Periaatteessa eläkerahastot ovat eläkevakuutusyhtiöiden erillistä tarkoitusvarallisuutta ja korvamerkitty käytettäväksi eläkkeisiin. Kuitenkin nyt valtion kestävyysvajetta paikattaessa eläkeasioista on iso poru ja työmarkkinajärjestöiltä yritetään saada päätöksiä miten eläkevaroja aletaan säästetään tulevaisuudessa väestön ikääntyessä. Väestön pidemmät työurat ja eläköitymisen siirtyminen muutamallakin vuodella helpottavat eläkeyhtiöiden maksurasitusta. On yksinkertaisesti enemmän maksavian yrityksiä ja työssä käyviä maksajia.
Mielenkiintoinen asetelma on, että EU:ta varten Suomi on saanut luvan laskea jättiläismäiset eläkerahastot julkiseksi, valtion varallisuudeksi. Ei ihme että Suomi näyttää ulospäin vakavaraiselta kolmen A:n eli AAA-maalta!
No mietitäänpä. Valtion menot v 2012 on budjetoitu 52,4 mrd euroksi ja valtion tulot ilman lainanottoa on budjetoitu 45,3 mrd euroksi. Eläkerahastot ovat nykyään yli 130 mrd euroa arvostus- ja laskutavasta riippuen. Huomaa suuruusluokan kun vertaa valtion budjettiin. Bruttokansantuotteeseen verrattaessa ovat Suomen eläkerahastot Euroopan suurimmat.
Jos Suomi alkaisi maksaa suurille ikäluokille eläkettä osittainkin noista rahastoista pitääkseen maksurasituksen kurissa alkaisi koko Suomi näyttää kaikkea muuta kuin AAA-maalta.
Toinen este purkaa eläkerahastoja on yhtä raadollinen. Eläkeyhtiöiden ja rahastojen hallinto antaa paljon valtaa työmarkkinajärjestöjen johtohenkilöille. Kun iso osa varoista on sijoitettu esimerkiksi teollisuuteen pääsee moni työmarkkinajärjetön johtomies isojen yritysten hallituksiin omistajan eli työeläkeyhtiön edustajana ja nostaa sielläkin suuret palkkiot. Samoin jättiläismäisistä rahastoista kuin eläkerahastot voidaan vaivatta maksaa jättimäiset korvaukset pelkästä rahastonkin hallinnoimisesta.
Tämä jälkimmäinen skenaario tarkoittaa minun mielestä loogisesti ettei noissa työmarkkinajärjestöissä kummallakaan puolella haluta purkaa noita rahastoja koska sillä tavoin menetettäisiin omat jättiedut.
Eläkevakuutusyhtiöiden maksutulo tunnutaankin suunniteltavan yritysmaailman työntekijämäärästä riippuvan maksukyvyn mukaan.
Tämä eläkejärjestelmä on uskomaton viidakko. En missään vaiheessa voinut uskoa minkälainen tämä järjestelmä oikeasti on ja mitä kaikkea muuta se palvelee paljon ensisijaisemmin kuin eläkeläisiä.
19.3.2012
Suomalaisten tonttikaupat Karjalassa
En ole kovin tarkkaan seurannut Karjalan tonttikauppojen yksityiskohtia. Mutta nyt olen jotenkin ymmärtänyt, että olisi tapahtunut joku venäläisiäkin ärsyttänyt konfrontaatio jos Venäjä suunnittelee lunastavansa pois jo ostettuja kiinteistöjä.
Alun perin Venäjä tarjosi tontteja vain vuokrattavaksi mutta muutti myöhemmin myös ostot mahdollisiksi. Ja niin suomalaiset ryhtyivät ostamaan tontteja Karjalasta.
Hetken aikaa olivat ehkä molemmat osapuolet tyytyväisiä kunnes alkoi kuulua kahdenlaista purnausta. Suomessa alettiin ihmetellä miten venäläiset ostivat tontteja kummallisen läheltä Suomelle jotenkin sotilaallisesti tärkeitä kiinteistöjä.
En muista oliko samaan aikaan vai aikaisemmin tai myöhemmin kun Venäjältä alkoi kuulua että osa Karjalan kiinteistökaupoista ei olisi ollut laillisia ja ne pitäisi perua. Perusteena oli kiinteistöjen sijainti rajavyöhykkeellä.
Suomessa on nyt useita vuosia vaadittu että jos venäläiset saavat ostaa kiinteistöjä Suomesta niin vastavuoroisesti on suomalaisten saatava ostaa kiinteistöjä Karjalasta ja samalla on kovaäänisesti osoitettu mieltä että nyt tuollaista vastavuoroisuutta ei olisi. Ja rivien välissä on pilkistänyt jopa vanha ryssävihakin.
Tuskin Suomikaan sallii kiinteistöjä myytäväksi rajavyöhykkeellä ulkomaalaisille. En tosin tiedä onko meillä mitään laillista mekanismia estää sellaiset kaupat. Mutta se mikä voitaneen estää ettei ulkomaalainen saa lupaa liikkua rajavyöhykkeellä.
Suomen rajavyöhyke lienee leveimmilläänkin muutaman kilometrin levyinen. Venäjällä rajavyöhyke on Karjalassa useiden kymmenien kilometrien levyinen ja se rajaa monet suomalaisia kiinnostavat alueet rajavyöhykkeelle. Eikä tämä rajavyöhykkeen määrittely monien kymmenien kilometrien levyiseksi ole mikään uusi vain suomalaisten kiinteistökauppojen kiusaksi tehty määräys vaan noin leveä oli rajavyöhyke jo 1950-luvulla kun minäkin ensimmäisen kerran kävin Neuvostoliitossa ja ajoimme autolla Karjalan halki silloiseen Leningradiin. Tieltä ei saanut poiketa ja matkaasi valvottiin hyvin tarkkaan. Jos pidit liian pitkää kahvitaukoa etkä ohittanut seuraavaa tarkastuspistettä 'määräajassa' tuli sinua etsimään rajavartija-miliisien moottoripyöräpartio.
Venäjällä ei ehkä ole samanlaista kiinteistökauppojen valvontajärjestelmää kuin meillä lainhuudatuksineen yms jolloin tuollaiset virheelliset kaupat rajavyöhykkeellä ovat päässet syntymään erehdyksessä.
Minusta vastavuoroisuus on toteutunut jos kyse on vain 'kuumasta' rajavyöhykkeestä. Jos jo tehdyt rajavyöhykkeiden kaupat korvataan Venäjän toimesta täysimääräisesti (myös mahdolliset aloitetut rakennustyöt jne) ostajille niin etteivät ostajat häviä mitään niin turha minusta rähinöidä.
Minä ainakin ymmärrän, että suurvalta Venäjän toiseksi suurimman suurkaupunki Pietarin lähellä oleva raja-alue pidetään leveämpänä kuin mitä me Suomessa olemme tottuneet.
Hiukan minua on jopa hävettänyt, että meidän ex-presidenttimmekin ehdittiin vielä värvätä loppuaikoinaan tuota asiaa selvittelemään käydessään pääministeri Putinia tapaamassa.
Minusta vastavuoroisuus on toteutunut vaikka rajavyöhyke käsite meillä ehkä poikkeaakin venäläisestä. Miten sattuneet erehdykset korjataan jälkikäteen oikeusturvatakeita noudattaen on toki aivan legitiimi selvittelykohde.
Alun perin Venäjä tarjosi tontteja vain vuokrattavaksi mutta muutti myöhemmin myös ostot mahdollisiksi. Ja niin suomalaiset ryhtyivät ostamaan tontteja Karjalasta.
Hetken aikaa olivat ehkä molemmat osapuolet tyytyväisiä kunnes alkoi kuulua kahdenlaista purnausta. Suomessa alettiin ihmetellä miten venäläiset ostivat tontteja kummallisen läheltä Suomelle jotenkin sotilaallisesti tärkeitä kiinteistöjä.
En muista oliko samaan aikaan vai aikaisemmin tai myöhemmin kun Venäjältä alkoi kuulua että osa Karjalan kiinteistökaupoista ei olisi ollut laillisia ja ne pitäisi perua. Perusteena oli kiinteistöjen sijainti rajavyöhykkeellä.
Suomessa on nyt useita vuosia vaadittu että jos venäläiset saavat ostaa kiinteistöjä Suomesta niin vastavuoroisesti on suomalaisten saatava ostaa kiinteistöjä Karjalasta ja samalla on kovaäänisesti osoitettu mieltä että nyt tuollaista vastavuoroisuutta ei olisi. Ja rivien välissä on pilkistänyt jopa vanha ryssävihakin.
Tuskin Suomikaan sallii kiinteistöjä myytäväksi rajavyöhykkeellä ulkomaalaisille. En tosin tiedä onko meillä mitään laillista mekanismia estää sellaiset kaupat. Mutta se mikä voitaneen estää ettei ulkomaalainen saa lupaa liikkua rajavyöhykkeellä.
Suomen rajavyöhyke lienee leveimmilläänkin muutaman kilometrin levyinen. Venäjällä rajavyöhyke on Karjalassa useiden kymmenien kilometrien levyinen ja se rajaa monet suomalaisia kiinnostavat alueet rajavyöhykkeelle. Eikä tämä rajavyöhykkeen määrittely monien kymmenien kilometrien levyiseksi ole mikään uusi vain suomalaisten kiinteistökauppojen kiusaksi tehty määräys vaan noin leveä oli rajavyöhyke jo 1950-luvulla kun minäkin ensimmäisen kerran kävin Neuvostoliitossa ja ajoimme autolla Karjalan halki silloiseen Leningradiin. Tieltä ei saanut poiketa ja matkaasi valvottiin hyvin tarkkaan. Jos pidit liian pitkää kahvitaukoa etkä ohittanut seuraavaa tarkastuspistettä 'määräajassa' tuli sinua etsimään rajavartija-miliisien moottoripyöräpartio.
Venäjällä ei ehkä ole samanlaista kiinteistökauppojen valvontajärjestelmää kuin meillä lainhuudatuksineen yms jolloin tuollaiset virheelliset kaupat rajavyöhykkeellä ovat päässet syntymään erehdyksessä.
Minusta vastavuoroisuus on toteutunut jos kyse on vain 'kuumasta' rajavyöhykkeestä. Jos jo tehdyt rajavyöhykkeiden kaupat korvataan Venäjän toimesta täysimääräisesti (myös mahdolliset aloitetut rakennustyöt jne) ostajille niin etteivät ostajat häviä mitään niin turha minusta rähinöidä.
Minä ainakin ymmärrän, että suurvalta Venäjän toiseksi suurimman suurkaupunki Pietarin lähellä oleva raja-alue pidetään leveämpänä kuin mitä me Suomessa olemme tottuneet.
Hiukan minua on jopa hävettänyt, että meidän ex-presidenttimmekin ehdittiin vielä värvätä loppuaikoinaan tuota asiaa selvittelemään käydessään pääministeri Putinia tapaamassa.
Minusta vastavuoroisuus on toteutunut vaikka rajavyöhyke käsite meillä ehkä poikkeaakin venäläisestä. Miten sattuneet erehdykset korjataan jälkikäteen oikeusturvatakeita noudattaen on toki aivan legitiimi selvittelykohde.
11.3.2012
Elämäni huonoin työpaikka
Ehdin olla työelämässä yli 50 vuotta. Minulla oli ilo, että niin moni työpaikka kuului sarjaan erinomainen ja loistava työpaikka. Ja minua seurasi onni, että niinkin usein löysin sellaisen työpaikan.
Olen suunnitellut kirjoitussarjaa 'Elämäni huonoimmat työpaikat - ja vähän juttua parhaista'. Ja kun tällä hetkellä mietitään miten saataisiin ihmiset jaksamaan työpaikoillaan entistä pidempään olisi tärkeä oivaltaa mitä pitää tehdä ja mitä ei. Mutta mitään taikakonsteja ei ole minullakaan.
Itse asiassa sain kannusteen tähän edellisen blogikirjoitukseni kommenttipuheenvuorosta. Siinä anonyymi kirjoittaja purki kokemuksiaan ja tuntojaan ilmeisesti juuri huonoista työpaikoista.
Kirjoituksien aihe on vaativa. Ja aiheelle on myös joitain hienotunteisuusvaatimuksia. En minä voi jotain ns mulkkua johtajaa kuvata sellaisena vaikka kuinka mieleni tekisi. Siten juttuja ei voi kirjoitella samalla vapaalla tajunnanvirtatekniikalla kuin mitä muuten voi vähemmän aroista aiheista kirjoittaa.
Julkistin tämän nyt tässä ikään kuin jonkinlaisena haasteena ja ohjelmanjulistuksena itselleni. Yritän näin pakottaa itseni kirjoittamaan noista aiheista.
On minulla eräs toinenkin aihe, joka on piinannut minua paljon pidempään. Noin 26 vuotta sitten havaitsin suureksi järkytyksekseni ettei Suomi ole oikeusvaltio. Ei se ollut sitä silloin mutta ei se ole vieläkään enkä ole vakuuttunut onko se edes muuttunut parempaan suuntaa. Että Tarja Halonen presidenttinä joskus juhlapuheissa sellaisen asian mainitsi ei suinkaan tarkoittanut että kysymys olisi ollut jostain todellisesta. Siinä aihe on enemmän poikkitieteellinen, koska minua on askarruttanut myös koko vääryyden hyväksyvien korkeiden suojelijoiden moraali. Olen ihmetellyt ettei vääryyden menon seuraaminen ja omakohtainen edesauttaminen aiheuta omantunnon tuskia ja univaikeuksia.
Joskus oli ajatuksena kirjoittaa myös ajankohtaisista IT aiheista kaikenlaista kerettiläistä. Mutta sen aihealueen olen eläkkeelle siirtymisen jälkeen jättänyt vähemmälle. Kun ei järkipuhe auttanut työssä ollessa niin miksi se auttaisi nytkään.
Olen suunnitellut kirjoitussarjaa 'Elämäni huonoimmat työpaikat - ja vähän juttua parhaista'. Ja kun tällä hetkellä mietitään miten saataisiin ihmiset jaksamaan työpaikoillaan entistä pidempään olisi tärkeä oivaltaa mitä pitää tehdä ja mitä ei. Mutta mitään taikakonsteja ei ole minullakaan.
Itse asiassa sain kannusteen tähän edellisen blogikirjoitukseni kommenttipuheenvuorosta. Siinä anonyymi kirjoittaja purki kokemuksiaan ja tuntojaan ilmeisesti juuri huonoista työpaikoista.
Kirjoituksien aihe on vaativa. Ja aiheelle on myös joitain hienotunteisuusvaatimuksia. En minä voi jotain ns mulkkua johtajaa kuvata sellaisena vaikka kuinka mieleni tekisi. Siten juttuja ei voi kirjoitella samalla vapaalla tajunnanvirtatekniikalla kuin mitä muuten voi vähemmän aroista aiheista kirjoittaa.
Julkistin tämän nyt tässä ikään kuin jonkinlaisena haasteena ja ohjelmanjulistuksena itselleni. Yritän näin pakottaa itseni kirjoittamaan noista aiheista.
On minulla eräs toinenkin aihe, joka on piinannut minua paljon pidempään. Noin 26 vuotta sitten havaitsin suureksi järkytyksekseni ettei Suomi ole oikeusvaltio. Ei se ollut sitä silloin mutta ei se ole vieläkään enkä ole vakuuttunut onko se edes muuttunut parempaan suuntaa. Että Tarja Halonen presidenttinä joskus juhlapuheissa sellaisen asian mainitsi ei suinkaan tarkoittanut että kysymys olisi ollut jostain todellisesta. Siinä aihe on enemmän poikkitieteellinen, koska minua on askarruttanut myös koko vääryyden hyväksyvien korkeiden suojelijoiden moraali. Olen ihmetellyt ettei vääryyden menon seuraaminen ja omakohtainen edesauttaminen aiheuta omantunnon tuskia ja univaikeuksia.
Joskus oli ajatuksena kirjoittaa myös ajankohtaisista IT aiheista kaikenlaista kerettiläistä. Mutta sen aihealueen olen eläkkeelle siirtymisen jälkeen jättänyt vähemmälle. Kun ei järkipuhe auttanut työssä ollessa niin miksi se auttaisi nytkään.
7.3.2012
Ylelle uusi ilme
Kun yrityksen johto tietää, että jotain pitäisi tehdä mutta ei tiedä mitä pitäisi tehdä niin silloin uudistetaan visuaalista ilmettä, logoa tms. Sellaiseen käsitykseen tulin työelämässä noin 50 vuoden työkokemuksella.
Hyvin harvassa yrityksessä ryhdyttiin silloinkaan parantamaan tuotetta tai palvelua. Monasti syynä tuntui olevan ettei johto, usein palkkajohto, ymmärtänyt omaa toimialaansa tai asiakkaittensa aitoja tarpeita.
Yle näyttää nyt olevan juuri sellaisessa asemassa. Mikael Jungnerin johtajakaudella luotiin loistava Ylen Areena. Se oli ihan aito katsojaa ja kuulijaa palveleva parannus ja uudistus. En muista alkoivatko uusinnat jo silloin lisääntyä. Ehkä alkoivat ja oivallista että vuorotyötäkin tekevät näkevät samoja ohjelmia kuin muutkin katsojat pelkästään televisiosta ilman että siihen tarvitaan tietokoneita ja nettiyhteyksiä.
Mutta uusintojen määrä tuntuu kasvaneen jo suorastaan ärsyttäviin mittoihin.
Mutta varsinainen aiheeni oli tuo Ylen ilmeen uudistus. Tuntuu että tuota ilmeen uudistusta markkinoidaan asiakkaille aivan kuin jotain olennaista parantuisi Ylen toiminnassa. No jos joku on lopen kyllästynyt Ylen logoon niin ehkä sitä piristyy kun Ylen logo vaihtuu mutta minusta tuollaiset ovat pelkkiä silmänkääntötemppuja eivätkä hyödytä asiakkaita tippaakaan.
Olen 50-vuotisen työurani aikana seurannut varmaan kymmeniä visuaalisen ilmeen muutoksia eri yrityksissä ja käytännössä todennut ne lähes tarpeettomiksi. Sen sijaan samaisissa yrityksissä olisi samaan aikaan ollut mitä suurin tarve kohentaa palvelua tai avaintuotteita. Mutta ehdin olla muutamassa sellaisessakin yrityksessä, joissa sekin tehtiin. Mutta ne yritykset olivatkin selkeästi sellaisia joita minä olen kutsunut ylivertaisiksi osaajiksi.
Työntekokin tuollaisten ylivertaisten osaajien tiimeissä oli ikimuistettavaa. Useimmilla oli motivaatio korkealla ja se koko yrittäjähenkinen meininki tarttui ja sitä myös tartutettiin kaikkiin. Noissa yrityksissä harvemmin kiinnitettiin huomiota johonkin visuaalisen ilmeen uudistamiseen kun oli paljon tärkeämpää tehtävää jossain asiakkaalle olennaisessa.
Hyvin harvassa yrityksessä ryhdyttiin silloinkaan parantamaan tuotetta tai palvelua. Monasti syynä tuntui olevan ettei johto, usein palkkajohto, ymmärtänyt omaa toimialaansa tai asiakkaittensa aitoja tarpeita.
Yle näyttää nyt olevan juuri sellaisessa asemassa. Mikael Jungnerin johtajakaudella luotiin loistava Ylen Areena. Se oli ihan aito katsojaa ja kuulijaa palveleva parannus ja uudistus. En muista alkoivatko uusinnat jo silloin lisääntyä. Ehkä alkoivat ja oivallista että vuorotyötäkin tekevät näkevät samoja ohjelmia kuin muutkin katsojat pelkästään televisiosta ilman että siihen tarvitaan tietokoneita ja nettiyhteyksiä.
Mutta uusintojen määrä tuntuu kasvaneen jo suorastaan ärsyttäviin mittoihin.
Mutta varsinainen aiheeni oli tuo Ylen ilmeen uudistus. Tuntuu että tuota ilmeen uudistusta markkinoidaan asiakkaille aivan kuin jotain olennaista parantuisi Ylen toiminnassa. No jos joku on lopen kyllästynyt Ylen logoon niin ehkä sitä piristyy kun Ylen logo vaihtuu mutta minusta tuollaiset ovat pelkkiä silmänkääntötemppuja eivätkä hyödytä asiakkaita tippaakaan.
Olen 50-vuotisen työurani aikana seurannut varmaan kymmeniä visuaalisen ilmeen muutoksia eri yrityksissä ja käytännössä todennut ne lähes tarpeettomiksi. Sen sijaan samaisissa yrityksissä olisi samaan aikaan ollut mitä suurin tarve kohentaa palvelua tai avaintuotteita. Mutta ehdin olla muutamassa sellaisessakin yrityksessä, joissa sekin tehtiin. Mutta ne yritykset olivatkin selkeästi sellaisia joita minä olen kutsunut ylivertaisiksi osaajiksi.
Työntekokin tuollaisten ylivertaisten osaajien tiimeissä oli ikimuistettavaa. Useimmilla oli motivaatio korkealla ja se koko yrittäjähenkinen meininki tarttui ja sitä myös tartutettiin kaikkiin. Noissa yrityksissä harvemmin kiinnitettiin huomiota johonkin visuaalisen ilmeen uudistamiseen kun oli paljon tärkeämpää tehtävää jossain asiakkaalle olennaisessa.
29.2.2012
Guggenheim, perkele!
Olen käynyt Guggenheim museossa New Yorkissa. Hieno museo. Mutta en minä sen vuoksi New Yorkiin matkustanut. Enkä usko että valtavia turistilaumoja Suomeen vartavasten Guggenheim museota katsomaan tulisi.
Guggenheim museon vetonaulana on New Yorkisa mm arkkitehtonisesti erikoinen museorakennus. Samanlainen vetovoimatekijä on Bilbaonkin Guggenheim museon museorakennus. Berliinin Guggenheim museo sijaitsi niin tavanomaisissa tiloissa ettei sen rakennus muodostanut mitään erityistä nähtävyyttä tai vetovoimatekijää. ja siksi museo lopetetaankin kannattamattomana.
Meillä on suunniteltu koko hankkeelle Helsingin parhaalla paikalla Katajanokalla sijaitsevaa rakennustonttia. Samasta tontista on varmaan kiinnostuneet kymmenet ellei sadat keskustakehittäjät etenkin jos sen saa vielä pilkkahinnalla käyttöönsä.
Mutta ennen kaikkea. P-e-r-s-a-u-k-i-s-e-t suunnittelevat toisten lainarahoilla hurjan kallista 'investointia' museohankkeeseen. Nyt on jo Vihreitä edustava Kaupunginmuseon hallituksen puheenjohtaja Halmetoja tarjonnut hankkeesseen kaupunginmuseonkin rahoja. Ja samaan aikaan muita museohankkeita ajetaan alas ja henkilöstöä vähennetään.
Jos hanke on liiketaloudellisesti niin kannattava kuin koko ajan yritetään esittää niin tottahan toki hankkeelle löytyy yksityisiä rahoittajia.
Guggenheim museo olisi mielenkiintoinen jos sen rakennuksesta onnistuttaisiin tekemään arkkitehtoninen nähtävyys. Kyll siellä kävisi silloin vierailijoita, jotka muutenkin ovat Suomessa. Mutta erittäin harva sen rakennuksen vuoksi tulisi Suomeen tai Helsinkiin. Eikä sinne mitään ryntäystä taidematkailijoitakaan tulisi. Sellaiset taiteen erikoisnautiskelijat ovat niin harvassa ettei heidän lukumäärää voi kymmenissä tuhansissa laskea varsinkin kun Helsinki ei ehkä heitä kuitenkaan millään muulla tänne kykene houkuttelemaan.
Ihan tolkutonta porsastelua kansalaisten verovaroilla aikana jolloin koko ajan velkaannutaan vielä lisää.
On näköjään Bloggerin editoria taas kovasti muutettu eikä tekstin muotoilu mene niin kuin ennen. No ei voi mitään. Pitää seuraavalla kerralla kirjoittaa teksti valmiiksi muualla ja kopioida tänne.
22.2.2012
Eläkekeskustelu on ihan järjetöntä
Sattuneesta syystä seuraan mielenkiinnolla eläkekeskustelua mediassa. Kiihkoton keskustelu tuntuu mahdottomalta. Ja argumentit joilla perustellaan eläkeiän nostoa ovat ihan lapselliset. Siitä ei kai liene mitään epäilystäkään etteikö jotain tarvitsisi tehdä kun eläkeläisten määrä kasvaa ja elinikä pitenee. Mutta sellainen vippaskonsti, että jollain mahtikäskyllä vain määrättäisiin, että nyt ei sitten eläkkeelle pääse enää ennen 68 ikävuotta on ihan järjetöntä. Jos ihminen on sitä ennen työkyvytön niin hän on työkyvytön. Eikä lääkärit voi ryhtyä eläkevakuutusyhtiöiden tai valtiovallan lakeijoiksi ja alkaisivat kerta kaikkiaan kieltäytyä kirjoittamasta työkyvyttömyyslausuntoja alle 68 vuotiaista.
Miksei missään puhuta milloin ja millä ehdoilla puretaan jättimäisiksi paisuneita eläkerahastoja? Suomen eläkerahastot ovat BKT:hen suhteutettuna tällä hetkellä Euroopan suurimmat. Selityksiä on todennäköisesti kaksikin. Vallan kahvassa eli eläkerahastojen hallinnoinnissa on kiva keikkua. Siellä on sekä työnantaja että työntekijäjärjestöjen edustajia nauttimassa korkeita kokouspalkkioita. Toinen selitys voi tietenkin olla, että eläkerahastot lasketaan EU:n vakavaraisuuslaskelmissa valtion varallisuudeksi eikä niitä voida purkaa, koska Suomi ei enää olisikaan niin selvästi AAA-luokiteltu maa.
Kun puhutaan eläkeiän alarajan nostamisesta 63 vuodesta 65 vuoteen unohdetaan mainita kaksi asiaa: ensinnä kyse on vain joustavan eläkeiän alarajasta kun meillä eläkkeellesiirtymisrajat ovat 63-68 ikävuotta. Ja mitä aikaisemmin siirryt eläkkeelle sitä pienempi on eläkkeesi. Ja kuten jo edellä mainitsin ei tuo mahtikäsky ketään työkyvytöntä työkykyisenä pitäisi.
Meidän eläkejärjestelmäämme on tehty useita huononnuksia sen n 50 vuoden voimassaolon aikana. Osa oin ollut vain huononnuksia ilman suurempia perusteluja - rahat ei vaan riitä argumentilla.
Elinaikakerroin oli meillä vastaus eliniän pitenemisen aiheuttamien eläkemenojen kasvulle. Muuten ihan asiallinen korjauskeinona, mutta täysin epäoikeudenmukainen miehille. Kirjoitin asiasta blogissani pari vuotta sitten. Naiset ehtivät olla eläkkeellä pidemmästä eliniästä johtuen 2 kerta miehiä kauemmin. Vaikka naiset saisivat ehkä miehiä pienempiä eläkkeitä he syövät eläkevarallisuutta miesten keskimäärin 8,3 vuoden sijasta 15 vuotta.
Viime vuonna oli julkisuudessa muutaman kerran esillä uutinen, miten 35 v ikäisiä nuoria naisia jää kovin paljon mielenterveydellisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jos naisten eliniän odote on 83 vuotta he ehtivät nostaa ensin työkyvyttömyyseläkettä ja sitten vanhuuseläkettä 48 vuotta ja vanhuuseläkkeelle jäävä mies ehtii nostaa eläkettä 8,3 vuotta. Tässä tapauksessa eläkettä nostetaan 6 kertainen aika verrattuna terveeseen mieheen!
Ja vielä epäkohtiin joista pitäisi mutta ei silti keskustella. Kansallisoopperan balettitanssijan eläkeikä on nykyään 44 v. Aikaisemmin se kai oli jopa 2 v alempi eli 42 v. Jokaiselle baletin ystävälle, jollaisena pidän myös itseäni, pitäisi olla päivänselvää ettei niin raskaan fyysisessä ammatissa voi jaksaa ilman kremppoja. Venäläinen huippuballerina Maya Plisetskaya [laitoin linkin englanninkieliseen Wikipediaan kun suomenkielinen oli niin aneeminen] on harvinainen poikkeus että vielä pitkälti yli 70 v iässä oli tanssiessaan upea ilmestys.
Toinen vastaava ryhmä on palomiehet. Esimerkkinä haasteista pidetään jotain savusukellusta mikä on raskasta puuhaa hyväkuntoisille nuorille miehillekin.
Ettei synny väärinkäsitystä. Minä ymmärrän hyvin näiden ihmisryhmien alemmat eläkeiät. Tosin mietityttää voitaisiinko heidän osaamistaan jotenkin hyödyntää vaikka ovat lopettelemassa aktiiviuraansa. Eihän urheilijoillekaan laiteta eläkepapereita kun täyttävät 35 v tai 40 v. Mutta keskustelua minusta kaipaisi miten tuollaisten erikoisryhmien alentunut työkyky entiseen ammattiin otettaisiin huomioon. Pitäisikö kokonaan miettiä jonkinlaisia kaksi- tai kolmevaiheisia urapolkuja?
Olen kirjoittanut blogiini 19 juttua jotka koskevat eläkkeitä tai eläkejärjestelmää. Jonkin verran olen noissa yhteyksissä sivunnut minkälainen merkitys on työpaikan hyvällä ilmapiirillä työssä jaksamiseen ja työurien pidentämiseen. Minusta sillä on todella suuri merkitys ja olen nähnyt vierestä miten hyvä johtaja saa rakennettua sellaisen työkulttuurin vuosien vaivalla ja sitten hänen joku puoli-idiootti 'ammattijohtaja'-seuraajansa tuhoaa koko aikaansaannoksen muutamassa vuodessa - ellei vielä nopeammin. Minusta tuollaiset työpaikan pilaaja-johtajat pitäisi jotenkin saattaa vastuuseen tuhotyöstään. Mutta se nyt on ihan toisen jutun aihe. Tarkoitukseni on kirjoittaa siitäkin mutta harkitsen vielä missä muodossa. On sen verran rajua juttuja ja suurin osa juttujen aiheista on vielä työurillaan. Kas kun totuudenpuhujasta ei pidetä. Sehän on vanha totuus.
Miksei missään puhuta milloin ja millä ehdoilla puretaan jättimäisiksi paisuneita eläkerahastoja? Suomen eläkerahastot ovat BKT:hen suhteutettuna tällä hetkellä Euroopan suurimmat. Selityksiä on todennäköisesti kaksikin. Vallan kahvassa eli eläkerahastojen hallinnoinnissa on kiva keikkua. Siellä on sekä työnantaja että työntekijäjärjestöjen edustajia nauttimassa korkeita kokouspalkkioita. Toinen selitys voi tietenkin olla, että eläkerahastot lasketaan EU:n vakavaraisuuslaskelmissa valtion varallisuudeksi eikä niitä voida purkaa, koska Suomi ei enää olisikaan niin selvästi AAA-luokiteltu maa.
Kun puhutaan eläkeiän alarajan nostamisesta 63 vuodesta 65 vuoteen unohdetaan mainita kaksi asiaa: ensinnä kyse on vain joustavan eläkeiän alarajasta kun meillä eläkkeellesiirtymisrajat ovat 63-68 ikävuotta. Ja mitä aikaisemmin siirryt eläkkeelle sitä pienempi on eläkkeesi. Ja kuten jo edellä mainitsin ei tuo mahtikäsky ketään työkyvytöntä työkykyisenä pitäisi.
Meidän eläkejärjestelmäämme on tehty useita huononnuksia sen n 50 vuoden voimassaolon aikana. Osa oin ollut vain huononnuksia ilman suurempia perusteluja - rahat ei vaan riitä argumentilla.
Elinaikakerroin oli meillä vastaus eliniän pitenemisen aiheuttamien eläkemenojen kasvulle. Muuten ihan asiallinen korjauskeinona, mutta täysin epäoikeudenmukainen miehille. Kirjoitin asiasta blogissani pari vuotta sitten. Naiset ehtivät olla eläkkeellä pidemmästä eliniästä johtuen 2 kerta miehiä kauemmin. Vaikka naiset saisivat ehkä miehiä pienempiä eläkkeitä he syövät eläkevarallisuutta miesten keskimäärin 8,3 vuoden sijasta 15 vuotta.
Viime vuonna oli julkisuudessa muutaman kerran esillä uutinen, miten 35 v ikäisiä nuoria naisia jää kovin paljon mielenterveydellisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jos naisten eliniän odote on 83 vuotta he ehtivät nostaa ensin työkyvyttömyyseläkettä ja sitten vanhuuseläkettä 48 vuotta ja vanhuuseläkkeelle jäävä mies ehtii nostaa eläkettä 8,3 vuotta. Tässä tapauksessa eläkettä nostetaan 6 kertainen aika verrattuna terveeseen mieheen!
Ja vielä epäkohtiin joista pitäisi mutta ei silti keskustella. Kansallisoopperan balettitanssijan eläkeikä on nykyään 44 v. Aikaisemmin se kai oli jopa 2 v alempi eli 42 v. Jokaiselle baletin ystävälle, jollaisena pidän myös itseäni, pitäisi olla päivänselvää ettei niin raskaan fyysisessä ammatissa voi jaksaa ilman kremppoja. Venäläinen huippuballerina Maya Plisetskaya [laitoin linkin englanninkieliseen Wikipediaan kun suomenkielinen oli niin aneeminen] on harvinainen poikkeus että vielä pitkälti yli 70 v iässä oli tanssiessaan upea ilmestys.
Toinen vastaava ryhmä on palomiehet. Esimerkkinä haasteista pidetään jotain savusukellusta mikä on raskasta puuhaa hyväkuntoisille nuorille miehillekin.
Ettei synny väärinkäsitystä. Minä ymmärrän hyvin näiden ihmisryhmien alemmat eläkeiät. Tosin mietityttää voitaisiinko heidän osaamistaan jotenkin hyödyntää vaikka ovat lopettelemassa aktiiviuraansa. Eihän urheilijoillekaan laiteta eläkepapereita kun täyttävät 35 v tai 40 v. Mutta keskustelua minusta kaipaisi miten tuollaisten erikoisryhmien alentunut työkyky entiseen ammattiin otettaisiin huomioon. Pitäisikö kokonaan miettiä jonkinlaisia kaksi- tai kolmevaiheisia urapolkuja?
Olen kirjoittanut blogiini 19 juttua jotka koskevat eläkkeitä tai eläkejärjestelmää. Jonkin verran olen noissa yhteyksissä sivunnut minkälainen merkitys on työpaikan hyvällä ilmapiirillä työssä jaksamiseen ja työurien pidentämiseen. Minusta sillä on todella suuri merkitys ja olen nähnyt vierestä miten hyvä johtaja saa rakennettua sellaisen työkulttuurin vuosien vaivalla ja sitten hänen joku puoli-idiootti 'ammattijohtaja'-seuraajansa tuhoaa koko aikaansaannoksen muutamassa vuodessa - ellei vielä nopeammin. Minusta tuollaiset työpaikan pilaaja-johtajat pitäisi jotenkin saattaa vastuuseen tuhotyöstään. Mutta se nyt on ihan toisen jutun aihe. Tarkoitukseni on kirjoittaa siitäkin mutta harkitsen vielä missä muodossa. On sen verran rajua juttuja ja suurin osa juttujen aiheista on vielä työurillaan. Kas kun totuudenpuhujasta ei pidetä. Sehän on vanha totuus.
17.2.2012
Kauniaisissa rikkaus ja köyhyys kohtaavat?
Pieni ote Suomen Kuvalehdestä:
'Kauimmas kärki on karannut Kauniaisissa, missä hyvätuloisin prosentti ansaitsee vähintään 293 362 euroa vuodessa. Naapurikunnassa Espoossa huipun tulot ovat lähes puolet vähemmän, 155 273 euroa vuodessa.
Pienimmillä tuloilla hyvätuloisimman prosentin joukkoon pääsee Rautavaaralla, Sotkamon naapurissa (52 286e). Eli Kauniaisissa tuloeliittiin pääsemiseen tarvitaan lähes neljännesmiljoona euroa vuodessa enemmän kuin Rautavaaralla.
Myös Suomen vähiten ansaitsevat asuvat Kauniaisissa, missä pienituloisin kymmenys ihmisistä ansaitsee alle 3 073 euroa vuodessa. Seuraavaksi pienituloisin 10 prosenttia löytyy Helsingistä (3 698 euroa vuodessa) ja Joensuusta (4 588 euroa vuodessa).'
'Kauimmas kärki on karannut Kauniaisissa, missä hyvätuloisin prosentti ansaitsee vähintään 293 362 euroa vuodessa. Naapurikunnassa Espoossa huipun tulot ovat lähes puolet vähemmän, 155 273 euroa vuodessa.
Pienimmillä tuloilla hyvätuloisimman prosentin joukkoon pääsee Rautavaaralla, Sotkamon naapurissa (52 286e). Eli Kauniaisissa tuloeliittiin pääsemiseen tarvitaan lähes neljännesmiljoona euroa vuodessa enemmän kuin Rautavaaralla.
Myös Suomen vähiten ansaitsevat asuvat Kauniaisissa, missä pienituloisin kymmenys ihmisistä ansaitsee alle 3 073 euroa vuodessa. Seuraavaksi pienituloisin 10 prosenttia löytyy Helsingistä (3 698 euroa vuodessa) ja Joensuusta (4 588 euroa vuodessa).'
16.2.2012
Suomesta globaali homojen turvapaikka
Hiukan alkaa ihmetyttää ja arveluttaa onko monikulttuurisuuden lisäksi nyt uusi muotivillitys ja turvanpaikanhakukikka että tehdään Suomesta globaali afrikkalaisten, lähi-idän ja aasialaisten homojen turvapaikka.
Ymmärrän tarpeen välttyä vainolta jos homoudesta avoimesti vainotaan omassa kotimaassa. Ymmärrän myös, että on ahdistavaa pitää luurankojakin kaapissa jos on hirveä halu toteuttaa omaa sukupuoli-identiteettiään.
Mutta sitä en ihan tai en edes alkuunkaan ymmärrä miten joku Afrikasta esimerkiksi Zimbabwessa homoudesta vainottu löytää homoparatiisin Suomesta melkein maapallon toiselta puolelta kun naapurissa Etelä-Afrikassa on jo laillista solmia virallisia homoliittoja.
En minä halua olla sydämetön enkä minä pode edes homofobiaa mutta miksi meidän helvetin velkaisen maan pitää veronmaksajien vähillä rahoilla pelastaa globaalisti homotkin?
Ja on käsitykseni mukaan nyt löydetty myös turvan haku kristillisinkin perustein jos olet kotoisin islamilaisesta maailmasta.
Afrikan sarven Somalian sosiaalitoimistonahan me olemme olleet kohta 20 vuotta. Se nyt on ihan oma traaginen lukunsa enkä sitä sen enempää tässä analysoi. Kansanedustaja, fil.tri Jussi Halla-Aho on tehnyt perusteellisia selvityksiä miten islamilaisesta maailmasta on löydetty Suomi eräänlaiseksi globaaliksi sosiaalitoimistoksi. Hänen täysin järkiperustein esittämän kritiikin perusteella hänet on leimattu rasistiksi suurelta osin täysin aiheettomin perustein. Halla-Ahon arvostelijat ovat harvoin perehtyneet Halla-Ahon alkuperäisiin kirjoituksiin vaan apinoiden lailla matkivat kritiikittä mediassa esiintyneitä rasistiksi leimaavia puheenvuoroja.
Ymmärrän tarpeen välttyä vainolta jos homoudesta avoimesti vainotaan omassa kotimaassa. Ymmärrän myös, että on ahdistavaa pitää luurankojakin kaapissa jos on hirveä halu toteuttaa omaa sukupuoli-identiteettiään.
Mutta sitä en ihan tai en edes alkuunkaan ymmärrä miten joku Afrikasta esimerkiksi Zimbabwessa homoudesta vainottu löytää homoparatiisin Suomesta melkein maapallon toiselta puolelta kun naapurissa Etelä-Afrikassa on jo laillista solmia virallisia homoliittoja.
En minä halua olla sydämetön enkä minä pode edes homofobiaa mutta miksi meidän helvetin velkaisen maan pitää veronmaksajien vähillä rahoilla pelastaa globaalisti homotkin?
Ja on käsitykseni mukaan nyt löydetty myös turvan haku kristillisinkin perustein jos olet kotoisin islamilaisesta maailmasta.
Afrikan sarven Somalian sosiaalitoimistonahan me olemme olleet kohta 20 vuotta. Se nyt on ihan oma traaginen lukunsa enkä sitä sen enempää tässä analysoi. Kansanedustaja, fil.tri Jussi Halla-Aho on tehnyt perusteellisia selvityksiä miten islamilaisesta maailmasta on löydetty Suomi eräänlaiseksi globaaliksi sosiaalitoimistoksi. Hänen täysin järkiperustein esittämän kritiikin perusteella hänet on leimattu rasistiksi suurelta osin täysin aiheettomin perustein. Halla-Ahon arvostelijat ovat harvoin perehtyneet Halla-Ahon alkuperäisiin kirjoituksiin vaan apinoiden lailla matkivat kritiikittä mediassa esiintyneitä rasistiksi leimaavia puheenvuoroja.
15.2.2012
Finnairin Vehviläisen asuntokaupat
No näinhän se tietenkin meni. Kaikki on ollut laillista ja kaikki asianosaiset ovat tietenkn kaikissa vaiheissa jäävänneet itsensä.
Mielenkiintoista tässä asiassa on mekanismi josta usein puhutaan ja kirjoitetaan mutta harvoin on esillä näin selkeitä esimerkkejä 'sulle-mulle' touhusta:
- Vehviläinen on Finnairin toimitusjohtaja
- Harri Sailas on Ilmarisen toimitusjohtaja
- Ilmarinen on Finnairin suurimpia osakkaita
- Ilmarinen hoitaa Finnairin työeläkevakuutukset nykyään
- Vehviläinen on Ilmarisen hallintoneuvostossa
- Harri Sailas on Finnairin hallituksen puheenjohtaja
- sekä Sailas että Vehviläinen saavat varmasti mukavasti lisätuloja istuessaan toistensa hallinnoissa
Tapahtumat:
1) Vehviläinen myy omistamansa ja asuttamansa asunnon hyvällä 1,8 miljoonan euron hinnalla Ilmariselle
2) Ilmarinen vuokraa asunnon Finnairille työsuhdeasuntona käytettäväksi 6800 euroa/kk vuokralla
3) Vehviläiselle lasketaan verotuksen kautta samaisesta työsuhdeasunnosta luontoisetuarvona 2300 euroa/kk ja siitä hän maksaa veroa n 1200 euroa/kk
4) Vehviläisellä on oikeus lunastaa asunto takaisin itselleen Ilmariselta kun hänen työsuhteensa Finnairilla päättyy
5) asunnon takaisinlunastushinnan määräytymisestä ei ole tietoa julkisuudessa
Tämä kuvaa hyvin minkälaista on 'sulle-mulle' suhmurointi suomalaisessa liike-elämässä. Usein näitä toistensa hallinnoissa istuvia kutsutaan vaikkapa hallitusammattilaisiksi.
Olen usein ihmetellyt missä on toimialaosaaminen? Ja sitten tietenkin se ihan tyhmä kysymys: miten noin vaativissa tehtävissä työskentelevillä on aikaa uhrata jollekin toiselle yritykselle. Onhan sen oltava vaativaa työtä kun siitä usein maksetaankin kymmenien ellei satojen tuhansien eurojen edestä palkkioita.
Ettei synny mitään väärinkäsityksiä. Tuo kaikki edellä kuvaamani on tietääkseni ollut ihan laillista. Mutta mielestäni häikäilemättömän moraalitonta. Mutta sellaiset asiat tuomitaankin korkeammissa sfääreissä jos joku haluaa sellaiseen oikeuteen uskoa.
Mielenkiintoista tässä asiassa on mekanismi josta usein puhutaan ja kirjoitetaan mutta harvoin on esillä näin selkeitä esimerkkejä 'sulle-mulle' touhusta:
- Vehviläinen on Finnairin toimitusjohtaja
- Harri Sailas on Ilmarisen toimitusjohtaja
- Ilmarinen on Finnairin suurimpia osakkaita
- Ilmarinen hoitaa Finnairin työeläkevakuutukset nykyään
- Vehviläinen on Ilmarisen hallintoneuvostossa
- Harri Sailas on Finnairin hallituksen puheenjohtaja
- sekä Sailas että Vehviläinen saavat varmasti mukavasti lisätuloja istuessaan toistensa hallinnoissa
Tapahtumat:
1) Vehviläinen myy omistamansa ja asuttamansa asunnon hyvällä 1,8 miljoonan euron hinnalla Ilmariselle
2) Ilmarinen vuokraa asunnon Finnairille työsuhdeasuntona käytettäväksi 6800 euroa/kk vuokralla
3) Vehviläiselle lasketaan verotuksen kautta samaisesta työsuhdeasunnosta luontoisetuarvona 2300 euroa/kk ja siitä hän maksaa veroa n 1200 euroa/kk
4) Vehviläisellä on oikeus lunastaa asunto takaisin itselleen Ilmariselta kun hänen työsuhteensa Finnairilla päättyy
5) asunnon takaisinlunastushinnan määräytymisestä ei ole tietoa julkisuudessa
Tämä kuvaa hyvin minkälaista on 'sulle-mulle' suhmurointi suomalaisessa liike-elämässä. Usein näitä toistensa hallinnoissa istuvia kutsutaan vaikkapa hallitusammattilaisiksi.
Olen usein ihmetellyt missä on toimialaosaaminen? Ja sitten tietenkin se ihan tyhmä kysymys: miten noin vaativissa tehtävissä työskentelevillä on aikaa uhrata jollekin toiselle yritykselle. Onhan sen oltava vaativaa työtä kun siitä usein maksetaankin kymmenien ellei satojen tuhansien eurojen edestä palkkioita.
Ettei synny mitään väärinkäsityksiä. Tuo kaikki edellä kuvaamani on tietääkseni ollut ihan laillista. Mutta mielestäni häikäilemättömän moraalitonta. Mutta sellaiset asiat tuomitaankin korkeammissa sfääreissä jos joku haluaa sellaiseen oikeuteen uskoa.
Suomen edustajat Davosin kokouksessa
Seurasin aika laajasti miten mediassa hehkutettiin Suomen edustajiksi Davosin talousfoorumissa helmikuun lopussa pääministeri Jyrki Katainen, Suomen Sveitsin suurlähettiläs Alpo Rusi ja EU:n komission varapuheenjohtaja Olli Rehn.
Ulkoministeriö oli hiukan varovaisempi uutisoidessaan Rehnin asemasta ja uutisoi 'Suomi sai runsaasti näkyvyyttä Jyrki Kataisen ja Olli Rehnin esiintymisten kautta'
Ensinnä ihmetytti tietenkin ettei Suomesta ollut yhtään talouselämän johtohenkilöä vaan pelkästään valtiovallan edustajia.
Mutta ihmettelin ja ihmettelen edelleen valtavasti miten on mahdollista että Suomea oli median mukaan edustamassa EU:n komission varapuheenjohtaja Olli Rehn. Ei taida toimittajien asiantuntemukseen kuulua tieto, että EU komissaarit vannovat virkavalan missä he lupaavat ajaa ainoastaan EU:n etuja. Me suomalaiset olemme hölmöjä jos me emme edes tuollaista ymmärrä vaan lähetämme edustajaksemme jonkun toisen etuja ajavan ja valvovan olkoonkin että on kansallisuudeltaan suomalainen ja Suomen kansalainen.
Ulkoministeriö oli hiukan varovaisempi uutisoidessaan Rehnin asemasta ja uutisoi 'Suomi sai runsaasti näkyvyyttä Jyrki Kataisen ja Olli Rehnin esiintymisten kautta'
Ensinnä ihmetytti tietenkin ettei Suomesta ollut yhtään talouselämän johtohenkilöä vaan pelkästään valtiovallan edustajia.
Mutta ihmettelin ja ihmettelen edelleen valtavasti miten on mahdollista että Suomea oli median mukaan edustamassa EU:n komission varapuheenjohtaja Olli Rehn. Ei taida toimittajien asiantuntemukseen kuulua tieto, että EU komissaarit vannovat virkavalan missä he lupaavat ajaa ainoastaan EU:n etuja. Me suomalaiset olemme hölmöjä jos me emme edes tuollaista ymmärrä vaan lähetämme edustajaksemme jonkun toisen etuja ajavan ja valvovan olkoonkin että on kansallisuudeltaan suomalainen ja Suomen kansalainen.
13.2.2012
Onko henkilötunnus ihan susi?
Minun eteeni on yhden kuukauden kuluessa tullut jo kaksi tapausta jossa minun arvellaan syyllistyneen rattijuoppouteen (ihmettelijänä helsinkiläinen rikospoliisi joka löysi nimeni, oikeammin nimikaimani nimen jostain poliisin rekisteristä ja veronkierrosta eli olisin nostanut 31.12.2010 ns mustaa palkkaa ja jättänyt sen verotuksessa ilmoittamatta (ihmettelijänä verotarkastaja ja pääkaupunkiseudun verotoimisto). Surkeita näyttävät olevan viranomaisten rekisterit. Pitäisi varmaan valittaa tietosuojavaltuutetulle.
Vaikka minulla on kohtuullisen harvinainen sukunimi ja etunimi ei minusta noin vakavista asioista kuten rattijuoppous ja veronkierto aleta ihmisiä viranomaisten toimesta epäillä ja kiusata pelkän nimen perusteella. Jos ei henkilötunnusta ole käytettävissä kun on kyse ulkomaalaisesta on ainakin yritettävä yksilöinnin mahdollistamiseksi selvittää ko henkilön syntymäaika. Eikä pelkästään luottaa että jos on erikoinen nimi niin ensimmäinen nimiosuma on oikea. Toisaalta mistä minä tiedän minkälaisia vajakkeja meillä noita viranomaistehtäviä on hoitamassa. Voihan olla että ensimmäinen listalta löytyvä Matti Virtanen (nimi on ihan sattumanvaraisesti valittu) tyydyttäisi virkamiehen yksilöintitarpeen. Mitä sitä turhaan nähdä vaivaa. Vaivataan kansalaisia. Tai lyödään vain lisäverot ja korotukset suoraan. Valittakoot kansalainen. On nimittäin tuollaisesta mielivallasta kokemusta muutaman kymmenen vuoden takaa.
Nykyään Google ja sosiaalinen media kuten Facebook ovat loistavia juorupaikkoja. Olen tiennyt että minulla on useita nimikaimoja Venäjällä, Ukrainassa ja Baltian maissa. Venäläisillä ei ole ollut tapana antaa lapsille monia etunimiä. Samannimisten erottamiseksi toisistaan käytetään siksi ns patronyymiä eli isännimeä.
Mutta jo vuosia sitten löysin ulkomailta nimikaiman, jolla oli jopa sama patronyymi. Nauratti aika tavalla. Onneksi syntymäaika ei ollut sama.
Yli kaksikymmentä vuotta sitten samalla sukunimellä oli vain lähisukua. Eli lapsiani, vaimojani (niin, monikossa :) ja vanhempani. Mutta nyt on tänne muuttanut useita samalla sukunimellä, jotka eivät ole mitään tiedossa olevaa lähisukua ainakaan.
Tyttäreni löysi kuukausi sitten Googlella minulle helsinkiläisen nimikaiman. Kaveri on 22 vuotias ja etsi jossain deittipalstalla alle 34 vuotiaita naisia. Valokuvan perusteella minä vuorostani löysin saman kaverin myös Facebookista ja siellä olevien kaverien taustasta päättelin kaverin olevan kotoisin Eestin venäläisalueilta.
Niin minä olen 66-vuotias ja vaikka kuinka nuorekkaana itseäni yritänkin pitää niin en minä kyllä enää 22-vuotiaasta mene ulkonäkönikään perusteella.
Minusta on kumma etteivät meidän viranomaiset vaivaudu tekemään edes pientä salapoliisityötä jos henkilötunnusta tai syntymäaikaa ei ole tiedossa.
Ai että olen ollut kiukkuinen jo yli kuukauden. Toivotaan että asiat selviävät. Olen allerginen taistelemaan mahtipontisten virkamiesten kanssa.
Vaikka minulla on kohtuullisen harvinainen sukunimi ja etunimi ei minusta noin vakavista asioista kuten rattijuoppous ja veronkierto aleta ihmisiä viranomaisten toimesta epäillä ja kiusata pelkän nimen perusteella. Jos ei henkilötunnusta ole käytettävissä kun on kyse ulkomaalaisesta on ainakin yritettävä yksilöinnin mahdollistamiseksi selvittää ko henkilön syntymäaika. Eikä pelkästään luottaa että jos on erikoinen nimi niin ensimmäinen nimiosuma on oikea. Toisaalta mistä minä tiedän minkälaisia vajakkeja meillä noita viranomaistehtäviä on hoitamassa. Voihan olla että ensimmäinen listalta löytyvä Matti Virtanen (nimi on ihan sattumanvaraisesti valittu) tyydyttäisi virkamiehen yksilöintitarpeen. Mitä sitä turhaan nähdä vaivaa. Vaivataan kansalaisia. Tai lyödään vain lisäverot ja korotukset suoraan. Valittakoot kansalainen. On nimittäin tuollaisesta mielivallasta kokemusta muutaman kymmenen vuoden takaa.
Nykyään Google ja sosiaalinen media kuten Facebook ovat loistavia juorupaikkoja. Olen tiennyt että minulla on useita nimikaimoja Venäjällä, Ukrainassa ja Baltian maissa. Venäläisillä ei ole ollut tapana antaa lapsille monia etunimiä. Samannimisten erottamiseksi toisistaan käytetään siksi ns patronyymiä eli isännimeä.
Mutta jo vuosia sitten löysin ulkomailta nimikaiman, jolla oli jopa sama patronyymi. Nauratti aika tavalla. Onneksi syntymäaika ei ollut sama.
Yli kaksikymmentä vuotta sitten samalla sukunimellä oli vain lähisukua. Eli lapsiani, vaimojani (niin, monikossa :) ja vanhempani. Mutta nyt on tänne muuttanut useita samalla sukunimellä, jotka eivät ole mitään tiedossa olevaa lähisukua ainakaan.
Tyttäreni löysi kuukausi sitten Googlella minulle helsinkiläisen nimikaiman. Kaveri on 22 vuotias ja etsi jossain deittipalstalla alle 34 vuotiaita naisia. Valokuvan perusteella minä vuorostani löysin saman kaverin myös Facebookista ja siellä olevien kaverien taustasta päättelin kaverin olevan kotoisin Eestin venäläisalueilta.
Niin minä olen 66-vuotias ja vaikka kuinka nuorekkaana itseäni yritänkin pitää niin en minä kyllä enää 22-vuotiaasta mene ulkonäkönikään perusteella.
Minusta on kumma etteivät meidän viranomaiset vaivaudu tekemään edes pientä salapoliisityötä jos henkilötunnusta tai syntymäaikaa ei ole tiedossa.
Ai että olen ollut kiukkuinen jo yli kuukauden. Toivotaan että asiat selviävät. Olen allerginen taistelemaan mahtipontisten virkamiesten kanssa.
10.2.2012
Finnairin tappiot ja pilkkominen
Olen pitkään uumoillut, että Finnairin ongelma, ettei johto osaa omaa toimialaansa. Joku neropatti on keksinyt kermankuorinnan uudeksi strategiaksi. Keskitytään pelkkään Aasian liikenteeseen joka on nyt kannattavaa ja laitetaan kaikki tällä hetkellä kannattamattomat jollekin osaajalle.
Tuo valittu strategia paljastaa jo mistä on kyse. Johto osaa lukea tulos- ja tappiolukuja eikä tuossa tarvita suuremmin mitään toimialaosaamistakaan. Ja nyt sitten saneerataan pois tappiota tuottavat osaset jollekin osaajalle ja keskitytään "ydinosaamiseen" - Aasian liikenteeseen. Siihen joka sattui osoittautumaan kannattavaksi. Pannaan ikään kuin munat riskialttiisti vain yhteen koriin kun ei ole osattu saada esimerkiksi Euroopan liikennettä kannattavaksi.
Kirjoitin puolitoista vuotta sitten aiheesta kun oli Finnairin lakko. Tarkastelin siinä eräitä muitakin kannattavuuden osatekijöitä kun pelkkiä lentävän henkilökunnan palkkoja. Osa niistä on varmasti sellaisia että niihin johto voi vaikuttaa ruikuttamatta AY-väen kohtuuttomuutta.
Muutama puheenvuoro on jo kuulunut, jossa hämmästellään, että aikooko Finnair todella panna toimintansa niinkin yksipuolisen lentoliikenteen varaan kuin mitä on pelkät Aasian reitit. Isokin muutos voi tapahtua nopeasti ja romuttaa nopeasti koko tällä hetkellä kannattavan bisneksen.
Vaikea juttu päättää ministereille Hautala ja Katainen. Heillä on varmaan vielä vähemmän toimialaosaamista lentoyhtiöstä kuin nykyisellä toimitusjohtajalla.
Tuo valittu strategia paljastaa jo mistä on kyse. Johto osaa lukea tulos- ja tappiolukuja eikä tuossa tarvita suuremmin mitään toimialaosaamistakaan. Ja nyt sitten saneerataan pois tappiota tuottavat osaset jollekin osaajalle ja keskitytään "ydinosaamiseen" - Aasian liikenteeseen. Siihen joka sattui osoittautumaan kannattavaksi. Pannaan ikään kuin munat riskialttiisti vain yhteen koriin kun ei ole osattu saada esimerkiksi Euroopan liikennettä kannattavaksi.
Kirjoitin puolitoista vuotta sitten aiheesta kun oli Finnairin lakko. Tarkastelin siinä eräitä muitakin kannattavuuden osatekijöitä kun pelkkiä lentävän henkilökunnan palkkoja. Osa niistä on varmasti sellaisia että niihin johto voi vaikuttaa ruikuttamatta AY-väen kohtuuttomuutta.
Muutama puheenvuoro on jo kuulunut, jossa hämmästellään, että aikooko Finnair todella panna toimintansa niinkin yksipuolisen lentoliikenteen varaan kuin mitä on pelkät Aasian reitit. Isokin muutos voi tapahtua nopeasti ja romuttaa nopeasti koko tällä hetkellä kannattavan bisneksen.
Vaikea juttu päättää ministereille Hautala ja Katainen. Heillä on varmaan vielä vähemmän toimialaosaamista lentoyhtiöstä kuin nykyisellä toimitusjohtajalla.
26.1.2012
Laulajatar Chisu
Kuuntelin ja katselin muutama päivä sitten Emma gaalasta nauhoitettuja Chisun esittämiä lauluja.
Kirjotin Chisusta ja mm Jipusta lyhyesti blogissani jo kaksi vuotta sitten.
En ole mitenkään iskelmälaulun asiantuntija. Onhan minulla korvakuulo ja jos musiikki miellyttää korvaani niin se riittää. Konsultoin perheenjäseniäni jos haluan asiantuntevia tietoja.
Nähtyäni ja kuultuani noita tuoreita Chisun esityksiä jäin oikein miettimään mitä minulle oli tarjottu eteeni kuultavaksi ja nähtäväksi. Tuli mieleen Marilyn Monroe - jota en muuten koskaan nuorempanakaan ole ihaillut, joten minulla on varmaan ollut huono naissilmä. Valkaistu tukka, tekoripset, voimakas meikki, ehkä toppaukset rintaliiveissäkin, lyhyt kireä hame, korkeat plateau-pohjat kengissä - seksiä tihkuva pakkaus kaiken kaikkiaan. Vaikka olenkin eläkeläinen niin ymmärrän ja arvostan toki naiskauneutta mutta tuollaista paketoimista en oikein ymmärrä. Nuorimman tyttäreni ikäinen laulajatar, joka näytti ulkonaisesti kuin Hampurin tai Amsterdamin ilolinnulta.
Ääni ei tietenkään tuosta ulkomuodosta ollut miksikään muuttunut. Mutta jäin todella hiukan ihmettelemään minkälaisia houkuttimia meille miehille ansoitetaan. No ehkä tuo pakkaus ei ollut enää tarkoitettukaan 65+ eläkepapoille vaan paljon nuoremmille ikäpolville.
Ymmärrän jos laulajatar haluaa lavaesiintymisellä peittää oikean ulkoisen olemuksensa saadakseen arkena liikkua rauhassa kaupungilla omana itsenään. Ikään kuin esiintymisasu, tukka ja meikit olisivatkin vain valepukuja. Ehkä ovatkin.
No 'Show must go on' lauloi Freddie Mercury ja siitähän tässä kai on vain kysymys. Pidin Freddienkin lauluista ja tyylistä.
Chisu on varmaan iskelmämusiikin luova lahjakkuus. Pidän hänen tyylistään laulaa ja hiukan samalla tyylillä laulavista muistakin laulajattarista kuten Jipusta. Chisu onkin tehnyt lauluja Jipulle. Se selittänee osin samantyylisen laulutyylinkin.
Kirjotin Chisusta ja mm Jipusta lyhyesti blogissani jo kaksi vuotta sitten.
En ole mitenkään iskelmälaulun asiantuntija. Onhan minulla korvakuulo ja jos musiikki miellyttää korvaani niin se riittää. Konsultoin perheenjäseniäni jos haluan asiantuntevia tietoja.
Nähtyäni ja kuultuani noita tuoreita Chisun esityksiä jäin oikein miettimään mitä minulle oli tarjottu eteeni kuultavaksi ja nähtäväksi. Tuli mieleen Marilyn Monroe - jota en muuten koskaan nuorempanakaan ole ihaillut, joten minulla on varmaan ollut huono naissilmä. Valkaistu tukka, tekoripset, voimakas meikki, ehkä toppaukset rintaliiveissäkin, lyhyt kireä hame, korkeat plateau-pohjat kengissä - seksiä tihkuva pakkaus kaiken kaikkiaan. Vaikka olenkin eläkeläinen niin ymmärrän ja arvostan toki naiskauneutta mutta tuollaista paketoimista en oikein ymmärrä. Nuorimman tyttäreni ikäinen laulajatar, joka näytti ulkonaisesti kuin Hampurin tai Amsterdamin ilolinnulta.
Ääni ei tietenkään tuosta ulkomuodosta ollut miksikään muuttunut. Mutta jäin todella hiukan ihmettelemään minkälaisia houkuttimia meille miehille ansoitetaan. No ehkä tuo pakkaus ei ollut enää tarkoitettukaan 65+ eläkepapoille vaan paljon nuoremmille ikäpolville.
Ymmärrän jos laulajatar haluaa lavaesiintymisellä peittää oikean ulkoisen olemuksensa saadakseen arkena liikkua rauhassa kaupungilla omana itsenään. Ikään kuin esiintymisasu, tukka ja meikit olisivatkin vain valepukuja. Ehkä ovatkin.
No 'Show must go on' lauloi Freddie Mercury ja siitähän tässä kai on vain kysymys. Pidin Freddienkin lauluista ja tyylistä.
Chisu on varmaan iskelmämusiikin luova lahjakkuus. Pidän hänen tyylistään laulaa ja hiukan samalla tyylillä laulavista muistakin laulajattarista kuten Jipusta. Chisu onkin tehnyt lauluja Jipulle. Se selittänee osin samantyylisen laulutyylinkin.
25.1.2012
Samsungin Android puhelin
Ostin hiukan yli kuukausi sitten uuden älypuhelimen. Tuttavapiirissäni moni on vaihtanut Googlen Android käyttöjärjestelmää hyödyntäviin älypuhelimiin ja niin tein minäkin. Hajoamista miettivän nokialaisen Communicator E90 tilalle hankin Samsungin Gio mallisen, jossa tuntui olevan kaikki tarvitsemani älypuhelinominaisuudet ja jopa vähän enemmänkin. Ja hinta oli vain 99 euroa Elisan myymälässä. Kaupassa ostoon meni ensi silmäyksestä muutama minuutti.
Ostin vuosi sitten Android käyttöjärjestelmällä varustetun tablettitietokoneen. Ihan tutustuakseni Android käyttöjärjestelmään, tabletteihin ja sähköisten kirjojen lukijoihin. Senkin hinta oli 99 euroa ja nörtin harjoitusleluksi ihan riittävä kun omilla eläkeläisen tuloilla piti ostaman.
Se oli hyvä pohja koska siinä oli Android tullut jo niin tutuksi että osasin heti käyttää Android puhelintakin.
Samsung Gio vastasi hyvin tarpeitani. Jotain pikku puutteita siinä oli mutta ei 99 euron älypuhelimelta ihan mahdottomia voinut vaatia. Kun sen koneen kosketusnäytölle muodostuva virtuaalinen näppäimistö oli kovin pienikokoinen ostin kosketusnäyttöä varten konstruoidun ohuen 'kynän', jonka pää oli paljon sormenpäätäni pienempi. Maksoi HongKongista tilattuna 1,90 euroa. Ei sekään täydellinen ole mutta helpotta pienen kosketusnäytön näpelöintiä.
Yhden ainoan suoranaisen vian tai puutteen olen havainnut tässä Samsungin Gio mallisessa Android puhelimessa. Liian usein puhuessani puhelimessa ääni puuroutuu. Sitä tapahtuu joka päivä ja ongelman ovat lapsenikin huomanneet. Nokialaisissa sellainen on ollut äärettömän harvinaista vaikka olen käyttänyt niitä lähes johdonmukaisesti alkaen kapulasta mallia 2110i.
Ihmettelen tuollaista ärsyttävää vikaa Samsungissani. Mutta kun tutkin ihmisten purkauksia netissä joudun havaitsemaan että kyse on suorastaan tyyppiviasta.
Naispuolinen tuttuni halusi itselleen uuden puhelimen ja meni samaiseen Elisan myymälään katselemaan itselleen uutta puhelinta. Minun Samsung Gio mallini hinta olikin jo noussut 20 euroa ja maksoi 119 euroa.
Hän päätyi erittäin tyylikkäältä näyttävään Nokian Asha 300 malliseen, eräänlaiseen perus- ja älypuhelimen välimuotoon. Jossa oli hipaisunäppämistön lisäksi myös perinteinen puhelimen näppäimistö. Ja hinta oli 79 euroa. Siinä oli lähes kaikki tarvitsemani paitsi langaton WiFi verkko ja GPS. Tosin minulla olisi ollut 'vanhoilta ajoilta' erillinen Bluetoothilla kytkettävä GPS vastaanotin. Eikä tuo langaton WiFikään mikä pakollinen ole kun käytän liikkuessani (kotimaassa!) kiinteähintaista 4,90 €/kk dataliikenneliittymää. Sen nopeus riittää yleensöä ihan hyvin.
Eli tuolla Nokia Asha 300:lla pääsi nettiin surffailemaan, sähköposteihin ja Facebookin vaikkakin vain tuolla kiinteällä hitaalla dataliikenneliittymällä.
Näen jo nuorempien entisten kollegoiden pudistelevan päätään halveksivasti - aah vain tuollainen pappamalli - kun näpelöivät omia työnantajan kustantamia älypuhelimiaan. Minä kyllä olisin sellaisenkin kritiikin hyvin kestänyt.
Olen seuraanut tuo nokialaisen käyttöönottoa ja hiukan autoinkin talletettujen aineistojen siirrossa vanhasta puhelimesta uuteen. Sekin oli tehty vaivattomaksi ja toimi hyvin.
Ei puuroutunut nokialaisessa ääni. Käyttöergonomia oli selvästi korkeaa nokialaista tasoa. Kyllä joutui tunnustamaan, että Nokia on osannut valmistaa laadukkaita puhelimia ja valmistaa edelleen.
Katsotaan nyt minkälaisia kokemuksia ensimmäiset tuntemani Nokian Windows puhelimien käyttäjät kertovat. Vanhempi poikani ja ex-kollegani on minun luottama esitestaaja. Tosin kyse on eri hintaluokan vehkeistä mutta nyt kyse onkin laadusta eikä siitä kuka halvimman mallin tekee. Vaikkei hintakaan mikän ihan mitätön osatekijä ole. Ainakaan niille jotka itse maksavat omat tai perheenjäsentensä puhelimet.
Ostin vuosi sitten Android käyttöjärjestelmällä varustetun tablettitietokoneen. Ihan tutustuakseni Android käyttöjärjestelmään, tabletteihin ja sähköisten kirjojen lukijoihin. Senkin hinta oli 99 euroa ja nörtin harjoitusleluksi ihan riittävä kun omilla eläkeläisen tuloilla piti ostaman.
Se oli hyvä pohja koska siinä oli Android tullut jo niin tutuksi että osasin heti käyttää Android puhelintakin.
Samsung Gio vastasi hyvin tarpeitani. Jotain pikku puutteita siinä oli mutta ei 99 euron älypuhelimelta ihan mahdottomia voinut vaatia. Kun sen koneen kosketusnäytölle muodostuva virtuaalinen näppäimistö oli kovin pienikokoinen ostin kosketusnäyttöä varten konstruoidun ohuen 'kynän', jonka pää oli paljon sormenpäätäni pienempi. Maksoi HongKongista tilattuna 1,90 euroa. Ei sekään täydellinen ole mutta helpotta pienen kosketusnäytön näpelöintiä.
Yhden ainoan suoranaisen vian tai puutteen olen havainnut tässä Samsungin Gio mallisessa Android puhelimessa. Liian usein puhuessani puhelimessa ääni puuroutuu. Sitä tapahtuu joka päivä ja ongelman ovat lapsenikin huomanneet. Nokialaisissa sellainen on ollut äärettömän harvinaista vaikka olen käyttänyt niitä lähes johdonmukaisesti alkaen kapulasta mallia 2110i.
Ihmettelen tuollaista ärsyttävää vikaa Samsungissani. Mutta kun tutkin ihmisten purkauksia netissä joudun havaitsemaan että kyse on suorastaan tyyppiviasta.
Naispuolinen tuttuni halusi itselleen uuden puhelimen ja meni samaiseen Elisan myymälään katselemaan itselleen uutta puhelinta. Minun Samsung Gio mallini hinta olikin jo noussut 20 euroa ja maksoi 119 euroa.
Hän päätyi erittäin tyylikkäältä näyttävään Nokian Asha 300 malliseen, eräänlaiseen perus- ja älypuhelimen välimuotoon. Jossa oli hipaisunäppämistön lisäksi myös perinteinen puhelimen näppäimistö. Ja hinta oli 79 euroa. Siinä oli lähes kaikki tarvitsemani paitsi langaton WiFi verkko ja GPS. Tosin minulla olisi ollut 'vanhoilta ajoilta' erillinen Bluetoothilla kytkettävä GPS vastaanotin. Eikä tuo langaton WiFikään mikä pakollinen ole kun käytän liikkuessani (kotimaassa!) kiinteähintaista 4,90 €/kk dataliikenneliittymää. Sen nopeus riittää yleensöä ihan hyvin.
Eli tuolla Nokia Asha 300:lla pääsi nettiin surffailemaan, sähköposteihin ja Facebookin vaikkakin vain tuolla kiinteällä hitaalla dataliikenneliittymällä.
Näen jo nuorempien entisten kollegoiden pudistelevan päätään halveksivasti - aah vain tuollainen pappamalli - kun näpelöivät omia työnantajan kustantamia älypuhelimiaan. Minä kyllä olisin sellaisenkin kritiikin hyvin kestänyt.
Olen seuraanut tuo nokialaisen käyttöönottoa ja hiukan autoinkin talletettujen aineistojen siirrossa vanhasta puhelimesta uuteen. Sekin oli tehty vaivattomaksi ja toimi hyvin.
Ei puuroutunut nokialaisessa ääni. Käyttöergonomia oli selvästi korkeaa nokialaista tasoa. Kyllä joutui tunnustamaan, että Nokia on osannut valmistaa laadukkaita puhelimia ja valmistaa edelleen.
Katsotaan nyt minkälaisia kokemuksia ensimmäiset tuntemani Nokian Windows puhelimien käyttäjät kertovat. Vanhempi poikani ja ex-kollegani on minun luottama esitestaaja. Tosin kyse on eri hintaluokan vehkeistä mutta nyt kyse onkin laadusta eikä siitä kuka halvimman mallin tekee. Vaikkei hintakaan mikän ihan mitätön osatekijä ole. Ainakaan niille jotka itse maksavat omat tai perheenjäsentensä puhelimet.
24.1.2012
Miksi hälytyskeskukset tai ambulanssit pihtaavat kuljetuksia?
Mediasta joutuu nykyään lukemaan miten kansalaisia on kohdeltu yliolkaisesti hälytyskeskuksissa. Jollekin rintakipuja valittaneelle oli ehdotettu taksikyytiä sairaalaan tai muuten vain kieltäydytty ambulanssikyydin tilaamisesta.
Minulla on omakohtaista kokemusta vajaa kahden vuoden takaa. Tässä tapauksessa hälytyskeskus tilasi ambulanssin Espooseen. Mutta sitten paikan päällä alkoi hämmästyttävä säätäminen. Paikalle tulleet ambulanssimiehet pähkäilivat pitkään tarvitseeko minua kuljettaa ollenkaan sairaalaan. Minä olin sen verran huonovointinen että ei minulla ollut voimia kiistellä enkä toisaalta osannut mitenkään arvioida mitenkä vakavasta sairaskohtauksesta oli kysymys.
Onneksi en ollut yksin omassa kodissani vaan ex-vaimoni luona hänen apunaan hänen päästyä saman päivän iltapäivänä polvileikkauksesta. Hän osasi tiukkana arvioida tilannetta ja vaati kuljetusta sairaalaan. Ambulanssihenkilöt eivät vieläkään olleet varma kuljettavatko minut noin 1,5 km päässä olevaan Jorvin sairaalaan vaan soittivat vielä jollekin pomolleen joka antoi luvan kuljetukseen.
Sairaalassa sitten selvisi että minulla oli keuhkokuume, paha verenmyrkytys ja ilmeisesti lievä sydäninfarktikin. Tuskin minä kotioloissa hengissä olisin selvinnyt. Sairaalassakin makasin aluksi 4-5 vrk teho-osastolla.
Minua vanhempi sisareni oli kerran käännytetty ambulanssihenkilöstön toimesta eikä kuljetettu sairaalaan. Olimme huolissamme hänen useamman muutaman kuukauden jatkuneesta uupumuksesta, johon terveyskeskuksessa suurin piirtein tarjottiin pelkkiä särkylääkkeitä.
Sovimme että minä tulen hänen luokseen ja me tuilaamme ambulanssin kuljettamaan höänet saitaalaan, silä hän ei oikein jaksanut kunnolla enää edes kävellä. Mitään välitöntä sairauskohtausta ei kuitenkaan ollut kun minä hänen puolestaan soitin hälytyskeskukseen ja tilasin ambulanssin. Ilmoitin tietenkin hälytyskeskukseen ettei mitään sairauskohtausta ollut päällä.
Sen verran osasin olla paljon hyväkäytöksistä sisartani tiukempi, että en olisi hyväksynyt minkäänlaista ei-vastausta.
Silloin oli hurjat lumimyräkät pääkaupunkiseudulla eikä ambulanssi päässyt Vantaalla Tikkurilan ydinkeskustassa ajamaan ulko-oven lähelle vaan joutui jättämään ambulanssin satojen metrien päähän. Ja ambulanssimiehet tulevat paikalle kotiin ilman paareja lähes 5 tunnin kuluttua.
Samanlaista juupas-eipäs keskustelua tässäkin tapauksessa käytiin mutta olin peräänantamaton.
Sisareni pukeutui nopeasti ja arvioimme ambulanssihenkilöstön kanssa yhdessä että kahden voimakkaan ambulanssihenkilön taluttamana ja tukemana hän ehkä pystyy kävelemään ambulanssille. Oli myöhäinen ilta ja sovin siskoni kanssa että tulen vasta huomenna sairaalaan katsomaan.
Aamulla soitettiin sairaalasta sisareni miehelle ja kerrottiin että hänen vaimonsa makaa tajuttomana sairaalassa hengityskoneessa ja tilanne on hyvin vakava. Kun he oliva edellisenä iltana lähteneet ensin hissillä alas niin ulkona sisareni oli jaksanut noin 50 metriakunnes sydän oli pysähtynyt. Ja kun ambulanssioli kaukana kesti jonkin aikaa ennen kuin opääsivät ambulanssille ja saivat käynnistettyä elvytyksen. Näin ainakin meille kerrottiin.
Mutta sydänpysähdys oli kestänyt liian kauan ja seuraavana aamuna kun menin sairaalaan katsomaan tilannetta ilmoitti lääkäri, että pysyvät aivovauriot olivat niin vakavat ettei silloin noin 74 vuotias sisareni mitenkään toipuisi. Minä ne voinut antaa lääkärin pyytämää lupaa irrottamaan hengityskoneesta mutta sisareni aikuinen poika antoi sen samana päivänä.
On minulla muitakin esimerkkejä mutta nämä on todella omakohtaisia ja suhteellisen tuoreita.
Mutta pohdintaa. Mikä on näissä verovaroilla subventoiduissa yksityistetyissä ambulanssikuljetuksissa niin kallista että niitä ihmisten hengen kustannuksella pihdataan? Vai onko sairastuneen yli 65 v ikä se raja jonka jälkeen aletaan kokeilla pihtaamista?
Minä olen ajatellut hiukan samalla tavoin kuin oikeudessa pitäisi ajatella. Mieluummin yksi väärin vapautettu kuin väärin perusteetta tuomittu. Eli mieluummin yksi turha ambulanssikuljetus sairaalaan kuin yksi ylimääräinen kuljetuksen puutteen vuoksi turhaan vammautunut tai kuollut. Lisäksi pitää vielä muistaa ettei ambulanssihenkilökunta kokemuksestaan huolimatta ole diagnoosin tekemiseen oikeutettuja vastuullisia lääkäreitä.
Kirjoitustaukoni on ollut melkein 4 viikkoa joten on minulle kertynyt muutakin kirjoitettavaa, mutta pitää jatkaa muista aiheista huomenna.
Minulla on omakohtaista kokemusta vajaa kahden vuoden takaa. Tässä tapauksessa hälytyskeskus tilasi ambulanssin Espooseen. Mutta sitten paikan päällä alkoi hämmästyttävä säätäminen. Paikalle tulleet ambulanssimiehet pähkäilivat pitkään tarvitseeko minua kuljettaa ollenkaan sairaalaan. Minä olin sen verran huonovointinen että ei minulla ollut voimia kiistellä enkä toisaalta osannut mitenkään arvioida mitenkä vakavasta sairaskohtauksesta oli kysymys.
Onneksi en ollut yksin omassa kodissani vaan ex-vaimoni luona hänen apunaan hänen päästyä saman päivän iltapäivänä polvileikkauksesta. Hän osasi tiukkana arvioida tilannetta ja vaati kuljetusta sairaalaan. Ambulanssihenkilöt eivät vieläkään olleet varma kuljettavatko minut noin 1,5 km päässä olevaan Jorvin sairaalaan vaan soittivat vielä jollekin pomolleen joka antoi luvan kuljetukseen.
Sairaalassa sitten selvisi että minulla oli keuhkokuume, paha verenmyrkytys ja ilmeisesti lievä sydäninfarktikin. Tuskin minä kotioloissa hengissä olisin selvinnyt. Sairaalassakin makasin aluksi 4-5 vrk teho-osastolla.
Minua vanhempi sisareni oli kerran käännytetty ambulanssihenkilöstön toimesta eikä kuljetettu sairaalaan. Olimme huolissamme hänen useamman muutaman kuukauden jatkuneesta uupumuksesta, johon terveyskeskuksessa suurin piirtein tarjottiin pelkkiä särkylääkkeitä.
Sovimme että minä tulen hänen luokseen ja me tuilaamme ambulanssin kuljettamaan höänet saitaalaan, silä hän ei oikein jaksanut kunnolla enää edes kävellä. Mitään välitöntä sairauskohtausta ei kuitenkaan ollut kun minä hänen puolestaan soitin hälytyskeskukseen ja tilasin ambulanssin. Ilmoitin tietenkin hälytyskeskukseen ettei mitään sairauskohtausta ollut päällä.
Sen verran osasin olla paljon hyväkäytöksistä sisartani tiukempi, että en olisi hyväksynyt minkäänlaista ei-vastausta.
Silloin oli hurjat lumimyräkät pääkaupunkiseudulla eikä ambulanssi päässyt Vantaalla Tikkurilan ydinkeskustassa ajamaan ulko-oven lähelle vaan joutui jättämään ambulanssin satojen metrien päähän. Ja ambulanssimiehet tulevat paikalle kotiin ilman paareja lähes 5 tunnin kuluttua.
Samanlaista juupas-eipäs keskustelua tässäkin tapauksessa käytiin mutta olin peräänantamaton.
Sisareni pukeutui nopeasti ja arvioimme ambulanssihenkilöstön kanssa yhdessä että kahden voimakkaan ambulanssihenkilön taluttamana ja tukemana hän ehkä pystyy kävelemään ambulanssille. Oli myöhäinen ilta ja sovin siskoni kanssa että tulen vasta huomenna sairaalaan katsomaan.
Aamulla soitettiin sairaalasta sisareni miehelle ja kerrottiin että hänen vaimonsa makaa tajuttomana sairaalassa hengityskoneessa ja tilanne on hyvin vakava. Kun he oliva edellisenä iltana lähteneet ensin hissillä alas niin ulkona sisareni oli jaksanut noin 50 metriakunnes sydän oli pysähtynyt. Ja kun ambulanssioli kaukana kesti jonkin aikaa ennen kuin opääsivät ambulanssille ja saivat käynnistettyä elvytyksen. Näin ainakin meille kerrottiin.
Mutta sydänpysähdys oli kestänyt liian kauan ja seuraavana aamuna kun menin sairaalaan katsomaan tilannetta ilmoitti lääkäri, että pysyvät aivovauriot olivat niin vakavat ettei silloin noin 74 vuotias sisareni mitenkään toipuisi. Minä ne voinut antaa lääkärin pyytämää lupaa irrottamaan hengityskoneesta mutta sisareni aikuinen poika antoi sen samana päivänä.
On minulla muitakin esimerkkejä mutta nämä on todella omakohtaisia ja suhteellisen tuoreita.
Mutta pohdintaa. Mikä on näissä verovaroilla subventoiduissa yksityistetyissä ambulanssikuljetuksissa niin kallista että niitä ihmisten hengen kustannuksella pihdataan? Vai onko sairastuneen yli 65 v ikä se raja jonka jälkeen aletaan kokeilla pihtaamista?
Minä olen ajatellut hiukan samalla tavoin kuin oikeudessa pitäisi ajatella. Mieluummin yksi väärin vapautettu kuin väärin perusteetta tuomittu. Eli mieluummin yksi turha ambulanssikuljetus sairaalaan kuin yksi ylimääräinen kuljetuksen puutteen vuoksi turhaan vammautunut tai kuollut. Lisäksi pitää vielä muistaa ettei ambulanssihenkilökunta kokemuksestaan huolimatta ole diagnoosin tekemiseen oikeutettuja vastuullisia lääkäreitä.
Kirjoitustaukoni on ollut melkein 4 viikkoa joten on minulle kertynyt muutakin kirjoitettavaa, mutta pitää jatkaa muista aiheista huomenna.
1.1.2012
Hyvää uutta vuotta! Saako teleoperaattori viedä laskutaidottoman asiakkaan rahat?
Joku viimeksi vinoili hyvän joulun toivotustani, että kuvittelinko itselläni olevan lukijoita. Siinä samassa kuvitelmassa nytkin toivottelen hyvää uutta vuotta.
No yritän laittaa tähän vähän muutakin asiaa.
Puhelin/kännykkäoperaattorien tarjousviidakko on niin monimutkainen että harva siitä ottaa selvän. Ei hinnastoja ilmeisesti edes haluta selkeiksi, koska näin päästään huolimattomilta tai laskutaidottomilta viemään laillisesti heidän rahansa.
Olen kuullut paljon ihmisten juttuja 70-80 euron suuruisista kännykkälaskuista kuukaudessa mutta hurjimmat makselevat pitkälti toistasataa euroa kuukaudessa kännykkänsä käytöstä. Kun perheessa on usein isä, äiti ja muutama lapsi ja kaikilla omat kännykät maksavat puhelut ns maltaita. Kun mukaan on tullut vielä laajakaistaliittymät eri muodoissaan niin me kansalaiset lihotamme ja rikastutamme teleoperaattoreitamme aivan ylen määrin.
Pääpuhelinoperaattoreita lienee käytännössä vain kolme: Elisa, Telia-Sonera ja DNA. Elisan verkossa toimivat myös Saunalahti ja Kolumbus liittymät. Telia-Soneran verkossa toimii myös Telia-Soneran halpisvaihtoehto Tele2. DNA:ta en tunne onko heillä joku samassa verkossa toimiva halpisvaihtoehto.
Minun lähipiirini käyttää pääasiassa Elisan, Saunalahden tai Kolumbuksen kännykkäpalveluja. Heidän kanssa pidämme yhteyttä kaikkein eniten. Kun sain viimeisen käännynnäisen vaihtamaan operaattoria tähän samaan Elisa-ryhmittymään on melkein meidän kaikkien kännykkälaskut tippuneet parinkymmenen euron kuukausitasolle. Itselläni on Saunalahden mainosvapaa Tikka-liittymä, jonka kuukausimaksu on 4,90 euroa. Jos suostuisi tekstiviestimainoksiin olisi kuukausimaksu Tikka+ liittymästä vielä euron halvempi.
Minulla oli joskus tekstiviestipaketti liittymässäni, mutta kun sekin maksoi 5 euroa/kk havaitsin että maksamalla tekstiviestit erikseen käytön mukaan selviän käytännössä 2-4 euron kuukausimaksulla tekstiviesteistä.
Mutta jos puhut paljon puheluja toisiin operaattoriryhmittymiin kannattaa harkita jotain Saunalahden Otson tyylistä liittymää. Yksi tuttavani on melkoinen maratonpuhuja kännykkään. Hän kyllästyi jatkuvasti toistasataa euroa kuukaudessa oleviin kännykkälaskuihin ja otti tuon Otso liittymän. Nyt ei ole kertaakaan useamman vuoden aikana puhelujen määrä ylittänyt tuohon Otsoon sisältyvää 3000 minuuttia. Eli jos minä Elisa verkon asiakkaana puhuisin paljon Telia-Soneran ja DNA verkoissa oleville kannattaisi minun ottaa tuollainen Otson tyylinen sopimus ja se maksaisi 38,90 euroa kuukaudessa. Ei siis mitään satojen eurojen puhelinlaskuja.
Kalleinta on soittaa ns valtakunnallisiin yrityspalvelunumeroihin. Ne maksavat maltaita eikä ne sisälly kenelläkään operaattorilla noihin pakettitarjouksiin. Minulla menee käytännössä sadat puhelut tuohon Tikka-liittymän 4,90 euroa kuukausihintaan. Mutta sitten olen joutunut soittamaan ehkä muutamaan valtakunnalliseen yritysnumeroon kuukaudessa niin niistä muutamasta puhelusta tulee laskuun ehkä toinen 5 euroa lisää.
Olen kirjoittanut näiden "valtakunnallisten yritysnumeroiden vaaroista" blogissani vajaa vuosi sitten. Kannattaa lukea se vielä uudestaan. Liike-elämä on yhä enemmän siirtynyt niiden käyttöön kun koko puhelinliikenne ja yritysten sisäiset puhelutkin kulkevat kännyköillä.
Kaikenlaiset älypuhelimet ovat lisääntyneet ja nettiin ja sähköposteihin on helppo päästä ja iso joukko ihmisiä sellaisen hienouden haluaa. Internet yhteydet ml sähköposti ovat kallista puuhaa jos et ole hankkinut erillistä dataliikennesopimusta operaattorisi kanssa. Pelkästään joku Iltasanomien tai Iltalehden maksuttomien sivujen surffaus netissä kännykällä maksaa joka kerta muutamia euroja. Dataliikenne mitataan ja rahastetaan siirtyvien bittien määrällä. Ja useimmissa datapaketeissa jossa liikennöintimäärä on rajoitettu jollain isolta tuntuvalla bitti- tai byte/tavumäärällä se raja on täysin tosielämää vastaamaton. Tee dataliikennesopimus jossa on rajoittamaton liikennemäärä ja rajoita mieluummin nopeutta pitääksesi hinnat kurissa. Esimerkin vuoksi minulla on Saunalahden Mobiililaajakaista Mini sopimus - hinta 4,90 euroa/kk.
Eli minun kännykkälaskuni koostuu käytännössä seuraavasti
- kiinteästä 4,90 euroa/kk joka kattaa puhelut Elisa-Saunalahti-Kolumbus verkkoon
- tekstiviestit käytön mukaan 2-4 euroa/kk
- puhelut Telia-Sonera ja DNA verkkoon käytön mukaan muutamia euroja kuukaudessa
- puhelut valtakunnallisiin yritysnumeroihin käytön mukan n 4-6 euroa kuukaudessa
- kiinteä dataliittymä nettiin 4,90 euroa/kk, nopeus rajattu 0,5 Mbit/s
Olen miettinyt valintojeni riskejä. Tekstiviesteillä, Elisa-verkon puheluilla enkä dataliikenteellä en saa puhelinlaskuani kasvatettua. Lasku saattaa ryöpsähtää jos soitan useita pitkiä puheluja Telia-Soneran ja DNA:n verkkoihin tai valtakunnallisiin yritysnumeroihin. Kännykällä tapahtuviin kalliisiin arpajaisiin tai äänestyksiin en osallistu.
Innostuin kirjoittamaan aiheesta kun taas menneellä viikolla havaitsin miten taitavasti meitä rahastetaan. Uusi (Android) älypuhelimeni osti puhelinlaskuuni maksullisen säätiedotuksen kun ilmaisiakin olisi ollut tarjolla. Vain se ohjelma oli ilmainen joka tuon säätiedotuksen tilasi mutta säätiedotus oli maksullinen ja liitettiin puhelinlaskuuni. No kai ne oppirahat on joka kohdassa maksettava. Muuten olen Android älypuhelimeeni yllättävän tyytyväinen.
No yritän laittaa tähän vähän muutakin asiaa.
Puhelin/kännykkäoperaattorien tarjousviidakko on niin monimutkainen että harva siitä ottaa selvän. Ei hinnastoja ilmeisesti edes haluta selkeiksi, koska näin päästään huolimattomilta tai laskutaidottomilta viemään laillisesti heidän rahansa.
Olen kuullut paljon ihmisten juttuja 70-80 euron suuruisista kännykkälaskuista kuukaudessa mutta hurjimmat makselevat pitkälti toistasataa euroa kuukaudessa kännykkänsä käytöstä. Kun perheessa on usein isä, äiti ja muutama lapsi ja kaikilla omat kännykät maksavat puhelut ns maltaita. Kun mukaan on tullut vielä laajakaistaliittymät eri muodoissaan niin me kansalaiset lihotamme ja rikastutamme teleoperaattoreitamme aivan ylen määrin.
Pääpuhelinoperaattoreita lienee käytännössä vain kolme: Elisa, Telia-Sonera ja DNA. Elisan verkossa toimivat myös Saunalahti ja Kolumbus liittymät. Telia-Soneran verkossa toimii myös Telia-Soneran halpisvaihtoehto Tele2. DNA:ta en tunne onko heillä joku samassa verkossa toimiva halpisvaihtoehto.
Minun lähipiirini käyttää pääasiassa Elisan, Saunalahden tai Kolumbuksen kännykkäpalveluja. Heidän kanssa pidämme yhteyttä kaikkein eniten. Kun sain viimeisen käännynnäisen vaihtamaan operaattoria tähän samaan Elisa-ryhmittymään on melkein meidän kaikkien kännykkälaskut tippuneet parinkymmenen euron kuukausitasolle. Itselläni on Saunalahden mainosvapaa Tikka-liittymä, jonka kuukausimaksu on 4,90 euroa. Jos suostuisi tekstiviestimainoksiin olisi kuukausimaksu Tikka+ liittymästä vielä euron halvempi.
Minulla oli joskus tekstiviestipaketti liittymässäni, mutta kun sekin maksoi 5 euroa/kk havaitsin että maksamalla tekstiviestit erikseen käytön mukaan selviän käytännössä 2-4 euron kuukausimaksulla tekstiviesteistä.
Mutta jos puhut paljon puheluja toisiin operaattoriryhmittymiin kannattaa harkita jotain Saunalahden Otson tyylistä liittymää. Yksi tuttavani on melkoinen maratonpuhuja kännykkään. Hän kyllästyi jatkuvasti toistasataa euroa kuukaudessa oleviin kännykkälaskuihin ja otti tuon Otso liittymän. Nyt ei ole kertaakaan useamman vuoden aikana puhelujen määrä ylittänyt tuohon Otsoon sisältyvää 3000 minuuttia. Eli jos minä Elisa verkon asiakkaana puhuisin paljon Telia-Soneran ja DNA verkoissa oleville kannattaisi minun ottaa tuollainen Otson tyylinen sopimus ja se maksaisi 38,90 euroa kuukaudessa. Ei siis mitään satojen eurojen puhelinlaskuja.
Kalleinta on soittaa ns valtakunnallisiin yrityspalvelunumeroihin. Ne maksavat maltaita eikä ne sisälly kenelläkään operaattorilla noihin pakettitarjouksiin. Minulla menee käytännössä sadat puhelut tuohon Tikka-liittymän 4,90 euroa kuukausihintaan. Mutta sitten olen joutunut soittamaan ehkä muutamaan valtakunnalliseen yritysnumeroon kuukaudessa niin niistä muutamasta puhelusta tulee laskuun ehkä toinen 5 euroa lisää.
Olen kirjoittanut näiden "valtakunnallisten yritysnumeroiden vaaroista" blogissani vajaa vuosi sitten. Kannattaa lukea se vielä uudestaan. Liike-elämä on yhä enemmän siirtynyt niiden käyttöön kun koko puhelinliikenne ja yritysten sisäiset puhelutkin kulkevat kännyköillä.
Kaikenlaiset älypuhelimet ovat lisääntyneet ja nettiin ja sähköposteihin on helppo päästä ja iso joukko ihmisiä sellaisen hienouden haluaa. Internet yhteydet ml sähköposti ovat kallista puuhaa jos et ole hankkinut erillistä dataliikennesopimusta operaattorisi kanssa. Pelkästään joku Iltasanomien tai Iltalehden maksuttomien sivujen surffaus netissä kännykällä maksaa joka kerta muutamia euroja. Dataliikenne mitataan ja rahastetaan siirtyvien bittien määrällä. Ja useimmissa datapaketeissa jossa liikennöintimäärä on rajoitettu jollain isolta tuntuvalla bitti- tai byte/tavumäärällä se raja on täysin tosielämää vastaamaton. Tee dataliikennesopimus jossa on rajoittamaton liikennemäärä ja rajoita mieluummin nopeutta pitääksesi hinnat kurissa. Esimerkin vuoksi minulla on Saunalahden Mobiililaajakaista Mini sopimus - hinta 4,90 euroa/kk.
Eli minun kännykkälaskuni koostuu käytännössä seuraavasti
- kiinteästä 4,90 euroa/kk joka kattaa puhelut Elisa-Saunalahti-Kolumbus verkkoon
- tekstiviestit käytön mukaan 2-4 euroa/kk
- puhelut Telia-Sonera ja DNA verkkoon käytön mukaan muutamia euroja kuukaudessa
- puhelut valtakunnallisiin yritysnumeroihin käytön mukan n 4-6 euroa kuukaudessa
- kiinteä dataliittymä nettiin 4,90 euroa/kk, nopeus rajattu 0,5 Mbit/s
Olen miettinyt valintojeni riskejä. Tekstiviesteillä, Elisa-verkon puheluilla enkä dataliikenteellä en saa puhelinlaskuani kasvatettua. Lasku saattaa ryöpsähtää jos soitan useita pitkiä puheluja Telia-Soneran ja DNA:n verkkoihin tai valtakunnallisiin yritysnumeroihin. Kännykällä tapahtuviin kalliisiin arpajaisiin tai äänestyksiin en osallistu.
Innostuin kirjoittamaan aiheesta kun taas menneellä viikolla havaitsin miten taitavasti meitä rahastetaan. Uusi (Android) älypuhelimeni osti puhelinlaskuuni maksullisen säätiedotuksen kun ilmaisiakin olisi ollut tarjolla. Vain se ohjelma oli ilmainen joka tuon säätiedotuksen tilasi mutta säätiedotus oli maksullinen ja liitettiin puhelinlaskuuni. No kai ne oppirahat on joka kohdassa maksettava. Muuten olen Android älypuhelimeeni yllättävän tyytyväinen.
24.12.2011
Hyvää Joulua kaikille lukijoilleni!
Olen ollut vähän laiska viime aikoina kirjoittamaan blogiin. Kyllä periaatteessa jutun aiheita olisi ollut mutta otetaan rauhallisesti kun on Jouluaika.
Kiitoksia joulutoivotuksista ja hyvää Joulua kaikille lukijoilleni!
Kiitoksia joulutoivotuksista ja hyvää Joulua kaikille lukijoilleni!
23.12.2011
Uusi matkapuhelin
Alkoi Nokian E90 Communicator osoittaa anteeksiantamattomia vikoja. Olen 2-3 päivän aikana saanut useita kertoja kuulla tutuiltani ettei numerooni saa yhteyttä. Jotkut jo epäilivät onko minulle tapahtunut jotain. Kun olen irroittanut akun ja käynnistänyt puhelimen uudestaan on puhelin jonkin aikaa toiminut. Mutta en minä voi joka päivä käynnistellä puhelinta jos se ei toimi kunnolla.
Kaikenlaista on tarjolla. Pitkälti toistakymmentä vuotta nokialaisille uskollisena on aika surullista mutta siirryin Samsungin Android puhelimeen. Olen vuoden päivät leikkinyt Android tablettitietokoneella joten se alkaa olla jotenkin tuttu. Katsotaan nyt miten opin sitä Androidia käyttämään puhelimena.
En ollut ajatellut vielä uusia puhelintani mutta viat kävivät liian häiritseviksi. Katsotaan nyt.
Kaikenlaista on tarjolla. Pitkälti toistakymmentä vuotta nokialaisille uskollisena on aika surullista mutta siirryin Samsungin Android puhelimeen. Olen vuoden päivät leikkinyt Android tablettitietokoneella joten se alkaa olla jotenkin tuttu. Katsotaan nyt miten opin sitä Androidia käyttämään puhelimena.
En ollut ajatellut vielä uusia puhelintani mutta viat kävivät liian häiritseviksi. Katsotaan nyt.
4.12.2011
Sain tarpeekseni nimimerkki Miltton Friidmanista
Sain tarpeekseni nimimerkki Miltton Friidmanin häiriköinnistä ja poistin saman tien kaikki nimimerkin kommentit. Vaikka ei useimmissa edes ollut mitään kyseiseen aiheeseen liittyvää. Ainoastaan hänen oman bloginsa mainoksia. Opetelkoon sivistyneempiä kommunikointitapoja jossain vapaammassa yhteiskunnassa. Tässä blogissa määrään minä.
2.12.2011
Ensimmäinen vuosi täyseläkkeellä - ajatuksia siitä
Eilen 01.12.2011 täyttyi ensimmäinen vuosi täyseläkkeellä. Ei tämä hassumpaa ole.
Vaikeinta on ollut tottua tulojen alenemaan. Vaikka saankin keskimääräistä työeläkettä parempaa työeläkettä havaitsin nelisen kuukautta sitten että kulutan enemmän kuin tienaan. Eli silloin vasta havaitsin, että minun on muutettava kulutustottumuksianikin.
Työeläkkeeni on käytännössä vain puolet siitä mitä ansaitsin puolipäivätyössä kun olin osa-aikaeläkkeellä kun mukaan laskettiin silloin saamani osa-aikaeläke. Noin 10 vuoden osa-aikaeläke alensi vanhuuseläkettäni ehkä vajaa satasella.
No nyt olen tehnyt budjetin ja yritän sen puitteissa elää. Kun pystyisin vähentämään autolla ajoa niin saattaisin selvitä yhdellä tankkauksella kuukaudessa. Kas kun täystankillinen bensiiniä maksaa noin 90 euroa. Kaikki muut kulut olen jotenkin osannut sopeuttaa budjettiin eli aika minimaalisiksi.
Vanhin tyttäreni havaitsi jo vuosia sitten miten iso ero kulutustasossa oli ihmisillä joilla oli maksettu omistusasunto ja toisaalta vuokra-asunnossa asuvilla. Minä asun vuokra-asunnossa mikä on pääkaupunkiseudun järjettömin erityispiirre.
Jos olisin 40-vuotias voisin kävellä pankkiin ja nykyisellä vuokrallani maksaisin esimerkiksi 25 vuodessa yhtiövastikkeet, lainan lyhennykset ja -korot.
Mietin minä joku vuosi sitten että pitäisikö minun toistamiseen ryhtyä ostamaan omaa asuntoa mutta hiukan pidin irvokkaana, että 65-vuotias menisi pankkiin ja hakisi asuntolainaa 25 vuodeksi. Heheh, laina olisi maksettu kun täytät 90 vuotta!
Nyt joku neropatti kysyy, että missä se ensimmäinen omistusasunto.
Edellinen omistusasunto meni ensimmäisessä avioerossa. Sen jälkeen uusperheessä oli vuosikausia aika tiukkaa kun piti maksaa elatusmaksuja kolmesta lapsesta ja uudessa avioliitossa syntyi kaksi lasta. Nuorin täysi-ikäistyi v 2000. Olisi pitänyt silloin 55 vuoden iässä vaan tehdä asuntokaupat, mutta silloin taas olin kahden vuokra-asunnon loukussa kun perhe asui Savossa ja minä olin töissä pääkaupunkiseudulla.
Toisilla on pääkaupunkiseudullakin tuuria ja asuvat edullisissa vuokra-asunnoissa. Kuntien vuokra-asunnot olivat kohtuuhintaisia mutta niissä oli vuorostaan alhaiset tulorajat. Ja sama koski vakuutusyhtiöiden omistamia vuokrataloja. Korkean inflaation aikaan nuo omistajat tyytyivät siihen, että vuokratalot reaaliomaisuutena säilyttivät hyvin arvonsa. Nyt kun inflaatio on pieni on vuokra-asunnoista saatava paljon suurempi tuotto. Eli tuollaisten institutionaalisten sijoittajienkin vuokra-asuntojen vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla nousseet pilviin.
Mutta ettei ala tuntua joltain itkuvirreltä. On hienoa ja kunnia olla viiden lapsen isä. En vaihtaisi yhtään lapsistani omistusasuntoon ;)
Vanhana helsinkiläisenä en oikein haluaisi muuttaa jonnekin syrjäseuduille vaikka siellä paljon halvemmalla voisi asua. Mitä minä jossain vieraalla paikkakunnalla tekisin vaikka asuisin leveästi puolet halvemmalla? Ulkomaitakin on tullut mietittyä mutta siellä on taas omat ongelmansa ja lapsenlapset olisivat paljon kauempana.
Tuollaisia ajatuksia tässä tuli mietittyä. Ja on tästä yksi hyötykin jo tullut. Kaasujalkani on kovasti keventynyt ja käytän pintakaasua entistä useammin. Saatan säästää muutaman litran. Kadehdin kun poikani kehuu dieseliään alle 5 l/100 km kulutuksesta. No, pääsin minäkin 5,5 l kulutukseen vuosia sitten kun ajoin itsekin dieselillä. Nyt menee melkein 9 l/100 km, kylmällä enemmänkin. Uudella ajotavalla saatan saada kulutuksen lähemmäs 8 l/100 km.
Pitää vielä miettiä siirtyisinkö taksi-bussi-juna yhdistelmiin. Kun asuin aivan bussipysäkin vieressä Helsingissä aikoinaan pärjäsin julkisilla liikennevälineillä aivan hyvin. Ehkä tein virheen kun muutin metsikön keskelle 1,5 vuotta sitten ja bussipysäkki on minun krempoillani kovin kaukana. Mutta kun ei jaksaisi muuttaakaan koko ajan. Se maksaa ja on aika rankkaa hommaa muutenkin.
Mikä on lopputulema? Itse asiassa olen sittenkin aika tyytyväinen. Pidän itseäni kuitenkin onnellisena miehenä. Monella eläkeläisellä menee paljon, paljon minua huonommin. Miksi sitä silloin hirveästi miettisi jos jollain menee paremmin? Korvien välistähän tämä on kuitenkin kaikkein eniten kiinni.
Vaikeinta on ollut tottua tulojen alenemaan. Vaikka saankin keskimääräistä työeläkettä parempaa työeläkettä havaitsin nelisen kuukautta sitten että kulutan enemmän kuin tienaan. Eli silloin vasta havaitsin, että minun on muutettava kulutustottumuksianikin.
Työeläkkeeni on käytännössä vain puolet siitä mitä ansaitsin puolipäivätyössä kun olin osa-aikaeläkkeellä kun mukaan laskettiin silloin saamani osa-aikaeläke. Noin 10 vuoden osa-aikaeläke alensi vanhuuseläkettäni ehkä vajaa satasella.
No nyt olen tehnyt budjetin ja yritän sen puitteissa elää. Kun pystyisin vähentämään autolla ajoa niin saattaisin selvitä yhdellä tankkauksella kuukaudessa. Kas kun täystankillinen bensiiniä maksaa noin 90 euroa. Kaikki muut kulut olen jotenkin osannut sopeuttaa budjettiin eli aika minimaalisiksi.
Vanhin tyttäreni havaitsi jo vuosia sitten miten iso ero kulutustasossa oli ihmisillä joilla oli maksettu omistusasunto ja toisaalta vuokra-asunnossa asuvilla. Minä asun vuokra-asunnossa mikä on pääkaupunkiseudun järjettömin erityispiirre.
Jos olisin 40-vuotias voisin kävellä pankkiin ja nykyisellä vuokrallani maksaisin esimerkiksi 25 vuodessa yhtiövastikkeet, lainan lyhennykset ja -korot.
Mietin minä joku vuosi sitten että pitäisikö minun toistamiseen ryhtyä ostamaan omaa asuntoa mutta hiukan pidin irvokkaana, että 65-vuotias menisi pankkiin ja hakisi asuntolainaa 25 vuodeksi. Heheh, laina olisi maksettu kun täytät 90 vuotta!
Nyt joku neropatti kysyy, että missä se ensimmäinen omistusasunto.
Edellinen omistusasunto meni ensimmäisessä avioerossa. Sen jälkeen uusperheessä oli vuosikausia aika tiukkaa kun piti maksaa elatusmaksuja kolmesta lapsesta ja uudessa avioliitossa syntyi kaksi lasta. Nuorin täysi-ikäistyi v 2000. Olisi pitänyt silloin 55 vuoden iässä vaan tehdä asuntokaupat, mutta silloin taas olin kahden vuokra-asunnon loukussa kun perhe asui Savossa ja minä olin töissä pääkaupunkiseudulla.
Toisilla on pääkaupunkiseudullakin tuuria ja asuvat edullisissa vuokra-asunnoissa. Kuntien vuokra-asunnot olivat kohtuuhintaisia mutta niissä oli vuorostaan alhaiset tulorajat. Ja sama koski vakuutusyhtiöiden omistamia vuokrataloja. Korkean inflaation aikaan nuo omistajat tyytyivät siihen, että vuokratalot reaaliomaisuutena säilyttivät hyvin arvonsa. Nyt kun inflaatio on pieni on vuokra-asunnoista saatava paljon suurempi tuotto. Eli tuollaisten institutionaalisten sijoittajienkin vuokra-asuntojen vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla nousseet pilviin.
Mutta ettei ala tuntua joltain itkuvirreltä. On hienoa ja kunnia olla viiden lapsen isä. En vaihtaisi yhtään lapsistani omistusasuntoon ;)
Vanhana helsinkiläisenä en oikein haluaisi muuttaa jonnekin syrjäseuduille vaikka siellä paljon halvemmalla voisi asua. Mitä minä jossain vieraalla paikkakunnalla tekisin vaikka asuisin leveästi puolet halvemmalla? Ulkomaitakin on tullut mietittyä mutta siellä on taas omat ongelmansa ja lapsenlapset olisivat paljon kauempana.
Tuollaisia ajatuksia tässä tuli mietittyä. Ja on tästä yksi hyötykin jo tullut. Kaasujalkani on kovasti keventynyt ja käytän pintakaasua entistä useammin. Saatan säästää muutaman litran. Kadehdin kun poikani kehuu dieseliään alle 5 l/100 km kulutuksesta. No, pääsin minäkin 5,5 l kulutukseen vuosia sitten kun ajoin itsekin dieselillä. Nyt menee melkein 9 l/100 km, kylmällä enemmänkin. Uudella ajotavalla saatan saada kulutuksen lähemmäs 8 l/100 km.
Pitää vielä miettiä siirtyisinkö taksi-bussi-juna yhdistelmiin. Kun asuin aivan bussipysäkin vieressä Helsingissä aikoinaan pärjäsin julkisilla liikennevälineillä aivan hyvin. Ehkä tein virheen kun muutin metsikön keskelle 1,5 vuotta sitten ja bussipysäkki on minun krempoillani kovin kaukana. Mutta kun ei jaksaisi muuttaakaan koko ajan. Se maksaa ja on aika rankkaa hommaa muutenkin.
Mikä on lopputulema? Itse asiassa olen sittenkin aika tyytyväinen. Pidän itseäni kuitenkin onnellisena miehenä. Monella eläkeläisellä menee paljon, paljon minua huonommin. Miksi sitä silloin hirveästi miettisi jos jollain menee paremmin? Korvien välistähän tämä on kuitenkin kaikkein eniten kiinni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
