Syrjintääkö?

Tuli tas mieleeni kun katselin ja kuuntelin Yleisradion Silminnäkijä ohjemaa televisiosta. En viitsi edes käyttää ohjelmasta nimitystä dokumentti, koska se on minusta samaa tasoa kuin ns keltaisen lehdistön skandaali-lööppijutut.

Minulle on monia kymmeniä vuosia toitotettu jo paljon ennen suurempia maahanmuuttoaaltoja miten ravintoloilla on oikeus valikoida asiakkaansa. Ymmärrän hyvin jos jotkut ravintolat eivät halua että heidän ravintolastaan tulisi samanlainen maahanmuuttajien kokoontumispaikka kuin millaisiksi esimerkiksi Itäkeskuksen lukuisat kahviot ovat muodostuneet. Mutta miten sellaiseen voisi vaikuttaa jos haluaa välttää toisaalta syyllistymisen rasismiin? Eli onko koko lause, että ravintolalla on oikeus valita asiakkaansa todellisuudessa pelkkä tyhjä fraasi? Myönnän että on aika vaikea kysymys.  

Ohjelmassa väitettiin miten ulkomainen nimi hankaloittaa työpaikan saantia kun näillä koehenkilöillä oli ongelmia päästä jopa haastatteluun..

Minulla on venäläinen suku- ja etunimi mutta äidinkieleni on suomi ja puhun sitä tietenkin ilman mitään aksenttia. Ei minulla ole koskaan ollut mitään sellaisia vaikeuksia työpaikkojen saannissa mitä tässä ohjelmassa kerrottiin. Ikäsyrjinnän kohteeksi jouduin joskus 50+ ikäisenä mutta en silloinkaan syyttänyt etnistä rasismia.

Mutta ymmärrän hyvin että moniin työtehtäviin halutaan henkilö jonka äidinkieli on suomi ja joka puhuu ja kirjoittaa sitä sujuvasti. Eikä maahanmuuttajaa välttämättä syrjitä hänen etnisen taustansa vuoksi vaan loppujen lopuksi riittämättömän kielitaidon vuoksi. Ihan samalla tavoin saatetaan ruotsinkieliseen yritykseen jättää palkkaamatta suomenkielinen jos ei hänellä ole täydellistä ruotsinkielen hallintaa. Haluaisin kuulla, että ruotsinkielinen vähemmistövaltuutettu tekisi poliisille tutklintapyynnön jos joku suomenkielinen ei olisi päässyt Aktia pankkiin töihin ;)

Ikävää oli tuossa ohjelmassa havaita, että koehenkilöille selvästi valehdeltiin. En väitä etteikö kyse olisi ollut rasismista mutta pidän muitakin vaihtoehtoja täysin mahdollisina. Toisaalta ymmärrän, että keksitään jotain hätävalheita selitykseksi kun pelätään että esimerkiksi hylkääminen riittämättömän kielitaidon vuoksi katsottaisiin rasismiksi. Sellainen kuvahan voi helposti syntyä julkisuudessa ja sellaista kuvaa ruokkivat tällaiset Silminnäkijän kaltaiset skandaalinkäryiset ohjelmat.

Ikävä, että Silminnäkijä ohjelmakin on liittynyt tähän laumaan, joka pyrkii kaikin tavoin leimaamaan minkä tahansa maahanmuuttajiin liittyvän epäkohdan etniseksi syrjinnäksi ja ksenofobiaksi.

Pieniä ilon aiheita

Painoni käväisi elokuussa 2013 ensimmäisen kerran pitkälti yli 10 vuoteen 90 kg alapuolella. Sen jälkeen se pysytteli pitkään hiukan 90 kg yläpuolella. Ja syyskuussa tapahtuneen sairaalakierroksen ja sydämen ohitusleikkauksen jälkeen turposin joitakin kiloja lisää.

Nyt toipilaana on paino uudestaan lähtenyt toipumisen myötä laskemaan ja oli 11.10.2013 aamupunnituksessa 89,8 kg. Painoindeksi on vielä yli 30 eli 30,9 ja edustaa merkittävää ylipainoa.

Seuraava välitavoite onkin päästä painoindeksissä alle 30, joka edustaa  välillä 25-30 lievää ylipainoa. Tuon painoindeksin 30 alittaminen ei edellytä kuin 3 kg lisälaihdutusta ja uskoisin sen saavuttavani vielä ennen joulua..

Kirjoitin yli 2 vuotta sitten blogissani otsikolla Laihdutuksesta. Siinä mainitsin käyttämääni laihdutusmenetelmää erään kaverini antamalla nimityksellä VVV eli VältäViisiValkoista. Se on yksinkertainen ja selkeä muistaa.

Mitenkään orjallisesti en noudata VVV-diettiä vaikka sitä pääsuuntana pidänkin. Pastaa saatan syödä pari kolme kertaa kuukaudessa. Joskus keitän kotona riisiäkin. mutta sen suhteen olen pyrkinyt pysymään täysjyvävalmisteissa. Viimeksi herkuttelin kesällä uusilla perunoilla. Vehnäleivistä olen pysynyt erossa melko hyvin enkä ole pahemmin syönyt ruisleipääkään. Joskus harvoin olen iltateen kanssa saattanut ottaa herkutellakseni yhden ruisnäkkileivän. Kuituakin tunnun saavan aivan riittämiin vihanneksista ja hedelmistä- Niitä pyrin syömään paljon.

Pieniä asioitahan nämä ovat mutta piristävät minua kummasti tässä toipilasaikana ja uskon vakaasti, että laihduttaminen voi vielä minun ikäiselläkin (68 v) edistää terveyttä ja hyvinvointia.

Vanha venäläinen kansanperinne

Yle Teema kanavalta tuli lauantaina 28.09. ohjelma joka kertoi Moskovasta ja Venäjästä. ja osittain joidenkin saksalaisten näkökulmasta 1800 ja 1900 tsaarin Venäjällä.

Minua jäi huvittamaan kun siellä esiteltiin saksalaisille venäläistä tapaa istuutua rauhassa hetkeksi alas esimerkiksi ennen pitkälle junamatkalle lähtemistä. Sen mukaan se auttaa palaamaan takaisin samaan paikkaan onnellisesti. Ja elokuvaan sellainen hetki oli dramatisoitu rautatieasemalle Moskovassa saksalaisen lähtiessä matkalle ja venäläisten ystävien saattaessa asemalla.

Meidän perheessämme on ollut sellainen tapa. Opin sen lapsuudenkodissa ja se on niin iskostunut, että omat lapsenikin ovat sen oppineet ja vuorostaan jatkaneet eteenpäin. Nuorin tyttäreni jopa englantilaisperäiselle ex-miesystävälleen silloin kun asuivat yhdessä.

Aika hassua tuollainen taikausko. Ainakin uskottelen olevani rationaalinen ihminen. Mutta huvitti vain tuossa televisio-ohjelmassa. Minä olin luullut että oli kyse vain äitini taikauskosta.

Hauska trivia juttu.

Sydänretki sairaalaan

Omalääkärini vaihdos terveyskeskuksessa on poikinut paljon. Kun kaikkien muiden voimattomuutta osoittavien tunnusmerkkien lisäksi alkoi EKG sydänfilmi näyttää asiantuntijalle huolestuttavalta. Hän ohjasikin minut lähetteellä erikoissairaanhoidon asiantuntijoiden tutkimuksiin Jorvin sairaalaan. Minulla oli aikaisemmin nelisen vuotta sitten löydetty sydämen vajaatoiminto ja  hiippaläpän vuoto.

Nyt sitten sydänvaltimoiden varjoainetutkimuksissa paljastui, että minulla oli vakava sepelvaltimotauti eikä kardiologi suositellut kotiuttamista liian suurien riskien vuoksi ja ehdotti ns ohitusleikkausta sydämelle. Hän laittoikin minun jonoon. Muutaman päivän kuluttua saapui ilmoitus, jotta minut leikattaisiin heti seuraavan viikon alussa.

Näin sitten tapahtuikin ja sydämen ohitusleikkaus suoritettiin HUS Meilahden sairaalassa, minne pääkaupunkiseudun sydänleikkaukset on keskitetty.

Hiukan yli viikon sairaalassa oleskelun jälkeen minut kotiutettiin tänään perjantaina  jatkotoipumaan kotioloissa.

Leikannut sydänkirurgi keskusteli kanssani ennen leikkausta ja kertoi, että englanninkielisessä kirjallisuudessa minun vakavaa sepelvaltimosairauttani nimitettiin 'widow maker'iksi ja kysyi mustalla huumorilla, että arvaatte varmaan miksi.

Eli en minä ollut ymmärtänyt koko neljän vuoden aikana sairastaessani että kyse oli todella vakavasta asiasta. Kuvittelin vain kuntoni syystä tai toisesta rapistuneen. Loistavaa työtä sydänkirurgeilta.

Ulkomaalaisten työttömyys

Meille kansalaisille hehkutettiin monesta tuutista joskus alkuvuoden puolella miten meille maahanmuutto on ollut kokonaisuutena katsoen hyödyllistä, edullista ja on tuottanut plussaa. Joku valtion elin oli tehnyt sellaiset laskelmat. Laskelmia en muista nähneeni missään.

Nyt Yleisradio kertoo kummia. Jutussa kerrotaan miten ulkomaalaisten työttömyys on Kymenlaaksossa maan korkeimpia ulkomaalaisten työttömyyslukuja ja oli heinäkuussa 53,5%. Nyt pitää muistaa, että työttömyysastetta laskettaessa mukaan lasketaan työikäiset ja -kykyiset ja ilmeisesti myös työttömiksi rekisteröityneet. Kotona lapsia hoitavia kotiäitejä ei lasketa työttömiksi ja tiedetään, että monista erityisesti muslimimaista maista tulee suurperheitä, joiden äidit ovat lisäksi huonosti koulutettuja ja jopa lukutaidottomia.

Mutta ei ongelma ole mikään pelkkä Kymenlaaksolainen ongelma. Koko maan ulkomaalaisten työttömyysaste oli uutisen mukaan sekin 34,6%. Eli yli joka kolmas työikäinen ja -kykyinen ulkomaalainen oli työtön.

Käytin edellä ilmaisua työikäinen ja -kykyinen mutta joukosta pitäisi ilmeisesti poista nuo em kotiäidit ja  opiskelevat nuoret sekä aikuiset.

Minä en kyllä oikein ymmärrä minkälaisiin laskelmiin ja minkälaisiin tulevaisuuden ennusteisiin perustuu arviot, että maahanmuutto olisi ollut meille kannattavaa. Tuollaisilla luvuilla alkaa huoltosuhde näyttää ulkomaalaisten suhteen jo nyt yhtä huolestuttavalta kuin  kantaväestön osalta joskus 10-20 vuoden kuluttua. ja ulkomaalaisten maahanmuuttoa aiotaan vielä lisätä kerrotaan meille julkisen vallankin taholta.

Minua säälittää tänne paremman elämän toivossa muuttaneet ulkomaalaiset, joita me olemme ihan itse tänne houkutelleet. Huhut maahan tulijoille meillä tarjottavasta muhkeasta sosiaaliturvasta on levinnyt puskaradion kautta eri puolille maapalloa ja kaikenlaiset epämääräiset välistä vetäjät ovat kehittäneet tästä jopa oivan liiketoiminnan.

Maahan tulee sellaiaiakin ihmisiä, jotka oikeasti haluaisivat töihin, mutta kun töitä ei ole kantaväestöllekään riittävästi on heillä tänne tullessaan epärealistiset ja liian suuret odotukset. Ja sitten on joku osa sellaisiakin, jotka eivät halua töitä vaan tyytyvät runsaaseen sosiaaliturvaamme. Vanhuksetkin saavat ns takuueläkkeen 3 vuoden Suomessa oleskelun jälkeen.

En minä ihmettele, jos tällainen meno synnyttää muukalaisvihaa. Maa kituuttaa koko aja velkaantumalla lisää lainarahalla ja kantaväestöltä revitään koko ajan entistä enemmän selkänahasta. Ja sitten he suuntaavat ärtymystään ulkomaalaisiin maahanmuuttajiin, jotka periaatteessa ovat itse ihan syyttömiä tähän hurlumhei meininkiin.

Minua naurattaa ja itkettää samanaikaisesti kun jostain mediassa yritetään meille kansalaisille syöttää jotain ajatuksia jostain impivaaralaisuudesta ja halusta eristäytyä kaikesta yhteydenpidosta ja vuorovaikutuksesta ulkomaalaisten kanssa ja yritetään samalla kertoa kansalaisille miten rikastuttavaa on näihin asioihin liittyvä monikulttuurisuus. Jännää on todeta, että aika harva minun tuntemistani ihmisistä vierastaa maahanmuuttajia, jotka ovat tulleet maahamme työtä tekemään ja ovat myös työllistyneet. Suurin osa vierastaa asemilla ja ostokeskuksissa hengailevia ulkomaalaisia joilla selvästi tuntuu olevan aikaa ja rahaa viettää aikaansa vain muiden saman maalaisten kanssa seurustellen.

No, kirjoitukseni pääasia oli kuitenkin nuo järkyttävät kantaväestön työttömyyslukuja huomattavasti korkeammat työttömyysasteet - täysin riippumatta mistä se johtuu. .

Arkipyhien siirto

Tämä on juoni siirto työnantajajärjestöiltä. Siirretään helatorstai ja loppiainen lauantaiksi.

Nyt alustavasti sovittu palkankorotus 20 €/kk on suomalaisten keskipalkoilla nopeasti laskettuna n 0,6%. Mutta kahden lisätyöpäivän taikominen vuosikalenteriin on kompensoi tuon reilusti. Mutta kun työpäivien lukumäärä muutenkin vaihtelee vuosittain ilman että joka vuosi palkkoja rukattaisiin tuo ei välttämättä aiheuttaisi mitään kompensaatiota. Onhan vain kyse kalenterin rukkaamisesta kirkon ja valtion yhteistoimin.

Tiedän yhden ison yrityksen jonka henkilöstöstä insinöörit laskivat joka vuosi työpäivien ja työtuntien lukumäärän. Kun en ollut siellä töissä en tiedä saatiinko työtuntien lisäyksestä joku kompensaatio kun oli kyse aika reilusta työnantajasta.  

Havaintoja käynnistä Kelan toimistossa

Kävin eilen Kelan toimistossa Espoon Leppävaarassa.

Jonotusaika oli kohtuullinen ja palvelukin oli asiallista.

Mutta odotusaikana ehdin katsoa ympärilleni. Hiukan jäi samanlainen tunnelma kuin olisin jossain itäafrikkalaisella torilla. En sinänsä hämmästynyt koska jo aikaisemmin käydessäni samaisessa Kelan toimistossa parin viime vuoden aikana olin ihmetellyt asiakkaiden jakautumaa.

Aikani kuluksi laskin odottavien tummaihoisten ja valkoihoisten suhdelukua. Lopputuloskaan ei minua suuremmin hämmästyttänyt. Tiedänhän minä miten paljon meillä on esimerkiksi maahanmuuttajia pääkaupunkiseudulla.

Suhdeluku oli 7 tummaihoista ja 9 valkoihoista. Ja taisi ainakin yksi valkoihoisistakin olla eestiläinen maahanmuuttaja kun puhui eestiä matkapuhelimeen. Ja eräs mieshenkilö vaikutti ulkomaalaisen näköiseltä sen verran tummatukkainen ja tummakulmainen oli vai laskinkin hänet mukaan valkoihoisiin.

Tummaihoisista suurin osa oli seemiläis-haamilaisia ja kun kaikki vielä puhuivat keskenään jotain minulle tuntematonta kieltä arvelin kyseessä olevan somalialaista alkuperää olevista ihmisistä. Ikäjakaumaltaan he näyttivät sen verran iäkkäiltä, että tuskin olivat vielä Suomessa syntyneitä. Laskujeni mukaan Suomessa somalialaisista vanhemmista syntyneet ovat kaikki alle 25 vuotiaita, Saattoivat monet olla Suomen kansalaisia, koska senhän saa nykyään aika vaivattomasti, mutta sitä ei voi päältäpäin tietää.

Johtopäätösten tekemisen näistä havainnoista jätän lukijan tehtäväksi ihan terveen itsesuojeluvaiston vuoksi.

Juutalaiset kirjailijat

Kuuntelin ja katselin tänään Ylen Teema -kanavalta amerikkalaisen kirjailija Philip Rothin haastattelun. Oli niin mielenkiintoinen että jäi ruoanlaittokin sivuun kun ohjelma vei mukanaan. Ylen Teema kanava on todellinen aarreaitta ja nykyään koko Yle Areena kun siellä löytyy hyvin paljon ohjelmia jälkeenpäinkin. Ja aika mielenkiintoisia ohjelmia tulee Ylen FST5:lta ja siellä näytetyistä Ruotsin television ohjelmista. Tässä huomaa taas miten hyödyllinen on hyvä ruotsinkielen taito. 

Siitä tulikin mieleeni, että muidenkin juutalaisten kirjailijoiden teoksissa on jotain minuun vetoavaa. Ja samasta syystä rakastan Woody Allenin elokuvia kun niissäkin on joku kummallinen juutalainen perusvire. Ja hauskoja ovat olleet jo vuosi a sitten kuulemani amerikanjuutalaiset stand-up koomikot. Tosin heidän huumorinsa ymmärtäminen on edellyttänyt amerikanjuutalaisen kulttuurin ymmärtämistä. Nythän meillä on stand-up koomikkoja jo omasta takaakin täällä Suomessa. Ja osa on jopa tosi hyviä.

Tämän ohjelman muistuttamana aloin palauttaa mieliini erästä juutalaista satiirikkoa, josta pidin suuresti,  mutta kesti useita tunteja ennen kuin sain nimen palautettua mieleeni. Kyse oli Ephraim Kishon nimisestä kirjailijasta. Ensimmäisen kontaktini häneen sain kun katselin kirjakaupassa saksankielisiä taskukirjoja. Kirjan takakannen teksti lisäsi kiinnostustani ja ostin kirjan. Myöhemmin huomasinkin, että hänen kirjansa olivat hyvin suosittuja Saksassa, siihen aikaan länsi-Saksassa. Kirjat oli käännetty hebreasta, unkarista ja saksasta ja Ephraim Kishon oli saksantanut itse viimeisimmät keoksensa.

Kirjastosta löysin muutaman suomennetunkin Ephraim Kishonin satiirikokoelman. Välillä Kishonia lukiessa tuli huumorista mieleen meidän suomalaisten Olli ja hänen satiiriset pakinansa Mustapartaisesta miehestä. Suosittelen lukemaan jos pidätte satiirista ja löydätte vaikkapa kirjastosta Kishonin teoksia..

Julkinen terveydenhuolto

Katsoin televisiosta Yle 1:ltä dokumenttiohjelmaa 'Keksitehtaan työtaistelu'. Siinä keksitehtaalla monia kymmeniä vuosia palvelleet työntekijät ryhtyivät lakkoon. Syynä oli, että tehtaan perustanut ja omistanut perhe oli myynyt tehtaan jollekin sijoitusyhtiölle. Työehtosopimuksen voimassaolon loputtua uusi omistaja tarjosi työntekijöille kaikenlaisia työsuhteen huononnuksia. Palkkoja olisi alennettu 20% ja aikaisempi luontoisetuna oleva sairausvakuutus muuttui maksulliseksi. Työntekijän olisi pitänyt maksaa 20% sairausvakuutuksensa kuluista palkastaan. Nythän hän maksoi niitä kuluja 100% selkänahastaan hankituilla yrityksen tuotoilla. Ei niitä työnantajan pääomansijoituksista maksettu kun yritys oli kuitenkin ollut kymmeniä vuosia tuottava.

Työntekijät ryhtyivät lakkoon. Dokumenttiohjelmassa kerrottiin pätkiä työntekijöiden elämäntarinoista mutta merkittävää oli havaita, että hyvin monien työsuhteet olivat kymmeniä vuosia pitkiä. Ja kansallisuudeltaan siellä taisi olla työntekijöitä lähes 30 maasta.

No onhan meilläkin tapahtunut tuon suuntaista. Tällaistahan markkinatalous voi huonoimmillaan olla.

Työntekijät olivat noin 9 kuukautta lakossa ja tehdas pyöri sillä aikaa rikkurityövoimalla. En tunne Yhdysvaltain oikeuslaitosta riittävästi mutta ohjelmassa kerrottiin että työntekijät voittivat oikeudenkäynnin yritystä vastaan hallinto-oikeudessa. Sen päätöksen perusteella oli yrityksen pakko ottaa lakkoilevat työntekijät takaisin vanhoina työntekijöinä entisin työsuhde-eduin.

Työntekijät kutsuttiin siis oikeuden päätöksen johdosta takaisin töihin ja he olivat tietenkin hyvin iloisia.

Mutta vähän ajan kuluttua omistava sijoitusyhtiö kertoi myyneensä tehtaan koneet ja laitteet, reseptit, ja tuotemerkit jollekin toisessa osavaltiossa olevalle yritykselle ja New Yorkissa sijaitseva tehdas siis tyhjennetään ja se lopettaa toimintansa. Eli ilo työhön palaamisesta jäi kovin lyhytaikaiseksi.

Monessa suhteessa tuo tarina sopisi jo Suomeenkin. Puhutaanhan meilläkin jo aika avoimesti 'sisäisestä devalvaatiosta' sisältäen palkkojen alentamista ja miten tuotannon hintakilpailukykyä pitää kohentaa jollekin 'globaalille tasolle'.

Mutta se asia joka minua taas järkytti oli amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä ja sen  tylyys. Työntekijöillä oli sairausvakuutus työn puolesta ja se loppui samalla kun palkanmaksu. Eikä kukaan noista työntekijöistä maininnut mitään esimerkiksi työttömyysturvasta joka turvaisi heille edes jonkinlaisen toimeentulon.

Järkyttävin tapaus oli kaveri jolle oli tehty ilmeisesti sydänleikkaus.koska hän näytti kuvaajalle keskellä rintakehää olevaa pystysuoraa n 40-50 cm pitkää leikkausarpea. Asia kosketti erityisesti minua kun olen menossa lähiaikoina sydäntutkimuksiin julkisen terveydenhuollon puitteissa erikoissairaanhoidossa. Tai oikeammin olen jo aloittanut noita erikoissairaanhoidon tutkimuksia ja ne jatkuvat vielä.

Mutta tässä ohjelmassa sydänleikkauksessa ollut kaveri kertoi leikkauksen maksaneen 150'000 dollaria eikä hän siitä oikein selviä työttömänä millään muulla kuin myymällä omakotitalonsa, suuren haaveensa, jonka  hankinta oli kestänyt 25 vuotta hänen työurastaan. Kun hän maksaa leikkauslaskunsa hän onkin sitten puilla paljailla ja edelleeen ilman saitausvakuutusta ja hänen jälkikasvunsa oli juuri aloittamassa koulun jälkeiset jatko-opinnot. Amerikkalaiseen tapaan nekin tietenkin maksavat paljon.

Kun mietin näitä ja peilasin omaan elämäntilanteeseen päädyin mietiskelemään miten arvokas meidän yhteiskuntamme hyvinvointimalli on. Ymmärrän hyvin, että suurin osa kansalaisista haluaa sellaisen säilyttää. Ei tietenkään jatkuvasti velkaantumalla.

Ne jotka haluavat muuttaa kaikki tuollaiset omista varoista kustannettaviksi suoraan kuvittelevat omaa kaikkivoipaisuuttaan ja kykyään vastata itse tuollaisten riksien hallinnasta. Pidän sellaisia ihmisiöä joko upporikkaina miljonääreinä tai sitten vähän yksinkertaisina ellei peräti tyhminä.  

Mutta en minä uskokaan että meidän velkaantumisemme pelkästään koulutuksesta ja sosiaaliturvasta johtuisi. Mutta se onkin sitten jo toisen blogikirjoituksen aihe.

Pohjaton kaivo

Lehdistössäkin kirjoitellaan säännöllisin väliajoin "paperittomista maahanmuuttajista" ja miten meidän tulisi järjestää heidän terveydenhuoltonsa. Ongelma on moraalinen mutta myös taloudellinen.

Jos meille tulee jostain EU-maasta sen kansalaisia, jotka ovat paperittomia on kyse todennäköisesti Romanian tai Bulgarian romaneista. Minä en ymmärrä, ettei heille voida hankkia papereita heidän kotimaistaan, jotka sentään ovat EU maita. Romanian osalta meillä oli jopa yhteistyötä sillä tavoin, että Helsingissä oli romanialainen poliisi töissä jonkin aikaa.

Tiedän hyvin Romanian ja Bulgarian romanien huonosta kohtelusta heidän kotimaissaan. Mutta tiedän myös että jos vikaa on sysissä niin on sepissäkin. Molemmissa maissa järjestäytynyt rikollisuus on romanien hoidossa ja valvonnassa ja sen johdossa olevat eivät ole enää mitään kerjäläisiä vaan asuvat luksushuviloissa ja ajelevat mersuilla. Merkkejä on että Suomeen tulleet kerjäläisinä esiintyvät ovat osa tuota järjestäytynyttä toimintaa.

Vuosi sitten kirjoitin miten näiltä EU-kansalaisilta pitäisi voida edellyttää eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Siis oman maan antamaa eräänlaista kansainvälistä sairasvakuutuskorttia, joka oikeuttaa saamaan kussakin EU maassa sen maan julkista sairaanhoitoa (ja jonka kustannukset veloitetaan ko kansalaisen kotimaasta).

En ymmärrä miksi meidän pitäisi luoda jotain erikoissäännöksiä vain siksi etteivät meille tulevat "paperittomat" ole kenties edes halunneet oman kotimaansa suomia dokumentteja vaan mieluummin liikkuvat papereitta.

Sanoisin hiukan, että oma häpeä. Se voi kuulostaa sydämettömältä mutta niin me täällä itsekin joudumme sopeutumaan järjestäytyneeseen yhteiskuntaan.

Minä ajattelen kauhulla, että jos luomme oikein hyvät sairaanhoitomahdollisuudet niin sanan levittyä, se nimittäin leviää nopeasti noissa järjestäytyneissä joukoissa, me saamme tänne sellaisen lauman hoidettavia että meidän julkinen sairaanhoito räjähtää käsiin.

Tuntuu tylyltä sanoa tällaista mutta yritän vain olla realisti. Tietenkin jos haluamme parantaa kerrallaan koko ulkopuolisen maailman niin aloitetaan heti ja avataan rajamme ja kukkaromme kaikille halukkaille.

Neuvostoliittoon aikoinaan matkustettaessa kaikilla matkalaisilla piti olla oma matkavakuutus, jolla katettiin tapaturmien  ja sairauksien hoitokustannukset eikä oltu isäntämaan siivellä.

USA:ssa vaaditaan vieläkin, että osoitat rajalla sinulle olevan riittävästi varoja selvitä oleskelustasi USA:ssa.

Vantaan lentokenttä perii takseilta kynnysrahoja

Satuin tänään Espoon taksien yhteisille nettisivuille kun etsin voimassaolevia tilauspuhelinnumeroita.

Hämmästykseni oli suuri kun heidän sivuiltaan huomasin erikoisen lentokenttälisän. Jokainen kyyti lentokentältä maksaa ylimääräistä 2,30 euroa (sis 10% ALV), jonka lentokenttä perii ihan kuin taksikyyti ei muuten olisi riittävän kallista.

Tämä oli erikoinen yllätys. Muissa maissa lentokenttätaksit vain huijaavat matkustajia  mutta meillä on erillinen maksu, joka on oikein mainittu valtioneuvoston asetuksessa taksiliikenteen kuluttajilta perittävistä maksuista. Tuon asetuksen 6 § kohdassa 2)

enintään 2,09 euron lentokenttälisä, jos  taksi joutuu maksamaan taksiliikenteen ohjauksesta ja valvonnasta maksun päästäkseen lentokentällä matkustajaterminaalin alueelle noutamaan asiakasta;

Lähitaksin nettisivulla tuo kerrotaankin:

'Lentokenttälisä peritään lentoasemalta lähtevistä kyydeistä ja se on yhtä suuri kuin se maksu, jonka taksi joutuu maksamaan päästäkseen lentokentällä matkustajaterminaalin alueelle noutamaan asiakasta. Helsinki- Vantaalla lentokenttälisä on suuruudeltaan 2,30€.'

Toden totta siellä olisi tuon mukaan jotain ohjausta ja valvontaa, joka oikeuttaisi tuollaisen yli 2 euron maksun perimään - tosiasiassa minun mielestäni lähes tyhjästä. Aika harvoin olen siellä nähnyt mitään ohjausta tai valvontaa.

Taitaa olla melkoinen bisnes lentokenttäyritykselle.

Liikuntarajoitteisena huomasin joskus ehkä puoli vuotta sitten kun en vähään aikaan ollut käynyt lentokentällä, että siellä yhdessä ulkomaan terminaalissa ei ollut enää ollenkaan lentoaseman puolesta istumapaikkoja. Siellä oli vain kaupallisia kahviloita. Muutama ilmainen paikka löytyi jossain kaukana käytävällä.

Vastaavanlainen idioottimaisuus on lentokentän parkkialueen invaparkkeeraus. Minulla on poliisin myöntämä invaparkkitunnus, mutta saadakseni ilmaiseen poistumiseen oikeuttavan lipukkeen minun pitäisi  kävellä - niin siis liikuntarajoitteisena  esimerkiksi ulkomaan terminaali 2:sta yli puolen lentokentän läpi kotimaan terminaaliin johtavan käytävän varrella olevaan "palvelupisteeseen" näyttämään tuo parkkimerkkini. Tosi ystävällisesti ajateltu tämäkin yksityiskohta. Ilmeisesti ennemminkin on ajateltu ettei kukaan invalidi jaksa nähdä tuota vaivaa vaan maksaa pysäköintinsä sovinnolla - tai sitten ei ole ajateltu ollenkaan mikä sekin mahdollisuus on olemassa.. 

 

Sähkövero

Aloin tarkastella saamaani viimeisintä laskua sähkönsiirrosta. Asuinalueeni sähkösiirto on Fortumilla ja kuten tiedämme sähkösiirtoa ei pysty kilpailuttamaan vaan se on pakko ostaa alueelliselta toimittajalta heidän määräämäänsä hintaan.

Eräs tuttu yrittäjä, jonka yritys käyttää paljon sähköä esitteli minulle kerran, varmaan pitkälti toistakymmentä vuotta sitten, miten hän oli ostanut yritykselleen oman dieselvoimalaitoksen.

Minä tietenkin ajattelin maalaisjärjellä, että hän tuottaa dieselvoimalalla omalle yritykselleen sähköä silloin kun sähkön tuottajilla on huippukuormitus ja sen mukaiset energian huippuhinnat. Vastaus olikin häkellyttävä. Päinvastoin. Hän tuottaa omalla dieselvoimalalla sähkön peruskulutuksen. Ja syy siihen on, että hänellä ei ole mitään siirtokustannuksia kun energia tuotetaan hänen omalla tontillaan. Vaikka kilowattitunnin tuotantokustannukset ovat kalliimmat kuin kilpailutetuilla sähköntoimittajilla on energia silti hänelle halvempaa kun ei tarvitse maksaa mitään monopolihinnoiteltuja siirtohintoja. Energia tuotetaan siinä paikan päällä.

Minun kotitalouteni siirtolasku oli 3 kk ajalta  54,95 euroa. Mutta sitten aloin katsella laskun erittelyä ja havaitsin, että laskussahan on kaikenlaisia veroja 37%.

Herättää ihmetystä miksi jollain perusteella teollisuus maksaa sähköveroa melkein 60% vähemmän!
           .  

Liikenteessä liikkumisesta

Olen ollut tänään herkällä tuulella liikkuessani liikenteessä autolla. Kahdestakin syystä Nuorin tyttäreni tuli kesälomalle Suomeen Ghanasta, missä hän on asunut toista vuotta. Sitä ennen hän asui pari vuotta Tansaniassa.

Tansaniaan hän lähti sellaisella kiireellä, että autokoulut eivät olisi ehtineet opettaa hänelle auton ajokorttia. Siksi me teimmekin sen opetusluvalla ja minä opetin tytärtäni. Kirjoitin siitä joskus 4 vuotta sitten blogissani.

Opetushan meni kaiken kaikkiaan hyvin. Ajotunteja meillä oli enemmän kuin autokoulussa olisi normaalisti ollut mikä on kuulemma hyvin yleistä opetuslupalaisilla. Katsastusinsinööri kehui tyttären rauhallista ja tasapainoista ajamista ja antoi siitä myös pienet kiitokset opettajalle eli isälle.

Ajokortin kakkosvaihe jäi odottamaan suoritusta, mutta kun tytär asui Tansaniassa oli pakko pyytää lykkäystä, minkä tyttäreni saikin.

No nyt hänellä on tarkoitus suorittaa tuo kakkosvaihe. Aika kallista lystiä tuo näyttää olevan. Ja ilmeisen hyödytöntä. Tuskin tuolla liikenneturvallisuutta lisätään, mutta ehkä autokoulut ovat hyvin lobanneet poliisin kanssa ministeriötä kun suunnitellaan taas ajokortin hankinnan vaikeuttamista entisestään.

Tansaniassa tyttäreni ajoi automaattivaihteisella maasturilla, jossa oli oikeanpuoleinen ohjaus, kun Tansaniassa oli entisten brittialusmaiden tapaan vasemmanpuoleinen liikenne. Onneksi auto oli automaattivaihteinen sikäläiseen tyyliin, jottei ihan kaikki ollut "väärinpäin".

Onneksi Ghanassa on liikenne oikeanpuoleinen ja autot ohjaukseltaan vasemmanpuoleisia kuten Suomessa.

Mutta kun tyttäreni on menossa liukkaan kelin radalle minun autollani ensi viikolla otimme tänään pienet ajolenkit taas vaihteiden käytön totuttelemiseksi. Ja ihan hyvin meni. Näyttää nuo motoriset taidot kuitenkin jäävän jonnekin selkäytimeen.

Liikenneympyröitä harjoittelimme myöskin kun tyttäreni sanoi, että Afrikassa niihin ajetaan ihan fiilispohjalla ja töräytellään torvella, että täällä minä tulen menkää pois tieltä. Ja täällä taas pitää uudestaan totutella selkeisiin sääntöihin.

Niin, oli jännää älytä, että Afrikassa pimeän ajon harjoittelukin tuli ikään kuin kaupanpäällisinä. Lähellä päiväntasaajaa kun yö oli lähes aina pitkä, samanpituinen ja sysimusta eikä siellä mitään katuvalojakaan suuremmin ollut. Lisäksi tytär vielä oikein pyysi että voitaisiinko valita jotain huonompia teitä, että tulisi enemmän sellainen Afrikan tunnelma. No nykyisellä tienhoidon tasolla sekään ei ole enää vaikeaa edes pääkaupunkiseudulla.

Niin, minun piti vielä mainita kahdesta asiasta. Aina välillä ihmettelen hermostuneita hätähousuja, joiden on pakko heti ohittaa, jos et aja esimerkiksi liikennemerkin sallimaa ylintä nopeutta. Sitten kuitenkin seuraavissa liikennevaloissa sama kaveri saattaa olla sinun edelläsi. Toinen samanlaista huvittuneisuutta herättävä on torvien töräyttelijät. Ajaessani kotiin suoritin kieltämättä arviointivirheen ja ajoin liikenneympyrään rakoon joka osoittautui liian pieneksi vaikka kuinka kiihdytin alta pois - eli tässä se minun arviointivirheeni. Ympyrässä tulee hurjaa vauhtia (40 km/h aluerajoitusalueella!) iso maasturi, jonka ajaja tuntui vain töräyttelevän minua torvea mutta minusta tuntuu ettei hän ollenkaan osannut annostella jarrupoljinta. Kuvitteliko hän tuolla torven töräyttelyllä jotenkin pedagogisesti minua vanhaa ukkoa opettavan vai nostiko se hänen egoaan siellä ison maasturin takana. Kyllä minä arviointivirheeni älysin vai olisiko minun pitänyt pysäyttää, tulla ohjaamosta ulos ja kävellä hänen luokseen ja pyytää anteeksi virhettäni. Ehkä se olisi ollut hänelle tarpeen osoittaakseen hänen oikeassa olemisensa.
 

Mikä meidän ruokabisnestä vaivaa?

Luin uutisista hämmästyneenä, että Valio vetää pois markkinoilta Viola merkkisiä tuorejuustoja, koska niissä saattaa olla jäämiä kalasta. Eli ' ....tuotteisiin on saattanut joutua pieniä jäämiä kalaa, jota ei ole mainittu ainesosaluettelossa'.

Siis mitä ihmettä. Ilmoitetulla poisvedettävien listalla on 17 erilaista Viola tuorejuustoa. Miten ihmeessä kalaa 'on saattanut joutua' tuotteeseen? Kuuluuko se osasena noihin tuotteisiin vai lojuuko tuotantolinja läheisyydessä kalalaatikoita vai miten tuollainen tapahtuu etukäteen huomaamatta? Miksi sitä ei ole mainittu ainesosaluettelossa? Ei sitä siellä ainesosaluettelossa tietenkään mainita jos se ei tuotteeseen kuulu  vai miten   tuollainen ilmoitus olisi ymmärrettävä? Että se kuuluukin tuotteeseen?

Näistä kaunistelluista ainesosaluetteloistahan meillä on kokemusta viime aikoina sekä hevosenlihan mutta myös joidenkin pakastevihannesten kanssa. 

Ja meidän elintarviketeollisuus  kehuskelee jatkuvasti korkealla ja puhtaalla laadulla ja antaa ymmärtää, että laatutaso on korkealuokkaisempaa kuin jossain keski-Euroopassa.

Olen lueskellut iltalukemisina ruotsalaisen toimittaja Mats-Eric Nilssonin kirjaa 'Aitoa ruokaa, Väärentämättömän ruoan opas' ja kyllä minun silmiltäni on riisuttu kaikki illuusiot "puhtaasta suomalaisesta ruoasta". Suosittelen. Minä' olen kirjan luettuani ainakin alkanut väistää eineksiä ja muita teollisia puolivalmisteita vaikka aikaisemmin saatoin niitä käyttääkin elämäämi helpottamaan.

Minä muistan kuinka kahden Michelin tähden ravintolan Chez Dominique'in perustaja, kokki Hans Välimäki sanoi kerran jossain haastattelussa, että puhdas kotimainen ruoka on pelkkää urbaanilegendaa. Elintarviketeollisuus haluaa sellaista mielikuvaa meille syöttää ja ylläpitää pitääkseen kiinni suomalaisten elintarvikkeiden preemiohinnoista.

Painoni pitkästä aikaa alle 90 kg!

Olen hyvin onnellinen. Olen nyt kahtena peräkkäisenä aamuna painanut aamupunnituksessa vaa'alla 89,9 kg.

Yli 12 v sitten sairastin aivoinfarktin ja lopetin tupakanpolton siihen. Siinä vaiheessa minulla oli käytännössä kaksi päätavoitetta: selvitä mahdollisimman hyvin takaisin työkuntoon ja lopettaa tupakointi. Molempien tavoitteiden saavuttamiseksi pidin kaikkia keinoja sallittuina.

Tupakkaan en ole tuon infarktin jälkeen koskenut kertaakaan eikä oikeastaan ole kovin pahasti tehnyt edes mieli.

Mutta kun olen kaiken makean hyvän ystävä käytin sitä apuvälineenä pysyäkseni erossa tupakasta. Ja saattaa olla, että myös ruokahalu kasvoi tupakoinnin lopettamisen jälkeen.

Lihoin nopeasti parikymmentä kiloa. Mutta niille hujakoille painoni tuntui pysähtyvän.

Kerran kysyin omalta terveyskeskuslääkäriltäni hyvin surullisena, että järjetöntä että olen vaihtanut toisen epäterveellisen elämäntavan (=tupakointi) mässäilyyn ja epäterveelliseen keskivartalolihavuuteen ja kysyin uusista reseptillä määrättävistä laihdutuslääkkeistä. Lääkärini kertoi, että jotkut niitä määräävät mutta hän ei tee sitä. Ylipainonikin on vähemmän epäterveellistä kuin aiempi tupakointi ja minun ylipainosta oli mahdollisuus päästä eroon ilman lääkkeitäkin.

Kun paino oli jämähtänyt pidemmäksi aikaa tasolle 109 kg ryhdyin miettimään tilanteen hyväksymistä pysyväksi. Minulle lyhyenläntänä 171 cm pitkänä paino oli aika paljon ja vaatteet piti ostaa jo isojen poikien kaupan valikoimista kun ei normaalikoot edes lihaville riittäneet.

Siinä vaiheessa eräs tuttavani houkutteli minut mukaan erään Suomessakin käyvän thaimaalaisen räätälin asiakkaaksi. Häneltä sai mittojen mukaan tehtyjä pukuja, housuja, takkeja, paitoja, liivejä ja toinen toistaan parempia kankaitakin oli valittavissa hänen mukanaan olevista malleista. Hinnat oli kalliimmat kuin Thaimaassa, mutta ne toimitettiin muutaman kuukauden toimitusajalla ja pienet korjaukset voitiin tehdä suomalaisella yhteistyökumppanilla. Ja hinnat olivat joka tapauksessa halvemmat kuin mitä isokokoiset valmisvaatteet maksoivat erikoistuneissa isojen poikien kaupoissa.

Uusin vaatevarastoani parin vuoden aikana useilla puvuilla, housuilla, silkkipaidoilla, liiveillä, päällystakilla ja puserolla. Tunsin itseni pitkästä aikaa tyylikkääksi herrasmieheksi - mitä olin jo ehtinyt kaivatakin kun mikään ei välillä mahtunut kunnolla päälle vaan piti pysyä t-paidoissa ja kuminauhoilla varustetuissa salihousuissa.

Mutta vuosien myötä aloin taas miettiä laihduttamista ja kaikkia lihavuuden seurauksena vaanivia elintasosairauksia ja päätin ryhtyä laihduttamaan. Kouluaikojen parhaalla kaverillani oli pikkuveli, josta oli tullut tunnettu mediassa esiintyvä kohulääkäri, joka propagoi terveellisen ruokavalion puolesta. Soitin hänelle kysyäkseni samalla hänen isoveljestään, joka oli kuollut asuessani yli 20 vuotta Savossa.

Ohje oli selvä:: hanki tri Atkinsin kirja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Ja kertoi hänen kirjoittavan aiheesta kirjaa. Jossain vaiheessa muutaman vuoden mutkienjälkeen hankin tämän lääkäri Antti Heikkilän kotimaisen kirjan 'Diabeteksen hoito ruokavaliolla' . Kun ostin kirjan ei minulla ollut vielä diagnoosia aikuisiän diabeteksesta mutta kirja antoi tuo aikuisiän diabeteksen syntymekanismista hyvin selkeän kuvan. Myöhemmin tuo aikuisiän diabetes todennettiin ja saan siihen pillerihoitoa.

Aloitin laihdutuksen todenteolla joskus n 1,5 vuotta sitten kun eräs työkaverini neuvoi oman variaationsa tuosta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Hän on antanut ruokavaliolle nimen 'VVV' joka tarkoittaa 'Vältä Viisi Valkoista'. Kirjoitin siitä blogissani pari vuotta sitten. Ohje on helppo oppia, muistaa ja tehokas.

Tunnustan tässä: en ole noudattanut edes tuota VVV-ruokavaliota orjallisesti. Jos joskus on tehnyt mieli pastaa olen hyväksynyt mielihalun kunhan en kokonaan poikkea linjasta. Suhteellisen johdonmukaisesti olen yrittänyt välttää vehnäleivät ja myös kaupan ruisleivät, joissa on usein vehnää melkoinen osa. Ja syön paljon vihanneksia ja hedelmiä vaikka molemmat ovat täynnä hiilihydraatteja. Mutta ovat kuitenkin terveellisiä.


Joka tapauksessa näillä eväillä olen saanut painoani alennettua kohtuullisella vauhdilla ilman mitään näläntunteita tai paastoja. Kyllä tarkoitus on saada painoa pudotettua lisää. Painoindeksini on kuitenkin vielä 30,9 joka tarkoittaa merkittävää ylipainoa. Seuraava välitavoite on saada tuo painoindeksi alle 30 suuruiseksi, jolloin kyse olisi enää lievästä ylipainosta. Lopullinen tavoite on toki ns normaali paino. Jos sen saavuttaisi ennen 70-vuotispäiviä :)

Niin, unohdin kokonaan mainita, että hienot räätälin tekemät vaatteet roikkuvat päälläni ja ovat hirveän näköiset. Eikä niitä oikein pysty näin monta kokoluokkaa pienentämäänkään. Uudet tulevat samanhintaisiksi.

Päivänpolitiikkaa

Ei minulla ole asiantuntemusta ratkaista niitä suuria ongelmia joita meidän yhteiskunnallamme on edessä. Vaikka monella ystävälläni on selvät ja varmat käsitykset mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä en ole alkuunkaan vakuuttunut heidän ehdottamistaan keinoista.

Minusta meillä on ollut tosi huono onni saada ahneita ja tyhmiä johtajia sekä politiikkaan mutta myös yritysmaailmaan. Mutta meidän on näiden samojen vekkuleiden kanssa myös saatava nämä asiat kuntoon. Mistä me yhtäkkiä taiottaisiin meille osaavia ja taitavia yritysjohtajia ja samalla tavoin yhteistä hyvää ajavia viisaita ja taitavia poliitikkoja. Kai sellaiset olisivat jo putkahtaneet esiin jos sellaisia meillä ylipäänsä olisi.

Muutamaan erityiseen seikkaan olen kiinnittänyt huomiota. Ja se  on "valehtelu". Meille tavallisille kansalaisille annostellaan totuutta hyvin varovaisesti ja pienissä erissä. Muistan aina kun Paavo Lipponen tunnusti joskus 1990-luvulla, miten kansalaisille ikävät muutokset pitää tehdä pienin askelin. Näin ne eivät tunnu ollenkaan niin pahoilta kuin jos ne toteutettaisiin kerralla. Tuollainen tunnustus huippupoliitikolta painui ainakin minun mieleeni.

Toinen asia, jonka olen havainnut. EK ja sen johto ovat härkäpäisesti esittäneet jo useita vuosia, miten pitäisi siirtyä keskitetyistä sopimuksista ala- tai peräti yrityskohtaiseen sopimiseen. Ja ettei EK enää tulisi hyväksymään missään tapauksessa keskitettyjä tupo-sopimuksia.

Nyt kun maa on ajettu näidenkin herrojen toimesta melkein konkurssin partaalle eikä ammattiyhdistysliikettä ole vieläkään saatu nujerrettua tai polvilleen heräävät samaiset kaverit hädissään, että jos nyt vielä jatkamme näitä "kovien kavereiden" leikkejä menee yritykset alta kokonaan. Ja nyt sitten ollaan jo valmiit isänmaan pelastamisen nimissä harkitsemaan keskitettyjäkin sopimuksia. Katin kontit - omien yritysten, sijoitusten ja asemien pelastamisesta tässä on kiinni.

Kuten näkyy edellä kirjoitetusta olen aika kyyninen tälle nykytilanteelle mutta en toisaalta näe mitään messiaanista ratkaisuakaan näille ongelmille. Samojen rajoittuneiden, osin jopa kyvyttömien ihmisten kanssa on meidän yritettävä ratkoa nämä ongelmat. Ei niitä viisaita tai taitavempia meille mistään taivaasta tipu.

Yhden "jytkyn" voisin vielä toivottaa tervetulleeksi. Se palauttaisi meidän johtajamme realismiin ja maan pinnalle. Mutta herra paratkoon, en minä kaikenmaailman hakkaraisia yms meidän eduskuntaan tai kunnanvaltuustoihin toivoisi. Tässä suhteessa Perussuomalaiset puolue ei minusta ole onnistunut ihan parhaimmalla tavalla vaikka muuten pidänkin Timo Soimia taitavana reaalipoliitikkona.

Että sellaisia ajatuksia tässä pyörii päässä. Pelkkää arvostelua ilman mitään rakentavia tai viisaita parannusehdotuksia.
.     

Miljoonasäästöjä terveydenhuollossa

Olen koko kesän ollut tyytyväinen kun olen päässyt jouheasti terveyskeskuksen kautta erikoissairaanhoidon palveluihin. Osittain ansio siitä lankeaa varmaan uudelle omalääkärilleni joka on napakasti tehnyt lähetteitä kun on tarvittu tarkempia tutkimuksia.

Minä olen eläkkeellä, joten minun voidaan jonotuttaa. Jos jonotusaika on kohtuullinen kuten nyt näyttää minun tapauksessani olevan tuo on siedettävää.

Mutta muutamia päiviä sitten oli MTV3:n uutislähetyksessä mielenkiintoinen uutinen. Pohjola-ryhmä on perustanut oman ortopediaan erikoistuneen sairaalan ja on onnistunut tehokkailla järjestelyillä puolittamaan potilaiden hoito- ja toipumisajat.

Tämä alkaa tulla ymmärrettäväksi kun miettii Pohjolan asemaa. Hehän vakuutusyhtiönä maksavat esimerkiksi työtapaturman kustannukset ja heidän mielenkiintonsa on tietenkin alentaa kokonaiskustannuksia. Uutislähetyksessä kerrottiin, että nopeutus on saatu tehostamalla prosessia. Diagnoosi on pyritty saamaan aikaan heti, jotta on voitu päättää hoitotoimenpiteet ja kun on oma sairaala voidaan leikkauksienkin aikataulua hallinnoida itse. Niin yksinkertaista että alkoi ihan naurattaa.

Laskukone päässäni alkoi suorittaa kerto- ja yhteenlaskuja. Julkisessa terveydenhuollossa pidetään lääkäriä niukkana tuotantoresurssina ja kaikki potilaat jonottavat, että lääkärin kuormitus ja käyttösuhde saadaan pysymään korkeana. Ja olen ymmärtänyt, että julkisessa terveydenhuollossa jotain magneetti- tai tietokonekuvausta joutuu potilas jonottamaan jopa kuukausikaupalla.

Hei, KUKA maksaa laskun?


Työnantaja maksaa sairasajan palkan, sitten kela maksaa siitä osan ja jos jonotusaika menee pitkäksi menee loppuaika Kelan piikkiin. Aloin laskea minkälaisia rahamääriä tuollaiseen jonottamiseen tuhlataan. Sehän on ihan järjetöntä. Pienipalkkaisenkin 2-3 kk sairaslomapalkalla kustannettaisiin yksi lääkäri muutamaksi viikoksi ja jos/kun noita jonottajia on riittävästi niin kyse on jättimäisistä summista.

Olen miettinyt tätä jo  pidempään erään konkreettisen esimerkin vauhdittamana mutta nyt tuo MTV3:n uutinen  kirvoitti kirjoittamaan.

Ja minusta tuntuu, että meillä koko sote-uudistus käsitykseni mukaan näpräilee ihan muun laisten juttujen kanssa.

Liikennemerkeistä ja liikenteenohjauksesta

Asun nykyään Kauniaisissa. Jännää on, että tulen melkein mistä suunnasta tahansa niin joka paikassa on selvät tienviitat Bemböleen.Suurin osa ihmisistä ei oikein edes mtiedä missä se Bemböle on mutta lähes kaikki tietävät kuuluisan Bembölen kahvituvan.

Pääkaupunkiseudulla olen asunut sen verran kauna että osaan orientoitua mihin pitää ajaa jos olen autolla liikkeellä.

Mutta joitakin vuosia sitten  olin eräässä iltatilaisuudessa Riihimäen lähistöllä. Perille ajoin valoisaan aikaan ja noudatin saamiani ajo-ohjeita ja pääsin perille ilman suurempia eksymisiä.

Mutta illalla oli jo pimeää ja jouduin lukemaan tienviittoja. En ollut varannut tiekarttaa vaan luotin liikenteen ohjausmerkkeihin. No niitähän löytyi. Löytyi liikennemerkkejä jotka ohjasivat Forssaan, Hausjärvelle yms mutta missään ei näkynyt yhtään tienviittaa, joka olisi osoittanut Helsinkiin, Suomen pääkaupunkiin. Monen eksymisen ja etsinnän jälkeen löysimme vahingossa tien Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle.

Samanlaista epämääräistä opastusta olen joskus tavannut Tampere-Jyväskylä välillä. Jos poikkeat hiukan päätieltä löydät sen jälkeen viittoja Orivedelle yms mutta erittäin huonosti mistä löytyy tie Tampereelle, Suomen toiseksi suurimpaan kaupunkiin tai Jyväskylään - sekin on iso kaupunki.

Täällä Espoossa ja Kauniaisissa on monia alueita, jossa liikennemerkillä osoitettu nopeus vaihtelee vähän väliä lukemissa 30 - 40 - 50 ja sillä tavoin, että jos vähääkään katsot muualle kuin noita nopeusrajoitusmerkkejä saatat jo unohtaa mikä se nopeusrajoitus nyt on.

Huvittavin oli esimerkki Kauniaisten ja Espoon rajalla kun ajaa Kauniaisista Espooseen. Espoon rajalla Kauniaisten puolella on merkki että 40 km/h aluerajoitus loppuu ja sitten heti Espoon puolella on merkki että samansuuruinen aluerajoitus alkaa.

Mikään noista edellä kerrotuista ei ole hengenvaarallinen nutta törmäsin liikennevaloihin, jotka sitä voivat olla.
Lippajärventien ja Turuntien risteyksessä on liikennevalot. Kun tulen Lippajärveltä ja aion kääntyä oikealle voin päivän ja vuorokauden ajasta riippuen törmätä kahteen erilaiseen tilanteeseen: vieressä olevalla jalankulku-pyörätiellä voi olla joskus vihreä valo ja joskus punainen. Ja kun nykyajan polkupyöräilijöitä ei tunnu  itsesuojelivaisto vaivaavan sieltä usein huristaa polkupyöräilijä hirmvauhdila kun huomaa, että on vihreä valo. Ja minä katsoin hetkeä aikaisemmin taaksepäin ettei siellä ollut ketään.

Tämä on hämäävää, että välillä vihreä väri minulle tarkoittaa, että risteävällä suojatiellä on punainen valo mutta välillä ei. Kun oivalsin tämän tulin entistä varovaisemmaksi aina kääntyessäni oikealle. Et voi luottaa muistiisi tai kokemukseesi kun liikennevalojen signaali ei ole johdonmukainen.

Onneksi läheltä piti tilanteita on ollut vähän ja onnettomuudet on onnistuttu välttämään jomman kumman osapuolen varovaisuudella ja nopealla reagoinnilla.

Tuli käväistyä sairaalassa muutama päivä

Tuskin minun krempat hirveän kiinnostavia ovat. En kerrokaan tätä siksi vaan opin taas tästä kerrasta jotain itselleni hyödyllistä.

Kerron krempoistani vain jotta tapahtumat havainnoillistuisivat.

Olen jo vuosikausia pyytänyt vähintään kerran vuodessa mitattavaksi eturauhasen tilaa osoittavan ns PSA arvon. Uusi terveyskeskuslääkärini huolestui kohonneista arvoista ja suoritti vielä prosessiin kuuluvan käsikopelon. Siinä ei havainnut mitään erityisiä muutoksia ja totesi, että hän tekee lähetteen erikoissairaanhoitoon. Ihan kuten prosessin pitääkin edetä.

Jonkin ajan kuluttua sain erikoissairaanhoidosta kutsun Meilahden sairaalaan urologian poliklinikalle jossa suoritettaisiin tarkempia tutkimuksia. Kaikki ohjeet oli huolellisesti laadittu standardimuotoon ja menettlyohjeet oli helppo ymmärtää ja toteuttaa tarvittavine laboratoriokäynteineen yms. Tässä kohtaa pyydettiin myös tiedot nykyisistä käyttämistäni lääkkeistä. Se oli helppo tulostaa kirjoittimelle kun olin jo ajat sitten laatinut luettelon käyttämistäni lääkkeistä Excel taulukoksi.

Tutkimus suoritettiin haastattelun ja käsikopelon lisäksi myös ultraäänilaitteella peräsuolen kautta. Ja turvallisuuden varmistamiseksi vastaanotolla annettiin yksi antibioottitabletti n 1-2 tuntia ennen tutkimusta ja tutkimus suoritetaan paikallispuudutuksessa. Tutkimuksen aikana käytiin lääkärin kanssa keskustelua "mikä tilanne" tai "miltä näyttää" yms pohjalta. Hyväksyin että eturauhasesta otetaan mikroskooppitutkimukseen tarvittavat koepalat. Ultraäänitutkimuslaitteessa oli puudutuksen mahdollistavan piikin lisäksi noita koepaloja eturauhasesta napsiva "leikkuri". Toimenpide oli aika kivuton puudutuksessa vaikka hiukan epämiellyttävältä tuntui.

Mutta minä pidin tärkeänä, että tutkimukset saadaan eteenpäin ja ajoissa tehdyiksi, jotta saataisiin oikea diagnoosi vaivasta.

Tutkimuksen yhteydessä tutkittaville jaettiin painettu ohje, jossa kerrottiin, milloin on syytä välittömästi ottaa yhteyttä sairaalaan ja mitä muuta piti ottaa huomioon kotona.

Minulla alkoi viidentenä päivänä kokeesta ja koepalan otosta aamulla kovar vapinakohtaukset, kutsun niitä horkaksi. Tunne kun kuume kohoaa nopeasti ja korkealle. Soitin aamulla vielä kerran ja tarkistin että voin mennä lähimpään sairaalaan. Ei kun nopeasti taksiin ja Jorvin sairaalaan noin 500 metrin päähän päivystykseen. Aamutoimetkin jätin silleen kun kohtaukset olivat niin kovat.

Horkka loppui kun pääsin sairaalaan. Minusta otettiin verinäytteet ja sitten pelkkää odottelua. Eikä mitään ruokaa yli 6 tuntiin. Ei oikein diabetesystävällistä toimintaa. Onneksi olin kopaissut mukaan nk lääkeannostelija-"dosettin", jossa oi vielä koko maanantai päivän jäljellä oleva lääkitys lokeroissaan. Sitten alkoi tapahtua. Ilmestyi lääkäri joka oli perehtynyt asiaan ja oli ollut yhteydessä urologiin. Yritti saada selvyyttä uskaltaisiko potilaan päästää antibioottien kanssa elpymään kotiin,. Urologi sanoi ei ja komensi pääkaupunkiseudun urologiselle vuodeosastolle, joka sijaitsi Vantaalla Peijaksen sairaalassa. Kuljetus sinne ambulanssilla sairaalavaatteissa.

Kuljetus oli OK ja perillä oli asianmukainen vastaanotto ja vastaanottohaastattelu.

Ensimmäinen  ongelmakohta tuli kun en muistanut tarkoin syömiäni lääkkeitä. Onneksi olin vuosikausia sijoitellut niitä annostelijaan viikottain joten muistin aika hyvin kauppanimet ja miten monta kertaa ja mihin aikoihin niitä söin. Mutta useista lääkkeistä jouduin tarkemmin ihmettelemään pitoisuuksia. Mutta saimme kai jonkinlaisen kelpo listan rekonstruoitua haastattelevan hoitajan kanssa.

Nyt ne opit tästä: tee lista lääkkeistäsi, niiden nimistä ja pitoisuuksista ja miten nautit ne vuorokauden aikana. Ja pidä sitä aina mukanasi siltä varalta, että joutuisit sairaalaan. Muuten voit saada vääriä pitoisuuksia vaikka muistaisitkin muut tekijät oikein.

Seuraava ongelma oli eräs lääke mitä ei löytynyt sairaalasta: uudehko COPD (keuhkoahtaumatauti) hoitoon käytetty inhalaatiojauhe. Olisi hyvä olla aina mukana jos joutuisi sairaalaan. Ettei sairaaloista löydy kaikkia lääkkeitä mitä on käytössä on ymmärrettävää mutta törmäsin ongelmaan ensimmäistä kertaa.

Sen voi kokea ongelmana, että joku saa sairaalassa maatessaan kaikki lääkkeet yhteiskunnalta ja jotkut saavat vain osan ja joutuvat kustantamaan käyttämänsä lääkityksen tuolta osin itse.

Hoito oli OK. Kun erilaiset tarkkailuarvot olivat laskeneet riittävästi ja hoitava lääkäri oli vakuuttunut että pienellä jatkolla kotihoidossa elvyn hyvin hän kotiutti perjantaina kotiin Aah mikä ihana tunne päästä kotiin. Sai omat vaatteet ja sai syödä omien mieltymyksiensä mukaista ruokaa. Tiesin minä ettei sairaalan ruoka mitään gourmet ruokaa ollut mutta ei se tuntunut edes terveelliseltä sen verran aneemisesti näytti olevan vihanneksia, juureksia tai hedelmiä, joita olen lisännyt viimeisen vuoden aikana huomattavasti ruokavaliooni. Esimerkiksi lihapullat olivat sitä teollisuusmössöä, jota olen jo vuosia yrittänyt kokonaan välttää. Leipä kuului olennaisen osana eikä ilman sitä oikein voinut koostaa mitään ateriaa. Mutta jonkinlainen ruokailuprofiili musta kai saatiin tehtyä sisääntulohaastattelun yhteydessä kun lupasin syödä sairaalassaoloaikana leipää.

Ihmettelin hiukan tätä Peijaksen sairaalan menetelmää. Jo yli 3 vuotta sitten oli Jorvin sairaalassa sivun pituinen valmis kyselylomake (lentajien tyylinen check lista) ruokailumieltymyksistä. Havaitsin koko kuukauden sairaalassaoloajan, että sitä noudatettiin säntillisesti, Ja joka aterian mukana oli osasto, nimeni ja vuodepaikkani ja tiivis kuvaus tilausmiksistäni. Todellista managerointia parhaimmillaan.

Pääsin siis eilen kotiin. Menin 5 päivän jälkeen heti vaa'alle ja hups - olin 5 päivässä lihonnut 6 kiloa ja syön melkoisia määriä nesteenpoistolääkkeitä  sekä verenpaineen että sydämen vajaatoiminnan haittojen kurissa pitämiseksi. Soitin illalla osastolle ja pyysin heitä tarkistamaan mitä olivat nesteenpoistolääkkeitteni pitoisuudet sairaalassa. Jospa olin saanut puolet miedompia pitoisuuksia? Yllätys olikin suuri kun sairaanhoitaja kertoi, että näin voi käydä kun nesteytetään potilasta  Siis mitä hä? Aneemisilla sairaalaruoilla   voi siis lihota yli 1 kg/vrk. Onneksi havaitsin itse jo lauantaiaamuna, että paino oli pudonnut kotihoidossa kun syön oikeita ruokia ja varmasti lääkärin määräämiä lääkkeitä määrättyinä pitoisuuksina.

Mutta oli tässä toinenkin havainto: meidän suomalainen erikoissairaanhoito on eriytynyt. Aivoinfarktia hoidettiin aikoinaan HUS sairaalan neurologisella osastolla. COPD tautia kaikkine ongelmineen hoidettiin keuhko-osastolla. Ja kun kolme vuotta sitten havaittiin teho-osastolla (mahdollinen?) sydäninfarkti paljastui sydämen vajaatoiminto ja läppävuoto, joiden natiivihoito oli HUS sairaalassa kardiologinen osasto vaikka makasinkin elpymässä keuhkokuumeesta ja verenmyrkytyksestä keuhko-osastolla.

Ja nyt olin hoidossa urologisella osastolla. Eli jotta minua voitaisiin koko ajan hoitaa hyvin kokonaisvaltaisesti tarvittaisiin poikkitieteellisesti neljän erikoislääketieteen haaran asiantuntemusta ja niiden yhteensovittamista.

Omalta osaltani ymmärsin ongelman ytimen: minun on itse oltava aktiivinen hoitojeni ja vaatimusteni suhteen, että kaikki eri näkökohdat otetaan riittävästi huomioon hoidossa. Ja lisäksi minun oltava tarkka kun haluan valita jonkun henkilön huolehtiman hoidostani ja eduistani jos en itse siihen sairauden vuoksi olisi kykenevä. Ja henkilön on oltava aika "kovis", että jaksaa tarvittaessa pitää pintansa lääkärien kovaakin painostusta vastaan.

Joku sanoo mikset tee hoitotestamenttia? Minun vastaukseni on, että olen pitkien selvittelyjen jälkeen päätynyt siihen, että hoitotestamentit ovat usein eräänlaisia eutanasiapapereita. Ei kiitos. Kuten juutalaista syntyperää oleva vävypoikani on sanonut: minunkin hoidossa on yritettävä kaikki mahdollinen ja vielä vähän enemmän. Ja haluan, että tätä on vahtimassa henkilö, jolla on siihen voimaa ja osaamista.

Tällaiset opit sain tällä viikolla. Sydäntutkimukset jatkuvat elo-syyskuussa. Toivottavasti pääsen raportoimaan niistä jotain myönteistä silloin.

Kehittyvä feminismi

Päivän ja edellisen kirjoitukseni kunniaksi vilkaisin feministisen aikakausilehti Tulvan nettisivustoa.

Sielläpä tuli vastaan kuva uudesta uljaasta hybridistä. Nythän autoissakin hybridit ovat tulleet muotiin. Hiukan ihmettelin onko naistutkimus onnistunut jo tasa-arvon nimissä kehittämään naisten viiksien kasvua.

Olen minä nähnyt paljon viiksekkäitä naisia Välimeren maissa. Yleensä he ovat olleet tummatukkaisia. Ja jotkut ovat olleet hyvinkin viehättävän näköisiä kun näkyyn aluksi tottuu.

No jaa, voihan tuo Tulvan kansikuva ollakin miehestä. Sitä nyt ei sitä kuvasta pysty erottamaan. Ja miksi edes pitäisi. Nättihän tuo kuva oli avarakatseisen heteromiehen silmissä. Ei sitä käy kiistäminen.

Tosikoille pitää sanoa, että huumoria minä tässä kirjoituksessa yritin tavoittaa.

Liityin miesjärjestöön.

Liityin erääseen miesjärjestöön puolisen vuotta sitten.

Minua oli jo pidempään tympinyt naisliikkeen aktivistifeministien asenteet koko miessukupuolta kohtaan. Olen kirjoittanut aiheesta blogissani useampaan kertaan. Viimeisimmän kirjoituksen aihe oli 'Nykyfeminismin oudot tuulet' (otsikossa oli tosin kirjoitusvirhe). Kirjoitukseni sai laajempaakin huomioita kun tunnettu miestutkija Henry Laasanen siteerasi kirjoitusta Uuden Suomen Puheenvuoro palstallaan.

Näin joskus aikoinaan loistavan elokuvan, jonka nimi oli jotenkin 'Äkäinen vanha nainen'. Jos oikein muistan elokuva oli ranskalainen ja siinä oli paljon ymmärtävää huumoria. Mutta en löydä sen nimeä ainakaan heti tähän yhteyteen.

Mutta minä olen jo jonkin aikaa tuntenut itseni 'äkäiseksi vanhaksi mieheksi'. Ehkä se sai minut vihdoin aktivoitumaan, että liityin miesjärjestöön jäseneksi. Kannattaja olen ollut jo pidempään.

Nyt kun on valittu Miss Gay Finland ja Mr Gay Finland ja on pidetty vuotuinen Gay Pride marssi niin voi taas kysyä ihmeissään miksi militantit feministitpuolustavat naisten lisäksi myös kaikkia vähemmistöjä, lainaus jo alussa viittaamaani oudot-tuulet kirjoituksestani:

"Lisäksi vielä nämä samaiset ihmiset ovat innostuneet ajamaan LHBTIQ-ihmisten asioita (homot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset sekä queerit) ikään kuin naisliike ajaisi kaikkien muiden paitsi heteromiesten etuja."

Olen vakaasti tullut siihen käsitykseen, että monet feministien kirjoituksista täyttävät ns vihapuhe-kirjoitusten tunnusmerkit. Eläkeasioista kiinnostuneena (ei kai ihme kun olen itsekin eläkkeellä!) olen kaivautunut meidän eläkejärjestelmämme kummallisuuksiin. Minusta siellä on suuria epäkohtia, joilla suositaan miesten sijasta naisia. Se nyt lienee kai jokaiselle selvää, etteivät feministijärjestöt tuollaisia miesten oikeuksia ryhdy ajamaan. Kyse on kuitenkin eräänlaisesta nollasummapelistä. Jos miesten tasa-arvoa eläkeasioissa parannetaan huonontaa se naisten etuuksia kun samaa rahaa vain jaettaisiin toisin.

En tätä nyt tässä rupea hirveästi lisää hehkuttamaan. Ajattelin vain raportoida tuollaisistakin sielunliikkeistäni jos ne jotakuta kiinnostaisivat.   

Yleisradion ohjelmista

Televisio on rappeutunut. Sieltä tulee ihan käsittämätön määrä uusintoja. Välillä alkaa tuntua tehdäänkö muita uusia ohjelmia kuin ajankohtaisohjelmien jatkuvaa vihervasuri-aivopesua. ja loput on uusintoja. Välillä jopa ihmettelen, että vasemmistolaisen pääjohtaja Revon tai toimitusjohtaja Jungnerin aikaan tehtiin enemmän oikeistolaista ohjelmaa kun nykyään oikeistolaisen toimitusjohtajan aikaan.

On tietenkin hyvä, että uusintoja esitetään esimerkiksi vuorotyössä käyvien vuoksi yms mutta tuntuu, että enemmän on kyse vain lähetystuntien halvalta täyttämiseltä.  

Ylekin on alkanut noudattaa slogania 'viihde on hyväksi' ja jos ei tuutista tule seksististä takapuolenpyöritystä sieltä tulee erilaisten ulkomaisten realityformaattien mukaista hömppää. Tai aivan loputon määrä kokkiohjelmia.

On kiva kun on kanavakilpailua, mutta jotenkin näyttää että tavoitteena on tarjota kansalle Ylenkin kanavilla kilpailukykyistä 'leipää ja sirkushuveja' tyylistä hömppää. En osaa valitettavasti nähdä mainosrahoitteisen ohjelmatarjonnan nostaneen televisio-ohjelmien laatua.

Radiopuolella tulee paljon hyvää ohjelmaa. Mutta olen ihmetellyt Yle Puheen ohjelmia. Alun perin luulin, että sieltä tulee laadukkaita puheohjelmia, mutta kovin usein puheohjelma tarkoittaakin jotain urheiluselostusta. Yhtä perustelluksi kanavaa voisi nimittää penkkiurheilijan kanavaksi.

Jaan yhdet tuttavani mielipiteen: 'Tämä kansa on korvannut kulttuurin urheilulla'. Jossain kansainvälisessä vertailussa olikin joskus vuosia sitten havaittu Hollannin ja Suomen kesken pari muista länsi-Euroopan maista poikkeavaa yhtäläisyyttä: Molemmissa maissa oli urheilusivujen määrä sanomalehdissä huomattavan suuri. Ja molemmissa maissa oli television katsojatilastojen kärjessä Perhe on pahin tyyppiset ohjelmat jälleen kaikista muista länsi-Euroopan maista poiketen.
  

Hyvää Juhannusta!

Hyvää Juhannusta lukijoilleni!

Tänä vuonna sattuukin taas vaihteen vuoksi, että juhannusaatto ja syntymäpäiväni sattuvat samalle päivälle. Joskus sattuu juhannuspäivällekin, jolloin voin iloita laajasta liputuksesta. Toinen poikani on syntynyt vapunpäivänä ja saa siten joka vuosi liputuksen kohdalleen.

On mukavaa viettää syntymäpäivää vaikka vuosien lukumäärä joka kerta lisääntyessään aiheuttaakin pientä surumielisyyttä. Välillä ajattelee miten suhtautuisi, jos mittari menisikin takaperin.

Tai jos kävisi kuten Oscar Wilde'in romaanissa Dorian Grayn muotokuva, että vain seinällä ollut muotokuva vanhenisi.

Mutta elämän tosiasiat  ovat toisin.

Mutta ei synkistellä! Nyt minulla on kaksi peräkkäistä juhlapäivää ja aion nauttia niistä kohtuullisesti. Menen muutamien läheisten kanssa laivaristeilylle pääkaupunkiseudun kauniiseen saaristoon. 

Mielenkiintoinen näkökulma eläköitymiseen

Luin eilen jonkun kiukkuisen puheenvuoron netistä. Siinä oli esitetty mielenkiintoinen rinnastus. En muista enää koko listasta kuin yhden jutun mutta muutkin mainitut kohdat soveltuivat samaan ajatuskuvioon.

Kirjoitus piti sisällään näkemyksen, että pidentämällä työssäolovuosia alku ja loppupäästä alennetaan todellisuudessa meidän palkkatasoa. Ajatus on mielenkiintoinen. Jos työssäolovuosia lisätään esimerkiksi 3 vuodella loppupäästä 65 -> 68 ja kaikki muut asiat jäävät ennalleen eli ceteris paribus alennetaan eläkettä, jota on usein esitetty viivästetyksi palkaksi.

En ole muodostanut kantaa onko asia noin. Mutta ajatuskuvio on mielenkiintoinen.

Hiukan samanlainen ajatuskuvio tuli esiin, kun jo eläkkeellä ollut insinööri-isäni kyseli työtäni uutta ammattiani kun olin siirtynyt IT-alalle 1970-luvun lopussa. Hän kyllä arvosti suuresti kuvaamiani työtehtäviä, koska ne vaikuttivat hänen mielestään hyvin "insinöörimäisiltä". Hän ei oikein koskaan oppinut arvostamaan työtäni matkailualan markkinointi- ja johtotehtävissä. Todellisena perusinsinöörinä olivat insinööritieteet hänen mielestään kuitenkin jotain kunnioitettavaa. Sen vuoksi hän olikin hyvin tyytyväinen kun vaihdoin sekä alaa että ammattia.

Mutta se isäni varsinainen ajatuskuvio oli mielenkiintoinen. Kun hehkutin pitkään miten näillä tietokonejutuilla saadaan teollisuuden tuottavuutta ja kilpailukykyä nostettua oli hänen lakoninen johtopäätöksensä uudesta ammatistani: "Niin, siis sinun tehtäväsi on toisin sanoen tehdä työttömiä". Vaikka yritin selittää, että tietokoneistumisen myötä syntyy uusia työpaikkoja kompensoimaan menetettyjä niin itse asiassa isäni oli ihan oikeassa.

Pizzataxi ja katkarapusalaatti

Tulin Savosta takaisin pääkaupunkiseudulle töihin vuoden 1998 alussa. Vuoden 1992 laman seuraukset jatkuivat vielä Savossa ja IT alalla oli saatavissa pääasiassa lyhyt- ja määräaikaisia työtehtäviä. Lisäksi olin silloin jo yli 50 vuotias mikä ei suinkaan helpottanut tilannetta.

Löytyi kuitenkin muutama huipputyönantaja, jotka olivat valmiit palkkaamaan. Toinen oli cobol-ohjelmointikielen osaajalle, joita tarvittiin vuosi 2000 projekteihin. Toinen oli oman alueensa huippuyritys joka kehitti tulevaisuuden juttuja. Itse päädyin tuohon jälkimmäiseen kun arvelin ettei vuoden 2000 jälkeen enää niin suurta kysyntää olisi cobol osaajista. Tuossa jälkimmäisessä oli vielä mahdollisuus oppia uusia juttuja. Tullessani yritykseen vuoden 1998 alussa nostin yrityksen henkilöstön keski-ikää melkein yhdellä vuodella.  Jäinkin yrityksen palvelukseen eläkkeelle siirtymiseen asti.

Yrityksemme lähellä oli Pizzataxin jäsenyritys ja keksin heidän valikoimistaan herkullisen katkarapusalaatin. Pizzoihin ja kebabeihin verrattuna se oli kevyt vaihtoehto eikä siitä tullut noiden muiden tavoin ähkyä. Usein aika moni tilasi sieltä jonkun lounaan ja he toivat ne sovittuun erikoishintaan työpaikallemme.

Vuosien mittaan perheenikin kävi usein viikonloppuisin samaisessa Pizzataxissa syömässä tuon katkarapusalaatin. Viime viikolla kävin syömässä sen paikan päällä pitkästä aikaa ja hyvää oli.

Kerran kuvittelin että Pizzataxi olisi McDonaldsin kaltainen franchise yritys, jossa myytävät tuotteet on tarkkaan vakioitu. Pettymys oli järkyttävä- Kun tilasin ruokalistalta samaisen katkarapusalaatin siinä ei ollut yhtään katkarapua. Katkaravut oli ilmeisesti korvattu krutongeilla. Lisäksi annokseen oli lisätty viipaloitua punasipulia, mutta se ei selvinnyt mistään ruokalistasta. Minä satun inhoamaan kaikkia muita sipuleita paitsi valkosipulia.

Syötyäni annoksen rääpien pois minua yököttävät punasipulit valitin tummatukkaiselle kassalla seisovalle kaverille, ilmeisesti turkkilaiselle, että annoksessa ei ollut yhtään katkarapua. Kaveri sanoi minulle aivan naama pokkana: "Olisit sanonut minulle niin minä olisin vaihtanut annoksen ja laittanut sinulle katkarapuja', Kun yritin selittää kaverille, että kun olin sentään tilannut katkarapusalaatin nimisen ruoan oletin siinä olevan katkarapuja enkä krutongeja. Kaveri ei edes älynnyt pyytää anteeksi tai hyvittää ruoan hintaa tms. Siihen Pizzataxin pisteeseen en ole sen jälkeen astunut vuosikausiin kertaakaan ja olen suositellut muitakin välttämään tuollaisia huijareita. Tein kyllä reklamaation pääkonttorillekin ja kehuin samalla tuota toista toimipaikkaa..

Jos jotakuta kiinnostaa niin tuo herkullista katkarapusalaattia tarjoava Pizzataxin piste on Olarissa ja tuo huijausta yrittänyt sijaitsi Mankkaalla. Olarin pisteen asiakas olenkin ollut jo 15 vuoden ajan Tosin viimeiset yli 10 vuotta satunnaisemmin kun työpaikkani muutti toimistonsa muualle ettei lounas tuolla ollut enää luontevaa.

Tänään yritin ensimmäisen kerran tehdä itse samanlaisen katkarapusalaatin kuin Pizzataxilla. Se onnistui suhteellisen hyvin, mutta kaksi asiaa olisi voinut olla toisin: salaatin lehdet olisin voinut korvata kiinankaalilla mikä on Pizzataxilla käytössä. Ja olin omavaltaisesti lisännyt salaatin joukkoon herneen versoja. Ei sopinut tuohon. Herneen versot sopivat johonkin pastaan tai vaikka pihviin mutta ei tuohon katkarapusalaattiin.

Katsoin netista minkälaisia katkarapusalaatteja siellä on mutta ihan samanlaista reseptiä en löytänyt.

Jos jotakuta kiinnostaa tehdä itse ja kokeilla niin resepti on ihan yksinkertainen:
- salaattia tai kiinankaalia  (kiinankaali on rapsakampaa)
- herkkusieniviipaleita (säilykkeistä)
- pilkottua keltaista tai punaista paprikaa
- tuorekurkun kuutioita/lohkoja
- ananaspaloja (säilykkeistä)
- katkarapuja (sulatin pakasteesta)
- tomaatin viipaleita
- sinappikastike (Lidlin DeLuxe Dijon-sinappikastike oli aika hyvää kun en viitsinyt itse tehdä)
 Ei tuo varmaan mikään gourmet-annos ole mutta en minäkään ole mikään gourmet kokki :)

Sekoitussuhde on varmaan hyvä tehdä maun mukaan.

Nyt kun olen kokeillut itse niin uskalsin kutsuin erään tutun Pizzataxin katkarapusalaatin ystävän huomenna syömään kotiini katkarapusalaattia à la Pizzataxi.

Pastila - vanha venäläinen herkku

Muistan lapsuudestani erään erikoisen herkun - pastilan  Fazer valmisti sitä Suomessa. Sitä myytiin ison konvehtirasian kokoisessa laatikossa, jonka kansi oli muistaakseni täynnä isohkoja pastellinvärisiä ruutuja ja siinä teksti Pastila. Makeinen oli kevyt, pehmeähkö ja tietenkin imelä ja muistutti kuution muotoisia vaahtokarkkeja. Ja näin monien kymmenien vuosien jälkeen muistelen että makukin muistutti vaahtokarkkeja.

Netistä löytyi muutamia linkkejä. Venäläinen nettisivu kertoo englanniksi pastilasta ja sen perinnettä säilyttävästä 'kadonneiden makujen museosta'. Etsiskelin Wikipediasta ja löysin saksankielisen sivun joka kertoi pastilasta. Wikipedia kertoo herkun alkuperän olevan 14. vuosisadalta. Olipahan eräs tapa säilöä omenia.

Venäjältä sai pastilaa vielä neuvostovallan aikaan. Suomesta löysin pastilaa joskus 5-7 vuotta sitten kun käväisin sisareni lähettyvillä sijaitsevassa Eestin herkkuja myyvässä kaupassa Tikkurilan torin vieressä Vantaalla. Vaikka käyn melko usein Eesti kaupoissa ostamassa gruusialaista Borzhomi-kivennäisvettä ja pakastettuja pelmenejä en ole niistä löytänyt enää pastilaa.

Muistan lapsuudessani 1950-luvun alkupuolella miten perheemme venäläisissä emigranttisukulaisissa ja -tutuissa oli useita Fazerin makeis- ja kondiittoripuolella  työssä käyviä. eikä heillä tietääkseni ollut mitään aiempaa alan konditoria tai herkkupuolen koulutusta. Herkkusuita vaikuttivat kuitenkin olevan. Jostain syystä Fazerilla siihen aikaan tunnuttiin suosivan venäläisiä emigrantteja työntekijöinä. Liekö ollut niin, että ruotsinkieliset eivät poteneet monen suomenkielisen tavoin mitään russofobiaa. Seikka joka ilmeni heti vallankumoukseen jälkeen Suomeen vallankumousta paenneille emigranteille.

Eesti kaupat myyvät paljon myös venäläisiä herkkuja. Siihen lienee ehkä parikin syytä. Monet Suomessa asuvat eestiläiset ovat tottuneet vuosikymmenien ajan Eestissä hyvin esillä olleeseen venäläiseen keittiöön ja kaipaavat siitä tuttuja ruokia tai eineksiä täällä Suomessakin. Ja aika paljon tuntuu kaupoissa käyvän täällä asuvia venäläisiäkin tai muita ex-neuvostoliiton kansallisuuksia.

Ihan suomalaisia määräyksiä eivät Eesti-kauppojen tuotteet ehkä täytä koska hyvin harvoissa tuotteissa on esimerkiksi suomenkielisiä tuoteselosteita. Monessa purkissa on tuoteseloste esimerkiksi eestiksi, liettuaksi, latviaksi ja venäjäksi. Minua se ei ole pahemmin häirinnyt eikä varmaan asiakkaitakaan suuremmin kun suurin osa on eestiläisiä tai venäläisiä.

No jopas on aikoja!

Luen hämmästyneenä miten meidän sosiaalidemokraattisen työväen puoleen puheenjohtaja Urpilaisen johtama valtiovarainministeriö ehdottaa mm ruoan ja lääkkeiden arvonlisäverotuksen nostamista samaan kuin kaikkien muiden tuotteiden  - vaikkapa minkä tahansa luksustuotteiden joiden arvonlisävero tippuisi korotuksen mahdollistamana 24 prosentista 22 prosenttiin. Silti valtion verotulot nousisivat 1,4 miljardia euroa.

Samassa Uuden Suomen jutussa kerrotaan lohdutuksena:
"Tutkijat pohdiskelevat, että hinnat nousisivat alv-yhtenäistämisen myötä ja se söisi ostovoimaa alemmissa tuloluokissa suhteellisesti eniten. Tämä puolestaan kompensoituisi osittain sosiaalietuuksien indeksikorotuksilla."

Mielenkiintoisia sanoja ovat: "osittain"  ja "sosiaalietuuksien indeksikorotuksilla"

Mitähän tuo osittain tarkoittaa? Olen juuri vuoden alussa törmännyt, että kaikki käyttämäni lääkkeet nousivat ensiksi arvonlisäveron korotuksen myötä ja se lisäksi sairasvakuutuksen  lääkekorvaukset pienenivät. Nyt ne nousisivat sitten lisää. 

Minkällaisella sosiaalietuuksien indeksikorotuksella minulle tuo kompensoitaisiin edes osittain kun ainoa saamani sosiaalietuus on 50 €/kk muodostava eläkeläisen asumistuki? Vai lasketaanko työeläke tällaiseksi sosiaalietuudeksi ja sen taitettu indeksi tuollaiseksi komnpensaatiokorotukseksi?

Perkele, saatana , v....u.

Muutenkin ansiotasoni tippui eläkkeelle jäädessäni puoleen siitä mitä se oli viimeiset vajaa kymmenen vuotta kun olin puolipäivätyösä ja osa-aikaeläkkeellä. Hyvä tuolla ministeriössä on demarijäsenkirjavirkamiesten ja puheenjohtaja. ministeri Jurta Urpilaisen suunnitella veronkorotuksia (ja toisille alennuksia!).

Mutta ei se mitään. Samaan aikaan meillä on toinen uutinen. Me aiomme käyttää (halusin kirjoittaa tuhlaamme!)  Nato-maa Islannin ilmatilan valvontaan 0,6 miljardia euroa. Korjaus 06.06.13: Kari oikaisi virheeni - oikea summa on 600'000 euroa, vrt kommentti.

Sanon uudestaan perkele, saatana, v....u. Mitä helvettiä? Meidän pitäisi säästää että saisimme velkaantumisen vähenemään ja sen vuoski suunnitellaen jopa arvonlisaveronkin korotusmuutosta niin toisella kädellä me saman tien heitämme 0,6 miljardia kuin kankkulan kaivoon. Korjaus 06.06.13: Kari oikaisi virheeni - oikea summa on 600'000 euroa, vrt kommentti.

Perkele, saatana , v....u.

ABC bensiiniasemien ruoka

Olin aikeissa kirjoittaa otsikkoon "ABC huoltoasemien ruoka" kun älysin etteivät ne ole perinteisessä mielessä enää autojen huoltoasemia.

ABC asemat ovat vallanneet Suomen maanteiden kupeet: Alkuperäinen hyvä konsepti on monella tavoin vesittynyt vuosien varrella. Asuin Kuopiossa kun siellä Petosen kaupunginosassa aivan moottoritien kupeessa avattiin yksi maan ensimmäisistä ABC asemista.  Alussa se oli hyvinkin laadukas paikka.

Jo Kuopiossa alkoi haista ABC-ketjun eli S-ryhmän  poliittiset suhteet. Kuopiosta etelään johtavan tien varrella oli jo vuosikymmenet ollut 24 tuntia vuorokaudessa avoinna ollut hyvin suosittu Esson huoltoasema, joka oli entisaikojen huoltoasemine tapaan yksityisen huoltoasemayrittäjän ylläpitämä Esso merkin alla.

Kun Kuopion eteläpuolelle rakennettiin uusi moottoritie kieltäydyttiin tietääkseni rakentamasta minkäänlaista liittymää tuolle kovin suositulle ympäri vuorokauden avoinna olevalle Esson huoltoasemalle. No eihän sen 24 h/vrk aukipitäminen jonkun sivutieksi jääneen tien varrella ja ilman mitään liittymiä ja opastuskylttejä kannattanut ja ja sen toiminta oli lopetettava.

Ehkä noin kilometrin päähän oli valmistunut moottoritien liittymä ja keskelle liittymää valmistui muhkea ABC asema, joka ryhtyi alusta alkaen vanhan Esson hengessä pitämään auki vuorikaudet ympäri.

Hiukan samanlaista taistelua on käynyt Nummi-Pusulassa yrittäjä Elisa Palonen Kasvihuoneilmiö nimisen yrityksensä kanssa. Sekin jäi uuden Helsinki -Turku moottoritien valmistuessa hiukan sivuun ja näkymättömiin moottoritiestä, vaikka se hyvin lyhyen matkan päässä moottoritiestä olikin. Omistaja Elisa Palonen yritti saada tiehallinnolta lupaa moottoritielle laitettavalle opasteelle tähän taukopaikkaan. Siitä syntyi aivan käsittämätön taistelu Tiehallinnon byrokratiaa ja yksinvaltaa vastaan.

Elisa Palonen keräsi paikallisesti Kasvihuoneilmiössä käyneiltä 22000 allekirjoitusta opastuskylttiä puoltavaan adressiin. Hän lopetti lisänimien keräämiseen kun viimeisen allekirjoituksen allekirjoitti silloinen pääministeri Matti Vanhanen. Silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen  (KEPU) kieltäytyi vastaanottamasta adressia.

Elisa Palonen on sitkeä yrittäjä. Hän on  paikalliselta maanomistajalta vuokrattua ja pystytettyä omat moottoritielle näkyvät opasteet. Ja toiminta jatkuu, koska monet ohiajavat kansalaisetkin tuntevat myötätuntoa sitkeästi ponnistelevaa yrittäjää kohtaan.

Kasvihuoneilmiö on pysähtymisen arvoinen nähtävyys. Ensinnä se on aivan käsittämätön aarreaitta. En pysty edes luettelemaan mitä kaikkea siellä myydään sen lisäksi, että siellä on usein pieniä näyttelyitä. Siellä on pieni hyvin valikoitujen kirjojen kirjakauppa, joka ainakin minulle on ollut todellinen houkutus jokaisella käyntikerralla. Samoin siellä on myynnissä parhain missään näkemäni valikoima vanhoja kotimaisia elokuvia DVD:llä ja tietenkin hyvällä maulla valikoituja ulkomaisia klassikoita.

Ja kun koko blogikirjoitukseni aihe oli ruoka niin suosittelen heidän paikan päällä itse tekemäänsä maukasta kotiruokaa. Konstailematonta perusruokaa edullisesti mutta kaikki on tehty paikan päällä omassa keittiössä. Seikka jota Elina Palonen jatkuvasti mielellään korostaa.

Olen oppinut tuntemaan yhteisten tuttujen kautta Elisa Palosen ja olen ollut mukana KHI Forum kansalaisfoorumissa järjestämässä siellä paikan päällä mielenkiintoisia keskustelutilaisuuksia. Paikka kun sijaitsee sopivan matkan päässä sekä Helsingistä että Turusta ja miksei muualtakin.

Nyt varsinaiseen asiaan. Kävin eilen ajelulla Karjaalla ja sen lähistöllä ja kävin katsastamassa Billnäsin ja Fiskarsin ruukkimiljöötä. Mukana ollut naistuttuni näki nuo alueet ensimmäistä kertaa ja ihastui kovasti näkemäänsä. Erityisesti Fiskarsin ruukin ympäristö teki vaikutuksen.

Paluumatkalla pysähdyimme pikaisesti nälissämme syömään tien vieressä sijainneelle ABC asemalle. Emme olettaneet saavamme mitään gurmee-ateriaa mutta arvelimme että ABC asemien ravintolat tarjoavat suomen suurimpana ravintolaketjuna hyvin vakioituja standardiaterioita.

Seuralaiseni otti lohta bearnaise-kastikkeesa ( Lohta, perunamuusia, bearnaisekastiketta, kauden kasviksia
15,90 €)

Annos oli pettymys ja palautti mieleen muutaman aikaisemman pettymystä aiheuttaneen ruokailun ABC asemien ravintoloissa. Ensinnä lohi oli ilmeisesti useampaan kertaan lämmitetty. Kyllä sen paljon lohta syövä henkilö huomaa. Se ei siis ollut vastagrillattu. Perunamuusin seassa oli lohkoperunan palasia. Ja kauden kasviksia oli annoksessa lähinnä sipulin palasia.

Minun annokseni oli hienolta nimeltään aurajuustohärkää (Naudan ulkofileepihvi, AURA®-sinihomejuustomurua, kermaperunat, pihvikastiketta, kauden kasviksia 16,90 €).

Minunkin annokseni oli pettymys. Pihvi oli sitkeä, päälle oli todella siroteltu sinihomemuruja, kermaperunat olivat aika tavanomaiset mutta kaiken sotkivat nuo tämänkin annoksen "kauden kasvikset"  eli kermaperunoiden sekaan sotketut sipulit. Ikään kuin sipulit olisivat tällä hetkellä etelä-Suomessa kauden kasviksia. Ja minä kun satun inhoamaan kaikkia muita sipuleita paitsi valkosipulia. Seuralaiseni olisi mielelläni syönyt minunkin sipulini, mutta kun hän ei syö lihaa ei hän voinut poimia niitä sipuleita minun lautaseltani.

Ihmettelen tuota ruokalistan mainintaa "kauden kasvikset". Kauppojen hyllyt notkuvat tuoreita kotimaisia tomaatteja ja kilohinnat ovat suomalaisittain halpoja. Edes salaattipöydästä ei löytynyt tomaatteja. Pitää kuitenkin sanoa jotain hyvääkin eli salaattipöytä oli kohtuullisen hyvä ja riittävän monipuolinen. Salaatin ystävinä söimmekin sitä mielihalulla.

En ymmärrä miksei tällaisia ihan yksinkertaisia perusasioita hallita ABC asemien keittiöissä: 1) ei lohta voi moneen kertaan grillata ja lämmittää 2) ei perunamuusin seasta saa löytyä paistinperunoita tai lohkoperunoita - selityksiä siihenkin voi olla kaksi: annosteluun käytettyjen ottimien kanssa ei olla tarkkoja tai sitten vanhoja jämiä sekoitetaan uusiin.  Ei anna oikein vakuuttavaa kuvaa koko ketjun laadusta.

Kyllä S-ryhmä osaa. Olemme usein matkoilla ja kotipaikkakunnallakin syöneet Rosso ja Chicos  ravintoloissa ja olleet suhteellisen tyytyväisiä. Vaikka on joskus niissäkin ilmennyt pientä kokemattomuuden tuomaa  ammattitaidottomuutta mutta ruoka on ollut silti suhteellisen hyvin vakioitua.

Pääkaupunkiseudun kirjastoilla uusi palvelu

Pääkaupuniseudun Helmet kirjastoilla on mielenkiintoinen palvelu kokeiltavana. Alkoi kai jo viime vuoden lopulla. En minäkään sitä ole huomannut kuin vasta nyt. Jonkun amerikkalaisen palvelun kautta saa lukea ilmaiseksi 200 erilaista englanninkielistä aikakauslehteä. Siellä oli Economist, Newsweek, Forbes ja sitten kevyempää Cosmopolitan, National Geography ym. Varmasti jokaiselle jotakin. Käyttöliittymä oli jotenkin hankala kun sinne piti luoda peräti kahdet eri tunnukset Helmetin kautta, kun Helmet joutuu siitä palvelusta maksamaan. Mutta suosittelen lämpimästi.

Poliisien käteinen sakkokassa

Muutama viikko sitten luin uutisen, jossa jonkun poliisilaitoksen sakkokassasta olisi kavallettu rahaa. Ja kun siihen huoneeseen missä sakkokassa oli kovin monella pääsy päätettiin rikostutkinta lopettaa koska se olisi ollut hankalaa ja kallista. Uutisessa kerrottiin myös, että tuo sakkokassa koostui niistä sakkorahoista, jotka oli poliisille maksettu käteisellä.

Hiukan tuollainen "käteisellä sakkojen maksu" ihmetytti ja että koko sakkokassaa säilytettiin jossain sellaisessa kassakaapissa, jonka ovessa oli avain koko ajan kiinni lukossa ja lähes kaikilla poliisilaitoksella työskentelevillä oli vapaa pääsy kyseiseen huoneeseen.

Nyt uutisoitiin luksusautojen ja miljonäärien Gumball ajosta Suomen läpi. Näillä luksusurheiluautoilla oli ajettu jopa yli 200 km tuntinopeuksia ja poliisi oli sakottanut näitä autoilijoita. Jotkut näiståä miljonääreistäå olisivat maksaneet ylinopeussakkonsa heti käteisellä mutta nyt se ei kuulemma käykään päinsä. Ettei sakkoja voikaan maksaa poliisilaitoksella käteisellä. Kas kun miljonäärit olivat varustautuneet kahisevalla maksamaan sakkonsa heti pois alta.

Kuulostaa tosi hämärältä, että sakkoja maksetaan käteisellä ja kerätään johonkin epämääräisen kahvikassan tyyliseen. Mutta sitten toisessa uutisessa kerrotaan ettei sakkoja voi maksaa käteisellä.

Ja ennen kaikkea kun kyse on poliisilaitoksella ilmenevästä epärehellisyydestä niin tutkinta päätetään virallisen syyttäjän päätöksellä lopettaa kun se olisi hankalaa ja tulisi kalliiksi. Auta armias jos tuossa olisi ollut kyse siviilihenkilö-nakkivarkaasta niin varmasti tutkinta olisi hoidettu loppu asti kustannuksia säästämättä. Pitäähän rikolliset saada tuomittua tällaisessa Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa..    

Julkisesta terveydenhuollosta

Asun Kauniaisissa, jonka terveyskeskusta olen moneen kertaan kehunut. Ei se täydellinen ole mutta palvelutasoltaan aivan yhtä hyvä kuin oli aikoinaan työssä olleessani työterveyshuoltoni. Kun useita vuosia käyttämän lääkäri lopetti Kauniaisissa valitsin suosituksesta oman lääkärini nuoremmasta ja uudemmasta päästä. Ilman suositusta olisin valinnut jonkun terveyskeskuksen vanhimmista lääkäreistä joiden luona olin käynyt ja asiallisiksi todennut. Terveyskeskuksen kanslisti ehdotti, että kun vanhimmat ovat kohta lähdössä eläkkeelle saan näin pitkäaikaisemman lääkärisuhteen.

Pidin neuvoa varteenotettavana ja valitsin nuorehkosta päästä. Palvelu ja yhteistyö on pelannut hyvin. Asiantuntemuskin on vaikuttanut hyvältä. Sydänongelmien vuoksi sainkin terveyskeskuksesta lähetteen erikoislääkärille.     
 
Kävin eilen erikoissairaanhoidossa erikoislääkärin vastaanotolla HUS sairaalassa. Palvelu oli hyvää. Vastaanottoaika viivästyi noin 10 min ilmoitetusta mutta sellainen viive on minusta aivan hyväksyttävää. Nuorehko (minun näkökulmastani ;) mies oli asiantunteva. Kyseli sopivasti sellaiset alkutiedot, jotka eivät näkyneet sairaalan papereista. Hänen määräämiensä laboratoriokokeiden tulokset näkyivät tietokoneelta. Sen jälkeen hän kuunteli tarkemmin sydäntä ja suoritti sydämen ultraäänitutkimuksen. Edellinen ultaäänitutkimus oli suoritettu samassa sairaalassa noin 3 vuotta aikaisemmin.

Sen jälkeen lääkäri kertoi tilanteeni hyvin perusteellisesti. Samoin kuin jatkotutkimuksista ja jatkohoidoista. Täsmensi nykyistä lääkitystä, siihen liittyviä ohjeita ja kertoi että kutsu seuraavaan jatkotutkimukseen ilmoitetaan tarkemmin lähiaikoina.

Hoitoketju Kauniaisissa terveyskeskuksessa ja sieltä eteenpäin erikoissairaanhoitoon toimii minun mielestäni juuri niin kuin sen pitääkin. En ymmärrä miten sitä tässä Kauniaisten tapauksessa voitaisiin millään sote-uudistuksella ainakaan parantaa. Nyt voi joillakin nousta joku vastustava käsitys, joka perustuu Kauniaista kohtaan tunnettuun ennakkoluuloon. Joku pitää Kauniaista jonain kultapossukerhona, ruotsinkielisenä ankkalammikkona tms. Minua eniten huvittaneen mielipiteen on esittänyt Vihreiden suurena ajattelijana pidetty kansanedustaja Osmo Soininvaara. Hän on antanut ymmärtää, että mm Kauniainen kuuluu niihin kuntiin jotka "valitsevat" asukkaikseen kauniit ja rohkeat ja siinä on kerrakseen syytöä liittää se johonkin isompaan kuntaan niin että sinne voidaan työntää köyhiä ja sairaita "tasapainottamaan väestöpohjaa". Ajatus lähtee jostain suunnitelmatalouden viitekehyksestä, jossa joku julkinen orgaani valitsee ketkä saavat ja ketkä eivät saa muuttaa kuntaan. Suunnitelmatalous kun tuntuu Vihreille hyvin luontevalta. Kyllä Suomessa vielä toistaiseksi tietääkseni valitsee kansalaisilla vapaus itse päättää mihin muuttaa. Poikkeuksen ovat pitkään muodostaneet yhteiskunnan  tukemana laitoksissa asuvat vanhukset, vaikka heidänkin oikeuttaan muuttaa esimerkiksi lastensa lähelle on parannettu. Minusta tuossa on ollut yksi suuri vanhempien kansalaisten vapautta rajoittava lainsäädös, joka tukeutuu kunnalliseen itsehallintoon.

Itse olen käynyt Kaunaisissa koko ajan terveyskeskuksessa työssäoloaikanakin. Muutamat satunnaiset tai pakolliset kerrat kävin työterveyshuollossa, mutta en huomannut mitään ihmeellisempiä eroja palvelutasossa. Minä olen muutaman kerran kuvannut terveyskeskusten kolmeksi suurimmaksi ongelmaksi ex-ministeri Häkämiehen tyylillä (Venäjä, Venäjä, Venäjä) mutta toisin sanoin "henkilöstö, henkilöstö, henkilöstö". Yli 50 vuotta työelämää tarkkailleena olen terveyskeskuksessa aistinut jonkinlaista pelkoa ja pakokauhua, kun ajatellaan pakkoliittämistä johonkin pääkaupunkiseudun ongelmallisista terveyskeskuksista. Ei sitä suoraan asiakkaille sanota, mutta kyllä sen aistii. Eräs suurimpia syitä Kauniaisten terveyskeskuksen korkeaan palvelutasoon on pitkäaikainen, laadukas ja hyvin viihtyvä henkilöstö. Sitä en lähde spekuloimaan kuinka paljon tuohon vaikuttaa myös asiakaskunta. Mutta se olisi jo ihan toisen keskustelun aihe ja siinä olisi hiven sellaista "oliko muna ennen kanaa vai päinvastoin" väittelyn makua.

Toisia ihmisiä ärsyttää jostain kumman syystä Kauniaisten sijoitus missä tahansa kuntavertailussa hyvin korkealle ellei peräti ensimmäiselle sijalle. Heitä varmaan lämmittäisi kun tännekin saataisiin levitettyä edes osa vaikka väkisin kaikkia pääkaupunkiseudulla esiintyviä epäkohtia ja ongelmia. Valitettavasti pääkaupunkiseudun muuttamiseksi kuntaliitoksilla yhdeksi isoksi metropolialueeksi pitää voimakkaasti sisällään myös tavoitteen, jonka muotoilen tähän hiukan alatyylisesti "paskaa pitää levittää tasaisesti koko pääkaupunkialueelle'. Mutta ei tietenkään Etu-Töölöön, Eiraan, Kaivopuistoon, Katajanokalle  eikä Munkkiniemeen. Paikkoihin missä kulkee Vihreiden suosima raitiotievaunu :).

Ulkomaalaiset nimet televisiossa ja radiossa

Yleensä Ylen toimittajat osaavat lausua ulkomaalaisia nimiä kohtuullisen hyvin. Jopa venäjänkielisiä. Niissä tosin nimen paino lausuttaessa menee usein pieleen koska se poikkeaa suomalaisesta. Toisen pulmakohdan muodostavat monet suomelle vieraat suhuäänteet.

Korvaan on muutamana päivänä särähtänyt Ylen Teema kanavalta kuulemani ennakkomainos tulevasta italialaisen mestariohjaaja Luchino Viscontin teoksesta. Italian kieli ja nimet on yleensä suomalaiselle aika helppoja lausua. Olen havainnut suurimmiksi kompastuskiveksi kirjainyhdistelmät ci, gi, ce, ge ja chi, ghi, che, ghe.  Nuo ensimmäiset ci, ja gi lausutaan tshi ja dzhi ja saman kaltaisesti myös e kirjaimen edellä.. Kun kirjainten väliin, lisätään h muuttuu edeltävän kirjaimen lausuminen muotoon ki, gi , ke,ja ge. Eli tässä tapauksessa toimittajan olisi pitänyt lausua ohjaajan nimi 'Lukkino' eikä virheellisesti 'Lutshino'.

Ei tuo mikään järkyttävän suuri virhe ollut. Mutta pitkäaikaisena elokuvafriikkinä Luchino Visconti kuului italialaisten lempiohjaajieni joukkoon ja ajattelin lisätä italiaa osaamattomien lukijoitteni yleissivistystä tuon verran. En minäkään osaa italiasta kuin alkeet. Mutta oli nuorena pakko opetella kun rakastin italialaista musiikkia mutta erityisesti veristisiä oopperoita.
         

Puhelinnumeroiden tiedustelu

Puhelinnumeroiden tiedustelu puhelimitse on ollut kallista niin kauan kuin muistan ajassa taaksepäin. Ja niin se on sitä edelleen. Sama koskee taksin tilaamista puhelimitse, Ei riitä että taksilla ajaminen on kallista on auton tilaaminenkin todella tyyristä

Tein aikani kuluksi taulukon tämä hetken tilanteesta. Mitäpä sitä eläkeläisellä tärkeämpää tehtävää olisi.

Yritys	Fonecta	Sentraali	16100 Oy	Edea	puhelinyht
Numero	020202	0100100	020016100	03003000	118
kysely yleensä sek	46	44	47	47
Päivällä €	3,65 €	2,97 €	1,49 €	1,73 €
lisä	iltalisä	iltalisä	24/7	24/7
Yhdistäminen/lähettäminen	yhd+läh ilmainen	yhd+läh ilmainen	yhdistetty puh 0,248€/min	yhdistetty puh 0,14€/min	yhd+läh ilmainen
Hinta arkisin ->18	1,84€ + 0,53€/10 sek	1,59€ + 0,56€/10 sek		0,99€ + 0,014€/sek ALV=0	1,92€ + 0,53€/10 sek
Hinta ilt + vkl	1,92€ + 0,71€/10 sek	2,00€ + 0,70€/10 sek			2,09€ + 0,68€/10 sek
Päivätunti	196,78 €	207,33 €			196,86 €
Iltatunti	261,66 €	258,14 €			251,03 €

Kuten tuolla on laskettu on numerokysely yleensä 45 sek luokkaa ja maksaa yrityksestä riippuen 1,5 eurosta pitkälti yli 3 euroon. Ei se mitään halpaa ole kun netistä saa saman tiedon jopa ilmaiseksi.

Mutta se mitä olen alkanut miettiä, on ainakin noiden Fonectan ja Sentraalin tarjoamat Internet-kyselyt. Ehkä suurin osa käyttäjistä on valistuneita ja heillä on kotona tai töissä pääsy nettiin. Ja osaavat itse "googlata" tarvitsemansa tiedon. Tuo yleiskieleen vakiintunut verbi googlata sai mielenkiintoisen kohtalon Suomessa. Google ei yhtiönä hyväksynyt että siitä olisi tehty Suomessa hyväksytty uudissana jolla olisi tarkoitettu mitä tahansa netin hakukoneella tehtyä halua. He vaativat ehdottomasti että määrittelyssä piti esiintyä Google yhtiön nimi heidän hyväksymällään tavalla. Käsitykseni mukaan Kotus (Kotimaisten kielten keskus) ei hyväksynyt tuollaista vaatimusta ja sana jäi virallisesti  hyväksymättä.

No tuo oli vain yksi sivukiemura kirjoituksessani.

Niin kauhulla ajattelen jotain vanhuksia, joilla ei ole nettiä itsellään ja tarvitsevat sieltä jotain tietoa. Onneksi sellaisia vanhuksia alkaa olla jo kovin vähän sen verran yleiseksi netin käyttö on tullut ikääntyneilläkin. Mutten on helppoa soitta vuosikymmenet tuttuun numeroon 118, joka useimmiten yhdistyy Fonectalle. Sieltä vastaavat pirteät neitokaiset tai nuorukaiset kysyjälle ja suorittavat hakuja melkoisenn rasvaiseen konsulttihintaan 200 -260€/h. Tuohon hintaan verrattuna on pornopuhelinpalvelut edullisia.
         
     

Miksi kaupat viitsivät huijata asiakkaitaan?

Kävin lauantaina eräässä tunnetussa maanlaajuisessa halpahallissa, jonka pääomistajalle muutamia vuosia sitten haluttiin hakea peräti vuorineuvoksen arvonimi.

Olen ostanut sieltä säännöllisesti C-vitamiinitablettini. Nyt huomasin hyllyssä Gefilus nimisiä maitohappobakteereja ja muistin että ne olivat kotona loppu. Noita Gefilus-maitohappobakteereja näytti olevan kahdessa paikkaa luontaistuotehyllystössä. Toiset olivat pahvipaketissa ja hinta 11,90 € 50 kpl pakkauksessa. Alahyllyllä oli  kymmenisen kappaletta muovipurkkeja ja päällä tarrassa hinta 10,- €. Kun en  pahvipaketilla tee mitään ostin tuon halvemman vaihtoehdon sen enempää ajattelematta.

Kotona havaitsin illalla, että muovipurkin kyljessä oli parasta ennen leima, jossa oli huhtikuun 2013 päiväys. Välittömästi älysin miksi ne olivat ilman pahvipakkausta. Pahvipakkauksessa oli ilmeisesti ollut vanhentunut Parasta ennen päivämäärä ja joku neropatti kaupassa oli keksinyt ottaa muovipurkit pois pahvipakkauksesta.

Kävin tänään reklamoimassa. Kävin ensin varmistamassa kaupan sisällä, että hypoteesini piti paikkansa. Pitihän se paikkansa. Pahvipakkauksessa oli Parasta ennen päiväys.

Vasta tämän jälkeen kävelin kassalla toimineen myymälänhoitajan luokse. Kerroin asiani, että näistä maitohappobakteereista oli Parasta ennen päivä mennyt umpeen. Myymälänhoitaja katsoi pakkausta hiukan hämmästyneenä kun havaitsi siinä todella olevan erääntyneen Parasta ennen päiväyksen, mutta esitti sujuvasti hämmästyneensä, että 'voi niinhän se on'. Vasta tässä vaiheessa kerroin hypoteesini, että nuo muovipakkaukset oli poistettu pahvipakkauksista juuri sen vuoksi, että Parasta ennen päiväys oli erääntynyt. Mutta ei oltu huomattu että siinä sisällä olleessa muovipakkauksessakin oli Parasta ennen päiväys. Jos olisi huomattu olisi hyllyn reunassa lukenut joku huomautus umpeutuneesta päivämäärästä.


Myymälänhoitaja oli häpeävän näköinen ja sanoi heti 'minä palautan teille rahat' enkä minäkään sen enempää viitsinyt asiasta rähjätä.

En minä kaikista tuotteista tuijota orjallisesti parasta ennen päiväyksiä. Kyllä maitohappobakteerit säilyvät kohtuullisesti. Mutta tuollaisten gelatiinikapselien sisälle pakattujen säilyvyys on rajallinen.

Tuo samainen Tarjoustalo niminen halpahalliketju näyttää muissakin pisteissä huonosti hoidetulta. Missään muualla en ole nähnyt niin paljoa puuttuvia hintamerkintöjä.

Tuollaisesta asiakkaiden huijauksesta kirjoitin 3,5 vuotta sitten otsikolla 'Onko tämä laillista'. Silloin oli kyse tehtaassa muovipakatuista kaloista ja  lihajalosteista, jotka poistettiin paketeista ja laitetettiin kaupan tuoretuotetiskille.

Onko rehellinen kaupankäynti näin kovin vaikeaa kauppiaille?

Sukujuurista

Katselin ja kuuntelin eilen televisiosta Teema-kanavalta Pietarin uuden Marinski II teatterin avajaiskonsertin, joka pidettiin toukokuun alussa. Tuo esitys löytyy muutaman päivän ajan Ylen Areenasta.

Pitää tunnustaa. Pitkästä aikaa saatoin olla ylpeä puoliksi venäläisistä sukujuuristani. Tuntui hyvältä. Putinin puhekin kuulosti hyvältä vaikka en mikään miehen ihailija olekaan. Kun tänään vielä tulee televisiosta Moskovan Bolshoi teatterista Tshaikovskin baletti Ruusunen on taide-elämys kruunattu.

Kyllä meillä Suomessakin Kansallisooppera on tosi laadukas mistä osoituksena oli sen menestyksellinen vierailu jonkin aika sitten Moskovan Bolshoi teatterissa esittäen Igor Stravinskin baletin Kevään pyhitys. Mutta niinhän meidän kansallisella baletilla onkin pitkät sukujuuret Venäjällä. Tätini aviomies Alexander "Saku" Saxelin toimii 1930-1950 luvulla parikymmentä vuotta Kansallisoopperan balettimestarina. Hän oli valmistunut Pietarin Keisarillisesta balettikoulusta.

Tuli mieleen muutakin sukujuurista tässä yhteydessä. Isäni isoisä äitinsä puolelta rakennutti jugend-talon (Venäjällä kutsuttiin Jugendia Art Nouveau'ksi) 1900-luvun alussa Pietariin. Talo oli merkittävä nähtävyys jo omana aikanaan ja hyvin säilyneenä se on arkkitehtonisena muistomerkkinä nykyään suojelukohde. Eedellisestä linkistä näkyy myös lukuisia kuvia talon yksistyikohdista.Samainen arkkitehti K.K. Schmidt suunnitteli myös kuuluisan Faberge'n kultaseppäliikkeen toimitalon Pietariin. Oli saanut suosituksen arkkitehdista kaveriltaan isoisoisältäni.

Olen kirjoittanut tästä isoisoisästäni blogissani yli 6 vuotta sitten. Hän sai suomalaiselta teollisuudelta vallankumouksen jälkeen eläkkeen palkkioksi suomalaiselle teollisuudelle ennen vallankumousta tekemistään palveluksista.

Tuollaisia ajatuksia kirvoitti tuo minussa tuo Marinski II teatterin avajaiskonsertti.

Mutta kyllä minä jääkiekko-otteluissa Suomi-Venäjä annan vallan hämäläisille sukujuurilleni ja olen yhtä ylpeä niistä. Ehkä minuun sopii antiikin filosofi Sokrateen sanat: En ole ateenalainen enkä kreikkalainen, vaan olen kotoisin maailmasta.