Nyt alkaa olla jo liikaa asioita kerralla kommentoitavaksi. Viimeisin oli tämä hallituksen veto vanhuuseläkkeen alaikärajan nostamisesta (tai nostamisehdotuksesta) taas takaisin 65 ikävuoteen. Tuntuu aika hassulta kun sitä muutama vuosi sitten muutettiin joustavaksi 5 vuoden haarukaksi. Todellisuudessahan ihmiset eläköityvät huomattavasti aikaisemmin joko ihan oikean uupumuksen tms vuoksi. Tai sitten yritykset käyttävät vanhempia henkilöitä eläkeputkeen saneeratessaan hyväksi työttömyysturvan ja eläkejärjestelmän, pitää kai jo puhua melkein porsaanrei'istä.
Itse asiassa aloin jo miettiä jo onko kyse laittomasta alle eläkeikäisten syrjinnästä (aluksi kirjoitin epätarkasti eläkerasismista!) kun eräs iso valtion omistama työnantaja alkoi tarjota 57 vuotta täyttäneille työttömyysturva-eläkeputkipakettia. Ja samaan aikaa puhutaan valtiovallankin suulla että "kohta" tarvitaan kaikki kynnelle kykenevät työelämään. Mitähän tuo "kohta" sitten tarkoittaa? Ja miksi julkisen vallan eri toimenpiteet ovat eri suuntaisia ja ristiriitaisiakin. Onko pallo ihan hukassa hallitukselta?
Jos nyt 57 vuotiaiden pitäisi jaksaa tuonne eläkeikärajan ylärajoille niin heillähän olisi vielä 11 työvuotta edessään (57 v -> 68 v). Miten on ylipäänsä mahdollista että heitä työnnetään eläkeputkeen? Tuollainen aukkohan pitäisi tukkia välittömästi.
Samainen valtion omistama yritys käy läpi jatkuvia YT neuvotteluja ja sitten samanaikaisesti esiintyy "Älä ruoki lamaa"-kampanjassa yhteistyökumppanina.
En halua olla sinisilmäinen mutta kirjoitin jo jonkin aikaa sitten miten keski-Euroopassa lyhennetään työviikkoa irtisanomisten tai lomautusten sijasta. Sitä en usko että siellä yritysjohtajat sen armollisempia olisivat kuin Suomessa mutta siellä yhteiskunnan säädöksillä on suosittu toisenlaisia keinoja.
Pelkkiä palkanalennuksia en hyväksyisi. Siinä yrittäjäjärjestöt ovat kyllä aika härskejä edes ehdottaessaan, muistaakseni niitä jo ehdottelivat. Lyhennetty työviikko on sen sijaan mielestäni täysin mahdollinen. Jos työtä ei riitä kaikille niin jaetaan sitä ja siirrytään vaikka 4 päiväiseen työviikkoon. Kaikilla olisi työtä edelleen. Ns marginaalivero muilla veron luontoisilla (eläkemaksut, työttömyysvakuutus yms) höystettynä on aika pienissäkin tuloluokissa lähellä 50%. Se tarkoittaisi että kun työ vähenee 1/5 vähenisi myös bruttopalkka saman verran eli 1/5 eli 20%. Mutta kun tuolla 50% marginaaliverolla tarkastellaan käytettävissä olevaa tuloa niin se alenisi vain puolet eli 10% ja se kokonaan ilman yhteiskunnan muita tukia ja tulonsiirtoja. Ja enemmän tuo silti olisi erilaisiin työttömän tai eläkeputkessa olevan tukiin verrattuna. Ja silti mitään tukia ei edes olisi maksettu keski-Euroopan tavoin.
Ainoa ero nykyiseen olisi että tuloerot pysyisivät kapeampia. Tässä en nyt ota tarkasteluun yritysjohtajien härskiyttä nostella omia ansioitaan tai palkkojaan omien kalastuskaveri-päättäjien tukemana. Nykyisellä mallilla työhön jäävät porskuttelevat ja työttömät ja eläkeputkilaiset tinkivät huomattavasti elintasostaan ja tuskin edes nauttivat vapaastaan. Työtä jakamalla lepäilisivät nykyisinkin ja ahdistuneet, väsyneet ja ylityöllistetytkin 1 vapaapv/vk enemmän.
Ja muuten, miksei meillä oteta tuettavia pankkeja yhteiskunnan omistukseen kuten tosi kapitalistisissa maissa jo tehdään ja mydään ne voitolla pois sitten kun lama hellittää ;)
Pitää muista päivänpolttavista aiheista kirjoittaa myöhemmin.
27.2.2009
25.2.2009
Mikro vai nanobloggausta?
Anteeksi jos käytän tässä kirjoituksessani eräitä anglisismeja mutta olen yrittänyt laittaa niiden kohdalle linkin ilmaisua selvittävälle sivulle.
Nuorin tyttäreni opasti taas "fossiili-isäänsä". Mikrobloggaus on nyt in. No kun en vielä itseäni ihan fossiiliksi tunne niin minäpä heti tutustumaan aiheeseen. Olinhan minä havainnut jossain vaiheessa Jaikun ja Twitterin mutta nyt ryhdyin sitten vähän tarkemmin perehtymään.
Olin kyllä hiukan pettynyt perehtyessäni kun havaitsin että ihmiset kirjoittavat 1-2 lauseen pituisia mikroblogikirjoituksia. Sitten vielä trendikkäämpää on kirjoittaa nanoblogia jossa tiivistetään sanottava yhteen sanaan. Kas kun on niin kiire ettei ehdi kirjoittaa pidempään.
Näitä erilaisia trendijuttuja näyttää syntyvän kuin sieniä sateella kun erilaiset yrittäjät yrittävät kilvan keksiä ja löytää uusia killer-applicationeita jolla rikastuisi ja saisi mainosmarkkoja yms.
Näistä uusimmista avasin itselleni tilin Facebookiin ja jo aikaisemmin avasin tilit samanhenkisiin bisnesihmisten "naamakirjoihin" Linkedin ja Plaxo. Linkedininin aikaisemmilta käyttäjiltä kysyin onko kukaan heistä oikeasti hyötynyt mitään niin kukaan ei tunnustanut hyötyneensä mutta oli liittynyt sinne varmuuden vuoksi jos joskus jotain hyötyä ehkä saisi.
Kun vastikään kyselin uudestaan niin jotkut nuoremmat kollegat kertoivat kuulleensa head huntereiden löytävän sieltä kohteitaan. Minä olen varmaan jo liian vanha head huntereiden metsästettäväksi.
Facebookiakin pidän hiukan turhanpäiväisenä. Suurin osa sen kaveruuskontakteista tai tapahtumista on hiukan väkisin tehtyä pintaliitoa. Kun kirjaat itsesi johonkin ryhmään niin ellet toisin määrää siitä menee heti liittymistarjous myös sinun lukuisille Facebookissa merkkaamillesi kavereillesi jne. Itse olen tutuilleni ilmoittanutkin että minulle on ihan turha lähettää milloin mitäkin Facebookin ryhmään liittymistarjousta.
Koko Facebook on monelta osin vain näennäistä yhteydenpitoa ystäviin. Ja monelle melkoinen aikavaras. Mutta nostan hattua konseptin keksijöille - aika jännän systeemin ovat pystyttäneet ja ilmeisesti kun siellä on joku sopiva kriittiinen massa jäseniä niin mainoskauppa käy.
Facebookin ongelmia on vielä sen heikko yksityisyyden suoja ja jatkuvasti kohua aiheuttavat tekijänoikeusehdot. Facebookhan yrittää jatkuvasti kaapata itselleen oikeudet jäsentensä siellä julkaisemaan aineistoon. Ja sitten kohtun noustua lieventävät ehtoja.
Naureskelin jokin aika sitten että eihän enää mitään suojelupoliiseja tms tarvita kun voi hakea ihmisistä profiilitiedot Googlella ja Facebookista. Ja ehkä Lex Nokialla täydennettynä olemme jo hyvän matkaa Orwellin tai Bradburyn isoveli valvoo yhteiskuntavisioissa.
Nuorin tyttäreni opasti taas "fossiili-isäänsä". Mikrobloggaus on nyt in. No kun en vielä itseäni ihan fossiiliksi tunne niin minäpä heti tutustumaan aiheeseen. Olinhan minä havainnut jossain vaiheessa Jaikun ja Twitterin mutta nyt ryhdyin sitten vähän tarkemmin perehtymään.
Olin kyllä hiukan pettynyt perehtyessäni kun havaitsin että ihmiset kirjoittavat 1-2 lauseen pituisia mikroblogikirjoituksia. Sitten vielä trendikkäämpää on kirjoittaa nanoblogia jossa tiivistetään sanottava yhteen sanaan. Kas kun on niin kiire ettei ehdi kirjoittaa pidempään.
Näitä erilaisia trendijuttuja näyttää syntyvän kuin sieniä sateella kun erilaiset yrittäjät yrittävät kilvan keksiä ja löytää uusia killer-applicationeita jolla rikastuisi ja saisi mainosmarkkoja yms.
Näistä uusimmista avasin itselleni tilin Facebookiin ja jo aikaisemmin avasin tilit samanhenkisiin bisnesihmisten "naamakirjoihin" Linkedin ja Plaxo. Linkedininin aikaisemmilta käyttäjiltä kysyin onko kukaan heistä oikeasti hyötynyt mitään niin kukaan ei tunnustanut hyötyneensä mutta oli liittynyt sinne varmuuden vuoksi jos joskus jotain hyötyä ehkä saisi.
Kun vastikään kyselin uudestaan niin jotkut nuoremmat kollegat kertoivat kuulleensa head huntereiden löytävän sieltä kohteitaan. Minä olen varmaan jo liian vanha head huntereiden metsästettäväksi.
Facebookiakin pidän hiukan turhanpäiväisenä. Suurin osa sen kaveruuskontakteista tai tapahtumista on hiukan väkisin tehtyä pintaliitoa. Kun kirjaat itsesi johonkin ryhmään niin ellet toisin määrää siitä menee heti liittymistarjous myös sinun lukuisille Facebookissa merkkaamillesi kavereillesi jne. Itse olen tutuilleni ilmoittanutkin että minulle on ihan turha lähettää milloin mitäkin Facebookin ryhmään liittymistarjousta.
Koko Facebook on monelta osin vain näennäistä yhteydenpitoa ystäviin. Ja monelle melkoinen aikavaras. Mutta nostan hattua konseptin keksijöille - aika jännän systeemin ovat pystyttäneet ja ilmeisesti kun siellä on joku sopiva kriittiinen massa jäseniä niin mainoskauppa käy.
Facebookin ongelmia on vielä sen heikko yksityisyyden suoja ja jatkuvasti kohua aiheuttavat tekijänoikeusehdot. Facebookhan yrittää jatkuvasti kaapata itselleen oikeudet jäsentensä siellä julkaisemaan aineistoon. Ja sitten kohtun noustua lieventävät ehtoja.
Naureskelin jokin aika sitten että eihän enää mitään suojelupoliiseja tms tarvita kun voi hakea ihmisistä profiilitiedot Googlella ja Facebookista. Ja ehkä Lex Nokialla täydennettynä olemme jo hyvän matkaa Orwellin tai Bradburyn isoveli valvoo yhteiskuntavisioissa.
19.2.2009
Miksi kannattaa kuunnella eri mieltä olevaa?
Sain aiheen tähän kun törmäsin eräässä yrityksessä asenteeseen että eräistä muutoksista eri mieltä olevat potivat muutosvastarintaa ja puolustivat vain omaa erillistä siiloaan. Tuo sana siilo taitaa olla jonkinlainen "ammattisaneeraajaporukan" lempisana. Olen minä törmännyt muunlaisiinkin leimakirveisiin joita käytetään eri mieltä olevien usein jopa ylimieliseen vähättelyyn.
Tuollainen on liian helppo tapa leimata eri mieltä oleva jotta ei tarvitsisi kuunnella mitä hänellä oli perusteluina kannalleen. Kun ei ole joko halua tai kykyä kuunnella toista osapuolta niin noin vuoropuhelusta voi päästä eroon.
Mutta jos kaikki olisivat aina samaa mieltä, täydellinen jees-lauma nyökyttelemässä myöntyvästi mihin tahansa järjettömyyteenkin niin mihin se johtaisi?
Itse olen esimiestehtävissä huomannut kaikkein parhaiksi ns vastarannan kiiskit. Ainakin jos he ovat olleet keskustelukykyisiä ja ovat yrittäneet perustella näkemyksiään. Ai kuinka monta kertaa olenkin joutunut pyörtämään käsitykseni ja myöntämään toista mieltä olevalle että taidat olla sittenkin oikeassa.
Myönnän toki että minulla on voimakkaat mielipiteet enkä hevillä anna periksi. Mutta olen yrittänyt olla valmis keskustelemaan ja perustelemaan näkemyksiäni. Ja jos näkemykseni on perustunut vain sisäiseen hyminään niin olen sen myös ilmaissut että kyse on "musta tuntuu" ratkaisusta.
Nuorempana työuran alussa oli vaikeaa myöntää olevansa väärässä ja debatti saattoi joskus tuntua jankkaamiseltakin. Mutta kyllä siihen tottui että onkin vain ihan erehtyväinen. Ja mitä enemmän tuota olen aikojen kuluessa harjoitellut sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut että kannattaa kuunnella juuri sitä eri mieltä olevaa. Sieltä saa valmiina monta hyvää näkökohtaa joilla voi tarkistaa vielä että ratkaisu oli paras mahdollinen tai vähintäänkin hyvä.
Jos et aidosti kuuntelisi eri meiltä olevia ja heidän argumentointiaan jäisi helposti monta hyvää näkökohtaa huomiotta.
Meillä on taipumusta viihtyä samanhenkisten seurassa ja meillä on taipumusta pitää samaa mieltä olevia viisaina jne. Mutta kun oikein tarkkaan miettii niin tajuaa että aina samaa mieltä olevilta tuskin oppii mitään uutta vaikka muuten olisikin miten kivaa tahansa.
Tuollainen on liian helppo tapa leimata eri mieltä oleva jotta ei tarvitsisi kuunnella mitä hänellä oli perusteluina kannalleen. Kun ei ole joko halua tai kykyä kuunnella toista osapuolta niin noin vuoropuhelusta voi päästä eroon.
Mutta jos kaikki olisivat aina samaa mieltä, täydellinen jees-lauma nyökyttelemässä myöntyvästi mihin tahansa järjettömyyteenkin niin mihin se johtaisi?
Itse olen esimiestehtävissä huomannut kaikkein parhaiksi ns vastarannan kiiskit. Ainakin jos he ovat olleet keskustelukykyisiä ja ovat yrittäneet perustella näkemyksiään. Ai kuinka monta kertaa olenkin joutunut pyörtämään käsitykseni ja myöntämään toista mieltä olevalle että taidat olla sittenkin oikeassa.
Myönnän toki että minulla on voimakkaat mielipiteet enkä hevillä anna periksi. Mutta olen yrittänyt olla valmis keskustelemaan ja perustelemaan näkemyksiäni. Ja jos näkemykseni on perustunut vain sisäiseen hyminään niin olen sen myös ilmaissut että kyse on "musta tuntuu" ratkaisusta.
Nuorempana työuran alussa oli vaikeaa myöntää olevansa väärässä ja debatti saattoi joskus tuntua jankkaamiseltakin. Mutta kyllä siihen tottui että onkin vain ihan erehtyväinen. Ja mitä enemmän tuota olen aikojen kuluessa harjoitellut sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut että kannattaa kuunnella juuri sitä eri mieltä olevaa. Sieltä saa valmiina monta hyvää näkökohtaa joilla voi tarkistaa vielä että ratkaisu oli paras mahdollinen tai vähintäänkin hyvä.
Jos et aidosti kuuntelisi eri meiltä olevia ja heidän argumentointiaan jäisi helposti monta hyvää näkökohtaa huomiotta.
Meillä on taipumusta viihtyä samanhenkisten seurassa ja meillä on taipumusta pitää samaa mieltä olevia viisaina jne. Mutta kun oikein tarkkaan miettii niin tajuaa että aina samaa mieltä olevilta tuskin oppii mitään uutta vaikka muuten olisikin miten kivaa tahansa.
Tein oikaisupyynnön auton vahingonkorvauksesta
Kirjoitin kolme viikkoa sitten miten sain osittaisen vahingonkorvauksen romuttuneesta autosta. Alkuperäinen vahingon kuvaus oli tässä.
Tein asiasta oikaisuvaatimuksen. Pidin koko ajatusta myötävaikutuksesta vahinkoon vain vakuutusyhtiön kikkailuna:
"Myötävaikuttamisperuste vahingonkorvausta vähentävänä edellyttää
tietääkseni että olisi jotenkin toimittu poikkeavasti siitä miten
huolellisen henkilön olisi voinut kohtuudella olettaa toimivan.
Totean että vahinkopaikka on Kauniaisten kaupungin pääkatuja eikä siellä
ole minkäänlaisia liikennemerkkejä tms varoittamassa tuon kaltaisista
vaaratekijöistä kuten jo alkuperäisessä kirjelmässäni esitin. Ei siis
ollut kyse mistään epämääräisistä ja tuntemattomista erämaaolosuhteista
joissa voisi ehkä olettaa huolellisen henkilön toimivan jotenkin toisin.
"Myötävaikutinhan" minä vahinkoon ylipäänsä ajamalla autoa. Jos olisin
pysynyt kotona vahinkoa ei olisi syntynyt. Mutta kun sinne
alikulkutunneliin ajoi esimerkiksi bussi minua aikaisemmin ajaessani
Asematietä alaspäin. Ei minulla myöskään siksi ollut mitään syytä
epäillä ettei kaupungin eräs pääkatu olisi liikennöintikelpoinen."
ja laitoin vielä loppuun pyynnön
"Mikäli myötävaikutusperustelu katsottaisiin oikaisuvaatimuksestani
huolimatta edelleen voimassa olevaksi ja vahingonkorvausta vähentäväksi
minulla lienee oikeus saada perustelut miten minun olisi pitänyt
huolellisena kansalaisena menetellä jotta olisin voinut estää vahingon
syntymiseen."
Sain tänään ilmoituksen että kaupunginhallitus käsittelee oikaisuvaatimukseni maaliskuussa. Saas nähdä.
Onneksi auton arvosta ei ollut kiistaa. Sen vääräksi osoittaminen olisi ollut minun kannaltani huomattavasti hankalampaa. Mutta kun jo valmiiksi auton kohtuulliseksi arvioimani arvo oli hyväksytty ja vahinkorvausta oli alennnettu vain tuolla myötävaikutusperusteella oli valituksen perustelu huomattavasti helpompaa. kuin osoittaa 5 v vanhan ja aika harvinaisen mallisen auton käypä arvo.
Pidetään peukkuja.
Tein asiasta oikaisuvaatimuksen. Pidin koko ajatusta myötävaikutuksesta vahinkoon vain vakuutusyhtiön kikkailuna:
"Myötävaikuttamisperuste vahingonkorvausta vähentävänä edellyttää
tietääkseni että olisi jotenkin toimittu poikkeavasti siitä miten
huolellisen henkilön olisi voinut kohtuudella olettaa toimivan.
Totean että vahinkopaikka on Kauniaisten kaupungin pääkatuja eikä siellä
ole minkäänlaisia liikennemerkkejä tms varoittamassa tuon kaltaisista
vaaratekijöistä kuten jo alkuperäisessä kirjelmässäni esitin. Ei siis
ollut kyse mistään epämääräisistä ja tuntemattomista erämaaolosuhteista
joissa voisi ehkä olettaa huolellisen henkilön toimivan jotenkin toisin.
"Myötävaikutinhan" minä vahinkoon ylipäänsä ajamalla autoa. Jos olisin
pysynyt kotona vahinkoa ei olisi syntynyt. Mutta kun sinne
alikulkutunneliin ajoi esimerkiksi bussi minua aikaisemmin ajaessani
Asematietä alaspäin. Ei minulla myöskään siksi ollut mitään syytä
epäillä ettei kaupungin eräs pääkatu olisi liikennöintikelpoinen."
ja laitoin vielä loppuun pyynnön
"Mikäli myötävaikutusperustelu katsottaisiin oikaisuvaatimuksestani
huolimatta edelleen voimassa olevaksi ja vahingonkorvausta vähentäväksi
minulla lienee oikeus saada perustelut miten minun olisi pitänyt
huolellisena kansalaisena menetellä jotta olisin voinut estää vahingon
syntymiseen."
Sain tänään ilmoituksen että kaupunginhallitus käsittelee oikaisuvaatimukseni maaliskuussa. Saas nähdä.
Onneksi auton arvosta ei ollut kiistaa. Sen vääräksi osoittaminen olisi ollut minun kannaltani huomattavasti hankalampaa. Mutta kun jo valmiiksi auton kohtuulliseksi arvioimani arvo oli hyväksytty ja vahinkorvausta oli alennnettu vain tuolla myötävaikutusperusteella oli valituksen perustelu huomattavasti helpompaa. kuin osoittaa 5 v vanhan ja aika harvinaisen mallisen auton käypä arvo.
Pidetään peukkuja.
18.2.2009
Uusi televisiokanava liv
Uusi suomalainen televisiokanava liv näyttäisi pikavilkaisulla tarkoitetun trendikkäille nuorehkoille nykynaisille.
Tulee mieleen Cosmopolitan lehti muutettuna televisiokanavaksi.
Hivenen alkoi peräti huvittaa kun katselin ohjelmaa jossa pari nuorehkoa kaunista naista oli shoppailemassa Milanon trendikkäissä muotiliikkeissä. Ihan euron tarkkuudella en muista hintoja mutta esittelyssä ollut kaulahuivi maksoi 700 euroa, käsilaukut maksoivat 500-800, sievä pusero toista tuhatta euroa jne. Ja sitten shoppailusta viboja saaneet rouvat hurauttivat pois paikalta hulppealla Maserati merkkisellä autolla.
Seuraava ohjelma kertoi nuoren äidin vatsan muotoilusta kauneusleikkauksella napapaitakuntoon. Kyllähän se kieltämättä hiukan nätimmäksi leikkauksella muuttui.
Mitä tällaisesta ajattelisi vaikka laman johdosta työttömäksi jäänyt nainen? Olisiko itsetunto kohdalla ja kykenisikö viileänä katselemaan tuollaisia ohjelmia pelkkänä viattomana ajanvietteenä eikä kokisi niitä katsoessaan minkäänlaisia katkeruuden tai huonommuuden tunteita?
Vaikka edellä kirjoitan naisista en minä usko että me miehet yhtään parempia olemme. Kyllä meilläkin on varmaan samankaltaisia traumoja vaikka emme naisten tavoin ole tottuneet samassa laajuudessa huolehtimaan ulkonäöstämme.
Ja minkälaisia ovat meidän miesten kauneusihanteet. Kuinka paljon meitä hämätään naisten meikeillä ja push-up rintaliiveillä tms. Ja rakastammeko me vielä vaimojamme kolmen lapsen, riippurintojen, selluliittireisien ja 10-20 kg pömppövatsan jälkeen? Vai ihailemmeko Stockmannin meikkiosaston myyjien näköisiä maalipyttyjä? Käyskentelen joskus siellä sieltä Stockmannin meikkiosaston läpi vain vakuuttuakseni miten hullu meidän yhteiskuntamme naiskauneusihanne voi äärimmilleen vietynä olla.
En tässä puhu ollenkaan mitä memiehet itse olemme kaljamahojemme kanssa - ehkä me emme enää ole ihan sitä mihin vaimomme alunperin rakastuivat. Minäkin lihoin tupakoinnin lopetettuani parikymmentä kiloa enkö vieläkään kohta 8 vuoden jälkeen ole päässyt niistä eroon. Mutta tupakatta olen koko ajan pysynyt!
Pitää tässä ihan julistaa asia jota en ole koskaan ihan täysin ymmärtänyt eli miten laajasti miehet ihailevat isorintaisia naisia. Ja miten aivan kauniilla rinnoilla varustetut naiset nykyään haaveilevat suurennusleikkauksista kun monet suurilla rinnoilla varustetut naiset haaveilevat vuorostaan pienennysleikkauksista. Olen kuullut valituksia miten hankalaa isojen rintojen kanssa on elää.
Kyllä kauniit rinnat ovat toki minunkin mielestäni naisen komistus mutta pienehkötkin rinnat voivat ainakin minun mielestä olla kauniit. Olen monta kertaa ihmetellyt miten jotkut tuttavamiehet suorastaan villiintyvät kun näkevät Fellinin elokuvien rintavia ja reheviä naisia. Pidän minäkin suuresti Fellinin mestarillisista elokuvista mutta olen aina miettinyt mikähän trauma Fellinillä on ollut nuoruudessa kun nuo rehevät naiset toistuvat elokuvista toiseen silmiinpistävästi.
Muistan hauskan tarinan miten ranskalainen suhtautui halveksivasti amerikkalaisiin jotka pikkulapsen tavoin katsoivat naista rintoihin ja joivat Coca-Colaa. Ranskalainen sen sijaan katsoi naista sääriin ja joi viiniä.
Maksuttomista mainoskanavista kolmoskanava alkaa näyttää jo aika laadukkaalta kun sitä vertaan neloseen, subtv ja liv kanaviin. Jim nimisen kanavankin asiaohjelmia huomaan seuraavani usein. Makuasioitahan nämä toki ovat mutta ainoa minun mielestäni laadukas kanava jonka saimme digitalisoinnin myötä on Ylen teema. Tuntuu hiukan samalla tavoin laadukkaalta kuin kuin aikakausilehtien puolelta Suomen Kuvalehti.
Laitan loppuun erään mottoni: makuasioista ei sovi kiistellä.
Tulee mieleen Cosmopolitan lehti muutettuna televisiokanavaksi.
Hivenen alkoi peräti huvittaa kun katselin ohjelmaa jossa pari nuorehkoa kaunista naista oli shoppailemassa Milanon trendikkäissä muotiliikkeissä. Ihan euron tarkkuudella en muista hintoja mutta esittelyssä ollut kaulahuivi maksoi 700 euroa, käsilaukut maksoivat 500-800, sievä pusero toista tuhatta euroa jne. Ja sitten shoppailusta viboja saaneet rouvat hurauttivat pois paikalta hulppealla Maserati merkkisellä autolla.
Seuraava ohjelma kertoi nuoren äidin vatsan muotoilusta kauneusleikkauksella napapaitakuntoon. Kyllähän se kieltämättä hiukan nätimmäksi leikkauksella muuttui.
Mitä tällaisesta ajattelisi vaikka laman johdosta työttömäksi jäänyt nainen? Olisiko itsetunto kohdalla ja kykenisikö viileänä katselemaan tuollaisia ohjelmia pelkkänä viattomana ajanvietteenä eikä kokisi niitä katsoessaan minkäänlaisia katkeruuden tai huonommuuden tunteita?
Vaikka edellä kirjoitan naisista en minä usko että me miehet yhtään parempia olemme. Kyllä meilläkin on varmaan samankaltaisia traumoja vaikka emme naisten tavoin ole tottuneet samassa laajuudessa huolehtimaan ulkonäöstämme.
Ja minkälaisia ovat meidän miesten kauneusihanteet. Kuinka paljon meitä hämätään naisten meikeillä ja push-up rintaliiveillä tms. Ja rakastammeko me vielä vaimojamme kolmen lapsen, riippurintojen, selluliittireisien ja 10-20 kg pömppövatsan jälkeen? Vai ihailemmeko Stockmannin meikkiosaston myyjien näköisiä maalipyttyjä? Käyskentelen joskus siellä sieltä Stockmannin meikkiosaston läpi vain vakuuttuakseni miten hullu meidän yhteiskuntamme naiskauneusihanne voi äärimmilleen vietynä olla.
En tässä puhu ollenkaan mitä memiehet itse olemme kaljamahojemme kanssa - ehkä me emme enää ole ihan sitä mihin vaimomme alunperin rakastuivat. Minäkin lihoin tupakoinnin lopetettuani parikymmentä kiloa enkö vieläkään kohta 8 vuoden jälkeen ole päässyt niistä eroon. Mutta tupakatta olen koko ajan pysynyt!
Pitää tässä ihan julistaa asia jota en ole koskaan ihan täysin ymmärtänyt eli miten laajasti miehet ihailevat isorintaisia naisia. Ja miten aivan kauniilla rinnoilla varustetut naiset nykyään haaveilevat suurennusleikkauksista kun monet suurilla rinnoilla varustetut naiset haaveilevat vuorostaan pienennysleikkauksista. Olen kuullut valituksia miten hankalaa isojen rintojen kanssa on elää.
Kyllä kauniit rinnat ovat toki minunkin mielestäni naisen komistus mutta pienehkötkin rinnat voivat ainakin minun mielestä olla kauniit. Olen monta kertaa ihmetellyt miten jotkut tuttavamiehet suorastaan villiintyvät kun näkevät Fellinin elokuvien rintavia ja reheviä naisia. Pidän minäkin suuresti Fellinin mestarillisista elokuvista mutta olen aina miettinyt mikähän trauma Fellinillä on ollut nuoruudessa kun nuo rehevät naiset toistuvat elokuvista toiseen silmiinpistävästi.
Muistan hauskan tarinan miten ranskalainen suhtautui halveksivasti amerikkalaisiin jotka pikkulapsen tavoin katsoivat naista rintoihin ja joivat Coca-Colaa. Ranskalainen sen sijaan katsoi naista sääriin ja joi viiniä.
Maksuttomista mainoskanavista kolmoskanava alkaa näyttää jo aika laadukkaalta kun sitä vertaan neloseen, subtv ja liv kanaviin. Jim nimisen kanavankin asiaohjelmia huomaan seuraavani usein. Makuasioitahan nämä toki ovat mutta ainoa minun mielestäni laadukas kanava jonka saimme digitalisoinnin myötä on Ylen teema. Tuntuu hiukan samalla tavoin laadukkaalta kuin kuin aikakausilehtien puolelta Suomen Kuvalehti.
Laitan loppuun erään mottoni: makuasioista ei sovi kiistellä.
16.2.2009
"Laantuma"
Kuulin eräältä finanssiasiantuntijalta nimityksen laantuma. Yhdistelmä sanoista lama ja taantuma.
Huolestuttava oli erään valistuneen tuttuni vertailu edellisen lamaan 1990-luvun alkupuolella.
Hän oli havainnut teollisuustuotannon laskeneen pelkästään joulukuussa 2008 16% kun teollisuustuotannon lasku edellisessä lamassa koko aikana oli hänen mukaansa ollut vain puolet tuosta. Tuollainen tieto havahdutti minutkin.
Ja kun vielä tänään lueskelin arvostamani Kalle Isokallion kolumnia Iltalehdessä otsikolla Tanssit Titanicilla vahvistui käsitykseni että meitä kansalaisiahan yritetään vain pitää levollisina. Vähän samaan tapaan kuin aikoinaan valtionvarainministeri Viinanen virkansa puolesta kertoi julkisesti devalvaation aattona ettei markkaa devalvoida.
Pyhittääkö hyvä tarkoitus sitten jesuiittamaisesti keinot on retorinen kysymykseni vai onko meidän johto todella ihan pölhö-kustaita? Siinä miettimistä itse kullekin.
Huolestuttava oli erään valistuneen tuttuni vertailu edellisen lamaan 1990-luvun alkupuolella.
Hän oli havainnut teollisuustuotannon laskeneen pelkästään joulukuussa 2008 16% kun teollisuustuotannon lasku edellisessä lamassa koko aikana oli hänen mukaansa ollut vain puolet tuosta. Tuollainen tieto havahdutti minutkin.
Ja kun vielä tänään lueskelin arvostamani Kalle Isokallion kolumnia Iltalehdessä otsikolla Tanssit Titanicilla vahvistui käsitykseni että meitä kansalaisiahan yritetään vain pitää levollisina. Vähän samaan tapaan kuin aikoinaan valtionvarainministeri Viinanen virkansa puolesta kertoi julkisesti devalvaation aattona ettei markkaa devalvoida.
Pyhittääkö hyvä tarkoitus sitten jesuiittamaisesti keinot on retorinen kysymykseni vai onko meidän johto todella ihan pölhö-kustaita? Siinä miettimistä itse kullekin.
14.2.2009
Ystävänpäivänä
Kirjoitin kaksi vuotta sitten:
Pidän ihmisistä ja ystävistä. Tärkeintä elämässä ovat mielestäni ystävät ja ihmissuhteet yleensä.
Minulle ystävänpäivä on joka päivä eikä pelkästään 14.2. Siksi en onnitele erikseen jokaista ystävääni.
Siis jos et ole saanut minulta ystävänpäiväkorttia ei syytä huoleen. Saatat silti olla ystäväni.
Sarkastisesti voisi tietenkin kysyä kannattaako ylipäänsä onnitella että on minun ystäväni :)
Pahoittelen vain että on aina olevinaan kiire eikä kerta kaikkiaan ehdi tavata kaikkia ystäviään. Siksi tällainen kollektiivinen onnittelu.
Joka joulukin mietin joulukorttien lähettämistä. V 2008 Jouluna en lähettänyt joulukortteja ollenkaan. Kännykkä ja erilaiset verkottumisohjelmat kuten esimerkiksi Facebook alias Naamakirja, Linkedin, Plaxo yms pitävät minua hiukan ajan tasalla syntymäpäivistä. Välillä jopa muistan onnitella ystäviäni.
Mutta hyvää ystävänpäivää kaikille!
Pidän ihmisistä ja ystävistä. Tärkeintä elämässä ovat mielestäni ystävät ja ihmissuhteet yleensä.
Minulle ystävänpäivä on joka päivä eikä pelkästään 14.2. Siksi en onnitele erikseen jokaista ystävääni.
Siis jos et ole saanut minulta ystävänpäiväkorttia ei syytä huoleen. Saatat silti olla ystäväni.
Sarkastisesti voisi tietenkin kysyä kannattaako ylipäänsä onnitella että on minun ystäväni :)
Pahoittelen vain että on aina olevinaan kiire eikä kerta kaikkiaan ehdi tavata kaikkia ystäviään. Siksi tällainen kollektiivinen onnittelu.
Joka joulukin mietin joulukorttien lähettämistä. V 2008 Jouluna en lähettänyt joulukortteja ollenkaan. Kännykkä ja erilaiset verkottumisohjelmat kuten esimerkiksi Facebook alias Naamakirja, Linkedin, Plaxo yms pitävät minua hiukan ajan tasalla syntymäpäivistä. Välillä jopa muistan onnitella ystäviäni.
Mutta hyvää ystävänpäivää kaikille!
11.2.2009
Esimerkki sähköisestä kansanäänestyksestä
Löysin aivan herkullisen kuvan miten sähköinen kansanäänestys parhaimmillaan voi johtaa.
Tuli mieleen ihan entisen Neuvostoliiton äänestystulokset. Siellähän oli samankaltaista.
Tuli mieleen ihan entisen Neuvostoliiton äänestystulokset. Siellähän oli samankaltaista.
9.2.2009
Mikä on HCHP yritys?
Sattui eteeni taas uusi mielenkiintoinen nimitys kun lueskelin amerikkalaisia artikkeleita menestyneistä yrityksistä ja heidän johtajistaan. Olen täällä blogissa aina silloin tällöin maininnut yritysjohtajista jotka puhuvat juhlapuheissa henkilöstöstä tärkeimpänä voimavaranaan mutta heidän kaikki tekonsa toimivat juuri päinvastaiseen suuntaan. Suomenkielellä sanotaan usein alatyylisesti että "puhuvat paskaa".
Olen myös kirjoittanut ihmetteleväni milloin headhunterit alkavat metsästää niitä johtajia jotka saavat yrityksensä menestymään eivätkä loputtomiin pyörittele yrityksiään saneerauskierteissä. En puhu YT kierteistä koska ei YT neuvotteluiden tarvitse merkitä pelkkiä kielteisiä asioita vaikka ne usein sellaisiakin ovat.
Tuntuu kuin yritysjohtaja Suomessa on sitä "kovempi karju" mitä enemmän on potkinut pois työntekijöitä. Saa sulkia hattuunsa ja ura etenee huipulle. Peterin periaatteen mukaan nousee uralla eteenpäin kunnes saavuttaa pätemättömyyden asteen. Tässäkin lyhyt kuvaus. Luin Peterin periaatteen joskus 1960-70 luvun vaihteen tienoilla ja se oli silloin aivan hulvattoman hauska kirja kun se tuntui yhtä todelliselta kuin joku Murphyn tai Parkinsonin laki. Peterin periaate ei jäänyt valitettavasti elämään samalla tavoin kuin nuo muut.
Tässä yhteydessä törmäsin HCHP yrityksen käsitteeseen. Itse olen usein käyttänyt muistaakseni kuuluisan amerikkalaisen Tom Petersin keksimää käsitettä ylivertaisesta osaamisesta joka myös kuvaa näitä huippuyrityksiä. Kirjainyhdistelmä HCHP tulee englanninkielen sanoista "High Commitment High Performance" joka tarkoittaa kuta kuinkin korkeaa sitoutumista yhdistettynä korkeaan suoritustasoon.
Fakta lehdessä oli ihan hyvä juttu aiheesta syksyllä 2008.
Harvard Business Review'ssä oli hiukan aikaisemmin juttu jossa todettiin näiden yritysten ylimmillä johtajilla olevan jottain yhteistä: he pitävä henkilöstöään voimavarana ja välittävät heistä ihmisinä. Se seurauksena he toimivat myös yrityksen vaikeuksissa normeista poiketen. Eli he myös toimivat puheittensa mukaisesti.
Minulla on ollut ilo ja kunnia lähes 50 vuoden työurani aika työskennellä muutamassa tuollaisessa yrityksessä. Ja silloin kun olen ollut esimiestehtävissä olen itsekin yrittänyt näiltä karismaattisilta yritysjohtajilta saamiani oppeja soveltaa tai ainakin matkia.
Vaikka nyt laantuman (kuulin lauantaina tuon käsitteen erältä investointipankkiirilta) aloittanut Yhdysvallat kirottaisiinkin niin siellä on jotain kummallista ja ihailtavaa dynaamisuutta yritysjohtajien koulutuksessa ja todellisuudessa. Ei tietenkään kaikkialla mutta kyllä heidän Ivy League yliopistojen management koulutus on aivan omaa luokkaansa. No, kai meillä Suomessakin osataan. Vai olisiko se sittenkin että jäyhään kansaluonteeseemme sopii paremmin "management-by- perkele"-opit?
Olen myös kirjoittanut ihmetteleväni milloin headhunterit alkavat metsästää niitä johtajia jotka saavat yrityksensä menestymään eivätkä loputtomiin pyörittele yrityksiään saneerauskierteissä. En puhu YT kierteistä koska ei YT neuvotteluiden tarvitse merkitä pelkkiä kielteisiä asioita vaikka ne usein sellaisiakin ovat.
Tuntuu kuin yritysjohtaja Suomessa on sitä "kovempi karju" mitä enemmän on potkinut pois työntekijöitä. Saa sulkia hattuunsa ja ura etenee huipulle. Peterin periaatteen mukaan nousee uralla eteenpäin kunnes saavuttaa pätemättömyyden asteen. Tässäkin lyhyt kuvaus. Luin Peterin periaatteen joskus 1960-70 luvun vaihteen tienoilla ja se oli silloin aivan hulvattoman hauska kirja kun se tuntui yhtä todelliselta kuin joku Murphyn tai Parkinsonin laki. Peterin periaate ei jäänyt valitettavasti elämään samalla tavoin kuin nuo muut.
Tässä yhteydessä törmäsin HCHP yrityksen käsitteeseen. Itse olen usein käyttänyt muistaakseni kuuluisan amerikkalaisen Tom Petersin keksimää käsitettä ylivertaisesta osaamisesta joka myös kuvaa näitä huippuyrityksiä. Kirjainyhdistelmä HCHP tulee englanninkielen sanoista "High Commitment High Performance" joka tarkoittaa kuta kuinkin korkeaa sitoutumista yhdistettynä korkeaan suoritustasoon.
Fakta lehdessä oli ihan hyvä juttu aiheesta syksyllä 2008.
Harvard Business Review'ssä oli hiukan aikaisemmin juttu jossa todettiin näiden yritysten ylimmillä johtajilla olevan jottain yhteistä: he pitävä henkilöstöään voimavarana ja välittävät heistä ihmisinä. Se seurauksena he toimivat myös yrityksen vaikeuksissa normeista poiketen. Eli he myös toimivat puheittensa mukaisesti.
Minulla on ollut ilo ja kunnia lähes 50 vuoden työurani aika työskennellä muutamassa tuollaisessa yrityksessä. Ja silloin kun olen ollut esimiestehtävissä olen itsekin yrittänyt näiltä karismaattisilta yritysjohtajilta saamiani oppeja soveltaa tai ainakin matkia.
Vaikka nyt laantuman (kuulin lauantaina tuon käsitteen erältä investointipankkiirilta) aloittanut Yhdysvallat kirottaisiinkin niin siellä on jotain kummallista ja ihailtavaa dynaamisuutta yritysjohtajien koulutuksessa ja todellisuudessa. Ei tietenkään kaikkialla mutta kyllä heidän Ivy League yliopistojen management koulutus on aivan omaa luokkaansa. No, kai meillä Suomessakin osataan. Vai olisiko se sittenkin että jäyhään kansaluonteeseemme sopii paremmin "management-by- perkele"-opit?
Epäpyhä allianssi
Ministeri Stefan Wallin (RKP) kirjoittaa blogissaan kauhuissaan vaiko peloissaan että kun kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset solmivat EU vaaleja varten teknisen vaaliliiton niin kyseessä olisikin "epäpyhä allianssi". Ja ihmettelee - vai onko vain ihmettelevinään - että mitä yhteistä noilla puolueilla on. Olisin tönkköruotsillani yrittänyt kommentoida Wallinia mutta en löytänyt hänen blogistaan kommentointimahdollisuutta.
En jaksanut kaivaa esiin missä kaikissa epäpyhissä alliansseissa RKP on vuosien varrella ollut tai oikeammin en löytänyt vastauksia heti Googlella - aah tuolla maan mainiolla vai pitäisikö jo sanoa maailmanmainiolla apuvälineellä. Tai sitten vastauksia ei löydykään netistä valmiina.
Mutta onhan kristillisdemokraateilla ja perussuomalaisia vaikka minkälaisia yhteisiä arvoja. Uskoisin että perimmäisenä niistä kristillinen arvopohja. Molemmissa on käsittääkseni kristinuskoa tunnustava puheenjohtaja.
RKP:n edustajat etunenässä ministeri Astrid Thors on ajamassa monikulttuurista Suomea jossa kaikilla myös ei-kristillisillä uskoilla on täysin tasa-arvoinen asema. Merkkejähän tuollaisesta jo on kun kristillisiä tai kristillissävyisiä koulujuhliakin ollaan riisumassa arvoneutraaleiksi ettei vain pieni (kasvava?) muslimivähemmistö loukkaannu. Ja kehityshän on samanlaista muuallakin EU:ssa. Kristillinen arvopohja pois tai vähintäänkin piiloon. Ei minulla ollut mitään vastaan vaikka aikoinaan kastamattomat lapseni istuivat luterilaisella uskontotunnilla. Itsekin myönnän arvostavani ja pyrkiväni noudattamaan kristillistä etiikkaa vaikka voin sitä aivan hyvin nimittää yleisinhimilliseksikin.
Kyllä siinä on kristillisdemokraateilla ja perussuomalaisilla aivan varmasti jo melkoisen mittava yhteinen näkemys mihin suuntaan ainakin kristillistö arvopohjaa pitäisi kehittää tai vähintäänkin säilyttää. Ekumeniakin vielä jotenkin toimii kristillisten ja jopa juutalaistenkin välillä mutta islamisteille se lienee oppiensa perusteella mahdotonta - kovin syvällinen asiantuntija en kyllä ole. Ainakin minä kirkosta eronneenakin ymmärrän tuollaisen yhteisen kristillisen arvopohjan. Enkä ole huomannut että Wallininkaan logiikassa hirveästi puutteita olisi ollut yleensä. Kollega Thorsista en ole ihan vakuuttunut.
Ja pitäisihän Wallininkin ymmärtää että kysehän on puhtaasta ja pelkästä vaalimatematiikasta puhtaimmillaan. Varmaan ymmärtääkin mutta kun ilmeisesti RKP:ssakin nähdään perussuomalaiset nykyään vahvana kilpailijana ja pelätään asemien menettämistä. Ex-vihreänä "vihreän kauhun" olen jo ollut huomaavinani aikaisemmin. Ymmärtääkö sitten äänestäjät tuota vaalimatematiikka puhtaaksi matematiikaksi on sitten ihan toinen asia mutta jos molempien "epäpyhän allianssin" solmineiden äänestäjät kavahtavat liittoumakumppania niin eikös Wallinin pitäisi olla onnellinen taktisesti että nuo puolueet menettävätkin ääniä. Voisi joku siivu tulla RKP:llekin.
Ja kun ei asiapohjalla kyetä vastustamaan kokeillaan erilaista loanheittoa.
Kun tutkin puhtaasta mielenkiinnosta pääkaupunkiseudulla perusuomalaisten viime kunnallisvaaleissa eri kaupunginosissa saamia ääniä niin ei ne mitään pelkkää Timo Soinia tai Toni Halmeen perintöä olleet. Ääniä tuli jo ihan perinteisilta kokoomuslaisista ja vihreistä kaupunginosista. Perussuomalaisista oin jo tullut ihan salonkikelpoisia. Olisin saattanut itsekin äänestää jos olisi joku hyvä tyyppi ollut täällä Kauniaisissa ehdolla. Vaan eipä ollut.
Kun en löytänyt Wikipediasta "epäpyhää allianssia" niin laitan tähän linkin Pyhään Allianssiin. Jos se nyt kuvaisi sen epäpyhän vastakohtaa ;)
En jaksanut kaivaa esiin missä kaikissa epäpyhissä alliansseissa RKP on vuosien varrella ollut tai oikeammin en löytänyt vastauksia heti Googlella - aah tuolla maan mainiolla vai pitäisikö jo sanoa maailmanmainiolla apuvälineellä. Tai sitten vastauksia ei löydykään netistä valmiina.
Mutta onhan kristillisdemokraateilla ja perussuomalaisia vaikka minkälaisia yhteisiä arvoja. Uskoisin että perimmäisenä niistä kristillinen arvopohja. Molemmissa on käsittääkseni kristinuskoa tunnustava puheenjohtaja.
RKP:n edustajat etunenässä ministeri Astrid Thors on ajamassa monikulttuurista Suomea jossa kaikilla myös ei-kristillisillä uskoilla on täysin tasa-arvoinen asema. Merkkejähän tuollaisesta jo on kun kristillisiä tai kristillissävyisiä koulujuhliakin ollaan riisumassa arvoneutraaleiksi ettei vain pieni (kasvava?) muslimivähemmistö loukkaannu. Ja kehityshän on samanlaista muuallakin EU:ssa. Kristillinen arvopohja pois tai vähintäänkin piiloon. Ei minulla ollut mitään vastaan vaikka aikoinaan kastamattomat lapseni istuivat luterilaisella uskontotunnilla. Itsekin myönnän arvostavani ja pyrkiväni noudattamaan kristillistä etiikkaa vaikka voin sitä aivan hyvin nimittää yleisinhimilliseksikin.
Kyllä siinä on kristillisdemokraateilla ja perussuomalaisilla aivan varmasti jo melkoisen mittava yhteinen näkemys mihin suuntaan ainakin kristillistö arvopohjaa pitäisi kehittää tai vähintäänkin säilyttää. Ekumeniakin vielä jotenkin toimii kristillisten ja jopa juutalaistenkin välillä mutta islamisteille se lienee oppiensa perusteella mahdotonta - kovin syvällinen asiantuntija en kyllä ole. Ainakin minä kirkosta eronneenakin ymmärrän tuollaisen yhteisen kristillisen arvopohjan. Enkä ole huomannut että Wallininkaan logiikassa hirveästi puutteita olisi ollut yleensä. Kollega Thorsista en ole ihan vakuuttunut.
Ja pitäisihän Wallininkin ymmärtää että kysehän on puhtaasta ja pelkästä vaalimatematiikasta puhtaimmillaan. Varmaan ymmärtääkin mutta kun ilmeisesti RKP:ssakin nähdään perussuomalaiset nykyään vahvana kilpailijana ja pelätään asemien menettämistä. Ex-vihreänä "vihreän kauhun" olen jo ollut huomaavinani aikaisemmin. Ymmärtääkö sitten äänestäjät tuota vaalimatematiikka puhtaaksi matematiikaksi on sitten ihan toinen asia mutta jos molempien "epäpyhän allianssin" solmineiden äänestäjät kavahtavat liittoumakumppania niin eikös Wallinin pitäisi olla onnellinen taktisesti että nuo puolueet menettävätkin ääniä. Voisi joku siivu tulla RKP:llekin.
Ja kun ei asiapohjalla kyetä vastustamaan kokeillaan erilaista loanheittoa.
Kun tutkin puhtaasta mielenkiinnosta pääkaupunkiseudulla perusuomalaisten viime kunnallisvaaleissa eri kaupunginosissa saamia ääniä niin ei ne mitään pelkkää Timo Soinia tai Toni Halmeen perintöä olleet. Ääniä tuli jo ihan perinteisilta kokoomuslaisista ja vihreistä kaupunginosista. Perussuomalaisista oin jo tullut ihan salonkikelpoisia. Olisin saattanut itsekin äänestää jos olisi joku hyvä tyyppi ollut täällä Kauniaisissa ehdolla. Vaan eipä ollut.
Kun en löytänyt Wikipediasta "epäpyhää allianssia" niin laitan tähän linkin Pyhään Allianssiin. Jos se nyt kuvaisi sen epäpyhän vastakohtaa ;)
1.2.2009
Mielenkiintoinen kyläilyilta
Kävin kylässä tutussa lapsiperheessä. Isäntä otti puheeksi aika mielenkiintoisen näkökulman tämänhetkiseen vielä toistaiseksi taantumaksi nimitettyyn tilanteeseen. Joskus aikoinaan makrotaloutta opiskelleena havahduin oikein minäkin - en ole pitkään aikaan ajatellut muita kuin ihan "pieniä asioita" kuten blogini aiheista varmaan huomaakin. Nyt näyttää siltä että kun hätä onkin omassa kansantaloudessa Yhdysvallat toimii vastoin aikaisempia omia oppejaan joita se vuosikymmenet yritti levittää Aasiassa ja muuallakin kehittyvissä maissa Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin johdolla. Eli pääopit yksinkertaistettuina: pois kaikenlainen protektionismi ja lisätään vain avointa markkinataloutta - kyllä se markkinamekanismi korjaa tilanteen. Melko puhdasta laissez-faire linjaa. Ja Aasiassa ollaan nyt vihaisia etteivät Yhdysvalloissa noudatakaan omia oppejaan.
Seuraavat ajatukset ovat omiani - ei eilisiltaisen isäntäni. Nyt Yhdysvallat mm kansallisti itse pankkeja republikaanipresidentti Bushin johdolla. Ja kuulin juuri Saksan Angela Merkelin puolustavan oman hallituksensa epämarkkinatalousmaisia otteitaan. Sekin ottaa pankkien osakkeita haltuunsa.
Suomen hallitus näyttää "kunnon" markkinatalousmaana pumppaavan rahaa pankkien tukemiseen vaatimatta niiden osakkeita. Sitä olen hiukan ihmetellyt. En tiedä onko selityksenä meidän rahoitusmarkkinoiden huomattava pankkikeskeisyys. Monissa muissa maissahan pankkien merkitys tuotannon rahoituslaitoksina on pienempi kuin Suomessa. Meillä Suomessa on tietääkseni erityisen voimakas pankkikeskeisyys. No ehkä tulevan laman jälkeen herroille Vanhanen ja Katainen järjestyy (suoja?)työpaikat jossain pelastamassaan rahoituslaitoksessa. Ei sen puoleen kyllä molemmat ihan fiksuilta tuntuvat että laitoinkin tuon sanan "suoja" sulkumerkkien sisään ja vielä perään kysymysmerkin.
Mutta ei tämä mitä ilmeisimmin lamaan johtava taantuma mikään helppo asia ole hallitukselle. Hyvähän tässä on tavallisen rivikansalaisen arvostella.
Mutta pankkien osakkeita voisi kyllä valtio ottaa itselleen sopivasti. Olisipa laman jälkeen sitten ehkä jotain realisoitavaa veronmaksajien iloksi ellei niitä pysyvästi haluttaisi pitää omistuksessa.
No sitten vakavampien keskustelujen päätteeksi sain olla vierailevana pelaajana mukana kun pelattiin Monopoli-peliä perheen isän ja heidän kahden viime syksynä juuri koulun aloittaneiden poikien kanssa. Hyvin pojat pelasivat ja olivat monopolirahoja laskiessaan oppineet laskemaan ja lukemaankin pelin sattuma-kortteja. Ja olivat ilmeisesti pelanneet sen verran paljon että olivat aika hyvin jo selvillä pelin vaatimista loogista ja taktista ajattelua vaativista päätöksistä. Kun omat lapset ovat jo kaikki aikuisia niin olipa kiva tarkastella lasten reaktioita. Olin huono vieras kun minulla oli onni puolellani isompi pojista joutui ensimmäisenä hävinneenä poistumaan pelistä. Oli kyllä jo vähän aikaisemmin huomannut joutuneensa rahapulan (Monopolin leikkiraha) ja muiden menetysten vuoksi alakynteen ja aluksi yritti pidätellä itkua kunnes hävittyään ensimmäisenä poistui pöydästä avoimesti itkien. Kova paikka pienelle pojalle. Pikkuveli sen sijaan hävisikin hymyillen - todellisen pelurin tavoin. Jännää miten erilaisia voivat kaksi veljestä olla.
Pikkuveli oli muutenkin aikamoinen veijari. Aina kun pikkurahoja oli kertynyt vaihtoi ne pelin pankkiirilla isoihin seteleihin kun se näytti ilmeisesti jotenkin paremmalta tai rikkaammalta. Seurasin rahanvaihto huvittuneena. Samainen pikkukaveri on muutenkin aikamoinen nautiskelija mm ruoan suhteen.
No pelin loputtua minun, illan vierailevan tähden voittoon kävin kiittelemässä ja kättelemässä ansiokkaasti jo sänkyyn iltaunille menneet nuoret kilpakumppanini. Siinä jo oli itkut hellittäneet ja hymykin tuli jo suupielistä. Häviö oli sittenkin kestetty miehekkäästi. Perheen isä piti vain hyvänä että oppivat pojat myös häviämään. Ja itse asiassa minä oli kuten ymmärsin perhetuttuna parempi voittaja ehdokas kuin joku vieraampi - minulle oli ehkä sittenkin poikien helpompi hävitä. Tutun vierailijan voitolla oli ollut kasvattava funktio ;)
Talon isäntä kertoi illan mittaan jossain vaiheessa opettavansa pojille shakkia. Oli löytänyt kirjastosta Anatoli Karpovin Disney-yhtymälle kirjoittaman lapsille tarkoitetun aivan alkeista lähtevän shakkioppaan joka oli vielä suomennettukin. Minäkin vilkaisin sitä ja havaitsin että erinomainen kirja. En ole vielä tarjoutunut isäntäväelle mutta kyllä minun on varmaan osallistuttava myöhemmin vierailijana poikien kanssa shakkiturnaukseen. Voi olla että he isänsä preppauksessa hyvin nopeasti saavuttavat minun pelitaitoni ylittävät taidot. Menen sitten pojille harjoitusvastustajaksi niin pääsevät nauttimaan myös aidoista voitoista - ei mistään onnen pelistä kuten Monopoli kuitenkin pitkälti on.
Vaikka minuakin isäni yritti aikoinaan varmaan jo ennen kouluikää prepata shakin peluuseen niin en jaksanut lapsena enkä nuorenakaan uppoutua tuntikausiksi pelilaudan ääreen. Sitä olen joskus miettinyt miten shakin peluu ja sen arvostaminen on erityisesti venäläistä syntyperää olevissa perheissä ollut erityisen korostettu. Niin minunkin lapsuudessani. Isäni harrastikin shakkia aikuisenakin aina silloin tällöin joidenkin tuttavapiirinsä venäläissyntyisten miesten kanssa.
Mutta oli kiva ilta.
Seuraavat ajatukset ovat omiani - ei eilisiltaisen isäntäni. Nyt Yhdysvallat mm kansallisti itse pankkeja republikaanipresidentti Bushin johdolla. Ja kuulin juuri Saksan Angela Merkelin puolustavan oman hallituksensa epämarkkinatalousmaisia otteitaan. Sekin ottaa pankkien osakkeita haltuunsa.
Suomen hallitus näyttää "kunnon" markkinatalousmaana pumppaavan rahaa pankkien tukemiseen vaatimatta niiden osakkeita. Sitä olen hiukan ihmetellyt. En tiedä onko selityksenä meidän rahoitusmarkkinoiden huomattava pankkikeskeisyys. Monissa muissa maissahan pankkien merkitys tuotannon rahoituslaitoksina on pienempi kuin Suomessa. Meillä Suomessa on tietääkseni erityisen voimakas pankkikeskeisyys. No ehkä tulevan laman jälkeen herroille Vanhanen ja Katainen järjestyy (suoja?)työpaikat jossain pelastamassaan rahoituslaitoksessa. Ei sen puoleen kyllä molemmat ihan fiksuilta tuntuvat että laitoinkin tuon sanan "suoja" sulkumerkkien sisään ja vielä perään kysymysmerkin.
Mutta ei tämä mitä ilmeisimmin lamaan johtava taantuma mikään helppo asia ole hallitukselle. Hyvähän tässä on tavallisen rivikansalaisen arvostella.
Mutta pankkien osakkeita voisi kyllä valtio ottaa itselleen sopivasti. Olisipa laman jälkeen sitten ehkä jotain realisoitavaa veronmaksajien iloksi ellei niitä pysyvästi haluttaisi pitää omistuksessa.
No sitten vakavampien keskustelujen päätteeksi sain olla vierailevana pelaajana mukana kun pelattiin Monopoli-peliä perheen isän ja heidän kahden viime syksynä juuri koulun aloittaneiden poikien kanssa. Hyvin pojat pelasivat ja olivat monopolirahoja laskiessaan oppineet laskemaan ja lukemaankin pelin sattuma-kortteja. Ja olivat ilmeisesti pelanneet sen verran paljon että olivat aika hyvin jo selvillä pelin vaatimista loogista ja taktista ajattelua vaativista päätöksistä. Kun omat lapset ovat jo kaikki aikuisia niin olipa kiva tarkastella lasten reaktioita. Olin huono vieras kun minulla oli onni puolellani isompi pojista joutui ensimmäisenä hävinneenä poistumaan pelistä. Oli kyllä jo vähän aikaisemmin huomannut joutuneensa rahapulan (Monopolin leikkiraha) ja muiden menetysten vuoksi alakynteen ja aluksi yritti pidätellä itkua kunnes hävittyään ensimmäisenä poistui pöydästä avoimesti itkien. Kova paikka pienelle pojalle. Pikkuveli sen sijaan hävisikin hymyillen - todellisen pelurin tavoin. Jännää miten erilaisia voivat kaksi veljestä olla.
Pikkuveli oli muutenkin aikamoinen veijari. Aina kun pikkurahoja oli kertynyt vaihtoi ne pelin pankkiirilla isoihin seteleihin kun se näytti ilmeisesti jotenkin paremmalta tai rikkaammalta. Seurasin rahanvaihto huvittuneena. Samainen pikkukaveri on muutenkin aikamoinen nautiskelija mm ruoan suhteen.
No pelin loputtua minun, illan vierailevan tähden voittoon kävin kiittelemässä ja kättelemässä ansiokkaasti jo sänkyyn iltaunille menneet nuoret kilpakumppanini. Siinä jo oli itkut hellittäneet ja hymykin tuli jo suupielistä. Häviö oli sittenkin kestetty miehekkäästi. Perheen isä piti vain hyvänä että oppivat pojat myös häviämään. Ja itse asiassa minä oli kuten ymmärsin perhetuttuna parempi voittaja ehdokas kuin joku vieraampi - minulle oli ehkä sittenkin poikien helpompi hävitä. Tutun vierailijan voitolla oli ollut kasvattava funktio ;)
Talon isäntä kertoi illan mittaan jossain vaiheessa opettavansa pojille shakkia. Oli löytänyt kirjastosta Anatoli Karpovin Disney-yhtymälle kirjoittaman lapsille tarkoitetun aivan alkeista lähtevän shakkioppaan joka oli vielä suomennettukin. Minäkin vilkaisin sitä ja havaitsin että erinomainen kirja. En ole vielä tarjoutunut isäntäväelle mutta kyllä minun on varmaan osallistuttava myöhemmin vierailijana poikien kanssa shakkiturnaukseen. Voi olla että he isänsä preppauksessa hyvin nopeasti saavuttavat minun pelitaitoni ylittävät taidot. Menen sitten pojille harjoitusvastustajaksi niin pääsevät nauttimaan myös aidoista voitoista - ei mistään onnen pelistä kuten Monopoli kuitenkin pitkälti on.
Vaikka minuakin isäni yritti aikoinaan varmaan jo ennen kouluikää prepata shakin peluuseen niin en jaksanut lapsena enkä nuorenakaan uppoutua tuntikausiksi pelilaudan ääreen. Sitä olen joskus miettinyt miten shakin peluu ja sen arvostaminen on erityisesti venäläistä syntyperää olevissa perheissä ollut erityisen korostettu. Niin minunkin lapsuudessani. Isäni harrastikin shakkia aikuisenakin aina silloin tällöin joidenkin tuttavapiirinsä venäläissyntyisten miesten kanssa.
Mutta oli kiva ilta.
Korvaus romuttuneesta autosta ja YT-neuvottelut
Viikko alkoi ensin myönteisesti. Siitä jäljempänä seuraavassa kappaleessa. Sitten ei ihan jatkunut yhtä myönteisesti kun seuraavana päivänä työpaikallani ilmoitettiin alkavasta YT:stä. Olen luottamusmiehenä mukana neuvotteluissa enkä voi tässä vaiheessa raportoida enempää. Aika vähän sillä on vaikutuksia minun työpaikallani jossa arvellaan ettei henkilöstöä vähennetä ollenkaan. Tapahtuu vain muita YT:ssä käsiteltäviä muutoksia. Mutta saman omistajakonsernin muissa yrityksissä tapahtunee henkilöstövähennyksiä "ajan hengessä".
Kerroin elokuussa 2007 täällä blogissa auton romuttumisesta ja miten kaskovakuutus ei korvannut senttiäkään. Tiistaina tuli vastauskirje Kauniaisten kaupungilta vahingonkorvausvaatimukseeni jonka olin osoittanut kaupungille tienpitäjänä ja vaatinut korvausta tienpitäjän vastuuseen vedoten. Tuli korvaus. Pientä kieroilua oli kaupungin vastuuvakuutusyhtiönä käyttämä Pohjola keksinyt korvaukseen. Vakuutusyhtiö hyväksyi täyden korvauksen autosta mutta vähensi 1/3 korvaussummasta eli auton koko arvosta koska olin vakuutusyhtiön mukaan myötävaikuttanut vahingon syntymiseen ajamalla tuohon veteen. Vaikka korvauksen minulle maksaakin Kauniaisten kaupunki vetosivat he päätöksessään suoraan tuohon vakuutusyhtiön keksimään juridokikkailuun. Enhän minä olisi voinut välttää vahinkoa muuta kuin että olisin jäänyt kokonaan kotiin. Vahinkohan sattui kaupungin pääkadulla jonka läpi työmatkani kulkee. Lisäksi tunneliin ajoi ehkä vajaa sata metriä minun edellä linja-auto eikä se sinne tunneliin jämähtänyt. Miten minä olisin kohtuullisella normaali-ihmisen huolellisuudella voinut välttää vahingon sitä ei vakuutusyhtiö kuitenkaan selvittänyt. Ajattelipahan vakuutusyhtiö vain säästää "vähän" rahojaan.
Kerroin elokuussa 2007 täällä blogissa auton romuttumisesta ja miten kaskovakuutus ei korvannut senttiäkään. Tiistaina tuli vastauskirje Kauniaisten kaupungilta vahingonkorvausvaatimukseeni jonka olin osoittanut kaupungille tienpitäjänä ja vaatinut korvausta tienpitäjän vastuuseen vedoten. Tuli korvaus. Pientä kieroilua oli kaupungin vastuuvakuutusyhtiönä käyttämä Pohjola keksinyt korvaukseen. Vakuutusyhtiö hyväksyi täyden korvauksen autosta mutta vähensi 1/3 korvaussummasta eli auton koko arvosta koska olin vakuutusyhtiön mukaan myötävaikuttanut vahingon syntymiseen ajamalla tuohon veteen. Vaikka korvauksen minulle maksaakin Kauniaisten kaupunki vetosivat he päätöksessään suoraan tuohon vakuutusyhtiön keksimään juridokikkailuun. Enhän minä olisi voinut välttää vahinkoa muuta kuin että olisin jäänyt kokonaan kotiin. Vahinkohan sattui kaupungin pääkadulla jonka läpi työmatkani kulkee. Lisäksi tunneliin ajoi ehkä vajaa sata metriä minun edellä linja-auto eikä se sinne tunneliin jämähtänyt. Miten minä olisin kohtuullisella normaali-ihmisen huolellisuudella voinut välttää vahingon sitä ei vakuutusyhtiö kuitenkaan selvittänyt. Ajattelipahan vakuutusyhtiö vain säästää "vähän" rahojaan.
17.1.2009
Ihmisoikeusliitto selvittää "lestadiolaisten ehkäisykieltoa"
En voinut lukea Kotimaa-lehden artikkelia vihastumatta tämän Ihmisoikeusliitto nimisen kansalaisjärjestöksi itseään nimittävän järjestön omituista logiikkaa.
Kirjoitin ihmetellen kyseisen järjestön kannanotosta pikkupoikien silpomiseen uskonnonvapauden nimissä eli pikkupoikien ympärileikkaukseen.
Roomalaiskatolinen kirkko kieltää maailmanlaajuisesti paavin arvovallalla edelleen jäseniltään syntyvyyden säännöstelyn käyttämällä raskauden ehkäisyyn nykyaikaisia keinoja. Toivottavasti tämä järjestö ottaa tasapuolisuuden nimissä myös katolisen kirkon käsityksen tutkittavakseen.
Kotimaan haastattelussa sanotaan (lihavointi minun):
"Kouroksen mukaan nyt selvittelyn alle otettava asia on äärimmäisen haastava.
- Totta kai aikuiset ihmiset saavat päättää, jos he haluavat synnyttää paljon lapsia. Mutta onko ehkäisyä hyväksymättömissä vanhoillislestadiolaisperheissä kasvaneilla aitoa mahdollisuutta olla valitsematta ehkäisemättömyyttä? Entä onko tässä ideologisessa ympäristössä aitoa mahdollisuutta valita, jos esimerkiksi vaihtoehto olisi se, että yhteisö hylkäisi, Kouros pohtii."
Aivan yhtä hyvin voi kysyä onko katolisissa perheissä kasvaneilla "aitoa mahdollisuutta olla valitsematta ehkäisemättömyyttä". Tai katolis-ideologisessa ympäristössä valita?
En minä vastusta tuollaisen selvityksen tekemistä. Toivoisin vain tasapuolista muidenkin uskontokuntien arviointia. Ja ylipäänsä eri uskontojen ja niiden eri fundamentalistifraktioiden asennetta ihmisoikeuksiin myös Suomessa. Riittäisi jo Suomessakin tekemistä. Esimerkiksi onko fundamentalisti-islamilaisessa perheessä kasvaneilla tytöillä ja naisilla aitoa mahdollisuutta valita käyttävätkö huivia tai saavatko vapaasti valita seurustelukumppaninsa yms. Minusta ihmisoikeuksien ajamisen pitäisi mennä kaikenlaisen poliittisen korrektiudenkin edelle. No ehkä liioittelen tässä - eihän huivin käyttö sinänsä hengenvaaraa muodosta. Mutta väärän poikaystävän valintahan voisi olla vaikka ei Suomessa ns kunniamurhia kai suuremmin ole esiintynyt.
Mitä nyt meidän supisuomalaisessa romaniyhteisössä nuo kummitelleet verikosto ja väistämisvelvollisuus-"kulttuurit". Tässä vielä puoli-romaanin poliisin vetoomus asiasta.
Minulla ei haastatellun Kouroksen tavoin ("Hänen oma käsityksensä lestadiolaisuudesta on pääpiirteittäin hyvin positiivinen") ole kovin myönteistä kuvaa lestadiolaisuudesta. Minulla on joskus nuoruudessani ollut lestadiolaiskodeissa kasvaneita tyttö- ja naisystäviä. Kyllä heihin oli onnistuttu nuoruudessa istuttamaan aivan hirveät vielä aikuisenakin vaikuttavat synnintunnot mitä normaaleimmista asioista. No rehellisyyden nimissä olen sellaista havainnut muidenkin uskontojen edustajissa jos ovat riittävän fundamentalistiympäristössä kasvaneet.
Ettei lukija ymmärrä väärin: minusta jokaisella naisella tai miehellä on oltava vapaus valita tai olla valitsematta ehkäisynsä ja siihen käyttämänsä keino. Aborttia en tässä yhteydessä pidä ehkäisykeinona. Koska kunnioitan ihmisen elämää suhtaudun aborttiin skeptisyydellä mutta ymmärrän sen (nykymuotoisen) sallimisen välttämättömyyden. Toivoisin toki että valistusta lisäämällä voitaisiin aborttien määrää saada laskemaan. Mutta sallisin myös lääkärille oikeuden omantunnon syistä kieltäytyä abortoinnista.
Mutta eipähän nämä asiat helppoja tai yksinkertaisia ole. Tuli vain mieleeni kun tuon lestadiolaisuusjutun luin.
Kirjoitin ihmetellen kyseisen järjestön kannanotosta pikkupoikien silpomiseen uskonnonvapauden nimissä eli pikkupoikien ympärileikkaukseen.
Roomalaiskatolinen kirkko kieltää maailmanlaajuisesti paavin arvovallalla edelleen jäseniltään syntyvyyden säännöstelyn käyttämällä raskauden ehkäisyyn nykyaikaisia keinoja. Toivottavasti tämä järjestö ottaa tasapuolisuuden nimissä myös katolisen kirkon käsityksen tutkittavakseen.
Kotimaan haastattelussa sanotaan (lihavointi minun):
"Kouroksen mukaan nyt selvittelyn alle otettava asia on äärimmäisen haastava.
- Totta kai aikuiset ihmiset saavat päättää, jos he haluavat synnyttää paljon lapsia. Mutta onko ehkäisyä hyväksymättömissä vanhoillislestadiolaisperheissä kasvaneilla aitoa mahdollisuutta olla valitsematta ehkäisemättömyyttä? Entä onko tässä ideologisessa ympäristössä aitoa mahdollisuutta valita, jos esimerkiksi vaihtoehto olisi se, että yhteisö hylkäisi, Kouros pohtii."
Aivan yhtä hyvin voi kysyä onko katolisissa perheissä kasvaneilla "aitoa mahdollisuutta olla valitsematta ehkäisemättömyyttä". Tai katolis-ideologisessa ympäristössä valita?
En minä vastusta tuollaisen selvityksen tekemistä. Toivoisin vain tasapuolista muidenkin uskontokuntien arviointia. Ja ylipäänsä eri uskontojen ja niiden eri fundamentalistifraktioiden asennetta ihmisoikeuksiin myös Suomessa. Riittäisi jo Suomessakin tekemistä. Esimerkiksi onko fundamentalisti-islamilaisessa perheessä kasvaneilla tytöillä ja naisilla aitoa mahdollisuutta valita käyttävätkö huivia tai saavatko vapaasti valita seurustelukumppaninsa yms. Minusta ihmisoikeuksien ajamisen pitäisi mennä kaikenlaisen poliittisen korrektiudenkin edelle. No ehkä liioittelen tässä - eihän huivin käyttö sinänsä hengenvaaraa muodosta. Mutta väärän poikaystävän valintahan voisi olla vaikka ei Suomessa ns kunniamurhia kai suuremmin ole esiintynyt.
Mitä nyt meidän supisuomalaisessa romaniyhteisössä nuo kummitelleet verikosto ja väistämisvelvollisuus-"kulttuurit". Tässä vielä puoli-romaanin poliisin vetoomus asiasta.
Minulla ei haastatellun Kouroksen tavoin ("Hänen oma käsityksensä lestadiolaisuudesta on pääpiirteittäin hyvin positiivinen") ole kovin myönteistä kuvaa lestadiolaisuudesta. Minulla on joskus nuoruudessani ollut lestadiolaiskodeissa kasvaneita tyttö- ja naisystäviä. Kyllä heihin oli onnistuttu nuoruudessa istuttamaan aivan hirveät vielä aikuisenakin vaikuttavat synnintunnot mitä normaaleimmista asioista. No rehellisyyden nimissä olen sellaista havainnut muidenkin uskontojen edustajissa jos ovat riittävän fundamentalistiympäristössä kasvaneet.
Ettei lukija ymmärrä väärin: minusta jokaisella naisella tai miehellä on oltava vapaus valita tai olla valitsematta ehkäisynsä ja siihen käyttämänsä keino. Aborttia en tässä yhteydessä pidä ehkäisykeinona. Koska kunnioitan ihmisen elämää suhtaudun aborttiin skeptisyydellä mutta ymmärrän sen (nykymuotoisen) sallimisen välttämättömyyden. Toivoisin toki että valistusta lisäämällä voitaisiin aborttien määrää saada laskemaan. Mutta sallisin myös lääkärille oikeuden omantunnon syistä kieltäytyä abortoinnista.
Mutta eipähän nämä asiat helppoja tai yksinkertaisia ole. Tuli vain mieleeni kun tuon lestadiolaisuusjutun luin.
Uudissanoja ja pikaviestintää
Irkkaaminen, surffaaminen, googlettaminen, mesettäminen, skypettäminen, galtsu, naamakirja - onko nämä uudissanat tuttuja? Tiedätkö mistä noissa on kysymys ja käytätkö niitä?
Noista edellä olevista kolme kuuluu ns pikaviestimiin (englanniksi instant messaging lyhennys IM). Eli irkkaaminen, mesettämienn ja skypettäminen ovat kaikki verbejä pikaviestimien irc, Microsoft Messenger ja Skype. Muitakin on mutta ne eivät liene Suomessa yhtä yleisiä ja uusia on tulossa koko ajan. Tuoreet lisäykset ovat menestyneen Googlen markkinoille tuomat Gtalk ja Gchat. Jotkut pikaviestimet kuten ICQ ovat jonkin aikaa kestäneen kukoistuksen jälkeen jäänet ainakin minun käsitykseni mukaan syrjemmälle.
Mielenkiintoista tässä pikaviestimien historiassa on, että IRC on alunperin suomalaisen opiskelijan keksimä ja kehittämä. Minäkin olin kuvitellut että IRC oli nuorten keino tutustua ja pitää yhteyttä toisiinsa netin välityksellä kun omat lapseni tekivät sitä. Kunnes menin töihin yritykseen jossa koko henkilökunta käytti yrityksen omaa ulkopuolisilta suojattua IRCiä. Minulle se oli aikamoinen herätys että nuorison työkaluja voi käyttää myös hyödylliseen viestintään.
Itse aloin käyttää Messengeriä ja Skypeä melkein heti niiden ilmestyttyä. Ja aika aikaisessa vaiheessa otin käyttöön myös web-kameran. Muistan miten nuorena olin lukenut Jules Vernen romaaneja jossa oli kuvattu kaikenlaisia ihmeellisiä silloin futuristisiksi koettuja vimpaimia. Kuvapuhelin oli yksi näistä utopioista. Nythän kuvaa ja ääntä voi välittää useimmilla pikaviestimillä verkon yli.
Muistan miten ulkomailla opiskellut tyttäreni kertoi koti-ikävänsä helpottaneen heti kummallisesti kun olin asentanut web-kameran kotiimme ja hän näki ulkomailta käsin suoraan olohuoneeseemme ja siellä kameran takana isänsä ja äitinsä. Aika nopeasti hänkin hankki web-kameran omaan tietokoneeseensa sinne ulkomaiselle campukselle.
Ihan kelpoja web-kameroita hankkii nykyään kotikäyttöön 40-60 eurolla eikä niiden asentaminenkaan MS Messengeriin tai Skypeen ole vaikeaa maallikollekaan. Halvempia ja kalliimpiakin on mutta tuon hintaisillakin selviää ihan hyvin.
Minun kaikki (2 kpl) lapsenlapseni ovat samalla seutukunnalla mutta jos olisivat muualla niin tuollaisella web-kameralla, mikrofonilla ja kuulokkeilla pystyy taikomaan erinomaisen ääni- ja kuvayhteyden läheisiinsä.
Eikä ole väliä vaikka toinen osapuoli olisi maapallon toisella puolella. Eikä rupattelu linjoilla maksa hurjia kuten kalliilla ulkomaisilla kännykkäpuheluilla.
Tärkeää on kuitenkin muistaa että internetin kautta välitetty viestintä ei ole yhtä turvallista kuin esimerkiksi tavalliset lanka- tai kännykkäpuhelut. Joten mitään kovin arkaluontoista tai bisnesviestintää ei kannata riskeerata.
Noista edellä olevista kolme kuuluu ns pikaviestimiin (englanniksi instant messaging lyhennys IM). Eli irkkaaminen, mesettämienn ja skypettäminen ovat kaikki verbejä pikaviestimien irc, Microsoft Messenger ja Skype. Muitakin on mutta ne eivät liene Suomessa yhtä yleisiä ja uusia on tulossa koko ajan. Tuoreet lisäykset ovat menestyneen Googlen markkinoille tuomat Gtalk ja Gchat. Jotkut pikaviestimet kuten ICQ ovat jonkin aikaa kestäneen kukoistuksen jälkeen jäänet ainakin minun käsitykseni mukaan syrjemmälle.
Mielenkiintoista tässä pikaviestimien historiassa on, että IRC on alunperin suomalaisen opiskelijan keksimä ja kehittämä. Minäkin olin kuvitellut että IRC oli nuorten keino tutustua ja pitää yhteyttä toisiinsa netin välityksellä kun omat lapseni tekivät sitä. Kunnes menin töihin yritykseen jossa koko henkilökunta käytti yrityksen omaa ulkopuolisilta suojattua IRCiä. Minulle se oli aikamoinen herätys että nuorison työkaluja voi käyttää myös hyödylliseen viestintään.
Itse aloin käyttää Messengeriä ja Skypeä melkein heti niiden ilmestyttyä. Ja aika aikaisessa vaiheessa otin käyttöön myös web-kameran. Muistan miten nuorena olin lukenut Jules Vernen romaaneja jossa oli kuvattu kaikenlaisia ihmeellisiä silloin futuristisiksi koettuja vimpaimia. Kuvapuhelin oli yksi näistä utopioista. Nythän kuvaa ja ääntä voi välittää useimmilla pikaviestimillä verkon yli.
Muistan miten ulkomailla opiskellut tyttäreni kertoi koti-ikävänsä helpottaneen heti kummallisesti kun olin asentanut web-kameran kotiimme ja hän näki ulkomailta käsin suoraan olohuoneeseemme ja siellä kameran takana isänsä ja äitinsä. Aika nopeasti hänkin hankki web-kameran omaan tietokoneeseensa sinne ulkomaiselle campukselle.
Ihan kelpoja web-kameroita hankkii nykyään kotikäyttöön 40-60 eurolla eikä niiden asentaminenkaan MS Messengeriin tai Skypeen ole vaikeaa maallikollekaan. Halvempia ja kalliimpiakin on mutta tuon hintaisillakin selviää ihan hyvin.
Minun kaikki (2 kpl) lapsenlapseni ovat samalla seutukunnalla mutta jos olisivat muualla niin tuollaisella web-kameralla, mikrofonilla ja kuulokkeilla pystyy taikomaan erinomaisen ääni- ja kuvayhteyden läheisiinsä.
Eikä ole väliä vaikka toinen osapuoli olisi maapallon toisella puolella. Eikä rupattelu linjoilla maksa hurjia kuten kalliilla ulkomaisilla kännykkäpuheluilla.
Tärkeää on kuitenkin muistaa että internetin kautta välitetty viestintä ei ole yhtä turvallista kuin esimerkiksi tavalliset lanka- tai kännykkäpuhelut. Joten mitään kovin arkaluontoista tai bisnesviestintää ei kannata riskeerata.
15.1.2009
Poliittisista blogikirjoittajista ja heidän väristään
Viime kunnallisvaaleissa havaitsin aika monen poliittisen toimijan kokonaan unohtaneen blogissaan mitä puoluetta he edustavat. Jäin jopa miettimään, että häpeävätkö poliittiset toimijat jo omaa puoluettaan? Kyllä minä tietenkin tiedän Lipposen, Niinistön, Kataisen, Vanhasen ja Urpilaisen puolueet. Mutta erilaisilta 'pienemmiltä' toimijoilta on tuo poliittinen kanta unohtunut mainita.
En minä tarkoita, että jokaisen bloginkirjoittajan omaa poliittista kantaansa pitäisi julistaa mutta poliittisella mandaatilla esimerkiksi jonkun kunnallisen lautakuntapaikan saaneelta jo odotan puoluekannan ilmoittamista.
Jos oikein saivartelen niin voi tietenkin kysyä mitenkäs jos on ns sitoutumaton mutta jonkun puolueen kupeessa jollakin mandaatilla lautakuntapaikalleen päässyt?
Ennen viime kunnallisvaaleja valitinkin muutamalle ehdokkaalle tiedon puuttumista heidän nettisivuillaan. Kyllä he kaikki korjasivat puuttuvan tiedon siitä mainitttuani, joten ehkä se oli vain lipsahdus. Kumman yleinen kuitenkin.
En minä tarkoita, että jokaisen bloginkirjoittajan omaa poliittista kantaansa pitäisi julistaa mutta poliittisella mandaatilla esimerkiksi jonkun kunnallisen lautakuntapaikan saaneelta jo odotan puoluekannan ilmoittamista.
Jos oikein saivartelen niin voi tietenkin kysyä mitenkäs jos on ns sitoutumaton mutta jonkun puolueen kupeessa jollakin mandaatilla lautakuntapaikalleen päässyt?
Ennen viime kunnallisvaaleja valitinkin muutamalle ehdokkaalle tiedon puuttumista heidän nettisivuillaan. Kyllä he kaikki korjasivat puuttuvan tiedon siitä mainitttuani, joten ehkä se oli vain lipsahdus. Kumman yleinen kuitenkin.
Taantumayritysten tukeminen ja muuta ajankohtaista
Kielen käyttö mielikuvien luomisessa on mielenkiintoista. Ja noihin usein liittyvä newspeak. Mietin tässä ilmaisujen taantuma ja lama eroa. Ehkä tässä taantuma sana on vielä oikea ilmaisu kun kyse on kuitenkin aika uudesta alamäestä.
Otsikon asiaa kirjoitti Ilta-Lehden kolumnisti Kalle Isokallio. Jota joskus ihan lempikolumnistikseni olen kutsunut. Niin kai sitä pitää sellaisista joilla on samanlaisia mielipiteitä kuin itsellään.
Tuossa tuoreessa kolumnissaan isokallio kirjoittaa:
"Yritysten etujärjestöjen vaatimuksiin yritysten rahoituksen tukemisesta veronmaksajien varoin ei myöskään pidä suostua. Ei terveellä yrityksellä ole vaikeuksia saada rahoitusta."
ja
"Terveen yrityksen rahoitustilanne onkin tänä vuonna parempi kuin viime vuonna. Huonoja yrityksiä ei kannata tukea nousu- eikä laskusuhdanteessa."
Eli ihan samaa kuin mitä minä olen kirjoittanut. Viimeksi kirjoitin kuukausi sitten asiasta.
Toinen kieleen liittyvä ihmetyksen aihe mutta myös vallankäyttöön liittyvä on pääministeri Vanhasen haastattelu, alkuperäisenä ruotsinkielisenä tässä Hufvudstadsbladetissa, jossa hän kertoo mitä mieltä kansalaisten pitää olla maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta ja mistä ylipäänsä kansalaiset saavat puhua ja mitä kansalaiset saavat ylipäänsä ajatella. No ainakin siltä tuo haastattelu vaikutti.
Vastaavaa ajatuspoliisitouhua en kovin usein Suomessa ole havainnut julkisuudessa. Median tiukkaan poliittista johtoa hännystelevään itsesensuuriin olen törmännyt ensimmäisen kerran yli parikymmentä vuotta sitten. Siihen saakka olin kuin häkissä kasvatettu. Uskoin kuvitelmaan vapaasta länsimaisesta lehdistöstä. No onhan se ihan vapaata. Jos omistat jonkun lehden voit määrätä mitä siellä kirjoitetaan. Eli ei sitä suoraan määrää presidentti eikä pääministeri eikä suoraan mikään puoluetoimistokaan.
Tästä eteenpäin saa pääministeri Vanhasen mukaan siis kaikenlaisesta maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta puhua ja kirjoitaa vain myönteisesti. Jos et ole kiltti sinuun lyödään "rasisti" leima.
Tulee mieleen se takavuosien tilanne Itävallassa jossa meidän nykyinen tasavallan presidentti Halonen etunenässä tuomitsivat vallankäyttäjät oikeistopopulistiksi leimatun Jörg Haiderin vaalivoiton. Eli ikään kuin Itävallan kansa olisi demokraattisissa vaaleissa äänestänyt väärin.
Henkilökohtaisesti en ole yltiöoikeistolainen enkä ole yltiökansallismielinen. En ole rasisti enkä pidä valkoista rotua mitenkään parempana tai huonompana kuin mitään muutakaan rotua. Enkä preferoi mitenkään edes kristinuskoa. Tosin eräät islamin fundamentalistiset, myös Suomeen jo maahanmuuttajien myötä levinneet muodot eivät kyllä nauti ymmärrystäni. Minä en ymmärrä että meillä uskonnonvapauden nimissä pitäisi alkaa suhtautua myönteisesti tai vapaamielisesti burkan taakse itsensä peittäviin naisiin. Ja ihmettelen etteivät naisten emansipaatiota eteenpäin ajavat feministijärjestöt ole ottaneet asiakseen ajaa tuollaisen naisen alistamisen lopettamista. Niin, olen toki lukenut miten burkaa puolustavat islamistit verhoavat sen olevan tarkoitetun vain naisten "suojelemiseksi". Saattaisi se jossain puistossa jopa suojatakin naista joukkoraiskaukselta ;)
Mutta ymmärrän erittäin hyvin maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskriittisten huolenaiheet. Ja vaikka miten yritän rivien välistäkin lukea maahanmuuttokriittisten huolia en ymmärrä että he vastustaisivat työperäistä maahanmuuttoa mitenkään. Eli tulee tänne minkä värinen tai uskoinen tahansa tekemään töitä niin olen kaikkein kriittisimmissäkin puheenvuoroissa ymmärtänyt että tervetuloa.
Meillä pitäisi olla varaa kohtuulliseen huminataariseenkin maahanmuuttoon. Muistan miten meille Suomeen aikoinaan tuli Chilestä pakolaisia niin en muista mitenkään suurempaa vastarintaa nousseen täällä. Ja se uuskielessä kotoutumiseksi kutsuttukin ilmiö toimi kohtuullisen hyvin.
Eli kyllä pääministerinkin pitää ymmärtää järkipuhetta. Ei maahanmuutto- tai monikulttuurisuuskriittisyys synny tyhjästä vain jostain ihmisen alkukantaisesta ksenofoobisesta tunnereaktiosta vierautta kohtaan. Sille on on ihan rationaalisia syitä.
Sen toki myönnän että asioista keskusteleminen on vaikeaa kun pitää samalla yrittää välttää viattomien yksilöiden leimaamista. Jos sanon että ongelmia on erityisesti islamilaisista maista kuten Afganistanista, Irakista, Iranista ja Somaliasta humanitaarisista syistä maahan muuttaneiden kanssa niin se ei suinkaan tarkoita että ongelmat koskisivat jokaista yksilöä. No turha tätä tässä on erikseen luetella. Osa lukijoista ymmärtää ja osa ei halua edes ymmärtää. Minun mielestäni nämä jälkimmäiset peittävät silmänsä ja korvansa todellisuudelta.
Otsikon asiaa kirjoitti Ilta-Lehden kolumnisti Kalle Isokallio. Jota joskus ihan lempikolumnistikseni olen kutsunut. Niin kai sitä pitää sellaisista joilla on samanlaisia mielipiteitä kuin itsellään.
Tuossa tuoreessa kolumnissaan isokallio kirjoittaa:
"Yritysten etujärjestöjen vaatimuksiin yritysten rahoituksen tukemisesta veronmaksajien varoin ei myöskään pidä suostua. Ei terveellä yrityksellä ole vaikeuksia saada rahoitusta."
ja
"Terveen yrityksen rahoitustilanne onkin tänä vuonna parempi kuin viime vuonna. Huonoja yrityksiä ei kannata tukea nousu- eikä laskusuhdanteessa."
Eli ihan samaa kuin mitä minä olen kirjoittanut. Viimeksi kirjoitin kuukausi sitten asiasta.
Toinen kieleen liittyvä ihmetyksen aihe mutta myös vallankäyttöön liittyvä on pääministeri Vanhasen haastattelu, alkuperäisenä ruotsinkielisenä tässä Hufvudstadsbladetissa, jossa hän kertoo mitä mieltä kansalaisten pitää olla maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta ja mistä ylipäänsä kansalaiset saavat puhua ja mitä kansalaiset saavat ylipäänsä ajatella. No ainakin siltä tuo haastattelu vaikutti.
Vastaavaa ajatuspoliisitouhua en kovin usein Suomessa ole havainnut julkisuudessa. Median tiukkaan poliittista johtoa hännystelevään itsesensuuriin olen törmännyt ensimmäisen kerran yli parikymmentä vuotta sitten. Siihen saakka olin kuin häkissä kasvatettu. Uskoin kuvitelmaan vapaasta länsimaisesta lehdistöstä. No onhan se ihan vapaata. Jos omistat jonkun lehden voit määrätä mitä siellä kirjoitetaan. Eli ei sitä suoraan määrää presidentti eikä pääministeri eikä suoraan mikään puoluetoimistokaan.
Tästä eteenpäin saa pääministeri Vanhasen mukaan siis kaikenlaisesta maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta puhua ja kirjoitaa vain myönteisesti. Jos et ole kiltti sinuun lyödään "rasisti" leima.
Tulee mieleen se takavuosien tilanne Itävallassa jossa meidän nykyinen tasavallan presidentti Halonen etunenässä tuomitsivat vallankäyttäjät oikeistopopulistiksi leimatun Jörg Haiderin vaalivoiton. Eli ikään kuin Itävallan kansa olisi demokraattisissa vaaleissa äänestänyt väärin.
Henkilökohtaisesti en ole yltiöoikeistolainen enkä ole yltiökansallismielinen. En ole rasisti enkä pidä valkoista rotua mitenkään parempana tai huonompana kuin mitään muutakaan rotua. Enkä preferoi mitenkään edes kristinuskoa. Tosin eräät islamin fundamentalistiset, myös Suomeen jo maahanmuuttajien myötä levinneet muodot eivät kyllä nauti ymmärrystäni. Minä en ymmärrä että meillä uskonnonvapauden nimissä pitäisi alkaa suhtautua myönteisesti tai vapaamielisesti burkan taakse itsensä peittäviin naisiin. Ja ihmettelen etteivät naisten emansipaatiota eteenpäin ajavat feministijärjestöt ole ottaneet asiakseen ajaa tuollaisen naisen alistamisen lopettamista. Niin, olen toki lukenut miten burkaa puolustavat islamistit verhoavat sen olevan tarkoitetun vain naisten "suojelemiseksi". Saattaisi se jossain puistossa jopa suojatakin naista joukkoraiskaukselta ;)
Mutta ymmärrän erittäin hyvin maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskriittisten huolenaiheet. Ja vaikka miten yritän rivien välistäkin lukea maahanmuuttokriittisten huolia en ymmärrä että he vastustaisivat työperäistä maahanmuuttoa mitenkään. Eli tulee tänne minkä värinen tai uskoinen tahansa tekemään töitä niin olen kaikkein kriittisimmissäkin puheenvuoroissa ymmärtänyt että tervetuloa.
Meillä pitäisi olla varaa kohtuulliseen huminataariseenkin maahanmuuttoon. Muistan miten meille Suomeen aikoinaan tuli Chilestä pakolaisia niin en muista mitenkään suurempaa vastarintaa nousseen täällä. Ja se uuskielessä kotoutumiseksi kutsuttukin ilmiö toimi kohtuullisen hyvin.
Eli kyllä pääministerinkin pitää ymmärtää järkipuhetta. Ei maahanmuutto- tai monikulttuurisuuskriittisyys synny tyhjästä vain jostain ihmisen alkukantaisesta ksenofoobisesta tunnereaktiosta vierautta kohtaan. Sille on on ihan rationaalisia syitä.
Sen toki myönnän että asioista keskusteleminen on vaikeaa kun pitää samalla yrittää välttää viattomien yksilöiden leimaamista. Jos sanon että ongelmia on erityisesti islamilaisista maista kuten Afganistanista, Irakista, Iranista ja Somaliasta humanitaarisista syistä maahan muuttaneiden kanssa niin se ei suinkaan tarkoita että ongelmat koskisivat jokaista yksilöä. No turha tätä tässä on erikseen luetella. Osa lukijoista ymmärtää ja osa ei halua edes ymmärtää. Minun mielestäni nämä jälkimmäiset peittävät silmänsä ja korvansa todellisuudelta.
12.1.2009
Tykkään isä Mitrosta
Kirkosta eronneena mutta lapsena ortodoksiksi kastettuna minä tunnustan tykkääväni isä Mitrosta. Tässä hänestä toinen esittely.
Hän edustaa minulle hyvin lähellä sellaista myönteistä mielikuvaa joka minulle aikoinaan syntyi suomalaisista ortodoksipapeista. Lisään aivan tarkoituksella tähän tuon 'suomalaisista', koska tietooni on tullut ulkomailta myös suurta suvaitsemattomuutta toisuskoisia kohtaan. Eikä ortodoksikirkko ole ulkomailla mitenkään vapaa antisemitismistä.
Mutta hiukan ehkä on minuakin alkanut vaivata, että hänestä on melkein tullut jo lausunto-automaatti, joka näkyy melkein kohta televisio-ohjelmassa kuin ohjelmassa. Kannattaisi ehkä hiukan säännöstellä julkisuuskuvaansa. Mutta kyllä hän on ollut ortodoksikirkolle aivan mahtava mainos- ja puhemies.
Mutta hänen julkkisasemansa tai suosionsa varmaan ärsyttääkin monia. Varmaan oman kirkkokuntansa piirissäkin hänen suosiotaan saatetaan karsastaa. Eivät kirkkokunnan sielunpaimenetkaan ole vapaita kateuden synnistä. Mikäli muistan oikein niin häneltä oli jossain vaiheessa jopa määräajaksi evätty papinvirassa toiminta, mutta siitä tuntuu tiedon löytäminen näin jälkikäteen aika vaikealta.
Minun mielestäni ortodoksikirkon kannattaisi kyllä suunnitelmallisesti hyödyntää isä Mitron saavuttamaa julkkisasemaa myönteisten asenteiden lisäämiseksi ortodoksikirkkoa kohtaan.
Ja pitää toivoa että isä Mitron oma pää kestää tuollaisen ryöpytyksen nöyrällä mielellä.
Hän edustaa minulle hyvin lähellä sellaista myönteistä mielikuvaa joka minulle aikoinaan syntyi suomalaisista ortodoksipapeista. Lisään aivan tarkoituksella tähän tuon 'suomalaisista', koska tietooni on tullut ulkomailta myös suurta suvaitsemattomuutta toisuskoisia kohtaan. Eikä ortodoksikirkko ole ulkomailla mitenkään vapaa antisemitismistä.
Mutta hiukan ehkä on minuakin alkanut vaivata, että hänestä on melkein tullut jo lausunto-automaatti, joka näkyy melkein kohta televisio-ohjelmassa kuin ohjelmassa. Kannattaisi ehkä hiukan säännöstellä julkisuuskuvaansa. Mutta kyllä hän on ollut ortodoksikirkolle aivan mahtava mainos- ja puhemies.
Mutta hänen julkkisasemansa tai suosionsa varmaan ärsyttääkin monia. Varmaan oman kirkkokuntansa piirissäkin hänen suosiotaan saatetaan karsastaa. Eivät kirkkokunnan sielunpaimenetkaan ole vapaita kateuden synnistä. Mikäli muistan oikein niin häneltä oli jossain vaiheessa jopa määräajaksi evätty papinvirassa toiminta, mutta siitä tuntuu tiedon löytäminen näin jälkikäteen aika vaikealta.
Minun mielestäni ortodoksikirkon kannattaisi kyllä suunnitelmallisesti hyödyntää isä Mitron saavuttamaa julkkisasemaa myönteisten asenteiden lisäämiseksi ortodoksikirkkoa kohtaan.
Ja pitää toivoa että isä Mitron oma pää kestää tuollaisen ryöpytyksen nöyrällä mielellä.
Ilmastomuutos
Yritän olla samaan aika mieleltäni avoin ja ennakkoluuloton mutta myös epäilevä ja kyseleväinen. Eikä nuo ominaisuudet kai ole mitenkään vastakkaisia edes.
Ilmaston lämpeneminen ja erilaiset siihen liittyvät kauhuskenaariot mietityttävät. Samoin mietityttää mikä on totuus. Omalla luonnontieteellisellä osaamisella ja ymmärryksellä olen ihan hukassa.
Mediasta saamme laajasti lukea ihmisen toimillaan aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä. Monet ellei useimmat meistä ovat nähneet Al Goren elokuvan 'Epämiellyttävä totuus' Ja minkälaista taistelua käydään maailman pelastamiseksi ennustetulta katastrofilta. En siis viittaa linkeillä sellaiseen tietoon jota ympäristömme suorastaan pursuaa korville ja silmillemme koko ajan ja joka puolelta.
Mutta olen törmännyt aika mielenkiintoisiin tietoihin kun olen yrittänyt perehtyä myös kriittisiä ja vastakkaisia argumentteja esittäviin. Erittäin mielenkiintoista aineistoa löytyy fil.tri Boris “Boba” Winterhalterin netissä julkaisemista sivustoista. Tässä linkki Boris Winterhalterin kotisivuille. Lisäksi Winterhalter julkaisee blogia, jossa on myös asiaa liittyvää keskustelua. Hänellä on pari muutakin blogia mutta niiden päivitys on ollut aika harvaa. Joka tapauksessa Winterhalterin sivuilta ja siellä käydystä keskustelusta löytyy lukuisia mielenkiintoisia linkkejä. Minulta meni tuntikaupalla kun lueskelin niitä vain pintapuolisesti ja yritin perehtyä aiheeseen.
Mutta olen löytänyt tällaisetkin sivut. Vaikka minulla on kolme vanhinta lasta käynytkin joskus aikoinaan Rudolf Steiner koulua ja monelta osin suhtaudun Rudolf Steinerin ajatuksiin myönteisesti en ole kuitenkaan antroposofi. Muistan kuinka aikoinaan erään Steiner-koulun oppilaan isältä taisin kuulla ensimmäisen kerran ilmaisun 'valaistunut' kun puhuimme miten opettajissa on vannoutuneita, sanoisinko ihan fundamentalistisia antroposofeja ja sitten sellaisia 'tavallisempia'. En siis ole antroposofian 'valaisema' vaikka yritän antroposofiaankin suhtautua avoimella mielellä.
Mutta lukekaa itse ja muodostakaa omat käsityksenne. Ympäristöaihe on kutenkin meille kaikille hyvin tärkeä.
Ilmaston lämpeneminen ja erilaiset siihen liittyvät kauhuskenaariot mietityttävät. Samoin mietityttää mikä on totuus. Omalla luonnontieteellisellä osaamisella ja ymmärryksellä olen ihan hukassa.
Mediasta saamme laajasti lukea ihmisen toimillaan aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä. Monet ellei useimmat meistä ovat nähneet Al Goren elokuvan 'Epämiellyttävä totuus' Ja minkälaista taistelua käydään maailman pelastamiseksi ennustetulta katastrofilta. En siis viittaa linkeillä sellaiseen tietoon jota ympäristömme suorastaan pursuaa korville ja silmillemme koko ajan ja joka puolelta.
Mutta olen törmännyt aika mielenkiintoisiin tietoihin kun olen yrittänyt perehtyä myös kriittisiä ja vastakkaisia argumentteja esittäviin. Erittäin mielenkiintoista aineistoa löytyy fil.tri Boris “Boba” Winterhalterin netissä julkaisemista sivustoista. Tässä linkki Boris Winterhalterin kotisivuille. Lisäksi Winterhalter julkaisee blogia, jossa on myös asiaa liittyvää keskustelua. Hänellä on pari muutakin blogia mutta niiden päivitys on ollut aika harvaa. Joka tapauksessa Winterhalterin sivuilta ja siellä käydystä keskustelusta löytyy lukuisia mielenkiintoisia linkkejä. Minulta meni tuntikaupalla kun lueskelin niitä vain pintapuolisesti ja yritin perehtyä aiheeseen.
Mutta olen löytänyt tällaisetkin sivut. Vaikka minulla on kolme vanhinta lasta käynytkin joskus aikoinaan Rudolf Steiner koulua ja monelta osin suhtaudun Rudolf Steinerin ajatuksiin myönteisesti en ole kuitenkaan antroposofi. Muistan kuinka aikoinaan erään Steiner-koulun oppilaan isältä taisin kuulla ensimmäisen kerran ilmaisun 'valaistunut' kun puhuimme miten opettajissa on vannoutuneita, sanoisinko ihan fundamentalistisia antroposofeja ja sitten sellaisia 'tavallisempia'. En siis ole antroposofian 'valaisema' vaikka yritän antroposofiaankin suhtautua avoimella mielellä.
Mutta lukekaa itse ja muodostakaa omat käsityksenne. Ympäristöaihe on kutenkin meille kaikille hyvin tärkeä.
10.1.2009
Vihje: Pankkikulut alas
Olen antanut lähipiirissäni vinkin pankkikulujen alentamiseksi. Useimmat pankit veloittavat viitteettömistä maksuista paljon enemmän kuin viitteillä varustetuista.
Mikä sen yksinkertaisempaa: lisäät maksuusi viitenumeron. Joka tapauksessa vastaanottaja näkee keneltä se maksu on.
Eikä sen tarvitse olla joka kerta erilainen. Minun kaikki vinkistä oppia ottaneet ovat ottaneet käyttöön numeron 5225.
Itse asiassa viitenumeron keksiminen on ihan helppoa: ota mikä tahansa numero ja menet selaimella tänne viitenumerolaskuriin.
Näitä viitenumerolaskureita näyttää netissä olevan enemmänkin ja eri tarpeisiin. Tuo linkkini antaa numerolle 522 tarkistusnumeron 5 eli koko viitenumeroksi tulee siis 5225.
Tämä laskuri tekee pidemmän listan tilauksesta.
Ja sitten joku oli laittanut nettiin pienen Excel taulukkolaskentaan laitettavan ohjelmakoodinpätkän jolloin voi Excel taulukossa sitten mielin määrin luoda toimivia viitenumeroita. Taisi joku sanoa että sillä voi luoda vain korkeintaan kuusinumeroisia viitenumeroita. Viitenumerohan saa olla 19 merkkiä + tarkistusnumero = 20 merkkiä pitkä. Olen minäkin joskus tuollaisen ohjelmanpätkän koodannut mutta en enää muista mihin sen talletin. Ei se mikään monimutkainen eikä pitkä edes ollut. Taisi silloin kymmenessä minuutissa tulla koodattua. Nykyään olisi hitaampaa kun en ole pitkään aikaan koodannut edes hyvin vuoksi.
Se joka haluaa perusteellisemmin tutustua viitenumeroasiaan niin Finanssialan keskusliiton sivulla on tietoa yleisemmintäällä ja erityisesti viitenumerosta tässä.
Mutta jos haluat päästä helpolla niin kirjoita vain vaikkapa 5225. Helppo muistaa jos on vaikka matkoilla tms ja pitää vaikkapa lähettää lapsille rahaa ;) Yleensä kikka pätee yksityisihmisten välisessä maksujenvälityskanssakäymisessä (sanahirviö).
Mutta jos laskulla lukee viitenumero niin käytä ehdottomasti sitä ja vain sitä. Muuten maksusi selvittely menee hyvin vaikeaksi vastaanottajalla.
Ja voit levittää tätä hyvää sanomaa eteenpäinkin ihan vapaasti.
Mikä sen yksinkertaisempaa: lisäät maksuusi viitenumeron. Joka tapauksessa vastaanottaja näkee keneltä se maksu on.
Eikä sen tarvitse olla joka kerta erilainen. Minun kaikki vinkistä oppia ottaneet ovat ottaneet käyttöön numeron 5225.
Itse asiassa viitenumeron keksiminen on ihan helppoa: ota mikä tahansa numero ja menet selaimella tänne viitenumerolaskuriin.
Näitä viitenumerolaskureita näyttää netissä olevan enemmänkin ja eri tarpeisiin. Tuo linkkini antaa numerolle 522 tarkistusnumeron 5 eli koko viitenumeroksi tulee siis 5225.
Tämä laskuri tekee pidemmän listan tilauksesta.
Ja sitten joku oli laittanut nettiin pienen Excel taulukkolaskentaan laitettavan ohjelmakoodinpätkän jolloin voi Excel taulukossa sitten mielin määrin luoda toimivia viitenumeroita. Taisi joku sanoa että sillä voi luoda vain korkeintaan kuusinumeroisia viitenumeroita. Viitenumerohan saa olla 19 merkkiä + tarkistusnumero = 20 merkkiä pitkä. Olen minäkin joskus tuollaisen ohjelmanpätkän koodannut mutta en enää muista mihin sen talletin. Ei se mikään monimutkainen eikä pitkä edes ollut. Taisi silloin kymmenessä minuutissa tulla koodattua. Nykyään olisi hitaampaa kun en ole pitkään aikaan koodannut edes hyvin vuoksi.
Se joka haluaa perusteellisemmin tutustua viitenumeroasiaan niin Finanssialan keskusliiton sivulla on tietoa yleisemmintäällä ja erityisesti viitenumerosta tässä.
Mutta jos haluat päästä helpolla niin kirjoita vain vaikkapa 5225. Helppo muistaa jos on vaikka matkoilla tms ja pitää vaikkapa lähettää lapsille rahaa ;) Yleensä kikka pätee yksityisihmisten välisessä maksujenvälityskanssakäymisessä (sanahirviö).
Mutta jos laskulla lukee viitenumero niin käytä ehdottomasti sitä ja vain sitä. Muuten maksusi selvittely menee hyvin vaikeaksi vastaanottajalla.
Ja voit levittää tätä hyvää sanomaa eteenpäinkin ihan vapaasti.
9.1.2009
Eläkevakuutuksesta kolmannes katoaa kuluihin!
Törmäsin yllättävän mielenkiintoiseen nettisivuun. Tämä kannattaa nuorempienkin lukea jos ovat ajatelleet sijoittaa vanhuudenturvaansa pitkällä tähtäimellä.
Olen kirjoittanut TEL järjestelmän tuhlaamisesta mutta näyttää tämä kirjoituksen perusteella koskevan kovin paljon muutakin vakuutus- ja sijoitustoimintaa.
Lisäänpä vielä toisen samaa asiaa käsittelevän Kauppalehden artikkelin.
Olen kirjoittanut TEL järjestelmän tuhlaamisesta mutta näyttää tämä kirjoituksen perusteella koskevan kovin paljon muutakin vakuutus- ja sijoitustoimintaa.
Lisäänpä vielä toisen samaa asiaa käsittelevän Kauppalehden artikkelin.
7.1.2009
Humanitaarinen apu Gazassa
Kuuntelen ja katselen huolestuneena uutisia lähi-idästä. Voi kunpa täällä Pohjolassa tietäisikin totuuden. Ihmisten välisessä kanssakäymisessä nähdään usein vikaa molemmissa osapuolissa.
Tulipa mieleeni hyvin kerettiläisiä ajatuksia humanitaarisesta avusta. Ymmärrän hyvin että saattaisin olla toista mieltä jos olisin tuolla taistelualueella mutta sallittakoon erilaiset ajatuskuviot. Aluksi aioin kirjoittaa ajatusleikit mutta se olisi kuulostanut liian irvokkaalta kun kyse ei ole mistään hiekkalaatikkoleikeistä vaan konfliktista, jossa tapetaan ihmisiä ja lisäksi vielä aika paljon siviilejä.
Kun näin Punaisen Ristin ajavan konfliktialueelle muutaman tunnin tulitauon jäin miettimään "Miksi?". Pitäisikö sittenkin antaa väkivaltaisten barbaarien tappaa toisiaan ihan rauhassa mukaan luettuna omien kansalaistensa siviilitkin?
Nythän tuota sodankäyntiä yritetään saada jotenkin näyttämään keskiaikaisen ritarilliselta jossa siviilit olisivat aivan kuin poissuljettuja. Ja jos siviilit kärsivät niin "ritarillisesti" (laitoin aivan tarkoituksellisesti sitaatteihin!) annetaan humanitaarisen avun paikkailla "erehdyksiä" (tässäkin sitaatit tarkoituksella!).
Miksei anneta kaikkien barbaarimaisten raakuuksien toteutua täysimääräisesti ja sitten myöhemmin tuomitaan viimeisen päälle ankarasti barbaarimaisuuksista jossain kansainvälisessä tuomioistuimessa.
Vanhana pasifistina olen sitä mieltä että ns oikeutetut sodatkin pitäisi tulkita kokonaisuudessaan oikeudettomiksi - oli syy ihan mikä tahansa. On meillä kansainvälisesti olemassa niin paljon koneistoja erilaisten ristiriitatilanteiden sovittelemiseksi että mikää sota ei enää ole oikeutettua.
Mene sitten tuosta Gazastakin sanomaan kumpi siellä on hyökkääjä ja kumpi on "oikeutettu" puolustaja?
Ymmärrän kyllä holocaustin läpikäyneitä juutalaisiakin että tätä nykyä kun heillä on valmiuksia puolustaa itseään he sen myös tekevät vaikka en enää kaikilta osin ymmärtäisi tai hyväksyisi. Tosin ymmärrän myös vastapuolen vapaustaistelijoita joita mysö usein terroristeiksi nimitetään. Joskus aiheellisesti joskus aiheetta.
Eikä tuo kiistely maakaasusta Venäjän ja Ukrainan välillä sekään tunnu oikein sympaattiselta.
Ahdistaa välillä tällainen maailman meno.
Tulipa mieleeni hyvin kerettiläisiä ajatuksia humanitaarisesta avusta. Ymmärrän hyvin että saattaisin olla toista mieltä jos olisin tuolla taistelualueella mutta sallittakoon erilaiset ajatuskuviot. Aluksi aioin kirjoittaa ajatusleikit mutta se olisi kuulostanut liian irvokkaalta kun kyse ei ole mistään hiekkalaatikkoleikeistä vaan konfliktista, jossa tapetaan ihmisiä ja lisäksi vielä aika paljon siviilejä.
Kun näin Punaisen Ristin ajavan konfliktialueelle muutaman tunnin tulitauon jäin miettimään "Miksi?". Pitäisikö sittenkin antaa väkivaltaisten barbaarien tappaa toisiaan ihan rauhassa mukaan luettuna omien kansalaistensa siviilitkin?
Nythän tuota sodankäyntiä yritetään saada jotenkin näyttämään keskiaikaisen ritarilliselta jossa siviilit olisivat aivan kuin poissuljettuja. Ja jos siviilit kärsivät niin "ritarillisesti" (laitoin aivan tarkoituksellisesti sitaatteihin!) annetaan humanitaarisen avun paikkailla "erehdyksiä" (tässäkin sitaatit tarkoituksella!).
Miksei anneta kaikkien barbaarimaisten raakuuksien toteutua täysimääräisesti ja sitten myöhemmin tuomitaan viimeisen päälle ankarasti barbaarimaisuuksista jossain kansainvälisessä tuomioistuimessa.
Vanhana pasifistina olen sitä mieltä että ns oikeutetut sodatkin pitäisi tulkita kokonaisuudessaan oikeudettomiksi - oli syy ihan mikä tahansa. On meillä kansainvälisesti olemassa niin paljon koneistoja erilaisten ristiriitatilanteiden sovittelemiseksi että mikää sota ei enää ole oikeutettua.
Mene sitten tuosta Gazastakin sanomaan kumpi siellä on hyökkääjä ja kumpi on "oikeutettu" puolustaja?
Ymmärrän kyllä holocaustin läpikäyneitä juutalaisiakin että tätä nykyä kun heillä on valmiuksia puolustaa itseään he sen myös tekevät vaikka en enää kaikilta osin ymmärtäisi tai hyväksyisi. Tosin ymmärrän myös vastapuolen vapaustaistelijoita joita mysö usein terroristeiksi nimitetään. Joskus aiheellisesti joskus aiheetta.
Eikä tuo kiistely maakaasusta Venäjän ja Ukrainan välillä sekään tunnu oikein sympaattiselta.
Ahdistaa välillä tällainen maailman meno.
4.1.2009
TILTU malli julkisella sektorilla
Minua on alkanut ottaa päähän. Joku blogiani alusta alkaen seurannut voi tietenkin sanoa, että 'sinuahan on ottanut päähän koko ajan milloin mikäkin asia'.
TILTU mallilla tarkoitan viime aikoina muotiin tullutta tilaaja-tuottaja-mallia, jossa julkinen sektori toimii ainoastaan palvelujen tilaajana ja verovaroista maksajana ja palvelut tuottaa joku ulkoistettu palveluntuottaja.
Sattui silmiini kirjoitus jossa ilmeisesti Oulusta HUS:iin rantautunut Juha Ojala hehkuttaa "Oulussa teknisellä sektorilla tiltu laski kustannuksia 30-40%".
Huhuh. Jos johtaja alkaa huomata omassa organisaatioissaan löytyvän tuollaisia säästökohteita ceteris paribus eli 'muiden asioiden pysyessä muuttumatta' pitäisi kyllä alkaa tuijottaa omia johtamistaitojaan peilistä.
Heti yritetään vetää jotenkin luonnonlain omaisesti vain suora johtopäätös että muuttamalla palvelun tuottaminen ulkoistetuksi voidaan heti saada huomattavia säästöjä.
Eihän tämä voi todella olla niin että kun vain palveluntuottaja vaihdetaan julkiselta yksityiselle sektorille niin kustannukset pelkästään siitä alenee 30-40%. Johan tuossa pitäisi kriittisen kuulijankin alkaa ihmetellä mikä se simsalabim-temppu on.
Siinä muuttuu samalla jotain muutakin. Pitää alkaa pika-pika tieteelliset tutkimukset muuttuuko esimerkiksi ulkoistuksessa auringonpilkkujen asento tai vaikutus vai tingitäänkö jossain olennaisessa. Samalla pitäisi kriittisesti tutkia myös sitä miksei sellainen tinkiminen onnistu julkisella puolella. Ja olisiko sellainen tinkiminen tilaajan näkökulmasta katsottuna ylipäänsä toivottavaa. Vai tapahtuuko se tinkiminen tavallaan tilaajan ymmärtämättä tai tietämättä kun sitä ei tilaaja-tuottaja ulkoistussopimuksessa ollut eksplisiittisesti eli suoraan määritelty.
Ainakin minä olen ollut huomaavinani että monessa ulkoistuksessa palvelunsisältöä on 'virtaviivaistettu' (=huononnettu!) aiemmasta tai palveluntuottamiseen käytetään halvempaa henkilöstöä ja entistä vähemmän.
Vähemmällä henkilöstöllä palvelujen tuottamisen ikävät seuraukset näkee erityisesti vanhusten hoidossa erilaisissa laitoksissa. Ex-vaimoni vertasikin terävästi että laitosvangit ja maatalouden lehmätkin saavat enemmän liikuntaa ulkona kuin vanhuksia hoitavien laitosten vanhukset. Se on olevinaan 'tuottavuuttaa' mutta oikein arvioituna kyse on huonompilaatuisesta palvelusta.
Kaiken edellä kirjoittamani jälkeen joudun toki myöntämään että julkishallintoon on pesiytynyt tehottomuutta, laiskottelua ja huonoja käytäntöjä yms mutta myös osaamatonta ja huonoa johtamistaitoa. Mutta ei tällainen ole mikään julkisen sektorin yksinoikeus. Samanlaiseen idiotiaan törmää myös yksityisellä sektorilla kun yritykset ovat riittävän isot ja niitä johtavat omia bonuksiaan ja optioitaan optimoivat kvartaalitalouden opit sisäistäneet apina-johtajat (termi vapaasti lainattu Lenita Airistolta).
TILTU mallilla tarkoitan viime aikoina muotiin tullutta tilaaja-tuottaja-mallia, jossa julkinen sektori toimii ainoastaan palvelujen tilaajana ja verovaroista maksajana ja palvelut tuottaa joku ulkoistettu palveluntuottaja.
Sattui silmiini kirjoitus jossa ilmeisesti Oulusta HUS:iin rantautunut Juha Ojala hehkuttaa "Oulussa teknisellä sektorilla tiltu laski kustannuksia 30-40%".
Huhuh. Jos johtaja alkaa huomata omassa organisaatioissaan löytyvän tuollaisia säästökohteita ceteris paribus eli 'muiden asioiden pysyessä muuttumatta' pitäisi kyllä alkaa tuijottaa omia johtamistaitojaan peilistä.
Heti yritetään vetää jotenkin luonnonlain omaisesti vain suora johtopäätös että muuttamalla palvelun tuottaminen ulkoistetuksi voidaan heti saada huomattavia säästöjä.
Eihän tämä voi todella olla niin että kun vain palveluntuottaja vaihdetaan julkiselta yksityiselle sektorille niin kustannukset pelkästään siitä alenee 30-40%. Johan tuossa pitäisi kriittisen kuulijankin alkaa ihmetellä mikä se simsalabim-temppu on.
Siinä muuttuu samalla jotain muutakin. Pitää alkaa pika-pika tieteelliset tutkimukset muuttuuko esimerkiksi ulkoistuksessa auringonpilkkujen asento tai vaikutus vai tingitäänkö jossain olennaisessa. Samalla pitäisi kriittisesti tutkia myös sitä miksei sellainen tinkiminen onnistu julkisella puolella. Ja olisiko sellainen tinkiminen tilaajan näkökulmasta katsottuna ylipäänsä toivottavaa. Vai tapahtuuko se tinkiminen tavallaan tilaajan ymmärtämättä tai tietämättä kun sitä ei tilaaja-tuottaja ulkoistussopimuksessa ollut eksplisiittisesti eli suoraan määritelty.
Ainakin minä olen ollut huomaavinani että monessa ulkoistuksessa palvelunsisältöä on 'virtaviivaistettu' (=huononnettu!) aiemmasta tai palveluntuottamiseen käytetään halvempaa henkilöstöä ja entistä vähemmän.
Vähemmällä henkilöstöllä palvelujen tuottamisen ikävät seuraukset näkee erityisesti vanhusten hoidossa erilaisissa laitoksissa. Ex-vaimoni vertasikin terävästi että laitosvangit ja maatalouden lehmätkin saavat enemmän liikuntaa ulkona kuin vanhuksia hoitavien laitosten vanhukset. Se on olevinaan 'tuottavuuttaa' mutta oikein arvioituna kyse on huonompilaatuisesta palvelusta.
Kaiken edellä kirjoittamani jälkeen joudun toki myöntämään että julkishallintoon on pesiytynyt tehottomuutta, laiskottelua ja huonoja käytäntöjä yms mutta myös osaamatonta ja huonoa johtamistaitoa. Mutta ei tällainen ole mikään julkisen sektorin yksinoikeus. Samanlaiseen idiotiaan törmää myös yksityisellä sektorilla kun yritykset ovat riittävän isot ja niitä johtavat omia bonuksiaan ja optioitaan optimoivat kvartaalitalouden opit sisäistäneet apina-johtajat (termi vapaasti lainattu Lenita Airistolta).
2.1.2009
Pikkupoikien ympärileikkaus ja Ihmisoikeusliitto
Olen seurannut mielenkiinnolla viimeaikaista keskustelua monikulttuurisuudesta ja sen myötä käytyä keskustelua maahanmuutosta. Samalla olen joutunut yhä uudelleen ihmettelemään miten monikulttuurisuuden ja maahanmuuton eräistä kielteisistä lieveilmiöstä avoimesti kirjoittavia ja keskustelevia ihmisiä suorastaan järjettömällä kiihkolla on yritetty mm toimittajien toimesta leimata äärioikeistolaisiksi rasisteiksi. Aivan kuin kysymys olisi jostain täysin tabu aiheesta.
Korkein oikeus antoi ratkaisunsa ettei pikkupoikien uskonnollisista syistä johtuva ympärileikkaus ole kiellettyä. Ihmisoikeusliitto niminen, kansalaisjärjestönä esiintyvä yhdistys on puoltanut ympärileikkausta julkisessa terveydenhuollossakin ja että siitä (minun mielestäni) laittoman silpomisen sallimisesta pitäisi suorastaan säätää lakikin.
Mielestäni uskomattoman hyvän analyysin tällaisesta pikkupoikien "ihmisoikeuksien puolustuksesta" kirjoitti Suomeen kotiutunut amerikan-venäläis-juutalainen Vera Izrailit blogikirjoituksessaan.
Vihreiden ex-kansanedustaja Osmo Soinivaarakin suhtautuu aika kielteisesti asiaan. Minä olen silti enemmän Vera Izrailitin kannalla.
Selityskin löytyy: koko järjestö on yhteiskunnan rahoilla kustannettu, vain näennäisesti kansalaisjärjestö joka antaa ihmisoikeuskysymyksissä poliittisesti korrekteja lausuntoja aina tarvittaessa. Järjestön hallituksessa istuu mm tasavallan presidentti Tarja Halosen puoliso tohtori Arajärvi. En toki halua olla epäämässä tasavallan presidentin puolisolta kuulumista johonkin kansalaisjärjestöön. Mutta minulla on omakohtaista kokemusta järjestön "avoimesta" kansalaisjärjestöluonteesta kun aikoinaan yritin liittyä rivijäseneksi. Ei onnistunut päästä jäseneksi.
Aitoakin ihmisoikeustyötä tekeviä kotimaisia kansalaisjärjestöjä on olemassa. Mutta ne eivät ole vallankäyttäjien talutusnuorassa eivätkä annan tilauksesta julkisvallalle poliittisesti korrekteja "Suomi on oikeusvaltio"-lausuntoja kuten minun (ja monen muun) mielestä Ihmisoikeusliitto tekee.
Tämä edellä viitaamani Vera Izrailit on mielenkiintoinen kirjoittaja. Itsekin maahanmuuttaja ja toisen kulttuurin edustajana hän suhtautuu hyvin kriittisesti kritiikittömään monikulttuurisuuden palvontaan. Samanlaisia kriittisiä mielipiteitä on esittänyt julkisuudessa myös toinen maahanmuuttaja iranilainen Arman Alizad. Hän sanoi eräässä haastattelussa aika kärkevästi, että jos tämä Suomi on niin mahdottoman huono maa maahanmuuttajalle kun he valittavat niin voihan täältä valittamisen sijasta muuttaa pois takaisin omiensa joukkoon.
Tulee mieleen miten tylysti laulaja Rainer Frimanin romani-heimoveljet suhtautuivat Frimanin lausuntoon kun hän mielipiteenään kertoi, että voisi olla hyvä että romanit joskus katsoivat myös peiliin. Ja ettei kaikki vika ole vain valtaväestössä ja yhteiskunnassa. Minä ainakin koin Frimanin lausunnot antaa kritiikkiä myös omaa heimoaan kohtaan suurena rohkeuden osoituksena. Ja ne lisäsivät hänen arvoaan ainakin minun silmissäni huomattavasti.
Mielenkiintoista oli lukea aivan tuoreesta City-lehdestä monikulttuurisuuskriittisen Jussi Halla-ahon haastattelu. Kun Halla-ahoa on kunnallisvaalivoiton jälkeen joka suunnassa mediastakin käsin röykytetty oli ilahduttavaa lukea ihan asiallinenkin haastattelu. Vastaavalle journalistiselle tasolle eivät ole valtamedioiden toimittajat oikein kyenneet. Mielenkiintoisen poikkeuksen teki Suomen Kuvalehden toimittaja Leena Sharma, joka kuukauden kuluttua kriittisestä kirjoituksestaan lausui itse omassa kommentissaan 19.12.2008 17:45:54
"Reilun kuukauden sulattelun jälkeen en pidä enää itsekään tätä kirjoitusta journalistisen urani onnistuneimpana suorituksena. Mutta kirjoitettu mikä kirjoitettu. Maahanmuuttoasiaa - toisesta näkökulmasta - myös tuoreessa, tänään iltapäivällä julkaistussa Viikon valopää, Minna Sirnö -blogissa."
Mutta kaiken kaikkiaan hyvä että asioista keskustellaan avoimesti ja niiden oikeilla nimillä.
Korkein oikeus antoi ratkaisunsa ettei pikkupoikien uskonnollisista syistä johtuva ympärileikkaus ole kiellettyä. Ihmisoikeusliitto niminen, kansalaisjärjestönä esiintyvä yhdistys on puoltanut ympärileikkausta julkisessa terveydenhuollossakin ja että siitä (minun mielestäni) laittoman silpomisen sallimisesta pitäisi suorastaan säätää lakikin.
Mielestäni uskomattoman hyvän analyysin tällaisesta pikkupoikien "ihmisoikeuksien puolustuksesta" kirjoitti Suomeen kotiutunut amerikan-venäläis-juutalainen Vera Izrailit blogikirjoituksessaan.
Vihreiden ex-kansanedustaja Osmo Soinivaarakin suhtautuu aika kielteisesti asiaan. Minä olen silti enemmän Vera Izrailitin kannalla.
Selityskin löytyy: koko järjestö on yhteiskunnan rahoilla kustannettu, vain näennäisesti kansalaisjärjestö joka antaa ihmisoikeuskysymyksissä poliittisesti korrekteja lausuntoja aina tarvittaessa. Järjestön hallituksessa istuu mm tasavallan presidentti Tarja Halosen puoliso tohtori Arajärvi. En toki halua olla epäämässä tasavallan presidentin puolisolta kuulumista johonkin kansalaisjärjestöön. Mutta minulla on omakohtaista kokemusta järjestön "avoimesta" kansalaisjärjestöluonteesta kun aikoinaan yritin liittyä rivijäseneksi. Ei onnistunut päästä jäseneksi.
Aitoakin ihmisoikeustyötä tekeviä kotimaisia kansalaisjärjestöjä on olemassa. Mutta ne eivät ole vallankäyttäjien talutusnuorassa eivätkä annan tilauksesta julkisvallalle poliittisesti korrekteja "Suomi on oikeusvaltio"-lausuntoja kuten minun (ja monen muun) mielestä Ihmisoikeusliitto tekee.
Tämä edellä viitaamani Vera Izrailit on mielenkiintoinen kirjoittaja. Itsekin maahanmuuttaja ja toisen kulttuurin edustajana hän suhtautuu hyvin kriittisesti kritiikittömään monikulttuurisuuden palvontaan. Samanlaisia kriittisiä mielipiteitä on esittänyt julkisuudessa myös toinen maahanmuuttaja iranilainen Arman Alizad. Hän sanoi eräässä haastattelussa aika kärkevästi, että jos tämä Suomi on niin mahdottoman huono maa maahanmuuttajalle kun he valittavat niin voihan täältä valittamisen sijasta muuttaa pois takaisin omiensa joukkoon.
Tulee mieleen miten tylysti laulaja Rainer Frimanin romani-heimoveljet suhtautuivat Frimanin lausuntoon kun hän mielipiteenään kertoi, että voisi olla hyvä että romanit joskus katsoivat myös peiliin. Ja ettei kaikki vika ole vain valtaväestössä ja yhteiskunnassa. Minä ainakin koin Frimanin lausunnot antaa kritiikkiä myös omaa heimoaan kohtaan suurena rohkeuden osoituksena. Ja ne lisäsivät hänen arvoaan ainakin minun silmissäni huomattavasti.
Mielenkiintoista oli lukea aivan tuoreesta City-lehdestä monikulttuurisuuskriittisen Jussi Halla-ahon haastattelu. Kun Halla-ahoa on kunnallisvaalivoiton jälkeen joka suunnassa mediastakin käsin röykytetty oli ilahduttavaa lukea ihan asiallinenkin haastattelu. Vastaavalle journalistiselle tasolle eivät ole valtamedioiden toimittajat oikein kyenneet. Mielenkiintoisen poikkeuksen teki Suomen Kuvalehden toimittaja Leena Sharma, joka kuukauden kuluttua kriittisestä kirjoituksestaan lausui itse omassa kommentissaan 19.12.2008 17:45:54
"Reilun kuukauden sulattelun jälkeen en pidä enää itsekään tätä kirjoitusta journalistisen urani onnistuneimpana suorituksena. Mutta kirjoitettu mikä kirjoitettu. Maahanmuuttoasiaa - toisesta näkökulmasta - myös tuoreessa, tänään iltapäivällä julkaistussa Viikon valopää, Minna Sirnö -blogissa."
Mutta kaiken kaikkiaan hyvä että asioista keskustellaan avoimesti ja niiden oikeilla nimillä.
Olen tottunut euroon - oletko sinä?
Tuli tässä uuden vuoden mietiskelyn yhteydessä yhtäkkiä mieleen, että olen tottunut jo euroon. Aika harvoin suoritan enää kertolaskua päässäni jossa muunnan eurot markoiksi ymmärtääkseni luvun suuruusluokan. Itse asiassa en enää muista koska viimeksi olisin sellainen muunnoksen tehnyt. Erilaisten hintojen ja arvojen vertaaminen euroissa on muuttunut jo ihan arkipäiväksi. Tottuminen tapahtui asteittain joten on vaikea sanoa mitään tarkkaa aikaa. Ehkä jossain 4-6 vuoden kohdalla.
Edellisen kerran samanlaista tapahtui kun 1960-luvulla muutettiin markat nykymarkoiksi. Olin silloin paljon nuorempi tietenkin. Mutta silloinkin meni vuosia ettei tarvinnut enää suorittaa kertolaskua sadalla ymmärtääkseen markkamäärän suurusluokkaa.
Mutta kyllä euroihin siirtyminen aikamoiset piilohinnankorotukset toteutti meidän huomaamattamme. Virallisesti elinkustannusindeksi (1951 elinkustannusindeksi) on kohonnut joulukuusta 2001 marraskuuhun 2008 hiukan yli 13 prosenttia ainoastaan. Esimerkkinä eli jos henkilöauton pesu maksaa huoltoaseman pesuautomaatissa nykyään 22 euroa olisi sen pitänyt maksaa markan loppuaikoina v 2001 lopulla 114 mk. Kun asiasta olen keskustellut muistelijoiden kanssa ovat kaikki samaa mieltä että siihen aikaan tuollaisten hintojen vaatimusta olisi pidetty häikäilemättömänä ryöväämisenä. Taisi kaikilla herkuilla pesu huoltoaseman automaatilla olla siihen aikaan jotain 50-60 markan luokkaa eli puolet nykyisestä hintatasosta.
Ja kyllä vähittäiskauppa silloin 1963 samalla tavoin käytti hyväkseen ihmisten hintasokeutta. Silloin kaikki tuntui nykymarkoissa niin halvalta. Ihan kuten aluksi euroissakin tuntui. Paitsi kun kertoi eurohinnan kuudella. Silloin vasta tajusi todellisen hinnan suuruusluokan. Nyt 7 vuoden jälkeen olen jo tottunut ja turtunut.
Samanlaisen kehityksen havaitsen kun menen kahville johonkin keskikaupungin kahvilaan. Tai vaikka vähän syrjemmällekin. Ja puhun nyt ihan tavallisesta kahvista. Vaikka baristat tekevätkin cafe lattea tai cafe macchiatoa niin ihan tavallinen, pitkään lämmitysalustalla väkevän kitkeräksi seistessä muhinut kahvi maksaa parhaimmillaan muutaman euron. Markka-aikaan 2-3 markkaa eli 30-50 senttiä oli ihan normaali hinta moisesta. Aika iso ero jos inflaatio on jyrännyt vain 13% koko aikana.
Tuollaisissa nostalgiamuisteloissa vielä kummittelee "vanha hyvä" markka-aika. Muuten olen ainakin minä jo euroihin ja sen mukana tuomiin uusiin hintasuhteisiin ihan tottunut.
Edellisen kerran samanlaista tapahtui kun 1960-luvulla muutettiin markat nykymarkoiksi. Olin silloin paljon nuorempi tietenkin. Mutta silloinkin meni vuosia ettei tarvinnut enää suorittaa kertolaskua sadalla ymmärtääkseen markkamäärän suurusluokkaa.
Mutta kyllä euroihin siirtyminen aikamoiset piilohinnankorotukset toteutti meidän huomaamattamme. Virallisesti elinkustannusindeksi (1951 elinkustannusindeksi) on kohonnut joulukuusta 2001 marraskuuhun 2008 hiukan yli 13 prosenttia ainoastaan. Esimerkkinä eli jos henkilöauton pesu maksaa huoltoaseman pesuautomaatissa nykyään 22 euroa olisi sen pitänyt maksaa markan loppuaikoina v 2001 lopulla 114 mk. Kun asiasta olen keskustellut muistelijoiden kanssa ovat kaikki samaa mieltä että siihen aikaan tuollaisten hintojen vaatimusta olisi pidetty häikäilemättömänä ryöväämisenä. Taisi kaikilla herkuilla pesu huoltoaseman automaatilla olla siihen aikaan jotain 50-60 markan luokkaa eli puolet nykyisestä hintatasosta.
Ja kyllä vähittäiskauppa silloin 1963 samalla tavoin käytti hyväkseen ihmisten hintasokeutta. Silloin kaikki tuntui nykymarkoissa niin halvalta. Ihan kuten aluksi euroissakin tuntui. Paitsi kun kertoi eurohinnan kuudella. Silloin vasta tajusi todellisen hinnan suuruusluokan. Nyt 7 vuoden jälkeen olen jo tottunut ja turtunut.
Samanlaisen kehityksen havaitsen kun menen kahville johonkin keskikaupungin kahvilaan. Tai vaikka vähän syrjemmällekin. Ja puhun nyt ihan tavallisesta kahvista. Vaikka baristat tekevätkin cafe lattea tai cafe macchiatoa niin ihan tavallinen, pitkään lämmitysalustalla väkevän kitkeräksi seistessä muhinut kahvi maksaa parhaimmillaan muutaman euron. Markka-aikaan 2-3 markkaa eli 30-50 senttiä oli ihan normaali hinta moisesta. Aika iso ero jos inflaatio on jyrännyt vain 13% koko aikana.
Tuollaisissa nostalgiamuisteloissa vielä kummittelee "vanha hyvä" markka-aika. Muuten olen ainakin minä jo euroihin ja sen mukana tuomiin uusiin hintasuhteisiin ihan tottunut.
1.1.2009
Hyvää Uutta Vuotta!
Oli minulla jotain asiantynkääkin olevinaan mutta odottakoon näin uudenvuodenyön kunniaksi seuraavaa arkea. Ne on kuitenkin taas jotain kielteisiä asioita tai ajatuksia. Oikein odottelen että pääsisin pitkästä aikaa kirjoittamaan jotain positiivistakin.
Mutta nyt se positiivinen asia: Hyvää Uutta Vuotta!
Mutta nyt se positiivinen asia: Hyvää Uutta Vuotta!
28.12.2008
Vanhainkodissa kysely: oletko lesbo?
Sattuipa silmiini tuore juttu englantilaisesta vanhainkodista.
Yli 80-vuotiaat asukit loukkaantuivat kuin tuollaista kyselyä ryhdyttiin tasa-arvon nimissä tekemään. Tarkoitus on varmaan ollut alunperin hyvä ettei homoja tai lesboja syrjittäisi vanhainkotivalinnoissa. Mutta irvokkaaksi on mennyt jos vanhainkodissa jo asuvien yli 80 v ikäisten seksuaalista suuntautumista aletaan kartoittaa 4 kertaa vuodessa tapahtuvalla kyselyllä. Jos asukkaat eivät suostu vastaamaan loukkaavaksi kokemaansa uteluun menettää hoivakoti yhteiskunnan maksamat isot avustuksensa.
Mutta kyllä Isosta Britanniasta kuuluu muutakin hurjaa. Islamin uskonnollinen laki sharia on siellä jo eräillä paikoilla hyväksytty osaksi sikäläistä oikeusjärjestelmää. Tässä linkki uutiseen.
Aika hurjaa. Järki ohoi.
Mutta kai tässä pitää yrittää silti samalla jotain mediakritiikkiä yrittää harrastaa: siteeraamani Daily Mail ei ole minään brittiläisenä laatulehtenä tunnettu. Toisaalta olen menettänyt paljon uskoani ns laatulehtiin. Niillä tuntuu monella olevan Suomessakin omat agendansa ajettavana. Ei tämä olisi ensimmäinen kerta kun joku keltaiseen lehdistöön kuuluva lehti paljastaa jotain yhteiskunnallisia idiotismeja, joista ns laatulehdistö on vaiennut tai vaikenee.
Yli 80-vuotiaat asukit loukkaantuivat kuin tuollaista kyselyä ryhdyttiin tasa-arvon nimissä tekemään. Tarkoitus on varmaan ollut alunperin hyvä ettei homoja tai lesboja syrjittäisi vanhainkotivalinnoissa. Mutta irvokkaaksi on mennyt jos vanhainkodissa jo asuvien yli 80 v ikäisten seksuaalista suuntautumista aletaan kartoittaa 4 kertaa vuodessa tapahtuvalla kyselyllä. Jos asukkaat eivät suostu vastaamaan loukkaavaksi kokemaansa uteluun menettää hoivakoti yhteiskunnan maksamat isot avustuksensa.
Mutta kyllä Isosta Britanniasta kuuluu muutakin hurjaa. Islamin uskonnollinen laki sharia on siellä jo eräillä paikoilla hyväksytty osaksi sikäläistä oikeusjärjestelmää. Tässä linkki uutiseen.
Aika hurjaa. Järki ohoi.
Mutta kai tässä pitää yrittää silti samalla jotain mediakritiikkiä yrittää harrastaa: siteeraamani Daily Mail ei ole minään brittiläisenä laatulehtenä tunnettu. Toisaalta olen menettänyt paljon uskoani ns laatulehtiin. Niillä tuntuu monella olevan Suomessakin omat agendansa ajettavana. Ei tämä olisi ensimmäinen kerta kun joku keltaiseen lehdistöön kuuluva lehti paljastaa jotain yhteiskunnallisia idiotismeja, joista ns laatulehdistö on vaiennut tai vaikenee.
25.12.2008
Alakulo ei ole sama kuin masennus
Kuulin juuri mielenkiintoisen ajatuksen laulajalta, joka kantaa taiteilijanimeä Sting: Alakulo ei ole samaa kuin masennus, joka on hänen mielestään kliininen tila.
Ajatus oli mielenkiintoinen sillä minäkin koen aina silloin tällöin alakuloa mutta en silti koe itseäni mitenkään pysyvästi masentuneeksi. Masentunut on minun mielestäni menettänyt elämänilonsa. En minä elämäniloani tunne mitenkään menettäneeni vaikka ei elämä jatkuvaa myötämäkeä olisikaan ollut. Ei se ole kenellekään jatkuvaa myötämäkeä vaikka miten onnekkaalta naapurin silmissä näyttäisikin. Sellaisen näkökulman on elämä opettanut. Kaikilla on ristinsä kuten on tapana sanoa.
Ajatus oli mielenkiintoinen sillä minäkin koen aina silloin tällöin alakuloa mutta en silti koe itseäni mitenkään pysyvästi masentuneeksi. Masentunut on minun mielestäni menettänyt elämänilonsa. En minä elämäniloani tunne mitenkään menettäneeni vaikka ei elämä jatkuvaa myötämäkeä olisikaan ollut. Ei se ole kenellekään jatkuvaa myötämäkeä vaikka miten onnekkaalta naapurin silmissä näyttäisikin. Sellaisen näkökulman on elämä opettanut. Kaikilla on ristinsä kuten on tapana sanoa.
23.12.2008
Hyvää Joulua! Merry Christmas!
Merry Christmas and Happy New Year to All My Friends!
Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille ystävilleni!
Jos vain ehdin yritän kirjoitella pyhinä muutamista joulukuun tapahtumista.
Myös Presidentti Ahtisaaren Nobel-palkinnosta. Ihan niin ihmisoikeusystävänä en Ahtisaarta pidä kuin julkisuudessa on hehkutettu. Olisi hän presidenttiaikanaan voinut täällä johtamassaan Suomen tasavallassa jotain tehdäkin ihmisoikeusasioissa mutta eipäs tehnyt. Tosin ei tehnyt Koivistokaan eikä näytä Halonenkaan tekevän. Mutta eipä heille ole Nobelin palkintoa annettukaan ansioistaan ihmisoikeusasioissa.
No niin. Yksi noista asioistahan tuli jo tuohon kirjoitettuakin.
Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille ystävilleni!
Jos vain ehdin yritän kirjoitella pyhinä muutamista joulukuun tapahtumista.
Myös Presidentti Ahtisaaren Nobel-palkinnosta. Ihan niin ihmisoikeusystävänä en Ahtisaarta pidä kuin julkisuudessa on hehkutettu. Olisi hän presidenttiaikanaan voinut täällä johtamassaan Suomen tasavallassa jotain tehdäkin ihmisoikeusasioissa mutta eipäs tehnyt. Tosin ei tehnyt Koivistokaan eikä näytä Halonenkaan tekevän. Mutta eipä heille ole Nobelin palkintoa annettukaan ansioistaan ihmisoikeusasioissa.
No niin. Yksi noista asioistahan tuli jo tuohon kirjoitettuakin.
16.12.2008
Pankkien tukeminen
En ole pankkialan asiantuntija. Mutta yritän ymmärtää mitä yhteiskunnassamme tapahtuu juuri tällä hetkellä. Nyt monessa paikassa kerrotaan että pankkeja pitää tukea, jotta ne pystyvät lainoittamaan yrityksiä.
Mutta mihin ne yritykset tarvitsevat lainoja jos kauppa ei käy? Ei kai ajatuksena ole että pankit pönkittävät yrityksiä lainaamalla rahaa vaikka kauppa ei käy?
Sen sijaan ymmärrän hyvin että kansalaisia (sekä yrittäjiä että muita) on rauhoitettava että luottaisivat edelleen pankkitoimintaan. Mutta en minä ole ymmärtänyt että Suomessa mitään pakokauhureaktioita olisi vielä syntynyt että ihmiset kävisivät tyhjentämässä pankkitilejään.
Mutta tuota perussanomaa jota olen lukenut ainakin mediassa vaikka kuinka monta sataa kertaa en ymmärrä.
Mihin yritykset sitä rahaa tarvitsevat pankeista jos kauppa ei käy? Eikä se kaupan käynti minun järjellä ajatellen siitä elvy että yritykset saavat pankista lainata rahaa. Ja sen taas ymmärrän hyvin jos kansalaiset vierastavat jo kuluttamista ja varautuvat irtisanomisiin ja lomautuksiin.
Kirjoitin massalomautuksista ja irtisanomisista ja muutamaa päivää myöhemmin kuuluisa kansainvälinen konsulttitoimisto vahvisti näkemykseni. Ongelmana ovatkin meidän yritysjohtajamme joiden sopeutuksen keinovalikoimassa ovat kärjessä massalomautukset ja irtisanomiset. Ja sen seurauksena tietenkin työntekijät varautuvat pahimpaan ja alentavat ylimääräistä kulutustaan.
Tosin tuota edellä olevaa kun alkaa miettiä huomaa hyvin nopeasti miettivänsä ikuista ongelmaa: oliko muna ennen kanaa vai kana ennen munaa? Eli mikä on syy ja mikä sen seuraus vai onko kyseessä monimutkaisempi kierre jossa seurauskin vaikuttaa syihin seuraavalla kierroksella.
Toisaalta joudun taas palaamaan median toimittajiin. Jos heiltä loppuu ammattitaito analysoida asioita ja uutisia he julkaisevat vain sitä mikä heille jostain valmiina syötetään. Eli meiltä kansalaisilta vaaditaan jatkuvaa mediakriittistä valppautta lukemamme suhteen.
Aah. On tämä monimutkaista ja vaikeaa välillä ;)
Mutta mihin ne yritykset tarvitsevat lainoja jos kauppa ei käy? Ei kai ajatuksena ole että pankit pönkittävät yrityksiä lainaamalla rahaa vaikka kauppa ei käy?
Sen sijaan ymmärrän hyvin että kansalaisia (sekä yrittäjiä että muita) on rauhoitettava että luottaisivat edelleen pankkitoimintaan. Mutta en minä ole ymmärtänyt että Suomessa mitään pakokauhureaktioita olisi vielä syntynyt että ihmiset kävisivät tyhjentämässä pankkitilejään.
Mutta tuota perussanomaa jota olen lukenut ainakin mediassa vaikka kuinka monta sataa kertaa en ymmärrä.
Mihin yritykset sitä rahaa tarvitsevat pankeista jos kauppa ei käy? Eikä se kaupan käynti minun järjellä ajatellen siitä elvy että yritykset saavat pankista lainata rahaa. Ja sen taas ymmärrän hyvin jos kansalaiset vierastavat jo kuluttamista ja varautuvat irtisanomisiin ja lomautuksiin.
Kirjoitin massalomautuksista ja irtisanomisista ja muutamaa päivää myöhemmin kuuluisa kansainvälinen konsulttitoimisto vahvisti näkemykseni. Ongelmana ovatkin meidän yritysjohtajamme joiden sopeutuksen keinovalikoimassa ovat kärjessä massalomautukset ja irtisanomiset. Ja sen seurauksena tietenkin työntekijät varautuvat pahimpaan ja alentavat ylimääräistä kulutustaan.
Tosin tuota edellä olevaa kun alkaa miettiä huomaa hyvin nopeasti miettivänsä ikuista ongelmaa: oliko muna ennen kanaa vai kana ennen munaa? Eli mikä on syy ja mikä sen seuraus vai onko kyseessä monimutkaisempi kierre jossa seurauskin vaikuttaa syihin seuraavalla kierroksella.
Toisaalta joudun taas palaamaan median toimittajiin. Jos heiltä loppuu ammattitaito analysoida asioita ja uutisia he julkaisevat vain sitä mikä heille jostain valmiina syötetään. Eli meiltä kansalaisilta vaaditaan jatkuvaa mediakriittistä valppautta lukemamme suhteen.
Aah. On tämä monimutkaista ja vaikeaa välillä ;)
12.12.2008
Nostalgia 3 - EU kritiikkiä v 1993
Nyt en sorru enää suuremmin nostalgiaan - ainakaan tänään ;)
Yritin v 1993 herättää keskustelua julkisuudessa EU:n demokratiavajeesta mutta turhaan. Valtalehdistö oli valjastettu EU myönteiseksi. Juttu on tässä:
EY-kysymyksiä:
Taustaa
Ranskalainen valistusfilosofi Montesquieu kehitti opin valtiovallan hajauttamisesta takuuna vallan väärinkäyttöä vastaan. Tämä oppi tunnetaan vallan kolmijakona, jossa valtiovalta on jaettu lainsäädäntövaltaan, toimeenpanovaltaan ja tuomiovaltaan. Nykyaikaiset demokraattiset valtiot on rakennettu valtaosin tämän opin pohjalle. Tällä vuosisadalla on lehdistölle ja muulle tiedonvälitykselle usein annettu vielä neljännen valtiomahdin asema.
Suomessa lainsäädäntövaltaa käyttävät kansan vaaleilla valitsemat kansanedustajat eduskunnassa.
Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää meillä vaaleilla valittu presidentti sekä vaaleilla valitun eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus eli valtioneuvosto.
Tuomiovaltaa käyttää tuomioistuinlaitos, jonka tulisi olla muista valtaryhmistä riippumaton ja sen tulisi ainoastaan noudattaa lakeja. Tuomiovallan riippumattomuuden turvaamiseksi nimitetään Suomessa tuomari virkaansa eliniäksi.
Näiden valtakeskittymien toiminnasta (tai toimimattomuudesta) ja keskinäisistä suhteista voisi kirjoittaa pitkäänkin. Ns. neljännen valtiomahdin eli tiedotusvälineiden olisi syytä siihen pureutuakin entistä terävämmin eikä tyytyä liikaa hännystelemään muita valtaapitäviä valtakeskittymiä.
Joka tapauksessa tuota vallan kolmijakoa on totuttu pitämään julkisen vallan organisoimisen tiettävästi parhaimpana tiedossa olevana mallina vallan väärinkäytön estämiseksi ja valvomiseksi. Oma tärkeä asema nähdään myös julkisella sanalla nimenomaan tuossa vallan väärinkäytön estämisessä ja valvomisessa.
EY-kysymys
Jokaisen tulisi vakavasti paneutua kysymykseen ETA:sta ja EY:stä - kysymys on siinäkin vallasta ja sen käytöstä.
Ainakin minulle oli uskomaton yllätys havaita lukiessani Taloudellisen Tiedotuskeskuksen julkaisua "Utsjoelta Gibraltarille 1993", että EY:n parlamentti, jossa on 518 vaaleilla valittua kansalaisten edustajaa jäsenmaista (Suomesta ilmeisesti 16 edustajaa) onkin todellisuudessa vain neuvoa-antava ja keskusteleva elin. Sillä ei ole EY:ssä lainsäädäntöoikeutta ja se saa antaa vain lausuntoja komission ehdotuksista ja tehdä kysymyksiä EY:n valmisteleville ja päättäville elimille. Päätöksiä se ei tee.
Suomalaisen lainsäädännön yläpuolelle sitovuudessa asettuvat EY-direktiivit säädetään käytännössä EY-komission ja ministerineuvoston toimesta. EY-komissio koostuu määräaikaisista ministerineuvoston valitsemista virkamiehistä ja ministerineuvosto koostuu jäsenmaiden toimeenpanevan vallan eli hallitusten edustajista - ymmärtääkseni tärkeissä asioissa kunkin jäsenmaan asianomaiset ministerit muodostavat ministerineuvoston, mutta vähemmän tärkeissä asioissa edustaa Suomea Brysselin suurlähettiläs tai muu virkamies.
Ts. EY:ssä on vallan kolmijakomallista luovuttu. Parlamentti on demokratian "kulissi", joka saa keskustella ja lausua neuvoa-antavan mielipiteensä, mutta lainsäädäntövalta on tiukasti keskitetty toimeenpanovallalle, ministereille ja muille virkamiehille. Käytännössä lainsäädäntövaltaa ministerineuvoston apuna käyttävä komissio valitaan ministerineuvoston toimesta joka 4 neljäs vuosi.
Tuomiovallankin EY:ssä muodostaa ministerineuvoston 6 vuoden määräajaksi valitsemat tuomarit. Ts. tuomiovaltakin on siten sopivasti toimeenpanovallan epäsuorassa hallinnassa - "hankala" tuomari jätetään vain määräajan umpeuduttua valitsematta uudestaan mikä sama temppu luonnollisesti tehdään määräaikaiselle "hankalalle" komissionäärille.
Lisää valtaa keskittävät myös EY:n päätöksentekomekanismit - yhä useammin tullaan päätökset ministerineuvostossakin tekemään yksinkertaisen enemmistön sijasta määräenemmistöllä, jossa esimerkiksi Iso-Britannialla, Italialla, Ranskalla ja Saksalla on kullakin 10 ääntä, mutta esimerkiksi Suomen kokoisella Tanskalla tai Irlannilla kullakin vain 3 ääntä.
Montesquieun nimityksiä käyttääkseni on lainsäädäntö- ja tuomiovalta EY:ssä käytännössä alistettu toimeenpanovallalle. EY:n parlamenttiin saavat kansalaiset vaaleilla valita vain puhe- ja kyselyoikeudella varustettuja "juoksupoikia". Kun ottaa huomioon suomalaisen jurouden ja keskimääräispoliitikon kielitaidon saattaa puhe- ja kyselyoikeuskin olla enemmän pelkkää teoriaa.
Yritin v 1993 herättää keskustelua julkisuudessa EU:n demokratiavajeesta mutta turhaan. Valtalehdistö oli valjastettu EU myönteiseksi. Juttu on tässä:
EY-kysymyksiä:
Taustaa
Ranskalainen valistusfilosofi Montesquieu kehitti opin valtiovallan hajauttamisesta takuuna vallan väärinkäyttöä vastaan. Tämä oppi tunnetaan vallan kolmijakona, jossa valtiovalta on jaettu lainsäädäntövaltaan, toimeenpanovaltaan ja tuomiovaltaan. Nykyaikaiset demokraattiset valtiot on rakennettu valtaosin tämän opin pohjalle. Tällä vuosisadalla on lehdistölle ja muulle tiedonvälitykselle usein annettu vielä neljännen valtiomahdin asema.
Suomessa lainsäädäntövaltaa käyttävät kansan vaaleilla valitsemat kansanedustajat eduskunnassa.
Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää meillä vaaleilla valittu presidentti sekä vaaleilla valitun eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus eli valtioneuvosto.
Tuomiovaltaa käyttää tuomioistuinlaitos, jonka tulisi olla muista valtaryhmistä riippumaton ja sen tulisi ainoastaan noudattaa lakeja. Tuomiovallan riippumattomuuden turvaamiseksi nimitetään Suomessa tuomari virkaansa eliniäksi.
Näiden valtakeskittymien toiminnasta (tai toimimattomuudesta) ja keskinäisistä suhteista voisi kirjoittaa pitkäänkin. Ns. neljännen valtiomahdin eli tiedotusvälineiden olisi syytä siihen pureutuakin entistä terävämmin eikä tyytyä liikaa hännystelemään muita valtaapitäviä valtakeskittymiä.
Joka tapauksessa tuota vallan kolmijakoa on totuttu pitämään julkisen vallan organisoimisen tiettävästi parhaimpana tiedossa olevana mallina vallan väärinkäytön estämiseksi ja valvomiseksi. Oma tärkeä asema nähdään myös julkisella sanalla nimenomaan tuossa vallan väärinkäytön estämisessä ja valvomisessa.
EY-kysymys
Jokaisen tulisi vakavasti paneutua kysymykseen ETA:sta ja EY:stä - kysymys on siinäkin vallasta ja sen käytöstä.
Ainakin minulle oli uskomaton yllätys havaita lukiessani Taloudellisen Tiedotuskeskuksen julkaisua "Utsjoelta Gibraltarille 1993", että EY:n parlamentti, jossa on 518 vaaleilla valittua kansalaisten edustajaa jäsenmaista (Suomesta ilmeisesti 16 edustajaa) onkin todellisuudessa vain neuvoa-antava ja keskusteleva elin. Sillä ei ole EY:ssä lainsäädäntöoikeutta ja se saa antaa vain lausuntoja komission ehdotuksista ja tehdä kysymyksiä EY:n valmisteleville ja päättäville elimille. Päätöksiä se ei tee.
Suomalaisen lainsäädännön yläpuolelle sitovuudessa asettuvat EY-direktiivit säädetään käytännössä EY-komission ja ministerineuvoston toimesta. EY-komissio koostuu määräaikaisista ministerineuvoston valitsemista virkamiehistä ja ministerineuvosto koostuu jäsenmaiden toimeenpanevan vallan eli hallitusten edustajista - ymmärtääkseni tärkeissä asioissa kunkin jäsenmaan asianomaiset ministerit muodostavat ministerineuvoston, mutta vähemmän tärkeissä asioissa edustaa Suomea Brysselin suurlähettiläs tai muu virkamies.
Ts. EY:ssä on vallan kolmijakomallista luovuttu. Parlamentti on demokratian "kulissi", joka saa keskustella ja lausua neuvoa-antavan mielipiteensä, mutta lainsäädäntövalta on tiukasti keskitetty toimeenpanovallalle, ministereille ja muille virkamiehille. Käytännössä lainsäädäntövaltaa ministerineuvoston apuna käyttävä komissio valitaan ministerineuvoston toimesta joka 4 neljäs vuosi.
Tuomiovallankin EY:ssä muodostaa ministerineuvoston 6 vuoden määräajaksi valitsemat tuomarit. Ts. tuomiovaltakin on siten sopivasti toimeenpanovallan epäsuorassa hallinnassa - "hankala" tuomari jätetään vain määräajan umpeuduttua valitsematta uudestaan mikä sama temppu luonnollisesti tehdään määräaikaiselle "hankalalle" komissionäärille.
Lisää valtaa keskittävät myös EY:n päätöksentekomekanismit - yhä useammin tullaan päätökset ministerineuvostossakin tekemään yksinkertaisen enemmistön sijasta määräenemmistöllä, jossa esimerkiksi Iso-Britannialla, Italialla, Ranskalla ja Saksalla on kullakin 10 ääntä, mutta esimerkiksi Suomen kokoisella Tanskalla tai Irlannilla kullakin vain 3 ääntä.
Montesquieun nimityksiä käyttääkseni on lainsäädäntö- ja tuomiovalta EY:ssä käytännössä alistettu toimeenpanovallalle. EY:n parlamenttiin saavat kansalaiset vaaleilla valita vain puhe- ja kyselyoikeudella varustettuja "juoksupoikia". Kun ottaa huomioon suomalaisen jurouden ja keskimääräispoliitikon kielitaidon saattaa puhe- ja kyselyoikeuskin olla enemmän pelkkää teoriaa.
Nostalgiaa 2- kirjoitus eräässä nettilehdessä 1996
Lapsenteko - vain heterojen yksinoikeus?
Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä. Olemme juuri päässeet tiedon valtatien makuun ja saaneet tuntumaa virtuaaliin kontaktimaailmaan. Samaan aikaan homoille ja lesboille puuhataan lakia, joka mahdollistaisi naimisen - no, kai se on jotenkin onnistunut jo nytkin, tarkoitin rekisteröintiä johonkin avioliiton kaltaiseen olotilaan. Kahdesti naineena - viiden lapsen isänä pitäisi kai sanoa: viidesti - en tiedä mikä siinä avioliiton omaisessa rekisteröinnissä niin ihanaa on, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, niin kyse onkin homo/lesboparin keskinäisten perintöverojen minimoinnista - pelkän perinnön olisi kai voinut järjestää testamentillakin.
Tuttavapiirissäni on homoja, muutaman lesbonkin olen tuntenut - enkä pode homofobiaa tai mitään muutakaan aversiota heitä kohtaan - mukavia tuttavia kaikki, eräitä kopeloitsijoita lukuunottamatta, mutta sellaisia väittävät naiset löytyvän hetero-miehistäkin riittämiin. Parisuhteen rekisteröinnin voin jotenkin hyväksyä - toki näen, että yhteiskunnassamme on tärkeämpiäkin epäkohtia lainsäädännölle. Adoptiolasta en kuitenkaan hyväksyisi samoin kuin en hyväksy adoptiolasta yksinäiselle vanhallepojalle tai -piiallekaan. Liekä syynä ennakkoluuloisuus vai kristillinen kasvuympäristö?
Mutta nyt on kehitetty varsinainen herkkupala - samaa sukupuolta olevat voivat "tuottaa" oman yhteisen lapsenkin - surffaajasukupolven virtuaalilapsen.
Japanilainen Matsushita Electric on kehittänyt tuotteen "Metamor Face" - multimedia-video-tulostimen. Tulevat virtuaalivanhemmat kuvauttavat itsensä videokameralla. Kuva digitalisoidaan ja molempien vanhempien piirteistä lasketaan tulevan lapsen - virtuaalilapsen -ulkoasu. Järjestelmästä saadaan myös sievä perhepotrettikin valokuva-albumiin - isä, äiti ja esikoinen.
Uutinen ei kerro, että onko järjestelmässä mahdollisuus useamman lapsen perhepotrettiin. Voi tietenkin olla, vasta 2. sukupolven päivitysversio mahdollistaa useamman lapsen tuottamisen.
Vakavia yhteiskunnallisia kysymyksiä herää: aletaanko virtuaalilapsista maksaa lapsilisiä ja otetaanko virtuaalilapset huomioon lapsiperheiden asumistukia laskettaessa - tarvitseehan uusi virtuaalilapsia tuottava järjestelmä oman "lasten huoneen".
Sanomattakin on selvää, että tämä virtuaalilapsi myöhemmin kykenee kasvamaan ja aikuistumaan ja perheen valokuva-albumi voidaan varmaan hukuttaa valokuvilla. Digitaalikameroilla otettuihin kuviin voidaan tietenkin uusilla kuvankäsittelyohjelmilla ympätä saumattomasti virtuaalilapsikin: Tässä isä ja äiti virtuaalilapsen kanssa kesämökillä, ruotsinlaivalla yms. Järjestelmän esiversiossa tosin on vasta mahdollisuus saada lapsen kuva n. viisivuotiaana, koska Matsushitan edustajan mukaan kaikki pikkuvauvat ovat niin saman näköisiä.
Vakavia eettisiä kysymyksiäkin herää: saako virtuaalilasta "parannella" vai pitääkö tyytyä Matsushitan bittinikkareiden "siitos"-algoritmeihin. Syntyykö aitoa kilpailua siitä, minkä yrityksen multimedia-videotulostimella syntyy parhaimmat tai kauneimmat lapset - ja saako Microsoft tässäkin valta-aseman integroidessaan siitosohjelman suoraan käyttöympäristöön - ehkä uusi "aikuisten Bob"- käyttöliittymä (K-18). Onko kyseessä porno? Pitäisikö Internetissä sensuroida virtuaalilapset, saisiko perhepotreteissa näkyä herttaiset pienet pilit ja pimpit vai olisiko kyseessä pederasteja kiinnostava lapsiporno?
Mitäpä jos koko virtuaalilapsi ja tekoälyjärjestelmä ympätään yhteen ja lapsen "vanhemmat" ryhtyisivät opettamaan virtuaalilastaan?
Liberaalisuuden ja suvaitsevaisuuden nimissä: Milloin rakennetaan parannettu multimedia-video sodomisteillekin? Olisihan se kiva nähdä virtuaalitodellisuudessa vaikkapa Cicciolinan ja susikoiran laadukas risteytys Truecolor tulosteena.
Minä alan kyllä kohta vaatia lainsäätäjältä, että verkossa IRCaajatkin saisivat jotenkin laillistaa ja rekisteröidä parisuhteensa - virtuaaliavioliitto erotukseksi kulissiavioliitosta tai avoliitosta. Jos olen ymmärtänyt filosofi Pekka Himasen cyberavaruuden sanomaa oikein voivat virtuaaliavaruuden ihmissuhteet olla paljon syvempiä ja aidompia kun raaka ja suora kasvokontakti ja kun jo kaikenlaista virtuaaliseksiäkin on saatavilla (ja todella KAIKILLE SUUNTAUTUMISVAIHTOEHDOILLE)
MIHIN ENÄÄ OIKEAA IHMISTÄ TARVITAAN?
Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä. Olemme juuri päässeet tiedon valtatien makuun ja saaneet tuntumaa virtuaaliin kontaktimaailmaan. Samaan aikaan homoille ja lesboille puuhataan lakia, joka mahdollistaisi naimisen - no, kai se on jotenkin onnistunut jo nytkin, tarkoitin rekisteröintiä johonkin avioliiton kaltaiseen olotilaan. Kahdesti naineena - viiden lapsen isänä pitäisi kai sanoa: viidesti - en tiedä mikä siinä avioliiton omaisessa rekisteröinnissä niin ihanaa on, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, niin kyse onkin homo/lesboparin keskinäisten perintöverojen minimoinnista - pelkän perinnön olisi kai voinut järjestää testamentillakin.
Tuttavapiirissäni on homoja, muutaman lesbonkin olen tuntenut - enkä pode homofobiaa tai mitään muutakaan aversiota heitä kohtaan - mukavia tuttavia kaikki, eräitä kopeloitsijoita lukuunottamatta, mutta sellaisia väittävät naiset löytyvän hetero-miehistäkin riittämiin. Parisuhteen rekisteröinnin voin jotenkin hyväksyä - toki näen, että yhteiskunnassamme on tärkeämpiäkin epäkohtia lainsäädännölle. Adoptiolasta en kuitenkaan hyväksyisi samoin kuin en hyväksy adoptiolasta yksinäiselle vanhallepojalle tai -piiallekaan. Liekä syynä ennakkoluuloisuus vai kristillinen kasvuympäristö?
Mutta nyt on kehitetty varsinainen herkkupala - samaa sukupuolta olevat voivat "tuottaa" oman yhteisen lapsenkin - surffaajasukupolven virtuaalilapsen.
Japanilainen Matsushita Electric on kehittänyt tuotteen "Metamor Face" - multimedia-video-tulostimen. Tulevat virtuaalivanhemmat kuvauttavat itsensä videokameralla. Kuva digitalisoidaan ja molempien vanhempien piirteistä lasketaan tulevan lapsen - virtuaalilapsen -ulkoasu. Järjestelmästä saadaan myös sievä perhepotrettikin valokuva-albumiin - isä, äiti ja esikoinen.
Uutinen ei kerro, että onko järjestelmässä mahdollisuus useamman lapsen perhepotrettiin. Voi tietenkin olla, vasta 2. sukupolven päivitysversio mahdollistaa useamman lapsen tuottamisen.
Vakavia yhteiskunnallisia kysymyksiä herää: aletaanko virtuaalilapsista maksaa lapsilisiä ja otetaanko virtuaalilapset huomioon lapsiperheiden asumistukia laskettaessa - tarvitseehan uusi virtuaalilapsia tuottava järjestelmä oman "lasten huoneen".
Sanomattakin on selvää, että tämä virtuaalilapsi myöhemmin kykenee kasvamaan ja aikuistumaan ja perheen valokuva-albumi voidaan varmaan hukuttaa valokuvilla. Digitaalikameroilla otettuihin kuviin voidaan tietenkin uusilla kuvankäsittelyohjelmilla ympätä saumattomasti virtuaalilapsikin: Tässä isä ja äiti virtuaalilapsen kanssa kesämökillä, ruotsinlaivalla yms. Järjestelmän esiversiossa tosin on vasta mahdollisuus saada lapsen kuva n. viisivuotiaana, koska Matsushitan edustajan mukaan kaikki pikkuvauvat ovat niin saman näköisiä.
Vakavia eettisiä kysymyksiäkin herää: saako virtuaalilasta "parannella" vai pitääkö tyytyä Matsushitan bittinikkareiden "siitos"-algoritmeihin. Syntyykö aitoa kilpailua siitä, minkä yrityksen multimedia-videotulostimella syntyy parhaimmat tai kauneimmat lapset - ja saako Microsoft tässäkin valta-aseman integroidessaan siitosohjelman suoraan käyttöympäristöön - ehkä uusi "aikuisten Bob"- käyttöliittymä (K-18). Onko kyseessä porno? Pitäisikö Internetissä sensuroida virtuaalilapset, saisiko perhepotreteissa näkyä herttaiset pienet pilit ja pimpit vai olisiko kyseessä pederasteja kiinnostava lapsiporno?
Mitäpä jos koko virtuaalilapsi ja tekoälyjärjestelmä ympätään yhteen ja lapsen "vanhemmat" ryhtyisivät opettamaan virtuaalilastaan?
Liberaalisuuden ja suvaitsevaisuuden nimissä: Milloin rakennetaan parannettu multimedia-video sodomisteillekin? Olisihan se kiva nähdä virtuaalitodellisuudessa vaikkapa Cicciolinan ja susikoiran laadukas risteytys Truecolor tulosteena.
Minä alan kyllä kohta vaatia lainsäätäjältä, että verkossa IRCaajatkin saisivat jotenkin laillistaa ja rekisteröidä parisuhteensa - virtuaaliavioliitto erotukseksi kulissiavioliitosta tai avoliitosta. Jos olen ymmärtänyt filosofi Pekka Himasen cyberavaruuden sanomaa oikein voivat virtuaaliavaruuden ihmissuhteet olla paljon syvempiä ja aidompia kun raaka ja suora kasvokontakti ja kun jo kaikenlaista virtuaaliseksiäkin on saatavilla (ja todella KAIKILLE SUUNTAUTUMISVAIHTOEHDOILLE)
MIHIN ENÄÄ OIKEAA IHMISTÄ TARVITAAN?
Nostalgiaa tietotekniikasta
Kirjoitin joskus varmaankin v 1995 seuraavanlaisen jutun nettiin. Oli ihan mukava itsekin lukea vanhoilta turvakopioilta mitä tuli silloin kirjoitettua. OSaa opeista voi aivan hyvin soveltaa vieläkin. Eli juttu seuraa tässä:
Päivitänkö Pentiumiin tai WINDOWS 95:een - tietotekniikkafilosofointia
Kuka on asiantuntija
Tietotekniikka-ammattilaisena joudun ottamaan kantaa käyttäjien kysymyksiin, kuten "pitäisikö meidän päivittää vanha Windows uudeksi Windows 95:ksi", "vaihdammeko 386-koneen Pentiumiin vai PowerPC:hen vai Alphaan".
Yksiselitteistä vastausta ei yleensä voi antaa, mutta autan käyttäjää löytämään vastauksen esittämällä yksinkertaisia ja maanläheisiä periaatteita.
Usein esitän mietittäväksi ensinnä kenen neuvoja hän kuuntelee. Laitteisto- ja ohjelmisto yritykset eivät myy naapuriyrityksen tuotteita - ts. vertailu jää ostajan tehtäväksi - jos ei ymmärrä itse niin kannattaa käyttää asiantuntijaa.
Johdonmukaisesti seuraava kysymys kuuluukin: Mistä tietää kuka on asiantuntija ja ketä uskoa?
Tähän joudun vastaamaan: en minä tiedä. Jouduin joskus takavuosina yllättymään lääkäreihin. Olin aina kuvitellut, että kun lääkärillä on valkea takki ja hän käyttäytyy ystävällisen empaattisesti niin kysymyksessä on asiantuntija johon voi luottaa. Järkytys olikin melkoinen kun samaan aikaan tutustuin toiseen lääkäriin, joka oli kärttyinen ja epäkohteliaan tyly, mutta osui paljon tätä toista lääkäriä oikeampiin diagnooseihin ja hoitoihin. Silloin vasta ymmärsin, että ei valkoinen takki tai muu merkki takaa kuin määrätyn minimitason taitavuuden vaikka takana olisi sama koulutus ja kokemus.
Raamatullisesti sanon mielelläni, että hedelmistään puu tunnetaan - myös asiantuntija. Kaikki tietotekniikka-ammattilaisina esiintyvät eivät valitettavasti vain ole aina hyviä asiantuntijoita vaikka ammattinsa perusasiat osaavatkin.
Halvin tietokone ja ohjelmisto
Sanon monasti käyttäjille leikillisesti - mutta silti aivan tosissani - halvin tietokone ja ohjelmisto on se jo kertaalleen maksettu edessä pöydälläsi. Tarvitsetko uuden? Eikö vanha enää toimi? Puuttuuko siitä joku aivan elintärkeä toiminto? Saisitko uudella koneella työsi tehtyä tehokkaammin - jos vastaat kyllä - uskotko todella itsekin siihen - vai haluatko vain olla muiden tavoin muodikas - ajan tasalla?
Sellaisilla laskelmilla, kuin että jokainen kirjoittamasi kirje UUDELLA järjestelmällä saa tuottavuutta nostettua 30 sekuntia ja se kerrotaan kirjeiden määrällä tai tunneilla, päivillä, viikoilla ja vuosilla on tapana lähteä hyvin mekanistisesta ajatuksesta, että ihminen on koneen kaltainen tasaisella kierrosluvulla pyörivä työjuhta.
Eräät Amerikassa ja Saksassa työskennelleet tutkijatuttavani ihmettelivät miten siellä tehtiin ahkerasti töitä vanhoilla kerran maksetuilla 286-laitteilla ja DOS-pohjaisilla ohjelmilla, kun meillä piti saada eteen 486 ja Windows tai peräti RISC-pohjainen insinöörityöasema.
Päivän trendi on muodinluojien mielestä Pentium ja Windows 95 - jotkut "tosikovat karjut" asettavat sentään yhdistelmäksi Pentium tai RISC ja NT - vanhat IBM-entusiastit (ne jotka jäivät jäljelle, kun Microsoft luopui OS/2 kehitysyhteistyöstä) saattavat vaatia OS/2. Sitten mennään jo eksoottisemmalle Unix-puolelle ja sitten on joitain tosikahjoja, jotka puhuvat jopa joistain ihmeellisistä puoli-ilmaisista Linuxeista tms. Mac-puoli on sitten oma lukunsa - uusimmat teho-Macit näyttävät jo hinnoiltaankin kilpailukykyisiltä ellei peräti halvoilta teho-suorituskykyvertailussa. Uudet Macit ovat järeitä järjestelmiä.
Itse ihmettelin Windows 95 etäältä nähtyäni, että IBM:n OS/2 Warppiko siinä on uudessa paketissa niin vaikutti erehdyttävästi saman näköiseltä.
Onko meillä todella varaa kaikkiin näihin päivityksiin - tuleeko todella sitä tehoa ja tuottavuutta vastaavasti?
Minä ainakin uskon, että moni investoi turhaan. Maltan hyvin tyytyä vielä jonkin aikaa DOS/WINDOWS 3.1(1) lyhyisiin 8.3 tiedostonimiin WINDOWS 95:n mahdollistamien pitkien sijasta. Pyöritin muutaman kuukauden ostamaani Linux käyttöjärjestelmää (Infomagicin Linux Developers Resource, hinta 200-300 mk 4 kpl CD levyjä), jossa oli samantyylisesti DOSin FAT-tiedostojärjestelmään ympätty Linux ja se kykeni käyttämään pitkiä tiedostonimiä sekaisin samassa partitiossa DOSin kanssa. Ratkaisu oli ihan hyvä kokeiluja ja testejä varten, mutta kun asensin Linuxin kokonaan omaan partitioon ja sen oman tiedostojärjestelmän alkoi vasta kovalevytoimintoihin tulla vauhtia. Eli samasta tietokoneesta ja kovalevystä tuli salamannopeita kun vaihdoin kunnolliseen tiedostojärjestelmään FAT-järjestelmän sijaan. Tuo Windows 95 VFAT näyttää muistuttavan tuota Linuxinkin käyttämää ratkaisua FAT-järjestelmän kanssa. Yhteensopiva, mutta hidas. Minä siirsin Linuxin omaan partitioon ja ainakaan tuon vuoksi en Windows 95 hanki.
Ammattilaisen kannattaa hankkia puoli-ilmainen LINUX jo U**X ammattitaitonsa vuoksi onhan suurin osa ohjelmistakin mukana lähdekoodina - mielenkiintoista opiskeltavaa.
Uudet muisti-rohmut
Olin jo OS/2 Warpin kanssa pettynyt, kun mainokset lupasivat sen toimivan jo 4 megatavun muistilla vaikka 386 kannettavassa - ihan rehtiä se ei minusta ollut. Kyllä se juuri ja juuri toimi, mutta suorituskyky oli surkea. Saattaa olla, että sen olisi voinut konfiguroida jotenkin jättämällä jotain turhia osia pois, mutta siihen ei ohjelmiston mukana toimitettu käsikirja antanut tietoja. Aivan sama tilannehan on sinänsä MS-DOS/WINDOWSissakin - erilaiset tehoviritykset joutuu kantapään kautta opettelemaan tai hankkimaan tietonsa muuta kautta (koti- ja ulkomaisista lehdistä, kirjoista, Internetistä, bokseista tai tutuilta).
Sama tilanne lienee nyt WINDOWS 95 kanssa. Perus-Pentiumit myydään 8 megatavun muistilla kun saksalaisen WIN-lehden marraskuun numeron mukaan 16 megatavua on ehdoton minimi ja 24 megatavua antoi vasta kunnollisen suorituskyvyn.
Tarinan moraali
Vanhan roomalaisen kauppaoikeuden perusperiaatteen mukaan: "ostaja olkoon varuillaan" eli selvittäköön jotenkin itse mitä tarvitsee ja mitä ostaa - myyjä yrittää myydä ja esittää asiansa itselleen mahdollisimman edullisessa valossa - sanan juridisessa mielessä ei ole kyse pettämisestä - moraalisessa mielessä ehkä. Moniko laitteistomyyjä kovassa hintakilpailussa kauppaa hieroessaan kertoo, että tuohon hintaan vielä pitäisi lisätä 16 megatavua lisää muistia (2500 - 3000 mk nykyhinnoin!).
Kun ajattelet ostaa uuden tietokoneen mieti kaksi kertaa - aivan samoin kuin ostaessasi autoa:
Ajanko tällä uudella todella tehokkaammin ja paremmin kuin entisellä. Tulenko perille 35% nopeammin ja 45% levänneempänä ja tuottavuuteni 25% nostaneena, vai onko kyse vain siitä, että on niin kiva olla uuden kiiltävän ja modernimman, hiukan entistä paremmin kiihtyvän raketin ratissa ja että minä sitten tästä kivasta uuden omistamisen tunteesta olen maksanut 10000-15000 mk, kun vanhakin olisi ajanut saman asian - vienyt perille paikasta A paikkaan B.
Erilainen Internet-surffauskirja
Sain vastikään luettua aivan uskomattoman mielenkiintoisen kirjan. Howard Rheingold on kirjoittanut surffausta pehmeämmältä humanistipuolelta käsittelevän kirjan "the virtual community - Surfing The Internet" (Minerva paperback, 1995 ja Martin Secker & Warburg Limited 1994). Kirja kertoo hyvin mukaansatempaavasti miten hän loi maailmanlaajuisen tuttavaverkon linjoilta. Kirjassa on myös pohdiskelevaa kriittistä tiedon valtateiden arviointia.
Erilainen Unix-oppikirja
Clifford Stoll niminen amerikkalainen tutkija, joka paljasti länsisaksalaisen itä-blokin lukuun verkoissa liikkuneen vakoilijan, kirjoitti kokemuksistaan kirjan. Kirja on kuin mukaansatempaava kuin paras dekkari. Kirjassa on opettavaista antia kaikille Unixin turvallisuudesta vastaaville vaikka se ei oppikirja olekaan. Suosittelen.
Clifford Stoll: The Cuckoo's Egg, The Bodley Head, London 1990, ISBN 0 370 31433 6
Päivitänkö Pentiumiin tai WINDOWS 95:een - tietotekniikkafilosofointia
Kuka on asiantuntija
Tietotekniikka-ammattilaisena joudun ottamaan kantaa käyttäjien kysymyksiin, kuten "pitäisikö meidän päivittää vanha Windows uudeksi Windows 95:ksi", "vaihdammeko 386-koneen Pentiumiin vai PowerPC:hen vai Alphaan".
Yksiselitteistä vastausta ei yleensä voi antaa, mutta autan käyttäjää löytämään vastauksen esittämällä yksinkertaisia ja maanläheisiä periaatteita.
Usein esitän mietittäväksi ensinnä kenen neuvoja hän kuuntelee. Laitteisto- ja ohjelmisto yritykset eivät myy naapuriyrityksen tuotteita - ts. vertailu jää ostajan tehtäväksi - jos ei ymmärrä itse niin kannattaa käyttää asiantuntijaa.
Johdonmukaisesti seuraava kysymys kuuluukin: Mistä tietää kuka on asiantuntija ja ketä uskoa?
Tähän joudun vastaamaan: en minä tiedä. Jouduin joskus takavuosina yllättymään lääkäreihin. Olin aina kuvitellut, että kun lääkärillä on valkea takki ja hän käyttäytyy ystävällisen empaattisesti niin kysymyksessä on asiantuntija johon voi luottaa. Järkytys olikin melkoinen kun samaan aikaan tutustuin toiseen lääkäriin, joka oli kärttyinen ja epäkohteliaan tyly, mutta osui paljon tätä toista lääkäriä oikeampiin diagnooseihin ja hoitoihin. Silloin vasta ymmärsin, että ei valkoinen takki tai muu merkki takaa kuin määrätyn minimitason taitavuuden vaikka takana olisi sama koulutus ja kokemus.
Raamatullisesti sanon mielelläni, että hedelmistään puu tunnetaan - myös asiantuntija. Kaikki tietotekniikka-ammattilaisina esiintyvät eivät valitettavasti vain ole aina hyviä asiantuntijoita vaikka ammattinsa perusasiat osaavatkin.
Halvin tietokone ja ohjelmisto
Sanon monasti käyttäjille leikillisesti - mutta silti aivan tosissani - halvin tietokone ja ohjelmisto on se jo kertaalleen maksettu edessä pöydälläsi. Tarvitsetko uuden? Eikö vanha enää toimi? Puuttuuko siitä joku aivan elintärkeä toiminto? Saisitko uudella koneella työsi tehtyä tehokkaammin - jos vastaat kyllä - uskotko todella itsekin siihen - vai haluatko vain olla muiden tavoin muodikas - ajan tasalla?
Sellaisilla laskelmilla, kuin että jokainen kirjoittamasi kirje UUDELLA järjestelmällä saa tuottavuutta nostettua 30 sekuntia ja se kerrotaan kirjeiden määrällä tai tunneilla, päivillä, viikoilla ja vuosilla on tapana lähteä hyvin mekanistisesta ajatuksesta, että ihminen on koneen kaltainen tasaisella kierrosluvulla pyörivä työjuhta.
Eräät Amerikassa ja Saksassa työskennelleet tutkijatuttavani ihmettelivät miten siellä tehtiin ahkerasti töitä vanhoilla kerran maksetuilla 286-laitteilla ja DOS-pohjaisilla ohjelmilla, kun meillä piti saada eteen 486 ja Windows tai peräti RISC-pohjainen insinöörityöasema.
Päivän trendi on muodinluojien mielestä Pentium ja Windows 95 - jotkut "tosikovat karjut" asettavat sentään yhdistelmäksi Pentium tai RISC ja NT - vanhat IBM-entusiastit (ne jotka jäivät jäljelle, kun Microsoft luopui OS/2 kehitysyhteistyöstä) saattavat vaatia OS/2. Sitten mennään jo eksoottisemmalle Unix-puolelle ja sitten on joitain tosikahjoja, jotka puhuvat jopa joistain ihmeellisistä puoli-ilmaisista Linuxeista tms. Mac-puoli on sitten oma lukunsa - uusimmat teho-Macit näyttävät jo hinnoiltaankin kilpailukykyisiltä ellei peräti halvoilta teho-suorituskykyvertailussa. Uudet Macit ovat järeitä järjestelmiä.
Itse ihmettelin Windows 95 etäältä nähtyäni, että IBM:n OS/2 Warppiko siinä on uudessa paketissa niin vaikutti erehdyttävästi saman näköiseltä.
Onko meillä todella varaa kaikkiin näihin päivityksiin - tuleeko todella sitä tehoa ja tuottavuutta vastaavasti?
Minä ainakin uskon, että moni investoi turhaan. Maltan hyvin tyytyä vielä jonkin aikaa DOS/WINDOWS 3.1(1) lyhyisiin 8.3 tiedostonimiin WINDOWS 95:n mahdollistamien pitkien sijasta. Pyöritin muutaman kuukauden ostamaani Linux käyttöjärjestelmää (Infomagicin Linux Developers Resource, hinta 200-300 mk 4 kpl CD levyjä), jossa oli samantyylisesti DOSin FAT-tiedostojärjestelmään ympätty Linux ja se kykeni käyttämään pitkiä tiedostonimiä sekaisin samassa partitiossa DOSin kanssa. Ratkaisu oli ihan hyvä kokeiluja ja testejä varten, mutta kun asensin Linuxin kokonaan omaan partitioon ja sen oman tiedostojärjestelmän alkoi vasta kovalevytoimintoihin tulla vauhtia. Eli samasta tietokoneesta ja kovalevystä tuli salamannopeita kun vaihdoin kunnolliseen tiedostojärjestelmään FAT-järjestelmän sijaan. Tuo Windows 95 VFAT näyttää muistuttavan tuota Linuxinkin käyttämää ratkaisua FAT-järjestelmän kanssa. Yhteensopiva, mutta hidas. Minä siirsin Linuxin omaan partitioon ja ainakaan tuon vuoksi en Windows 95 hanki.
Ammattilaisen kannattaa hankkia puoli-ilmainen LINUX jo U**X ammattitaitonsa vuoksi onhan suurin osa ohjelmistakin mukana lähdekoodina - mielenkiintoista opiskeltavaa.
Uudet muisti-rohmut
Olin jo OS/2 Warpin kanssa pettynyt, kun mainokset lupasivat sen toimivan jo 4 megatavun muistilla vaikka 386 kannettavassa - ihan rehtiä se ei minusta ollut. Kyllä se juuri ja juuri toimi, mutta suorituskyky oli surkea. Saattaa olla, että sen olisi voinut konfiguroida jotenkin jättämällä jotain turhia osia pois, mutta siihen ei ohjelmiston mukana toimitettu käsikirja antanut tietoja. Aivan sama tilannehan on sinänsä MS-DOS/WINDOWSissakin - erilaiset tehoviritykset joutuu kantapään kautta opettelemaan tai hankkimaan tietonsa muuta kautta (koti- ja ulkomaisista lehdistä, kirjoista, Internetistä, bokseista tai tutuilta).
Sama tilanne lienee nyt WINDOWS 95 kanssa. Perus-Pentiumit myydään 8 megatavun muistilla kun saksalaisen WIN-lehden marraskuun numeron mukaan 16 megatavua on ehdoton minimi ja 24 megatavua antoi vasta kunnollisen suorituskyvyn.
Tarinan moraali
Vanhan roomalaisen kauppaoikeuden perusperiaatteen mukaan: "ostaja olkoon varuillaan" eli selvittäköön jotenkin itse mitä tarvitsee ja mitä ostaa - myyjä yrittää myydä ja esittää asiansa itselleen mahdollisimman edullisessa valossa - sanan juridisessa mielessä ei ole kyse pettämisestä - moraalisessa mielessä ehkä. Moniko laitteistomyyjä kovassa hintakilpailussa kauppaa hieroessaan kertoo, että tuohon hintaan vielä pitäisi lisätä 16 megatavua lisää muistia (2500 - 3000 mk nykyhinnoin!).
Kun ajattelet ostaa uuden tietokoneen mieti kaksi kertaa - aivan samoin kuin ostaessasi autoa:
Ajanko tällä uudella todella tehokkaammin ja paremmin kuin entisellä. Tulenko perille 35% nopeammin ja 45% levänneempänä ja tuottavuuteni 25% nostaneena, vai onko kyse vain siitä, että on niin kiva olla uuden kiiltävän ja modernimman, hiukan entistä paremmin kiihtyvän raketin ratissa ja että minä sitten tästä kivasta uuden omistamisen tunteesta olen maksanut 10000-15000 mk, kun vanhakin olisi ajanut saman asian - vienyt perille paikasta A paikkaan B.
Erilainen Internet-surffauskirja
Sain vastikään luettua aivan uskomattoman mielenkiintoisen kirjan. Howard Rheingold on kirjoittanut surffausta pehmeämmältä humanistipuolelta käsittelevän kirjan "the virtual community - Surfing The Internet" (Minerva paperback, 1995 ja Martin Secker & Warburg Limited 1994). Kirja kertoo hyvin mukaansatempaavasti miten hän loi maailmanlaajuisen tuttavaverkon linjoilta. Kirjassa on myös pohdiskelevaa kriittistä tiedon valtateiden arviointia.
Erilainen Unix-oppikirja
Clifford Stoll niminen amerikkalainen tutkija, joka paljasti länsisaksalaisen itä-blokin lukuun verkoissa liikkuneen vakoilijan, kirjoitti kokemuksistaan kirjan. Kirja on kuin mukaansatempaava kuin paras dekkari. Kirjassa on opettavaista antia kaikille Unixin turvallisuudesta vastaaville vaikka se ei oppikirja olekaan. Suosittelen.
Clifford Stoll: The Cuckoo's Egg, The Bodley Head, London 1990, ISBN 0 370 31433 6
Islamilaisesta fundamentalismista
Aihe josta kirjoitan nyt on aika arkaluontoinen, Monikulttuurisuuden kritiikittömille kannattajille aihe on varmaan mitä kauhistuttavin. Mutta uskoisin että heidänkin olisi hyvä perehtyä aiheeseen. En ole periaatteellinen monikulttuurisuuden vastustaja enkä vastusta maahanmuuttoakaan mistään periaatteellisista tai xenofoobisista syistä. Pakolaisen lapsena ymmärrän myös turvapaikan suuren merkityksen.
Aihe on islam. En ole uskontotieteilijä enkä käsittele islamia minään kokonaisuutena. Aivan kuten kristinuskossakin ei kristinuskoa pidä tuomita jonkun yksittäisen lahkon opetuksien perusteella niin ei islamiakaan pidä arvioida yhden ainoan suuntauksen perusteella. En käytä ilmaisua lahko koska tässä on aiheena erään arvostetun shiaalaisjohtajan, nyt jo edesmenneen Ajatollah Seyyed Ruhollah Khomeini opetukset ja kirjoitukset. Shiialaisuudesta löytyy tietoja Wikipediasta ja tällaiselta suomalaiselta sivustoltakin. Mistään ihan pienestä lahkosta ei siis ole kysymys. Meille Suomen lienee eniten shiaalaisia tullut Irakista ja Afganistanista. Somalialaiset lienevät enemmän sunnimuslimeja. Mutta en väitä tietäväni minkälaisia uskonnollisia oppeja Suomeen muuttaneet muslimit tunnustavat.
Olen aikaisemminkin viitannut Khomeinin kirjoituksista suomennettuun kirjaan, jonka nimi ja ISBN numero jäljempänä.
Sain kirjan uudestaan haltuuni.Se on jostain syystä poistettu monesta kirjastosta. Mikähän lie syynä? Onko se nykyhetkeen liian tulenarkaa vai onko joku muu syy? Vai esittääkö se jotain ei-hyväksyttävää kiihotusta liian suoraan ja siitä pitää siksi vaieta ja peräti sensuroida?
Suomalaiselle kirja on aika järkyttävää luettavaa. Se on juutalaisvastainen, naisten tasa-arvoa polkeva, ja pedofilian ainakin epäsuorasti hyväksyvä kun siellä kirjoitetaan 9 vuotiaistakin aviopuolisoista aivan kuin päivänselvistä ja hyväksyttävistä asioista. Alle 9 vuotiaitakin aviopuolisoita saisi hyväksikäyttää ajatollahin sääntöjen mukaan jos he eivät siitä traumatisoidu. Eikä kyse ole mistään satoja vuosia vanhoista kirjoituksista. Ajatollah Khomeini oli Iranin johtaja vv 1979-1989 eli kuolemaansa asti. Kirja julkaistiin Suomessa 1980 kun ajatollah oli Iranin valtionpäämies. Julkaisuajankohdassa oli hiukan samanlaista rohkeutta kuin Chaplinilla aikoinaan filmatessaan Hitlerin vielä eläessä ja ollessa vallankahvassa Diktaattori nimisen filminsä.
Sukupuolielämä, sukupuolielimet mukaan luettuna naisten kuukautiset ja virtsaamisen ja ulostamisen säännöt ovat ainakin näin länsimaisen nykyihmisen mielestä omituisen korostetusti esillä kirjoituksissa. Ja niistä on kirjassa lukematon määrä mitä ihmeellisemmiltä tuntuvia määräyksiä.
Kommentoin Suomen Kuvalehden kolumnisti Leena Sharman kirjoitusta jossa hän jyrkästi tuomitsee perussuomalaisten monikulttuurisuuskriittisen helsinkiläisen kunnallisvaalivoittaja-ääniharavan Jussi Halla-ahon ajatukset:
Tässä kommenttini Leena Sharman kirjoitukseen:
Sharma kirjoitti Halla-ahosta "Islamin hän määrittelee ”ihmiskunnan pimeäksi viholliseksi” ja ”genitaaliuskonnoksi”, jonka älyllinen fabriikki kietoutuu ”pimpin” ja ”pippelin” ympärille." Luin joskus aikoinaan kirjastosta lainaamani kirjan: Khomeini, imaami: Ajatollahin ajatuksia: Poliittisia, filosofisia, yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kannanottoja. Jean-Marie Xavièren ranskankielisestä tekstivalikoimasta suomentanut Armas J. Pulla. Hämeenlinna: Karisto, 1980. ISBN 951-23-1655-2. Suosittelen Sharmalle tämän suuresti arvostetun islamilaisen uskonnollisen johtajan kirjan lukemista. Ainakin minä järkytyin lukemastani kun kirjan aineisto kiertyi niin voittopuolisesti "pimpin" ja "pippelin" ympärille. Ihan "genitaaliuskonnosta" en rohkenisi puhua kun tunnen sentään lukuisia älykkäitä ja sivistyneitä muslimeja mutta kyllä tuon kirjan aineisto länsimaisen ihmisen silmissä muistutti Euroopankin pimeästä keskiajasta. Mutta ihan väärillä jäljillä Halla-aho ei ole. Kyllä hänen analyysinsä poleemisuudestaan huolimatta on selvästi asiaa tuntevaa.
Olen ollut havaitsevinani että kritiikittömien monikulttuurisuuskannattajien joukossa on ollut paljon nykyaikaisia naisia. En ole huomannut että niissä joukoissa olisi milloinkaan esitetty mitään arvostelua fundamentalisti-islamin em kuvatun kaltaisia oppeja kohtaan tai se on jotenkin koettu ettei meillä meille maahan muuttaneiden islamilaisten joukossa sellaista esiintyisi. Mikä lienee aikamoinen harhaluulo. Ainoa varsinainen asia johon naisliike muun yhteiskunnan myötä on mielestäni jotenkin ottanut kantaa on tyttöjen sukupuolielimien silpominen. Mutta sitähän vastaan taistellaan jopa niissä maissa joissa tämä silpominen on yleistä. Eli kyse on ilmeisesti eräänlaisesta poliittisesti korrektista vastustuksesta.
Omasta mielestäni on tärkeää että jonkinlainen maassa maan tavalla järjestely olisi voimassa. Sen pitäisi koskea myös erilaisia fundamentalistisia ääriryhmiä. Ei meidän ainakaan minun mielestäni edes uskonnollisen monikulttuurisuuden nimissä pidä hyväksyä, sallia tai edistää ihan mitä tahansa.
Aihe on islam. En ole uskontotieteilijä enkä käsittele islamia minään kokonaisuutena. Aivan kuten kristinuskossakin ei kristinuskoa pidä tuomita jonkun yksittäisen lahkon opetuksien perusteella niin ei islamiakaan pidä arvioida yhden ainoan suuntauksen perusteella. En käytä ilmaisua lahko koska tässä on aiheena erään arvostetun shiaalaisjohtajan, nyt jo edesmenneen Ajatollah Seyyed Ruhollah Khomeini opetukset ja kirjoitukset. Shiialaisuudesta löytyy tietoja Wikipediasta ja tällaiselta suomalaiselta sivustoltakin. Mistään ihan pienestä lahkosta ei siis ole kysymys. Meille Suomen lienee eniten shiaalaisia tullut Irakista ja Afganistanista. Somalialaiset lienevät enemmän sunnimuslimeja. Mutta en väitä tietäväni minkälaisia uskonnollisia oppeja Suomeen muuttaneet muslimit tunnustavat.
Olen aikaisemminkin viitannut Khomeinin kirjoituksista suomennettuun kirjaan, jonka nimi ja ISBN numero jäljempänä.
Sain kirjan uudestaan haltuuni.Se on jostain syystä poistettu monesta kirjastosta. Mikähän lie syynä? Onko se nykyhetkeen liian tulenarkaa vai onko joku muu syy? Vai esittääkö se jotain ei-hyväksyttävää kiihotusta liian suoraan ja siitä pitää siksi vaieta ja peräti sensuroida?
Suomalaiselle kirja on aika järkyttävää luettavaa. Se on juutalaisvastainen, naisten tasa-arvoa polkeva, ja pedofilian ainakin epäsuorasti hyväksyvä kun siellä kirjoitetaan 9 vuotiaistakin aviopuolisoista aivan kuin päivänselvistä ja hyväksyttävistä asioista. Alle 9 vuotiaitakin aviopuolisoita saisi hyväksikäyttää ajatollahin sääntöjen mukaan jos he eivät siitä traumatisoidu. Eikä kyse ole mistään satoja vuosia vanhoista kirjoituksista. Ajatollah Khomeini oli Iranin johtaja vv 1979-1989 eli kuolemaansa asti. Kirja julkaistiin Suomessa 1980 kun ajatollah oli Iranin valtionpäämies. Julkaisuajankohdassa oli hiukan samanlaista rohkeutta kuin Chaplinilla aikoinaan filmatessaan Hitlerin vielä eläessä ja ollessa vallankahvassa Diktaattori nimisen filminsä.
Sukupuolielämä, sukupuolielimet mukaan luettuna naisten kuukautiset ja virtsaamisen ja ulostamisen säännöt ovat ainakin näin länsimaisen nykyihmisen mielestä omituisen korostetusti esillä kirjoituksissa. Ja niistä on kirjassa lukematon määrä mitä ihmeellisemmiltä tuntuvia määräyksiä.
Kommentoin Suomen Kuvalehden kolumnisti Leena Sharman kirjoitusta jossa hän jyrkästi tuomitsee perussuomalaisten monikulttuurisuuskriittisen helsinkiläisen kunnallisvaalivoittaja-ääniharavan Jussi Halla-ahon ajatukset:
Tässä kommenttini Leena Sharman kirjoitukseen:
Sharma kirjoitti Halla-ahosta "Islamin hän määrittelee ”ihmiskunnan pimeäksi viholliseksi” ja ”genitaaliuskonnoksi”, jonka älyllinen fabriikki kietoutuu ”pimpin” ja ”pippelin” ympärille." Luin joskus aikoinaan kirjastosta lainaamani kirjan: Khomeini, imaami: Ajatollahin ajatuksia: Poliittisia, filosofisia, yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kannanottoja. Jean-Marie Xavièren ranskankielisestä tekstivalikoimasta suomentanut Armas J. Pulla. Hämeenlinna: Karisto, 1980. ISBN 951-23-1655-2. Suosittelen Sharmalle tämän suuresti arvostetun islamilaisen uskonnollisen johtajan kirjan lukemista. Ainakin minä järkytyin lukemastani kun kirjan aineisto kiertyi niin voittopuolisesti "pimpin" ja "pippelin" ympärille. Ihan "genitaaliuskonnosta" en rohkenisi puhua kun tunnen sentään lukuisia älykkäitä ja sivistyneitä muslimeja mutta kyllä tuon kirjan aineisto länsimaisen ihmisen silmissä muistutti Euroopankin pimeästä keskiajasta. Mutta ihan väärillä jäljillä Halla-aho ei ole. Kyllä hänen analyysinsä poleemisuudestaan huolimatta on selvästi asiaa tuntevaa.
Olen ollut havaitsevinani että kritiikittömien monikulttuurisuuskannattajien joukossa on ollut paljon nykyaikaisia naisia. En ole huomannut että niissä joukoissa olisi milloinkaan esitetty mitään arvostelua fundamentalisti-islamin em kuvatun kaltaisia oppeja kohtaan tai se on jotenkin koettu ettei meillä meille maahan muuttaneiden islamilaisten joukossa sellaista esiintyisi. Mikä lienee aikamoinen harhaluulo. Ainoa varsinainen asia johon naisliike muun yhteiskunnan myötä on mielestäni jotenkin ottanut kantaa on tyttöjen sukupuolielimien silpominen. Mutta sitähän vastaan taistellaan jopa niissä maissa joissa tämä silpominen on yleistä. Eli kyse on ilmeisesti eräänlaisesta poliittisesti korrektista vastustuksesta.
Omasta mielestäni on tärkeää että jonkinlainen maassa maan tavalla järjestely olisi voimassa. Sen pitäisi koskea myös erilaisia fundamentalistisia ääriryhmiä. Ei meidän ainakaan minun mielestäni edes uskonnollisen monikulttuurisuuden nimissä pidä hyväksyä, sallia tai edistää ihan mitä tahansa.
9.12.2008
Massalomautuksista ja irtisanomisista
On aika shokeeraava kuulla ja lukea jatkuvista uusista ilmoituksista miten siellä ja täällä yrityksissä suunnitellaan vähennettäväksi satoja ihmisiä. Ja yhteenlaskettuna kyse on jo melkoisista määristä.
Olen seurannut eräitä YT-neuvotteluja hiukan lähemminkin. En ole välttynyt ajatukselta että potkuilla paikkaillaankin huonosti onnistuneen johdon virheitä uusilla lisävirheillä. Mitä enemmän lomautat tai irtisanot ihmisiä sitä kovemman "saneeraajan" sulan saat hattuusi. Ja kun kaikilla johtajillakin on esimiehensä niin olemalla "kova saneeraaja" saat hiukan armoa huonoista tuloksistasi huolimatta ja jatkoaikaa istua pallillasi ja kuitata ehkä vielä yhdet ryöstöviljelyoptiot tai -bonukset. Ja ehkä tehokkaana saneeraajana onnistut saaman itsellesi uuden työpaikankin sillä välin. Johtajaseuraajasi joutuu sitten saamaan "kurat niskoilleen" kun saneerauksen tuhoisat seuraukset alkavat vaikuttaa ja näkyvät.
Kun seuraa näiden tehosaneeraajien uraa olen huomaavinani että ne tekevät sitä samaa koko uransa. Olenkin joskus ihmetellyt että milloin headhunterit alkavat etsiä sellaisia johtajia joitka eivät ole suuremmin saneeranneet vaan ovat saanet johtamansa yritykset kukoistamaan - siinähän luulisi olevan tavoittelemisen arvoisia taitoja.
Mielenkiintoisen havainnon sain keski-Euroopasta. Esimerkiksi Hollannissa paikallisissa suurissa sanomalehdissä sekä vasemmalla että oikealla ja myös talouslehdissä ei olen nähtävissä irtisanomisuutisia. Pikemminkin puhutaan koroista ja työajanlyhennyksiä tai yritysostoista.
Törmäsin tänään myös aika mielenkiintoisen artikkeliin "Thinking Twice About Supply-Chain Layoffs", joka löytyi maineikkaan amerikkalaisen Harvard Business Schoolin viikkouutisoinnista. Siinä bisneskoulun apulaisprofessori Zeynep Ton toteaa:
"Cutting the wrong employees can be counterproductive for retailers, new research from Harvard Business School professor Zeynep Ton concludes. One suggestion: Pay attention to staff who handle mundane tasks such as stocking and labeling. Your customers do."
Vapaasti lyhentäen suomeksi, että väärien työntekijöiden vähentäminen voikin heikentää tuottavuutta. Ja neuvoo kiinnittämään huomiota arkipäiväisiä tai tylsiä (sana mundane tarkoittaa molempia) töitä tekevään henkilöstään. Meillä Suomessahan juuri tuollainen henkilöstö pannaan ensimmäisenä kilometritehtaalle. Jos ei muun syyn vuoksi niin ainakin pelotteeksi jäljelle jääneille että osaavat olla nöyriä. Management by fear eli pelkojohtamista parhaimmillaan. Tuntuu eräänlaiselta muotitaudilta nykyisessä suomalaisessa yrityskulttuurissa.
Havaintoesimerkki ei tietenkään ole mikään yleispätevä luonnonlaki mutta mielenkiintoista että sellaisen julkaisee juuri tällaisena aikana ehkä maailmankuuluisimman bisneskoulun apulaisprofessori.
Yksi tällaisen menon mahdollistaja on meidän vielä toistaiseksi hyvä sosiaaliturvamme. Yritysten johtajat voivat ilman suurempia omantunnon pistoksia lomauttaa tai irtisanoa ihmisiä. Rakennetut eläkeputketkin on viritetty tällaiseen yritysten tulosten parantamiseen yhteiskunnan varoilla.
En ole enää ollenkaan vakuuttunut onko meidän sosiaaliturvammekaan enää mitään Euroopan huippuluokka. Muutama kuukausi sitten lueskelin mielenkiinnolla netissä jotain eurooppalaista sosiaaliturvavertailua eikä Suomi siinä mitenkään edukseen poikennut. En laittanut linkkiä talteen mutta taidankin kirjoitella siitä aiheesta ihan erikseen. Muistan kuitenkin käyneeni sen jälkeen eräitä mielenkiintoisia keskusteluja onko enää mikään lottovoitto syntyä Suomeen jos vertailumaita ovat muut korkean aineellisen elintason länsimaat.
Olen seurannut eräitä YT-neuvotteluja hiukan lähemminkin. En ole välttynyt ajatukselta että potkuilla paikkaillaankin huonosti onnistuneen johdon virheitä uusilla lisävirheillä. Mitä enemmän lomautat tai irtisanot ihmisiä sitä kovemman "saneeraajan" sulan saat hattuusi. Ja kun kaikilla johtajillakin on esimiehensä niin olemalla "kova saneeraaja" saat hiukan armoa huonoista tuloksistasi huolimatta ja jatkoaikaa istua pallillasi ja kuitata ehkä vielä yhdet ryöstöviljelyoptiot tai -bonukset. Ja ehkä tehokkaana saneeraajana onnistut saaman itsellesi uuden työpaikankin sillä välin. Johtajaseuraajasi joutuu sitten saamaan "kurat niskoilleen" kun saneerauksen tuhoisat seuraukset alkavat vaikuttaa ja näkyvät.
Kun seuraa näiden tehosaneeraajien uraa olen huomaavinani että ne tekevät sitä samaa koko uransa. Olenkin joskus ihmetellyt että milloin headhunterit alkavat etsiä sellaisia johtajia joitka eivät ole suuremmin saneeranneet vaan ovat saanet johtamansa yritykset kukoistamaan - siinähän luulisi olevan tavoittelemisen arvoisia taitoja.
Mielenkiintoisen havainnon sain keski-Euroopasta. Esimerkiksi Hollannissa paikallisissa suurissa sanomalehdissä sekä vasemmalla että oikealla ja myös talouslehdissä ei olen nähtävissä irtisanomisuutisia. Pikemminkin puhutaan koroista ja työajanlyhennyksiä tai yritysostoista.
Törmäsin tänään myös aika mielenkiintoisen artikkeliin "Thinking Twice About Supply-Chain Layoffs", joka löytyi maineikkaan amerikkalaisen Harvard Business Schoolin viikkouutisoinnista. Siinä bisneskoulun apulaisprofessori Zeynep Ton toteaa:
"Cutting the wrong employees can be counterproductive for retailers, new research from Harvard Business School professor Zeynep Ton concludes. One suggestion: Pay attention to staff who handle mundane tasks such as stocking and labeling. Your customers do."
Vapaasti lyhentäen suomeksi, että väärien työntekijöiden vähentäminen voikin heikentää tuottavuutta. Ja neuvoo kiinnittämään huomiota arkipäiväisiä tai tylsiä (sana mundane tarkoittaa molempia) töitä tekevään henkilöstään. Meillä Suomessahan juuri tuollainen henkilöstö pannaan ensimmäisenä kilometritehtaalle. Jos ei muun syyn vuoksi niin ainakin pelotteeksi jäljelle jääneille että osaavat olla nöyriä. Management by fear eli pelkojohtamista parhaimmillaan. Tuntuu eräänlaiselta muotitaudilta nykyisessä suomalaisessa yrityskulttuurissa.
Havaintoesimerkki ei tietenkään ole mikään yleispätevä luonnonlaki mutta mielenkiintoista että sellaisen julkaisee juuri tällaisena aikana ehkä maailmankuuluisimman bisneskoulun apulaisprofessori.
Yksi tällaisen menon mahdollistaja on meidän vielä toistaiseksi hyvä sosiaaliturvamme. Yritysten johtajat voivat ilman suurempia omantunnon pistoksia lomauttaa tai irtisanoa ihmisiä. Rakennetut eläkeputketkin on viritetty tällaiseen yritysten tulosten parantamiseen yhteiskunnan varoilla.
En ole enää ollenkaan vakuuttunut onko meidän sosiaaliturvammekaan enää mitään Euroopan huippuluokka. Muutama kuukausi sitten lueskelin mielenkiinnolla netissä jotain eurooppalaista sosiaaliturvavertailua eikä Suomi siinä mitenkään edukseen poikennut. En laittanut linkkiä talteen mutta taidankin kirjoitella siitä aiheesta ihan erikseen. Muistan kuitenkin käyneeni sen jälkeen eräitä mielenkiintoisia keskusteluja onko enää mikään lottovoitto syntyä Suomeen jos vertailumaita ovat muut korkean aineellisen elintason länsimaat.
3.12.2008
Olenko rasisti jos mietin tällaisia asioita?
Keskustelu pakolaisista ja muista maahanmuuttajista on mielestäni saanut ihan hysteerisiä piirteitä ja tuntuu että kovin ovat toimittajatkin ulkona asioista.
Luin tuoreen pakolaisjutun Hesarista.
Jutussa sanotaan näin: "Muutama kuukausi sitten Hodan pääsi autokyydillä Keniaan. Ilman kantamuksia ja rahaa. Keniasta hän löysi "matkanjärjestäjän", jolle maksoi lentomatkan Eurooppaan talonsa omistusoikeudella. Suomeen hän sanoo tulleensa laivalla Ruotsin kautta."
Eli Hodan tuli meille oman kertomuksensa mukaan Ruotsista. Ehkä hän oli sitä ennen ollut jossain muussakin EU-maassa mutta sitä ei haastattelu kerro.
Laitan tähän linkin Pakolaisneuvonta ry nimisen järjestön tiedotteeseen
10 Väitettä & faktaa turvapaikanhakijoista ja pakolaisista ja lainaan sieltä tähän kohdan
"Dublin-asetus
Niin sanotun Dublin-asetuksen mukaan se EU:n jäsenvaltio (myös Norja ja
Islanti), jossa turvapaikanhakija ensimmäisenä hakee turvapaikkaa tai jonka kautta hän tulee unionin alueelle, on velvollinen käsittelemään turvapaikkahakemuksen.
Jokaiselta yli 14-vuotiaalta turvapaikanhakijalta otetaan sormenjäljet hänen hakiessaan turvapaikkaa EU:ssa. Sormenjälkiä vertailemalla voidaan selvittää, onko hakija hakenut turvapaikkaa jossain muussa EU maassa. Tällöin hakija palautetaan vastuussa olevaan maahan turvapaikkamenettelyyn."
Miksi me emme palauta näitä pakolaisia EU:ssa sopimallamme tavalle turvapaikkamenettelystä vastaavalle EU maalle? Vai onko meillä vain liikaa rahaa johonkin muuhun EU maahan verrattuna?
Vai onko lukutaitoni vajavainen enkä ymmärrä lukemaani. Tai olenko vain paha ja empatiakyvytön maahanmuuttajavihamielinen?
Luin tuoreen pakolaisjutun Hesarista.
Jutussa sanotaan näin: "Muutama kuukausi sitten Hodan pääsi autokyydillä Keniaan. Ilman kantamuksia ja rahaa. Keniasta hän löysi "matkanjärjestäjän", jolle maksoi lentomatkan Eurooppaan talonsa omistusoikeudella. Suomeen hän sanoo tulleensa laivalla Ruotsin kautta."
Eli Hodan tuli meille oman kertomuksensa mukaan Ruotsista. Ehkä hän oli sitä ennen ollut jossain muussakin EU-maassa mutta sitä ei haastattelu kerro.
Laitan tähän linkin Pakolaisneuvonta ry nimisen järjestön tiedotteeseen
10 Väitettä & faktaa turvapaikanhakijoista ja pakolaisista ja lainaan sieltä tähän kohdan
"Dublin-asetus
Niin sanotun Dublin-asetuksen mukaan se EU:n jäsenvaltio (myös Norja ja
Islanti), jossa turvapaikanhakija ensimmäisenä hakee turvapaikkaa tai jonka kautta hän tulee unionin alueelle, on velvollinen käsittelemään turvapaikkahakemuksen.
Jokaiselta yli 14-vuotiaalta turvapaikanhakijalta otetaan sormenjäljet hänen hakiessaan turvapaikkaa EU:ssa. Sormenjälkiä vertailemalla voidaan selvittää, onko hakija hakenut turvapaikkaa jossain muussa EU maassa. Tällöin hakija palautetaan vastuussa olevaan maahan turvapaikkamenettelyyn."
Miksi me emme palauta näitä pakolaisia EU:ssa sopimallamme tavalle turvapaikkamenettelystä vastaavalle EU maalle? Vai onko meillä vain liikaa rahaa johonkin muuhun EU maahan verrattuna?
Vai onko lukutaitoni vajavainen enkä ymmärrä lukemaani. Tai olenko vain paha ja empatiakyvytön maahanmuuttajavihamielinen?
Linkinvaihto
Tässä tarjoaa eräs paikka linkkiä sivulleni jos sijoitan heidän/hänen linkkinsä omalle sivulleni. Pitääpä katsella ja miettiä.
Lisäsin nyt tuon Oikotiedon linkin suosikkeihini. Jospa tämä lisäisi lukijoita puolin ja toisin.
Lisäsin nyt tuon Oikotiedon linkin suosikkeihini. Jospa tämä lisäisi lukijoita puolin ja toisin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
