Megatähtien konsertit ovat tulleet tänne pohjois-Eurooppaankin. Tytärkin on paraikaa Tallinnan laululavalla Madonnan konsertissa.
Aloin katsella itselleni alkavaksi syksyksi mahdollista oopperamatkaa Tallinnaan. Edellisestä käynnistä Tallinan Estonia teatterissa taitaa olla paljon yli 30 vuotta. Nykyään nettiaikana tuntuu kuin tuollaisetkin jutut ovat käden ulottuvilla.
Estonia-teatterin ohjelmisto löytyi helposti. Ja lipunkin voi kätevästi ostaa netistä. ClassicTic.com sivustolta löytyi Tallinnan Estonia teatterikin.
Jäin sitten uteliaisuuttani katselemaan mitä muita oopperataloja tuolta löytyi ja löytyisikö tuolta meidän Kansallisoopperaamme. Eipä löytynyt meidän oopperaamme. Mutta iso määrä löytyi muita Euroopan oopperataloja.
No saa meidän oopperamme lippuja netistä. Ja aika vaivattomastikin Lippupiste nimisen lipunmyyntiyrityksen välityksellä.
En ole oopperan markkinointiasiantuntija joten en kykene arvioimaan saavutettavia hyötyjä tuollaisesta kansainvälisestä markkinoinnista. Luulisi kuitenkin että tuolla tavoitettaisiin ainakin joku määrä ulkomaisia asiakkaita. Kattaisiko sitä kautta myytävien lippujen tuotto tuollaiseen järjestelmään osallistumisen kustannuksia ei ole tiedossani.
Mutta aikamoisen kansainvälisen ooppera- ja konserttitalojoukon tuo Classictic.com on saanut mukaansa.
4.8.2009
30.7.2009
Suomalainen terveydenhoito alamäessä
Olen seuraillut hiukan huolestuneena julkisen vallan asennetta sikainfluenssaan.
Välillä ollaan kovin huolissaan mutta sitten heti perään rauhoitellaan että eihän tässä mitään, ihan tavallinen syysflunssa vaan.
On selvää ettei ole järkevää mitenkään edistää kansassa hysteriaa ja on osattava viestittää suuria kansanjoukkoja rauhoittavasti. Mutta ei kuitenkaan petkuttaen tai harhaanjohtaen.
Hiukan ihmetyttää että viranomaisohjeet muunsivat sikainfluenssan ihan tavalliseksi syysflunssaksi. Minulle tuli ensimmäisenä uudesta ohjeistuksesta mieleen, että nyt pitää vain säästää rahaa, ihmisten terveydestä tai hengestä viis veisataan.
Tässä blogin kirjoittamisessa ainakin minä joudun välillä miettimään rohkenenko aina kirjoittaa sitä mitä ajattelen. Mutta kun Iltalehden kolumnisti kirjoitti samasta asiasta ajattelin minäkin laittaa korteni kekoon.
Myönnettäköön, että nyt hiukan oma arkajalkaisuuteni hävettää. Enhän minä ennen näin "mamis" ole ollut ;) Minun pitää ryhdistäytyä!
Välillä ollaan kovin huolissaan mutta sitten heti perään rauhoitellaan että eihän tässä mitään, ihan tavallinen syysflunssa vaan.
On selvää ettei ole järkevää mitenkään edistää kansassa hysteriaa ja on osattava viestittää suuria kansanjoukkoja rauhoittavasti. Mutta ei kuitenkaan petkuttaen tai harhaanjohtaen.
Hiukan ihmetyttää että viranomaisohjeet muunsivat sikainfluenssan ihan tavalliseksi syysflunssaksi. Minulle tuli ensimmäisenä uudesta ohjeistuksesta mieleen, että nyt pitää vain säästää rahaa, ihmisten terveydestä tai hengestä viis veisataan.
Tässä blogin kirjoittamisessa ainakin minä joudun välillä miettimään rohkenenko aina kirjoittaa sitä mitä ajattelen. Mutta kun Iltalehden kolumnisti kirjoitti samasta asiasta ajattelin minäkin laittaa korteni kekoon.
Myönnettäköön, että nyt hiukan oma arkajalkaisuuteni hävettää. Enhän minä ennen näin "mamis" ole ollut ;) Minun pitää ryhdistäytyä!
29.7.2009
Aika hurjaa
Aika hurjia juttuja paljastuu koko ajan lisää siitä miten meitä kansalaisia valvotaan. Hämmästyttävä on että jos lähetän kansainvälisessä pankkijärjestelmässä rahaa menee siitä tiedot Yhdyvaltoihin. Huhuh. Isoveli valvoo.
Ilkka Kanerva ihmettelee
Kyllä alkoi tänään itkettää ja naurattaa kun ex-ulkoministeri Ilkka Kanerva julkisesti on ilmaissut medialle ettei ymmärrä miksi hänen 60-v syntymäpäiväjuhliinsa Nova Groupin lahjoittamasta 17'000 euron rahakasasta on syntynyt mediakohu.
Tämä kuvaa miten poliittinen eliittimme on vieraantunut normaali-ihmisten maailmasta.
Summa on 100'000 ns mummmon markkaa. Melkein suomalaisen mediaanivuositulo. Pikkuauton hinta.
Tavallinen ihminen joutuisi tuollaisesta summasta maksamaan jo lahjaveron. Ja kyse olikin seminaarilipuista. Montakohan ihmistä oli Nova Groupin palveluksessa joille noita seminaarilippuja ostettiin? Vai ostettiinko noita könttä ja lahjoitettiin ympäriinsä? Tämä johtavien poliitikkojen seminaarikauppahan alkaa jo saavuttaa melkoiset mittasuhteet. Hyväksyyköhän verotarkastaja nuo normaaleiksi liikekuluiksi?
Niin siis tuo 17'000 euroahan oli vain Nova Groupin osuus synttärikekkereistä. Rahaahan saatiin kasaan 100'000 euroa synttärikekkereitä varten. Huhuh. No median mukaan sitä kuulemma jäikin yli ja lahjoitettiin johonkin hyväntekeväisyyteen.
Noista summista ja niiden tarkoituksesta voi olla montaa mieltä enkä ryhdy tässä hurskastelemaan. Ruhtinaallisia juhlia ja summia kuitenkin näin tavallisen kansalaisen horisontista katsottuna. Minä ainakin selvisin hiukan Ikeä halvemmalla 60-v päivistäni ;)
Mutta ihmeellisintä on tuo Iken kummastelu.
Tämä kuvaa miten poliittinen eliittimme on vieraantunut normaali-ihmisten maailmasta.
Summa on 100'000 ns mummmon markkaa. Melkein suomalaisen mediaanivuositulo. Pikkuauton hinta.
Tavallinen ihminen joutuisi tuollaisesta summasta maksamaan jo lahjaveron. Ja kyse olikin seminaarilipuista. Montakohan ihmistä oli Nova Groupin palveluksessa joille noita seminaarilippuja ostettiin? Vai ostettiinko noita könttä ja lahjoitettiin ympäriinsä? Tämä johtavien poliitikkojen seminaarikauppahan alkaa jo saavuttaa melkoiset mittasuhteet. Hyväksyyköhän verotarkastaja nuo normaaleiksi liikekuluiksi?
Niin siis tuo 17'000 euroahan oli vain Nova Groupin osuus synttärikekkereistä. Rahaahan saatiin kasaan 100'000 euroa synttärikekkereitä varten. Huhuh. No median mukaan sitä kuulemma jäikin yli ja lahjoitettiin johonkin hyväntekeväisyyteen.
Noista summista ja niiden tarkoituksesta voi olla montaa mieltä enkä ryhdy tässä hurskastelemaan. Ruhtinaallisia juhlia ja summia kuitenkin näin tavallisen kansalaisen horisontista katsottuna. Minä ainakin selvisin hiukan Ikeä halvemmalla 60-v päivistäni ;)
Mutta ihmeellisintä on tuo Iken kummastelu.
21.7.2009
Naisten euro vain 80-senttiä myytti
Naisten euro vain 80-senttiä on todennäköisesti pelkkä myytti nykyään vaikka sitä taas tasavallan presidentti Halonenkin vastikään uudestaan oli hokemassa.
Etsiessäni tietoa hiukan aiempaa blogikirjoitustani varten törmäsin taas mielenkiintoisiin palkkatilastoihin EK:n nettisivuilla.
EK:n tilastoissa (muistaakseni palvelualoilla) naisten palkat olivat tilastoissa hiukan ammattinimikkeestä riippuen lähes 100 prosentista alkaen yli 100 prosenttiin miesten palkoista. Eli ei mitään lähelläkään naisten euro on 80 senttiä hokemaan vivahtavaa. Suosittelen taas lukijoitani tutustumaan ajatuksella Pauli Sumasen kokoamaan tasa-arvo.com sivuston aineistoon.
Tässä on erään demarinaisen kirjoittamaa hokeman toistoa. Kommmenttiosiossa Ilkka Partanen niminen mies kommentoi puheenvuosorrsa nro 11 seuraavasti:
"Laitetaan sitten ilman linkkejä, tilanne vuonna 2006:
***************************************************************************
EK:n jäsenyrityksissä naisen euro on 98 - 104 senttiä, kun kyse on samasta työstä samassa yrityksessä. Naisen euro on 80 senttiä, kun tarkastellaan kaikkia työssäkäyviä. Luku kertoo työmarkkinoiden eriytymisestä sukupuolten mukaan. Esimerkiksi kuntien palveluksessa on naisia lähes 80 %.
EK on naisten päivän kunniaksi koonnut laajan paketin nettiin naisista ja miehistä työelämässä. Suomessa naisten työssäkäynti on neljänneksi yleisintä EU-maissa ja työllisyysaste on toiseksi korkein Euroopassa. Naisten kokoaikatyöllisyysaste on Ruotsin jälkeen korkein.
EK:n jäsenyrityksissä työskentelee 950 000 palkansaajaa, joista naisia 41 %. Teollisuudessa naisia on 30 %, palvelualoilla 57 %. Eniten naisia työskentelee terveys- ja sosiaalipalveluissa. Heitä on 85 % työntekijöistä. Yli 70 prosentin naisaloja ovat rahoitus- ja vakuutusala, ravintola-ala ja tekstiili- ja vaatetusteollisuus.
Talonrakentamisessa naisia työskentelee 7 %, rakennustuoteteollisuudessa 13 % ja maa- ja vesirakentamisessa sekä talotekniikassa 4 %.
Elintarviketeollisuus on EK:hon kuuluvista aloista ainoa, jossa naisia ja miehiä työskentelee lähes saman verran.
Työmarkkinoiden jyrkkä jakaantuminen sukupuolen mukaan on pääsyy siihen, että naisten ja miesten keskiansioiden tilastolliset erot näyttävät varsin suurilta.
(HUOM!) Lisäksi naiset tekevät miehiä vähemmän ylitöitä, vuorotyötä sekä olosuhdelisiin oikeuttavaa työtä.
*******************************************************************************
Olisi lohdullista jos demarinaiset Tarja Halosesta lähtien lopettaisivat valehtelun ja ryhtyisivät puhumaan tasa-arvosta siinä tilassa kun se täällä oikeasti on. Toki kuvitellut vääryydet tuovat merkityksen tunnetta, mutta joku tolkku pitäisi olla niistäkin kohkatessa."
ja vielä seuraavassa puheenvuorossa nro 12 seuraavasti:
"Eikö näitä feministipropagoijia ikinä hävetä oma toimintansa? Jos valehtelu ja tilastojen mielivaltainen tulkinta ovat keinot rakentaa Reilua Suomea, niin onko jossain vikaa? Millainen voi olla sellainen ideologia joka pohjaa vääristeltyyn tietoon, propangandistisiin tulkintoihin, kritiikin sivuuttamiseen ja suoranaiseen valehteluun?
Sosialidemokratia on luisumassa ihan uuteen suvantoon.
Ei se minua haittaa, mutta jos olisin heidän kannattajansa, kyseenalaistaisin hieman enemmän enkä yrittäisi syöttää aikansa eläneitä valheita julkisesti. Toki tuo omiin lapsenlapsiin vetoaminen oli sympaattista. Tosin lapsenlapsesi olisivat tasa-arvoisia palkkamarkkinoilla jo nyt.
Tosin eihän SDP ole SDP jos ei siellä vähän valehdeltaisi. Ihan kuin silloin 2006 ”arvojohtaja” Tarja Halonen ilmoitti että naisen euro olisi 80 senttiä. Tosin arvojohtaja ei viitsinyt mainita noista EK:n muista määreistä kuten vähäisemmästä määrästä ylitöitä tai erilaisuudesta toimenkuvissa.
Se olisi pilannut hyvän propagandan."
Käykää lukemassa. Lue enemmän niin luulet vähemmän.
Etsiessäni tietoa hiukan aiempaa blogikirjoitustani varten törmäsin taas mielenkiintoisiin palkkatilastoihin EK:n nettisivuilla.
EK:n tilastoissa (muistaakseni palvelualoilla) naisten palkat olivat tilastoissa hiukan ammattinimikkeestä riippuen lähes 100 prosentista alkaen yli 100 prosenttiin miesten palkoista. Eli ei mitään lähelläkään naisten euro on 80 senttiä hokemaan vivahtavaa. Suosittelen taas lukijoitani tutustumaan ajatuksella Pauli Sumasen kokoamaan tasa-arvo.com sivuston aineistoon.
Tässä on erään demarinaisen kirjoittamaa hokeman toistoa. Kommmenttiosiossa Ilkka Partanen niminen mies kommentoi puheenvuosorrsa nro 11 seuraavasti:
"Laitetaan sitten ilman linkkejä, tilanne vuonna 2006:
***************************************************************************
EK:n jäsenyrityksissä naisen euro on 98 - 104 senttiä, kun kyse on samasta työstä samassa yrityksessä. Naisen euro on 80 senttiä, kun tarkastellaan kaikkia työssäkäyviä. Luku kertoo työmarkkinoiden eriytymisestä sukupuolten mukaan. Esimerkiksi kuntien palveluksessa on naisia lähes 80 %.
EK on naisten päivän kunniaksi koonnut laajan paketin nettiin naisista ja miehistä työelämässä. Suomessa naisten työssäkäynti on neljänneksi yleisintä EU-maissa ja työllisyysaste on toiseksi korkein Euroopassa. Naisten kokoaikatyöllisyysaste on Ruotsin jälkeen korkein.
EK:n jäsenyrityksissä työskentelee 950 000 palkansaajaa, joista naisia 41 %. Teollisuudessa naisia on 30 %, palvelualoilla 57 %. Eniten naisia työskentelee terveys- ja sosiaalipalveluissa. Heitä on 85 % työntekijöistä. Yli 70 prosentin naisaloja ovat rahoitus- ja vakuutusala, ravintola-ala ja tekstiili- ja vaatetusteollisuus.
Talonrakentamisessa naisia työskentelee 7 %, rakennustuoteteollisuudessa 13 % ja maa- ja vesirakentamisessa sekä talotekniikassa 4 %.
Elintarviketeollisuus on EK:hon kuuluvista aloista ainoa, jossa naisia ja miehiä työskentelee lähes saman verran.
Työmarkkinoiden jyrkkä jakaantuminen sukupuolen mukaan on pääsyy siihen, että naisten ja miesten keskiansioiden tilastolliset erot näyttävät varsin suurilta.
(HUOM!) Lisäksi naiset tekevät miehiä vähemmän ylitöitä, vuorotyötä sekä olosuhdelisiin oikeuttavaa työtä.
*******************************************************************************
Olisi lohdullista jos demarinaiset Tarja Halosesta lähtien lopettaisivat valehtelun ja ryhtyisivät puhumaan tasa-arvosta siinä tilassa kun se täällä oikeasti on. Toki kuvitellut vääryydet tuovat merkityksen tunnetta, mutta joku tolkku pitäisi olla niistäkin kohkatessa."
ja vielä seuraavassa puheenvuorossa nro 12 seuraavasti:
"Eikö näitä feministipropagoijia ikinä hävetä oma toimintansa? Jos valehtelu ja tilastojen mielivaltainen tulkinta ovat keinot rakentaa Reilua Suomea, niin onko jossain vikaa? Millainen voi olla sellainen ideologia joka pohjaa vääristeltyyn tietoon, propangandistisiin tulkintoihin, kritiikin sivuuttamiseen ja suoranaiseen valehteluun?
Sosialidemokratia on luisumassa ihan uuteen suvantoon.
Ei se minua haittaa, mutta jos olisin heidän kannattajansa, kyseenalaistaisin hieman enemmän enkä yrittäisi syöttää aikansa eläneitä valheita julkisesti. Toki tuo omiin lapsenlapsiin vetoaminen oli sympaattista. Tosin lapsenlapsesi olisivat tasa-arvoisia palkkamarkkinoilla jo nyt.
Tosin eihän SDP ole SDP jos ei siellä vähän valehdeltaisi. Ihan kuin silloin 2006 ”arvojohtaja” Tarja Halonen ilmoitti että naisen euro olisi 80 senttiä. Tosin arvojohtaja ei viitsinyt mainita noista EK:n muista määreistä kuten vähäisemmästä määrästä ylitöitä tai erilaisuudesta toimenkuvissa.
Se olisi pilannut hyvän propagandan."
Käykää lukemassa. Lue enemmän niin luulet vähemmän.
19.7.2009
Uskotko sinä vielä satuihin?
Kun seuraan tätä vaalirahoituskalabaliikkia alkaa tämä yhä enemmän tuntua suorastaan sadunkerronnalta.
Tekstitelevisiossa havaitsin eilen jonkun Jyrki Kataisen tokaiseman uutisotsikon. En muista enää tarkkaa sisältöä mutta minulel palautui selvästi mieleen nuoruudessani jossain murrosiän kynnyksellä kun jäin kiinni tupakka-askin hallussapidosta äidin pistokokeena tekemässä taskutarkastuksessa.
Kataisen lausumasta mieleen tuli oma hätäselitykseni miten tupakka-aski taskussani oli milloin Timon tai Eeron, jonka olin tuonut vain piiloon ja turvaan. Että enhän minä. Yritin vain auttaa kavereita.
Ihan samalta kuullostaa näiden vekkuleiden selitykset. Kataisellakin on niin viattoman näköinen babyface että melkein tekisi mieli uskoa että Katainen varmaan lukee ja uskoo vielä satuihin ja joulupukkiin. Olen lehdistössä nähnyt kirjoitettavan teflon-pinnasta, joka tehokkaasti hylkii likaa - kunnes kuluuu ;) Vanhanenkin vaikutti aluksi samanlaiselta habitukseltaan rehdiltä. Kun esimerkiksi ministeri Häkämiehen habitus muistuttaa enemmän jonkinlaista Härski-Hartikaista, jonka voi hyvin olettaakin puhuvan ns muunnettua totuutta.
Samanlainen fiilis tuli kun luin Suomen Kuvalehdestä KEVA:n ex-toimitusjohtaja Markku Kauppisen selitystä sotkuille. Tuo minun tupakan piiloitusselitys tuli mieleen siinäkin kun luin selityksiä
"Pistäytyminen ei ole varsinaista osallistumista tilaisuuteen."
ja toinen vastaava oli
"Tarkoitin, että muutokset tehdään niin kutsuttuun tarkistuslistaan, johon on kirjattu tilaisuuden osanottajat. Oli inhimillinene erehdys, että sihteeri teki minun huolimattomuuteni takia muutoksen itse kuittiin. Virhe on minun."
Peppi Pitkätossu keksi aikoinaan sanan "stiiknafuulia" - niin se muistaakseni oli suomennoksessa. Tosin Wikisanakirja kertoo sanan olevan Teuvo Pakkalalta. Minulle sana stiiknafuulia jotenkin on yhdistelmä onomatopoeettisesti yhdistelmä saksalaisesta sanasta stinken eli haista ja ruotsinkielisestä ful eli ruma sanasta. Eli haisee rumasti ;) eikä se ole minulle ainakaan mikään mahtisana.
Tässä tekee mieli käyttää kyseistä ilmaisua. Jos parin vuoden takaisia kirjanpitoaineistoja ryhdytään manipuloimaan niin ihan sama tehdäänkö korjaus kuittiin vai johonkin tarkistuslistaan. En edes käsitä mikä tuollainen tarkistuslista olisi johon parin vuoden jälkeenkin olisi ihan hyväksyttävää tehdä korjauksia. Todennköisesti Kauppinen tarkoittaa sellaista erillistä paperia joka usein liitetään kirjanpitoa varten juuri edustuskulukuitteihin ja siihen kirjoitetaan ylös verottajan vaatimat tiedot tilaisuuden tarkoituksesta ja sen liittymisestä liiketoimintaan ja tilaisuuden osallistujat. Tuollainen erillinen tarkistuslista liitetään kuittiin siksi että itse kuittiin ei tilanpuutteen vuoksi useimmiten mahdu nuo verottajan vaatimat selvitykset. Mutta kyllä se on ihan olennainen osa sitä kirjanpitotositetta. Eikä niitä pari vuotta myöhemmin mennä enää korjailemaan.
Tekstitelevisiossa havaitsin eilen jonkun Jyrki Kataisen tokaiseman uutisotsikon. En muista enää tarkkaa sisältöä mutta minulel palautui selvästi mieleen nuoruudessani jossain murrosiän kynnyksellä kun jäin kiinni tupakka-askin hallussapidosta äidin pistokokeena tekemässä taskutarkastuksessa.
Kataisen lausumasta mieleen tuli oma hätäselitykseni miten tupakka-aski taskussani oli milloin Timon tai Eeron, jonka olin tuonut vain piiloon ja turvaan. Että enhän minä. Yritin vain auttaa kavereita.
Ihan samalta kuullostaa näiden vekkuleiden selitykset. Kataisellakin on niin viattoman näköinen babyface että melkein tekisi mieli uskoa että Katainen varmaan lukee ja uskoo vielä satuihin ja joulupukkiin. Olen lehdistössä nähnyt kirjoitettavan teflon-pinnasta, joka tehokkaasti hylkii likaa - kunnes kuluuu ;) Vanhanenkin vaikutti aluksi samanlaiselta habitukseltaan rehdiltä. Kun esimerkiksi ministeri Häkämiehen habitus muistuttaa enemmän jonkinlaista Härski-Hartikaista, jonka voi hyvin olettaakin puhuvan ns muunnettua totuutta.
Samanlainen fiilis tuli kun luin Suomen Kuvalehdestä KEVA:n ex-toimitusjohtaja Markku Kauppisen selitystä sotkuille. Tuo minun tupakan piiloitusselitys tuli mieleen siinäkin kun luin selityksiä
"Pistäytyminen ei ole varsinaista osallistumista tilaisuuteen."
ja toinen vastaava oli
"Tarkoitin, että muutokset tehdään niin kutsuttuun tarkistuslistaan, johon on kirjattu tilaisuuden osanottajat. Oli inhimillinene erehdys, että sihteeri teki minun huolimattomuuteni takia muutoksen itse kuittiin. Virhe on minun."
Peppi Pitkätossu keksi aikoinaan sanan "stiiknafuulia" - niin se muistaakseni oli suomennoksessa. Tosin Wikisanakirja kertoo sanan olevan Teuvo Pakkalalta. Minulle sana stiiknafuulia jotenkin on yhdistelmä onomatopoeettisesti yhdistelmä saksalaisesta sanasta stinken eli haista ja ruotsinkielisestä ful eli ruma sanasta. Eli haisee rumasti ;) eikä se ole minulle ainakaan mikään mahtisana.
Tässä tekee mieli käyttää kyseistä ilmaisua. Jos parin vuoden takaisia kirjanpitoaineistoja ryhdytään manipuloimaan niin ihan sama tehdäänkö korjaus kuittiin vai johonkin tarkistuslistaan. En edes käsitä mikä tuollainen tarkistuslista olisi johon parin vuoden jälkeenkin olisi ihan hyväksyttävää tehdä korjauksia. Todennköisesti Kauppinen tarkoittaa sellaista erillistä paperia joka usein liitetään kirjanpitoa varten juuri edustuskulukuitteihin ja siihen kirjoitetaan ylös verottajan vaatimat tiedot tilaisuuden tarkoituksesta ja sen liittymisestä liiketoimintaan ja tilaisuuden osallistujat. Tuollainen erillinen tarkistuslista liitetään kuittiin siksi että itse kuittiin ei tilanpuutteen vuoksi useimmiten mahdu nuo verottajan vaatimat selvitykset. Mutta kyllä se on ihan olennainen osa sitä kirjanpitotositetta. Eikä niitä pari vuotta myöhemmin mennä enää korjailemaan.
Luonnollista ahneutta?
Vihreiden varapuheenjohtaja Jyrki Kasvi valittaa palkkatasoaan kansanedustajana MTV3:n haastattelussa eilen. Pääsin jutun jäljille Jorma Uskin blogista, jota säännöllisesti seuraan.
Paljastavaa jutussa olikin lause "Kyllä minä ainakin haluaisin lisää palkkaa." jos se nyt oikeasti hänen suustaan oli lähtenyt. No voi sun. Niin minäkin haluaisin lisää palkkaa ja parempaa eläkettäkin. Kuka meistä ei haluaisi?
Löysin jonkun vanhan veroäyriluettelon v 2006 ja siellä Jyrki Kasvia oli verotettu 71000 äyristä. Ja pitää muistaa että kun kyse on kansanedustajasta hän on saanut verotonta kulukorvausta yli 10000 sen päälle. Verottomana se vastaa meillä tavallisilla kansalaisilla n 20000 euron bruttotuloja. lltalehden julkaisemassa v 2007 veroäyriluettelossa ei löydy Kasvia joten hänen vuosiansionsa on jäänyt julkaisurajan 150'000 äyriä alle.
Mielenkiintoinen uutinen oli tuossa vähän aikaa sitten lööpeissä miten Jyrki Kasvi oli tammi-kesäkuussa tänä vuonna käyttänyt eduskunnan kustantamia taksiseteleitä 5600 euron arvosta. Vuositasolla n 11000 euroa ja meidän tavallisten kansalaisten pitäisi ansaita n 22000 euroa voidaksemme maksaa tuollaiset lystit. Eikä pidä unohtaa kansanedustajien muhkeita eläke-etujakaan. Kasvihan voi tämän kansanedustajakauden jälkeen jo siirtyä ns sopeutumiseläkkeellekin.
Mutta tuo haastattelu paljastaakin minkälaisia haavevisioita Kasvilla on: "- Soulin parlamenttitalon piha oli täynnä mustia autoja. Kysyin miksi, ja minulle selitettiin, että jokaisella kansanedustajalla on oma virka-auto, Kasvi sanoo." Eli hän kaipaisi ilmeisesti itselleen autonkuljettajan. Kasvissahan on selvää ministeriaineista mustan virka-auton takapenkillä istujaksi. Miksei Kasvista tehty ministeriä Sinnemäen sijasta?
Kasvin argumentit ovat iänikuiset: kun muualla on tarjolla parempia palkkoja ei pätevä aines hakeudu kansanedustajiksi. Miksi hän sitten on hakeutunut kansanedustajaksi vai eikö hän olekaan pätevää ainesta? Ja korkeammilla palkoilla vastustaisimme hänen käsityksensä mukaan paremmin korruptiota. Höpö löpö. Ruokahalu ja ahneus kasvaa tuollaisilla tyypeillä syödessä ellei jopa meillä muillakin. AIka raadollisiahan me ihmiset olemme.
Palkkatilastot ovat mielenkiintoisia. Kirjoitin jonkin aikaa sitten minkä suuruinen on suomalainen mediaanitulo. Sehän on niinkin alhainen kuin noin 18000 euroa vuodessa. Toinen mielenkiintoinen palkkatilastoihin liittyvä tieto on ylin tai alin desiili:
"Ylin desiilipalkka tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän ansaitsee 90 prosenttia palkansaajista ja alin desiilipalkka palkkaa, jota vähemmän ansaitsee 10 prosenttia palkansaajista. Mediaanipalkka tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän tai
enemmän ansaitsee tasan puolet palkansaajista. Esimerkiksi palvelualojen toimihenkilöiden ja työntekijöiden ylin desiilipalkka oli vuoden 2008 lokakuussa 3 416 euroa ja alin desiilipalkka 1 722 euroa kuukaudessa"
Mielenkiintoinen oli Tutkivien journalistien yhdistyksen sivulla ollut kirjoitus tulonjakoasioista.
En nyt tähän hätään löydä tuoreita palkkatilastoja josta löytyisi tuo nykyisen ansiotason ylädesiili. Veikkaan kuitenkin että kansanedustaja, tekniikan tohtori Jyrki Kasvin (Vihreä) nykyiset vuosiansiot kuuluvat tuohon ylimpään desiiliin eli hänen ansiotasoonsa yltää vain 10% suomalaisista. Eli hän kuuluu aika harvojen ja valittujen joukkoon jo nyt. Ja kyllä tuollaisella palkkatasolla tulee toimeen pääkaupunkiseudullakin ihan hyvin.
Ehkä Kasvi on sokeutunut tai vähintäänkin tullut huononäköiseksi istuessaan Arkadianmäellä. Ei olisi ensimmäinen. Siellä vallan kamareissa hämärtyy käsitys todellisuudesta. Jopa vihreissäkin. Kirjoitin näistä muissa puolueissa aloittaneista ja sitten vihreisiin loikanneista blogissani jutun loppupuolen rönsyissä kun en osaa aina pysyä asiassa. Jyrki Kasvihan aloitteli poliittisen uransa nuorsuomalaisissa.
Kasvi lienee kadehtinut vanhan puoluetoverin, nuorsuomalaisen tohtoriskollegan Risto E.J. Penttilän muhkeita ansioita EVA:n johtajana (en tiedä tarkkaan eli on olettamus ainoastaan mutta yleensä EVA on maksanut johtajilleen aika muhkeita palkkoja) ja homma tullut ehkä ärsyttävästi esiin kun molemmat herrat olivat kilpailevina ehdokkaina eurovaaleissa.
Miksei Kasvikin ole hakeutunut parempipalkkaisiin hommiin jos ansiot eivät ole hänestä tehtävään nähden riittävän suuret?
Paljastavaa jutussa olikin lause "Kyllä minä ainakin haluaisin lisää palkkaa." jos se nyt oikeasti hänen suustaan oli lähtenyt. No voi sun. Niin minäkin haluaisin lisää palkkaa ja parempaa eläkettäkin. Kuka meistä ei haluaisi?
Löysin jonkun vanhan veroäyriluettelon v 2006 ja siellä Jyrki Kasvia oli verotettu 71000 äyristä. Ja pitää muistaa että kun kyse on kansanedustajasta hän on saanut verotonta kulukorvausta yli 10000 sen päälle. Verottomana se vastaa meillä tavallisilla kansalaisilla n 20000 euron bruttotuloja. lltalehden julkaisemassa v 2007 veroäyriluettelossa ei löydy Kasvia joten hänen vuosiansionsa on jäänyt julkaisurajan 150'000 äyriä alle.
Mielenkiintoinen uutinen oli tuossa vähän aikaa sitten lööpeissä miten Jyrki Kasvi oli tammi-kesäkuussa tänä vuonna käyttänyt eduskunnan kustantamia taksiseteleitä 5600 euron arvosta. Vuositasolla n 11000 euroa ja meidän tavallisten kansalaisten pitäisi ansaita n 22000 euroa voidaksemme maksaa tuollaiset lystit. Eikä pidä unohtaa kansanedustajien muhkeita eläke-etujakaan. Kasvihan voi tämän kansanedustajakauden jälkeen jo siirtyä ns sopeutumiseläkkeellekin.
Mutta tuo haastattelu paljastaakin minkälaisia haavevisioita Kasvilla on: "- Soulin parlamenttitalon piha oli täynnä mustia autoja. Kysyin miksi, ja minulle selitettiin, että jokaisella kansanedustajalla on oma virka-auto, Kasvi sanoo." Eli hän kaipaisi ilmeisesti itselleen autonkuljettajan. Kasvissahan on selvää ministeriaineista mustan virka-auton takapenkillä istujaksi. Miksei Kasvista tehty ministeriä Sinnemäen sijasta?
Kasvin argumentit ovat iänikuiset: kun muualla on tarjolla parempia palkkoja ei pätevä aines hakeudu kansanedustajiksi. Miksi hän sitten on hakeutunut kansanedustajaksi vai eikö hän olekaan pätevää ainesta? Ja korkeammilla palkoilla vastustaisimme hänen käsityksensä mukaan paremmin korruptiota. Höpö löpö. Ruokahalu ja ahneus kasvaa tuollaisilla tyypeillä syödessä ellei jopa meillä muillakin. AIka raadollisiahan me ihmiset olemme.
Palkkatilastot ovat mielenkiintoisia. Kirjoitin jonkin aikaa sitten minkä suuruinen on suomalainen mediaanitulo. Sehän on niinkin alhainen kuin noin 18000 euroa vuodessa. Toinen mielenkiintoinen palkkatilastoihin liittyvä tieto on ylin tai alin desiili:
"Ylin desiilipalkka tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän ansaitsee 90 prosenttia palkansaajista ja alin desiilipalkka palkkaa, jota vähemmän ansaitsee 10 prosenttia palkansaajista. Mediaanipalkka tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän tai
enemmän ansaitsee tasan puolet palkansaajista. Esimerkiksi palvelualojen toimihenkilöiden ja työntekijöiden ylin desiilipalkka oli vuoden 2008 lokakuussa 3 416 euroa ja alin desiilipalkka 1 722 euroa kuukaudessa"
Mielenkiintoinen oli Tutkivien journalistien yhdistyksen sivulla ollut kirjoitus tulonjakoasioista.
En nyt tähän hätään löydä tuoreita palkkatilastoja josta löytyisi tuo nykyisen ansiotason ylädesiili. Veikkaan kuitenkin että kansanedustaja, tekniikan tohtori Jyrki Kasvin (Vihreä) nykyiset vuosiansiot kuuluvat tuohon ylimpään desiiliin eli hänen ansiotasoonsa yltää vain 10% suomalaisista. Eli hän kuuluu aika harvojen ja valittujen joukkoon jo nyt. Ja kyllä tuollaisella palkkatasolla tulee toimeen pääkaupunkiseudullakin ihan hyvin.
Ehkä Kasvi on sokeutunut tai vähintäänkin tullut huononäköiseksi istuessaan Arkadianmäellä. Ei olisi ensimmäinen. Siellä vallan kamareissa hämärtyy käsitys todellisuudesta. Jopa vihreissäkin. Kirjoitin näistä muissa puolueissa aloittaneista ja sitten vihreisiin loikanneista blogissani jutun loppupuolen rönsyissä kun en osaa aina pysyä asiassa. Jyrki Kasvihan aloitteli poliittisen uransa nuorsuomalaisissa.
Kasvi lienee kadehtinut vanhan puoluetoverin, nuorsuomalaisen tohtoriskollegan Risto E.J. Penttilän muhkeita ansioita EVA:n johtajana (en tiedä tarkkaan eli on olettamus ainoastaan mutta yleensä EVA on maksanut johtajilleen aika muhkeita palkkoja) ja homma tullut ehkä ärsyttävästi esiin kun molemmat herrat olivat kilpailevina ehdokkaina eurovaaleissa.
Miksei Kasvikin ole hakeutunut parempipalkkaisiin hommiin jos ansiot eivät ole hänestä tehtävään nähden riittävän suuret?
17.7.2009
Mitä on "työtä tekevä pääoma"?
Lueskelin tuoreessa Suomen Kuvalehdessä nro 29/2009 Teknillisen korkeakoulun (tuotantotalouden) professori Lillrankin kirjoitusta. Sieltä löytyy useasta kohdasta käsite "työtä tekevä pääoma". No sen nyt jotenkin voin vielä hyvällä mielikuvituksella kuvitella kun se on yksi tuotannontekijä. Sitten on hiukan jo makuasia tekeekö se työtä ihmisten tavoin? Mutta tekeehän robottikin työtä niin miksei sitten pääoma.
Muutamat lauseet kirjoituksessa oli sellaista buzzword-sekamelskaa etten siitä saanut mitään tolkkua mitä siinä tarkoitettiin. Kas kun tuolla ilmaisulla buzzword ei ole oikein hyvää suomalaista vastinetta. Sanakirjasta löysin vain ilmaisut muotisana ja kapulakielinen sana. Englanninkielisessä Wikipediassa oli mielestäni kattavampi kuvaus.
Sitten kuin piste ii:n päällä oli seuraava lause: "Työtä tekevän pääoman arvojen mukaan ongelmiin vastataan innovaatioilla, luodaan ympäristöystävällistä liiketoimintaa." Siis tuolla pääomalla on omia arvojakin? Minä olen aina luullut että arvoja on ihmisillä, siis noita pääomia omistavilla ja niiden käytöstä päättävillä ihmisillä, mutta että sillä elottomalla pääomalla olisi jopa omia arvoja niin se tuntuu aika erikoiselta. Tunteekohan se pääoma moraalista omantunnontuskaa jos se työskentelee vastoin arvojaan. Ja lisäksi pääoman omistajillakin voi olla erilaisia arvoja. Tuntuu ettei sellaiset asiat ole professorille tullut mieleenkään käsitesekamelskassa..
Kirjoituksen otsikko oli toki ihan asiallinen: "Arvokeskustelun paikka". Mutta sen lisätäsmennys haiskahti jo hiukan: "Miten työtä tekevän pääoman pitäisi jakaa ansionsa niiden kanssa, jotka eivät osallistu tuotantoon?" Voi voi - se pääoma joutuu omat ansionsa jakamaan (minä luulin että ne ansiot ovat niiden omistajien!) jakamaan tuotantoon osallistumattomien kanssa. Kauheaa. Mutta sellaistahan se on nykyaikaisissa länsimaissa ollut pitkään. Taisi jo Henry Ford aikoinaan ymmärtää että pitää maksaa työläisille asiallista palkkaa että heillä olisi varaa ostaa niitä hänen tehtaansa tuottamia autoja.
Ehkä professori Lillrank jotenkin haluaisi palata almujenjakoyhteiskuntaan, jossa työtätekevä pääoma sitten päättäisi mikä on sen (siis sen pääoman!) mielestä riittävä jako yhteiskunnan "loisille". Loogisesti voisi tietenkin saivarrella että jos se pääoma osallistuu itsenäisesti tuotantoon niin pääoman omistajatkin ovat tavallaan samanlaisia tuotantoon osallistumattomia.
Minulla oli kerran eräs oikein fiksu professori esimiehenäni ja muistan miten me hänen kanssaan kävimme hedelmällisiä keskusteluja professorien ylenmääräisestä arvostuksesta Suomessa. Häntä huvitti kun totesin, että professorihan on Suomessa kaiken viisauden haltija myös muilla kuin omalla alallaan eli eräänlainen kaikkien alojen asiantuntija (engl. Jack of All Trades). En halua vähätellä. Minulla on lähipiirissänikin muutama professori. Erittäin sivistyneitä, huippulahjakkaita ja älykkäitä moniosaajia. Tieteellisellä lähestymistavalla he usein osaavat käsitellä myös oman tieteenalansa ulkopuolisia asioitakin monia rivikansalaisia paremmin vaikkei heillä itse substanssista sen suurempaa tietoa olisikaan kuin kenellä tahansa fiksulla ja älykkäällä hyvän yleissivistyksen omaavalla ihmisellä.
Muistaakseni olen ihmetellyt professori Lillrankin mielipiteitä muuallakin. Taisi olla Matti Lintulahden blogissa eräässä kommentissa. Taisi olla joku kirjoitus jossa hän puolusteli HUS:sin jotenkin tahmonutta skandaalinkäryistä uudelleen organisointia. Tosin siinähän oli ehkä enemmän omalla alueellaan tuotantotaloudessa mutta ei ehkä sittenkään ihan puolueettomana tai riippumattomana asiantuntijana kun taisi istua HUS:sin hallituksessa organisaatiomuutosten aikana jos oikein muistan. Muistaakseni hiukan aikaisemmin samoista asioista oli kirjoittanut Länsiväylä lehdessä Jorvin sairaalan eläkkeelle jäänyt hallintojohtaja Heikki Böök. Voi vain arvailla kummalla oli enemmän kokemusta tai näkemystä asioista. Eläkkeelle jääneenä Böökillä ei ainakaan olisi pitänyt enää olla ns omaa lehmää ojassa. Harmi että en säilyttänyt Böökin loistavaa ja terävää kirjoitusta.
Muutamat lauseet kirjoituksessa oli sellaista buzzword-sekamelskaa etten siitä saanut mitään tolkkua mitä siinä tarkoitettiin. Kas kun tuolla ilmaisulla buzzword ei ole oikein hyvää suomalaista vastinetta. Sanakirjasta löysin vain ilmaisut muotisana ja kapulakielinen sana. Englanninkielisessä Wikipediassa oli mielestäni kattavampi kuvaus.
Sitten kuin piste ii:n päällä oli seuraava lause: "Työtä tekevän pääoman arvojen mukaan ongelmiin vastataan innovaatioilla, luodaan ympäristöystävällistä liiketoimintaa." Siis tuolla pääomalla on omia arvojakin? Minä olen aina luullut että arvoja on ihmisillä, siis noita pääomia omistavilla ja niiden käytöstä päättävillä ihmisillä, mutta että sillä elottomalla pääomalla olisi jopa omia arvoja niin se tuntuu aika erikoiselta. Tunteekohan se pääoma moraalista omantunnontuskaa jos se työskentelee vastoin arvojaan. Ja lisäksi pääoman omistajillakin voi olla erilaisia arvoja. Tuntuu ettei sellaiset asiat ole professorille tullut mieleenkään käsitesekamelskassa..
Kirjoituksen otsikko oli toki ihan asiallinen: "Arvokeskustelun paikka". Mutta sen lisätäsmennys haiskahti jo hiukan: "Miten työtä tekevän pääoman pitäisi jakaa ansionsa niiden kanssa, jotka eivät osallistu tuotantoon?" Voi voi - se pääoma joutuu omat ansionsa jakamaan (minä luulin että ne ansiot ovat niiden omistajien!) jakamaan tuotantoon osallistumattomien kanssa. Kauheaa. Mutta sellaistahan se on nykyaikaisissa länsimaissa ollut pitkään. Taisi jo Henry Ford aikoinaan ymmärtää että pitää maksaa työläisille asiallista palkkaa että heillä olisi varaa ostaa niitä hänen tehtaansa tuottamia autoja.
Ehkä professori Lillrank jotenkin haluaisi palata almujenjakoyhteiskuntaan, jossa työtätekevä pääoma sitten päättäisi mikä on sen (siis sen pääoman!) mielestä riittävä jako yhteiskunnan "loisille". Loogisesti voisi tietenkin saivarrella että jos se pääoma osallistuu itsenäisesti tuotantoon niin pääoman omistajatkin ovat tavallaan samanlaisia tuotantoon osallistumattomia.
Minulla oli kerran eräs oikein fiksu professori esimiehenäni ja muistan miten me hänen kanssaan kävimme hedelmällisiä keskusteluja professorien ylenmääräisestä arvostuksesta Suomessa. Häntä huvitti kun totesin, että professorihan on Suomessa kaiken viisauden haltija myös muilla kuin omalla alallaan eli eräänlainen kaikkien alojen asiantuntija (engl. Jack of All Trades). En halua vähätellä. Minulla on lähipiirissänikin muutama professori. Erittäin sivistyneitä, huippulahjakkaita ja älykkäitä moniosaajia. Tieteellisellä lähestymistavalla he usein osaavat käsitellä myös oman tieteenalansa ulkopuolisia asioitakin monia rivikansalaisia paremmin vaikkei heillä itse substanssista sen suurempaa tietoa olisikaan kuin kenellä tahansa fiksulla ja älykkäällä hyvän yleissivistyksen omaavalla ihmisellä.
Muistaakseni olen ihmetellyt professori Lillrankin mielipiteitä muuallakin. Taisi olla Matti Lintulahden blogissa eräässä kommentissa. Taisi olla joku kirjoitus jossa hän puolusteli HUS:sin jotenkin tahmonutta skandaalinkäryistä uudelleen organisointia. Tosin siinähän oli ehkä enemmän omalla alueellaan tuotantotaloudessa mutta ei ehkä sittenkään ihan puolueettomana tai riippumattomana asiantuntijana kun taisi istua HUS:sin hallituksessa organisaatiomuutosten aikana jos oikein muistan. Muistaakseni hiukan aikaisemmin samoista asioista oli kirjoittanut Länsiväylä lehdessä Jorvin sairaalan eläkkeelle jäänyt hallintojohtaja Heikki Böök. Voi vain arvailla kummalla oli enemmän kokemusta tai näkemystä asioista. Eläkkeelle jääneenä Böökillä ei ainakaan olisi pitänyt enää olla ns omaa lehmää ojassa. Harmi että en säilyttänyt Böökin loistavaa ja terävää kirjoitusta.
Korruptio
Kun näitä vaalirahasotkuja on nyt vatvottu kuukausikaupalla on ilmeisesti kansalaisillekin alkanut avautua miten taitavasti suomalainen korruptio toimii.
Olennaista on että kaikki näyttää lailliselta ja se on myös sitä muodollisesti. Eli meidän korruptio eroaa kehitysmaiden paljon raaemmasta "rahat kouraan" tyylisestä suoremmasta lahjonnasta.
Meillä puhutaan uuskielisissä pyhäpuheisssa sivistyneesti yhteiskuntasuhteista ja sidosryhmistä. Arkikielessä ollaan karkeampia ja puhutaan hyvä-veli-verkostoista. Itse olen puhunut lionseista ja rotareista.
Erikoista on minun mielestäni ollut median ylenmääräinen mielenkiinto tähän vaalirahoitussekoiluun. Minua on hämmästyttänyt johtavien tiedotusvälineiden into asioiden kaiveluun. Älkää ymmärtäkö väärin. Minusta on hienoa että johtavat tiedotusvälineet suorittavat tehtävänsä neljäntenä valtiomahtina vallan vahtikoirina. Minua vain kiinnostaa miksi tämä vaalirahoitussotku pääsi pinnalle eikä sitä yhteisellä vaikenemisella haudattu kuten medialla on tapana. Eikö vaalirahoitussekoilua enää kyetty peittelemään median myötävaikutuksellakaan vai eikö sitä edes haluttu? Vai oliko rysän päältä kiinni saatu puolue oikea valtamedialle? Eli jos kyse olisi tällä kertaa ollut kokoomuksesta tai demareista niin valtamediat olisivat vieläkin vaienneet. Vai oliko nämä kepun kuviot jo niin karkeita ja röyhkeitä että soveliaisuuden rajat ylittyi?
Ihmetystä silti herättää että saihan sieltä Nova-groupilta rahaa kokoomukselaisetkin? Mikä on tämä kokoomuksen teflon pinnan salaisuus? Katainenko? Vai Niinistö? Myönnän molempien karismaattisuuden. Mutta silti. Kyllä Matti Vanhasessakin oli omanlaista karismaattisuutta ainakin pääministerikautensa alkuvaiheissa. Vaikka vaikutti hiukan liian jäykältä. Eikä ainakaan minua hänen ruusus-juttunsakaan alussa häirinnyt. Olihan vain osoitus että on vielä elämää politiikan ulkopuolella. Meni vain sitten överiksi ja alkoi ällöttää.
Demarit on saaneet jäädä aika rauhaan. Ehkä media on ollut armollinen. Ehkä uskovat sitä mitä minä olen alkanut uumoilla että Urpilainen hoitaa puolueen omin voimin tappiokierteeseen.
Tuli taas mieleeni näistä mielenkiintoisista kuvioista puolisentoista vuotta sitten kirjoittamani juttu.
Olennaista on että kaikki näyttää lailliselta ja se on myös sitä muodollisesti. Eli meidän korruptio eroaa kehitysmaiden paljon raaemmasta "rahat kouraan" tyylisestä suoremmasta lahjonnasta.
Meillä puhutaan uuskielisissä pyhäpuheisssa sivistyneesti yhteiskuntasuhteista ja sidosryhmistä. Arkikielessä ollaan karkeampia ja puhutaan hyvä-veli-verkostoista. Itse olen puhunut lionseista ja rotareista.
Erikoista on minun mielestäni ollut median ylenmääräinen mielenkiinto tähän vaalirahoitussekoiluun. Minua on hämmästyttänyt johtavien tiedotusvälineiden into asioiden kaiveluun. Älkää ymmärtäkö väärin. Minusta on hienoa että johtavat tiedotusvälineet suorittavat tehtävänsä neljäntenä valtiomahtina vallan vahtikoirina. Minua vain kiinnostaa miksi tämä vaalirahoitussotku pääsi pinnalle eikä sitä yhteisellä vaikenemisella haudattu kuten medialla on tapana. Eikö vaalirahoitussekoilua enää kyetty peittelemään median myötävaikutuksellakaan vai eikö sitä edes haluttu? Vai oliko rysän päältä kiinni saatu puolue oikea valtamedialle? Eli jos kyse olisi tällä kertaa ollut kokoomuksesta tai demareista niin valtamediat olisivat vieläkin vaienneet. Vai oliko nämä kepun kuviot jo niin karkeita ja röyhkeitä että soveliaisuuden rajat ylittyi?
Ihmetystä silti herättää että saihan sieltä Nova-groupilta rahaa kokoomukselaisetkin? Mikä on tämä kokoomuksen teflon pinnan salaisuus? Katainenko? Vai Niinistö? Myönnän molempien karismaattisuuden. Mutta silti. Kyllä Matti Vanhasessakin oli omanlaista karismaattisuutta ainakin pääministerikautensa alkuvaiheissa. Vaikka vaikutti hiukan liian jäykältä. Eikä ainakaan minua hänen ruusus-juttunsakaan alussa häirinnyt. Olihan vain osoitus että on vielä elämää politiikan ulkopuolella. Meni vain sitten överiksi ja alkoi ällöttää.
Demarit on saaneet jäädä aika rauhaan. Ehkä media on ollut armollinen. Ehkä uskovat sitä mitä minä olen alkanut uumoilla että Urpilainen hoitaa puolueen omin voimin tappiokierteeseen.
Tuli taas mieleeni näistä mielenkiintoisista kuvioista puolisentoista vuotta sitten kirjoittamani juttu.
14.7.2009
Maybelline mascaramainos
Kaikesta sitä kirjoitankin. Kuten nyt Maybelline mascaramainoksesta.
Olen joskus ihmetellyt miten on mahdollista että mascara-mainoksissa luvataan ihan mahdottomia. Miten ripset kasvavat 50% jne ihan järjetöntä ja taatusti paikkansa pitämätöntä. Mutta ilmeisesti naiset ovat niin noihin liioitteluihin tottuneet että se ei heitä häiritse.
Mutta tuoretta Maybelline mainosta pitää kehua sen totuudellisuudesta. Se ei monien muiden mascaramainosten tavoin väitä ripsien pidentyvän 70%. Mainos sanoo ripsien vain näyttävän 70% pidemmiltä.
Hassultahan tuollainenkin eksakti luku näyttää. Mutta osaan hyvin kuvitella että jos otetaan 10 hengen naisjoukko, heidän on vastattava miltä näyttää ja valmiina on vain vaihtoehdot 0%, 70% tai 500%, Eiköhän tuollaisessa joukossa mielellään valita tuo 70% varsinkin jos tiedetään että kysyjä on mascaravalmistaja ja kyselyn jälkeen saavat vielä vaivojen palkaksi ilmaiset mascarat.
Jätän lukijoille ajatuspähkinäksi miksi oletan noiden naisten todennäköisimmin valitsevan tuon 70% vaihtoehdon.
Eihän tämä mascara-asia iso ole kun vertaa maassa vellovaan Kepun vaalirahoitussotkuihin muutta niistä kirjoittaa jo niin moni niin osuvasti että tyydyn niihin kirjoituksiin. En usko että minulla niihin mitään uutta näkökohtaa olisi.
Voin vain tähän todeta että usemman vuoden käväisyni politikoinnissa loppui siihen kun havaitsin miten läpeensä kavalaa ja kieroa peli oli jopa vihreissäkin joihin siis kuuluin ja joita pidin ainakin siihen aikaan puhtaimpina. Pahimmilta vaikuttivat siellä muissa puolueissa oppinsa saaneet vihreiksi ryhtyneet loikkarit. Mutta ei siellä silti ollut läheskään tuollaista kepulimaista meininkiä ;)
Mutta muutamaa vihreää poliitikkoa opin arvostamaan. Mainitsen ihan nimeltäkin tässä eli Heidi Hautala, Osmo Soininvaara ja Erkki 'Susi' Pulliainen. Ja myös Eero Paloheimo joka tuntuu kokonaan siirtyneen syrjään päivänpolitiikasta. Taitavia ja osaavia ja kohtuullisen ryhdikkäitäkin kaikki omalla tavallaan. Vikansa heissäkin mutta ehdottomasti huipputason poliittisia toimijoita.
Olen joskus ihmetellyt miten on mahdollista että mascara-mainoksissa luvataan ihan mahdottomia. Miten ripset kasvavat 50% jne ihan järjetöntä ja taatusti paikkansa pitämätöntä. Mutta ilmeisesti naiset ovat niin noihin liioitteluihin tottuneet että se ei heitä häiritse.
Mutta tuoretta Maybelline mainosta pitää kehua sen totuudellisuudesta. Se ei monien muiden mascaramainosten tavoin väitä ripsien pidentyvän 70%. Mainos sanoo ripsien vain näyttävän 70% pidemmiltä.
Hassultahan tuollainenkin eksakti luku näyttää. Mutta osaan hyvin kuvitella että jos otetaan 10 hengen naisjoukko, heidän on vastattava miltä näyttää ja valmiina on vain vaihtoehdot 0%, 70% tai 500%, Eiköhän tuollaisessa joukossa mielellään valita tuo 70% varsinkin jos tiedetään että kysyjä on mascaravalmistaja ja kyselyn jälkeen saavat vielä vaivojen palkaksi ilmaiset mascarat.
Jätän lukijoille ajatuspähkinäksi miksi oletan noiden naisten todennäköisimmin valitsevan tuon 70% vaihtoehdon.
Eihän tämä mascara-asia iso ole kun vertaa maassa vellovaan Kepun vaalirahoitussotkuihin muutta niistä kirjoittaa jo niin moni niin osuvasti että tyydyn niihin kirjoituksiin. En usko että minulla niihin mitään uutta näkökohtaa olisi.
Voin vain tähän todeta että usemman vuoden käväisyni politikoinnissa loppui siihen kun havaitsin miten läpeensä kavalaa ja kieroa peli oli jopa vihreissäkin joihin siis kuuluin ja joita pidin ainakin siihen aikaan puhtaimpina. Pahimmilta vaikuttivat siellä muissa puolueissa oppinsa saaneet vihreiksi ryhtyneet loikkarit. Mutta ei siellä silti ollut läheskään tuollaista kepulimaista meininkiä ;)
Mutta muutamaa vihreää poliitikkoa opin arvostamaan. Mainitsen ihan nimeltäkin tässä eli Heidi Hautala, Osmo Soininvaara ja Erkki 'Susi' Pulliainen. Ja myös Eero Paloheimo joka tuntuu kokonaan siirtyneen syrjään päivänpolitiikasta. Taitavia ja osaavia ja kohtuullisen ryhdikkäitäkin kaikki omalla tavallaan. Vikansa heissäkin mutta ehdottomasti huipputason poliittisia toimijoita.
8.7.2009
Halvat kännykät
Peruskännyköiden hinnat ovat menneet käsittämättömän alas. Olen testannut halvinta löytämääni peruskännykkää - alle 25 euroa ja 12 kk takuu. Malli on Verkkokaupan omaa maahantuontia Kiinasta. Mukana ihan asiallinen suomenkielinen käyttöohjekin. Kännykästä löyty vielä pieni esittelyvideokin Youtube'issa. Mukana vielä heti toimintavalmis Tele-Finlandin (Soneran alter ego halpisputiikki) prepaid liittymä jossa 60 min puheaikaa. Ja akku, laturi ja korvakuulokkeet (sekä puhelintä että sisäänrakennettua radiota varten) tulevat paketissa mukana ja ovat Nokia yhteensopivia malleja korvakuulokkeita lukuunottamatta. Muuta Nokia yhteensopivuutta en sitten havainnutkaan. Puhelin oli silti helppokäyttöinen ja jos hankkisin jollekin hyvin nuorelle lapselle niin saattaisin ostaa juuri tuollaisen halvan ja todella vain peruspuhelimen. Pidemmässä käytössä en osaa sanoa laadusta mitään mutta kun olen seurannut Nokian puhelimien laatua useita vuosia niin tuskin laatu sen parempi tai huonompi on. Tuon hintaisia puhelimiahan tuskin korjataankaan vaan tilalle ostetaan samanlainen halpis. Järkyttävää kertakäyttökulttuuria valitettavasti.
Mutta muitakin halpoja puhelimia on jos haluaa ns merkkitavaraa ja uskoo noihin markkinointimiesten keksimiin brändeihin.
Samaisesta verkkokaupasta löysin 5 euroa kalliimman Motorolalta toiseksi halvimman puhelimen. Samsungillakin oli 5 euroa kalliimpi malli. Nokian halvin malli maksoi jo 20 euroa enemmän, mutat ei sitäkään voi kalliiksi sanoa. Näitä muita malleja en ole kokeillut mutta uskoisin että tunnettuina brändeinä ne ovat varmasti toimivia.
Ai niin. Pitää tässä muistuttaa että en ole mitenkään sidoksissa Verkkokauppaan eli en ole osakas tms enkä minkään maksuja tarjoavan kehumis/suostuttelujärjestelmänkään pikku palkkioita saava mallinukke.
Mutta olen löytänyt erään toisenkin aika erikoisen mm halpoja puhelimia myyvän hankintalähteen. Eli Hong Kongista käsin toimivan postimyyntiliikkeen e-ville. Yritystä pyörittää joku suomalainen IT alan yrittäjä ja Hong Kongista käsin ja pitää myöntää että liikeidea ei ole huono ainakaan minusta.
Voitte aluksi ihmetellä miksi lähes kaikki halpistuotteet maksavat 45 euroa posti- ja toimituskuluineen. Siinä käytetään meidän suomalaisen arvonlisäverojärjestelmän porsaanreikää hyväksi. Jos maahantuodun tuotteen arvonlisävero olisi alle 10 euroa sitä ei tarvitse peria ollenkaan. Eli samanhintaisen tuoteen pitäisi maksaa suomalaisessa kaupassa 55 euroa arvonlisäveroineen. Ahvennanmaa tarjoaa saman porsaanreiän jopa Suomen tasavallan kamaralla. Jos ahvennamaalainen yritys myy Ahvenanmaalta tuollaisia tavaroita postimyynnissä mantereen puolelle ja arvonlisävero jäisi alle 10 euroa niin arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa.
Uutisten mukaan tuo em Verkkokauppa niminen yrityskin on perustamassa tytäryhtiön Ahvenanmaalle voidakseen hyödyttää asiakkaitaan tuolla korkeintaan 10 euron verohelpotuksella. Yrityksille tuolla ei ole merkitystä kun ne saavat vähentää ostoksiensa arvonlisäveron omasta maksamastaan arvonlisäverosta ja lähes kaikki liikeyrityksethän ovat arvonlisäverovelvollisia nykyään.
Mutta muitakin halpoja puhelimia on jos haluaa ns merkkitavaraa ja uskoo noihin markkinointimiesten keksimiin brändeihin.
Samaisesta verkkokaupasta löysin 5 euroa kalliimman Motorolalta toiseksi halvimman puhelimen. Samsungillakin oli 5 euroa kalliimpi malli. Nokian halvin malli maksoi jo 20 euroa enemmän, mutat ei sitäkään voi kalliiksi sanoa. Näitä muita malleja en ole kokeillut mutta uskoisin että tunnettuina brändeinä ne ovat varmasti toimivia.
Ai niin. Pitää tässä muistuttaa että en ole mitenkään sidoksissa Verkkokauppaan eli en ole osakas tms enkä minkään maksuja tarjoavan kehumis/suostuttelujärjestelmänkään pikku palkkioita saava mallinukke.
Mutta olen löytänyt erään toisenkin aika erikoisen mm halpoja puhelimia myyvän hankintalähteen. Eli Hong Kongista käsin toimivan postimyyntiliikkeen e-ville. Yritystä pyörittää joku suomalainen IT alan yrittäjä ja Hong Kongista käsin ja pitää myöntää että liikeidea ei ole huono ainakaan minusta.
Voitte aluksi ihmetellä miksi lähes kaikki halpistuotteet maksavat 45 euroa posti- ja toimituskuluineen. Siinä käytetään meidän suomalaisen arvonlisäverojärjestelmän porsaanreikää hyväksi. Jos maahantuodun tuotteen arvonlisävero olisi alle 10 euroa sitä ei tarvitse peria ollenkaan. Eli samanhintaisen tuoteen pitäisi maksaa suomalaisessa kaupassa 55 euroa arvonlisäveroineen. Ahvennanmaa tarjoaa saman porsaanreiän jopa Suomen tasavallan kamaralla. Jos ahvennamaalainen yritys myy Ahvenanmaalta tuollaisia tavaroita postimyynnissä mantereen puolelle ja arvonlisävero jäisi alle 10 euroa niin arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa.
Uutisten mukaan tuo em Verkkokauppa niminen yrityskin on perustamassa tytäryhtiön Ahvenanmaalle voidakseen hyödyttää asiakkaitaan tuolla korkeintaan 10 euron verohelpotuksella. Yrityksille tuolla ei ole merkitystä kun ne saavat vähentää ostoksiensa arvonlisäveron omasta maksamastaan arvonlisäverosta ja lähes kaikki liikeyrityksethän ovat arvonlisäverovelvollisia nykyään.
4.7.2009
Palkkatasosta
Aika huvittava juttu Taloussanomissa. Keskon johtaja ansaitsee kuukaudessa melkein saman kuin Yhdysvaltain presidentti vuodessa.
Kirjoitin jokin aika sitten suomalaisesta mediaanpalkasta. Ja se on surullisen pieni eurooppalaisella mittapuulla.
Kun suomalaisten johtajien joskus pöyristyttävän korkeita palkkoja perustellaan, väitetään että on pakko maksaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä palkkoja jotta ei tapahtuisi aivovuotoa ulkomaille. Ja sama argumentointi on levinnyt jopa julkiselle sektorille.
Noihin kuulemiini väitteisiin olen useita kertoja ihmetellyt että mitenköhän joku amerikkalainen suuryritys haluaisi palkata vaikkapa jonkun suomalaiseksi kunnanjohtajaksi hakeutuvan henkilön? Kyllä ne amerikkalaiset yritykset etsivät omien Ivy League huippuyliopistojen kasvatteja eikä suomalaisia "huippujohtajia".
Ja noilla palkkataso- ja elintasoeroilla perustellaan että suomalaiset huippujohtajat muuttaisivat muuten pois kotimaastaan. Ihan kuin noita huippujohtajia riittäisi joka yritykseen kunhan vain riittävästi maksetaan.
Kyllä nämä huimat kotimaiset palkkatasot ovat syntyneet käsittääkseni enimmäkseen ihan kotikutoisesti. Heti jos vain kotimainen palkkataso jää alle tai verotaso nousee yli kansainvälisten 'kilpailijamaiden' (mitähän maita ne mahtavat muuten olla?) niin siinä on peruste korotuksille kotimaassakin. Siivoojien palkkatasoa tai ostovoimaa tuskin kukaan vertailee. Ja tuskin saksan tai ranskankielisiin Euroopan maihin lähes pelkästään englantia osaavia suomalaisia 'huippujohtajia' halutaan. Eli vaihtoehtoja olisivat pääasiassa englantia puhuvat maat tai todella kansainväliset yritykset.
Suomalaisten yritysten kansainvälistyminenkin on saanut ihan huvittavia muotoja. Eräs englantilainen kieltenopettaja havaitsi että kansainvälistyneessä suomalaisyrityksessäm jossa hän oli opettamassa, oltiin niin puhdashenkisiä että vaikka isossa kokouksessa oli vain äidinkieleltään suomenkielisiä puhuttiin koko ajan englantia.
Jotain Nokia saagaa pitäisi ehkä tarkastella erillisenä ihan omassa sarjassaan. Minusta jonkun lähes monopolistisilla kotimarkkinoilla toimivan Keskon tai Fortumin johtamista ei voi verrata Nokian alle 20 vuodessa saavuttamaan asemaan maailman markkinoilla. Ja markkina-aseman säilyttäminenkin maailmanmahtavia globaaleja kilpailijoita vastaan on melkoinen haaste Nokian johdolle. Saas nähdä miten onnistuu mutta Ollilan takapiruna olo varmaan hiukan edesauttaa.
Lisäksi kun katsoo suomalaisten korkeakoulujen sijoituista erilaisilla kansainvälisillä ranking-listoilla niin ei nekään kovin ihmeelliisiä ole. Siinähän mm yksi syy uuden Aalto korkeakoulun perustamiseen.
Kirjoitin jokin aika sitten suomalaisesta mediaanpalkasta. Ja se on surullisen pieni eurooppalaisella mittapuulla.
Kun suomalaisten johtajien joskus pöyristyttävän korkeita palkkoja perustellaan, väitetään että on pakko maksaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä palkkoja jotta ei tapahtuisi aivovuotoa ulkomaille. Ja sama argumentointi on levinnyt jopa julkiselle sektorille.
Noihin kuulemiini väitteisiin olen useita kertoja ihmetellyt että mitenköhän joku amerikkalainen suuryritys haluaisi palkata vaikkapa jonkun suomalaiseksi kunnanjohtajaksi hakeutuvan henkilön? Kyllä ne amerikkalaiset yritykset etsivät omien Ivy League huippuyliopistojen kasvatteja eikä suomalaisia "huippujohtajia".
Ja noilla palkkataso- ja elintasoeroilla perustellaan että suomalaiset huippujohtajat muuttaisivat muuten pois kotimaastaan. Ihan kuin noita huippujohtajia riittäisi joka yritykseen kunhan vain riittävästi maksetaan.
Kyllä nämä huimat kotimaiset palkkatasot ovat syntyneet käsittääkseni enimmäkseen ihan kotikutoisesti. Heti jos vain kotimainen palkkataso jää alle tai verotaso nousee yli kansainvälisten 'kilpailijamaiden' (mitähän maita ne mahtavat muuten olla?) niin siinä on peruste korotuksille kotimaassakin. Siivoojien palkkatasoa tai ostovoimaa tuskin kukaan vertailee. Ja tuskin saksan tai ranskankielisiin Euroopan maihin lähes pelkästään englantia osaavia suomalaisia 'huippujohtajia' halutaan. Eli vaihtoehtoja olisivat pääasiassa englantia puhuvat maat tai todella kansainväliset yritykset.
Suomalaisten yritysten kansainvälistyminenkin on saanut ihan huvittavia muotoja. Eräs englantilainen kieltenopettaja havaitsi että kansainvälistyneessä suomalaisyrityksessäm jossa hän oli opettamassa, oltiin niin puhdashenkisiä että vaikka isossa kokouksessa oli vain äidinkieleltään suomenkielisiä puhuttiin koko ajan englantia.
Jotain Nokia saagaa pitäisi ehkä tarkastella erillisenä ihan omassa sarjassaan. Minusta jonkun lähes monopolistisilla kotimarkkinoilla toimivan Keskon tai Fortumin johtamista ei voi verrata Nokian alle 20 vuodessa saavuttamaan asemaan maailman markkinoilla. Ja markkina-aseman säilyttäminenkin maailmanmahtavia globaaleja kilpailijoita vastaan on melkoinen haaste Nokian johdolle. Saas nähdä miten onnistuu mutta Ollilan takapiruna olo varmaan hiukan edesauttaa.
Lisäksi kun katsoo suomalaisten korkeakoulujen sijoituista erilaisilla kansainvälisillä ranking-listoilla niin ei nekään kovin ihmeelliisiä ole. Siinähän mm yksi syy uuden Aalto korkeakoulun perustamiseen.
2.7.2009
Kuka neropatti hankkeen takana?
Koko digitaalinen televisioverkko on ulkomaisessa omistuksessa olevan Digita Oy:n omistuksessa. Nyt on paljastunut että Digita Oy on ollut ulkomaisille osakkeen omistajilleen kultakaivos.
Kuka tämän idiotian takana on? Kyse on suomalaisesta perusinfrastruktuurista, jolla on vielä ainoana toimijana monopoliasema. Eli kaikkien televisio-ohjelmia lähettävien kanavien on ostettava Digita Oy:ltä palvelunsa. Jokainen ymmärtää hyvin vähäiselläkin liike-elämän kokemuksella minkälaiseksi muodostuu hinnan ja palvelutason yhdistelmä jos myyjiä on ainoastaan yksi eli käytännössä mitään kilpailua ei ole. Ketkäs poliitikot oli tämän digitalisoinnin isiä tai äitejä tai vähintäänkin kummeja?
Eikös tämä ole tyypillistä paavolipposjohtoista demariutta?
Ei jumankauta voi tyhmyys olla ilmeisempää.
Nyt sitten tämän päivän toimijat joutuvat itkemään, että meitä ryöstetään ylihinnoilla.
Huhuh.
Kuka tämän idiotian takana on? Kyse on suomalaisesta perusinfrastruktuurista, jolla on vielä ainoana toimijana monopoliasema. Eli kaikkien televisio-ohjelmia lähettävien kanavien on ostettava Digita Oy:ltä palvelunsa. Jokainen ymmärtää hyvin vähäiselläkin liike-elämän kokemuksella minkälaiseksi muodostuu hinnan ja palvelutason yhdistelmä jos myyjiä on ainoastaan yksi eli käytännössä mitään kilpailua ei ole. Ketkäs poliitikot oli tämän digitalisoinnin isiä tai äitejä tai vähintäänkin kummeja?
Eikös tämä ole tyypillistä paavolipposjohtoista demariutta?
Ei jumankauta voi tyhmyys olla ilmeisempää.
Nyt sitten tämän päivän toimijat joutuvat itkemään, että meitä ryöstetään ylihinnoilla.
Huhuh.
28.6.2009
Gay Pride
Tuli mieleen tuoreesta Gay Pride happeningista että kirjoitanpa jotain aiheesta minäkin.
Minulla on edelleen luuranko vaatekaapissani ;) olen sanonut leikillisesti. No se on huumoria.
Minusta on hienoa että homot ja lesbot voivat elää kohtuullisen vapaasti pelkäämättä keskuudessamme. Parisuhteen rekisteröinninkin hyväksyin koska ymmärsin että esimerkiksi sairaustapauksissa olisi aika idioottimaista ettei samaa sukupuolta oleva pitkäaikainen kumppani kelpaisi oikeudellisesti lähiomaiseksi. Kirkot voivat minun puolestani suhtautua ilmiöön miten haluavat kunhan jättävät gay-kansan uhkaamisen ja kiusaamisen vaikkapa helvetin tulilla. Antaako kirkko siunauksensa rekisteröidyille samaa sukupuolta olevien parisuhteille vai ei on minusta opillisena asiana kirkon sisäinen.
Eli suhtaudun homoihin ja lesboihin hyvin ymmärtäväisesti ja vapaamielisesti. Mielestäni kyse on yksityisasiasta. Tuttavapiiriini on vuosien varrella kuulunut lukuisia homoja ja muutama lesbokin. Nuorena olin hyvin rakastunutkin erääseen nuoreen neitoon, joka järkytyksekseni paljastuikin lesboksi. Hänen vain oli vaikea saada sitä minulle tunnustettua.
Homojen kanssa minulla ei ole suuremmin ollut ongelmia. Joku on yrittänyt joskus pienessä hiprakassa lähennellä mutta kun olen ystävällisesti muistuttanut että ainakin vielä toistaiseksi pysyn naisissa. Jos he ovat heti ymmärtäneet ja myös jatkossa pitää näppinsä erossa minusta he ovat hyvin voineet pysyä ystäväpiirissäni. Joillekin olen nauraen sanonutkin heti kertovani jos muutan 'puolta'. En ole potenut mitään homofobiaa mutta puolta en ole ainakaan vielä muuttanut ;)
Useiden naisten olen huomannut viihtyvän juhliessa homomiesten seurassa. Ehkä se hyvä puoli on etteivät ole kokko ajan käpelöimässä monien heteromiesten tavoin kun välissä ei ole mitään eroottista latausta. Minulla on ikävä kyllä ollut tuttavapiirissäni muutama niinkin sitkeä hetero-sissi että kun vain hetkeksi olen kääntänyt selkäni niin heti ovat olleet käpelöimässä vaimoani. Erään vuosikymmenien pitkäaikaisen ystävyyssuhteen lopetinkin kun kaveri ei huomautuksesta huolimatta edes ymmärtänyt pyytää anteeksi ja toisti temppujaan aina tilaisuuden tullen. No menetti ainakin minun ystävyyteni.
Mutta samaa sukupuolta olevien keinohedelmöitykseen (ainakin yhteiskunnan varoilla) ja adoptioon suhtaudun aika kielteisesti. Ns sisäisen adoptio hyväksyn tarkoituksenmukaisuussyistä. Olisihan järjetöntä jos toisen kumppanin kuollessa hänen lapsensa sijoitettaisiin lasten- tai sijaiskotiin kun heillä kuitenkin jo on koti.
Keinohedelmöitys vai onko nykyään korrektimpaa puhua hedelmöityshoidoista on vanhasta keinohedelmöitys nimestä huolimatta kuitenkin aika luonnonmukaista. Ovathan sekä munasolu että hedelmöittävä siittiösolu edelleen luonnon omia. Siirretäänkö sperma munasolun lähelle perinteisessä aktissa vai jollain muulla tavalla on jo sivuseikka. Mutta jos lääkärien etiikka sallii ja lesboparin oma rahakukkaro niin ei kai sitä kieltäkään pidä, kunhan ei käytetä julkisia varoja. Minusta lapsen saaminen ei ole mikään fundamentaalinen perusoikeus. Heteropareilla ymmärrän juuri ja juuri että osapuolet voivat kokea itsensä jotenkin vajavaisiksi jos eivät kykene yhdessä tekemään lapsia luonnonmukaisilla keinoilla.
Jos heteropareille sallitaan tuo ns ulkoinen adoptio niin eikös se pitäisi sallia gay-pareillekin tasa-arvon nimissä sanoo jotkut? Mitään tieteellisen oikeudenmukaista ratkaisua kysymykseen ei ole. Ei me kaikki oikeudenmukaisuuden nimissä päästä samoja kouluja käymään tai luoda samanlaista työuraa ja palkkakehitystä. Erilaiset asiat nyt eivät vaan jakaudu tasaisesti. Ja kuten sanottua jälkeläisten saaminen ei minusta ole ihan sellainen fundamentaalinen perusoikeus joka pitäisi taata jokaiselle seksuaalisesta suuntautumisestakin huolimatta. Mutta kuten sanoin edellä kyse on mielipiteestä ei mistään tieteellisestä totuudesta.
Adoption entistä laajemman sallimisen puolesta puhuisi kyllä sekin näkökohta että jokainen perheeseen adoptoitu lapsi olisi kuitenkin saanut oman kodin laitospaikan sijaan vaikka olisin adoptoitu sateenkaariperheeseen. Minä uskon että sateenkaariperheet ovat varmasti ihan kelpoja kasvuympäristöjä adoptiolapsillekin. Mutta mikään adoptio-ongelman ratkaisu se ei olisi koska kyllä adoptiota hakevat sateenkaariperheet kuitenkin ovat aikamoinen vähemmistö verrattuna adoptiota hakeviin lapsettomiin heteroperheisiin.
Mutta siitä olen iloinen että gay kansa on tullut kaapeista ja komeroista ulos. Ja ettei heidän suuremmin enää tarvitse peitellä seksuaalista suuntautumistaankaan ainakaan lähipiirissään.
Minulla on edelleen luuranko vaatekaapissani ;) olen sanonut leikillisesti. No se on huumoria.
Minusta on hienoa että homot ja lesbot voivat elää kohtuullisen vapaasti pelkäämättä keskuudessamme. Parisuhteen rekisteröinninkin hyväksyin koska ymmärsin että esimerkiksi sairaustapauksissa olisi aika idioottimaista ettei samaa sukupuolta oleva pitkäaikainen kumppani kelpaisi oikeudellisesti lähiomaiseksi. Kirkot voivat minun puolestani suhtautua ilmiöön miten haluavat kunhan jättävät gay-kansan uhkaamisen ja kiusaamisen vaikkapa helvetin tulilla. Antaako kirkko siunauksensa rekisteröidyille samaa sukupuolta olevien parisuhteille vai ei on minusta opillisena asiana kirkon sisäinen.
Eli suhtaudun homoihin ja lesboihin hyvin ymmärtäväisesti ja vapaamielisesti. Mielestäni kyse on yksityisasiasta. Tuttavapiiriini on vuosien varrella kuulunut lukuisia homoja ja muutama lesbokin. Nuorena olin hyvin rakastunutkin erääseen nuoreen neitoon, joka järkytyksekseni paljastuikin lesboksi. Hänen vain oli vaikea saada sitä minulle tunnustettua.
Homojen kanssa minulla ei ole suuremmin ollut ongelmia. Joku on yrittänyt joskus pienessä hiprakassa lähennellä mutta kun olen ystävällisesti muistuttanut että ainakin vielä toistaiseksi pysyn naisissa. Jos he ovat heti ymmärtäneet ja myös jatkossa pitää näppinsä erossa minusta he ovat hyvin voineet pysyä ystäväpiirissäni. Joillekin olen nauraen sanonutkin heti kertovani jos muutan 'puolta'. En ole potenut mitään homofobiaa mutta puolta en ole ainakaan vielä muuttanut ;)
Useiden naisten olen huomannut viihtyvän juhliessa homomiesten seurassa. Ehkä se hyvä puoli on etteivät ole kokko ajan käpelöimässä monien heteromiesten tavoin kun välissä ei ole mitään eroottista latausta. Minulla on ikävä kyllä ollut tuttavapiirissäni muutama niinkin sitkeä hetero-sissi että kun vain hetkeksi olen kääntänyt selkäni niin heti ovat olleet käpelöimässä vaimoani. Erään vuosikymmenien pitkäaikaisen ystävyyssuhteen lopetinkin kun kaveri ei huomautuksesta huolimatta edes ymmärtänyt pyytää anteeksi ja toisti temppujaan aina tilaisuuden tullen. No menetti ainakin minun ystävyyteni.
Mutta samaa sukupuolta olevien keinohedelmöitykseen (ainakin yhteiskunnan varoilla) ja adoptioon suhtaudun aika kielteisesti. Ns sisäisen adoptio hyväksyn tarkoituksenmukaisuussyistä. Olisihan järjetöntä jos toisen kumppanin kuollessa hänen lapsensa sijoitettaisiin lasten- tai sijaiskotiin kun heillä kuitenkin jo on koti.
Keinohedelmöitys vai onko nykyään korrektimpaa puhua hedelmöityshoidoista on vanhasta keinohedelmöitys nimestä huolimatta kuitenkin aika luonnonmukaista. Ovathan sekä munasolu että hedelmöittävä siittiösolu edelleen luonnon omia. Siirretäänkö sperma munasolun lähelle perinteisessä aktissa vai jollain muulla tavalla on jo sivuseikka. Mutta jos lääkärien etiikka sallii ja lesboparin oma rahakukkaro niin ei kai sitä kieltäkään pidä, kunhan ei käytetä julkisia varoja. Minusta lapsen saaminen ei ole mikään fundamentaalinen perusoikeus. Heteropareilla ymmärrän juuri ja juuri että osapuolet voivat kokea itsensä jotenkin vajavaisiksi jos eivät kykene yhdessä tekemään lapsia luonnonmukaisilla keinoilla.
Jos heteropareille sallitaan tuo ns ulkoinen adoptio niin eikös se pitäisi sallia gay-pareillekin tasa-arvon nimissä sanoo jotkut? Mitään tieteellisen oikeudenmukaista ratkaisua kysymykseen ei ole. Ei me kaikki oikeudenmukaisuuden nimissä päästä samoja kouluja käymään tai luoda samanlaista työuraa ja palkkakehitystä. Erilaiset asiat nyt eivät vaan jakaudu tasaisesti. Ja kuten sanottua jälkeläisten saaminen ei minusta ole ihan sellainen fundamentaalinen perusoikeus joka pitäisi taata jokaiselle seksuaalisesta suuntautumisestakin huolimatta. Mutta kuten sanoin edellä kyse on mielipiteestä ei mistään tieteellisestä totuudesta.
Adoption entistä laajemman sallimisen puolesta puhuisi kyllä sekin näkökohta että jokainen perheeseen adoptoitu lapsi olisi kuitenkin saanut oman kodin laitospaikan sijaan vaikka olisin adoptoitu sateenkaariperheeseen. Minä uskon että sateenkaariperheet ovat varmasti ihan kelpoja kasvuympäristöjä adoptiolapsillekin. Mutta mikään adoptio-ongelman ratkaisu se ei olisi koska kyllä adoptiota hakevat sateenkaariperheet kuitenkin ovat aikamoinen vähemmistö verrattuna adoptiota hakeviin lapsettomiin heteroperheisiin.
Mutta siitä olen iloinen että gay kansa on tullut kaapeista ja komeroista ulos. Ja ettei heidän suuremmin enää tarvitse peitellä seksuaalista suuntautumistaankaan ainakaan lähipiirissään.
27.6.2009
Keski- vai mediaanitulo?
Puhutaan että suomalaisen keskitulo vuodessa olisi jotain hiukan yli 30000 euroa miehillä ja jonkin verran alle 30000 euroa vuodessa naisilla. Vedän tässä luvut ihan ulkomuistista mutta suuruusluokka on kyllä oikea.
Vaikka eivät luvut mitään häkellyttävän korkeita ole, korkeintaan Euroopan keskiarvoa, on minua silti hiukan ihmetyttänyt noiden lukujen korkeus. Syy ei ole lukujen suuruus sinänsä. Mutta kun tiedän lukemattoman määrän ihmisiä joiden kuukausipalkka on pitkälti alle 2000 euroa kuukaudessa ja akateemisen tutkinnon suorittaneitakin joiden kuukausipalkat jäävät tuollaisen rajan alapuolelle. Ja kun kuulen eri alojen yleisiä työntekijöiden tuntipalkkoja niin alle 10 euroa/tunnissa (vastannee 1600 euron bruttokuukausipalkkaa) on ihan yleinen pääkaupunkiseudullakin. Ja pääkaupunkiseudulla ihmettelen miten joku sellaisella summalla tulee toimeen.
Keskiarvo on monessa tapauksessa hyvä mittapuu mutta monessa tapauksessa sen rinnalla kannattaa tarkastella keskilukua mediaani.
Tässä tapauksessa mediaani samasta aineistosta kertoo että puolet ihmisistä ansaitsee tuota mediaanituloa vähemmän vuodessa. Päähäni on joistain lehtikirjoituksista jäänyt mediaanitulo suuruudeltaan vajaa 18000 euroa vuodessa. Se vastaakin paremmin mielikuvaani mitä pienituloiset ihmiset ansaitsevat Suomessa erityisesti muualla kuin pääkaupunkiseudulla mutta myös täällä.
Muistan kun vähän yli vuosi sitten kirjoitin eläkehuijauksesta sain huomautuksia eräiltä opettajilta että käytin aivan liian suuria esimerkissäni.
Vaikka esimerkkilaskelman tulot eivät olleet minun tulojani niin siitä huomasin taas miten hyvätuloisen etuoikeutetuissa ympyröissä minulla on ollut onni elää. Miten tietämättömiä hyvätuloiset ihmiset ovat todellisuudesta. Moni tuttavapiirissäni kuvittelee että suurin osa muistakin ihmisistä elää tuollaisissa tuloluokissa.
Amerikkalaistunut tyttäreni mietti kerran heillä olisi miehensä kanssa varaa elää jossain Suomessa suomalaisella palkkatasolla. Itse en ole vertailuja tehnyt kun kotimaa on kuitenkin se kotimaa oli täällä palkkataso ihan mitä tahansa. Ja tyttärelleni olenkin todennut että hän nyt on vaan jo niin kotiutunut Yhdysvaltoihin. Mutta yksimielisiä olemme siitä jatkuvasti edelleen toistetusta hokemasta että jotenkin 'on lottovoitto syntyä Suomeen' että kyse on nuorimman tyttäreni lausuman mukaan kuitenkin vain kolme ja lisänumero suuruisesta voitosta.
Vastikään joku toimittaja mediassakin kirjoitti että ehkä verrattuna jossain sotivassa Somaliassa syntymiseen tuo lottovoittovertaus voisi päteä jollain tavalla.
Vaikka eivät luvut mitään häkellyttävän korkeita ole, korkeintaan Euroopan keskiarvoa, on minua silti hiukan ihmetyttänyt noiden lukujen korkeus. Syy ei ole lukujen suuruus sinänsä. Mutta kun tiedän lukemattoman määrän ihmisiä joiden kuukausipalkka on pitkälti alle 2000 euroa kuukaudessa ja akateemisen tutkinnon suorittaneitakin joiden kuukausipalkat jäävät tuollaisen rajan alapuolelle. Ja kun kuulen eri alojen yleisiä työntekijöiden tuntipalkkoja niin alle 10 euroa/tunnissa (vastannee 1600 euron bruttokuukausipalkkaa) on ihan yleinen pääkaupunkiseudullakin. Ja pääkaupunkiseudulla ihmettelen miten joku sellaisella summalla tulee toimeen.
Keskiarvo on monessa tapauksessa hyvä mittapuu mutta monessa tapauksessa sen rinnalla kannattaa tarkastella keskilukua mediaani.
Tässä tapauksessa mediaani samasta aineistosta kertoo että puolet ihmisistä ansaitsee tuota mediaanituloa vähemmän vuodessa. Päähäni on joistain lehtikirjoituksista jäänyt mediaanitulo suuruudeltaan vajaa 18000 euroa vuodessa. Se vastaakin paremmin mielikuvaani mitä pienituloiset ihmiset ansaitsevat Suomessa erityisesti muualla kuin pääkaupunkiseudulla mutta myös täällä.
Muistan kun vähän yli vuosi sitten kirjoitin eläkehuijauksesta sain huomautuksia eräiltä opettajilta että käytin aivan liian suuria esimerkissäni.
Vaikka esimerkkilaskelman tulot eivät olleet minun tulojani niin siitä huomasin taas miten hyvätuloisen etuoikeutetuissa ympyröissä minulla on ollut onni elää. Miten tietämättömiä hyvätuloiset ihmiset ovat todellisuudesta. Moni tuttavapiirissäni kuvittelee että suurin osa muistakin ihmisistä elää tuollaisissa tuloluokissa.
Amerikkalaistunut tyttäreni mietti kerran heillä olisi miehensä kanssa varaa elää jossain Suomessa suomalaisella palkkatasolla. Itse en ole vertailuja tehnyt kun kotimaa on kuitenkin se kotimaa oli täällä palkkataso ihan mitä tahansa. Ja tyttärelleni olenkin todennut että hän nyt on vaan jo niin kotiutunut Yhdysvaltoihin. Mutta yksimielisiä olemme siitä jatkuvasti edelleen toistetusta hokemasta että jotenkin 'on lottovoitto syntyä Suomeen' että kyse on nuorimman tyttäreni lausuman mukaan kuitenkin vain kolme ja lisänumero suuruisesta voitosta.
Vastikään joku toimittaja mediassakin kirjoitti että ehkä verrattuna jossain sotivassa Somaliassa syntymiseen tuo lottovoittovertaus voisi päteä jollain tavalla.
Helsingin metron automatisointikustannukset
Luin mielenkiinnolla uutisen että Helsinki kaupungin liikennelaitoksen kulunvalvontalaitteiston hankinnasta on syntynyt oikeuskiista.
Huomiotani tietenkin kiinnitti että hankkeen oli saanut hoitaakseen Siemens niminen yritys. Voi olla että ruotsalainen kilpailija oli vain havahtunut samaan Siemens nimeen kuin minä. Siemens on varmaan hyvä ja osaava yritys monella tekniikan alueella. Minulla on suuri kunnioitus saksalaista insinööritaitoa kohtaan edelleenkin vaikka keski- ja kaukoidän insinöörit ovatkin kirineet kovasti välimatkaa. Mutta Siemens on vuosikymmenet kunnostautunut maailmanlaajuisesti myös vähemmän kunnioitettavalla sektorilla eli korruptiossa. Suomessahan oli aikoinaan se kuuluisa metroskandaali kun metroa rakennettiin ja siinä avainasemassa muistikuvani mukaan Siemens. Ja samanlainen skandaali paljastui Saksassa Siemensillä muutama vuosi sitten ja sen mittasuhteet olivat kyllä järkyttävän suuret. Suomessa siitä muistikuvani mukaan kirjoitettiin mediassa aika vähän. Voisi noiden perusteella melkein ihmetellä onko Siemensillä jo vuosikymmenien lahjontaperinteet?
Mutta noihin Helsingin metron automatisointikustannuksiin. Uutisessa puhuttiin investoinnista jonka suuruusluokka oli 120 miljoonaa euroa. Ja sillä investoinnilla olisi lopputulema että metrojunista voitaisiin poistaa kuljettajat. Varmaan ihan hyvä hanke.
Kun meille tavallisille kansalaisille tuollaiset sadoissa miljoonissa euroissa olevat rahasummat ovat lähes imaginäärisiä niin yritän niitä usein suhteuttaa johonkin.
Tässä tapauksessa ryhdyin tutkimaan montako kuljettajaa metrossa on tällä hetkellä. Arkena olisin saanut vastauksen varmaan soittamalla HKL:n toimistoon mutta nyt yritin sitä selvittää netin avulla HKL:n sivustolta.
Bussi- ja raitiotielinjoja oli 120 kpl ja metrolinjoja 2 kpl. Kuljettajia HKL:llä oli n 360 kpl. Suoraan ei tuosta metrojunan kuljettajien määrää selviä.
Mutta tehdäänpä laskutoimitus toisin päin. Oletan yhden kuljettajan kustannuksiksi (palkka, sosiaalikulut yms) vuodessa 100'000 euroa, joka vastannee noin 5000 euron kuukausiansioita mukaan luettuna erilaiset ilta- ja pyhälisät. Uskoisin riittävältä, todellinen voi olla pienempikin.
Jakolasku tuottaakin aika uskomattoman tuloksen. Tuolla automattisoinnin hinnalla 120 miljoonaa euroa voitaisiin maksaa tuollaista kuukausiansiota 40 kuljettajalle 30 vuoden ajan. Tai 30 kuljettajalle 40 vuoden ajan. En tiedä noiden kuljettajien lukumäärää mutta 40 henkeä tuntuu jo melko suurelta lukumäärältä.
En puutu tässä siihen että olisiko meillä tulevaisuudessa pulaa työvoimasta ja metrokuljettajista mutta siitä päätelleen että maahanmuuttajia on paljon bussikuljettajina voisi päätellä että heitä olisi saatavilla myös metrojunan kuljettajiksi.
Mutta tuolla tavoin laskettuna tarvittavat rahasummat tuntuvat aika hurjilta.
Huomiotani tietenkin kiinnitti että hankkeen oli saanut hoitaakseen Siemens niminen yritys. Voi olla että ruotsalainen kilpailija oli vain havahtunut samaan Siemens nimeen kuin minä. Siemens on varmaan hyvä ja osaava yritys monella tekniikan alueella. Minulla on suuri kunnioitus saksalaista insinööritaitoa kohtaan edelleenkin vaikka keski- ja kaukoidän insinöörit ovatkin kirineet kovasti välimatkaa. Mutta Siemens on vuosikymmenet kunnostautunut maailmanlaajuisesti myös vähemmän kunnioitettavalla sektorilla eli korruptiossa. Suomessahan oli aikoinaan se kuuluisa metroskandaali kun metroa rakennettiin ja siinä avainasemassa muistikuvani mukaan Siemens. Ja samanlainen skandaali paljastui Saksassa Siemensillä muutama vuosi sitten ja sen mittasuhteet olivat kyllä järkyttävän suuret. Suomessa siitä muistikuvani mukaan kirjoitettiin mediassa aika vähän. Voisi noiden perusteella melkein ihmetellä onko Siemensillä jo vuosikymmenien lahjontaperinteet?
Mutta noihin Helsingin metron automatisointikustannuksiin. Uutisessa puhuttiin investoinnista jonka suuruusluokka oli 120 miljoonaa euroa. Ja sillä investoinnilla olisi lopputulema että metrojunista voitaisiin poistaa kuljettajat. Varmaan ihan hyvä hanke.
Kun meille tavallisille kansalaisille tuollaiset sadoissa miljoonissa euroissa olevat rahasummat ovat lähes imaginäärisiä niin yritän niitä usein suhteuttaa johonkin.
Tässä tapauksessa ryhdyin tutkimaan montako kuljettajaa metrossa on tällä hetkellä. Arkena olisin saanut vastauksen varmaan soittamalla HKL:n toimistoon mutta nyt yritin sitä selvittää netin avulla HKL:n sivustolta.
Bussi- ja raitiotielinjoja oli 120 kpl ja metrolinjoja 2 kpl. Kuljettajia HKL:llä oli n 360 kpl. Suoraan ei tuosta metrojunan kuljettajien määrää selviä.
Mutta tehdäänpä laskutoimitus toisin päin. Oletan yhden kuljettajan kustannuksiksi (palkka, sosiaalikulut yms) vuodessa 100'000 euroa, joka vastannee noin 5000 euron kuukausiansioita mukaan luettuna erilaiset ilta- ja pyhälisät. Uskoisin riittävältä, todellinen voi olla pienempikin.
Jakolasku tuottaakin aika uskomattoman tuloksen. Tuolla automattisoinnin hinnalla 120 miljoonaa euroa voitaisiin maksaa tuollaista kuukausiansiota 40 kuljettajalle 30 vuoden ajan. Tai 30 kuljettajalle 40 vuoden ajan. En tiedä noiden kuljettajien lukumäärää mutta 40 henkeä tuntuu jo melko suurelta lukumäärältä.
En puutu tässä siihen että olisiko meillä tulevaisuudessa pulaa työvoimasta ja metrokuljettajista mutta siitä päätelleen että maahanmuuttajia on paljon bussikuljettajina voisi päätellä että heitä olisi saatavilla myös metrojunan kuljettajiksi.
Mutta tuolla tavoin laskettuna tarvittavat rahasummat tuntuvat aika hurjilta.
26.6.2009
1970-luvun laululiikkeestä ja vähän muustakin
Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut miten kaipaan vanhoja työväenlauluja.
Ylen ruotsinkielisellä televisiokanavalla tuli perjantai-illan iloksi ohjelma "Jouko Aaltosen musiikkidokumentti 1970-luvun laululiikkeestä, vallankumouksesta, nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta. Tuotanto Illume Oy, 2005".
Pidin aikoinaan noista laululiikkeen lauluista ja ne purevat minuun edelleen. Tuossa ohjelman kuvauksessa sanotaan niin kauniisti että ohjelma kertoo 'nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta'. Pidin nimittäin myös useimmiten noiden laulujen sanoistakin. Niissä oli sodan vastaisuutta ja köyhien auttamista, ainakin minun arvomaailmassani hyviä asioita. Ja kun laulut esitettiin suloisella intohimolla ainakin minuun ne upposivat kokonaisvaltaisesti.
Ei kritiikittä. Jos laulussa laulettiin pelkkää Leninin tai Ho Tshi Minhin ylistystä niin sellainen henkilöpalvonta ällötti. Tai jos Neuvostoliiton oloja alettiin palvoa niin sekin ällötti. Olin matkustellut Neuvostoliitossa useasti 1950-luvun lopulta alkaen ja omin silmin havainnut ettei se maa mikään lauluissa esitetty paratiisi ollut. Oli Neuvostoliitossa asioita joita arvostin mutat esiemkiksi vapauden puute tuntui käsittämättömältä.
Lisäksi olen rohjennut jo ihan nuoresta pitäen olla eri mieltä enemmistöjen kanssa jos en jaa heidän mielipiteitään.
Mutta yleisesti ottaen pidin laululiikkeen lauluista eikä se rajoittunut pelkästään suomalaisiin lauluihin. Uskon että Kaj Chydeniuksen lukuisat laulusävellykset ainakin Suomessa jäävät elämään perinteeseen vaikka muitakin säveltäjiä joukkoon oikeutetusti kuuluu. Mutta kyllä Kreikasta, Chilestä ja Kuubastakin tuli hienoa julistavaa laulua.
Nuorin tyttäreni kutsuu minua puunhalaajaksi, kuten muuten itseäänkin. Se on hänen yleisnimityksensä ihmisille jotka ajavat itsensä oikeiksi ja hyviksi kokemia asioita antaumuksella ja intohimolla. Ja tekevät sitä rohkeasti vaikka ympäristö hiukan katsoisi kummastuksella. Nimityksestä huolimatta kyse ei ole pelkästään puista tai luonnosta. Todellinen puunhalaaja välittää myös samalla antaumuksella ja intohimolla ihmisistäkin.
Minulla on elämäni aikani ollut uskomaton onni useimmiten saada tehdä työtä johon olen voinut suhtautua intohimolla. Melkein kaksikymmentä vuotta työurani alussa tein töitä matkailualalla pientä sivukiemuraa lukuun ottamatta jossa kävin opettelemassa amerikkalaista liikkeenjohtoa. Eräiden sattumusten ja mutkien jälkeen vaihdoin ammattia IT-alalle uuden intohimon ajamana ja sitä intohimoa on riittänyt melkein 30 vuotta.
Erään toimitusjohtaja-esimieheni työhönsä kyllästynyt sihteeri kysyikin kerran minulta kahvipöytäkeskustelussa että "Taidat pitää työstäsi?". Kysymys herätti minut nopeasti käymään läpi siihenastisen työhistoriani. Jouduinkin vastaamaan, että olen viihtynyt aikaisemmissakin ammateissani ja uskonkin että kyse on enemmän asenteesta.
Amerikkalainen psykologi Wayne W Dyer ja yritysjohdon konsultti Tom Peters ovat tuoneet ajatteluuni työn teosta pari asiaa. Wayne W Dyerin kirjaa en enää muista mutta siellä oli hieno esimerkki, roska-auton kuljettaja, ilmeisesti sikäläisen sosiaalisen asteikon alimmalta portaalta. Elämäänsä ja työhönsä tyytymätön kaveri päätti tehdä elämänmuutoksen ja pyrkiä maailman parhaaksi roska-autonkuljettajaksi. Hän ryhtyi puhumaan itselleen miten tärkeää työtä hän yhteiskunnassa tekee. Jos ei häntä olisi niin ihmisten pihathan hukkuisivat hyvin nopeasti roskiin. Ja hän ryhtyi iloisena ja ylpeänä työstään tervehtimään nyreitäkin ihmisiä joiden pihoilla hän kävi tyhjentämässä roska-astioita ja saattoi sanoa iloisena jotenkin, että "no nyt on taas sitten hienoa mihin rouva voi taas laittaa roskat". Eikä mennyt kauaa kun hän huomasi että ihmisetkin alkoivat iloisina tervehtiä häntä ja hän huomasi tuntevansa tyydytystä työstään.
Tom Peters taas toi ajatteluuni ylivertaisen osaamisen merkityksen. Peters selvitti että länsimaisessa kilpailutaloudessa on tärkeää olla parempi kuin kilpailijansa. Se antaa mahdollisuuden hinnoitella ja myydä ne ylivertaisen osaamisen palvelut tai tuotteet kallimmalla kuin vain keskinkertaisuuteen yltävä kilpailija pystyy. Kuten erään työpaikkani pääomistaja-johtaja kiteytti: jos tyytyväisyyskyselyissä asiakas kehuu laatua mutta valittelee hintaa on todennäköisesti yhdistelmä oikea. Jos nimittäin asiakas olisi tyytyväinen hintaankin niin silloin voi hyvin olettaa että hyödyke on myyty liian halvalla. Vinha perä muuten.
Tuli tuosta laululiikkeestä mieleen tuo ohjelman kuvauksesta mainittu tekemisen pakko. Minulle se toi heti mieleen tekemisen intohimon. Ja sitä olen yrittänyt valaa lähiympäristööni, lähinnä lapsiini ja työtovereihini.
Yritän vielä puristaa ne viimeisetkin intohimon rippeet ensi viikolla ;) ja sitten pääsen minäkin kesälomalle. Intohimoinen nörtti kun olen saatan jostain kannon nokalta lähettää langattomasti jonkun kirjoituksenkin. Tai sitten en eli parempi että en lupaa mitään.
Ylen ruotsinkielisellä televisiokanavalla tuli perjantai-illan iloksi ohjelma "Jouko Aaltosen musiikkidokumentti 1970-luvun laululiikkeestä, vallankumouksesta, nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta. Tuotanto Illume Oy, 2005".
Pidin aikoinaan noista laululiikkeen lauluista ja ne purevat minuun edelleen. Tuossa ohjelman kuvauksessa sanotaan niin kauniisti että ohjelma kertoo 'nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta'. Pidin nimittäin myös useimmiten noiden laulujen sanoistakin. Niissä oli sodan vastaisuutta ja köyhien auttamista, ainakin minun arvomaailmassani hyviä asioita. Ja kun laulut esitettiin suloisella intohimolla ainakin minuun ne upposivat kokonaisvaltaisesti.
Ei kritiikittä. Jos laulussa laulettiin pelkkää Leninin tai Ho Tshi Minhin ylistystä niin sellainen henkilöpalvonta ällötti. Tai jos Neuvostoliiton oloja alettiin palvoa niin sekin ällötti. Olin matkustellut Neuvostoliitossa useasti 1950-luvun lopulta alkaen ja omin silmin havainnut ettei se maa mikään lauluissa esitetty paratiisi ollut. Oli Neuvostoliitossa asioita joita arvostin mutat esiemkiksi vapauden puute tuntui käsittämättömältä.
Lisäksi olen rohjennut jo ihan nuoresta pitäen olla eri mieltä enemmistöjen kanssa jos en jaa heidän mielipiteitään.
Mutta yleisesti ottaen pidin laululiikkeen lauluista eikä se rajoittunut pelkästään suomalaisiin lauluihin. Uskon että Kaj Chydeniuksen lukuisat laulusävellykset ainakin Suomessa jäävät elämään perinteeseen vaikka muitakin säveltäjiä joukkoon oikeutetusti kuuluu. Mutta kyllä Kreikasta, Chilestä ja Kuubastakin tuli hienoa julistavaa laulua.
Nuorin tyttäreni kutsuu minua puunhalaajaksi, kuten muuten itseäänkin. Se on hänen yleisnimityksensä ihmisille jotka ajavat itsensä oikeiksi ja hyviksi kokemia asioita antaumuksella ja intohimolla. Ja tekevät sitä rohkeasti vaikka ympäristö hiukan katsoisi kummastuksella. Nimityksestä huolimatta kyse ei ole pelkästään puista tai luonnosta. Todellinen puunhalaaja välittää myös samalla antaumuksella ja intohimolla ihmisistäkin.
Minulla on elämäni aikani ollut uskomaton onni useimmiten saada tehdä työtä johon olen voinut suhtautua intohimolla. Melkein kaksikymmentä vuotta työurani alussa tein töitä matkailualalla pientä sivukiemuraa lukuun ottamatta jossa kävin opettelemassa amerikkalaista liikkeenjohtoa. Eräiden sattumusten ja mutkien jälkeen vaihdoin ammattia IT-alalle uuden intohimon ajamana ja sitä intohimoa on riittänyt melkein 30 vuotta.
Erään toimitusjohtaja-esimieheni työhönsä kyllästynyt sihteeri kysyikin kerran minulta kahvipöytäkeskustelussa että "Taidat pitää työstäsi?". Kysymys herätti minut nopeasti käymään läpi siihenastisen työhistoriani. Jouduinkin vastaamaan, että olen viihtynyt aikaisemmissakin ammateissani ja uskonkin että kyse on enemmän asenteesta.
Amerikkalainen psykologi Wayne W Dyer ja yritysjohdon konsultti Tom Peters ovat tuoneet ajatteluuni työn teosta pari asiaa. Wayne W Dyerin kirjaa en enää muista mutta siellä oli hieno esimerkki, roska-auton kuljettaja, ilmeisesti sikäläisen sosiaalisen asteikon alimmalta portaalta. Elämäänsä ja työhönsä tyytymätön kaveri päätti tehdä elämänmuutoksen ja pyrkiä maailman parhaaksi roska-autonkuljettajaksi. Hän ryhtyi puhumaan itselleen miten tärkeää työtä hän yhteiskunnassa tekee. Jos ei häntä olisi niin ihmisten pihathan hukkuisivat hyvin nopeasti roskiin. Ja hän ryhtyi iloisena ja ylpeänä työstään tervehtimään nyreitäkin ihmisiä joiden pihoilla hän kävi tyhjentämässä roska-astioita ja saattoi sanoa iloisena jotenkin, että "no nyt on taas sitten hienoa mihin rouva voi taas laittaa roskat". Eikä mennyt kauaa kun hän huomasi että ihmisetkin alkoivat iloisina tervehtiä häntä ja hän huomasi tuntevansa tyydytystä työstään.
Tom Peters taas toi ajatteluuni ylivertaisen osaamisen merkityksen. Peters selvitti että länsimaisessa kilpailutaloudessa on tärkeää olla parempi kuin kilpailijansa. Se antaa mahdollisuuden hinnoitella ja myydä ne ylivertaisen osaamisen palvelut tai tuotteet kallimmalla kuin vain keskinkertaisuuteen yltävä kilpailija pystyy. Kuten erään työpaikkani pääomistaja-johtaja kiteytti: jos tyytyväisyyskyselyissä asiakas kehuu laatua mutta valittelee hintaa on todennäköisesti yhdistelmä oikea. Jos nimittäin asiakas olisi tyytyväinen hintaankin niin silloin voi hyvin olettaa että hyödyke on myyty liian halvalla. Vinha perä muuten.
Tuli tuosta laululiikkeestä mieleen tuo ohjelman kuvauksesta mainittu tekemisen pakko. Minulle se toi heti mieleen tekemisen intohimon. Ja sitä olen yrittänyt valaa lähiympäristööni, lähinnä lapsiini ja työtovereihini.
Yritän vielä puristaa ne viimeisetkin intohimon rippeet ensi viikolla ;) ja sitten pääsen minäkin kesälomalle. Intohimoinen nörtti kun olen saatan jostain kannon nokalta lähettää langattomasti jonkun kirjoituksenkin. Tai sitten en eli parempi että en lupaa mitään.
18.6.2009
Terveyskeskukset ohjaavat asiakkaita harhaan
Kuulin jännästä tapauksesta Vantaalta joka kuvaa hyvin yleisemminkin terveyskeskusten tapaa ajaa oikeuksistaan tietämätön asiakas yksityiselle sektorille.
Yleinen tapahan on ilmoittaa asiakkaalle vain yksinkertaisesti 'ei ole aikoja'. Jos asiakas sellaisen ilmoituksen edessä perääntyy ja hakeutuu yksityiselle lääkäriasemalle niin ehkä piilotavoite on saavutettu. Jos potilas on sitkeä ja tuntee oikeutensa eikä tyydy tuohon vastaukseen niin löytyyhän sieltä aikoja. Kyse on vain eräänlaisesta automaattisesta 'sitkeysseulasta. Saadaan nöyrimmät suoraan pois jonoista yllättävän helposti. Kutsun tätä myös kyynärpäätaktiikkayhteiskunnaksi.
Nyt kuulemani Vantaan tapaus ei hämmästyttänyt mutta oli mielenkiintoinen. Eläkeläinen kääntyi terveyskeskuksen hammashuollon puoleen ja hoito alkoi terveyskeskuksessa. Osittain minä olen tähän 'osasyyllinen' koska olin neuvonut tätä eläkeläistä kääntymään terveyskeskushammaslääkärin´puoleen.
Mutta sitten hammaslääkäri hoitoprosessin aikana törmäsi ongelmaan johon hänen ammattitaitonsa ei riittänyt ja tarvittiin hammaskirurgin pätevyyttä. Potilaalle kerrottiin ongelmasta. Eihän siinä mitään erikoista ole että yleislääkäri törmää ongelmaan johon tarvitaan erikoislääkäriä. Eikä kaikissa terveyskeskuksissa varmaan olekaan kaikkia erikoistaitoja. Mutta ainakin minun ymmärrykseni mukaan julkinen terveydenhuolto ostaa tarvittavan avun muualta. Mistä, niin se on järjestelykysymys.
Mutta sitten tapa miten ongelma ratkaistiin olikin mielenkiintoinen. Terveyskeskus kertoi asiallisesti että nyt tarvitaan hammaskirurgia ja antoi potilaan valittavaksi luettelon lähiseudulla näistä erikoislääkäreistä.
Hammaskirurgi hoiti osuutensa ja potilas kävi hänen vastaanotollaan kaksi kertaa. Ja sitten tarkoitus oli jatkaa hampaiston hoitoa terveyskeskuksen hammaslääkärillä.
Sitten tulikin minun mielestäni se kummallinen juttu: yksityinen hammaslääkäri laskutti suoraan asiakkaalta palveluistaan noin 500 euroa. Kun minä kuulin tämän eläkeläiseltä aloin hiukan ihmetellä eikä hän ollut saanut terveyskeskuksesta lähetettä ja terveyskeskuksen alihankinta/osto/maksusitoumusta tai oliko hänelle edes informoitu että tämä ei sitten sisälly mitenkään terveyskeskuksen palveluihin ja potilas joutuu maksamaan ehkä huomattavatkin hammaslääkäripalkkiot itse.
Potilas oli saanut ainoastaan 'lähetteen' vai mitenkä tässä tapauksessa sellaista ongelman kuvausta pitäisi nimittää jossa terveyskeskuksen hammaslääkäri kuvaa kirurgikollegalleen ongelmaa. Mitään varoitusta tai huomautusta mahdollisesti kalliistakin hoidosta ei käsittääkseni ollut annettu.
Ei tämän näin pitäisi toimia.
Helsingissä hoidettiin terveyskeskuksen hammashoidon potilasjonot muutama vuosi sitten kuntoon ostamalla tarvittavat lisäresurssit yksityisiltä hammaslääkäreiltä eli potilaat saivat terveyskeskukselta maksusitoumukset yksityisille hammaslääkäreille. Eikä näitä rajattu mitenkään vain köyhiin eläkeläisiin vaan kaikki jotka kääntyivät terveyskeskuksen puoleen saivat sieltä tarvittavat hoidot joko suoraan tai alihankintoina yksityisiltä hammaslääkäreiltä.
Näin tässä Vantaan tapauksessakin oli pitänyt toimia.
Kun kerroin tästä tälle eläkeläiselle hän kilttinä ja nöyränä normaalikansalaisena vain totesi että hän on jo maksanut tuon 500 euron laskun.
Yleinen tapahan on ilmoittaa asiakkaalle vain yksinkertaisesti 'ei ole aikoja'. Jos asiakas sellaisen ilmoituksen edessä perääntyy ja hakeutuu yksityiselle lääkäriasemalle niin ehkä piilotavoite on saavutettu. Jos potilas on sitkeä ja tuntee oikeutensa eikä tyydy tuohon vastaukseen niin löytyyhän sieltä aikoja. Kyse on vain eräänlaisesta automaattisesta 'sitkeysseulasta. Saadaan nöyrimmät suoraan pois jonoista yllättävän helposti. Kutsun tätä myös kyynärpäätaktiikkayhteiskunnaksi.
Nyt kuulemani Vantaan tapaus ei hämmästyttänyt mutta oli mielenkiintoinen. Eläkeläinen kääntyi terveyskeskuksen hammashuollon puoleen ja hoito alkoi terveyskeskuksessa. Osittain minä olen tähän 'osasyyllinen' koska olin neuvonut tätä eläkeläistä kääntymään terveyskeskushammaslääkärin´puoleen.
Mutta sitten hammaslääkäri hoitoprosessin aikana törmäsi ongelmaan johon hänen ammattitaitonsa ei riittänyt ja tarvittiin hammaskirurgin pätevyyttä. Potilaalle kerrottiin ongelmasta. Eihän siinä mitään erikoista ole että yleislääkäri törmää ongelmaan johon tarvitaan erikoislääkäriä. Eikä kaikissa terveyskeskuksissa varmaan olekaan kaikkia erikoistaitoja. Mutta ainakin minun ymmärrykseni mukaan julkinen terveydenhuolto ostaa tarvittavan avun muualta. Mistä, niin se on järjestelykysymys.
Mutta sitten tapa miten ongelma ratkaistiin olikin mielenkiintoinen. Terveyskeskus kertoi asiallisesti että nyt tarvitaan hammaskirurgia ja antoi potilaan valittavaksi luettelon lähiseudulla näistä erikoislääkäreistä.
Hammaskirurgi hoiti osuutensa ja potilas kävi hänen vastaanotollaan kaksi kertaa. Ja sitten tarkoitus oli jatkaa hampaiston hoitoa terveyskeskuksen hammaslääkärillä.
Sitten tulikin minun mielestäni se kummallinen juttu: yksityinen hammaslääkäri laskutti suoraan asiakkaalta palveluistaan noin 500 euroa. Kun minä kuulin tämän eläkeläiseltä aloin hiukan ihmetellä eikä hän ollut saanut terveyskeskuksesta lähetettä ja terveyskeskuksen alihankinta/osto/maksusitoumusta tai oliko hänelle edes informoitu että tämä ei sitten sisälly mitenkään terveyskeskuksen palveluihin ja potilas joutuu maksamaan ehkä huomattavatkin hammaslääkäripalkkiot itse.
Potilas oli saanut ainoastaan 'lähetteen' vai mitenkä tässä tapauksessa sellaista ongelman kuvausta pitäisi nimittää jossa terveyskeskuksen hammaslääkäri kuvaa kirurgikollegalleen ongelmaa. Mitään varoitusta tai huomautusta mahdollisesti kalliistakin hoidosta ei käsittääkseni ollut annettu.
Ei tämän näin pitäisi toimia.
Helsingissä hoidettiin terveyskeskuksen hammashoidon potilasjonot muutama vuosi sitten kuntoon ostamalla tarvittavat lisäresurssit yksityisiltä hammaslääkäreiltä eli potilaat saivat terveyskeskukselta maksusitoumukset yksityisille hammaslääkäreille. Eikä näitä rajattu mitenkään vain köyhiin eläkeläisiin vaan kaikki jotka kääntyivät terveyskeskuksen puoleen saivat sieltä tarvittavat hoidot joko suoraan tai alihankintoina yksityisiltä hammaslääkäreiltä.
Näin tässä Vantaan tapauksessakin oli pitänyt toimia.
Kun kerroin tästä tälle eläkeläiselle hän kilttinä ja nöyränä normaalikansalaisena vain totesi että hän on jo maksanut tuon 500 euron laskun.
17.6.2009
Huomenna on nimipäiväni
Nimipäiväni Igor on 18. kesäkuuta. Ruhtinas Igor on tunnettu Borodinin säveltämä ooppera ja se perustuu historialliseen Tshernigovin ruhtinas Igoriin.
Venäjän ortodoksikirkon kalenterissakin löytyy kauniita ikoneja ruhtinas Igorista. Venäjällähän kirkko elää vielä ns vanhaa ajanlaskua jossa 18. kesäkuuta on vasta 5. kesäkuuta. Sen takiahan Venäjällä Jouluakin vietetään vasta tammikuussa juuri tuon ajanlaskueron vuoksi vaikka maallinen Venäjä elääkin meidän muiden gregoriaanista ajanlaskua.
Venäjän ortodoksikirkon kalenterissakin löytyy kauniita ikoneja ruhtinas Igorista. Venäjällähän kirkko elää vielä ns vanhaa ajanlaskua jossa 18. kesäkuuta on vasta 5. kesäkuuta. Sen takiahan Venäjällä Jouluakin vietetään vasta tammikuussa juuri tuon ajanlaskueron vuoksi vaikka maallinen Venäjä elääkin meidän muiden gregoriaanista ajanlaskua.
Pikkuinen pojanpoikani innostui tai chi'hin
Nuorimies täytti muutama viikko sitten 1 v.
Kuulin tänään hauskan jutun hänen mummiltaan. Olivat olleet päivällä puistossa mummin kanssa ja kun nuorimies osaa jo kävellä niin oli taaperrellut mummin vierellä.
Eteen oli tullut puiston nurmikolla tai chi'ta harjoitellut mies. Poika oli kuulema heti havaittuaan aloittanut innostuneena matkimaan tai chi liikkeitä.
Minusta hänen pappanaan tämä oli hauska juttu. Vasta vuoden täyttänyt pikkumies harrastamassa puistossa tai chi'tä. Tuli hyvä mieli kun naureskelin tälle.
Kuulin tänään hauskan jutun hänen mummiltaan. Olivat olleet päivällä puistossa mummin kanssa ja kun nuorimies osaa jo kävellä niin oli taaperrellut mummin vierellä.
Eteen oli tullut puiston nurmikolla tai chi'ta harjoitellut mies. Poika oli kuulema heti havaittuaan aloittanut innostuneena matkimaan tai chi liikkeitä.
Minusta hänen pappanaan tämä oli hauska juttu. Vasta vuoden täyttänyt pikkumies harrastamassa puistossa tai chi'tä. Tuli hyvä mieli kun naureskelin tälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
