Elisan järkyttävä vikailmoituspalvelu

Yritin lauantai-iltana n klo 19 aikaan soittaa Elisan kännykkäliittymästä sisarelleni Elisan lankapuhelinliittymään. Olin soittanut kyseiseen numeroon tuntia aikaisemmin ihan normaalisti.

Useisiin tunnin aikana tekemiini soittoyrityksiin saan koko ajan vastauksen: valitsemaanne numeroon ei saada yhteyttä. Kännykkäliittymään soittaessani olen saanut tuollaisia ilmoituksia ennenkin mutta en koskaan yrittäessäni soittaa lankapuhelinliittymiin.

Niinpä etsin netistä Elisan vikailmoitusnumeron. Monen vaihtoehdon ja 15 minuutin odottelun jälkeen saan kuitenkin puhelimeen ihan oikean ihmisen, kohteliaan ja ystävällisen tuntuisen mieshenkilön.

Selostin ongelman suhteellisen lyhyesti ja ytimekkäästi.

Kaveri oli edelleen ystävällinen ja ehdotti että olisiko siellä ehkä puhelin rikki tms vika. Siihen en voinut muuta kuin todeta että ainakin tunti sitten vielä toimi ihan moitteetta kun olin siihen numeroon soittanut.

Seuraavat tarjotut vaihtoehdot alkoivat jo sitten 'keittää' pääkopassani. Puhelimen haltijan eli sisareni olisi pitänyt tehdä itse vikailmoitus. Kun kerroin että miten hän voisi tehdä vikailmoituksen jos hän ei tiedä puhelimen olevan rikki? Vastaus eli soittaisi kännykästä. Heheh - oletetaanko Elisassa virallisestikin että kaikilla on kännykkä vai oliko kyse vain josta nuorukaisesta joka uskoo kaikkien ihmisten nykyään omistavan kännykän. Kun kuuli missä ko puhelimen haltija asui pääkaupunkiseudulla niin kertoi että siellä on Elisalla myymälä jossa voidaan testata lankapuhelinkoneen toimivuus kun vie puhelimen sinne mukanaan. Ihmettelinkin, että onko se myymälä auki lauantai-iltaisin tai seuraavan päivänä sunnuntaina.

Kun sitten kysyin että onko mahdotonta tehdä vikailmoitus sain siihenkin vastauksen: jos vikailmoitus on asiakkaan laitteissa veloitetaan 'turhasta' vikailmoituksesta. Siinä vaiheessa vanhana asiakaspalveluihmisenä alkoi minulla jo ns keittää yli. Kysyinkin että ketä he oikein sitten veloittaisivat? Minuako 'tarpeettoman' vikailmoituksen tekijänä vai puhelimen haltijaa joka ei koko viasta tai vikailmoituksesta tiennyt mitään?

Kaveri testasi pääsyä ilmoittamaani puhelinnumeroon ja totesi itsekin että numeroon ei pääse eikä hänenkään testi (minkähänlaiset Elisan viikonlopulla palveluksessa olevilla päivystäjillä on käytettävissään?) osannut sanoa missä vika on.

Siinä vaiheessa totesinkin että onko todella mahdotonta että hän tekee vikailmoituksen? Vakuutin että en ole höyrypää ja minulla on toki syytä huoleen. Asunnossa jossa on toimimaton puhelin asuu kaksi yli 70 vuotiasta ihmistä. Sinänsä ihan täysijärkisiä ja hyväkuntoisia, mutta jos he eivät tiedä puhelimensa edes olevan epäkunnossa niin jossain hätätilanteessahan sellainen voisi olla suorastaan katastrofaalista.

Itse asiassa ei kaveri edes kiistänyt ettenkö olisi ollut ihan oikeassa sekä vikailmoitukseni että huomenaiheeni kanssa. Minä vielä totesin että jos vika onkin heillä jossain niin minähän olen tehnyt heillekin palvelun vaivautuessani jonottamaan heidän vikailmoitusnumeroonsa yli 15 minuuttia vain saadakseni tehdä vikailmoituksen.

Lohdutin vielä kaveria ja sanoin että eihän vika hänen ole ja että en minä hänelle henkilökohtaisesti mitenkään vihainen ole. Hänellä on varmaan kaavamaiset ohjeet joiden mukaan pitäisi toimia mutta onhan hänen esittämänsä näkökohdat jotenkin aivan kohtuuttomia ja kyllä kai hiukan tervettä järkeäkin voisi käyttää. Ilmoitin myös tekeväni valituksen Telehallintokeskukselle jos hän ei tee pyytämääni vikailmoitusta.

Ja ilmoitin myös että vaikka vikailmoitukseni olisi ollut 'turhakin' niin tuskin Elisa nimisen ja kokoisen yrityksen tulos siitä suuremmin olisi kärsinyt.

Vastausta en enää jäänyt odottamaan vaan kiitin ja suljin puhelimen.

Sisarellani on käytettävissään kännykkä. Vaikka hän ei mikään aktiviinen kännykän käyttäjä ole niin useimmiten hänellä on kännykkä kuitenkin päällä kotonakin. Ja kun kännykän akku oli jonkin aikaa sitten aika huono niin minä vaihdoin hänelle akun uuteen jossa lataus säilyy 2-3 päivää.

No onneksi kännykkä oli päällä ja sisareni vastasi puheluun. Kerroin puhelimen viasta ja pyysin että hän yrittäisi siitä soittaa minulle. Hetken kuluttua hän olikin soittanut minulle mutta satuin juuri silloin olemaan muualla enkä kuullut olohuoneen pöydälle jääneen kännykkäni soimista. Kun tulin puhelimen ääreen huomasin puhelun tulleen sisareni lankapuhelimesta ja menneen puhelinvastaajaani.

Soitin sisarelleni lankapuhelimeen ja puhelu yhdistyi ihan normaalisti. Sisareni oli hiukan ihmetellyt kun puhelu oli mennyt puhelinvastaajaani mutta oli siitä ymmärtänyt kuitenkin puhelimen toimivan. Vika paljastuikin, että hänen puhelimensa kuuloke ei ollut kunnolla paikallaan. Eli vika ei ollut Elisan verkossa joten vikailmoitukseni oli Elisan näkökulmasta 'turha' ja heidän vastuualueensa ulkopuolella.

Ihmettelen tosin edelleenkin että minun käsitykseni mukaan puhelimen pitäisi kertoa äänimerkillä 'numero on varattu' jos kuuloke ei edellisen puhelun jäljiltä ole pudonnut paikoilleen.

Kaikesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä että Elisan palvelu on suorastaan ala-arvoista erityisesti kun ajattelen mitä kaikkia lähes mahdottomia vastauksia ehdin saada vaihtoehtoihini.

Öljytuotteet korvaava polttoaine. etanoliko?

Olen mielenkiinnolla seurannut ST1 nimistä polttoaineyhtiötä jo jonkin aikaa.

Yhtiöstä kuuluu kummia huhuja. Siellä on kuulemani mukaan henkilöstölläkin hyvä olla. Aika erikoista ja yllättävää. Onnittelut yrityksen johdolle ja tietenkin henkilöstölle. Tuollaisia yrityksiä kaivataan lisää.

Mutta on toinenkin asia. Yrityksen panostus omaan etanolituotantoon vaikuttaa suorastaan mullistavalta. Lopetetaanko juopottelu ;) ??

Mielenkiintoisia selvityksiä löytyy suosikkibloggajiini kuuluvan Ruukinmatruunan Takkirauta-sivustolta aika tuoreeltaan tässä ja tässä. Suosittelen lukemaan. Kunhan ymmärtäisi meidän työ- ja elinkeinonministeri Pekkarinenkin.

Tuli mieleeni kun luin netistä Kauppalehdestä tänään ST1:n pääomistajan ja hallituksen puheenjohtajan jutun Bensaparoni turhautui: Päättäjät kemian alkeisoppiin. Kun näitä viittaamiani linkkejä lukee niin alkaa miettiä että onkohan kaikki niin selkeää vain-yksi-oikea-ratkaisuvaihtoehtoa kun mitä meille yritetään ylhäältä ja mediasta käsin syöttää.

Kirjoitin tämän vuoden tammikuussa ilmastomuutoksestakin valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä esittäneistä. Sekin on kai taas ainakin jotenkin ajankohtainen kun rallimestari Ari Vatanen on turhautunut lausumiensa käsittelystä julkisuudessa sen yhden-ainoan-totuuden-suodattimella. Lukekaa tuo Vatasen sivustolla oleva kommentti.

Motto: Lukekaa enemmän niin luulette vähemmän ja opitte mediakriittisiksikin siinä samalla.

Kaikkien alojen asiantuntija

Tuli tänään mieleen Kirsi Pihan hienosta kolumnista Iltalehdessä jonka otsikko oli 'Kaikkien alojen asiantuntija'.

Minulla oli ystävä jonka yrityksen nimessä oli omituinen kirjainyhdistelmä. Kysyin kerran ihmetellen mistä tuollainen omituinen nimi hänen yrityksellään. Vastaus oli huvittava: sehän tulee lyhenteenä sanoista "kaikkien alojen asiantuntija". Hän nimittäin oli kyllä aikamoinen kaikkien alojen asiantuntija. Rumemmin jotkut puhuivat myös 'besserwisseristä' - en tiedä miten tuon suomentaisi - vapaasti 'hän-joka-tietää-kaiken-paremmin'.

Jos kaikki Kokoomuksessa olisivat Kirsi Pihan kaltaisia saattaisin joskus jopa harkita jopa äänestämistä jossain vaaleissa. Eli kirjoitus oli minun mielestä hyvä. Kolumni kritisoi hiukan tuoreen EU parlamentaarikon, Mitro Revon alias isä Mitron esiintymistä poliitikon sijasta asiantuntijana. Kirsi hiukan piikittelee että "jumalanko asiantuntijana?". Kysymys on ihan aiheellinen. Minkä alan asiantuntijana Mitro Repo haluaa esiintyä? Jumalan vai moraalinko? Jumalan asiantuntija hän voi olla mutta moraalin asiantuntijana esiintyminen on minusta jo hiukan arveluttavaa. Ymmärrän kyllä että moni hänen äänestäjänsä on ehkä ajatellut että hänellä olisi jotenkin parempi moraali kuin muilla kun on pappi eli tavallaan se hänen musta design muotoiltu papinkaapu olisi jonkinlainen takuutodistus korkeasta moraalisesta osaamisesta ja sen soveltamisesta myös EU päätöksentekoon. Siinä tavallaan unohtuisi että kyse on sittenkin ihan tavallisesta ihmisestä, ilmeisesti vielä kaikkine heikkouksineenkin, ainoana erona näkyvästi luotettavuuden mielikuvaa lisäävässä papinkaavussa.

Ortodoksien piispainkokous oli tavallaan minunkin mielestä oikeassa kieltäessään papin viran hoidon ja papin kaavun ja ristin näkyvän käytön tällaisissa selvästi maallisissa kirkon ulkopuolisissa tehtävissä.

Muistan itse miten eräs uskova tuttavani, entinen pyhäkoulunopettaja sanoi minulle kerran suoraan kun olin eräissä vaaleissa ehdokkaana ettei hän voi minua äänestää vaikka luottaa minuun suuresti ja haluaisikin. Kun hänen velvollisuutensa kristillisenä oli äänestää vain Kristillisen liiton (nykyisin Kristillisdemokraatit) ehdokasta. Ja jossain Kristillisen liiton sisäisessä tilaisuudessa kun minua poliittisena vastustajana moitittiin niin vielä puolusti minua voimakkaasti omassa puheenvuorossaan.

Kyllä demokratiassakin on ongelmallista kun papit, sotilaat ja julkisen vallan palveluksessa olevat virkamiehet asettuvat ehdolle. Mutta ihan samanlainen ongelma on kun ehdolle asettuu joku rakennusyritysten bulvaani tai kun edustajat saavat jättimäisiä vaaliraha-avustuksia joltain kehittyvien-maakuntien-Suomi järjestöiltä. Aino ero on että nuo rahalliset vaaliavustukset on pyritty piilottamaan kun sen sijaan papinkaavut tai upseerien univormut (vai uniformut?) pidettäisiin mielellään näkyvissäkin hiukan niin kuin takuutodistuksina.

Ja niin muuten Kirsi Pihan kirja äitiyden ja uran yhdistämisestä vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. En löydä linkkiä kirjaan mutta tässä on asiaan liittyvä haastattelu. En ole vielä siihen asti ehtinyt kun yöpöydälläni on iso joukko lukemattomia muitakin kirjoja eikä tuo ole ihan ensimmäisenä jonossa. Kas kun se nyt ei kuitenkaan suoraan kosketa minua miehenä vaikka aihe onkin mielenkiintoinen ja vaikka Timo TA Mikkosen Nina vaimo mitä sanoisi julkisuudessa. Eikä kai hänkään ihan täysin tarkoittanut että naisen asema olisi pelkästään "Küche, Kirche, Kinder" kuten Saksassa on tapana sanoa (saksaksi) eli vapaasti suomentaen "keittiö, kirkko, lapset". Ja vaikka ehkä kärjisti ja liioitteli niin en minäkään oikein usko "imettäviin koiraisiin".

Ja bonuksena että onhan tuo Kirsi Piha ihan nättikin ;)

Mepeistä

EU-vaalit on sitten pidetty. Vaikka olen suhtautunut erittäin sympaattisesti erään tuttuni käynnistämään äänestä kirkkovenettä-hankkeeseen oli minulla tällä kertaa ehdokkaana henkilö jonka tunnen henkilökohtaisesti ja johon luotan riittävästi. Ja ehdokkaani selvisikin mepiksi. Korostan tuota sanaa "riittävästi". Kas kun uskon että hyvältä poliitikolta vaaditaan sellaisia joskus epämiellyttäviäkin ominaisuuksia jota meillä tavallisilla tallaajilla ei ole. Tässä viittaan erään bloggaaja-suosikkini Ruukinmatruunan Takkirauta-sivuston 5-osaiseen kirjoitussarjaan Reaalipolitiikan oppitunti eli tuo on osa 1. Viimeisin osa 5 linkki on tässä.

Kirjoitan tässä parista vaalien erikoisilmiöstä. Perussuomalaisten Timo Soinin huipputulos ei yllättänyt. Hiukan yllätti että median pitkään ennen vaaleja harrastama nimittely ja vähättely oli aika hillittyä. Ehkä se olisi ollutkin aika mautonta kun kyse oli sentään vaalien ääniharavasta.

Mitron Revon huipputulosta ei ehkä osattu ennakoida. Kun muut julkkikset eivät vaaleissa pärjänneet niin miettiessäni ilmiötä tuli mieleeni muutamia asioita. No ensinnä tietenkin isä Mitrona hän on kerännyt jo pitkään sympatiaa julkisuudessa sekä ortodoksikirkolle mutta sitä kautta myös itselleen. Olen kirjoittanut mm hänestä muutamaan kertaan - viimeksi kun hän asettui ehdokkaaksi EU vaaleihin ja sitä ennen lyhyesti viittasin että isä Mitro on ollut ortodoksikirkon paras myyntimies.

Ortodoksikirkon piispainkokouksen kielteinen päätös isä Mitron ryhtymisestä EU-vaalien ehdokkaaksi saattoi olla kirkon lähes 1500-1600 vuotisten kanonisten säädösten mukainen. Minä veikkaan että kun isä Mitro siitä huolimatta ryhtyi vaalikamppailuun Mitro Repona hän sai ylimääräisiä marttyyrius-sympatiapisteitä, kansa kun on usein heikomman puolella vahvempaa valtaa vastaan. Isä Mitro ilmeisesti luotti liikaa että kun metropoliitta, piispa Ambrosius liikkuu sulavasti bisnespiireissä niin se automaattisesti oikeuttaisi häntä samantyylisesti EU-vaaleihin. Arkkipiispa Leo muotoilikin julkisuudessa taitavasti metropoliitta Ambrosiuksen toimet liike-elämässä hyväksyvän kantansa siten ettei se olisi ristiriidassa ortodoksikirkon kanonisen oikeuden kanssa.

Mutta minulle tuli eräänlainen déjà vu-elämys. Minun mielestäni vastaavaa tapahtui silloin kun Martti Ahtisaari ajettiin demarien presidenttiehdokas-jäsenäänestyksessä Kalevi Sorsan vastaehdokkaaksi. Ensin hän voitti ehdokkuuden demarien ensimmäisessä presidenttiehdokas-jäsenäänestyksessä ja sitten vielä voitti vaaleissa kansankin äänet. Kansa halusi jonkun "ryvettymättömän" puoluepolitiikan ulkopuolelta. Mutta ilmeisesti tämä koskee myös ihan demarien puolueväkeäkin ruohonjuuritasolla. Halutaan kannattaa SDP:tä puolueena mutta ollaan kyllästytty puolue-eliittiin. Ei ilmeisesti enää luoteta heidän ajavan työtätekevän kansan etuja. Sen verran pitkään oli Paavo Lipponen hallinnoimassa SDP-pääministerinä että en minäkään luottaisi - enemmän se Sauli Niinistökin tuntuu toimineen työväen asialla (ainakin mielikuvissa) ;) Ja aika avuttomalta Urpilainen SDP:n puheenjohtajana vaikuttaa. Vaikka en SDP sympatiseeraaja olekaan niin eronneella Eero Heinäluomallakin oli enemmän puoluejohtaja-karismaa kuin Urpilaisella. Eikä se johdu "kilkuttimista" siellä jalkojen välissä vaikka kansan kielellä puhutaankin symbolisesti "henkilöistä, joilla ei ole munaa". Minun mielestä Urpilaisella ei ole sitä mutta ei oikein sitä ex-kansanedustaja Roosa Meriläisen kuuluisassa rintapinssissään hehkuttamaa "hyvänhajuista v:täkään" ;) Minulla tulee Urpilaisesta mieleen sellainen luokkansa edessä kokonaan auktoriteetin menettänyt opettaja. Ja eikös hän luokanopettaja ollutkin?

Meppien toimista kiinnostuneille lukijoille mielenkiintoinen linkki tässä Open Europe sivustolle. Mielenkiintoinen aihe siellä "How has your MEP performed over the last five years?" eli miten meppisi on suoriutunut viimeisten viiden vuoden aikana. Sieltä löytyy meppien tehokkuustaulukko. Ikävä kyllä ainoastaan MS Office Excel xls-taulukkomuodossa. Aika jännää että siellä on parhaimmalla suomalaisten sijaluvulla Vasemmistoliiton Esko Seppänen, joka ei enää ollut ehdokkaana vaaleissa. Sijaluku on 10. ja minusta se on aika merkittävää kun koko listalla on 785 meppiä. Minusta merkittävä saavutus kun seuraavat sijat olivat suomalaisilla 79. - 567. Tässä on linkki Open Europe'in lehdistötiedotteeseen meppien suoritusarvioinnista. Ja tässä linkki selvitykseen tuosta ranking-listasta.

EU-vaaleista

Itse äänestin kätevästi ennakkoon postissa kun siellä käväisin. Ja pitäisikö posti sittenkin tulkita erisnimeksi Posti? Vai pitäisikö nykyään sanoa Itellassa ;)

Luin tänään Iltalehdestä Kirsi Pihan aihetta käsittelevän kolumnin "Emmä millään jaksais". Hyvä kirjoitus.

Mutta minulla tuli kovasti epäilemäni nettiäänestyksen rinnalle mieleen toinen mahdollisuus. Miksi me kansalaiset ylipäänsä äänestämme EU edustajistamme? Emmehän me äänestyksissä saa valita Lissabonin sopimusta, EU:n komissaaria tai hallitustakaan. Eli miksi me emme suorittaisi meppien valintaa suoraan eduskunnassa?

Tyttärelle ajokortti opetusluvalla?

Näin tässä sitten kävi. Nuorin tytär soitti eilen illalla ja kertoi että pääkaupunkiseudun autokoulut eivät uskalla luvata ajokortin hankkimista kahden kuukauden toimitusajalla. Kas kun hän on saanut lyhyellä hälytysajalla mielenkiintoisen työpaikan Tansaniasta Afrikasta ja joutuu aloittamaan siellä jo elokuun alussa. Ja tarvitsee siellä ajokortin.

Suurimpana pullonkaulana autokouluilla on varmaankin ajo-tuntien järjestäminen. Teorialuennot eivät varmaan tuota ongelmia koska yhdellä luennolla voidaan opettaa isoa ryhmää oppilaita. Mutta kun autokoulujen opettajienkin pitää saada pitää kesälomia ja lisäksi opettajan ja auton kapasiteetti on aika rajallinen. No onhan se ihan kohtuullista että autokoulujenkin opettajat saavat kesälomansa.

Tapiolassa oli ystävällinen autokoulun virkailija ymmärtänyt ongelman ja antoi tyttärelleni kullanarvoiset neuvot. Tyttäreni totesikin tänään puhuessamme puhelimessa että tulee lähettämään kyseiseen autokouluun vielä erityiset kiitokset. Kas kun kiitoksiahan me jaamme suomalaisessa työelämässä aivan liian harvoin.

Aluksi minä olin hiukan vastaan sitä ajatusta että minä ryhtyisin opettamaan. Olinhan aikoinaan perhesovun nimissä kieltäytynyt opettamasta vaimoanikin. Mutta ehkä nyt yli 20 v myöhemmin tämä voi kuitenkin onnistua oman tyttären kanssa. Kas kun hänellä on äärimmäisen tasapainoinen luonteenlaatu niin eiköhän tämä onnistu.

Ja erinomaiset ohjeet löytyivät taas netistä heti ensihaulla ja hyvin kohtuuhintaisena pakettina saatavissa.

Itse asiassa olen jo vähän jopa innostunut. Kun yritän nähdä asioissa aina myönteisiä puolia niin älysin tässäkin taas oivan mahdollisuuden. Minähän joudun menemään kirjalliseen liikennesääntöjen tenttiin opetusluvan saamiseksi. Tuleepa omatkin tiedot liikennesäännöistä varmasti nyt päivitettyä ajan tasalle. Ylimääräinen bonus eikä varmaan pahasta.

Ja jos tämä onnistuu niin voin opettaa tarvittaessa isoveljeäkin ellei ulkomailla asuessaan suorita ajokorttia.

Hiukan mietityttää miten tuo ajokortin ajaminen täällä Suomessa ja sitten heti kortin saamisen (toivomuksena tietenkin että molemmat onnistumme hankkeessa!) jälkeen ajaminen Tansaniassa. Onneksi on kysymys hyvähermoisesta nuoresta naisesta jolla tuskin on samanlaista näyttämisen tarvetta kuin ehkä olisi saman ikäisellä nuorella miehellä. Tansanian liikenne saattaa olla vähän kaaosmaisempaa kuin Suomessa mutta tyttäreni tiesi sen kuitenkin olevan rauhallisempaa kuin hänen paremmin tuntemassaan naapurimaassa Keniassa.

Nyt tuli minullekin vipinää.

Talousrikostuomiot tiukentuneet?

Kuuntelin hämmästyneenä uutisia jossa kerrotaan talousrikostuomioiden viime aikoina koventuneen.

Olin hyvin hämmästynyt. Miten tuomiot kovenevat jos laki on entisenlainen ja täysin muuttumaton? Ainakin meille maallikoille juristit esittävät mielellään että tuomitseminen olisi vain lakiin perustuvaa ja että takana olisi tarkat oikeustieteelliset teoriat yms.

Jos nyt Helsingin hovioikeus on alkanut antaa talousrikoksista entistä kovempia tuomioita niin mielestäni pitäisi alkaa kysyä mistä Helsingin hovioikeus on tuon uuden valtuutuksensa saanut kun ei lakeja ole muutettu?

Tämä ei suinkaan tarkoita etteikö tuomiot saata olla aivan oikeutettuja. Mutta jos linjaa on kovennettu ja linja on nyt "oikea" niin silloinhan lakia on tulkittu aikaisemmin liian lievästi eli "väärin". Tai sitten tosiasiassa koko tuomitseminen perustuukin siellä tuomioistuimessa istuvien erottamattomien tuomareiden "fiiliksiin". Katsovat "soveltuvista" laeista vain tuomioiden ylä- ja alarajat ja sitten sen mukaan mitkä tunnelmat on mediassa tuomitaan ankarammin tai lievemmin. Vai mistä se kansan syvien rivien oikeudenmukaisuusmielipide sinne tuomioistuimien tuomareiden arvomaailmaan istutetaan?

Ei minulla ole mitään suurempaa lukkarinrakkautta sitä Jippii nimistä firmaa kohtaan ole ollut. Heidän johtajien pörssin sisäpiiririkostuomioistahan tässä on nyt kysymys. Olin 1990-luvulla sen firman asiakas enkä ole koskaan aikaisemmin niin huonoon asiakaspalveluun törmännyt kuin Jippiillä oli. Myöhemmin vastaavan tasoista asiakaspalvelua tuntuu saavan kaikilta muiltakin isoilta puhelin- ja internetoperaattoreilta. Miten ne kaikki kykenevätkin niin surulliseen ja asiakkaista piittaamattomaan palvelutasoon? Itse en kyllä palkkaisi noista firmoista johtajia omalle toimialalleni vaikka siellä kannuksensa ansainneet kovaa sanaa tuntuvat olevankin.

Hoitotestamentti

Muutamat ihmiset lähipiirissäni ovat tiedustelleet minunkin mielipidettä ns hoitotestamentista. Samoissa yhteyksissä käytetään myös nimitystä hoitotahto kuvaamaan miten kyseinen henkilö haluaa itseään hoidettavan.

Olen kirjoittanut aihetta sivuavasti puolisen vuotta sitten. Lainaan tähän kirjoituksestani:

Amerikanjuutalainen väitellyt tohtori-vävypoikani on muotoillut aika mielenkiintoisesti juutalais-filosofisen näkemyksen omalle kohdalleen: hänen henkensä eteen on sairastapauksessa tehtävä kaikki mahdollinen. Sillä jos noita rajoja aletaan asettamaan niin kun kerran on alettu asettamaan rajoja niin rajan siirtäminen asteittain on enää vain pikku juttu ja ollaan hyvin nopeasti tilanteessa joka muistuttaa 30-luvun Saksaa.

En tiedä oikein olenko vain ikäloppu konservatiivi joka pelkää itse jäävänsä ilman hyvää hoitoa. Kenties sellaiset asiat panevat miettimään enemmän noita asioita kuin jos olisin 30-40 v nuorempi.

Olen lukenut useita erilaisia hoitotahdon ilmaisuja ja erilaisia valmiita hoitotestamenttipohjia. Minusta niissä lähes kaikissa on ollut yksi oireellinen yhteinen piirre. Melkein kaikissa halutaan kieltää tai estää elvytykset tai erilaiset muut hengissä pysymistä edistävät hoitomuodot. Yhteistä näille kiellettäville hoitomuodoille on se että ne ovat kalliita ja lääketieteen kehittyessä keksitään koko ajan lisää yhä tehokkaampia mutta myös kalliimpia hoitoja.

Ne hoitotestamenttia miettineet ihmiset joiden kanssa minä olen keskustellut haluavat kuolla arvokkaasti eivätkä halua tulla ns vihanneksina pidettyä keinotekoisesti hengissä jne. Toive on varmasti ihan hyväksyttävä ja oikeutettu. Nuoremmilla ihmisillä voi ajatuksena taustalla olla myös tarvittaessa testamentata omia elimiä siirrännäisiksi. Vanhusten (mistä muuten alkaa vanhuus?) elimiä tuskin ollaan halukkaita siirtämään. Kaikki nuo ovat hienoja ja kunnioitettavia tavoitteita.

Sitten tullaankin siihen mutta-osioon. Viittaan myös linkkiin aiempaan kirjoitukseeni. Olen kirjoittanut vanhusten hoidosta mutta myös suoraan eutanasiasta.

Luepa ajatuksella eutanasiaa ajavan Exitus ry nimisen yhdistyksen hoitotahtolomake. Useimmat hoitotahto/testamenttilomakkeet tarjoavat juuri samoja vaihtoehtoja.

En voi väittää olevani terveydenhuoltojärjestelmän asiantuntija mutta olen lukutaitoinen ja osaan lukea myös rivien väleistäkin. Ja olen harrastanut aika pitkään tiukkaa mediakritiikkiä. Ja jonkin verran on jo kokemusta lähipiiristäkin.

Aika monesta kirjoituksesta on ainakin minulle paistanut esiin että tärkeä "hoidon intensiteettiä" määrittävä raja on se onko hoidettava henkilö työelämässä vai jo eläkkeellä. En voi ymmärtää tuollaiselle jaottelulle mitään muuta kuin taloudelliset kriteerit. Ja minusta sellaiset kriteerit ovat aika vaaralliset. Kun muistaa itsekin miten 30-40 vuotiaana tuntui 60-70 vuotiaat kovin vanhoilta niin nyt siinä ikäryhmässä en ollenkaan enää tunne samoin. Totta kai realistina ymmärtää ettei jäljellä ole todennäköisesti yhtä paljon elinaikaa kuin 30-40 vuotiaalla mutta en koe että elämäni olisi jotenkin vähempiarvoisempaa pelkästään iästä johtuen. No tosin minähän olen vielä työelämässä eli yritän toteuttaa pääministeri Vanhasen toivetta ja viivyttää eläkkeelle lähtöä.

Ai niin. Alkoi mennä jutustelu tapojeni mukaan jo rönsyilyn puolelle.

Eli siitä hoitotahdosta/testamentista. Minä koen eri paikoissa näkemäni mallilomakkeet nykymuodossaan suorastaan eutanasiaan johdatteleviksi. Yhdessäkään lomakkeessa en ole huomannut että vaihtoehtona olisi hyvin muotoiltua maksimaalisen tehokkaan hoidon vaativaa sanamuotoa. Eli nykymuodossaan näyttää siltä että näillä hoitotestamenteilla haetaan enemmänkin lääkäreille ja muulle hoitohenkilökunnalle lupaa jättää esimerkiksi elvytys tekemättä. Kas kun vain lääkärin tekemänä DNR-päätös voi aina päätyä jälkikäteen arvosteltavaksi mutta potilaan itse tekemänä sitä on omaistenkin kunnioitettava - se ikään kuin vapauttaa lääkärin vastuusta.

Vaikka en yleensä pidä Suomi24 keskustelupalstoja mitenkään autoritatiivisina oli siellä ihan asiallinen keskustelu aiheesta.

Miettikääpä itse kukin noita asioita.

Salvador Dali linkitys sivullani rikki

Jouduin poistamaan linkin Salvador Dalin vaihtuviin tauluihin kun se jostain syystä rikkoutui minusta riippumattomista syistä. Ikävää mutta saihan niistä hiukan yli kuukauden nauttia.

Norjalaista maahanmuuttohurlumheita

Ruukinmatruuna kirjoitti blogissaan Takkirauta norjalaisesta villakaavusta ja tarkoitti siinä monien islamilaisten naisiltaan vaatimaa päähuivia eli hijabia.

Norjassa on ilmennyt tuore tapaus jossa kahdelle sikäläisen peruskoulun ekaluokkalaiselle kuusivuotiaalle norjalaissyntyiselle pikkutytölle on koulun puolesta tarjottu mahdollisuutta verhoutua hijabiin. Koulun vararehtorin mukaan kyse oli vain "eleestä".

Mielenkiintoista on, että norjalainen ihmisoikeusjärjestökin, Human Rights Service on ollut huolissaan tapauksesta. Haluaisin nähdä milloin joku suomalainen Ihmisoikeusliitto tai naisasialiike julkaisisi huolenaiheensa jostain vastaavasta. Meillähän huoli tuollaisesta menisi varmaan heti mediassa rasismi tai muukalaisviha nimikkeen alle ja tuomittaisiin laajasti huolestuttavana maahanmuuttajavastaisuutenakin. Pitäisihän tasa-arvon ja sallivuuden nimissä jokaisella luterilaisella tai kirkkoon kuulumattomalla pikkutytölläkin olla oikeus pukeutua sievään hijabiin ja verhota siveetön naisolemuksensa jo 6-vuotiaana. Ettei vain houkuttelisi ketään aikuista miestä pedofiliaan.

Tuossa tapauksessahan kysymys lienee ollut "vain hyvästä tarkoituksesta". Ettei koulunsa aloittavien muutamien norjalaisten pikkutyttöjen tarvitsisi kokea erilaisuutta kun ympärillä 95% oppilaista on maahanmuuttajataustaisia ja kaikki muut pikkutytöt islamia tunnustavien vanhempiensa pakottamina käyttävät hijabia.

Minusta koulun ainakin pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, joihin luen Norjankin, pitäisi kasvattaa hyväksymään sekä omaa että muiden erilaisuutta eikä edesauttaa päinvastaista kehitystä.

Ainakin minun tietojeni mukaan Norjassa maahanmuuttaja-asiat tuntuvat hyvin samankaltaisilta kuin Suomessakin.

Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin täällä blogissa.

Tulee mieleen aikoinaan ulkomailla lanseerattu käsite Finnlandisierung jossa kumarrettiin itään ja vaiettiin "oikeissa asioissa". Olisikohan tämä nimeltään Islamisierung - ja kumarrus Afganistaniin, Irakiin, Iraniin ja Somaliaa päin?

Ensimmäinen lukemani kirja

Kävin vanhemman lapsenlapseni syntymäpäiväkekkereillä tänään helatorstaina. Nuori neito täytti 4 vuotta. Pikkuveli oli täyttänyt paria viikkoa aikaisemmin 1 vuoden. Varsinainen synttäri oli pari päivää aikaisemmin mutta kekkerit oli helpompi pitää pyhäpäivänä.

Perheessäni toukokuu on täynnä synttäreitä. Pojistani nuorempi täytti toukokuun alussa vuosia. Sitten pojanpoika täytti vuoden. Sitten minua vanhempi sisareni täytti vuosia ja minä tietenkin tapojeni mukaan taas tänäkin vuonna unohdin hänen syntymäpäivänsä. Hävettää. Sitten vanhempi poikani täytti vuosia. Muutama päivä myöhemmin hänen isosiskonsa eli vanhin tyttäreni täytti vuosia. Olipa niin mukavasti että hän ulkomailla Yhdysvalloissa asuvana oli nyt vierailulla Suomessa ja asui luonani miehensä kanssa. Ja nyt sitten pojantytär täytti vuosia.

Minulla oli eräässä vanhassa kännykässä aikoinaan kaikki tärkeät synttärit koodattuna mutta ne tiedot menivät kun luovuin siitä kännykästä. Uudempiin en ole saanut niitä syötettyä. Pitäisi saada. On nimittäin aika hävytöntä että vuosikaudet unohdan esimerkiksi siskoni syntymäpäivät. Lapset ja lapsenlapset sentään muistan.

Pojanpojalle ostin 1 v lahjaksi puiset rakennuspalikat. Aika kivat Brion valmistamat ja myrkyttömillä maaleilla maalatut klassikot. Pojantytölle ostin 4 v lahjaksi aika jännän ja erikoisen kirjakaupasta löytämäni yhdistetyn väritys- ja askartelukirjan jonka eräs minun ikätoverini japanilainen sarjakuvapiirtäjä oli kehittänyt - paksu ja aika erikoinen. Kiva löytö. Toinen lahjalöytö oli CD levylle luettuja klassikkosatuja. Halusin nimenomaan saada levylle luettuja satuja enkä mitään valmiiksi kuvitettua satuelokuvaa DVD:llä, joita hänellä oli jo entuudestaan. Miniäni olikin tyytyväinen kun sitä saattoi paremmin käyttää nukutustarkoituksiin kuin elokuvaa. Satulevyjen äänitevalikoima näytti aika pieneltä. Aikuisten kirjojahan on äänitteinä nykyään vaikka kuinka paljon.

On minulla ollut itselläni jo pitkään listalla projekti jossa lukisin lapsenlapsille jotain satuja tai loruja videokameran edessä ja polttaisin niistä lapsille CD:n tai DVD:n. Olisi siinä mistä katsella ja kuunnella ukkia vielä vuosikymmenien kuluttua. Mahdollisimman pitkän säilyvyyden turvaamiseksi on varminta tallettaa nauhoitus jollekin arkistointikelpoiselle tietovälineelle. Tänä päivänä tosin kymmenien tai satojen vuosien säilytysaikoja ei taida olla tiedossa luin papereille ja musteille. Itsekin mietin paraikaa siirtäväni vanhoja itse kuvaamiani kaitafilmejä 1960-luvulta ja tuoreempia lapsista nauhoittamiani C-kasetteja 1970-90 luvulta digimuotoon. Isäni SKS:n arkistoon eläessään antamat 1930-40 luvun venäläisten emigranttien elämästä Suomessa kertomat nauhoitukset (venäjäksi) on minulla itselläni C-kasetilla ja niitä olen siirtämässä CD-levylle.

Olisin halunnut kirjakaupasta syntymäpäivälahjaksi Pekka Töpöhäntä satuja luettuina tai sitten Peppi Pitkätossua mutta kumpiakaan en löytänyt vaki-kirjakaupoistani.

Päivänsankatitytön mummi eli ex-vaimoni nro 1 oli myös juhlilla. Siinä yhteydessä muistelimme mitä kirjoja olimme yhteisille lapsillemme aikoinaan ostaneet ja lukeneet, osa oli hänellä vielä tallella. Minullakin on jäänyt mieleen niistä muutama lastenloru kun niitä iltakaudet lapsille nukutustarkoituksessa luettiin. Osaan vieläkin ulkoa.

Siinä yhteydessä muistelin ensimmäistä lapsena itse lukemaani kirjaa. Se oli "Hipsuvarvas autiolla saarella" ja se liikutti minua suuresti. Muistelen että taisin hiukan itkeskelläkin sitä lukiessani kun se liikutti minua niin suuresti. Ja taisin silloin olla 7 vuotias, koska opin lukemaan muistikuvani mukaan vasta koulussa. Onneksi käymässäni saksalaisessa koulussa ei 7 v lapsia opetettu lukemaan tavaamalla vaan minun mielestäni järkevällä tavalla ymmärtämään irrallisten kirjaimien äännearvo ja siitä hahmottamaan kokonaisia sanoja. Itse käytin samaa keinoa opettaessani omia lapsiani lukemaan. Lukemisen opettelu tavaamalla sotkee mielestäni vain lapsen mielen.

Hipsuvarpaan jälkeen minusta tulikin himolukija vaika taisi toinenkin kirja oli Hipsuvarvas sarjaa - "Hipsuvarvas ja Nököhammas". Kun oivalsin että en tarvitse enää vanhempien apua lukemiseen taisin juosta lähellä sijaitsevassa kirjastossa varmaan kerran viikossa hakemassa luettavaa. Aluksi Hipsuvarpaan kanssa saman tyyliset kirjat jossa oli isoa tekstiä ja vain vähän lauseita sivulla mutta nopeasti totuin ja teksti sai pienentyä. Taisi Pekka Töpöhännät kuulua aivan noihin alkuvaiheen kirjoihini.

Vannoutuneena kirjastolaitoksen kannattajana olen nykyään joka kerta kovin pahoillani kun kirjastojen toimintaa tai määrärahoja suunnitellaan Suomessa supistettavaksi.

Murrosikään asti luin todella paljon. Siinä vaiheessa tuli kuvioihin mukaan vastakkainen sukupuoli eli tytöt ja kaikenlainen muukin "syntinen meno" tupakan ja alkoholinkin muodossa. Ja töitäkin aloin tehdä jo 14 vuotiaana koulunkäynnin ohessa. En minä tosin lukemista lopettanut mutta aivan yhtä suuressa määrin ei aika enää riittänyt lukemiseen. Siinä vaiheessa minusta tuli elokuvafriikki. Ja teiniaikaan liityinkin jo elokuvakerhoon.

Mutta urheaa Hipsuvarvasta en ole koskaan unohtanut. Hiukan kuin se ensimmäinen nuoruuden rakkaus jota ihmiset eivät yleensä unohda koskaan.

Sosiaalinen paine

Amerikkalainen vävypoikani (aikuinen mies nimittelystäni huolimatta) on käymässä tyttäreni kanssa. Kuten aina olemme keskustelleet mielenkiintoisista aiheista. Eräs aihe johon olen työelämässä törmännyt ja empiirisesti perehtynyt hyvinkin paljon on miten miten sosiaalinen paine saa ihmisen uskomaan selvästi väärän näkemyksen oikeaksi.

Vävypoikani on bisneskoulussa professorina ja hänen tutkimusalueensa sivuavat tuonkin kaltaisia juttuja. Ja hän on saanut vaimonsa eli tyttärenikin innostumaan peliteoriaa sivuavasta tutkimuksesta. Yli 15 vuotta sitten moraalifilosofiksi valmistunut tyttäreni valmistuikin viime vuonna toisen kerran maisteriksi Oslon yliopistosta peliteoriasta ja järkevästä päätöksenteosta. Jonkinlaista synteesiä matematiikasta, logiikasta, tilastotieteestä ja kansantaloustieteestä. Erittäin mielenkiintoista.

Kun itse olen aika käytännön läheinen kerroin kokemuksiani miten erilaisissa komiteoissa ja työryhmissä päätöksenteko usein vääristyy kun 5-7 hengen ryhmässä usein 1-3 henkeä tosiasiassa tekee päätöksen ja loput ovat enemmän tai vähemmän nyökyttelijöitä. Jos menee hyvin kaikki ottavat kunnian ja kiitokset itselleen mutta jos menee huonosti syntyykin mielenkiintoinen kuvio: nyökytellyt vähemmistö laistaa ainakin moraalisen vastuun esittämällä että nehän oli nuo muutamat jotka tekivät sen päätöksen ja olimmehan me joko ihan eri mieltä, tai emme ehtineet lukea toimitettua aineistoa tai sitten emme ollenkaan edes ymmärtäneet mistä asiassa oli kysymys. Ja ne jotka päätöksen olivat tehneet usein vetosivat että olihan päätöksessä mukana myös nuo "nyökyttelijät" tai että päätös oli tehty jonkun paremmin asiaa ymmärtäneen toimesta tehdyn esittelyn ja suosituksen pohjalta.

Kirjoitin aiheesta kollektiivinen päätöksenteko pari vuotta sitten.

Nyt vävypoikani viittasikin erääseen tunnettuun amerikkalaiseen tiedemieheen joka tuollaisia asioita tutki. Tiedemiehen nimi oli Solomon Asch. Suomenkielinen Wikipedia oli aneeminen, englanninkielinen hiukan runsaampi. Mielenkiintoinen Wikipediasta löytynyt linkki oli Solomon Aschin nimeä kantava tutkimusyksikkö. Myös googlettamalla (aah, mikä hirveä verbi :) löytyi Aschista paljon aineistoa. Mukavasti tässä saa lauantaita kulumaan mielenkiinoista asia lukiessa ja pohtiessa.

Se mitä aina välillä mietin että miten tällaiset asiat voivat usein jäädä yritysjohdolta sivuun. Asetetaan ihmisistä hienoja komiteoita miettimään. Kuitenkin päätöksentekotilanteessa joutuvat he tukeutumaan paljon alempana hierarkiassa asiaa paremmin ymmärtävien ihmisten esityksiin. Joskus jopa joutuvat vielä tunnustamaan että eivät oikein ymmärrä mistä on kysymys eivätkä ihan ymmärrä esittelyäkään, jos nimittäin ovat riittävän rohkeita sellaista ylipäänsä tunnustamaan - harva nimittäin on. Joskus kuvion toistuessa olenkin heittänyt tyhmän kysymyksen miksei asiassa ryhdyttäisiin soveltamaan EU:stakin niin tuttua ns läheisyysperiaatetta.

Jos päätöksen teko delegoidaan asiaa hyvin ymmärtävälle yksilölle on sitten tärkeää että hän tarvittaessa vielä osaa ja haluaa aidosti kuunnella joko alaisiaan tai kollegoita ennen päätöksen tekoa. Korostan juuri tuota sanaa "aidosti". Kas kun firmoissa usein esimiehet eivät osaa aidosti kuunnella kollegoitaan. Tässä suhteessa sekä ruotsalaiset että japanilaiset työkulttuurit eroavat suomalaisesta. Joskus se saattaa tuntua turhalta painolastilta kun konsensukseen pääsy on hidasta mutta uskoisin että se kuitenkin useammin on hyödyllistä kun sen jälkeen ihmiset todella sitoutuvat tehtyyn päätökseen kun tuntevat sen omakseen.

Vävyni ja tyttäreni tutkimusaiheet ovat lisäksi vielä joissain tapauksissa hyvin poikkitieteellisiä ja mukana on nykyään aivotutkijoitakin kun yliopistojen bisneskouluissa tutkitaan ihmisten päätöksentekoprosessia vaikkapa ostokäyttäytymisessä. Päätöksentekoahan sekin on ihmismielessä.

Lukekaa Solomon Aschin tutkimusaiheista ja hämmästykää ihmistä ;)

Kumpi ompi parempi?

Matkustin vuonna 1971 Afrikassa kohteena Uganda. Matkan varsinaisena kohteena olivat sikäläiset luonnonpuistot ja vietin pääkaupunki Kampalassa vain yhden yön.

Uganda oli minulle aika tuntematon maa. Etukäteen tiesin lähinnä että jostain syystä juuri Ugandassa on jonkin verran muualla hyvin harvinaisia ortodoksisen kirkon lähetystyöntekijöitä.

Pääkaupunki Kampalassa yövyin Hotelli Internationalissa joka ilmeisesti oli kaupungin paras hotelli. Hiukan ihmettelin kun kaikissa hotellin tavaroissa luki nimen kohdalla Apolo mutta ymmärsin että menossa oli joku matkailuelinkeinon kehityshanke joka oli aloitettu melko uuden valtionpäämiehen myötä. En ollut suuremmin ehtinyt etukäteen selvitellä matkakohdettani eikä siihen aikaan ollut internettiä ja googletusta käytettävissä.

Ymmärsin että Uganda oli ollut yksi kolmesta itä-Afrikan maasta joilla oli ollut tiiviimpää yhteistyötä. Jonkinlainen itä-Afrikan unioni johon oli kuulunut Kenia, Tansania ja Uganda. Ja ymmärsin että niissä kaikissa puhuttiin myös kielenä swahilia.

No minähän kävin hyvissä ajoin ennen matkaa ostamassa Akateemisesta kirjakaupasta "Teach Yourself Swahili" nimisen kirjan. Tiesin minä että itä-Afrikassa pärjäisi hyvin englannilla mutta minusta on aina kiva yllättää paikallisia ihmisiä muutamalla heidän äidinkielisellä fraasilla. Muutaman fraasin opinkin kuten tervehdyksen "jambo" ja "habari muzuri" joka tarkoittanee kuta kuinkin "kuinka voitte" mutta johon siihenkin vastataan kuten Englannissa "how do you do"-hun vain fraasilla jota en enää swahiliksi muista - vai oliko se sama "habari muzuri". Ainoa asia jonka olen muistanut kohta jo melkein 40 vuotta on miten Volkwagen Kleinbuss lastilliselle valokuvausafarilaisille tilataan 7 tai 8 kylmää olutta matkan varrella sijanneista peltihökkelikioskeista. Tilaus kuului swahiliksi "nane baridi pombe" mutta en enää muista koskiko se seitsemää vai kahdeksaa olutta. Kas kun kuskimme oli muslimi ja meitä kyytiläisiä oli matkassa 7 henkeä. Tosin selvisi kyllä sitten hotellissa että ahnaasti kuskimme joi tarjottuja viskejä illalla.

Mutta muistan sen hetken kun ensimmäisen kerran briljeerasin tuolla kaljatilauksella. Kun muut sönkkäsivät englanniksi tilauksiaan minä tilasin koko purkalle hienosti swahiliksi. Kyllä oli kioskinpitäjän ilme leveässä hymyssä kun valkoinen matkailijamies puhui hänelle swahilia.

No selvisihän minulle myöhemmin että paikalliset puhuivatkin swahilin sijasta sukulaiskieli bugandaa mutta hyvin samanlaista oli.

Kun ulkomailla opiskellut tyttäreni näytti saamaansa swahilin kielen alkeiden todistusta muistui mieleeni yhtäkkiä tuolta muistojen laarista tuo sanonta "habari muzuri".

No se varsinainen asia jonka vuoksi ajattelin kirjoittaa Ugandasta. Se tuli mieleeni kun näin tänään Tanskan prinsessan Ugandan matkasta tehdyn filmin televisiossa.

Tapahtui eräänä iltana kun kun istuimme pohjois-eurooppalaisella porukalla ulkona luonnonsuojelu- ja riistanhoitoalueen keskellä sijaitsevan Safari Lodge majatalon terassilla. Oli pilkkopimeää ja ulkona kuului hyeenojen ja leijonien ääniä. Hotellin ympärillä kiersi vartija joka ilta. Eräänä iltana me kutsuimme hänet istumaan seuraamme ja tarjosimme juotavaa. Ja tarina olikin mielenkiintoinen.

Hän kertoi miten heidän edellinen presidenttinsä oli ollut lempeä ja kansaa rakastava hallitsija mutta hänessä oli ollut yksi suuri vika. Hän tuhlasi valtavat määrät kansan varoja omiin henkilökohtaisiin tarpeisiinsa.

Sitten hän jatkoi. Nyt meillä on taas presidentti joka elää vaatimattomasti eikä tuhlaa kansan varoja ja se on hienoa. Mutta hänessäkin oli myös yksi suuri vika. Hän tapatti liika kansalaisia eli kaikki vastustajansa.

Minä olin aina pitänyt tapanani että en ulkomailla osallistu poliittisiin debatteihin sillä mikä minä vierailijana olen ottamaan kantaa jonkun maan sisäisiin asioihin ollessani heidän vieraanaan.

Kotimaahan palattuani selvisi että se lempeä hallitsija oli ollut nimeltään Milton Apolo Obote mikä nimi selitti tuon hotellin nimen vaihdoksenkin Apolon sijasta neutraaliksi Internationaliksi. Ja vallan kaapannut uusi hallitsija oli paljon myöhemmin aikamoiseksi hirviöksi paljastunut Idi Amin.

Mutta muistan vielä tuon riistanvartijan surullisen kertomuksen ja minkälaiset mietteet se elämän epäoikeudenmukaisuudesta mielessäni nostatti.

Eli kumpi olisi köyhässä kehitysmaassa ollut parempi vaihtoehto?

Tämä vanha vertaus tulee minulle mieleen myös nykyään kun ajattelen manner-Kiinaa ja miten siellä pidetään yllä kuria ja järjestystä syntyvyydessä ja taloudessa. Ja nyt Kiina öljysheikkien kanssa näyttää omistavan puoli maailmaa. Voi sitä ajatella että ihan hyvä saavutus käytännössä yhden ihmissukupolven aikana.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita että hyväksyisin Kiinan ihmisoikeusrikkomuksia tai sen tapaa rajoittaa kansalaistensa tiedonhankinta- tai sananvapautta.

Ja muistelen joskus miettineeni ex-neuvostoliittolaisten köyhtyneiden eläkeläisten kaihoisasti muistelevan "vanhoja hyviä Brezhnevin aikoja" kun heidän eläkkeittensä ostovoima laski huimaavaa vauhtia ja taisi olla joitain aikoja ettei niitä edes kyetty maksamaan. Joskus mietinkin että mitäpä tehdä kun ei köyhä eläkeläinen voi sivellä leivän päälle sitä uutta saavutettua vapautta.

Eli aina välillä palaan tuohon otsikon aiheeseen: Kumpi ompi parempi?

Mitä Gruusiassa oikeasti tapahtuu - totuuksia Spiegelissä?

Jostain syystä käytän mieluimmin Gruusia nimitystä kuin Georgiaa. Minusta Georgia on yksi Yhdysvaltain osavaltio. Aina välillä mietin kuka tämän uudelleen ristimisen on Suomessa tehnyt. Ehkä on suomen kielellä haluttu tehdä pesäero Neuvosto-Gruusiaan ja siksi annettu tälle nykyiselle itsenäiselle valtiolle suomeksi englannista kopioitu nimi Georgia. No se siitä.

Minulla on yksi gruusialainen esi-isä ja siksi tunnen lievää ns lukkarinrakkautta tuohon maahan ja kansaan.

Aina välillä mietityttää mikä mies on tämä Gruusian nykyinen presidentti Mikheil Saakašvili. Kun Suomessa pinnan alla kytee se iänikuinen ryssänviha, joskus enemmän ja joskus vähemmän piilossa, niin aika mielellään Venäjän ja Gruusian välisissä konflikteissa nähdään pahana poikana usein Venäjä ja erityisesti nykyään harmaa eminenssi, pääministeri Putin. Ja Gruusian presidentti Saakašvili edustaa kaikkea puhtosta ja länsimaista hyvää.

Sattui silmiini saksalaisen aikakauslehti Spiegelin mielenkiintoinen artikkeli aiheesta. Suosittelen lukemaan. Vaikka lehti on saksalainen on juttu englanniksi.

Eikä Spiegel tietääkseni ole pääministeri Putinin eikä KGB:n käskyvallassa tietääkseni. Itse pidän Spiegeliä saksalaisen kielialueen Suomen Kuvalehtenä jos nyt sellainen vertailu sallitaan. Seuraan Spiegeliä kohtuullisen "säännöllisen epäsäännöllisesti" ylläpitääkseni saksankielen taitoani. Se kun tuppaa painumaan passiiviseksi vähäisen käytön vuoksi. Kas kun viimeiset 35 vuotta olen työelämässä tarvinnut lähes pelkästään ruotsia tai englantia. Suorastaan harmittaa - on saksa sentään Goethen, Schillerin ja Kantin kieli.

Ai niin. Olen nimennyt kotitietokoneeni jo pari vuosikymmentä filosofien nimillä. Nykyinen kotipalvelimeni on nimeltään Kant saksalaisen filosofin kunniaksi.

Mutta lukekaa tuo Gruusia juttu. Kannattaa. Ainakin minä havaitsin taas miten väritettyä maailmankuvaa meidän valtalehdistömme meille kansalaisille tarjoaa.

"Oikeusvaltio" Suomi?

Minulla ei ole enää yli 20 vuoteen ollut mitään harhakuvaa että Suomi olisi oikeusvaltio. Jos julkinen valta ja yksityinen pieni kansalainen joutuvat vastakkain on se pieni kansalainen predestinoitu häviämään.

Vastassa on julkisen vallan puolella ensin poliisi, sitten syyttäjä ja koko tuomioistuinlaitos ja pääsääntöisesti lehdistö vallan sylikoirana vaikenee.

Olen tarkoituksella tuossa edellä puhunut pienestä kansalaisesta. Säännöt ovat ihan erilaiset jos kyseessä on isokenkäiset tai rahakkaat, joilla on varaa palkata parhaat juristit avukseen. Rahalla saa ja hevosella pääsee sanoo vanha sanontakin.

Kari Uotista voi varmaan olla montaa mieltä mutta ainakin mies on monessa keitoksessa vahvistettu. Ja muistettakoon että hän on sentään väitellyt oikeustieteen tohtori joten jotain osaamista ja ymmärrystäkin on varmaan matkan varrella tullut.

Hänen blogikirjoituksensa ovat useimmiten havainnoissaan aika teräviä kuten tämä viimeinen Helsingin Sanomien hurskastelua kritisoiva. Lehtimiesten ja lehtikuvaajien eduista Helsingin Sanomat on huolissaan mikä tietenkin ihan oikein onkin, mutta pienten kansalaisten musertamisesta noissa samoissa koneistoissa Hesari vaikenee tehokkaasti.

Vappu ja työväenlaulut

Kyllä minä olen ns 60-lukulainen. Vaikka en ole koskaan ollut työväenliikkeen miehiä kaipaan 70-luvun vappuja ja silloin joka paikassa raikuvia työväenlauluja. Esimerkiksi KOM-teatterin ensemble tai Reijo Frank laulamassa veivät mukanaan. Ja oli Aulikki Oksanen, Sinikka Sokka, Kristiina Halkola, Kaisa Korhonen ja tietenkin Kaj Chydenius. Taisi Arja Saijonmaakin jonkin aikaa olla mukana kunnes siirtyi Mikis Theodorakiksen leipiin ja taisi omaksua laulutapansa näiltä työväenlauluilta. Diggaan edelleen Theodorakiksen musiikkia ja ihan erityisesti Arja Saijonmaan esittämänä. Theodorakiksen hienossa Pablo Nerudan runoihin säveltämässä oratoriossa Canto General lauloi myös Tapani Kansa.

Klassiseen musiikkiin tottuneeseen makuuni työväenmusiikki vetosi jostain syystä. Mutta kyllä sanoituksissakin minuun vetoavaa asiaa oli vaikka myös turhaa asenteellisuutta. Kas kun taistolaisuutta vierastin aina vaikka tutuissa älyköissä siihen höyrähtäneitä (ilmaisu on jo niiltä ajoilta!) olikin. Nuorison idealismia ja radikalismia ja sitä paljon nykyisin kaivattua yhteisöllisyyttä. Radikaalihan minäkin olin omasta mielestäni vaikka melko pikkuporvarillisessa uraputkessa siihen aikaan olinkin.

Kun televisio ja radio ovat nykyään vappuna muuttuneet aika hajuttomiksi ja mauttomiksi niin onneksi on äänilevyt, joilla voi loihtia itselleen haluamansa vapputunnelman.

Laitan nyt vapun kunniaksi soimaan KOM-teatterin levyn "Porvari nukkuu huonosti". Ja taitaa minulla jotain muutakin hyvää löytyä. Ja mitä ei löydy itseltä pitää etsiä Ylen Elävästä arkistosta tai Youtube'ista. Vaikkei siellä nauhoitukset kovin laadukkaita ole pääsee silti tunnelmaan ;)

Ja varoitan Ylen Elävästä arkistosta ja Youtube'ista. Ne ovat addiktoivia. Yhtäkkiä huomaa viettäneensä niiden ääressä tuntikaupalla yhä uusi aarrelöytöjä tehneenä kun olisi ollut muutakin tehtävää vaikka pölynimurointia tai muuta ihmisen riesaksi määrättyä. Ai niin, totta kai minulla tekniikanmiehenä on robottipölynimurikin. Tuo video ei näytä mutta robotti on aika hankala asunnossa jossa on mattoja ja kaikenlaisia lattialla irrallaan lojuvia erilaisten laitteiden kaapeleita. Ohuet ja tasaisella pinnalla varustetut matot imuri osaa ylittää. Kynnyksetkin ovat asunnossani niin matalat että niidenkin yli imuri menee vaivatta. Vain erilaiset antenni-, sähkö-, kaiutin- ja tietokonekaapelit ovat ongelmallisia. Robotti-imuri sotkeutuu niihin. On minulla (pitkään suunniteltu) projekti että laittaisin kaikki kaapelit kauniisti erilaisiin kouruihin mutta ei vaan ole tullut toteutettua. Vanhempi poikani on tehnyt sellaiset kotonaan ja näyttää hyvältä ja siistiltä ja saisin tuon robotin jo tehokäyttöön.

No meni jo asian vierestä.

Hyvää vappua kaikille!

Muslimiystävilleni

Minulla on muslimiystäviä ja tuttavia. Toivon ja myös uskon että ymmärtävät myös kirjoittamani kritiikin kohdistuvan lähinnä islamin fundamentalistisiin alueisiin. Kunnioitan ystävieni uskoa enkä odota heidän syövän joulukinkkuani tai juovan kanssani alkoholipitoisia juomia (monet muuten juovat kuitenkin silloin tällöin). Ymmärrän myös jos he viettävät uskonsa mukaista paastokuukautta, Ramadania. Eikä minulla ole ollut mitään asenne- tai suhtautumisongelmia heidän kanssaan.

Mutta jos naispuoliset heistä työtovereina itse tai heitä holhoavat miehensä olisivat vaatineet saavansa Suomessa käyttää asiakaspalvelussa työpaikalla abayjaa, burkaa ja niqabia vastustaisin sellaista. Tietääkseni on kiistanalaista kuuluivatko ne edes islamin uskoon. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin ja käsitellyt siellä myös näkemystäni romaninaisten ns kansallispuvusta työpaikan asuna.

Muutenkin moni noista fundamentalismi-islamin säädöksistä on vain naisia alistavia ja halventavia. Pidänkin ihmeellisenä ettei muuten niin aktiivinen naisliike ole tuollaisiin seikkoihin puuttunut Suomessa.

Myöskin vaatimuksia työn keskeyttämisoikeudesta päivittäisiä rukoushetkiä varten pidän käytännössä hankalina ellei mahdottomina toteuttaa. Riippuu tietenkin ammatista ja työympäristöstä.

Lisäksi pitäisi opetusviranomaistemme vahvistaa peruskoulujen islamin uskonnon opetussuunnitelma. Liikkuu nimittäin aika vahvoja huhuja että opetukseen valvomattomassa nykymuodossaan sisältyisi merkittäviä vihakomponentteja kristittyjä ja juutalaisia kohtaan. Jos sellaisen opetuksen katsottaisiin kuuluvan aitoon islamiin olisin valmis kieltämään kokonaan sellaisen uskonnonopetuksen ja -harjoittamisen Suomessa. Kyllä rasimia vastaan laadittujen säädösten pitäisi toimia myös tuohon suuntaan.

Ymmärrän että jotkut ahtaat islamin fundamentalistiset tulkinnat saattaisivat edellyttää poikkeamista yleisesti hyväksytyistä länsimaisista perusoikeuksista tai -velvollisuuksista. Mutta minusta edes uskonnon harjoittamisen vapauden nimissä poikkeamia näistä Suomessakin yleisesti hyväksytyistä oikeuksista ei pitäisi sallia. Olen siis ahdasmielinen liberaali.

Jos tuollaisia vaatimuksia haluaa esittää suomalaiselle yhteiskunnalle uskonnon harjoittamisen vapauden nimissä on minusta sittenkin parempi miettiä että sellaiset ihmiset harkitsisivat muuttamista (takaisin?) esimerkiksi Afganistaniin, Irakiin, Iraniin, Somaliaan tai Saudi-Arabiaan tms (vaikka siellä ei ihan samanlainen sosiaaliturva ehkä olisikaan) tai sitten vain kohtuullisesti sopeutumaan suomalaisen yhteiskunnan normeihin.

Muslimiystäväni ovat ymmärtäneet pelisäännöt eikä heillä ongelmia olekaan eikä minulla myöskään heidän kanssaan. Ja osa heistä kuten Venäjältä aikoinaan tulleet tataarit ovat yhtä suomalaisia kuin minäkin puolihämäläisenä osin venäläisine juurineni.

Salvador Dali blogissani

Lisäsi tuon joka kerran vaihtuvan Salvador Dali-taulun blogiini - taisi olla viikko sitten. En sitä kommentoinut sen suuremmin silloin.

Ei minulla siitä nytkään mitään suurempaa kerrottavaa ole kuin että Dali on kuulunut aina lempitaiteilijoihini ja kun tuollaisen kuvakavalkadin löysin ajattelin ilahduttaa lukijoitani.

Suomen maahanmuuttoviranomaiset hyväuskoisia hölmöjä?

Lueskelen lauantain 18.4.2009 Hesaria. Sivulla B1 on artikkelin otsikko "Nuoret afgaanit pyrkivät Pariisin kautta Pohjoismaihin."

Jutussa on asioita jotka panevat miettimään kaikenlaista.

Vuoden 2007 tilastojen valossa Afganistanista on lähtenyt sotaa pakoon 3,1 miljoonaa henkeä.

Erään 15 v afgaanipoika on jo vaeltanut Pakistanista Turkin, Kreikan ja Italian kautta Pariisiin. Turkkia lukuun ottamatta kolme EU maata ja silti haaveilee meille tulosta.

Erään toisen afganistanilaisnuoren sanomaa: "Olen kuullut sukulaisilta että Suomi on parempi kuin Ranska. Sinne saa perheen mukaan, jos itse saa turvapaikan."

"Monet afgaanit ovatkin vaikeita autettavia. He yrittävät vältellä viranomaisia, koska he haluavat jatkaa Pariisista kohti pohjoista. Etenkin Norja ja toisena Suomi ovat suosituimmat päämäärät, kun Pariisissa harhailevilta nuorilta afgaaneilta kysyy suunnitelmia.

Harva puhuu hyvää englantia. Useimpien tiedot Euroopan valtioiden maahanmuuttopolitiikasta ovat huhujen tasolla."

"Suomesta moni afgaani on kuullut, että sieltä ei alaikäisiä palauteta."

Ja sitten jonkun pakolaisia Pariisissa hoitavan järjestön edustaja tuomitsee EU:n Dublinin sopimuksen "Joka tapauksessa Dublinin sopimus on aivan järjetön. Se sysää kaiken taakan saapumismaille." Dublinin sopimushan olisi se joka oikeuttaisi meidät EU:n sisällä palauttamaan nuo ympäri Eurooppaa monen maan läpi vaeltavat "turvapaikka-shoppaajiksikin" kutsut saapumismaahan.

Huhu mikä ei ole ehkä ihan poliittisesti korrekti onkin että nämä uudet kasvavat määrät turvapaikanhakijoita Somaliasta, Irakista ja Afganistanista ovat löytäneet kuulemillaan huhuilla kaksi hyväsydämistä maata, Norjan ja Suomen joista saa kaikkein helpoimmalla humanitaarisen turvapaikan. Tuossa Hesarin artikkelissa ei mainittu Somaliaa ja Irakia mutta erilaisten viranomaisselvitysten valossa nuo maat muodostavat samanlaisen ryhmän kuin Afganistan.

Jos mietitään meidän maamme kokoa ja resursseja niin jos me olemme kovin paljon hyväsydämisempiä kuin muut EU maat niin meillä on kohta satoja tuhansia kielitaidottomia ja todennäköisesti kouluttamattomia elätettävinämme ja sitten perässä seuraavat heidän isot perheensä. Nyt jo huomaa kun Tanska ja Ruotsi ovat tiukentaneet politiikkaansa niin paine kasvaa meillä.

Huomaa selvästi että nämä nuoret ovat hyvin tarkoin selvillä vaikka ovat vain huhujen varassa (mutta ehkä hyvät huhujen tietolähteet) että Ruotsiin tai Tanskaan ei kannata enää yrittää kun ovat tiukentaneet humanitaarista maahanmuuttoa.

Voi olla että johtopäätökseni ovat ihan kerettiläisiä mutta jokaiselle johtopäätökselle löytyi peruste tuosta lyhyehköstä artikkelista minun mielestäni.

Myönnän toki että ongelma on vaikea. Mutta en oikein usko että me yksin täällä Suomessa voimme pelkkää hyväntahtoisuuttamme lievittää koko maailman sodankäyvien maiden ihmisten hätää avaamalla kaikki ovemme leväälleen. Ja ryhdymme elättämään omien työttömien kansalaistemme ohella turvapaikanhakijoiden isoja ihmisjoukkoja vuosikaupalla verovaroistamme ja lainavaroistamme kustannetulla sosiaaliturvalla.

Miksi muuten joku lämpimään ilmanalaan tottunut ihminen on nyt niin kovin halukas tulemaan Suomeen hakemana sitä turvapaikkaa (ja uutta elämää ja työtä)? Kun ei täällä ole työtä omillekaan ihmisille ja kyllä noissa maailmalla liikkuvissa huhuissa varmasti sekin on selvillä. Mutta että meiltä saa turvapaikan helposti itselleen ja sitten saa perheensäkin myöhemmin mukaan ja meillä on hyvät avustukset. Johonkin Afganistanin elintasoon verrattuna meidän toimeentulotukemme on varmaan suorastaan ruhtinaallinen ja sen saa jokainen. Aivan varmasti noissa huhuissa on tiedot tästä Pohjolan Klondyke'ista.

Vaikka EU:kin on kai sekin liputtanut tavoittelevansa monikulttuurisuutta niin kyllä meidän pitäisi yrittää siellä yhdessä muodostaa joku kestävä yhteinen linja. Ei meillä ole kerta kaikkiaan varaa pitää poikkeavaa linjaa vaikka se olisi kuinka humaania.

Kyllä nyt pitää jo huutaa että äly ohoi.

Keisarille uudet vaatteet

Vaikka työskentelen IT-alalla en kovin usein kommentoi alan tapahtumia. Mutta nyt luin uutisen jota oli ihan pakko kommentoida. Ja kun sitä taitavasti syydettiin joka mediasta niin sitä suuremmalla syyllä.

Luin ja kuulin yllättyneenä eilen uudesta Finnet-liiton hankkeesta
"Finnet valmistelee suurhanketta – mukana Tekes ja merkittävät järjestelmätoimittajat".

Ja tiedote on hienosti vielä ruotsiksi ja englanniksi.

Lankapuhelinyhtiöillähän menee huonosti kun ihmiset ovat siirtyneet kännyköihin. Koko hanke palvelisi puhelinyhtiöitä.

Huhuh. Finnet-liiton puheenjohtajana on tunnettu, ainakin mediassa IT-alan guruna pidetty Risto Linturi. Hän on osoittautunut erittäin taitavaksi markkinoijaksi joka saa helposti hankkeilleen ilmaista media-avaruuttakin ja ilmeisesti rahoitustakin. Hänen aikaisempia hankkeitaan on ollut mm Amerikassa kehitetty lentävä auto ja Microsoftin Bill Gatesilta kopioitu idea rakentaa Suomeenkin ns älytalo. Se talo taidettiin rakentaa Risto Linturille Elisa nimisen puhelinyhtiön rahoilla.

Mm Linturin perustama koulutusyhtiö oli kuitenkin menestys ja käsitykseni mukaan hän sitten teki sen myynnillä itselleen hyvän tilin.

Mitä hyötyä tämä jättiläishanke tarjoaisi kuluttajalle? Tuskin mitään.

Tiedotteessa luetellaan erilaisia näennäishyötyjä: "Käyttäjä saa tarvitessaan vaikkapa satakertaisen tehon nykyiseen verrattuna. Kaikki paikalliset sovellukset ovat välittömässä yhteydessä toisiinsa."

Niin saa nykyisinkin. Mitä enemmän maksat sitä enemmän saat tehoa. On se niin yksinkertaista. Ja kyllä ne sovellusohjelmat jo nyt kun samassa tietokoneessa pyörivät "ovat välittömässä yhteydessä toisiinsa".

Lisää hehkutusta: "supertietokoneensa, johon uuden sukupolven sovellukset mahtuvat"

Heheh. Aivan kuin jokainen käyttäjä saisi käyttöönsä oman supertietokoneen edullisesti. Ei saa. Sen ison supertietokoneen teho jaettaisiin sadoille ellei sitten tuhansille käyttäjille. Ja mitä isompaa vuokraa maksaisit sitä enemmän saisit tehoa ihan kuten nytkin. Kyllä eroa on nykyäänkin 300 euroa ja 2500 euroa maksavalla tietokoneella.

Näitä hyödyistä

"varmuuskopiointi, laitehuolto, virusturva kuin käyttöjärjestelmäpäivitykset hoituvat ammattimaisesti. Käyttäjä näkee omat sovelluksensa ja oman työpöytänsä vaikka vaihtaisi päätelaitetta. Mobiili- ja etäkäytössä yhteys omaan työpöytään voidaan hoitaa helposti ja turvallisesti. Lisäksi käyttäjä voi vaihtaa käyttöjärjestelmää tai laajentaa muistia helposti."


vain osa todella voidaan toteuttaa.

Varmuuskopiointi on yksityisihmisillä huonosti hoidettu vaikka tarkoitukseen on olemassa nykyään käteviä laitteita.

Virusturvaan saa nykyäänkin ostettua ohjelmia ellei tyydy peräti maksuttomiin tai osta sitä nykyisiltä Internet operaattoriltaan palveluna ja maksa niistä muutaman euroa kuukaudessa.

Erilaiset päivitykset hoituvat nykyään lähes automaattisesti eikä käyttäjän kovin paljon niistä tarvitse itse huolehtia. Ja tuota automaattisuutta kehitetään koko ajan isojen toimijoiden toimesta.

Laitehuolto jää toki pois käyttäjältä mutta kuinka paljon sitä oikeasti tänä päivänä tarvitsee ja sitä palvelua kyllä löytyy - ei tosin ilmaiseksi. Mutta ei sitä Finnet-liiton yrityksetkään ilmaiseksi hoida vaan se sisältyy kuukausilaskutukseen.

Käyttöjärjestelmän vaihtaminen on kyllä ihan älytön mainita jonain etuna. Kas kun ei noita vaihtoehtoja kovin paljoa ole. Käytännössä Windows ja Linux. Molempia tosin sitten löytyy eri versioina ja eri kielisinä mutta en oikein ymmärrä kuka niitä kovasti haluaisi vaihdella.

Muistin lisääminen on vähän samanlainen juttu - saahan nykyisiin tietokoneisiinkin lisää muistia kun kävelee kauppaan. Se että jossain tällaisessa suunnitelmassa sitä muistia saa tilata palvelun tarjoajalta ei välttämättä tee siitä kätevämpää - erityisesti kun muistia asennetaan tuoliaseen virtuaalitietokoneeseen lisää niin se muistikin olisi samanlaista virtuaalista muistia. Saisit vain korotettua kuukausivuokraa vastaan hiukan suuremman osan jaetusta kapasiteetista.

Ja noista mobiilikäytön eduista hehkutus edellyttäisi kuitenkin että sinulla olisi joku laite (puhelin tai kannettava tietokone) jolla sen yhteyden sieltä matkalta ottaisit. Tuskin sitä tyhmää päätettä mukana kannettaisiin ellei sitten koko ajatus ole että se tyhmä pääte olisikin noita tämän päivän halpoja pikku tietokoneita..

Ja mitä tuollainen palvelu maksaisi?

Se tyhmä pääte joka olisi siellä käyttäjällä kotona olisi todennäköisesti tuollainen halpa tänään muutaman sadan euron hintainen perustietokone josta riisuttaisiin pois kaikki tuollaisessa ratkaisussa turhanpäiväinen. Ja se saataisiin sillä tavoin sekä helpoksi käyttää että toimintavarmaksi.

Mitä sen sijaan hävittäisiin? Tärkein asia jonka kuluttaja häviää (aluksi kirjoitin konditionaalissa "häviäisi" kunnes muutin sanamuodon) on hintakilpailu. Kun ostat koko palvelun yhdestä paikasta olet siihen sidottu. Kaikki tiedostosi ja valokuvasi ja elokuvasi olisivat siellä jossain operaattorin kiintolevyllä hyvässä tallessa. Ja vaihtaminen kilpailevalle, ehkä halvemmalle operaattorille olisi käytännössä hyvin vaikeaa. Paljon, paljon vaikeampaa kuin nykyisin matkapuhelinoperaattorin vaihtaminen - kun nykyään saa sentään numeron vietyä mukanaan.

Eli sinusta olisi tullut paikallisen puhelinoperaattorin lypsylehmä tai kuka se toimija nyt olisikaan. Nykyään voit aika helposti vaihtaa Internet operaattoriasi.

Lisäksi sinun virtuaalisen tietokoneesi kapasiteetti ja teho olisi vain virtuaalista. Saat osuuden jostain yhteisistä resursseista mutta kuinka paljon oikeasti saat on kiinni operaattorisi ylläpitämästä laadusta ja tavallaan hyväntahtoisuudesta. Jos operaattori haluaa tehdä hyvää tulosta se myy sille supertietokoneelle enemmän käyttäjä kuin joku toinen joka kiinnittää huomiota laatuun ja palvelutasoon. Ja eri operaattoreilla saattaa olla erilaisia asiakkaita. Itse olen huomannut kotilinjoillani selvää hidastumista aina samoihin aikoihin vuorokaudesta. Mutta kun tekstinkäsittelyni yms sovellukseni pyörivät omassa koneessa niin muiden aiheuttama käyttö tai kuormitus ei vaikuta muuhun kun Internet yhteyksieni nopeuteen. Noissa supertietokoneissa kaikki on jaettua.

Lainaan vielä tiedotteesta: "Hankkeen investoinnit ylittänevät seuraavan kymmenen vuoden aikana miljardi euroa." Huhuh - ei näytä päätä huimaavan. Jakakaa se koko kansalle niin hanke maksaisi 200 euroa/kansalainen! Jos taas jaetaan kustannus aktiiviväestön kesken niin se on paljon, paljon enemmän henkeä kohti.

Järkyttävää.

Kun samalla luin Finnet-liiton muita uutisia nettisivuilta niin havaitsin että Finnet-liiton piirissä on kokemusta jonkun Paavolan kaupunginosayhdistyksen Surffinetistä. Kyllä minusta suutarin kannattaisi pysyä lestissä. Eihän näitä Finnet-liiton jäsenpuhelinyhtiöitä muuhun tarvittaisikaan kun laskuttamaan koska kaikki tuotanto hoidettaisiin muiden toimesta.

Mukana olevien isojen kansainvälisten toimijoiden taustalla toimivia tukitoimintoja hoidettaisiin varmaan niitäkin sitten suurimmalta osalta vielä jostain halvan työvoiman maista, jos ei EU:n sisällä halpatyövoimamaista (pääasiassa ex-itä-Euroopan maita) niin sitten vaikka jostain Intiasta käsin.

Se että hankkeessa on mukana "kaikki merkittävät järjestelmätoimittajat" ei todista yhtään mitään hankeen järkevyydestä kuluttajan näkökulmasta. Jos siellä on pahin kilpailija mukana on parasta että sinäkin olet ainakin varmuuden vuoksi jos siinä jotain hyviä kauppoja aukeaisi. Ja sitten joudut hankkeessa mukana olevana antamaan vielä ympäripyöreitä ja myönteisiä lausuntoja vaikka mitenkä ajattelisit minun lailla että kyse on vain "keisarin uusista näkymättömistä vaatteista". Ja Finnet-liitto osaa taitavasti noilla vaikuttavan näköisillä testimoniaaleilla todistella miten hienosta hankkeesta on kysymys.

Ethän sinä mukana olijana voisikaan avoimesti kritisoida muita mukana olijoita. Ja jos taas jättäytyisit pois voisit menettää hyviä kauppoja jos tuo järjettömyys sittenkin toteutuisi.

Pitääpi seurata paljonko ja mihin tuota Tekesin yhteiskunnallista verorahaa syydetään.

Lapsipornosensurointi

Saksa aloitti sitten samanlaisen "vapaaehtoisuuteen" perustuvan Internet operaattorien sensuroinnin.

Josta ainakin Suomessa on aika idioottimaisia kokemuksia. Koko sensuuri on pienelläkin asiantuntemuksella kierrettävissä mutta sensuurilistalle ajautuu milloin mitäkin ihan viattomiakin sivuja. Ja sensuurin laajentamista mm uhkapelisivustoillekin tunnutaan suunnitellaan aina silloin tällöin eri suunnilla. Mikä ilmeisesti saattaakin olla tärkein syy koko nettisensuurin käynnistämiseen. Aloitetaan sensuuri varovaisesti asteettain ja laajennetaan sitä sitten tarpeen mukaan uhkapelisivustoihin, tekijänoikeudella suojattujen aineistojen jakeluun ja sitten myöhemmin muuhun hankalaan aineistoon. Tuore esimerkki voisi olla maahanmuuttokeskustelua käyvät sivustot jonkun perusteettoman rasismi-leiman perusteella.

Ja sitten se varsinainen ikävä asia: tällä menettelytavalla ei kuitenkaan puututa siihen varsinaiseen aiheeseen - eli lapsipornokuvia ei tällä keinolla kuitenkaan saada poistettua netissä vaikka se monessa maassa olisi täysin hoidettavissa kunhan vain lakeja ryhdyttäisiin valvomaan poliisin toimesta ja saatettaisiin lapsipornoihmiset edesvastuuseen.

Minun saamien asiantuntijatietojen mukaan valtaosa kuvista sijaistee amerikkalaisilla palvelimilla ja Yhdysvalloissa lapsiporno on sama alla tavoin rikollista kuin Suomessakin. Eli itse asiaan täällä sensuurisysteemillä ei puututa kuitenkaan. Eli kyse on vain tekopyhästä hurskastelusta, että "teemmehän me sentään jotain".

Mediasotaa

Mielenkiintoista on tämä uutisoinnin maailma.

Kun kuuntelin Ylen englanninkielisiä uutisia nyt perjantaina 17.4. niin siellä uutisoitiin perussuomalaisten Timo Soinin kieltäytyneen allekirjoittamasta rasismin vastaista sopimusta sen enempää Soinin argumentteja edes kertomatta. Kirjoitin hiukan aiheesta eilen.

Näin sitä rasisti leimaa lyödään taitavalla uutisoinnilla.

Voi olla että toimittaja uutisoi asiaa omaan maailmankuvaansa sopivalla tavalla värittäen. Mutta voi olla että toimittajat eivät edes oivalla olevansa mediasodan työkaluja. Mutta se joka on tämän mediasodan master-planin laatinut on keksinyt oivallisen tavan sotkea rasimin ja keskustelun maahanmuuttajuudesta sopivasti keskenään. Ksenofobiakin on oivallinen leimakirves.

Tule mieleen se vanha tarina (jos nyt muistan sen kuta kuinkin oikein!) jossa toiselta kysytään retorisesti "sinähän et enää pahoinpitele vaimoasi?". Jos kuulet vain kysymyksen niin kauhistelet pahoinpitelijää ymmärtämättä ettei kyseinen henkilö koskaan ole edes pahoinpidellyt puolisoaan. Ja siitä sitten sopivasti kertomalla eteenpäin seuraavalle leimaantuminen vain vahvistuu huhuissa. Tästä sanoman muuttumisesta sen levitessä olen minäkin kirjoittanut ja viitannut lasten leikkiin "rikkinäinen puhelin".

En tiedä onko media muuttunut vai olenko vain minä muuttunut mediakriittisemmäksi vuosien myötä.

Rasismi = maahanmuuttajavastaisuus?

Mikä on "rasismin ja maahanmuuttajavastaisuuden ehkäisemiseksi Eurovaalien kampanjoinnissa"-vetoomus ja sen sanamuoto?

Kaikissa uutisissa hehkutetaan sitä mutta missään ei kerrota mikä on kyseisen vetoomuksen sanamuoto.

Nostan Timo Soinille hattua että rohkenee kulkea omaa linjaansa.

Toinen asia josta arvostan Timo Soinia, että hän on ensimmäinen suomalainen poliitiikko joka sanoo ääneen sen mitä minä olen jo vuosia ihmetellyt: EU ei ole demokratia. Tarkempi käsitykseni löytyy tästä blogikirjoituksestani. Siinä on eräs julkaisematon kirjoitukseni jo vuodelta 1993.

Lisäksi kirjoitin joulukuussa 2006 ihmetykseni millä mediahiljaisuudella Suomen eduskunta hyväksyi EU:n perustuslain Suomen itsenäisyyspäivän aattona aivan kuin ilkkuen seuraavan päivän itsenäisyyspäivää. Ja media vaikeni kuin yhdestä suusta. Oli suorastaan järkyttävää havaita miten "vapaa lehdistö" vaikeni noin mittavasta asiasta erityisesti kun muiden maiden vastaavista hyväksymisistä tai hyväksymättä jättämisistä oli kirjoitettu pitkäänkin.

Poikkesin hiukan otsikoimastani aiheesta. En myöskään ymmärrä että samaan virkkeeseen yhdistetään rikoslaissa tuomittava rasismi ja maahanmuuttajavastaisuus joka tietääkseni ei ole ainakaan vielä kriminalisoitu. Kas kun olen varmaan sen verran "hölmö" että en osaa kokea avointa keskustelua maahanmuutosta ja siihen liittyvistä kielteisistäkin ilmiöstä mitenkään kiellettävänä. Vaikeaa avoin keskustelu on koska kriittisiä puheenvuoroja yritetään vaientaa rasismi ja xenofobia-leimakirveellä. Ja kuten tri Halla-ahon tapauksessa ilmoittamalla sopivasti ennen EU vaalien ehdokasasettelua rikosprosessin käynnistämisestä. On muuten diktatuurivaltioissa usein enne vaaleja vastustajiin käytetty kikka.

Surullista on ollut kuitenkin lukea miten ulkomailla on jo ehditty melko samalta tuntuvissa tapauksissa rasismi-tuomioita. Ja juuri yhtä epämääräisten lakien perusteella kuin mitä Suomessakin on säädetty. Onneksi Halla-aho on itse sen verran fiksu että on jo etukäteen kertonut ymmärtävänsä oikeudenkäynnin olevan poliittinen.

Ja mehän olemme saaneet tietääkseni sapiskaakin ulkomailta siitä että meillä on säädetty viime vuosina liian epämääräisiä lakeja sanamuodoltaan. Ne vielä sattuvat liittymään kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Ja sanamuodoltaan ne eivät siten täytä Ihmisoikeussopimusten velvoitteita selkeästi ja yksiselitteisesti ymmärrettävistä säädöksistä. Oikeusvaltion laeista pitää selvitä selkeästi mikä on kiellettyä.

Bisnesmoraali ja erilaiset kannusteet

Eilinen oli mielenkiintoinen päivä. Kuuntelin ja luin Nokian matkapuhelinyksikön entinen lakiasiainjohtaja Anne-Liisa Palmu-Joronen haastatteluja eri medioissa. Mahtavaa luettavaa.

Toinen eilinen herkkupala oli MTV3:n 45 min specialissa esitetty ja tästä vielä nähtävissä oleva "Pankkiirin paljastukset", Geraint Andersonista tehty ohjelma.

Tänään taas järkytyksellä luen että ei nämä valtionyhtiöiden ohjaajat ja ministerit mitään opi tai eivät kerta kaikkiaan ymmärrä. Ovat niin kauan eläneet näissä korkeissa norsunluutorneissaan. Hiukan samaa mistä tuo Palmu-Joronen puhuu.

Loputon röyhkeys, häikäilemättömyys ja ahneus näyttäisi olevan noissa kaikissa mukana jossain muodossa. Taitaa olla seitsemät kuolemansynnit ja tässä mukana.

Ja ex-ministeri Iiro Viinasenkin haastattelu tuli "Itse asiassa kuultuna" sarjassa ja oli sekin aika mielenkiintoinen.

Mielenkiintoista oli Viinasen vertailu politiikan ja bisnesmaailman huipulta. Hän piti bisnestä kovempana paikkana ja politiikkaa joten rehdimpänä. Ehkä se tuolla alemmalla tasolla on toisinpäin ainakin minun kokemuksieni mukaan. Tosin olen minä poikkeuksiin törmännyt liike-elämässäkin.

Isä Mitro eurovaaliehdokkaaksi

Isä Mitro on näkyvä ja aika symppis kristillinen vaihtoehto KD:ien helluntailaiselle Sari Essayahille tai Perussuomalaisten katoliselle Timo Soinille. Kuka olisi näyttävä luterilainen vaihtoehto vaikkapa kokoomukselle? Kepu näytti liputtavan seksuaalisen tasa-arvon puolelle Johanna Korhosen ehdokkuudella.

Olen kirjoittanut isä Mitrosta viime vuonna tässä.

Mielenkiintoiset vaalit.

Kiinnostaa mitä ortodoksipiispat sanovat isä Mitron ehdokkuudesta. Ainakin alustavasti ovat käsittääkseni suhtautuneet kielteisesti.

Mutta kuikelehtivat nuo ortodoksiset isommatkin kirkkoruhtinaat itsekin bisneksissä mukana että miksei tällaista osallistumista sallittaisi isä Mitrolle. Kunhan vain isä Mitron pää kestäisi paineet. Onneksi ei ole ainakaan perhettä painolastina sillä raskasta tuollainen kolmella paikkakunnalla (Bryssel, Strasbourg ja Suomi) eläminen ja työn tekeminen on. Itse työskentelin muutaman vuoden eri paikkakunnalla kuin asuin ja kyllä se oli raskasta. Kyllä siitä pitää kunnolla maksaakin. Ihme että noinkin paljon on halukkaita vaikka niitä palkkoja pienennettiin tietääkseni kovasti. Ehkä siellä vielä on niitä piilopalkkoja ja luksusmaiset eläkkeet kenties. Tai sitten en vain kerta kaikkiaan ymmärrä tuollaisen vaikutusvallan perään ajavaa kiihkoa riittävästi.

Mutta ihan samaa mieltä olen kuin eurootikko eli hyvä löytö Jutta Urpilaiselta jos nyt löytö hänen oli. Mutta ei se ole olennaista kuka isä Miron löysi vaan se että puoluejohtaja ennakkoluulottomasti hyväksyi ehdokkaan.

Toivotaan että ehdokasasettelu ainakin nostaisi kovasti äänestysprosenttia.

Itsenäinen pörssiyhtiö?

Kyllä minä kovasti ihmettelen miten ministerit Häkämies ja Katainen nyt itkevät julkisuudessa Telia-Soneran yhtiökokouksen tekemää bonusten poistopäätöstä. Otsikko oli "Katainen ja Häkämies: Bonukset takaisin Telia Soneran johdolle!" Iltalehdessä sama juttu.

On se sitten kumma kun Häkämies on moneen kertaan monen muun poliitikon lailla sanonut ettei itsenäisen pörssiyhtiön toimintaan voi valtio vaikuttaa muuten kun vain yhtiökokouksissa omistajan ääntä käyttämällä. Ja lopusta määrä sitten toimiva johto.

Ja nyt itketään että Ruotsin hallituksen olisi pitänyt etukäteen kysyä Suomen ao ministereiden tai hallituksen mielipidettä. Miksi? Siellähän se yhtiökokouksessa selvisi ;)

V 2008 kuntavaalien uusinta

Vaikka aika skeptinen olenkin että Suomi olisi oikeusvaltio niin arvostan kuitenkin oikeaksi kokemaani sähköisen äänestyksen uusimista niissä kolmessa kunnassa jossa niitä vimpaimia kokeiltiin. Asun itse Kauniaisissa jossa tuota kokeilua suoritettiin. Kävin kokeilemassa tuota äänestystietokonetta enkä kyllä ymmärrä mitä olennaista lisäarvoa se äänestämiseen tuo.

Olen jo kolme vuotta sitten vastustanut tietokoneäänestämistä.

Ai niin. Käytin itsekin tuossa edellä sanaa "lisäarvo". Kun eräänä päivän kuuntelin erään yritysjohtajan ääni hehkuen puhuvan ydinliiketoiminnasta ja siihen liittyvästä tärkeästä näkökohdasta että kaikesta mitä tehdään pitää syntyä lisäarvoa. Koulutin vuosikausia ihmisiä japanilaiseen Kaizen tuotantofilosofiaan. Näissä japanilaisissa toteutuksissa oli tärkeää että tuotannossa jokainen työvaihe lisäsi tuotteen jalostusarvoa eli kaikki sellaiset vaiheet jotka eivät lisänneet tuotteen arvoa pyrittiin minimoimaan. En muista silloin kuulleeni ilmaisua "lisäarvo".

Nykyään sanaa lisäarvo käyttävät korkea-arvoiset yritysjohtajat. He käyttävät sitä tietenkin tuottavuusmerkityksessä. Mutta itse asiassa jo Karl Marx käytti samaa ilmaisua. Pitäisikö tätä alkaa jo ymmärtää siten että Karl Marx oli sittenkin oikeassa?

Eurooppalaisesta sananvapaudesta

Ruukinmatruuna viittasi tänään blogissaan ansiokkaaseen kirjoitukseen venäläisessä Pravdassa. Se käsitteli miten länsieurooppalaista sanavapautta rajoitetaan. Juttu löytyy englanninkielisenä tästä. Jos aihe kiinnostaa kannattaa lukea.

Ruukinmatruuna kirjoittaa Takkirauta-blogissaan muutenkin ainakin minua kiinnostavista aiheista mielenkiintoisesti ja hyvin tietävästi. Suosittelen seuraamista.

Itse asiassa kun hyvin samaan aikaan luin Osmo Soininvaaran blogia niin alkoi hiukan mietityttää, että Soininvaaralla on selvästi eräänlainen poliittisen korrektiuden muodostama sordiino blogissaan.

Ja sitten aloin muutenkin taas miettiä omankin blogini suodatusta. En minäkään kirjoita kaikesta mistä tekisi mieli. Kun nimimerkkini on aika "heikko" ja sen takaa pystyy minut helpohkosti tunnistamaankin niin en kirjoita lähipiiristäni tai työpaikastani ihan kaikkea. Vahvan nimimerkin suojasta sekin olisi helpommin mahdollista. Poliittinen korrektius ei kuitenkaan ole suodatuskriteerini.

Tästä tulikin hyvä aasinsilta. Aina välillä putkahtaa ehdotuksia että nettikirjoittelussa pitäisi nimimerkkienkäyttö kieltää jne. Tietenkin ehdotukset vielä tehdäänkin sananvapauden edistämisen ja suojelemisen nimissä. Mielestäni näitä hankkeita on syytä voimakkaasti vastustaa. Jos nimittäin tuollainen sensuuri pääsee vallalle siirtyy suojatumpi kirjoittaminen ulkomaille jonne sensuurimme ei ulottuisi. Tai sitten pitäisi ryhtyä Kiinan, Iranin, Saudi-Arabian yms maiden tyyliseen koko verkkoliikenteen "suodattamiseen". Meillähän tuota on jo hiukan aloitettukin lapsipornosuodatuksen nimissä. Ja sen laajentamista on harkittu uhkapeliaddiktien suojaamiseksi vaikka yleisesti arvellaankin suojelulla välillisesti pyrittävän Veikkauksen, Raha-automaattiyhdistyksen yms uhkapeliin liittyvän rahankeruuliiketoiminnan suojelemiseen.

Pääsiäispasha on sitten tehty

Pääsiäispashani on tehty. Jos joku lukija ei tiedä niin se lausutaan pas'ha jossa s ja h kuuluvat selvästi erikseen. Kyse ei siis ole mistään suhuäänteestä.

Aina se on jonkinmoinen urakka. Eihän siihen silti mennyt aikaa kuin vain 45 min mutta se on se ryhtyminen. Laiskalle se on aina se vaivalloisin asia. Itse käytän mielelläni tietenkin synonyymiä mukavuutta rakastava.

Naimisissa ollessani vaimoni olivat kilttejä ja opettelivat tekemään perinteisen pashan. Jouduttuani sinkuksi elettyäni lähes 40 vuotta parisuhteessa olen joutunut opettelemaan pashan teon. Kun tyttäreni äsken soitti kerroinkin että on taas ihan hyvä pasha-vuosi eli tarkoitin että pashan teko onnistui. Aivan kuin joku viljasato. Vaikka muut ruoat valmistan tarkkaan mitaten tapahtuu pashan teko minulla nykyään ulkomuistista kun en voi olla ihan varma tasalaatuisuudesta joka vuosi.

Sen verran tuli taas iso annos kun puinen pashamuottini on aika iso eikä sitä oikein pysty täyttämään vain puoleen väliin. Pitää jakaa lapsille ja lapsenlapsille ja saattaa ex-vaimonikin (nr 2 ;) haluta pienen annoksen. Pasha on nimittäin aikamoinen kaloripommi eikä minunkaan pitäisi tuollaisilla herkutella.

Mutta kun ei voi mitään traditio on traditio eikä pääsiäinen tunnu pääsiäiseltä jos ei ole pashaa pääsiäispäivän aamuna kahvipöydässä.

Jotkut sanovat että voihan tuollaisen pienen pashan ostaa valmiina kaupastakin. Jos minulle sanoo niin vastaan että ei voi. Ei ne maistu ainakaan minun mielestä herkulliselta tai aidolta. Itse kun tekee niin tietää mitä saa.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Moraalin evoluutio - homo sovieticus

Lisäys 29.4.2009!

Pitää täsmentää etteivät Neuvostoliitossa tai muissa sosialistissa maissa kasvaneet tuttavani loukkaannu tästä kirjoituksesta. Inhimillisessä elämän lainalaisuudet eivät ole fysiikan lakeja. Kyllä tiedän monia jotka ovat kyenneet joko alunperin vastustamaan tai ovat myöhemmin kyenneet voittamaan sosialismin aikaisen kasvatuksen aivopesun.

Laitan tämän myös tuonne kommentteihin. Ja sitten itse alkuperäiseen juttuun


Olen keskustellut ystäväpiirissäni mm venäläisyydestä. Siinä yhteydessä olemme sivunneet myös aihetta Neuvostoliiton muuttumista Venäjäksi ja Suomen tavoin markkinatalousmaaksi. Samoissa yhteyksissä olemme sivunneet myös aihetta ortodoksikirkko Suomessa ja Venäjällä. Näin pääsiäisen alla ihan aktuelli aihekin. Ja ortodoksityttäreni kautta olen saanut jonkinlaista käsitystä ortodoksisesta kirkosta Norjassa ja Yhdysvalloissa.

Minut on lapsena kastettu ortodoksiksi ja osallistuin koulussa ortodoksiseen uskonnon opetukseen. Ja vaikka olen jo nelisenkymmentä vuotta sitten eronnut ortodoksikirkosta tunnen sitä kohtaan sympatiaa. Nyky-Venäjällä on ortodoksikirkko selvästi saanut takaisin eräänlaisen valtionkirkon aseman. En tunne nykylainsäädäntöä Venäjällä jotta tietäisin onko se ihan oikeasti valtionkirkko. Joka tapauksessa näyttää että sekä presidentti että pääministeri esiintyvät julkisesti aika näyttävästi ortodoksikirkon tilaisuuksissa. Tosin kyllä minulle ystäväni muistutti että pääministeri Putin joskus presidenttiaikanaan olisi sanonut suhteensa kirkkoon olen kulttuurinen.

Vaikka minulle koulun uskontotunneilla korostettiin ortodoksikirkon säilyttäneen ainoana kristittynä kirkkona alkukirkon opit muuttumattomina niin nyt avarammin nähneenä ja kuulleena pitää kysyä retorisesti että minkähän maan ortodoksikirkko tuota alkuperäistä muotoa vaalii? Suomessa voi juutalaisen tai muslimin kanssa naimisiin mennyt saada papilta kirkon siunauksen liitolleen niin Yhdysvalloissa joutuu vastaavasta kirkon kiroukseen sikäläisissä täysin legitiimeissä ortodoksikirkoissa. Ja Suomessakin olen kuullut piispojen vastustavan samaa sukupuolta olevien parisuhdetta uskontoon perustuvilla argumenteilla. Kuitenkin yksittäiset papit siunaavat esimerkiksi homoliittoja. Ja jos olen oikein ymmärtänyt niin tuntuu Suomessa ortodoksikirkon liepeillä liikkuvan iso määrä antroposofejakin.

No siihen varsinaiseen otsikon asiaan. Venäjällä kirkko on ottanut jonkinlaisen arvojohtajuuden kaatuneen kommunismin jäljiltä. Ihmisiä ehdittiin yli 70 vuotta kasvattaa ja kouluttaa uusiksi kommunismin luomuksiksi ja uusiksi ihmisiksi - homo sovieticuksiksi. Tässä tullaan sosialistisen yhteiskunnan moraalikysymyksiin. Matkustin paljon Neuvostoliitossa n 30 vuoden aikana. Ja matkustin aika paljon neuvosto-Eestissä 1980-luvun loppupuolella kun olin tukemassa heidän ympäristöihmisiään heidän vapautumispyrkimyksissään.

Neuvostoihminen oli moraalisesti vapaa varastamaan omalta yhteiskunnaltaan niin paljon kuin kykeni. Lähes kaikki tekivät sitä. Eräskin tuntemani eestiläinen aktivisti jota pidin ihmisenä moraalisesti erittäin kunnioitettavana tunnusti kuitenkin että hän oli autoillut yli 20 vuotta omalla yksityisautolla mutta ei ollut koskaan tankannut bensiiniä omalla rahalla. Hän oli aina tankannut korvauksetta työnantajansa bensiinitankeista. Eräänlainen "luontaisetu". Usein tuota luontaisetua vielä käytettiin laajennettuna että tuttavasikin tankkasivat sinun työnantajasi bensiiniä ja sinä vuorostaan sait jotain mitä he "varastivat" työpaikaltaan luontaisetuna. Laitoin tuon sanan ihan tarkoituksella lainausmerkkeihin koska neuvostoihmiset eivät todella ymmärtäneet varastavansa. Kun kaikki "varastivat" samalla tavoin niin siitä muodostui eräänlainen vallitseva käytäntö, hyväksytty maantapa. Minulla on loputon määrä samanlaisia esimerkkejä neuvostoyhteiskunnasta. Omalla tavalla tuollainen "varastamisen" ympärille verkottunut yhteiskunta on varmasti ollut yhteisöllisempi kuin meidän länsimainen. Ja kaikin puolin erilaiset suhteet ovat olivat tärkeitä pärjäämisessä ja selviämisessä.

Sitten yhtäkkiä kommunismi romahtaa ja yhteiskunta muuttuu markkinataloudeksi. Kirkko astuu takaisin eturintamaan ja puolueen sijasta alkaa uudeksi arvojohtajaksi.

Muuttuiko neuvostoihmiseen vuosikymmenien aikana iskostunut moraali heti yön yli? Tuskin. Erään ystäväni psykiatrituttu oli todennut että tuollaisissa asioissa yksilön muuttuminen voi olla pitkän ja vaikean terapiaprosessin takana. Ilman yksilöterapiaa muutokseen saattaa mennä 1-2 sukupolvea.

Kun mediassa vieläkin ihmetellään Venäjän upporikkaita miljonäärejä niin muistelen kirjoittaneeni mietteitä äkkirikastuneista jo hiukan yli 3 v sitten täällä blogissa. Meidän Fortumin Mikael Lilius on köyhälistöä näihin Venäjän miljardööreihin verrattuna.

En tässä käsittele sen suuremmin miten nuo rikkaudet ovat Venäjällä syntyneet. Mutta aivan varmasti noiden rikkauksien siirtyminen valtiolta yksityisille muutamien vuosien aikana on taatusti edellyttänyt markkinataloudessa kasvaneen liikemiesvaistojen sijaan (tai ohella) todellisen homo sovieticuksen arvomaailman.

Eli olen kyllä vakaasti sitä mieltä että läntisen arvomaailman sisäistäminen ja omaksuminen vie yhden sukupolven. Ihan samalla tavoin kuin siirtolaisuus. Jos suomalainen muuttaa pysyvästi ulkomaille hän voi elää siellä ihan hyvin ja pärjätä mutta usein vasta siellä uudessa asuinmaassa syntyneet lapset ovat sopeutuneet uuteen yhteiskuntaan ja tuntevat sen kodikseen. Mutta kyllä he silti ovat vopineet saada vanhemmiltaan lähtömaan kulttuuriperintöä.

Perheväkivalta kerettiläisestä näkökulmasta

En puolusta perheväkivaltaa. Tiedän sen monessa tapauksessa muodostavan erityisesti monelle naiselle melkoisen perhehelvetin. Mutta vastustan ongelman yksisilmäisen mustavalkoista käsittelyä jossa uhrina on aina vain nainen ja lapset ja syyllistettynä mies.

Käsitykseni mukaan pikkulasten äitien toimesta tapahtuvat pahoinpitelyt ovat lisääntyneet huomattavasti ja muodostavat merkittävän osan perheväkivallasta. Eli perheväkivaltaa ei ole pelkästään miesten tekemä väkivalta naisia kohtaan vaan myös naisten väkivalta lapsia kohtaan. Yleensä vahvempi kohtelee heikompaa väkivaltaisesti.

Sinänsä en ole tuon alueen asiantuntija. Mutta ymmärtäisin tuon heikompaan kohdistuvan väkivallan sekä miehillä että naisilla kumpuavan samoista lähteistä: syrjäytyneisyydestä ja päihteistä. Elämä ei vain ole hallinnassa.

Varsinaisen aiheen sain kun löysin amerikkalaisen selvityksen miten naisten kokeman perheväkivallan yhteiskunnalta saamaa suojaa aletaankin käyttää muihin tarkoitusperiin kuin mitä ne on tarkoitettu.

Tapahtuu meillä Suomessakin vastaavaa. Olen ymmärtänyt että jos eroavien puolisoiden suhde on tulehtunut niin oivallinen tapa pelata mies ulos lasten huoltajuudesta on vihjata lastensuojeluviranomaisille perheen pienten lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kas kun lastensuojeluviranomaiset joutuvat tietenkin varmuuden vuoksi ensin ajattelemaan lapsen välitöntä suojelua vaikkei mitään riittävää näyttöä edes vielä olisikaan.

Olen joskus kauhulla miettinyt mitähän minulle olisi käynyt virkakoneiston jauhamisessa jos minusta tuollaisen vihjauksen joku olisi aikoinaan esittänyt. Kas kun lapsirakkaana olen halinut ja pussannut ja muutenkin hellinyt lapsiani heidän pienenä ollessaan. Onneksi puolisoni ovat fiksuina ymmärtäneet. Toisaalta tuo lasten hyväksikäyttöepäilyn käyttö puolison kiusaamiseksi on varmaan aika uutta. Lukemani perusteella minusta tuntuu että väärinkäyttömielessä tuo on lisääntynyt vasta viimeiset 10-15 vuotta.

Voi kun olisikin joku tehokas keino jolla voisi erottaa aiheettomat epäilyt aiheellisista. Ja sitten pitäisi vielä noista aiheettomista epäilystä voitava erottaa tapaukset joissa äiti on oikeasti ollut hyvässä uskossa niistä tapauksista joissa epäilyt on käynnistetty vain puolison kiusaamiseksi tai jonkun hyödyn saamiseksi. Ja tuollaisessa selvästi tahallisessa tapauksessa pitäisi kyetä rankaisemaan ettei sellainen yhtään tarpeettomasti lisääntyisi esimerkiksi minään avioeron kätevänä ja tehokkaana taisteluvälineenä.

Kansalainen vastaan yhteiskunta käräjöinnistä

Tulipa eteeni aika jännä ongelma. Mitäpä jos pitäisi viedä kokemansa vääryys käräjille ja vastassa on esimerkiksi kunta tai joku muu iso instituutio.

Oikeusturvavakuutushan on tähän mainio lääke. Vai onko sittenkään?

Jos häviät maksaa sinun oikeusturvavakuutuksesi sinun oman asianajajasi laskun. Mutta eipä vakuutusyhtiö sitten välttämättä maksakaan enää mahdollisia vastapuolelle maksettavaksi tuomittavia oikeudenkäyntikuluja jos häviät ja tuomioistuin määrää ne sinun maksettavaksi.

Tällaisessa tilanteessa on yksityishenkilön aika tarkkaan harkittava kannattaako ottaa häviön riskiä. Alioikeudet voivat toimia melkein kuin arpajaiset ja usein asian joutuu viemään ylempään oikeusasteeseen. Ja jos et sinä sitä tee niin vastapuolesi sen sinne vie. Ja valitettavasti on todettava että melkoisia arpajaistoimistoja Suomessa ylemmätkin oikeusasteet voivat olla. On kokemusta suuntaan jos toiseen sekä omakohtaisia että yksityiskohtaista tietoa myös muiden kokemuksista. Ihan banaanitasavaltojen tasoa ei oikeusturvamme onneksi ole mutta silti siivottoman huono. Siksi Suomi onkin saanut aika lailla tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta vaikka miten on yrittänyt "suojautua". Pitää kirjoittaa näistä oikeusturva-asioista ihan erillinen juttu joku päivä jos en jaksa kirjoittaa aiheesta suunnittelemaani pamflettia.

Muutaman kymmenen tuhannen oikeudenkäyntikulukorvaukset vastapuolelle tuskin jonkun kunnan taloutta raunioittavat mutta jollekin yksityiselle kansalaiselle sellaiset korvaukset raunioittavat talouden pitkäksi aikaa. Pahimmillaan maksukyvyttömyystapauksessa saattaa menettää vielä luottokelpoisuutensakin.

Ja kun 100% voittoa ei voi arpajaisissa taata itselleen niin aika moisella uhkapelillä tuollaiseen omilla rahoillaan toimiva yksityisihminen lähtee. Mikä kunnan on käräjöidessä kun kukaan virkamies ei tee sitä omilla rahoillaan.

Tuli vain mieleen kun mietin että haastanko Kauniaisten kaupungin alioikeuteen kun ei kaupunginhallitus hyväksynyt valitustani autovahingon korvaamisesta myötävaikuttamisen osalta.

Kaupunginhallituksen päätöksen mukaan olisin nähnyt että tunnelissa oli paljon vettä. Totta kai rankkasateella on joka paikassa jopa ihan tasaisellakin paljon vettä! Ja kun vetosin että tunneliin meni edellä bussi niin minun olisi silti pitänyt jotenkin ymmärtää ettei henkilöautolla ole sittenkään soveliasta ajaa samasta paikasta edes kaupungin pääkadulla kuin paljonkorkeamman bussin. Eikä siellä ollut silloin edes varoitusmerkkiä. Sehän ilmestyi tuonne vasta menneellä viikolla. Tai jotain veden syvyysnäyttöä joita näkyy Alpeilla joissain paikoissa joissa saattaa olla tulvavaara.

No kunhan mietiskelen vielä.

Autoni romuttui tulvassa

Olen kirjoittanut surullisesta tapahtumasta muutaman kerran aikaisemmin. Ensimmäinen juttu kertoi onnettomuuden tapahtumat.

Toisen kerran kirjoitin kuinka Kauniaisten kaupunki korvasi vahingon mutta vähensi siitä 1/3 kun olin muka myötävaikuttanut vahingon syntymiseen.

Minähän valitin siitä ja vaadin Kauniaisten kaupungilta selvitystä mitä minun olisi huolellisena kansalaisena pitänyt tehdä että olisin välttänyt vahingon. Vastausta en ole vielä saanut valitukseeni mutta muuta asian tiimoilla on tapahtunut.

Nyt on Kauniaisten kaupunki vihdoinkin herännyt ja pystyttänyt liikennemerkin varoittamaan tuon tunnelin tulvavaarasta rankkasateella. Kauaa merkki ei ole paikoillaan ollut. Ihmettelen vain kun jo 1,5 v heti vahingon jälkeen sitten kysyin miksei siellä sellaista varoitusmerkkiä ole. Jos merkki ei estä vahingon syntymistä niin ainakin Kauniaisten kaupunki tuon liikennemerkin perusteella todennäköisesti selviää ns tienpitäjän vastuusta. Suosittelen jokaista autoilijaa muistamaan että täysi kaskovakuutuskaan ei korvaa vastaava veden aiheuttamaa vahinkoa. Se ehto näyttäisi olevan joka vakuutusyhtiöllä.

Luonnonvastaiset kannusteet - Perverse Incentives

Minulla on eräs lempiaihe monen muun lempiaiheen rinnalla. Eli luonnonvastaisiksi kannusteiksi nimeämäni (engl Perverse Incentives). Olen kirjoittanut siitä useaan kertaan täällä blogissa.

Sain taas kuulla aiheeseen liittyvän surkuhupaisan tosikertomuksen. Erään yrityksen puhelinpalvelupisteessä oli johto keksinyt uudet selkeät ja yksinkertaiset tuottavuusmittarit, nehän on nykyään muotia. Hienosti nimitetään "Key Performance Indicators" - jotenkin suomennettuna avainlukukuvaajat. Balanced Scorecard on yksi aika yleinen käytössä oleva järjestelmä. Ja sen voi toteuttaa myös hyvin mutta usein myös huonosti jolloin se ohjaa vain väärään, ei haluttuun suuntaan. Ja silloin siitä muodostuu tuo ns luonnonvastainen kannuste.

Mutta tähän tosikertomukseen: tarinan yritys päätti maksaa bonusta sen mukaan miten moneen puheluun kukin asiakaspalvelija oli kuukaudessa vastannut.

Ei mennyt kauaakaan kun nuoret työntekijät keksivät että hehän voivat hiljaisina aikoina soittaa toisilleen ja siten parantaa omaa bonustaan. Kesti aikansa kunnes tuo oivallettiin johdossakin.

Nykyäänhän sanotaan usein että "sitä saa mitä tilaa". Tässä oli tilattu paljon puheluita ja yritys sai paljon puheluita kuten oli halunnut ;)

Lasten viisaus

Erosin yli 30 v sitten. Minulla oli silloin kolme lasta joista vanhimmat olivat silloin 8 ja 10 vuotiaita, molemmat tyttöjä.

Halusimme silloin molemmat vaimoni kanssa että lasten mielipidettä kuunnellaan myös erotilanteessa. Lapsille selitettiin että isä ja äiti eroavat. Siinä yhteydessä lapsille sitten kerrottiin että me haluamme kuulla heidän mielipiteensä kumman vanhemman kanssa he haluaisivat jatkossa asua.

Tytöt sulkeutuvat omaan huoneeseensa. En muista enää tarkkaan mutta meni pitkään ja ovi pysyi koko ajan suljettuna. Minulla tuli silloin mieleen paavin valinnan suorittava konklaavi, joka tulee esiin vasta kun paavin on valinta on selvä. Ja kyllä siinä kieltämättä hiukan jännittikin kun tavallaan ymmärsin että tässä myös mitataan miten on vanhempana siihen asti onnistunut vaikka avioeroa muuten henkilökohtaisena epäonnistumisena pidinkin. Toisaalta mietitytti miten vaikean kysymyksen eteen olimme lapset asettaneet.

Pitkän suljetun oven takana käydyn mietinnän jälkeen ovi aukesi ja sieltä astui eteemme tytöt aivan haudanvakavin ilmein. Vanhempi tytöistä esitti molempien puolesta vastauksen. Vastaus oli suuressa viisaudessaan kuin Raamatun kuningas Salomonin tuomio: Me haluamme jäädä sen kanssa joka jää tähän nykyiseen asuntoon asumaan. Ratkaisu oli hyvin perusteltu ja looginen. Näin heidän elämäänsä tuli mahdollisimman vähän muutoksia.

Tuollainen kypsä viisaus vahvisti minulle jo aikaisemmin muodostamaani käsitystä että jo aika pienillä lapsilla on älyä paljon enemmän kuin me aikuiset osaamme kuvitella.