhuus ja minun ikäisiä siellä oli suurin osa katsojista. Jossain vaiheessa tuosta elokuvateatterista taidettiin tehdä jonkun lahkon rukoushuone, mutta sen viimeisin käyttö on tainnut olla biljardisalina.
Piti oikein tarkista IMDB tietokannasta kuka näytteli Zorroa. Jotenkin muistelin, että Zorroa olisi näytellyt Errol Flynn, joka siihen aikaan oli varmaan parhaiden seikkailuelokuvien suuri ja ihailtu sankari. Mutta näyttelijåä olikin Tyrone Power, kun Errol Flynn oli kiinnitetty jo toiseen elokuvayhtiöön. Tyrone Power oli myös monessa sankariroolissa, vaikka ei ehkä aivan yhtä kuuluisa ollut kuin Errol Flynn.
Samoihin aikoihin ilmestyi Zorron seikkailuja lehden muodossa ei siis sarjakuvana. Mutta vaikka kovasti pidinkin Zorron tarinoista pidin vielä enemmän hiukan vähemmän tunnetuksi jääneestä samankaltaisesta sankarista El Coyotesta, mikä myös ilmestyi lyhytromaaneina lehtenä. En enää muista tarkkaan miksi pidin El Coyotesta enemmän kuin Zorrosta.
Sitten kun aloin eilen yöllä muistella alkoi palautua kaikkia mutakin sankareita mieleeni. Moni minun ikäisistä piti Tarzan kirjoista ja elokuvista. Minä yritin lukea Tarzan kirjoja mutta en koskaa päässyt niiden makuun vaikka muuten ahmin nuorten seikkailu- ja villin lännen kirjoja. Tarzan elokuvia kävin katsomassa tuossa samaisessa elokuvateatteri Alicessa.
Sarjakuvista pidin erityisesti Apu lehden Taika Jim hahmosta. Hän osasi hypnotisoida ja oli muutenkin habitukseltaan huoliteltu keikari. Minuun teki jo siihen aikaan vaikutuksen eräänlainen tyylikkyys. Ehkä siksi lannevaatteeseen verhoutunut Tarzan ei vedonnut minuun. Mustanaamio taas jotenkin viehätti minua.
Villin lännen sarjakuvat olivat suosittuja. isoäitini taisi tilata minulle Aku Ankan lisäksi Pecos Billin ja Tex Willerin. Muita Villin lännen sankareita olivat cowboyt Hopalong Cassidy ja Tom Mix, joka oli oikea näyttelijä. mutta minun muistikuvani mukaan hänestöäkin oli Suomessa yritetty tehdä joku lyhytikäinen sarjakuvasankari.
Hieno lahja oli kun yhtenä vuonna sain syntymäpäivälahjaksi oikean cowboy asun - leveälahkeiset housut ja hienot liivit. Isän vanhasta huopahatusta tehtiin kostuttamalla ja venyttämällä cowboy hattu. Asu oli hieno, sillä se oli jostain oopperan puvustosta poistettu ja äitini oli sen saanut käsittääkseni tätini mieheltä, joka oli siihen aikaan Suomalaisen oopperan balettimestari. Sitä piti hiukan pienentääminua varten.
Kirjastosta lainaamieni Viisikko ja Biggles kirjojen lisäksi luin myös Korkeajännitys sarjan sarjakuvalehtiä. Aluksi niissä oli hyvin monipuolisia ja jännittåäviä seikkailuja mutta sitten ne alkoivat olla lähes joka numerossa hävittäjälentäjä Battler Brittonin seikkailuja ja taisteluja toisessa maailmansodassa saksalaisia vastaan en oikein jaksanut enää niitä seurata. Oli kai siellä jotain muutakin mutta pelkkiä sotajuttuja kuitenkin. Ehkä pieni sivari minussa oli jo silloin herännyt :)
Nyt en kirjoittanut Pekka Töpöhännästä tai Peppi Pitkätossusta, sillä ne olivat jo nuorempien aikojen lukemisia.ja ihan pakko mainita tässä kirjasarja, joka oli ensimmäinen itse omin voimin lukemani eli Hipsuvarpaan seikkailut, jossa sarjassa oli useita Hipsuvarvas kirjoja.
Sellaista tänään 69-vuotissyntymäpäivänä..
11.6.2014
Laillisuuden lumevalvonnan uusi Suomen ennätys
Eduskunnan oikeusasiamies luovutti eduskunnalle vuosikertomuksensa eilen tiistaina 10.06.2014. Se on aika huvittavaa luettavaa. Sen sisältö on tarkkaan harkittu, jotta näyttäisi jotenkin siltä, että eduskunnan oikeusasiamies oikeasti valvoisi, että laillisuutta noudatettaisiin virkatoimissa.
Käsittelyn alla olevien kantelujen määrä kohosi uuteen ennätykseen eli yli 5500 kanteluun. Nousua edelliseen ennätykseen.lähes 800 kantelua.
Vuoden aikana ratkaistiin 5762 kantelua. Tiedotteessa kerrotaan häveliäästi, että vuoden aikana noin 16% kanteluista ja oikeusasiamiehen omista aloitteista (alotteiden määrää ei ole kerrottu tiedotteessa) johti toimenpiteeseen.
Eli melkein 5000 kantelua antaa kansalaiselle vastauksen 'ei anna aihetta toimenpiteeseen'. Joku aikaisemmista eduskunnan oikeusasiamiehistä muistaakseni lausuikin jossain, että pääasiassa häiriintyneet kansalaiset tehtailevat niitä kanteluja.
Niille, jotka eivät tiedä niin kantelun "tutkinta" on usein sellainen, että kantelun kohteelta, joka siis on aina virkamies, pyydetään selvitystä onko hän syyllistynyt lainvastaiseen menettelyyn. vastaus on tietenkin sellainen, että kantelun kohde kertoo, ettei hän ole toiminut lainvastaisesti. Johtopäätöksenä eduskunnan oikeusasiamies toteaakin noissa 5000 tapauksessa vuodessa useimmiten jotenkin siihen tyyliin, ettei saatujen selvitysten perusteella hänellä ole aihetta toimenpiteisiin. Joskus korostetaan, että virkamiehen antama selvitys tehdään virkavastuulla ja se on siksi jotenkin uskottavampi kuin (häiriintyneen?) kansalaisen.
Noissa 16% tapauksia 'toimenpide' on eduskunnan oikeusasiamiehen mielipide tai käsitys, huomautus vastaisen varalle tai jotain käytännössä yhtä merkityksetöntä. Sama virkamies saattaa aivan vapaasti tehdä samaa joka vuosi, meidän maallikkojen mielestä laittomuutta. Eikä niistä tehdä mitään merkintää virkamiehen tietoihin. Virkasyytteitä nostetaan äärimmäisen harvoin, saattaa mennä useampi vuosi ilman eduskunnan oikeusasiamiehen määräämää virkasyytteitä. Eduskunnan oikeusasiamiehet väittävät säännöllisesti kuina heidän käsityksensäkin muka otettaisiin virkakunnassa vakavasti ja se koettaisiin häpeällisenä. Höpö höpö. Niille jopa nauretaan ja juuri tuon vuoksi jotkut virkamiehet suorastaan yltyvät laittomuuksien viljelyssä kun ei niistä käytännössä joudu vastuuseen. Harva kansanedustaja tekee mitään vaikka tuntee asioiden todellisen laidan koska sillä vaarantaisi oman asemansa omassa puolueessaan tai eduskuntaryhmässä. Voinkin melkein yhden käden sormilla luetella niitä kansanedustajia, jotka yrittävät tai ovat yrittäneet joskus edes näön vuoksi tehdä jotain.
Itse muistan palkanneeni joskus 1980-luvulla asianajajan tekemään eräästä minua virkamiesten toimesta kohdanneesta vääryydestä. Kun eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu tuli asianajajalleni niin siinä oli sanottu, että ne ja ne virkamiehet eivät olleet menetelleet lainvastaisesti. Asianajajani ihmetteli asiaa, mutta valitti ettei asialle ole enää tehtävissä mitään.
Surin ja jopa itkin päätöstä vääryytenä muutaman viikon ajan.
Mutta sitten yhtäkkiä älysin. Eihän siinä sanottu edes, että ne ja ne virkamiehet olivat menetelleet lainmukaisesti!
Heureka! Minäkin olin useita viikkoja tulkinnut, että "ei lainvastaisesti" tarkoittaisi samaa kuin "lainmukaisesti" . Soitin eräälle tutulle kirjailijalle, joka hallitsi äidinkielen ja hän hämmästeli samaa asiaa. Sitten soitin asianajajalleni ja kerroin havainnostani. Silloin hän yhtäkkiä muistikin, miten eduskunnan oikeusasiamies oli joskus ollut pitämässä koulutuspäiviä Demlan (vasemmistohenkinen Demokraattiset lakimiehet). Siellä hän oli maininnut, että on paljon sellaisia kantelutapauksia jotka ovat tavallaan eräänlaisella harmaalla vyöhykkeellä..Siksi silloin kirjoitetaan, että "ei ole menetelty lainvastaisesti" kun ei voida sanoa, että 'olisi toimittu lainmukaisesti'. Ja sillä siis tarkoitetaan ettei ole menetelty niin lainvastaisesti että eduskunnan oikeusasiamiehen pitäisi puuttua asiaan.
Minä olen jo vuosia puhunut tuollaisesta verbaaliakrobatiana. Sen sijaan, että kirjoitettaisiin kunnollista suomenkieltä konstaillaan sanoilla ja käsitteillä. Myöhemmin selostin tuota verbaaliakrobatiaksi nimittämääni havaintoa monille toimittajille ja he hämmästyivät miten tuollaisenkin lauseen 'ei lainvastaisesti' hyväkin äidinkielen taitaja tulkitsee tarkoittavan lainmukaisesti sen tarkemmin sitä ilmaisua miettimättä. Minultakin meni kymmeniä lukukertoja ennen kuin älysin eron. Myöhemmin olen havainnut lakimiesten lisäksi myös poliisien ansiokkaasti käyttävän samanlaisia kikkoja kirjallisissa töissään.
Ehkä tämä kirjoitus hiukan selittää piruilevaksi muotoiltua otsikkoa.
Käsittelyn alla olevien kantelujen määrä kohosi uuteen ennätykseen eli yli 5500 kanteluun. Nousua edelliseen ennätykseen.lähes 800 kantelua.
Vuoden aikana ratkaistiin 5762 kantelua. Tiedotteessa kerrotaan häveliäästi, että vuoden aikana noin 16% kanteluista ja oikeusasiamiehen omista aloitteista (alotteiden määrää ei ole kerrottu tiedotteessa) johti toimenpiteeseen.
Eli melkein 5000 kantelua antaa kansalaiselle vastauksen 'ei anna aihetta toimenpiteeseen'. Joku aikaisemmista eduskunnan oikeusasiamiehistä muistaakseni lausuikin jossain, että pääasiassa häiriintyneet kansalaiset tehtailevat niitä kanteluja.
Niille, jotka eivät tiedä niin kantelun "tutkinta" on usein sellainen, että kantelun kohteelta, joka siis on aina virkamies, pyydetään selvitystä onko hän syyllistynyt lainvastaiseen menettelyyn. vastaus on tietenkin sellainen, että kantelun kohde kertoo, ettei hän ole toiminut lainvastaisesti. Johtopäätöksenä eduskunnan oikeusasiamies toteaakin noissa 5000 tapauksessa vuodessa useimmiten jotenkin siihen tyyliin, ettei saatujen selvitysten perusteella hänellä ole aihetta toimenpiteisiin. Joskus korostetaan, että virkamiehen antama selvitys tehdään virkavastuulla ja se on siksi jotenkin uskottavampi kuin (häiriintyneen?) kansalaisen.
Noissa 16% tapauksia 'toimenpide' on eduskunnan oikeusasiamiehen mielipide tai käsitys, huomautus vastaisen varalle tai jotain käytännössä yhtä merkityksetöntä. Sama virkamies saattaa aivan vapaasti tehdä samaa joka vuosi, meidän maallikkojen mielestä laittomuutta. Eikä niistä tehdä mitään merkintää virkamiehen tietoihin. Virkasyytteitä nostetaan äärimmäisen harvoin, saattaa mennä useampi vuosi ilman eduskunnan oikeusasiamiehen määräämää virkasyytteitä. Eduskunnan oikeusasiamiehet väittävät säännöllisesti kuina heidän käsityksensäkin muka otettaisiin virkakunnassa vakavasti ja se koettaisiin häpeällisenä. Höpö höpö. Niille jopa nauretaan ja juuri tuon vuoksi jotkut virkamiehet suorastaan yltyvät laittomuuksien viljelyssä kun ei niistä käytännössä joudu vastuuseen. Harva kansanedustaja tekee mitään vaikka tuntee asioiden todellisen laidan koska sillä vaarantaisi oman asemansa omassa puolueessaan tai eduskuntaryhmässä. Voinkin melkein yhden käden sormilla luetella niitä kansanedustajia, jotka yrittävät tai ovat yrittäneet joskus edes näön vuoksi tehdä jotain.
Itse muistan palkanneeni joskus 1980-luvulla asianajajan tekemään eräästä minua virkamiesten toimesta kohdanneesta vääryydestä. Kun eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu tuli asianajajalleni niin siinä oli sanottu, että ne ja ne virkamiehet eivät olleet menetelleet lainvastaisesti. Asianajajani ihmetteli asiaa, mutta valitti ettei asialle ole enää tehtävissä mitään.
Surin ja jopa itkin päätöstä vääryytenä muutaman viikon ajan.
Mutta sitten yhtäkkiä älysin. Eihän siinä sanottu edes, että ne ja ne virkamiehet olivat menetelleet lainmukaisesti!
Heureka! Minäkin olin useita viikkoja tulkinnut, että "ei lainvastaisesti" tarkoittaisi samaa kuin "lainmukaisesti" . Soitin eräälle tutulle kirjailijalle, joka hallitsi äidinkielen ja hän hämmästeli samaa asiaa. Sitten soitin asianajajalleni ja kerroin havainnostani. Silloin hän yhtäkkiä muistikin, miten eduskunnan oikeusasiamies oli joskus ollut pitämässä koulutuspäiviä Demlan (vasemmistohenkinen Demokraattiset lakimiehet). Siellä hän oli maininnut, että on paljon sellaisia kantelutapauksia jotka ovat tavallaan eräänlaisella harmaalla vyöhykkeellä..Siksi silloin kirjoitetaan, että "ei ole menetelty lainvastaisesti" kun ei voida sanoa, että 'olisi toimittu lainmukaisesti'. Ja sillä siis tarkoitetaan ettei ole menetelty niin lainvastaisesti että eduskunnan oikeusasiamiehen pitäisi puuttua asiaan.
Minä olen jo vuosia puhunut tuollaisesta verbaaliakrobatiana. Sen sijaan, että kirjoitettaisiin kunnollista suomenkieltä konstaillaan sanoilla ja käsitteillä. Myöhemmin selostin tuota verbaaliakrobatiaksi nimittämääni havaintoa monille toimittajille ja he hämmästyivät miten tuollaisenkin lauseen 'ei lainvastaisesti' hyväkin äidinkielen taitaja tulkitsee tarkoittavan lainmukaisesti sen tarkemmin sitä ilmaisua miettimättä. Minultakin meni kymmeniä lukukertoja ennen kuin älysin eron. Myöhemmin olen havainnut lakimiesten lisäksi myös poliisien ansiokkaasti käyttävän samanlaisia kikkoja kirjallisissa töissään.
Ehkä tämä kirjoitus hiukan selittää piruilevaksi muotoiltua otsikkoa.
10.6.2014
Venäjän asiantuntijoita
Viime vuosina olen suurella ilolla seurannut kahden Venäjä-asiantuntijan esiintymistä julkisuudessa. Toinen on venäläisten suuresti rakastama suomalainen Venäjällä opiskellut näyttelijä Ville Haapasalo.
Toinen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen. Ehkä vähemmin julkisuudessa mutta hänen blogikirjoituksensa ovat asiasisällöltään todellisen Venäjä-tietäjän.
Miehillä on hyvin erilaiset profiilit. Mutta molempien asenteesta huokuu venäläisten ymmärtäminen ja hyväksyminen.Professori on silti hillitympi kuin näyttelijä.
Miksi venäläiset rakastavat Ville Haapasaloa? Ville tykkää venäläisistä. Kyllä sen venäläisetkin aistivat. Hänen kritiikkinsäkin hyväksytään, kun sen sanoo ystävä. Jos tavallinen keskivertosuomalainen menisi sanomaan venäläisille samoja arvosteluja mitä Villen sanomana pidetään osuvana mutta jonkun muun sanomana sanojaa pidettäisiin vihamielisenä. Kauppaakin venäläiset haluavat tehdä ystävien kanssa mutta silti aina muistaen asiallisen hinta-laatu-suhteen..
Timo Vihavaisen blogia luen mielenkiinnolla, koska siellä on paljon ainakin minulle täysin uutta tietoa. Historiasta ja kulttuurista ja miksei joskus politiikastakin.
Luen paraikaa Ville Haapasalon elämänkertaa, jonka on kirjaksi kirjannut Kauko Röyhkä. Kirja on melkoinen seikkailutarina ja Venäjän olot tuntien hyvin uskottava.
Villen Venäjältä Yleisradiolle tekemät tv-elokuvat ovat olleet loistavia. Puhuessaan sujuvasti venäjää ilman minkäänlaista ulkomaalaisen korostusta Ville tuntuu pääsevän venäläisten kanssa samalle aaltopituudelle hyvin vaivattomasti. Hän osaa kaiken tarvittavan venäläisten tapakulttuurista ja on paras suomalaisuutta edustava henkilö mitä mitä voin ajatella esiintyvän Venäjällä.
Toisaalta minusta tuntuu myös, että hän on aika hyvä Venäjän myyntimies Suomessa. Hänen puheistaan ja asenteistaan paljastuu selvästi ettei hän ole Venäjä-rakkaudessaan sokea, jos näin voi ilmaista. Ei suomalaiset kuitenkaan uskoisi pelkkä hurmoshenkistä kehumista.
Minä olen suuri Ville Haapasalon ja Timo Vihavaisen ihailija. Molemmat loistavia Venäjän tuntijoita.
Toinen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen. Ehkä vähemmin julkisuudessa mutta hänen blogikirjoituksensa ovat asiasisällöltään todellisen Venäjä-tietäjän.
Miehillä on hyvin erilaiset profiilit. Mutta molempien asenteesta huokuu venäläisten ymmärtäminen ja hyväksyminen.Professori on silti hillitympi kuin näyttelijä.
Miksi venäläiset rakastavat Ville Haapasaloa? Ville tykkää venäläisistä. Kyllä sen venäläisetkin aistivat. Hänen kritiikkinsäkin hyväksytään, kun sen sanoo ystävä. Jos tavallinen keskivertosuomalainen menisi sanomaan venäläisille samoja arvosteluja mitä Villen sanomana pidetään osuvana mutta jonkun muun sanomana sanojaa pidettäisiin vihamielisenä. Kauppaakin venäläiset haluavat tehdä ystävien kanssa mutta silti aina muistaen asiallisen hinta-laatu-suhteen..
Timo Vihavaisen blogia luen mielenkiinnolla, koska siellä on paljon ainakin minulle täysin uutta tietoa. Historiasta ja kulttuurista ja miksei joskus politiikastakin.
Luen paraikaa Ville Haapasalon elämänkertaa, jonka on kirjaksi kirjannut Kauko Röyhkä. Kirja on melkoinen seikkailutarina ja Venäjän olot tuntien hyvin uskottava.
Villen Venäjältä Yleisradiolle tekemät tv-elokuvat ovat olleet loistavia. Puhuessaan sujuvasti venäjää ilman minkäänlaista ulkomaalaisen korostusta Ville tuntuu pääsevän venäläisten kanssa samalle aaltopituudelle hyvin vaivattomasti. Hän osaa kaiken tarvittavan venäläisten tapakulttuurista ja on paras suomalaisuutta edustava henkilö mitä mitä voin ajatella esiintyvän Venäjällä.
Toisaalta minusta tuntuu myös, että hän on aika hyvä Venäjän myyntimies Suomessa. Hänen puheistaan ja asenteistaan paljastuu selvästi ettei hän ole Venäjä-rakkaudessaan sokea, jos näin voi ilmaista. Ei suomalaiset kuitenkaan uskoisi pelkkä hurmoshenkistä kehumista.
Minä olen suuri Ville Haapasalon ja Timo Vihavaisen ihailija. Molemmat loistavia Venäjän tuntijoita.
Työstressiunia eläkkeellä
Olen ollut eläkkeellä nyt yli 3½ vuotta. Olen alkanut nähdä painajaisunia työstä. Työssä ollessani en yleensä nähnyt mitään työhön liittyviä painajaisunia. Pahimmat painajaisunet työssä ollessani olivat erilaiset myöhästymiset. Myöhästyin lentokoneesta,. junasta, bussista ja milloin mistäkin. Vaikka kuinka juoksin niin jalat olivat kuin tervassa enkä koskaan päässyt riittävän nopeasti.
Nyt kun olen ollut jo pidempään eläkkeellä olen alkanut nähdä työhön liittyviä painajaisunia. Joku työ oli tekemättä, tai en ollut tehnyt sitä riittävän hyvin enkä ollut tuloksiini tyytyväinen. Ja työ oli jotain muuta kuin oma ammattini IT asiantuntijana oikeasti oli.
Olen yrittänt miettiä mistä tuollaiset työhön liittyvät painajaiset voivat johtua vaikka olen ollut todella jo 3½ vuotta eläkkeellä.
Onneksi minulla on edelleen kohtuullisen hyvä unen lahjat. Jos herään tuollaiseen painajaiseen nousen ylös, saatan juoda vesilasin, käydä vessassa ja sitten menen takaisin nukkumaan. Eikä se painajaisuni enää jatku tai muutenkaan minua vaivaa. Ja nukahdan hetken kuluttua uudestaan. Mutta silti tuo työhön kytkeytyminen jäi ihmetyttämään.
Nyt kun olen ollut jo pidempään eläkkeellä olen alkanut nähdä työhön liittyviä painajaisunia. Joku työ oli tekemättä, tai en ollut tehnyt sitä riittävän hyvin enkä ollut tuloksiini tyytyväinen. Ja työ oli jotain muuta kuin oma ammattini IT asiantuntijana oikeasti oli.
Olen yrittänt miettiä mistä tuollaiset työhön liittyvät painajaiset voivat johtua vaikka olen ollut todella jo 3½ vuotta eläkkeellä.
Onneksi minulla on edelleen kohtuullisen hyvä unen lahjat. Jos herään tuollaiseen painajaiseen nousen ylös, saatan juoda vesilasin, käydä vessassa ja sitten menen takaisin nukkumaan. Eikä se painajaisuni enää jatku tai muutenkaan minua vaivaa. Ja nukahdan hetken kuluttua uudestaan. Mutta silti tuo työhön kytkeytyminen jäi ihmetyttämään.
9.6.2014
Feminismiä kaikille
Olen itse ollut aikoinaan Vihreissä useita vuosia. Kirjavaa porukka oli Vihreissä silloinkin, mutta Heidi Hautalan puheenjohdolla puolue onnistui useimmiten saavuttamaan jollain tavoin kaikkia tyydyttävän yhteisymmärryksen. Puheenjohtajana Heidi oli taitava kaitsemaan niin epähomogeenista laumaa kuin Vihreät olivat ja ovat ilmeisesti edelleen.
Minä havaitsin silloin ettei minusta ole politiikkaan. Liike-elämä on rehdimpää eikä joku ole koko ajan vaanimassa selkäsi takana milloin, kuvainnolliset sanoen, pääsee puukottamaan sinua takaapäin lapaluiden väliin.
Luin nyt jälkeenpäin Vihreiden puoluekokouksessa pidettyjä linjapuheita. Erityisesti kiinnitin huomiota erilaisiin feminismijulistuksiin. Niissä julistuksissa yritettiin esittää, että feminismi on vain toinen nimitys tasa-arvolle. Hiukan minua on feminismipuheissa ihmetyttänyt, että jyrkimpiä feministipuheita esittävät usein julkilesbot.
Minä olen vapaamielinen ja ymmärtäväinen eikä minua ole koskaan vaivannut ei homo- eikä lesbofobia. Minusta on muutenkin ihmisten yksityisasia mitä he makuuhuoneissaan tekevät. Minulla on ollut paljon hyviä homo- ja lesbotuttuja ja työtovereita.
Mutta ymmärsin, että tuon tasa-arvovaatimuksen nimissä oltiin vaatimassa yhteiskunnan tukemia hedelmöityshoitoja kaikille naisille sukupuolisesta suuntautumisesta ja perhesuhteista riippumatta ja perusteluna nimenomaan vaadittu tasa-arvo verrattaessa heterosuhteisiin. Eli näin saisivat naisparit 'omia lapsia' ilman iljettäviä miehiä - no se pakastesperma kai olisi pakko hyväksyä miehiltä. Kaikki tämä tietenkin sen lisäksi, että näille pareille suodaan myös täysi adoptio-oikeus eikä pelkkä perheen sisäinen adoptio.
Jäin vakavasti miettimään noita tasa-arvojulistuksia. Eikös nyt tuolla samalla tasa-arvoargumentilla pitäisi kahden homomiehenkin saada hedelmöityshoitoja, että he saisivat yhdessä lapsia aivan kuten lesboparitkin. En tunne tekniikkaa mutta varmaan munasolupankkejakin voisi perustaa. Ja muistan jossain tv-ohjelmassa olleen vatsapeitteissä vauvaa odottavan miehen. Spermahan saataisiin tässä tapauksessa taas omasta takaa.
Ai mitä? Eikö käykään? Mitenkäs sen absoluuttisen tarkkaan mitattavan tasa-arvon kanssa käy? Vai pitäisikö tässä naisten saada käyttää luonnon heille suomaa etuoikeutta omistaa kohtu. Naispari peräti kaksi kappaletta. Nyt yhtäkkiä varmaan protestoidaan, ettei se nyt näin käy. Ei kai luonto ole näin tarkoittanut.
Niin, ei kai luonto ole tarkoittanut kahta naistakaan lisääntymään. Miksei sitä samaa oikeutta tasa-arvon nimissä suotaisi myös miehille?
Piruiluahan tämä koko kirjoitus on. Ainakin minua tuntevat ymmärtävät sen.
Minä havaitsin silloin ettei minusta ole politiikkaan. Liike-elämä on rehdimpää eikä joku ole koko ajan vaanimassa selkäsi takana milloin, kuvainnolliset sanoen, pääsee puukottamaan sinua takaapäin lapaluiden väliin.
Luin nyt jälkeenpäin Vihreiden puoluekokouksessa pidettyjä linjapuheita. Erityisesti kiinnitin huomiota erilaisiin feminismijulistuksiin. Niissä julistuksissa yritettiin esittää, että feminismi on vain toinen nimitys tasa-arvolle. Hiukan minua on feminismipuheissa ihmetyttänyt, että jyrkimpiä feministipuheita esittävät usein julkilesbot.
Minä olen vapaamielinen ja ymmärtäväinen eikä minua ole koskaan vaivannut ei homo- eikä lesbofobia. Minusta on muutenkin ihmisten yksityisasia mitä he makuuhuoneissaan tekevät. Minulla on ollut paljon hyviä homo- ja lesbotuttuja ja työtovereita.
Mutta ymmärsin, että tuon tasa-arvovaatimuksen nimissä oltiin vaatimassa yhteiskunnan tukemia hedelmöityshoitoja kaikille naisille sukupuolisesta suuntautumisesta ja perhesuhteista riippumatta ja perusteluna nimenomaan vaadittu tasa-arvo verrattaessa heterosuhteisiin. Eli näin saisivat naisparit 'omia lapsia' ilman iljettäviä miehiä - no se pakastesperma kai olisi pakko hyväksyä miehiltä. Kaikki tämä tietenkin sen lisäksi, että näille pareille suodaan myös täysi adoptio-oikeus eikä pelkkä perheen sisäinen adoptio.
Jäin vakavasti miettimään noita tasa-arvojulistuksia. Eikös nyt tuolla samalla tasa-arvoargumentilla pitäisi kahden homomiehenkin saada hedelmöityshoitoja, että he saisivat yhdessä lapsia aivan kuten lesboparitkin. En tunne tekniikkaa mutta varmaan munasolupankkejakin voisi perustaa. Ja muistan jossain tv-ohjelmassa olleen vatsapeitteissä vauvaa odottavan miehen. Spermahan saataisiin tässä tapauksessa taas omasta takaa.
Ai mitä? Eikö käykään? Mitenkäs sen absoluuttisen tarkkaan mitattavan tasa-arvon kanssa käy? Vai pitäisikö tässä naisten saada käyttää luonnon heille suomaa etuoikeutta omistaa kohtu. Naispari peräti kaksi kappaletta. Nyt yhtäkkiä varmaan protestoidaan, ettei se nyt näin käy. Ei kai luonto ole näin tarkoittanut.
Niin, ei kai luonto ole tarkoittanut kahta naistakaan lisääntymään. Miksei sitä samaa oikeutta tasa-arvon nimissä suotaisi myös miehille?
Piruiluahan tämä koko kirjoitus on. Ainakin minua tuntevat ymmärtävät sen.
Vantaa lentokenttä
Käyn useita kertoja vuodessa Vantaan lentokentällä. Useimmiten joko viemässä tai hakemassa paljon matkustavia ja ulkomailla asuvia lapsiani.
Luin muutama viikko jostain iltapäivälehdestä suomalaisen paljon maailman lentokenttiä nähneen stuertin arvostelun Vantaan lentokentästä. Hänen arvionsa olikin, että se on yksi maailman huonoimmista kentistä. Yksi asia minkä hän mainitsi oli, että kentällä on erittäin runsaasti ruoka- ja juontimahdollisuuksia. Sitä hän ei suoraan sanonut näkikö hän sen myönteisenä vai kielteisenä puolena.
Viime perjantaina istuin hetken aikaa juomassa virvokkeita kun oli hyvin lämmintä. Tyttäreni ihmetteli Nouvelle kivennäisveden hurjaa hintaa paikallisessa kahvilassa. Lisäksi kun kierto oli nopeaa oli pienissä pöydissä jatkuvasti edellisten asiakkaiden ruokailuvälineet ja puoliksi syömättä jätettyjä ruoan tähteitä.
Vaikka en olutta juokaan kiinnitin huomiota tavallisen Lapin Kulta hanaoluen hintaan. Oluen hinta oli 9,5 €. En ole moiseen hintaan törmännyt edes helsinkiläisissä luksusravintoloissa. Ja kyse lentokentällä oli sentään vain anniskeluoikeuksin varustetusta itsepalvelukahvilasta.
Jäin kotimatkalla ajaessani miettimään johtuuko kiskurihinnat lentokentän omistavan Finavian kiskurimaisista vuokrista vai tekevätkö paikalliset yritykset huipputuloksia.
Joskus aikaisemmin valitin, että lentokentällä on kaikki aikaisemmat maksuttomat yleisölle tarkoitetut istuinpaikat poistettu ja korvattu erilaisten ravintoloiden ja kahviloiden tuoleilla ja penkeillä. Nyt oli sentään muutama maksuton penkki palautettu syrjemmälle.
Kun tulimme parkkipaikalta terminaalin puolelle 1. kerroksessa niin 2. kerrokseen on liukuportaiden kaltainen kävelyhihna. Ylöspäin menevä hihna on ollut nyt melkein joka kerta kun käyn lentokentällä epäkunnossa. Alaspäiin menevä hihna toimii, mutta se onkin matkalaukkujenkin kanssa kevyttä kun se liikkuu alaspäin.
Vielä yksi purnauksen aihe. Kansainvälisillä lentokentillä on eri terminaalien välissä olevilla käytävillä sähköllä liikkuvat kävelyluiskat helpottamassa ja nopeuttamassa liikkumista. Eihän meillä sellaisia ole vaikka kuinka hieno kenttä on olevinaan. Ja terninaalien väli on sentään jotain melkein kilometrin luokkaa.
Pisteenä ii:n päälle ihan järjetön fiasko. Lentokentällä ei näyttäisi missään olevan invapaikkoja autolla tuleville liikuntarajoitteisille. Vaan invalidien on käytettävä muiden kanssa samoja paikkoja. Jostain parkkipaikkatoimistosta, joka on 1. ja 2. terminaalien välissä mahdollisimman kaukana pitäisi voida käydä invamerkin kanssa hakemassa maksuttomaan pysäköintiin ja parkkipaikalta poistumiseen oikeuttavan lipukkeen. Edellisellä kerralla kun lähetin poikani hakemaan hän sai sen mutta nyt ei sellaista suostuttu antamaan hänelle vaan kehotettiin ulosmenoportilta soittamaan niin tulevat jotenkin tarkistamaan ulospääsyn (?????). Jotenkin ymmärsin, että minun olisi itse huonosti liikkuvana pitänyt jaksaa juosta n 1,5 km sinne parkkitoimistoon ja takaisin. Aikaisemmin löysin ohjeet sentään Finavian Vantaan lentoaseman nettisivustolta mutta eipä niitäkään ole enää. Ehkä tarkoitus on, että invaparkkimerkin omistavatkin maksavat lentoaseman parkkialueen premium hinnat.
Tällainen on lentokenttä joka jotenkin yrittää profiloida itseään korkealuokkaiseksi kansainväliseksi lentokentäksi.
Luin muutama viikko jostain iltapäivälehdestä suomalaisen paljon maailman lentokenttiä nähneen stuertin arvostelun Vantaan lentokentästä. Hänen arvionsa olikin, että se on yksi maailman huonoimmista kentistä. Yksi asia minkä hän mainitsi oli, että kentällä on erittäin runsaasti ruoka- ja juontimahdollisuuksia. Sitä hän ei suoraan sanonut näkikö hän sen myönteisenä vai kielteisenä puolena.
Viime perjantaina istuin hetken aikaa juomassa virvokkeita kun oli hyvin lämmintä. Tyttäreni ihmetteli Nouvelle kivennäisveden hurjaa hintaa paikallisessa kahvilassa. Lisäksi kun kierto oli nopeaa oli pienissä pöydissä jatkuvasti edellisten asiakkaiden ruokailuvälineet ja puoliksi syömättä jätettyjä ruoan tähteitä.
Vaikka en olutta juokaan kiinnitin huomiota tavallisen Lapin Kulta hanaoluen hintaan. Oluen hinta oli 9,5 €. En ole moiseen hintaan törmännyt edes helsinkiläisissä luksusravintoloissa. Ja kyse lentokentällä oli sentään vain anniskeluoikeuksin varustetusta itsepalvelukahvilasta.
Jäin kotimatkalla ajaessani miettimään johtuuko kiskurihinnat lentokentän omistavan Finavian kiskurimaisista vuokrista vai tekevätkö paikalliset yritykset huipputuloksia.
Joskus aikaisemmin valitin, että lentokentällä on kaikki aikaisemmat maksuttomat yleisölle tarkoitetut istuinpaikat poistettu ja korvattu erilaisten ravintoloiden ja kahviloiden tuoleilla ja penkeillä. Nyt oli sentään muutama maksuton penkki palautettu syrjemmälle.
Kun tulimme parkkipaikalta terminaalin puolelle 1. kerroksessa niin 2. kerrokseen on liukuportaiden kaltainen kävelyhihna. Ylöspäin menevä hihna on ollut nyt melkein joka kerta kun käyn lentokentällä epäkunnossa. Alaspäiin menevä hihna toimii, mutta se onkin matkalaukkujenkin kanssa kevyttä kun se liikkuu alaspäin.
Vielä yksi purnauksen aihe. Kansainvälisillä lentokentillä on eri terminaalien välissä olevilla käytävillä sähköllä liikkuvat kävelyluiskat helpottamassa ja nopeuttamassa liikkumista. Eihän meillä sellaisia ole vaikka kuinka hieno kenttä on olevinaan. Ja terninaalien väli on sentään jotain melkein kilometrin luokkaa.
Pisteenä ii:n päälle ihan järjetön fiasko. Lentokentällä ei näyttäisi missään olevan invapaikkoja autolla tuleville liikuntarajoitteisille. Vaan invalidien on käytettävä muiden kanssa samoja paikkoja. Jostain parkkipaikkatoimistosta, joka on 1. ja 2. terminaalien välissä mahdollisimman kaukana pitäisi voida käydä invamerkin kanssa hakemassa maksuttomaan pysäköintiin ja parkkipaikalta poistumiseen oikeuttavan lipukkeen. Edellisellä kerralla kun lähetin poikani hakemaan hän sai sen mutta nyt ei sellaista suostuttu antamaan hänelle vaan kehotettiin ulosmenoportilta soittamaan niin tulevat jotenkin tarkistamaan ulospääsyn (?????). Jotenkin ymmärsin, että minun olisi itse huonosti liikkuvana pitänyt jaksaa juosta n 1,5 km sinne parkkitoimistoon ja takaisin. Aikaisemmin löysin ohjeet sentään Finavian Vantaan lentoaseman nettisivustolta mutta eipä niitäkään ole enää. Ehkä tarkoitus on, että invaparkkimerkin omistavatkin maksavat lentoaseman parkkialueen premium hinnat.
Tällainen on lentokenttä joka jotenkin yrittää profiloida itseään korkealuokkaiseksi kansainväliseksi lentokentäksi.
2.6.2014
Miksi ulkomaalaisille ilmainen opiskelu?
Olen suuresti ihmetellyt miksi meillä Suomessa kustannetaan verovaroilla esimerkiksi kiinalaisten ja nigerialaisten opiskelu. Nigerialaisten kouluttamista saattaisin ymmärtää, jos se tapahtuisi kehitysapuna. Mutta en enää kiinalaisten. Sillä maa on rikas ja pystyy kyllä kustantamaan omiensa opiskelun ulkomaillakin jos on tarpeen. Joten kuten saattaisin ymmärtää jos he olisivat EU-maan kansalaisia. Mutta esimerkiksi minun lapseni ovat maksaneet kalliita lukukausimaksuja Englannissa ja Hollannissa vaikka kyse on EU-maista. Englannissa lukukausimaksut ovat nousseet pilviin, mutta tyttäreni ehti valmistua juuri ennen suurinta nousua.
Sitä en ymmärrä miksi ulkomaalaisten lukukausimaksua vastustavat suomalaiset opiskelijat. Opiskelijoiden etujärjestö, Suomen Ylioppilaskuntien Liitto (SYL) on jyrkästi tuominnut lukukausimaksuhankkeet. Ymmärrän, jos he pelkäisivät jonkun vastavuoroisuuden menetystä. Mutta sehän on jo menetetty kun jopa toisen EU maan kansalaisilta peritään hävyttömän korkeat lukukausimaksut muualla Euroopassa.
Toinen idioottimaisuus on ettei pääse opiskelemaan haluamaansa. On tietenkin ihan totta, ettei koko kansa voi olla maistereita valkokaulusammateissa vaikka kuinka ulkomailta otettaisiin maahanmuuttajia tekemään vähemmän vaativia hommia.
Nyt voidaan ajatella darwinistisesti, että sitkeimmät ja lahjakkaimmat, jotka eivät pääse kotimaassa opiskelemaan hankkiutuvat ulkomaille muutenkin suomalaisia korkeakouluja korkeammalle rankattuihin yliopistoihin ja saavat siellä samalla bonukseksi sekä kielitaitoa että muiden kulttuurien tuntemusta ja ymmärrystä. Itse asiassa loistavaa pääomaa työuraa ajatellen.
Minun viidestä lapsestani kolme on suorittanut ulkomaisissa korkeakouluissa yhteensä 5 eri tutkintoa jos bachelor ja master lasketaan erikseen, silloin kun ne on suoritettu eri oppilaitoksissa ja eri aineissa. Ja yksi lapsista opiskelee vaativan työn ohessa vielä toisen alan master tutkintoa ja ja yksi jatkaa päätoimisesti tohtoriohjelmassa. Mutta on kaksi lastani sentään opiskellut Suomessa.
Aihe tuli mieleen kun tänään selasin Iltalehteä - ensimmäinen juttu oli tämä ja toinen oli tämä. Joiltain osin ulkomailla opiskelleet lapseni varmaan jakavat noissa lehtikirjoituksissa esitetyt kritiikit.
Kun itse arvostan koulutusta, kielitaitoa ja vieraiden kulttuurien tuntemusta ja ymmärrystä olen toisaalta oikeastaan tyytyväinen lasteni valintoihin vaikka kuinka pakkovalintoja ovat olleetkin. Jo nuorena maailmalla liikkuminen on tuonut heille sellaista itsenäisyyttä ja aloitekykyä mitä ei välttämättä olisi saanut jos olisi roikkunut opiskeluajat kotinurkissaan vanhempiensa silmälläpidon alaisena.
Eli itse asiassa saattaa olla sittenkin jopa hyvä, että yhteiskuntamme on tyly omille nuorilleen kun ei anna niitä opiskelupaikkoja noin vain. Mutta voisi ajatella veronmaksajien rahoja kun kustannamme maksuttoman koulutuksen kaikenlaisille ulkomaalaisille vaikka itse elämme jo lainavaroin.
Sitä en ymmärrä miksi ulkomaalaisten lukukausimaksua vastustavat suomalaiset opiskelijat. Opiskelijoiden etujärjestö, Suomen Ylioppilaskuntien Liitto (SYL) on jyrkästi tuominnut lukukausimaksuhankkeet. Ymmärrän, jos he pelkäisivät jonkun vastavuoroisuuden menetystä. Mutta sehän on jo menetetty kun jopa toisen EU maan kansalaisilta peritään hävyttömän korkeat lukukausimaksut muualla Euroopassa.
Toinen idioottimaisuus on ettei pääse opiskelemaan haluamaansa. On tietenkin ihan totta, ettei koko kansa voi olla maistereita valkokaulusammateissa vaikka kuinka ulkomailta otettaisiin maahanmuuttajia tekemään vähemmän vaativia hommia.
Nyt voidaan ajatella darwinistisesti, että sitkeimmät ja lahjakkaimmat, jotka eivät pääse kotimaassa opiskelemaan hankkiutuvat ulkomaille muutenkin suomalaisia korkeakouluja korkeammalle rankattuihin yliopistoihin ja saavat siellä samalla bonukseksi sekä kielitaitoa että muiden kulttuurien tuntemusta ja ymmärrystä. Itse asiassa loistavaa pääomaa työuraa ajatellen.
Minun viidestä lapsestani kolme on suorittanut ulkomaisissa korkeakouluissa yhteensä 5 eri tutkintoa jos bachelor ja master lasketaan erikseen, silloin kun ne on suoritettu eri oppilaitoksissa ja eri aineissa. Ja yksi lapsista opiskelee vaativan työn ohessa vielä toisen alan master tutkintoa ja ja yksi jatkaa päätoimisesti tohtoriohjelmassa. Mutta on kaksi lastani sentään opiskellut Suomessa.
Aihe tuli mieleen kun tänään selasin Iltalehteä - ensimmäinen juttu oli tämä ja toinen oli tämä. Joiltain osin ulkomailla opiskelleet lapseni varmaan jakavat noissa lehtikirjoituksissa esitetyt kritiikit.
Kun itse arvostan koulutusta, kielitaitoa ja vieraiden kulttuurien tuntemusta ja ymmärrystä olen toisaalta oikeastaan tyytyväinen lasteni valintoihin vaikka kuinka pakkovalintoja ovat olleetkin. Jo nuorena maailmalla liikkuminen on tuonut heille sellaista itsenäisyyttä ja aloitekykyä mitä ei välttämättä olisi saanut jos olisi roikkunut opiskeluajat kotinurkissaan vanhempiensa silmälläpidon alaisena.
Eli itse asiassa saattaa olla sittenkin jopa hyvä, että yhteiskuntamme on tyly omille nuorilleen kun ei anna niitä opiskelupaikkoja noin vain. Mutta voisi ajatella veronmaksajien rahoja kun kustannamme maksuttoman koulutuksen kaikenlaisille ulkomaalaisille vaikka itse elämme jo lainavaroin.
26.5.2014
Sekalaisia tapahtumia
Suomi ei sitten päässyt jääkiekon MM kisoissa kuin hopeasijalle. En ryhdy spekuloimaan kun en ole asiantuntija miten puolueellista tuomarien toiminta oli. Mutta kun moni asiantuntijakin on sitä mieltä, että tuomaripeli oli puolueellista minulla ei ole syytä olla uskomatta. Mutta hienon pelin pelasi Suomen joukkue. Etenkin kun ottaa huomioon, että oli nuorehkoja ja toistaiseksi aika kokemattomia pelaajia. Kyllä hopeamitalikin on loistosuoritus.
EU parlamenttivaalit on sitten pidetty. Valtakunnallinen äänestysprosentti on siivottoman pieni muistaakseni 40,9%. Asuinpaikkakunnallani Kauniaisissa äänestysprosentti oli tavanomaiseen tapaan valtakunnan korkeimpia 71%. En viitsi hehkuttaa Kauniaisten puolesta kun tiedän että Kauniaisten kehuminen jostain kumman syystä ärsyttää joitakuita ihmisiä vaikka kuinka asiaa tosiasioilla perustelisi. En minä ainakaan kuulu mihinkään kultapossukerhoon ja silti viihdyn täällä. Minun äänestämä ehdokas ei päässyt EU-parlamenttiin, mutta onneksi hänellä on kansanedustajan tehtävä eduskunnassa ettei ihan tyhjän päälle jäänyt.
Unohdin johonkin Visa korttini ja jouduin sen varmuuden vuoksi kuolettamaan.
Ehkä noin viikko puolitoista sitten aloin kuunnella autostani ajossa lähtevää kummallista laahaavaa ääntä. Aivan kuin joku paikka olisi alkanut koskettaa vasenta eturengasta. Ääni voimistui kovasti kun käännyin oikealle mutta kun ajoin suoraan tai käännyin vasemmalle ääntä ei aluksi kuulunut ollenkaan.
Aluksi kuvittelin leikkisästi, että tämä on joku salainen vihje. Kun oikealle kääntyminen oli äänekästä mutta ei vasemmalle tai suoraan ajaminen laskin leikkiä, että varmaan pitää äänestää vasemmistoa tai keskustaa vaaleissa kun oikealle kääntyminen antaa niin kovaa ja pelottavaa ääntä.
Leikki sikseen. Vanhempi poikani sanoi heti kun kerroin oireet, että todennäköisesti kyse on vasemmanpuoleisen etupyörän laakerista. Se on rikkoutumassa. Tämä auton pito on eläkeläiselle kallista mutta minkäs teet kun asuu paikassa josta on huonot kulkuyhteydet. Varasin korjaamoajan helatorstain jälkeiselle perjantaille. Toivotaan, että vika oli tuo arvioitu ja hinta pysyy arviossani.
Onneksi olen jo saanut kaikki sairastelulaskuni yli puolen vuoden ajalta maksettua.Yllättävän paljon niitä tulikin.
Eli pääsee heti maksamaan auton korjuuta. Ei sitä hyväpalkkaisessa työssä käydessäni muistanut mitä kaikki maksaa. Alussahan minä eläkkeelle jäätyäni elinkin yli tulojeni. Aloin vain ihmetellä kun Visa laskut nousivat ja pankkitilin saldot alenivat. Onneksi älysin aika nopeasti ja tein "suu säkkiä myöten" budjetin.
Mutta tämä eläkeläisten kiusaaminen valtion toimesta on siivotonta. Kun eläkkeiden indeksisidonnaisuutta aikoinaan alennettiin purnattiin, että se tuli aikojen saatossa alentamaan eläkkeitä suhteessa vallitsevaan palkkatasoon. Kun parina viime vuotena eläkeläiset saivat palkansaajia edullisemman indeksikorotuksen säilyttääkseen ostovoimansa muutettiin ja alennettiin eläkkeiden indeksikorotusta 0,4% v 2015. Kun samaan aikaan inflaatiota arvellaan n 4% suuruiseksi. Tosi kivaa!
No, pitää olla silti optimisti. kai sitä jotain keksitään!
Kiva kun on kauniit ilmat ja lämmintä vaikka ensi viikolle kylmää luvataankin..
EU parlamenttivaalit on sitten pidetty. Valtakunnallinen äänestysprosentti on siivottoman pieni muistaakseni 40,9%. Asuinpaikkakunnallani Kauniaisissa äänestysprosentti oli tavanomaiseen tapaan valtakunnan korkeimpia 71%. En viitsi hehkuttaa Kauniaisten puolesta kun tiedän että Kauniaisten kehuminen jostain kumman syystä ärsyttää joitakuita ihmisiä vaikka kuinka asiaa tosiasioilla perustelisi. En minä ainakaan kuulu mihinkään kultapossukerhoon ja silti viihdyn täällä. Minun äänestämä ehdokas ei päässyt EU-parlamenttiin, mutta onneksi hänellä on kansanedustajan tehtävä eduskunnassa ettei ihan tyhjän päälle jäänyt.
Unohdin johonkin Visa korttini ja jouduin sen varmuuden vuoksi kuolettamaan.
Ehkä noin viikko puolitoista sitten aloin kuunnella autostani ajossa lähtevää kummallista laahaavaa ääntä. Aivan kuin joku paikka olisi alkanut koskettaa vasenta eturengasta. Ääni voimistui kovasti kun käännyin oikealle mutta kun ajoin suoraan tai käännyin vasemmalle ääntä ei aluksi kuulunut ollenkaan.
Aluksi kuvittelin leikkisästi, että tämä on joku salainen vihje. Kun oikealle kääntyminen oli äänekästä mutta ei vasemmalle tai suoraan ajaminen laskin leikkiä, että varmaan pitää äänestää vasemmistoa tai keskustaa vaaleissa kun oikealle kääntyminen antaa niin kovaa ja pelottavaa ääntä.
Leikki sikseen. Vanhempi poikani sanoi heti kun kerroin oireet, että todennäköisesti kyse on vasemmanpuoleisen etupyörän laakerista. Se on rikkoutumassa. Tämä auton pito on eläkeläiselle kallista mutta minkäs teet kun asuu paikassa josta on huonot kulkuyhteydet. Varasin korjaamoajan helatorstain jälkeiselle perjantaille. Toivotaan, että vika oli tuo arvioitu ja hinta pysyy arviossani.
Onneksi olen jo saanut kaikki sairastelulaskuni yli puolen vuoden ajalta maksettua.Yllättävän paljon niitä tulikin.
Eli pääsee heti maksamaan auton korjuuta. Ei sitä hyväpalkkaisessa työssä käydessäni muistanut mitä kaikki maksaa. Alussahan minä eläkkeelle jäätyäni elinkin yli tulojeni. Aloin vain ihmetellä kun Visa laskut nousivat ja pankkitilin saldot alenivat. Onneksi älysin aika nopeasti ja tein "suu säkkiä myöten" budjetin.
Mutta tämä eläkeläisten kiusaaminen valtion toimesta on siivotonta. Kun eläkkeiden indeksisidonnaisuutta aikoinaan alennettiin purnattiin, että se tuli aikojen saatossa alentamaan eläkkeitä suhteessa vallitsevaan palkkatasoon. Kun parina viime vuotena eläkeläiset saivat palkansaajia edullisemman indeksikorotuksen säilyttääkseen ostovoimansa muutettiin ja alennettiin eläkkeiden indeksikorotusta 0,4% v 2015. Kun samaan aikaan inflaatiota arvellaan n 4% suuruiseksi. Tosi kivaa!
No, pitää olla silti optimisti. kai sitä jotain keksitään!
Kiva kun on kauniit ilmat ja lämmintä vaikka ensi viikolle kylmää luvataankin..
14.5.2014
Tulipa pulma :)
Kun katsoin mitä ohjelmaa televisiosta tulee uutisten jälkeen klo 21 nyt keskiviikkoiltana törmäsin ongelmaan. Katsonko demarien vaalikehumisia TV1:ltä vai Viidakon tähtösiä SUB-kanavalta? Yhtä roskaa molemmat. Viidakon tähtösetkin ovat melkein saman näköisiä maaleissaan kuin naikkoset Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella. Päädyin kolmanteen, joka kaikesta huolimatta on sentään pykälän verran älyllisempää eli Facebookiin ;)
12.5.2014
Ruokakokeiluja
Yhden hengen eläkeläistaloudessa tuppaa jääkaappiin ja pakastimeen jäämään kaikenlaista sekalaista. Ja helposti jää pilaantumaan ja joutuisi heittämään pois.
Ostin varhaiskaalikerän kun se oli edullisesti vielä tarjouksessa. Ajattelin tehdä siitä kiinalaista kaalisalaattia, joka säilyy jääkaapissa hyvin parikin viikkoa herkullisena. Mutta sitten keksin yhtäkkiä, että voinkin tehdä jotain herkullista kaalipataa.
Löysin parikin kivaa reseptiä. Ensimmäinen oli kaali-vihannespata, jonka resepti on tässä. Vaikka siinä oli käytetty herne-maissi-paprika pakastetta laitoin sinne muita pakastimestani löytyviä vihanneksia. Pääsen näin kohta sulattamaan pakastimen kun olen saanut sen syötyä tyhjäksi. Tein ison kattilallisen, jolloin sitä voi syödä useampana päivänä ja sitten jopa osan pakastaa.
Kun en saanut koko kaalinkerää enkä kaikkia jääkaapin porkkanoita käytettyä tuohon ensimmäiseen kaali-vihannespataan löysin toisen mielenkiintoisen reseptin, kaali-linssipadan. Kun en ole kovin kokenut ruoanlaittaja niin tämä kaali-linnsipadan resepti oli hiukan hankala kun siinä ei ollut mittoja, mutta olen jo oppinut säveltämään ruokaa tehdessäni. Onneksi minulla oli kaapissa kuivattuja linssejä ja maustamiseen ohjeessa mainittua sambal-oelek chili-tahnaa. Siihen sain sitten laitettua loput kaalit ja suikaloidut porkkanat. Paprikaa oli sen verran paljon, että pilkoin vain kaksi vihreän ja punaisen. Keltaisen jätin jonkun salaatin raaka-aineeksi.
Ai että tästäkin tuli hyvää. Tuo sambal-oelek antoi hyvin potkua. Jos minulla ei olisi ollut sitä olisin varmaan laittanut muutaman pisaran punaista tabascoa tai cayenne-pippuria. Niitä yritän pitää aina maustehyllyssä. Vihreää miedompaa tabascoakin on hyllyssä mutta sitä saa työntää ruokiin paljon kun se on sen verran mietoa.
Ei minusta mitään ruokablogistia tule. Sen verran olen osaamaton enkä muutenkaan voi sanoa olevani mikään ruoka-hifistelijä. Kunhan kirjoittelen arjen sattumuksista mitä milloinkin päähän juolahtaa.
Ostin varhaiskaalikerän kun se oli edullisesti vielä tarjouksessa. Ajattelin tehdä siitä kiinalaista kaalisalaattia, joka säilyy jääkaapissa hyvin parikin viikkoa herkullisena. Mutta sitten keksin yhtäkkiä, että voinkin tehdä jotain herkullista kaalipataa.
Löysin parikin kivaa reseptiä. Ensimmäinen oli kaali-vihannespata, jonka resepti on tässä. Vaikka siinä oli käytetty herne-maissi-paprika pakastetta laitoin sinne muita pakastimestani löytyviä vihanneksia. Pääsen näin kohta sulattamaan pakastimen kun olen saanut sen syötyä tyhjäksi. Tein ison kattilallisen, jolloin sitä voi syödä useampana päivänä ja sitten jopa osan pakastaa.
Kun en saanut koko kaalinkerää enkä kaikkia jääkaapin porkkanoita käytettyä tuohon ensimmäiseen kaali-vihannespataan löysin toisen mielenkiintoisen reseptin, kaali-linssipadan. Kun en ole kovin kokenut ruoanlaittaja niin tämä kaali-linnsipadan resepti oli hiukan hankala kun siinä ei ollut mittoja, mutta olen jo oppinut säveltämään ruokaa tehdessäni. Onneksi minulla oli kaapissa kuivattuja linssejä ja maustamiseen ohjeessa mainittua sambal-oelek chili-tahnaa. Siihen sain sitten laitettua loput kaalit ja suikaloidut porkkanat. Paprikaa oli sen verran paljon, että pilkoin vain kaksi vihreän ja punaisen. Keltaisen jätin jonkun salaatin raaka-aineeksi.
Ai että tästäkin tuli hyvää. Tuo sambal-oelek antoi hyvin potkua. Jos minulla ei olisi ollut sitä olisin varmaan laittanut muutaman pisaran punaista tabascoa tai cayenne-pippuria. Niitä yritän pitää aina maustehyllyssä. Vihreää miedompaa tabascoakin on hyllyssä mutta sitä saa työntää ruokiin paljon kun se on sen verran mietoa.
Ei minusta mitään ruokablogistia tule. Sen verran olen osaamaton enkä muutenkaan voi sanoa olevani mikään ruoka-hifistelijä. Kunhan kirjoittelen arjen sattumuksista mitä milloinkin päähän juolahtaa.
11.5.2014
Muovinen suojakupu mikrossa
Olen muutamana aamuna vaihteen vuoksi tehnyt itselleni kaurapuuroa. Kun elän yhden hengen taloudessa tuntuu niin pienen määrän keittäminen turhan monimutkaiselta. Ns pikakaurahiutaleet eivät miellytä minua maultaan ja olenkin päätynyt valmistamaan kaurapuuron kätevästi lautasella mikrossa aivan tavallisista kaurahiutaleista. Vain 1 dl kaurahiutaleita, 2 dl vettä ja 3 minuuttia normaalin mikron täydellä teholla (minulla on 900 W). Sitten vaan hyppysellinen suolaa ja voinokare.
Isäni oli eläessään huipputarkka ja -täsmällinen perusinsinööri. Jäätyään leskeksi hän joutui opettelemaan aivan ruoanvalmistuksen alkeet. Hänen bravuurinsa olivat aamuisin kaurapuuro ja pikku herkutteluhetkiin suklaakiisseli.
Olin kerran koko perheen kanssa yöpymässä isän luona käydessämme pääkaupunkiseudulla. Silloin huomasin hänen tehneen tarkkana miehenä nomogrammin (käyttökelpoisen kätevä käyrästö, kumma ettei selitystä löytynyt suomalaisesta Wikipediasta, olisin laittanut tähän linkin) aamupuuron keittämisestä. Sen avulla pystyi Elovena merkkisistä kaurahiutaleista keittämään optimaalisella sähkökulutuksella (isäni oli sähköinsinööri!) ja hautomisella 1 ja 2 hengen annokset kaurapuuroa. Kun meitä oli yöpymässä 4 henkeä (vaimoni, 2 lastamem ja minä) ei nomogrammi voinut suoraan toimia ohjeena keittoprosessille ja isäni oli yritettävä ekstrapoloida tarvittavat 'säätöparametrit'. Hän pyysi anteeksi, ettei pystynyt siksi varmistamaan sitä aamupuuron tasaista laatua mihin hän oli yksin tottunut.
Tuttavapiiriini kuului eräs minun ikäinen isäni työtoverina jonkin aikaa työskennellyt insinööri. Kun kerroin hänelle asuinseudulleni palattua tästä isän tekemästä kaurapuuron keittonomogrammista tämä tuttavani nauroi ja sanoi hyvin uskovansa että juuri minun tarkka ja täsmällinen isäni teki tuolla tavoin.
Itse olen joskus aikuisena muutaman kerran oikein harmitelut miksi en ole 100% perinyt tuollaista jämptiyttä isältäni. Sainhan vielä koulunkäyntinikin ensimmäiset 8 vuotta saksalaisessa koulussa preussilaisessa järjestyksessä. Ilmeisesti olin perinyt boheemit piirteeni hämäläiseltä äidiltäni, joka osasi olla suurpiirteisempi venäläiseen soromnoo (kirjoitin sen siinä muodossa kun suomalaiset ovat sitä tottuneet käyttömään!). Eli saatan olla eräänlainen hybridi tuossa tarkkuudessa ja täsmällisyydessä. Joskus saatan syyllistyä jopa muiden ihmisten inhoamaan 'pilkun viilaamiseen'. Eli olematta insinööri on minulla sen verran insinööriysgeenejä verissä. Isän puolelta esi-isissäkin oli muutamia sotilasinsinöörejä jo 1800-luvulla.
Syyllistyn aina välillä rönsyilemään jutuissani. Minunhan piti kirjoittaa mikronaaltouunin muovisesta suojakuvusta ja kaurapuurin keitosta.
Olen yrittänyt löytää selvtystä miksi kaurapuuro valmistuuu nätisti kun lautasta ei peitä suojelevalla muovikuvulla. Kerran erehdyin suojaamaan lautasta muovikuvulla ja koko puurolautanen roiskahteli suojakuvulle valmistuksen aikana. Ilman suojakupua se vain kauniisti turposi imiessään vedet.
Olen yrittänyt turhaa googlettaa mistä tuo johtuu ja milloin kupua olisi hyvä käyttää ja milloin ei. Ääh miten inhoan tuota jo puhekieleen googlettaa verbiksi muodostunutta nettihakemisen synonyymiä. Mutta suurin osa ihmisistä ymmärtää siitä mistä on kysymys.
Lukijoissa on varmaan joku, joka tietää tuollaisen kuvun käyttöohjeet. Sitä ei kannata kertoa, että mikro ei välttämättä ole terveellinen ruoan valmistustapa. Sitä arvelen itsekin kertomatta, mutta on se yhden ihmisen taloudessa silti kätevä apuväline.
Isäni oli eläessään huipputarkka ja -täsmällinen perusinsinööri. Jäätyään leskeksi hän joutui opettelemaan aivan ruoanvalmistuksen alkeet. Hänen bravuurinsa olivat aamuisin kaurapuuro ja pikku herkutteluhetkiin suklaakiisseli.
Olin kerran koko perheen kanssa yöpymässä isän luona käydessämme pääkaupunkiseudulla. Silloin huomasin hänen tehneen tarkkana miehenä nomogrammin (käyttökelpoisen kätevä käyrästö, kumma ettei selitystä löytynyt suomalaisesta Wikipediasta, olisin laittanut tähän linkin) aamupuuron keittämisestä. Sen avulla pystyi Elovena merkkisistä kaurahiutaleista keittämään optimaalisella sähkökulutuksella (isäni oli sähköinsinööri!) ja hautomisella 1 ja 2 hengen annokset kaurapuuroa. Kun meitä oli yöpymässä 4 henkeä (vaimoni, 2 lastamem ja minä) ei nomogrammi voinut suoraan toimia ohjeena keittoprosessille ja isäni oli yritettävä ekstrapoloida tarvittavat 'säätöparametrit'. Hän pyysi anteeksi, ettei pystynyt siksi varmistamaan sitä aamupuuron tasaista laatua mihin hän oli yksin tottunut.
Tuttavapiiriini kuului eräs minun ikäinen isäni työtoverina jonkin aikaa työskennellyt insinööri. Kun kerroin hänelle asuinseudulleni palattua tästä isän tekemästä kaurapuuron keittonomogrammista tämä tuttavani nauroi ja sanoi hyvin uskovansa että juuri minun tarkka ja täsmällinen isäni teki tuolla tavoin.
Itse olen joskus aikuisena muutaman kerran oikein harmitelut miksi en ole 100% perinyt tuollaista jämptiyttä isältäni. Sainhan vielä koulunkäyntinikin ensimmäiset 8 vuotta saksalaisessa koulussa preussilaisessa järjestyksessä. Ilmeisesti olin perinyt boheemit piirteeni hämäläiseltä äidiltäni, joka osasi olla suurpiirteisempi venäläiseen soromnoo (kirjoitin sen siinä muodossa kun suomalaiset ovat sitä tottuneet käyttömään!). Eli saatan olla eräänlainen hybridi tuossa tarkkuudessa ja täsmällisyydessä. Joskus saatan syyllistyä jopa muiden ihmisten inhoamaan 'pilkun viilaamiseen'. Eli olematta insinööri on minulla sen verran insinööriysgeenejä verissä. Isän puolelta esi-isissäkin oli muutamia sotilasinsinöörejä jo 1800-luvulla.
Syyllistyn aina välillä rönsyilemään jutuissani. Minunhan piti kirjoittaa mikronaaltouunin muovisesta suojakuvusta ja kaurapuurin keitosta.
Olen yrittänyt löytää selvtystä miksi kaurapuuro valmistuuu nätisti kun lautasta ei peitä suojelevalla muovikuvulla. Kerran erehdyin suojaamaan lautasta muovikuvulla ja koko puurolautanen roiskahteli suojakuvulle valmistuksen aikana. Ilman suojakupua se vain kauniisti turposi imiessään vedet.
Olen yrittänyt turhaa googlettaa mistä tuo johtuu ja milloin kupua olisi hyvä käyttää ja milloin ei. Ääh miten inhoan tuota jo puhekieleen googlettaa verbiksi muodostunutta nettihakemisen synonyymiä. Mutta suurin osa ihmisistä ymmärtää siitä mistä on kysymys.
Lukijoissa on varmaan joku, joka tietää tuollaisen kuvun käyttöohjeet. Sitä ei kannata kertoa, että mikro ei välttämättä ole terveellinen ruoan valmistustapa. Sitä arvelen itsekin kertomatta, mutta on se yhden ihmisen taloudessa silti kätevä apuväline.
1.5.2014
Lisäsin luomuvihannekset ruokavaliooni
Olen saanut tarpeekseni tomaateista, jotka eivät maistu tomaateilta ja kurkuista, jotka eivät maistu kurkuilta.
24.4.2014
Eläkeläisten kurjistaminen
Eläkkeisiin luotiin takavuosina ns taitettu indeksi. Sen seurauksena eläkkeiden nousua rajattiin suhteessa palkkatulojen nousuun.
Muutamana viime vuotena eläkeläiset ovat hiukan hyötyneet tuosta aikaisemmin epäedullisesta taitetusta indeksistä kun työehtosopimusten palkankorotukset ovat olleet tosi pieniä verrattuna elinkustannusten nousuun.
Ilmeisesti tämä on alkanut jossain harmittaa. Sitä en osaa arvioida olisiko tuo uusin leikkaus ideoitu valtionvarainministeriössä vai onko eläkevakuutusyhtiöt sellaisen lobanneet säästääkseen ulosmaksetuissa eläkkeissä?
Mutta eläkkeiden indeksisidonnaisuuden leikkaaminen uudelleen ja sen määrittely vuodelle 2015 vain 0,4% on siivotonta vaikka se on prosenteissa sama kuin useissa työehtosopimuksissa vuodelle 2015 sovittu korotus .
Katselin tuossa nopeasti netistä tilastotietoja. Mediaanieläke oli v 2010 oli 1164 euroa kuukaudessa. Palkkatulojen mediaani oli samaan aikaan yli 3000 euroa/kk. Tuosta mediaanieläkkeestä 0,4% korotus on 4.66 euroa kuukaudessa. Paljoa se ei ole mediaanipalkastakaan eli noin 1,2 euroa kuukaudessa mutta kuitenkin melkein kolminkertainen.
Vaikka tuo mediaanipalkkakaan ei ole tuon suurempi on siinä kuitenkin hiukan pelivaraa kestää pieniä hinnankorotuksiakin. Mutta tuolla 4,66 euron korotuksella ei ole varaa mihinkään hinnankorotuksiin ilman että eläkeläinen alkaa kurjistua.
Pahimmassa asemassa on pääkaupunkiseudulla vapaiden markkinoiden vuokra-asunnossa asuva yksinäinen eläkeläinen. Varsinkin jos sattuisi tupakoimaan ja autoilemaan. Kallistuneet alkoholijuomien hinnankorotukset pystyy sentään kompensoimaan siirtymällä Tallinnan viinakauppojen asiakkaaksi.
Olen viimeksi käynyt muutaman kerran Tallinnassa joitakin vuosia sitten. Itse juon alkoholipitoisia juomia sen verran vähän, että olen toistaiseksi raatsinut ostaa tarvittavat juomani Alkosta. Alkosta saa yllättävän hyviä rutikuivia kuohuviinejä, jotka ovat lempijuomiani. Tallinnan laivoilta tai Tallinnasta olen harvoin kantanut juotavia. Mutta ymmärrän pieneläkeläisiä, jotka mielellään tissuttelevat Tallinnasta tuomillaan edullisilla juomilla. Niillä voi nähdä kaksikin funktiota. Saa hyvää jumppaa kun raahaa niitä kantamuksia Tallinasta ja laivalta ja samalla säästää vähiä eurojaan. Haittapuolena ovat toki mahdolliset kielteiset terveysvaikutukset mutta mitä ei ihminen kestäisi jos pääsee siihen ihanaksi kuvittelemaansa humalatilaan.
Mutta pieneläkkeiden indeksisidonnaisuuden leikkaamista huonojen työehtosopimusten tasolle en pidä asiallisena.
Kun aikoinaan taitettu indeksi luotiin eläkkeisiin sitä perusteltiin, että luovutaan sidonnaisuudesta palkkojen nousuun. Nyt se kuitenkin tehtiin kun eläkkeet parina vuonna nousivat enemmän kuin työehtosopimuksilla säädetyt palkat. Tässäkin unohtuu sopimusvapaus. Erinomainen työntekijä voi sentään käyttää asemaansa neuvotellaakseen iselleen työehtosopimuksen turvaamaa minimiansiotasoa korkeamamasta palkasta. Todellisuus on sillä tavoin aika raaka. Vain työnantajaliittoihin kuuluvat isot työnantajat väittävät pitäytyvänsä noissa sopimuksissa kun politrukit eivät sellaisesta tykkää. Mutta erinomaisten työntekijöiden suhteen "sorrutaan" liukumiin. Erityisesti tämä tietenkin koskee erilaisia johtohenkilöitä ja heidän kannusteitaan. Siellä vain taivas on rajana ;) Mutta eläkeläisellä ei oikein ole millään perusteella mahdollisuutta neuvotella eläkeyhtiönsä kanssa eläkkeen rukkaamisesta ylöspäin vaikka olisi kuinka hyvä eläkeläinen ja olisi päättänyt kuolla hyvin nopeasti säästääkseen eläkeyhtiän varoja.
Muutamana viime vuotena eläkeläiset ovat hiukan hyötyneet tuosta aikaisemmin epäedullisesta taitetusta indeksistä kun työehtosopimusten palkankorotukset ovat olleet tosi pieniä verrattuna elinkustannusten nousuun.
Ilmeisesti tämä on alkanut jossain harmittaa. Sitä en osaa arvioida olisiko tuo uusin leikkaus ideoitu valtionvarainministeriössä vai onko eläkevakuutusyhtiöt sellaisen lobanneet säästääkseen ulosmaksetuissa eläkkeissä?
Mutta eläkkeiden indeksisidonnaisuuden leikkaaminen uudelleen ja sen määrittely vuodelle 2015 vain 0,4% on siivotonta vaikka se on prosenteissa sama kuin useissa työehtosopimuksissa vuodelle 2015 sovittu korotus .
Katselin tuossa nopeasti netistä tilastotietoja. Mediaanieläke oli v 2010 oli 1164 euroa kuukaudessa. Palkkatulojen mediaani oli samaan aikaan yli 3000 euroa/kk. Tuosta mediaanieläkkeestä 0,4% korotus on 4.66 euroa kuukaudessa. Paljoa se ei ole mediaanipalkastakaan eli noin 1,2 euroa kuukaudessa mutta kuitenkin melkein kolminkertainen.
Vaikka tuo mediaanipalkkakaan ei ole tuon suurempi on siinä kuitenkin hiukan pelivaraa kestää pieniä hinnankorotuksiakin. Mutta tuolla 4,66 euron korotuksella ei ole varaa mihinkään hinnankorotuksiin ilman että eläkeläinen alkaa kurjistua.
Pahimmassa asemassa on pääkaupunkiseudulla vapaiden markkinoiden vuokra-asunnossa asuva yksinäinen eläkeläinen. Varsinkin jos sattuisi tupakoimaan ja autoilemaan. Kallistuneet alkoholijuomien hinnankorotukset pystyy sentään kompensoimaan siirtymällä Tallinnan viinakauppojen asiakkaaksi.
Olen viimeksi käynyt muutaman kerran Tallinnassa joitakin vuosia sitten. Itse juon alkoholipitoisia juomia sen verran vähän, että olen toistaiseksi raatsinut ostaa tarvittavat juomani Alkosta. Alkosta saa yllättävän hyviä rutikuivia kuohuviinejä, jotka ovat lempijuomiani. Tallinnan laivoilta tai Tallinnasta olen harvoin kantanut juotavia. Mutta ymmärrän pieneläkeläisiä, jotka mielellään tissuttelevat Tallinnasta tuomillaan edullisilla juomilla. Niillä voi nähdä kaksikin funktiota. Saa hyvää jumppaa kun raahaa niitä kantamuksia Tallinasta ja laivalta ja samalla säästää vähiä eurojaan. Haittapuolena ovat toki mahdolliset kielteiset terveysvaikutukset mutta mitä ei ihminen kestäisi jos pääsee siihen ihanaksi kuvittelemaansa humalatilaan.
Mutta pieneläkkeiden indeksisidonnaisuuden leikkaamista huonojen työehtosopimusten tasolle en pidä asiallisena.
Kun aikoinaan taitettu indeksi luotiin eläkkeisiin sitä perusteltiin, että luovutaan sidonnaisuudesta palkkojen nousuun. Nyt se kuitenkin tehtiin kun eläkkeet parina vuonna nousivat enemmän kuin työehtosopimuksilla säädetyt palkat. Tässäkin unohtuu sopimusvapaus. Erinomainen työntekijä voi sentään käyttää asemaansa neuvotellaakseen iselleen työehtosopimuksen turvaamaa minimiansiotasoa korkeamamasta palkasta. Todellisuus on sillä tavoin aika raaka. Vain työnantajaliittoihin kuuluvat isot työnantajat väittävät pitäytyvänsä noissa sopimuksissa kun politrukit eivät sellaisesta tykkää. Mutta erinomaisten työntekijöiden suhteen "sorrutaan" liukumiin. Erityisesti tämä tietenkin koskee erilaisia johtohenkilöitä ja heidän kannusteitaan. Siellä vain taivas on rajana ;) Mutta eläkeläisellä ei oikein ole millään perusteella mahdollisuutta neuvotella eläkeyhtiönsä kanssa eläkkeen rukkaamisesta ylöspäin vaikka olisi kuinka hyvä eläkeläinen ja olisi päättänyt kuolla hyvin nopeasti säästääkseen eläkeyhtiän varoja.
22.4.2014
Putinin selityksiä
Kiinnitin huomiota Putinin pitkässä 4 tunnin Moskovan television tentissä seuraavaan: Putin esitti todisteena, että itä-Ukrainassa vastarintaa tekevät ja julkisia rakennuksia miehittäneet ovat ukrainalaisia kun he ovat paljastaneet jopa kasvonsa. Eli häne mukaansa siis vain venäläiset erikoisjoukot peittävät kasvonsa kommandopipoilla yms.
Ja mitä näemme uutislähetyksissä? Lähes pelkästään kasvonsa peittäneitä aseistautuneita miehiä! Siis Putinin omankin selityksen mukaan kyse on ei-ukrainalaisista. Siis mitä ilmeisimmin he ovat venäläisiä kun ei kai siellä ole mitään kolmansien maiden kommandopipojen taakse verhoutuvia joukkoja
Ja mitä näemme uutislähetyksissä? Lähes pelkästään kasvonsa peittäneitä aseistautuneita miehiä! Siis Putinin omankin selityksen mukaan kyse on ei-ukrainalaisista. Siis mitä ilmeisimmin he ovat venäläisiä kun ei kai siellä ole mitään kolmansien maiden kommandopipojen taakse verhoutuvia joukkoja
16.4.2014
Turhake
Siivosin keittiön kaappeja. Yhden kaapin äärimmäisestä nurkasta löysin useita vuosia käyttämättömänä olleen sähkökäyttöisen munankeittimen. Ostin sen jossain vaiheessa Clas Ohlssonilta. Taisin kokeilla sitä kerran ja totesin sen verran hankalaksi käyttää ja jäi nurkkaan. Pienessä kattilassa munien keittäminen on nopeampaa ja helpompaa.
Pakkauksessa oli vielä hintalappu päällä. Se maksoi siihen aikaan 11€. Tällä hetkellä vastaavan hinta on 19,99€ eli 20€. Aikamoinen inflaatio ehkä noin 6 vuodelle. Tosin kuoret ovat eri malliset mutta toimintaperiaate on ihan sama.
Ainoa ero perinteisen kattilan ja tuon munankeittimen välillä on, että kattilassa keittämistä pitää valvoa, jos haluaa muuta kuin kovia munia. Mutta kun keitän munat vain koviksi se on aika helppoa. Munakello päälle ja menet sitten joskus hälytyksen kuultuasi ottamaan pois levyltä. Ei se ole minuutin päälle.
Ja kuorten helpoksi irroittamiseksi sinun on joka tapauksessa suoritettava tuollainen kylmällä vedellä tapahtuvä äkkijäähdytys molemmissa keittotavoissa. Löysissä munissa tuota taas ei tarvitse tehdä kun sahaat vain kuoresta hatun irti ja alas syödä lusikalla. Äiti opetti, että älä käytä siihen hopealusikkaa. Se kai mustuu jos sillä syö löysiä kananmunia.
Minä ainakin pidän em syistä johtuen tuota munankeitintä aikamoisena turhakkeena.
Pakkauksessa oli vielä hintalappu päällä. Se maksoi siihen aikaan 11€. Tällä hetkellä vastaavan hinta on 19,99€ eli 20€. Aikamoinen inflaatio ehkä noin 6 vuodelle. Tosin kuoret ovat eri malliset mutta toimintaperiaate on ihan sama.
Ainoa ero perinteisen kattilan ja tuon munankeittimen välillä on, että kattilassa keittämistä pitää valvoa, jos haluaa muuta kuin kovia munia. Mutta kun keitän munat vain koviksi se on aika helppoa. Munakello päälle ja menet sitten joskus hälytyksen kuultuasi ottamaan pois levyltä. Ei se ole minuutin päälle.
Ja kuorten helpoksi irroittamiseksi sinun on joka tapauksessa suoritettava tuollainen kylmällä vedellä tapahtuvä äkkijäähdytys molemmissa keittotavoissa. Löysissä munissa tuota taas ei tarvitse tehdä kun sahaat vain kuoresta hatun irti ja alas syödä lusikalla. Äiti opetti, että älä käytä siihen hopealusikkaa. Se kai mustuu jos sillä syö löysiä kananmunia.
Minä ainakin pidän em syistä johtuen tuota munankeitintä aikamoisena turhakkeena.
14.4.2014
Lanttukukko
Olen aina hiukan varovainen tunnustamaan, että en pidä kalakukosta mutta rakastan lanttukukkoa. Olen jotenkin ymmärtänyt, että savolaisten mielestä heidän kalakukkonsa on numero 1 ja karjalainen lanttukukko on joku arvoton jäljitelmä.
On otettava huomioon, että olen asunut Savossa viitisentoista vuotta. Ja molemat vaimoni ovat olleet savolaisia. En ole moniavioinen joten vaimot ovat olleet eri aikaan. Aitoina savolaisina molemmat ovat tykänneet erityisestä kalakukosta. Kyllä me joskus lanttukukkoakin söimme ja koko perhe piti siitäkin. Mutta minä olin ainoa, jolle se oli ehdoton ykköänen.
Ihmettelen mikä tekee valmiin lanttukukon niin kalliiksi. Parasta lanttukukkoa sain Joensuussa Tsupukka nimiseltä leipomolta, mutta surukseni se on iät ajat sitten lopettanut toiminnan. Olen muutaman kerran saanut Joensuussa vieraillessani heidän lanttukukkoaan heti kun se on valmistunut. Iiihanaaaaa!
Kerran matkustin junassa ja vastapäätä sattui istumaan puhelias savolainen. Hän teki jonkinlaista maallikkogalluppia ja kysyi minultakin kumpi ompi parempi kalakukko vai lanttukukko. Jostain syystä rohkenin kertoa oman totuuteni. Hämmöästys olikin mukava. Hänkin aitona savolaisena tykkäsi enemmän lanttukukosta.
Olen syntyperäinen helsinkiläinen. Helsinkiläiset tuttuni olivat järkyttyneitä siihen aikaan kun Savossa asuin. Minä viihdyin Savossa erinomaisesti. Kiteytinkin joskus näille hämmästelijöille: savolaisia joko vihaa tai rakastaa mutta kylmiksi he eivät jätä ketään.
On otettava huomioon, että olen asunut Savossa viitisentoista vuotta. Ja molemat vaimoni ovat olleet savolaisia. En ole moniavioinen joten vaimot ovat olleet eri aikaan. Aitoina savolaisina molemmat ovat tykänneet erityisestä kalakukosta. Kyllä me joskus lanttukukkoakin söimme ja koko perhe piti siitäkin. Mutta minä olin ainoa, jolle se oli ehdoton ykköänen.
Ihmettelen mikä tekee valmiin lanttukukon niin kalliiksi. Parasta lanttukukkoa sain Joensuussa Tsupukka nimiseltä leipomolta, mutta surukseni se on iät ajat sitten lopettanut toiminnan. Olen muutaman kerran saanut Joensuussa vieraillessani heidän lanttukukkoaan heti kun se on valmistunut. Iiihanaaaaa!
Kerran matkustin junassa ja vastapäätä sattui istumaan puhelias savolainen. Hän teki jonkinlaista maallikkogalluppia ja kysyi minultakin kumpi ompi parempi kalakukko vai lanttukukko. Jostain syystä rohkenin kertoa oman totuuteni. Hämmöästys olikin mukava. Hänkin aitona savolaisena tykkäsi enemmän lanttukukosta.
Olen syntyperäinen helsinkiläinen. Helsinkiläiset tuttuni olivat järkyttyneitä siihen aikaan kun Savossa asuin. Minä viihdyin Savossa erinomaisesti. Kiteytinkin joskus näille hämmästelijöille: savolaisia joko vihaa tai rakastaa mutta kylmiksi he eivät jätä ketään.
10.4.2014
Älä ammu viestintuojaa
Tallink SIljan henkilöstöjohtaja kertoo Ruotsin television ohjelmassa päivänselvän tosiasian ja sai kimppuunsa raivoisat ilmeisesti yltiöfeministit tai tyhmät ja ajattelemattomat naistoimittajat. Ja miksei tyhmimmät feministi-miehetkin.
Yle uutisoi.
"Tallink Siljan henkilöstöjohtaja Vahur Ausmees sanoi Ruotsin TV4:n Kalla Fakta -ohjelmalle, että naisten tulisi miettiä, kuinka paljon alkoholia he laivalla juovat, sillä naiset tietävät, mihin se voi johtaa. Ausmees myös sanoi, ettei jokaista humalaista raiskata."
Ja tuo on jo samassa uutisessa väännetty muotoon:
"Ruotsissa on paheksuttu henkilöstöjohtajan lausuntoa, joka sälyttää vastuun rikoksen uhrille."
Siis tämähän on ihan järjetöntä. Eikö tuollaista tosiasiaa saa edes sanoa ääneen?
Tässähän on ihan sama kuin jos ei saisi sanoa, että varo yömyöhällä kulkemadta humalassa Helsingissä Kaisaniemen puiston läpi sillä on vaara että tulet ryöstetyksi ja/tai pahoinpidellyksi. Jopa mieskin!
Suurin osa pääkaupunkiseudulla asuvista tietää ja ymmärtää tuon tosiasian. ja sen sijaan, että kävelisivät yöllä pimeässä Kaisaniemen puiston halki humalassa ottavat taksin kotiinsa.
Eikä kukaan sano, että tuollaisen tosiasian kertoja väittäisi uhriä itseään syylliseksi tuohon pahoinpitelyyn tai ryöstöön. Mutta minä rohkenen sanoa ääneen, että käyttäytyy tyhmästi ja ajattelemattomasti.
Jokaiselle terveelle ja tasapainoiselle ihmiselle, miehelle tai naiselle, nuorelle tai vanhalle pitäisi olla selvä ettei raiskaus ole missään tapauksessa sallittua. Ei vaikka kuinka provosoivasti ja viettelevästi nainen olisi pukeutunut. Tuota asiaa pyritään erityisesti korostamaaa Suomeenkin rantautuneilla ns lutkamarsseilla ja aivan oikeutetusti Mutta kyllä naisiltakin voisi odottaa jonkinlaista itsesuojeluvaistoa. Maailmassa löytyy hulluja riittämiin ja kovassa humalatilassa altistuu helpommin noille hulluille. Jos joutuu uhriksi on turha vedota lakikirjaan.
Oletteko muuten törmänneet ravintolassa kovasti humalassa olevin naisiin, jotka ovat pukeutuneet seksikkäästi ja humalassa vielä käyttäytyvät erityisen "huorahtavasti"? Ja yllättävän aggressiivisesti! Minä olen törmännyt ja pidän sellaista kohtaamista äärimmäisen epämielyttävänä. Onneksi en ole hullu raiskaaja ja ymmärräm asetelman humalatilan aiheuttamaksi. Ja lähden pakoon. Voimakkaasti humalainen nainen on mielestäni yksinkertaisesti vastenmielinen.
Minusta tuo Tallink Siljan henkilöstöjohtaja teki rohkean ja sellaisena kunnioitettavan teon lausuessaan ääneen tuollaisen tosiasian ja varoituksen. Eivät kaikki nuoret naiset eikä vanhemmatkaan välttämättä ymmärrä tuollaista tosiasiaa. Eikä sen kertominen tarkoita, että syyllistää uhria raiskauksesta. Se on valistusta tyhmille.
Normaaleille miehillekin pitää sanoa varoituksen sanoja. Oikeuskäytäntömme raiskausasioissa lähenee koko ajan Ruotsia. Suunnitelluilla lakimuutoksilla ollaan liian helposti mahdollistamassa suhteellisen normaalienkin pariutumisriittien tulkinta raiskaukseksi. Suosittelen lukemaan Miesten tasa-arvo ry:n antaman lausunnon lakimuutosehdotuksista, joita minäkin olen kommentoinut puolisentoista vuotta sitten täällä.
Yle uutisoi.
"Tallink Siljan henkilöstöjohtaja Vahur Ausmees sanoi Ruotsin TV4:n Kalla Fakta -ohjelmalle, että naisten tulisi miettiä, kuinka paljon alkoholia he laivalla juovat, sillä naiset tietävät, mihin se voi johtaa. Ausmees myös sanoi, ettei jokaista humalaista raiskata."
Ja tuo on jo samassa uutisessa väännetty muotoon:
"Ruotsissa on paheksuttu henkilöstöjohtajan lausuntoa, joka sälyttää vastuun rikoksen uhrille."
Siis tämähän on ihan järjetöntä. Eikö tuollaista tosiasiaa saa edes sanoa ääneen?
Tässähän on ihan sama kuin jos ei saisi sanoa, että varo yömyöhällä kulkemadta humalassa Helsingissä Kaisaniemen puiston läpi sillä on vaara että tulet ryöstetyksi ja/tai pahoinpidellyksi. Jopa mieskin!
Suurin osa pääkaupunkiseudulla asuvista tietää ja ymmärtää tuon tosiasian. ja sen sijaan, että kävelisivät yöllä pimeässä Kaisaniemen puiston halki humalassa ottavat taksin kotiinsa.
Eikä kukaan sano, että tuollaisen tosiasian kertoja väittäisi uhriä itseään syylliseksi tuohon pahoinpitelyyn tai ryöstöön. Mutta minä rohkenen sanoa ääneen, että käyttäytyy tyhmästi ja ajattelemattomasti.
Jokaiselle terveelle ja tasapainoiselle ihmiselle, miehelle tai naiselle, nuorelle tai vanhalle pitäisi olla selvä ettei raiskaus ole missään tapauksessa sallittua. Ei vaikka kuinka provosoivasti ja viettelevästi nainen olisi pukeutunut. Tuota asiaa pyritään erityisesti korostamaaa Suomeenkin rantautuneilla ns lutkamarsseilla ja aivan oikeutetusti Mutta kyllä naisiltakin voisi odottaa jonkinlaista itsesuojeluvaistoa. Maailmassa löytyy hulluja riittämiin ja kovassa humalatilassa altistuu helpommin noille hulluille. Jos joutuu uhriksi on turha vedota lakikirjaan.
Oletteko muuten törmänneet ravintolassa kovasti humalassa olevin naisiin, jotka ovat pukeutuneet seksikkäästi ja humalassa vielä käyttäytyvät erityisen "huorahtavasti"? Ja yllättävän aggressiivisesti! Minä olen törmännyt ja pidän sellaista kohtaamista äärimmäisen epämielyttävänä. Onneksi en ole hullu raiskaaja ja ymmärräm asetelman humalatilan aiheuttamaksi. Ja lähden pakoon. Voimakkaasti humalainen nainen on mielestäni yksinkertaisesti vastenmielinen.
Minusta tuo Tallink Siljan henkilöstöjohtaja teki rohkean ja sellaisena kunnioitettavan teon lausuessaan ääneen tuollaisen tosiasian ja varoituksen. Eivät kaikki nuoret naiset eikä vanhemmatkaan välttämättä ymmärrä tuollaista tosiasiaa. Eikä sen kertominen tarkoita, että syyllistää uhria raiskauksesta. Se on valistusta tyhmille.
Normaaleille miehillekin pitää sanoa varoituksen sanoja. Oikeuskäytäntömme raiskausasioissa lähenee koko ajan Ruotsia. Suunnitelluilla lakimuutoksilla ollaan liian helposti mahdollistamassa suhteellisen normaalienkin pariutumisriittien tulkinta raiskaukseksi. Suosittelen lukemaan Miesten tasa-arvo ry:n antaman lausunnon lakimuutosehdotuksista, joita minäkin olen kommentoinut puolisentoista vuotta sitten täällä.
4.4.2014
Muutamia näkökulmia hintakilpailusta
Ehdin hiukan yli 50 vuotta kestäneen työurani aikana tehdä työtä monenlaisissa yrityksissä.
Joissakin yrityksissä jouduin enemmän tai vähemmän läheisesti osallistumaan päätöksiin, joissa määrättiin mm hinta- ja palvelutasoa.
Mielenkiintoinen oli hinnoittelu, jossa hinnat pidettiin lähimpiä kilpailijoita kalliimpina. Näitä yrityksiä on uraani mahtunut useampia. Eräässä yrityksessä suoritettiin vuosittain selvitys kilpailijoiden myyntihinnoista ja omat hinnat muodostettiin niiden pohjalta nostamalla hintoja 10 prosenttia kilpailijoiden hintoja korkeammiksi. Siihen rohjettiin lähteä, koska myytyjen hyödykkeiden laatu oli kiistattomasti kilpailijoita laadukkaampaa ja siten, että sen saattoi ostaja itsekin havaita. Lisäksi kokonaisuuteen liittyvä palvelu pidettiin korkealuokkaisena ja kaikin tavoin kilpailijoita parempana.
Eräässä toisessa yrityksessä hintatasoa pidettiin korkeana ja samaan aikaan siihen liittyvä palvelu pidettiin erittäin korkealuokkaisena. Asiakastyytyväisyyttä mitattiin säännöllisesti. Kun asiakkaat olivat hyödykkeisiin ja palveluun erittäin tyytyväisiä ja heidän suurin tyytymättömyyden aihe oli vain korkeat myyntihinnat katsottiin hinnoittelun onnistuneen. Tärkeää oli, ettå asiakas laskuja maksaessaan kiroili hintoja mutta joka kerta joutui kuitenkin toteamaan, että on ne (=myyjä) vaan niin helkkarin hyviä. Ja niin kauan kuin hinnat pysyivät korkeina mutta eivät ylittäneet asiakkaan kipukynnystä, mikä olisi saattanut aiheuttaa toimittajan vaihtamisen. Eli hinnassa sai olla kohtuullinen preemio ylivoimaisesta laadusta ja luotettavuudesta. Harva asiakas oli valmis ottamaan riskejä ja vaihtamaan toimittajansa halvempaan mutta vähemmän laadukkaaseen.
Siten olen havainnut hintakilpailua toisin päin. Jos hyödykkeet ovat vakiolaatuisia tai muuten bulkkia kilpaillaan hinnalla esimerkiksi ottamalla kilpailijoidem hintataso ja määrittämällä oma hinta vaikkapa miinus 10%.. Tämän kaltaisella strategialla näyttäisi saksalainen Lidl tulleen Suomen K- ja S-ryhmien kilpailijaksi elintarvikkeiiden vähittäismyynnissä. Ja näyttäisi hyvin menestyneen. Markkinaosuuden lisännyttyä tuntuu nykyään, että hintatasoa olisi kuitenkin nostettu.
Samanlaiselta tuntuu matkapuhelinoperaattorien hintakilpailu. Mutta kuvioon on tullut mielenkiintoinen sivupolku, että johtavilla matkapuhelinoperaattoreilla kuten Elisalla ja Soneralla on omat halpistyttärensä, Saunalahti ja Tele-Finland. Matkapuhelinmarkkinoilla oli pitkään hinnoittelukuvio sellainen, että kaikilla oli erilaiset velotusperusteet, joten hintojen vertailu oli hyvin vaikeaa. Moni asiakas joutuikin siten enemmän uskomaan mainonnan kehuja ja ylisanoja, jotka joskus hipoivat totuudellisuuden rajoja.
Puhelinoperaattorien laadukkuuden vertailu on vaikeaa tai vähemmän tärkeää kuin edulliset tariffit. Minulta on moni tuttu kysynyt ja olen mielipiteeni kiteyttänyt toteamukseen, että kaikki ovat ihan yhtä hyviä silloin kun kaikki toimii. Ja silloin kun on ongelmia niin ne ovat mitä ilmeisimmin yhtä huonoja. Tavallinen yksityisasiakas ei ole kiinnosta ongelmineen kun ongelmien selvitys on usein ihmistyötä ja se on nykyään kallista.
Eli tuota hintakilpailua on monenlaista, enkä minä tuossa edellä kuvannut kuin muutamia mieleeni jääneitä tapauksia. Halusin vain korostaa, että monella allalla on yrityksiä, jotka eivät suinkaan kilpaile hinnoilla vaan panostavat palveluun ja kuluttaja on siitä jopa valmis maksamaan. Ja usein niissä yrityksissä, jotka minä tunnen, henkilöstön palvelutaso ja -alttius saavutetaan hyvällä johtamisella ja yritysilmapiirillä. Tuottavuus pysyy korkeana kun työmotivaatiot ovat paikallaan. Näin korkeampi hintataso usein näkyy suoraan kilpailijoita parempana kannatavuutena.
Minä uskon vakaasti, että moni yritys pystyisi kohentamaan tulostaan jos panostaisi henkilöstöön ja nostaisi sillä tavoin palvelunsa laatua ja voisi silloin periä korkeampia hintoja ja saavuttaa parempia tuloksia. Mutta tuntuu että tällainen yritysmix on Suomessa kuitenkin aika harvinainen ja rahaa yritetään vain repiä työntekijöiden selkänahasta.
Joissakin yrityksissä jouduin enemmän tai vähemmän läheisesti osallistumaan päätöksiin, joissa määrättiin mm hinta- ja palvelutasoa.
Mielenkiintoinen oli hinnoittelu, jossa hinnat pidettiin lähimpiä kilpailijoita kalliimpina. Näitä yrityksiä on uraani mahtunut useampia. Eräässä yrityksessä suoritettiin vuosittain selvitys kilpailijoiden myyntihinnoista ja omat hinnat muodostettiin niiden pohjalta nostamalla hintoja 10 prosenttia kilpailijoiden hintoja korkeammiksi. Siihen rohjettiin lähteä, koska myytyjen hyödykkeiden laatu oli kiistattomasti kilpailijoita laadukkaampaa ja siten, että sen saattoi ostaja itsekin havaita. Lisäksi kokonaisuuteen liittyvä palvelu pidettiin korkealuokkaisena ja kaikin tavoin kilpailijoita parempana.
Eräässä toisessa yrityksessä hintatasoa pidettiin korkeana ja samaan aikaan siihen liittyvä palvelu pidettiin erittäin korkealuokkaisena. Asiakastyytyväisyyttä mitattiin säännöllisesti. Kun asiakkaat olivat hyödykkeisiin ja palveluun erittäin tyytyväisiä ja heidän suurin tyytymättömyyden aihe oli vain korkeat myyntihinnat katsottiin hinnoittelun onnistuneen. Tärkeää oli, ettå asiakas laskuja maksaessaan kiroili hintoja mutta joka kerta joutui kuitenkin toteamaan, että on ne (=myyjä) vaan niin helkkarin hyviä. Ja niin kauan kuin hinnat pysyivät korkeina mutta eivät ylittäneet asiakkaan kipukynnystä, mikä olisi saattanut aiheuttaa toimittajan vaihtamisen. Eli hinnassa sai olla kohtuullinen preemio ylivoimaisesta laadusta ja luotettavuudesta. Harva asiakas oli valmis ottamaan riskejä ja vaihtamaan toimittajansa halvempaan mutta vähemmän laadukkaaseen.
Siten olen havainnut hintakilpailua toisin päin. Jos hyödykkeet ovat vakiolaatuisia tai muuten bulkkia kilpaillaan hinnalla esimerkiksi ottamalla kilpailijoidem hintataso ja määrittämällä oma hinta vaikkapa miinus 10%.. Tämän kaltaisella strategialla näyttäisi saksalainen Lidl tulleen Suomen K- ja S-ryhmien kilpailijaksi elintarvikkeiiden vähittäismyynnissä. Ja näyttäisi hyvin menestyneen. Markkinaosuuden lisännyttyä tuntuu nykyään, että hintatasoa olisi kuitenkin nostettu.
Samanlaiselta tuntuu matkapuhelinoperaattorien hintakilpailu. Mutta kuvioon on tullut mielenkiintoinen sivupolku, että johtavilla matkapuhelinoperaattoreilla kuten Elisalla ja Soneralla on omat halpistyttärensä, Saunalahti ja Tele-Finland. Matkapuhelinmarkkinoilla oli pitkään hinnoittelukuvio sellainen, että kaikilla oli erilaiset velotusperusteet, joten hintojen vertailu oli hyvin vaikeaa. Moni asiakas joutuikin siten enemmän uskomaan mainonnan kehuja ja ylisanoja, jotka joskus hipoivat totuudellisuuden rajoja.
Puhelinoperaattorien laadukkuuden vertailu on vaikeaa tai vähemmän tärkeää kuin edulliset tariffit. Minulta on moni tuttu kysynyt ja olen mielipiteeni kiteyttänyt toteamukseen, että kaikki ovat ihan yhtä hyviä silloin kun kaikki toimii. Ja silloin kun on ongelmia niin ne ovat mitä ilmeisimmin yhtä huonoja. Tavallinen yksityisasiakas ei ole kiinnosta ongelmineen kun ongelmien selvitys on usein ihmistyötä ja se on nykyään kallista.
Eli tuota hintakilpailua on monenlaista, enkä minä tuossa edellä kuvannut kuin muutamia mieleeni jääneitä tapauksia. Halusin vain korostaa, että monella allalla on yrityksiä, jotka eivät suinkaan kilpaile hinnoilla vaan panostavat palveluun ja kuluttaja on siitä jopa valmis maksamaan. Ja usein niissä yrityksissä, jotka minä tunnen, henkilöstön palvelutaso ja -alttius saavutetaan hyvällä johtamisella ja yritysilmapiirillä. Tuottavuus pysyy korkeana kun työmotivaatiot ovat paikallaan. Näin korkeampi hintataso usein näkyy suoraan kilpailijoita parempana kannatavuutena.
Minä uskon vakaasti, että moni yritys pystyisi kohentamaan tulostaan jos panostaisi henkilöstöön ja nostaisi sillä tavoin palvelunsa laatua ja voisi silloin periä korkeampia hintoja ja saavuttaa parempia tuloksia. Mutta tuntuu että tällainen yritysmix on Suomessa kuitenkin aika harvinainen ja rahaa yritetään vain repiä työntekijöiden selkänahasta.
3.4.2014
Määrääkö osakeyhtiölaki voiton maksimointiin?
Taas jossain uutislähetyksessä syötti toimittaja meille samaa jo vuosikaudet toistettua mantraa, että osakeyhtiön on jo lain perusteella tuotettava mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajille eikä siksi jotain juttua voida toteuttaa rikkomatta osakkeyhtiölakia.
Osakeyhtiläissä sanotaan sen I osan 1 luvun 5 § seuraavasti.
'Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.'
Voiko tuota enää selvemmin ja ytimekkäämmin sanoa? Toisaalta tuo toteamus on itsestään selvää. Ei mikään osakeyhtiö pärjää pitkän päälle ellei se tuota voittoa. Mutta ei tuossa sanota että voittoa on maksimoitava eli tuotettava mahdollisimman paljon.
Kyllä osakeyhtiö voi asettaa sen rinnalle muitakin tavoitteita. Tietenkin siinä yhteydessä on otettava huomioon osakkaiden tasa-arvoinen kohtelu ja päätöksenteon pitää olla lain, yhtiöjärjestyksen ja mahdollisen osakassopimuksen mukaista. Mutta vaikkapa jonkinlaisen yhteiskuntavastuun huomioon ottamiselle ei pitäisi ainakaan osakeyhtiölain perusteella olla mitään esteitä.
Eri asia on sitten saadaanko yhtiön sisällä konsensusta tuollaisesta yhteiskuntavastuusta ja miten sitä toteutetaan vähemmistöjen oikeuksia kunnioittaen.
Mutta ahneuden ja voittojen maksimoinnin väittäminen osakeyhtiölain vaatimukseksi on ihan potaskaa. Kun sen joku on joskus saanut toimittajille syötettyä mantraksi niin sitä meille vaan koko ajan tuputetaan yhä uudelleen.
Piti minunkin ihan tarkistaa, että olisiko tuollainen säädös jossain vaiheessa ujutettu osakeyhtiölakiin. Epäilin kyllä kun vuosia sitten kuulin mutta siitä kuin itse opiskelin aihetta ja jouduin soveltamaan on kulunut jo paljon aikaa. Tulipahan tarkistettua.
Osakeyhtiläissä sanotaan sen I osan 1 luvun 5 § seuraavasti.
'Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.'
Voiko tuota enää selvemmin ja ytimekkäämmin sanoa? Toisaalta tuo toteamus on itsestään selvää. Ei mikään osakeyhtiö pärjää pitkän päälle ellei se tuota voittoa. Mutta ei tuossa sanota että voittoa on maksimoitava eli tuotettava mahdollisimman paljon.
Kyllä osakeyhtiö voi asettaa sen rinnalle muitakin tavoitteita. Tietenkin siinä yhteydessä on otettava huomioon osakkaiden tasa-arvoinen kohtelu ja päätöksenteon pitää olla lain, yhtiöjärjestyksen ja mahdollisen osakassopimuksen mukaista. Mutta vaikkapa jonkinlaisen yhteiskuntavastuun huomioon ottamiselle ei pitäisi ainakaan osakeyhtiölain perusteella olla mitään esteitä.
Eri asia on sitten saadaanko yhtiön sisällä konsensusta tuollaisesta yhteiskuntavastuusta ja miten sitä toteutetaan vähemmistöjen oikeuksia kunnioittaen.
Mutta ahneuden ja voittojen maksimoinnin väittäminen osakeyhtiölain vaatimukseksi on ihan potaskaa. Kun sen joku on joskus saanut toimittajille syötettyä mantraksi niin sitä meille vaan koko ajan tuputetaan yhä uudelleen.
Piti minunkin ihan tarkistaa, että olisiko tuollainen säädös jossain vaiheessa ujutettu osakeyhtiölakiin. Epäilin kyllä kun vuosia sitten kuulin mutta siitä kuin itse opiskelin aihetta ja jouduin soveltamaan on kulunut jo paljon aikaa. Tulipahan tarkistettua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
