Aloitin idätyksen

Torstaina 08.11.2013 aloitin idätyksen. Ehkä olisi oikeampaa sanoa, että ajattelin kokeilla. Olen tässä eläkkeellä ollessani alkanut laitella ruokia ja olen muutenkin yrittänyt kohentaa ruokavaliotani. Ja muuttamalla ruokavaltiotani olen onnistunut jo laihduttamaan melkein 25kg. ja valmiista eineksistä olen yrittänyt luopua kun järkytyin luettuani mitä kaikkea meille tämä hieno suomalainen elintarviketeollisuus syöttää puhtauden mielikuvalla.

Olen joskus ostanut joistain isoista hyvin varustetuista kaupoista ituja ja ne ovat maistuneet herkullisilta. En ole mitenkään ryhtynyt pelkän elävän ravinnon tai raakaravinnon syöjäksi mutta idot ovat maistuneet hyviltä. Mutta niissä lähikaupoissa, joissa säännöllisesti käyn ei ituja ole valikoimissa. Varmaan kauppias niitä ottaisi valikoimiin, mutta kun muutaman kerran olen selvitellyt , netistä tietenkin, pitäisi itujen kasvattaminen olla aika vaivatonta. Hyviä avaimia ovat olleet Elävän ravinnon yhdistys ja Ruohonjuuri kauppa.

Tilasin Ruohonjuuren nettikaupasta adukipapuja, mungpapuja ja alfa-alfan siemeniä (Wikipedian linkeistä  näkyy niiden oikeat nimet.. Niitä suositellaan aloittelijoille. Ja 1 kg pussi kutakin maksoi alle 3 euroa tuolla Ruohonjuuren nettikaupassa.. En viitsinyt lähteä tuonne kaupungin ruuhkaan vain näiden vuoksi. Kilon pussista idättää melkoisen määrän syötävää olen ymmärtänyt, joten edulliseksi pitäisi itujen syöminen tulla. Muistikuvani mukaan Mungpavun valmiit idut maksoivat viimeksi kun Prismasta ostin noin 5 euroa ja taisin syödä pussin kahdella aterialla ihan yksin.. Että ei valmiina mitään ihan edullista lisuketta aterioille. 

Ensimmäisen laitoin tänään alfa-alfaa itämään ja huomenna aamulla kun aduki- ja mungpavut ovat olleet liotettuina 15 tuntia laitan ne idätysastiaan. Ja sitten odotetaan.

Mungpapujen idätysaika on 2 vrk, adukipapujen 3-5 vtk ja alfa-alfan 4-6 vrk.

Saas nähdä miten menee. Pitää raportoida täällä miten olen onnistunut. 

Virkamiesten uskomaton järjenjuoksu

Sain tänään vaihteen vuoksi havaita, että kun virkamies lausuu jotain virkavastuulla niin kyse on apriorisesta totuudesta. Ei ole väliä vaikka kausaalisuhde menisi väärinpäin. Aikakin voi soljua takaperin jos se virkamiehen valheen vuoksi on tarpeen. Säännönmukaista on vain, että kansalainen on erehtynyt tai väärässä tai peräti valehtelee. Kansalaisellahan ei ole virkavastuuta joka muuttaa mustan valkoiseksi ja valheen totuudeksi.

Välillä tuntuu, että virkaan voi päästä skitsofreenikkoja vai riittäisikö vain muuten sekopäinen?

En suinkaan väitä että kaikki virkoja hoitavat olisivat edellä kuvaamani kaltaisia. Mutta jokainen tuollainen minun mielestäni hullu meidän virkakoneistossamme on liikaa.

Meidänkin virkakoneistoomme tarvittaisiin Snowdenin tyylisiä whisteblower'eita paljastamaan niiden sisään pesiytynyt mädännäisyys..  

Ulkomaalaisille korkeakouluopiskelijoille lukukausimaksu

Ihmettelen suuresti miksi meidän Suomessa korviamme myöten velkaantuneina pitää kustantaa kiinalaisten ja nigerialaisten opiskelua meidän korkeakouluissamme?

Minulla on viidestä lapsesta kolme opiskellut ulkomaisissa korkeakouluissa ja kovia lukukausimaksuja siellä peritään jopa EU:n sisällä. Ja vielä tarkkaan on selvitettävä vanhempien tulot vaikka lapset olisivat täysi-ikäisiä aikuisia. Onneksi suomalainen opintotuki- ja opintolainajärjestelmä toimii ulkomaillakin opiskeleville suomalaisille.
 
Nyt keskustapuolueen nuoret ja vihreät puhuvat intoilusta ja haihattelusta kun lukukausimaksuja mietitään.

Samaan aikaan kansalaisia kuritetaan milloin minkäkinlaisella säästöllä kestävyysvajeen kattamiseksi eikä se kattaminen näytä oikein luonnistuvan kun rahareikiä on edelleen liikaa.

Minusta olisi eri asia jos meillä olisi ylimääräistä rahaa. Jossain määrin ymmärrän, että kouluttamme kehitysapuna täällä nuoria niihin maihin , jotka ovat meidän kehitysapukohteitamme. Mutta silloin edellytän, että koulutukseen sisältyy ehto mennä valmistumisen jälkeen omaan maahansa auttamaan sen kehittämisessä ainakin joksikin määräajaksi.

Eri asia on myös jos meillä on sovittuna jotain opiskelijavaihtoa ja suomalaiset opiskelijat saavat samat edut kuin sieltä tänne tulevat opiskelijat meillä saavat.

Nyt eräänä perusteluna ulkomaisten maksuttomalle opiskelulle on, että jos alamme periä lukukausimaksuja tänne ei tulee enää näitä opiskelijoita. Minun on kyllä ihmetyksellä kysyttävä mitä me hyödymme, että koulutamme verovaroillamme kiinalaisia tai nigerialaisia vain mainitakseni esimerkin. Jossain olen kuullut puheenvuoroja että näin me saamme tänne töihin ulkomaalaisia lahjakkuusreservejä. Minä haluaisin nähdä tilastot kuinka moni täällä opiskellut ulkomaalainen on jäänyt tänne töihin ja kuinka moni on lähtenyt jonnekin muualle esimerkiksi korkean elintason länsimaihin.

Eräs argumentti on myös ollut, että jos meillä peritään lukukausimaksuja ei tänne tule opiskelijoita. Syy on tietenkin se, ettei meidän korkeakoulut ole kansainvälisillä ranking listoilla kovin korkealla ja ulkomaalaiset opiskelijat menevät tietenkin korkeakouluihin joilla on parempi kansainvälinen ranking jos lukukausimaksut ovat vaikkapa samansuuruiset. No siihen pitää todeta, että tuskin meillä niin korkeiksi lukukausimaksuja on ajateltukaan korottaan kuin mitä ne monessa muussa maassa ovat.

Erään asian myönnän mielelläni. Ulkomaalaiset opiskelijat muodostavat hyvän kansainvälisen miljöön, jossa meidän opiskelijoiden on mahdollisuus kohentaa kielitaitoaan ja  saattavat jopa oppiakin jotain toisista kulttuureista. Tosin paljon tehokkaampana pidän silti, että lähtevät itse ulkomaille. Siellä siitä kansainvälisyydestä oppii paljon enemmän ja oppii huomaamaan senkin että muissakin maissa pelataan omaan pussiin.

Hyvinvointivaltiomietteitä

Olen saanut sairaalalaskut yli kahden viikon sairaalareissusta ohitusleikkaukseni. Siinä mukana oli ilmoitus että siellä tiedossa olevat maksut yhteensä ylittävät jo sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukaton, joka on nykyisellään 636 euroa vuodessa. Eli nyt minulla on oikeus loppuvuonna saada  vapaakortilla vastaavat hoidot joko täysin maksutta tai hyvin pienellä korvauksella.

Vaikka blogiystäväni Kumitonttu vastustaakin tällaista ja aivan sumeilematta käyttää nimitystä 'häneltä ja monelta epäoikeudenmukaisesti ryöstetyistä verovaroista' minä pidän järjestelmää taas vuorostani oikeudenmukaisena enkä vain siksi että satun nyt tällä kertaa olemaan itse edunsaajana. Voin vakuuttaa, että monta kertaa verolippujani katsellessa olen kiroillen miettinyt mitä laillisia keinoja olisi omalta osaltaan välttää korkeaa verotusta. Mutta lopputulema on kuitenkin aina ollut, että kyllä me kuitenkin saamme vastineeksi hyvinvointivaltion meille tarjoamaa eräänlaista vakuutusturvaa elämän isojen riskien varalta.

Jotkut mielellään esittävät, että kaiken tuon olisi perustuttava vapaaehtoisuuteen ja pitäisi perustua yksityisten toimijoiden ratkaisuihin koska se heidän mielestään olisi apriorisesti kustannustehokkaampaa.

Kyllä minäkin näen meidän julkisella sektorilla jos jonkinlaisia epäkohtia, joita olisi syytä korjata ja kohentaa. En minä sentään ihan sokea apina ole.

Mutta. Elisessä Kauppalehdessä  31.11.2013 oli mielenkiintoinen Auli Maunon juttu Tukholmasta Sivulauseessa. Erös kaverini oli siittä laittanut kommentin Facebookiin. Valitettavasti en löytänyt siihen linkkiä Kauppalehden sivuille. Kannanotto on "Pääomasijoittajia ei pidä päästää koulujen tai hoivayritysten omistajiksi!" Sanat lausuu Ruotsin porvarillisen hallituksen varapääministeri Jan Björklund. Kansanpuolueen johtajan hän ei ainakaan ole sosiaalidemokraatti tai muukaan vasemmistolainen. Ja lisää: 'Nykyisen kaltaisilla pääomansijoittajilla ei ole asiaa hyvinvointisektorille' 'Suomihan tunnetusti tulee Ruotsin perässä muutamia vuosia. Taas joutuu nostamaan hattua jopa ruotsalaisille poliitikoille. Siellä ymmärretään minkälaisia palveluja ei ole oikein järkevää laittaa voitontavoittelijoiksi yhteiskunnan yksityissektorille. Minäkin kannatan ajatusta. 

Kuten blogiystäväni Kumitonttu huomauttaa niin hyötyvä osapuoli tietenkin kannattaa ja esittää sitten näkemyksenään, että  se on vain omaksi hyödykseen ryöstämistä. No niin se toki minunkin osalta on. Olen eläkeläinen ja ikäihminen ja todennäköisesti hyötyvällä puolella. Hän kun kannattaa vapaaehtoista järjestelmää jopa mahdollisesti omaksi haitakseen koska hän pitää sitä moraalisesti kestävämpänä ratkaisuna.

Moni nuorehko alle 50 vuotias hyvätuloinen edustaa samanlaista näkemystä, että jokainen on oman onnensa seppä ja varautukoon vapaaehtoisesti haluamiinsa riskeihin. Eli hyvin amerikkalainen malli.

Niinhän minullekin neuvottiin kun otin elämäni ensimmäistä henkivakuutusta. Sain asioida erään johtaja-asemassa olevan vakuutusmiehen kanssa ja hänen hyvä neuvonsa oli, että hyvässä asemassa oleva hyvätuloinen mies pystyy omalla sijoitustoiminnallaan turvaamaan noita riskejä kustannustehokkaammin kuin jos ottaisi vaikka vakuutusyhtiöltä jonkun säästöihin perustuvan vakuutuksen. Ja teinkin silloin riskivakuutuksen joka tarjosi hyvää vakuutusturvaa vain sen riskin varalta eikä maksut olleet mitenkään etupainotteisiakaan. Ja kun mitään rahastoivaa osuutta ei ollut oli vakuutus vakuutussummiinsa nähden suhteellisen edullinen  ja turvaisi perheelleni ja lapsilleni hyvän toimeentulon vahingon sattuessa.

Tuo itse sijoittaminen arvopapereihin yms meni ainakin minun kohdaltani täysin mönkään 1992-laman jälkeen js myin mm pankkiosakkeitani kun monet tuttavani, joista osa oli miljonäärejä suosittelivat realisointia kun niiden arvot olivat hiukan nousseet. Uskoin heidän neuvojaan ja myin hampaat irvessä luullen pelastavani omistukseni rippeitä yritysten kansallistamiselta. Katin kontit. Muutaman vuoden kuluttua osakemarkkinoiden elvyttyä havaitsin hävinneeni melkoisen rahakasan. 

Isän puoleiset venäläiset isovanhempani ja heidän esi-isänsä menettivät ensimmäisen kerran omaisuutensa Venäjän vallankumouksessa 1917 jouduttuaan lähtemään maanpakoon mukanaan matkalaukuissa vain rahat ja arvopaperit ja arvokorut. Kun raja sulkeutui menetti rahat ja arvopaperit arvonsa. Isovanhempani siirtyivät pakolaisina Suomen Karjalassa sijaitsevalle kartanomaiselle kesähuvilalleen. Sitten taas siellä oleva omaisuus meni seuraavan kerran kun Karjala menetettiin. Isoisäni ehti kuolla ennen sotaa ja isoäitini muutti Helsinkiin missä useimmat hänen lapsensa ja lapsenlapsensa elivät.

Eli kaikki kerätty maallinen omaisuus voi kadota hetkessä on tämän sukutarinan opetus minulle. En minä luota valtioihinkaan ja niiden tarjoamaan turvaan. Valtio voi muuttaa sääntöjään ja mullistukset voivat romuttaa kaiken. Siksi minulle on muodostunut hyvin tärkeäksi korostaa diasporassa  elävien juutalaisten tavoin lapsille kolmea asiaa: koulutusta, koulutuista ja taas koulutusta. Sillä pää sinulla on aina mukana olet missä tahansa niin kauan kuin henki pihisee eikä sitä giljotiinilla tai muulla sellaisella ole katkaistu. Ja muutenkin olen kasvatuksessa pyrkinyt sellaiseen, että lapseni olisivat kuin kissat. Pudottuaan he nuolisivat  haavansa ja nousisivat taas jaloilleen tai  kuin vieteriukko että aina heti pystyyn vaan uudestaan ja uudestaan.

No nyt kuntopyörän kimppuun. Kymmenen minuutin sessio tekee hyvää. Samalla voi hyvällä omatunnolla katsoa televisiotakin.  

Verotuksen juorutiedot taas julki

Nyt on taas jokavuotinen ihmettelyn aihe ketkä kaikki tuttusi tai julkimot ovat yltäneet koviin vuosituloihin. Vaikka olenkin vahvan yksityisyyden puolustaja on minusta aivan oikein, että verotustiedot ovat julkiset. On kuitenkin kyse meidän yhteiskuntamme yhteisten menojen rahoittamisesta. Asialla voi olla jotain haittavaikutuksia mutta kyllä varkaat, kiristäjät, kidnappaajat yms löytävät rikkaat muutenkin että ihan turha argumentti.

Ihmettelen muutamia asioita.

Viime kuun puolella kerrottiin, että verotustiedot julkistetaan perjantaina 01.11. klo 08:00. Miten on silloin mahdollista että monet aamu- ja iltapäivälehdet ovat jo ehtineet painaa noita verotustietoja jo lehtiinsä ja jopa niitä luokitella ja analysoida vaikka minkälaisilla kriteereillä.

Toinen asia jota ihmettelen. Katsoin suurituloisimpien luetteloa tulojen suuruusjärjestyksessä ja mietin voiko tämä olla oikeudenmukaista. Kaksi ihmistä ansaitsee melkein saman verran mutta toinen maksaa tuloistaan veroa noin 45% ja toinen maksaa 10 prosenttiyksikköä vähemmän eli noin 35%. Tosin kyllähän minä syyn tiedän. Pääomavero ei käytännössä ole suurissa tuloluokissa progressiivinen, joissain tapauksissa on kai vielä jopa se oliko 90'000 osinkojen verovapauskin ja pääomaverotus on huomattavasti pienempi kun suurituloisten progressiivinen palkkavero. Ei tämä voi olla oikeudenmukaista. En ole ainoa jonka mielestä kaikki tulolajit pitäisi verottaa samanlaisella asteikolla. Jotenkin tuntuu että työnteolla ansaittuja rahoja voisi jopa verotuksessa suosia. Vaikka en minä sitäkään ihan oikeudenmukaisena pitäisi että pääomatuloja saavaa sorsittaisiin.

Käsitys oikeudenmukaisuudesta on tosin häilyvä ja riippuu kovasti jokaisen maailmankatsomuksesta. Hyvä blogiystäväni Kumitonttu esimerkiksi käyttää verotuksella kerätyistä rahoista että ne on ryöstetty joiden eturyhmien hyväksi. Ehkä minun nuoruuteni lievä kallistuminen vasemmiston puoleen, ei kuitenkaan kommunismiin tai stalinismiin, heijastuu käsityksissäni. Vaikka nykyään jo pidän sosiaalidemokratiaa monessa suhteessa (en siis kaikilta osin) pahana syöpänä yhteiskunnassamme ja olen ollut suurimman osan työvuosistani suhteellisen hyvätuloinen kuuluessani ansiotasoltani tulonsaajien ylädesiiliin  niin olen ymmärtänyt hyvinvointiyhteiskunnan vaativan enemmän uhrauksia niiltä joilla on.

Kolmas asia jota hiukan ihmettelin.oli Kauppalehden otsikko 'Jorma Ollila vaivoin miljoonakerhoon'. Mies on jo eläkkeellä ja vaikka onkin kansainvälisen Shellin hallituksen puheenjohtajana niin minusta tuo sana  "vaivoin" oli hiukan tyylitön tuossa yhteydessä. Aika hulppeat tulot joka tapauksessa eläkeläiselle- Eiköhän sillä kykene ylläpitämään vielä kartanoaan :)

Hyvät unenlahjat

On ollut kiireitä. Niinhän sitä sanotaan, että eläkeläisillä on enemmän kiireitä kuin työssä käyvillä. Minä en ihan tuota allekirjoittaisi. Osittain kyse on myös ajanhallinnasta. Jos nousisin aamulla ylös joskus kello seitsemän aikoihin kuten monet työssä käyvät ehtisi päivällä paljon enemmän. No, talo elää tavallaan ja minä nautin taas hyvistä yöunista ja rakastan vielä aamullakin loikoilla sängyssä.

Minulla on aina ollut hyvät unenlahjat. Ollessani vielä työelämässä pystyn melkein luettelemaan ne kerrat kun minulla on ollut nukahtamisvaikeuksia. Ensimmäisen lapsen syntymä, avioero ja äitini kuolema ovat olleet muistaakseni ne kerrat kun on ollut nukahtamis- tai nukkumisvaikeuksia.

Kun olimme kerran lähdössä tutulla porukalla matkoille ja kaverini tulivat aamutuimaan puoli kuuden aikaan autolla hakemaan joutuivat he herättelemään minua. No palomiehen vauhdilla heitin vaatteet niskaan ja taisin aamiaiseksi ottaa kaapista vain jonkun hedelmän mukaan niin pääsimme noin 10 minuutin viivästyksellä matkaan. Ja neljän tunnin ajomatkassa se oli kirittävissä umpeenkin.

Yksi kavereistani lohdutteli kun valittelin sikeäunisuuttani ja etten herää edes herätyskelloihin. 'Jos mies on tuon ikäinen ja vielä tuollaiset unenlahjat pitäisi olla erittäin tyytyväinen' oli hänen lohduttava kommenttinsa.

Osin hyviin unenlahjoihini on vaikuttanut myös eräs elämänfilosofiani osa-ale. Päätin jo aika nuorena, että pyrin elämään sillä tavoin etten tee mitään sellaista omaatuntoani vastaan. joka järkyttäisi niin mieltäni etten saisi nukuttua. Ja äidiltäni  opin anteeksipyynnön ja anteeksiannon suuren merkityksen- En ehkä aina ole täysin onnistunut mutta on minulla ollut ainakin hyvä pyrkimys.    

Vasta eläkkeellä ollessani on minulla ollut jonkin verran kertoja nukahtamisvaikeuksia. Kun olen mieleltäni ollut yhtä seesteinen kuin työssä ollessani vika on todennäköisesti ollut joissain piilevissä sairauksissani tai sitten vain yksinkertaisesti liikalihavuudesta. Kuten olen aikaisemmin kertonut blogissa lihoin kovasti kun lopetin noin 15 vuotta sitten tupakoinnin saatuani aivohalvauksen. Vaikka toivuin hyvin työkuntoon jäivät läskit. Nukahtamisvaikeuksissa minua auttoivat luonnonmukaiset melatoniinihormonipillerit.

Muutamia vuosia sitten kaikenlaisten laihdutuskokeilujen jälkeen päädyin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon VVV (lyhennys sanoista VältäViisiValkoista) ja se on purrut hyvin. Nyt noin 26 kiloa laihempana ja saatuani painoindeksini jo 30 alapuolelle saan taas hyvin unta. Ilmeisesti vain läskit olivat painaneet pahasti.

Vain ollessani syyskuussa sairaalassa ohitusleikkauksessa tarvitsin muutamana yönä melatoniinipillereitä mutta kotiin päästyäni en ole tarvinnut yhtäkään. Harmittaa että ehdin ostaa lääkärin reseptillä kirjoittaman koko annoksen melatoniinipillereitä. Kas kun ne ovat aika kalliita.  

Tuollaisia asioita käväisi tänään mielessäni.
  

Painoindeksini alle 30!

Voi juku. Vihdoinkin laihdutuskuurini on saavuttanut yhden välitavoitteen. Painoindeksini on laskenut alle 30 tasolle. Sehän tarkoittaa, että merkittävä ylipaino on laskenut lieväksi ylipainoksi.

Seuraava tavoite onkin sitten aika vaativa kun pitäisi saada lievä ylipaino alenemaan normaalipainoksi. Ensisijaiseksi olen kuitenkin laittanut, että saan pidettyä painoni nykyisillä elintapa- ja ruokavaliomuutoksilla tämän ylipainon rajoissa. Mitään laihdutusvalmisteita en ole käyttänyt vaan olen todella yrittänyt muuttaa syömistäni. Niistä muutoksista olen kirjoittanut yli 2 vuotta sitten.

Kun muutamia vuosia sitten uusin garderobiani mittatilauspukuihin, housuihin ja paitoihin ja taisin teettää yhden päällystakin  ja ulkoilupuseronkin. Kyse ei ollut mistään snobbailusta vaan onnistuin löytämään ratkaisun joka oli edullisempi kuin ostaa eräästä ns isojen poikien kaupasta isokokoisille tehtyjä valmisvaatteita.

Painon pudotus on ollut sen verran  iso, ettei noita räätälin tekemiä vaatteita oikein pysty riittävästi pienentämään. Säilytän noita edelleen jos nyt sattuisi käymään jotenkin niin huonosti että lihoaisin takaisin.

Toisaalta on hyvä ettei miesten muoti niin kovasti vaihtele. Vaatteet jotka aikoinaan kävivät minulle pieniksi ja joita en ollut lahjoittanut pois sopivat minulle jo hyvin. Erityisen iloinen olen siitä, että nuorimman tyttäreni minulla Afrikasta tuomat paidat mahtuvat jo kaikki.

Pieniä asioitahan nämä ovat maailman mittakaavassa. Mutta minä en ainakaan jaksa aina käsitellä vain isoja maailmoja syleileviä asioita. Mutta ne ovat sellaisia pieniä arjen iloja jotka piristävät minua. Siksi on kiva kun voin niitä jakaa tässä blogissa.

 

Sydänleikkauksesta toipuminen jatkuu

Nyt on yksi kuukausi kulunut ohitusleikkauksesta.

Viikko sitten eräs ystäväni, entinen työtoverini, tarjoutui lainaamaan minulle kuntopyöräänsä. Otin luonnollisesti tarjouksen kiitollisena vastaan. Nuorempana pidin kovasti pyöräilystä ulkoilmassa kun maisemat vaihtuivat ympärillä ja tuuli humisi korvissa. Kuntopyöristä en suuremmin välittänyt. Vajaa 15 vuotta sitten saamani aivohalvaus lopetti pyöräilyn kun halvauksen seurauksena tasapainoaistini vaurioitui osittain. Muutamia kertoja pyöräilin toivuttuani mutta havaitsin että pysyn pystyssä vain ajaessani kovaa. Sen sijaan pystyssä pysyminen on erittäin vaikeaa hitailla nopeuksilla. Ja kerran kaaduin pyörän ollessa lähes pysähtynyt ja löin pääni asfalttiin. Onneksi minulla oli käytössäni pyöräilykypärä. Mutta pyöräilykypärän styrox halkesi mistä älysin miten vaarallista pyöräily voi minulle olla ja kuinka tärkeää on käyttää pyöräilykypärää vaikka pystyisi pyöräilemäänkin.

Leikkauksen jälkeen minulle oli sairaalassa kerrottu, että kuntopyörä on ohitusleikkauksesta toipuvalle hyväksi. Tavallinen polkupyöräily kiellettiin, koska ajaessasi voi joutua tekemään yhtäkkisiä ohjausliikkeitä ja ne saattavat olla haitaksi toipumiselle. Samasta syystähän mm autolla ajo on kielletty.

Ystäväni toi minulle tuon kuntopyörän vajaa viikko sitten poikani kanssa. Iso ja hieno vekotin olohuoneen nurkassa. Olen aloittanut aika kevyesti ja poljen kaksi kertaa päivässä molemmilla kerroilla 10 minuutin ajan. Loppuviikosta soitin lääkärille ja kyselin pitäisikö jotain lääkitystä muuttaa kun verenpaineeni on uusilla lääkkeillä pysynyt kovin alhaisena.. Yläpaine on ollut asiallinen mutta alapaine on kieppunut 50 molemmin puolin. Lääkäri oli sitä mieltä, että jos ei ole mitään oireita ei ole syytä huoleen mutta suostui silti hiukan rukkaamaan lääkitystä. Nyt on alapaine ollut 70 molemmin puolin mikä on ollut minulle aika normaali aikaisemmin.

Ensi viikolla pidennän noita ajoharjoituksia tai lisään vastusta mutta pysyn tuossa 2 x 10 min päiväohjelmassa. Saa nähdä.

Olen joutunut nielemään vanhat ennakkoluuloni kuntopyörää kohtaan. Kyllä se on tosi asiallinen kuntoiluväline. Itse asiassa alan jo nauttia kun pääsen hyppäämään pyörän satulaan ja pääsen polkemaan.

Sen verran olen kuitenkin jo suunnitellut ensi kesää, että hankin itselleni kolmipyöräisen polkupyörän. Olen katsellut sitä jo aikaisemmin Hobby Hallissa. Mutta kuntoni on ollut sen verran sydänongelmien vaivaama että en ole sellaista viitsinyt tyhjän pantiksi hankkia. Ei tosin löydy enää Hobby Hallin postimyyntiluetteloista että onkohan sen maahantuonti lopetettu. Harmi sillä se oli aika kätevä kun sen sai vielä varastointia varten taitettua ja hintakin oli vielä aika kohtuullinen.
.       

Syrjintääkö?

Tuli tas mieleeni kun katselin ja kuuntelin Yleisradion Silminnäkijä ohjemaa televisiosta. En viitsi edes käyttää ohjelmasta nimitystä dokumentti, koska se on minusta samaa tasoa kuin ns keltaisen lehdistön skandaali-lööppijutut.

Minulle on monia kymmeniä vuosia toitotettu jo paljon ennen suurempia maahanmuuttoaaltoja miten ravintoloilla on oikeus valikoida asiakkaansa. Ymmärrän hyvin jos jotkut ravintolat eivät halua että heidän ravintolastaan tulisi samanlainen maahanmuuttajien kokoontumispaikka kuin millaisiksi esimerkiksi Itäkeskuksen lukuisat kahviot ovat muodostuneet. Mutta miten sellaiseen voisi vaikuttaa jos haluaa välttää toisaalta syyllistymisen rasismiin? Eli onko koko lause, että ravintolalla on oikeus valita asiakkaansa todellisuudessa pelkkä tyhjä fraasi? Myönnän että on aika vaikea kysymys.  

Ohjelmassa väitettiin miten ulkomainen nimi hankaloittaa työpaikan saantia kun näillä koehenkilöillä oli ongelmia päästä jopa haastatteluun..

Minulla on venäläinen suku- ja etunimi mutta äidinkieleni on suomi ja puhun sitä tietenkin ilman mitään aksenttia. Ei minulla ole koskaan ollut mitään sellaisia vaikeuksia työpaikkojen saannissa mitä tässä ohjelmassa kerrottiin. Ikäsyrjinnän kohteeksi jouduin joskus 50+ ikäisenä mutta en silloinkaan syyttänyt etnistä rasismia.

Mutta ymmärrän hyvin että moniin työtehtäviin halutaan henkilö jonka äidinkieli on suomi ja joka puhuu ja kirjoittaa sitä sujuvasti. Eikä maahanmuuttajaa välttämättä syrjitä hänen etnisen taustansa vuoksi vaan loppujen lopuksi riittämättömän kielitaidon vuoksi. Ihan samalla tavoin saatetaan ruotsinkieliseen yritykseen jättää palkkaamatta suomenkielinen jos ei hänellä ole täydellistä ruotsinkielen hallintaa. Haluaisin kuulla, että ruotsinkielinen vähemmistövaltuutettu tekisi poliisille tutklintapyynnön jos joku suomenkielinen ei olisi päässyt Aktia pankkiin töihin ;)

Ikävää oli tuossa ohjelmassa havaita, että koehenkilöille selvästi valehdeltiin. En väitä etteikö kyse olisi ollut rasismista mutta pidän muitakin vaihtoehtoja täysin mahdollisina. Toisaalta ymmärrän, että keksitään jotain hätävalheita selitykseksi kun pelätään että esimerkiksi hylkääminen riittämättömän kielitaidon vuoksi katsottaisiin rasismiksi. Sellainen kuvahan voi helposti syntyä julkisuudessa ja sellaista kuvaa ruokkivat tällaiset Silminnäkijän kaltaiset skandaalinkäryiset ohjelmat.

Ikävä, että Silminnäkijä ohjelmakin on liittynyt tähän laumaan, joka pyrkii kaikin tavoin leimaamaan minkä tahansa maahanmuuttajiin liittyvän epäkohdan etniseksi syrjinnäksi ja ksenofobiaksi.

Pieniä ilon aiheita

Painoni käväisi elokuussa 2013 ensimmäisen kerran pitkälti yli 10 vuoteen 90 kg alapuolella. Sen jälkeen se pysytteli pitkään hiukan 90 kg yläpuolella. Ja syyskuussa tapahtuneen sairaalakierroksen ja sydämen ohitusleikkauksen jälkeen turposin joitakin kiloja lisää.

Nyt toipilaana on paino uudestaan lähtenyt toipumisen myötä laskemaan ja oli 11.10.2013 aamupunnituksessa 89,8 kg. Painoindeksi on vielä yli 30 eli 30,9 ja edustaa merkittävää ylipainoa.

Seuraava välitavoite onkin päästä painoindeksissä alle 30, joka edustaa  välillä 25-30 lievää ylipainoa. Tuon painoindeksin 30 alittaminen ei edellytä kuin 3 kg lisälaihdutusta ja uskoisin sen saavuttavani vielä ennen joulua..

Kirjoitin yli 2 vuotta sitten blogissani otsikolla Laihdutuksesta. Siinä mainitsin käyttämääni laihdutusmenetelmää erään kaverini antamalla nimityksellä VVV eli VältäViisiValkoista. Se on yksinkertainen ja selkeä muistaa.

Mitenkään orjallisesti en noudata VVV-diettiä vaikka sitä pääsuuntana pidänkin. Pastaa saatan syödä pari kolme kertaa kuukaudessa. Joskus keitän kotona riisiäkin. mutta sen suhteen olen pyrkinyt pysymään täysjyvävalmisteissa. Viimeksi herkuttelin kesällä uusilla perunoilla. Vehnäleivistä olen pysynyt erossa melko hyvin enkä ole pahemmin syönyt ruisleipääkään. Joskus harvoin olen iltateen kanssa saattanut ottaa herkutellakseni yhden ruisnäkkileivän. Kuituakin tunnun saavan aivan riittämiin vihanneksista ja hedelmistä- Niitä pyrin syömään paljon.

Pieniä asioitahan nämä ovat mutta piristävät minua kummasti tässä toipilasaikana ja uskon vakaasti, että laihduttaminen voi vielä minun ikäiselläkin (68 v) edistää terveyttä ja hyvinvointia.

Vanha venäläinen kansanperinne

Yle Teema kanavalta tuli lauantaina 28.09. ohjelma joka kertoi Moskovasta ja Venäjästä. ja osittain joidenkin saksalaisten näkökulmasta 1800 ja 1900 tsaarin Venäjällä.

Minua jäi huvittamaan kun siellä esiteltiin saksalaisille venäläistä tapaa istuutua rauhassa hetkeksi alas esimerkiksi ennen pitkälle junamatkalle lähtemistä. Sen mukaan se auttaa palaamaan takaisin samaan paikkaan onnellisesti. Ja elokuvaan sellainen hetki oli dramatisoitu rautatieasemalle Moskovassa saksalaisen lähtiessä matkalle ja venäläisten ystävien saattaessa asemalla.

Meidän perheessämme on ollut sellainen tapa. Opin sen lapsuudenkodissa ja se on niin iskostunut, että omat lapsenikin ovat sen oppineet ja vuorostaan jatkaneet eteenpäin. Nuorin tyttäreni jopa englantilaisperäiselle ex-miesystävälleen silloin kun asuivat yhdessä.

Aika hassua tuollainen taikausko. Ainakin uskottelen olevani rationaalinen ihminen. Mutta huvitti vain tuossa televisio-ohjelmassa. Minä olin luullut että oli kyse vain äitini taikauskosta.

Hauska trivia juttu.

Sydänretki sairaalaan

Omalääkärini vaihdos terveyskeskuksessa on poikinut paljon. Kun kaikkien muiden voimattomuutta osoittavien tunnusmerkkien lisäksi alkoi EKG sydänfilmi näyttää asiantuntijalle huolestuttavalta. Hän ohjasikin minut lähetteellä erikoissairaanhoidon asiantuntijoiden tutkimuksiin Jorvin sairaalaan. Minulla oli aikaisemmin nelisen vuotta sitten löydetty sydämen vajaatoiminto ja  hiippaläpän vuoto.

Nyt sitten sydänvaltimoiden varjoainetutkimuksissa paljastui, että minulla oli vakava sepelvaltimotauti eikä kardiologi suositellut kotiuttamista liian suurien riskien vuoksi ja ehdotti ns ohitusleikkausta sydämelle. Hän laittoikin minun jonoon. Muutaman päivän kuluttua saapui ilmoitus, jotta minut leikattaisiin heti seuraavan viikon alussa.

Näin sitten tapahtuikin ja sydämen ohitusleikkaus suoritettiin HUS Meilahden sairaalassa, minne pääkaupunkiseudun sydänleikkaukset on keskitetty.

Hiukan yli viikon sairaalassa oleskelun jälkeen minut kotiutettiin tänään perjantaina  jatkotoipumaan kotioloissa.

Leikannut sydänkirurgi keskusteli kanssani ennen leikkausta ja kertoi, että englanninkielisessä kirjallisuudessa minun vakavaa sepelvaltimosairauttani nimitettiin 'widow maker'iksi ja kysyi mustalla huumorilla, että arvaatte varmaan miksi.

Eli en minä ollut ymmärtänyt koko neljän vuoden aikana sairastaessani että kyse oli todella vakavasta asiasta. Kuvittelin vain kuntoni syystä tai toisesta rapistuneen. Loistavaa työtä sydänkirurgeilta.

Ulkomaalaisten työttömyys

Meille kansalaisille hehkutettiin monesta tuutista joskus alkuvuoden puolella miten meille maahanmuutto on ollut kokonaisuutena katsoen hyödyllistä, edullista ja on tuottanut plussaa. Joku valtion elin oli tehnyt sellaiset laskelmat. Laskelmia en muista nähneeni missään.

Nyt Yleisradio kertoo kummia. Jutussa kerrotaan miten ulkomaalaisten työttömyys on Kymenlaaksossa maan korkeimpia ulkomaalaisten työttömyyslukuja ja oli heinäkuussa 53,5%. Nyt pitää muistaa, että työttömyysastetta laskettaessa mukaan lasketaan työikäiset ja -kykyiset ja ilmeisesti myös työttömiksi rekisteröityneet. Kotona lapsia hoitavia kotiäitejä ei lasketa työttömiksi ja tiedetään, että monista erityisesti muslimimaista maista tulee suurperheitä, joiden äidit ovat lisäksi huonosti koulutettuja ja jopa lukutaidottomia.

Mutta ei ongelma ole mikään pelkkä Kymenlaaksolainen ongelma. Koko maan ulkomaalaisten työttömyysaste oli uutisen mukaan sekin 34,6%. Eli yli joka kolmas työikäinen ja -kykyinen ulkomaalainen oli työtön.

Käytin edellä ilmaisua työikäinen ja -kykyinen mutta joukosta pitäisi ilmeisesti poista nuo em kotiäidit ja  opiskelevat nuoret sekä aikuiset.

Minä en kyllä oikein ymmärrä minkälaisiin laskelmiin ja minkälaisiin tulevaisuuden ennusteisiin perustuu arviot, että maahanmuutto olisi ollut meille kannattavaa. Tuollaisilla luvuilla alkaa huoltosuhde näyttää ulkomaalaisten suhteen jo nyt yhtä huolestuttavalta kuin  kantaväestön osalta joskus 10-20 vuoden kuluttua. ja ulkomaalaisten maahanmuuttoa aiotaan vielä lisätä kerrotaan meille julkisen vallankin taholta.

Minua säälittää tänne paremman elämän toivossa muuttaneet ulkomaalaiset, joita me olemme ihan itse tänne houkutelleet. Huhut maahan tulijoille meillä tarjottavasta muhkeasta sosiaaliturvasta on levinnyt puskaradion kautta eri puolille maapalloa ja kaikenlaiset epämääräiset välistä vetäjät ovat kehittäneet tästä jopa oivan liiketoiminnan.

Maahan tulee sellaiaiakin ihmisiä, jotka oikeasti haluaisivat töihin, mutta kun töitä ei ole kantaväestöllekään riittävästi on heillä tänne tullessaan epärealistiset ja liian suuret odotukset. Ja sitten on joku osa sellaisiakin, jotka eivät halua töitä vaan tyytyvät runsaaseen sosiaaliturvaamme. Vanhuksetkin saavat ns takuueläkkeen 3 vuoden Suomessa oleskelun jälkeen.

En minä ihmettele, jos tällainen meno synnyttää muukalaisvihaa. Maa kituuttaa koko aja velkaantumalla lisää lainarahalla ja kantaväestöltä revitään koko ajan entistä enemmän selkänahasta. Ja sitten he suuntaavat ärtymystään ulkomaalaisiin maahanmuuttajiin, jotka periaatteessa ovat itse ihan syyttömiä tähän hurlumhei meininkiin.

Minua naurattaa ja itkettää samanaikaisesti kun jostain mediassa yritetään meille kansalaisille syöttää jotain ajatuksia jostain impivaaralaisuudesta ja halusta eristäytyä kaikesta yhteydenpidosta ja vuorovaikutuksesta ulkomaalaisten kanssa ja yritetään samalla kertoa kansalaisille miten rikastuttavaa on näihin asioihin liittyvä monikulttuurisuus. Jännää on todeta, että aika harva minun tuntemistani ihmisistä vierastaa maahanmuuttajia, jotka ovat tulleet maahamme työtä tekemään ja ovat myös työllistyneet. Suurin osa vierastaa asemilla ja ostokeskuksissa hengailevia ulkomaalaisia joilla selvästi tuntuu olevan aikaa ja rahaa viettää aikaansa vain muiden saman maalaisten kanssa seurustellen.

No, kirjoitukseni pääasia oli kuitenkin nuo järkyttävät kantaväestön työttömyyslukuja huomattavasti korkeammat työttömyysasteet - täysin riippumatta mistä se johtuu. .

Arkipyhien siirto

Tämä on juoni siirto työnantajajärjestöiltä. Siirretään helatorstai ja loppiainen lauantaiksi.

Nyt alustavasti sovittu palkankorotus 20 €/kk on suomalaisten keskipalkoilla nopeasti laskettuna n 0,6%. Mutta kahden lisätyöpäivän taikominen vuosikalenteriin on kompensoi tuon reilusti. Mutta kun työpäivien lukumäärä muutenkin vaihtelee vuosittain ilman että joka vuosi palkkoja rukattaisiin tuo ei välttämättä aiheuttaisi mitään kompensaatiota. Onhan vain kyse kalenterin rukkaamisesta kirkon ja valtion yhteistoimin.

Tiedän yhden ison yrityksen jonka henkilöstöstä insinöörit laskivat joka vuosi työpäivien ja työtuntien lukumäärän. Kun en ollut siellä töissä en tiedä saatiinko työtuntien lisäyksestä joku kompensaatio kun oli kyse aika reilusta työnantajasta.  

Havaintoja käynnistä Kelan toimistossa

Kävin eilen Kelan toimistossa Espoon Leppävaarassa.

Jonotusaika oli kohtuullinen ja palvelukin oli asiallista.

Mutta odotusaikana ehdin katsoa ympärilleni. Hiukan jäi samanlainen tunnelma kuin olisin jossain itäafrikkalaisella torilla. En sinänsä hämmästynyt koska jo aikaisemmin käydessäni samaisessa Kelan toimistossa parin viime vuoden aikana olin ihmetellyt asiakkaiden jakautumaa.

Aikani kuluksi laskin odottavien tummaihoisten ja valkoihoisten suhdelukua. Lopputuloskaan ei minua suuremmin hämmästyttänyt. Tiedänhän minä miten paljon meillä on esimerkiksi maahanmuuttajia pääkaupunkiseudulla.

Suhdeluku oli 7 tummaihoista ja 9 valkoihoista. Ja taisi ainakin yksi valkoihoisistakin olla eestiläinen maahanmuuttaja kun puhui eestiä matkapuhelimeen. Ja eräs mieshenkilö vaikutti ulkomaalaisen näköiseltä sen verran tummatukkainen ja tummakulmainen oli vai laskinkin hänet mukaan valkoihoisiin.

Tummaihoisista suurin osa oli seemiläis-haamilaisia ja kun kaikki vielä puhuivat keskenään jotain minulle tuntematonta kieltä arvelin kyseessä olevan somalialaista alkuperää olevista ihmisistä. Ikäjakaumaltaan he näyttivät sen verran iäkkäiltä, että tuskin olivat vielä Suomessa syntyneitä. Laskujeni mukaan Suomessa somalialaisista vanhemmista syntyneet ovat kaikki alle 25 vuotiaita, Saattoivat monet olla Suomen kansalaisia, koska senhän saa nykyään aika vaivattomasti, mutta sitä ei voi päältäpäin tietää.

Johtopäätösten tekemisen näistä havainnoista jätän lukijan tehtäväksi ihan terveen itsesuojeluvaiston vuoksi.

Juutalaiset kirjailijat

Kuuntelin ja katselin tänään Ylen Teema -kanavalta amerikkalaisen kirjailija Philip Rothin haastattelun. Oli niin mielenkiintoinen että jäi ruoanlaittokin sivuun kun ohjelma vei mukanaan. Ylen Teema kanava on todellinen aarreaitta ja nykyään koko Yle Areena kun siellä löytyy hyvin paljon ohjelmia jälkeenpäinkin. Ja aika mielenkiintoisia ohjelmia tulee Ylen FST5:lta ja siellä näytetyistä Ruotsin television ohjelmista. Tässä huomaa taas miten hyödyllinen on hyvä ruotsinkielen taito. 

Siitä tulikin mieleeni, että muidenkin juutalaisten kirjailijoiden teoksissa on jotain minuun vetoavaa. Ja samasta syystä rakastan Woody Allenin elokuvia kun niissäkin on joku kummallinen juutalainen perusvire. Ja hauskoja ovat olleet jo vuosi a sitten kuulemani amerikanjuutalaiset stand-up koomikot. Tosin heidän huumorinsa ymmärtäminen on edellyttänyt amerikanjuutalaisen kulttuurin ymmärtämistä. Nythän meillä on stand-up koomikkoja jo omasta takaakin täällä Suomessa. Ja osa on jopa tosi hyviä.

Tämän ohjelman muistuttamana aloin palauttaa mieliini erästä juutalaista satiirikkoa, josta pidin suuresti,  mutta kesti useita tunteja ennen kuin sain nimen palautettua mieleeni. Kyse oli Ephraim Kishon nimisestä kirjailijasta. Ensimmäisen kontaktini häneen sain kun katselin kirjakaupassa saksankielisiä taskukirjoja. Kirjan takakannen teksti lisäsi kiinnostustani ja ostin kirjan. Myöhemmin huomasinkin, että hänen kirjansa olivat hyvin suosittuja Saksassa, siihen aikaan länsi-Saksassa. Kirjat oli käännetty hebreasta, unkarista ja saksasta ja Ephraim Kishon oli saksantanut itse viimeisimmät keoksensa.

Kirjastosta löysin muutaman suomennetunkin Ephraim Kishonin satiirikokoelman. Välillä Kishonia lukiessa tuli huumorista mieleen meidän suomalaisten Olli ja hänen satiiriset pakinansa Mustapartaisesta miehestä. Suosittelen lukemaan jos pidätte satiirista ja löydätte vaikkapa kirjastosta Kishonin teoksia..

Julkinen terveydenhuolto

Katsoin televisiosta Yle 1:ltä dokumenttiohjelmaa 'Keksitehtaan työtaistelu'. Siinä keksitehtaalla monia kymmeniä vuosia palvelleet työntekijät ryhtyivät lakkoon. Syynä oli, että tehtaan perustanut ja omistanut perhe oli myynyt tehtaan jollekin sijoitusyhtiölle. Työehtosopimuksen voimassaolon loputtua uusi omistaja tarjosi työntekijöille kaikenlaisia työsuhteen huononnuksia. Palkkoja olisi alennettu 20% ja aikaisempi luontoisetuna oleva sairausvakuutus muuttui maksulliseksi. Työntekijän olisi pitänyt maksaa 20% sairausvakuutuksensa kuluista palkastaan. Nythän hän maksoi niitä kuluja 100% selkänahastaan hankituilla yrityksen tuotoilla. Ei niitä työnantajan pääomansijoituksista maksettu kun yritys oli kuitenkin ollut kymmeniä vuosia tuottava.

Työntekijät ryhtyivät lakkoon. Dokumenttiohjelmassa kerrottiin pätkiä työntekijöiden elämäntarinoista mutta merkittävää oli havaita, että hyvin monien työsuhteet olivat kymmeniä vuosia pitkiä. Ja kansallisuudeltaan siellä taisi olla työntekijöitä lähes 30 maasta.

No onhan meilläkin tapahtunut tuon suuntaista. Tällaistahan markkinatalous voi huonoimmillaan olla.

Työntekijät olivat noin 9 kuukautta lakossa ja tehdas pyöri sillä aikaa rikkurityövoimalla. En tunne Yhdysvaltain oikeuslaitosta riittävästi mutta ohjelmassa kerrottiin että työntekijät voittivat oikeudenkäynnin yritystä vastaan hallinto-oikeudessa. Sen päätöksen perusteella oli yrityksen pakko ottaa lakkoilevat työntekijät takaisin vanhoina työntekijöinä entisin työsuhde-eduin.

Työntekijät kutsuttiin siis oikeuden päätöksen johdosta takaisin töihin ja he olivat tietenkin hyvin iloisia.

Mutta vähän ajan kuluttua omistava sijoitusyhtiö kertoi myyneensä tehtaan koneet ja laitteet, reseptit, ja tuotemerkit jollekin toisessa osavaltiossa olevalle yritykselle ja New Yorkissa sijaitseva tehdas siis tyhjennetään ja se lopettaa toimintansa. Eli ilo työhön palaamisesta jäi kovin lyhytaikaiseksi.

Monessa suhteessa tuo tarina sopisi jo Suomeenkin. Puhutaanhan meilläkin jo aika avoimesti 'sisäisestä devalvaatiosta' sisältäen palkkojen alentamista ja miten tuotannon hintakilpailukykyä pitää kohentaa jollekin 'globaalille tasolle'.

Mutta se asia joka minua taas järkytti oli amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä ja sen  tylyys. Työntekijöillä oli sairausvakuutus työn puolesta ja se loppui samalla kun palkanmaksu. Eikä kukaan noista työntekijöistä maininnut mitään esimerkiksi työttömyysturvasta joka turvaisi heille edes jonkinlaisen toimeentulon.

Järkyttävin tapaus oli kaveri jolle oli tehty ilmeisesti sydänleikkaus.koska hän näytti kuvaajalle keskellä rintakehää olevaa pystysuoraa n 40-50 cm pitkää leikkausarpea. Asia kosketti erityisesti minua kun olen menossa lähiaikoina sydäntutkimuksiin julkisen terveydenhuollon puitteissa erikoissairaanhoidossa. Tai oikeammin olen jo aloittanut noita erikoissairaanhoidon tutkimuksia ja ne jatkuvat vielä.

Mutta tässä ohjelmassa sydänleikkauksessa ollut kaveri kertoi leikkauksen maksaneen 150'000 dollaria eikä hän siitä oikein selviä työttömänä millään muulla kuin myymällä omakotitalonsa, suuren haaveensa, jonka  hankinta oli kestänyt 25 vuotta hänen työurastaan. Kun hän maksaa leikkauslaskunsa hän onkin sitten puilla paljailla ja edelleeen ilman saitausvakuutusta ja hänen jälkikasvunsa oli juuri aloittamassa koulun jälkeiset jatko-opinnot. Amerikkalaiseen tapaan nekin tietenkin maksavat paljon.

Kun mietin näitä ja peilasin omaan elämäntilanteeseen päädyin mietiskelemään miten arvokas meidän yhteiskuntamme hyvinvointimalli on. Ymmärrän hyvin, että suurin osa kansalaisista haluaa sellaisen säilyttää. Ei tietenkään jatkuvasti velkaantumalla.

Ne jotka haluavat muuttaa kaikki tuollaiset omista varoista kustannettaviksi suoraan kuvittelevat omaa kaikkivoipaisuuttaan ja kykyään vastata itse tuollaisten riksien hallinnasta. Pidän sellaisia ihmisiöä joko upporikkaina miljonääreinä tai sitten vähän yksinkertaisina ellei peräti tyhminä.  

Mutta en minä uskokaan että meidän velkaantumisemme pelkästään koulutuksesta ja sosiaaliturvasta johtuisi. Mutta se onkin sitten jo toisen blogikirjoituksen aihe.

Pohjaton kaivo

Lehdistössäkin kirjoitellaan säännöllisin väliajoin "paperittomista maahanmuuttajista" ja miten meidän tulisi järjestää heidän terveydenhuoltonsa. Ongelma on moraalinen mutta myös taloudellinen.

Jos meille tulee jostain EU-maasta sen kansalaisia, jotka ovat paperittomia on kyse todennäköisesti Romanian tai Bulgarian romaneista. Minä en ymmärrä, ettei heille voida hankkia papereita heidän kotimaistaan, jotka sentään ovat EU maita. Romanian osalta meillä oli jopa yhteistyötä sillä tavoin, että Helsingissä oli romanialainen poliisi töissä jonkin aikaa.

Tiedän hyvin Romanian ja Bulgarian romanien huonosta kohtelusta heidän kotimaissaan. Mutta tiedän myös että jos vikaa on sysissä niin on sepissäkin. Molemmissa maissa järjestäytynyt rikollisuus on romanien hoidossa ja valvonnassa ja sen johdossa olevat eivät ole enää mitään kerjäläisiä vaan asuvat luksushuviloissa ja ajelevat mersuilla. Merkkejä on että Suomeen tulleet kerjäläisinä esiintyvät ovat osa tuota järjestäytynyttä toimintaa.

Vuosi sitten kirjoitin miten näiltä EU-kansalaisilta pitäisi voida edellyttää eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Siis oman maan antamaa eräänlaista kansainvälistä sairasvakuutuskorttia, joka oikeuttaa saamaan kussakin EU maassa sen maan julkista sairaanhoitoa (ja jonka kustannukset veloitetaan ko kansalaisen kotimaasta).

En ymmärrä miksi meidän pitäisi luoda jotain erikoissäännöksiä vain siksi etteivät meille tulevat "paperittomat" ole kenties edes halunneet oman kotimaansa suomia dokumentteja vaan mieluummin liikkuvat papereitta.

Sanoisin hiukan, että oma häpeä. Se voi kuulostaa sydämettömältä mutta niin me täällä itsekin joudumme sopeutumaan järjestäytyneeseen yhteiskuntaan.

Minä ajattelen kauhulla, että jos luomme oikein hyvät sairaanhoitomahdollisuudet niin sanan levittyä, se nimittäin leviää nopeasti noissa järjestäytyneissä joukoissa, me saamme tänne sellaisen lauman hoidettavia että meidän julkinen sairaanhoito räjähtää käsiin.

Tuntuu tylyltä sanoa tällaista mutta yritän vain olla realisti. Tietenkin jos haluamme parantaa kerrallaan koko ulkopuolisen maailman niin aloitetaan heti ja avataan rajamme ja kukkaromme kaikille halukkaille.

Neuvostoliittoon aikoinaan matkustettaessa kaikilla matkalaisilla piti olla oma matkavakuutus, jolla katettiin tapaturmien  ja sairauksien hoitokustannukset eikä oltu isäntämaan siivellä.

USA:ssa vaaditaan vieläkin, että osoitat rajalla sinulle olevan riittävästi varoja selvitä oleskelustasi USA:ssa.

Vantaan lentokenttä perii takseilta kynnysrahoja

Satuin tänään Espoon taksien yhteisille nettisivuille kun etsin voimassaolevia tilauspuhelinnumeroita.

Hämmästykseni oli suuri kun heidän sivuiltaan huomasin erikoisen lentokenttälisän. Jokainen kyyti lentokentältä maksaa ylimääräistä 2,30 euroa (sis 10% ALV), jonka lentokenttä perii ihan kuin taksikyyti ei muuten olisi riittävän kallista.

Tämä oli erikoinen yllätys. Muissa maissa lentokenttätaksit vain huijaavat matkustajia  mutta meillä on erillinen maksu, joka on oikein mainittu valtioneuvoston asetuksessa taksiliikenteen kuluttajilta perittävistä maksuista. Tuon asetuksen 6 § kohdassa 2)

enintään 2,09 euron lentokenttälisä, jos  taksi joutuu maksamaan taksiliikenteen ohjauksesta ja valvonnasta maksun päästäkseen lentokentällä matkustajaterminaalin alueelle noutamaan asiakasta;

Lähitaksin nettisivulla tuo kerrotaankin:

'Lentokenttälisä peritään lentoasemalta lähtevistä kyydeistä ja se on yhtä suuri kuin se maksu, jonka taksi joutuu maksamaan päästäkseen lentokentällä matkustajaterminaalin alueelle noutamaan asiakasta. Helsinki- Vantaalla lentokenttälisä on suuruudeltaan 2,30€.'

Toden totta siellä olisi tuon mukaan jotain ohjausta ja valvontaa, joka oikeuttaisi tuollaisen yli 2 euron maksun perimään - tosiasiassa minun mielestäni lähes tyhjästä. Aika harvoin olen siellä nähnyt mitään ohjausta tai valvontaa.

Taitaa olla melkoinen bisnes lentokenttäyritykselle.

Liikuntarajoitteisena huomasin joskus ehkä puoli vuotta sitten kun en vähään aikaan ollut käynyt lentokentällä, että siellä yhdessä ulkomaan terminaalissa ei ollut enää ollenkaan lentoaseman puolesta istumapaikkoja. Siellä oli vain kaupallisia kahviloita. Muutama ilmainen paikka löytyi jossain kaukana käytävällä.

Vastaavanlainen idioottimaisuus on lentokentän parkkialueen invaparkkeeraus. Minulla on poliisin myöntämä invaparkkitunnus, mutta saadakseni ilmaiseen poistumiseen oikeuttavan lipukkeen minun pitäisi  kävellä - niin siis liikuntarajoitteisena  esimerkiksi ulkomaan terminaali 2:sta yli puolen lentokentän läpi kotimaan terminaaliin johtavan käytävän varrella olevaan "palvelupisteeseen" näyttämään tuo parkkimerkkini. Tosi ystävällisesti ajateltu tämäkin yksityiskohta. Ilmeisesti ennemminkin on ajateltu ettei kukaan invalidi jaksa nähdä tuota vaivaa vaan maksaa pysäköintinsä sovinnolla - tai sitten ei ole ajateltu ollenkaan mikä sekin mahdollisuus on olemassa.. 

 

Sähkövero

Aloin tarkastella saamaani viimeisintä laskua sähkönsiirrosta. Asuinalueeni sähkösiirto on Fortumilla ja kuten tiedämme sähkösiirtoa ei pysty kilpailuttamaan vaan se on pakko ostaa alueelliselta toimittajalta heidän määräämäänsä hintaan.

Eräs tuttu yrittäjä, jonka yritys käyttää paljon sähköä esitteli minulle kerran, varmaan pitkälti toistakymmentä vuotta sitten, miten hän oli ostanut yritykselleen oman dieselvoimalaitoksen.

Minä tietenkin ajattelin maalaisjärjellä, että hän tuottaa dieselvoimalalla omalle yritykselleen sähköä silloin kun sähkön tuottajilla on huippukuormitus ja sen mukaiset energian huippuhinnat. Vastaus olikin häkellyttävä. Päinvastoin. Hän tuottaa omalla dieselvoimalalla sähkön peruskulutuksen. Ja syy siihen on, että hänellä ei ole mitään siirtokustannuksia kun energia tuotetaan hänen omalla tontillaan. Vaikka kilowattitunnin tuotantokustannukset ovat kalliimmat kuin kilpailutetuilla sähköntoimittajilla on energia silti hänelle halvempaa kun ei tarvitse maksaa mitään monopolihinnoiteltuja siirtohintoja. Energia tuotetaan siinä paikan päällä.

Minun kotitalouteni siirtolasku oli 3 kk ajalta  54,95 euroa. Mutta sitten aloin katsella laskun erittelyä ja havaitsin, että laskussahan on kaikenlaisia veroja 37%.

Herättää ihmetystä miksi jollain perusteella teollisuus maksaa sähköveroa melkein 60% vähemmän!
           .  

Liikenteessä liikkumisesta

Olen ollut tänään herkällä tuulella liikkuessani liikenteessä autolla. Kahdestakin syystä Nuorin tyttäreni tuli kesälomalle Suomeen Ghanasta, missä hän on asunut toista vuotta. Sitä ennen hän asui pari vuotta Tansaniassa.

Tansaniaan hän lähti sellaisella kiireellä, että autokoulut eivät olisi ehtineet opettaa hänelle auton ajokorttia. Siksi me teimmekin sen opetusluvalla ja minä opetin tytärtäni. Kirjoitin siitä joskus 4 vuotta sitten blogissani.

Opetushan meni kaiken kaikkiaan hyvin. Ajotunteja meillä oli enemmän kuin autokoulussa olisi normaalisti ollut mikä on kuulemma hyvin yleistä opetuslupalaisilla. Katsastusinsinööri kehui tyttären rauhallista ja tasapainoista ajamista ja antoi siitä myös pienet kiitokset opettajalle eli isälle.

Ajokortin kakkosvaihe jäi odottamaan suoritusta, mutta kun tytär asui Tansaniassa oli pakko pyytää lykkäystä, minkä tyttäreni saikin.

No nyt hänellä on tarkoitus suorittaa tuo kakkosvaihe. Aika kallista lystiä tuo näyttää olevan. Ja ilmeisen hyödytöntä. Tuskin tuolla liikenneturvallisuutta lisätään, mutta ehkä autokoulut ovat hyvin lobanneet poliisin kanssa ministeriötä kun suunnitellaan taas ajokortin hankinnan vaikeuttamista entisestään.

Tansaniassa tyttäreni ajoi automaattivaihteisella maasturilla, jossa oli oikeanpuoleinen ohjaus, kun Tansaniassa oli entisten brittialusmaiden tapaan vasemmanpuoleinen liikenne. Onneksi auto oli automaattivaihteinen sikäläiseen tyyliin, jottei ihan kaikki ollut "väärinpäin".

Onneksi Ghanassa on liikenne oikeanpuoleinen ja autot ohjaukseltaan vasemmanpuoleisia kuten Suomessa.

Mutta kun tyttäreni on menossa liukkaan kelin radalle minun autollani ensi viikolla otimme tänään pienet ajolenkit taas vaihteiden käytön totuttelemiseksi. Ja ihan hyvin meni. Näyttää nuo motoriset taidot kuitenkin jäävän jonnekin selkäytimeen.

Liikenneympyröitä harjoittelimme myöskin kun tyttäreni sanoi, että Afrikassa niihin ajetaan ihan fiilispohjalla ja töräytellään torvella, että täällä minä tulen menkää pois tieltä. Ja täällä taas pitää uudestaan totutella selkeisiin sääntöihin.

Niin, oli jännää älytä, että Afrikassa pimeän ajon harjoittelukin tuli ikään kuin kaupanpäällisinä. Lähellä päiväntasaajaa kun yö oli lähes aina pitkä, samanpituinen ja sysimusta eikä siellä mitään katuvalojakaan suuremmin ollut. Lisäksi tytär vielä oikein pyysi että voitaisiinko valita jotain huonompia teitä, että tulisi enemmän sellainen Afrikan tunnelma. No nykyisellä tienhoidon tasolla sekään ei ole enää vaikeaa edes pääkaupunkiseudulla.

Niin, minun piti vielä mainita kahdesta asiasta. Aina välillä ihmettelen hermostuneita hätähousuja, joiden on pakko heti ohittaa, jos et aja esimerkiksi liikennemerkin sallimaa ylintä nopeutta. Sitten kuitenkin seuraavissa liikennevaloissa sama kaveri saattaa olla sinun edelläsi. Toinen samanlaista huvittuneisuutta herättävä on torvien töräyttelijät. Ajaessani kotiin suoritin kieltämättä arviointivirheen ja ajoin liikenneympyrään rakoon joka osoittautui liian pieneksi vaikka kuinka kiihdytin alta pois - eli tässä se minun arviointivirheeni. Ympyrässä tulee hurjaa vauhtia (40 km/h aluerajoitusalueella!) iso maasturi, jonka ajaja tuntui vain töräyttelevän minua torvea mutta minusta tuntuu ettei hän ollenkaan osannut annostella jarrupoljinta. Kuvitteliko hän tuolla torven töräyttelyllä jotenkin pedagogisesti minua vanhaa ukkoa opettavan vai nostiko se hänen egoaan siellä ison maasturin takana. Kyllä minä arviointivirheeni älysin vai olisiko minun pitänyt pysäyttää, tulla ohjaamosta ulos ja kävellä hänen luokseen ja pyytää anteeksi virhettäni. Ehkä se olisi ollut hänelle tarpeen osoittaakseen hänen oikeassa olemisensa.
 

Mikä meidän ruokabisnestä vaivaa?

Luin uutisista hämmästyneenä, että Valio vetää pois markkinoilta Viola merkkisiä tuorejuustoja, koska niissä saattaa olla jäämiä kalasta. Eli ' ....tuotteisiin on saattanut joutua pieniä jäämiä kalaa, jota ei ole mainittu ainesosaluettelossa'.

Siis mitä ihmettä. Ilmoitetulla poisvedettävien listalla on 17 erilaista Viola tuorejuustoa. Miten ihmeessä kalaa 'on saattanut joutua' tuotteeseen? Kuuluuko se osasena noihin tuotteisiin vai lojuuko tuotantolinja läheisyydessä kalalaatikoita vai miten tuollainen tapahtuu etukäteen huomaamatta? Miksi sitä ei ole mainittu ainesosaluettelossa? Ei sitä siellä ainesosaluettelossa tietenkään mainita jos se ei tuotteeseen kuulu  vai miten   tuollainen ilmoitus olisi ymmärrettävä? Että se kuuluukin tuotteeseen?

Näistä kaunistelluista ainesosaluetteloistahan meillä on kokemusta viime aikoina sekä hevosenlihan mutta myös joidenkin pakastevihannesten kanssa. 

Ja meidän elintarviketeollisuus  kehuskelee jatkuvasti korkealla ja puhtaalla laadulla ja antaa ymmärtää, että laatutaso on korkealuokkaisempaa kuin jossain keski-Euroopassa.

Olen lueskellut iltalukemisina ruotsalaisen toimittaja Mats-Eric Nilssonin kirjaa 'Aitoa ruokaa, Väärentämättömän ruoan opas' ja kyllä minun silmiltäni on riisuttu kaikki illuusiot "puhtaasta suomalaisesta ruoasta". Suosittelen. Minä' olen kirjan luettuani ainakin alkanut väistää eineksiä ja muita teollisia puolivalmisteita vaikka aikaisemmin saatoin niitä käyttääkin elämäämi helpottamaan.

Minä muistan kuinka kahden Michelin tähden ravintolan Chez Dominique'in perustaja, kokki Hans Välimäki sanoi kerran jossain haastattelussa, että puhdas kotimainen ruoka on pelkkää urbaanilegendaa. Elintarviketeollisuus haluaa sellaista mielikuvaa meille syöttää ja ylläpitää pitääkseen kiinni suomalaisten elintarvikkeiden preemiohinnoista.

Painoni pitkästä aikaa alle 90 kg!

Olen hyvin onnellinen. Olen nyt kahtena peräkkäisenä aamuna painanut aamupunnituksessa vaa'alla 89,9 kg.

Yli 12 v sitten sairastin aivoinfarktin ja lopetin tupakanpolton siihen. Siinä vaiheessa minulla oli käytännössä kaksi päätavoitetta: selvitä mahdollisimman hyvin takaisin työkuntoon ja lopettaa tupakointi. Molempien tavoitteiden saavuttamiseksi pidin kaikkia keinoja sallittuina.

Tupakkaan en ole tuon infarktin jälkeen koskenut kertaakaan eikä oikeastaan ole kovin pahasti tehnyt edes mieli.

Mutta kun olen kaiken makean hyvän ystävä käytin sitä apuvälineenä pysyäkseni erossa tupakasta. Ja saattaa olla, että myös ruokahalu kasvoi tupakoinnin lopettamisen jälkeen.

Lihoin nopeasti parikymmentä kiloa. Mutta niille hujakoille painoni tuntui pysähtyvän.

Kerran kysyin omalta terveyskeskuslääkäriltäni hyvin surullisena, että järjetöntä että olen vaihtanut toisen epäterveellisen elämäntavan (=tupakointi) mässäilyyn ja epäterveelliseen keskivartalolihavuuteen ja kysyin uusista reseptillä määrättävistä laihdutuslääkkeistä. Lääkärini kertoi, että jotkut niitä määräävät mutta hän ei tee sitä. Ylipainonikin on vähemmän epäterveellistä kuin aiempi tupakointi ja minun ylipainosta oli mahdollisuus päästä eroon ilman lääkkeitäkin.

Kun paino oli jämähtänyt pidemmäksi aikaa tasolle 109 kg ryhdyin miettimään tilanteen hyväksymistä pysyväksi. Minulle lyhyenläntänä 171 cm pitkänä paino oli aika paljon ja vaatteet piti ostaa jo isojen poikien kaupan valikoimista kun ei normaalikoot edes lihaville riittäneet.

Siinä vaiheessa eräs tuttavani houkutteli minut mukaan erään Suomessakin käyvän thaimaalaisen räätälin asiakkaaksi. Häneltä sai mittojen mukaan tehtyjä pukuja, housuja, takkeja, paitoja, liivejä ja toinen toistaan parempia kankaitakin oli valittavissa hänen mukanaan olevista malleista. Hinnat oli kalliimmat kuin Thaimaassa, mutta ne toimitettiin muutaman kuukauden toimitusajalla ja pienet korjaukset voitiin tehdä suomalaisella yhteistyökumppanilla. Ja hinnat olivat joka tapauksessa halvemmat kuin mitä isokokoiset valmisvaatteet maksoivat erikoistuneissa isojen poikien kaupoissa.

Uusin vaatevarastoani parin vuoden aikana useilla puvuilla, housuilla, silkkipaidoilla, liiveillä, päällystakilla ja puserolla. Tunsin itseni pitkästä aikaa tyylikkääksi herrasmieheksi - mitä olin jo ehtinyt kaivatakin kun mikään ei välillä mahtunut kunnolla päälle vaan piti pysyä t-paidoissa ja kuminauhoilla varustetuissa salihousuissa.

Mutta vuosien myötä aloin taas miettiä laihduttamista ja kaikkia lihavuuden seurauksena vaanivia elintasosairauksia ja päätin ryhtyä laihduttamaan. Kouluaikojen parhaalla kaverillani oli pikkuveli, josta oli tullut tunnettu mediassa esiintyvä kohulääkäri, joka propagoi terveellisen ruokavalion puolesta. Soitin hänelle kysyäkseni samalla hänen isoveljestään, joka oli kuollut asuessani yli 20 vuotta Savossa.

Ohje oli selvä:: hanki tri Atkinsin kirja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Ja kertoi hänen kirjoittavan aiheesta kirjaa. Jossain vaiheessa muutaman vuoden mutkienjälkeen hankin tämän lääkäri Antti Heikkilän kotimaisen kirjan 'Diabeteksen hoito ruokavaliolla' . Kun ostin kirjan ei minulla ollut vielä diagnoosia aikuisiän diabeteksesta mutta kirja antoi tuo aikuisiän diabeteksen syntymekanismista hyvin selkeän kuvan. Myöhemmin tuo aikuisiän diabetes todennettiin ja saan siihen pillerihoitoa.

Aloitin laihdutuksen todenteolla joskus n 1,5 vuotta sitten kun eräs työkaverini neuvoi oman variaationsa tuosta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Hän on antanut ruokavaliolle nimen 'VVV' joka tarkoittaa 'Vältä Viisi Valkoista'. Kirjoitin siitä blogissani pari vuotta sitten. Ohje on helppo oppia, muistaa ja tehokas.

Tunnustan tässä: en ole noudattanut edes tuota VVV-ruokavaliota orjallisesti. Jos joskus on tehnyt mieli pastaa olen hyväksynyt mielihalun kunhan en kokonaan poikkea linjasta. Suhteellisen johdonmukaisesti olen yrittänyt välttää vehnäleivät ja myös kaupan ruisleivät, joissa on usein vehnää melkoinen osa. Ja syön paljon vihanneksia ja hedelmiä vaikka molemmat ovat täynnä hiilihydraatteja. Mutta ovat kuitenkin terveellisiä.


Joka tapauksessa näillä eväillä olen saanut painoani alennettua kohtuullisella vauhdilla ilman mitään näläntunteita tai paastoja. Kyllä tarkoitus on saada painoa pudotettua lisää. Painoindeksini on kuitenkin vielä 30,9 joka tarkoittaa merkittävää ylipainoa. Seuraava välitavoite on saada tuo painoindeksi alle 30 suuruiseksi, jolloin kyse olisi enää lievästä ylipainosta. Lopullinen tavoite on toki ns normaali paino. Jos sen saavuttaisi ennen 70-vuotispäiviä :)

Niin, unohdin kokonaan mainita, että hienot räätälin tekemät vaatteet roikkuvat päälläni ja ovat hirveän näköiset. Eikä niitä oikein pysty näin monta kokoluokkaa pienentämäänkään. Uudet tulevat samanhintaisiksi.

Päivänpolitiikkaa

Ei minulla ole asiantuntemusta ratkaista niitä suuria ongelmia joita meidän yhteiskunnallamme on edessä. Vaikka monella ystävälläni on selvät ja varmat käsitykset mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä en ole alkuunkaan vakuuttunut heidän ehdottamistaan keinoista.

Minusta meillä on ollut tosi huono onni saada ahneita ja tyhmiä johtajia sekä politiikkaan mutta myös yritysmaailmaan. Mutta meidän on näiden samojen vekkuleiden kanssa myös saatava nämä asiat kuntoon. Mistä me yhtäkkiä taiottaisiin meille osaavia ja taitavia yritysjohtajia ja samalla tavoin yhteistä hyvää ajavia viisaita ja taitavia poliitikkoja. Kai sellaiset olisivat jo putkahtaneet esiin jos sellaisia meillä ylipäänsä olisi.

Muutamaan erityiseen seikkaan olen kiinnittänyt huomiota. Ja se  on "valehtelu". Meille tavallisille kansalaisille annostellaan totuutta hyvin varovaisesti ja pienissä erissä. Muistan aina kun Paavo Lipponen tunnusti joskus 1990-luvulla, miten kansalaisille ikävät muutokset pitää tehdä pienin askelin. Näin ne eivät tunnu ollenkaan niin pahoilta kuin jos ne toteutettaisiin kerralla. Tuollainen tunnustus huippupoliitikolta painui ainakin minun mieleeni.

Toinen asia, jonka olen havainnut. EK ja sen johto ovat härkäpäisesti esittäneet jo useita vuosia, miten pitäisi siirtyä keskitetyistä sopimuksista ala- tai peräti yrityskohtaiseen sopimiseen. Ja ettei EK enää tulisi hyväksymään missään tapauksessa keskitettyjä tupo-sopimuksia.

Nyt kun maa on ajettu näidenkin herrojen toimesta melkein konkurssin partaalle eikä ammattiyhdistysliikettä ole vieläkään saatu nujerrettua tai polvilleen heräävät samaiset kaverit hädissään, että jos nyt vielä jatkamme näitä "kovien kavereiden" leikkejä menee yritykset alta kokonaan. Ja nyt sitten ollaan jo valmiit isänmaan pelastamisen nimissä harkitsemaan keskitettyjäkin sopimuksia. Katin kontit - omien yritysten, sijoitusten ja asemien pelastamisesta tässä on kiinni.

Kuten näkyy edellä kirjoitetusta olen aika kyyninen tälle nykytilanteelle mutta en toisaalta näe mitään messiaanista ratkaisuakaan näille ongelmille. Samojen rajoittuneiden, osin jopa kyvyttömien ihmisten kanssa on meidän yritettävä ratkoa nämä ongelmat. Ei niitä viisaita tai taitavempia meille mistään taivaasta tipu.

Yhden "jytkyn" voisin vielä toivottaa tervetulleeksi. Se palauttaisi meidän johtajamme realismiin ja maan pinnalle. Mutta herra paratkoon, en minä kaikenmaailman hakkaraisia yms meidän eduskuntaan tai kunnanvaltuustoihin toivoisi. Tässä suhteessa Perussuomalaiset puolue ei minusta ole onnistunut ihan parhaimmalla tavalla vaikka muuten pidänkin Timo Soimia taitavana reaalipoliitikkona.

Että sellaisia ajatuksia tässä pyörii päässä. Pelkkää arvostelua ilman mitään rakentavia tai viisaita parannusehdotuksia.
.     

Miljoonasäästöjä terveydenhuollossa

Olen koko kesän ollut tyytyväinen kun olen päässyt jouheasti terveyskeskuksen kautta erikoissairaanhoidon palveluihin. Osittain ansio siitä lankeaa varmaan uudelle omalääkärilleni joka on napakasti tehnyt lähetteitä kun on tarvittu tarkempia tutkimuksia.

Minä olen eläkkeellä, joten minun voidaan jonotuttaa. Jos jonotusaika on kohtuullinen kuten nyt näyttää minun tapauksessani olevan tuo on siedettävää.

Mutta muutamia päiviä sitten oli MTV3:n uutislähetyksessä mielenkiintoinen uutinen. Pohjola-ryhmä on perustanut oman ortopediaan erikoistuneen sairaalan ja on onnistunut tehokkailla järjestelyillä puolittamaan potilaiden hoito- ja toipumisajat.

Tämä alkaa tulla ymmärrettäväksi kun miettii Pohjolan asemaa. Hehän vakuutusyhtiönä maksavat esimerkiksi työtapaturman kustannukset ja heidän mielenkiintonsa on tietenkin alentaa kokonaiskustannuksia. Uutislähetyksessä kerrottiin, että nopeutus on saatu tehostamalla prosessia. Diagnoosi on pyritty saamaan aikaan heti, jotta on voitu päättää hoitotoimenpiteet ja kun on oma sairaala voidaan leikkauksienkin aikataulua hallinnoida itse. Niin yksinkertaista että alkoi ihan naurattaa.

Laskukone päässäni alkoi suorittaa kerto- ja yhteenlaskuja. Julkisessa terveydenhuollossa pidetään lääkäriä niukkana tuotantoresurssina ja kaikki potilaat jonottavat, että lääkärin kuormitus ja käyttösuhde saadaan pysymään korkeana. Ja olen ymmärtänyt, että julkisessa terveydenhuollossa jotain magneetti- tai tietokonekuvausta joutuu potilas jonottamaan jopa kuukausikaupalla.

Hei, KUKA maksaa laskun?


Työnantaja maksaa sairasajan palkan, sitten kela maksaa siitä osan ja jos jonotusaika menee pitkäksi menee loppuaika Kelan piikkiin. Aloin laskea minkälaisia rahamääriä tuollaiseen jonottamiseen tuhlataan. Sehän on ihan järjetöntä. Pienipalkkaisenkin 2-3 kk sairaslomapalkalla kustannettaisiin yksi lääkäri muutamaksi viikoksi ja jos/kun noita jonottajia on riittävästi niin kyse on jättimäisistä summista.

Olen miettinyt tätä jo  pidempään erään konkreettisen esimerkin vauhdittamana mutta nyt tuo MTV3:n uutinen  kirvoitti kirjoittamaan.

Ja minusta tuntuu, että meillä koko sote-uudistus käsitykseni mukaan näpräilee ihan muun laisten juttujen kanssa.

Liikennemerkeistä ja liikenteenohjauksesta

Asun nykyään Kauniaisissa. Jännää on, että tulen melkein mistä suunnasta tahansa niin joka paikassa on selvät tienviitat Bemböleen.Suurin osa ihmisistä ei oikein edes mtiedä missä se Bemböle on mutta lähes kaikki tietävät kuuluisan Bembölen kahvituvan.

Pääkaupunkiseudulla olen asunut sen verran kauna että osaan orientoitua mihin pitää ajaa jos olen autolla liikkeellä.

Mutta joitakin vuosia sitten  olin eräässä iltatilaisuudessa Riihimäen lähistöllä. Perille ajoin valoisaan aikaan ja noudatin saamiani ajo-ohjeita ja pääsin perille ilman suurempia eksymisiä.

Mutta illalla oli jo pimeää ja jouduin lukemaan tienviittoja. En ollut varannut tiekarttaa vaan luotin liikenteen ohjausmerkkeihin. No niitähän löytyi. Löytyi liikennemerkkejä jotka ohjasivat Forssaan, Hausjärvelle yms mutta missään ei näkynyt yhtään tienviittaa, joka olisi osoittanut Helsinkiin, Suomen pääkaupunkiin. Monen eksymisen ja etsinnän jälkeen löysimme vahingossa tien Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle.

Samanlaista epämääräistä opastusta olen joskus tavannut Tampere-Jyväskylä välillä. Jos poikkeat hiukan päätieltä löydät sen jälkeen viittoja Orivedelle yms mutta erittäin huonosti mistä löytyy tie Tampereelle, Suomen toiseksi suurimpaan kaupunkiin tai Jyväskylään - sekin on iso kaupunki.

Täällä Espoossa ja Kauniaisissa on monia alueita, jossa liikennemerkillä osoitettu nopeus vaihtelee vähän väliä lukemissa 30 - 40 - 50 ja sillä tavoin, että jos vähääkään katsot muualle kuin noita nopeusrajoitusmerkkejä saatat jo unohtaa mikä se nopeusrajoitus nyt on.

Huvittavin oli esimerkki Kauniaisten ja Espoon rajalla kun ajaa Kauniaisista Espooseen. Espoon rajalla Kauniaisten puolella on merkki että 40 km/h aluerajoitus loppuu ja sitten heti Espoon puolella on merkki että samansuuruinen aluerajoitus alkaa.

Mikään noista edellä kerrotuista ei ole hengenvaarallinen nutta törmäsin liikennevaloihin, jotka sitä voivat olla.
Lippajärventien ja Turuntien risteyksessä on liikennevalot. Kun tulen Lippajärveltä ja aion kääntyä oikealle voin päivän ja vuorokauden ajasta riippuen törmätä kahteen erilaiseen tilanteeseen: vieressä olevalla jalankulku-pyörätiellä voi olla joskus vihreä valo ja joskus punainen. Ja kun nykyajan polkupyöräilijöitä ei tunnu  itsesuojelivaisto vaivaavan sieltä usein huristaa polkupyöräilijä hirmvauhdila kun huomaa, että on vihreä valo. Ja minä katsoin hetkeä aikaisemmin taaksepäin ettei siellä ollut ketään.

Tämä on hämäävää, että välillä vihreä väri minulle tarkoittaa, että risteävällä suojatiellä on punainen valo mutta välillä ei. Kun oivalsin tämän tulin entistä varovaisemmaksi aina kääntyessäni oikealle. Et voi luottaa muistiisi tai kokemukseesi kun liikennevalojen signaali ei ole johdonmukainen.

Onneksi läheltä piti tilanteita on ollut vähän ja onnettomuudet on onnistuttu välttämään jomman kumman osapuolen varovaisuudella ja nopealla reagoinnilla.

Tuli käväistyä sairaalassa muutama päivä

Tuskin minun krempat hirveän kiinnostavia ovat. En kerrokaan tätä siksi vaan opin taas tästä kerrasta jotain itselleni hyödyllistä.

Kerron krempoistani vain jotta tapahtumat havainnoillistuisivat.

Olen jo vuosikausia pyytänyt vähintään kerran vuodessa mitattavaksi eturauhasen tilaa osoittavan ns PSA arvon. Uusi terveyskeskuslääkärini huolestui kohonneista arvoista ja suoritti vielä prosessiin kuuluvan käsikopelon. Siinä ei havainnut mitään erityisiä muutoksia ja totesi, että hän tekee lähetteen erikoissairaanhoitoon. Ihan kuten prosessin pitääkin edetä.

Jonkin ajan kuluttua sain erikoissairaanhoidosta kutsun Meilahden sairaalaan urologian poliklinikalle jossa suoritettaisiin tarkempia tutkimuksia. Kaikki ohjeet oli huolellisesti laadittu standardimuotoon ja menettlyohjeet oli helppo ymmärtää ja toteuttaa tarvittavine laboratoriokäynteineen yms. Tässä kohtaa pyydettiin myös tiedot nykyisistä käyttämistäni lääkkeistä. Se oli helppo tulostaa kirjoittimelle kun olin jo ajat sitten laatinut luettelon käyttämistäni lääkkeistä Excel taulukoksi.

Tutkimus suoritettiin haastattelun ja käsikopelon lisäksi myös ultraäänilaitteella peräsuolen kautta. Ja turvallisuuden varmistamiseksi vastaanotolla annettiin yksi antibioottitabletti n 1-2 tuntia ennen tutkimusta ja tutkimus suoritetaan paikallispuudutuksessa. Tutkimuksen aikana käytiin lääkärin kanssa keskustelua "mikä tilanne" tai "miltä näyttää" yms pohjalta. Hyväksyin että eturauhasesta otetaan mikroskooppitutkimukseen tarvittavat koepalat. Ultraäänitutkimuslaitteessa oli puudutuksen mahdollistavan piikin lisäksi noita koepaloja eturauhasesta napsiva "leikkuri". Toimenpide oli aika kivuton puudutuksessa vaikka hiukan epämiellyttävältä tuntui.

Mutta minä pidin tärkeänä, että tutkimukset saadaan eteenpäin ja ajoissa tehdyiksi, jotta saataisiin oikea diagnoosi vaivasta.

Tutkimuksen yhteydessä tutkittaville jaettiin painettu ohje, jossa kerrottiin, milloin on syytä välittömästi ottaa yhteyttä sairaalaan ja mitä muuta piti ottaa huomioon kotona.

Minulla alkoi viidentenä päivänä kokeesta ja koepalan otosta aamulla kovar vapinakohtaukset, kutsun niitä horkaksi. Tunne kun kuume kohoaa nopeasti ja korkealle. Soitin aamulla vielä kerran ja tarkistin että voin mennä lähimpään sairaalaan. Ei kun nopeasti taksiin ja Jorvin sairaalaan noin 500 metrin päähän päivystykseen. Aamutoimetkin jätin silleen kun kohtaukset olivat niin kovat.

Horkka loppui kun pääsin sairaalaan. Minusta otettiin verinäytteet ja sitten pelkkää odottelua. Eikä mitään ruokaa yli 6 tuntiin. Ei oikein diabetesystävällistä toimintaa. Onneksi olin kopaissut mukaan nk lääkeannostelija-"dosettin", jossa oi vielä koko maanantai päivän jäljellä oleva lääkitys lokeroissaan. Sitten alkoi tapahtua. Ilmestyi lääkäri joka oli perehtynyt asiaan ja oli ollut yhteydessä urologiin. Yritti saada selvyyttä uskaltaisiko potilaan päästää antibioottien kanssa elpymään kotiin,. Urologi sanoi ei ja komensi pääkaupunkiseudun urologiselle vuodeosastolle, joka sijaitsi Vantaalla Peijaksen sairaalassa. Kuljetus sinne ambulanssilla sairaalavaatteissa.

Kuljetus oli OK ja perillä oli asianmukainen vastaanotto ja vastaanottohaastattelu.

Ensimmäinen  ongelmakohta tuli kun en muistanut tarkoin syömiäni lääkkeitä. Onneksi olin vuosikausia sijoitellut niitä annostelijaan viikottain joten muistin aika hyvin kauppanimet ja miten monta kertaa ja mihin aikoihin niitä söin. Mutta useista lääkkeistä jouduin tarkemmin ihmettelemään pitoisuuksia. Mutta saimme kai jonkinlaisen kelpo listan rekonstruoitua haastattelevan hoitajan kanssa.

Nyt ne opit tästä: tee lista lääkkeistäsi, niiden nimistä ja pitoisuuksista ja miten nautit ne vuorokauden aikana. Ja pidä sitä aina mukanasi siltä varalta, että joutuisit sairaalaan. Muuten voit saada vääriä pitoisuuksia vaikka muistaisitkin muut tekijät oikein.

Seuraava ongelma oli eräs lääke mitä ei löytynyt sairaalasta: uudehko COPD (keuhkoahtaumatauti) hoitoon käytetty inhalaatiojauhe. Olisi hyvä olla aina mukana jos joutuisi sairaalaan. Ettei sairaaloista löydy kaikkia lääkkeitä mitä on käytössä on ymmärrettävää mutta törmäsin ongelmaan ensimmäistä kertaa.

Sen voi kokea ongelmana, että joku saa sairaalassa maatessaan kaikki lääkkeet yhteiskunnalta ja jotkut saavat vain osan ja joutuvat kustantamaan käyttämänsä lääkityksen tuolta osin itse.

Hoito oli OK. Kun erilaiset tarkkailuarvot olivat laskeneet riittävästi ja hoitava lääkäri oli vakuuttunut että pienellä jatkolla kotihoidossa elvyn hyvin hän kotiutti perjantaina kotiin Aah mikä ihana tunne päästä kotiin. Sai omat vaatteet ja sai syödä omien mieltymyksiensä mukaista ruokaa. Tiesin minä ettei sairaalan ruoka mitään gourmet ruokaa ollut mutta ei se tuntunut edes terveelliseltä sen verran aneemisesti näytti olevan vihanneksia, juureksia tai hedelmiä, joita olen lisännyt viimeisen vuoden aikana huomattavasti ruokavaliooni. Esimerkiksi lihapullat olivat sitä teollisuusmössöä, jota olen jo vuosia yrittänyt kokonaan välttää. Leipä kuului olennaisen osana eikä ilman sitä oikein voinut koostaa mitään ateriaa. Mutta jonkinlainen ruokailuprofiili musta kai saatiin tehtyä sisääntulohaastattelun yhteydessä kun lupasin syödä sairaalassaoloaikana leipää.

Ihmettelin hiukan tätä Peijaksen sairaalan menetelmää. Jo yli 3 vuotta sitten oli Jorvin sairaalassa sivun pituinen valmis kyselylomake (lentajien tyylinen check lista) ruokailumieltymyksistä. Havaitsin koko kuukauden sairaalassaoloajan, että sitä noudatettiin säntillisesti, Ja joka aterian mukana oli osasto, nimeni ja vuodepaikkani ja tiivis kuvaus tilausmiksistäni. Todellista managerointia parhaimmillaan.

Pääsin siis eilen kotiin. Menin 5 päivän jälkeen heti vaa'alle ja hups - olin 5 päivässä lihonnut 6 kiloa ja syön melkoisia määriä nesteenpoistolääkkeitä  sekä verenpaineen että sydämen vajaatoiminnan haittojen kurissa pitämiseksi. Soitin illalla osastolle ja pyysin heitä tarkistamaan mitä olivat nesteenpoistolääkkeitteni pitoisuudet sairaalassa. Jospa olin saanut puolet miedompia pitoisuuksia? Yllätys olikin suuri kun sairaanhoitaja kertoi, että näin voi käydä kun nesteytetään potilasta  Siis mitä hä? Aneemisilla sairaalaruoilla   voi siis lihota yli 1 kg/vrk. Onneksi havaitsin itse jo lauantaiaamuna, että paino oli pudonnut kotihoidossa kun syön oikeita ruokia ja varmasti lääkärin määräämiä lääkkeitä määrättyinä pitoisuuksina.

Mutta oli tässä toinenkin havainto: meidän suomalainen erikoissairaanhoito on eriytynyt. Aivoinfarktia hoidettiin aikoinaan HUS sairaalan neurologisella osastolla. COPD tautia kaikkine ongelmineen hoidettiin keuhko-osastolla. Ja kun kolme vuotta sitten havaittiin teho-osastolla (mahdollinen?) sydäninfarkti paljastui sydämen vajaatoiminto ja läppävuoto, joiden natiivihoito oli HUS sairaalassa kardiologinen osasto vaikka makasinkin elpymässä keuhkokuumeesta ja verenmyrkytyksestä keuhko-osastolla.

Ja nyt olin hoidossa urologisella osastolla. Eli jotta minua voitaisiin koko ajan hoitaa hyvin kokonaisvaltaisesti tarvittaisiin poikkitieteellisesti neljän erikoislääketieteen haaran asiantuntemusta ja niiden yhteensovittamista.

Omalta osaltani ymmärsin ongelman ytimen: minun on itse oltava aktiivinen hoitojeni ja vaatimusteni suhteen, että kaikki eri näkökohdat otetaan riittävästi huomioon hoidossa. Ja lisäksi minun oltava tarkka kun haluan valita jonkun henkilön huolehtiman hoidostani ja eduistani jos en itse siihen sairauden vuoksi olisi kykenevä. Ja henkilön on oltava aika "kovis", että jaksaa tarvittaessa pitää pintansa lääkärien kovaakin painostusta vastaan.

Joku sanoo mikset tee hoitotestamenttia? Minun vastaukseni on, että olen pitkien selvittelyjen jälkeen päätynyt siihen, että hoitotestamentit ovat usein eräänlaisia eutanasiapapereita. Ei kiitos. Kuten juutalaista syntyperää oleva vävypoikani on sanonut: minunkin hoidossa on yritettävä kaikki mahdollinen ja vielä vähän enemmän. Ja haluan, että tätä on vahtimassa henkilö, jolla on siihen voimaa ja osaamista.

Tällaiset opit sain tällä viikolla. Sydäntutkimukset jatkuvat elo-syyskuussa. Toivottavasti pääsen raportoimaan niistä jotain myönteistä silloin.

Kehittyvä feminismi

Päivän ja edellisen kirjoitukseni kunniaksi vilkaisin feministisen aikakausilehti Tulvan nettisivustoa.

Sielläpä tuli vastaan kuva uudesta uljaasta hybridistä. Nythän autoissakin hybridit ovat tulleet muotiin. Hiukan ihmettelin onko naistutkimus onnistunut jo tasa-arvon nimissä kehittämään naisten viiksien kasvua.

Olen minä nähnyt paljon viiksekkäitä naisia Välimeren maissa. Yleensä he ovat olleet tummatukkaisia. Ja jotkut ovat olleet hyvinkin viehättävän näköisiä kun näkyyn aluksi tottuu.

No jaa, voihan tuo Tulvan kansikuva ollakin miehestä. Sitä nyt ei sitä kuvasta pysty erottamaan. Ja miksi edes pitäisi. Nättihän tuo kuva oli avarakatseisen heteromiehen silmissä. Ei sitä käy kiistäminen.

Tosikoille pitää sanoa, että huumoria minä tässä kirjoituksessa yritin tavoittaa.

Liityin miesjärjestöön.

Liityin erääseen miesjärjestöön puolisen vuotta sitten.

Minua oli jo pidempään tympinyt naisliikkeen aktivistifeministien asenteet koko miessukupuolta kohtaan. Olen kirjoittanut aiheesta blogissani useampaan kertaan. Viimeisimmän kirjoituksen aihe oli 'Nykyfeminismin oudot tuulet' (otsikossa oli tosin kirjoitusvirhe). Kirjoitukseni sai laajempaakin huomioita kun tunnettu miestutkija Henry Laasanen siteerasi kirjoitusta Uuden Suomen Puheenvuoro palstallaan.

Näin joskus aikoinaan loistavan elokuvan, jonka nimi oli jotenkin 'Äkäinen vanha nainen'. Jos oikein muistan elokuva oli ranskalainen ja siinä oli paljon ymmärtävää huumoria. Mutta en löydä sen nimeä ainakaan heti tähän yhteyteen.

Mutta minä olen jo jonkin aikaa tuntenut itseni 'äkäiseksi vanhaksi mieheksi'. Ehkä se sai minut vihdoin aktivoitumaan, että liityin miesjärjestöön jäseneksi. Kannattaja olen ollut jo pidempään.

Nyt kun on valittu Miss Gay Finland ja Mr Gay Finland ja on pidetty vuotuinen Gay Pride marssi niin voi taas kysyä ihmeissään miksi militantit feministitpuolustavat naisten lisäksi myös kaikkia vähemmistöjä, lainaus jo alussa viittaamaani oudot-tuulet kirjoituksestani:

"Lisäksi vielä nämä samaiset ihmiset ovat innostuneet ajamaan LHBTIQ-ihmisten asioita (homot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset sekä queerit) ikään kuin naisliike ajaisi kaikkien muiden paitsi heteromiesten etuja."

Olen vakaasti tullut siihen käsitykseen, että monet feministien kirjoituksista täyttävät ns vihapuhe-kirjoitusten tunnusmerkit. Eläkeasioista kiinnostuneena (ei kai ihme kun olen itsekin eläkkeellä!) olen kaivautunut meidän eläkejärjestelmämme kummallisuuksiin. Minusta siellä on suuria epäkohtia, joilla suositaan miesten sijasta naisia. Se nyt lienee kai jokaiselle selvää, etteivät feministijärjestöt tuollaisia miesten oikeuksia ryhdy ajamaan. Kyse on kuitenkin eräänlaisesta nollasummapelistä. Jos miesten tasa-arvoa eläkeasioissa parannetaan huonontaa se naisten etuuksia kun samaa rahaa vain jaettaisiin toisin.

En tätä nyt tässä rupea hirveästi lisää hehkuttamaan. Ajattelin vain raportoida tuollaisistakin sielunliikkeistäni jos ne jotakuta kiinnostaisivat.   

Yleisradion ohjelmista

Televisio on rappeutunut. Sieltä tulee ihan käsittämätön määrä uusintoja. Välillä alkaa tuntua tehdäänkö muita uusia ohjelmia kuin ajankohtaisohjelmien jatkuvaa vihervasuri-aivopesua. ja loput on uusintoja. Välillä jopa ihmettelen, että vasemmistolaisen pääjohtaja Revon tai toimitusjohtaja Jungnerin aikaan tehtiin enemmän oikeistolaista ohjelmaa kun nykyään oikeistolaisen toimitusjohtajan aikaan.

On tietenkin hyvä, että uusintoja esitetään esimerkiksi vuorotyössä käyvien vuoksi yms mutta tuntuu, että enemmän on kyse vain lähetystuntien halvalta täyttämiseltä.  

Ylekin on alkanut noudattaa slogania 'viihde on hyväksi' ja jos ei tuutista tule seksististä takapuolenpyöritystä sieltä tulee erilaisten ulkomaisten realityformaattien mukaista hömppää. Tai aivan loputon määrä kokkiohjelmia.

On kiva kun on kanavakilpailua, mutta jotenkin näyttää että tavoitteena on tarjota kansalle Ylenkin kanavilla kilpailukykyistä 'leipää ja sirkushuveja' tyylistä hömppää. En osaa valitettavasti nähdä mainosrahoitteisen ohjelmatarjonnan nostaneen televisio-ohjelmien laatua.

Radiopuolella tulee paljon hyvää ohjelmaa. Mutta olen ihmetellyt Yle Puheen ohjelmia. Alun perin luulin, että sieltä tulee laadukkaita puheohjelmia, mutta kovin usein puheohjelma tarkoittaakin jotain urheiluselostusta. Yhtä perustelluksi kanavaa voisi nimittää penkkiurheilijan kanavaksi.

Jaan yhdet tuttavani mielipiteen: 'Tämä kansa on korvannut kulttuurin urheilulla'. Jossain kansainvälisessä vertailussa olikin joskus vuosia sitten havaittu Hollannin ja Suomen kesken pari muista länsi-Euroopan maista poikkeavaa yhtäläisyyttä: Molemmissa maissa oli urheilusivujen määrä sanomalehdissä huomattavan suuri. Ja molemmissa maissa oli television katsojatilastojen kärjessä Perhe on pahin tyyppiset ohjelmat jälleen kaikista muista länsi-Euroopan maista poiketen.
  

Hyvää Juhannusta!

Hyvää Juhannusta lukijoilleni!

Tänä vuonna sattuukin taas vaihteen vuoksi, että juhannusaatto ja syntymäpäiväni sattuvat samalle päivälle. Joskus sattuu juhannuspäivällekin, jolloin voin iloita laajasta liputuksesta. Toinen poikani on syntynyt vapunpäivänä ja saa siten joka vuosi liputuksen kohdalleen.

On mukavaa viettää syntymäpäivää vaikka vuosien lukumäärä joka kerta lisääntyessään aiheuttaakin pientä surumielisyyttä. Välillä ajattelee miten suhtautuisi, jos mittari menisikin takaperin.

Tai jos kävisi kuten Oscar Wilde'in romaanissa Dorian Grayn muotokuva, että vain seinällä ollut muotokuva vanhenisi.

Mutta elämän tosiasiat  ovat toisin.

Mutta ei synkistellä! Nyt minulla on kaksi peräkkäistä juhlapäivää ja aion nauttia niistä kohtuullisesti. Menen muutamien läheisten kanssa laivaristeilylle pääkaupunkiseudun kauniiseen saaristoon. 

Mielenkiintoinen näkökulma eläköitymiseen

Luin eilen jonkun kiukkuisen puheenvuoron netistä. Siinä oli esitetty mielenkiintoinen rinnastus. En muista enää koko listasta kuin yhden jutun mutta muutkin mainitut kohdat soveltuivat samaan ajatuskuvioon.

Kirjoitus piti sisällään näkemyksen, että pidentämällä työssäolovuosia alku ja loppupäästä alennetaan todellisuudessa meidän palkkatasoa. Ajatus on mielenkiintoinen. Jos työssäolovuosia lisätään esimerkiksi 3 vuodella loppupäästä 65 -> 68 ja kaikki muut asiat jäävät ennalleen eli ceteris paribus alennetaan eläkettä, jota on usein esitetty viivästetyksi palkaksi.

En ole muodostanut kantaa onko asia noin. Mutta ajatuskuvio on mielenkiintoinen.

Hiukan samanlainen ajatuskuvio tuli esiin, kun jo eläkkeellä ollut insinööri-isäni kyseli työtäni uutta ammattiani kun olin siirtynyt IT-alalle 1970-luvun lopussa. Hän kyllä arvosti suuresti kuvaamiani työtehtäviä, koska ne vaikuttivat hänen mielestään hyvin "insinöörimäisiltä". Hän ei oikein koskaan oppinut arvostamaan työtäni matkailualan markkinointi- ja johtotehtävissä. Todellisena perusinsinöörinä olivat insinööritieteet hänen mielestään kuitenkin jotain kunnioitettavaa. Sen vuoksi hän olikin hyvin tyytyväinen kun vaihdoin sekä alaa että ammattia.

Mutta se isäni varsinainen ajatuskuvio oli mielenkiintoinen. Kun hehkutin pitkään miten näillä tietokonejutuilla saadaan teollisuuden tuottavuutta ja kilpailukykyä nostettua oli hänen lakoninen johtopäätöksensä uudesta ammatistani: "Niin, siis sinun tehtäväsi on toisin sanoen tehdä työttömiä". Vaikka yritin selittää, että tietokoneistumisen myötä syntyy uusia työpaikkoja kompensoimaan menetettyjä niin itse asiassa isäni oli ihan oikeassa.

Pizzataxi ja katkarapusalaatti

Tulin Savosta takaisin pääkaupunkiseudulle töihin vuoden 1998 alussa. Vuoden 1992 laman seuraukset jatkuivat vielä Savossa ja IT alalla oli saatavissa pääasiassa lyhyt- ja määräaikaisia työtehtäviä. Lisäksi olin silloin jo yli 50 vuotias mikä ei suinkaan helpottanut tilannetta.

Löytyi kuitenkin muutama huipputyönantaja, jotka olivat valmiit palkkaamaan. Toinen oli cobol-ohjelmointikielen osaajalle, joita tarvittiin vuosi 2000 projekteihin. Toinen oli oman alueensa huippuyritys joka kehitti tulevaisuuden juttuja. Itse päädyin tuohon jälkimmäiseen kun arvelin ettei vuoden 2000 jälkeen enää niin suurta kysyntää olisi cobol osaajista. Tuossa jälkimmäisessä oli vielä mahdollisuus oppia uusia juttuja. Tullessani yritykseen vuoden 1998 alussa nostin yrityksen henkilöstön keski-ikää melkein yhdellä vuodella.  Jäinkin yrityksen palvelukseen eläkkeelle siirtymiseen asti.

Yrityksemme lähellä oli Pizzataxin jäsenyritys ja keksin heidän valikoimistaan herkullisen katkarapusalaatin. Pizzoihin ja kebabeihin verrattuna se oli kevyt vaihtoehto eikä siitä tullut noiden muiden tavoin ähkyä. Usein aika moni tilasi sieltä jonkun lounaan ja he toivat ne sovittuun erikoishintaan työpaikallemme.

Vuosien mittaan perheenikin kävi usein viikonloppuisin samaisessa Pizzataxissa syömässä tuon katkarapusalaatin. Viime viikolla kävin syömässä sen paikan päällä pitkästä aikaa ja hyvää oli.

Kerran kuvittelin että Pizzataxi olisi McDonaldsin kaltainen franchise yritys, jossa myytävät tuotteet on tarkkaan vakioitu. Pettymys oli järkyttävä- Kun tilasin ruokalistalta samaisen katkarapusalaatin siinä ei ollut yhtään katkarapua. Katkaravut oli ilmeisesti korvattu krutongeilla. Lisäksi annokseen oli lisätty viipaloitua punasipulia, mutta se ei selvinnyt mistään ruokalistasta. Minä satun inhoamaan kaikkia muita sipuleita paitsi valkosipulia.

Syötyäni annoksen rääpien pois minua yököttävät punasipulit valitin tummatukkaiselle kassalla seisovalle kaverille, ilmeisesti turkkilaiselle, että annoksessa ei ollut yhtään katkarapua. Kaveri sanoi minulle aivan naama pokkana: "Olisit sanonut minulle niin minä olisin vaihtanut annoksen ja laittanut sinulle katkarapuja', Kun yritin selittää kaverille, että kun olin sentään tilannut katkarapusalaatin nimisen ruoan oletin siinä olevan katkarapuja enkä krutongeja. Kaveri ei edes älynnyt pyytää anteeksi tai hyvittää ruoan hintaa tms. Siihen Pizzataxin pisteeseen en ole sen jälkeen astunut vuosikausiin kertaakaan ja olen suositellut muitakin välttämään tuollaisia huijareita. Tein kyllä reklamaation pääkonttorillekin ja kehuin samalla tuota toista toimipaikkaa..

Jos jotakuta kiinnostaa niin tuo herkullista katkarapusalaattia tarjoava Pizzataxin piste on Olarissa ja tuo huijausta yrittänyt sijaitsi Mankkaalla. Olarin pisteen asiakas olenkin ollut jo 15 vuoden ajan Tosin viimeiset yli 10 vuotta satunnaisemmin kun työpaikkani muutti toimistonsa muualle ettei lounas tuolla ollut enää luontevaa.

Tänään yritin ensimmäisen kerran tehdä itse samanlaisen katkarapusalaatin kuin Pizzataxilla. Se onnistui suhteellisen hyvin, mutta kaksi asiaa olisi voinut olla toisin: salaatin lehdet olisin voinut korvata kiinankaalilla mikä on Pizzataxilla käytössä. Ja olin omavaltaisesti lisännyt salaatin joukkoon herneen versoja. Ei sopinut tuohon. Herneen versot sopivat johonkin pastaan tai vaikka pihviin mutta ei tuohon katkarapusalaattiin.

Katsoin netista minkälaisia katkarapusalaatteja siellä on mutta ihan samanlaista reseptiä en löytänyt.

Jos jotakuta kiinnostaa tehdä itse ja kokeilla niin resepti on ihan yksinkertainen:
- salaattia tai kiinankaalia  (kiinankaali on rapsakampaa)
- herkkusieniviipaleita (säilykkeistä)
- pilkottua keltaista tai punaista paprikaa
- tuorekurkun kuutioita/lohkoja
- ananaspaloja (säilykkeistä)
- katkarapuja (sulatin pakasteesta)
- tomaatin viipaleita
- sinappikastike (Lidlin DeLuxe Dijon-sinappikastike oli aika hyvää kun en viitsinyt itse tehdä)
 Ei tuo varmaan mikään gourmet-annos ole mutta en minäkään ole mikään gourmet kokki :)

Sekoitussuhde on varmaan hyvä tehdä maun mukaan.

Nyt kun olen kokeillut itse niin uskalsin kutsuin erään tutun Pizzataxin katkarapusalaatin ystävän huomenna syömään kotiini katkarapusalaattia à la Pizzataxi.