Nettiä surffatessani päädyin Itsenäisyyspuolueen eduskuntavaaliehdokas Jyrki Vaskelan sivustolle. Luin sieltä mieltäni järkyttäneen uutisen. Eduskunnan kansliatoimikunta on vaaliessaan kansalaisvapauksiamme päätynyt suuressa viisaudessaan 'junailemaan' että vaikka lain mukaan Suomessa mielenosoittamiseen ei tarvitse mitään lupaa - ainoastaan ilmoitus - niin eduskuntatalon edessä tapahtuvaan mielenosoittamiseen VASTEDES HAETAAN LUPAA EDUSKUNNAN KANSLIATOIMIKUUNNALTA!!!!!
Marko Sihvonen niminen kansalaisaktivisti järjesti helmikuun alussa 2010 viikkokaupalla kestävän näyttävän mielenosoituksen ja nälkälakon eduskuntatalon edessä, josta tietenkin meille kaiken tiedon avoimesti välittävä media kuin yhteisestä päätöksestä vaikeni melkein kokonaan.
Kävin tapaamassa tätä Marko Sihvosta koska näin hänen olevan hyvällä asialla ja kirjoitinkin aiheesta helmikuussa täällä.
Löysin aika hyvän tiivistelmän tuon mielenosoituksen eduskunnalle aiheuttamasta hädästä. Mielenosoitusta yritettiin kaikin puolin lainvastaisin keinoinkin tukahduttaa mistä on hyvä näyte mm tämä poliisioperaatiosta paikan päällä kuvattu video.
Itsenäisyyspuolueen Jyrki Vaskela haki hyvissä ajoin 15.6.2010 Helsingin kaupungilta lupaa seuraavana itsenäisyyspäivänä eduskuntatalon edessä pidettävään mielenosoitukseen. En kyllä käsitä miksi hän haki lupaa mielenosoitukselle Helsingin kaupungilta. Ei meillä Suomessa lain mukaan mitään lupaa mielenosoitukseen tarvita. Meillä riittää pelkkä ilmoitus poliisilatokselle toisin kuin joissain ei-demoratioissa.
No eduskunnassa tietenkin hätäännyttiin tuollaisesta epäsopivasta, väärän puolueen järjestämästä mielenosoituksesta ja vielä väärässä paikassa eduskuntatalon edessä.
Sitten joku neropatti keksi kikkavitosen jolla lakia kierretään pikkunäppärästi. Ehkä oli vielä tuoreessa muistissa miten siinä poliisi joutui lakia rikkomaan. Ja kansliatoimikunta ryhtyi tuumasta toimeen. Eduskunnan kansliatoimikunta VUOKRASI Helsingin kaupungilta edessään oleva julkisen alueen jolloin alue muuttui vippaskonstilla 'yksityiseksi' eduskunnan hallinnoimaksi alueeksi.
Näyttää tuon sähköpostiviestin kansanedustajaehdokas Vaskelalle allekirjoittaneen eduskunnan turvallisuusesimies Lasse Jartti:
"Hei,
eduskunnan kansliatoimikunta on tehnyt päätöksen eduskunnan edustan vuokraamisesta Helsingin kaupungilta eduskunnan hallintaan. Kesällä tuo alue oli vielä kaupungin hallinnassa.
Eli nyt eduskunta myöntää itse luvat mielenosoituksiin sekä kaikkiin eduskunnan edustalla järjestettäviin tapahtumiin. Itsenäisyyspäivälle lupaa ei myönnetty.
t. Lasse Jartti”
Näin huolissaan "oikeusvaltio" Suomessa on kansalaisten perustuslaillisista oikeuksista sen kansaedustajista koostuva kansliatoimikunta!!!
Kun netissä ei kansliatoimikunnan päätöspöytäkirjoja löydy niin vaikea nähdä ketkä 'demokratiaa puolustavat' kansanedustajat tuollaiseen päätökseen ovat osallistuneet.
23.11.2010
Vakuuksia vai lainaa Irlannille?
Kuuntelin tänä aamuna Suomen Pankin johtaja Erkki Liikasta Aamutelevisiossa. Ei minulla mitään kovin ruusuista kuvaa ole koskaan ollut Erkki Liikasen rehtiydestä ja siksi kuuntelinkin hänen lausumiaan jonkinlaisella suodattimella. Kas kun minulla ei ole mitään syytä uskoa että Suomen Pankin pääjohtajana Erkki Liikanen ihan totta puhuisi. Tärkeämpää on varmaankin tuossa asemassa pitää kansa luottavaisena ja rauhallisena etteivät ihan Perussuomalaiset puolueeseen sentään ensi vaaleissa höyrähtäisi.
Minä en jaksa kovin isoihin asioihin politiikassa puuttua. Tottakai voisin ilmaista mielipiteeni, mutta kun en ole aina asioihin kovin syvällisesti perehtynyt saattaisi mielipiteeni perustua enemmän luuloihin ja tunteisiin kuin faktoihin.
No, itse asiaan. Liikasen puheessa kiinnitin huomiota, että joka toisessa lauseessa hän puhui että mehän annamme vain takuut Irlannille eli emme lainaakaan rahaa. Mutta heti seuraavassa lauseessa puhuttiin rahan lainaamisesta ja Suomen osalle tuleva summakin muistaakseni mainittiin.
Ja huvittaa minua valtiovarainministeri Kataisenkin puheet miten Suomi vaatii vakuuksia lainaehdoikseen. Ne puheet suuri yleisö ja media on oivaltanutkin vain (katteettomaksi?) vastaiskuksi Timo Soinille.
Joku muukin suomalainen poliitikko puhuu sekaisin lainoista ja vakuuksista. Siis Suomen Irlannille antamista muualta hankittujen lainojen vakuuksista - ei Irlannin Suomelle antamista, kun mehän emme lainaakaan sinne mitään!
Minä en vieläkään ymmärrä kumpaa Suomi on Irlannille tekemässä.
Minä en jaksa kovin isoihin asioihin politiikassa puuttua. Tottakai voisin ilmaista mielipiteeni, mutta kun en ole aina asioihin kovin syvällisesti perehtynyt saattaisi mielipiteeni perustua enemmän luuloihin ja tunteisiin kuin faktoihin.
No, itse asiaan. Liikasen puheessa kiinnitin huomiota, että joka toisessa lauseessa hän puhui että mehän annamme vain takuut Irlannille eli emme lainaakaan rahaa. Mutta heti seuraavassa lauseessa puhuttiin rahan lainaamisesta ja Suomen osalle tuleva summakin muistaakseni mainittiin.
Ja huvittaa minua valtiovarainministeri Kataisenkin puheet miten Suomi vaatii vakuuksia lainaehdoikseen. Ne puheet suuri yleisö ja media on oivaltanutkin vain (katteettomaksi?) vastaiskuksi Timo Soinille.
Joku muukin suomalainen poliitikko puhuu sekaisin lainoista ja vakuuksista. Siis Suomen Irlannille antamista muualta hankittujen lainojen vakuuksista - ei Irlannin Suomelle antamista, kun mehän emme lainaakaan sinne mitään!
Minä en vieläkään ymmärrä kumpaa Suomi on Irlannille tekemässä.
16.11.2010
Työntekijöiden irtisanominen on aika helppoa
Olen työelämässä viime vuosina osallistunut työntekijöiden edunvalvojana useisiin YT-neuvotteluihin, joissa on ollut tarkoituksena vähentää henkilökuntaa. Yhdessä YT:ssä olin minäkin muutosten kohteena. Se muutos kuitenkin kariutui kun työnantaja oli huonosti suunnittellut muutoksen. Lisäksi arvelin että muutoksen piilosisältönä oli jotenkin siirtää minut toisen senior kollegan kanssa eläkeputkeen. Pidin temppua aika tökerönä ja törkeänä ja sen seurauksena innostuinkin sitten luottamusmies-edunvalvojahommiin eläkepäiviä odotellessani.
Tuotannollis-taloudellisista syistä näyttää ihmisten työsuhteen irtisanominen aika vaivattomalta. Kunhan noudatetaan oikeita menettelytapoja ja muotoja näyttää irtisanominen aika vaivattomalta.
Minua on alkanut ihmetyttää mikä on se syy tai peruste miksi irtisanomista pidetään niin vaikeana.
Minä olen nähnyt vaikeaksi YT:nkin yhteydessä irtisanomiset joissa peruste ei todellisuudessa olekaan tuotannollis-taloudellinen vaan halutaan päästä eroon kun pärstä ei miellytä, kaveri on hankala tai liian kallispalkkainen kun työttömien armeijasta saa palkattua halvemmalla. Mutta sehän onkin ihan eri juttu. Kyllä irtisanominen silloin on yritettävä työntekijän suojelemiseksi tehdä aika hankalaksi. Ei minusta silkkaa mielivaltaa irtisanomistilanteissa ole suojeltava.
Tuo sanapari tuotannollis-taloudellinen kuulostaa hyvin juhlavalta mutta ne ovat ihan tyhjiä sanoja. Vaikka menisi kuinka hyvin niin tuotannolliseksi perusteeksi riittää että ollaa ryhtymässä uudelleenjärjestelyillä tehostamistoimiin. Taloudellinenkin peruste voi tarkoittaa että vaaditaan lisää tuottoja tai sitten varaudutaan tuottojen huononemiseen hyvissä ajoin etukäteen.
Olen lukenut erittäin mielenkiintoisia juttuja hankalistakin YT-neuvotteluista ja joissa on jouduttu kipeisiinkiin saneeraustoimiin mutta kun on avoimessa hengessä oman henkilöstön kanssa asioita hoidettu on kipeätkin leikkaukset onnistuttu hoitamaan jäljelle jäävän henkilöstön motivaatio säilyttäen. Tapaukset ovat kai aika harvinaisia koska minä en ainakaan ole viimeisten vuosine aikana lukenut kuin kahdesta reaalimaailman case esimerkistä.
Epäonnistuneista saa sitten lukea mediasta vaikka kuinka paljon. Minulle on 50 vuoden aikana työelämässä (jonka olen nyt jättämässä kun siirryn eläkkeelle) jäänyt kuva, että valitettavan useissa tapauksissa eniten ongelmia on aiheuttanut kyvytön johto. Nyt joku voi tähän sanoa, että hankaluuksiahan ajaa vain ammattijärjestöt joiden kanssa on niin kovin vaikeaa neuvotella. Minusta taas aivan yhtä hyvin voitaisiin esteenä nähdä luutuneet ja vanhakantaiset työnantajajärjestöt.
Uskon vakaasti että hyvin johdetussa yrityksessä on molemminpuoliset suhteet hyvässä kunnossa ja yhteistyö luistaa.
Vielä tulee mieleen miten kirjainyhdistelmää YT pelätään ja se ikäänkuin liitetään pelkästään työntekijöiden vähentämiseen. Hyvin johdetuissa yrityksissä yhteistyö pelaa oli sen nimi mikä tahansa. Nykyinen YT-laki antaa sille vain eräänlaiset oikeudelliset ja velvoittavat muodot. Eikä ne niin hankalat edes ole. Joutuu vain näkemään vaivaa niihin perehtymisessä.
Eräät työnantaja- tai yrittäjäjärjestöissä aktiiviset tuttavani varmaan kauhistelevat käsityyksiäni mutta heille voin vain suositella omakohtaista vilkaisemista peiliin.
Noin 2 viikkoa vielä jäljellä lomaa ennen siirtymistäni eläkesäätyyn. Töitähän en ole enää tehnyt lähes kuukauteen. Hiukan saattaa olo olla haikea mutta huomaan jo nyt miten hyvä on että olen harjoitellut useita vuosia osa-aikaeläkkeellä. Tietää hiukan minkälaista on olla eläkkeellä.
Tuotannollis-taloudellisista syistä näyttää ihmisten työsuhteen irtisanominen aika vaivattomalta. Kunhan noudatetaan oikeita menettelytapoja ja muotoja näyttää irtisanominen aika vaivattomalta.
Minua on alkanut ihmetyttää mikä on se syy tai peruste miksi irtisanomista pidetään niin vaikeana.
Minä olen nähnyt vaikeaksi YT:nkin yhteydessä irtisanomiset joissa peruste ei todellisuudessa olekaan tuotannollis-taloudellinen vaan halutaan päästä eroon kun pärstä ei miellytä, kaveri on hankala tai liian kallispalkkainen kun työttömien armeijasta saa palkattua halvemmalla. Mutta sehän onkin ihan eri juttu. Kyllä irtisanominen silloin on yritettävä työntekijän suojelemiseksi tehdä aika hankalaksi. Ei minusta silkkaa mielivaltaa irtisanomistilanteissa ole suojeltava.
Tuo sanapari tuotannollis-taloudellinen kuulostaa hyvin juhlavalta mutta ne ovat ihan tyhjiä sanoja. Vaikka menisi kuinka hyvin niin tuotannolliseksi perusteeksi riittää että ollaa ryhtymässä uudelleenjärjestelyillä tehostamistoimiin. Taloudellinenkin peruste voi tarkoittaa että vaaditaan lisää tuottoja tai sitten varaudutaan tuottojen huononemiseen hyvissä ajoin etukäteen.
Olen lukenut erittäin mielenkiintoisia juttuja hankalistakin YT-neuvotteluista ja joissa on jouduttu kipeisiinkiin saneeraustoimiin mutta kun on avoimessa hengessä oman henkilöstön kanssa asioita hoidettu on kipeätkin leikkaukset onnistuttu hoitamaan jäljelle jäävän henkilöstön motivaatio säilyttäen. Tapaukset ovat kai aika harvinaisia koska minä en ainakaan ole viimeisten vuosine aikana lukenut kuin kahdesta reaalimaailman case esimerkistä.
Epäonnistuneista saa sitten lukea mediasta vaikka kuinka paljon. Minulle on 50 vuoden aikana työelämässä (jonka olen nyt jättämässä kun siirryn eläkkeelle) jäänyt kuva, että valitettavan useissa tapauksissa eniten ongelmia on aiheuttanut kyvytön johto. Nyt joku voi tähän sanoa, että hankaluuksiahan ajaa vain ammattijärjestöt joiden kanssa on niin kovin vaikeaa neuvotella. Minusta taas aivan yhtä hyvin voitaisiin esteenä nähdä luutuneet ja vanhakantaiset työnantajajärjestöt.
Uskon vakaasti että hyvin johdetussa yrityksessä on molemminpuoliset suhteet hyvässä kunnossa ja yhteistyö luistaa.
Vielä tulee mieleen miten kirjainyhdistelmää YT pelätään ja se ikäänkuin liitetään pelkästään työntekijöiden vähentämiseen. Hyvin johdetuissa yrityksissä yhteistyö pelaa oli sen nimi mikä tahansa. Nykyinen YT-laki antaa sille vain eräänlaiset oikeudelliset ja velvoittavat muodot. Eikä ne niin hankalat edes ole. Joutuu vain näkemään vaivaa niihin perehtymisessä.
Eräät työnantaja- tai yrittäjäjärjestöissä aktiiviset tuttavani varmaan kauhistelevat käsityyksiäni mutta heille voin vain suositella omakohtaista vilkaisemista peiliin.
Noin 2 viikkoa vielä jäljellä lomaa ennen siirtymistäni eläkesäätyyn. Töitähän en ole enää tehnyt lähes kuukauteen. Hiukan saattaa olo olla haikea mutta huomaan jo nyt miten hyvä on että olen harjoitellut useita vuosia osa-aikaeläkkeellä. Tietää hiukan minkälaista on olla eläkkeellä.
6.11.2010
EK:n ehdotus työurien pidentämisestä
Kun luin tuoreen uutisen EK:n puheenjohtaja Sakari Tammisen haastattelussa ehdottamasta työurien pidentämismallista tuli melkein mieleeni tarina kun hölmöläiset pidensivät peittoa toisesta päästä leikkaamallaan palalla. Vaikka ei malli ihan analoginen ollut:
"Lomien lyhentäminen voisi olla yksi keino työurien pidentämiseen, ehdottaa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n väistyvä puheenjohtaja Sakari Tamminen."
Mietitäänpäs tarkoin. Jos työurien pidentämisellä halutaan saada eläkkeiden maksurasitusta pienemmäksi ei tuolla lomien lyhentämisellä olisi minkäänlaista merkitystä eläkerahastoihin tms. Tuottavuutta se toki lisäisi mutta tuskin sitä rahallista arvoa vakuutusrahastoihin pystyttäisiin korotettuina vakuutusmaksuina keräämään.
Eli yksinkertaistettuna: jos ihminen tekee 40 vuotta työuraa pitäen vain lyhyempää vuosilomaa kertyy eläkevakuutusmaksuista yhteensä aivan sama summa piti kyseinen henkilö vuosittain 2 viikon tai 4 viikon vuosiloman.
Hänen työpaikkansa tuottavuus kyllä nousisi mutta se tuottavuuslisä maksettaisiin kohonneina osinkoina tai bonuksina omistajille ja johtajille tai nousseina palkkoina palkollisille.
Joskus tuntuu että noinkin isoilla johtajilla on joskus looginen järjenjuoksu jotenkin vajavaista kun tuollaisia sammakoita noinkin korkealla pallilla yhteiskunnassa istuva yritysjohtaja päästelee suustaan.
Eikä toimittajat mitenkään edes kritisoi.
Vai voisiko joku lukijani avata minulle rautalankamallin miten tuollainen lomien lyhentäminen pidentäisi työuraa ja helpottaisi eläkekuormaa. Jos onkin niin että minun logiikkani pettää?
"Lomien lyhentäminen voisi olla yksi keino työurien pidentämiseen, ehdottaa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n väistyvä puheenjohtaja Sakari Tamminen."
Mietitäänpäs tarkoin. Jos työurien pidentämisellä halutaan saada eläkkeiden maksurasitusta pienemmäksi ei tuolla lomien lyhentämisellä olisi minkäänlaista merkitystä eläkerahastoihin tms. Tuottavuutta se toki lisäisi mutta tuskin sitä rahallista arvoa vakuutusrahastoihin pystyttäisiin korotettuina vakuutusmaksuina keräämään.
Eli yksinkertaistettuna: jos ihminen tekee 40 vuotta työuraa pitäen vain lyhyempää vuosilomaa kertyy eläkevakuutusmaksuista yhteensä aivan sama summa piti kyseinen henkilö vuosittain 2 viikon tai 4 viikon vuosiloman.
Hänen työpaikkansa tuottavuus kyllä nousisi mutta se tuottavuuslisä maksettaisiin kohonneina osinkoina tai bonuksina omistajille ja johtajille tai nousseina palkkoina palkollisille.
Joskus tuntuu että noinkin isoilla johtajilla on joskus looginen järjenjuoksu jotenkin vajavaista kun tuollaisia sammakoita noinkin korkealla pallilla yhteiskunnassa istuva yritysjohtaja päästelee suustaan.
Eikä toimittajat mitenkään edes kritisoi.
Vai voisiko joku lukijani avata minulle rautalankamallin miten tuollainen lomien lyhentäminen pidentäisi työuraa ja helpottaisi eläkekuormaa. Jos onkin niin että minun logiikkani pettää?
4.11.2010
Laadukkaat suomalaiset elintarvikkeet - fiktiota?
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on kiinnittänyt joitakin kuukausia sitten huomiota mm teollisesti valmistettujen lihapullien, makkaroiden ja pihvien koostumukseen. Siellä pidettiin virheellisenä sanaa liha niiden nimessä koska silloin kuluttaja olettaa niiden sisältävän naudan tai sian lihaa joita kotona olisi käytetty raaka-aineena. Ja jotenkin niin että niiden tuotteiden nimen pitäisi pakkauksessa selvyyden vuoksi lukea broileripullia, broilermakkaraa tai vastaavalla kalkkuna-etuliitteellä kun pääsisältö on broileria tai kalkkunaa (vrt jäljempänä: jauhettuina versioina?).
Aloin uutisen luettuani itsekin tarkkailla tuon kaltaisten tuotteiden tuoteselostuksia. Joka paikassa suomalaisen elintarviketeollisuuden valmistuotteita törmäsin käsitteeseen koneellisesti erotettu liha. Lue tästä selitys alaotsikolla 'Mitä on koneellisesti erotettu liha'. Eli käytännössä tuo jotenkin tarkoittaa että kun hormoneillakin pikalihotetusta broilerista on irroitettu rintafileet, koivet ja koipi- ja siipipalat niin sitä lopun jäännöksestä tehdään eläinrehun sijasta teollisuudelle raaka-ainetta ihmisille tarkoitettuihin elintarviketuotteisiin. Näin ei mene mitään hukkaan.
Nuorin tyttäreni ja ex-vaimoni ovat vastareaktiona nykyaikaiselle kanan- ja lihankasvatukselle siirtyneet kasvissyöjiksi. Ja olen sitä vaihtoehtoa minäkin harkinnut useamman kerran ja jo pidemmän aikaa. Ja aika harvoin olen tavannut lihavia kasvissyojiä joten se palvelisi minuakin vaivaavan epäterveellisen keskivartalolihavuuden hoidossa. Aah. kun laihduttamien on niin vaikeaa. Teoriassa tiedän kaiken laihdutuksesta mutta käytännössä homma ei vaan toimi. Vaatepuolellakin olen alkanut uudistamaan garderobia thaimaalaisen räätälin avulla.
Käytänkin usein soijarouhetta tai tofua korvaamaan lihan ruoissa. Ihan hyvää. Soijan osalta hiukan arveluttaa kun soijantuotannon laajasta geeniparantelusta aika laajasti kirjoitellaan kansainvälisesti. Ja onhan tofukin soijasta.
No siihen varsinaiseen otsikon teemaan. Suosin mielelläni nykyään saksalaista Lidl kauppaketjua. Olen jo pitkään havainnut että siellä mm hedelmät ja vihannekset ovat paljon harvemmin nahistuneet kuin S- tai K-marketeissa ttai muissa kotimaisissa ketjuissa. Ja arkijuustotkin ovat kilpailukykyisesti hinnoiteltuja. Joskus tuntuu että onko ainoita kunnon ruokakauppoja pääkaupunkiseudulla Stockmannin herkut ja Lidlit? No ehkä hiukan liioittelin. Kotipaikkani Kauniaisten keskustan entinen Valintatalo, nykyisin S-market on oman ketjunsa laadukkaimpia. Johtuukohan Kauniaisten vaativasta ja maksukykyisestä asiakaskunnasta. Itse en kuulu noihin hirveän maksukykyisiin ja joulukuun alussa kun jään eläkkeelle niin vielä vähemmän. Tippuu tienistit.
Lidlissa olen jo jonkin aikaa verrannut kotimaisten ja ulkomaisten lihajalosteiden ja makkaroiden tuoteselostuksia. Kotimaisissa on säännöllisesti yhtenä ainesosana tuo aiemmin mainitsemani koneellisesti erotettu broilerinliha, jota minun mielestäni ei pitäisi oikein lihaksi nimittää ihan niin kuin jauhettu siannahkakaan ei kuulu oikein sianlihaan vaikka sitä joissain makkaratuotteissakin on ainesosana.
Lidlissä on paljon saksalaisia makkaroita eikä niissä yhdessäkään tuoteselosteen mukaan ole tuota koneellisesti erotettua (jauhettua?) broilerin-'lihaa'.
Tänään katsoin myös vierekkäin olevia lihapullapakkauksia. Kotimaisissa oli tuota taloudellista raaka-ainetta. Mutta vieressä olevissa ruotsalaisissa lihapullissa ei ollut. Ostin sellaisia pakasteeseen "kotivaraksi".
Nyt muistin että myös Ikea myy ruotsalaisia lihapullia ja tarjoaa niitä ravintolassaankin halpana arkiruokana. Joskus on tullut nälän yllätettyä syötyä niita vaikka ennakkoluuloisena halpa hinta arvelutti. Ihan maistuvia olivat. Pitää seuraavan kerran lukea tuoteseloste tarkemmin.
Minulla on jo ajat sitten hävinnyt kuvitelma että suomalaiset elintarvikkeet olisivat jotenkin puhtaamnpia tai laadukkaampia kuin esimerkiksi saksalaiset.
Muistelen suomalaisen huippukokki Välimäenkin jonkun television ruokaohjelman yhteydesssä 1-2 v sitten sanoneenkin aika suoraan että kyse on fiktiosta.
Media tuntuu kuitenkin vaikenevan asiasta ja ehkä Evirankin "läpiä päähänsä julkisuudessa puhunut" virkamieskin on pantu konsensus-ruotuun.
Aloin uutisen luettuani itsekin tarkkailla tuon kaltaisten tuotteiden tuoteselostuksia. Joka paikassa suomalaisen elintarviketeollisuuden valmistuotteita törmäsin käsitteeseen koneellisesti erotettu liha. Lue tästä selitys alaotsikolla 'Mitä on koneellisesti erotettu liha'. Eli käytännössä tuo jotenkin tarkoittaa että kun hormoneillakin pikalihotetusta broilerista on irroitettu rintafileet, koivet ja koipi- ja siipipalat niin sitä lopun jäännöksestä tehdään eläinrehun sijasta teollisuudelle raaka-ainetta ihmisille tarkoitettuihin elintarviketuotteisiin. Näin ei mene mitään hukkaan.
Nuorin tyttäreni ja ex-vaimoni ovat vastareaktiona nykyaikaiselle kanan- ja lihankasvatukselle siirtyneet kasvissyöjiksi. Ja olen sitä vaihtoehtoa minäkin harkinnut useamman kerran ja jo pidemmän aikaa. Ja aika harvoin olen tavannut lihavia kasvissyojiä joten se palvelisi minuakin vaivaavan epäterveellisen keskivartalolihavuuden hoidossa. Aah. kun laihduttamien on niin vaikeaa. Teoriassa tiedän kaiken laihdutuksesta mutta käytännössä homma ei vaan toimi. Vaatepuolellakin olen alkanut uudistamaan garderobia thaimaalaisen räätälin avulla.
Käytänkin usein soijarouhetta tai tofua korvaamaan lihan ruoissa. Ihan hyvää. Soijan osalta hiukan arveluttaa kun soijantuotannon laajasta geeniparantelusta aika laajasti kirjoitellaan kansainvälisesti. Ja onhan tofukin soijasta.
No siihen varsinaiseen otsikon teemaan. Suosin mielelläni nykyään saksalaista Lidl kauppaketjua. Olen jo pitkään havainnut että siellä mm hedelmät ja vihannekset ovat paljon harvemmin nahistuneet kuin S- tai K-marketeissa ttai muissa kotimaisissa ketjuissa. Ja arkijuustotkin ovat kilpailukykyisesti hinnoiteltuja. Joskus tuntuu että onko ainoita kunnon ruokakauppoja pääkaupunkiseudulla Stockmannin herkut ja Lidlit? No ehkä hiukan liioittelin. Kotipaikkani Kauniaisten keskustan entinen Valintatalo, nykyisin S-market on oman ketjunsa laadukkaimpia. Johtuukohan Kauniaisten vaativasta ja maksukykyisestä asiakaskunnasta. Itse en kuulu noihin hirveän maksukykyisiin ja joulukuun alussa kun jään eläkkeelle niin vielä vähemmän. Tippuu tienistit.
Lidlissa olen jo jonkin aikaa verrannut kotimaisten ja ulkomaisten lihajalosteiden ja makkaroiden tuoteselostuksia. Kotimaisissa on säännöllisesti yhtenä ainesosana tuo aiemmin mainitsemani koneellisesti erotettu broilerinliha, jota minun mielestäni ei pitäisi oikein lihaksi nimittää ihan niin kuin jauhettu siannahkakaan ei kuulu oikein sianlihaan vaikka sitä joissain makkaratuotteissakin on ainesosana.
Lidlissä on paljon saksalaisia makkaroita eikä niissä yhdessäkään tuoteselosteen mukaan ole tuota koneellisesti erotettua (jauhettua?) broilerin-'lihaa'.
Tänään katsoin myös vierekkäin olevia lihapullapakkauksia. Kotimaisissa oli tuota taloudellista raaka-ainetta. Mutta vieressä olevissa ruotsalaisissa lihapullissa ei ollut. Ostin sellaisia pakasteeseen "kotivaraksi".
Nyt muistin että myös Ikea myy ruotsalaisia lihapullia ja tarjoaa niitä ravintolassaankin halpana arkiruokana. Joskus on tullut nälän yllätettyä syötyä niita vaikka ennakkoluuloisena halpa hinta arvelutti. Ihan maistuvia olivat. Pitää seuraavan kerran lukea tuoteseloste tarkemmin.
Minulla on jo ajat sitten hävinnyt kuvitelma että suomalaiset elintarvikkeet olisivat jotenkin puhtaamnpia tai laadukkaampia kuin esimerkiksi saksalaiset.
Muistelen suomalaisen huippukokki Välimäenkin jonkun television ruokaohjelman yhteydesssä 1-2 v sitten sanoneenkin aika suoraan että kyse on fiktiosta.
Media tuntuu kuitenkin vaikenevan asiasta ja ehkä Evirankin "läpiä päähänsä julkisuudessa puhunut" virkamieskin on pantu konsensus-ruotuun.
27.10.2010
Taidan olla punaniska-juntti
Kävin viikko sitten Kuopiossa. Ja tunsin lievää nostalgiaa. Asuinhan siellä kymmenisen vuotta yli 20 vuoden Savossa asumisen ajasta.
Muistan joskus helsinkiläisten tuttujeni ihmetelleen, että miten sinä helsinkiläisenä voit siellä Savossa asua. Siinä yhteydessä minä kehitin sanonnan, josta pidän kiinni yhä edelleen: joko savolaisia vihaa tai rakastaa mutta kylmiksi ne eivät jätä ketään.
Mutta tämä oma junttiuteni tuli taas mieleen kun ostin Kuopiossa ostoskeskuksesta viisi kappaletta rakastamani Jaakko Tepon, Ruikonperän Multakurkun CD äänilevyä. Osa niistä on minulla ollut vanhoina C-kasetteina, mutta nyt voin kuunnella noita kappaleita autossakin. Olen jo kolme vuotta sitten kirjoittamassani blogikirjoituksessa maininnut pitäväni Jaakko Tepon musiikista. Oopperamusiikin rakastamisesta (jota siis rakastan) minua tuskin juntiksi pelkästään luokitellaan.
Minussa on alkanut ilmetä muitakin junttiuteen vivahtavia piirteitä. Olen vuosi vuodelta alkanut yhä enemmän pitää myös perussuomalaisista ja Timo Soinista. Nykyään sen voi jo tunnustaa. Sen verran salonkikelpoisesta asiasta on jo kyse että kehtaa tunnustaakin. Vaikka vihreiden ex-kansanedustaja Osmo Soininvaara vielä pitääkin perussuomalaisten kannattajia pääosin oppimattomina luusereina ja syrjäytyneinä. Muistan tuollaisista ylemmyydentuntoisista asenteista monen vihreän aktiivinkin Soininvaaraa arvostelleen jo silloin kun olin mukana Vihreissä.
Ja suhtaudun kontrolloimattomaan maahamuuttoonkiin ja sen mukana tuomiiin epäkohtiin hyvin kriittisesti. Enkä osaa oikein avarakatseisesti suhtautua fundamentalisti-islamistien lisääntymiseen Suomessa maahanmuuuton myötä vaikka muuten aika suvaitsevainen kosmopoliitti uskoisin olevani.
Eli varmaan minusta alkaa pinnan alta paljastua yhä selvemmin aito punaniska- perusjuntti onhan tuossa edellä sen verran junttiuteen viittaavia piirteitä.
Hienostelevien tuttujen lienee parasta jo alkaa väistää vähän kauempaa vaikka en uskokaan tällaisen minun kaltaisen junttiuden olevan tarttuvaa laatua.
Muistan joskus helsinkiläisten tuttujeni ihmetelleen, että miten sinä helsinkiläisenä voit siellä Savossa asua. Siinä yhteydessä minä kehitin sanonnan, josta pidän kiinni yhä edelleen: joko savolaisia vihaa tai rakastaa mutta kylmiksi ne eivät jätä ketään.
Mutta tämä oma junttiuteni tuli taas mieleen kun ostin Kuopiossa ostoskeskuksesta viisi kappaletta rakastamani Jaakko Tepon, Ruikonperän Multakurkun CD äänilevyä. Osa niistä on minulla ollut vanhoina C-kasetteina, mutta nyt voin kuunnella noita kappaleita autossakin. Olen jo kolme vuotta sitten kirjoittamassani blogikirjoituksessa maininnut pitäväni Jaakko Tepon musiikista. Oopperamusiikin rakastamisesta (jota siis rakastan) minua tuskin juntiksi pelkästään luokitellaan.
Minussa on alkanut ilmetä muitakin junttiuteen vivahtavia piirteitä. Olen vuosi vuodelta alkanut yhä enemmän pitää myös perussuomalaisista ja Timo Soinista. Nykyään sen voi jo tunnustaa. Sen verran salonkikelpoisesta asiasta on jo kyse että kehtaa tunnustaakin. Vaikka vihreiden ex-kansanedustaja Osmo Soininvaara vielä pitääkin perussuomalaisten kannattajia pääosin oppimattomina luusereina ja syrjäytyneinä. Muistan tuollaisista ylemmyydentuntoisista asenteista monen vihreän aktiivinkin Soininvaaraa arvostelleen jo silloin kun olin mukana Vihreissä.
Ja suhtaudun kontrolloimattomaan maahamuuttoonkiin ja sen mukana tuomiiin epäkohtiin hyvin kriittisesti. Enkä osaa oikein avarakatseisesti suhtautua fundamentalisti-islamistien lisääntymiseen Suomessa maahanmuuuton myötä vaikka muuten aika suvaitsevainen kosmopoliitti uskoisin olevani.
Eli varmaan minusta alkaa pinnan alta paljastua yhä selvemmin aito punaniska- perusjuntti onhan tuossa edellä sen verran junttiuteen viittaavia piirteitä.
Hienostelevien tuttujen lienee parasta jo alkaa väistää vähän kauempaa vaikka en uskokaan tällaisen minun kaltaisen junttiuden olevan tarttuvaa laatua.
17.10.2010
Olli Rehnin näkemyksiä
Kuuntelin hämmästyneenä uutisvirtaa. EU-kommissaari Olli Rehn rinnastaa eduskunnan puhemies Sauli Niinistöä hänen Kreikka-lausunnoistaan perussuomalalsiten Timo Soiniin.
Mielenkiintoista että Timo Soiniin vertaamisesta on tullut uusi tapa halventaa muita poliitikkoja jos he eivät ole asettuneet Ainoan Oikean Asenteen taakse.
Lisäksi on ihmetelty että miksi EU-komissaari alkaa jo osallistua kansalliseen poliittiseen keskusteluun.
Olen tavannut joskus aikoinaan vihreissä ympyröissä Olli Rehnin. Hän tuntui siihen aikaa 'hengailevan' enemmän vihreiden joukossa kuin omiensa. Mukavan tuntuinen kaveri jäi silloin käsityksekseni. Mutta valta tuntuu vieneen miehen mukanaan.
Mielenkiintoista että Timo Soiniin vertaamisesta on tullut uusi tapa halventaa muita poliitikkoja jos he eivät ole asettuneet Ainoan Oikean Asenteen taakse.
Lisäksi on ihmetelty että miksi EU-komissaari alkaa jo osallistua kansalliseen poliittiseen keskusteluun.
Olen tavannut joskus aikoinaan vihreissä ympyröissä Olli Rehnin. Hän tuntui siihen aikaa 'hengailevan' enemmän vihreiden joukossa kuin omiensa. Mukavan tuntuinen kaveri jäi silloin käsityksekseni. Mutta valta tuntuu vieneen miehen mukanaan.
Kirkosta eroaminen kirkon näkökulmasta
En ole enkä ole koskaan ollut luterilaisen kirkon jäsen. Eli joku voi minulta evätä puhe- ja arvosteluoikeuden sen vuoksi. Mutta ei se mitään.
Olen vuosi sitten kirjoittanut luterilaisen kirkon iäisyyskäsityksestä.
Nyt minua on jäänyt ihmetyttämään toinen asia. Yleisradion Homoillaksi nimetyn keskusteluohjelman oletetaan aiheuttaneen ennätysmäisen eroamisen luterilaisesta kirkosta (osa 2 näkyy tästä).
Kirkosta on vajaa viikossa eronnut uutisten mukaan jo 12000 ihmistä.
Sen sijaan että kirkko olisi huolestunut että 12000 ihmistä jää nyt ilman uskon tuomaa pelastusta se nyt samojen uutisten mukaan onkin huolissaan vain kirkon tuloista.
Toisaalta ymmärrän hyvin että jotkut kirkon tapakristityt jäsenetkin havahtuvat vihdoin huomaamaan että kirkolla on ehkä sellaisia arvoja joita he eivät jaakkaan. Ja sitten he havaitsevat siinä syyn erota kirkosta.
Kuuntelin tuon homoilta-keskustelun. Ei siellä nyt niin järisyttäävää esitetty. Jotkut yksittäiset kirkon fundamentalistijäsenet esittivät vain omia homoille kielteisiä näkemyksiä. Moni kuitenkin koki esimerkiksi kristillisdemokraattien puheenjohtaja Räsäsen puhenevuorot ikään kuin kirkon asenteeksi.
Minä ymmärrän kirkon huolen rahasta. Kirkollisveroja 12000 jäseneltä saadaan aikamoinen määrä. Toisaalta jonkin aikaahan siinä menee ennen kuin tuo tulovirta loppuu. Parasta tehdä hyvissä ajoin tarvittavat budjettikorjaukset.
Toisaalta kirkon markkinointistrategit - brändityöryhmä - voisivat pitää hätäistuntoja ja miettiä miten kirkon sanoma mukautettaisiin joustavasti uuteen markkinatilanteeseen.
Minulla ei ole omakohtaista kantaa miten kirkon pitäisi menetellä. Luterilainen kirkko on muuttanut oppejaan herkästi markkinatilanteen mukaan. Minusta ylenmääräinen sanoman markkinoihin sopeutus ei oikein sovi uskonnollisia arvoja puolustavalle kirkolle. Ortodoksinen kirkko, siten kuin sitä uskoa täällä Suomessa harjoitetaan, on hyvin konservatiivi muuttamaan oppejaan. Samoin katolinen kirkko on sidoksissa paavin kulloisiinkin käsityksiin. Onneksi nuo kristillisten kirkkojen käsitykset ei ole kuitenkaan niin jyrkkiä kuin fundamentalisti-islam.
Minulla on homo tuttuja jo 50 vuoden takaa. Mielelläni suon heille kunniallisen aseman yhteiskuntaamme. Itse olen suhtautunut hyvin liberaalisti homoihin. Joskus olen sanonutkin että mitä se minulle kuuluu mitä he makuuhuoneissaan tekevät.
Mutta sitä en oikein ymmärrä että vaikka tuo parisuhteen rekisteröinti saatiin vihdoinkin aikaan niin nyt vaaditaan erityisesti vihreiden toimesta sukupuolineutraalia avioliittoa lainsäädäntöön ja varmasti sitä myötä myös kirkoille. Miten sukupuolineutraali aviolitto eroaa parisuhteen rekisteröinnistä niin sitä ei vahingossakaan mainita. Oikein ihmettelen asiaa. Minulle on ihan selvä miksi tuota sukupuolineutraalia aviolittoa ajetaan sellaisella fanaattisuudella. Ja argumenttina koko ajan että oltaisiin vain tasa-arvoisia. Vanhingossakaan tuon sukupuolineutraalin avioliiton ajajat eivät kerro että piiloagendana on saada homoillekin sen avulla täysi adoptio-oikeus.
Olen vuosi sitten kirjoittanut luterilaisen kirkon iäisyyskäsityksestä.
Nyt minua on jäänyt ihmetyttämään toinen asia. Yleisradion Homoillaksi nimetyn keskusteluohjelman oletetaan aiheuttaneen ennätysmäisen eroamisen luterilaisesta kirkosta (osa 2 näkyy tästä).
Kirkosta on vajaa viikossa eronnut uutisten mukaan jo 12000 ihmistä.
Sen sijaan että kirkko olisi huolestunut että 12000 ihmistä jää nyt ilman uskon tuomaa pelastusta se nyt samojen uutisten mukaan onkin huolissaan vain kirkon tuloista.
Toisaalta ymmärrän hyvin että jotkut kirkon tapakristityt jäsenetkin havahtuvat vihdoin huomaamaan että kirkolla on ehkä sellaisia arvoja joita he eivät jaakkaan. Ja sitten he havaitsevat siinä syyn erota kirkosta.
Kuuntelin tuon homoilta-keskustelun. Ei siellä nyt niin järisyttäävää esitetty. Jotkut yksittäiset kirkon fundamentalistijäsenet esittivät vain omia homoille kielteisiä näkemyksiä. Moni kuitenkin koki esimerkiksi kristillisdemokraattien puheenjohtaja Räsäsen puhenevuorot ikään kuin kirkon asenteeksi.
Minä ymmärrän kirkon huolen rahasta. Kirkollisveroja 12000 jäseneltä saadaan aikamoinen määrä. Toisaalta jonkin aikaahan siinä menee ennen kuin tuo tulovirta loppuu. Parasta tehdä hyvissä ajoin tarvittavat budjettikorjaukset.
Toisaalta kirkon markkinointistrategit - brändityöryhmä - voisivat pitää hätäistuntoja ja miettiä miten kirkon sanoma mukautettaisiin joustavasti uuteen markkinatilanteeseen.
Minulla ei ole omakohtaista kantaa miten kirkon pitäisi menetellä. Luterilainen kirkko on muuttanut oppejaan herkästi markkinatilanteen mukaan. Minusta ylenmääräinen sanoman markkinoihin sopeutus ei oikein sovi uskonnollisia arvoja puolustavalle kirkolle. Ortodoksinen kirkko, siten kuin sitä uskoa täällä Suomessa harjoitetaan, on hyvin konservatiivi muuttamaan oppejaan. Samoin katolinen kirkko on sidoksissa paavin kulloisiinkin käsityksiin. Onneksi nuo kristillisten kirkkojen käsitykset ei ole kuitenkaan niin jyrkkiä kuin fundamentalisti-islam.
Minulla on homo tuttuja jo 50 vuoden takaa. Mielelläni suon heille kunniallisen aseman yhteiskuntaamme. Itse olen suhtautunut hyvin liberaalisti homoihin. Joskus olen sanonutkin että mitä se minulle kuuluu mitä he makuuhuoneissaan tekevät.
Mutta sitä en oikein ymmärrä että vaikka tuo parisuhteen rekisteröinti saatiin vihdoinkin aikaan niin nyt vaaditaan erityisesti vihreiden toimesta sukupuolineutraalia avioliittoa lainsäädäntöön ja varmasti sitä myötä myös kirkoille. Miten sukupuolineutraali aviolitto eroaa parisuhteen rekisteröinnistä niin sitä ei vahingossakaan mainita. Oikein ihmettelen asiaa. Minulle on ihan selvä miksi tuota sukupuolineutraalia aviolittoa ajetaan sellaisella fanaattisuudella. Ja argumenttina koko ajan että oltaisiin vain tasa-arvoisia. Vanhingossakaan tuon sukupuolineutraalin avioliiton ajajat eivät kerro että piiloagendana on saada homoillekin sen avulla täysi adoptio-oikeus.
11.10.2010
Lomalla eläkettä odottaen
Olen siirtynyt tänään lomalle. Se kestää marraskuun loppuun ja sitten siirryn 1.12.2010 täys(vanhuus)eläkkeelle.
Onneksi ehdin olla 8 vuotta osa-aikaeläkkeellä. Se oli ikään kuin pehmeä laskeutuminen eläkkeelle. Ehti tottua ajatukseen.
Onhan eläkkeelle jääminen meille miehille tällaisessä luterilaisen työmoraalin yhteiskunnassa usein henkisesti aika rasittava juttu. Vaikka olen ollut vain ortodoksi olen koko elämäni ajan silti omaksunut tämän yhteiskunnan (luterilaiset) arvot. Ehkä siinä auttoi että venäläinen isänikin oli saanut jollain tavoin preussilaisen kasvatuksen.
Meidän suomalaisten käsitys kun venäläisten työmoraalista perustuu pitkälle vain neuvostoyhteiskuntaan jossa yritettiin jalostaa sitä uutta uljasta homo sovieticusta kuitenkin huonolla menestyksellä.
Kyllä tämä eläkkeelle siirtyminen minuakin 'rassaa' mutta näyttää siltä että kykenen sen tuomat muutokset hallitsemaan. Suurin ongelma onkin ehkä vain konkreettinen tulojen puolittuminen.
Tässä yhteydessä huomaan minäkin aika konkreettisesti minkälaisen eläkkeiden yleisen leikkauksen aiheutti eduskunnan lähes keskustelematta ja mukisematta v 2005 muutokset työeläkejärjestelmään. Ja täydellä voimalla ne purevat vasta lapsieni ikäluokkaan.
Ainoat voittajat pitkässä juoksussa ovat ilmeisesti vain työeläkejärjestelmää johtavat henkilöt. Esimerkkiä tässä. Irvokasta on että siihen hyötyvään porukkaan kuuluvat myös työntekijöiden omat edusmiehet AY-liikkeestä.
Onneksi ehdin olla 8 vuotta osa-aikaeläkkeellä. Se oli ikään kuin pehmeä laskeutuminen eläkkeelle. Ehti tottua ajatukseen.
Onhan eläkkeelle jääminen meille miehille tällaisessä luterilaisen työmoraalin yhteiskunnassa usein henkisesti aika rasittava juttu. Vaikka olen ollut vain ortodoksi olen koko elämäni ajan silti omaksunut tämän yhteiskunnan (luterilaiset) arvot. Ehkä siinä auttoi että venäläinen isänikin oli saanut jollain tavoin preussilaisen kasvatuksen.
Meidän suomalaisten käsitys kun venäläisten työmoraalista perustuu pitkälle vain neuvostoyhteiskuntaan jossa yritettiin jalostaa sitä uutta uljasta homo sovieticusta kuitenkin huonolla menestyksellä.
Kyllä tämä eläkkeelle siirtyminen minuakin 'rassaa' mutta näyttää siltä että kykenen sen tuomat muutokset hallitsemaan. Suurin ongelma onkin ehkä vain konkreettinen tulojen puolittuminen.
Tässä yhteydessä huomaan minäkin aika konkreettisesti minkälaisen eläkkeiden yleisen leikkauksen aiheutti eduskunnan lähes keskustelematta ja mukisematta v 2005 muutokset työeläkejärjestelmään. Ja täydellä voimalla ne purevat vasta lapsieni ikäluokkaan.
Ainoat voittajat pitkässä juoksussa ovat ilmeisesti vain työeläkejärjestelmää johtavat henkilöt. Esimerkkiä tässä. Irvokasta on että siihen hyötyvään porukkaan kuuluvat myös työntekijöiden omat edusmiehet AY-liikkeestä.
Muukalaisviha?
"Ainoan oikean totuuden" Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina 10.10.2010 Kelan tutkimusprofessorina toimivan Heikki Hiilamon mielipidekirjoituksen "Yhteiskunnan kahtiajako lietsoo muukalaisvihaa".
Mielipidekirjoituksessa voimakas kriittisesti eräisiin maahanmuuton lieveilmiöihin suhtautuva maahanmuuttokriittisyydeksi nimitetty aika laajalle kansan piirissä levinnyt virtaus on muuttunut käsitteeksi muukalaisviha tai muukalaisvastaisuus.
Kannattaa lukea itse kirjoitus ja siihen sisältyvät analyysi. Varmaankin paljon Perussuomalaiset puolueen kannatuksesta ja sen noususta johtuu Hiilamon analyysissään esittämästä kasvaneesta syrjäytymisestä ja syrjäytymisen pelosta.
Suosittelen lukemaan Homma ry:n (Hommaforumin taustajärjestö) keväällä 2010 teettämän mielipidetutkimuksen suomalaisten suhtautumisesta maahanmuuttokysymyksiin.
Hiilamon analyysi on myös loogisesti virheellinen tuosta muukalaisviha-muukalaisvastaisuusnimittelystä johtuen mutta myös toisella tavalla. Muukalaisvastaisuus ja muukalaisviha ovat tietenkin kaikin puolin vastustettavia ilmiöitä kuten myös aito rasismi. Mutta kriittinen suhtautuminen eräisiin maahanmuuton lieveilmiöihin on ihan eria asia. Ja se lieveilmiö on meille ulkomailta tulevat meidän oloihimme sopeutumattomat, huonosti koulutetut ja huonosti työllistyvät. Ja joista melkoinen osa selvästi tulee sen vuoksi että meillä jaetaan anteliaasti erilaisia sosiaalietuuksia uusille tulijoille. Joskus jopa anteliaammin kuin oman maan vastaavassa asemassa oleville kansalaisille. Mutta en nyt sen enempää tässä analysoi mitä kansoja ja uskontokuntia nuo ryhmät edustavat. Sitä tietoa on riittävästi saatavissa netissä.
Mutta tuohon Hiilamon syrjäytymisselitykseen minulla on vastakkaista aineistoa. Itse kuulun maahanmuuttokriittisiin mutta muukalaisvihaa tai -vastaisuutta en tunnusta potevani. Sehän olisikin aika irvokasta kun olen etniseltä taustaltani maahanmuuttaja-pakolaisen lapsi. No nyt joku keksii tuohon kaikenlaisia piilotulkintoja että poden jotain ns Tukholma- eli panttivankisyndroomaa ja suhtaudun siksi kielteisemmin muukalaisiin kuin etnisesti 100% suomalainen.
Minun maahanmuuttokriittisyyteni on ihan pragmaattinen. Omat syrjäytyneet yms ongelmatapaukset olemme velvollisia hoitamaan mutta kun muutenkin jo elämme lainavaroilla koko maa ja sen sosiaaliturva ei meillä ole mitään järkeä että toimimme koko maailman runsaskätisenaä ja anteliaana avustus- ja sosiaalitoimistona.
Hiilamo ei ole ilmeisesti analysoinut kaikkea käytettävissä olevaa tietoa joka osin kumoaa hänen teoriansa että kyse olisi jostain huono-osaisten syrjäytymisestä ja epävarmuudesta.
Edellisissä kunnallisvaaleissa näytti perussuomalaisten kannatus kovasti lisääntyneen. Ja erääksi syyksi todella arveltiinkin että se oli ainoana puolueena nostanut puheenaiheeksi eräiden maahanmuuton kielteisten puolien kriittisen arvioinnin.
Helsingin ja miksei myös Uudenmaan vaalipiirit ovat mielenkiintoisia analysointikohteita äänestyskäyttäytymisestä vaalisalaisuudesta huolimatta. Voi olla että jossain muilla isoilla paikkakunnalla esiintyisi sama ilmiö. Mutta kun minä olen syntyperältäni helsinkiläinen en tunne muuta Suomea yhtä hyvin. Eli pääkaupunkiseidulla saadaan aika yksityskohtaisia äänestystietoja kun tulokset lasketaan ja julkistetaan äänestysaluekohtaisinakin. Äänestysalueet seuraavat aika tarkoin kaupunginosia ja eri kaupunginosien tiedetään olevan kovin erilaisia väestön sosioekonomiselta taustalta. Pääkaupunkiseutulaiset tietävät minkälaisia paikkoja on Westend, Kulosaari, Munkkiniemi, Kuusisaari, Lehtisaari, Kaskisaari jne - ei niillä alueilla kovin huonossa asemaa olevia syrjäytyneitä asu. Sotilashenkilöiden poliittista suuntautuneisuutta voi hiukan arvioida tutkimalla Santahaminan äänestysaluetta.
Halveksivasti rotu-tohtoriksikin nimitelty tohtori Jussi Halla-aho oli perussuomalaisten ehdokkaana kuntavaaleissa Helsingissä. Hän oli erittäin perusteellisesti tiedemiehen analyyttisyydellä kirjoittanut maahanmuutosta ja sen erilaisista ongelmista. Oli hän myös analysoinut maahanmuuton ongelmattomiakin puolia. Ja sai melkoisen henkilökohtaisen äänivyöryn kuntavaaleissa. Perussuomalaisen Tony Halmeen äänivyöry aikoinaan tuli Itä-Helsingin köyhiltä ja slummiutuneilta alueilta. Mutta nyt perussuomalaiset saivat Helsingissä melkoisesti ääniä myös noilta edellä kuvaamiltani "eliittialueilta". Se oli hämmästyttävää kun niitä lukuja analysoin. Ei niiltä alueilta aikaisemmin perussuomalaisia äänestetty.
Siinä Hiilamolle miettimistä että onko perussuomalaisten odotetussa menestyksessä vain syrjäytyneiden ksenofobiasta kyse.
Muuten olen Hiilamon kanssa sama mieltä että sosiaaliturvamme ei ole kaikilta osin onnistunut tehtävissään.
Mielipidekirjoituksessa voimakas kriittisesti eräisiin maahanmuuton lieveilmiöihin suhtautuva maahanmuuttokriittisyydeksi nimitetty aika laajalle kansan piirissä levinnyt virtaus on muuttunut käsitteeksi muukalaisviha tai muukalaisvastaisuus.
Kannattaa lukea itse kirjoitus ja siihen sisältyvät analyysi. Varmaankin paljon Perussuomalaiset puolueen kannatuksesta ja sen noususta johtuu Hiilamon analyysissään esittämästä kasvaneesta syrjäytymisestä ja syrjäytymisen pelosta.
Suosittelen lukemaan Homma ry:n (Hommaforumin taustajärjestö) keväällä 2010 teettämän mielipidetutkimuksen suomalaisten suhtautumisesta maahanmuuttokysymyksiin.
Hiilamon analyysi on myös loogisesti virheellinen tuosta muukalaisviha-muukalaisvastaisuusnimittelystä johtuen mutta myös toisella tavalla. Muukalaisvastaisuus ja muukalaisviha ovat tietenkin kaikin puolin vastustettavia ilmiöitä kuten myös aito rasismi. Mutta kriittinen suhtautuminen eräisiin maahanmuuton lieveilmiöihin on ihan eria asia. Ja se lieveilmiö on meille ulkomailta tulevat meidän oloihimme sopeutumattomat, huonosti koulutetut ja huonosti työllistyvät. Ja joista melkoinen osa selvästi tulee sen vuoksi että meillä jaetaan anteliaasti erilaisia sosiaalietuuksia uusille tulijoille. Joskus jopa anteliaammin kuin oman maan vastaavassa asemassa oleville kansalaisille. Mutta en nyt sen enempää tässä analysoi mitä kansoja ja uskontokuntia nuo ryhmät edustavat. Sitä tietoa on riittävästi saatavissa netissä.
Mutta tuohon Hiilamon syrjäytymisselitykseen minulla on vastakkaista aineistoa. Itse kuulun maahanmuuttokriittisiin mutta muukalaisvihaa tai -vastaisuutta en tunnusta potevani. Sehän olisikin aika irvokasta kun olen etniseltä taustaltani maahanmuuttaja-pakolaisen lapsi. No nyt joku keksii tuohon kaikenlaisia piilotulkintoja että poden jotain ns Tukholma- eli panttivankisyndroomaa ja suhtaudun siksi kielteisemmin muukalaisiin kuin etnisesti 100% suomalainen.
Minun maahanmuuttokriittisyyteni on ihan pragmaattinen. Omat syrjäytyneet yms ongelmatapaukset olemme velvollisia hoitamaan mutta kun muutenkin jo elämme lainavaroilla koko maa ja sen sosiaaliturva ei meillä ole mitään järkeä että toimimme koko maailman runsaskätisenaä ja anteliaana avustus- ja sosiaalitoimistona.
Hiilamo ei ole ilmeisesti analysoinut kaikkea käytettävissä olevaa tietoa joka osin kumoaa hänen teoriansa että kyse olisi jostain huono-osaisten syrjäytymisestä ja epävarmuudesta.
Edellisissä kunnallisvaaleissa näytti perussuomalaisten kannatus kovasti lisääntyneen. Ja erääksi syyksi todella arveltiinkin että se oli ainoana puolueena nostanut puheenaiheeksi eräiden maahanmuuton kielteisten puolien kriittisen arvioinnin.
Helsingin ja miksei myös Uudenmaan vaalipiirit ovat mielenkiintoisia analysointikohteita äänestyskäyttäytymisestä vaalisalaisuudesta huolimatta. Voi olla että jossain muilla isoilla paikkakunnalla esiintyisi sama ilmiö. Mutta kun minä olen syntyperältäni helsinkiläinen en tunne muuta Suomea yhtä hyvin. Eli pääkaupunkiseidulla saadaan aika yksityskohtaisia äänestystietoja kun tulokset lasketaan ja julkistetaan äänestysaluekohtaisinakin. Äänestysalueet seuraavat aika tarkoin kaupunginosia ja eri kaupunginosien tiedetään olevan kovin erilaisia väestön sosioekonomiselta taustalta. Pääkaupunkiseutulaiset tietävät minkälaisia paikkoja on Westend, Kulosaari, Munkkiniemi, Kuusisaari, Lehtisaari, Kaskisaari jne - ei niillä alueilla kovin huonossa asemaa olevia syrjäytyneitä asu. Sotilashenkilöiden poliittista suuntautuneisuutta voi hiukan arvioida tutkimalla Santahaminan äänestysaluetta.
Halveksivasti rotu-tohtoriksikin nimitelty tohtori Jussi Halla-aho oli perussuomalaisten ehdokkaana kuntavaaleissa Helsingissä. Hän oli erittäin perusteellisesti tiedemiehen analyyttisyydellä kirjoittanut maahanmuutosta ja sen erilaisista ongelmista. Oli hän myös analysoinut maahanmuuton ongelmattomiakin puolia. Ja sai melkoisen henkilökohtaisen äänivyöryn kuntavaaleissa. Perussuomalaisen Tony Halmeen äänivyöry aikoinaan tuli Itä-Helsingin köyhiltä ja slummiutuneilta alueilta. Mutta nyt perussuomalaiset saivat Helsingissä melkoisesti ääniä myös noilta edellä kuvaamiltani "eliittialueilta". Se oli hämmästyttävää kun niitä lukuja analysoin. Ei niiltä alueilta aikaisemmin perussuomalaisia äänestetty.
Siinä Hiilamolle miettimistä että onko perussuomalaisten odotetussa menestyksessä vain syrjäytyneiden ksenofobiasta kyse.
Muuten olen Hiilamon kanssa sama mieltä että sosiaaliturvamme ei ole kaikilta osin onnistunut tehtävissään.
6.10.2010
Natsi-Saksa oli oikeusvaltio
Otsikko on haastava. Mutta älkää tulkitko väärin. En ole millään tavoin ollut koskaan kansallissosialismin kannattaja tai suosija.
Otsikon aiheella viittaan virkamiesten tai poliitikkojen Suomessa nauttimaan immunitettiin.
Oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies näkevät harvoin mitään syytä puuttua vääryyksiin ja usein laittomuuksiinkin joita kansalaiset ovat kohdannneet viranomaisissa ja ovat sitten kannelleet näille korkeimmille lainvalvojille luullen saavansa asiassaan oikeutta. Erittäin harvoin saavat ja jos silloinkaan mitään muuta kuin että nämä lainvalvojat antavat lakia rikkoneelle virkamiehelle vain huomautuksen "vastaisen varalle".
Täysin merkityksetöntä. Minulla on siitä omakohtaistakin kokemusta. Tunnen muitakin tapauksia aika paljon eräiden vanhojen järjestöyhteyksieni johdosta.
Merkityksettömyydestä on osoituksena että usein samat viranomaiset saattavat täysin pelkäämättä tehdä samaa laittomuutta vuodesta toiseen. Kyse on meillä kirjoittamattomasta oikeuslähteestä jonka nimenä on maantapa.
Kuten eräs eduskunnan perustuslakivaliokunnan entinen juristijäsen sanoi kun käsittelyssä oli eräiden kansanedustajien esille ottama asia "oikeuskanslerin toimien laittomuudesta". Selitys oli "ettei ole ollut tapana syyttää oikeuskansleria".
Kansalaisista tuntuu nykymenolla siltä, kuin väärin menetelleillä virkamiehillä ja laillisuusvartijoilla olisi joku korkeampi ja jalompi päämäärä oikeuttamassa vallan väärinkäyttöön. Olen seuraavassa suomentanut vertailuksi saksalaista lainsäädäntöä vuodelta 1936. Kannattaisi ehkä ottaa oppia natsi-Saksan lainsäädännöstä "Laki rangaistusvapauden myöntämisestä 23.04.1936":
Laki rangaistusvapauden myöntämisestä 23.04.1936:
§ 1 Rangaistusvapaus myönnetään rangaistavista teoista, joihin tekijä on joutunut yli-innokkuudesta taistellessaan kansallissosialististen ajatusten puolesta. Poisluettuja ovat kuitenkin tahalliset teot, joista on ollut seurauksena ihmishengen menetys sekä teot, joiden luonne tai vaikuttimet ovat kunniattomat.
Rangaistukset, jotka 1. momentin teoista ovat tämän lain voimaantullessa saaneet lainvoiman, mutta joita ei ole vielä pantu täytäntöön, raukeavat. Keskeneräiset tapaukset raukeavat, mikäli teko on tehty ennen 20.04.1936, eikä uusia tapauksia enää käynnistetä.
Käännös on minun. Löysin koko asian eräästä saksalaisesta natsi-Saksan oikeudenkäyttöä käsittelevästä kirjasta.
Johtopäätös on looginen. Saksassa oli kirjoitettu laki jolla yli-innokkaat hyvän asian puolesta laittomuutta tehneet jätettiin syyttämättä ja rankaisematta.
Vaikka oikeusjärjestyksemme on hyvin samanlainen kuin Saksassa ja perustuu pääasiassa kirjoitettuihin lakeihin niin meillä tuohon samaan lopputulokseen päädytään korkeimpien lainvalvojien (oikeuskansleri ja oikeusasiamies) soveltamalla maantavalla.
Eli natsi-Saksa toimi tuossakin tiukasti pykälien mukaan.
Siinä sitä miettimistä lukijoille.
Otsikon aiheella viittaan virkamiesten tai poliitikkojen Suomessa nauttimaan immunitettiin.
Oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies näkevät harvoin mitään syytä puuttua vääryyksiin ja usein laittomuuksiinkin joita kansalaiset ovat kohdannneet viranomaisissa ja ovat sitten kannelleet näille korkeimmille lainvalvojille luullen saavansa asiassaan oikeutta. Erittäin harvoin saavat ja jos silloinkaan mitään muuta kuin että nämä lainvalvojat antavat lakia rikkoneelle virkamiehelle vain huomautuksen "vastaisen varalle".
Täysin merkityksetöntä. Minulla on siitä omakohtaistakin kokemusta. Tunnen muitakin tapauksia aika paljon eräiden vanhojen järjestöyhteyksieni johdosta.
Merkityksettömyydestä on osoituksena että usein samat viranomaiset saattavat täysin pelkäämättä tehdä samaa laittomuutta vuodesta toiseen. Kyse on meillä kirjoittamattomasta oikeuslähteestä jonka nimenä on maantapa.
Kuten eräs eduskunnan perustuslakivaliokunnan entinen juristijäsen sanoi kun käsittelyssä oli eräiden kansanedustajien esille ottama asia "oikeuskanslerin toimien laittomuudesta". Selitys oli "ettei ole ollut tapana syyttää oikeuskansleria".
Kansalaisista tuntuu nykymenolla siltä, kuin väärin menetelleillä virkamiehillä ja laillisuusvartijoilla olisi joku korkeampi ja jalompi päämäärä oikeuttamassa vallan väärinkäyttöön. Olen seuraavassa suomentanut vertailuksi saksalaista lainsäädäntöä vuodelta 1936. Kannattaisi ehkä ottaa oppia natsi-Saksan lainsäädännöstä "Laki rangaistusvapauden myöntämisestä 23.04.1936":
Laki rangaistusvapauden myöntämisestä 23.04.1936:
§ 1 Rangaistusvapaus myönnetään rangaistavista teoista, joihin tekijä on joutunut yli-innokkuudesta taistellessaan kansallissosialististen ajatusten puolesta. Poisluettuja ovat kuitenkin tahalliset teot, joista on ollut seurauksena ihmishengen menetys sekä teot, joiden luonne tai vaikuttimet ovat kunniattomat.
Rangaistukset, jotka 1. momentin teoista ovat tämän lain voimaantullessa saaneet lainvoiman, mutta joita ei ole vielä pantu täytäntöön, raukeavat. Keskeneräiset tapaukset raukeavat, mikäli teko on tehty ennen 20.04.1936, eikä uusia tapauksia enää käynnistetä.
Käännös on minun. Löysin koko asian eräästä saksalaisesta natsi-Saksan oikeudenkäyttöä käsittelevästä kirjasta.
Johtopäätös on looginen. Saksassa oli kirjoitettu laki jolla yli-innokkaat hyvän asian puolesta laittomuutta tehneet jätettiin syyttämättä ja rankaisematta.
Vaikka oikeusjärjestyksemme on hyvin samanlainen kuin Saksassa ja perustuu pääasiassa kirjoitettuihin lakeihin niin meillä tuohon samaan lopputulokseen päädytään korkeimpien lainvalvojien (oikeuskansleri ja oikeusasiamies) soveltamalla maantavalla.
Eli natsi-Saksa toimi tuossakin tiukasti pykälien mukaan.
Siinä sitä miettimistä lukijoille.
Puoluejohtajien Sinnemäki - Soini debatti televisiossa
Katselin ja kuuntelin television Ajankohtaisen kakkosen järjestämää puoluejohtajien Sinnemäki ja Soini debattia. Löytyy Ylen Areenasta kuukauden ajan.
Mielenkiintoista oli kahden loistavan "moottoriturvan" kaksintaistelu sanoin. Jos nyt pitäisi valita kumpi oli parempi debatissa en osaisi sanoa. Ahtaissakin paikoissa molemmat jaksoivat kuitenkin hymyillä.
Mutta ei tuolla mitään todellista asiaa ollut. Molemmat yrittivät pussittaa toisiaan. Kun molemmat ovat taitavia keskustelijoita ja hoksottimet ovat enemmän kuin kohdallaan ei siinä kumpikaan langennut mihinkään toisen virittämään ansaan.
Nautittavaa sirkushuvia, verbaaliakrobatiaa.
Jos et nähnyt niin katso Ylen Areenasta.
Mielenkiintoista oli kahden loistavan "moottoriturvan" kaksintaistelu sanoin. Jos nyt pitäisi valita kumpi oli parempi debatissa en osaisi sanoa. Ahtaissakin paikoissa molemmat jaksoivat kuitenkin hymyillä.
Mutta ei tuolla mitään todellista asiaa ollut. Molemmat yrittivät pussittaa toisiaan. Kun molemmat ovat taitavia keskustelijoita ja hoksottimet ovat enemmän kuin kohdallaan ei siinä kumpikaan langennut mihinkään toisen virittämään ansaan.
Nautittavaa sirkushuvia, verbaaliakrobatiaa.
Jos et nähnyt niin katso Ylen Areenasta.
Tyhmiä kysymyksiä autoilusta
Otsikoin haastavasti seuraavat tyhmiksi kysymyksiksi vaikka monta vuotta olin yhden esimieheni kanssa samaa mieltä ettei tyhmiä kysymyksiä ole edes olemassa. Sehän vasta tyhmää onkin jos jättää kysymästä.
Ensimmäinen kysymykseni liittyy polttoainesäiliön täyttöaukon sijaintiin. Miksi se on toisissa autoissa ajajan puolella eli eteenpäin katsottaessa vasemmalla puolella ja sitten toisissa se on apumiehen eli oikealla puolella. Ja näyttää korreloivan voimakkaasti auton valmistusmaahan. Eli japanilaisissa autoissa täyttöaukko on ajajan eli vasemmalla puolella. Eurooppalaisilla täyttöaukko on oikealla eli apumiehen puolella.
Poikkeuksia näyttää olevan. Englannissa valmistetut japanilaiset auto noudattavat japanilaista käytäntöä. Liikenteessä olen seurannut Peugeot'tia ja yllätyksekseni havainnut sen vaihtelevan mallista riippuen. Toisaalta onhan nykyään aika paljon samalle alustalle valmistettuja eri merkkisiä autoja. Muistaakseni Citroen C1 ja Toyota Aygo on rakennettu samalle pohjalle ja taisi mukana olla joku kolmaskin merkki joka käyttää samaa alustaa.
Viimeksi ihmettelin liikennevaloissa tätä uudehkoa retro-Miniä. Siinä näytti olevan täyttöaukko vasemmalla ajajan puolella kuten japanilaisilla ja minä kun olin kuvitellut autoa brittiläiseksi.
Ehkä joku arvon lukija tietää vastauksenkin. Se varmaan löytyisi googlaamallakin (ihana uusverbi) mutta kun kokeilin parilla hakusanalla ei löytynyt.
Toinen kysymys liitty kytkimeen. Sen ymmärrän hyvin että jos pitää autoa punaisissa liikennevaloissa ylämäessä pelkällä kaasulla ja kytkimellä niin kuluuhan siinä kytkin kun sitä koko ajan liu'uttaa.
Mutta mikä paikka kuluu jos pidät kytkintä pohjassa, vaihde ykkösellä ja pidät autoa paikalla jarrupolkimella? Vai kuluuko joku paikka vähemmän jos laitan vaihteen vapaalle ja laitan käsijarrun päälle. Ja jos tässä jälkimmäisessä joku paikka kuluu niin mikä se on? Käsijarrun vaijeriko? Ja jos pidänkin paikoilla jalkajarrulla?
Kaikkea sitä tuleekin ihmeteltyä. Ja tehtyä tikusta asiaa kun ei maailmoja syleilevät poliittiset jutut oikein jaksa nyt innostaa.
Ai niin. Olin niin onnellinen kun pääsin vihdoinkin eroon kuukausikaupalla eteisen lattialla lojuneista viimeisistä vuokratuista muuttolaatikoista. Suurimman osan palautin heti muuttoa seuranneella viikolla mutta kun tavaran sijoittelussa oli tilaongelmia niin kesti vähän pidempään. Tuntui eteinen illalla ulos lähtiessä niin kummallisen tilavalta ;)
Ensimmäinen kysymykseni liittyy polttoainesäiliön täyttöaukon sijaintiin. Miksi se on toisissa autoissa ajajan puolella eli eteenpäin katsottaessa vasemmalla puolella ja sitten toisissa se on apumiehen eli oikealla puolella. Ja näyttää korreloivan voimakkaasti auton valmistusmaahan. Eli japanilaisissa autoissa täyttöaukko on ajajan eli vasemmalla puolella. Eurooppalaisilla täyttöaukko on oikealla eli apumiehen puolella.
Poikkeuksia näyttää olevan. Englannissa valmistetut japanilaiset auto noudattavat japanilaista käytäntöä. Liikenteessä olen seurannut Peugeot'tia ja yllätyksekseni havainnut sen vaihtelevan mallista riippuen. Toisaalta onhan nykyään aika paljon samalle alustalle valmistettuja eri merkkisiä autoja. Muistaakseni Citroen C1 ja Toyota Aygo on rakennettu samalle pohjalle ja taisi mukana olla joku kolmaskin merkki joka käyttää samaa alustaa.
Viimeksi ihmettelin liikennevaloissa tätä uudehkoa retro-Miniä. Siinä näytti olevan täyttöaukko vasemmalla ajajan puolella kuten japanilaisilla ja minä kun olin kuvitellut autoa brittiläiseksi.
Ehkä joku arvon lukija tietää vastauksenkin. Se varmaan löytyisi googlaamallakin (ihana uusverbi) mutta kun kokeilin parilla hakusanalla ei löytynyt.
Toinen kysymys liitty kytkimeen. Sen ymmärrän hyvin että jos pitää autoa punaisissa liikennevaloissa ylämäessä pelkällä kaasulla ja kytkimellä niin kuluuhan siinä kytkin kun sitä koko ajan liu'uttaa.
Mutta mikä paikka kuluu jos pidät kytkintä pohjassa, vaihde ykkösellä ja pidät autoa paikalla jarrupolkimella? Vai kuluuko joku paikka vähemmän jos laitan vaihteen vapaalle ja laitan käsijarrun päälle. Ja jos tässä jälkimmäisessä joku paikka kuluu niin mikä se on? Käsijarrun vaijeriko? Ja jos pidänkin paikoilla jalkajarrulla?
Kaikkea sitä tuleekin ihmeteltyä. Ja tehtyä tikusta asiaa kun ei maailmoja syleilevät poliittiset jutut oikein jaksa nyt innostaa.
Ai niin. Olin niin onnellinen kun pääsin vihdoinkin eroon kuukausikaupalla eteisen lattialla lojuneista viimeisistä vuokratuista muuttolaatikoista. Suurimman osan palautin heti muuttoa seuranneella viikolla mutta kun tavaran sijoittelussa oli tilaongelmia niin kesti vähän pidempään. Tuntui eteinen illalla ulos lähtiessä niin kummallisen tilavalta ;)
5.10.2010
Yksinhuoltaja-maahanmuuttajaäidit
Maahanmuuttajissa on tilastojen valossa huomattavasti kantaväestöä enemmän yksinhuoltajia:
"Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja Jorma Vuorion mukaan Suomessa asuvista somalialaisista naisista 46 % on yksinhuoltajia. "- Se on hätkähdyttävä luku." Yksinhuoltajuus ei Vuorion mukaan ole somalikulttuureissa yleensä tavallista. Vähemmistövaltuutettu Biaudet'n mukaan jatkoselvitykselle ei ole tarvetta. (AL 9.9.2010)"
Ihmeteltävän paljon. Selitykseksi olen nähnyt lähinnä tarjottavan taloudellisten huolien aiheuttamia paineita parisuhteelle. Jossain hämärästi viitataan mahdollisesti piilossa olevaan moniavioisuuten. Ja jos tuo huomio 'yksinhuoltajuus ei somalikulttuureissa ole yleensä tavallista' pitää paikkansa niin on syytä ihmetellä lisää.
Mutta en ole nähnyt laajemmin mainintaa mahdolliseen sosiaalituilla keinotteluun. Lihavoin tuon sanan mahdolliseen tarkoituksella ettei synny väärinkäsityksiä. Yle on uutisoinut aiheesta v 2009 ja yhdessä kommenttipuheenvuorossa oli tuostakin mahdollisuudesta maininta.
Suomessa on yksinhuoltajien (useimmiten äitejä) turvaksi olemassa lakisääteinenn elatustuki. Eli jos isä ei kykene jostain syystä maksamaan erossa määrättyjä tai sovittuja elatusmaksuja maksaa kunta säädettyä elatustukea. Nykyisellään n 140 euroa lasta kohti. Summa on verovapaa.
Kirjoitin perusteluksi "jostain syystä" koska mikä tahansa laiminlyönti syystä riippumatta oikeuttaa yksinhuoltajan saamaan tuon elatustuen.
Jos elatusvelvollinen (=useimmiten isä) on esimerkiksi työtön tms perusteella kyvytön maksamaan elatusmaksua yksinhuoltajalle (=useimmiten äidille) voi hän anomuksesta saada vapautuksen korvata takaisin noita maksettuja elatustukia.
Jos yksinhuoltajalla, yleensä äidillä on esimerkiksi 10 lasta, lukuhan ei somaliperheissä ole harvinainen, saa hän muiden verovapaiden tulonsiirtojen (asumistuki, lapsilisät jne) lisäksi verovapaata elatustukea n 1400 euroa kuukaudessa. Eli lapsilisät ja elatustuki yhdessä ovat verottomina n 3000 euroa kuukaudessa ja jos mukaan lasketaan vielä mahdollinen asumistuki vastaa nuo tulot ehkä n 4000 euron bruttopalkkaa ansiotyöstä. Ei siis mitään kadehdittavan ruhtinaallista mutta saattaa hyvinkin ylittää reilusti kouluttamattoman ja ammattitaidottoman, kenties jopa lukutaidottoman yksinhuoltajan ansiomahdollisuudet palkkatyöstä.
Sosiaalitoimiston toimeentulotukilaskelmissa nuo elatustuet otetaan kai huomioon tukea alentava luulisin. Ellei niitä sitten katsota soveltamisohjeiden sallimiksi "vähäisiksi" avustuksiksi, jotka eivät pienennäkään toimeentulotukea. En ole löytänyt tuosta ohjeita.
"Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja Jorma Vuorion mukaan Suomessa asuvista somalialaisista naisista 46 % on yksinhuoltajia. "- Se on hätkähdyttävä luku." Yksinhuoltajuus ei Vuorion mukaan ole somalikulttuureissa yleensä tavallista. Vähemmistövaltuutettu Biaudet'n mukaan jatkoselvitykselle ei ole tarvetta. (AL 9.9.2010)"
Ihmeteltävän paljon. Selitykseksi olen nähnyt lähinnä tarjottavan taloudellisten huolien aiheuttamia paineita parisuhteelle. Jossain hämärästi viitataan mahdollisesti piilossa olevaan moniavioisuuten. Ja jos tuo huomio 'yksinhuoltajuus ei somalikulttuureissa ole yleensä tavallista' pitää paikkansa niin on syytä ihmetellä lisää.
Mutta en ole nähnyt laajemmin mainintaa mahdolliseen sosiaalituilla keinotteluun. Lihavoin tuon sanan mahdolliseen tarkoituksella ettei synny väärinkäsityksiä. Yle on uutisoinut aiheesta v 2009 ja yhdessä kommenttipuheenvuorossa oli tuostakin mahdollisuudesta maininta.
Suomessa on yksinhuoltajien (useimmiten äitejä) turvaksi olemassa lakisääteinenn elatustuki. Eli jos isä ei kykene jostain syystä maksamaan erossa määrättyjä tai sovittuja elatusmaksuja maksaa kunta säädettyä elatustukea. Nykyisellään n 140 euroa lasta kohti. Summa on verovapaa.
Kirjoitin perusteluksi "jostain syystä" koska mikä tahansa laiminlyönti syystä riippumatta oikeuttaa yksinhuoltajan saamaan tuon elatustuen.
Jos elatusvelvollinen (=useimmiten isä) on esimerkiksi työtön tms perusteella kyvytön maksamaan elatusmaksua yksinhuoltajalle (=useimmiten äidille) voi hän anomuksesta saada vapautuksen korvata takaisin noita maksettuja elatustukia.
Jos yksinhuoltajalla, yleensä äidillä on esimerkiksi 10 lasta, lukuhan ei somaliperheissä ole harvinainen, saa hän muiden verovapaiden tulonsiirtojen (asumistuki, lapsilisät jne) lisäksi verovapaata elatustukea n 1400 euroa kuukaudessa. Eli lapsilisät ja elatustuki yhdessä ovat verottomina n 3000 euroa kuukaudessa ja jos mukaan lasketaan vielä mahdollinen asumistuki vastaa nuo tulot ehkä n 4000 euron bruttopalkkaa ansiotyöstä. Ei siis mitään kadehdittavan ruhtinaallista mutta saattaa hyvinkin ylittää reilusti kouluttamattoman ja ammattitaidottoman, kenties jopa lukutaidottoman yksinhuoltajan ansiomahdollisuudet palkkatyöstä.
Sosiaalitoimiston toimeentulotukilaskelmissa nuo elatustuet otetaan kai huomioon tukea alentava luulisin. Ellei niitä sitten katsota soveltamisohjeiden sallimiksi "vähäisiksi" avustuksiksi, jotka eivät pienennäkään toimeentulotukea. En ole löytänyt tuosta ohjeita.
29.9.2010
Johtamisen evoluutiosta
Jossain vaiheessa Suomessa oltiin olevinaan kovin ylpeitä meidän omasta managerointiopistamme eli 'Management by Perkele' tyylistä.
Kirjoitin eilen tänne blogiin Hjallis Harkimon johtamistyylistä Diili nimisessä televisio-ohjelmassa. Tänään katsoin jonkun vanhan suomalaisen sotilasfarssi-genreä edustavan elokuvan. Samanlaista huutoa ja räyhäämistä siinäkin. Ilmeisesti molemmat edustavat jotain tuollaista 'Management by Perkele'-oppia.
Kun olen vanha sivari en ole käynyt armeijaa joten ei ole omakohtaista kokemusta tuollaisestä osin järjettömästä ärjynnästä. Mutta olen ymmärtänyt ikätovereilta ja nuoremmilta kuulemani perusteella että pitkään tuollaista on armeijassa harrastettu.
Ymmärrän armeijan poikkeukselliset tehtävät. Kriisin ollessa päällä tuskin pidetään koko ajan konsensushenkisiä neuvottelupalavereja. Kyllä siinä käyttäytymisen pitää olla enemmän tai vähemmän automaattista ja toimia komentoketjun mukaisesti.
Mutta silti koen tuollaisen turhanpäiväisen ärjymisen ainakin itselleni vieraana.
Eräs minua paljon nuorempi työtoverini paljasti kerran pienessä hiprakassa ihailevansa minun intomielisyyttäni työpaikalla ja työasioissa. Ja hän myös kertoi ihmettelevänsä mistä paljon häntä iäkkäämpänä saan kaiken voiman tuollaiseen käytökseen. Ja hän kertoi esimerkinkin miten joskus hänen ja koko tiimin ollessa allapäin ja vetämättömissä kun minä olen astunut huoneeseen niin minusta henkivä työhön intohimoisesti suhtautuva asenne sai koko porukan virkistymään.
Eräs toinen nuorempi kollega totesi kerran isommassa seurassa, ja jopa ihan selvin päin, että kun hän katselee minua ja tapaani toimia hän huomaa ettei tuo vanheneminen voi niin kauheaa olla jos hänkin lähes 30 v kuluttua (se oli suunnilleen ikäeromme) voi säilyä tuollaisena (=yhtä nuorekkaana).
Mm nuo kaksi lausumaa ovat saaneet minut ylionnelliseksi pitkäksi aikaa. Olinhan jo lausumien aikaan lähellä eläkeikää. Lämmitti sydäntä. Nyt eläkkeelle siirtyessäni on varmaan sallittua muistella tuollaisiakin.
En tiedä onko geeneissä mutta muistan miten isäni vasta 80-vuotispäivillä pitämässään puheessa myönsi: "Kai minun on nyt myönnettävä olevani vanhus". Sitä asennetta pidän tavoitteenani.
Minun käsitykseni mukaan meillä on Suomessa liikaa tuon 'Management by Perkele' opin mukaan toimivia johtajia, päälliköitä tai esimiehiä. Meillä on nykyaikaiset leadership opit edelleen pitkälti hukassa. Ja usein puuttuu sellaisten käyttöä edellyttävä oikea asenne.
Ei nämä mitään salaisuuksia ole. Meillä vaan tuntuu edelleenkin johtavissa asemissa olevan ihmisiä jotka eivät ymmärrä miten ihmiset oikeasti saadaan innostumaan ja sen myötä myös paremmintuo0ttaviksi ja tehokkaiksi. Hyvin motivoitu henkilöstö sairastaa vähemmän ja jaksaa tehdä pidempää työuraakin. Kuka sitä 'paska'-työpaikassa kunnolla jaksaakaan.
Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Microsoftin uusinta 2/2010 Circle asiakaslehteä (lisäys 1.10.2010: linkki korjattu) ja siellä juttua "Tulevaisuuden työntekijät ohjaavat omaa työtään". Tai sitten Great Place to Work instituutin uudesta lehdestä saa lukea myös ison määrän kannustavia esimerkkejä. Lisäys 01.10.2010: laitan vielä kommentteihin lisäämäni linkin tähän leipätekstiinkin.
Minun 50 v työurani aikana olen selvästi päätynyt lopputulokseen että yrityksen johto määrää asenteet ja tahdin. Jos johto toimii työssään rehellisesti ja intohimoisesti niin johdon esimerkki soljuu sitten läpi koko organisaation ja 'tartuttaa' asenteellaan väliportaan esimiehetkin. Muutokseen voi mennä pitkäkin aika koska pitkään huonompaan kohteluun tottuneen henkilöstön voi olla alussa vaikea uskoa että muutos on ihan oikeasti tapahtumassa parempaan suuntaan.
Kirjoitin eilen tänne blogiin Hjallis Harkimon johtamistyylistä Diili nimisessä televisio-ohjelmassa. Tänään katsoin jonkun vanhan suomalaisen sotilasfarssi-genreä edustavan elokuvan. Samanlaista huutoa ja räyhäämistä siinäkin. Ilmeisesti molemmat edustavat jotain tuollaista 'Management by Perkele'-oppia.
Kun olen vanha sivari en ole käynyt armeijaa joten ei ole omakohtaista kokemusta tuollaisestä osin järjettömästä ärjynnästä. Mutta olen ymmärtänyt ikätovereilta ja nuoremmilta kuulemani perusteella että pitkään tuollaista on armeijassa harrastettu.
Ymmärrän armeijan poikkeukselliset tehtävät. Kriisin ollessa päällä tuskin pidetään koko ajan konsensushenkisiä neuvottelupalavereja. Kyllä siinä käyttäytymisen pitää olla enemmän tai vähemmän automaattista ja toimia komentoketjun mukaisesti.
Mutta silti koen tuollaisen turhanpäiväisen ärjymisen ainakin itselleni vieraana.
Eräs minua paljon nuorempi työtoverini paljasti kerran pienessä hiprakassa ihailevansa minun intomielisyyttäni työpaikalla ja työasioissa. Ja hän myös kertoi ihmettelevänsä mistä paljon häntä iäkkäämpänä saan kaiken voiman tuollaiseen käytökseen. Ja hän kertoi esimerkinkin miten joskus hänen ja koko tiimin ollessa allapäin ja vetämättömissä kun minä olen astunut huoneeseen niin minusta henkivä työhön intohimoisesti suhtautuva asenne sai koko porukan virkistymään.
Eräs toinen nuorempi kollega totesi kerran isommassa seurassa, ja jopa ihan selvin päin, että kun hän katselee minua ja tapaani toimia hän huomaa ettei tuo vanheneminen voi niin kauheaa olla jos hänkin lähes 30 v kuluttua (se oli suunnilleen ikäeromme) voi säilyä tuollaisena (=yhtä nuorekkaana).
Mm nuo kaksi lausumaa ovat saaneet minut ylionnelliseksi pitkäksi aikaa. Olinhan jo lausumien aikaan lähellä eläkeikää. Lämmitti sydäntä. Nyt eläkkeelle siirtyessäni on varmaan sallittua muistella tuollaisiakin.
En tiedä onko geeneissä mutta muistan miten isäni vasta 80-vuotispäivillä pitämässään puheessa myönsi: "Kai minun on nyt myönnettävä olevani vanhus". Sitä asennetta pidän tavoitteenani.
Minun käsitykseni mukaan meillä on Suomessa liikaa tuon 'Management by Perkele' opin mukaan toimivia johtajia, päälliköitä tai esimiehiä. Meillä on nykyaikaiset leadership opit edelleen pitkälti hukassa. Ja usein puuttuu sellaisten käyttöä edellyttävä oikea asenne.
Ei nämä mitään salaisuuksia ole. Meillä vaan tuntuu edelleenkin johtavissa asemissa olevan ihmisiä jotka eivät ymmärrä miten ihmiset oikeasti saadaan innostumaan ja sen myötä myös paremmintuo0ttaviksi ja tehokkaiksi. Hyvin motivoitu henkilöstö sairastaa vähemmän ja jaksaa tehdä pidempää työuraakin. Kuka sitä 'paska'-työpaikassa kunnolla jaksaakaan.
Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Microsoftin uusinta 2/2010 Circle asiakaslehteä (lisäys 1.10.2010: linkki korjattu) ja siellä juttua "Tulevaisuuden työntekijät ohjaavat omaa työtään". Tai sitten Great Place to Work instituutin uudesta lehdestä saa lukea myös ison määrän kannustavia esimerkkejä. Lisäys 01.10.2010: laitan vielä kommentteihin lisäämäni linkin tähän leipätekstiinkin.
Minun 50 v työurani aikana olen selvästi päätynyt lopputulokseen että yrityksen johto määrää asenteet ja tahdin. Jos johto toimii työssään rehellisesti ja intohimoisesti niin johdon esimerkki soljuu sitten läpi koko organisaation ja 'tartuttaa' asenteellaan väliportaan esimiehetkin. Muutokseen voi mennä pitkäkin aika koska pitkään huonompaan kohteluun tottuneen henkilöstön voi olla alussa vaikea uskoa että muutos on ihan oikeasti tapahtumassa parempaan suuntaan.
Siirryn eläkkeelle
Olen siirtymässä eläkkeelle. Poikkean alkuperäisestä aikataulusta joka oli vielä jatkaa nykyisissä työtehtävissäni pari vuotta. Mutta päädyin kesällä toisiin ajatuksiin 65 v täytettyäni. Eli jään eläkkeelle joulukuun 2010 alussa. Sitä ennen pidän joitakin rästilomia n 6 viikkoa.
Tuskin maltan mitenkään toimettomana pysyä. Mielenkiintoista puuhaa on jos jonkinlaista. Maksetaanko niistä jostain puuhista jotain palkkaakin jää sitten nähtäväksi. Ainahan sille lisärahalle käyttöä löytyy.
Onpa jotain ulkomaisia asuinpaikkojakin tullut mietittyä eläkeresidenssille mutta toistaiseksi olen päättänyt asua kotimaan kamaralla. Useimmista mielenkiintoisista paikoista on pitkä matka Suomeen jos usein haluaa käydä. Vain Suomenlahden eteläpuolelta pääsee Helsinkiin nopeasti, nopeammin kuin vaikkapa Savosta jossa sentään asuin yli 20 vuotta. Paikallisten asukkaiden mentaliteettikin on Eestissä (suomeksi=Viro ;) hyvin samanlainen kuin suomalaisilla. Ja voisihan tuota opiskella kieltäkin niin pysyisi aivosolut vetreinä.
Hiukan yli 50 vuotta on tullut työelämässä touhuttua. Viimeisimmässä paikassa melkein 13 vuotta. Kaikenlaista on tullut nähtyä ja koettua. Saa nähdä kuinka paljon sitä voi tässä eläkepäivinä hyödyntää.
Tuskin maltan mitenkään toimettomana pysyä. Mielenkiintoista puuhaa on jos jonkinlaista. Maksetaanko niistä jostain puuhista jotain palkkaakin jää sitten nähtäväksi. Ainahan sille lisärahalle käyttöä löytyy.
Onpa jotain ulkomaisia asuinpaikkojakin tullut mietittyä eläkeresidenssille mutta toistaiseksi olen päättänyt asua kotimaan kamaralla. Useimmista mielenkiintoisista paikoista on pitkä matka Suomeen jos usein haluaa käydä. Vain Suomenlahden eteläpuolelta pääsee Helsinkiin nopeasti, nopeammin kuin vaikkapa Savosta jossa sentään asuin yli 20 vuotta. Paikallisten asukkaiden mentaliteettikin on Eestissä (suomeksi=Viro ;) hyvin samanlainen kuin suomalaisilla. Ja voisihan tuota opiskella kieltäkin niin pysyisi aivosolut vetreinä.
Hiukan yli 50 vuotta on tullut työelämässä touhuttua. Viimeisimmässä paikassa melkein 13 vuotta. Kaikenlaista on tullut nähtyä ja koettua. Saa nähdä kuinka paljon sitä voi tässä eläkepäivinä hyödyntää.
28.9.2010
Suositus yrityksille: Ei palkkaa työuupuneelle!
Huhuh. Alkaa mennä työelämä tylyksi. Onneksi minulla on työpäivät vähissa. Minulla on enää 5 työpäivää jäljellä nykyisissä työtehtävissäni. Sen jälkeen 1,5 kk pitämättömiä lomia ja 1.12.2010 siirryn eläkkeelle nykyisestä työstäni.
Mutta on tuo otsikon juttu aika mielenkiintoinen ja järkyttävä kehityssuunta. Uhraat voimasi jollekin työnantajalle etkä saa työkyvyttömyysajalta minkäänlaista palkkaa.
Uutisointi aiheesta on epätäsmällista. Tässä uutisessa sanotaan
" – Emme epäile, että työuupumustapauksissa olisi kysymys lintsauksista, vaan haluamme, että lääkärintodistuksissa käytetään oikeita merkintöjä, sanoo EK:n ylilääkäri Kari Kaukinen.
Kansainvälisessä luokituksessa työuupumus kuuluu z-luokkaan, eli se ei ole varsinaisesti minkään sairauden diagnoosi. Työuupumuksen syihin on vaikea puuttua eikä se aina kelpaa sairausloman syyksi."
Ensimmäisten joukossa tuota tylyä linjaa on uutisten mukaan alkanut soveltaa Tampereen kaupunki.
Tuo EK:n argumentti "että lääkärintodistuksissa käytetään oikeita merkintöjä" kuulostaa tekopyhältä. Työuupumusta ei pidetä sairautena mutta entä siihen liittyvät vaivat unettomuus, masennus ja fyysisinä oikeina vaikka pitkään jatkuneet sydämen tykytys ja mahavaivat vain jonain esimerkkeinä. Pitäisikö työkyvyttömyyden toteavaan lääkärintodistukseen vaatiakin vastedes työuupumuksen sairausilmentymät?
Erityisesti minua tuollainen tyly työnantaja-asenne vaivaa kun olen vuosikymmenet yrittänyt aina kaikissa tilaisuuksissa missä se on vain ollut minulle mahdollista propagoida hyvin motivoitujen ja tyytyväisten työntekijöiden puolesta. Kas kun on kummaa miten hyvin tuollaiset hyvin motivoidut työntekijät kestävät erilaisia kuormitustekijöitäkin aivan toisella tavalla kuin huonosti motivoidut. Ja syypää tuohon on valitettavan usein yrityksen johto itse.
Olen sattunut vahingossa katsomaan television Diili ohjelmaa jossa Hjallis Harkimo esittää reality-ohjelmassa yritysjohtajaa. Mitenkä olenkaan nähnyt omituista äyskimiseltä ja ärhentelyltä näyttävää käytöstä tältä "suurelta" yritysjohtajalta. En tiedä kuuluuko tuo jotenkin käsikirjoitukseen mutta kyllä se antaa huonoa esimerkkiä ja vääriä signaaleja nuorille, tuleville yritysjohtajille. Saattavat vielä alkaa kuvitella että oikean yritysjohtajan pitää juuri noin käyttäytyä. Ja sitten ihmetellään miksi ihmiset Suomessa työuupuvat (vain työssäkäyvät), masentuvat (myös työttömät) ja haluavat ennenaikaisesti eläkkeelle.
Mutta on tuo otsikon juttu aika mielenkiintoinen ja järkyttävä kehityssuunta. Uhraat voimasi jollekin työnantajalle etkä saa työkyvyttömyysajalta minkäänlaista palkkaa.
Uutisointi aiheesta on epätäsmällista. Tässä uutisessa sanotaan
" – Emme epäile, että työuupumustapauksissa olisi kysymys lintsauksista, vaan haluamme, että lääkärintodistuksissa käytetään oikeita merkintöjä, sanoo EK:n ylilääkäri Kari Kaukinen.
Kansainvälisessä luokituksessa työuupumus kuuluu z-luokkaan, eli se ei ole varsinaisesti minkään sairauden diagnoosi. Työuupumuksen syihin on vaikea puuttua eikä se aina kelpaa sairausloman syyksi."
Ensimmäisten joukossa tuota tylyä linjaa on uutisten mukaan alkanut soveltaa Tampereen kaupunki.
Tuo EK:n argumentti "että lääkärintodistuksissa käytetään oikeita merkintöjä" kuulostaa tekopyhältä. Työuupumusta ei pidetä sairautena mutta entä siihen liittyvät vaivat unettomuus, masennus ja fyysisinä oikeina vaikka pitkään jatkuneet sydämen tykytys ja mahavaivat vain jonain esimerkkeinä. Pitäisikö työkyvyttömyyden toteavaan lääkärintodistukseen vaatiakin vastedes työuupumuksen sairausilmentymät?
Erityisesti minua tuollainen tyly työnantaja-asenne vaivaa kun olen vuosikymmenet yrittänyt aina kaikissa tilaisuuksissa missä se on vain ollut minulle mahdollista propagoida hyvin motivoitujen ja tyytyväisten työntekijöiden puolesta. Kas kun on kummaa miten hyvin tuollaiset hyvin motivoidut työntekijät kestävät erilaisia kuormitustekijöitäkin aivan toisella tavalla kuin huonosti motivoidut. Ja syypää tuohon on valitettavan usein yrityksen johto itse.
Olen sattunut vahingossa katsomaan television Diili ohjelmaa jossa Hjallis Harkimo esittää reality-ohjelmassa yritysjohtajaa. Mitenkä olenkaan nähnyt omituista äyskimiseltä ja ärhentelyltä näyttävää käytöstä tältä "suurelta" yritysjohtajalta. En tiedä kuuluuko tuo jotenkin käsikirjoitukseen mutta kyllä se antaa huonoa esimerkkiä ja vääriä signaaleja nuorille, tuleville yritysjohtajille. Saattavat vielä alkaa kuvitella että oikean yritysjohtajan pitää juuri noin käyttäytyä. Ja sitten ihmetellään miksi ihmiset Suomessa työuupuvat (vain työssäkäyvät), masentuvat (myös työttömät) ja haluavat ennenaikaisesti eläkkeelle.
20.9.2010
Ruotsin vaalien uutisoinnista
Moni minua paremmin asioita tunteva kommentaattori on jo kirjoittanut ja tulee kirjoittamaan Ruotsin vaaleista. Siksi on turha että alan suuremmin kommentoida tähän.
Asia josta ei näytetä kirjoittavan on vaalituloksen uutisoinnissa käytetyt kielikuvat. Minua on jäänyt suuresti ärsyttämään esimerkiksi Suomen televisiossakin eri uutislähetyksissä ruotsidemokraateista käytetty uuskielinen attribuutti 'maahanmuuttokielteinen' tai peräti 'maahanmuuttovastainen'. Ilmeisesti ei ole kehdattu sentään väittää rasistiseksi tai ksenofoobiseksi.
Jos olen oikein ymmärtänyt ovat ruotsidemokraatit vain valikoivasti maahanmuuttokriittisiä aivan samalla tavoin kuin melkoinen osa suomalaisista Suomessakin. Mielenkiintoista tutkimustietoa suomalaisten asenteista on antanut Hommafoorumin teettämnä tutkimus. Tutustukaa niin ei tarvitse luulla.
Asia josta ei näytetä kirjoittavan on vaalituloksen uutisoinnissa käytetyt kielikuvat. Minua on jäänyt suuresti ärsyttämään esimerkiksi Suomen televisiossakin eri uutislähetyksissä ruotsidemokraateista käytetty uuskielinen attribuutti 'maahanmuuttokielteinen' tai peräti 'maahanmuuttovastainen'. Ilmeisesti ei ole kehdattu sentään väittää rasistiseksi tai ksenofoobiseksi.
Jos olen oikein ymmärtänyt ovat ruotsidemokraatit vain valikoivasti maahanmuuttokriittisiä aivan samalla tavoin kuin melkoinen osa suomalaisista Suomessakin. Mielenkiintoista tutkimustietoa suomalaisten asenteista on antanut Hommafoorumin teettämnä tutkimus. Tutustukaa niin ei tarvitse luulla.
12.9.2010
Kävin Tallinnassa - kiva matka
Kävin Tallinnassa lyhyellä kokousmatkalla. Lähdimme perjantaiaamuna ja tulimme takaisin lauantai-iltana Ja yövyimme Meriton Grand Conference & Spa Hotel nimisessä hotellissa. Ihan kelpo majoituspaikka.
Edellisistä Tallinnan käynneistä oli monta vuotta. Ja viimeisimmällä matkalla taitava taskuvaras varasti lompakkoni - siinä ehkä syy siihen ettei heti tehnyt mieli käydä uudestaan. Luottokorttien katoamisen huomasin onneksi 5 min sisällä ja pystyin ne heti kuolettamaan. Lompakossa oleva käteisrahat tosin menivät kaikki ja siksi edessä oleva usean päivän matka oli aika tuskaisa. Ja aika pitkään meni että koko lompakon sisältö tuli uusittua. Eniten harmitti ajokortin katoaminen. Passin yms olin kuitenkin varovaisuussyistä taskuvarkaiden varalta jättänyt hotelliin.
Hyvänä neuvona sain aikoinaan että ottaisin passistani muutamia valokopioita. Siksi minulla usein matkalla on liikkuessani kaupungilla ainoastaan valokopio passista.
Ajokortin varastaminen mahdollisti teoriassa identiteettivarkauden mutta se varkaustyyppi ei vielä silloin ollut niin yleinen kuin nykyään.
Löysin tietokoneeltani jopa kuvauksen varkaudesta jostain kumman syystä englanniksi. En enää muista miksi sen olin kirjoittanut englanniksi. Kopioin tekstin kuitenkin tähän:
"During my last visit in Tallinn, Estonia early evening I was walking on a crowded downtown street carrying my men's handbag on my left shoulder. As I was aware of pickpockets I kept my left hand on the handbag flap. A man comes from back left near me and asks the time. I was a little astonished that why somebody asks time so early in the evening. But as a polite person I automatically took my left hand up - of course up from the flap - and start looking my left hand wrist watch with my right hand. As I was aware of pickpockets stealing wrist watches from one's hands all my attention was in the wrist watch. The pickpocket realized I was from Finland and continued with a phrase "Oh, you keep your watch in Finnish time". I thought what an idiot - we have the same time zone in Finland as in Estonia.
After some minutes my group arrived to a restaurant which had a small entrance fee. And as I started to look after my purse I did not find it in my bag. My colleagues in the group tried to convince me that I just don't remember where I put my purse etc but I immediately grabbed my cellular phone and canceled all my credit cards.
Psychologically I have to admire the pickpocketing technique. Even the crazy question about different time zones was proper - my handbag had many compartment and it took a little bit longer to search for the purse."
Eli vaikka kuinka minua tuo juttu harmitti aikoinaan en voinut kuitenkaan olla ihailematta taskuvarkaan ammattitaitoa. Vaikka olin omasta mielestäni kokenut matkailija ja tiesin Tallinnan laajat taskuvarkaudet niin silti minut osattiin yllättää.
Tallinnassa on edelleen jossain asioissa villi länsi. Taksit tuntuvat kilvan yrittävän huijata turisteja ihan kuin etelässä.
Mutta edullistahan suomalaiselle silti on. Kun pääkaupunkiseudulla maksoin taksista Katajanokan terminaalista kotiin Kauniaisiin melkein 50 euroa maksoi Tallinnassa vastaava matka alle 20 euroa.
Kävimme perjantai-iltana ulkona 10 hengen porukalla. Söimme ja joimme sekä vatsamme että myös päämme aika täyteen ja koko porukan lasku oli 160 euroa. Olimme itse arvioineet lähes 300 euroa.
Kovin paljon muuta kokemusta minulla ei tältä pikamatkalta ole. No vielä yksi esimerkki: 1. luokan hotellin lobbybaarissa maksoi iso 0,5 litran olutlasi jotain 2,5 euroa.
Kun olin aikoinaan mukana synnyttämässä itsenäistä Viroa antamalla täältä Suomesta käsin tukea niin ihan kiva nähdä että siellä on kehitystä tapahtunut. Tosin ilmeisesti aika hurjat ovat tuloerot ja enemmän siellä varmaan eletään vieläkin kahden kerroksen väkenä kuin Suomessa.
Paluumatkalla ihmettelin Helsinkin saavuttuamme sitä järkyttävää hartautta millä ihmiset raahasivat laivasta aivan uupumukseen saakka olutlaatikoita. Varmaan jollekin kaljan suurkuluttajalle pientä säästöä. Mutta silti hämmästytti.
Ymmärrän kuitenkin hyvin nuorimman Afrikassa työskentelevän tyttäreni toteamuksen kulttuurishokista kun käväisi kesällä Suomessa lomaillessaan vanhojen koulu- ja opiskelukavereiden kanssa Tallinnan risteilyllä. Ei hän ymmärtänyt sitä kännäämistä ja rellestämistä. En minäkään mutta kun suurimman osan laivamatkasta olimme laivan kokoustiloissa en joutunut suuremmin tuota kulttuurishokkia kohtaamaan.
Rentouttava ja kiva matka kuitenkin oli vaikka olikin hiukan rasittava. Kas kun voimani eivät vieläkään alkukesän pitkän sairastelun ja toipumisen jäljiltä ole vielä täysin palautuneet.
Edellisistä Tallinnan käynneistä oli monta vuotta. Ja viimeisimmällä matkalla taitava taskuvaras varasti lompakkoni - siinä ehkä syy siihen ettei heti tehnyt mieli käydä uudestaan. Luottokorttien katoamisen huomasin onneksi 5 min sisällä ja pystyin ne heti kuolettamaan. Lompakossa oleva käteisrahat tosin menivät kaikki ja siksi edessä oleva usean päivän matka oli aika tuskaisa. Ja aika pitkään meni että koko lompakon sisältö tuli uusittua. Eniten harmitti ajokortin katoaminen. Passin yms olin kuitenkin varovaisuussyistä taskuvarkaiden varalta jättänyt hotelliin.
Hyvänä neuvona sain aikoinaan että ottaisin passistani muutamia valokopioita. Siksi minulla usein matkalla on liikkuessani kaupungilla ainoastaan valokopio passista.
Ajokortin varastaminen mahdollisti teoriassa identiteettivarkauden mutta se varkaustyyppi ei vielä silloin ollut niin yleinen kuin nykyään.
Löysin tietokoneeltani jopa kuvauksen varkaudesta jostain kumman syystä englanniksi. En enää muista miksi sen olin kirjoittanut englanniksi. Kopioin tekstin kuitenkin tähän:
"During my last visit in Tallinn, Estonia early evening I was walking on a crowded downtown street carrying my men's handbag on my left shoulder. As I was aware of pickpockets I kept my left hand on the handbag flap. A man comes from back left near me and asks the time. I was a little astonished that why somebody asks time so early in the evening. But as a polite person I automatically took my left hand up - of course up from the flap - and start looking my left hand wrist watch with my right hand. As I was aware of pickpockets stealing wrist watches from one's hands all my attention was in the wrist watch. The pickpocket realized I was from Finland and continued with a phrase "Oh, you keep your watch in Finnish time". I thought what an idiot - we have the same time zone in Finland as in Estonia.
After some minutes my group arrived to a restaurant which had a small entrance fee. And as I started to look after my purse I did not find it in my bag. My colleagues in the group tried to convince me that I just don't remember where I put my purse etc but I immediately grabbed my cellular phone and canceled all my credit cards.
Psychologically I have to admire the pickpocketing technique. Even the crazy question about different time zones was proper - my handbag had many compartment and it took a little bit longer to search for the purse."
Eli vaikka kuinka minua tuo juttu harmitti aikoinaan en voinut kuitenkaan olla ihailematta taskuvarkaan ammattitaitoa. Vaikka olin omasta mielestäni kokenut matkailija ja tiesin Tallinnan laajat taskuvarkaudet niin silti minut osattiin yllättää.
Tallinnassa on edelleen jossain asioissa villi länsi. Taksit tuntuvat kilvan yrittävän huijata turisteja ihan kuin etelässä.
Mutta edullistahan suomalaiselle silti on. Kun pääkaupunkiseudulla maksoin taksista Katajanokan terminaalista kotiin Kauniaisiin melkein 50 euroa maksoi Tallinnassa vastaava matka alle 20 euroa.
Kävimme perjantai-iltana ulkona 10 hengen porukalla. Söimme ja joimme sekä vatsamme että myös päämme aika täyteen ja koko porukan lasku oli 160 euroa. Olimme itse arvioineet lähes 300 euroa.
Kovin paljon muuta kokemusta minulla ei tältä pikamatkalta ole. No vielä yksi esimerkki: 1. luokan hotellin lobbybaarissa maksoi iso 0,5 litran olutlasi jotain 2,5 euroa.
Kun olin aikoinaan mukana synnyttämässä itsenäistä Viroa antamalla täältä Suomesta käsin tukea niin ihan kiva nähdä että siellä on kehitystä tapahtunut. Tosin ilmeisesti aika hurjat ovat tuloerot ja enemmän siellä varmaan eletään vieläkin kahden kerroksen väkenä kuin Suomessa.
Paluumatkalla ihmettelin Helsinkin saavuttuamme sitä järkyttävää hartautta millä ihmiset raahasivat laivasta aivan uupumukseen saakka olutlaatikoita. Varmaan jollekin kaljan suurkuluttajalle pientä säästöä. Mutta silti hämmästytti.
Ymmärrän kuitenkin hyvin nuorimman Afrikassa työskentelevän tyttäreni toteamuksen kulttuurishokista kun käväisi kesällä Suomessa lomaillessaan vanhojen koulu- ja opiskelukavereiden kanssa Tallinnan risteilyllä. Ei hän ymmärtänyt sitä kännäämistä ja rellestämistä. En minäkään mutta kun suurimman osan laivamatkasta olimme laivan kokoustiloissa en joutunut suuremmin tuota kulttuurishokkia kohtaamaan.
Rentouttava ja kiva matka kuitenkin oli vaikka olikin hiukan rasittava. Kas kun voimani eivät vieläkään alkukesän pitkän sairastelun ja toipumisen jäljiltä ole vielä täysin palautuneet.
7.9.2010
Korkein oikeus ja nännin imeminen
Korkein oikeus on tehnyt surkuhupaisimman päätöksensä moneen vuoteen antamalla valitusluvan ja ottamalla nänniä imeneen lääkärin tapauksen jopa suulliseen käsittelyynsä.
Omilla nettisivuillaankin Korkein oikeus kertoo:
Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Ennakkopäätöksiä annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.
Kyllä tuo nännin imeminen näyttää olevan koko Suomen oikeusjärjestelmälle äärettömän tärkeä asia. Varmaan onkin niin ettei nännin imemisestä ole selkeää lainsäädäntöä ja siksi asia vaatii KKO:n arvovaltaisen kannanoton. Saadaankohan me vielä jonkinlainen 'sukupuolineutraalikin' tulkinta asialle vai vaatiiko se ihan erillisen case'in?
Olen yli kahdenkymmenen vuoden aikana nähnyt kymmenittäin oikeustapauksia jossa selville oikeusmurhillekaan ei ole annettu valituslupaa Korkeimmassa oikeudessa ja selityksenä useimmiten ettei kyse ole sellaisesta tärkeästä ennakkotapauksesta joka vaatisi Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen.
Nyt näemme minkälaiset asiat vaativat Korkeimman oikeuden mielestä tärkeitä ennakkopäätöksiä.
Jos on enemmän seurannut Korkeimman oikeuden toimintaa muutaman vuosikymmenen ajan niin sellainen henkilö tietää minkälaista mielivaltaa noiden valituslupapäätösten antaminen sisältää.
Ehkä Korkeimman oikeuden neuvoksilla oli vain joku palava ja kiero halu nähdä ja kuulla tarinaa nänniä imevästä lääkäristä. KKO:n tuomareina varmaan harvoin pääsevät noin 'rasvaisten' juttujen ääreen.
En voi kuin nauraa.
Omilla nettisivuillaankin Korkein oikeus kertoo:
Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Ennakkopäätöksiä annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.
Kyllä tuo nännin imeminen näyttää olevan koko Suomen oikeusjärjestelmälle äärettömän tärkeä asia. Varmaan onkin niin ettei nännin imemisestä ole selkeää lainsäädäntöä ja siksi asia vaatii KKO:n arvovaltaisen kannanoton. Saadaankohan me vielä jonkinlainen 'sukupuolineutraalikin' tulkinta asialle vai vaatiiko se ihan erillisen case'in?
Olen yli kahdenkymmenen vuoden aikana nähnyt kymmenittäin oikeustapauksia jossa selville oikeusmurhillekaan ei ole annettu valituslupaa Korkeimmassa oikeudessa ja selityksenä useimmiten ettei kyse ole sellaisesta tärkeästä ennakkotapauksesta joka vaatisi Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen.
Nyt näemme minkälaiset asiat vaativat Korkeimman oikeuden mielestä tärkeitä ennakkopäätöksiä.
Jos on enemmän seurannut Korkeimman oikeuden toimintaa muutaman vuosikymmenen ajan niin sellainen henkilö tietää minkälaista mielivaltaa noiden valituslupapäätösten antaminen sisältää.
Ehkä Korkeimman oikeuden neuvoksilla oli vain joku palava ja kiero halu nähdä ja kuulla tarinaa nänniä imevästä lääkäristä. KKO:n tuomareina varmaan harvoin pääsevät noin 'rasvaisten' juttujen ääreen.
En voi kuin nauraa.
6.9.2010
Uutisvirran ja uskonnon ihmettelyä
Viime yönä satuin katsomaan auki jääneestä televisiosta Yle24 uutisvirtaa.
Havahduin yhtäkkiä sekä järkyttyneenä että ihmeissäni erilaisiin terroristi- ja itsemurhapommittajauutisiin.
Yhtäkkiä aloin miettiä joidenkin suomalaistenkin rauhanuskonnoksikin kutsuttua islamia. Samassa uutisvirrassa oli lukuisia terroristi- ja itsemurhapommittaja-uutisia (taitaa kaikki itsemurhapommittajat kuulua terroristeiksi luettuihin).
Nuo terroristi- ja itsemurhapommittaja-uutiset olivat Irakista, Saksasta, Venäjän Dagestanista, Usbekistanista ja Afganistanista. Käytännössä kaikki islamin valta-alueita Saksaa lukuunottamatta. Mutta Saksan uutinenkin käsitti islamisteja.
Löysin sanalle islamismi seuraavan määrittelyn:
"Wikipedian mukaan termi islamismi viittaa poliittiseen ideologiaan, jonka mukaan Islam ei ole ainoastaan uskonto, vaan valtioita tulisi hallita Islamin uskonnollisten arvojen ja islamilaisen lain eli sharian mukaan."
En saivartele tässä sen enempää mikä olisi asianmukainen nimitys noille islamin uskoa harjoittaville jotka syyllistyvät uutisten terroristitekoihin ja itsemurhapommituksiin.
Mutta mieleeni tuli yhtäkkiä esimerkinomaisena vertailukohtana maailmanlaajuisella organisaatiolla varustettu katolinen kirkko. Mitäpä jos siellä aloitettaisiin uusi kristillinen 'jihad' islamia tai islamilaisia maita vastaan? Sekin vain ('väärinymmärretyn') rauhanuskonnon nimissä.
No oli samassa uutisvirrassa Espanjan baskien ETA järjestökin. Mutta se esiintyikin vihdoin rauhaa tekevänä osapuolena uutisissa.
Että tuollaisia vertailuja tuli mieleeni.
Havahduin yhtäkkiä sekä järkyttyneenä että ihmeissäni erilaisiin terroristi- ja itsemurhapommittajauutisiin.
Yhtäkkiä aloin miettiä joidenkin suomalaistenkin rauhanuskonnoksikin kutsuttua islamia. Samassa uutisvirrassa oli lukuisia terroristi- ja itsemurhapommittaja-uutisia (taitaa kaikki itsemurhapommittajat kuulua terroristeiksi luettuihin).
Nuo terroristi- ja itsemurhapommittaja-uutiset olivat Irakista, Saksasta, Venäjän Dagestanista, Usbekistanista ja Afganistanista. Käytännössä kaikki islamin valta-alueita Saksaa lukuunottamatta. Mutta Saksan uutinenkin käsitti islamisteja.
Löysin sanalle islamismi seuraavan määrittelyn:
"Wikipedian mukaan termi islamismi viittaa poliittiseen ideologiaan, jonka mukaan Islam ei ole ainoastaan uskonto, vaan valtioita tulisi hallita Islamin uskonnollisten arvojen ja islamilaisen lain eli sharian mukaan."
En saivartele tässä sen enempää mikä olisi asianmukainen nimitys noille islamin uskoa harjoittaville jotka syyllistyvät uutisten terroristitekoihin ja itsemurhapommituksiin.
Mutta mieleeni tuli yhtäkkiä esimerkinomaisena vertailukohtana maailmanlaajuisella organisaatiolla varustettu katolinen kirkko. Mitäpä jos siellä aloitettaisiin uusi kristillinen 'jihad' islamia tai islamilaisia maita vastaan? Sekin vain ('väärinymmärretyn') rauhanuskonnon nimissä.
No oli samassa uutisvirrassa Espanjan baskien ETA järjestökin. Mutta se esiintyikin vihdoin rauhaa tekevänä osapuolena uutisissa.
Että tuollaisia vertailuja tuli mieleeni.
19.8.2010
Kannatan ns pakkoruotsia
Minä kannatan ns pakkoruotsia. Olisin valmis tinkimään vaatimuksesta ehkä sen verran ettei kaikkein heikkolahjaisimpien tarvitsisi opetella ruotsia. Mutta jos aikoo ylempiin opinahjoihin jatko-opintoihin niin edellyttäisin kuitenkin ruotsin kielen alkeiden opiskelua. Ei se niin hirveää ole.
Savossa n 20 v asuneena myönnän toki että pakkoruotsin opiskelu voi tuntua siellä tuhlaukselta kun ainoat ruotsinkieliset ovat joskus kesällä seutukunnalla käyvät ruotsalaiset matkailijat. Siksi tuon vaatimuksen ruotsinkielen opiskelusta voisi rajata vain ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulutasoisiin jatko-opintoihin suuntautuville. Ja silloinhan kyse ei olisi tavallaan enää "pakko"-ruotsista.
Moni kysyy viisastellen että pitäisikö sitten alkaa opiskella pakkovenäjää jos ja kun venäläisten osuus Suomessa asuvista ylittää ruotsinkielisten suomalaisten osuuden. Minusta ero on ihan selvä: ruotsinkieli on perustuslaissa vahvistettu virallinen kieli ja suomenruotsalaiset ovat suomalaisia. Eivätkä siis riikinruotsalaisia kuten jotkut yrittävät näsäviisaudessaan esittää. Venäjänkieli taas ei ole perustuslaissa määritelty Suomen tasavallan virallinen kieli.
On sitten eri asia miten me haluamme muuttaa perustuslakejamme ja olemmeko valmiit kaventamaan ruotsinkielisen vähemmistömme asemaa. Ja miten tarpeelliseksi katsoisimme uusien maahanmuuttajaryhmien oikeuksien vahvistamisen esimerkiksi perustuslain tasoisesti ja olisiko meillä siihen kerta kaikkiaan varaakaan.
Savossa n 20 v asuneena myönnän toki että pakkoruotsin opiskelu voi tuntua siellä tuhlaukselta kun ainoat ruotsinkieliset ovat joskus kesällä seutukunnalla käyvät ruotsalaiset matkailijat. Siksi tuon vaatimuksen ruotsinkielen opiskelusta voisi rajata vain ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulutasoisiin jatko-opintoihin suuntautuville. Ja silloinhan kyse ei olisi tavallaan enää "pakko"-ruotsista.
Moni kysyy viisastellen että pitäisikö sitten alkaa opiskella pakkovenäjää jos ja kun venäläisten osuus Suomessa asuvista ylittää ruotsinkielisten suomalaisten osuuden. Minusta ero on ihan selvä: ruotsinkieli on perustuslaissa vahvistettu virallinen kieli ja suomenruotsalaiset ovat suomalaisia. Eivätkä siis riikinruotsalaisia kuten jotkut yrittävät näsäviisaudessaan esittää. Venäjänkieli taas ei ole perustuslaissa määritelty Suomen tasavallan virallinen kieli.
On sitten eri asia miten me haluamme muuttaa perustuslakejamme ja olemmeko valmiit kaventamaan ruotsinkielisen vähemmistömme asemaa. Ja miten tarpeelliseksi katsoisimme uusien maahanmuuttajaryhmien oikeuksien vahvistamisen esimerkiksi perustuslain tasoisesti ja olisiko meillä siihen kerta kaikkiaan varaakaan.
28.7.2010
Ärsyttävät (huonot) lehtimyyjät
Minulle soittaa aika harvoin lehtimyyjät. Johtuisikohan siitä että kännykkäliittymäni on työnantajan nimissä? Mutta tunti pari sitten soitti.
Ensin kysyi asunko vielä xyz-osoitteessa johon vastasin lyhyesti "en asu" sillä olenhan juuri muuttanut. Sitten sönkötti jotain että tarvitsee uuden osoitteen voidakseen kertoa ilmaisesta tarjouksestaan. Kerroin ettei hän tarvitse osoitetietoani voidakseen kertoa tarjouksestaan. Tämä alkoi ilmeisesti poiketa hänen myyntikäsikirjoituksestaan niin että pasmat meni sekaisin ja hän alkoi uudestaan kertoa miten hyvälle vanhalle asiakkaalle hänen lehtiyhtiönsä tekee tällaisen ilmaistarjouksen. Hiukan minua huvitti sillä tuon lehtiyhtiön asiakas olin varmaan ollut korkeintaan joskus 10-20 v sitten.
Tarjous oli seuraavanlainen. Saan heidän lehtensä syyskuun alusta 6 kk eteenpäin ja maksan vain 2 euroa viikossa jolla katetaan lehden painatus- ja postituskulut ja lisäksi saan lisäetuna 40 euron arvoisen nahkalompakon.
Eli se ilmainen tarjous maksaisikin todellisuudessa yli 50 euroa. Kyllähän minä sen alun alkaenkin ymmärsin mutta mielelläni hiukan vedätin puhelinmyyjää kun ei heti ymmärtänyt vaikka selvästi heti alussa sanoin että "en tilaa mitään lehteä enkä osta mitään" mutta hän yritti selittää miten kyse onkin ilmaisesta edusta hyvälle asiakkaalle.
Ennen olivat ovelta ovelle kiertävät pölynimurikauppiaat tuollaisia ärsytyksiä mutta nyt on tilalle tulleet kaikenlaiset puhelinmyyjät. Ja erilaisia call-centre keskuksia avataan kilvan eri puolelle Suomea korkean työttömyden alueille. Säälin kaikkia niitä raukkoja jotka joutuvat tuollaisiin paikkoihin mahdollisesti jopa työvoimaviranomaisten pakottamina. Ja sitten raskaan tyrkyttämistyön vastapainona saattavat joskus saada jotain pieniä bonuksia.
Mutta minua harmittaa. Ensinnä minua harmittaa tuollainen myyntityön alennustila. Myyminenhän on tärkeä asia ja sietäisi saada arvokkaammat ilmenemismuodot. Parempi koulutus ja opastus tuohon myyntityöhän olisi minusta tärkeää. Ja tärkeää olisi myös asiakkaan järjenjuoksun kunnioittaminen sen sijaan että nyt mekaanisesti mantran tavoin hoetaan jotain katteetonta 'ilmainen' apellia.
Ensin kysyi asunko vielä xyz-osoitteessa johon vastasin lyhyesti "en asu" sillä olenhan juuri muuttanut. Sitten sönkötti jotain että tarvitsee uuden osoitteen voidakseen kertoa ilmaisesta tarjouksestaan. Kerroin ettei hän tarvitse osoitetietoani voidakseen kertoa tarjouksestaan. Tämä alkoi ilmeisesti poiketa hänen myyntikäsikirjoituksestaan niin että pasmat meni sekaisin ja hän alkoi uudestaan kertoa miten hyvälle vanhalle asiakkaalle hänen lehtiyhtiönsä tekee tällaisen ilmaistarjouksen. Hiukan minua huvitti sillä tuon lehtiyhtiön asiakas olin varmaan ollut korkeintaan joskus 10-20 v sitten.
Tarjous oli seuraavanlainen. Saan heidän lehtensä syyskuun alusta 6 kk eteenpäin ja maksan vain 2 euroa viikossa jolla katetaan lehden painatus- ja postituskulut ja lisäksi saan lisäetuna 40 euron arvoisen nahkalompakon.
Eli se ilmainen tarjous maksaisikin todellisuudessa yli 50 euroa. Kyllähän minä sen alun alkaenkin ymmärsin mutta mielelläni hiukan vedätin puhelinmyyjää kun ei heti ymmärtänyt vaikka selvästi heti alussa sanoin että "en tilaa mitään lehteä enkä osta mitään" mutta hän yritti selittää miten kyse onkin ilmaisesta edusta hyvälle asiakkaalle.
Ennen olivat ovelta ovelle kiertävät pölynimurikauppiaat tuollaisia ärsytyksiä mutta nyt on tilalle tulleet kaikenlaiset puhelinmyyjät. Ja erilaisia call-centre keskuksia avataan kilvan eri puolelle Suomea korkean työttömyden alueille. Säälin kaikkia niitä raukkoja jotka joutuvat tuollaisiin paikkoihin mahdollisesti jopa työvoimaviranomaisten pakottamina. Ja sitten raskaan tyrkyttämistyön vastapainona saattavat joskus saada jotain pieniä bonuksia.
Mutta minua harmittaa. Ensinnä minua harmittaa tuollainen myyntityön alennustila. Myyminenhän on tärkeä asia ja sietäisi saada arvokkaammat ilmenemismuodot. Parempi koulutus ja opastus tuohon myyntityöhän olisi minusta tärkeää. Ja tärkeää olisi myös asiakkaan järjenjuoksun kunnioittaminen sen sijaan että nyt mekaanisesti mantran tavoin hoetaan jotain katteetonta 'ilmainen' apellia.
27.7.2010
Riskipeliä ihmisillä?
Minulla on ollut tänä keväänä kaksi kertaa keuhkokuume. Ensimmäisellä kerralla sain rohdot kotihoitoon ja ne tuntuivat auttavan. Mutta ei mennyt montaa viikkoa kun makasin kuitenkin sairaalan teho-osastolla keuhkokuumeessa ja verenmyrkytyksessä jne - ei ollut ilmeisesti antibiootit riittävän tehokkaita. Sairaalassa sitten antibiooteja annettiinkin sellainen määrä että en meinannut silmiäni uskoa.
Minulla on viime syksyltä (syksy 2009) diagnoosi keuhkoahtaumataudista ja kuulun siten selvästi keuhkokuumeen osalta riskiryhmään. Myös lintuinfluenssan osalta kuulun riskiryhmään ja terveyskeskus kertoikin minun saavan rokotteen riskiryhmien mukana ja aikataulussa.
Mutta sitten seurasi mielenkiintoinen yllätys. Kohtasin paljon minua pahempaa keuhkoahtaumatautia sairastavan miehen, joka kertoi minulle keuhkokuumerokotteesta. Keuhkokuumerokotteen (pneumokokkirokote) pitäisi suhteellisen hyvin suojata keuhkokuumeelta 5 vuoden ajan. Sitä ei vain anneta terveyskeskuksissakaan kuin omalla kustannuksella eli se ei kuulu ollenkaan Kelan korvattavien rokotteiden piiriin.
No nyt se on 1.6.2010 alkaen otettu kuitenkin valtakunnalliseen pienten lasten rokotusohjelmaan ja suoritetaan yhteiskunnan kustannuksilla. Mutta ei riskiryhmäaikuisille.
Selvittelin tänään rokotuksen kustannuksia ottaakseni sen omalla kustannuksellani.
Kun samoihin aikoihin luin mitä maksaa sairaalassa keuhkokuumeen hoito niin entistä enemmämn aloin ihmetellä miksi tuollaista rokotusta ei ainakin riksiryhmille anneta.
Huvittavaa vain minkälaista riskipeliä meillä "kansanterveyden" pelataan. Kyseinen rokote kuuluu saamani tiedon mukaan useassa Euroopan maassa julkisen terveydenhuollon rokotusohjelmaan.
Tosin ei minulla enää mitään ihmeempää kuvaa ole meidän julkisesta terveydenhuoltojärjestelmästämme. Se alkaa kohta näyttää muutenkin monelta osin kuin Potemkinin kulisseilta.
Minulla on viime syksyltä (syksy 2009) diagnoosi keuhkoahtaumataudista ja kuulun siten selvästi keuhkokuumeen osalta riskiryhmään. Myös lintuinfluenssan osalta kuulun riskiryhmään ja terveyskeskus kertoikin minun saavan rokotteen riskiryhmien mukana ja aikataulussa.
Mutta sitten seurasi mielenkiintoinen yllätys. Kohtasin paljon minua pahempaa keuhkoahtaumatautia sairastavan miehen, joka kertoi minulle keuhkokuumerokotteesta. Keuhkokuumerokotteen (pneumokokkirokote) pitäisi suhteellisen hyvin suojata keuhkokuumeelta 5 vuoden ajan. Sitä ei vain anneta terveyskeskuksissakaan kuin omalla kustannuksella eli se ei kuulu ollenkaan Kelan korvattavien rokotteiden piiriin.
No nyt se on 1.6.2010 alkaen otettu kuitenkin valtakunnalliseen pienten lasten rokotusohjelmaan ja suoritetaan yhteiskunnan kustannuksilla. Mutta ei riskiryhmäaikuisille.
Selvittelin tänään rokotuksen kustannuksia ottaakseni sen omalla kustannuksellani.
Kun samoihin aikoihin luin mitä maksaa sairaalassa keuhkokuumeen hoito niin entistä enemmämn aloin ihmetellä miksi tuollaista rokotusta ei ainakin riksiryhmille anneta.
Huvittavaa vain minkälaista riskipeliä meillä "kansanterveyden" pelataan. Kyseinen rokote kuuluu saamani tiedon mukaan useassa Euroopan maassa julkisen terveydenhuollon rokotusohjelmaan.
Tosin ei minulla enää mitään ihmeempää kuvaa ole meidän julkisesta terveydenhuoltojärjestelmästämme. Se alkaa kohta näyttää muutenkin monelta osin kuin Potemkinin kulisseilta.
22.7.2010
Müßiggang ist aller Laster Anfang
Jostain syystä mieleeni palautuu yhä uudelleen nuoruudessa saksaksi mieliini jäänyt "Müßiggang ist aller Laster Anfang". Vapaasti käännettynä on jotain tyyliin "Toimettomuus on kaikkien vaivojen alku".
Onkohan syynä sittenkin, että olen ollut jo vapaalla yhtäjakoisesti yli 2 kuukautta kun lasketaan yhteen sairasloma ja kesäloma. Normaalisti olen sentään joka toisen viikon töissä.
Kuten niin monessa muussakin vanhassa sananparressa tässäkin on takana suuri viisaus.
Vaikka useimmat vastaavat viisaudet tuntuvat olevan koko ihmiskunnan yhteistä perimää ja ne löytyy lähes joka kielessä en saa mieleeni vastaavaa suomenkielistä. Muistaakohan kukaan lukija?
Onkohan syynä sittenkin, että olen ollut jo vapaalla yhtäjakoisesti yli 2 kuukautta kun lasketaan yhteen sairasloma ja kesäloma. Normaalisti olen sentään joka toisen viikon töissä.
Kuten niin monessa muussakin vanhassa sananparressa tässäkin on takana suuri viisaus.
Vaikka useimmat vastaavat viisaudet tuntuvat olevan koko ihmiskunnan yhteistä perimää ja ne löytyy lähes joka kielessä en saa mieleeni vastaavaa suomenkielistä. Muistaakohan kukaan lukija?
18.7.2010
Muuttolaatikoiden tyhjennystä
Kirjoitin muutosta ja muuttolaatikoista joitakin päiviä sitten.
Yritän tehdä muutossa jonkinlaista loppukiriä. Vuokralaatikoita on vielä nurkissa sekä viemässä turhaa tilaa mutta myös taksamittari raksuttaa joka vuorokaudelta.
Ja tulevalla viikolla tulee tytär Afrikasta kesälomalle ja olen luvannut majoittaa johonkin nurkkaan.
Nyt sunnuntaina ryhdistäydyin laiskoteltuani helteillä ihan riittävästi. Tänään tyhjensin kymmenen laatikkoa. Loppujen 15 laatikon osalta taitaa mennä mekaanisesti vain vuokralaatikosta siirtoon pahvilaatikkoon (katso erityisesti tuplapahvista tehdyt todella jämäkät laatikot ST40D ja ST25D) ja ne sitten varastoon. Vanhassa kerrostalossa minulla oli ns kanahäkkikellarikomero joka oli talvellakin lämmin. Nyt asun paritalossa ja asunnon nurkalla on ulkovarasto. Se sijaitsee talon lämmintä seinää vasten ja siinä näyttäisi olevan aika paksut lämpöeristeet mutta vaikea arvioida vastaako lämpötila- ja kosteusarvot kerrostalon kellarikomeroa. Eli jää nähtäväksi.
Mutta oli pakko hiukan röyhistellä täällä blogissa rintaa kun sain hiukan laiskamatoani järjestykseen.
Yritän tehdä muutossa jonkinlaista loppukiriä. Vuokralaatikoita on vielä nurkissa sekä viemässä turhaa tilaa mutta myös taksamittari raksuttaa joka vuorokaudelta.
Ja tulevalla viikolla tulee tytär Afrikasta kesälomalle ja olen luvannut majoittaa johonkin nurkkaan.
Nyt sunnuntaina ryhdistäydyin laiskoteltuani helteillä ihan riittävästi. Tänään tyhjensin kymmenen laatikkoa. Loppujen 15 laatikon osalta taitaa mennä mekaanisesti vain vuokralaatikosta siirtoon pahvilaatikkoon (katso erityisesti tuplapahvista tehdyt todella jämäkät laatikot ST40D ja ST25D) ja ne sitten varastoon. Vanhassa kerrostalossa minulla oli ns kanahäkkikellarikomero joka oli talvellakin lämmin. Nyt asun paritalossa ja asunnon nurkalla on ulkovarasto. Se sijaitsee talon lämmintä seinää vasten ja siinä näyttäisi olevan aika paksut lämpöeristeet mutta vaikea arvioida vastaako lämpötila- ja kosteusarvot kerrostalon kellarikomeroa. Eli jää nähtäväksi.
Mutta oli pakko hiukan röyhistellä täällä blogissa rintaa kun sain hiukan laiskamatoani järjestykseen.
Kansallissosialismia
Sattuipa silmiini jostain mutkan kautta Kansallissosialismi.org. Käykääpä vilkaisemassa ainakin otsikot.
Vaikka aika kuvottavina monia kirjoituksia pidänkin en minä silti tuollaisia kirjoituksia sensuroimaan lähtisi. Ihme ettei ns suvaitsevaisto ole hyökännyt julkisuudessa tuollaisten sivujen kimppuun ja yrittänyt saada niitä suljettua.
Mutta on siellä artikkelien joukossa todellisia helmiäkin: lukaiskaapa tämä.
Vaikka aika kuvottavina monia kirjoituksia pidänkin en minä silti tuollaisia kirjoituksia sensuroimaan lähtisi. Ihme ettei ns suvaitsevaisto ole hyökännyt julkisuudessa tuollaisten sivujen kimppuun ja yrittänyt saada niitä suljettua.
Mutta on siellä artikkelien joukossa todellisia helmiäkin: lukaiskaapa tämä.
17.7.2010
Kiinteistökehitys
Ajellessani eilen eri puolilla Espoota ajattelin lievällä järkytyksellä miten ns kiinteistökehittäjät jalostavat maankäyttöä entistä tehokkaammaksi.
Ilmenemismuotoja on monia. Jos olit joskus 20 vuotta aikaisemmin ostanut asunnon kerrostalosta puistonäköalalla niin mitään takeita ei ole etteikö siihen puistoon eteesi rakenneta kaavamuutoksella muhkea kerrostalo näköalaasi pilaamaan. Siinä vaiheessa kun älyät asian laidan on jo liian myöhäistä valittaa mistään.
Vuosikymmenien takaisille isoille omakotitonteille on kaavoitettu lisää rakennusoikeutta ja moni omakotiasuja on tehnyt hyvän tilin lohkomalla tontistaan osan.
Eräs kaverini oli jossain vaiheessa ostamassa yritykselleen toimitaloa joka sijaitsi tuollaisen tontin nurkassa. Merkittävää oli, että sillä tontin osalle ei ollut minkäänlaista rakennusoikeutta ja se oli kaavoitettu tulevaisuudesa vain puistoalueeksi. Tontin alkuperäinen omistaja oli nimittäin saanut tontille kaavamuutoksen ja toiselle puolelle tonttia oli rakennettu iso kerrostalo. Tämä pienempi talo sai olla tontilla rauhassa niin kauan kuin se pystyssä pysyi. Ellei sitä olisi keksitty alkaa uhkailla purkukehotuksilla.
Minun neuvoni olikin että talo olisi kannattanut ostaa vain kahdella perusteella: joko sen olisi saanut niin halvalla että jos sen 4-5 v kuluttua joutuisi purkamaan ilman tulevaa rakennusoikeutta niin ei harmittaisi eikä häviäisi liikoja. Toinen vaihtoehto olisi että ostaja omaisi riittävät poliittiset suhteet kaavoitukseen. Kun yrittäjäkaverillani ei tuollaisia poliittisia suhteita ollut hän piti varmempana pysyä erossa kiinteistön ostosta.
S-osuuskaupparyhmän hallintoneuvostoistahan on viime aikoina kirjoiteltukin miten siellä esimerkiksi hallintoneuvoston jäsenistä on eräissä osuuskaupoissa 3/4 valittu aktiivipoliitikoista. Muistan lukeneeni jonkun hallintoa tutkivan tiedemiehen todenneenkin tuollaisen suhdeluvun olevan jo aika huolestuttavan.
Tuollaisilla piiloon jäävillä suhteilla sitten junaillaan kauppapaikkoja ja kaavoitusta molemminpuoliseksi hyödyksi. En mainitse tässä sitä toista osapuolta sen tarkemmin, jääkön itse kunkin arvattavaksi!
Katsokaapa ympärillenne kun liikutte. S-ryhmän asema näyttää jo aika ylivoimaiselta kauppapaikkojen hankinnassa.
Ilmenemismuotoja on monia. Jos olit joskus 20 vuotta aikaisemmin ostanut asunnon kerrostalosta puistonäköalalla niin mitään takeita ei ole etteikö siihen puistoon eteesi rakenneta kaavamuutoksella muhkea kerrostalo näköalaasi pilaamaan. Siinä vaiheessa kun älyät asian laidan on jo liian myöhäistä valittaa mistään.
Vuosikymmenien takaisille isoille omakotitonteille on kaavoitettu lisää rakennusoikeutta ja moni omakotiasuja on tehnyt hyvän tilin lohkomalla tontistaan osan.
Eräs kaverini oli jossain vaiheessa ostamassa yritykselleen toimitaloa joka sijaitsi tuollaisen tontin nurkassa. Merkittävää oli, että sillä tontin osalle ei ollut minkäänlaista rakennusoikeutta ja se oli kaavoitettu tulevaisuudesa vain puistoalueeksi. Tontin alkuperäinen omistaja oli nimittäin saanut tontille kaavamuutoksen ja toiselle puolelle tonttia oli rakennettu iso kerrostalo. Tämä pienempi talo sai olla tontilla rauhassa niin kauan kuin se pystyssä pysyi. Ellei sitä olisi keksitty alkaa uhkailla purkukehotuksilla.
Minun neuvoni olikin että talo olisi kannattanut ostaa vain kahdella perusteella: joko sen olisi saanut niin halvalla että jos sen 4-5 v kuluttua joutuisi purkamaan ilman tulevaa rakennusoikeutta niin ei harmittaisi eikä häviäisi liikoja. Toinen vaihtoehto olisi että ostaja omaisi riittävät poliittiset suhteet kaavoitukseen. Kun yrittäjäkaverillani ei tuollaisia poliittisia suhteita ollut hän piti varmempana pysyä erossa kiinteistön ostosta.
S-osuuskaupparyhmän hallintoneuvostoistahan on viime aikoina kirjoiteltukin miten siellä esimerkiksi hallintoneuvoston jäsenistä on eräissä osuuskaupoissa 3/4 valittu aktiivipoliitikoista. Muistan lukeneeni jonkun hallintoa tutkivan tiedemiehen todenneenkin tuollaisen suhdeluvun olevan jo aika huolestuttavan.
Tuollaisilla piiloon jäävillä suhteilla sitten junaillaan kauppapaikkoja ja kaavoitusta molemminpuoliseksi hyödyksi. En mainitse tässä sitä toista osapuolta sen tarkemmin, jääkön itse kunkin arvattavaksi!
Katsokaapa ympärillenne kun liikutte. S-ryhmän asema näyttää jo aika ylivoimaiselta kauppapaikkojen hankinnassa.
16.7.2010
Koirien kielitaidosta
Näin televisiossa jutun koirahotellista. Koirahotellin pitäjä kertoi että kun heillä oli ranskaa puhuvassa perheessä ollut koira piti heidän yrittää opetella koiran käskyt ja komennot sellaisina kuin ne isäntäperheessä ranskaksi lausuttiin.
Sitä minulle palautui mieleen omakohtainenkin kokemus. Kälyni oli aikoinaan tuonut Yhdysvalloista hänelle siellä asuessa rakkaaksi käyneen koiran, Suomessa silloin vielä aika harvinaista Weimarin seisoja rotua. Suomeen palattuaankin hän jatkoi johdomukaisesti englannin käyttöä koiran kanssa.
Eräänä kesänä hän joutui kuitenkin jättämään koiransa hoitoon pidemmäksi aikaa. Sitä en enää muista oliko kyse kahdesta vai kolmesta kuukaudesta.
En ole koskaan ollut en ns koiraihminen mutta en myöskään kissaihminen. Olen aina ollut "ihminenihminen" ja olen pitänyt eläinten sijasta lemmikkeinä omia lapsia. Ehkä minulla siksi heitä onkin peräti viisi kappaletta.
Kälyni koira oli kuitenkin hurmaava. En ryhdy sitä tässä ylistämään mutta on myönnettävä että moni koiriin liittyvä ennakkoluulo ehti kyllä tuon vierailun aikana karista.
Koiran kanssa tutustuu ihmeen helposti ihmisiin. Suosittelen yksinäisiksi itsensä tunteville lääkkeeksi koiraa jos ei joku sinkut-deittipalsta kiinnnosta.
Olin ulkoiluttamassa tätä aika näyttävän näköistä ja melkoisen isokokoista koiraa. En muista mitä komentoja huusin koiralle englanniksi mutta samalla polulla vastaantuleva vieras rouva kysyi minulta: "Puhuuko tuo koira englantia?" Pikku piru minussa hoksasi kysymyksen koomisen aspektin ja vastasinkin rouvalle hyvin mairealla äänellä ja ilmeellä, varmaan hirveän teeskentelevältä kalskahtavasti: "Ei hyvä rouva, eivät koirat osaa puhua ihmisten kieliä!" Rouvalla meni ehti sekunti ja sitten purskahdimme molemmmat oikein röhönauruun sen verran hauska tilanne oli molempien mielestä. Sitten kerroin rouvalle miten koira oli tuotu Yhdysvalloista ja se oli jo siellä ollut aika hyvin koulutettu eikä sen komentosanoja katsottu tarpeelliseksi kouluttaa uudestaan.
Sellainen oli englantia puhuvan koiran tarina.
Sitä minulle palautui mieleen omakohtainenkin kokemus. Kälyni oli aikoinaan tuonut Yhdysvalloista hänelle siellä asuessa rakkaaksi käyneen koiran, Suomessa silloin vielä aika harvinaista Weimarin seisoja rotua. Suomeen palattuaankin hän jatkoi johdomukaisesti englannin käyttöä koiran kanssa.
Eräänä kesänä hän joutui kuitenkin jättämään koiransa hoitoon pidemmäksi aikaa. Sitä en enää muista oliko kyse kahdesta vai kolmesta kuukaudesta.
En ole koskaan ollut en ns koiraihminen mutta en myöskään kissaihminen. Olen aina ollut "ihminenihminen" ja olen pitänyt eläinten sijasta lemmikkeinä omia lapsia. Ehkä minulla siksi heitä onkin peräti viisi kappaletta.
Kälyni koira oli kuitenkin hurmaava. En ryhdy sitä tässä ylistämään mutta on myönnettävä että moni koiriin liittyvä ennakkoluulo ehti kyllä tuon vierailun aikana karista.
Koiran kanssa tutustuu ihmeen helposti ihmisiin. Suosittelen yksinäisiksi itsensä tunteville lääkkeeksi koiraa jos ei joku sinkut-deittipalsta kiinnnosta.
Olin ulkoiluttamassa tätä aika näyttävän näköistä ja melkoisen isokokoista koiraa. En muista mitä komentoja huusin koiralle englanniksi mutta samalla polulla vastaantuleva vieras rouva kysyi minulta: "Puhuuko tuo koira englantia?" Pikku piru minussa hoksasi kysymyksen koomisen aspektin ja vastasinkin rouvalle hyvin mairealla äänellä ja ilmeellä, varmaan hirveän teeskentelevältä kalskahtavasti: "Ei hyvä rouva, eivät koirat osaa puhua ihmisten kieliä!" Rouvalla meni ehti sekunti ja sitten purskahdimme molemmmat oikein röhönauruun sen verran hauska tilanne oli molempien mielestä. Sitten kerroin rouvalle miten koira oli tuotu Yhdysvalloista ja se oli jo siellä ollut aika hyvin koulutettu eikä sen komentosanoja katsottu tarpeelliseksi kouluttaa uudestaan.
Sellainen oli englantia puhuvan koiran tarina.
15.7.2010
Taas on taukoa pidetty
Kyllä muutto on ollut raskasta. Ja vielä raskaampaa se on ollut sairaana ja toipilaana. Ja sitten vielä päälle pukkaa melkoiset helteet. Onneksi apua ovat antaneet runsaasti lapseni perheineen sekä ex-vaimoni. Ilman heidän kaikkien apua en olisi selvinnyt.
En halua valittaa helteistä. Sen verran harvoin meille Suomessa niitä suodaan. Ja nykyään on sentään aika yleisesti mahdollisuus käydä ajelulla ilmastoidussa autossa. On se kiva kun auton sisälämpötila on 22 astetta ja ulkolämpötila samaan aikaan 32-34 astetta.
Tansaniassa asuva tyttäreni mietti mitenkä hän pärjää käydessään Suomen kesässä. Hyvin luulisi pärjäävän kun lämpötilamme alkavat mennä jo korkeammalle kuin mitä ne ovat siellä. Seurasin alkuvuonna pitkään Dar es Salaamin lämpotilaa jostain satelliittikanavan säätiedotuksista ja se oli kuukausikaupalla 32 celsiusastetta.
Yhteydenpidosta Tansaniaan: Minulla on erillinen Skype puhelin. Siis sellainen joka toimii kokonaan ilman tietokonetta kun siinä on sellainen itsessään. Olen avannut Skype'iin SkypeOut tilin ja voin soittaa Skype puhelimella tyttäreni tansanialaiseen matkapuhelimeen. SkypeOut puhelun hinta on vain n 10% siitä mitä esimerkiksi Elisa veloittaisi jos soittaisin omalla matkapuhelimellani. Puhuin eilen illalla varmaan kymmenisen minuuttia parilla dollarilla. Suosittelen. Ihan kelpoja tietokoneeseen liitettäviä Skype puhelimia saa 20-30 eurolla ellei halua tyytyä ainakin kannettavissa vakiona oleviin kaiuttimiin ja mikrofoniin.
Sitten takaisin muuttoon. Tavaramäärä oli muutossani hurja. Vaikka aika tavalla vietiin tavaraa kierrätykseen ja kaatopaikalle niin siirrettävääkin oli. Eikä niille kaikille ole löytynyt vielä paikkaakaan. Muuttolaatikoita oli minulla vuokrattuna 100 kpl mutta oikeampi määrä olisi ehkä sittenkin ollut 115 - 125 kpl. Ohjearvona pitävät muuttofirmat yhtä laatikkoa neliömetriä kohti. Uusi asuntoni on pinta-alaltaan 55 m2 joten minulla on kaksinkertainen tavaramäärä johonkin normiin verratessa.
Ja tavaraa on heitetty pois. Iso kirjasto hävitettiin jo yli 10 v sitten kun muutimme Kuopiosta pääkaupunkiseudulle. No jotain pikku lisäystä myönnän tapahtuneen vaikka en enää ole kirjoja mitenkään kerännyt.
Toisaalta kun tässä on muuton jäljiltä yrittänyt siirtää tavaroita pois muuttolaatikoista huomaa että aika tavalla on tavaraa ulkomailla opiskelleiden lapsieni jäljiltäkin. Sinänsä ihan ymmärrettävää että heidän talvikamppeensa ovat täällä. Edellinen asunto oli isompi ja tavarat mahtuivat sinne kuin huomaamatta. No, vanhaa sanontaa lainaten pitää todeta että kyllä sopu sijaa antaa.
Olosuhteisiin nähden terveyteni on palautunut ennalleen. Ja minua sairaalassa vaivannut melkoinen turvotus (n 20 kg ylimääräistä nestettä) saatiin sekin poistettua jo sairaalassa. Jälkitarkastuksessa minut todettiin parantuneeksi keuhkokuumeesta ja verenmyrkytyksestä. Keskivartalopyöreyttä minulla on silti liikaa edelleen.
Sairaalakäynnistä oli hoidon lisäksi muutakin hyötyä. Siellä paljastui, että minulla on sydämen mitraaliläpässä vuotoa ja se selittää hyvin miksi hengitykseni on rasitustilanteissa hyvin raskasta ja ollut sitä jo noin 3 vuotta. Sen hoitosuunnitelmasta ei ole vielä tarkkaa tietoa. Itse olin noiden kolmen vuoden aikana arvellut vian olevan vain huonossa kunnossa, väärissä lääkkeissä ja pitkäaikaisen tupakoinnin (jonka lopetin yli 10 v sitten) aiheuttamissa vahingoissa.
Mutta henkisesti tilani on ihan OK. Vaikka olen vielä muuttokaaoksen keskellä on toivoa kuitenkin näkyvissä. Olen vielä pari viikkoa kesälomalla ja siinä siivouksessahan tuo meneekin mukavasti.
Toisaalta minulla on paljon vapaata kun joka toinen viikko olen osa-aikaeläkkeellä ja vaihdoin lomarahanikin joustovapaaksi. Ja muitakin vanhoja lomia on vielä pitämättä. Eli vaikka lomani meneekin tähän muuton jälkimaininkeihin niin ehdin pitää vapaata myöhemminkin.
Täytettyäni 65 v on myös eläkkeelle jääminen alkanut kieltämättä kiinnostamaan kun minulle paljastui ettei se kuuluisa eläkkeen superkarttuma koskekaan minua vaan vasta muutamaa vuotta nuorempia. Vaikka ehdittiin minunkin eläkkeitäni leikata useammalla sadalla eurolla per kuukausi kun se suuri "eläkeuudistus" tehtiin eduskunnassa v 2005 alusta muistaakseni. Ja eläkkeeni karttuminen vielä muutenkin hidastuu 65 v täytettyäni eli osa-aikaeläkkeeseen liittyvät hyvät edut loppuivat. Toisaalta työssä pysyy virkeänä kun ympärillä on nuortakin porukkaa.
En halua valittaa helteistä. Sen verran harvoin meille Suomessa niitä suodaan. Ja nykyään on sentään aika yleisesti mahdollisuus käydä ajelulla ilmastoidussa autossa. On se kiva kun auton sisälämpötila on 22 astetta ja ulkolämpötila samaan aikaan 32-34 astetta.
Tansaniassa asuva tyttäreni mietti mitenkä hän pärjää käydessään Suomen kesässä. Hyvin luulisi pärjäävän kun lämpötilamme alkavat mennä jo korkeammalle kuin mitä ne ovat siellä. Seurasin alkuvuonna pitkään Dar es Salaamin lämpotilaa jostain satelliittikanavan säätiedotuksista ja se oli kuukausikaupalla 32 celsiusastetta.
Yhteydenpidosta Tansaniaan: Minulla on erillinen Skype puhelin. Siis sellainen joka toimii kokonaan ilman tietokonetta kun siinä on sellainen itsessään. Olen avannut Skype'iin SkypeOut tilin ja voin soittaa Skype puhelimella tyttäreni tansanialaiseen matkapuhelimeen. SkypeOut puhelun hinta on vain n 10% siitä mitä esimerkiksi Elisa veloittaisi jos soittaisin omalla matkapuhelimellani. Puhuin eilen illalla varmaan kymmenisen minuuttia parilla dollarilla. Suosittelen. Ihan kelpoja tietokoneeseen liitettäviä Skype puhelimia saa 20-30 eurolla ellei halua tyytyä ainakin kannettavissa vakiona oleviin kaiuttimiin ja mikrofoniin.
Sitten takaisin muuttoon. Tavaramäärä oli muutossani hurja. Vaikka aika tavalla vietiin tavaraa kierrätykseen ja kaatopaikalle niin siirrettävääkin oli. Eikä niille kaikille ole löytynyt vielä paikkaakaan. Muuttolaatikoita oli minulla vuokrattuna 100 kpl mutta oikeampi määrä olisi ehkä sittenkin ollut 115 - 125 kpl. Ohjearvona pitävät muuttofirmat yhtä laatikkoa neliömetriä kohti. Uusi asuntoni on pinta-alaltaan 55 m2 joten minulla on kaksinkertainen tavaramäärä johonkin normiin verratessa.
Ja tavaraa on heitetty pois. Iso kirjasto hävitettiin jo yli 10 v sitten kun muutimme Kuopiosta pääkaupunkiseudulle. No jotain pikku lisäystä myönnän tapahtuneen vaikka en enää ole kirjoja mitenkään kerännyt.
Toisaalta kun tässä on muuton jäljiltä yrittänyt siirtää tavaroita pois muuttolaatikoista huomaa että aika tavalla on tavaraa ulkomailla opiskelleiden lapsieni jäljiltäkin. Sinänsä ihan ymmärrettävää että heidän talvikamppeensa ovat täällä. Edellinen asunto oli isompi ja tavarat mahtuivat sinne kuin huomaamatta. No, vanhaa sanontaa lainaten pitää todeta että kyllä sopu sijaa antaa.
Olosuhteisiin nähden terveyteni on palautunut ennalleen. Ja minua sairaalassa vaivannut melkoinen turvotus (n 20 kg ylimääräistä nestettä) saatiin sekin poistettua jo sairaalassa. Jälkitarkastuksessa minut todettiin parantuneeksi keuhkokuumeesta ja verenmyrkytyksestä. Keskivartalopyöreyttä minulla on silti liikaa edelleen.
Sairaalakäynnistä oli hoidon lisäksi muutakin hyötyä. Siellä paljastui, että minulla on sydämen mitraaliläpässä vuotoa ja se selittää hyvin miksi hengitykseni on rasitustilanteissa hyvin raskasta ja ollut sitä jo noin 3 vuotta. Sen hoitosuunnitelmasta ei ole vielä tarkkaa tietoa. Itse olin noiden kolmen vuoden aikana arvellut vian olevan vain huonossa kunnossa, väärissä lääkkeissä ja pitkäaikaisen tupakoinnin (jonka lopetin yli 10 v sitten) aiheuttamissa vahingoissa.
Mutta henkisesti tilani on ihan OK. Vaikka olen vielä muuttokaaoksen keskellä on toivoa kuitenkin näkyvissä. Olen vielä pari viikkoa kesälomalla ja siinä siivouksessahan tuo meneekin mukavasti.
Toisaalta minulla on paljon vapaata kun joka toinen viikko olen osa-aikaeläkkeellä ja vaihdoin lomarahanikin joustovapaaksi. Ja muitakin vanhoja lomia on vielä pitämättä. Eli vaikka lomani meneekin tähän muuton jälkimaininkeihin niin ehdin pitää vapaata myöhemminkin.
Täytettyäni 65 v on myös eläkkeelle jääminen alkanut kieltämättä kiinnostamaan kun minulle paljastui ettei se kuuluisa eläkkeen superkarttuma koskekaan minua vaan vasta muutamaa vuotta nuorempia. Vaikka ehdittiin minunkin eläkkeitäni leikata useammalla sadalla eurolla per kuukausi kun se suuri "eläkeuudistus" tehtiin eduskunnassa v 2005 alusta muistaakseni. Ja eläkkeeni karttuminen vielä muutenkin hidastuu 65 v täytettyäni eli osa-aikaeläkkeeseen liittyvät hyvät edut loppuivat. Toisaalta työssä pysyy virkeänä kun ympärillä on nuortakin porukkaa.
24.6.2010
Hyvää juhannusta kaikille!
Asunto on kuin kaaoksessa. Sadasta muuttolaatikosta on purettu jonkin verran yli 80 prosenttia kiitos lähipiirin ja tyhjät palautettiin eilen laatikot vuokranneelle muuttofirmalle. Toipilaana olen ollut aika tavalla vain päällepäsmärinä.
Juhannusjuhlaa saan viettää asuntoa järjestelmällä. Heinäkuussa olen kesälomalla mutta luulen että se menee kotihommissa. Onneksi on nyt uudessa asunnossa pikku piha niin voi leikkiä olevansa vaikka maalla.
En keksi oikein mitään kirjoitettavaa tai en vaan jaksa. Mutta ehkä hetken kuluttua sitten taas intoudun. Erilaisia mielenkiintoisia suunnitelmia on kuitenkin mietinnässä. Toivotaan että jaksan alkaa niitä toteutellakin.
Toivotan kaikille lukijoille ja ystäville hyvää juhannusta. Eläkäähän siivosti älkääkä hurjastelko maa- eikä vesiliikenne- tai ilmavempaimilla. Saatan minäkin jossain kokkkoa käydä ihailemassa (se pikku pyromaani elää minussakin ;)
Juhannusjuhlaa saan viettää asuntoa järjestelmällä. Heinäkuussa olen kesälomalla mutta luulen että se menee kotihommissa. Onneksi on nyt uudessa asunnossa pikku piha niin voi leikkiä olevansa vaikka maalla.
En keksi oikein mitään kirjoitettavaa tai en vaan jaksa. Mutta ehkä hetken kuluttua sitten taas intoudun. Erilaisia mielenkiintoisia suunnitelmia on kuitenkin mietinnässä. Toivotaan että jaksan alkaa niitä toteutellakin.
Toivotan kaikille lukijoille ja ystäville hyvää juhannusta. Eläkäähän siivosti älkääkä hurjastelko maa- eikä vesiliikenne- tai ilmavempaimilla. Saatan minäkin jossain kokkkoa käydä ihailemassa (se pikku pyromaani elää minussakin ;)
22.6.2010
Vaihdoin asuntoa
Olen ollut jo pari viikkoa kotona elpymässä ja toipumassa. Olosuhteet huonmioon ottaen ihan jo kelpo kunnossa.
Vaihdoin uuteen asuntoon eilen. Päätöksen olin tehnyt ennen sairastumista ja huoli muutosta hiukan vaivasi sairasvuoteella. Lähipiiri on antanut aivan mielettömästi apua jota ilman muutto ei olisi onnistunut. En täällä blogissa käytä ihmisten nimiä joiten kiitos on täällä kollektiivinen mutta jokaista kiitän vielä uudemmankin kerran henkilökohtaisesti. Pidänkin tuota saamaani apua eräänä kaikkein parhaimpana syntymäpäivälahjana.
Menetin autotallin ja taloyhtiön saunassa sijainneen uima-altaan. Sain tilalle pienen pihan jos se korvaisi menetyksen.
Raportoin lisääkin kunhan jaksan.
Vaihdoin uuteen asuntoon eilen. Päätöksen olin tehnyt ennen sairastumista ja huoli muutosta hiukan vaivasi sairasvuoteella. Lähipiiri on antanut aivan mielettömästi apua jota ilman muutto ei olisi onnistunut. En täällä blogissa käytä ihmisten nimiä joiten kiitos on täällä kollektiivinen mutta jokaista kiitän vielä uudemmankin kerran henkilökohtaisesti. Pidänkin tuota saamaani apua eräänä kaikkein parhaimpana syntymäpäivälahjana.
Menetin autotallin ja taloyhtiön saunassa sijainneen uima-altaan. Sain tilalle pienen pihan jos se korvaisi menetyksen.
Raportoin lisääkin kunhan jaksan.
19.5.2010
Olen sairaalassa
Sairstuin viime viikolla pahasti (keuhkokuumetta jne) mutta nyt on olo jo hiukan kohenemaan päin. Raportoin myöhemmin lisää kunhn voimat palautuvat. Pahin hätä on käsittääkseni ohi.
2.5.2010
Pidän baletista - onkohan minulla venäläinen balettigeeni?
Iltalehden kolumnisti Mattiesko Hytönen mainitsi vapunpäivänä nähneensä maailman parhaan balettiesityksen edellisenä sunnuntaina: "Se oli Eifman Balletin vierailuesitys Punainen Giselle Kansallisoopperassa."
Sunnuntaina tuli Ylen Teema-kanavalla dokumenttielokuva tästä venäläisestä koreografista ja hänen balettiteatteristaan. En ollut mitenkään valinnut tv-kanavaa mutta usein televisio on valmiiksi Teema-kanavalla. Ohjelma oli niin vangitseva että en voinut tehdä mitään muuta kun katsoa tuo vangitseva 1 h 20 min pituinen ohjelma.
Elokuvan nähtyäni en ihmettele Mattiesko Hytösen arviota. Koko Eifmanista kertova elokuvakin oli jatkuvaa baletin juhlaa.
Pieniä palasia Eifmanista ja hänen koreografiastaan löytää tästä Youtube'ista.
Kai minun puoliksi hämäläisessä sielussani on palanen venäläistä balettigeeniä kun näin kovasti innostuin.
Sunnuntaina tuli Ylen Teema-kanavalla dokumenttielokuva tästä venäläisestä koreografista ja hänen balettiteatteristaan. En ollut mitenkään valinnut tv-kanavaa mutta usein televisio on valmiiksi Teema-kanavalla. Ohjelma oli niin vangitseva että en voinut tehdä mitään muuta kun katsoa tuo vangitseva 1 h 20 min pituinen ohjelma.
Elokuvan nähtyäni en ihmettele Mattiesko Hytösen arviota. Koko Eifmanista kertova elokuvakin oli jatkuvaa baletin juhlaa.
Pieniä palasia Eifmanista ja hänen koreografiastaan löytää tästä Youtube'ista.
Kai minun puoliksi hämäläisessä sielussani on palanen venäläistä balettigeeniä kun näin kovasti innostuin.
1.5.2010
Valamon luostarin johtajakoulutus
Käydessäni Valamon luostarissa menneellä viikolla sattui silmiini siellä 18-19.05.2010 pidettävän seminaarin ohjelmalehtinen.
Seminaarin nimi kertoo jo mistä on kysymys:
"Tarvitaanko hyvyyttä, totuutta ja kauneutta kvartaalitaloudessa?"
Tässä linkki lisätietoihin. Jos olisin nuorempi ja vielä johtamiskoulutuksessa osallistuisin tuohon vaikka omin varoin.
Seminaarin nimi kertoo jo mistä on kysymys:
"Tarvitaanko hyvyyttä, totuutta ja kauneutta kvartaalitaloudessa?"
Tässä linkki lisätietoihin. Jos olisin nuorempi ja vielä johtamiskoulutuksessa osallistuisin tuohon vaikka omin varoin.
Ylen ex-johtaja Mikael Jungner
Jungnerin johdolla Yleisradio saavutti hänen viisi vuotta kestäneen uransa aikana Suomen parhaat työpaikat, isojen työpaikkojen sarjassa 5. sija.
Saavutus on ainakin minun arvomaailamassani loistava. Tuon järjestön palkinto on aidosti osoitus hyvästä työpaikasta myös työntekijöiden mielestä. Minusta se erottuu tuossa suhteessa kovasti muista vastaavista. Olen nähnyt joidenkin konsulttitoimistojen jakavan tuollaisia palkintoja asiakkailleen ja ainakin eräissä tuntemissani tapauksissa vaikuttaa kuin palkinnon saisi suurimman laskun vuoden aikana maksanut asiakas.
Sääli ettei Jungner saanut jatkoaikaa. Harvoin työntekijät omaa johtajaansa samalla tavoin arvostavat. Kai se oli se väärän puolueen (=SDP) jäsenkirja joka esti jatkon.
Toivotan onnea ja menestystä Jungnerille jatkotehtävissä. Luulisi löytyvän jonkun ennakkoluulottoman kapitalistin joka ymmärtäisi jäsenkirjasta huolimatta palkata tuollaisia tuloksia saavuttaneen johtajan. Ja saihan Jungner Ylen taloudenkin jonkinlaiseen tasapainoon.
Tässä Jungnerin viimeisen työpäivän haastattelu aamutelevisiossa.
Saavutus on ainakin minun arvomaailamassani loistava. Tuon järjestön palkinto on aidosti osoitus hyvästä työpaikasta myös työntekijöiden mielestä. Minusta se erottuu tuossa suhteessa kovasti muista vastaavista. Olen nähnyt joidenkin konsulttitoimistojen jakavan tuollaisia palkintoja asiakkailleen ja ainakin eräissä tuntemissani tapauksissa vaikuttaa kuin palkinnon saisi suurimman laskun vuoden aikana maksanut asiakas.
Sääli ettei Jungner saanut jatkoaikaa. Harvoin työntekijät omaa johtajaansa samalla tavoin arvostavat. Kai se oli se väärän puolueen (=SDP) jäsenkirja joka esti jatkon.
Toivotan onnea ja menestystä Jungnerille jatkotehtävissä. Luulisi löytyvän jonkun ennakkoluulottoman kapitalistin joka ymmärtäisi jäsenkirjasta huolimatta palkata tuollaisia tuloksia saavuttaneen johtajan. Ja saihan Jungner Ylen taloudenkin jonkinlaiseen tasapainoon.
Tässä Jungnerin viimeisen työpäivän haastattelu aamutelevisiossa.
30.4.2010
Kiersin Suomea viikon
Kiersin viikon Suomea. Matkustin erään ystäväni kanssa Rovaniemelle 23.04. yhden ainoan päivän aikana. Aikamoinen rupeama melkein 1000 km. Matkatoverini suoriutui ajomatkasta esimerkillisesti. Hiukan hävetti etten minä joutunut tai päässyt ajamaan yhtään. Tietenkin voin aina puolustautua senioriteetin (ja kremppojen ;) tuomilla erivapauksilla. No, isolla amerikanraudalla ehkä matka oli hiukan helpompi kuin jos jollain pikkukotterolla olisi liikuttu.
Lauantaina 24.04. olimme eräässä kokouksessa (kokous oli masentava!) ja sunnuntaina 25.04. lähdimme sitten hitaasti ajelemaan etelään päin. Nyt pääsin minäkin välillä ratin taakse ajamaan.
Ensimmäinen etappimme oli Kuusamo ja Rukatunturi. Kovasti on muuttunut 1970-luvun alkupuolelta jolloin matkailualan ammattilaisena tutustuin paikkaan. Aikamoinen turistirysä.
Toinen etappimme oli Suomussalmi ja siellä Talvisotaan liittyvät asiat erityisenä kohteena museotie Raatteen tie. Saimme aivan maanmainion ja tietäväisen oppaan. Ja niin opin minäkin aimo annoksen kotimaan historiaa autenttisilla paikoilla.
Sieltä matka jatkui Kuopioon mutta yllätykseksemme ortodoksinen kirkkomuseo oli suljettu jo v 2009 puolella ja avataan uudistettuna vasta vuonna 2011. No toinen paikka oli J.V.Snellmanin kotimuseo Kuopiossa. Saimme erinomaisen opastuksen.
Ja taas matka jatkui. Kun ortodoksinen kirkkomuseo ei ollut auki suuntasimme Heinävedelle. Minun suosituksestani ajattelimme ensin Lintulan naisluostaria. Minä arvelin ettö siellä on tunnelma hartaampi eikä se ole vielä samanlainen markkinapaikka kuin Uusi Valamo. Lintulan igumenia (luostarin johtajatar) ei ollut kuitenkaan kovin lyhyellä varoitusajalla kovin myötämielinen videokuvauslupaan mutta lupasi että pihalla saa suhteellisen vapaasti kuvata.
No niin. Tässä nyt selviää lukijalle että ystäväni, jonka matkaseuraksi olin lähtenyt kun olin osa-aikaeläkeviikolla, oli keräämässä aineistoa ja kuvaamassa videodokumenttia. Minulle hyvin opettavaista olla mukana ja oppia samalla myös kotimaan historiaa.
Lintulan luostari ei ollut videokuvaajan näkökulmasta riittävän kuvauksellinen. Tarkoitus oli visualisoida idän kirkon ja Bysantin vaikutusta omalta osaltaan Suomeen ja suomalaisuuteen.
Eli mitäpä sitten kun suunta kohti Uuden Valamon luostaria. No nyt huhtikuun lopulla se ei ollutkaan täynnä tungeksivia turisteja. Tunnelma oli juuri sellaine jota haettiin ja luostarin johtaja igumeni Sergei oli myömielinen hankkeelle ja antoi tarvittavat kuvausluvat. Saimme kuvata myös iltajumalanpalveluksen. Ja yövyimme luostarihotellissa. Vierailu oli yllättävän sympaattinen kun pahin tai paras (miten sen ottaa) turistirysä-aika ei ollut painamassa päälle. Saimme kokea todellista luostarin rauhaa.
Seuraavana aamuna lähdimme sitten aika aikaisin liikkeelle. Ystäväni teki vielä aamulla joitain täydentäviä still-kuvauksia. Mutta seuraava kohde oli hiukan sivussa vaikka kuuluikin käsikirjoitukseen eli Olavinlinna Savonlinnassa. Sade oli seuranamme mutta kuvaukset onnistuivat ripeästi.
Tavoitteena oli tehdä vierailu erään yhteisen ystävämme luona Jämsässä. Saavuimme n 4 tuntia aikataulusta myöhässä, mutta olimme tiedottaneet ja sopineet aikatauluista ka perheessä ymmärrettiin ettei tällaisessa retkessä kyetty aivan sekuntiaikataululla liikkumaan.
Vierailu yhteisen ystävämme luona oli kaikin puolin mieliinpainuva. Minä olin alunperin ehdottanut että emme viipyisi kauaa ja vaivaisi ja rasittaisi talon sairaudeszta toipuvaa isäntää liikaa. No sehän olin minä joka jäin suustani kiinni ja viivytin lähtöä. Matkakumppanini muistuttikin sitten kphteliaasti ja vaivihkaa että ainakin minun tarkoitukseni oli päästä vielä saman päivänä pääkaupunkiseudulle kotiin. Haikealla mielin hyvästelimme isäntäväen ja saavuimme myöhään keskiyön tunteina Kauniaisiin.
Ystäväni jatkoi vielä siitä omaan kotiinsa länsi-Suomeen.
Ystäväni oli ollut monessa kohtaa huolissaan miten voohdyn tai jaksan matkassa. Kas kun hän on oman perheensä kanssa matkalla ja keskeyttää matkan koko ajan milloin minkäkin kuvauksen vuoksi ovat perheenjäsenet jo vuosien varrella kyllästyneet jatkuviin pysähdyksiin ja keskeytyksiin. Ihan ymmärrettävää. Minulel matka oli taas ainutkertainen seikkailu.
Minulla oli ollut kivaa. Vakuutin että olin nauttinut täysin siemauksin matkasta. Se oli mukavaa vaihtelua harmaaseen arkeeni. Olin oppinut paljon kotimaan historiaa ja automatkojen aikana meillä oli ollut todella mielenkiintoisia suorastaan briljantteja keskusteluja. Harvoin saan päiväkaupalla nauttia vastaavanlaisesta dialogista.
Voisin lähteä mukaan toistekin. En ollut varautunut ihan näin pitkään paluumatkaan vaikka ystäväni ioli minulta etukäteen kysynyt että sopiiko että tulemme hitaasti takaisin etelään ja kiertelemme eri paikoissa. Eli kyllä ehdot olivat selvät. Olin vain jotenkin mielikuvissani ehkä varautunut 1-2 päivää lyhyempään paluumatkaan.
Mutta kulttuuri-pläjäys oli todella hieno kun siihen liittyi vielä nuo mielenkiintoiset dialogimme automatkan aikana. Ystäväni oli monipuolisesti sivistynyt ja omasi mm historiassa täysin ylivertaiset tiedot minuun verrattuna. Lukion päästötodistuksessa melkein 50 v sitten historiassa oli todistuksen ainoa numero 7 ja sain siitä silloin moitteet isältäni (jolla itsellääänkin oli lukion päästötodistuksessa historiassa 7 ;). Pidin historiaa kouluaikoinakin mielenkiintoisena mutta en siinä muodossa kuin sitä koulussa päntättiin päähän vuosilukuineen ja nippeltitietoineen kuninkaiden kruunaus- ja kuoklinvuosista yms. Kaarle Suuren muistan kruunatun vuonna 800. Samoin muistan Ranskan vallankumoukzen 14. heinäkuuta 1789 ja taisin olla luokalla ainoa joka tiesin ko vallankumousken tunnusanat alkuperäiskielellä. Nippelitietoahan nekin ovat.
Hieno viikko takana. Harmaa arki palaa taas. Ai niin. Sovin sitten vaihtavani asuntoa pienempään ja varaudun tuleviin eläkepäiviin. Jos jaksan henkisesti ja fyysisesti niin ehkä eläköodyn jossain 1-2 vuoden päässä. Pitää yrittää seurata noita pääministeri Vanhasen aivoituksia pidennetyistä työurista ;)
En taida jaksaa oikaisulukea edes koneellisesti. Menköön juttu ulos "raakana".
Lauantaina 24.04. olimme eräässä kokouksessa (kokous oli masentava!) ja sunnuntaina 25.04. lähdimme sitten hitaasti ajelemaan etelään päin. Nyt pääsin minäkin välillä ratin taakse ajamaan.
Ensimmäinen etappimme oli Kuusamo ja Rukatunturi. Kovasti on muuttunut 1970-luvun alkupuolelta jolloin matkailualan ammattilaisena tutustuin paikkaan. Aikamoinen turistirysä.
Toinen etappimme oli Suomussalmi ja siellä Talvisotaan liittyvät asiat erityisenä kohteena museotie Raatteen tie. Saimme aivan maanmainion ja tietäväisen oppaan. Ja niin opin minäkin aimo annoksen kotimaan historiaa autenttisilla paikoilla.
Sieltä matka jatkui Kuopioon mutta yllätykseksemme ortodoksinen kirkkomuseo oli suljettu jo v 2009 puolella ja avataan uudistettuna vasta vuonna 2011. No toinen paikka oli J.V.Snellmanin kotimuseo Kuopiossa. Saimme erinomaisen opastuksen.
Ja taas matka jatkui. Kun ortodoksinen kirkkomuseo ei ollut auki suuntasimme Heinävedelle. Minun suosituksestani ajattelimme ensin Lintulan naisluostaria. Minä arvelin ettö siellä on tunnelma hartaampi eikä se ole vielä samanlainen markkinapaikka kuin Uusi Valamo. Lintulan igumenia (luostarin johtajatar) ei ollut kuitenkaan kovin lyhyellä varoitusajalla kovin myötämielinen videokuvauslupaan mutta lupasi että pihalla saa suhteellisen vapaasti kuvata.
No niin. Tässä nyt selviää lukijalle että ystäväni, jonka matkaseuraksi olin lähtenyt kun olin osa-aikaeläkeviikolla, oli keräämässä aineistoa ja kuvaamassa videodokumenttia. Minulle hyvin opettavaista olla mukana ja oppia samalla myös kotimaan historiaa.
Lintulan luostari ei ollut videokuvaajan näkökulmasta riittävän kuvauksellinen. Tarkoitus oli visualisoida idän kirkon ja Bysantin vaikutusta omalta osaltaan Suomeen ja suomalaisuuteen.
Eli mitäpä sitten kun suunta kohti Uuden Valamon luostaria. No nyt huhtikuun lopulla se ei ollutkaan täynnä tungeksivia turisteja. Tunnelma oli juuri sellaine jota haettiin ja luostarin johtaja igumeni Sergei oli myömielinen hankkeelle ja antoi tarvittavat kuvausluvat. Saimme kuvata myös iltajumalanpalveluksen. Ja yövyimme luostarihotellissa. Vierailu oli yllättävän sympaattinen kun pahin tai paras (miten sen ottaa) turistirysä-aika ei ollut painamassa päälle. Saimme kokea todellista luostarin rauhaa.
Seuraavana aamuna lähdimme sitten aika aikaisin liikkeelle. Ystäväni teki vielä aamulla joitain täydentäviä still-kuvauksia. Mutta seuraava kohde oli hiukan sivussa vaikka kuuluikin käsikirjoitukseen eli Olavinlinna Savonlinnassa. Sade oli seuranamme mutta kuvaukset onnistuivat ripeästi.
Tavoitteena oli tehdä vierailu erään yhteisen ystävämme luona Jämsässä. Saavuimme n 4 tuntia aikataulusta myöhässä, mutta olimme tiedottaneet ja sopineet aikatauluista ka perheessä ymmärrettiin ettei tällaisessa retkessä kyetty aivan sekuntiaikataululla liikkumaan.
Vierailu yhteisen ystävämme luona oli kaikin puolin mieliinpainuva. Minä olin alunperin ehdottanut että emme viipyisi kauaa ja vaivaisi ja rasittaisi talon sairaudeszta toipuvaa isäntää liikaa. No sehän olin minä joka jäin suustani kiinni ja viivytin lähtöä. Matkakumppanini muistuttikin sitten kphteliaasti ja vaivihkaa että ainakin minun tarkoitukseni oli päästä vielä saman päivänä pääkaupunkiseudulle kotiin. Haikealla mielin hyvästelimme isäntäväen ja saavuimme myöhään keskiyön tunteina Kauniaisiin.
Ystäväni jatkoi vielä siitä omaan kotiinsa länsi-Suomeen.
Ystäväni oli ollut monessa kohtaa huolissaan miten voohdyn tai jaksan matkassa. Kas kun hän on oman perheensä kanssa matkalla ja keskeyttää matkan koko ajan milloin minkäkin kuvauksen vuoksi ovat perheenjäsenet jo vuosien varrella kyllästyneet jatkuviin pysähdyksiin ja keskeytyksiin. Ihan ymmärrettävää. Minulel matka oli taas ainutkertainen seikkailu.
Minulla oli ollut kivaa. Vakuutin että olin nauttinut täysin siemauksin matkasta. Se oli mukavaa vaihtelua harmaaseen arkeeni. Olin oppinut paljon kotimaan historiaa ja automatkojen aikana meillä oli ollut todella mielenkiintoisia suorastaan briljantteja keskusteluja. Harvoin saan päiväkaupalla nauttia vastaavanlaisesta dialogista.
Voisin lähteä mukaan toistekin. En ollut varautunut ihan näin pitkään paluumatkaan vaikka ystäväni ioli minulta etukäteen kysynyt että sopiiko että tulemme hitaasti takaisin etelään ja kiertelemme eri paikoissa. Eli kyllä ehdot olivat selvät. Olin vain jotenkin mielikuvissani ehkä varautunut 1-2 päivää lyhyempään paluumatkaan.
Mutta kulttuuri-pläjäys oli todella hieno kun siihen liittyi vielä nuo mielenkiintoiset dialogimme automatkan aikana. Ystäväni oli monipuolisesti sivistynyt ja omasi mm historiassa täysin ylivertaiset tiedot minuun verrattuna. Lukion päästötodistuksessa melkein 50 v sitten historiassa oli todistuksen ainoa numero 7 ja sain siitä silloin moitteet isältäni (jolla itsellääänkin oli lukion päästötodistuksessa historiassa 7 ;). Pidin historiaa kouluaikoinakin mielenkiintoisena mutta en siinä muodossa kuin sitä koulussa päntättiin päähän vuosilukuineen ja nippeltitietoineen kuninkaiden kruunaus- ja kuoklinvuosista yms. Kaarle Suuren muistan kruunatun vuonna 800. Samoin muistan Ranskan vallankumoukzen 14. heinäkuuta 1789 ja taisin olla luokalla ainoa joka tiesin ko vallankumousken tunnusanat alkuperäiskielellä. Nippelitietoahan nekin ovat.
Hieno viikko takana. Harmaa arki palaa taas. Ai niin. Sovin sitten vaihtavani asuntoa pienempään ja varaudun tuleviin eläkepäiviin. Jos jaksan henkisesti ja fyysisesti niin ehkä eläköodyn jossain 1-2 vuoden päässä. Pitää yrittää seurata noita pääministeri Vanhasen aivoituksia pidennetyistä työurista ;)
En taida jaksaa oikaisulukea edes koneellisesti. Menköön juttu ulos "raakana".
15.4.2010
Pidän Jaakko Tepon musiikista
Tunnustan mielihyvin että olen ihastunut jo vuosikymmenet sitten Jaakko Tepon eli Ruikonperän multakurkun kupletteihin. Kun muuten olen klassisen musiikin kannattaja niin se voi joistakin ihmisistä tuntua aika erikoiselta.
Jos et ole koskaan kuullut Jaakko Tepon kupletteja niin suosittelen etsimään Youtube'ista ja kuuntelemaan. Esimerkiksi tästä.
Mutta minä sen sijaan olen aina ihan myyty kun kuulen Jaakko Tepon laulavan. Sääli että kaverin trubaduurin ura loppui liian lyhyeen vakavaan sairastumiseen.
Toisaalta ymmärrän jos tuon kaltainen musiikki ei sykähdytä. Makuja on monenlaisia.
Jos et ole koskaan kuullut Jaakko Tepon kupletteja niin suosittelen etsimään Youtube'ista ja kuuntelemaan. Esimerkiksi tästä.
Mutta minä sen sijaan olen aina ihan myyty kun kuulen Jaakko Tepon laulavan. Sääli että kaverin trubaduurin ura loppui liian lyhyeen vakavaan sairastumiseen.
Toisaalta ymmärrän jos tuon kaltainen musiikki ei sykähdytä. Makuja on monenlaisia.
1.4.2010
Teiden kunnosta ja ylläpidosta
Iltalehti kirjoitti tänään aiheesta, josta minulla on omakohtaista kokemusta otsikolla 'Tulvalammikko voi rikkoa autosi'. Kerroin omasta kokemuksestani elokuussa 2007.
Iltalehden artikkeli unohtaa kertoa ettei edes kaskovakuutus tuollaista vahinkoa korvaa. Minä onnistuin saamaan Kauniaisten kaupungilta osittaisen korvauksen - sain korvausta 2/3 auton arvosta. Mutta Kauniaisten kaupungin vastuuvakuutuksissa käyttämän vakuutusyhtiö Pohjolan ketkut korvauslakimiehet keksivät vähentää tuosta korvauksesta 1/3 sillä perusteella että olisinkin osasyyllinen vahinkoon kun olin "huolimattomuuttani" ajanut Kauniaisten kaupungin pääliikenneväylällä olevaan "lätäkköön" tarkastamatta sen syvyyttä etukäteen (kyse oli Kauniaisten keskustassa olevasta rautatiealikäytävästä).
Viimeisin valitukseni tuollaisesta järjettömyydestä, jollaisen vain vakuutusyhtiön juristi voi keksiä, paikalliseen hallinto-oikeuteen tyssäsi sitten päätökseen että asiaa ei voikaan käsitellä hallinto-oikeudessa kun ei ole kysymys mistään muotovirheestä tms. Asia olisi pitänyt viedä riitajuttuna käräjäoikeuteen ja vaikka oikeusturvavakuutus olisi kattanut omat asianajo-kulut olisi vaarana ollut että jos häviät maksat vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Tunnen meidän tuomioistuinlaitoksen jopa suoranaisen mädännäisyyden ja vähintäänkin sen, että lopputulos voi hyvin selvässäkin asiassa olla sattumanvarainen. Sitä kuluriskiä en viitsinyt ottaa. Sillä vastapuolen asianajokulut saattavat hyvinkin yksinkertaisessa jutussa nousta nopeasti useisiin tuhansiin euroihin eikä nykyiset oikeusturvavakuutukset enää korvaa häviötapauksessa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja.
Iltalehden jutun lisäksi teiden kunto ja ylläpito tuli esiin muutenkin eilen kun ajelin pääkaupunkiseudulla isoja pääkatuja ja törmäsin useissa paikoissa ajoradassa lähes 40-50 läpimitan kokoisiin reikiin asfaltissa. Ilahden haastattelema asiantuntija kertookin samaisessa jutussa
"Ankaran talven jäljiltä myös kuivat routakuopat ovat tavallista syvempiä ja terävämpiä. Gunell varoittaa, että auton rengas, vanne tai pyöränripustus voi vaurioitua, jos routakuoppaan täräyttää kovalla vauhdilla."
Olisi mielenkiintoista tietää tuollaisessa tapauksessa mitä sanoo vakuutusyhtiöiden käytäntö ja keksisikö siellä joku neropatti lakimies että tuollaiset kuopat pitää vain kiertää. Jos ajat siihen niin olet heti osasyyllinen.
Vanhemmat meistä muistavat kun Neuvostoliitto palautti Suomelle Porkkalan vuokra-alueen v 1956. Silloin monet suomalaiset naureskelivat suorastaan pilkallisesti neuvostoliittolaisten tienrakennustaidolle ja päällystysosaamiselle kun tienpinnassa oli jos jonkinlaisia routavaurioita. Olen itsekin matkustellut aikoinaan Neuvostoliitossa maanteillä ja siellä oli hyvinkin tavanomaista että jollain tärkeällä päätiellä saattoi aivan yllättäen olla jopa 50 cm läpimittaisia kuoppia.
Nykyään naureskelen että Suomi on rikkaampi kuin koskaan mutta meidän tiestömme näyttää monessa paikkaa olevan 1950-luvun Neuvostoliiton tasolla ellei vielä huonommalla.
Ja vakuutusyhtiö Pohjolassa en taatusti vakuuta mitään. Vaikka en minä usko että muut vakuutusyhtiöt pääsääntöisesti sen reilumpia olisivat korvaamaan vahinkoja. Kyllähän kansa tietää ;)
Iltalehden artikkeli unohtaa kertoa ettei edes kaskovakuutus tuollaista vahinkoa korvaa. Minä onnistuin saamaan Kauniaisten kaupungilta osittaisen korvauksen - sain korvausta 2/3 auton arvosta. Mutta Kauniaisten kaupungin vastuuvakuutuksissa käyttämän vakuutusyhtiö Pohjolan ketkut korvauslakimiehet keksivät vähentää tuosta korvauksesta 1/3 sillä perusteella että olisinkin osasyyllinen vahinkoon kun olin "huolimattomuuttani" ajanut Kauniaisten kaupungin pääliikenneväylällä olevaan "lätäkköön" tarkastamatta sen syvyyttä etukäteen (kyse oli Kauniaisten keskustassa olevasta rautatiealikäytävästä).
Viimeisin valitukseni tuollaisesta järjettömyydestä, jollaisen vain vakuutusyhtiön juristi voi keksiä, paikalliseen hallinto-oikeuteen tyssäsi sitten päätökseen että asiaa ei voikaan käsitellä hallinto-oikeudessa kun ei ole kysymys mistään muotovirheestä tms. Asia olisi pitänyt viedä riitajuttuna käräjäoikeuteen ja vaikka oikeusturvavakuutus olisi kattanut omat asianajo-kulut olisi vaarana ollut että jos häviät maksat vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Tunnen meidän tuomioistuinlaitoksen jopa suoranaisen mädännäisyyden ja vähintäänkin sen, että lopputulos voi hyvin selvässäkin asiassa olla sattumanvarainen. Sitä kuluriskiä en viitsinyt ottaa. Sillä vastapuolen asianajokulut saattavat hyvinkin yksinkertaisessa jutussa nousta nopeasti useisiin tuhansiin euroihin eikä nykyiset oikeusturvavakuutukset enää korvaa häviötapauksessa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja.
Iltalehden jutun lisäksi teiden kunto ja ylläpito tuli esiin muutenkin eilen kun ajelin pääkaupunkiseudulla isoja pääkatuja ja törmäsin useissa paikoissa ajoradassa lähes 40-50 läpimitan kokoisiin reikiin asfaltissa. Ilahden haastattelema asiantuntija kertookin samaisessa jutussa
"Ankaran talven jäljiltä myös kuivat routakuopat ovat tavallista syvempiä ja terävämpiä. Gunell varoittaa, että auton rengas, vanne tai pyöränripustus voi vaurioitua, jos routakuoppaan täräyttää kovalla vauhdilla."
Olisi mielenkiintoista tietää tuollaisessa tapauksessa mitä sanoo vakuutusyhtiöiden käytäntö ja keksisikö siellä joku neropatti lakimies että tuollaiset kuopat pitää vain kiertää. Jos ajat siihen niin olet heti osasyyllinen.
Vanhemmat meistä muistavat kun Neuvostoliitto palautti Suomelle Porkkalan vuokra-alueen v 1956. Silloin monet suomalaiset naureskelivat suorastaan pilkallisesti neuvostoliittolaisten tienrakennustaidolle ja päällystysosaamiselle kun tienpinnassa oli jos jonkinlaisia routavaurioita. Olen itsekin matkustellut aikoinaan Neuvostoliitossa maanteillä ja siellä oli hyvinkin tavanomaista että jollain tärkeällä päätiellä saattoi aivan yllättäen olla jopa 50 cm läpimittaisia kuoppia.
Nykyään naureskelen että Suomi on rikkaampi kuin koskaan mutta meidän tiestömme näyttää monessa paikkaa olevan 1950-luvun Neuvostoliiton tasolla ellei vielä huonommalla.
Ja vakuutusyhtiö Pohjolassa en taatusti vakuuta mitään. Vaikka en minä usko että muut vakuutusyhtiöt pääsääntöisesti sen reilumpia olisivat korvaamaan vahinkoja. Kyllähän kansa tietää ;)
28.3.2010
Päivän mietteitä
Kauheaa. Jouduin sanomaan lapsenlapsilleni miniäni välityksellä että eivät voi tulla nyt sunnuntaina virpomaan. Mutta asuntoni on kuin kaaos kun olen ollut useita päiviä matkoilla, tavarat ja matkalaukut ovat vielä leväällään ja kaikki on sikin sokin. Juuri ja juuri olen saanut pesukoneella pestyä likaiset vaatteet. Nekin on leväällään vielä kaappiin laittamatta (laiska kun olen). Mutta muu siivous on kesken (tai oikeammin jopa aloittamatta). Pappa pyytää kovasti anteeksi lapsenlapsiltaan.
Matkalla minua alkoi ärsyttää eräs asia. Miesten alushousut. Olen säännöllisesti ostanut uusia mutta en ole tarkemmin katsonut yksityiskohtia. Luin vähän aikaa sitten jossain ilmaislehdesssä Pirkka, Me tai S-ryhmän Yhteishyvä. Joku kuluttaja kysyi miksei nykyään miesten alushousuissa olen enää oikeaa sepalusta. Ja vastaus oli sen mukaan että kuluttajat eivät halua. Tuota juttua minä en oikein usko vaan ennemminkin että on vain halvempaa tuottaa ilman sepalusta olevia alushousuja. Ja miten hankalaa on miehelle WC-käynti kun yritä pitkien housujen sepaluksen kautta miten sieltä löytyisi alkushousujen yläreuna ja miten sen sitten sieltä saisi sopivasti laskettua.
Taidan mennä heti maanantaina ostamaan uudet kunnon alushousut ja nyt olen tarkkana että ne on sepaluksella varustettua mallia. Enkä katso tällä kertaa edes hintaa.
Matkalla minua alkoi ärsyttää eräs asia. Miesten alushousut. Olen säännöllisesti ostanut uusia mutta en ole tarkemmin katsonut yksityiskohtia. Luin vähän aikaa sitten jossain ilmaislehdesssä Pirkka, Me tai S-ryhmän Yhteishyvä. Joku kuluttaja kysyi miksei nykyään miesten alushousuissa olen enää oikeaa sepalusta. Ja vastaus oli sen mukaan että kuluttajat eivät halua. Tuota juttua minä en oikein usko vaan ennemminkin että on vain halvempaa tuottaa ilman sepalusta olevia alushousuja. Ja miten hankalaa on miehelle WC-käynti kun yritä pitkien housujen sepaluksen kautta miten sieltä löytyisi alkushousujen yläreuna ja miten sen sitten sieltä saisi sopivasti laskettua.
Taidan mennä heti maanantaina ostamaan uudet kunnon alushousut ja nyt olen tarkkana että ne on sepaluksella varustettua mallia. Enkä katso tällä kertaa edes hintaa.
21.3.2010
Lempitaitelijoita
Amos Andersonin taidemuseossa on paraikaa erään suosikkitaiteilijani näyttely. Eli tämä on yksi suosikeistani M.C.Escher. En ole vielä ehtinyt käydä näyttelyssä mutta aikaa on toukokuun loppuun asti. Joka tapauksessa suosittelen.
Muutenkin taidemakuni taitaa olla hiukan kiero kun toinen suursuosikkini on yhtä omituinen Salvador Dali. Ja eräs toinen minuun vaikutuksen tehnyt oli 1400-luvulla elänyt Hieronymus Bosch.
Tavanomaisemmista taiteilijoista olen ihaillut Rembrandtia ja nuoremmista venäläistä Ilja Repiniä.
Suomalaisista nykytaitelijoista olen jostain kumman syystä tykästynyt Soile Yli-Mäyryyn.
On toki paljon muitakin kuvataiteiljoita joita ihailen mutta tuli nyt mieleen tuollainen kavalkadi.
Muutenkin taidemakuni taitaa olla hiukan kiero kun toinen suursuosikkini on yhtä omituinen Salvador Dali. Ja eräs toinen minuun vaikutuksen tehnyt oli 1400-luvulla elänyt Hieronymus Bosch.
Tavanomaisemmista taiteilijoista olen ihaillut Rembrandtia ja nuoremmista venäläistä Ilja Repiniä.
Suomalaisista nykytaitelijoista olen jostain kumman syystä tykästynyt Soile Yli-Mäyryyn.
On toki paljon muitakin kuvataiteiljoita joita ihailen mutta tuli nyt mieleen tuollainen kavalkadi.
7.3.2010
Ahneudella rikastunut Herlin: ”Voinko syyttää ahtaajia?”
Olen aikaisemminkin kirjoittanut Niklas Herliniä sivuten.
Hänen viimeinen kommenttinsa Jari Tervon Uudessa Suomessa kirjoittamaan kolumniin "Pyhä lakko" oli herkullista luettavaa. Tässä uutinen asiasta ja itse kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa tässä.
Kuten puoli vuotta sitten kirjoitin Niklas on aivan erityisellä tavalla fiksu. Kannattaa lukea hänen kommenttinsa.
Hänen viimeinen kommenttinsa Jari Tervon Uudessa Suomessa kirjoittamaan kolumniin "Pyhä lakko" oli herkullista luettavaa. Tässä uutinen asiasta ja itse kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa tässä.
Kuten puoli vuotta sitten kirjoitin Niklas on aivan erityisellä tavalla fiksu. Kannattaa lukea hänen kommenttinsa.
6.3.2010
Vaihteeksi taas rasismista
Satuinpa katsomaan televisiosta tuoreen Strada ohjelman. Ohjelma kertoo olevansa TV1:n viikoittainen kulttuurin ajankohtaisohjelma ja sitä juontavat Ivan Puopolo ja Sanna Stellan.
Olen yleensä pitänyt Strada ohjelman älykkäästä ja huumoripitoisesta lähestymistavasta aiheisiinsa mutta nyt se meni mauttomuuksiin näyttämällä vuorotellen hakaristejä, Klu Klux Klan huppupäitä ja sitten haastattelemalla kuin sattumalta yllättävän johdattelevilla kysymyksillä erinomaisesti perusteltuja maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä nettisivustollaan kirjoittanutta kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahoa.
Ivan Puopolo esitti johdattelevia kysymyksiä mutta ei missään vaiheessa edes väittänyt että hän olisi itse lukenut Halla-ahon kirjoituksia eli leimasi Halla-ahon mielipiteet torilla kuulemiensa huhujen perusteella. Valitettavasti siinä laski käsitykseni Ivan Puopolon toimittajan taidoista. Huonosti oli taustatyöt tehty. Pidän tuota Ivan Puopoloa nimittäin sen verran fiksuna kaverina että jos olisi lukenut alkuperäiset lähteet eikä kaikenlaisia kukkahattutätien selitysteoksia niin tuskin olisi kysynyt niin tyhmiä.
Koko käsite rasismi on nykyään huvittavan helposti lankeava leimakirves kun se tuntuu sopivan melkein mihin tahansa syrjintään. Ja vaikka ei ole kyse syrjinnästä puhumattakaan rotusyrjinnästä niin tuolla rasismi sanalla yritetään lyödä jonkinlainen poltinmerkki ja yhtäläisyysmerkki kuin maahanmuuttokriittinen olisi aina samaa kuin rotuvihaaja.
Mutta en minä sokea ole. Maahanmuuttokritiikin taakse on ryhmittäytynyt myös rotuvihaa osoittavia henkilöitä. Olen muutaman sellaisen kanssa keskustellut ja havainnut että eivät hekään oikeasti taida vihata kenenkään tänne muuttaneen rotua. He eivät vain ole osanneet kertoa ja perustella mielipidettään samanlaisella tiedemiehen eksaktiudella kuin mitä esimerkiksi FT Jussi Halla-aho on osannut tehdä. Sitten on jossain aivan joku pieni arjalaista rotupuhtautta 1930-luvun hengessä vaaliva marginaaliryhmä - minun mielestä vain pieni hihhulijoukko.
Mutta minä uskon että suomalaiset ovat kuitenkin henkisesti tervettä kansaa eivätkä lähde kaikenlaisten ääriliikkeiden matkaan ellei ole pakko ja joku terve vaikutuskanava löytyy omille näkemyksille. Minäkin uskon että seuraavat eduskuntavaalit ovat pitkälti maahanmuuttovaalit. Kansa on saanut tarpeekseen vaaliraha- ja lautakasasotkuista ja pehmosia puhuvasta maahamuuttoministeri Thorsista yms ja tähän maahamnmuuttoasiaan liittyen eivät enää tuohtumatta jaksa katsella sitä loputonta ilmaisen rahan syytämistä jolla pyöritetään nykyistä rahakkaaksi muuttunutta monikulttuurisuuden valekaapuun verhoutunutta maahanmuttajabisnestä. Etenkin nyt kun on alkanut julkisestikin paljastua että meillä Suomessa on Euroopan ellei koko maailman runsaimmat melkein kenelle tahanasa maksettavat avustukset. Ja samaan aikaan omalta väestöltä leikataan vain koko ajan erilaisia palveluja.
Jos olisin nuorempi ja vielä "poliittisesti koskematon" saattaisin lähteä mukaankin. Mutta menetin poliittisen koskemattomuuteni ajat sitten enkä sen jälkeen pitänyt politiikkaa enää omalle "selkärangalleni" sopivana. Mutta taustavaikuttajana yritän olla seuraavissa vaaleissa.
Olen yleensä pitänyt Strada ohjelman älykkäästä ja huumoripitoisesta lähestymistavasta aiheisiinsa mutta nyt se meni mauttomuuksiin näyttämällä vuorotellen hakaristejä, Klu Klux Klan huppupäitä ja sitten haastattelemalla kuin sattumalta yllättävän johdattelevilla kysymyksillä erinomaisesti perusteltuja maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä nettisivustollaan kirjoittanutta kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahoa.
Ivan Puopolo esitti johdattelevia kysymyksiä mutta ei missään vaiheessa edes väittänyt että hän olisi itse lukenut Halla-ahon kirjoituksia eli leimasi Halla-ahon mielipiteet torilla kuulemiensa huhujen perusteella. Valitettavasti siinä laski käsitykseni Ivan Puopolon toimittajan taidoista. Huonosti oli taustatyöt tehty. Pidän tuota Ivan Puopoloa nimittäin sen verran fiksuna kaverina että jos olisi lukenut alkuperäiset lähteet eikä kaikenlaisia kukkahattutätien selitysteoksia niin tuskin olisi kysynyt niin tyhmiä.
Koko käsite rasismi on nykyään huvittavan helposti lankeava leimakirves kun se tuntuu sopivan melkein mihin tahansa syrjintään. Ja vaikka ei ole kyse syrjinnästä puhumattakaan rotusyrjinnästä niin tuolla rasismi sanalla yritetään lyödä jonkinlainen poltinmerkki ja yhtäläisyysmerkki kuin maahanmuuttokriittinen olisi aina samaa kuin rotuvihaaja.
Mutta en minä sokea ole. Maahanmuuttokritiikin taakse on ryhmittäytynyt myös rotuvihaa osoittavia henkilöitä. Olen muutaman sellaisen kanssa keskustellut ja havainnut että eivät hekään oikeasti taida vihata kenenkään tänne muuttaneen rotua. He eivät vain ole osanneet kertoa ja perustella mielipidettään samanlaisella tiedemiehen eksaktiudella kuin mitä esimerkiksi FT Jussi Halla-aho on osannut tehdä. Sitten on jossain aivan joku pieni arjalaista rotupuhtautta 1930-luvun hengessä vaaliva marginaaliryhmä - minun mielestä vain pieni hihhulijoukko.
Mutta minä uskon että suomalaiset ovat kuitenkin henkisesti tervettä kansaa eivätkä lähde kaikenlaisten ääriliikkeiden matkaan ellei ole pakko ja joku terve vaikutuskanava löytyy omille näkemyksille. Minäkin uskon että seuraavat eduskuntavaalit ovat pitkälti maahanmuuttovaalit. Kansa on saanut tarpeekseen vaaliraha- ja lautakasasotkuista ja pehmosia puhuvasta maahamuuttoministeri Thorsista yms ja tähän maahamnmuuttoasiaan liittyen eivät enää tuohtumatta jaksa katsella sitä loputonta ilmaisen rahan syytämistä jolla pyöritetään nykyistä rahakkaaksi muuttunutta monikulttuurisuuden valekaapuun verhoutunutta maahanmuttajabisnestä. Etenkin nyt kun on alkanut julkisestikin paljastua että meillä Suomessa on Euroopan ellei koko maailman runsaimmat melkein kenelle tahanasa maksettavat avustukset. Ja samaan aikaan omalta väestöltä leikataan vain koko ajan erilaisia palveluja.
Jos olisin nuorempi ja vielä "poliittisesti koskematon" saattaisin lähteä mukaankin. Mutta menetin poliittisen koskemattomuuteni ajat sitten enkä sen jälkeen pitänyt politiikkaa enää omalle "selkärangalleni" sopivana. Mutta taustavaikuttajana yritän olla seuraavissa vaaleissa.
Pikkusieluinen pääministeri Vanhanen?
Pääministeri Vanhanen kävi Intiassa vihkimässä monikansallisen Nokian avaaman tehtaan mutta ärsyyntyi julkisuuteen asti kun hänen kotimaisessa omistuksessa olevasta lähikaupastaan ei löytynyt monopoli-Valion kalliimpaa maitoa vaan ainoastaan halvempaa kotimaista maitoa jonka pakkaa monikansallinen Arla-Ingman ja sentään kotimaisilla tuotantolaitoksilla ja kotimaisella työvoimalla.
Sinänsä huvittavaa että näin hänen nykyisen naisystävänsä vastikään monikansallisen Lidlin myymälässä ruokaostoksilla. En huomannut vahtia oliko hänen ostoksensa oikeaoppisesti pelkästään kotimaista alkuperää.
Mutta olin hyvin iloinen tästä kohtaamisesta. Minusta tämä osoitti että elämme vielä hyvin demokraattisessa ja turvallisessa valtiossa. Melkein teki mieli käydä onnittelemassa Sinikka Mertalaa ja esittää terveiset ja toivomukset että tällainen lintukoto-olotila saataisiin mahdollisimman pitkään säilymään yhteiskunnassamme. Hänen miesystävänsähän liikkuukin tietääkseni jo panssaroiduilla autoilla.
Sinänsä huvittavaa että näin hänen nykyisen naisystävänsä vastikään monikansallisen Lidlin myymälässä ruokaostoksilla. En huomannut vahtia oliko hänen ostoksensa oikeaoppisesti pelkästään kotimaista alkuperää.
Mutta olin hyvin iloinen tästä kohtaamisesta. Minusta tämä osoitti että elämme vielä hyvin demokraattisessa ja turvallisessa valtiossa. Melkein teki mieli käydä onnittelemassa Sinikka Mertalaa ja esittää terveiset ja toivomukset että tällainen lintukoto-olotila saataisiin mahdollisimman pitkään säilymään yhteiskunnassamme. Hänen miesystävänsähän liikkuukin tietääkseni jo panssaroiduilla autoilla.
Kiirettä on pitänyt
Olen joskus itsekin ihmetellyt miten aikaisemmin täysipäivätyötä tehdessä vapaa-aikaa oli jotenkin enemmän tai ainakin siltä näin jälkikäteen katsellen tuntuu. Nyt pukkaa koko ajan kiirettä päälle. Ihan hävettää sekin miten harvoin olen ehtinyt lapsenlapsiani tavata. Pitää yrittää parantaa tapojaan.
Kirjoittamisen aiheitakin tuntuu välillä olevan ihan liikaa. Pitäisi vain sitkeästi istua kerran päivässä alas ja kirjoittaa. Turha näitä aiheita on kerätä pidemmäksi aikaa. Tai en minä tiedä. Mitä näistä mitään velvollisuuttakaan on turhaan ottaa ellei nyt sitten ajattele että on jotain velvollisuuksia lukijoitaan kohtaan.
Siskon kuolema oli kova paikka. Kuten eräs sisareni pitkäaikainen ystävätär sanoi: sinun ainoa isosiskosi. Kuoleman kohtaaminen on aina hetki pysähtyä muistamaan tämän maallisen elämän rajallisuus. Minäkin kohtasin sen lähes 9 vuotta sitten saatuani aivohalvauksen. Vaikka toivuin siitä hyvin ymmärsin saaneeni ikäänkuin jatko-aikaa. Kuolema kun on niin lopullinen. Itse tunnustaudun lähinnä agnostikoksi ja tunnen viehtymystä ajatusleikkeihin kuten Pascalin vaakaan.
Kirjoitan vasta myöhemmin sisareni Vantaan kaupungissa julkisessa terveydenhuollossa saamasta huonosta hoidosta jota mieluummin kutsuisinkin heitteillejätöksi. En voi enkä haluakaan syyttää ketään yksittäistä henkilöä vaan kritisoida koko järjestelmää. Se on joissakin kunnissa ajettu niin alas että se ei ole enää kykenevä huolehtimaan asianmukaisesti sairaanhoidosta.
Erilaisilla priorisoinniksi nimitetyillä luokituksilla on rakennettu järjestelmä jossa kiltit ja kuuliaiset ihmiset ajetaan erilaisiin toisen luokan tai ehkä peräti kolmannen luokan odotusjonoihin. Sen vuoksi minäkin kävin jo yhden kerran sisareni mukana terveyskeskuksessa valvoakseni että hän saisi asianmukaista hoitoa. No jaa. Sai entistä vahvempia särkylääkkeitä (jotka eivät sitten edes sopineet) ja sitten kotiin odottamaan että sitten joskus olisi päässyt kuukauden kuluttua sairaalaan magneettikuvaukseen. Varsinaista diagnoosia sairauden laadusta ei kukaan lääkäri ollut terveyskeskuksessa osannut tehdä vaikka sairaus oli yllättäen alkanutkin jo noin kuukausi sitten.
Sisareni osalta vajaa viikkoa ennen hänen kuolemaansa tuollaisen priorisointi-ratkaisun tekivät ambulanssikuljettajat. Sisareni soitti minulle aamulla huolissan että hän tunsi oikean kätensä toimintakyvyttömäksi. Kun tiesin hänet kiltiksi ihmiseksi joka ei halua turhaan vaivata edes ambulansseja komensin hänet lähes vihaisesti välittömästi soittamaan ambulanssin eikä ollenkaan miettimään onko se tarpeellista tms. Ambulanssi tuli ja ambulanssihenkilöstö teki tuollaiset pikakokeet käsien motoriikasta yms sen selvittämiseksi ettei kysymyksessä ollut alkava aivohalvaus. Lääkäreitähän ei kumpikaan ambulanssin mukana tullut henkilö ollut mutta silti tekivät päätöksen että eivät vie sisartani sittenkään sairaalaan jossa joku vastuullinen lääkäri tekisi kuitenkin jonkinlaisen diagnoosin ja päätöksen ilman hoitoa kotiin lähettämisestä. Kilttinä ihmisenä sisareni tyytyi päätökseen. Häijympi ihminen olisi vaatinut vientiä sairaalaan aitoihin tutkimuksiin.
Toisen kerran heti seuraavalla viikolla päädyimme sisareni kanssa yhteistuumin ambulanssin soittamiseen
En minä odota että lääkärit mitään jumalia olisivat. Ymmärrän hyvin että kokemattoman tavallisen yleislääkärin jossain hankalammassa tapauksessa olisi tukeuduttava kokeneemman ja ehkä erikoislääkärin konsultaatioon mutta miksi se on tehty meidän terveyskeskusjärjestelmässämme lähes mahdottomaksi? Eikä erikoislääkäritkään tietenkään mitään jumalia ole hekään.
No tulipahan kirjoitettua pidempään kuin olin ajattelut vaikka tuossa alussa sanoinkin "kirjoitan vasta myöhemmin". Pitää muista asioista kirjoittaa toiseen juttuun.
Kirjoittamisen aiheitakin tuntuu välillä olevan ihan liikaa. Pitäisi vain sitkeästi istua kerran päivässä alas ja kirjoittaa. Turha näitä aiheita on kerätä pidemmäksi aikaa. Tai en minä tiedä. Mitä näistä mitään velvollisuuttakaan on turhaan ottaa ellei nyt sitten ajattele että on jotain velvollisuuksia lukijoitaan kohtaan.
Siskon kuolema oli kova paikka. Kuten eräs sisareni pitkäaikainen ystävätär sanoi: sinun ainoa isosiskosi. Kuoleman kohtaaminen on aina hetki pysähtyä muistamaan tämän maallisen elämän rajallisuus. Minäkin kohtasin sen lähes 9 vuotta sitten saatuani aivohalvauksen. Vaikka toivuin siitä hyvin ymmärsin saaneeni ikäänkuin jatko-aikaa. Kuolema kun on niin lopullinen. Itse tunnustaudun lähinnä agnostikoksi ja tunnen viehtymystä ajatusleikkeihin kuten Pascalin vaakaan.
Kirjoitan vasta myöhemmin sisareni Vantaan kaupungissa julkisessa terveydenhuollossa saamasta huonosta hoidosta jota mieluummin kutsuisinkin heitteillejätöksi. En voi enkä haluakaan syyttää ketään yksittäistä henkilöä vaan kritisoida koko järjestelmää. Se on joissakin kunnissa ajettu niin alas että se ei ole enää kykenevä huolehtimaan asianmukaisesti sairaanhoidosta.
Erilaisilla priorisoinniksi nimitetyillä luokituksilla on rakennettu järjestelmä jossa kiltit ja kuuliaiset ihmiset ajetaan erilaisiin toisen luokan tai ehkä peräti kolmannen luokan odotusjonoihin. Sen vuoksi minäkin kävin jo yhden kerran sisareni mukana terveyskeskuksessa valvoakseni että hän saisi asianmukaista hoitoa. No jaa. Sai entistä vahvempia särkylääkkeitä (jotka eivät sitten edes sopineet) ja sitten kotiin odottamaan että sitten joskus olisi päässyt kuukauden kuluttua sairaalaan magneettikuvaukseen. Varsinaista diagnoosia sairauden laadusta ei kukaan lääkäri ollut terveyskeskuksessa osannut tehdä vaikka sairaus oli yllättäen alkanutkin jo noin kuukausi sitten.
Sisareni osalta vajaa viikkoa ennen hänen kuolemaansa tuollaisen priorisointi-ratkaisun tekivät ambulanssikuljettajat. Sisareni soitti minulle aamulla huolissan että hän tunsi oikean kätensä toimintakyvyttömäksi. Kun tiesin hänet kiltiksi ihmiseksi joka ei halua turhaan vaivata edes ambulansseja komensin hänet lähes vihaisesti välittömästi soittamaan ambulanssin eikä ollenkaan miettimään onko se tarpeellista tms. Ambulanssi tuli ja ambulanssihenkilöstö teki tuollaiset pikakokeet käsien motoriikasta yms sen selvittämiseksi ettei kysymyksessä ollut alkava aivohalvaus. Lääkäreitähän ei kumpikaan ambulanssin mukana tullut henkilö ollut mutta silti tekivät päätöksen että eivät vie sisartani sittenkään sairaalaan jossa joku vastuullinen lääkäri tekisi kuitenkin jonkinlaisen diagnoosin ja päätöksen ilman hoitoa kotiin lähettämisestä. Kilttinä ihmisenä sisareni tyytyi päätökseen. Häijympi ihminen olisi vaatinut vientiä sairaalaan aitoihin tutkimuksiin.
Toisen kerran heti seuraavalla viikolla päädyimme sisareni kanssa yhteistuumin ambulanssin soittamiseen
En minä odota että lääkärit mitään jumalia olisivat. Ymmärrän hyvin että kokemattoman tavallisen yleislääkärin jossain hankalammassa tapauksessa olisi tukeuduttava kokeneemman ja ehkä erikoislääkärin konsultaatioon mutta miksi se on tehty meidän terveyskeskusjärjestelmässämme lähes mahdottomaksi? Eikä erikoislääkäritkään tietenkään mitään jumalia ole hekään.
No tulipahan kirjoitettua pidempään kuin olin ajattelut vaikka tuossa alussa sanoinkin "kirjoitan vasta myöhemmin". Pitää muista asioista kirjoittaa toiseen juttuun.
25.2.2010
Sisareni kuoli eilen
Sisareni kuoli eilen. Kunhan hiukan selviän tästä kirjoitan asiasta hiukan laajemmin. Ja se aihe on meidän terveydenhuolto vai pitäisikö puhua sairaudenhoitojärjestelmästä. Sen alasajo on mennyt jo niin siivottomaksi että minua suorastaan hävettää.
Mutta on parempi että kerään voimia ja ajatuksiani ennen kuin alan kirjoittaa niin tulee harkitumpaa tekstiä.
Mutta on parempi että kerään voimia ja ajatuksiani ennen kuin alan kirjoittaa niin tulee harkitumpaa tekstiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
