Korruptio

Kun näitä vaalirahasotkuja on nyt vatvottu kuukausikaupalla on ilmeisesti kansalaisillekin alkanut avautua miten taitavasti suomalainen korruptio toimii.

Olennaista on että kaikki näyttää lailliselta ja se on myös sitä muodollisesti. Eli meidän korruptio eroaa kehitysmaiden paljon raaemmasta "rahat kouraan" tyylisestä suoremmasta lahjonnasta.

Meillä puhutaan uuskielisissä pyhäpuheisssa sivistyneesti yhteiskuntasuhteista ja sidosryhmistä. Arkikielessä ollaan karkeampia ja puhutaan hyvä-veli-verkostoista. Itse olen puhunut lionseista ja rotareista.

Erikoista on minun mielestäni ollut median ylenmääräinen mielenkiinto tähän vaalirahoitussekoiluun. Minua on hämmästyttänyt johtavien tiedotusvälineiden into asioiden kaiveluun. Älkää ymmärtäkö väärin. Minusta on hienoa että johtavat tiedotusvälineet suorittavat tehtävänsä neljäntenä valtiomahtina vallan vahtikoirina. Minua vain kiinnostaa miksi tämä vaalirahoitussotku pääsi pinnalle eikä sitä yhteisellä vaikenemisella haudattu kuten medialla on tapana. Eikö vaalirahoitussekoilua enää kyetty peittelemään median myötävaikutuksellakaan vai eikö sitä edes haluttu? Vai oliko rysän päältä kiinni saatu puolue oikea valtamedialle? Eli jos kyse olisi tällä kertaa ollut kokoomuksesta tai demareista niin valtamediat olisivat vieläkin vaienneet. Vai oliko nämä kepun kuviot jo niin karkeita ja röyhkeitä että soveliaisuuden rajat ylittyi?

Ihmetystä silti herättää että saihan sieltä Nova-groupilta rahaa kokoomukselaisetkin? Mikä on tämä kokoomuksen teflon pinnan salaisuus? Katainenko? Vai Niinistö? Myönnän molempien karismaattisuuden. Mutta silti. Kyllä Matti Vanhasessakin oli omanlaista karismaattisuutta ainakin pääministerikautensa alkuvaiheissa. Vaikka vaikutti hiukan liian jäykältä. Eikä ainakaan minua hänen ruusus-juttunsakaan alussa häirinnyt. Olihan vain osoitus että on vielä elämää politiikan ulkopuolella. Meni vain sitten överiksi ja alkoi ällöttää.

Demarit on saaneet jäädä aika rauhaan. Ehkä media on ollut armollinen. Ehkä uskovat sitä mitä minä olen alkanut uumoilla että Urpilainen hoitaa puolueen omin voimin tappiokierteeseen.

Tuli taas mieleeni näistä mielenkiintoisista kuvioista puolisentoista vuotta sitten kirjoittamani juttu.

Maybelline mascaramainos

Kaikesta sitä kirjoitankin. Kuten nyt Maybelline mascaramainoksesta.

Olen joskus ihmetellyt miten on mahdollista että mascara-mainoksissa luvataan ihan mahdottomia. Miten ripset kasvavat 50% jne ihan järjetöntä ja taatusti paikkansa pitämätöntä. Mutta ilmeisesti naiset ovat niin noihin liioitteluihin tottuneet että se ei heitä häiritse.

Mutta tuoretta Maybelline mainosta pitää kehua sen totuudellisuudesta. Se ei monien muiden mascaramainosten tavoin väitä ripsien pidentyvän 70%. Mainos sanoo ripsien vain näyttävän 70% pidemmiltä.

Hassultahan tuollainenkin eksakti luku näyttää. Mutta osaan hyvin kuvitella että jos otetaan 10 hengen naisjoukko, heidän on vastattava miltä näyttää ja valmiina on vain vaihtoehdot 0%, 70% tai 500%, Eiköhän tuollaisessa joukossa mielellään valita tuo 70% varsinkin jos tiedetään että kysyjä on mascaravalmistaja ja kyselyn jälkeen saavat vielä vaivojen palkaksi ilmaiset mascarat.

Jätän lukijoille ajatuspähkinäksi miksi oletan noiden naisten todennäköisimmin valitsevan tuon 70% vaihtoehdon.

Eihän tämä mascara-asia iso ole kun vertaa maassa vellovaan Kepun vaalirahoitussotkuihin muutta niistä kirjoittaa jo niin moni niin osuvasti että tyydyn niihin kirjoituksiin. En usko että minulla niihin mitään uutta näkökohtaa olisi.

Voin vain tähän todeta että usemman vuoden käväisyni politikoinnissa loppui siihen kun havaitsin miten läpeensä kavalaa ja kieroa peli oli jopa vihreissäkin joihin siis kuuluin ja joita pidin ainakin siihen aikaan puhtaimpina. Pahimmilta vaikuttivat siellä muissa puolueissa oppinsa saaneet vihreiksi ryhtyneet loikkarit. Mutta ei siellä silti ollut läheskään tuollaista kepulimaista meininkiä ;)

Mutta muutamaa vihreää poliitikkoa opin arvostamaan. Mainitsen ihan nimeltäkin tässä eli Heidi Hautala, Osmo Soininvaara ja Erkki 'Susi' Pulliainen. Ja myös Eero Paloheimo joka tuntuu kokonaan siirtyneen syrjään päivänpolitiikasta. Taitavia ja osaavia ja kohtuullisen ryhdikkäitäkin kaikki omalla tavallaan. Vikansa heissäkin mutta ehdottomasti huipputason poliittisia toimijoita.

Halvat kännykät

Peruskännyköiden hinnat ovat menneet käsittämättömän alas. Olen testannut halvinta löytämääni peruskännykkää - alle 25 euroa ja 12 kk takuu. Malli on Verkkokaupan omaa maahantuontia Kiinasta. Mukana ihan asiallinen suomenkielinen käyttöohjekin. Kännykästä löyty vielä pieni esittelyvideokin Youtube'issa. Mukana vielä heti toimintavalmis Tele-Finlandin (Soneran alter ego halpisputiikki) prepaid liittymä jossa 60 min puheaikaa. Ja akku, laturi ja korvakuulokkeet (sekä puhelintä että sisäänrakennettua radiota varten) tulevat paketissa mukana ja ovat Nokia yhteensopivia malleja korvakuulokkeita lukuunottamatta. Muuta Nokia yhteensopivuutta en sitten havainnutkaan. Puhelin oli silti helppokäyttöinen ja jos hankkisin jollekin hyvin nuorelle lapselle niin saattaisin ostaa juuri tuollaisen halvan ja todella vain peruspuhelimen. Pidemmässä käytössä en osaa sanoa laadusta mitään mutta kun olen seurannut Nokian puhelimien laatua useita vuosia niin tuskin laatu sen parempi tai huonompi on. Tuon hintaisia puhelimiahan tuskin korjataankaan vaan tilalle ostetaan samanlainen halpis. Järkyttävää kertakäyttökulttuuria valitettavasti.

Mutta muitakin halpoja puhelimia on jos haluaa ns merkkitavaraa ja uskoo noihin markkinointimiesten keksimiin brändeihin.

Samaisesta verkkokaupasta löysin 5 euroa kalliimman Motorolalta toiseksi halvimman puhelimen. Samsungillakin oli 5 euroa kalliimpi malli. Nokian halvin malli maksoi jo 20 euroa enemmän, mutat ei sitäkään voi kalliiksi sanoa. Näitä muita malleja en ole kokeillut mutta uskoisin että tunnettuina brändeinä ne ovat varmasti toimivia.

Ai niin. Pitää tässä muistuttaa että en ole mitenkään sidoksissa Verkkokauppaan eli en ole osakas tms enkä minkään maksuja tarjoavan kehumis/suostuttelujärjestelmänkään pikku palkkioita saava mallinukke.

Mutta olen löytänyt erään toisenkin aika erikoisen mm halpoja puhelimia myyvän hankintalähteen. Eli Hong Kongista käsin toimivan postimyyntiliikkeen e-ville. Yritystä pyörittää joku suomalainen IT alan yrittäjä ja Hong Kongista käsin ja pitää myöntää että liikeidea ei ole huono ainakaan minusta.

Voitte aluksi ihmetellä miksi lähes kaikki halpistuotteet maksavat 45 euroa posti- ja toimituskuluineen. Siinä käytetään meidän suomalaisen arvonlisäverojärjestelmän porsaanreikää hyväksi. Jos maahantuodun tuotteen arvonlisävero olisi alle 10 euroa sitä ei tarvitse peria ollenkaan. Eli samanhintaisen tuoteen pitäisi maksaa suomalaisessa kaupassa 55 euroa arvonlisäveroineen. Ahvennanmaa tarjoaa saman porsaanreiän jopa Suomen tasavallan kamaralla. Jos ahvennamaalainen yritys myy Ahvenanmaalta tuollaisia tavaroita postimyynnissä mantereen puolelle ja arvonlisävero jäisi alle 10 euroa niin arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa.

Uutisten mukaan tuo em Verkkokauppa niminen yrityskin on perustamassa tytäryhtiön Ahvenanmaalle voidakseen hyödyttää asiakkaitaan tuolla korkeintaan 10 euron verohelpotuksella. Yrityksille tuolla ei ole merkitystä kun ne saavat vähentää ostoksiensa arvonlisäveron omasta maksamastaan arvonlisäverosta ja lähes kaikki liikeyrityksethän ovat arvonlisäverovelvollisia nykyään.

Palkkatasosta

Aika huvittava juttu Taloussanomissa. Keskon johtaja ansaitsee kuukaudessa melkein saman kuin Yhdysvaltain presidentti vuodessa.

Kirjoitin jokin aika sitten suomalaisesta mediaanpalkasta. Ja se on surullisen pieni eurooppalaisella mittapuulla.

Kun suomalaisten johtajien joskus pöyristyttävän korkeita palkkoja perustellaan, väitetään että on pakko maksaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä palkkoja jotta ei tapahtuisi aivovuotoa ulkomaille. Ja sama argumentointi on levinnyt jopa julkiselle sektorille.

Noihin kuulemiini väitteisiin olen useita kertoja ihmetellyt että mitenköhän joku amerikkalainen suuryritys haluaisi palkata vaikkapa jonkun suomalaiseksi kunnanjohtajaksi hakeutuvan henkilön? Kyllä ne amerikkalaiset yritykset etsivät omien Ivy League huippuyliopistojen kasvatteja eikä suomalaisia "huippujohtajia".

Ja noilla palkkataso- ja elintasoeroilla perustellaan että suomalaiset huippujohtajat muuttaisivat muuten pois kotimaastaan. Ihan kuin noita huippujohtajia riittäisi joka yritykseen kunhan vain riittävästi maksetaan.

Kyllä nämä huimat kotimaiset palkkatasot ovat syntyneet käsittääkseni enimmäkseen ihan kotikutoisesti. Heti jos vain kotimainen palkkataso jää alle tai verotaso nousee yli kansainvälisten 'kilpailijamaiden' (mitähän maita ne mahtavat muuten olla?) niin siinä on peruste korotuksille kotimaassakin. Siivoojien palkkatasoa tai ostovoimaa tuskin kukaan vertailee. Ja tuskin saksan tai ranskankielisiin Euroopan maihin lähes pelkästään englantia osaavia suomalaisia 'huippujohtajia' halutaan. Eli vaihtoehtoja olisivat pääasiassa englantia puhuvat maat tai todella kansainväliset yritykset.

Suomalaisten yritysten kansainvälistyminenkin on saanut ihan huvittavia muotoja. Eräs englantilainen kieltenopettaja havaitsi että kansainvälistyneessä suomalaisyrityksessäm jossa hän oli opettamassa, oltiin niin puhdashenkisiä että vaikka isossa kokouksessa oli vain äidinkieleltään suomenkielisiä puhuttiin koko ajan englantia.

Jotain Nokia saagaa pitäisi ehkä tarkastella erillisenä ihan omassa sarjassaan. Minusta jonkun lähes monopolistisilla kotimarkkinoilla toimivan Keskon tai Fortumin johtamista ei voi verrata Nokian alle 20 vuodessa saavuttamaan asemaan maailman markkinoilla. Ja markkina-aseman säilyttäminenkin maailmanmahtavia globaaleja kilpailijoita vastaan on melkoinen haaste Nokian johdolle. Saas nähdä miten onnistuu mutta Ollilan takapiruna olo varmaan hiukan edesauttaa.

Lisäksi kun katsoo suomalaisten korkeakoulujen sijoituista erilaisilla kansainvälisillä ranking-listoilla niin ei nekään kovin ihmeelliisiä ole. Siinähän mm yksi syy uuden Aalto korkeakoulun perustamiseen.

Kuka neropatti hankkeen takana?

Koko digitaalinen televisioverkko on ulkomaisessa omistuksessa olevan Digita Oy:n omistuksessa. Nyt on paljastunut että Digita Oy on ollut ulkomaisille osakkeen omistajilleen kultakaivos.

Kuka tämän idiotian takana on? Kyse on suomalaisesta perusinfrastruktuurista, jolla on vielä ainoana toimijana monopoliasema. Eli kaikkien televisio-ohjelmia lähettävien kanavien on ostettava Digita Oy:ltä palvelunsa. Jokainen ymmärtää hyvin vähäiselläkin liike-elämän kokemuksella minkälaiseksi muodostuu hinnan ja palvelutason yhdistelmä jos myyjiä on ainoastaan yksi eli käytännössä mitään kilpailua ei ole. Ketkäs poliitikot oli tämän digitalisoinnin isiä tai äitejä tai vähintäänkin kummeja?

Eikös tämä ole tyypillistä paavolipposjohtoista demariutta?

Ei jumankauta voi tyhmyys olla ilmeisempää.

Nyt sitten tämän päivän toimijat joutuvat itkemään, että meitä ryöstetään ylihinnoilla.

Huhuh.

Gay Pride

Tuli mieleen tuoreesta Gay Pride happeningista että kirjoitanpa jotain aiheesta minäkin.

Minulla on edelleen luuranko vaatekaapissani ;) olen sanonut leikillisesti. No se on huumoria.

Minusta on hienoa että homot ja lesbot voivat elää kohtuullisen vapaasti pelkäämättä keskuudessamme. Parisuhteen rekisteröinninkin hyväksyin koska ymmärsin että esimerkiksi sairaustapauksissa olisi aika idioottimaista ettei samaa sukupuolta oleva pitkäaikainen kumppani kelpaisi oikeudellisesti lähiomaiseksi. Kirkot voivat minun puolestani suhtautua ilmiöön miten haluavat kunhan jättävät gay-kansan uhkaamisen ja kiusaamisen vaikkapa helvetin tulilla. Antaako kirkko siunauksensa rekisteröidyille samaa sukupuolta olevien parisuhteille vai ei on minusta opillisena asiana kirkon sisäinen.

Eli suhtaudun homoihin ja lesboihin hyvin ymmärtäväisesti ja vapaamielisesti. Mielestäni kyse on yksityisasiasta. Tuttavapiiriini on vuosien varrella kuulunut lukuisia homoja ja muutama lesbokin. Nuorena olin hyvin rakastunutkin erääseen nuoreen neitoon, joka järkytyksekseni paljastuikin lesboksi. Hänen vain oli vaikea saada sitä minulle tunnustettua.

Homojen kanssa minulla ei ole suuremmin ollut ongelmia. Joku on yrittänyt joskus pienessä hiprakassa lähennellä mutta kun olen ystävällisesti muistuttanut että ainakin vielä toistaiseksi pysyn naisissa. Jos he ovat heti ymmärtäneet ja myös jatkossa pitää näppinsä erossa minusta he ovat hyvin voineet pysyä ystäväpiirissäni. Joillekin olen nauraen sanonutkin heti kertovani jos muutan 'puolta'. En ole potenut mitään homofobiaa mutta puolta en ole ainakaan vielä muuttanut ;)

Useiden naisten olen huomannut viihtyvän juhliessa homomiesten seurassa. Ehkä se hyvä puoli on etteivät ole kokko ajan käpelöimässä monien heteromiesten tavoin kun välissä ei ole mitään eroottista latausta. Minulla on ikävä kyllä ollut tuttavapiirissäni muutama niinkin sitkeä hetero-sissi että kun vain hetkeksi olen kääntänyt selkäni niin heti ovat olleet käpelöimässä vaimoani. Erään vuosikymmenien pitkäaikaisen ystävyyssuhteen lopetinkin kun kaveri ei huomautuksesta huolimatta edes ymmärtänyt pyytää anteeksi ja toisti temppujaan aina tilaisuuden tullen. No menetti ainakin minun ystävyyteni.

Mutta samaa sukupuolta olevien keinohedelmöitykseen (ainakin yhteiskunnan varoilla) ja adoptioon suhtaudun aika kielteisesti. Ns sisäisen adoptio hyväksyn tarkoituksenmukaisuussyistä. Olisihan järjetöntä jos toisen kumppanin kuollessa hänen lapsensa sijoitettaisiin lasten- tai sijaiskotiin kun heillä kuitenkin jo on koti.

Keinohedelmöitys vai onko nykyään korrektimpaa puhua hedelmöityshoidoista on vanhasta keinohedelmöitys nimestä huolimatta kuitenkin aika luonnonmukaista. Ovathan sekä munasolu että hedelmöittävä siittiösolu edelleen luonnon omia. Siirretäänkö sperma munasolun lähelle perinteisessä aktissa vai jollain muulla tavalla on jo sivuseikka. Mutta jos lääkärien etiikka sallii ja lesboparin oma rahakukkaro niin ei kai sitä kieltäkään pidä, kunhan ei käytetä julkisia varoja. Minusta lapsen saaminen ei ole mikään fundamentaalinen perusoikeus. Heteropareilla ymmärrän juuri ja juuri että osapuolet voivat kokea itsensä jotenkin vajavaisiksi jos eivät kykene yhdessä tekemään lapsia luonnonmukaisilla keinoilla.

Jos heteropareille sallitaan tuo ns ulkoinen adoptio niin eikös se pitäisi sallia gay-pareillekin tasa-arvon nimissä sanoo jotkut? Mitään tieteellisen oikeudenmukaista ratkaisua kysymykseen ei ole. Ei me kaikki oikeudenmukaisuuden nimissä päästä samoja kouluja käymään tai luoda samanlaista työuraa ja palkkakehitystä. Erilaiset asiat nyt eivät vaan jakaudu tasaisesti. Ja kuten sanottua jälkeläisten saaminen ei minusta ole ihan sellainen fundamentaalinen perusoikeus joka pitäisi taata jokaiselle seksuaalisesta suuntautumisestakin huolimatta. Mutta kuten sanoin edellä kyse on mielipiteestä ei mistään tieteellisestä totuudesta.

Adoption entistä laajemman sallimisen puolesta puhuisi kyllä sekin näkökohta että jokainen perheeseen adoptoitu lapsi olisi kuitenkin saanut oman kodin laitospaikan sijaan vaikka olisin adoptoitu sateenkaariperheeseen. Minä uskon että sateenkaariperheet ovat varmasti ihan kelpoja kasvuympäristöjä adoptiolapsillekin. Mutta mikään adoptio-ongelman ratkaisu se ei olisi koska kyllä adoptiota hakevat sateenkaariperheet kuitenkin ovat aikamoinen vähemmistö verrattuna adoptiota hakeviin lapsettomiin heteroperheisiin.

Mutta siitä olen iloinen että gay kansa on tullut kaapeista ja komeroista ulos. Ja ettei heidän suuremmin enää tarvitse peitellä seksuaalista suuntautumistaankaan ainakaan lähipiirissään.

Keski- vai mediaanitulo?

Puhutaan että suomalaisen keskitulo vuodessa olisi jotain hiukan yli 30000 euroa miehillä ja jonkin verran alle 30000 euroa vuodessa naisilla. Vedän tässä luvut ihan ulkomuistista mutta suuruusluokka on kyllä oikea.

Vaikka eivät luvut mitään häkellyttävän korkeita ole, korkeintaan Euroopan keskiarvoa, on minua silti hiukan ihmetyttänyt noiden lukujen korkeus. Syy ei ole lukujen suuruus sinänsä. Mutta kun tiedän lukemattoman määrän ihmisiä joiden kuukausipalkka on pitkälti alle 2000 euroa kuukaudessa ja akateemisen tutkinnon suorittaneitakin joiden kuukausipalkat jäävät tuollaisen rajan alapuolelle. Ja kun kuulen eri alojen yleisiä työntekijöiden tuntipalkkoja niin alle 10 euroa/tunnissa (vastannee 1600 euron bruttokuukausipalkkaa) on ihan yleinen pääkaupunkiseudullakin. Ja pääkaupunkiseudulla ihmettelen miten joku sellaisella summalla tulee toimeen.

Keskiarvo on monessa tapauksessa hyvä mittapuu mutta monessa tapauksessa sen rinnalla kannattaa tarkastella keskilukua mediaani.

Tässä tapauksessa mediaani samasta aineistosta kertoo että puolet ihmisistä ansaitsee tuota mediaanituloa vähemmän vuodessa. Päähäni on joistain lehtikirjoituksista jäänyt mediaanitulo suuruudeltaan vajaa 18000 euroa vuodessa. Se vastaakin paremmin mielikuvaani mitä pienituloiset ihmiset ansaitsevat Suomessa erityisesti muualla kuin pääkaupunkiseudulla mutta myös täällä.

Muistan kun vähän yli vuosi sitten kirjoitin eläkehuijauksesta sain huomautuksia eräiltä opettajilta että käytin aivan liian suuria esimerkissäni.

Vaikka esimerkkilaskelman tulot eivät olleet minun tulojani niin siitä huomasin taas miten hyvätuloisen etuoikeutetuissa ympyröissä minulla on ollut onni elää. Miten tietämättömiä hyvätuloiset ihmiset ovat todellisuudesta. Moni tuttavapiirissäni kuvittelee että suurin osa muistakin ihmisistä elää tuollaisissa tuloluokissa.

Amerikkalaistunut tyttäreni mietti kerran heillä olisi miehensä kanssa varaa elää jossain Suomessa suomalaisella palkkatasolla. Itse en ole vertailuja tehnyt kun kotimaa on kuitenkin se kotimaa oli täällä palkkataso ihan mitä tahansa. Ja tyttärelleni olenkin todennut että hän nyt on vaan jo niin kotiutunut Yhdysvaltoihin. Mutta yksimielisiä olemme siitä jatkuvasti edelleen toistetusta hokemasta että jotenkin 'on lottovoitto syntyä Suomeen' että kyse on nuorimman tyttäreni lausuman mukaan kuitenkin vain kolme ja lisänumero suuruisesta voitosta.

Vastikään joku toimittaja mediassakin kirjoitti että ehkä verrattuna jossain sotivassa Somaliassa syntymiseen tuo lottovoittovertaus voisi päteä jollain tavalla.

Helsingin metron automatisointikustannukset

Luin mielenkiinnolla uutisen että Helsinki kaupungin liikennelaitoksen kulunvalvontalaitteiston hankinnasta on syntynyt oikeuskiista.

Huomiotani tietenkin kiinnitti että hankkeen oli saanut hoitaakseen Siemens niminen yritys. Voi olla että ruotsalainen kilpailija oli vain havahtunut samaan Siemens nimeen kuin minä. Siemens on varmaan hyvä ja osaava yritys monella tekniikan alueella. Minulla on suuri kunnioitus saksalaista insinööritaitoa kohtaan edelleenkin vaikka keski- ja kaukoidän insinöörit ovatkin kirineet kovasti välimatkaa. Mutta Siemens on vuosikymmenet kunnostautunut maailmanlaajuisesti myös vähemmän kunnioitettavalla sektorilla eli korruptiossa. Suomessahan oli aikoinaan se kuuluisa metroskandaali kun metroa rakennettiin ja siinä avainasemassa muistikuvani mukaan Siemens. Ja samanlainen skandaali paljastui Saksassa Siemensillä muutama vuosi sitten ja sen mittasuhteet olivat kyllä järkyttävän suuret. Suomessa siitä muistikuvani mukaan kirjoitettiin mediassa aika vähän. Voisi noiden perusteella melkein ihmetellä onko Siemensillä jo vuosikymmenien lahjontaperinteet?

Mutta noihin Helsingin metron automatisointikustannuksiin. Uutisessa puhuttiin investoinnista jonka suuruusluokka oli 120 miljoonaa euroa. Ja sillä investoinnilla olisi lopputulema että metrojunista voitaisiin poistaa kuljettajat. Varmaan ihan hyvä hanke.

Kun meille tavallisille kansalaisille tuollaiset sadoissa miljoonissa euroissa olevat rahasummat ovat lähes imaginäärisiä niin yritän niitä usein suhteuttaa johonkin.

Tässä tapauksessa ryhdyin tutkimaan montako kuljettajaa metrossa on tällä hetkellä. Arkena olisin saanut vastauksen varmaan soittamalla HKL:n toimistoon mutta nyt yritin sitä selvittää netin avulla HKL:n sivustolta.

Bussi- ja raitiotielinjoja oli 120 kpl ja metrolinjoja 2 kpl. Kuljettajia HKL:llä oli n 360 kpl. Suoraan ei tuosta metrojunan kuljettajien määrää selviä.

Mutta tehdäänpä laskutoimitus toisin päin. Oletan yhden kuljettajan kustannuksiksi (palkka, sosiaalikulut yms) vuodessa 100'000 euroa, joka vastannee noin 5000 euron kuukausiansioita mukaan luettuna erilaiset ilta- ja pyhälisät. Uskoisin riittävältä, todellinen voi olla pienempikin.

Jakolasku tuottaakin aika uskomattoman tuloksen. Tuolla automattisoinnin hinnalla 120 miljoonaa euroa voitaisiin maksaa tuollaista kuukausiansiota 40 kuljettajalle 30 vuoden ajan. Tai 30 kuljettajalle 40 vuoden ajan. En tiedä noiden kuljettajien lukumäärää mutta 40 henkeä tuntuu jo melko suurelta lukumäärältä.

En puutu tässä siihen että olisiko meillä tulevaisuudessa pulaa työvoimasta ja metrokuljettajista mutta siitä päätelleen että maahanmuuttajia on paljon bussikuljettajina voisi päätellä että heitä olisi saatavilla myös metrojunan kuljettajiksi.

Mutta tuolla tavoin laskettuna tarvittavat rahasummat tuntuvat aika hurjilta.

1970-luvun laululiikkeestä ja vähän muustakin

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut miten kaipaan vanhoja työväenlauluja.

Ylen ruotsinkielisellä televisiokanavalla tuli perjantai-illan iloksi ohjelma "Jouko Aaltosen musiikkidokumentti 1970-luvun laululiikkeestä, vallankumouksesta, nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta. Tuotanto Illume Oy, 2005".

Pidin aikoinaan noista laululiikkeen lauluista ja ne purevat minuun edelleen. Tuossa ohjelman kuvauksessa sanotaan niin kauniisti että ohjelma kertoo 'nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta'. Pidin nimittäin myös useimmiten noiden laulujen sanoistakin. Niissä oli sodan vastaisuutta ja köyhien auttamista, ainakin minun arvomaailmassani hyviä asioita. Ja kun laulut esitettiin suloisella intohimolla ainakin minuun ne upposivat kokonaisvaltaisesti.

Ei kritiikittä. Jos laulussa laulettiin pelkkää Leninin tai Ho Tshi Minhin ylistystä niin sellainen henkilöpalvonta ällötti. Tai jos Neuvostoliiton oloja alettiin palvoa niin sekin ällötti. Olin matkustellut Neuvostoliitossa useasti 1950-luvun lopulta alkaen ja omin silmin havainnut ettei se maa mikään lauluissa esitetty paratiisi ollut. Oli Neuvostoliitossa asioita joita arvostin mutat esiemkiksi vapauden puute tuntui käsittämättömältä.

Lisäksi olen rohjennut jo ihan nuoresta pitäen olla eri mieltä enemmistöjen kanssa jos en jaa heidän mielipiteitään.

Mutta yleisesti ottaen pidin laululiikkeen lauluista eikä se rajoittunut pelkästään suomalaisiin lauluihin. Uskon että Kaj Chydeniuksen lukuisat laulusävellykset ainakin Suomessa jäävät elämään perinteeseen vaikka muitakin säveltäjiä joukkoon oikeutetusti kuuluu. Mutta kyllä Kreikasta, Chilestä ja Kuubastakin tuli hienoa julistavaa laulua.

Nuorin tyttäreni kutsuu minua puunhalaajaksi, kuten muuten itseäänkin. Se on hänen yleisnimityksensä ihmisille jotka ajavat itsensä oikeiksi ja hyviksi kokemia asioita antaumuksella ja intohimolla. Ja tekevät sitä rohkeasti vaikka ympäristö hiukan katsoisi kummastuksella. Nimityksestä huolimatta kyse ei ole pelkästään puista tai luonnosta. Todellinen puunhalaaja välittää myös samalla antaumuksella ja intohimolla ihmisistäkin.

Minulla on elämäni aikani ollut uskomaton onni useimmiten saada tehdä työtä johon olen voinut suhtautua intohimolla. Melkein kaksikymmentä vuotta työurani alussa tein töitä matkailualalla pientä sivukiemuraa lukuun ottamatta jossa kävin opettelemassa amerikkalaista liikkeenjohtoa. Eräiden sattumusten ja mutkien jälkeen vaihdoin ammattia IT-alalle uuden intohimon ajamana ja sitä intohimoa on riittänyt melkein 30 vuotta.

Erään toimitusjohtaja-esimieheni työhönsä kyllästynyt sihteeri kysyikin kerran minulta kahvipöytäkeskustelussa että "Taidat pitää työstäsi?". Kysymys herätti minut nopeasti käymään läpi siihenastisen työhistoriani. Jouduinkin vastaamaan, että olen viihtynyt aikaisemmissakin ammateissani ja uskonkin että kyse on enemmän asenteesta.

Amerikkalainen psykologi Wayne W Dyer ja yritysjohdon konsultti Tom Peters ovat tuoneet ajatteluuni työn teosta pari asiaa. Wayne W Dyerin kirjaa en enää muista mutta siellä oli hieno esimerkki, roska-auton kuljettaja, ilmeisesti sikäläisen sosiaalisen asteikon alimmalta portaalta. Elämäänsä ja työhönsä tyytymätön kaveri päätti tehdä elämänmuutoksen ja pyrkiä maailman parhaaksi roska-autonkuljettajaksi. Hän ryhtyi puhumaan itselleen miten tärkeää työtä hän yhteiskunnassa tekee. Jos ei häntä olisi niin ihmisten pihathan hukkuisivat hyvin nopeasti roskiin. Ja hän ryhtyi iloisena ja ylpeänä työstään tervehtimään nyreitäkin ihmisiä joiden pihoilla hän kävi tyhjentämässä roska-astioita ja saattoi sanoa iloisena jotenkin, että "no nyt on taas sitten hienoa mihin rouva voi taas laittaa roskat". Eikä mennyt kauaa kun hän huomasi että ihmisetkin alkoivat iloisina tervehtiä häntä ja hän huomasi tuntevansa tyydytystä työstään.

Tom Peters taas toi ajatteluuni ylivertaisen osaamisen merkityksen. Peters selvitti että länsimaisessa kilpailutaloudessa on tärkeää olla parempi kuin kilpailijansa. Se antaa mahdollisuuden hinnoitella ja myydä ne ylivertaisen osaamisen palvelut tai tuotteet kallimmalla kuin vain keskinkertaisuuteen yltävä kilpailija pystyy. Kuten erään työpaikkani pääomistaja-johtaja kiteytti: jos tyytyväisyyskyselyissä asiakas kehuu laatua mutta valittelee hintaa on todennäköisesti yhdistelmä oikea. Jos nimittäin asiakas olisi tyytyväinen hintaankin niin silloin voi hyvin olettaa että hyödyke on myyty liian halvalla. Vinha perä muuten.

Tuli tuosta laululiikkeestä mieleen tuo ohjelman kuvauksesta mainittu tekemisen pakko. Minulle se toi heti mieleen tekemisen intohimon. Ja sitä olen yrittänyt valaa lähiympäristööni, lähinnä lapsiini ja työtovereihini.

Yritän vielä puristaa ne viimeisetkin intohimon rippeet ensi viikolla ;) ja sitten pääsen minäkin kesälomalle. Intohimoinen nörtti kun olen saatan jostain kannon nokalta lähettää langattomasti jonkun kirjoituksenkin. Tai sitten en eli parempi että en lupaa mitään.

Terveyskeskukset ohjaavat asiakkaita harhaan

Kuulin jännästä tapauksesta Vantaalta joka kuvaa hyvin yleisemminkin terveyskeskusten tapaa ajaa oikeuksistaan tietämätön asiakas yksityiselle sektorille.

Yleinen tapahan on ilmoittaa asiakkaalle vain yksinkertaisesti 'ei ole aikoja'. Jos asiakas sellaisen ilmoituksen edessä perääntyy ja hakeutuu yksityiselle lääkäriasemalle niin ehkä piilotavoite on saavutettu. Jos potilas on sitkeä ja tuntee oikeutensa eikä tyydy tuohon vastaukseen niin löytyyhän sieltä aikoja. Kyse on vain eräänlaisesta automaattisesta 'sitkeysseulasta. Saadaan nöyrimmät suoraan pois jonoista yllättävän helposti. Kutsun tätä myös kyynärpäätaktiikkayhteiskunnaksi.

Nyt kuulemani Vantaan tapaus ei hämmästyttänyt mutta oli mielenkiintoinen. Eläkeläinen kääntyi terveyskeskuksen hammashuollon puoleen ja hoito alkoi terveyskeskuksessa. Osittain minä olen tähän 'osasyyllinen' koska olin neuvonut tätä eläkeläistä kääntymään terveyskeskushammaslääkärin´puoleen.

Mutta sitten hammaslääkäri hoitoprosessin aikana törmäsi ongelmaan johon hänen ammattitaitonsa ei riittänyt ja tarvittiin hammaskirurgin pätevyyttä. Potilaalle kerrottiin ongelmasta. Eihän siinä mitään erikoista ole että yleislääkäri törmää ongelmaan johon tarvitaan erikoislääkäriä. Eikä kaikissa terveyskeskuksissa varmaan olekaan kaikkia erikoistaitoja. Mutta ainakin minun ymmärrykseni mukaan julkinen terveydenhuolto ostaa tarvittavan avun muualta. Mistä, niin se on järjestelykysymys.

Mutta sitten tapa miten ongelma ratkaistiin olikin mielenkiintoinen. Terveyskeskus kertoi asiallisesti että nyt tarvitaan hammaskirurgia ja antoi potilaan valittavaksi luettelon lähiseudulla näistä erikoislääkäreistä.

Hammaskirurgi hoiti osuutensa ja potilas kävi hänen vastaanotollaan kaksi kertaa. Ja sitten tarkoitus oli jatkaa hampaiston hoitoa terveyskeskuksen hammaslääkärillä.

Sitten tulikin minun mielestäni se kummallinen juttu: yksityinen hammaslääkäri laskutti suoraan asiakkaalta palveluistaan noin 500 euroa. Kun minä kuulin tämän eläkeläiseltä aloin hiukan ihmetellä eikä hän ollut saanut terveyskeskuksesta lähetettä ja terveyskeskuksen alihankinta/osto/maksusitoumusta tai oliko hänelle edes informoitu että tämä ei sitten sisälly mitenkään terveyskeskuksen palveluihin ja potilas joutuu maksamaan ehkä huomattavatkin hammaslääkäripalkkiot itse.

Potilas oli saanut ainoastaan 'lähetteen' vai mitenkä tässä tapauksessa sellaista ongelman kuvausta pitäisi nimittää jossa terveyskeskuksen hammaslääkäri kuvaa kirurgikollegalleen ongelmaa. Mitään varoitusta tai huomautusta mahdollisesti kalliistakin hoidosta ei käsittääkseni ollut annettu.

Ei tämän näin pitäisi toimia.

Helsingissä hoidettiin terveyskeskuksen hammashoidon potilasjonot muutama vuosi sitten kuntoon ostamalla tarvittavat lisäresurssit yksityisiltä hammaslääkäreiltä eli potilaat saivat terveyskeskukselta maksusitoumukset yksityisille hammaslääkäreille. Eikä näitä rajattu mitenkään vain köyhiin eläkeläisiin vaan kaikki jotka kääntyivät terveyskeskuksen puoleen saivat sieltä tarvittavat hoidot joko suoraan tai alihankintoina yksityisiltä hammaslääkäreiltä.

Näin tässä Vantaan tapauksessakin oli pitänyt toimia.

Kun kerroin tästä tälle eläkeläiselle hän kilttinä ja nöyränä normaalikansalaisena vain totesi että hän on jo maksanut tuon 500 euron laskun.

Huomenna on nimipäiväni

Nimipäiväni Igor on 18. kesäkuuta. Ruhtinas Igor on tunnettu Borodinin säveltämä ooppera ja se perustuu historialliseen Tshernigovin ruhtinas Igoriin.

Venäjän ortodoksikirkon kalenterissakin löytyy kauniita ikoneja ruhtinas Igorista. Venäjällähän kirkko elää vielä ns vanhaa ajanlaskua jossa 18. kesäkuuta on vasta 5. kesäkuuta. Sen takiahan Venäjällä Jouluakin vietetään vasta tammikuussa juuri tuon ajanlaskueron vuoksi vaikka maallinen Venäjä elääkin meidän muiden gregoriaanista ajanlaskua.

Pikkuinen pojanpoikani innostui tai chi'hin

Nuorimies täytti muutama viikko sitten 1 v.

Kuulin tänään hauskan jutun hänen mummiltaan. Olivat olleet päivällä puistossa mummin kanssa ja kun nuorimies osaa jo kävellä niin oli taaperrellut mummin vierellä.

Eteen oli tullut puiston nurmikolla tai chi'ta harjoitellut mies. Poika oli kuulema heti havaittuaan aloittanut innostuneena matkimaan tai chi liikkeitä.

Minusta hänen pappanaan tämä oli hauska juttu. Vasta vuoden täyttänyt pikkumies harrastamassa puistossa tai chi'tä. Tuli hyvä mieli kun naureskelin tälle.

Eläkkeistä

Oikeaa tietoa tuntuu olevan todella vaikea saada. Ja sitten voi myös kysyä että onko sellaista. Onko näistä asioista kaikki tieto sittenkin kiinni siitä minkä taustaryhmän edustaja puhuu. Eli silloin kuulija tai lukija joutuu suodattamaan tietoa hyvin monella erilaisella kriteerillä.

Olen usein kirjoittanut meidän ansioeläkejärjestelmästämme joka alkoi hiukan sen jälkeen kun minä olin astunut työelämään. Minulle on ollut aikamoinen yllätys kuulla nyt melkein 50 vuotta myöhemmin ettei koko työeläkejärjestelmän koskaan pitänytkään olla kokonaan rahastoiva, Kas kun silloin 1960-luvun alkupuolella kyllä sellainen kuva annettiin. Perehdyin asiaan silloin kovasti kun se minua kiinnosti vaikka eläkeikä olikin kaukana tulevaisuudessa. Minua kiinnostui tuo rahastointimalli, koska sen tarkoitushan oli muodostaa iso osa mm suomalaisten teollisuusyritysten rahoituksesta.

Minulle on siis vihdoin ja viimein paljastunut ettei ansioeläkejärjestelmän koskaan pitänytkään olla kokonaan rahastoiva. Nyt minua onkin sitten alkanut ihmetyttää miten iso osuus oli tarkoitus rahoittaa työikäiseltä aktiiviväestöltä ja kuinka iso osuus oli ollut alun perin tarkoitus kattaa rahastoidulla osalla varoja. Ja nuo osuudet ovat muuttuneet ja minkä vuoksi kulloinkin.

Tutkin asiaa viime vuonna enemmän ja silloin törmäsin lisää mielenkiintoisiin näkökohtiin joista julkisuudessa puhutaan hyvin vähän. Eräät eläkevakuutusasiantuntijat totesivat että jos tästä meidän osittain rahastoivasta järjestelmästämme luovuttaisiin pienenisivät yrityksiä kuormittavat vakuutusmaksut huomattavasti. Ja samassa yhteydessä (taisi olla joku vakuutusalan ajankohtaisseminaari) oli vertailuja eri maiden eläkejärjestelmistä. Yllättävän harva perustui edes osin rahastointiin. Siellä missä rahastointia oli esitettiin vertailutiedoissa pienempien kustannusten syyksi jotenkin edullisempi väestörakenne.

Olen nähnyt eri maiden väestöpyramideja ja meillä Suomessa on muistikuvani mukaan aika epäedullinen muuttuessaan nyt tästä eteenpäin melko nopeasti suurten ikäluokkien myötä eläkeläisvoittoiseksi.

Täytän kohta 64 ja olen ajatellut jatkaa työuraani muutamilla vuosilla jos henkinen ja fyysinen terveys sen sallii. Olen ollut osa-aikaeläkkeellä jo kohta 8 vuotta. Kun teen vuoroviikot töitä jää minulle aika tavalla vapaata.

Muistan lukeneeni jostain, että joku vakuutusjohtaja olisi kirjoittanut että jos ihminen olisi oikeutettu osa-aikaeläkkeeseen eikä yritä sitä hakea hänet pitäisi määrätä välittömästi täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle vajavaisen ymmärryksen vuoksi kun ei ymmärrä miten edullinen tämä eläkemuoto on saajalleen.

Eläkkeiden huonontamisesta yms olen kirjoittanut jo aiemmin.

Tuo työuran pidentäminen on jännä näkökohta. Koko ajan puhutaan siitä loppupäästä. Raa'asti yksikertaistettunahan kysymys on ihan yksinkertaisista asioista. Jos eläkeikärajaa nostetaan 68 vuoteen ehtii nykyiseen verrattuna entistä useampi kuoolla saamatta ollenkaan eläkettä. Ja jos keski-ikä on esim 78 v niin 78 - 68 = 10 v ehtii nauttia eläketta. Jos taas eläkeikäraja on 63 v ehtii samalla keski-iällä nauttia eläkettä 50% pidempään eli 15 vuotta.

Maatalousyrittäjien eläkkeistä en viitsi tässä yhteydessä enempää kirjoittaa. Mutta sen totean että ihan eri maailmasta ne ovat kuin esimerkiksi muiden yrittäjien eläkkeet kun niiden rahat kerätäänkin pääosin veronmaksajilta.

Eräs tuttuni kirjoittaa Kauppalehden blogisivustoon. Hänen tuore kirjoituksensa käsitteli opiskelijoiden vaikeaa pääsyä mm korkeakouluihin opintoja aloittamaan. Siinä on myös eräs näkökohta että tuottavan työn työikä pidentyisi myös työuran alkupäästä. Ihan rahan-arvoinen etu sekin.

Aikomukseni oli kirjoittaa veroistakin tässä samassa jutussa mutta ihan koko maailmaa syleilevää en sittenkään viitsinyt tästä tehdä ja poistin otsikosta veroihin viittaavan sanan. Nytkin tuli jo turhan pitkä. Tiivistäminen kun ei ole kirjoitushyveitäni. No ei kyllä puheissakaan ;)

Minäkin kannatan ikäsyrjintää :)

Olen miettinyt europarlamentaarikkojen työtä. Luin äsken eräistä ikämiesehdokkaista jotka eivät päässeet EU parlamenttiin tuli taas mieleeni. Miten siinä pärjäisi iäkkäämpi ihminen? Kirjoitin tarkoituksella hiukan epämääräisesti 'iäkkäämpi'. Itse tein kolme vuotta matkatyötä vuosituhannen vaihteessa. Matkustin kuukaudessa 40 tuntia viikonlopuiksi kotiini työpaikaltani pääkaupunkiseudulta. Vaikka työpaikallani tehtiin paljon etätyötä oli laajakaistayhteydet vielä silloin aika alkeelliset. Emme halunneet muuttaa koko perhettä silloin kun lapsilla oli juuri silloin lukio kesken. Enkä minä halunnut kököttää vain osaksi työllistettynä laman jälkeisellä kehitysalueella.

Kyllä tuo 40 tuntia kuukaudessa auton ratissa, jonka minä tein, oli raskasta. Kuin yksi ylimääräinen työviikko kuukaudessa. Eikä kahden asunnon pitäminenkään mitään halpaa ollut. Ja verottajan suhtautuminen tuollaiseen kahden asunnon loukkuun on nurjamielinen. On tietenkin ymmärrettävää että yritetään tilkitä sellaiset porsaanreiät ettei se kakkosasunto olisi jossain arvostetussa hiihtokeskuksessa ja olisi silti vähennyskelpoinen verotuksessa. Sama koskee myös päivärahoja yms. Mutta niinhän siellä jossain Turun telakalla olikin sitten 2000-luvulla se suuri kohtua nostattanut jälkiverotusskandaali.

Raskasta tuollainen matkustaminen on. Uskallan omakohtaisesti todistaa sen. Eikä se nuoremmallekaan mitään herkkua välttämättä olisi. Eli matkustaa joka viikko Brysseliin tai Strasbourgiin ja sitten viikonlopuksi koti-Suomeen perheen luokse on raskasta. Todella raskasta.

Jos puoliso ei ole työssä tai ole muuta sidonnaisuuksia miksi perheen pitäisi asua kahdella eri paikkakunnalla tai jos olisi sinkku niin silloin homma on helpompaa. Voisi asua sentään siellä keski-Euroopassa koko ajan. Aikaisempien parlamenttien aikaan oli toki se rahanahneisiin vetoava temppu että saatoit nostaa lentolippujen kustannuskorvaukset bisnesluokan mukaisina ja sitten matkustaa halvimmilla lennoilla kun kulukorvaukset sai ilman 'vaivalloisia' kuitteja.

Samanlaistahan on Suomen eduskunnassa vaikka lento- ja junaliput ovatkin heille ilmaisia mutta onhan muitakin kuluja. Kuittien vaatiminen on kai edelleenkin pitkälle poistettu. Eihän nyt kansaedustajilta voi vaatia mitään kulukuitteja. Sehän on vaivalloista. Yrittäjäthän on asia erikseen - hehän saattavat olla jopa epärehellisiä ;)

Jatkuva viikonloppuisin matkustaminen on käsittämättömän raskasta. Ja ilmeisesti monet muualta kuin pääkaupunkiseudulta valitut kansanedustajatkin ovat sen huomanneet ja heidän perheensäkin asuvat usein pääkaupunkiseudulla. JA sitten keplotellaan kaikenlaisilla 'jalasmökkikikkailuilla' että saadaan ne toispaikkakuntalaisen verottomat erikoislisät täydentämään pientä ja kapeaa leipää.

Jännää on että kansanedustajilla tuota kakkosasuntoa pidetään päivänselvänä ja tuettavana. Samoin kuin EU parlamentaarikoilla asuntoa Brysselissä.

Mutta ihmettelen miten esimerkiksi yli 60-vuotiaat europarlamentaarikkoehdokkaat olivat ajatelleet järjestää matkustamisensa ja työnsä jos olisivat tulleet valituiksi. Vai eivätkö olleet ajatelleet? Vai olisivatko asuneet pidempäänkin paikan päällä? Erityisesti kun vielä noita EU parlamentaarikon palkkoja ja kulukorvauksia oli kavennettu.

Vaikka olen itsekin yli 60 v ja tunnen itseni työkykyiseksi olisin hyvin tarkkaan miettinyt tuota rasittavaa ja jatkuvaa matkustamisnäkökohtaa.

Minusta tuo olisi asia jota noissa vaalikoneissa olisi pitänyt kysyä niiltä ehdokkailta jo etukäteen. Ja saman kyselyn voisi tehdä kansallisen eduskuntammekin tulevissa vaaleissa.

Jotenkin 30-40 vuotiaan jatkuvan matkustamisen saattaisin vielä ymmärtää. mutta että yli 60-vuotiaat vielä kuvittelevat kykenevänsä samaan ihmetyttää. Eli taidan olla sellainen itsekin halveksimani ikärasisti!!

Novo Group ja vaalirahasotkut

Jotenkin alkaa haista. Tai oikeampaa kai olisi sanoa että alkaa haista vain entistä enemmän. En ole viitsinyt hirveästi kirjoitella tästä 'maailman vähiten korruptoituneeksi' maaksi hehkutetusta jossa poliittinen järjestelmä on läpimätä. Mutta silmät ymmyrkäisenä ihmettelen miten meillä istuu edelleen pääministerinä kaveri jonka taustaryhmä poliittinen puolue kiemurtelee jos jonkinlaisissa sotkuissa ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mistä on pääministeri Vanhanen saanut tuon 'teflon-pinnan' ettei näytä ryvettyvän ei sitten millään. Vai onko koko media meillä todella 'paperitiikeri' ja pelkkä vallan 'sylikoira'? Vain jotkut bloggaajat kuten minäkin kirjoittavat mutta saattavat saada vain häirikköleiman otsaansa.

Olen ymmärtänyt että verottaja on hakenut konkurssiin maksamattomista veroista Novo Group tai jotain sen osaa joka on on mittavasti (yli 300'000 euroa) lahjoittanut rahaa poliittisille puolueille ja poliitikoille.

Huhuh. Ai sellaisia veijareita nämä kaverit ovatkin. Olen törmännyt vuosien varrella lukuisiin tuollaisiin veijareihin. Näillä veijareilla on yleensä taipumusta yrityksen kassavirtarahoilla maksaa itselleen muhkeita palkkoja ja ostaa komeita autoja yms ja sitten jättää esimerkiksi erilaiset verot maksamatta. Normaali rehti yrittäjä ymmärtää että yrityksen kassavirrassa kulkee myös rahoja jotka eivät ole hänen omiaan eli arvonlisäveroa, ennakonpidätyksiä, eläkevakuutusmaksuja jne eli kaikkea rahaa joka näkyy pankkitilillä ei pidä tuhlata.

Äärimmäisenä esimerkkinä muistan jonkun Seura lehden haastattelun taisi olla 1960-70 luvulla jossa erästä tällaista veijaria haastateltiin. Hän oikein ylpeili miten hänen yrityksensä myi hyvin ja myynti nousi hurjaa vauhtia. Mutta sitten tuli veroviranomainen joka haki raukan hyvin menestyneen yrittäjän konkurssiin maksamattomista veroista yms. Sen verran lehden toimittajakin oli oivaltanut että kyse oli 'yrittäjästä' joka osti kelloja 100 markalla ja myi sitten eteenpäin niitä 100 markan kelloja edullisesti kilpailukykyiseen hintaan 50 markalla.

Ei tämä tarkoita sitä etteikö verottajakin syyllistyisi vaikka minkälaisiin ylilyönteihin. Olen itsekin taistellut joitain verottajan mielivaltaisia juttuja vastaan 1980-1990 luvuilla. Että on sellaisestakin omakohtaista perusteellista kokemusta.

Tämä koko Novogroup haiskahtaa vähän samanlaiselta kuin tuo 100 markan arvoisia kelloja 50 markalla myyvä yrittäjä - nykyään vain puhutaan euroista mutta kuvio on sama. Erikoiselta tuntuu myös liikemiesten Kakkosen ja Sukarin läheinen yhteistyö Novo Groupin ja sen vetäjien kanssa. Eli he ovat olleet Novo Groupin asiakkaita ilmeisesti 'kiinteistökehitys'-alalla ja myös yhteistyökumppaneita poliitikkojen rahoituksessa. Kyllähän jokainen tervejärkinen kansalainen arkijärjellä ymmärtää miten 'kiinteistökehitys' liittyy esimerkiksi kaavoitukseen ja miten puolueet ja kunnallispoliitikot vuorostaan liittyvät kaavoitukseen. Kas kun kaavoitus on mielenkiintoista. Perehdyin kerran tarkemmin asiaan kun eräs kaverini mietti ostaisiko kiinteistön joka oli kaavoitettu tulevaisuudessa puistoalueeksi vaikka siellä olikin iso vanha käyttökelpoinen omakotitalo. Siinä yhteydessä selvittelin oliko kaverillani riittäviä poliittisia suhteita että olisi halvalla 'puistoalueena' ostettuaan kyennyt sen suhteillaan muuttamaan vaikkapa kerrostalotontiksi. Olisi nimittäin sillä kikalla rikastunut upporikkaaksi yhdellä hallinnollisella kunnallisen kaavoittajan päätöksellä.

Se hienosti 'kiinteistökehitykseksi' nimitetty on hyvin paljon tuollaista vaikuttamista, jossa kaavoittajan kynänvedolla tuotetaan mahtavia rikkauksia yhdessä hetkessä. Ja onhan sitä poliittisella mandaatilla valitun kaavoituksesta päättävän saatava oma osuutensa - ja tottahan toki noita kaavoitukseen osallistuvia virkamiehiäkin 'voidellaan' joillain hienostuneilla tavoilla.

Hyvä työnantaja testauspalvelu

Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus on avannut mielenkiintoisen 'Hyvä työnantaja testauspalvelu' sivuston verkossa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitää tutustua tarkemmin jota voin tarkemmin arvioida sivuston toimintaa.

Samantyyppisen aiheen ympärillä on Suomessa toiminut jo pitkään kansainvälisestikin toimiva Great Place to Work Instituutti. He ovat jo useita vuosia julkaisseet parhaiden työpaikkojen ranking listoja. Ne perustuvat hyvin fiksuihin valintakriteereihin joissa myös työntekijöiden mielipiteillä on suuri merkitys. Puutteena on tietenkin että siihen kilpailuun pitää aina osallistua ja siten ulkopuolelle voi jäädä loistaviakin yrityksiä. Toisaalta yritykset joissa johtokin tuntee ettei kaikki ole ihan kohdallaan tuskin osallistuvat tuollaiseen kilpailuun eli on odotettavissa että kilpailuun osallistuvat yritykset ovat muutenkin muita parempia työpaikkoja kun rohkenevat osallistua tuollaiseen kisaan.

Työntekijän viihtyvyys työpaikalla ei ole mikään ihan pikku juttu. Kunhan sen vain entistä useampi työnantajakin ymmärtäisi. Parantamisen varaa olisi.

Elisan järkyttävä vikailmoituspalvelu

Yritin lauantai-iltana n klo 19 aikaan soittaa Elisan kännykkäliittymästä sisarelleni Elisan lankapuhelinliittymään. Olin soittanut kyseiseen numeroon tuntia aikaisemmin ihan normaalisti.

Useisiin tunnin aikana tekemiini soittoyrityksiin saan koko ajan vastauksen: valitsemaanne numeroon ei saada yhteyttä. Kännykkäliittymään soittaessani olen saanut tuollaisia ilmoituksia ennenkin mutta en koskaan yrittäessäni soittaa lankapuhelinliittymiin.

Niinpä etsin netistä Elisan vikailmoitusnumeron. Monen vaihtoehdon ja 15 minuutin odottelun jälkeen saan kuitenkin puhelimeen ihan oikean ihmisen, kohteliaan ja ystävällisen tuntuisen mieshenkilön.

Selostin ongelman suhteellisen lyhyesti ja ytimekkäästi.

Kaveri oli edelleen ystävällinen ja ehdotti että olisiko siellä ehkä puhelin rikki tms vika. Siihen en voinut muuta kuin todeta että ainakin tunti sitten vielä toimi ihan moitteetta kun olin siihen numeroon soittanut.

Seuraavat tarjotut vaihtoehdot alkoivat jo sitten 'keittää' pääkopassani. Puhelimen haltijan eli sisareni olisi pitänyt tehdä itse vikailmoitus. Kun kerroin että miten hän voisi tehdä vikailmoituksen jos hän ei tiedä puhelimen olevan rikki? Vastaus eli soittaisi kännykästä. Heheh - oletetaanko Elisassa virallisestikin että kaikilla on kännykkä vai oliko kyse vain josta nuorukaisesta joka uskoo kaikkien ihmisten nykyään omistavan kännykän. Kun kuuli missä ko puhelimen haltija asui pääkaupunkiseudulla niin kertoi että siellä on Elisalla myymälä jossa voidaan testata lankapuhelinkoneen toimivuus kun vie puhelimen sinne mukanaan. Ihmettelinkin, että onko se myymälä auki lauantai-iltaisin tai seuraavan päivänä sunnuntaina.

Kun sitten kysyin että onko mahdotonta tehdä vikailmoitus sain siihenkin vastauksen: jos vikailmoitus on asiakkaan laitteissa veloitetaan 'turhasta' vikailmoituksesta. Siinä vaiheessa vanhana asiakaspalveluihmisenä alkoi minulla jo ns keittää yli. Kysyinkin että ketä he oikein sitten veloittaisivat? Minuako 'tarpeettoman' vikailmoituksen tekijänä vai puhelimen haltijaa joka ei koko viasta tai vikailmoituksesta tiennyt mitään?

Kaveri testasi pääsyä ilmoittamaani puhelinnumeroon ja totesi itsekin että numeroon ei pääse eikä hänenkään testi (minkähänlaiset Elisan viikonlopulla palveluksessa olevilla päivystäjillä on käytettävissään?) osannut sanoa missä vika on.

Siinä vaiheessa totesinkin että onko todella mahdotonta että hän tekee vikailmoituksen? Vakuutin että en ole höyrypää ja minulla on toki syytä huoleen. Asunnossa jossa on toimimaton puhelin asuu kaksi yli 70 vuotiasta ihmistä. Sinänsä ihan täysijärkisiä ja hyväkuntoisia, mutta jos he eivät tiedä puhelimensa edes olevan epäkunnossa niin jossain hätätilanteessahan sellainen voisi olla suorastaan katastrofaalista.

Itse asiassa ei kaveri edes kiistänyt ettenkö olisi ollut ihan oikeassa sekä vikailmoitukseni että huomenaiheeni kanssa. Minä vielä totesin että jos vika onkin heillä jossain niin minähän olen tehnyt heillekin palvelun vaivautuessani jonottamaan heidän vikailmoitusnumeroonsa yli 15 minuuttia vain saadakseni tehdä vikailmoituksen.

Lohdutin vielä kaveria ja sanoin että eihän vika hänen ole ja että en minä hänelle henkilökohtaisesti mitenkään vihainen ole. Hänellä on varmaan kaavamaiset ohjeet joiden mukaan pitäisi toimia mutta onhan hänen esittämänsä näkökohdat jotenkin aivan kohtuuttomia ja kyllä kai hiukan tervettä järkeäkin voisi käyttää. Ilmoitin myös tekeväni valituksen Telehallintokeskukselle jos hän ei tee pyytämääni vikailmoitusta.

Ja ilmoitin myös että vaikka vikailmoitukseni olisi ollut 'turhakin' niin tuskin Elisa nimisen ja kokoisen yrityksen tulos siitä suuremmin olisi kärsinyt.

Vastausta en enää jäänyt odottamaan vaan kiitin ja suljin puhelimen.

Sisarellani on käytettävissään kännykkä. Vaikka hän ei mikään aktiviinen kännykän käyttäjä ole niin useimmiten hänellä on kännykkä kuitenkin päällä kotonakin. Ja kun kännykän akku oli jonkin aikaa sitten aika huono niin minä vaihdoin hänelle akun uuteen jossa lataus säilyy 2-3 päivää.

No onneksi kännykkä oli päällä ja sisareni vastasi puheluun. Kerroin puhelimen viasta ja pyysin että hän yrittäisi siitä soittaa minulle. Hetken kuluttua hän olikin soittanut minulle mutta satuin juuri silloin olemaan muualla enkä kuullut olohuoneen pöydälle jääneen kännykkäni soimista. Kun tulin puhelimen ääreen huomasin puhelun tulleen sisareni lankapuhelimesta ja menneen puhelinvastaajaani.

Soitin sisarelleni lankapuhelimeen ja puhelu yhdistyi ihan normaalisti. Sisareni oli hiukan ihmetellyt kun puhelu oli mennyt puhelinvastaajaani mutta oli siitä ymmärtänyt kuitenkin puhelimen toimivan. Vika paljastuikin, että hänen puhelimensa kuuloke ei ollut kunnolla paikallaan. Eli vika ei ollut Elisan verkossa joten vikailmoitukseni oli Elisan näkökulmasta 'turha' ja heidän vastuualueensa ulkopuolella.

Ihmettelen tosin edelleenkin että minun käsitykseni mukaan puhelimen pitäisi kertoa äänimerkillä 'numero on varattu' jos kuuloke ei edellisen puhelun jäljiltä ole pudonnut paikoilleen.

Kaikesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä että Elisan palvelu on suorastaan ala-arvoista erityisesti kun ajattelen mitä kaikkia lähes mahdottomia vastauksia ehdin saada vaihtoehtoihini.

Öljytuotteet korvaava polttoaine. etanoliko?

Olen mielenkiinnolla seurannut ST1 nimistä polttoaineyhtiötä jo jonkin aikaa.

Yhtiöstä kuuluu kummia huhuja. Siellä on kuulemani mukaan henkilöstölläkin hyvä olla. Aika erikoista ja yllättävää. Onnittelut yrityksen johdolle ja tietenkin henkilöstölle. Tuollaisia yrityksiä kaivataan lisää.

Mutta on toinenkin asia. Yrityksen panostus omaan etanolituotantoon vaikuttaa suorastaan mullistavalta. Lopetetaanko juopottelu ;) ??

Mielenkiintoisia selvityksiä löytyy suosikkibloggajiini kuuluvan Ruukinmatruunan Takkirauta-sivustolta aika tuoreeltaan tässä ja tässä. Suosittelen lukemaan. Kunhan ymmärtäisi meidän työ- ja elinkeinonministeri Pekkarinenkin.

Tuli mieleeni kun luin netistä Kauppalehdestä tänään ST1:n pääomistajan ja hallituksen puheenjohtajan jutun Bensaparoni turhautui: Päättäjät kemian alkeisoppiin. Kun näitä viittaamiani linkkejä lukee niin alkaa miettiä että onkohan kaikki niin selkeää vain-yksi-oikea-ratkaisuvaihtoehtoa kun mitä meille yritetään ylhäältä ja mediasta käsin syöttää.

Kirjoitin tämän vuoden tammikuussa ilmastomuutoksestakin valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä esittäneistä. Sekin on kai taas ainakin jotenkin ajankohtainen kun rallimestari Ari Vatanen on turhautunut lausumiensa käsittelystä julkisuudessa sen yhden-ainoan-totuuden-suodattimella. Lukekaa tuo Vatasen sivustolla oleva kommentti.

Motto: Lukekaa enemmän niin luulette vähemmän ja opitte mediakriittisiksikin siinä samalla.

Kaikkien alojen asiantuntija

Tuli tänään mieleen Kirsi Pihan hienosta kolumnista Iltalehdessä jonka otsikko oli 'Kaikkien alojen asiantuntija'.

Minulla oli ystävä jonka yrityksen nimessä oli omituinen kirjainyhdistelmä. Kysyin kerran ihmetellen mistä tuollainen omituinen nimi hänen yrityksellään. Vastaus oli huvittava: sehän tulee lyhenteenä sanoista "kaikkien alojen asiantuntija". Hän nimittäin oli kyllä aikamoinen kaikkien alojen asiantuntija. Rumemmin jotkut puhuivat myös 'besserwisseristä' - en tiedä miten tuon suomentaisi - vapaasti 'hän-joka-tietää-kaiken-paremmin'.

Jos kaikki Kokoomuksessa olisivat Kirsi Pihan kaltaisia saattaisin joskus jopa harkita jopa äänestämistä jossain vaaleissa. Eli kirjoitus oli minun mielestä hyvä. Kolumni kritisoi hiukan tuoreen EU parlamentaarikon, Mitro Revon alias isä Mitron esiintymistä poliitikon sijasta asiantuntijana. Kirsi hiukan piikittelee että "jumalanko asiantuntijana?". Kysymys on ihan aiheellinen. Minkä alan asiantuntijana Mitro Repo haluaa esiintyä? Jumalan vai moraalinko? Jumalan asiantuntija hän voi olla mutta moraalin asiantuntijana esiintyminen on minusta jo hiukan arveluttavaa. Ymmärrän kyllä että moni hänen äänestäjänsä on ehkä ajatellut että hänellä olisi jotenkin parempi moraali kuin muilla kun on pappi eli tavallaan se hänen musta design muotoiltu papinkaapu olisi jonkinlainen takuutodistus korkeasta moraalisesta osaamisesta ja sen soveltamisesta myös EU päätöksentekoon. Siinä tavallaan unohtuisi että kyse on sittenkin ihan tavallisesta ihmisestä, ilmeisesti vielä kaikkine heikkouksineenkin, ainoana erona näkyvästi luotettavuuden mielikuvaa lisäävässä papinkaavussa.

Ortodoksien piispainkokous oli tavallaan minunkin mielestä oikeassa kieltäessään papin viran hoidon ja papin kaavun ja ristin näkyvän käytön tällaisissa selvästi maallisissa kirkon ulkopuolisissa tehtävissä.

Muistan itse miten eräs uskova tuttavani, entinen pyhäkoulunopettaja sanoi minulle kerran suoraan kun olin eräissä vaaleissa ehdokkaana ettei hän voi minua äänestää vaikka luottaa minuun suuresti ja haluaisikin. Kun hänen velvollisuutensa kristillisenä oli äänestää vain Kristillisen liiton (nykyisin Kristillisdemokraatit) ehdokasta. Ja jossain Kristillisen liiton sisäisessä tilaisuudessa kun minua poliittisena vastustajana moitittiin niin vielä puolusti minua voimakkaasti omassa puheenvuorossaan.

Kyllä demokratiassakin on ongelmallista kun papit, sotilaat ja julkisen vallan palveluksessa olevat virkamiehet asettuvat ehdolle. Mutta ihan samanlainen ongelma on kun ehdolle asettuu joku rakennusyritysten bulvaani tai kun edustajat saavat jättimäisiä vaaliraha-avustuksia joltain kehittyvien-maakuntien-Suomi järjestöiltä. Aino ero on että nuo rahalliset vaaliavustukset on pyritty piilottamaan kun sen sijaan papinkaavut tai upseerien univormut (vai uniformut?) pidettäisiin mielellään näkyvissäkin hiukan niin kuin takuutodistuksina.

Ja niin muuten Kirsi Pihan kirja äitiyden ja uran yhdistämisestä vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. En löydä linkkiä kirjaan mutta tässä on asiaan liittyvä haastattelu. En ole vielä siihen asti ehtinyt kun yöpöydälläni on iso joukko lukemattomia muitakin kirjoja eikä tuo ole ihan ensimmäisenä jonossa. Kas kun se nyt ei kuitenkaan suoraan kosketa minua miehenä vaikka aihe onkin mielenkiintoinen ja vaikka Timo TA Mikkosen Nina vaimo mitä sanoisi julkisuudessa. Eikä kai hänkään ihan täysin tarkoittanut että naisen asema olisi pelkästään "Küche, Kirche, Kinder" kuten Saksassa on tapana sanoa (saksaksi) eli vapaasti suomentaen "keittiö, kirkko, lapset". Ja vaikka ehkä kärjisti ja liioitteli niin en minäkään oikein usko "imettäviin koiraisiin".

Ja bonuksena että onhan tuo Kirsi Piha ihan nättikin ;)

Mepeistä

EU-vaalit on sitten pidetty. Vaikka olen suhtautunut erittäin sympaattisesti erään tuttuni käynnistämään äänestä kirkkovenettä-hankkeeseen oli minulla tällä kertaa ehdokkaana henkilö jonka tunnen henkilökohtaisesti ja johon luotan riittävästi. Ja ehdokkaani selvisikin mepiksi. Korostan tuota sanaa "riittävästi". Kas kun uskon että hyvältä poliitikolta vaaditaan sellaisia joskus epämiellyttäviäkin ominaisuuksia jota meillä tavallisilla tallaajilla ei ole. Tässä viittaan erään bloggaaja-suosikkini Ruukinmatruunan Takkirauta-sivuston 5-osaiseen kirjoitussarjaan Reaalipolitiikan oppitunti eli tuo on osa 1. Viimeisin osa 5 linkki on tässä.

Kirjoitan tässä parista vaalien erikoisilmiöstä. Perussuomalaisten Timo Soinin huipputulos ei yllättänyt. Hiukan yllätti että median pitkään ennen vaaleja harrastama nimittely ja vähättely oli aika hillittyä. Ehkä se olisi ollutkin aika mautonta kun kyse oli sentään vaalien ääniharavasta.

Mitron Revon huipputulosta ei ehkä osattu ennakoida. Kun muut julkkikset eivät vaaleissa pärjänneet niin miettiessäni ilmiötä tuli mieleeni muutamia asioita. No ensinnä tietenkin isä Mitrona hän on kerännyt jo pitkään sympatiaa julkisuudessa sekä ortodoksikirkolle mutta sitä kautta myös itselleen. Olen kirjoittanut mm hänestä muutamaan kertaan - viimeksi kun hän asettui ehdokkaaksi EU vaaleihin ja sitä ennen lyhyesti viittasin että isä Mitro on ollut ortodoksikirkon paras myyntimies.

Ortodoksikirkon piispainkokouksen kielteinen päätös isä Mitron ryhtymisestä EU-vaalien ehdokkaaksi saattoi olla kirkon lähes 1500-1600 vuotisten kanonisten säädösten mukainen. Minä veikkaan että kun isä Mitro siitä huolimatta ryhtyi vaalikamppailuun Mitro Repona hän sai ylimääräisiä marttyyrius-sympatiapisteitä, kansa kun on usein heikomman puolella vahvempaa valtaa vastaan. Isä Mitro ilmeisesti luotti liikaa että kun metropoliitta, piispa Ambrosius liikkuu sulavasti bisnespiireissä niin se automaattisesti oikeuttaisi häntä samantyylisesti EU-vaaleihin. Arkkipiispa Leo muotoilikin julkisuudessa taitavasti metropoliitta Ambrosiuksen toimet liike-elämässä hyväksyvän kantansa siten ettei se olisi ristiriidassa ortodoksikirkon kanonisen oikeuden kanssa.

Mutta minulle tuli eräänlainen déjà vu-elämys. Minun mielestäni vastaavaa tapahtui silloin kun Martti Ahtisaari ajettiin demarien presidenttiehdokas-jäsenäänestyksessä Kalevi Sorsan vastaehdokkaaksi. Ensin hän voitti ehdokkuuden demarien ensimmäisessä presidenttiehdokas-jäsenäänestyksessä ja sitten vielä voitti vaaleissa kansankin äänet. Kansa halusi jonkun "ryvettymättömän" puoluepolitiikan ulkopuolelta. Mutta ilmeisesti tämä koskee myös ihan demarien puolueväkeäkin ruohonjuuritasolla. Halutaan kannattaa SDP:tä puolueena mutta ollaan kyllästytty puolue-eliittiin. Ei ilmeisesti enää luoteta heidän ajavan työtätekevän kansan etuja. Sen verran pitkään oli Paavo Lipponen hallinnoimassa SDP-pääministerinä että en minäkään luottaisi - enemmän se Sauli Niinistökin tuntuu toimineen työväen asialla (ainakin mielikuvissa) ;) Ja aika avuttomalta Urpilainen SDP:n puheenjohtajana vaikuttaa. Vaikka en SDP sympatiseeraaja olekaan niin eronneella Eero Heinäluomallakin oli enemmän puoluejohtaja-karismaa kuin Urpilaisella. Eikä se johdu "kilkuttimista" siellä jalkojen välissä vaikka kansan kielellä puhutaankin symbolisesti "henkilöistä, joilla ei ole munaa". Minun mielestä Urpilaisella ei ole sitä mutta ei oikein sitä ex-kansanedustaja Roosa Meriläisen kuuluisassa rintapinssissään hehkuttamaa "hyvänhajuista v:täkään" ;) Minulla tulee Urpilaisesta mieleen sellainen luokkansa edessä kokonaan auktoriteetin menettänyt opettaja. Ja eikös hän luokanopettaja ollutkin?

Meppien toimista kiinnostuneille lukijoille mielenkiintoinen linkki tässä Open Europe sivustolle. Mielenkiintoinen aihe siellä "How has your MEP performed over the last five years?" eli miten meppisi on suoriutunut viimeisten viiden vuoden aikana. Sieltä löytyy meppien tehokkuustaulukko. Ikävä kyllä ainoastaan MS Office Excel xls-taulukkomuodossa. Aika jännää että siellä on parhaimmalla suomalaisten sijaluvulla Vasemmistoliiton Esko Seppänen, joka ei enää ollut ehdokkaana vaaleissa. Sijaluku on 10. ja minusta se on aika merkittävää kun koko listalla on 785 meppiä. Minusta merkittävä saavutus kun seuraavat sijat olivat suomalaisilla 79. - 567. Tässä on linkki Open Europe'in lehdistötiedotteeseen meppien suoritusarvioinnista. Ja tässä linkki selvitykseen tuosta ranking-listasta.

EU-vaaleista

Itse äänestin kätevästi ennakkoon postissa kun siellä käväisin. Ja pitäisikö posti sittenkin tulkita erisnimeksi Posti? Vai pitäisikö nykyään sanoa Itellassa ;)

Luin tänään Iltalehdestä Kirsi Pihan aihetta käsittelevän kolumnin "Emmä millään jaksais". Hyvä kirjoitus.

Mutta minulla tuli kovasti epäilemäni nettiäänestyksen rinnalle mieleen toinen mahdollisuus. Miksi me kansalaiset ylipäänsä äänestämme EU edustajistamme? Emmehän me äänestyksissä saa valita Lissabonin sopimusta, EU:n komissaaria tai hallitustakaan. Eli miksi me emme suorittaisi meppien valintaa suoraan eduskunnassa?

Tyttärelle ajokortti opetusluvalla?

Näin tässä sitten kävi. Nuorin tytär soitti eilen illalla ja kertoi että pääkaupunkiseudun autokoulut eivät uskalla luvata ajokortin hankkimista kahden kuukauden toimitusajalla. Kas kun hän on saanut lyhyellä hälytysajalla mielenkiintoisen työpaikan Tansaniasta Afrikasta ja joutuu aloittamaan siellä jo elokuun alussa. Ja tarvitsee siellä ajokortin.

Suurimpana pullonkaulana autokouluilla on varmaankin ajo-tuntien järjestäminen. Teorialuennot eivät varmaan tuota ongelmia koska yhdellä luennolla voidaan opettaa isoa ryhmää oppilaita. Mutta kun autokoulujen opettajienkin pitää saada pitää kesälomia ja lisäksi opettajan ja auton kapasiteetti on aika rajallinen. No onhan se ihan kohtuullista että autokoulujenkin opettajat saavat kesälomansa.

Tapiolassa oli ystävällinen autokoulun virkailija ymmärtänyt ongelman ja antoi tyttärelleni kullanarvoiset neuvot. Tyttäreni totesikin tänään puhuessamme puhelimessa että tulee lähettämään kyseiseen autokouluun vielä erityiset kiitokset. Kas kun kiitoksiahan me jaamme suomalaisessa työelämässä aivan liian harvoin.

Aluksi minä olin hiukan vastaan sitä ajatusta että minä ryhtyisin opettamaan. Olinhan aikoinaan perhesovun nimissä kieltäytynyt opettamasta vaimoanikin. Mutta ehkä nyt yli 20 v myöhemmin tämä voi kuitenkin onnistua oman tyttären kanssa. Kas kun hänellä on äärimmäisen tasapainoinen luonteenlaatu niin eiköhän tämä onnistu.

Ja erinomaiset ohjeet löytyivät taas netistä heti ensihaulla ja hyvin kohtuuhintaisena pakettina saatavissa.

Itse asiassa olen jo vähän jopa innostunut. Kun yritän nähdä asioissa aina myönteisiä puolia niin älysin tässäkin taas oivan mahdollisuuden. Minähän joudun menemään kirjalliseen liikennesääntöjen tenttiin opetusluvan saamiseksi. Tuleepa omatkin tiedot liikennesäännöistä varmasti nyt päivitettyä ajan tasalle. Ylimääräinen bonus eikä varmaan pahasta.

Ja jos tämä onnistuu niin voin opettaa tarvittaessa isoveljeäkin ellei ulkomailla asuessaan suorita ajokorttia.

Hiukan mietityttää miten tuo ajokortin ajaminen täällä Suomessa ja sitten heti kortin saamisen (toivomuksena tietenkin että molemmat onnistumme hankkeessa!) jälkeen ajaminen Tansaniassa. Onneksi on kysymys hyvähermoisesta nuoresta naisesta jolla tuskin on samanlaista näyttämisen tarvetta kuin ehkä olisi saman ikäisellä nuorella miehellä. Tansanian liikenne saattaa olla vähän kaaosmaisempaa kuin Suomessa mutta tyttäreni tiesi sen kuitenkin olevan rauhallisempaa kuin hänen paremmin tuntemassaan naapurimaassa Keniassa.

Nyt tuli minullekin vipinää.

Talousrikostuomiot tiukentuneet?

Kuuntelin hämmästyneenä uutisia jossa kerrotaan talousrikostuomioiden viime aikoina koventuneen.

Olin hyvin hämmästynyt. Miten tuomiot kovenevat jos laki on entisenlainen ja täysin muuttumaton? Ainakin meille maallikoille juristit esittävät mielellään että tuomitseminen olisi vain lakiin perustuvaa ja että takana olisi tarkat oikeustieteelliset teoriat yms.

Jos nyt Helsingin hovioikeus on alkanut antaa talousrikoksista entistä kovempia tuomioita niin mielestäni pitäisi alkaa kysyä mistä Helsingin hovioikeus on tuon uuden valtuutuksensa saanut kun ei lakeja ole muutettu?

Tämä ei suinkaan tarkoita etteikö tuomiot saata olla aivan oikeutettuja. Mutta jos linjaa on kovennettu ja linja on nyt "oikea" niin silloinhan lakia on tulkittu aikaisemmin liian lievästi eli "väärin". Tai sitten tosiasiassa koko tuomitseminen perustuukin siellä tuomioistuimessa istuvien erottamattomien tuomareiden "fiiliksiin". Katsovat "soveltuvista" laeista vain tuomioiden ylä- ja alarajat ja sitten sen mukaan mitkä tunnelmat on mediassa tuomitaan ankarammin tai lievemmin. Vai mistä se kansan syvien rivien oikeudenmukaisuusmielipide sinne tuomioistuimien tuomareiden arvomaailmaan istutetaan?

Ei minulla ole mitään suurempaa lukkarinrakkautta sitä Jippii nimistä firmaa kohtaan ole ollut. Heidän johtajien pörssin sisäpiiririkostuomioistahan tässä on nyt kysymys. Olin 1990-luvulla sen firman asiakas enkä ole koskaan aikaisemmin niin huonoon asiakaspalveluun törmännyt kuin Jippiillä oli. Myöhemmin vastaavan tasoista asiakaspalvelua tuntuu saavan kaikilta muiltakin isoilta puhelin- ja internetoperaattoreilta. Miten ne kaikki kykenevätkin niin surulliseen ja asiakkaista piittaamattomaan palvelutasoon? Itse en kyllä palkkaisi noista firmoista johtajia omalle toimialalleni vaikka siellä kannuksensa ansainneet kovaa sanaa tuntuvat olevankin.

Hoitotestamentti

Muutamat ihmiset lähipiirissäni ovat tiedustelleet minunkin mielipidettä ns hoitotestamentista. Samoissa yhteyksissä käytetään myös nimitystä hoitotahto kuvaamaan miten kyseinen henkilö haluaa itseään hoidettavan.

Olen kirjoittanut aihetta sivuavasti puolisen vuotta sitten. Lainaan tähän kirjoituksestani:

Amerikanjuutalainen väitellyt tohtori-vävypoikani on muotoillut aika mielenkiintoisesti juutalais-filosofisen näkemyksen omalle kohdalleen: hänen henkensä eteen on sairastapauksessa tehtävä kaikki mahdollinen. Sillä jos noita rajoja aletaan asettamaan niin kun kerran on alettu asettamaan rajoja niin rajan siirtäminen asteittain on enää vain pikku juttu ja ollaan hyvin nopeasti tilanteessa joka muistuttaa 30-luvun Saksaa.

En tiedä oikein olenko vain ikäloppu konservatiivi joka pelkää itse jäävänsä ilman hyvää hoitoa. Kenties sellaiset asiat panevat miettimään enemmän noita asioita kuin jos olisin 30-40 v nuorempi.

Olen lukenut useita erilaisia hoitotahdon ilmaisuja ja erilaisia valmiita hoitotestamenttipohjia. Minusta niissä lähes kaikissa on ollut yksi oireellinen yhteinen piirre. Melkein kaikissa halutaan kieltää tai estää elvytykset tai erilaiset muut hengissä pysymistä edistävät hoitomuodot. Yhteistä näille kiellettäville hoitomuodoille on se että ne ovat kalliita ja lääketieteen kehittyessä keksitään koko ajan lisää yhä tehokkaampia mutta myös kalliimpia hoitoja.

Ne hoitotestamenttia miettineet ihmiset joiden kanssa minä olen keskustellut haluavat kuolla arvokkaasti eivätkä halua tulla ns vihanneksina pidettyä keinotekoisesti hengissä jne. Toive on varmasti ihan hyväksyttävä ja oikeutettu. Nuoremmilla ihmisillä voi ajatuksena taustalla olla myös tarvittaessa testamentata omia elimiä siirrännäisiksi. Vanhusten (mistä muuten alkaa vanhuus?) elimiä tuskin ollaan halukkaita siirtämään. Kaikki nuo ovat hienoja ja kunnioitettavia tavoitteita.

Sitten tullaankin siihen mutta-osioon. Viittaan myös linkkiin aiempaan kirjoitukseeni. Olen kirjoittanut vanhusten hoidosta mutta myös suoraan eutanasiasta.

Luepa ajatuksella eutanasiaa ajavan Exitus ry nimisen yhdistyksen hoitotahtolomake. Useimmat hoitotahto/testamenttilomakkeet tarjoavat juuri samoja vaihtoehtoja.

En voi väittää olevani terveydenhuoltojärjestelmän asiantuntija mutta olen lukutaitoinen ja osaan lukea myös rivien väleistäkin. Ja olen harrastanut aika pitkään tiukkaa mediakritiikkiä. Ja jonkin verran on jo kokemusta lähipiiristäkin.

Aika monesta kirjoituksesta on ainakin minulle paistanut esiin että tärkeä "hoidon intensiteettiä" määrittävä raja on se onko hoidettava henkilö työelämässä vai jo eläkkeellä. En voi ymmärtää tuollaiselle jaottelulle mitään muuta kuin taloudelliset kriteerit. Ja minusta sellaiset kriteerit ovat aika vaaralliset. Kun muistaa itsekin miten 30-40 vuotiaana tuntui 60-70 vuotiaat kovin vanhoilta niin nyt siinä ikäryhmässä en ollenkaan enää tunne samoin. Totta kai realistina ymmärtää ettei jäljellä ole todennäköisesti yhtä paljon elinaikaa kuin 30-40 vuotiaalla mutta en koe että elämäni olisi jotenkin vähempiarvoisempaa pelkästään iästä johtuen. No tosin minähän olen vielä työelämässä eli yritän toteuttaa pääministeri Vanhasen toivetta ja viivyttää eläkkeelle lähtöä.

Ai niin. Alkoi mennä jutustelu tapojeni mukaan jo rönsyilyn puolelle.

Eli siitä hoitotahdosta/testamentista. Minä koen eri paikoissa näkemäni mallilomakkeet nykymuodossaan suorastaan eutanasiaan johdatteleviksi. Yhdessäkään lomakkeessa en ole huomannut että vaihtoehtona olisi hyvin muotoiltua maksimaalisen tehokkaan hoidon vaativaa sanamuotoa. Eli nykymuodossaan näyttää siltä että näillä hoitotestamenteilla haetaan enemmänkin lääkäreille ja muulle hoitohenkilökunnalle lupaa jättää esimerkiksi elvytys tekemättä. Kas kun vain lääkärin tekemänä DNR-päätös voi aina päätyä jälkikäteen arvosteltavaksi mutta potilaan itse tekemänä sitä on omaistenkin kunnioitettava - se ikään kuin vapauttaa lääkärin vastuusta.

Vaikka en yleensä pidä Suomi24 keskustelupalstoja mitenkään autoritatiivisina oli siellä ihan asiallinen keskustelu aiheesta.

Miettikääpä itse kukin noita asioita.

Salvador Dali linkitys sivullani rikki

Jouduin poistamaan linkin Salvador Dalin vaihtuviin tauluihin kun se jostain syystä rikkoutui minusta riippumattomista syistä. Ikävää mutta saihan niistä hiukan yli kuukauden nauttia.

Norjalaista maahanmuuttohurlumheita

Ruukinmatruuna kirjoitti blogissaan Takkirauta norjalaisesta villakaavusta ja tarkoitti siinä monien islamilaisten naisiltaan vaatimaa päähuivia eli hijabia.

Norjassa on ilmennyt tuore tapaus jossa kahdelle sikäläisen peruskoulun ekaluokkalaiselle kuusivuotiaalle norjalaissyntyiselle pikkutytölle on koulun puolesta tarjottu mahdollisuutta verhoutua hijabiin. Koulun vararehtorin mukaan kyse oli vain "eleestä".

Mielenkiintoista on, että norjalainen ihmisoikeusjärjestökin, Human Rights Service on ollut huolissaan tapauksesta. Haluaisin nähdä milloin joku suomalainen Ihmisoikeusliitto tai naisasialiike julkaisisi huolenaiheensa jostain vastaavasta. Meillähän huoli tuollaisesta menisi varmaan heti mediassa rasismi tai muukalaisviha nimikkeen alle ja tuomittaisiin laajasti huolestuttavana maahanmuuttajavastaisuutenakin. Pitäisihän tasa-arvon ja sallivuuden nimissä jokaisella luterilaisella tai kirkkoon kuulumattomalla pikkutytölläkin olla oikeus pukeutua sievään hijabiin ja verhota siveetön naisolemuksensa jo 6-vuotiaana. Ettei vain houkuttelisi ketään aikuista miestä pedofiliaan.

Tuossa tapauksessahan kysymys lienee ollut "vain hyvästä tarkoituksesta". Ettei koulunsa aloittavien muutamien norjalaisten pikkutyttöjen tarvitsisi kokea erilaisuutta kun ympärillä 95% oppilaista on maahanmuuttajataustaisia ja kaikki muut pikkutytöt islamia tunnustavien vanhempiensa pakottamina käyttävät hijabia.

Minusta koulun ainakin pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, joihin luen Norjankin, pitäisi kasvattaa hyväksymään sekä omaa että muiden erilaisuutta eikä edesauttaa päinvastaista kehitystä.

Ainakin minun tietojeni mukaan Norjassa maahanmuuttaja-asiat tuntuvat hyvin samankaltaisilta kuin Suomessakin.

Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin täällä blogissa.

Tulee mieleen aikoinaan ulkomailla lanseerattu käsite Finnlandisierung jossa kumarrettiin itään ja vaiettiin "oikeissa asioissa". Olisikohan tämä nimeltään Islamisierung - ja kumarrus Afganistaniin, Irakiin, Iraniin ja Somaliaa päin?

Ensimmäinen lukemani kirja

Kävin vanhemman lapsenlapseni syntymäpäiväkekkereillä tänään helatorstaina. Nuori neito täytti 4 vuotta. Pikkuveli oli täyttänyt paria viikkoa aikaisemmin 1 vuoden. Varsinainen synttäri oli pari päivää aikaisemmin mutta kekkerit oli helpompi pitää pyhäpäivänä.

Perheessäni toukokuu on täynnä synttäreitä. Pojistani nuorempi täytti toukokuun alussa vuosia. Sitten pojanpoika täytti vuoden. Sitten minua vanhempi sisareni täytti vuosia ja minä tietenkin tapojeni mukaan taas tänäkin vuonna unohdin hänen syntymäpäivänsä. Hävettää. Sitten vanhempi poikani täytti vuosia. Muutama päivä myöhemmin hänen isosiskonsa eli vanhin tyttäreni täytti vuosia. Olipa niin mukavasti että hän ulkomailla Yhdysvalloissa asuvana oli nyt vierailulla Suomessa ja asui luonani miehensä kanssa. Ja nyt sitten pojantytär täytti vuosia.

Minulla oli eräässä vanhassa kännykässä aikoinaan kaikki tärkeät synttärit koodattuna mutta ne tiedot menivät kun luovuin siitä kännykästä. Uudempiin en ole saanut niitä syötettyä. Pitäisi saada. On nimittäin aika hävytöntä että vuosikaudet unohdan esimerkiksi siskoni syntymäpäivät. Lapset ja lapsenlapset sentään muistan.

Pojanpojalle ostin 1 v lahjaksi puiset rakennuspalikat. Aika kivat Brion valmistamat ja myrkyttömillä maaleilla maalatut klassikot. Pojantytölle ostin 4 v lahjaksi aika jännän ja erikoisen kirjakaupasta löytämäni yhdistetyn väritys- ja askartelukirjan jonka eräs minun ikätoverini japanilainen sarjakuvapiirtäjä oli kehittänyt - paksu ja aika erikoinen. Kiva löytö. Toinen lahjalöytö oli CD levylle luettuja klassikkosatuja. Halusin nimenomaan saada levylle luettuja satuja enkä mitään valmiiksi kuvitettua satuelokuvaa DVD:llä, joita hänellä oli jo entuudestaan. Miniäni olikin tyytyväinen kun sitä saattoi paremmin käyttää nukutustarkoituksiin kuin elokuvaa. Satulevyjen äänitevalikoima näytti aika pieneltä. Aikuisten kirjojahan on äänitteinä nykyään vaikka kuinka paljon.

On minulla ollut itselläni jo pitkään listalla projekti jossa lukisin lapsenlapsille jotain satuja tai loruja videokameran edessä ja polttaisin niistä lapsille CD:n tai DVD:n. Olisi siinä mistä katsella ja kuunnella ukkia vielä vuosikymmenien kuluttua. Mahdollisimman pitkän säilyvyyden turvaamiseksi on varminta tallettaa nauhoitus jollekin arkistointikelpoiselle tietovälineelle. Tänä päivänä tosin kymmenien tai satojen vuosien säilytysaikoja ei taida olla tiedossa luin papereille ja musteille. Itsekin mietin paraikaa siirtäväni vanhoja itse kuvaamiani kaitafilmejä 1960-luvulta ja tuoreempia lapsista nauhoittamiani C-kasetteja 1970-90 luvulta digimuotoon. Isäni SKS:n arkistoon eläessään antamat 1930-40 luvun venäläisten emigranttien elämästä Suomessa kertomat nauhoitukset (venäjäksi) on minulla itselläni C-kasetilla ja niitä olen siirtämässä CD-levylle.

Olisin halunnut kirjakaupasta syntymäpäivälahjaksi Pekka Töpöhäntä satuja luettuina tai sitten Peppi Pitkätossua mutta kumpiakaan en löytänyt vaki-kirjakaupoistani.

Päivänsankatitytön mummi eli ex-vaimoni nro 1 oli myös juhlilla. Siinä yhteydessä muistelimme mitä kirjoja olimme yhteisille lapsillemme aikoinaan ostaneet ja lukeneet, osa oli hänellä vielä tallella. Minullakin on jäänyt mieleen niistä muutama lastenloru kun niitä iltakaudet lapsille nukutustarkoituksessa luettiin. Osaan vieläkin ulkoa.

Siinä yhteydessä muistelin ensimmäistä lapsena itse lukemaani kirjaa. Se oli "Hipsuvarvas autiolla saarella" ja se liikutti minua suuresti. Muistelen että taisin hiukan itkeskelläkin sitä lukiessani kun se liikutti minua niin suuresti. Ja taisin silloin olla 7 vuotias, koska opin lukemaan muistikuvani mukaan vasta koulussa. Onneksi käymässäni saksalaisessa koulussa ei 7 v lapsia opetettu lukemaan tavaamalla vaan minun mielestäni järkevällä tavalla ymmärtämään irrallisten kirjaimien äännearvo ja siitä hahmottamaan kokonaisia sanoja. Itse käytin samaa keinoa opettaessani omia lapsiani lukemaan. Lukemisen opettelu tavaamalla sotkee mielestäni vain lapsen mielen.

Hipsuvarpaan jälkeen minusta tulikin himolukija vaika taisi toinenkin kirja oli Hipsuvarvas sarjaa - "Hipsuvarvas ja Nököhammas". Kun oivalsin että en tarvitse enää vanhempien apua lukemiseen taisin juosta lähellä sijaitsevassa kirjastossa varmaan kerran viikossa hakemassa luettavaa. Aluksi Hipsuvarpaan kanssa saman tyyliset kirjat jossa oli isoa tekstiä ja vain vähän lauseita sivulla mutta nopeasti totuin ja teksti sai pienentyä. Taisi Pekka Töpöhännät kuulua aivan noihin alkuvaiheen kirjoihini.

Vannoutuneena kirjastolaitoksen kannattajana olen nykyään joka kerta kovin pahoillani kun kirjastojen toimintaa tai määrärahoja suunnitellaan Suomessa supistettavaksi.

Murrosikään asti luin todella paljon. Siinä vaiheessa tuli kuvioihin mukaan vastakkainen sukupuoli eli tytöt ja kaikenlainen muukin "syntinen meno" tupakan ja alkoholinkin muodossa. Ja töitäkin aloin tehdä jo 14 vuotiaana koulunkäynnin ohessa. En minä tosin lukemista lopettanut mutta aivan yhtä suuressa määrin ei aika enää riittänyt lukemiseen. Siinä vaiheessa minusta tuli elokuvafriikki. Ja teiniaikaan liityinkin jo elokuvakerhoon.

Mutta urheaa Hipsuvarvasta en ole koskaan unohtanut. Hiukan kuin se ensimmäinen nuoruuden rakkaus jota ihmiset eivät yleensä unohda koskaan.

Sosiaalinen paine

Amerikkalainen vävypoikani (aikuinen mies nimittelystäni huolimatta) on käymässä tyttäreni kanssa. Kuten aina olemme keskustelleet mielenkiintoisista aiheista. Eräs aihe johon olen työelämässä törmännyt ja empiirisesti perehtynyt hyvinkin paljon on miten miten sosiaalinen paine saa ihmisen uskomaan selvästi väärän näkemyksen oikeaksi.

Vävypoikani on bisneskoulussa professorina ja hänen tutkimusalueensa sivuavat tuonkin kaltaisia juttuja. Ja hän on saanut vaimonsa eli tyttärenikin innostumaan peliteoriaa sivuavasta tutkimuksesta. Yli 15 vuotta sitten moraalifilosofiksi valmistunut tyttäreni valmistuikin viime vuonna toisen kerran maisteriksi Oslon yliopistosta peliteoriasta ja järkevästä päätöksenteosta. Jonkinlaista synteesiä matematiikasta, logiikasta, tilastotieteestä ja kansantaloustieteestä. Erittäin mielenkiintoista.

Kun itse olen aika käytännön läheinen kerroin kokemuksiani miten erilaisissa komiteoissa ja työryhmissä päätöksenteko usein vääristyy kun 5-7 hengen ryhmässä usein 1-3 henkeä tosiasiassa tekee päätöksen ja loput ovat enemmän tai vähemmän nyökyttelijöitä. Jos menee hyvin kaikki ottavat kunnian ja kiitokset itselleen mutta jos menee huonosti syntyykin mielenkiintoinen kuvio: nyökytellyt vähemmistö laistaa ainakin moraalisen vastuun esittämällä että nehän oli nuo muutamat jotka tekivät sen päätöksen ja olimmehan me joko ihan eri mieltä, tai emme ehtineet lukea toimitettua aineistoa tai sitten emme ollenkaan edes ymmärtäneet mistä asiassa oli kysymys. Ja ne jotka päätöksen olivat tehneet usein vetosivat että olihan päätöksessä mukana myös nuo "nyökyttelijät" tai että päätös oli tehty jonkun paremmin asiaa ymmärtäneen toimesta tehdyn esittelyn ja suosituksen pohjalta.

Kirjoitin aiheesta kollektiivinen päätöksenteko pari vuotta sitten.

Nyt vävypoikani viittasikin erääseen tunnettuun amerikkalaiseen tiedemieheen joka tuollaisia asioita tutki. Tiedemiehen nimi oli Solomon Asch. Suomenkielinen Wikipedia oli aneeminen, englanninkielinen hiukan runsaampi. Mielenkiintoinen Wikipediasta löytynyt linkki oli Solomon Aschin nimeä kantava tutkimusyksikkö. Myös googlettamalla (aah, mikä hirveä verbi :) löytyi Aschista paljon aineistoa. Mukavasti tässä saa lauantaita kulumaan mielenkiinoista asia lukiessa ja pohtiessa.

Se mitä aina välillä mietin että miten tällaiset asiat voivat usein jäädä yritysjohdolta sivuun. Asetetaan ihmisistä hienoja komiteoita miettimään. Kuitenkin päätöksentekotilanteessa joutuvat he tukeutumaan paljon alempana hierarkiassa asiaa paremmin ymmärtävien ihmisten esityksiin. Joskus jopa joutuvat vielä tunnustamaan että eivät oikein ymmärrä mistä on kysymys eivätkä ihan ymmärrä esittelyäkään, jos nimittäin ovat riittävän rohkeita sellaista ylipäänsä tunnustamaan - harva nimittäin on. Joskus kuvion toistuessa olenkin heittänyt tyhmän kysymyksen miksei asiassa ryhdyttäisiin soveltamaan EU:stakin niin tuttua ns läheisyysperiaatetta.

Jos päätöksen teko delegoidaan asiaa hyvin ymmärtävälle yksilölle on sitten tärkeää että hän tarvittaessa vielä osaa ja haluaa aidosti kuunnella joko alaisiaan tai kollegoita ennen päätöksen tekoa. Korostan juuri tuota sanaa "aidosti". Kas kun firmoissa usein esimiehet eivät osaa aidosti kuunnella kollegoitaan. Tässä suhteessa sekä ruotsalaiset että japanilaiset työkulttuurit eroavat suomalaisesta. Joskus se saattaa tuntua turhalta painolastilta kun konsensukseen pääsy on hidasta mutta uskoisin että se kuitenkin useammin on hyödyllistä kun sen jälkeen ihmiset todella sitoutuvat tehtyyn päätökseen kun tuntevat sen omakseen.

Vävyni ja tyttäreni tutkimusaiheet ovat lisäksi vielä joissain tapauksissa hyvin poikkitieteellisiä ja mukana on nykyään aivotutkijoitakin kun yliopistojen bisneskouluissa tutkitaan ihmisten päätöksentekoprosessia vaikkapa ostokäyttäytymisessä. Päätöksentekoahan sekin on ihmismielessä.

Lukekaa Solomon Aschin tutkimusaiheista ja hämmästykää ihmistä ;)

Kumpi ompi parempi?

Matkustin vuonna 1971 Afrikassa kohteena Uganda. Matkan varsinaisena kohteena olivat sikäläiset luonnonpuistot ja vietin pääkaupunki Kampalassa vain yhden yön.

Uganda oli minulle aika tuntematon maa. Etukäteen tiesin lähinnä että jostain syystä juuri Ugandassa on jonkin verran muualla hyvin harvinaisia ortodoksisen kirkon lähetystyöntekijöitä.

Pääkaupunki Kampalassa yövyin Hotelli Internationalissa joka ilmeisesti oli kaupungin paras hotelli. Hiukan ihmettelin kun kaikissa hotellin tavaroissa luki nimen kohdalla Apolo mutta ymmärsin että menossa oli joku matkailuelinkeinon kehityshanke joka oli aloitettu melko uuden valtionpäämiehen myötä. En ollut suuremmin ehtinyt etukäteen selvitellä matkakohdettani eikä siihen aikaan ollut internettiä ja googletusta käytettävissä.

Ymmärsin että Uganda oli ollut yksi kolmesta itä-Afrikan maasta joilla oli ollut tiiviimpää yhteistyötä. Jonkinlainen itä-Afrikan unioni johon oli kuulunut Kenia, Tansania ja Uganda. Ja ymmärsin että niissä kaikissa puhuttiin myös kielenä swahilia.

No minähän kävin hyvissä ajoin ennen matkaa ostamassa Akateemisesta kirjakaupasta "Teach Yourself Swahili" nimisen kirjan. Tiesin minä että itä-Afrikassa pärjäisi hyvin englannilla mutta minusta on aina kiva yllättää paikallisia ihmisiä muutamalla heidän äidinkielisellä fraasilla. Muutaman fraasin opinkin kuten tervehdyksen "jambo" ja "habari muzuri" joka tarkoittanee kuta kuinkin "kuinka voitte" mutta johon siihenkin vastataan kuten Englannissa "how do you do"-hun vain fraasilla jota en enää swahiliksi muista - vai oliko se sama "habari muzuri". Ainoa asia jonka olen muistanut kohta jo melkein 40 vuotta on miten Volkwagen Kleinbuss lastilliselle valokuvausafarilaisille tilataan 7 tai 8 kylmää olutta matkan varrella sijanneista peltihökkelikioskeista. Tilaus kuului swahiliksi "nane baridi pombe" mutta en enää muista koskiko se seitsemää vai kahdeksaa olutta. Kas kun kuskimme oli muslimi ja meitä kyytiläisiä oli matkassa 7 henkeä. Tosin selvisi kyllä sitten hotellissa että ahnaasti kuskimme joi tarjottuja viskejä illalla.

Mutta muistan sen hetken kun ensimmäisen kerran briljeerasin tuolla kaljatilauksella. Kun muut sönkkäsivät englanniksi tilauksiaan minä tilasin koko purkalle hienosti swahiliksi. Kyllä oli kioskinpitäjän ilme leveässä hymyssä kun valkoinen matkailijamies puhui hänelle swahilia.

No selvisihän minulle myöhemmin että paikalliset puhuivatkin swahilin sijasta sukulaiskieli bugandaa mutta hyvin samanlaista oli.

Kun ulkomailla opiskellut tyttäreni näytti saamaansa swahilin kielen alkeiden todistusta muistui mieleeni yhtäkkiä tuolta muistojen laarista tuo sanonta "habari muzuri".

No se varsinainen asia jonka vuoksi ajattelin kirjoittaa Ugandasta. Se tuli mieleeni kun näin tänään Tanskan prinsessan Ugandan matkasta tehdyn filmin televisiossa.

Tapahtui eräänä iltana kun kun istuimme pohjois-eurooppalaisella porukalla ulkona luonnonsuojelu- ja riistanhoitoalueen keskellä sijaitsevan Safari Lodge majatalon terassilla. Oli pilkkopimeää ja ulkona kuului hyeenojen ja leijonien ääniä. Hotellin ympärillä kiersi vartija joka ilta. Eräänä iltana me kutsuimme hänet istumaan seuraamme ja tarjosimme juotavaa. Ja tarina olikin mielenkiintoinen.

Hän kertoi miten heidän edellinen presidenttinsä oli ollut lempeä ja kansaa rakastava hallitsija mutta hänessä oli ollut yksi suuri vika. Hän tuhlasi valtavat määrät kansan varoja omiin henkilökohtaisiin tarpeisiinsa.

Sitten hän jatkoi. Nyt meillä on taas presidentti joka elää vaatimattomasti eikä tuhlaa kansan varoja ja se on hienoa. Mutta hänessäkin oli myös yksi suuri vika. Hän tapatti liika kansalaisia eli kaikki vastustajansa.

Minä olin aina pitänyt tapanani että en ulkomailla osallistu poliittisiin debatteihin sillä mikä minä vierailijana olen ottamaan kantaa jonkun maan sisäisiin asioihin ollessani heidän vieraanaan.

Kotimaahan palattuani selvisi että se lempeä hallitsija oli ollut nimeltään Milton Apolo Obote mikä nimi selitti tuon hotellin nimen vaihdoksenkin Apolon sijasta neutraaliksi Internationaliksi. Ja vallan kaapannut uusi hallitsija oli paljon myöhemmin aikamoiseksi hirviöksi paljastunut Idi Amin.

Mutta muistan vielä tuon riistanvartijan surullisen kertomuksen ja minkälaiset mietteet se elämän epäoikeudenmukaisuudesta mielessäni nostatti.

Eli kumpi olisi köyhässä kehitysmaassa ollut parempi vaihtoehto?

Tämä vanha vertaus tulee minulle mieleen myös nykyään kun ajattelen manner-Kiinaa ja miten siellä pidetään yllä kuria ja järjestystä syntyvyydessä ja taloudessa. Ja nyt Kiina öljysheikkien kanssa näyttää omistavan puoli maailmaa. Voi sitä ajatella että ihan hyvä saavutus käytännössä yhden ihmissukupolven aikana.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita että hyväksyisin Kiinan ihmisoikeusrikkomuksia tai sen tapaa rajoittaa kansalaistensa tiedonhankinta- tai sananvapautta.

Ja muistelen joskus miettineeni ex-neuvostoliittolaisten köyhtyneiden eläkeläisten kaihoisasti muistelevan "vanhoja hyviä Brezhnevin aikoja" kun heidän eläkkeittensä ostovoima laski huimaavaa vauhtia ja taisi olla joitain aikoja ettei niitä edes kyetty maksamaan. Joskus mietinkin että mitäpä tehdä kun ei köyhä eläkeläinen voi sivellä leivän päälle sitä uutta saavutettua vapautta.

Eli aina välillä palaan tuohon otsikon aiheeseen: Kumpi ompi parempi?

Mitä Gruusiassa oikeasti tapahtuu - totuuksia Spiegelissä?

Jostain syystä käytän mieluimmin Gruusia nimitystä kuin Georgiaa. Minusta Georgia on yksi Yhdysvaltain osavaltio. Aina välillä mietin kuka tämän uudelleen ristimisen on Suomessa tehnyt. Ehkä on suomen kielellä haluttu tehdä pesäero Neuvosto-Gruusiaan ja siksi annettu tälle nykyiselle itsenäiselle valtiolle suomeksi englannista kopioitu nimi Georgia. No se siitä.

Minulla on yksi gruusialainen esi-isä ja siksi tunnen lievää ns lukkarinrakkautta tuohon maahan ja kansaan.

Aina välillä mietityttää mikä mies on tämä Gruusian nykyinen presidentti Mikheil Saakašvili. Kun Suomessa pinnan alla kytee se iänikuinen ryssänviha, joskus enemmän ja joskus vähemmän piilossa, niin aika mielellään Venäjän ja Gruusian välisissä konflikteissa nähdään pahana poikana usein Venäjä ja erityisesti nykyään harmaa eminenssi, pääministeri Putin. Ja Gruusian presidentti Saakašvili edustaa kaikkea puhtosta ja länsimaista hyvää.

Sattui silmiini saksalaisen aikakauslehti Spiegelin mielenkiintoinen artikkeli aiheesta. Suosittelen lukemaan. Vaikka lehti on saksalainen on juttu englanniksi.

Eikä Spiegel tietääkseni ole pääministeri Putinin eikä KGB:n käskyvallassa tietääkseni. Itse pidän Spiegeliä saksalaisen kielialueen Suomen Kuvalehtenä jos nyt sellainen vertailu sallitaan. Seuraan Spiegeliä kohtuullisen "säännöllisen epäsäännöllisesti" ylläpitääkseni saksankielen taitoani. Se kun tuppaa painumaan passiiviseksi vähäisen käytön vuoksi. Kas kun viimeiset 35 vuotta olen työelämässä tarvinnut lähes pelkästään ruotsia tai englantia. Suorastaan harmittaa - on saksa sentään Goethen, Schillerin ja Kantin kieli.

Ai niin. Olen nimennyt kotitietokoneeni jo pari vuosikymmentä filosofien nimillä. Nykyinen kotipalvelimeni on nimeltään Kant saksalaisen filosofin kunniaksi.

Mutta lukekaa tuo Gruusia juttu. Kannattaa. Ainakin minä havaitsin taas miten väritettyä maailmankuvaa meidän valtalehdistömme meille kansalaisille tarjoaa.

"Oikeusvaltio" Suomi?

Minulla ei ole enää yli 20 vuoteen ollut mitään harhakuvaa että Suomi olisi oikeusvaltio. Jos julkinen valta ja yksityinen pieni kansalainen joutuvat vastakkain on se pieni kansalainen predestinoitu häviämään.

Vastassa on julkisen vallan puolella ensin poliisi, sitten syyttäjä ja koko tuomioistuinlaitos ja pääsääntöisesti lehdistö vallan sylikoirana vaikenee.

Olen tarkoituksella tuossa edellä puhunut pienestä kansalaisesta. Säännöt ovat ihan erilaiset jos kyseessä on isokenkäiset tai rahakkaat, joilla on varaa palkata parhaat juristit avukseen. Rahalla saa ja hevosella pääsee sanoo vanha sanontakin.

Kari Uotista voi varmaan olla montaa mieltä mutta ainakin mies on monessa keitoksessa vahvistettu. Ja muistettakoon että hän on sentään väitellyt oikeustieteen tohtori joten jotain osaamista ja ymmärrystäkin on varmaan matkan varrella tullut.

Hänen blogikirjoituksensa ovat useimmiten havainnoissaan aika teräviä kuten tämä viimeinen Helsingin Sanomien hurskastelua kritisoiva. Lehtimiesten ja lehtikuvaajien eduista Helsingin Sanomat on huolissaan mikä tietenkin ihan oikein onkin, mutta pienten kansalaisten musertamisesta noissa samoissa koneistoissa Hesari vaikenee tehokkaasti.

Vappu ja työväenlaulut

Kyllä minä olen ns 60-lukulainen. Vaikka en ole koskaan ollut työväenliikkeen miehiä kaipaan 70-luvun vappuja ja silloin joka paikassa raikuvia työväenlauluja. Esimerkiksi KOM-teatterin ensemble tai Reijo Frank laulamassa veivät mukanaan. Ja oli Aulikki Oksanen, Sinikka Sokka, Kristiina Halkola, Kaisa Korhonen ja tietenkin Kaj Chydenius. Taisi Arja Saijonmaakin jonkin aikaa olla mukana kunnes siirtyi Mikis Theodorakiksen leipiin ja taisi omaksua laulutapansa näiltä työväenlauluilta. Diggaan edelleen Theodorakiksen musiikkia ja ihan erityisesti Arja Saijonmaan esittämänä. Theodorakiksen hienossa Pablo Nerudan runoihin säveltämässä oratoriossa Canto General lauloi myös Tapani Kansa.

Klassiseen musiikkiin tottuneeseen makuuni työväenmusiikki vetosi jostain syystä. Mutta kyllä sanoituksissakin minuun vetoavaa asiaa oli vaikka myös turhaa asenteellisuutta. Kas kun taistolaisuutta vierastin aina vaikka tutuissa älyköissä siihen höyrähtäneitä (ilmaisu on jo niiltä ajoilta!) olikin. Nuorison idealismia ja radikalismia ja sitä paljon nykyisin kaivattua yhteisöllisyyttä. Radikaalihan minäkin olin omasta mielestäni vaikka melko pikkuporvarillisessa uraputkessa siihen aikaan olinkin.

Kun televisio ja radio ovat nykyään vappuna muuttuneet aika hajuttomiksi ja mauttomiksi niin onneksi on äänilevyt, joilla voi loihtia itselleen haluamansa vapputunnelman.

Laitan nyt vapun kunniaksi soimaan KOM-teatterin levyn "Porvari nukkuu huonosti". Ja taitaa minulla jotain muutakin hyvää löytyä. Ja mitä ei löydy itseltä pitää etsiä Ylen Elävästä arkistosta tai Youtube'ista. Vaikkei siellä nauhoitukset kovin laadukkaita ole pääsee silti tunnelmaan ;)

Ja varoitan Ylen Elävästä arkistosta ja Youtube'ista. Ne ovat addiktoivia. Yhtäkkiä huomaa viettäneensä niiden ääressä tuntikaupalla yhä uusi aarrelöytöjä tehneenä kun olisi ollut muutakin tehtävää vaikka pölynimurointia tai muuta ihmisen riesaksi määrättyä. Ai niin, totta kai minulla tekniikanmiehenä on robottipölynimurikin. Tuo video ei näytä mutta robotti on aika hankala asunnossa jossa on mattoja ja kaikenlaisia lattialla irrallaan lojuvia erilaisten laitteiden kaapeleita. Ohuet ja tasaisella pinnalla varustetut matot imuri osaa ylittää. Kynnyksetkin ovat asunnossani niin matalat että niidenkin yli imuri menee vaivatta. Vain erilaiset antenni-, sähkö-, kaiutin- ja tietokonekaapelit ovat ongelmallisia. Robotti-imuri sotkeutuu niihin. On minulla (pitkään suunniteltu) projekti että laittaisin kaikki kaapelit kauniisti erilaisiin kouruihin mutta ei vaan ole tullut toteutettua. Vanhempi poikani on tehnyt sellaiset kotonaan ja näyttää hyvältä ja siistiltä ja saisin tuon robotin jo tehokäyttöön.

No meni jo asian vierestä.

Hyvää vappua kaikille!