Paavo Lipposesta, Heinäluomasta ym

En kovin usein kirjoittele poliitikoista, Mutta kun SDP:n väistyvä puheenjohtaja Heinäluoma ehdotti SDP:n presidenttiehdokkaaksi Suvi-Anne Siimestä en voinut enää pidättää hymyäni.

Heinäluoma alkaa vaikuttaa suorastaan sympaattiselta. Ensin miehellä on kanttia kantaa poliittista vastuuta ja erota puolueen puheenjohtajan pallilta. Ja sitten hän "valtiomies" Lipposen tavoin antaa painavia lausuntoja piikkeinä milloin minnekin suuntaan. Eero Heinäluoma fights back. Mutta tekee sen Lipposta fiksummin. Lipponen vaikuttaa rinnalla ihan "juntilta"

Ainakin minä ihan täältä sammakkoperspektiivistä ymmärsin Heinäluoman ehdotuksen implisiittisesti myös viestinä tarkoittavan Paavo Lipposen poissulkemista SDP presidenttiehdokkaista eli "älkää nyt vain ihmeessä laittako ehdokkaaksi Paavo Lipposta".

Tulee Heinäluomasta ja hänen erosta hiukan mieleen déjà vu eli entiselämys Pertti Paasion erosta SDP:n puheenjohtajuudesta. Suurimpana erona kai vain että Heinäluoma eroaa omasta päätöksestään. Mutta uskon että Heinäluomankin arvo huomataan jälkeenpäin.

En tiedä miksi mutta Paavo Lipponen tekee epämiellyttävän vaikutuksen. Minä näen hänen asenteissaan ylenmääräistä vallantäyteyden tunteen tuomaa arroganssia. Melkein tekisi mieli sanoa että Matti Vanhanenkin tekee sympaattisemman vaikutelman. Paitsi että viime aikoina Matti Vanhanen on ryvettynyt ylen määrin - teflon pinta ei pysynytkään - ja alta on paljastunut kovimman sortin kähmijä. Vaikka en oikein koskaan ole kokoomusta kannattanut sen puheenjohtaja Katainen tuntuu isojen puolueiden johtajista kuitenkin sympaattisimmalta. Ainakin tuntuu kovasti yrittävän ja ihan tosissaan.

Mutta ihailtavaa karismaa hehkuu perussuomalaisten Timo Soini. Kaveri on sanavalmis, nopeaälyinen ja fiksu, ehdottomasti sympaattinen. Luin joskus vuosia sitten hänen erinomaisen kirjoituksensa populismista. Muistaakseni Timo Soinin gradukin käsiteli aikoinaan populismia. Sanaa populismi pidetään nykyään jonain pilkkaavana ja halveksittavana leimakirveenä mutta mielestäni turhaan ja aiheetta. Itse asiassa lähes jokainen poliitikko menestyy vain populistina.

Omituista lehtien tilausmyyntiä puhelimitse

Eräälle tutulleni tarjottiin puhelimessa juuri vain hänelle räätälöitynä erikoistarjouksena ilmaiseksi kahdeksi vuodeksi kyseistä lehteä kun hän vain maksaisi postimaksut vajaa 3 € per lehti.

Ja sitten olisi lähetetty etukäteen lasku noista kahden vuoden postikuluista 50-60 € parissa erässä.

Tuttavani oli ärsyyntynyt ja purki sitä minulle.

Jäin vakavasti miettimään kenen laatima tai keksimä tuo kampanjatekstin sisältö oli. Tuo koko sana "ilmainen" oli tässä tapauksessa todennäköisesti jopa väärä.

Oliko sen keksinyt yksittäinen myyjä, puhelinmyyntiyrityksen edustaja tai kouluttaja vai itse lehtiyhtiö? Epäilen ettei keksijä ollut tuollainen iso "kunniallinen" lehtiyhtiö.

Tuollaiset puhelut pitäisi nauhoittaa ja syöttää takaisin noille päämiehille tms arvioitavaksi.

Nauhoittavathan isot puhelinpalvelua harrastavat yritykset jo työntekijöittensä asiakaspalvelupuheluja sekä koulutus- että valvontamielessä. Ja kuulopuheitten mukaan liian kauan puhelimessa asiakkaan kanssa keskustelleet saavat moitteita. Ymmärrän hyvin jos siinä työntekijän motivaatio laskee.

Jouduin itsekin kerraan eräällä työpaikalla samanlaiseen tilanteeseen. Uudeksi pomokseni määrätty kaveri otti minut jostain kummasta syystä tehoseurantaan. Minun olisi pitänyt minuutin tarkkuudella kirjata mihin työpäiväni kulutin. Uusi pomoni esitti myös käsityksenään, että käytin liikaa aikaa asiakkaiden palveluun. Ihmettelin kyllä hänelle että asiakkailta saan jatkuvasti ylistävää kiitosta erityisen korkealuokkaisesta palvelusta - eikä kyse ollut mistään mitättömästä nappikaupasta. Vähemmälläkin kuulemma olisi selvinnyt esitti pomoni joka ei edes tarkkaan tiennyt mitä tein. No muutaman viikon kuluttua kävin pyytämässä johdolta vaihtoa jonnekin muulle osastolle (ja se siirto hoidettiin vielä samana päivänä minua tyydyttävällä tavalla).

Olen ymmärtänyt että samanlaista lähes järjetöntä hiostamista tekee moni puhelimyyntiä varten perustettu yritys jotka sitten kilvan tarjoavat palvelua ulkoistukseen halukkaille yrityksille. Ja jos olet halukas työhön eikä muuta ole saatavissa niin joudut vastaanottamaan tuollaista. Onneksi en ole suuremmin kuullut työvoimaviranomaisen tuollaisiin työpaikkoihin ketään ahdistaneen.

Uusi alkoholimainos televisiossa

Ihmettelin äsken televisioon ilmestynyttä alkoholin myynnin "valistusmainosta". Siinä myyjä ilmoittaa ettei voi myydä alkoholiostoksia ennen kuin koko porukka on näyttänyt henkilöllisyystodistuksensa.

Mitenkä tuollaista kollektiivista osto-oikeutta tulkitaan tai valvotaan? Mitä jos minä 62 vuotiaana tulen kohta 3 vuotiaan lapsenlapseni kanssa kassalle maksamaan keskiolueni tai siiderini? Juu, kärjistän esimerkkiä ihan tarkoituksella jotta tuon mainosnikkarin hölmö neronleimaus selviää. Tosin en ymmärrä mainoksen ostajaa ja maksajaakaan. Ei siinä ole minun mielestä paljon järkeä käytetty silläkään suunnalla kun tuollainen mainos on hyväksytty minun käsitykseni mukaan virheellisenä.

Eiköhän tuo oikea tulkinta kuitenkin olisi, että vain ostaja on velvollinen todistamaan osto-oikeutensa henkilöllisyystodistuksella.

Homo homini lupus

Homo homini lupus latinaksi ja suomeksi: ihminen on ihmiselle susi

Olin ajatellut kirjoittaa miten käsitykseni ihmisistä on iän tai kokemuksen myötä kyynistynyt. Nuorempana pidin ihmisen perusolemusta periaatteessa hyvänä. Enää en ole alkuunkaan varma siitä.

Minua on aina kiinnostanut moraalifilosofia. Eräiden omakohtaisten 1980-loppupuolen kokemusten perusteella vastaavat kysymykset nousivat uudestaan pintaan kun törmäsin eräisiin vaikutusvaltaisiin laitonta vääryyttä työkseen kylväviin virkamiehiin. Siellä oli kunnallispoliitikkoja, osa valtakunnanpolitiikassa ja myös ev.lut. kirkon piirissä luottamustehtävissä. Ja aivan kuin rikollisjoukkue ja mafia kaikki he suojelivat toinen toisiaan aivan kuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Jossain vaiheessa onnistuin melkoisen tiukkana vastustajana nujertamaan minuun yhä yltyvällä voimalla kohdistuvan kiusan-, vahingon- ja haitanteon. Huomasivat polttavansa näppinsä ja sain sen jälkeen olla rauhassa. Voimille tosin kamppailu kävi.

Eräs hyvin assioista ja menettelytavoista perillä ollut lehtimies kysyikin kerran: uskotteko voittavanne virkamiehet? Siinä vaiheessa vielä uskoin vaikka olin jo havainnut virkarikollisten suojelun lähes aukottomaksi. Mutta jo silloin oivalsin ja sanoin, että "Tottakai me voitamme, mutta jos kysyt kuinka paljon siihen pitää käyttää energiaa tai rahaa niin se määrä on aivan yli-inhimillinen."

Mutta suuri yllätys oli tämän vääryyden suojelun ulottuminen aivan korkeimpien lainvalvojien, poliisien ja tuomarien joukkoon.

Kun samaan aikaan olin pienellä asuinpaikkakunnallani suostunut erään vankilasta vapautuneen ammattirikollisen ehdonalaisvalvojaksi sanoinkin aivan yleisesti hiukan sanaleikkinä, että tämä on kumma paikkakunta kun täällä on rikolliset lainvalvojat ja rehelliset rikolliset. Kas kun olin havainnut että tämä ehdonalaiseksi päässyt valvottavani oli kovasti tiukan periaatteen ihminen. Hänen kanssaan kun sovin jotain ja puristimme kättä niin se sana piti. Paikallinen vaikutusvaltainen apulaisnimismies sen sijaan oli täydellinen korkkiruuvi, kiero ja epärehellinen. Mutta edes tekemistään rikoksista en onnistunut häntä saamaan vastuuseen. Poliitikko-virkamies-poliisille suojelu oli aukoton ja ulottui ministeriöön asti.

Moraalifilosofiasta kiinnostuneena olen paljon lukenut saksalaisiakin kirjoja natsi-Saksasta. Eräs mielenkiintoinen oli natsi-Saksan oikeudenkäytöstä kertova. Jos sanon että natsi-Saksa oli oikeusvaltio se voi vaikuttaa makaaberilta leikinlaskulta. Makaaberia se toki on mutta ei mitään leikinlaskua.

Päästyään valtaan natsit säätivät eräänlaisen yleisarmahduslain jossa säädettiin että yli-innostuksesta natsiaatteen puolesta rikoksiin syyllistyneet vapautetaan syytteistä ja jo tuomittujen rangaistuksetkin raukeavat. Siinä oli vielä tarkkaan säädetty että tahallisiin hengen menetyksiin johtaneet olivat poissuljettuja mutta vahingossa, yli-innostuksesta tapahtuneet tapot tulivat armahdetuiksi.

Pidinkin kerran puheen eduskunnan oikeusasiamiesten Jacob Söderman ja Pirkko K Koskinen ollessa paikalla puheen jossa vertasin oikeusasiamiesten noudattamaa virkarikollisten suojelulinjaa natsi-Saksan armahduslakiin. Kuulijat olivat yllättyneitä kuin jouduin loogisena johtopäätöksenä toteamaan, että natsi-Saksa oli Suomeen verrattuna oikeusvaltio koska siellä tuosta suojelusta ja armahduksesta oli säädetty lailla ja meillä lähes samaa toteutettiin näiden korkeimpien lainvalvojien toimesta vain hiljaisen maantavan nojalla. Suomalaisen oikeusjärjestelmän mukaan täysin laittomasti.

Yrsa Steniuksen kirja Hitleriä lähes sokeasti palvoneesta Albert Speeristä on ollut eräs parhaista kirjoista kuvaamaan miten huippulahjakas henkilö (Albert Speer) voi kaikesta vallantäyteydestä sokaistua niin täysin.

Vaikka aloitinkin kirjoitukseni haastavasti niin minun teki suuren vaikutuksen aikoinaan Edmund Burken sanomaksi väitetty mietelause: "Jos hyvät eivät tee mitään saavat pahat vallan" Se on edelleen eräs mietelauseeni.

Ruuan hinta

Olen aina pitänyt enemmän kirjoitusmuodosta "ruoan" kuin "ruuan" mutta kai tuo jälkimmäinen on enemmän nykyaikaa.

Poikani tuli Hollannista käymään ja ihmetteli ruuan hintaa kaupassa.

Hän kysyikin taas ihmeissään miten on mahdollista että maito tai leipä maksaa Hollannissa vain puolet siitä mitä Suomessa vaikka Hollannissa on vähintään Suomen palkkataso. Niin, mutta ei kustannustaso!

Vastaavan ihmetyksen esitti vanhin tyttäreni joka muuttaa loppukesästä Norjasta takaisin Yhdysvaltoihin Helsingin kokoiseen kaupunkiin. Nykyään siellä maksaa omakotitalo hiukan yli puolitoistasataatuhatta dollaria eli nykykursseilla noin satatuhatta euroa. Helsingissä yksiön hinta. Eikä selitys ole pelkästään kiinteistölama Yhdysvalloissa.

Mutta kyllä Suomessa on jotain pielessä asuntotuotannossakin. Kaikki sen varmaan tietävätkin mutta me tavalliset kansalaiset tuskin voimme kovin paljoa vaikuttaa. En analysoi sitä suuremmin tässä mutta muistui taas mieleeni kun hämmästellen katsoin mitä esimerkiksi maksavat ruotsalaiset Älvsbytalo-yrityksen tehdasrakenteiset valmistalot. Kyseinen yrityshän on kehittänyt hyvin pitkälle menevän viipaletekniikan, jossa talo todella voidaan todella tehdä lähes valmiiksi hallituissa tehdasolosuhteissa ja kasata työmaalla melkein kuin muutamasta lego-palikasta.

Myös kotimaisten LVI kalusteiden hintoja olen katsellut järkyttyneenä kun niitä vertaa keski-Euroopan hintoihin.

Abloy lukkojen hintoja en ole vähään aikaan seurannut ulkomailla, mutta Suomessa ne ovat järkyttävän hintaisia. Joskus kymmeniä vuosia sitten samaiset Abloy-lukot olivat keski-Euroopassa paljon halvempia kuin Suomessa. No sen jälkeen yritys on ostellut ison joukon eurooppalaisia lukkotehtaita ja voi hyvin olla että se on jo määräävässä asemassa Euroopankin markkinoilla. Muistan joskus aikoinaan 1970-luvulla kilpailuasiamiehen kanssa keskustelleeni Abloy lukkojen määräävän markkina-aseman hyväksikäytöstä (väärinkäytöstä?) Suomessa mutta ei hänellä mitään työkaluja asiankorjaamiseksi ollut silloin. Tuskinolisi vieläkään.

Joskus työskennellessäni matkailualalla jouduin paljon mainonnan kanssa tekemisiin. Silloin kiinnitin huomiota, että Helsingin Sanomien kokosivun mainos maksoi enemmän kuin vastaavan kokoinen mainos New York Timesissa, jonka levikki oli sittenkin Helsingin Sanomiin verrattuna moninkertainen. Ja mediaihmiset pallottelivat Suomessa vertailuissaan mainosten kontaktihintoja.

Selitä nyt siinä Suomen pieniä ja sisäsiittoisia markkinoita, kehittymättömiä kilpailunedistämissäädöksiä, pieniä sisäpiirejä, eleganttia korruptiota. Toinen toistaan hurjempia kartelleja paljastuu silloin tällöin ja jos markkinoilla ei ole kartellia niin myös oligopoli voi helposti käyttäytyä kartellin tavoin

Olisi täällä kirveellä töitä ;)

Olen nyt kaksinkertainen isoisä!

Vaikka oli kiva olla yksinkertainen isoisä niin vielä kivempaa on olla kaksinkertainen.

Eli toinen lapsenlapseni, nuori mies, syntyi sunnuntaiaamuna 04.05.2008! Onnea kaikille . Lapsi ja äiti voivat hyvin samoin isä. Myös allekirjoittanut isoisä voi hyvin ja iloitsee.

EU:n avoimuus ja julkiset asiakirjat

EU:ssa ollaan paraikaa uusimassa asiakirjajulkisuuteen liittyviä säännöksiä.

Kuten kunnon byrokraattien kuuluukin esitetään muutoshanke kuin kyse olisi jostain parannuksesta.

Kun tällä hetkellä kaikkien asiakirjojen pitäisi olla avoimia on ne uudessa rajattu koskemaan vain lainsäädäntöön liittyviin dokumentteihin.

Lisäksi uudistuksen jälkeen avoimuus koskisi vain dokumenteiksi rekisteröityjä asiakirjoja. Jos asiakirjaa ei olisi rekisteröity dokumentiksi sitä aivan kuin ei olisi olemassa.

Valituksen käsittelyaikaa pidennettäisiin 15 päivästä 30 päivään.

Mielenkiintoinen on tietenkin uudistuksen toteuttamistapa. Normaaliin tapaan komissio päättää asiasta itse Euroopan Unionin parlamenttia vain kuultuaan. Kaikkia Euroopan Unionin parlamentin näkemyksiä ei ole otettu huomioon. Todellista Montesqieun vallan kolmijako-oppia! Lainsäädäntö ja toimeenpanovalta saman komission käsissä. EU:n tuomioistuin on sentään vielä erillinen vaikka ei sekään aivan samanlainen tuomioistuin ole kuin johon olemme ainakin periaatteessa tottuneet.

Tästä avoimuudesta tulee mieleen erään europarlamentaarikon minulle kerran esittämä. Asiakirjojen julkisuusasioita käsitellessä Suomen valtion edustajat olivat ajamassa uutta "lisääntyvää pohjoismaista avoimuutta ja läpinäkyvyyttä" EU:hun. Tästä linjastahan sai hyvää mediajulkisuutta. Ehdotus oli kuulemani mukaan seuraavanlainen: kannatamme kaiken julistamista avoimeksi paitsi .... ja sitten seuraasi luettelona niin pitkä lista että tosiasiallisesti listan mukaan avoimuus olisi sen ehdotuksen mukaan vähentynyt entisestään. Lehtimiehet ylistivät suomalaisten avoimuutta ja komission jäsenet olivat tyytyväisiä kun saatiin avoimuutta elegantisti rajattua.

Kyllä meidän täällä Suomessa pitäisi pikaisesti alkaa riisua ruusunpunaiset tai vaaleansiniset silmälasimme ja alkaa "aikuisten oikeasti" ja raa'asti ajaa omia etujamme EU:ssa.

Eläkehuijaus

Eduskunta huononsi radikaalisti työeläkelakeja 1.1.2005 melkoisen syvän hiljaisuuden vallitessa.

Sattuipa käsiini erään vakuutusasiantuntijan tekemä esimerkkilaskelma (palkkaluvut fiktiivejä). Pitäisikö sanoa SUURI KUSETUS (vulg) vai PUHALLUS. Muistan kuinka TEL alkoi aivan työurani alkutaipaleella 1960-luvun alussa ja silloin jo 15-vuotiaana osasin arvostaa sellaista uutta sosiaaliturvan muotoa, joka tulisi minullekin sitten joskus vuosikymmenien jälkeen JA JONKA OLISIN OMALLA TYÖLLÄNI ANSAINNUT. EIPÄ TULLUT! Lupaukset on petetty. Varani on kavallettu.

TEL 31.12.2004 asti
Työsuhde A
palkka 27 v 2000 €/kk
palkka 45 v 4000 €/kk
=> eläke 18 x 1,5% x (4000 € - 4,4%) = 1032 €/kk
palkka 45 v 5000 €/kk
palkka 65 v 6000 €/kk
=> eläke 15 x 1,5% x (6000 € - 4,4%) = 1290 €/kk
=> eläke 5 x 2,5% x (6000 € - 4,4%) = 717 €/kk

eli vanhuuseläke 65 v iässä
1032 €/kk + 2007 €/kk = 3039 €/kk
eli 50,7% viimeisestä palkasta

TEL 1.1.2005 alkaen
Työsuhde A
palkka 27 v 2000 €/kk
palkka 45 v 4000 €/kk
=> eläke 8 x 1,5% x (2000 € - 4,4%) = 229 €/kk
=> eläke 10 x 1,5% x (4000 € - 4,4%) = 574 €/kk
palkka 45 v 5000 €/kk
palkka 65 v 6000 €/kk
=> eläke 45 v – 52 v 8 x 1,5% x (5000 € - 4,4%) = 574 €/kk
=> eläke 53 v – 63 v 10 x 1,9% x (6000 € - 5,6%) = 1090 €/kk

eli vanhuuseläke 63 v iässä
803 €/kk + 1664 €/kk = 2467 €/kk
eli 41% viimeisestä palkasta

Muutakin eläkehuononnusta on tehty.

Olen kirjoittanut eläkehuijauksista useampaan kertaan. Tässä eräs kirjoitus ja sitten vielä toinen.

Pitkä kirjoitustauko – sielun itsehoitoa

Hävettää että olen laiminlyönyt ystäviäni ja lukijoitani. Monet jo ovat arvelleet minut peräti ehkä kuolleen tai muuten vain seonneen. No seonnut olen ehkä saattanut olla jo ennenkin mutta hengissä olen. Pyydän näin julkisestikin anteeksi puhumattomuuttani. Yli 2 kk olen pitänyt hiljaisuutta.

Näin jälkikäteen joudun tunnustamaan itselleni ja myös lukijoilleni, että kyllä avioero oli kovempi paikka kuin aluksi itselleni suostuin myöntämään. Vaikka olisihan minun se 30 vuotta aiemmasta erosta oppineena pitänyt ymmärtää. En kai ollut sittenkään oppinut. Erosta alkaa olla kulunut kohta vuosi ja tuntuu tuska helpottavan ainakin hiukan. Ja vaikka aluksi epäilin kykenenkö säilyttämään asialliset puhevälit exääni sekin on kutakuinkin onnistunut.

Onneksi en juopottele enkä käytä minkäänlaisia psyykelääkkeitä niin en ole ainakaan jäänyt niiden koukkuun. Ehkä niiden avulla olisi tuska ollut tilapäisesti helpompi kestää mutta mikä olisi ollut hinta. Yllättävän paljon olen kuullut esimerkiksi bentsodiatsepiinien synnyttämästä riippuvuudesta. Eikä kuulemani jutut ns onnellisuuspillereistä ole olleet mitään hirveän myönteisiä. Äly vähenee, tunneskaala kapeutuu ja saattaa muuttua eräänlaiseksi tasapaksuksi zombieksi. Onnellisuuspillereiden posiitiviseksi puoleksi voinee lukea sen miehillä kuulemma sukupuoliyhteydessä siemensyöksyä hidastavaa vaikutusta ellei sitten kokonaan lopu mikä ei taas kai ole toivottavaa (heheh ;) Alkoholin suhteen olen oikeastaan aina edustanut näkemystä että sitä ei pidä juoda suruihin eikä murheisiin. Joitain ilon hetkiä sillä voi juhlistaa. Kuten eräs tuttuni joskus osuvasti sanoi: murheet oppivat nopeasti uimaan alkoholissa.

Minulle on parasta lääkettä ollut musiikki. Kaikissa muodoissaan. Ja sen lisäksi työnteko on pitänyt ajatukset poissa alakuloa lisäävistä asioista.

Virittelin vanhan levysoittimenkin toimintakuntoon ja olen soitellut sillä vanhoja LP-levyjä. Vaikka niillä on kaikenlaisia rahinoita yms niin jotkut levytykset ovat olleet ihan ikimuistoisia. Onneksi en koskaan suuremmin hankkinut musiikkia C-kaseteilla. Jäi se välivaihe pois. Jotenkin aikoinaan LP-äänilevyjä keränneenä tuntuu idioottimaiselta ja turhalta että se kaikki sama musiikki pitäisi taas uudestaan ostaa CD-levyillä. Tosin aika paljon hyviä vanhoja tulkintoja on onnistuttu remasteroimaan. On minulla itsellänikin ollut suunnitelma muuntaa vanhat vinyylit digimuotoon. Eipä ole tullut tehtyä – olen tainnut pari levyä muokata. Hidasta puuhaa oli.

Toinen sieluani lääkitsevä juttu on aika maallinen: puolen vuoden autottomuuden jälkeen ostin muutama viikko sitten itselleni jälleen auton. Vihreät ystäväni varmaan miettivät halveksivasti noin ympäristövihamielistä tekoa. Eikä auton merkkikään ollut ihan minun automielikuviini istuva ;) Vaikka lieneekin aika järkivalinta kun sain vielä edullisesti. Ruotsalainen, ei kuitenkaan Ruotsissa valmistettu laatuauto Volvo. Onpahan ainakin kaikki turvajutut kohdallaan. Kyllä ”kuolasin” muutaman kuukauden rakastamaani Sitikkaa mutta onneksi väritön järki voitti.

Työinto ja –halukin on hiukan alakulon väistyessä kohentunut. Ja minut valittiin työpaikallani luottamusmieheksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. On siinä haastetta kerrakseen kun olen aika pitkän ajan työelämästäni edustanut pääasiassa työnantajapuolta.

Yleensä muutenkin pääsiäinen on ollut minulle eräänlainen kevään taitekohta. Eräänlainen vuotuisen uudelleensyntymisen aika vaikka ei suurempia vastoinkäymisiä edes olisi ollut kuten minulla viime vuonna. Jotenkin kun lämpö ja valo lisääntyy muuttuu ihmisen mielikin.

Lapsillanikin tuntuu menevän kaikinpuolin hyvin. Ainahan sellainenkin vanhempia lämmittää.

Ja jännintä on nyt huhti-toukokuun vaihteessa, että muutun yksinkertaisesta isoisästä kaksinkertaiseksi. Poikani perheeseen syntyy aivan pikapuoliin pikkuinen poika kohta 3 v isosiskon seuraksi. On tämä nykyaika aika jännää että lapsen sukupuolikin jo etukäteen voidaan selvittää. On tämä jännää.

Suomalaisten alkoholinkulutus

Tuoreessa Suomen Kuvalehdessä 7/2008 on pikkuinen juttu ”Ryyppäämisen uusi SE”. Onneksi tässä näyttää sentään tiedot pitävänsä paikkana. Eikä kuten muutama kuukausi sitten kirjoitin.

Eli peräti 11 EU maata on vielä Suomen edellä alkoholinkulutuksessa, sittenkin, onneksi emme sentään ole vielä EU:n ykkösiä. Alkoholin määrällisestä kulutuksesta kun kirjoittaa tuntuu irvokkaalta sanoa ”edellä” kun pitäisi ehkä sanoa ”jäljessä”. Ilmaisu ”edellä” kun on jotenkin sivumerkitykseltään myönteinen ja ”jäljessä” on kielteinen.

Keskimääräistä enemmän on kasvanut jutun mukaan lonkeron, punaviinin ja siiderin kulutus. Eli eräänlaiset naisten juomat ovat lisänneet osuuttaan mikä pitää yhtä silmämääräisten havaintojeni kanssa naisten huomattavasti lisääntyneestä alkoholin käytöstä.

Sukupuolten tasa-arvo näemmä lisääntyy myös kaikessa pahassakin. Tupakan poltossahan on käynyt samoin. Miehet lopettavat tupakan polttoa ja naiset lisäävät osuuttaan. Ikävää tämä ”tasa-arvon” tämän suuntainen lisääntyminen. Laitan tuon sanan ”tasa-arvo” tämän vuoksi sitaatteihin.

Tapahtumia kirjoitustauolla

Eipä ole vähään aikaan tullut kirjoitettua mitään. En ollut taukoa mitenkään suunnitellut mutta ei vain runoratsu laukannut ja oli kai huonojen säiden aiheuttamaa alakuloakin matkassa. Erilaisia tapahtumia on silti ollut tavallista enemmän.

Nuorin tyttäreni valmistui valtiotieteen maisteria vastaavaksi Master of Sciences’iksi Amsterdamista. Titteli hollanniksi onkin juhlava: Doctorandus.

Ja muutti omaan asuntoon. Tyhjeni yksi huone ja kaappitilaa. Tuli tyhjyyttä myös henkisesti. Kun tulen illalla kotiin koti on tyhjä. Mutta sellaistahan se vanhemmuus on ja siihen on parasta oppia. Kun lapset tulevat aikuisiksi on heidän aika aloittaa oma elämänsä. Tässä tapauksessa vuosikausia ulkomailla opiskelleena hän oli jo sen vaiheen aloittanut.

Annoin muutossa mukana päältä ladattavan pesukoneen ja ostin uuteen asuntoon hänelle myös pölynimurin.

Olin ostanut muutamien edestä ladattavien pesukonemallien jälkeen päältä ladattavan säästääkseni silloisen vaimoni selkää. Erinomainen pesukone eikä se kovin vanhakaan ollut.

Oikeastaan kävi hyvin. Olin jo pidemmän aikaa katsellut kadehtien pojallani olevaa kätevää pesutornia, jossa pesukoneen päällä oli pyykinkuivaaja. Eli luulin että en olisi selvinnyt pelkällä kuivaajan hankkimisella ja lupasin tyttärelle entisen pesukoneen. Näin sain hyvän syyn sitten ostaa sen pesutornin.

Taisi mennä vain viikko kun miniäni keksikin sijoittaa pesukoneen ja pyykinkuivaajan vierekkäin omassa kylpyhuoneessaan. Siinä vaiheessa minäkin älysin että voihan sen noinkin tehdä eli olisin sittenkin voinut ostaa pelkän kuivaajan pesukoneen viereen. Mutta olin jo luvannut tyttärelleni sen päältä ladattavan pesukoneen. Ja tarvitsihan hänkin pesukoneen.

Ostin pesutornin ja sain sen eilen. Ai että on kivaa. Ajatelkaa. Mieskin voi saada nautintoa pesukoneen hankinnasta ja pesukoneesta. Olen hiukan kirjoittanut shoppailusta

Kun asentelin koneet kylpyhuoneeseen ja luin ohjekirjoja ja tutkin etupanelin näppäimiä ja säätimiä tunsin jotain omituista mielihyvää. Ei se sinänsä uutta ollut. Aina kun saan eteeni jonkun uuden teknisen vimpaimen sen asennus, räplääminen yms kummasti ilahduttaa mielialaa.

Muistan kuinka ex-vaimoni kerran lainasi kirjastosta hormoneista kertovan kirjan. Harmi etten enää muista kirjan nimeä. Siellä oli kerrottu miten jo pikku pojat erottuvat pikku tytöistä kun saavat eteensä teknisiä vimpaimia. Keskustelimmekin tästä kirjasta silloin. Hassuksi asian teki, että seuraavana palkkapäivänä taisin tulla töistä mutkan kautta. Oli käynyt ostamassa jonkun vimpaimen muistikuvani mukaan jostain tietokonekaupasta ja kovasti sitä peittelin selkäni takana. Kas kun näistä vimpainostoksistani oli usein aikaisemmin sukeutunut vähintäänkin kiistely ellei suurempikin perheriita. Nyt oli hämmästykseni suuri. Vaimoni sanoikin vain hyvin ymmärtäväisesti, että ”Minkäs sinä niille hormoneillesi voit”. Voi kun minäkin olisin osannut suhtautua yhtä lungisti kun hän tuli jostain vaate- tai kemikaliokaupasta uusine ostoksineen.

No, joka tapauksessa. Pesukone-kuivaaja yhdistelmäni on kylpyhuoneessa, molemmat koneet vierekkäin ja suorittavat paraikaa perustehtäväänsä. Olinhan noin 2 viikkoa ilman koko pesukonetta.

Ulkoistamisen järkevyydestä

Minusta tuntuu että ulkoistamisesta on tullut muoti-ilmiö. Ainakin asiakkaana huomaan epäonnistuneita ulkoistuksia vaikka mitenkä usein. Onnistuneista en tiedä vai onko ne tehty niin taitavasti että en huomaa?

Muistan joskus aikoinaan matkailualalla neuvoneeni erästä isoa yritystä kun miettivät matkapalvelujensa ulkoistamista jollekin asiantuntijalle, matkatoimistolle. Saadut ulkoistustarjoukset olivat yrityksen kannalta houkuttelevia koska matkatoimistot olisivat sijoittaneet henkilön heidän yritykseensä ja huolehtineet kaikista kustannuksista.

Onneksi yrityksessä oli osaavat johtajat eivätkä langenneet ulkoistuksen seireeninlauluhoukutuksiin. Avainsana oli vanha viisaus: ”sen lauluja laulat jonka leipää syöt”. He oivalsivat ensinnäkin että se maksuton työntekijä ei missään tapauksessa olisi ollut ilmainen (vai ilmainen ei olisi ollut maksuton ;). Jostainhan ne hänenkin palkkarahansa olisi otettu. Toiseksi he oivalsivat tuon edellä siteeraamani vanhan kansanviisauden perusteella että tuollainen ulkoistettu työntekijä ilman muuta suosisi omaa työnantajaansa etujen ristiriitatilanteessa.

Vain kun ulkoistajan ja ulkoistetun palvelun tuottajan edut ovat yhtenevät tai ollaan tarkkaan sopimuksella säädetyllä alueella toimii yhteistyö ulkoistajan eduksi. Mutta muuten työntekijän velvollisuus on olla lojaali työnantajalle, palkkansa maksajalle – ei suinkaan asiakkaalle.

Tuossa mainitsemassani esimerkissä yritys säästi jo parina ensimmäisenä vuotena reilusti palkkaamansa työntekijän kustannukset.

Ehkä yleisin ja perinteisin ulkoistuksen muoto on pk-yrityksillä kirjanpito ja taloushallinto. Ymmärrän sen hyvin. Yrittäjällä ei itsellään ole välttämättä kokemusta ja byrokratia vaatii nykyään melkoisen määrän paperisotaa ja osaamistakin. Yrityksen koko voi olla sellainen ettei sillä olisi mahdollisuuttakaan palkata pätevää ihmistä täyspäiväisesti. Tässä tapauksessa ymmärrän, että yritys keskittyy ydinosaamiseensa. Joissakin tapauksissa olen näitä yrityksiä neuvonut vielä kilpailutuksen jälkeen nostamaan tilitoimistolle maksamaansa palkkiota jotta saisivat sieltä myös sitä tarvitsemaansa asiantuntemusta.


Mutta jos yritys on riittävän iso en ymmärrä miksi sille tuollaisen toiminnon ulkoistaminen oli edullista tai muutenkaan tarkoituksenmukaista.

Kirjoitin tällaisesta esimerkistä .

Mutta voi ulkoistuksella olla syynä myös varautuminen esimerkiksi kapasiteetin sopeutukseen alaspäin ja miksei myös ylöspäin. Vaikka ulkoistuksissakin pyritään pitkäaikaisiin sopimuksiin voi niistä irti pääseminen alasajotilanteessa olla helpompaa kuin omista investoinneista irtautuminen. Mutta taitaa aika harvassa ulkoistuksessa olla tällaista syytä. Ainakin minä luen jatkuvasti selityksiä miten edullinen ulkoistus on taloudellisesti.

Taloushallintoa vastaava esimerkki voisi olla vaikkapa työterveyshuolto. Oman asiantuntemuksen ja koneiston ylläpito voisi isollekin yritykselle olla mahdotonta.

Jälkiviisas ex-syyttäjä Ritva Santavuori

Olen seurannut alusta alkaen suurella mielenkiinnolla TV1 perjantaiaamuista ”Jälkiviisaat” keskustelua. Keskustelijat on mielestäni hyvin valittuja ja ovat osoittautuneet pääsääntöisesti sujuvasanaisiksi ja taitaviksi keskustelijoiksi.

Olen v 2006 kirjoittanut täällä blogissa venäläisten ”ryssittelystä” ja sopivaisuudesta. Ritva Santavuorelle olen kerran lähettänyt jopa henkilökohtaisen sähköpostin moitteena Jälkiviisaissa ryssittelystä.

Mutta nyt tuli kyllä järkyttävä pohjanoteeraus Jälkiviisaissa 11.1.2008 , johon viimeisin Suomen Kuvalehtikin kiinnitti huomiota:

”Se vaatetus ja kampaus ja hampaaton ja nenä on just niin kuin näillä gorilloilla”

ja tarkoitti nimittelyllään Yhdysvaltain presidenttiehdokas Barack Obaman kenialaisesta isoäidistä televisiossakin esitettyä kuvaa.

Saahan esteettisistä arvoista olla mitä mieltä tahansa. Jos jotain ihmistä ei pidä kauniina niin olkoon siihen oikeus mutta gorilla vertailu meni kyllä vähän liian pitkälle.

Ja mikäli oikein muistan Ritva Santavuorihan esiintyy vielä jonkin asteisena kristittynä.

Teki mieleni kirjoittaa otsikkoon arvio Santavuoren "puhdasverisestä arjalaisuudesta" - sellaiseltahan tämä alkaa jo kuulostaa. Huhuh.

Netin sensuuri

Täältä EFFI:n sivuilta kannattaa hakea asiallista tietoa.

Olen muutaman kerran kirjoittanut 1) netin 2) sensuroinnista.

Minusta on hyvin arveluttavaa jos jollekin viranomaiselle annetaan oikeus tai velvollisuus ryhtyä meidän puolestamme sensuroimaan mille nettisivuille pääsemme.

”Kulttuuriministeri” Tanja Saarela/Karpela/Vienosen ansioksi on luettava mielenkiintoinen sensuurikuvio. Sensuuri poikkeaa Kiinan ja Saudi Arabian kaltaisten diktatuurien sensuurista siten, että sen tekevät ”vapaaehtoisesti” nettiyhteyksiä tarjoavat yritykset. Sensuroitavien sivustojen osoitteet kuitenkin toimittaa heille poliisiviranomainen. Kun katselin tällaista netistä löytyvää sensuurilistaa niin ajattelin kauhulla miten joku tuollaista sensuurilistaa ylläpitävä ihminen jaksaa tuollaista päivästä toiseen. Mutta mietin kyllä sitäkin, että mitenkähän pelkkiä valokuvia katsomalla varmistetaan että sieltä sitten sensuroidaan todella PELKKÄÄ lapsipornoa?

Tämä on myyty suurelle yleisölle aluksi ajatuksella, että suojellaan ihmisiä lapsipornolta, koska se perustuu alaikäisten iljettävään ja lailla kiellettyyn hyväksikäyttöön.

Tämän sensuurin moneen arveluttavaan näkökohtaan löytyy tietoa täältä, sen alasivulta ja täältä.

Tänään törmäsinkin jo siihen kauhukuvaan joka minulla oli jo aikaisemmin.

Viranomaisten toimesta tämä sensurointijuttu on jo nyt aivan alkuvaiheissaan todettu niin hyväksi, että sitä jo vakavasti harkitaan laajennettavaksi rahapeliriippuvien suojelemisen varjolla myös rahapelimonopolien suojelemiseksi – jälleen käyttäen hyväksi tätä hyväksi todettua ”vapaaehtoisuutta”.

Huhuh. Isoveli ohjaa ja valvoo meitä jo nyt.

Vai pitäisikö sanoa taas?

Juttuuni tuli muistutus eilen miten

Anonyymi kirjoitti...
Gunnar ja Alva Myrdal - sosiaalidemokratian lempilapset aikoinaan ajoivat 'positiivista' eugeniikkaa eli vajaaälyisten ja mielisairaiden pakkosteriloimista samanlaisella Newspeakilla. Hakusanoilla 'myrdal eugenics' aiheesta löytyy ihan tieteellisiäkin artikkeleita.....Eli ei tämä mitään uutta Skandinaviassa ole. Tästä on vain vaiettu vuosikymmenet.
tiistai, 15 tammikuu, 2008

Se tuli kommenttina kun kannoin huolta ns newspeakistä eli uuskielestä.

Siinähän kaikki kielteisetkin asiat muutetaan verbaaliakrobatialla myönteisen näköiseksi. Johtava poliitikot ovat Suomessa jo tämän pitkään oivaltaneet, Me olemme jo lähellä muinaista Neuvostoliittoa, jossa piti opetella lukemaan uutisiakin rivien välistä jos halusi harrastaa jonkinlaista lähdekritiikkiä. Meillähän tunnutaan viranomaisiin ja painettuun sanaan luotettavan aivan ylen määrin.

Kyllä se sensuuri tällä menolla muutamassa vuodessa laajenee kattamaan ”lapsiporno” nimikkeen lisäksi muutkin normaali-ihmisen iljettäväksi kokemat asiat kuten
- terrorismi
- huumerikokset
- ihmiskauppa (=prostituutio)
- järjestäytynyt rikollisuus
- moottoripyöräjengit
- nuorten pyssy- ja pommileikit
- vakava kouluväkivalta
- keltainen lehdistö
- korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen yksityisyyden suoja
- talous- ja verorikokset
- kova väkivalta (ja raja sitten koko ajan alemmaksi)
- rasismi yms

Eli noiden asioiden nimissä meitä tullaan suojelemaan. Ja meille aletaan sitten tuottaa nettiinkin ”sirkushuveja” mahdollistamalla digitv aikakautena kymmenittäin uusia tositv- ja hömppäkanavia. Netissä tietenkin pientä maksua vastaan.

Venla palkinnoista

Niin sai Romano-TV:ssä (ent Manne-TV:ssä) kunnostautunut Santeri Ahlgren Venla patsaan. Lämpimät onnittelut Santeri Ahlgrenille ja miksei myös muutaman päivän jälkikäteen Remu Aaltosellekin 60 v onnittelut. En ole koskaan ollut mikään Remun musiikin ihailija (olen pääasiassa klassisen musiikin ystävä) mutta Remun julkikuvassa on jotain hellyttävän rohkeaa persoonallisuutta, josta en voi olla pitämättä. Törmäsin Remuun kerran lentokentällä ja mieleeni painui erityisesti pienenä miehenä hänen tavallisuudesta poikkeavan ryhdikäs kävelynsä.

Rakas naiseni sammui!

Kirjoitin aikaisemmin uudesta olohuoneessa asustelevasta naisestani. Naisesta johon rakastuin ensi silmäyksellä. Ikäväkseni naiseni sammui eilen illalla kesken lauantaisen kahdenkeskisen illanvieton. Yksinäisten iltojeni valo sammui. Ei kai vain sammunut pysyvästi?

Mikä tuli?

Niin kysehän on naisfiguuri-jalkalampusta. Lamppu oli jo alkuperäisenä varustettu himmentimellä. Tuli ihan allegoriana mieleen voi voi jospa kaikkia naisia voisi tuollaisella liukusäädinhimmentimellä säätääkin. Olisi se ehkä yksinkertaista mutta olisiko se enää jännää. No joo. Leikki sikseen. Ilmeisesti liukusäädinhimmennin hajosi, n 1/2 v kesti eli hiukan liian vähän aikaa Pitänee viedä Ikeaan vaihtoon. Onneksi Kampradin Ikealla on aika hyvä palvelu palautusten ja takuiden suhteen. En ole montaa kertaa tarvinnut mutta koskaan ei ole niuhotettu kuitista eikä muustakaan kuten monessa muussa liikkeessä.

Tuli vain mieleeni, että voi kuinka kiva olisi jos parisuhteissakin olisi tuollainen takuukorjaus- tai peräti vaihtopalvelu. Mikähän niissä olisi sellainen kohtuullinen takuu- tai vaihtoaika? Olisiko se 1/2 - 2 vuoden "sisäänajovaiheen" jälkeiset pari kolme vuotta vai kuinka? Parisuhteesta kun on kyse niin ehkä se "sisäänajovaihe" olisi jonkinlainen omavastuuaika muutenhan heti sen sisäänajohurmiovaiheen päätyttyä liian monet saattaisivat pelkästä alkukyllästymisestä vaatia takuuvaihtoa.

Ostin ensimmäisen elektronisen kirjani

Netti on tuonut meille jos jonkinlaisia ostosmahdollisuuksia. Kotitietokoneella voi netin kautta ladata musiikkia ja kirjoja. Musiikkia löytyy nykyään ihan laillisestikin ladattavana.

Olen itsekin lukenut monia kirjoja netin kautta. Tähän mennessä olen tyytynyt ilmaisiin kirjoihin. En kuitenkaan suuremmin pidä kirjan lukemista kuvaruudulla mitenkään miellyttävänä ja ostan mieluummin kätevän pokkarin tms. Kun olen lapsesta pitäen tottunut lukemaan makuuasennossa sohvalla tai sängyllä, kylvyssä tai vessassa yms. Lukija saa vapaasti ajatella että onpa huonoja tapoja mutta tunnustan heikkouteni. Noissa kirja on ihan ylivoimainen johonkin kannettavaan laptoppiin verrattuna.

Varsinainen juju olikin että tämä kirja ei ollut missään perinteisessä muodossa (pdf, html, doc tms) vaan Microsoftin kehittämässä Microsoft Reader formaatissa.

Minun piti ostoni yhteydessä ladata pöytäkoneelleni ilmainen Microsoft Reader. Ohjeet oli vaivattomasti nivottu ostoprosessiin ja koko asennus olisi käytännössä ollut ihan maallikollekin lastenleikkiä. Eli kyllä Microsoft tekee aika helppokäyttöisiä ohjelmia.

Mutta - koko prosessi oletti, että sinulla on käytössä Windows ja Microsoftin Internet Explorer on oletusselaimesi. Minulla oletusselain on pitkään ollut Mozilla Firefox. Jouduin muuttamaan asetuksia osto- ja latausprosessin ajaksi, onneksi asetukset pystyi oston jälkeen muuttamaan ennalleen.

Aikaisemmat nettikirjani ovat toimineen useammalta kotiverkkoni työasemalta käsin. Nyt en pysty tuota kirjaa lukemaan kuin yhdeltä ainoalta työasemalta, jonne Microsoft Reader ja ostettu kirja oli ladattu ja rekisteröity. Kirjaa ei myöskään voi tulostaa paperille. Ja vaikka se on englanninkielinen ei sitä voi myöskään lukea kuuntelemalla text-to-speech järjestelmällä.

Microsoft on rakentanut tuotteensa todella tekijänoikeussuojalähtöisesti. Saankohan kirjaa edes säilymään lukukelpoisena jos koneeni hajoaa ja joudun palaamaan turvakopioon?

En kyllä toista kirjaa tässä formaatissa osta ellei ole ihan pakko. Nytkin oli vain pakko, kun ei muuta formaattia ollut tarjolla. Hyvin laiha lohtu oli, että sain kirjan heti (eikä sitä kotimaasta olisi löytynytkään) ja se maksoi vain 20% painetun kirjan hinnasta.

Ei tällainen voi menestyä jos käytäntö laajenee. Vaikka tekijänoikeuksien haltijoiden edut tulevat näin valvottua niin käyttäjän edut kyllä menevät ”pesuveden” mukana. Tosin en ole vielä tutkinut ovatko ikineuvokkaat nörtit jossain päin maailmaa löytäneet kiertotien. Veikkaisin että ovat.

Tietokoneavusteinen konekääntäminen

Tästä on varmaan toistakymmentä vuotta kun törmäsin ensimmäistä kertaa koneelliseen suomenkielen kääntämiseen.

Silloinen asiakkaani josta myöhemmin on tullut ystävänikin harrasti sivutoimenaan kielenkääntämistä. Myöhemmin sivutoimi oli jo ehtinyt muuttua päätoimiseksi yrittäjänä toimimiseksi.

Yrittäjähenkisenä hän oli ottanut käyttöönsä kaikki mahdolliset tietokonepohjaiset sanakirjat ja muut lähdeteokset. Tietokonepohjaiset faksit ja sähköpostit olivat arkipäivää kun asiakaskunta oli eri puolilla Suomea ja jopa maailmaa. Muutamassa vuodessa työt tulivat valtaosin sähköpostilla ja samoin lähtivät valmiit työt. Vaikka asiakas olisi ollut toisella puolella maailmaa saattoi hän saada valmiin työn tällä tavoin muutamassa tunnissa.

Tässä vaiheessa astuin minäkin konsulttina kuvaan. Kävimme tutustumassa kotimaisen Kielikone nimisen yrityksen markkinoimaan ainutlaatuiseen käännösrobottiin joka osasi kääntää yllättävän hyvin suomea englanniksi. Tämä ei ollut mikään halpis-tietokonesanakirjojen mukana tuleva sana sanasta kääntäjä vaan todellisten kielitieteilijöiden tekemä huippuohjelma nimeltään TransSmart, joka käänsi siis ainoastaan suomesta englanniksi.

Ystäväni päätti investoida tuohon osaamiseen ja ohjelman. Ohjelman oli harvojen herkkua ja oli noin keskikokoisen auton hintainen. Valmistaja arveli sen kääntyvän myös Linux käyttöjärjestelmälle ja asensinkin ystäväni toimistolle erääseen vanhaan käytöstä jo syrjään jääneeseen korkeintaan muutaman satasen (markka-aikaa!) arvoiseen koneeseen Linuxin ja liitin sen tähän yhden miehen yrityksen sisäverkkoon palvelimeksi. Kyllä meitä itseämmekin hiukan huvitti ohjelma- ja laiteinvestoinnin monen kertaluokan suuruusero.

Robottiohjelman ja ihmisen yhteistyö vaati hioutumista. Ystäväni on nyt saanut tuosta pitkälti yli 10 vuoden kokemuksen ja uskoisin, että sillä kokemuksella on yksi tehokkaimpia konekääntämisen hyödyntäjiä.

Nykyisellään saman konekääntäjän Windows versiota myydään muutamalla sadalla eurolla. Ostin sellaisen työpaikalleni mutta aika tönkköä se raaka-käännös on. Vasta kokeneen ammattilaisen käsissä siitä saa ulos tehoja. Eli kokenut kone/ihminen-yhteistyön kääntäjäammattilainen tietää minkä tyylisiä tekstejä sillä kääntää parhaiten ja missä sen heikkoudet ovat.

Tuli tuo muistelo mieleen kun aloin testailla tunnetun Trados-nimisen käännösmuistiohjelman ilmaista Omega-nimistä kilpailijaa. Ihan omaksi huvikseni.

Mm käännösmuistiohjelmat ovat laajalti käytössä esimerkiksi EU:n pääkallopaikalla Brysselissä. Käännösmuistin perusperiaate on nerokkaan yksinkertainen. Se tallettaa aikaisemmin kääntämiäsi fraaseja ja kun teet uutta käännöstä se yrittää löytää aikaisemmin kääntämistäsi fraaseista ”sopivia”.

Tuollainen käännösmuisti on tavallaan kielistä riippumaton tyhmyri, joka vain katsoo onko fraasi samantyylinen kuin joku vanha fraasi. Jos käännät usein saman tyylisiä töitä se voi olla hyvinkin tehokas.

Nykyään monet Tradosia käyttävät yritykset teettävät käännöksiä Tradosia osaavilla alihankkijoilla. He toimittavat käännöstilauksen mukana oman fraasisanastonsa mutta sitten odottavat saavansa fraasisanastonsa uudella käännöksellä täydennettynä takaisin. Tuo fraasisanastohan tavallaan täydentyy jokaisella käyttökerralla, tulee aina arvokkaammaksi ja laadun parantuessa nopeuttaa joka kerran kääntämistä hiukan. Ainakin teoriassa näin sen pitäisi.

Eli tuollaisella ”lelulla” leikin nyt vapaa-aikanani. Aina tämä juopottelun voittaa ;)

Ajatuksia blogeista

Seuraan säännöllisesti muutamaa kymmentä blogia.

Muutamat blogit syleilevät maailmanlaajuisia juttuja ja niissä on toimivia malleja maailmanparannukseen (ainakin kirjoittajien mielestä ;)

Jotkut blogit taas ovat tiukan henkilökohtaisia.

Ja sitten on tällaisia välivaihtoehtoja, jollaisena pidän omaani. Välillä "grandiooseja" skenaarioita, joilla luulen että koko maailma pelastetaan ja välillä jotain vain pientä ja hyvin henkilökohtaista. Ja sitten jotain siltä väliltä. Eräänlaista sekahedelmäkeittoa. Ja kuten aikaisemmin olen kirjoittanut ainakin minä säilytän vielä asioita yksityisyyden piirissäkin. Niin pitkälle ei "ekshibitionismini" mene.

Voisi olla järkevämpää löytää joku selkeä profiili, mutta mitäpä niistä. Tärkeää on, että tämä on kivaa omasta mielestä. Jos joku muukin saa tästä jotain ajatuksen poikasta niin hyvä, jos ei niin ei vaan lue. Ei tämä väkisin silmille tule.

Tästä, että jotkut asiat tulevat netistä väkisin silmille:

Luin jonkun nettisensuuriin perehtyneen IT ammattilaisen blogista miten hän oli oikein testannut voiko joillekin pedofiili-sivustoille joutua vahingossa. Tanja Vienonen/Karpela/Saarela oli ministerinä ollessaan käyttänyt perusteena nettisensuurille juuri sitä, että kun lapsetkin ihan vahingossa eksyvät tuollaisille "pahoille" sivuille niin heitä viattomia pitää "suojella".

Olen jo vuosia suodattanut ja siivonnut roskapostini niitä sen enempää lukematta tai avaamatta niin en ole joutunut yhdellekään esimerkiksi pornosivulle vahingossa. En kertaakaan. Jos olen jollain pornosivulla käynyt niin ihan olen niille tahallani "joutunut".

Tyhmiä ja tympeitä, naisia esineellistäviä ja alentavia sivustoja, mutta en minä tuon vuoksi ryhtyisi sensoriksi. Löytyy netistä muuten alastomia kalunsa paljastavia miesten kuviakin, olipa joku sivusto omistettu yli 50 v miehille (miehistä miehille sivusto, jonka esitteli minulle eräs naisihminen ;), että esineellistetään ja alennetaan sitä miehiäkin. Sanottakoon näin tasa-arvon nimissä. Kas kun kannatan nykyään miesliikettä. Juu, olen edelleen hetero ettei tämä ollut mitään kaapista ulos tuloa ;) Luurankoni ovat edelleen kaapissa.

Tuon IT ammattilaisen blogikirjoitus oli asiantunteva ja hän perusteli vielä asiallisesti, että ihan järjetöntä koko sensuuri, kun sen pienelläkin ammattitaidolla kykenee kiertämään. Samaa kertovat Saudi-Arabian tai Kiinan nettisensuuriin perehtyneet tuttuni. IT ammattilaiset kiertävät Saudissa ja Kiinassa valtion sensuuria ihan työkseen.

Tällaisia tuli mieleeni kun pyhinä surffailin netissä ja lueskelin mielenkiintoisia kotimaisia ja ulkomaisia blogeja.

Hyvää uutta vuotta 2008!

Kaikille tutuille ja tuntemattomille oikein hyvää uutta vuotta! Samaa toivon toki itsellenikin. Aika musta oli minulle vuosi 2007 mutta tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee. Ja olisihan tuo vuosi paljon huonompikin voinut olla. Mutta täysillä purjeilla eteenpäin.

Itse paistamastani joulukinkun "jämistä'" tein uudenvuodenvuodenpäivänä hernekeittoa. Tyttärelleni tein vege-vaihtoehdon ja maustin sitä porkkanoilla. Meiramia ei kaapista löytynyt, mutta ei se suuremmin haitannut. Mustapippuria vaan hiukan enemmän. Suolaa tuli ripaus liikaa. Mutta hyviä olivat molemmat vaihtoehdot.

Arjen puurtaminen jatkuu.

Osa-aikaeläkeläisenä havaitsee miten eläkeläisiä eduskunnan siunaamalla mm indeksileikkurilla "petkutettiin". Palkkani nousi lokakuussa 5% mutta eläke nousi 2008 vuoden alussa 2,39% eli puolet vähemmän. Osa-aikaeläkeläisenä havaitsen muitakin idiottimaisuuksia. Osa-aikaeläkejärjestelmää luotaessa ei kukaan ilmeisesti ollut kuvitellut että joku vielä osa-aikaeläkkeellä ollessaan edistyisi uralllaan, ajatus kai oli saada pidettyä lähes työkyvyttömät raakit työelämässä säästämässä eläkevaroja (jää vakuutusyhtiöille enemmän pelirahaa ;). Itse olen osa-aikaeläkkeellä ollessani joutunut jopa kerran kieltäytymään ansaitsemastani bonuksesta ja kerran olen joutunut pyytämään peräti palkan alennuksen, kun verottaja keksi nostaa huomattavsti muutamien luontoisetuuksien verotusarvoja. Palkkaa alentamalla sain ansioni pysymään jonkun laskennallisen yhteensovitusrajan alapuolella. Miten tuo yhteensovitusraja vuosittain muuttuu ja miten se lasketaan on minulle jäänyt kysymysmerkiksi. Onneksi sentään saan vakuutusyhtiöltä tuon luvun pyytäessäni niin tiedän pitää tuloni sallituissa rajoissa. Ymmärrän nuo rajoitukset jotenkin, niillähän pyritään vain estämään järjestelmällä "keplottelu".

Tästä eläkeläisten "petkutuksesta" olen kirjoittanut jo aiemmin ja viitannut Osmo Soininvaaraan tv-haastatteluun. Nyt asiasta kirjoitti Iltalehden kolumnisti Kalle Isokallio.

Olen Kalle Isokallion kolumnien ihailija. Iltalehti on muutenkin onnistunut kolumnisteissaan: Kalle Isokallio, Aarno "loka" Laitinen ja sanoittaja Vexi Salmi. Mattiesko Hytösestä en suuremmin välitä: tekopyhyydestä kirjoittaminen on hyvä, mutta kun se leivotaan henkilökohtaiseksi "vittuiluksi" ylitetään minusta hyvän maun rajat. Mutta jollainhan Hytösenkin on elettävä. Toivoisin että niinkin lahjakas kirjoittaja kuin Hytönen ansaitsisi leipänsä jollain ylevämmällä tavalla.

Hyvää Joulua kaikille ystävilleni ja lukijoilleni!

Ensimmäinen ”sinkku”-jouluni lähes 30-vuoteen. Aika kummallinen tunne. Onneksi en joudu viettämään juhlaa yksin.

Nuorin tyttäreni sai gradunsa valmiiksi hiukan ennen joulupyhiä ja on ollut suurena apuna jouluvalmisteluissa.

Olimme melkein saada kaikki viisi lastani yhtä aikaa joulupäivällisille joulupäiväksi, mutta Hollannissa opiskeleva nuorempi poikani lähtikin Lappiin töihin juhlapyhiksi. Kas kun opiskelijan on kartutettava rahakukkaroaan silloin kun siihen on tilaisuus.

Tänään tuli mieleen katsoessani televisiosta ekumeenista jumalanpalvelusta että meillähän on varsin ekumeeninen ja vähän ylikin tämä jouluaaton vietto.

Meillä on paikanpäällä kuusi henkilöä, jotka edustavat seuraavia uskontoja
- ortodoksi
- juutalainen
- muslimi
- luterilainen
- yksi kirkosta eronnut (minä)
- yksi kastamaton pakana

Ei voi puhua yleiskristillisestä Joulun vietosta ei ehkä ekumeniastakaan mutta jonkinlaista erikoista ihmiskunnan ykseyttä tässä voi kokea, ehkä aikaa ennen Baabelin tornia.

Juutalainen vieraamme on amerikkalaisia reformi-juutalaisia ja syö kinkkuamme. Muslimi vieraammekin on aika liberaali eikä koe kinkkua mitenkään kielletyksi. Mutta ymmärrän hyvin, että jos et ole tottunut syömään kinkkua niin se ”ällöttää”. En minäkään syö Libanonissa suurena herkkuna pidettyjä kyyhkysiä eli puluja.

Ruokavalion suhteenkin taidamme edustaa kaikkea vegetaristista kinkunsyöjään.

Ihan arkkikonservatiiveja ei taida tähän porukkaan mahtua joten kaikkia poliittisia suuntauksia täällä ei ole. Vaikka olenkin iän myötä muuttunut entistä konservatiivisemmaksi on minusta äärioikealle vielä iso lukumäärä piiruja.

Muuttuuko Suomi hölmöläksi?

Minulla on olut pidempään loppusyksyn, alkutalven alakuloa. Aina välillä olen onnistunut hetkellisesti piristymään mutta yleissävy on tuo alakulo. Ei mikään masennus vaan lievempi alakulo. Ehkä ne on vuoden alkupuolen vastoinkäymisten jälkimaininkeja vielä.

Avasin tänään tuoreen Suomen Kuvalehden nro 50/2007, luin pääkirjoituksen ja vihastuin. Aina välillä uskon että Suomen Kuvalehti osaisi olla jotenkin kriittinenkin mutta ei näytä osaavan. En viitsi sanoa mille pääkirjoitukset SK:ssa nykyään maistuvat tai haisevat. Alakulo muuttui nopeasti vihastumiseksi.

Pääkirjoituksen otsikko oli ”Mallin uudistus” ja kirjoitus alkoi sanoilla ”Pohjoismainen yhteiskunta yhdistää talouden tehokkuuden ja sosiaalisen huolenpidon tavalla, joka on tehnyt siitä esimerkin monille muille valtioille: näin voidaan toteuttaa oikeudenmukaisuutta, huolehtia perustarpeista ja saavuttaa kilpailukyky myös taloudellisesti”.

Kirjoitin tämän vuoden toukokuussa mielestäni havaitsemastani eutanasiasta olin siinä todistamassa miten arvovaltainen lääkäri yhteiskunnan kustantamassa sairaalassa aivan vakavalla naamalla puhui ”arvottomasta ihmiselämästä” ja ehdotti ettei sydämen pysähdystapauksessa olisi enää tarvinnut ryhtyä elvyttämään ja pyysi lähiomaiselta siihen lupaa. Kun lupaa ei tullut niin potilasta hoidettiin (=jouduttiin hoitamaan!) ja seuraavana päivänä melkein oli jo jalkeilla.

”Arvoton ihmiselämä” oli muuten natsi-Saksassa hyvin yleisesti käytetty ilmaisu jolla haluttiin seuloa yhteiskunnasta ei-toivotut jäsenet. Mutta en kirjoita siitä kun historiankirjat on siitä täynnä tietoa. Joka on kiinnostunut voi lukea sieltä tai sitten alkaa pitää silmät auki mitä meidän yhteiskunnassamme tapahtuu.

Kesän aikana on näitä insuliinisurmia kai tullut useampiakin esille.

Nyt on havaittu myös tuoreella väitöskirjatasolla että Suomi käyttää vanhuksiin psykoosilääkkeitä huomattavasti enemmän kuin muissa maissa. Vanhuksista tehdään lääkityksellä laitoksissa helppohoitoisia. Kemiallista tainnutusta. Asiasta kirjoitti myös jo Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtajan Pekka Sauri.

Suomessa vanhuksia työnnetään kunnan vastuulta pois kilvan tiukasti kilpailutettuihin ja yksityistettyihin palvelu- ja hoitokoteihin.

Suomen Kuvalehden pääkirjoitus on irvokasta roskaa ja perusteetonta hymistelyä. Mitä meidän em kaltaisilla laitoskeskeisellä käytännöillä on yhteistä esimerkiksi Tanskan mallin kanssa, jossa vanhusten laitoshoidosta on voitu luopua lähes kokonaan. Pitkäjänteisellä työllä Tanskassa on voitu turvata vanhenevan väestön eläminen omissa kodissaan tarvittaessa enemmän tai vähemmän tukea saaden. Eli koko tukikäytäntö on rakennettu tämän palvelumallin ympärille. Meillä sen sijaan yksityistetään ja kilpailutetaan laitokset kuoliaaksi.

Meillähän tuntuu että on otettu käyttöön jo uudet ns newspeakiä olevat ilmaisutkin: perushoito (tarkoittaa arvottomat henkilöt joita ei ”kannata” hoitaa kovin hyvin) ja sitten tehostettu hoito, jonka piiriin pääsevät aktiivi-ikäiset ja/tai muuten tärkeät ihmiset. Taisin jossain haastattelussa lukea ettei sydämen siirtojakaan tehdä Suomessa kuin alle eläkeikäisille. Kaveri oli omilla varoillaan käynyt teettämässä tempun Espanjassa. No ehkä tämä on jo aika äärimmäinen esimerkki.

Kumpi näistä vanhustenhuollon malleista on se ”pohjoismainen malli” – tuo Tanskan malli vai tämä meidän suomalainen laitos- ja lääkekeskeinen? Vai onko ”pohjoismaista” se että on ylipäänsä jotain ja sitten muualla maailmassa kansalaiset jätetään heitteille vanhoina? On aikamoista tyhmää oman napaan tuijottamista ja kuvitella että ”on lottovoitto syntyä Suomeen”. Oli ehkä joskus 60-70 luvulla! Mutta nykyään tuollaisen ääneen sanominen on aikamoista tyhmyyttä. Ei muu Eurooppakaan mikään takapajula ole.

Luin taas miten puolustusvoimat ulkoistaa ja yhtiöittää jotain osia ja niistä tehdään valtion 100% omistamia liikelaitoksia. Eli ne ovat edelleenkin valtion omistamia mutta yhtiömuotoisia . Mikähän siinäkin mallissa paranee?

Kirjoitin julkishallinnon ulkoistuksista kritiikkiä ja siinä yhteydessä viittasin myös lainarahalla ja vuokralle rakennettujen moottoritiehankkeiden idiotiasta. Ja aah sieltähän tuli jo iltauutisista miten kohta eläkevaroja aletaan sijoittaa esimerkiksi moottoritiehankkeisiin kun ne varat tässä vuosikymmenien aikana on ehditty ensin hävittää.

Aina välillä alkaa tunta että asunko hölmölässä?

Suomen 90 v itsenäisyyspäivänä

On hienoa elää itsenäisessä Suomessa. Tosin näin EU aikaan pitää aina muistaa tuon itsenäisyys käsitteen uusi sisältö EU jäsenenä.

Olen tätä monasti miettinyt ja päätynyt näkemään EU jäsenyyden jonkin näköisenä parisuhteeseen verrattavana suhteena. Muodostettuasi parisuhteen et voi enää olla samalla tavoin vapaa kuin jos eläisit yksin. Kyllä siinä molemmin puolin on otettava toinen ja hänen mielipiteensä huomioon. Eli et ole entisellä tavalla vapaa tai itsenäinen.

Tämä vertailu tuli mieleeni kun kuulin erään (nais)sinkun kertovan ettei häntä kukaan voi ”kahlita”. Hän tekee niin kuin haluaa. Ja sitten kuitenkin seurustelee. No, voi tietenkin ajatella ettei seurustelu voi olla kovin vakavaa jos ei toista pyri ottamaan huomioon. Tai sitten käsitys parisuhteesta on aika kielteinen, kuin kyse olisi kahleista. No kukin taplaa tyylillään.

Eri ajatukset risteilevät päässäni kun ajattelen itsenäisyyttä. On hyvä että sitä tulee aina välillä ajateltua. ettei se ala tuntua liian itsestäänselvyydeltä. Kyllä siitä on maksettu kovaa hintaa ihmishengillä.

Löysin pari päivää sitten kaapista vanhan stressinpurkuvälineeni – V I Leninin rintakuvan. Olen sen ostanut kymmeniä vuosia sitten jostain Moskovan matkamuistomyymälästä kuriositeettina. Mutta se palveli minua monia vuosia hyvänä stressinpoistovälineenä kun hivelin kämmenellä edestakaisin Leninin kaljua niin kummasti rauhoitti.

Kyllä meidän Suomessa kannattaa Leniniäkin muistella jonkinlaisella myötämielisyydellä, sillä ei hän ainakaan kukistetun tsaarin lailla vastustanut Suomen itsenäisyyttä, päinvastoin.

Jotta kukaan ei tästä saisi väärää käsitystä ajatusmaailmastani niin en ole missään yhteydessä ollut Neuvostovallan kannattaja. Gorbatshovia pidin monen muun tavoin sympaattisena vaikka aikamoisen kaaoksen Neuvostoliitossa saikin aikaan.

Mutta iloitkaamme ja juhlikaamme Suomen 90. vuotista itsenäisyyttä. Hurraa, hurraa, hurraa.

Viktor Klimenkon joulukonsertti

Kävin illalla Viktor Klimenkon joulukonsertissa Temppeliaukion kirkossa 4.12.2007. Tunnen Vikiä ja vaikka en ole uskossa niin Vikin konserteissa on kiva käydä. Temppeliaukion kirkon iso sali oli ehkä puolillaan. Mukana oli myös Vikin taitava ”hovisäestäjä” Benja Roth, nuorimies Terno Robertino (taitaa tuo jälkimmäinen nimi olla italialaiselta kaunisääniseltä lapsitähti Robertinolta lainattu taiteilijanimi) ja nuori naislaulaja Mirjami Pakarinen. Ihan kiva kokoonpano ja sai siten maestro itsekin muutamien numeroiden aikana hengähtää.

Huomaan usein kirjoittavani tuon ”en ole uskossa, mutta ..” ja välillä jälkeenpäin se tuntuu minustakin kuin anteeksipyynnöltä. Ei se sitä ole.

Selitys on taas tässä paikallaan. Pidän Vikin laulamista joululauluista ja erityisesti Vikin tulkinnoista. Laulut ovat uskonnollisia ja niissä on kauniit ja ajatuksia herättävät sanat, vaikka uskonnollinen puoli ei minua puhuttelisikaan. Mutta onhan Joulun sanoma myös rauhan ja rakkauden sanomaa.

Lauluissa on kauniit melodiat, usein kiva rytmi ja niitä esittää taitava ja kaunisääninen laulaja. Ja laulut on hyvällä maulla kerätty lauluaarteistostamme Suomesta ja muualta. Oli svengiä – ja se on kiva että kirkossa on sitäkin.

Näiden lisäksi puolivenäläisenä toivoisin Vikin laulamille venäläisille lauluille uutta tulemista, renessanssia. Kas kun laulajalla on vielä ääntä ja osaamista vaikka kuinka meille nautittavaksi jakaa.

Kiva konsertti. Piristi joulukuun alun alakuloani..

Sooloileeko Suomen Amnesty?

Kirjoitin noin kolme viikkoa sitten Suomen Amnestyn puheenjohtajalle seuraavanlaisen sähköpostin:

Hei!

Viittaan sivustoonne
http://www.amnesty.fi/mita-sina-voit-tehda/mita-teemme/joku-raja/kuntaselvitys/

Minua kiinnostaa milloin kansainvälinen Amnesty on muuttanut
politiikkaansa.

Ainakin aikaisemmin Amnesty oli tunnettu siitä, että se ei puuttunut
asemamaansa ihmisoikeusongelmiin vaan aina kussakin maassa tehtiin työtä
muiden maiden ihmisoikeusloukkauksia vastaan. Ja näin Amnesty
vuosikausia vastasikin johdonmukaisesti ihmisille jotka kääntyivät
Amnestyn puoleen suomalaisissa ihmisoikeusloukkauskysymyksissä.

Myös eduskunnan ihmisoikeusryhmä, jota myös Amnesty ryhmäksi usein
kutsuttiin vastasi samoilla argumenteilla. No eduskunnan ryhmästä ei
tietenkään Amnesty mitenkään vastaa ja tuo nimityskin "Amnesty ryhmä"
lienee kai aika vapaamuotoisesti jossain omaksuttu.

En vähättele Suomessa naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa, mutta kysyn
ja ihmettelen milloin tällainen muutos on tehty Suomen Amnestyssä?

terveisin

Mutta mitään vastausta en ole saanut. Edelleenkin ihmettelen.

Suomalaisten alkoholinkulutus

En löydä enää muutaman päivän takaista kirjoitusta, jossa toimittaja kertoi suomalaisten alkoholinkulutuksen ylittäneen jo kaikkien EU maiden kulutuksen.

Yritin etsiä tähän sitä artikkelia ja sitten siihen liittyvää tutkimuksiin perustuvaa lisätietoa, mutta en oikeinläytänyt. Kirjoitus taisi olla viime viikolla Iltalehdessä.

Lähdekriittisesti aloin taas epäillä toimittajan tietoja. Olen kirjoittanutkin toimittajien huonosta ammattitaidosta. Tiedän suomalaisten alkoholinkäytön toki lisääntyneen mutta että se olisi jo ylittänyt Saksan tai Ranskan kulutuslukemat tuntui aika uskomattomalta.

Ikävän näköistähän suomalainen alkoholinkäyttö monasti nykyään on vaikka en minä sitä mitenkään holhoukseenkaan haluaisi laittaa. Mutta pitäisikö sittenkin? Onko meillä Suomessa niin huono viinapää sittenkin?

Eräs tuttavantuttava (aktiivinen AA-kerholainen!) ehdottikin kerran kyynisen inhorealistisesti, että työttömyys- ja alkoholiongelmat hoituisivat "luonnollisella poistumalla" hyvinkin nopeasti kun alkoholin hinta laitettaisiin vain riittävän alas. Terveydenhuoltojärjestelmänkin kuormitus helpottuisi.

Todella darwinistinen ratkaisu moneen ongelmaan ;)

Luin Turun Sanomista hyvän kirjoituksen

Tämä kirjoitus on erään tuttavani.

Joku professori oli televisiossa laskenut tehyläiset ns matalatuottavuuden aloille. Kirjoittaja vertasikin näppärästi, että miten esimerkiksi Suomen maailman huipputasoa oleva imeväisikäisten lapsikuolleisuus pitäisi noteerata. Eikös se ole hyvän terveydenhuoltojärjestelmän ansiota. Tuottavuutta sekin vaikka ei ehkä suoraan rahassa mitattavissa.

Toinen herkullinen vertaus olikin panna rinnalle Fortumin johdon palkat ja arvella kyseessä olevankin korkean tuottavuuden alasta em professorin arvomaailmassa.

Jutun lopussa oli viittaus siihen, että jos työvoimahallinto ryhtyisi lakkoon niin kuka jäisi kaipaamaan: varmaan saisivat olla lakossa loppuelämänsä. On minullakin kokemusta kyseistä instituutiosta. 1960-70 luvullahan se vielä tuntui toimivan mutta rappio alkoi jo 1980-luvulla. Yritti minua Pieksämäellä työvoimatoimiston johtaja (taisi mies muuten olla vielä siihen aikaan ns kommunisti) aikoinaan ajaa ulos peräti poliisin avustuksella kun kysyin häneltä lakikirjan pykäliin vedoten KOHTELIAASTI JA YSTÄVÄLLISESTI paikallisen työvoimatoimiston lainvastaisesta avustuspolitiikasta (jonka johdosta vaimoni menetti työpaikkansa!).

En ole kovin kokoomuslainen mutta tässä kokoomusnuoret kohdistavat nuoliaan oikeaan suuntaan: ulkoistakaa työvoimatoimistot.

Sitten on se omalla tavallaan ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe miten yhteiskunnan avainalueilla toimivat voivat "kiristää" palkkoja lisää ihan toisella tavoin kuin esimerkiksi edellä mainitsemani työvoimatoimistot. Kuka niitä jäisi kaipaamaan. Mutta koko julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on aika avainasemassa. On tämä omalla tavallaa hiukan moraalinen kysymys, vaikka en tehyläisiä millään tavoin halua syyllistää.

Kyllähän tätäkin avainasemaa aikoinaan puitiin kun Merimiesunionin Wälläri pysäytti laivoja. En tunne niin hyvin merenkulkua että osaisin arvioida onko nykyinen ulosliputus vain suoranaista seurausta Wällärin ja Merimiesunionin lakkoiluista.

Julkisen ja yksityisen sektorin kuukausiansiot

Usein väitetään keskusteluissa julkisen sektorin ansioita huonommiksi kuin yksityisellä sektorilla. Jossain vaiheessa satuin Tilastokeskuksen tilastoista tutkimaan ilmiötä ja huomasin yllätyksekseni että käsitykseni olikin väärä. Laitan tähän histogrammin keskiansioiden mediaaneista v 2005. Niistä näkee, että valtiolla ansaitsee selvästi parhaiten sekä miehet että naiset. Yksityisen sektorin ja kuntasektorin ansioissa on aika mitättömät erot. Sen sijaan miesten ja naisten kokonaisansioissa on huomattavat erot. Niiden tulkinnassa viittaan myös edellisessä blogikirjotuksessa viittaamaani Pauli Sumasen tutkimuksiin.

Ylimmässä taulukossa tiedot ovat vasemmalta oikealle:
Yksityinen sektori, miehet, naiset
Julkinen sektori, miehet, naiset
Kuntasektori, miehet, naiset

Tasa-arvo miesnäkökulmasta

Löysin useita kuukausia sitten mielenkiintoisen verkkosivuston ”Tasa-arvo miesten näkökulmasta”. Eläkkeellä oleva tutkija Pauli Sumanen oli tehnyt mielenkiintoisen selvityksen miesten ja naisten taloudellisesta tasa-arvosta. Tutkimuksen pohjalta tehtävät johtopäätökset eivät varmaan miellytä naisasialiikettä. Siksi tuntuukin, että kyse ei ole poliittisesti korrektista tiedosta. Jos sitä ei voida kumota vääränä niin sitten siitä on vaiettava.

Suosittelen kaikkia miesasiasta kiinnostuneita tutustumaan Sumasen tutkimustietoihin.

Nyt minulla on luuranko kaapissa!

Hankin viime viikolla vihdoinkin itselleni luurangon kaappiin – skeleton in my closet. Aah se kuulostaa niin eksentriseltä. Voi näin käydä heterollekin ;)

Kirjoitin aiheesta aikaisemmin.

Laitan tähän ihan valokuvan rakennussarjasta.

Ihmettelin aikoinaan halpaa 25 € hintaa Kiasman kirjakaupassa, mutta nyt se selvisi. Rakennussarja onkin tuollainen paperinukketyylinen kartongista tehty. Vaikka se on 180 senttinen se on ilmeisesti laitettava johonkin muuhun kuin aivan pystyseisonta-asentoon. Katsotaan nyt kunhan ehdin ja jaksan sen kasata.

Avoimuus, rehellisyys, parisuhde ja blogit

Seuraan aika monia blogeja sekä ammatillisesti että yksityisesti. Mozilla Thunderbirdissä ja Internet Explorer 7:ssa on kätevä RSS-omaisuus josta yhdellä silmäyksellä näkyy mihin on ilmestynyt uutta sisältöä.

Luin menneellä viikolla erään eronneen naisen blogia, jossa hän oli jo pidempään kirjoitellut uudesta seurustelusuhteestaan. Blogi oli kirjoitettu salanimellä eikä sieltä selvinnyt oikea kirjoittajan henkilöllisyys.

Blogissa oli jopa hiukan sivuttu uuden suhteen sukupuolielämän puoltakin, tosin hyvin hillitysti ja hienovaraisesti. Kirjoittaja oli pitänyt blogin kirjoittamisen toistaiseksi salassa miesystävältään ja pohdiskeli pitäisikö hänen paljastaa tämä ”salainen” harrastuksensa. Oli miesystävä nimittäin jossain keskustelussa ihmetellyt miksi joku tuollaisia blogeja ylipäänsä kirjoittaa ja oli tietämätön kumppaninsa blogiharrastuksesta.

On minullekin ihmetelty miksi kirjoittelen blogia ja tuhlaan aikaani. Ja samainen ihmettelijä ”tuhlasi” sitten omaa aikaansa kirjoittamalla vuosikausia salaista päiväkirjaa johonkin paperille.

No nyt tämä blogin kirjoittaja (nainen) mietti blogissaan pitäisikö hänen paljastaa uudelle blogikirjoittamista halveksivalle miesystävälle kirjoittaneensa blogia, jossa suhde miesystäväänkin oli moneen kertaan mainittu. Minun mielestäni viittaukset blogissa miesystävään olivat pääosin olleet myönteisiä, jopa sukupuolisuhteeseen viittauksetkin olivat olleet hyvin hillittyjä ja ihan myönteisiä.

Olen itsekin pohtinut useasti blogin kirjoittamista. Minun blogini ei ehkä ole tuon naisen blogiin verrattuna yhtä tiukasti salattu, jopa oikea etunimenikin selviää blogista. Minä olen asettanutkin blogin kirjoittamiseen eräänlaiseen yksityisyyssuodattimen. Ihan kaikesta en kirjoita. Joku aivan salainen päiväkirja olisi eri asia, mutta en minä sitä parisuhteessa kumppaniltani salaa pitäisi.

Minulla oli tuolle blogikirjoittaja-naiselle selkeät periaatteet: ole rehellinen ja avoin parisuhteessa kumppanillesi, silläkin hinnalla, että hän saattaa vihastua, halveksia sinua tai jopa lopettaa suhteen. Mutta tekemätöntä et saa tekemättömäksi. Eli tunnusta vaan reilusti totuus. Ja jos kumppanisi pyytää sinua lopettamaan blogin kirjoittamisen niin haluatko säilyttää sovun. Ja voisitko jatkaa blogin kirjoittamista kunhan siellä ei kovin intiimejä paljastuksia parisuhteesta olisi. Ne vanhat jututhan sieltä voi poistaa. Omalta osaltani en kyllä hyväksyisi että kumppanini minun sukupuolielämääni alkaisi edes salanimellä netissä ruotia vaikka arvioinnit olisivat myönteisiä. Kyllä nuo asiat kuuluvat minun mielestäni ehdottomasti yksityisyyden piiriin. Mutta parisuhteessa on tärkeää että asiat sovitaan toisenkin puoliskon näkemyksiä kunnioittaen.

No seuraavana päivänä blogi olikin suljettu ulkopuolisilta. Ehkä se oli uuden parisuhteen kannalta viisas ratkaisu.

Eräs blogikirjoittaja kirjoitti hauskasti otsikolla
” JOS ET TIEDÄ MITÄ SANOT, SANO TOTUUS!”.

Tai kuten eräs vanha asiakkaani kerran sanoi: ”totuus on siitä jännä, että sen kertomisesta ei voi jäädä kiinni”.

Täydestä avoimuudesta ja rehellisyydestä parisuhteessa olen löytänyt kaikkein parhaimman argumentoinnin.

Nykyaikaanhan on vahvasti juurtunut käsitys, että jos toinen puoliso ei tiedä esimerkiksi toisen puolison pettämisestä niin siitä ei voi pahoittaa mieltään. Jos et tiedä niin miksi pahoittaisit mielesi? Käsitystä viljelevät monet ammattilaisetkin. Unohdetaan heikot signaalit ja ihmisen vaistot. Kyllä peittely tai petos heijastuu parisuhteeseen ajan mittaan tavalla tai toisella. Lukekaa tuo NMKY:n sivusto, En ole uskossa mutta tuolla sivulla on kaikki perusteltu hyvin muillakin kuin Raamatun lauseilla.

Näytänkö George Clooneylta?

Kun eilen oli kaikki kolme pääkaupunkiseudulla asuvaa lasta isänpäiväkäynnillä muistin erään hauskan tapahtuman muutaman vuoden takaa.

Olin tyttäreni luona kampaamossa ja hän huomasi hiukan jo harmaita hiuksia päässäni. Silloin hän sanoi, että olet hiukan kuin George Clooney. Kysyin tyhmänä kuka on George Clooney? Hän ihmetteli kovasti että enkö tiennyt ja sitten kertoi että George Clooneysta on vähän joka juorulehdessä ja joka numerossa kuvia. Ja hän on tällä hetkellä naisten suuresti ihailema filmitähti-idoli.

No minä heti seuraavana päivänä menin työpaikan kahvioon täydentämään yleissivistystäni ja katsomaan 7 päivää lehden Hollywood juorupalstaa. No sieltähän se George Clooney löytyi. Olihan siinä komea mies.

En muista soitinko ihan peräti samana iltana tyttärelleni. Mutta joka tapauksessa olin hyvin immarreltu. Soitin kiittääkseni tytärtäni kun piti minua yhtä komeana kuin melkein 20 vuotta nuorempaa hurmuria.

No eipä asia niin ollutkaan. Hänen mukaansa minulla oli vain tukka harmaantunut samalla tavoin lievästi kuin George Clooneylla. Palauduin siis takaisin todellisuuteen.

Isänpäiväkuva

Lapsenlapseni Angelina 2 v toi minulle isänpäiväksi piirtämänsä kuvan. Siinä pappa tekee työtä yhdestä kulmasta katsottuna ja toisesta kulmasta katsottuna pappa on kai tietokoneen ääreesä ja on siinä varmaan joku neliulotteinenkin tulkinta ;)

Sinkkuus ja deittaaminen

Jouduin eroon 28 v kestäneestä parisuhteesta. Tiesin 30 v takaisesta erosta, jossa päättyi silloinen 12 v ikäinen avioliittoni, että oma aikansa menee selviämisessä eikä kannata heti etsiä pelkkää tyhjyyden tai yksinäisyyden poistavaa ns lohdutussuhdetta. Ne harvoin tulevat kestämään.

Ensimmäisen eron aikoihin olin 32 v eikä nyt 62 v mikään ole samanlaista. Eikä erokaan ollut ihan samanlainen. Mutta nyt en kirjoita siitä enkä ehkä koskaan julkisesti muutenkaan.

Enkä kirjoita mitään henkilökohtaista sinkkuna tapaamistani naisihmisistäkään, ei tarvitse pelätä ;) Ja jos kirjoittaisin minulla olisi vain hyvää sanottavaa.

Mutta yksinäiseksi tunsin itseni tämän 28 v suhteen päätyttyä eroon. Hiukan yksinäisyyttä lievitti että nuorin 24 v tyttäremme tuli luokseni asumaan muutamaksi kuukaudeksi kun alkoi kirjoittamaan graduaan, ei kannattanut asua Hollannissa kalliissa asunnossa kun pääsi täällä asumaan ilmaiseksi.

Kerroin eräälle uskovaiselle tuttavamiehelle erostani ja yksinäisyyden tunteestani.. Valittelin että työpaikallanikin vastakkainen sukupuoli on yhtä tai kahta sukupolvea nuorempia enkä minä sentään minään namusetänä halua esiintyä. Ja jos olisin siellä alkanut lähestyä minua kiinnostavia naisihmisiä niin olisin saattanut joutua vastuuseen seksuaalisesta häirinnästä tms. Ravintoloissa en käy en juomassa enkä tanssimassa, enkä muutenkaan tanssi ns salonkitansseja.

Joskus olen käynyt kahdessa aatteellisessa järjestössä, joissa molemmissa oli paljon kiinnostavia naisia. Mutta mies oli siellä niin harvinainen näky että jouduin sieltä aikoinaan lähtemään pakoon ahdistelevia naisia. Eli kyllä mieskin voi tuntea itsensä pelkäksi seksiobjektiksi. En tässä mainitse järjestöjen nimiä ettei tapahdu leimaamista tai synny turhia väärinkäsityksiä ;).

Tämä tuttavamies vihjaisikin minulle, että kuulepas, ei hätää. Sinkuilla on netissä useampiakin deittisivustoja, joiden kautta saa yhteyttä toisiin sinkkuihin. Ja että sitä kautta hänkin oli nykyisen puolisonsa n 7-8 v sitten tavannut. .Ja että minun kaltaisista raittiista ja vapaista miehistä siellä olisi kova ”kysyntä”.

No minuahan ei kauan tarvinnut usuttaa. En minä yllytyshullu ole mutta olinhan minäkin seurannut pääministeri Vanhasen neittideittausta. Eli tiesin sellaisen olemassaolosta mutta en ollut vain tullut ajatelleeksi itseäni sinkkudeittaajana. Olinhan ollut 28 v ilman deittaamista. Pääministerin nettideittausongelmistakin olin tietoinen, mutta kun en ole samanlainen julkkis niin arvelin etten samanlaiseen loukkuun voi langeta. Ja nörtti kun olen niin tiesin ett jossain nuorison chatti- yms sivuilla liikkuu kaikenlaista epämääräistä ainesta. Aikuiset miehet chattailevat leikkien alaikäisiä ja saavat sieltä kokemattomia tyttölapsia houkuteltua ansoihinsa. Hiukan klisheemäinen näkemys mutta ei ihan keksittykään.

No niin. Laitoin rohkeana miehenä ilmoituksen eräälle sinkkupalstalle, yritin kuvata itseni lyhyesti ja mahdollisimman totuudenmukaisesti. Olin yllättynyt kun tuttavani arvio piti paikkansa. Jopa ulkomailta tuli mitä ihmeellisempiä vastauksia, mutta ne olivat vain nigerialaiskirjeiden tyylisiä, jossa haettiin yksinkertaisia, seksinälkäisiä huiputettavia miehiä, totta kai.,

Olen vaihtanut sähköpostiviestejä alustavan tutustumisen tarkoituksessa joidenkin kanssa ja muutamien kanssa olen puhunut puhelimessa tai tavannut ”elävänä”.

Erään deittini kanssa olimme ennen tapaamista todenneet, että sellainen face-2-face tapaaminen jossain vaiheessa oli välttämätön. Olimme myös yksimielisiä, että sellaisen tapaamisen jälkeen on helppo sanoa ”ei,ei” mutta jatkamiseen tarvittava ”kyllä, kyllä” on sitten paljon aikaa vievämpi juttu.

Kaikki sinkkuaikana tapaamani naiset ovet olleet minua kokeneempia sinkkudeittaajia. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Hyvää asiassa on varmasti se, että kun ovat ainakin kokeneempia kuin minä deittaajina niin ovat realistisia. Mutta samalla asialla on kääntöpuolensa.

Saatan olla tapaamisessa puhelias, liekö jännitystä.vai mitä. Ei tämä ikä mitään rutiinia ole tuonut kun lähes 30 vuotta on deittaustaidot olleet käyttämättä. Mutta olen minä jo sähköpostitse jos jonkinlaista juttua läpikäynyt, itse kertonut ja toiselta kuullut. Monelta osin olen kehottanut täältä blogista lukaisemaan minkälaisesta miehestä on kysymys Kyllä täältäkin jotain saattaa löytyä.

Kaikki tapaamani ihmiset ovat olleet viehättäviä. Muutama on ollut vielä tapaamatta. Ja muutamaa olen kiittänyt alustavasta kirjeenvaihdosta. On vain jotenkin tuntunut että ei – onko se intuitiota vai mitä en tiedä.

Yksikään nyt sinkkuaikana tapaamani nainen ei ole saanut ”jalkoja altani”. Voiko enää sellaista tässä iässä eteen tullakaan eteen on sitten jo toinen juttu. Pitääkö enää vain tyytyä riittävän hyvän tuntuiseen?.

Mutta en minäkään usko että kenenkään haaveitten prinssi olisin ollut. Kuten eräs fiksu deittikaverini asian ilmaisikin, ettö tuskin me kumpikaan olemme toistemme haaveitten prinssejä ja prinsessoja. En usko että tämä mikään yllätys on kenellekään ollut puolin eikä toisin. Kyllä kaikki naiset ovat olleet jalat maassa realisteja.

Olen kuullut lukuisia tarinoita nettideittailusta naisnäkökulmasta. Älykkäiltä, järkeviltä, jalat maassa seisovilta naisilta.

Ensinnäkin näyttää siltä, että sinkkumarkkinoilla (kauhea nimitys, ihan kuin karjamarkkinoista olisi kyse ;) on huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä. Miehiä ei vaan näytä riittävän kaikille tuollaisessa epäsuhtatilanteessa. Mutta kun sitten kuulen juttuja minkälaisia miehiä näillä fiksuilla naisihmisillä on ollut sinkkudeittituttavuuksina niin järkyttää.

Iso osa miehistä on ollut tosiasiassa naimisissa olevia jotka ovat vain etsineet sänkykumppania. Puoliso ei vaan enää ole ollut ”antava”.

Iso ryhmä on juopot miehet. Ja suuri osa sinkkunaisista on jo eronnut juopoista miehistä. Eivätkä halua enää uutta juoppoa kumppanikseen. Melkoinen osahan avioliitoista kariutuu juopotteluun ja siihen usein liittyvään puolison pettämiseen. Se on usein syynä silloinkin kun eron syyksi ilmoitetaan ”me kasvoimme vain erilleen” tms.

Ja sitten erilaiset ”peräkammarin pojiksi” kutsutut. Jotkut heistäkin etsivät ehkä äidin korviketta.
.
Ja eräs nainen lisäsi vielä henkisesti sairaat yhdeksi isohkoksi sinkkumarkkinoiden ryhmäksi.

Naisten puolella on minun pienen kokemukseni perustella normaalimpaa. Ainoa asia minne tämä markkinoiden epätasapaino heijastuu on naisten tunne että heitä on petetty, tilanne on epätoivoinen ja he olisivat heti valmiit vaikka mihin jos joku kunnollinen mies vain hollille sattuisi.

Asetelma on minusta traaginen. Vaikka en olekaan mikään miesfeministi niin tilanne on vääristynyt pahalla tavalla ja minun käy sääliksi tässä sinkku-netti-deittailussa mukana olevia naisia. Hiukan on mietityttänyt pääministerinkin saama kohtelu mutta en osaa sanoa siitä mitään järkevää kun en tunne yksityiskohtia. Ainoat vaarat joita olen yrittänyt välttää ovat naispuoliset alkoholistit ja luonnehäiriöiset. Onneksi molempia on naisissa paljon vähemän kuin miehissä.

En tunne miten sinkkumarkkinat toimivat nuoremmissa ikäryhmissä. Onko siellä samanlaiset ”miesten markkinat” vai onko tilanne tasapainoisempi?

Yritän olla aika avoin lähiympäristölleni ja olen työpaikallani kertonut sinkkudeittailevani. Yllätys on ollut suuri kun olen minua paljon nuoremmilta saanut monelta kuulla, että siellä minäkin puolisoni löysin 4 - 8 v sitten. Eräskin johtaja kertoi, ettei muutama vuosi sitten kehdannut tätä tunnustaa kuin vasta humalassa, mutta nyt tämä on niin salonkikelpoista että rohkenee kertoa ihan selvinkin päin.

Miten isoisää pitäisi nimittää?

Kun ensimmäisen kerran kuulin miniäni nimittävän minua lapsenlapselle papaksi olin muutaman päivän hiukan allapäin ja mietin elämää ja vanhenemista. Vaari, ukki, isoisä, pappa yms nimitykset tuntuivat jotenkin kuuluvan edellisen sukupolven isoisille ja tunsin itseni tuon nimityksen takaa vanhaksi.

Mutta sitten jonkin ajan kuluttua ryhdistäydyin. Oma isäni piti vasta 80-vuotispäivillään juhlapuheen, jossa myönsi, että ehkä hänen nyt ensimmäistä kertaa pitää myöntää olevansa vanhus. Kyllä hän yllättävän nuorekkaalta vielä siinä iässä näyttikin.

Olihan lapsenlapsella oltava joku sopiva nimitys minullekin. Oli minunkin lapsillani aikoinaan ollut isoisät. Minun isääni lapset kutsuivat vaariksi ja äidin isää kutsuttiin ukiksi. Koskaan ei ollut epäselvää ketä tarkoitettiin, todella kätevää. Voisihan sitä kutsua ihmisiä nimeltäkin, mutta jotenkin nuo isä, äiti, vaari, ukki tuntuivat kotoisilta. Mummoilla ei ollut meillä eri nimityksiä vaan mummoja kutsuttiin aina xxxx-mummoiksi. (xxx siis markkeeraa mummon etunimeä!).

Nyt olen kantanut ”yksinkertaisena” isoisänä jo yli kaksi vuotta ylpeänä pappa-kunnianimitystä, enkä tunne itseäni, ainakaan henkisesti, mitenkään vanhaksi.

Nuorin tyttäreni leipoo keittiössä suklaamuffinseja (voi tuota vyötäröäni!).

On hienoa olla pappa ja huomenna on isänpäivä.

Jokelan koulumurhat

Järkyttävä tapahtuma.

Kyllä kai jokaisen blogia kirjoittavan pitää tuohon jotain sanoa. Niin kai minunkin.

Olisin laittanut tähän linkin erääseen toiseen blogiin, jossa oli luettelo kaikista mahdollisista koulumurhiin johtaneista syistä. Luettelo oli niin tyhjentävä että vain auringonpilkut murhien aiheuttajana puuttui listasta ainakin muistikuvani mukaan. Valitettavasti ”Parempi Maailma” blogin kirjoittaja on viimeisen viikon sisällä tehnyt blogistaan julkisen sijasta suljetun , jonne vain luvan saaneet pääsevät enää lukemaan ja kommentoimaan.. En tiedä syytä tässä tapauksessa mutta ymmärrän tuollaisen monella tavoin hyväksi varotoimenpiteeksi. Saattoihan joku tuon syyluettelon laskea leikinlaskuksi vakavalla asialla.

Minä ymmärsin noin laajan ja monipuolisen potentiaalien syiden luettelon olevan enemmänkin irvailua median ja sen haastattelemien asiantuntijoiden mässäilyllä kuin pilanteoksi vakavalla asialla. Olen tuntenut blogin kirjoittajan ja arvostan häntä erittäin fiksuna ihmisenä. Ikävä etten voinut laittaa linkkiä tähän kirjoitukseeni.

Oli siellä mainittu meidän alas ajettu terveydenhuoltojärjestelmämmekin. Apua et saa vaikka haluaisit ja tarvitsisit. Oliko tässä traagisessa tapauksessa liittymäkohtia noihin säästöihin ei ole tiedossani.

Oli syyt mitä tahansa niin järkyttävä tapaus.

Tuli taas mieleeni Michael Moore’in ”skandaalielokuva” Bowling for Columbine kaikessa järkyttävyydessä. Nyt ei voida enää nyrpistää nenää ylemmyydentunteella ja sanoa että tuollaista tapahtuu vain Amerikassa.

Otan osaa kaikkien suruun.

Olin Halloween juhlissa!

Olin elämäni ensimmäisissä Halloween juhlissa. Kirjoitetaanko muuten Halloween isolla alkukirjaimella?

Kutsu tuli aika erikoisella tavalla mutta kun olen joskus aika rohkea otteissani niin eipä se minua pelottanut. Erään blogiani säännöllisesti lukevan omassa blogissa oli vihjaus että GranpaIgorkin olisi tervetullut ”geimeihin” niin minähän heti ryntäsin vahvistamaan että tietenkin tulen.

Alun perin kuvittelin blogini lukijaa ja omaa blogiaan kirjoittavaa erääksi entiseksi naispuoliseksi työtoverikseni. Hämmästykseni olikin aika suuri kun kutsuja paljastui minulle ennestään ventovieraaksi miespuoliseksi. Olin kyllä hänen blogiaan seuratessani havainnut, että kyse oli perheellisestä miestä, jonka ajatuksenkulku ja blogin kirjoitusaiheet tuntuivat olevan hyvin lähellä omiani.

Ei kun siitä vaan valitsemaan Halloween asua. Tyttäreni ehdotti Draculaa mutta päädyimme sitten lähes yhtä karmivaan Viiltäjä Jack mukaelmaan. Tosin Viiltäjä Jackille klassisesti oletetun silinterin jouduin korvaaman knallilla. Veren punainen kaulaliina ja kävelykeppi niin oli ainakin siteeksi Halloween tunnelmaa.

Ja sitten vaan lauantaina reippaasti matkaan. Oli minulla ajateltunakin avec mukaan mutta jostain syystä meni aikataulut kai sitten ristiin ja lähdin ”bileisiin” yksin.

Perillä oli pihalla vastassa mukavan vapautuneen oloinen melkein 30 vuotta minua nuorempi isäntä. Ensimmäinen face-to-face kohtaaminen oli ihan luontevaa ja tunsin heti oloni kotoisaksi.

Sisällä oli jo muutama 30+ aviopari lapsineen ja eräs herraseurasta oli keittiössä valmistamassa kotitekoista bratwurst makkaraa. Utelias (kauniimpi nimitys on tiedonhaluinen!) kun olen luonteeltani kotitekoisen makkaran valmistuksen seuraaminen oli jo elämys sinänsä. Ja makkaran valmistukseen vihkiytynyt herra vaikutti kovin antautuneelta tuohon jaloon gourmandimaiseen harrastukseen. Ei muuten ollut mitään tavallista makkaraa. Siinä kaupan kabanossit ja muut vastaavat premium makkarat kyllä häpeävät. Tuollaisen bratwurstin voisi aivan häpeämättä hyvin laittaa Kämpin tai Savoyn ruokalistalle. Vielä sunnuntain aamuyön tunteina röyhtäilin kotiin palanneena tyytyväisenä lievässä laskuhumalassa kyseisen bratwurstin valkusipulihuuruja.

Muutakin ruokaa oli yllin kyllin ja toinen toistaan herkullisempaa mutta ei ihan niin erikoista kuin nuo kotitekoiset makkarat. Siksi en niitä tässä ryhdy enempää luettelemaan.

Halloween tunnelma oli täydellinen. Talon emäntä oli selvästi ollut erityisen tyylitajuinen. Koko talon sisustus oli muokattu erilaisella rekvisiitalla Halloween henkisesti hillitysti ja tyylikkäästi. Ja kun paikalla oli pieniäkin lapsia niin varmasti heitäkin ajatellen mieleenpainuvasti. Kun minäkin jo 60+ ikäisenä pidin sitä kivana ;)

Aikuiset paikalla olivat arvioni mukaan 30-40 ikäisiä mutta tunsin hyvin viihtyväni joukossa. Ehkä monivuotinen työskentely 30 v ikäisten joukossa on pitänyt sieluni nuorekkaana ;)

Ikimuistoiset juhlat. Piristivät syysapeuttani huomattavasti. Kiitokset isäntäväelle ja muille järjestäjille.

Korruptiota vai veronkiertoa?

Kirjoitin joku aika sitten sensuurista.

Talletin nuo asuntojen myyntihintatiedot. Tässä ne ovat:

Neljä huonetta tai enemmän
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 98,50 428000,00 4345 2007 2/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 131,50 598000,00 4548 2007 6/7 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 117,00 536500,00 4585 2007 5/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 125,00 566200,00 4530 2007 5/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, s, k 131,50 377609,80 2872 2007 7/7 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 117,00 536500,00 4585 2007 5/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 125,00 566200,00 4530 2007 5/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 125,00 343395,60 2747 2007 5/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k,s 117,00 536500,00 4585 2007 5/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 138,00 612000,00 4435 2007 5/7 on hyvä

Kaikki hinnat ovat samasta talosta myydyistö asunnoista. Katsokaapa 7/7 eli tuota seitsemännen kerroksen penthouse-huoneiston kauppahintaa. Se on kummallisesti yli 200'000 € halvempi kuin 6/7 eli kerrosta alempana olevan identtisen huoneiston (oletus että ne ovat identtisiä).

Samanlainen eriskummallisuus on myös 125 m2 huoneistossa, joka sekin on myyty 200'000 € halvemmalla kuin muut vastaavat.

Kun asia tiedotettiin Iltalehdelle uutisvinkkinä niin parin päivän kuluttua nuo hintatiedot hävisivät tietokannasta. Kun tänään 5.11.2007 tarkistin niin tuo 7/7 asunto olikin siellä. Ehkä minulle asian kertonut ei huomannut sitä tai sitten se on palautunut listoille jostain syystä.

Kyllä kai verottaja huomaa tuosta erotuksesta ottaa sentään lahjaveron ellei sitä korruptiona käsitellä mutta se taas ei varmaan ole verottajan asia.

Lehdistön hiljaisuus vain asiassa ihmetyttää.

Maatalouden 141 tuki

Kyllä tällaisen kaupunkilaisen on vaikea ymmärtää kaikkia maatalouden kommervenkkejä.

Luin mielenkiinnolla Osmo Soininvaaran mietelmiä asiasta. Aika mielenkiintoisia näkökulmia.

Itsekin aloin ihmetellä kun joku suomalainen sikafarmari purki kiukkuaan 141 tukiongelmasta. Aloin miettiä miten sikafarmarin elämä eroaa Suomessa Tanskanmaasta. Ymmärrän, että peltoviljely onnistuu paremmin Suomea etelämmässä lämmössä. Mutta eikö sikoja kasvateta sisätiloissa? Onko sikalan ehkä hiukan korkeammat lämmityskustannukset Suomessa todella koko sikatalouden este? Ja ovatko lämmityskustannukset todella korkeammat Suomessa kuin Tanskassa? Eikös meidän energiakustannukset Suomessa ole Euroopan edullisimmat?

Joulukinkkujen ostajana olen jo vuosia ihmetellyt tanskalaisten kinkkujen suomalaisia edullisempia hintoja. Maussa en ole huomannut eroja. Eikö meidän aiempi maataloustukemme saattanutkaan sikataloutta kilpailukykyiseksi? Vai ovatko tanskalaiset vain suomalaisia maanviljelijöitä tehokkaampia?

Entä maitotalous? Samanlaisia ajatuksia voi miettiä navetoistakin. Miten tanskalaiset kykenevät tuottamaan juustoja, joita myydään Suomessa huomattavasti halvemmalla kuin kotimaisia?

Tunnen tanskalaisia vuosikymmenien takaa. Ihailin jo silloin tanskalaisten tehokkuutta ja taloudellisuutta. Samoin ihailin heidän korkeaa palkkatasoaan ja elintasoaan. Ja leppoisuutta. Ja oli minulla nuorena jopa tanskalainen tyttöystävä ennen kuin ryhdyin seurustelemaan tulevan 1. vaimoni kanssa. Autot olivat Tanskassa jo silloin "sikakalliita" :)

Sitäkin ihmettelen, että meidän maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ihan naama pokkana väittää julkisuudessa miten 141 tuen piti jo Suomen liittyessä Euroopan Unioniin olla pysyvä. Omituinen väite näin jälkikäteen kun ainakin minä muistelen liittymisen aikoihin jatkuvasti lukeneeni ja kuulleeni julkisuudessa, miten tuki oli tarkoitettu siirtymäajaksi helpottamaan Suomen sopeutumista Euroopan Unioniin. Vai oliko liittymisvaiheessa jotain salaisia lisäpöytäkirjoja? Vai puhuuko ministeri julkisuudessa muunnettua totuutta.

Ja vielä tuohon sikatalousvertailuuni tuolla alussa: maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilahan on sikafarmari itsekin ;)

Suosikkilistani ja jatkuva muutos

Tässä blogissa oleva suosikkilistani on armottomasti vanhentunut. Sitä pitäisi päivittää, mutta kun suosikkilistani koko ajan elää ja muuttuu. En ole aikoihin ehtinyt esimerkiksi seurata poliittisia keskusteluja ellei nyt Osmo Soinivaaran blogia lasketa sellaiseksi. Taitaa olla. Ja se on yksi uusi suosikkini ja kuuluisi ehdottomasti listalle.

Eli koko listan pitäisi ollakin jotenkin dynaaminen vastatakseen kulloistakin todellista tilannetta. Onpahan tuossa taas yksi projekti joka odottaa toteuttamistaan.

Oikeastaan naurattaa. On tämäkin aika mitätön kirjoittamisen aihe.

Mutta samanlaiseen ongelmaan törmään päivittäin työpaikallani. Tiedot vanhenevat ja muuttuvat ja pitäisi olla joku vaivaton prosessi pitää niitä jatkuvasti ajan tasalla tässä muuttuvassa maailmassa.

Itse oivalsin jo yli 30 vuotta sitten, että ainoat asiat jotka ylipäänsä ovat varmoja ovat jatkuva muutos ja elämän rajallisuus.

Jos tiedoissa on päivämäärämerkintä hiukan elintarvikkeiden parasta-ennen tyyliin tai pelkkä julkaisupäivämäärä helpottaa sekin lähdekritiikin harjoittamista.

Joskus 1980-luvulla päivitin informaatikon taitojani (en silti ole ammattilainen siinä asiassa) tiedonhaussa silloisista isoista kansainvälisistä tieteellisistä ja siihen aikaan maksullisista tietokannoista. En ainakaan minä silloin osannut haaveilla Googlesta, Wikipediasta yms.

Ja onhan tämä muutos ihan uskomatonta. Nuorimmat vastikään aikuistuneet lapsenikin ehtivät varmaan lukea vielä Jules Vernen kirjoja mielikuvituksellisina osaamatta kuvitella että hiukan toistakymentä vuotta myöhemmin kuvapuhelut 3G-kännyköillä, Skypella tao Messengerillä on ihan arkipäivää.

Alkoholismi

Alkoi yksinäisyys kirjoituttaa. Kaksi nuorimmaistani lähtivät äitinsä luokse sushi-iltaan. Poika lähtee huomenna takaisin ulkomaille opiskelupaikkaansa. Tytär varmaan lähtee heti kun saa gradunsa valmiiksi, sitä vartenhan hän tulikin Suomeen käväisemään..

Niin, viidestä lapsestani kolme on enemmän tai vähemmän kansainvälisiä. Siinä on hyvä ja huonot puolet. Mutta enpä ajatellut siitä kirjoitella.

Kaksi aihetta on pyörinyt päässäni. Toinen on alkoholismi ja toinen on sinkku-elämä. Kummastakin tekisi mieli kirjoittaa jotain. Alkoholin vaikuksista olen kirjoittanutkin.

No niin.. Kenenkään minun sinkkuaikana tapaamani naisen (kauheaa, melkein jo luopioksi tai huijari-Casanovaksi tässä itsensä tuntee ;) ei tarvitse pelätä. En kirjota mitään paljastuksia enkä luottamuksellisia asioita. Enkä nyt edes kirjoita koska koko aihe ei ole kypsynyt mielessäni.

Mutta alkoholismista.

Älkää ymmärtäkö väärin. Ei minua itseäni alkoholismi vaivaa eikä ole vaivannut. Voin juoda tai olla juomatta. Ja vaikka en koskaan enää näkisi alkoholijuomia en kokisi että menettäisin mitään tärkeää elämästäni. Osaan olla selvin päin ihan yhtä hullu kuin humalassa joten en tarvitse alkoholia vapautuaksenikaan. Niin saatan olla jossain jatkuvassa ”syntymähumalassa”.

Mutta alkoholismi on hirveä sairaus. Minä en tiedä onko se geeneissä vai kasvatuksen myötä perittyä vai ihan itse opittua. Olisihan se hyvä jos tietäisimme tuollaisen asian. Eli joudumme elämään epätietoisena mistä tuo sairaus johtuu. Pidän alkoholismia sairautena. Samanlaisena kuin vaikka masennusta. Jos joku alkaa minulle selitellä että kyse on luonteen heikkoudesta tms ja että alkoholistien pitäisi vain tarttua itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä niin en usko tuon ihmisen kovin läheltä ongelmaa koskaan tarkkailleen.

Surullista on ollut vuosikymmenien aika havainnoimani. Pahasta alkoholismista selvinneitä olen vain nähnyt kahdenlaisia. AA-liikkeen kautta raittiuden saaneita tai sitten uskonnollisen herätyksen kokeneita, monet vielä erityisesti joko helluntailaisia tai vapaakirkkolaisia. muut hoitomuodot eivät tunnu auttaneen tai sitten olen ollut vain sokea tai minun otantani on liian pieni muodostaakseen mitään tieteellistä näyttöä. Myöntäisin mielelläni olevani väärässä jos joku kykenee osoittamaan jotain vastakkaista. Minä olisin iloinen jos kaikki hoitomuodot olisivat tehokkaita. Ei nuo AA-kokemukset eikä uskonnolliset heräämiset mitään ihan kivuttomia parantumisia ole nekään.

Mutta on mahtavaa tavata ihminen, joka nousi 20 tai 30 vuotta sitten suorastaan katuojasta ja sai elämälleen ihan uuden suunnan. Olen tavannut tällaisia ihmisiä.

On minulla 5 lapsen isänä erilaisia teorioita miten lapsia pitää kasvattaa että heidän suhteensa esimerkiksi alkoholiin tai seksiin tai mihin tahansa muuhun asiaan olisi luontevaa yms mutta veikkaan että ne ovat silti pelkkiä poppatohtorin konsteja.

Olen jonkin verran joutunut seuraamaan aika läheltäkin huumenuorten vanhempia. Olen jokaisen henkistä lastia yrittänyt helpottaa vakuuttamalla heitä että näin voi käydä kenelle tahansa eikä vanhemman pidä missään tapauksessa itseään siitä syyllistää.

Mutta kun nyt mietin mitä tuohon edelle olen kirjoittanut niin itse asiassa en mitään olennaista. Itsestään selvyyksiä tai tyhjiä sanoja. Yhtä hyvin olisin voinut jättää kirjoittamatta. Maailma ei muuttunut yhtään paremmaksi eikä tieto lisääntynyt kirjoituksestani. Sain vain omaa yksinäistä aikaani kulumaan hetken verran. Arvo sekin.

No voi toki joskus tulevaisuudessa joku lapsenlapseni lukea, että ai noinko minun pappani asioista joskus ajatteli.

Ehkä olisi sittenkin pitänyt kirjoittaa sinkkuudesta ;)

Sensuuria?

On asioita josta tekisi mieli kirjoittaa, mutta ei oikein voi. Tämä kirjoittaminen kun on jotenkin terapeuttista mutta kun ei.

Mutta tässä aihe josta voi kirjoittaa.

Nettiin on saatu kesällä hieno palvelu josta näkee asuntokauppojen toteutuneet hintatiedot.

Sepä onkin aika paljastava. Eikä ilmeisesti hämäriä asuntokauppoja tehneet tahot sitä ole vielä oivaltaneet.

Eräässä hienossa keskikokoisessa uudisrakennuskohteessa kalliilla alueella Espoossa oli asuntojen toteutuneet myyntihinnat kautta linjan n 4500 €/m2. Iso talo oli 5 kerroksinen mutta toiseen päähän kiinteistöä oli rakennettu upea torni, jossa oli 6 ja 7 kerros ja siellä yli 130 m2 kokoiset penthouse huoneistot, siis 1 kpl per kerros. Ja tuolta viimeisestä kerroksesta on upeat näköalat joka suuntaan 360 astetta ja ehkä merelle saakka.

Yllätys olikin, että talon varmasti kiistatta paras huoneisto 7 kerroksessa oli myyty yli 200’000 € halvemmalla kuin alemmissa kerroksissa vastaavanlainen. Myös yksi hiukan pienempi huoneisto oli myyty n 2000 @/m2 halvemmalla hinnalla kuin muut vastaavat asunnot.

Nyt lukijoita varmaan alkaa kiinnostaa kuka tuollaisilla valtavilla alennuksilla ostelee uudisrakennuksista asuntoja? Jos kyse ei ole lahjuksista niin sitten on kyse varmasti alennuksen kokoluokan huomioon ottaen verotettavasta lahjasta ja ainakin verottajan pitäisi olla kiinnostunut.

Kukaan kaupan osapuoli ei ollut vain tullut ajatelleeksi, että Suomeen oli kesällä 2007 perustettu tällainen toteutuneet kauppahinnat julkistava rekisteri.

En ole jaksanut tutkia kuka nuo kaupat teki. Tuon 7 kerroksen luksusasunnon osalta se lienee helppoa kun asuntoja on taatusti vain 1 kpl ja silloin oven nimikyltistä voinee päätellä ostajan.

Mutta eräs samasta asiasta kiinnostunut tuttuni laittoi netissä juttuvinkin jonkin aikaa sitten Iltalehdelle tarkoin tiedoin täydennettynä.

Lopputulos ihmetyttääkin: nuo kauppahinnat hävisivät yhtäkkiä muutaman päivän kuluttua rekisteristä eikä mitään juttua ole Iltalehdessä näkynyt.

Heheh. Meniköhän laskuvirheen piikkiin?

Niin. Suomihan on Euroopan vähiten korruptoitunut maa (en viitsi tähän kertoa minkälainen se tutkimusmenetelmä on!) . Uskothan sinäkin? Uskosta tässä varmaan onkin kyse – ei tiedosta.

Luuranko vaatekaappiin?

Kävin eilen Kiasman kirjakaupassa. Ensimmäinen löytöni oli M.C. Escherin töillä varustettu kalenteri, hinta vajaa 15 euroa. Escherin ystävä kun olen aioin ostaa sellaisen mukaani niin samanlaisessa harmaassa kotelossa olikin joku Playboy-tyttökalenteri. Sitten havahduin ja huomasin että en minä tarvitse kumpaakaan. Haluan suomalaisen kalenterin ja Escherin tauluista minulla on kopioita.

Mutta kauppa oli muutakin mielenkiintoista tulvillaan. Ja vihdoin löysin aarteen: 25 € hintaan sieltä löytyi 180 cm korkea ihmisen luurangon muovinen rakennussarja.

Siitäpä minullekin kaappiin oma luuranko ;)

En rohjennut vielä ostaa mutta kyllä minä sen vielä ostan. Sitä en huomannut onko luuranko miehen vai naisen mutta se saattaa hyvin sopia ostamani naisen viereen olohuoneen nurkkaankin jos en sitä piilota kuvainnollisesti vaatekaappiin.

Voi olla että olohuoneen nurkassa se kuvastaa mieltymystäni mustaan huumoriin ellei se sitten ole vain osoitus huonosta mausta. Tätä joudun hiukan miettimään vielä. Mutta voi olla että käyn sen viikolla ostamassa varastoon varmuuden vuoksi jos sille päälle sattuisin eikä sitä myöhemmin enää olisi saatavissa.