Tehokkuusajattelu

Tehokkuusajattelu kvartaalitalouksineen on mennyt järjettömyyksiin, samoin ahneus kaikkine järjettömiin mittasuhteisiin paisunein optioin. Tähän aikaan sopivasti luin uskomattoman hienon haastattelun Nordean Ajassa asiakaslehdessä (nro 3/2006). Siinä haastateltiin Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Kari Uusikylää.

Erityisesti mieleeni jäi "Esimerkit siitä, miten suuri vaikutus opettajalla on, ovat paljon puhuvia." Itse muistan kouluajoiltani erityisesti kaksi opettajaa: ensimmäiseltä luokalta Helsingin Deutsche Schulesta Tante Käthen, ensimmäinen opettajani Käthe Siegfried, pikku pojan silmissä ihana ihminen. Toinen erityisesti mieleen painunut opettaja oli rehtori, taitava pedagogi ja matematiikan opettaja, kouluneuvos Samuli Apajalahti. Hän sai kaiken matematiikassa näyttämään helpolta. Muistan erään luokkatoverini lukiosta, tytön, rakastuneen niin kovasti rehtori-matematiikan opettajaan, että hän muutamassa vuodessa paransi matematiikan arvosanansa ja sitten myöhemmin valitsi peräti insinöörin uran. Ehkä vielä kolmaskin opettaja pitää mainita, musiikinopettaja, urkuri Matti Rindell, joka osasi lisätä oppilaittensa mieltymystä ns klassiseen musiikkiin.

On toki muitakin opettajia jäänyt mieleen, joku paremmin, joku huonommin. Mutta siitä olen minäkin vakuuttunut, että opettajalla on merkitystä. Itselläni on ollut niissä harvoissa opetustehtävissä, joissa olen ollut mottonani, että "jos oppilas ei opi on vika opettajassa" ja sen asenteen opin omilta opettajiltani.

Toinen professori Uusikylän haastattelusta mieleen jäänyt on seuraava: "Teollisuudesta lainatut laatustandardit ja tuloksellisuuteen perustuva palkkausjärjestelmä osoittavat ymmärtämättömyyttä siitä, mitä opetuksen laatu on ja millä sitä mitataan. Opettaminen on ihmiseen vaikuttamista, eikä sitä voi arvottaa tai mitata talouden mittareilla".

Ja jatkaa vähintään yhtä osuvasti: "Samoin on terveyden- ja vanhustenhoidossa. EU on määrännyt, että lehmien on oltava ulkona 60 päivää vuodessa. Sen sijaan mummoja ei viedä ulos vanhainkodeista - milloin tulee sellainen laki, että vanhukset pääsevät lukkojen takaa valoon edes kuutena päivänä vuodessa".

Kyllä teollisuudessa ja yritysmaailmassakin on menty järjettömyyksiin kun on otettu käyttöön erilaisia matemaattisen näköisiä mittareita laadulle ja tehokkuudelle. Joskus hyvillä myyntitaidoilla varustetut konsultit vain rahastavat yksinkertaisia yritysjohtajia. Touhu muistuttaa joskus H.C. Andersenin satua keisarin uusista vaatteista, jossa yritysjohtajat ihastelevat uusia mittareita. Kun ihmiset ovat luovia he yllättävän usein keksivät miten mittaria "optimoidaan". Lopputuloksena mittari mittaakin ihan muuta kuin mitä sen alun perin piti tehdä.

Tapasin ulkomailla jo 1970-luvulla professori John Humble'in, joka oli sen aikaisen tavoitejohtamisen (MBO, Management by Objectives) suuri guru. Jo silloin yritettiin usein löytää erilaisia kuvaavia mittareita tulosten arviointiin. Välissä on 1980-2000 ollut sitten milloin laatujohtamista, kriisijohtamista yms ja jopa Management by Perkele johtamista. Tuo viimeksi mainittu on aika inhimillinen nimitys tyylille jota tuskin konsultit konsultoivat.

Terveyden - ja vanhustenhoidon alennustilaan olemme vaimoni kanssa törmänneet usein. Vertailua EU lehmiin en ole aikaisemmin kuullut mutta vaimoni on muutaman kerran verrannut vanhustenhoitoa vankiloihin ja todennut, että vankiloissakin sentään vankeja ulkoilutetaan säännöllisesti. Kun vanhainkodit valittavat että heillä ei ole varoja tai henkilökuntaa ja ettei ainakaan dementoituneita vanhuksia voi yksin päästää pihalle niin miten se vankiloissa onnistuu, onhan sielläkin pulaa henkilökunnasta?

Kuntien vanhustenhuollossa käyttöön otettua yksityistämis-ulkoistamista pidän edesvastuuttomana ellen suorastaan idioottimaisena. Ja suurta ihailua tuntien ihmettelen miten Tanskanmaalla, jossa Shakespeare'in Hamletin mukaan piti olla jotain mätää, on kyetty vanhusten hoito turvaamaan melkein kokonaan heidän omiin koteihinsa – melkein kokonaan ilman vanhainkoti-hoitolaitoksia.

Onko ollenkaan lottovoitto syntyä Suomeen, kuten meillä on Suomessa ollut tapana napaamme tuijottaen hymistellä, vai onko kyse vain "3 oikein ja lisänumero" ja lottovoitto onkin jossain vaikkapa Tanskanmaalla? Vai meneekö suurimmat täysosumat vain muutamille tuhansille jo valmiiksi upporikkaille?

Lasten kotihoidon tuki pois?

Jymyjuttu joka näyttää nostavan ihmisiä takajaloille. Korkea naisjohtaja näkee "liian" hyvin tuetun äitiyden ongelmaksi naisten uralle työelämässä. Kun tarkkaan mietin niin miksi hän olisi väärässä?
Käsitykseni mukaan kaikki verorahoista maksetut tuet ohjaavat tai vääristävät kehitystä verrattuna tilanteeseen, että kyseisiä tukia ei olisi. Onko kyse ohjauksesta vai nimitetäänkö vääristymiseksi on vain nimitysero. Voi hyvinkin olla, että samat ihmiset jotka kynsin hampain pitävät kiinni äitien kotihoidon tuesta saattavat vastustaa vanhusten kotihoitoa tai köyhien toimeentulotukia.

Samaa asiaa voi arvioida tai nimittää useammalla tavalla "silmälasien värjäyksestä" riippuen vaikka kyse olisi täysin samasta asiasta. Punaisilla laseilla on eri vaikutus kuin mustilla laseilla ;)

Itse edustan vakaasti näkemystä, että pienten lasten kotihoitoa kannattaa ja pitää ehdottomasti tukea. Ja isiä on jotenkin houkuteltava lisää osallistumaan tuohon hoitoon. Urankin kustannuksella.

Nurinkurista: elintaso nousee ja köyhyys lisääntyy vai lausuvatko toimittajat pelkkää roskaa?

Kuuntelin Ylen uutisia tänä aamuna.

Hurja luku iski tajuntaani. Uutisen mukaan tällä hetkellä Suomessa saa 400000 ihmistä toimeentulotukea. Luku on mielestäni järkyttävä sillä tarkoittahan se jotain 8% koko kansasta.

Laitoin Googlen hakemaan tietoja toimeentulotuen saajista ja löysin luotettavalta vaikuttavan KELAn julkaisun , jossa toimeentulotuen saajiksi ilmoitettiin KELAn tutkimusosaston toimesta

lainaus:

• Vuonna 2003 sai
• 97 000 pelkkää kansaneläkettä ja täyttä kansaneläkettä
sai 103 000. Kun otetaan huomioon 1.9.2006 tapahtuva
kansaneläkkeen tasokorotus, on kansaneläkkeen
reaalimuutos vuodesta 1993 vuoteen 2006 arviolta 4 %.
Samaan aikaan reaaliansiotaso on noussut arvioilta 31
%.
• 299 000 työttömän perusturvaa, näistä
työmarkkinatukea sai 255 000.
• 31 000 vähimmäispäivärahaa
• 260 000 toimeentulotukea

Eli toimeentulotuen saajien lukumäärä olisi muutamassa vuodessa noussut melkein 50%!

En oikein tiedä mihin nyt uskoa, mutta kirveellä olisi töitä :) Joko toimittajille pitäisi saada joku vastuu antamiensa tietojen oikeellisuudesta tai sitten julkinen valta pitää saada vihdoinkin tekemään jotain köyhien puolesta.

Olen paraikaa yrittänyt auttaa erästä sairauksien johdosta elämän hallinnan menettänyttä eläkeläistä toimeentulotukiasioissa ja havainnut että toimeentukiasioita käsittelevät toimihenkilöt suorastaan simputtavat köyhiä ja avuttomia. Olisin mielelläni mennyt tämän avustettavani mukana sosiaalitoimistossa käymään, mutta asun toisella paikkakunnalla. Tässä auttamassani tapauksessa harkitsen tällä hetkellä vakavasti rikosilmoituksen tekemistä sosiaaliviraston toimihenkilöista avuttoman kansalaisen heitteillejätöstä niin tylyltä asenteet vaikuttavat.

Vihreiden Soininvaaran ollessa ministerinä luotiin sosiaaliasiamies instituutio apua tarvitsevien kansalaisten turvaksi, mutta tuntuu siltä että koko sosiaaliasiamiestoimintaa on yritetty pitää pimennossa ja muutenkin sosiaaliasiamiehet tuntuvat suhtautuvan aika lepsusti sosiallitoimistojen kansalaisia nöyryyttävään simputus-kohteluun. Käsitykseni on muotoutunut muutaman kanssa käymiini puhelinkeskusteluihin. Seiltä sosiaalkoneistostahan heidät on rekrytoitu.

Jos toimeentulotuen tarkoitus on muodostaa pysyvä toimeentuloturva lähes 10% väestöstä on sosiaalitoimistojen toimeentulotukea jakaville toimihenkilöille saatava pikaista asennekasvatusta ja yleisönpalvelukoulutusta. Ja asiattomista käyttäytyvien ohjaamista oikealle tielle pitäisi tehostaa sosiaalitoimistojen johdossa.

Muistelen joskus 1970-luvun alkupuolella käyneeni virkamieshallituksen sosiaaliministeri Alli Lahtisen (varsinainen virka hänellä oli sosiaalihallituksen pääjohtajana) luona viemässä laatimaani muistiota varusmiesten perheiden sosiaaliturvasta (oli silloin omakohtaista kokemusta). Silloinen ministeri myönsi yllättävän avoimesti virkamiestensä asennevammat. Tuntuu vain ettei mikään ole muutunut yli 30 vuoteen ainakaan parempaan suuntaan. Pikemminkin huonompaan.

Mielenkiintoisia "toisinajattelijoiden" nettikirjoja

Olen paraikaa lukemassa peräti kahta nettikirjaa. Toinen on Jorma "'Jomppa" Ojaharjun "Kaipuu Karjalan Kunnaille". Kirja on hulvattoman hauska oikeudellinen veijaritarina mutta sen sisään on leivottu iso määrä todellista asiaa oikeudellisen järjestelmämme epäkohdista. Jotenkin sitä lukiessa tuli tyylillisesti mieleeni Rabelaisin Gargantua.

Toinen kirja on Kauko Parkkisen "Vääränvärinen punapresidentti" . Kirja on poliittinen pamfletti ja kertoo arvostellen Tarja Halosen presidenttiydestä taitavan kirjoittajan terävällä argumentoinnilla, joka ei paljon tilaa vastaväitteille anna. Vaikka kuinka joskus tekisi mieli olla eri mieltä on Kaukon argumenttien kiistäminen vaikeaa ellei mahdotonta.

Isot "kunnialliset" kustantamot tuskin olisivat noita kirjoja julkaisseet poliittisesti epäkorrekteina. Siksi on oivallista että meillä on netti, jossa ainakin toistaiseksi on melko vapaata julkaista "poliittisesti epäkorrektiakin" kirjallisuutta.

Suosittelen molempia kirjoja lämpimästi.

Kännykkäpelistä 3000 euron lasku!

Iltasanomat uutisoi 9-vuotiaan television peleillä tekemästä 3000 € kannykkälaskusta.

Olen jo aiemmin kirjoittanut tästä "sisällöntuotannosta" jota mielelläni kutsun kännykkäsaastaksi. Elämme länsimaisessa ja vapaassa yhteiskunnassa, jossa vapaus kuluttaa haluamiinsa, huomaa ei siis tarvitsemiinsa , hyödykkeisiin pitää turvata.

Joissakin asioissa mielestäni holhouksen pitäisi kyllä olla sallittua. En todella ymmärrä, että kukaan täysijärkinen aikuinen pelaisi kännykkällä noita kaupallisilla televisiokanavilla päiväsaikaan tuntikaupalla pyöriviä ampumispelejä, jossa yksi ampumiskerta maksaa "vain" n 1 € verran.

Pelit on mitä todennäköisimmin suunniteltu alaikäisille ja ymmärtämättömille lapsille enkä usko kenenkään vanhemman haluavan lapsensa niitä pelaavan.

Olen seuranut muutamaa tällaista tapausta melko läheltä. Aikaisemminhan ei ollut edes mitään palvelunumerorajoituksia saatavissa liittymiin ja lisäksi puhelinoperaattori oli aina oikeassakin. Sonera ainakin oli aika armoton ja peri laskujaan vielä 10-vuoden kuluttuakin.

Nykyään operaattori voi hurskaasti kääntyä sen taakse, että jos aikuinen antaa lapselle puhelimen käteen eikä aseta sinne mitään saatavista saldo- tai palvelunumerorajoituksista on kyse vanhemman omasta ymmärtämättömyydestä.

Viina - hyvinvointipalveluako?

Iltalehden kolumnisti Nurvala kirjoitti yhteiskunnan tukien käytöstä viinanhakumatkaan. En kannata viinan juonnin tukemista yhteiskunnan varoilla mutta kyllä jutusta haiskahti läpi "kunnon kansalaisen" moraalinen närkästys, sama asenne joka usein yhdistetään ns sosiaalitanttoihin.

Hurjin asennevamma oli mielestäni lauseessa: "Vastikkeeton kansalaispalkkakin voi olla karhunpalvelus saajalleen, niin mukavalta kuin se periaatteessa kuulostaakin."

Lopetetaan kaikki muutkin "vastikkeettomat" tulonsiirrot. Miksi maksaa vastikkeetonta tukea lasten päivähoidolle, lapsilisiä, toimeentulotukea, korkotukia, verovähennyksiä. eläkkeitä yms - ne kaikkihan lisäävät kansalaisten ostovoimaa ja joka raha voi ohjautua kaikkialta vapaasti saatavaan alkoholiin.

Onhan se todella hirveää että invalidi kansalainen ajaa taksi-setelillä viinakauppaan. Eihän se voi olla tarkoitettu kuin vain matkalle esimerkiksi Marttakerhoon tai puoluesolun kokoukseen. Hyi hyi.

Aloitetaan uusi entistä tehokkaampi "epäkelpojen" kansalaisten puhdistus ja muu kansan jalostus ja lähetetään kolumnisti Raili Nurvala vaikka opinto-aikamatkalle 30-luvun Saksaan.

Venäjä maksaa Neuvostoliiton velat Suomelle

Oli mielenkiintoista lukea tuoreista lehdistä, että Venäjä maksaa Neuvostoliiton aikaiset velat Suomelle ennenaikaisesti. Summa, hiukan yli 200 miljoonaa euroa vaikutti hyvin pieneltä. Tosin tavallisen pulliaisen mitta-asteikolla yli 200 miljoonaa euroa ei ole pikku raha. Kun yritin suhteuttaa tätä valtion budjettilukuihin niin yllättävän pieneltä summa kuitenkin näytti. Vain n 2 x kertaa kansanedustuslaitoksen vuosibudjetti. Valtionvelan korko- ja huoltokuluihin verrattuna suorastaan mitätön summa. Ja niin kovaa ääntä kuin siitä Neuvostoliiton "hirveän suuresta" velasta pidettiin silloin kun se oli maksamatta.

Venäjä saa näillä toimilla varmaan lisättyä luotettavuutta läntisillä finanssimarkkinoilla.

Kun vielä suomalaiset valtiomiehet saisivat Iso-Britannian ja Ranskan virkaveljiensä tavoin sovittua, että nyky-Venäjä lunastaisi myös vanhat tsaarinaikaiset arvopaperivelkansa (lähinnä obligaatioita) läntisillä finanssimarkkinoilla. Kun Ranskan pääministeri oli joskus 90-luvun loppupuolella sopinut Venäjän pääministerin kanssa Ranskan kansalaisille maksettavista korvauksista, joilla Venäjä "osti luotettavuutta" uusille emissioille, kirjoitin samoihin aikoihin asiasta ehdotuksen pääministeri Paavo Lipposelle (oli laatikon pohjalla sen verran paljon lähes 100 vuotta vanhoja lunastamattomia obligaatioita).

Kuten varmaan arvaatte jäi yhteydenottoni "Mooseksen" toimesta vastaamatta. Yleensä olen saanut kirjeisiini vastauksetkin mutta Lipponen ilmeisesti oli tottunut elämään hermeettisen arroganttia elämää norsunluutornissaan.

Muuttoliike työn perässä

Sunnuntain Hesarin mukaan valtiovarainministeri Heinäluoma tekee vihdoinkin jotain järkevää työllisyydenhyväksi kun yrittää edistää muuttoa työn perässä. Idioottimaista on vain että verottajan toimet ovat olleet lähes päinvastaiset.

Mutta olen jo vuosia ihmetellyt miksei säädetä pakolliseksi ilmoittaa aina avoimista työpaikoista työnvälitykseen? Vaikka pidänkin idioottimaisena, että yhteiskunnassamme kohta kaikkea säädellään laeilla tuntuu minusta että tässä voitaisiin saada huomattavia etuja.

Työnvälitystähän nimitetään aivan yleisesti työttömyyskortistoksi ja tiedän työnvälityksessäkin jo useassti ihmetellyn jos joku työssäkäyvä ihminen ilmoittautuu sinne työnhakijaksi. Aidot työmarkkinat ovat jo kauan olleet muualla. Esimerkiksi vähääkin vaativampaan tehtävään haetaan työntekijää Helsingin seudulla Helsingin Sanomien ilmoitussivuilla. Vajaa kymmenessä vuodessa on myös netti tullut tärkeäksi työnvälityskanavaksi. Erilaiset rekrytointi- ja testausyritykset samoin kuin henkilöstön vuokrausyritykset ovat myös lisääntyneet. Suurin osa tästä välitystoiminnasta kulkee käsitykseni mukaan työvoimatoimistojen ulkopuolella ja ulottumattomissa.

Jos kaikki työpaikat löytyisivät työvoimatoimistoista saavutettaisiin mielestäni monta etua. Kahden kerroksen väeksi leimaantuminen vähentyisi kun sekä vaativat että vähemmän vaativat työpaikat löytyisivät kaikki samasta paikasta. Muuallakin kuin Helsingin seudulla asuvat ja Helsingin Sanomia lukevat saisivat tietoa myös muiden paikkakuntien työpaikoista nykyistä laajemmin. Tietokoneen käyttöä osaamattomatkin (onko sellaisia vielä työikäisissä?) saisivat tietoa netissä näkyvistä työpaikoista.

Suurin etu olisi käsitykseni mukaan työvoimatoimiston työttömyyskortistoksi leimaantumisen loppuminen ja se samalla saattaisi nostaisi työvoimatoimistonkin kautta työtä hakevan statusta työnantajan silmissä.

Kansalaiset eivät ole yhdenvertaisia lain edessä?

Suomen perustuslaki

Perusoikeudet

6 §

Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

------------------------------------

Siinä juhlavasti todetaan jotain millä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä.

Kirjoitin jo aikaisemmin kansanedustajien muhkeista eduista kun tekevät työtä vieraalla paikkakunnalla verrattuna "tavallisiin" matkatyöläisiin. Nyt on noussut meteli vain siitä miten eri kunnissa näitä matkatyöläisiä kohdellaan mutta kukaan ei ole ottanut vertailuun kansanedustajien vastaavaa verokohtelua.

Tuossa yllä olevassa perustuslain lainauksessa on huvittavia avainsanoja: ilman hyväksyttävää perustetta. Mitähän sekin tarkoittaa? Kun kansanedustajat säätävät itselleen lain saamiensa korvausten verovapaudesta niin heidän etujansa käsitelläänkin eri lainkohdan mukaan ja silloin on vain huolehdittava että kaikki kansanedustajat ovat yhdenvertaisia saman laink0hdan edessä. Kansanedustajan ja telakkaduunarin ei tarvitse olla yhdenvertaisia kun heitä käsitellään eri lainkohdan mukaan.

Nimitin vuosia sitten oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen vuosittain antamia tuhansia ei-anna-aihetta ratkaisuja verbaaliakrobatiaksi. Juhlavan oloisia ja hienolta kuullostavia sanoja mutta täysin merkityksettömiä.

Olen keskustellut joidenkin amerikkalaisten lakimiesten kanssa ja heidän näkemyksensä mukaan Suomen perustuslakien kaltaiset juhlavat mutta juridisesti täysin merkityksettömät tavoitejulistukset muistuttavat entisen Neuvostoliiton juhlavia mutta merkityksettömiä perustuslakeja. Ne ovat vai kaukaisia utopia-päämääriä.

Mielenkiintoinen yhtymäkohta onkin, että uusien merkityksettömien perustuslakien laatijana kunnostautui kansanedustaja, OTL Paavo Nikula ja taitavana korulauseiden sorvaajana pääsikin sitten jatkamaan edellisen oikeuskanslerin luomaa kansalaisten oikeusturvaa vähättelevää korulauselinjaa.

Maksaisin kansanedustajille ihan mielelläni kunnon palkkaa mutta odottaisin mm verokohtelun tapahtuvan samojen verolakien puitteissa kuin muidenkin kansalaisten. Jos Nokian pääjohtaja Ollilaa verotetaan samojen lainkohtien mukaan niin miksi ei kansanedustajia? Myös eläkkeiden maksamisessa olisi minusta oltava joku kohtuus. Minusta on aika törkeää että jopa alle 40-vuotiaat kansanedustajat saattavat eduskunnasta tiputtuaan vuosikausia nauttia "sopeutumiseläkettä" menemättä töihin tai ilmoittautumatta työvoimatoimistoon työttömiksi työnhakijoiksi. Jotkut ovat ilmeisesti niillä rahoilla jatko-opiskelleetkin velattomasti. Siinäkin on yhdenvertaisuus kaukana.

Mutta jotain positiivista lopuksi: ulkona on kaunista ja lämmintä. Ja iloisena ja laiskana ostin kotiini robottimopin: http://www.robomop.net/
Suomalainen testi robottipölynimureista jossa yhtenä myös tuo robottimoppi
http://www.energia.fi/attachment.asp?Section=4195&Item=16595

Ooppera konkurssikypsä?

Kävin oopperassa. Esitys oli hieno, Mozartin musiikki (Figaron häät) nautittavaa ja hyvä todiste, että kyllä meillä tätäkin osataan.

Kun olen ns pakkoruotsin kannattaja hiukan harmitti ruotsinkielisen kansanosamme puolesta että italiankielisen oopperan tekstitys oli vain suomeksi ja kolmannella "kotimaisella" englanniksi.

Mietitytti kuitenkin kirjoitukset oopperan lomautuksista ja suurista valtionavuista. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut maamme on vauraampi kuin koskaan ennen ja silti jatkuvasti puhutaan säästöjen tarpeesta siellä ja täällä julkistaloudessa.

Miten meitä paljon köyhemmässä ja pienemmässä naapurimaassamme Eestissä (minä olen aina vierastanut Viro nimitystä) on varaa pitää yllä oopperaa? Siellä tosin oopperassa käynti ei ole mitään harvojen huvia vaan ehkä neuvostoaikojen perua siellä käydään melkein yhtä vaivattomasti kuin meillä elokuvissa. Ehkä neuvostoajoista jäi jotain hyvääksin ;)

Pitäisikö päättäjien käydä Eestistä ottamassa oopperan taloudenpidon oppia?

Saako vihreä Kalle Könkkölä eläkettä?

Muistelen miettineeni aikoinaan kun vihreiden Kalle Könkkölä haki apulaiskaupunginjohtajan virkaan, että nostaakohan hän rullatuoliin ja hengityskoneeseen sidottuna kuitenkaan työkyvyttömyyseläkettä?

Jossain mediassa käytiin keskustelua voiko tehtävää hoitaa invalidi ja muistelen niissä yhteyksissä Könkkölän itse arvioineensa itsensä täysin työkykyiseksi.

Itse en missään vaiheessa epäillyt Kalle Könkkölän osaamista. Onhan hän monin toimin osoittanut olevansa osaava ja ennen kaikke äärettömän sitkeä jos jonkinlaisiin vaativiinkin tehtäviin.

Muistelen siinä yhteydessä miettineeni, että invalidilla on toki oltava oikeus kaikkiin tukimuotoihin, jolla hänet pyritään saamaan "samalle viivalle" täysin terveiden kanssa. Kyse on tasa-arvosta ja elämän laadusta ja eräänä maailman vauraimpana maana meillä pitäisi olla kaikkeen tuollaiseen varaa.

Mutta jos ihminen osoittautuisi työkykyiseksi noinkin vaativaan virkaan niin eihän hän silloin olisi työkyvytön ja ollenkaan oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen?

Kansanedustajien ulkomaanmatkojen rekisteröinnistä

Vaikka kuinka yritän pinnistellä, että löytäisin jotain myönteistä kirjoitettavaa niin aina vaan tuleen mieleen kielteisiä asioita.

Tuli taas mieleeni vanha juttu kun kansanedustajien sponsoroituja ulkomaanmatkoja on nyt suunniteltu rekisteröitäviksi.

Muistan joskus takavuosina kun kansanedustajat Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi saivat poliittisesti arkaluontoisen matkakutsun Taiwaniin. Mikäli oikein muistan matkan piti tapahtua Taiwanin valtion kustannuksella ja lennot ja hotellit olivat muistikuvani mukaan ensinmmäistå luokkaa ja myös mukana matkustavien vaimojen matkat kustannettiin.

Kun matka Taiwaniin osoittautuikin siihen aikaan poliitisesti hiukan arveluttavaksi esittivätkin molemmat kansanedustajat ettei matka mitenkään liittynyt heidän kansanedustajan työhönsä.

Eli kyse oli siis täysin yksityisluontoisesta matkasta, joka ei liittynyt mitenkään työhän ja joka oli saatu lahjoituksena. Vastaavista huvimatka-lahjoituksista olemme me tavalliset kansalaiset minun käsitykseni mukaan velvollisia ilmoittamaan verottajalle ja maksamaan lahjaveroa. Tuollainen kahden hengen matka maapallon toiselle puolelle ei ollut mikään ihan halpa.

En muista matkustiko Kimmo Sasi ollenkaan mutta muistikuvani mukaan Ben Zyskowicz matkusti peräti vaimonsa kanssa tällä lahjoitusmatkalla. Tulikohan lahjavero maksettua?

Kalle Isokallio on hyvä pakinoitsija

Makuasioista ei sovi kiistellä mutta oli ilo lukea Kalle Isokallion tuoretta kolumnia Iltalehdestä

Olen vuosien varrella seurannut välillä itkien ja välillä nauraen suurina "saneerausguruina" tituleerattuja yritysjohtajia. Latinaksi voisi kai nimetä "Veni, vidi, vici" ja suomeksi "Tulin, näin, voitin" vaikka mitään ei voiton jälkeisestä jatkosta kerrottakaan .

Saneeraaja viipyy firmassa muutaman vuoden, potkii pois "ylimääräisen" henkilökunnan tarpeettomana ja loputkin työntekijät vaihdetaan kertaalleen tuoreempiin ja nykyään myös nuorempiin. Ja hups seurauksena kvartaalitulokset nousevat muutaman kerran räjähdysmäisesti. pörssikurssi kohoaa huimasti ja siinä vaiheessa myönnetyt optiot voikin jo muuuttaa rahaksi.

Ja kun yritys on saneerattu on johtajan aika jo siirtyä seuraavaan firmaan entistä paremmin optioeduin ja kultaisin kädenpuristuksin kun headhunterit ovat löytäneet tällaisen todellisen kultamunia munivan "hanhen" saneeraamaan taas seuraavaa ongelmayritystä.

Mutta sitten tapahtuu kummia. "Hyvin" saneeratut yritykset alkavat muutaman vuoden kuluttua voida pahoin ja tulos painuu alas, mutta sehän on tietenkin jo seuraavan johtajan syy ja hänet voidaan leimata syntipukiksi ettei osannut jatkaa hyvin käynnistettyä saneerausta.

Mielenkiintoista on ollut havaita miten palkatut yritysjohtajat ovat menneet omistajien selän taakse perustellen saneerauksiaan omistajien vaatimuksia. Useimmitenhan näyttää nykyän saneeraus tarkoittavan YT neuvotteluja ja henkilöstän vähennystä.

Muistelen jotain tuoreita televisiohaastatteluja jossa UPM:n yhtiökokouksen joitain omistajia haastateltiin eikä kukaan heistä tuntunut vaativan suuri massairtisanomisia. Voi tietenkin olla että haastattelun otos oli huono eikä edustanut osakkeenomistajien enemmistöä. Mutta usein on jäänyt mietityttämään että leikkivätkö palkolliset johtajat myös omistajia.

Eräässä valtioenemmistöisessä yhtiössä joskus herätinkin kysymyksen miten Suomen kansaa ja veronmaksajia omistajana parhaiten palvellaan jos omistajan toivomuksiin ja vaatimuksiin pyritään vastaamaan. Eihän pääomistajan äänivaltaa yhtiökokouksissa käyttävä julkishallinnon virkamies ole kuitenkaan kuin vain yksi kansalaisomistaja vaikka käyttääkin koko julkisvallan äänivaltaa.

Määrävää markkinasemaa käyttävät tai monopoliyritykset ovat erityisen kuvottavia. Kun ei ole kunnon toimivia markkinoita on tuloksenteko usein kiinni vain siitä miten löperöt ovat toimintaa valvovat viranomaiset vai istuvatko he säännöllisesti yritysjohdon kanssa samoissa ravintolapöydissä pitkillä lounailla tai illallisilla keskustelemassa toimialansa valvonnasta. Sidoryhmähallintoa nääs :) Ja myönteisessä yhteistyön hengessä tietenkin, odottaahan Savonlinnan oopperajuhlat taas ensi kesänä sponsoroitua vierailua.

Minun mielestä jopa lahjontakin on Suomessa ihan yksinkertaista: hankit lahjottavalle hallituspaikan, maallikko-tilintarkastajan tehtävän tms ja maksat työtehtävään nähden kohtuuttoman ja ylisuuren palkkion tms mukavaa. Heheh - eihän maksullisen työn tekeminen voi olla lahjontaa, eihän?

Kalle Isokallion kolumneissa ovat argumentoinnit aina olleet kohdallaan (ainakin minun mielestäni) ja siksi niitä on niin mukava lukea.

Minne veroeurot ovat hävinneet?

Yritin kuumeisesti miettiä mikä olisi positiivista kirjoitettavaa ja mieleeni tulee vain purnausta.

Hankin luettavaksi Promerit sivustolta Maijaliisa Hiekkasen kirjoittaman ilmeisesti omakustanteen SORRETTUJEN JA SORTAJIEN SUOMI. Erinomaisessa kirjassa on esitetty mm hyvä kysymys miten voi olla mahdollista, että Suomi on vauraampi kuin koskaan aikaisemmin ja silti kaikesta "joudutaan" säästämään.

Terveydenhuollosta, vanhustenhuollosta, koulutuksesta, maanpuolustuksesta, eläkkeistä yms kaikesta koko ajan säästetään ja tingitään ja kiistellään. Missä rahat ovat tai mihin ne koko ajan menevät? Ainakin pieni- ja keskipalkkaisesta palkkatyöstä maksetaan valtavia veroja koko ajan.

Onko tämä vain jättimäisten v 1992 laman pankkitukien seurausta? Vanhaa Wärtsilän tai punapääoman Kansan tukien maksamista edelleen, ne kai oli minimaalisia pankkitukeen verrattuna - vaikka olivatkin kai sotakorvausten veroisia? Vai onko tämä rahojen ja omaisuuden raakaa uusjakoa jossa meille rakennetaan uutta jättimiljonäärien luokkaa? Vai onko tämä vain EU:n laajenemisen tukemista?

Lähdekritiikkiä mediaihmisillekin

Sattui silmiini mielenkiintoinen medianluotettavuutteen liittyvä blogijuttu ja siihen kirjoitetut kommentit.

Avoimin silmin media seuratessa tulee hyvin usein mieleen missä se median riippumattomuus tms näkyy, kun isoissakin laatulehdissä seurataan ja toistetaan lähes kritiikittä viranomaisten tiedotteiden lisäksi jossain puoluetoimistossa, eduskuntaryhmässä tms.

Seurattuani vuosikausia mm kotimaisia ihmisoikeuskysymyksiä on minua jäänyt sekä itkettämään että huvittamaan se innokkkuus jolla media tarjoilee valtion tms tuilla elävien ihmisoikeusjärjestöjen poliittisesti korrekteiksi muokattuja mediakampanjoita ja toisaalta taas vaikenee kuin hauta aidosti riippumattomien ja vapaiden kansalaisjärjestöjen teemoista.

Joku lanseerasikin onnistuneen ilmaisun, jossa mediaa nimitettiin "vallan sylikoiraksi"
Ihmisoikeuskysymyksetkin on rajattu aika turvallisiin aiheisiin: pakolaiset, romanit, sukupuoliset vähemmistöt.

Laajasti lähes kritiikitöntä mediatilaa sai Suomen Amnestyn uuden puheenjohtajan ylilyönti nimetä kotimainen perheväkivalta ihmisoikeusaiheisiin. Tietääkseni Amnesty järjestön toimialan pitäisi moninaisista ja hyvin perustelluista syistä keskittyä ja rajoittua asemamaan ulkopuolisiin ihmisoikeusloukkauksiin.

Häpeäksi suomalaiselle medialle pidän internettiä tätä nykyä jo parempana tiedonlähteenä. Mediakritiikkiä joutuu harrastamaaan tietenkin ihan yhtä paljon kuin kotimaista mediaa seuratessa mutta näkökulma on laajempi.

Pitäisiköhän taas vuosikymmenien jälkeen alkaa suomenkielisenä lukea ruotsinkielistä laatulehti Hufvudstadsbladetia. Ainakin 40-60 luvulla se tarjosi kaikkein vähiten väritetyn näkökulman ulkomaanuutisissaan.

Tietotekniikan ulkoistaminen ei tuo kuviteltuja hyötyjä

Kun aloittelin tätä blogia päätin olla kirjoittamatta nörtti-ammattiini liittyvistä asioista. Mutta nörtti kun olen en näköjään malta pysyä niistä erossa.

Luin mielenkiinnolla uutisen Digitodaystä , jossa todetaan että "It-ulkoistussopimukset eivät useinkaan tuo odotettuja kustannussäästöjä".

Edellinen ulkoistusaalto oli joskus 80-luvulla ja lopputulos kai oli hyvin samanlainen. Taisin silloin ihmetelläkin tuota ulkoistushinkua erityisesti aikana jolloin IT jutut alkoivat olla muutakin kuin pelkästään konttoripäällikön taloushallinnon rationalisointia.

Isojen yhtiöiden IT-osastoista syntyi erillisiä firmoja, jotka sitten ryhtyivät myymään omistajilleen vähintään yhtä kalliitta palveluja kuin ne olivat aikaisemmin olleet itse tuotettuinakin. Muistelen, että ruotsalaiset konsultit olivat tässä liiketoiminnassa ahkerasti mukana rahastamassa.

Tänään tuo ulkoistusvimma tuntuu vielä ihmeellisemmältä kun IT kuuluu elimellisenä osana yritysten ydinliiketoimintojaan.

Samanlainen kummastelun aihe on verkottuminen. Eihän siinä mitään pahaa sinänsä ole mutta vaara epäonnistuneeseen toteutukseen on suuri. Kerronpa omakohtaisen esimerkin: aikaisemmassa kerrostaloasunnossamme oli koko talo laajakaistaverkossa. Toteutus oli nykyään hyvin tavanomainen:

Talon sisäverkosta vastasi
firma A, jonne myös vikailmoitukset tehtiin
firma B vastasi yhteyksistä ulkomaailmaan ja teknisesti kai joutui vuokraamaan osan kaapeleista firmalta C

Kun tein tarkkaan analysoidun vikailmoituksen puhelimella ja sähköpostilla (ohjeiden mukaan) firmaan A sain 2-3 päivän kuluttua puhelinsoiton talon kellarin jakamosta firman E huolto- ja korjausmieheltä. Ja jos oikein ymmärsin oli välissä oli vielä firma D jolle firma B (tai C?) oli ulkoistanut verkon huolto- ja korjaustyöt.

No joka tapauksessa huoltomies kyseli mikä oli vikana eikä hän kertonut saaneensa muuta tietoa kun että vikaa pitää käydä selvittelemässä osoitteessa X.

Alkuperäisessä vikailmoituksessa olin kertonut vian mitä todennäköisimmin olevan talojakamossa reitittimessä, mutta pääsemättä jakamon laitteille en kyennyt sitä varmistamaan. Toisena mahdollisuutena olin esittänyt, että jossain asunnossa joku "himoimuroitsija" latasi vuorokaudet ympäriinsä esimerkiksi musavideoita netistä kyykyttäen koko talon nettiyhteydet.

Nyt seurasi toinen surkuhupaisa havainto: huoltomiehellä ei ollut käyttäjätunnus/salasana oikeuksia talojakamon laitteisiin. Ylipäänsä ihmettelin miksi kiinteistön verkkoyhteyksistä "kokonaisvastuuta" kantavalla firmalla ei etätestattu tai etäkäynnistetty härveleitä. Eli muutamien minuuttien hommasta tehtiin "kärpäsestä härkänen".

Tässä tapaukessa ongelma oli jollain tavoin hoitunut jo vuorokautta ennen huoltomiehen käyntiä, koska liikenne oli alkanut taas pelata. Eli huoltomies tuli aivan turhaan.

Kun samanlaista oli aikaisemminkin ollut suivaannuin tällaisesta verkottamis/ulkoistus-idiotiasta, jonka sitten viime kädessä me asukkaat kuitenkin maksamme. Kirjoitin isännöitsijälle perustellun selvityksen toimenpidehdotuksin.

Vajaa vuotta myöhemmin taloyhtiö irtisanoi koko talon verkkoyhteydet, kun firma A ei suostunut ottamaankaan toimivuudesta aitoa kokonaisvastuuta. San jälkeen taloyhtiö suositteli jokaiselle asukkaalle omien henkilökohtaisten ADSL yhteyksien hankkimista.

Tunnen muitakin vastaavan karmivia ulkoistus- tai verkottumisesimerkkejä. Ulkoistus voi olla hyvä ratkaisu ainakin lyhyellä tähtäimellä jos omassa firmassa ei ole sopivaa osaamista, mutta pidemmällä tähtäimellä suosittelisin aina tekemään perustellut vertailulaskelmat. Joustavuus muuttuvilla markkinoilla voi olla sekin hyvä ulkoistusta puoltava argumentti, mutta silloinkin on hyvä tietää minkä lisähinnan siitä maksaaa.

Ulkopuoisten neuvoihin luottamisesta viittaan aina vanhaan kansan viisauteen: "Sen lauluja laulat jonka leipää syöt". Erityisen tarkkaan kannattaa tässä tarkastella ulkopuolisen konsultti-asiantuntijan asemaa. Muistaakseni asiallisten konsulttien eettiset ohjeet kieltävät heitä konsultoimasta tuotteita tai palveluja joita he itse tai heidän lähipiirinsä myyvät. Kas kun IT alalla on yhä edelleen yleistä luottaa konsulttiin, jonka on käyttöön jopa "maksutta" tarjonnut jotain hankittavaa hyödyketta myyvä yritys.

Muistui vielä eräs hyvä kikka jolla saattaa sumentaa asiakkaan arvostelukyvyn: Eräs IT-alan yritys valitsi hallitukseensa suurimman asiakkaansa toimitusjohtajan. Oli mielenkiintoista sivusta havaita, että sen jälkeen mikään kritiikki oman yrityksenkin sisäpuolelta IT toimittajan laskujen "rasvaisuudesta" ei mennyt perille. Kävin itsekin ulkopuolisena esittämässä uusia ja edullsempia "tehdään itse"-ratkaisuvaihtoehtoja mutta kaikki vaikutti kilpistyvän tuohon ulkoistettuun "oman toimittajayrityksen" kritiikittömään suosikkiasemaan. Jos kyse olisi ollut palkkajohtajasta olisin epäillyt lahjuksia mutta kyse oli yrityksen omistaja-johtajasta.

Verottajan mielivaltaa

Verottajan valta on uskomatonta - mielivaltaako? Jos oikein tuoreita uutisia olen ymmärtänyt niin verottaja aikoo katkaista matkatyön korvausten verovapauden kahden vuoden jälkeen.

Itse työskentelin kolmisen vuotta melkein 400 km päässä perheestäni ja matkustin viikonloppuisin perheen luokse. Tottakai jouduin pitämään toisella paikkakunnalla verotuksessa vähennyskelvotonta kakkosasuntoa eikä 2 x 400 km ajaminen joka viikonloppu (kuukaudessa n 40 h auton ratissa) sekään ihan ilmaista ollut vaikka diesel autoa ajoinkin. Teki vain niin hirveästi mieli tehdä ammattitaitoa vastaavaa työtä.

Kun samoihin aikoihin vertasin verotuskohtelua kansanedustajien vastaavaan silkkihansikaskohteluun niin kyllä siinä ajatuksissa kävi että on kyse kahden eri kerroksen väestä.

Ja nyt sitten tuollaiselle matkatyölle aiotaan tehdä 2 vuoden katto. Tehdäänkö muutos vain verottajan ikiomalla tulkinalla vai säätävätkö tästä kansanedustajat?

Toivottavasti tämä sama tiukennus tulee koskemaan täysimääräisenä myös kansanedustajia. Kahden vuoden jälkeen lento- ja junaliput maksullisiksi ja vähennyskelvottomiksi. Samoin kakkosasunto Helsingin seudulla on katsottava pelkäksi ylimääräiseksi omin varoin kustannettavaksi luksukseksi. Voihan siitäkin päästä nauttimaan koko perhe kun ei tarvitse hotellissa asua Helsingin käynneillä.

Ja sitten voisi ajatella myös vastaavia tiukennuksia EU parlamentinkin suomalaisedustajille.

Mielestäni koko kansa on kaikesta verollepantava ;)

Lisää urheiluohjelmia paikallisradioihin?

Muutto uuteen asuntoon on takana. Kova urakka ja väsymys painaa päälle vaikka pahvilaatikoita on vieläkin purkamatta. Ei tässä ole paljon blogia ehtinyt ajatella. Mutta kyllä muutos on toisaalta ihan kivaa.

Mutta havahduin menneen kuukauden aikana ihmettelemään kun paikallisradioiden toimilupien uusinta käsiteltiin lehdissä. Liikenneministeriö oli uutisten mukaan kovin tohkeissaan, että joku musiikkiohjelmaa lähettävä paikallisradio ei ollut riittävästi lähettänyt urheiluohjelmia, joita sen toimilupansa mukaisesti olisi pitänyt lähettää ja että tulevaisuudessa valvontaa tullaan tehostamaan.

Joskus 70-luvulla luin jonkun tutkimuksen, jossa muistikuvani mukaan oli havaittu Euroopan lehdistöä tutkittaessa, että suurin osuus urheilusivuilla oli suomalaisissa ja hollantilaisissa sanomalehdissä. Samanlaista yhtäläisyyttää suomalaiset osoittivat myös että Euroopan maista vain Hollannissa ja Suomessa Perhe on pahin (hahmoina Archie ja Edith Bunker perheineen) oli televisioohjelmien suosikkilistojen kärjessä.

Eräs älykkötuttuni tokaisikin kerran, että "Tämä kansa on korvannut kulttuurin urheilulla".

Onkohan Classic FM tai Radio Dei asemillakin joku määritelty "urheilukiintiö"- huhuh ;)

Ilmestyskirjan ennusteita

Uskovaiset tuttavani ovat maalailleet minulle Raamatun Ilmestyskirjan ennustuksia. Yksi ennusteista on monen toimesta tulkittu jopa pankkikortin mikrosiruksi. Tiedähäntä . En ainakaan minä ole sitä Raamatun tekstistä löytänyt.

Mutta kummia tapahtuu. Löysin vihjeen perustella mielenkiintoisen ruotsalaisen sivuston "vaken"

Muun mielenkiintoisen lisäksi siellä oli uutinen miten joku amerikkalainen turvallisuusyritys vaatii jo tuollaisen tunnistesirun laitettavaksi työntekijöittensä ihon alle. Huhuh hurjalta tuntuu.

Ääntenlaskenta tietokoneilla

Näin kirjoitti vaalien ääntenlaskennasta tietokoneilla suuresti kunnioittamani Piilaakson nyt jo edesmennyt guru Adam Osborne kirjassaan "Running Wild - The Next Industrial Revolution" vuonna 1979 (ISBN 0-931988-28-4) eikä minulla ole siihen vielä 27 v myöhemminkään mitään lisättävää. Muistelkaa vaan kaikki Yhdysvaltain vaalisotkuja kun Bushia 1. kerran valittiin presidentiksi.