Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin lanseeraama sana 'jytky' oli niin hauska että oli pakko laittaa otsikkoon. Aikamoinen saavutus, vaikka on hiukan kepu, kokoomus ja vihreät avittaneet eli ihan omin voimin eivät kokonaan saaneet aikaan.
Vaikka perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaina olleet tuttavani eri puolilla Suomea olivat saaneet hyvin ääniä niin kukaan heistä ei tullut valituksi. Ikävää. Aikamoista että heitä oli useita, tuttuja ainakin 4 henkeä kolmesta eri vaalipiiristä enkä minä edes kuulu perussuomalaisiin!
Tästä vaalivoitosta huomaa, että saadaan suomalaisetkin barrikadeille kun heitä riittävästi ärsytetään. Eiköhän nuo muiden EU-maiden tukeminen meidän ottamalla velkarahalla ja lähes holtittoman maahanmuuton mahdollistaminen 'monikulttuurisuuden saavuttamiseksi ole olleet riittäviä ärsyttämään. Olen minäkin kirjoittanut aiheista työperäinen maahanmuutto, maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuuskeskustelusta ja maahanmuuttajina esiintyvistä ns avainlapsistakin. Hiukan olen sivunnut noissa kirjoituksissani myös rasismia, jota olen joskus lukenut samoissa yhteyksissä. En minä sentään ihan sokea ole.
Minua hiukan häiritsee pari asiaa: suomalais-kansallisessa uhossa ruotsinkielen asemaa toisena kansalliskielenä halutaan romuttaa. Sellainen käsitys minulle on jäänyt ja satun olemaan tuon 'pakkoruotsin' kannattaja kuten 'pakkomatematiikan' jne. Ja Timo Soini pitää kotikaupunkiani Kauniaista jonain 'vapaamatkustajana' vaikka en ymmärrä mistä syystä. Hän haluaa ilmeisesti sulauttaa velattoman Kauniaisen velkaiseen Espooseen. Minä taas en 'itsekkäästi' halua kohtuullisen hyvin toimivaa terveyskeskustamme sulautettavaksi Espoon järkyttäviin terveyskeskuksiin.
Yhdessä ainoassa Espoon terveyskeskuksessa sain hyvää palvelua kun siellä oli lääkärinä televisiosta tutun maalaislääkäri Kiminkisen oloinen lääkäri. Lääkäri josta suorastaan huokui ammatille omistautuminen minkä hän myös avoimesti myönsikin. Lääkärissä ei ollut minkäänlaisia leipääntymisen merkkejä jo pitkään jatkuneesta urasta huolimatta ja hän vielä kertoikin pitävänsä terveyskeskuslääkärin työstä koska se on niin antoisaa. Hänen sanojensa mukaan siinä näkyy koko elämän kirjo. Vaimollani oli aivan samat kokemukset samaisesta lääkäristä. Pitää ihan mainita lääkärin nimikin: Juha Korhonen. Loistava lääkäri.
Mutta se siitä. Suomessa on tapahtunut aikamoinen poliittinen mullistus. Kun seuraan ulkomaisia medioitakin jonkin verran niin hiukan häiritsee, että perussuomalaiset on leimattu ulkomaillakin äärioikeistolaisiksi xenofoobisiksi rasisteiksi. Vaikka miten tarkkaan olen ajatuksellakin lukenut eduskuntaan päässeen maahanmuuttokriittisen tohtori Jussi Halla-ahon kaikki yli 300 blogikirjoitusta en ole niissä havainnut en rasismia enkä xenofobiaa. Meidän suomalaisista huonoista käytännöistä siellä on paljastettu räikeitä esimerkkejä - eli se on siltä osin maahanmuuttokriittinen. Islamin uskontoon siellä suhtaudutaan myös kriittisesti. Mutta sellaisia kirjoituksia löytyy myös minunkin blogistani: antisemitismistä ja islamofobiasta ja islamin suhteesta pedofiliaan. Viimeksimainitussa kirjoituksessa esitetyt asiat ovat tulleet aikamoisena yllätyksenä monelle tutulleni, jotka olivat kuvitelleet kyseessä olleen jostain 1500 vuotta vanhoista jutuista eikä 1980-luvulla arvostetun ajatollahin avoimesti julistamasta islamin uskonnollisista säännöistä. Kovin ovat kaukana suomalaisen professori Hämeen-Anttilan islamin pelkästään myönteisiin puoliin keskittyvistä kirjoituksista. Hän kyllä tunnustaakin Wikipedian sivulla, josta seuraava lainaus:
"Hän on esiintynyt 2000-luvun alusta alkaen tiedotusvälineissä suosittuna asiantuntijana alaansa liittyvissä kysymyksissä, ja hän on sanonut haluavansa korostaa islamin myönteisiä puolia, koska katsoo negatiivisten asioiden tulevan esiin omalla painollaan"
Voiko tiedemies enää tuon 'objektiivisemmin' toimia! Kyllä siinä professoriutta jo väärinkäytetään propagandan palveluksessa.
18.4.2011
12.4.2011
Miksei palveluja osata organisoida?
Olen ollut Saunalahti nimisen yrityksen asiakkaana pitkälti yli 10 vuotta. En ole pannut erityisesti merkille kuinka kauan mutta kauan kuitenkin. Enimmäkseen kaikki on toiminut moitteetta. Joskus jopa yllättävän hyvin. Huomaan että palveluja on yritetty tuotteistaa, tehostaa, virtaviivaistaa ja automatisoida. Se onkin ymmärrettävää kun hintakilpailu pitää huolen että hintataso pysyy kohtuullisena.
Mutta sitten kun joku asia menee pieleen niin se menee pieleen. Joskus ihmetyttää miten ammattitaidottomia tai palvelukyvyttömiä ihmisiä tätä nykyä asiakapalvelutehtäviin palkataan.
Hyvä esimerkki tapahtui maaliskuun alussa kun Saunalahti oli tekemässä kännykkäni lisäpalveluna tilaamaani mobiililaajakaistaan "ilmaisen" nopeuden noston. Mobiililaajakaistani oli lopettanut toiminnan jo edellisenä päivänä kun seuraavana päivänä sain kännykkään tekstiviestin maksuttomasta nopeuden nostosta. Ymmärrän mutosten vievän oman aikana ja jäin odottamaan että alunperin lisäpalveluna tilaamani mobiililaajakaista alkaisi taas toimia. Seuraavana päivänä, kun mobiililaajakaista oli jo 2 vrk ollut toimimatta, soitin Saunalahden vikailmoituspuhelimeen ja kerroin ongelman. Vika tunnuttiin tietävän ja kerrottiin kohteliaasti että sitä paraikaa korjataan.
No muutaman päivän kuluttua soitin vikapalveluihin uudestaan ja ihmettelin miten kauan vian korjaus kestää. Virkailija tarkisti jostain puhelimeni perustiedoista ja kertoi että ihan vielä hetki niin minulle ilmoitetaan tekstiviestilla kun vika on saatu korjattua. Voi kuinka hienoa kun nykyään tuolla tavoin on asiakkaalle tiedottaminen onnistuttu rationalisoimaan ja automatisoimaan. Mietin myös vanhana yritysjohtajana miten hyvää tuollainen automatuisointi tekee katteelle ja asiakkaan palvelu senkun vain paranee. Eli aito win-win tilanne jossa molemmat osapuolet hyötyvät.
Meni taas muutama päivä. Kävin välillä matkoilla enkä päässyt sähköpostiin enkä saanut karttoja puhelimen karttapalveluun päivitettyä. Olisin matkalla kovasti tarvinnut. Aloin jo kirota.
Sitten aloin lähettää kirjallisia ihmettelyjä vika- ja asiakaspalveluun aina muutaman päivän välein. Sain jopa hyvin empaattisia vastauksia miten pahoillaan ollaan korjauksen pitkästä kestosta.
Jossain vaiheessa ajattelin neuvoa tuoa vikapalvelua. Kun kiinteähintainen mobiililaajakaista oli puhelimeeni tilattu erillinen lisäpalvelu kerroin maalaisjärkisenä lisävihjeenä että eikö sen voisi ensin peruuttaa kokonaan ja sitten tehdä minun puhelinnumerooni uusi kyseisen palvelu lisätilausmerkintä. En nimittäin oikein enää suostunut uskomaan että isolla Elisa/Saunalahti konsernilla ei mobiililaajakaista ole kahteen viikkoon toiminut kenellään ja jos kyse oli vain viasta minun liittymässäni niin ihemttelin miksei sitä ole korjattu. Taas sain täynnä empatiaa olevan sähköpostin vastaukseksi ja siinä jälleen kerrottiin että tulen saaman heti sähköpostiviestin kun vika on korjattu. Ja että on turha soittaa vikailmoituksiin uudestaan kun vika on jo heidän tiedossaan. Vaatimukseeni että ko lisäpalvelun veloitus hyvitettäisiin minulle suostuttiin mukisematta. Kysehän ei ollut kuin 4,90 euroa/kk summasta!
Taisin taas käydä matkoilla, olla taas pulassa sähköpostien ja navigaattorin kanssa ja meni varmaan yli viikon että en kysellyt enkä soitellut.
Mutta mitään ei kuulunut. Vian ilmestymisestä oli ehtinyt kulua yli kolme viikkoa ja ajattelin että nyt kyllä soitan ja luen madonluvut puhelimessa yms.
Puhelimessa olikin yhtäkkiä fiksu kaveri. Kun kerroin hänelle että eikö tätä lisäpalvelua nyt voi vain peruuttaa liittymästäni ruksi pois ruudusta periaatteella ja sitten hetken kuluttua asentaa aivan uutena lisäpalveluna puhelinliittymääni. Tämä fiksu kaveri kuunteli mitä sanoin ja totesi, että noin he ovat jossain tilanteissa toimineetkin ja saaneet sillä vian korjattua. Pyysi että käynnistän puhelimeni n 5 minuutin kuluttua niin hän on varmaan saanut vian korjattua siihen mennessä tuolla kikalla ja hän soittaa sitten minulle tiedustellakseen ratkesiko ongelma.
Se ratkesi. Puhelinkesustelussa meni vajaa viis minuuttia ja puhelimen uudelleenkäynnistyksessä saman verran ja kolme viikkoa vaivannut vika oli korjattu pelkällä maalaisjärjellä.
Kehuin kaveria maasta taivaaseen ja kerroin että hän oli osoittanut aivan erityislaatuista, Saunalahdelle harvinaista taitoa: hän oli kuunnellut asiakasta, asiakkaan antamaa vihjettä ja sitten terveellä maalaisjärjellä toiminut.
Vastaavanlaisen kielteisen esimerkin olin moneen kertaan kokenut entisen työnantajani alihankkijana käyttämältä palkkahallintopalveluja myyvältä yritykseltä. Eikä siinäkään tapauksessa ollut kyse mistään pikkunarikasta. Minulle 12 kk kuukauden aikana maksetuista palkanmaksukerroista oli vain neljä virheetöntä eli 8 kuukauden palkanmaksuissa oli jatkuvasti virheitä, joista yhtä korjatttiin pisimpään viisi kuukautta. Ja kyse oli aika yksinkertaisesta osa-aikaeläkkeellä olevan kuukausipalkasta luontoisetuineen.
Noissa molemmissa tapauksissa oli ymmärrettävää, että käytettiin melko kokematonta ja siksi edullista työvoimaa. Täysin hyväksyttävää. Kyllä minä se vanhan yritysjohtajana ymmärrän. Mutta sitä en ymmärrä missä on se seuraava työnjohdollinen osaava porras joka tarvittaessa täydentää osaamisellaan noita vähemmän kokeneita. Samallahan siinä tapahtuu myös kokemusperäisen tiedon ja osaamisen siirtoa eli tapahtuisi luontevaa ammattitaidon karttumista ja täydennyskoulusta. Olen nähnyt miten tuollaisen mekanismin rakentamiseen ei ole vaivauduttu vaan on kuviteltu että kun kaikista työtehtävistöä tehdään hienoja ja hyvin dokumentoituja prosesseja niin lähes apinakin kykenee teklemään työtehtävät kun vain noudattaa prosessikuria. Sana "prosessikuri" ei muuten ole minun keksimä pilkkanimi vaan eräässä isossa konsernissa käytetty kun haluttiin antaa ymmärtää että noudattamalla tiukasti prosessikuria ratkeaa monta ongelmaa. Samaisessa tilaisuudessa taisin käyttää puheenvuoron ja todeta tuollaisen ajattelun kovasti vähättelevän ammattitaidon ja kokemuksen merkitystä.
Olen kirjoittanut http://granpaigor.blogspot.com/2009/10/muistutus.html ja usempaankin kertaan viittannut Barry Schwartzin luentoon On Our Loss of Wisdom.
Tämä kaikki tuli mieleeni kun yritin auttaa nuorempaa poikaani hänen Saunalahdelta ostamansa ns mokkulan kanssa. Aivan uskomatonta taistelua aivan typerästä asiasta. Minä joudun asiakkaana kertomaan Saunalahden vikailmoituksen työntekijälle ihan yksinkertaisia perusasioita, jotka hiukan kokeneempi työntekijä olisi itsekin tiennyt ja ymmärtänyt. Ikävää oli vain että oneglmaa ei saatu ratkaistua ja kun kysyin miten me nyt etenemme ei siellä vikailmoituksissa osattu ottaa mitään kantaa asiaan. Prkl, arghh jne ....
Mutta sitten kun joku asia menee pieleen niin se menee pieleen. Joskus ihmetyttää miten ammattitaidottomia tai palvelukyvyttömiä ihmisiä tätä nykyä asiakapalvelutehtäviin palkataan.
Hyvä esimerkki tapahtui maaliskuun alussa kun Saunalahti oli tekemässä kännykkäni lisäpalveluna tilaamaani mobiililaajakaistaan "ilmaisen" nopeuden noston. Mobiililaajakaistani oli lopettanut toiminnan jo edellisenä päivänä kun seuraavana päivänä sain kännykkään tekstiviestin maksuttomasta nopeuden nostosta. Ymmärrän mutosten vievän oman aikana ja jäin odottamaan että alunperin lisäpalveluna tilaamani mobiililaajakaista alkaisi taas toimia. Seuraavana päivänä, kun mobiililaajakaista oli jo 2 vrk ollut toimimatta, soitin Saunalahden vikailmoituspuhelimeen ja kerroin ongelman. Vika tunnuttiin tietävän ja kerrottiin kohteliaasti että sitä paraikaa korjataan.
No muutaman päivän kuluttua soitin vikapalveluihin uudestaan ja ihmettelin miten kauan vian korjaus kestää. Virkailija tarkisti jostain puhelimeni perustiedoista ja kertoi että ihan vielä hetki niin minulle ilmoitetaan tekstiviestilla kun vika on saatu korjattua. Voi kuinka hienoa kun nykyään tuolla tavoin on asiakkaalle tiedottaminen onnistuttu rationalisoimaan ja automatisoimaan. Mietin myös vanhana yritysjohtajana miten hyvää tuollainen automatuisointi tekee katteelle ja asiakkaan palvelu senkun vain paranee. Eli aito win-win tilanne jossa molemmat osapuolet hyötyvät.
Meni taas muutama päivä. Kävin välillä matkoilla enkä päässyt sähköpostiin enkä saanut karttoja puhelimen karttapalveluun päivitettyä. Olisin matkalla kovasti tarvinnut. Aloin jo kirota.
Sitten aloin lähettää kirjallisia ihmettelyjä vika- ja asiakaspalveluun aina muutaman päivän välein. Sain jopa hyvin empaattisia vastauksia miten pahoillaan ollaan korjauksen pitkästä kestosta.
Jossain vaiheessa ajattelin neuvoa tuoa vikapalvelua. Kun kiinteähintainen mobiililaajakaista oli puhelimeeni tilattu erillinen lisäpalvelu kerroin maalaisjärkisenä lisävihjeenä että eikö sen voisi ensin peruuttaa kokonaan ja sitten tehdä minun puhelinnumerooni uusi kyseisen palvelu lisätilausmerkintä. En nimittäin oikein enää suostunut uskomaan että isolla Elisa/Saunalahti konsernilla ei mobiililaajakaista ole kahteen viikkoon toiminut kenellään ja jos kyse oli vain viasta minun liittymässäni niin ihemttelin miksei sitä ole korjattu. Taas sain täynnä empatiaa olevan sähköpostin vastaukseksi ja siinä jälleen kerrottiin että tulen saaman heti sähköpostiviestin kun vika on korjattu. Ja että on turha soittaa vikailmoituksiin uudestaan kun vika on jo heidän tiedossaan. Vaatimukseeni että ko lisäpalvelun veloitus hyvitettäisiin minulle suostuttiin mukisematta. Kysehän ei ollut kuin 4,90 euroa/kk summasta!
Taisin taas käydä matkoilla, olla taas pulassa sähköpostien ja navigaattorin kanssa ja meni varmaan yli viikon että en kysellyt enkä soitellut.
Mutta mitään ei kuulunut. Vian ilmestymisestä oli ehtinyt kulua yli kolme viikkoa ja ajattelin että nyt kyllä soitan ja luen madonluvut puhelimessa yms.
Puhelimessa olikin yhtäkkiä fiksu kaveri. Kun kerroin hänelle että eikö tätä lisäpalvelua nyt voi vain peruuttaa liittymästäni ruksi pois ruudusta periaatteella ja sitten hetken kuluttua asentaa aivan uutena lisäpalveluna puhelinliittymääni. Tämä fiksu kaveri kuunteli mitä sanoin ja totesi, että noin he ovat jossain tilanteissa toimineetkin ja saaneet sillä vian korjattua. Pyysi että käynnistän puhelimeni n 5 minuutin kuluttua niin hän on varmaan saanut vian korjattua siihen mennessä tuolla kikalla ja hän soittaa sitten minulle tiedustellakseen ratkesiko ongelma.
Se ratkesi. Puhelinkesustelussa meni vajaa viis minuuttia ja puhelimen uudelleenkäynnistyksessä saman verran ja kolme viikkoa vaivannut vika oli korjattu pelkällä maalaisjärjellä.
Kehuin kaveria maasta taivaaseen ja kerroin että hän oli osoittanut aivan erityislaatuista, Saunalahdelle harvinaista taitoa: hän oli kuunnellut asiakasta, asiakkaan antamaa vihjettä ja sitten terveellä maalaisjärjellä toiminut.
Vastaavanlaisen kielteisen esimerkin olin moneen kertaan kokenut entisen työnantajani alihankkijana käyttämältä palkkahallintopalveluja myyvältä yritykseltä. Eikä siinäkään tapauksessa ollut kyse mistään pikkunarikasta. Minulle 12 kk kuukauden aikana maksetuista palkanmaksukerroista oli vain neljä virheetöntä eli 8 kuukauden palkanmaksuissa oli jatkuvasti virheitä, joista yhtä korjatttiin pisimpään viisi kuukautta. Ja kyse oli aika yksinkertaisesta osa-aikaeläkkeellä olevan kuukausipalkasta luontoisetuineen.
Noissa molemmissa tapauksissa oli ymmärrettävää, että käytettiin melko kokematonta ja siksi edullista työvoimaa. Täysin hyväksyttävää. Kyllä minä se vanhan yritysjohtajana ymmärrän. Mutta sitä en ymmärrä missä on se seuraava työnjohdollinen osaava porras joka tarvittaessa täydentää osaamisellaan noita vähemmän kokeneita. Samallahan siinä tapahtuu myös kokemusperäisen tiedon ja osaamisen siirtoa eli tapahtuisi luontevaa ammattitaidon karttumista ja täydennyskoulusta. Olen nähnyt miten tuollaisen mekanismin rakentamiseen ei ole vaivauduttu vaan on kuviteltu että kun kaikista työtehtävistöä tehdään hienoja ja hyvin dokumentoituja prosesseja niin lähes apinakin kykenee teklemään työtehtävät kun vain noudattaa prosessikuria. Sana "prosessikuri" ei muuten ole minun keksimä pilkkanimi vaan eräässä isossa konsernissa käytetty kun haluttiin antaa ymmärtää että noudattamalla tiukasti prosessikuria ratkeaa monta ongelmaa. Samaisessa tilaisuudessa taisin käyttää puheenvuoron ja todeta tuollaisen ajattelun kovasti vähättelevän ammattitaidon ja kokemuksen merkitystä.
Olen kirjoittanut http://granpaigor.blogspot.com/2009/10/muistutus.html ja usempaankin kertaan viittannut Barry Schwartzin luentoon On Our Loss of Wisdom.
Tämä kaikki tuli mieleeni kun yritin auttaa nuorempaa poikaani hänen Saunalahdelta ostamansa ns mokkulan kanssa. Aivan uskomatonta taistelua aivan typerästä asiasta. Minä joudun asiakkaana kertomaan Saunalahden vikailmoituksen työntekijälle ihan yksinkertaisia perusasioita, jotka hiukan kokeneempi työntekijä olisi itsekin tiennyt ja ymmärtänyt. Ikävää oli vain että oneglmaa ei saatu ratkaistua ja kun kysyin miten me nyt etenemme ei siellä vikailmoituksissa osattu ottaa mitään kantaa asiaan. Prkl, arghh jne ....
9.4.2011
Mikael Jungner
Olen kirjoittanut Mikael Jungnerista viime vuonna kun hänen työsuhteensä Yleisradioon päättyi.
Kun olen katsonut kaikenlaisia vaaleihin liittyvia tilaisuuksia missä Mikael Jungner on esiintynyt on minun käynyt jopa hiukan sääliksi kaveria. Mikael Jungner on kaveri jolla olisi leadership ominaisuuksia vaikka minkälaisen ison yrityksen saneeraamiseen. SDP:n puoluesihteerinä kaverin taidot menevät ihan vesilinnuille.
Mikael Jungnerin aikana Yleisradio nousi työpaikkana aivan kärkiryhmään ja tuli viidenneksi kilpailussa Suomen parhaat työpaikat, isojen työpaikkojen sarjassa v 2010. Yleisradion työntekijäkunta on omalla tavallaan vaikeaa porukkaa. Osaavaa, kouluja käynyttä ja omat oikeutensa tuntevaa porukka on vaikea saada tyytyväiseksi. Saavutuksen merkittävyyttä korostaa, että samaan 'ylösrakennuksen aikaan' on porukkaa jouduttu irtisanomaan, kannattavuus on saatu kohotettua ja katsojana tuntuu siltä että ohjelmiston tasoakin on kyetty nostamaan. No uusintoja on lisätty. Mutta aikamoinen tekemisen meininki on tuntunut Yleisradiossa vallinneen.
Nyt kun puhutaan työurien pidentämisestä, työssä jaksamisesta ja työmotivaatiosta yms on minusta johtaja jolla on esittää Jungnerin saavutukset Yleisradiossa arvokas juuri leadership ominaisuuksiensa vuoksi. Kyllä minä yritin vaivihkaa usuttaa häntä riitaisaan Finnairiin johtajaksi hoitamaan siellä asiat kuntoon. Minä todella uskon että jos mies saa Yleisradion hankalan porukan lähes yksimielisesti kannattamaan johtajaansa olisi tuollaisilla avuilla mitä suurimmalla todennäköisyydellä Finnairkin ollut saatettavissa parhaiden työnantajien ryhmään.
Demaripuolueen puoluesihteerinä tuollaisen leadership kyvyn taidot valuvat minusta ihan hukkaan. Sääli ettei kukaan ennakkoluuuloton suuryrityskapitalisti ehtinyt pelastaa Jungneria kunnon johtajahommiin mihin hän minun mielestäni olisi ehdottomasti kuulunut. Ja kuuluu varmaan edelleenkin.
Ettei kukaan ymmärrä väärin kirjoittamaani totean että en ole äänestänyt demareita näissä eduskuntavaaleissa.
Kun olen katsonut kaikenlaisia vaaleihin liittyvia tilaisuuksia missä Mikael Jungner on esiintynyt on minun käynyt jopa hiukan sääliksi kaveria. Mikael Jungner on kaveri jolla olisi leadership ominaisuuksia vaikka minkälaisen ison yrityksen saneeraamiseen. SDP:n puoluesihteerinä kaverin taidot menevät ihan vesilinnuille.
Mikael Jungnerin aikana Yleisradio nousi työpaikkana aivan kärkiryhmään ja tuli viidenneksi kilpailussa Suomen parhaat työpaikat, isojen työpaikkojen sarjassa v 2010. Yleisradion työntekijäkunta on omalla tavallaan vaikeaa porukkaa. Osaavaa, kouluja käynyttä ja omat oikeutensa tuntevaa porukka on vaikea saada tyytyväiseksi. Saavutuksen merkittävyyttä korostaa, että samaan 'ylösrakennuksen aikaan' on porukkaa jouduttu irtisanomaan, kannattavuus on saatu kohotettua ja katsojana tuntuu siltä että ohjelmiston tasoakin on kyetty nostamaan. No uusintoja on lisätty. Mutta aikamoinen tekemisen meininki on tuntunut Yleisradiossa vallinneen.
Nyt kun puhutaan työurien pidentämisestä, työssä jaksamisesta ja työmotivaatiosta yms on minusta johtaja jolla on esittää Jungnerin saavutukset Yleisradiossa arvokas juuri leadership ominaisuuksiensa vuoksi. Kyllä minä yritin vaivihkaa usuttaa häntä riitaisaan Finnairiin johtajaksi hoitamaan siellä asiat kuntoon. Minä todella uskon että jos mies saa Yleisradion hankalan porukan lähes yksimielisesti kannattamaan johtajaansa olisi tuollaisilla avuilla mitä suurimmalla todennäköisyydellä Finnairkin ollut saatettavissa parhaiden työnantajien ryhmään.
Demaripuolueen puoluesihteerinä tuollaisen leadership kyvyn taidot valuvat minusta ihan hukkaan. Sääli ettei kukaan ennakkoluuuloton suuryrityskapitalisti ehtinyt pelastaa Jungneria kunnon johtajahommiin mihin hän minun mielestäni olisi ehdottomasti kuulunut. Ja kuuluu varmaan edelleenkin.
Ettei kukaan ymmärrä väärin kirjoittamaani totean että en ole äänestänyt demareita näissä eduskuntavaaleissa.
8.4.2011
Television ruokaohjelmista
Televisio on mennyt ihan höperöksi. Ensin alkoi joka kanavalta tulla reality-ohjelmia ja sitten niiden moninkertaisia uusintoja. Ihan hyvä että uusitaan eri vuorokaudenaikoihin mutta jälkeenpäin ohjelmia näyttävä Yle-Areena tekee nekin tarpeettomaksi. Ja nauhoittavia ja helppokäyttöisiäkin digibokseja löytyy kaupoista pilvin pimein.
Kokkiohjelmille on käymässä sama inflaatio. Joka kanavalta ja vaikka mihin aikaan on tulossa erilailla kokkaamiseen liittyvää ohjelmaa ja kilpailua jne. Ruoan laitto on ihan mielenkiintoinen ja kiva aihe ja varmasti hyvä kun samaan aikaan ruokakaupat kilpailevat teollisesti valmistettujen puolivalmisteiden ja einesten määrällä.
Mutta erityisesti on minuun ainakin tehnyt suuren vaikutuksen Jamie Oliver nimisen kokin ohjelmasarja, jossa hän taistelee englantilaisen kouluruokailun puolesta, että siellä siirryttäisiin kaikenlaisten teollisten puolivalmisteiden ja roskaruoan sijaan rakentamaan ruoat alusta pitäen laadukkaista raaka-aineista.
Kävin itse 8 vuotta koulua, jossa oli oma keittiö ja ruoat tehtiin siellä aidoista raaka-aineista oman väen toimesta. Näin jälkeenpäin on annettava suuri tunnustus tuollaisesta.
Muutenkin Jamie Oliverilla tuntuu olevan johtajana ainulaatuista karismaa ja leadership taitoa. Osa siitä johtuu varmaankin siitä, että hän ilmeisesti osaa heittäytyä ajamaansa asiaan uskottavalla tavalla eikä vain pöyhistele omia höyheniään.
Kun olen kertonut tutuilleni pitäväni erityisesti Jamie Oliverin ruokaohjelmista ovat useimmat olleet kanssani samaa mieltä. Charmantti kaveri tuo Jamie.
On meillä Suomessakin karismaattisia tv-kokkeja. Ensimmäisenä tulee mieleen Jaakko kokki Kolmonen. Uskon että hänen ruokaohjelmansa on tehnyt meihin moniin lähtemättömän vaikutuksen.
Lähtemättömän vaikutuksen on minuun tehnyt huippukokki Hans Välimäen suorasukainen lausunto televisiossa suomalaisen ruoan luonnollisuudesta ja puhtaudesta. Hänen mielestään juttu oli hölyn pölyä. Ei ihme että kaveria näkyy aika vähän televisiossa ja olihan ihan viime päivinä lehdissä juttua miten hänen puheitaan oli jouduttu jossain kokkikilpailuohjelmassa sensuroimaan. Hän taitaakin keskittyä enemmän kahden Michelin tähden ravintolansa johtamiseen.
Kokkiohjelmille on käymässä sama inflaatio. Joka kanavalta ja vaikka mihin aikaan on tulossa erilailla kokkaamiseen liittyvää ohjelmaa ja kilpailua jne. Ruoan laitto on ihan mielenkiintoinen ja kiva aihe ja varmasti hyvä kun samaan aikaan ruokakaupat kilpailevat teollisesti valmistettujen puolivalmisteiden ja einesten määrällä.
Mutta erityisesti on minuun ainakin tehnyt suuren vaikutuksen Jamie Oliver nimisen kokin ohjelmasarja, jossa hän taistelee englantilaisen kouluruokailun puolesta, että siellä siirryttäisiin kaikenlaisten teollisten puolivalmisteiden ja roskaruoan sijaan rakentamaan ruoat alusta pitäen laadukkaista raaka-aineista.
Kävin itse 8 vuotta koulua, jossa oli oma keittiö ja ruoat tehtiin siellä aidoista raaka-aineista oman väen toimesta. Näin jälkeenpäin on annettava suuri tunnustus tuollaisesta.
Muutenkin Jamie Oliverilla tuntuu olevan johtajana ainulaatuista karismaa ja leadership taitoa. Osa siitä johtuu varmaankin siitä, että hän ilmeisesti osaa heittäytyä ajamaansa asiaan uskottavalla tavalla eikä vain pöyhistele omia höyheniään.
Kun olen kertonut tutuilleni pitäväni erityisesti Jamie Oliverin ruokaohjelmista ovat useimmat olleet kanssani samaa mieltä. Charmantti kaveri tuo Jamie.
On meillä Suomessakin karismaattisia tv-kokkeja. Ensimmäisenä tulee mieleen Jaakko kokki Kolmonen. Uskon että hänen ruokaohjelmansa on tehnyt meihin moniin lähtemättömän vaikutuksen.
Lähtemättömän vaikutuksen on minuun tehnyt huippukokki Hans Välimäen suorasukainen lausunto televisiossa suomalaisen ruoan luonnollisuudesta ja puhtaudesta. Hänen mielestään juttu oli hölyn pölyä. Ei ihme että kaveria näkyy aika vähän televisiossa ja olihan ihan viime päivinä lehdissä juttua miten hänen puheitaan oli jouduttu jossain kokkikilpailuohjelmassa sensuroimaan. Hän taitaakin keskittyä enemmän kahden Michelin tähden ravintolansa johtamiseen.
3.4.2011
Libya ja Muammar Gaddafi
Luen usein uutisvirtaa mediakriittisen suodattimen läpi. Ongelmallista on, että usein en tiedä miten uutisiin pitäisi suhtautua. Niiden totuusarvo kuitenkin mietityttää.
Yksi tällainen kummastuksen kohde on Libya ja Muammar Gaddafi. Muita vastaavia ovat olleet Kuuban Fidel Castro ja Venezuelan Hugo Chávez. Edesmennyt tai tapettu Chilen Salvador Allende vaatisi vielä hänkin oman kirjoituksensa.
Kaikkia näitä tuntuu yhdistävän muutamat samankaltaiset linjat:
- karismaattinen johtaja - viehtymystä valtaan yms
- jonkin sortin sosialismi
- tärkeiden isojen yritysten ja luonnonvarojen kansallistaminen
- panostaminen kansan lukutaitoon ja koulutukseen (ml kulttuuriin)
- panostaminen terveydenhuoltoon
Kun noissa maissa on Yhdysvaltojen ja sikäläisten yritysten merkitys ollut suuri on tuo kansallistaminen Yhdyvalloissa koettu välirikoksi tai osoitukseksi valtiojohdon jonkinasteisesta vastuuttomuudesta ja hulluudesta.
Tässä lähinnä pohdin Libyaa ja Muammar Gaddafia. Minua on jäänyt vaivaamaan Gaddafin julistama vihreä vallankumous. Luin hänen kirjansa Vihreä vallankumpous jo 1980-luvun lopulla. Mainitsinkin kirjasta ohimennen blogissani melkein neljä vuotta sitten.
Gaddafi on ollut vallassa yli 40 vuotta. On hän noista Libyan valtavista öljyvaroista tehnyt muutakin kuin vain paikannut omat ja lastensa taskut. Libyassa on Afrikan korkein keski-ikä ja elinajan odotus sekä miehillä että naisilla. Lukutaito on Afrikan korkeimpia ja terveydenhuoltojärjestelmä pelaa. Naisten asemasta en osaa sanoa mitään ihan varmaa mutta tietääkseni naisten koulutustaso on sekin aika korkea. Bruttokansantuote henkeä kohti on Pohjois-Afrikan maista korkein. Onko kyse ihan oikeasti jostain kauhudiktaattori hirviöstä joka vain silmittömästi tuhoaa omaa kansaansa? Vai saammeko me lukea väritettyjä uutisia?
Televisiossa muutama viikko sitten näytetty/kuultu puhe jota en tietenkään ymmärtänyt ja jonka käännökseen jouduin uutisissa tyytymään, se puhe pani miettimaan Gaddafin asemaa ja mietteitä sillä hetkellä kun hänen oma kansansa kapinoi. Ihan viileän tasapainoiselta se ei kuulostanut mutta eipä tainnut tilannekaan Libyassa enää olla ihan tasapainoinen.
Ulkoministeri Stubbin into olla ensimmäisten joukossa boikotoimassa tai kaatamassa Gaddafia hiukan ihmetytti. Olikohan siinä kyse ennen kaikkea Suomen kansan vai Yhdysvaltain valtion edusta?
Tuo kuva hullusta yksinvaltiasdiktaattorista ei oikein sovi yhteen noiden Libyan menestystä kuvaavien mittareiden kanssa. Naapurimaiden kuten Tunisian, Egyptin ja vaikkapa Algerian ja Marokon luvut ovat paljon, paljon surkeammat kuin Libyan. Mikähän lienee totuus?
Yksi tällainen kummastuksen kohde on Libya ja Muammar Gaddafi. Muita vastaavia ovat olleet Kuuban Fidel Castro ja Venezuelan Hugo Chávez. Edesmennyt tai tapettu Chilen Salvador Allende vaatisi vielä hänkin oman kirjoituksensa.
Kaikkia näitä tuntuu yhdistävän muutamat samankaltaiset linjat:
- karismaattinen johtaja - viehtymystä valtaan yms
- jonkin sortin sosialismi
- tärkeiden isojen yritysten ja luonnonvarojen kansallistaminen
- panostaminen kansan lukutaitoon ja koulutukseen (ml kulttuuriin)
- panostaminen terveydenhuoltoon
Kun noissa maissa on Yhdysvaltojen ja sikäläisten yritysten merkitys ollut suuri on tuo kansallistaminen Yhdyvalloissa koettu välirikoksi tai osoitukseksi valtiojohdon jonkinasteisesta vastuuttomuudesta ja hulluudesta.
Tässä lähinnä pohdin Libyaa ja Muammar Gaddafia. Minua on jäänyt vaivaamaan Gaddafin julistama vihreä vallankumous. Luin hänen kirjansa Vihreä vallankumpous jo 1980-luvun lopulla. Mainitsinkin kirjasta ohimennen blogissani melkein neljä vuotta sitten.
Gaddafi on ollut vallassa yli 40 vuotta. On hän noista Libyan valtavista öljyvaroista tehnyt muutakin kuin vain paikannut omat ja lastensa taskut. Libyassa on Afrikan korkein keski-ikä ja elinajan odotus sekä miehillä että naisilla. Lukutaito on Afrikan korkeimpia ja terveydenhuoltojärjestelmä pelaa. Naisten asemasta en osaa sanoa mitään ihan varmaa mutta tietääkseni naisten koulutustaso on sekin aika korkea. Bruttokansantuote henkeä kohti on Pohjois-Afrikan maista korkein. Onko kyse ihan oikeasti jostain kauhudiktaattori hirviöstä joka vain silmittömästi tuhoaa omaa kansaansa? Vai saammeko me lukea väritettyjä uutisia?
Televisiossa muutama viikko sitten näytetty/kuultu puhe jota en tietenkään ymmärtänyt ja jonka käännökseen jouduin uutisissa tyytymään, se puhe pani miettimaan Gaddafin asemaa ja mietteitä sillä hetkellä kun hänen oma kansansa kapinoi. Ihan viileän tasapainoiselta se ei kuulostanut mutta eipä tainnut tilannekaan Libyassa enää olla ihan tasapainoinen.
Ulkoministeri Stubbin into olla ensimmäisten joukossa boikotoimassa tai kaatamassa Gaddafia hiukan ihmetytti. Olikohan siinä kyse ennen kaikkea Suomen kansan vai Yhdysvaltain valtion edusta?
Tuo kuva hullusta yksinvaltiasdiktaattorista ei oikein sovi yhteen noiden Libyan menestystä kuvaavien mittareiden kanssa. Naapurimaiden kuten Tunisian, Egyptin ja vaikkapa Algerian ja Marokon luvut ovat paljon, paljon surkeammat kuin Libyan. Mikähän lienee totuus?
2.4.2011
Kiusaajista
Minua on aina vaivannut koulukiusaaminen mutta myös työpaikkakiusaaminen.
Itse en joutunut koulussa kiusaamisen kohteeksi. Ehkä siihen hyvään onneen oli syynä että aloitin vuonan 1952 7-vuotiaana kansakoulun sijasta koulunkäynnin Helsingin saksalaisessa koulussa ensimmäisellä A-luokalla. Koulussa ei minun mielestäni esiintynyt koulukiusaamista ellei sellaiseksi halua laskea opettajien soveltamaa tiukanoloista presussilaista kasvatusta. Minusta se oli ihan paikallaan. Jotkut ruumiillisen kurituksen muodot olivat ehkä hiukan yliammuttuja mutta ei niistä ainakaan minulle mitään traumoja jäänyt. Lisäksi taisin olla vielä siihen aikaan aika kiltti koululainen.
Olen miettinyt syitä miksi saksalaisessa koulussa ei minun mielestäni esiintynyt koulukiusaamista. Olin minä oman osani kiusaamisesta saanut kerrostalomme piha- ja lähipiirissä. Suurin osa leikkikavereistani suhtautui minuun ihan normaalisti kuten kehen tahansa. Mutta oli siinä piirissä muutama kaveri joita tuntui innostavan minun haukkumiseni ryssäksi. Ja käypä haukkumanimitys oli myös stadin slangissa 'slobo'.
Vaikka luokkatoverini saksalaisessa koulussa olivat pääasiassa suomalaisia lapsia oli luokkamme ensinnä sekaluokka, jossa oli sekaisin äidinkieleltään suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä. Olihan meidän opetuskielemme sentään yhteinen eli saksankieli. Vain äidinkielen tunnit oli eriytetty erikseen suomenkielisille (A1 kuokka) ja erikseen ruotsinkielisille (A2 luokka). Muun maalaisia luokkatovereitakin oli. Luonnollisesti saksalaisia lapsia mutta myös hyvin kirjava valikoima eri maiden diplomaattien lapsia. Diplomaateille oli hyvin kätevää sijoittaa lapsensa saksalaiseen kouluun kun vastaavia kouluja oli hyvin laajasti eri maissa. Silloin 1950-luvun alussa ei englanti ollut vielä samanlainen yleiskieli, 'lingua franca' kuin se on tänä päivänä. Tuollainen eri kulttuuripiirien sekoittaminen oli varmaan omiaan lisäämään suvaitsevaisuutta ja ymmärtämystä.
Lisäksi saksalaisen koulun kansakoulu samoin kuin oppikirjat olivat maksullisia mikä vaikutti varmaan oppilaiden sosioekonomiseen taustaan jos sillä nyt tässä kiusaamisasiassa oli mitään merkitystä. Ja kouluun pyrkiviä lapsia karsittiin haastatteluin elleivät olleet jo saksalaisessa leikkikoulussa. Minä olin ollut venäläisessä leikkikoulussa. Suomessa asuvien venäläisten emigranttien lapset olivat mielestäni yliedustettuja koulussa. En tiedä johtuiko se jo tsaarinajan venäläisten luottamuksesta preussilais-saksalaiseen kasvatukseen?
Keskikoulun 4. luokan jälkeen (eli 8. kouluvuoden jälkeen) siirryin suomalaiseen oppikouluun 5. luokalle. Koulukiusaaminen alkoi siellä heti. Slobo, ryssä tms olivat lähes päivittäisiä nimittelyjä. Saksalaisen koulutaustan vuoksi kohtasin jonkin verran jopa natsiksikin nimittelyä. Mutta se ei minua enää häirinnyt. Olin 15 vuotiaana hyväksynyt oman 'erikoislaatuni' ja muodostanut siitä eräänlaisen hyveen. Ei minua häirinnyt enää ollenkaan jos olin erilainen kuin muut. Päin vastoin jopa pyrin sellaiseen. Muistan ajan kun kaikilla poikakavereillani (edelleen 1950-lukua!) piti olla musta nahkapusero ja musta suikka kuin uniformuna. Minä halusinkin samaan aikaan mokkapuseron ja englantilaismallisen lippalakin osittain vain erottuakseni joukosta. Ja olihan siinä osansa isäni elämänviisaudellakin, että herrasmies ei koskaan seuraa muotia vaan on joko edellä tai jäljessä oman yksilöllisen makunsa ja tyylinsä mukaisesti.
Osa lapsistani on joutunut koulukiusaamisen kohteeksi. Kirjoitan niistä ehkä vielä erikseen kunhan pyydän asianosaisilta luvan.
Erästä lastani kiusattiin jopa peruskoulun opettajan toimesta. Syykin oli ilmeisesti vain isän eli minun poliittinen toiminta väärässä puolueessa (=vihreissä)- sopimatonta kepulaisella pikkupaikkakunnalla. Siinä yhteydessä havaitsinkin miten heikko on oppilaan oikeusturva epäoikeudenmukaista opettajaa vastaan. Onneksi vaimoni osasi olla asiassa tiukka ja määrätietoinen ja vaihdoimme paikkakuntaa. Muutos oli silmiinpistävä. Seuraavan todistuksen pelkkä käytösnumero oli 3 numeroa korkeampi!
Eräs kirjailijatuttuni, jolla oli kansakoulunopettajan koulutus takanaan, jopa kertoi kerran miten ongelmanuoretkaan eivät ole opettajan päänvaiva. Siirretään vain tarkkailuluokalle muiden murehdittaviksi. Kauhistuin sellaista kyynistä puhetta. Onneksi hän menestyi kirjailijana sen verran ettei jatkanut opettajan hommia.
Koulukiusaaja on taitava provokaattori. Jos opettajat eivät huomaa yhteisössään tuollaista provosointia pääsevät koulukiusaajat hyvään vauhtiin. Ja jos kiusattu sitten hermostuu, vihastuu ja kenties puolustautuu ehkä voimaa tai väkivaltaakin käyttäen niin nähdään vain hänen aggressivisuutensa eikä ymmärretä tilanteen kokonaisdynamiikkaa. Tai ei viitsitä tai ei jakseta.
Mutta miksi kiusaaminen ei aina onnistu? Kiusattu joka ei provosoidu kiusaamisesta vaan hymyilee ja nauraa koko kiusaamisyritykselle pääsee hyvin nopeasti kiusaamisesta. Eivät kiusaajat viitsi kauaa kiusata niitä joissa kiusaaminen ei aiheuta mitään vastareaktiota. Johtopäätös perustuu omakohtaisiin kokemuksiin ja havaintoihin.
Tässä tulemme toiseen minua kiinnostavaan aiheeseen eli työpaikkakiusaamiseen ja aikuisten muunlaiseenkin kiusaamiseen. Olen törmännyt siihen työpaikoillani mutta havainnoinut sitä myös lähipiirissäni olevien ihmisten lähiympäristöissä. Aikuisten kiusaaja on usein luonnehäiriöinen. Narsistiseen luonnehäiriöiseen pätee usein sama kuin noihin koulukiusaajiin. Kunhan jaksat ja rohkenet olla kova kuin kivi etkä anna piiruakaan periksi etkä provosoidu väistää kiusaaja melko nopeasti. Huomaa nimittäin ettei mikään tehoa.
Yrityselämässä narsistinen luonnehäiriö on yleisempi kuin uskommekaan. Suosittelen mahdollisesti sellaiseen törmänneelle perehtymistä sivullani 'Oletko narsistisen personaallisuushäiriöisen pauloissa tai uhri' oleviin linkkeihin.
Ja jos olet vanhempi ja arvelet lastasi koulukiusatuksi suhtaudu asiaan haudanvakavasti. Älä vähättele asiaa. Valitettavasti opettajista ei aina ole kumppaneiksi asiaa selviteltäessä mutta pidä vain pintasi ja järki kädessä.
Ja tuota kiusaamista selviteltäessä kannattaa toki muistaa ettei se oma lapsikaan aina välttämättä ihan enkeli ole. Mutta ei sekään ole mikään oikeutus kiusaamiselle.
Itse en joutunut koulussa kiusaamisen kohteeksi. Ehkä siihen hyvään onneen oli syynä että aloitin vuonan 1952 7-vuotiaana kansakoulun sijasta koulunkäynnin Helsingin saksalaisessa koulussa ensimmäisellä A-luokalla. Koulussa ei minun mielestäni esiintynyt koulukiusaamista ellei sellaiseksi halua laskea opettajien soveltamaa tiukanoloista presussilaista kasvatusta. Minusta se oli ihan paikallaan. Jotkut ruumiillisen kurituksen muodot olivat ehkä hiukan yliammuttuja mutta ei niistä ainakaan minulle mitään traumoja jäänyt. Lisäksi taisin olla vielä siihen aikaan aika kiltti koululainen.
Olen miettinyt syitä miksi saksalaisessa koulussa ei minun mielestäni esiintynyt koulukiusaamista. Olin minä oman osani kiusaamisesta saanut kerrostalomme piha- ja lähipiirissä. Suurin osa leikkikavereistani suhtautui minuun ihan normaalisti kuten kehen tahansa. Mutta oli siinä piirissä muutama kaveri joita tuntui innostavan minun haukkumiseni ryssäksi. Ja käypä haukkumanimitys oli myös stadin slangissa 'slobo'.
Vaikka luokkatoverini saksalaisessa koulussa olivat pääasiassa suomalaisia lapsia oli luokkamme ensinnä sekaluokka, jossa oli sekaisin äidinkieleltään suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä. Olihan meidän opetuskielemme sentään yhteinen eli saksankieli. Vain äidinkielen tunnit oli eriytetty erikseen suomenkielisille (A1 kuokka) ja erikseen ruotsinkielisille (A2 luokka). Muun maalaisia luokkatovereitakin oli. Luonnollisesti saksalaisia lapsia mutta myös hyvin kirjava valikoima eri maiden diplomaattien lapsia. Diplomaateille oli hyvin kätevää sijoittaa lapsensa saksalaiseen kouluun kun vastaavia kouluja oli hyvin laajasti eri maissa. Silloin 1950-luvun alussa ei englanti ollut vielä samanlainen yleiskieli, 'lingua franca' kuin se on tänä päivänä. Tuollainen eri kulttuuripiirien sekoittaminen oli varmaan omiaan lisäämään suvaitsevaisuutta ja ymmärtämystä.
Lisäksi saksalaisen koulun kansakoulu samoin kuin oppikirjat olivat maksullisia mikä vaikutti varmaan oppilaiden sosioekonomiseen taustaan jos sillä nyt tässä kiusaamisasiassa oli mitään merkitystä. Ja kouluun pyrkiviä lapsia karsittiin haastatteluin elleivät olleet jo saksalaisessa leikkikoulussa. Minä olin ollut venäläisessä leikkikoulussa. Suomessa asuvien venäläisten emigranttien lapset olivat mielestäni yliedustettuja koulussa. En tiedä johtuiko se jo tsaarinajan venäläisten luottamuksesta preussilais-saksalaiseen kasvatukseen?
Keskikoulun 4. luokan jälkeen (eli 8. kouluvuoden jälkeen) siirryin suomalaiseen oppikouluun 5. luokalle. Koulukiusaaminen alkoi siellä heti. Slobo, ryssä tms olivat lähes päivittäisiä nimittelyjä. Saksalaisen koulutaustan vuoksi kohtasin jonkin verran jopa natsiksikin nimittelyä. Mutta se ei minua enää häirinnyt. Olin 15 vuotiaana hyväksynyt oman 'erikoislaatuni' ja muodostanut siitä eräänlaisen hyveen. Ei minua häirinnyt enää ollenkaan jos olin erilainen kuin muut. Päin vastoin jopa pyrin sellaiseen. Muistan ajan kun kaikilla poikakavereillani (edelleen 1950-lukua!) piti olla musta nahkapusero ja musta suikka kuin uniformuna. Minä halusinkin samaan aikaan mokkapuseron ja englantilaismallisen lippalakin osittain vain erottuakseni joukosta. Ja olihan siinä osansa isäni elämänviisaudellakin, että herrasmies ei koskaan seuraa muotia vaan on joko edellä tai jäljessä oman yksilöllisen makunsa ja tyylinsä mukaisesti.
Osa lapsistani on joutunut koulukiusaamisen kohteeksi. Kirjoitan niistä ehkä vielä erikseen kunhan pyydän asianosaisilta luvan.
Erästä lastani kiusattiin jopa peruskoulun opettajan toimesta. Syykin oli ilmeisesti vain isän eli minun poliittinen toiminta väärässä puolueessa (=vihreissä)- sopimatonta kepulaisella pikkupaikkakunnalla. Siinä yhteydessä havaitsinkin miten heikko on oppilaan oikeusturva epäoikeudenmukaista opettajaa vastaan. Onneksi vaimoni osasi olla asiassa tiukka ja määrätietoinen ja vaihdoimme paikkakuntaa. Muutos oli silmiinpistävä. Seuraavan todistuksen pelkkä käytösnumero oli 3 numeroa korkeampi!
Eräs kirjailijatuttuni, jolla oli kansakoulunopettajan koulutus takanaan, jopa kertoi kerran miten ongelmanuoretkaan eivät ole opettajan päänvaiva. Siirretään vain tarkkailuluokalle muiden murehdittaviksi. Kauhistuin sellaista kyynistä puhetta. Onneksi hän menestyi kirjailijana sen verran ettei jatkanut opettajan hommia.
Koulukiusaaja on taitava provokaattori. Jos opettajat eivät huomaa yhteisössään tuollaista provosointia pääsevät koulukiusaajat hyvään vauhtiin. Ja jos kiusattu sitten hermostuu, vihastuu ja kenties puolustautuu ehkä voimaa tai väkivaltaakin käyttäen niin nähdään vain hänen aggressivisuutensa eikä ymmärretä tilanteen kokonaisdynamiikkaa. Tai ei viitsitä tai ei jakseta.
Mutta miksi kiusaaminen ei aina onnistu? Kiusattu joka ei provosoidu kiusaamisesta vaan hymyilee ja nauraa koko kiusaamisyritykselle pääsee hyvin nopeasti kiusaamisesta. Eivät kiusaajat viitsi kauaa kiusata niitä joissa kiusaaminen ei aiheuta mitään vastareaktiota. Johtopäätös perustuu omakohtaisiin kokemuksiin ja havaintoihin.
Tässä tulemme toiseen minua kiinnostavaan aiheeseen eli työpaikkakiusaamiseen ja aikuisten muunlaiseenkin kiusaamiseen. Olen törmännyt siihen työpaikoillani mutta havainnoinut sitä myös lähipiirissäni olevien ihmisten lähiympäristöissä. Aikuisten kiusaaja on usein luonnehäiriöinen. Narsistiseen luonnehäiriöiseen pätee usein sama kuin noihin koulukiusaajiin. Kunhan jaksat ja rohkenet olla kova kuin kivi etkä anna piiruakaan periksi etkä provosoidu väistää kiusaaja melko nopeasti. Huomaa nimittäin ettei mikään tehoa.
Yrityselämässä narsistinen luonnehäiriö on yleisempi kuin uskommekaan. Suosittelen mahdollisesti sellaiseen törmänneelle perehtymistä sivullani 'Oletko narsistisen personaallisuushäiriöisen pauloissa tai uhri' oleviin linkkeihin.
Ja jos olet vanhempi ja arvelet lastasi koulukiusatuksi suhtaudu asiaan haudanvakavasti. Älä vähättele asiaa. Valitettavasti opettajista ei aina ole kumppaneiksi asiaa selviteltäessä mutta pidä vain pintasi ja järki kädessä.
Ja tuota kiusaamista selviteltäessä kannattaa toki muistaa ettei se oma lapsikaan aina välttämättä ihan enkeli ole. Mutta ei sekään ole mikään oikeutus kiusaamiselle.
27.3.2011
Ostin Plácido Domingon konserttiin liput
Moneen kertaan epäröin kun liput oli mielestäni kalliita. Mutta minut onnistuttiin vakuuttumaan että tällaisia tilaisuuksia ei tule monta kertaa ihmiselämässä. Ja se pitää paikkansa. En koskaan kuullut ihailemaani Pavarottia livenä kunnes yhtäkkiä olikin liian myöhä - mestari ehti kuolla. Lapsenikin ovat sentään käyneet kuuntelemassa vuosien varrella Michael Jacksonia, Madonnaa yms heidän vieraillessaan Suomessa.
Carreras, Domingo ja Pavarotti aloittivat tuollaiset kolmen suuren yhteiskonsertit. Ja aika tasavahvoja nuo huippulaulajat olivatkin.
Siinä tuttavapiirissä joka tuntee ja arvostaa klassista musiikkia on aika tasaisesti noiden kaikkien kolmen kannattajia. Joku pitää eniten Carrerasista, joku Domingosta. Minä satun kuulumaan noista kolmesta eniten Pavarottin ihailijoihin. Mutta erot ovat olemattomat. Yhtähyvin voisin pitää Domingoa parhaimpana noista kolmesta.
Nyt sitten on vain odotettava elokuun loppupuolelle tuota Domingon konserttia.
Carreras, Domingo ja Pavarotti aloittivat tuollaiset kolmen suuren yhteiskonsertit. Ja aika tasavahvoja nuo huippulaulajat olivatkin.
Siinä tuttavapiirissä joka tuntee ja arvostaa klassista musiikkia on aika tasaisesti noiden kaikkien kolmen kannattajia. Joku pitää eniten Carrerasista, joku Domingosta. Minä satun kuulumaan noista kolmesta eniten Pavarottin ihailijoihin. Mutta erot ovat olemattomat. Yhtähyvin voisin pitää Domingoa parhaimpana noista kolmesta.
Nyt sitten on vain odotettava elokuun loppupuolelle tuota Domingon konserttia.
25.3.2011
Homojen käännytys heteroiksi
Minua ahdistaa kaikenlaiset fundamentalistit. Itse olen mieleltäni aika salliva eikä mielestäni ole minun asia arvioida mitä aikuiset keskenään makuuhuoneissaan puuhaavat.
Mutta uskovaisilla fundamentalistinuorillakin on oikeus mielipiteeseensä. Jos he haluavat propagoida homoille, lesboille ja biseksuaaleille "eheytymistä heteroseksuaaleiksi" uskon avulla niin minusta heillä pitää olla mielipiteen vapauden suoma oikeus levittää propagandaansa. Ei siitä kenenkään pidä loukkaantua. Aivan kuten hyväksyn Setan julkiset gay pride jne tilaisuudet olkoon fundamentalistikristityillä myös oikeus mielipiteittensä julistamiseen.
Minusta kulttuuriministeri Wallinin puuttuminen asiaan ei oikein sopinut kulttuuriministerille. Elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa ja korkeaa julkista virkaa hoitavan pitää ymmärtää myös milloin pitää suunsa kiinni. Tai vähintäänkin ilmaisee että on kyse hänen henkilökohtaisesta mielipiteestään.
Onhan tämä nyt aika kumma että kristillistä uskoaan näin edistävien suut pitäisi voimakeinoin tukkia. Ja sitä mielipiteen rajoittamista pidetään ihan sopivana mutta jos samanlaista mielipiteen rajoittamista yritettäisiin tehdä esimerkiksi islamin äärimmäisiä ilmiöitä vastaan niin sellainen saisi välittömästi kimppuunsa vaikkapa vähemmistövaltuutetun tms ja otsaansa rasistin leiman.
Homo - ja lesbotuttujeni puolesta olen iloinen ettei heidän ole enää vuosikymmeniin tarvinnut piilotella suuntautumistaan kaapissa. Tuollaista seksuaalisen suuntautumisen parantamista uskon avulla pidän hassuna. Mutta olkoon uskovilla oikeus uskoa siihenkin.
Mutta uskovaisilla fundamentalistinuorillakin on oikeus mielipiteeseensä. Jos he haluavat propagoida homoille, lesboille ja biseksuaaleille "eheytymistä heteroseksuaaleiksi" uskon avulla niin minusta heillä pitää olla mielipiteen vapauden suoma oikeus levittää propagandaansa. Ei siitä kenenkään pidä loukkaantua. Aivan kuten hyväksyn Setan julkiset gay pride jne tilaisuudet olkoon fundamentalistikristityillä myös oikeus mielipiteittensä julistamiseen.
Minusta kulttuuriministeri Wallinin puuttuminen asiaan ei oikein sopinut kulttuuriministerille. Elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa ja korkeaa julkista virkaa hoitavan pitää ymmärtää myös milloin pitää suunsa kiinni. Tai vähintäänkin ilmaisee että on kyse hänen henkilökohtaisesta mielipiteestään.
Onhan tämä nyt aika kumma että kristillistä uskoaan näin edistävien suut pitäisi voimakeinoin tukkia. Ja sitä mielipiteen rajoittamista pidetään ihan sopivana mutta jos samanlaista mielipiteen rajoittamista yritettäisiin tehdä esimerkiksi islamin äärimmäisiä ilmiöitä vastaan niin sellainen saisi välittömästi kimppuunsa vaikkapa vähemmistövaltuutetun tms ja otsaansa rasistin leiman.
Homo - ja lesbotuttujeni puolesta olen iloinen ettei heidän ole enää vuosikymmeniin tarvinnut piilotella suuntautumistaan kaapissa. Tuollaista seksuaalisen suuntautumisen parantamista uskon avulla pidän hassuna. Mutta olkoon uskovilla oikeus uskoa siihenkin.
23.3.2011
Kierrätysmietteitä
Olen useaan kertaan miettinyt mihin jäi muovien kierrätys. Saksassa näytti muovien kierrätys lähtevän hyvin käyntiin. Muovit oli hyvin merkitty eri laatuihin ja näytti siltä että lajittelu olisi yhtä helppoa kuin lasipurkeilla ja pulloilla.
Mutta ei näy enää. Toisaalta olen jotenkin ymmärtänyt että muovia on alettu polttaa energiajätteenä. Kuinka paljon jätteidenkäsittelylaitosten linjat pystyvät lajittelemaan ja erottelemaan koneellisesti erilaisia kierrätettäviä jätteitä ei ole tiedossani.
Erilaisten patterien kierrätys tuntuu toimivan ihan hyvin. Lasipurkkien ja -pullojenkin kierrätys tuntuu toimivan vaikka minä ainakin joudun kuljettamaan lasit ostoskeskuksen jätepisteeseen. Eikä niitäkään ole jokaisessa ostoskeskuksessa.
Mutta loisteputket ja niihin pohjautuvat energiansäästölamput. Niiden hävittäminen on ongelma kun keräilypisteitä ei olekaan joka ostoskeskuksessa. Koko lampputekniikan muuttaminen mahtikäskyllä energiansäästölampuiksi ilman että jätteiden keräilyä olisi hoidettu kunnolla tuntuu nyt idioottimaiselta. Olen nähnyt vaikka kuinka paljon miten ongelmajätettä loisteputki-energiansäästölamppu surutta heitetään sekajätteen sekaan. Kun olen joskus huomauttanut asiasta niin minua katsellaan ihmetellen että mihin ne sitten pitäisi viedä. Autolla liikkuvana se ei muodosta minulle suurta ongelmaa mutta mitenkäs sellainen joka ei liiku omalla autolla?
Mutta ei näy enää. Toisaalta olen jotenkin ymmärtänyt että muovia on alettu polttaa energiajätteenä. Kuinka paljon jätteidenkäsittelylaitosten linjat pystyvät lajittelemaan ja erottelemaan koneellisesti erilaisia kierrätettäviä jätteitä ei ole tiedossani.
Erilaisten patterien kierrätys tuntuu toimivan ihan hyvin. Lasipurkkien ja -pullojenkin kierrätys tuntuu toimivan vaikka minä ainakin joudun kuljettamaan lasit ostoskeskuksen jätepisteeseen. Eikä niitäkään ole jokaisessa ostoskeskuksessa.
Mutta loisteputket ja niihin pohjautuvat energiansäästölamput. Niiden hävittäminen on ongelma kun keräilypisteitä ei olekaan joka ostoskeskuksessa. Koko lampputekniikan muuttaminen mahtikäskyllä energiansäästölampuiksi ilman että jätteiden keräilyä olisi hoidettu kunnolla tuntuu nyt idioottimaiselta. Olen nähnyt vaikka kuinka paljon miten ongelmajätettä loisteputki-energiansäästölamppu surutta heitetään sekajätteen sekaan. Kun olen joskus huomauttanut asiasta niin minua katsellaan ihmetellen että mihin ne sitten pitäisi viedä. Autolla liikkuvana se ei muodosta minulle suurta ongelmaa mutta mitenkäs sellainen joka ei liiku omalla autolla?
22.3.2011
Ostin zeoliittivapaata pesuainetta
Mietin juuri äsken miten moni bloggaava miesystäväni kirjoittaa suurista asioista maailmalla. Japani ja Libya ovat varmaan tämän päivän teemat.
Minä kirjoitan sitten vain uudesta pesuaineestani. En oikein noihin isoihin juttuihin viitsi paneutua. Yksi hiukan isompi juttu on muhimassa. Mutta sen yritän työntää jollekin lähdesuojaa kunnioittavalle toimittajalle. Olisi likapyykkiä vaalikamppailuun.
No, mennäänpä siihen pyykinpesuaineeseen. Tilasin viime viikolla vanhalta yrittäjätutultani Paraisilta zeoliittivapaata pesuainetta. Suosittelen kaikille joilla on ongelmia pyykinpesuaineiden kanssa allergioista tms johtuen. Pitäisi pesukoneenkin kestää kauemmin kun sen seinämiin ei kerry enää zeoliittia.
Puhdistin pesukoneeni paketin mukana tulleella puhdistusaineella. Huomenna pesen varmaan ensimäisen koneellisen. Saas nähdä miltä tuntuu. Ja saako tästä pesuaineesta ylipäänsä kirjoitettua jotenkin analyyttisempää tekstiä.
Minä kirjoitan sitten vain uudesta pesuaineestani. En oikein noihin isoihin juttuihin viitsi paneutua. Yksi hiukan isompi juttu on muhimassa. Mutta sen yritän työntää jollekin lähdesuojaa kunnioittavalle toimittajalle. Olisi likapyykkiä vaalikamppailuun.
No, mennäänpä siihen pyykinpesuaineeseen. Tilasin viime viikolla vanhalta yrittäjätutultani Paraisilta zeoliittivapaata pesuainetta. Suosittelen kaikille joilla on ongelmia pyykinpesuaineiden kanssa allergioista tms johtuen. Pitäisi pesukoneenkin kestää kauemmin kun sen seinämiin ei kerry enää zeoliittia.
Puhdistin pesukoneeni paketin mukana tulleella puhdistusaineella. Huomenna pesen varmaan ensimäisen koneellisen. Saas nähdä miltä tuntuu. Ja saako tästä pesuaineesta ylipäänsä kirjoitettua jotenkin analyyttisempää tekstiä.
19.3.2011
Maanjäristys etelä-Suomessa ja musta joutsen
Etelä-Suomessa tapahtui tänään 19.03.2011 maanjäristys. Ei se kovin iso ollut mutta olipahan taas muistutus että on noita maanjäristyksiä meilläkin.
Mutta jäin miettimään insinööritieteitä yleisemmin.
Japanin tuoreiden ydinvoimalaonnettomuuksien syynä oli ymmärrykseni mukaan ettei voimaloita rakennettaessa ollut osattu varautua että maanjäristyksen lisäksi samaan aikaan esiintyy iso tsunami.
Olen kirjoittanut pari vuotta sitten 'musta joutsen' ilmiöstä, josta Nassim Taleb on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan.
Eli ydinvoimalan suunnittelijat eivät olleet valmistautuneet tuollaiseen ulkoiseen tilanteeseen. Mitenkä meillä? Onko meillä varauduttu ydinvoimaloissa kaikkiin 'mustiin joutseniin'? Mitä suurimmalla todennäköisyydellä erilaisiin potentiaaleihin uhkiin on varauduttu vain niiden oletetun todennäköisyyden mukaan.
Minulla on ollut kunnia ja ilo kuulla parin arvostetun professorin käsityksiä ydinvoimaloista. Kansantaloustieteen emeritus professori Kyösti Pulliainen (on kansanedustaja, professori Erkki 'Susi' Pulliaisen veli tietääkseni) vertaili perinteisiä voimaloita ja ydinvoimaloita. Mieleeni jäi voimakkaasti analyysi hiilivoimalan saasteista. Pulliaisen mielestä hiilivoimalan päästöt tunnetaan ja tiedetään ja niihin voidaan varautua suodattamalla ja puhdistamalla päästöt. On sitten kustannuskysymys miten hyvää suodatusta käytetään. Mutta mitään ydinvoimalan kaltaista yhtäkkistä ympäristökatastrofia ei hiilivoimala aiheuta edes pahimmissa katastrofiskenaarioissa.
Toisen arvovaltaisen ydinvoimalan vastaisen mielipiteen kuulin emeritus professori Pentti Malaskalta vastikään television uutishaastattelussa. Nuo haastattelut ovat vain niin lyhyitä ettei niissä mitään argumentteja ehditä käsitellä. Mutta Malaskan asiantuntijataustaa ja kansainvälistä asemaa ajatellen on pakko myöntää että mielipiteellä on painoarvoa ainakin minulle.
Sen sijaan minua hämmästytti tasavallan presidentti Tarja Halosen lausunto ydinvoiman väliaikaisuudesta. Ehkä lausuntoa ei ollut tarkoitettu suomalaisten luettavaksi vaan ainoastaan kansainväliseksi PR-tempuksi. Kun tutkailin ydinjätehuoltoa Wikipediasta niin luin sieltä lauseen:
"Korkea-aktiivinen ydinjäte sisältää myös puoliintumisajaltaan pitkäkestoisia radio-aktiivisia alkuaineita, kuten Cesium-135 ja Technetium-99, siksi kestää noin pari sataa tuhatta vuotta, ennen kuin säteily on vaimentunut suunnilleen luonnon uraaniesiintymän tasolle".
Että sellaista tekniikkaa on tasavallan presidentti Tarja Halosen väliaikaiseksi nimittämä. Minusta koko ilmaisu oli irvokas.
Mutta jäin miettimään insinööritieteitä yleisemmin.
Japanin tuoreiden ydinvoimalaonnettomuuksien syynä oli ymmärrykseni mukaan ettei voimaloita rakennettaessa ollut osattu varautua että maanjäristyksen lisäksi samaan aikaan esiintyy iso tsunami.
Olen kirjoittanut pari vuotta sitten 'musta joutsen' ilmiöstä, josta Nassim Taleb on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan.
Eli ydinvoimalan suunnittelijat eivät olleet valmistautuneet tuollaiseen ulkoiseen tilanteeseen. Mitenkä meillä? Onko meillä varauduttu ydinvoimaloissa kaikkiin 'mustiin joutseniin'? Mitä suurimmalla todennäköisyydellä erilaisiin potentiaaleihin uhkiin on varauduttu vain niiden oletetun todennäköisyyden mukaan.
Minulla on ollut kunnia ja ilo kuulla parin arvostetun professorin käsityksiä ydinvoimaloista. Kansantaloustieteen emeritus professori Kyösti Pulliainen (on kansanedustaja, professori Erkki 'Susi' Pulliaisen veli tietääkseni) vertaili perinteisiä voimaloita ja ydinvoimaloita. Mieleeni jäi voimakkaasti analyysi hiilivoimalan saasteista. Pulliaisen mielestä hiilivoimalan päästöt tunnetaan ja tiedetään ja niihin voidaan varautua suodattamalla ja puhdistamalla päästöt. On sitten kustannuskysymys miten hyvää suodatusta käytetään. Mutta mitään ydinvoimalan kaltaista yhtäkkistä ympäristökatastrofia ei hiilivoimala aiheuta edes pahimmissa katastrofiskenaarioissa.
Toisen arvovaltaisen ydinvoimalan vastaisen mielipiteen kuulin emeritus professori Pentti Malaskalta vastikään television uutishaastattelussa. Nuo haastattelut ovat vain niin lyhyitä ettei niissä mitään argumentteja ehditä käsitellä. Mutta Malaskan asiantuntijataustaa ja kansainvälistä asemaa ajatellen on pakko myöntää että mielipiteellä on painoarvoa ainakin minulle.
Sen sijaan minua hämmästytti tasavallan presidentti Tarja Halosen lausunto ydinvoiman väliaikaisuudesta. Ehkä lausuntoa ei ollut tarkoitettu suomalaisten luettavaksi vaan ainoastaan kansainväliseksi PR-tempuksi. Kun tutkailin ydinjätehuoltoa Wikipediasta niin luin sieltä lauseen:
"Korkea-aktiivinen ydinjäte sisältää myös puoliintumisajaltaan pitkäkestoisia radio-aktiivisia alkuaineita, kuten Cesium-135 ja Technetium-99, siksi kestää noin pari sataa tuhatta vuotta, ennen kuin säteily on vaimentunut suunnilleen luonnon uraaniesiintymän tasolle".
Että sellaista tekniikkaa on tasavallan presidentti Tarja Halosen väliaikaiseksi nimittämä. Minusta koko ilmaisu oli irvokas.
16.3.2011
Kunniaväkivalta ja romanikerjäläiset
Ei tästä ole kovin kauaa kun valtion syöttiläs (minulla on tuohon attribuuttiini "valtion syöttiläs" hyvät perusteetkin!) Ihmisoikeusliitto näki suurena huolenaiheena lestadiolaisten nuorten neitojen huonon aseman yhteisöissään. Kunniaväkivaltaa pidettiin meillä Suomessa vielä harvinaisena.
Nyt se yhtäkkiä maaliskuussa 2011 putkahtikin esiin arvovaltaisen Hesarin käynnistämässä kirjoituksessa. Tänään (15.03.2011) televisisiossa haastateltiin nimettomänä ja ääni muutettuna nuorta maahanmuuttajaneitoa joka kertoi pelkäävänsä henkensä edestä jos yrittäisi vähääkään vapautua järkyttävästa kunnian vahtimisen ja holhouksen kierteestä. Aivan järkyttävää kuultavaa. Meillä rikkaassa Suomessa joka kohtelee maahanmuuttajiaan silohansikkain.
Toinen asia jota en voi olla ihmettelemättä. Meille on kevään myötä saapunut jälleen romanikerjäläiset. Ja nyt sitten iso joukko helsinkiläisiä on jo suunnittelemassa heille asuntoja. Minä en kyllä oikein ymmärrä: ensin me loppusyksystä annamme heille matkarahat takaisin kotimaahan lämpimään talvehtimaan ja sitten me vielä kevätlumien aikaan oikein toivotamme heidät tervetulleiksi kerjäämän ja varastelemaan. Kyllä me teille lämpimät asunnot hankimme.
Ei jumankauta. Ollaanko me vähän yksinkertaisia ja tyhmiä täällä Suomessa? En minä voi oikein päätyä loogisesti mihinkään muuhun johtopäätökseen. Hemmetti, elämme jo itse velkarahalla ja kaikenlaiset vapaaehtoistoiminnan aktiivit - en viitsi käyttää sanaa yrittäjät, kun varaan sen sentään tervejärkisille aidoille yrittäjille - nuo aktiivit keksivät miten yhteiskunta saa lisää rahaläpiä tukeakseen romanikerjäläisiä.
En nimeä näitä "moniosaajia" (=osaavat kerjätä ja hallitsevat taskuvarkaudet) työtä hakeviksi maahanmuuttajiksi. Muistelen joskus viime syksynä nähneeni jonkun BBC:n dokumenttiohjelman aiheesta niin kyllä se oli surullinen. Oli noissa haastatelluissa etelä-Euroopan maissakin tehty kaikenlaisia työkokeiluja mutta ei ne olleet onnistuneet. Milanon poliisipäällikön lausunto oli suorastaan shokeeraava - siellä nämä Romaniasta tulleet taskuvarkaat olivat suoranainen maanvaiva.
Minulla ei ole mitään ulkomaalaisia vastaan. En pode minkäänlaista ksenofobiaa. Puhun sujuvasti useita länsimaisia kieliä. Olen kiinnostunut eri kansojen kulttuureista. Ihonväri ei merkitse mitään.
Mutta vierasmaalaisia kerjäläisiä, taskuvarkaita tai sosiaalipummeja en kerta kaikkiaan halua tänne. Riittää kun pidämme omista kotimaisistamme hyvää huolta.
Minusta oli ilahduttava lukea Fatbardhe Hetemaj'n ja Nasima Razmyar'in lausunnot jossain keskustelutilaisuudessa. Molemmat ovat korostaneet miten tärkeä on oppia suomenkieli ja sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Muistaakseni Nasima (sallittakoon minun ikäiselle jo pelkän etunimen käyttö) esitti ettei hän ymmärrä jos joku maahanmuuttaja on asunut yli 20 vuotta Suomessa ja tarvitsee vielä jossain asioidessaan asiointitulkin apua. Minusta nuo molemmat nuoret naiset ovat kaikinpuolin kunniaksi perheilleen ja kultturitaustalleen.
Toki jos haluaa nähdä syyllisenä suomalaisen yhteiskunnan voi asiaa tarkastella maahamuuttoministerin värisillä laseila että vika onkin meidän heikossa kotouttamispolitiikassa eikä ollenkaan maahanmuuttajassa itsessään.
Arghh. Aina välillä ottaa päähän.
Nyt se yhtäkkiä maaliskuussa 2011 putkahtikin esiin arvovaltaisen Hesarin käynnistämässä kirjoituksessa. Tänään (15.03.2011) televisisiossa haastateltiin nimettomänä ja ääni muutettuna nuorta maahanmuuttajaneitoa joka kertoi pelkäävänsä henkensä edestä jos yrittäisi vähääkään vapautua järkyttävästa kunnian vahtimisen ja holhouksen kierteestä. Aivan järkyttävää kuultavaa. Meillä rikkaassa Suomessa joka kohtelee maahanmuuttajiaan silohansikkain.
Toinen asia jota en voi olla ihmettelemättä. Meille on kevään myötä saapunut jälleen romanikerjäläiset. Ja nyt sitten iso joukko helsinkiläisiä on jo suunnittelemassa heille asuntoja. Minä en kyllä oikein ymmärrä: ensin me loppusyksystä annamme heille matkarahat takaisin kotimaahan lämpimään talvehtimaan ja sitten me vielä kevätlumien aikaan oikein toivotamme heidät tervetulleiksi kerjäämän ja varastelemaan. Kyllä me teille lämpimät asunnot hankimme.
Ei jumankauta. Ollaanko me vähän yksinkertaisia ja tyhmiä täällä Suomessa? En minä voi oikein päätyä loogisesti mihinkään muuhun johtopäätökseen. Hemmetti, elämme jo itse velkarahalla ja kaikenlaiset vapaaehtoistoiminnan aktiivit - en viitsi käyttää sanaa yrittäjät, kun varaan sen sentään tervejärkisille aidoille yrittäjille - nuo aktiivit keksivät miten yhteiskunta saa lisää rahaläpiä tukeakseen romanikerjäläisiä.
En nimeä näitä "moniosaajia" (=osaavat kerjätä ja hallitsevat taskuvarkaudet) työtä hakeviksi maahanmuuttajiksi. Muistelen joskus viime syksynä nähneeni jonkun BBC:n dokumenttiohjelman aiheesta niin kyllä se oli surullinen. Oli noissa haastatelluissa etelä-Euroopan maissakin tehty kaikenlaisia työkokeiluja mutta ei ne olleet onnistuneet. Milanon poliisipäällikön lausunto oli suorastaan shokeeraava - siellä nämä Romaniasta tulleet taskuvarkaat olivat suoranainen maanvaiva.
Minulla ei ole mitään ulkomaalaisia vastaan. En pode minkäänlaista ksenofobiaa. Puhun sujuvasti useita länsimaisia kieliä. Olen kiinnostunut eri kansojen kulttuureista. Ihonväri ei merkitse mitään.
Mutta vierasmaalaisia kerjäläisiä, taskuvarkaita tai sosiaalipummeja en kerta kaikkiaan halua tänne. Riittää kun pidämme omista kotimaisistamme hyvää huolta.
Minusta oli ilahduttava lukea Fatbardhe Hetemaj'n ja Nasima Razmyar'in lausunnot jossain keskustelutilaisuudessa. Molemmat ovat korostaneet miten tärkeä on oppia suomenkieli ja sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Muistaakseni Nasima (sallittakoon minun ikäiselle jo pelkän etunimen käyttö) esitti ettei hän ymmärrä jos joku maahanmuuttaja on asunut yli 20 vuotta Suomessa ja tarvitsee vielä jossain asioidessaan asiointitulkin apua. Minusta nuo molemmat nuoret naiset ovat kaikinpuolin kunniaksi perheilleen ja kultturitaustalleen.
Toki jos haluaa nähdä syyllisenä suomalaisen yhteiskunnan voi asiaa tarkastella maahamuuttoministerin värisillä laseila että vika onkin meidän heikossa kotouttamispolitiikassa eikä ollenkaan maahanmuuttajassa itsessään.
Arghh. Aina välillä ottaa päähän.
Niin on jos siltä näyttää
Otsikko on Luigi Pirandellon näytelmän nimi, mutta uskoisin että se on suomalaisille paremmin tuttu presidentti Urho Kekkosen käyttämänä sitaattina.
Mikä minut sai kirjoittamaan tästä aiheesta? Eduskunnassa hyväksyttiin tänään 15.03.2011 toisessa äänestyksessä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamispaketti. Kirjoitin aiheesta blogissani huolestuneena noin kuukausi sitten otsikolla "Muutummeko me poliisivaltioksi". Kiinnitin siinä huomiota uudistuksen laajuuteen epäillen ettei siihen kovin moni kansanedustaja enää jaksa riittävästi paneutua. Ja usein näyttää aivan kuin oikein hankalat uudistukset tuotaisiinkin hirveällä kiireellä aivan vaalikauden lopussa kuin odottaen että ne menevät läpihuutojuttuina. Ja usein menevätkin.
Katsoin netissä eduskunnan tämänpäiväisen täysistunnon ja tutkailin jälkeenpäin kansanedustajien äänestystulokset eduskunnan sivuilta. Näyttää siltä että ainoastaan SDP ja vasemmistoliitto kantavat enää huolta että emme muuttuisi Itä-Saksan kaltaiseksi poliisivaltioksi. Ihme ettei perussuomalaiset olleet vasemmistorintamassa, mutta ehkä siellä kaivataankin vahvaa poliisivaltiota. Tässä linkki keskusteluun kakkosäänestyksessä 15.03.2011. Ja jos haluat nähdä miten oma kansanedustajasi äänesti niin näet ne tästä ensimmäinen istunto ja toinen istunto.
Mutta se varsinainen mestaritoteamus tuli sisäministeri (=poliisiministeri) Anne Holmlundilta:
"Sisäasiainministeri Anne Holmlund: Arvoisa herra puhemies! Ajattelin itsekin tässä yhteydessä käyttää lyhyen puheenvuoron muutamista huomioista, joita tämän salin keskusteluissa on tullut esille.
Ensinnäkin tietysti hieman hämmästyttää se, että joistakin puheenvuoroista kuultaa aivan kuin poliisiorganisaatio olisi suurikin ongelma Suomessa. Kuitenkin haluan muistuttaa, että 96 prosenttia kansalaisista luottaa poliisiin, ja tämä on kansainvälisesti vertailtuna äärimmäisen korkea prosentti. Yli 100 prosenttiin päästään vain yhteiskunnissa, joissa ehkä lukuja manipuloidaan tavalla tai toisella."
Eli Suomessa yli 96 prosenttia kansalaisista luottaa poliisiin tutkimusten mukaan. No se on hienoa ja kuten ministeri Holmlund sanookin "... tämä on kansainvälisesti vertailtuna äärimmäisen korkea prosentti." Mutta sitten tulee todellinen herkkupala: hän toteaan että jossain yhteiskunnissa päästään jopa yli 100 prosentin mutta siellä ehkä lukuja manipuloidaan tavalla tai toisella.
Tuota en älynnyt itse eduskunnan täysistuntoa katsoessani (se pätki aika tavalla) mutta eräs ystäväni soitti ja hekotteli puhelimessa miten hän sielunsa silmillä näkee tuollaisen värähtelevän luottamusmittarin (muutettu 16.03.2011), jossa neula hipoo koko ajan lähes 100%. Niin, eihän meillä lukuja mitenkään manipuloida, ei tietenkään. Meillä on vain niin hyvät ja muita maita paremmat poliisivoimat - siksi noita käsittämättömän laajoja valtuuksia voidaankin poliisille huoletta antaa :)
Mikä minut sai kirjoittamaan tästä aiheesta? Eduskunnassa hyväksyttiin tänään 15.03.2011 toisessa äänestyksessä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamispaketti. Kirjoitin aiheesta blogissani huolestuneena noin kuukausi sitten otsikolla "Muutummeko me poliisivaltioksi". Kiinnitin siinä huomiota uudistuksen laajuuteen epäillen ettei siihen kovin moni kansanedustaja enää jaksa riittävästi paneutua. Ja usein näyttää aivan kuin oikein hankalat uudistukset tuotaisiinkin hirveällä kiireellä aivan vaalikauden lopussa kuin odottaen että ne menevät läpihuutojuttuina. Ja usein menevätkin.
Katsoin netissä eduskunnan tämänpäiväisen täysistunnon ja tutkailin jälkeenpäin kansanedustajien äänestystulokset eduskunnan sivuilta. Näyttää siltä että ainoastaan SDP ja vasemmistoliitto kantavat enää huolta että emme muuttuisi Itä-Saksan kaltaiseksi poliisivaltioksi. Ihme ettei perussuomalaiset olleet vasemmistorintamassa, mutta ehkä siellä kaivataankin vahvaa poliisivaltiota. Tässä linkki keskusteluun kakkosäänestyksessä 15.03.2011. Ja jos haluat nähdä miten oma kansanedustajasi äänesti niin näet ne tästä ensimmäinen istunto ja toinen istunto.
Mutta se varsinainen mestaritoteamus tuli sisäministeri (=poliisiministeri) Anne Holmlundilta:
"Sisäasiainministeri Anne Holmlund: Arvoisa herra puhemies! Ajattelin itsekin tässä yhteydessä käyttää lyhyen puheenvuoron muutamista huomioista, joita tämän salin keskusteluissa on tullut esille.
Ensinnäkin tietysti hieman hämmästyttää se, että joistakin puheenvuoroista kuultaa aivan kuin poliisiorganisaatio olisi suurikin ongelma Suomessa. Kuitenkin haluan muistuttaa, että 96 prosenttia kansalaisista luottaa poliisiin, ja tämä on kansainvälisesti vertailtuna äärimmäisen korkea prosentti. Yli 100 prosenttiin päästään vain yhteiskunnissa, joissa ehkä lukuja manipuloidaan tavalla tai toisella."
Eli Suomessa yli 96 prosenttia kansalaisista luottaa poliisiin tutkimusten mukaan. No se on hienoa ja kuten ministeri Holmlund sanookin "... tämä on kansainvälisesti vertailtuna äärimmäisen korkea prosentti." Mutta sitten tulee todellinen herkkupala: hän toteaan että jossain yhteiskunnissa päästään jopa yli 100 prosentin mutta siellä ehkä lukuja manipuloidaan tavalla tai toisella.
Tuota en älynnyt itse eduskunnan täysistuntoa katsoessani (se pätki aika tavalla) mutta eräs ystäväni soitti ja hekotteli puhelimessa miten hän sielunsa silmillä näkee tuollaisen värähtelevän luottamusmittarin (muutettu 16.03.2011), jossa neula hipoo koko ajan lähes 100%. Niin, eihän meillä lukuja mitenkään manipuloida, ei tietenkään. Meillä on vain niin hyvät ja muita maita paremmat poliisivoimat - siksi noita käsittämättömän laajoja valtuuksia voidaankin poliisille huoletta antaa :)
11.3.2011
Uusi Android Tablet PC ja ensileikit
Kone on tällainen, merkki Kendo M 7. Maksoin siitä nettikaupassa 99 euroa. Muutaman päivän kuluttua hintaa oli taas hilattu 149 euroon. Oli kai kauppa käynyt liian hyvin. Viime syksynä tarjottiin samaista vempainta asiakkaille jopa hintaan 299 euroa.
Edellisessä aihetta sivuavassa blogikirjoituksessa mietin minkälaista on lukea eKirjaa tuollaiselta 7" kosketusnäyttökuvaruudulta. Kuvaruudun ns resoluutio on 800 x 480 pistettä. Nyt voin kertoa että hyvin näen minäkin lukea. Itse asiassa kun yöpöydälläni on Koneen ruhtinaasta Pekka Herlinistä kertova pokkari niin sen lukeminen vaatii simien siristämistä jos valoa on huonosti mutta tuon tabletin kuvaruudulla näkyy erinomaisesti.
Minä luulenkin että tällaiset vimpaimet tulevat korvaamaan aikaisemmat eKirje-lukijat. On monikäyttöisempi kun voi tehdä muutakin. Sohvalla lojuen olen tällä lukenut sähköpostia, seurannut Facebookin tapahtumia ja lukenut kaikenlaisia nettitapahtumia ja uutisia langattoman kotiverkon välityksellä.
Hiukan isokokoinen tämä laite on. Että ei sitä huvikseen tuolla ulkona liikkuessan kantele mukana. Litium akku näyttäisi kestävän tuollaiset 10 tuntia että suhteellisen hyvin. Tosin voisi olla parempikin.
Tässä on sama Android käyttöjärjestelmä kuin vyöryn lailla markkinoille tulleissa Android älypuhelimissa. No, nuo Android älypuhelimet ovat yleensä maksaneet vajaa 200 eurosta ylöspäin. Jos olisin ollut uuden puhelimen tarpeessa olisin ostanut jonkun sellaisen minäkin. Vaikka Saunalahti myikin kytkykaupalla ZTE Blade mallista kännykkää halvalla järki voitti turhan ostoksen kun minulla on edelleen täysin toimiva Nokia Communicator E90 älypuhelin.
Android älypuhelimen ja tuollaisen Android Tablet PC:n suurin ero on koko. Puhelimessa on ulkomitat, kannettavuus yms tärkeää mutta samalla puhelimen kuvaruutu on aika pieni esimerkiksi eKirja-lukijana käytettäväksi. Ehkä se hätätilanteessa matkoilla voisi toimia sellaisenakin.
Kun mietin tällaista Androidia matkapuhelimena niin kyllä Nokialla on haastetta oman Microsoft Windows älypuhelimensa kanssa. Mutta yhdessä Microsoftin kanssa myös resursseja löytyy. Ja Suomen kannalta pitää toivoa että yhteistyö onnistuisi ja suomalalsillakin osaajilla olisi siinä oma osuutensa. Veikkaukseni on Matti Nykäsen tavoin fifty-sixty (50-60) luokkaa. Androidiin löytyy erilaisia pikku ohjelmia pilvin pimein sekä ilmaisia että maksullisia eikä niiden ostaminen takkuile samalla tavoin kuin Nokian käynnistämä Ovi-nettipalvelu. Olen jutellut monien IT-ammattilaisten kanssa ja kaikki ovat olleet pettyneita ja vihaisia Nokian Ovi-palveluun. Sivusin hiukan aihetta blogikirjoituksessani Töissä tarvitaan kusipäitä. Hiukan lisään linkin Android Nokia vertailuun ettei Nokia ihan alakynteen jää.
Edellisessä aihetta sivuavassa blogikirjoituksessa mietin minkälaista on lukea eKirjaa tuollaiselta 7" kosketusnäyttökuvaruudulta. Kuvaruudun ns resoluutio on 800 x 480 pistettä. Nyt voin kertoa että hyvin näen minäkin lukea. Itse asiassa kun yöpöydälläni on Koneen ruhtinaasta Pekka Herlinistä kertova pokkari niin sen lukeminen vaatii simien siristämistä jos valoa on huonosti mutta tuon tabletin kuvaruudulla näkyy erinomaisesti.
Minä luulenkin että tällaiset vimpaimet tulevat korvaamaan aikaisemmat eKirje-lukijat. On monikäyttöisempi kun voi tehdä muutakin. Sohvalla lojuen olen tällä lukenut sähköpostia, seurannut Facebookin tapahtumia ja lukenut kaikenlaisia nettitapahtumia ja uutisia langattoman kotiverkon välityksellä.
Hiukan isokokoinen tämä laite on. Että ei sitä huvikseen tuolla ulkona liikkuessan kantele mukana. Litium akku näyttäisi kestävän tuollaiset 10 tuntia että suhteellisen hyvin. Tosin voisi olla parempikin.
Tässä on sama Android käyttöjärjestelmä kuin vyöryn lailla markkinoille tulleissa Android älypuhelimissa. No, nuo Android älypuhelimet ovat yleensä maksaneet vajaa 200 eurosta ylöspäin. Jos olisin ollut uuden puhelimen tarpeessa olisin ostanut jonkun sellaisen minäkin. Vaikka Saunalahti myikin kytkykaupalla ZTE Blade mallista kännykkää halvalla järki voitti turhan ostoksen kun minulla on edelleen täysin toimiva Nokia Communicator E90 älypuhelin.
Android älypuhelimen ja tuollaisen Android Tablet PC:n suurin ero on koko. Puhelimessa on ulkomitat, kannettavuus yms tärkeää mutta samalla puhelimen kuvaruutu on aika pieni esimerkiksi eKirja-lukijana käytettäväksi. Ehkä se hätätilanteessa matkoilla voisi toimia sellaisenakin.
Kun mietin tällaista Androidia matkapuhelimena niin kyllä Nokialla on haastetta oman Microsoft Windows älypuhelimensa kanssa. Mutta yhdessä Microsoftin kanssa myös resursseja löytyy. Ja Suomen kannalta pitää toivoa että yhteistyö onnistuisi ja suomalalsillakin osaajilla olisi siinä oma osuutensa. Veikkaukseni on Matti Nykäsen tavoin fifty-sixty (50-60) luokkaa. Androidiin löytyy erilaisia pikku ohjelmia pilvin pimein sekä ilmaisia että maksullisia eikä niiden ostaminen takkuile samalla tavoin kuin Nokian käynnistämä Ovi-nettipalvelu. Olen jutellut monien IT-ammattilaisten kanssa ja kaikki ovat olleet pettyneita ja vihaisia Nokian Ovi-palveluun. Sivusin hiukan aihetta blogikirjoituksessani Töissä tarvitaan kusipäitä. Hiukan lisään linkin Android Nokia vertailuun ettei Nokia ihan alakynteen jää.
9.3.2011
Nörtille uusi leikkikalu
Olen tässä katselut Android kännyköiden rynnistystä ja olin itsekin langeta viime joulukuussa sellaiseen. Mutta sitten voitti järki. Minulla on edelleen hyvin toimiva Nokian Communicator E90 enkä voi suuremmin moittia. Joskus pitää käynnistää uudelleen mutta sittenkin aika harvoin. Miksi pitäisi ostaa uusi puhelin? Onko minuunkin tarttunut että pitää olla se viimeisin malli jostain hilavitkuttimesta. Enkä ostanut.
Mutta nyt hankinkin Android Tablet PC tietokoneen. Saan tuntumaa Android käyttöjärjestelmään ja samalla tämä toimii eKirja-lukijana. Saa nähdä miten minun ikäiselle näkyy kirjanmerkit ruudulla.
Ja käyttöjärjestelmä on jo ensimmäisenä iltana kunnon nörtin tavoin päivitetty uudempaan versioon. Sähköposti on asennettu ja jopa Facebook ohjelma. En tiedä miksi koska onhan tässä selain ja kai Facebook tässäkin selaimella toimisi.
Mutta nyt voin mennä jo nukkumaan. Päivän urakka tehty.
Niin, aika kiva lelu. Mutta virkistävä. Hyvää yötä.
Mutta nyt hankinkin Android Tablet PC tietokoneen. Saan tuntumaa Android käyttöjärjestelmään ja samalla tämä toimii eKirja-lukijana. Saa nähdä miten minun ikäiselle näkyy kirjanmerkit ruudulla.
Ja käyttöjärjestelmä on jo ensimmäisenä iltana kunnon nörtin tavoin päivitetty uudempaan versioon. Sähköposti on asennettu ja jopa Facebook ohjelma. En tiedä miksi koska onhan tässä selain ja kai Facebook tässäkin selaimella toimisi.
Mutta nyt voin mennä jo nukkumaan. Päivän urakka tehty.
Niin, aika kiva lelu. Mutta virkistävä. Hyvää yötä.
5.3.2011
Etätyöstä
Minulla oli ilo saada tehdä etätyötä melkein vuosikymmen ennen eläkkeellejääntiäni. Henkilöstöön luotettiin työpaikallani ja sen johdosta etätyöehdot olivat joustavat. Eikä mitään kyttäystä harrastettu. Esimiehet tiesivät työn tuloksista että kaikki tekivät töitä. Lusmuilija paljastui nopeasti vaikka harvoin niitä oli.
Minäkin tein lähes puolet työpäivistäni etänä. Joskus tein osan päivää etänä ja loppuosan toimistolla. Työfiilis ja -motivaatio olivat korkealla.
Ymmärsin minä jo työssä ollessani olevani etuoikeutettu.
Tiukempia käytäntöjä kuulin muista yrityksistä. Jossain piti ilmoittaa edellisenä päivänä jos halusi tehdä etätyöpäivän ja jossain etätyön määrällä oli kiintiöyläraja. Poikkeavia käytäntöjä noudatettiin meillä kokonaan toiselta paikkakunnalta käsin töitä tekeviin. Heillä oli usein etukäteen sovitut kiinteät toimistopäivät viikon tai parin viikon välein hiukan matkasta riippuen.
Etätyö edellyttää toki että työ soveltuu siihen ja käytettävissä on työn edellyttämät työvälineet.
Naureskelimme joskus kun joissakin yrityksissä palkatttin 3000-4000 euroa/kk bruttopalkkaa saava asiantuntija niin yritys pihisti sitten ostamalla hivenen halvemman tietokoneen eli osti 1000 euron hintaisen sijasta 700 euroa maksavan. Eli säästettiin työkalun ostohinnasta 300 euroa. Kun siihen viereen pannaan laskelma työntekijän palkka- yms kustannuksista huomaa asioiden täysi eri kertaluokan kustannukset. Tietokoneen taloudellisen 3 vuoden eliniän aikan tuo 3000 euron palkkaa nostava saa pelkkänä palkkana 36 x 3000 euroja ja siihen päälle vielä sosiaalikustannukset yms ja työkalun hinnassa säästettiin 10% hänen yhden kuukauden palkastaan. Maksamalla vajaa 10 euroa pienempää kuukausipalkkaa - 0,3% alempaa olisi tuo korvattu.
Joku pikkuvirkamies sai tyydystä kun pääsi tuolla tavoin käyttämään valtaansa. Joskus tosin isotkaan johtajat eivät tuonkaltaiosta arviointia ymmärtäneet. Heillä saattoi ollakin sellainen käsitys että 1000 euron tietokoneet ostetaan vain johtajille ja muut työntekijät saavat tyytyä noihin 700 euron koneisiin.
Kun kuuntelin alan ihmisten jutteluja aloin joskus ihmetellä millä avuilla heidän johtajansa olivat päässeet palleilleen kun noinkin yksinkertaiset asiat olivat hakusessa.
Piti hiukan kirjoittaa mielipiteitä mobiilitoimistosta mutta jätän sen toiseen kertaan.
Minäkin tein lähes puolet työpäivistäni etänä. Joskus tein osan päivää etänä ja loppuosan toimistolla. Työfiilis ja -motivaatio olivat korkealla.
Ymmärsin minä jo työssä ollessani olevani etuoikeutettu.
Tiukempia käytäntöjä kuulin muista yrityksistä. Jossain piti ilmoittaa edellisenä päivänä jos halusi tehdä etätyöpäivän ja jossain etätyön määrällä oli kiintiöyläraja. Poikkeavia käytäntöjä noudatettiin meillä kokonaan toiselta paikkakunnalta käsin töitä tekeviin. Heillä oli usein etukäteen sovitut kiinteät toimistopäivät viikon tai parin viikon välein hiukan matkasta riippuen.
Etätyö edellyttää toki että työ soveltuu siihen ja käytettävissä on työn edellyttämät työvälineet.
Naureskelimme joskus kun joissakin yrityksissä palkatttin 3000-4000 euroa/kk bruttopalkkaa saava asiantuntija niin yritys pihisti sitten ostamalla hivenen halvemman tietokoneen eli osti 1000 euron hintaisen sijasta 700 euroa maksavan. Eli säästettiin työkalun ostohinnasta 300 euroa. Kun siihen viereen pannaan laskelma työntekijän palkka- yms kustannuksista huomaa asioiden täysi eri kertaluokan kustannukset. Tietokoneen taloudellisen 3 vuoden eliniän aikan tuo 3000 euron palkkaa nostava saa pelkkänä palkkana 36 x 3000 euroja ja siihen päälle vielä sosiaalikustannukset yms ja työkalun hinnassa säästettiin 10% hänen yhden kuukauden palkastaan. Maksamalla vajaa 10 euroa pienempää kuukausipalkkaa - 0,3% alempaa olisi tuo korvattu.
Joku pikkuvirkamies sai tyydystä kun pääsi tuolla tavoin käyttämään valtaansa. Joskus tosin isotkaan johtajat eivät tuonkaltaiosta arviointia ymmärtäneet. Heillä saattoi ollakin sellainen käsitys että 1000 euron tietokoneet ostetaan vain johtajille ja muut työntekijät saavat tyytyä noihin 700 euron koneisiin.
Kun kuuntelin alan ihmisten jutteluja aloin joskus ihmetellä millä avuilla heidän johtajansa olivat päässeet palleilleen kun noinkin yksinkertaiset asiat olivat hakusessa.
Piti hiukan kirjoittaa mielipiteitä mobiilitoimistosta mutta jätän sen toiseen kertaan.
1.3.2011
EK:n vekkuli jälleen liikkeellä
Luin Uudesta Suomesta EK:n 'eläkeasiantuntija' Lasse Laatusen Ylen A-studiossa esittämää mielipidettä miten alinta eläkeikää pitäisi välittömäsri nostaa Suomessa vähintään 65 vuoteen ellei saman tien 67 vuoteen jollain hiukan hidastetulla aikataululla.
Pitää katsoa illemmalla Ylen Areenasta tuo haastattelu. Onneksi on tuo Areena.
No ei siinä mitään. Mielipide siinä missä joku muukin. Mutta aloin hiukan epäillä argumentointia "Laatunen muistutti, että useimmissa Euroopan maissa eläkeikä on 65 tai 67 vuotta. Vain Ranska ja Suomi ovat poikkeuksia. Suomessa eläkeikä on 63 vuotta."
Suomessahan 63 v iässä eläkettä on pienennetty siitä mitä se on 65 vuotiaana pitäisi minusta täsmentää.
Niinpä laitoin Googlen hakemaan tietoja ja löytyihän Wikipediasta asiapitoinen sivu otsikolla "Retirement" (=eläköityminen). Sieltä löytyy paljon eläkeikätietoja eri maista ja niinhän se oli kuten olin arvellutkin. Eläköitymisikä vaihtelee sen mukaan 55 ja 70 välillä ja ainakin noiden Euroopan maiden kohdalla oli sellainen käsite kuin "Early Retirement Age" (=suomennettuna jotenkin 'aikainen eläköitymisikä') ja se oli säännöllisesti alhaisempi kuin 65 v. Eli on ilmeisesti jotain samanlaista kuin tuo meidän kotoinen liukuva eläköitymisikä 63-68.
Olisin minäkin saattanut jatkaa vielä työuraani mutta kun yrityksessä vallitsi viimeisten vuosien aikana yhä huononeva (oikeammin pitäisi sanoa huononnettu - eihän se itsestään huonone!) henki ei ollut enää kivaa mennä maanantaisin työpaikalle alkamaan työviikkoa. Muutamaa vuotta aikaisemmin suurin osa kollegoistani oli minun tavoin puhkuneet maanantaiaamuisin intoa ja voimaa tarttua viikon töihin. Eli minäkin jäin hiukan yli 65 v eläkkeelle vaikka aivan hyvin olisin voinut työskennellä vielä muutaman vuoden jos työilmapiiri olisi ollut parempi. Eikä työpaikkani alkuunkaan ollut siitä kaikkein huonoimmasta päästä. Mutta kun oli koettu parempiakin päiviä samaisessa yrityksessä aiemman johdon aikana niin oli vertailukohtaa ja siihen nähden kehitys oli mennyt huonompaan suuntaan.
Kirjoitin muutama kuukausi sitten marraskuussa kun EK:n puheejohtaja vuorostaan puhui sekavia työurien pidentämisestä. Olettaisin Elinkeinoelämän Keskusliiton johtajien käyttävän jonkinlaista verifiointia kun lausuvat noita "totuuksiaan". Tulee ihan mieleen nykyaikainen sosiaalinen media (esim Facebook) jonne kuka tahansa voi kirjoittaa melkein mitä tahansa ja jotkut ihmiset uskovat että siellä on koko totuus.
Vai olisikohan EK:llakin käytössä natsi-Saksan Göbbelsin aikoinaan kehitttämä tiedotusstrategia. Kun riittävästi rummutetaan niin meneehän se valekin ihan hyvin perille totuutena.
Pitää katsoa illemmalla Ylen Areenasta tuo haastattelu. Onneksi on tuo Areena.
No ei siinä mitään. Mielipide siinä missä joku muukin. Mutta aloin hiukan epäillä argumentointia "Laatunen muistutti, että useimmissa Euroopan maissa eläkeikä on 65 tai 67 vuotta. Vain Ranska ja Suomi ovat poikkeuksia. Suomessa eläkeikä on 63 vuotta."
Suomessahan 63 v iässä eläkettä on pienennetty siitä mitä se on 65 vuotiaana pitäisi minusta täsmentää.
Niinpä laitoin Googlen hakemaan tietoja ja löytyihän Wikipediasta asiapitoinen sivu otsikolla "Retirement" (=eläköityminen). Sieltä löytyy paljon eläkeikätietoja eri maista ja niinhän se oli kuten olin arvellutkin. Eläköitymisikä vaihtelee sen mukaan 55 ja 70 välillä ja ainakin noiden Euroopan maiden kohdalla oli sellainen käsite kuin "Early Retirement Age" (=suomennettuna jotenkin 'aikainen eläköitymisikä') ja se oli säännöllisesti alhaisempi kuin 65 v. Eli on ilmeisesti jotain samanlaista kuin tuo meidän kotoinen liukuva eläköitymisikä 63-68.
Olisin minäkin saattanut jatkaa vielä työuraani mutta kun yrityksessä vallitsi viimeisten vuosien aikana yhä huononeva (oikeammin pitäisi sanoa huononnettu - eihän se itsestään huonone!) henki ei ollut enää kivaa mennä maanantaisin työpaikalle alkamaan työviikkoa. Muutamaa vuotta aikaisemmin suurin osa kollegoistani oli minun tavoin puhkuneet maanantaiaamuisin intoa ja voimaa tarttua viikon töihin. Eli minäkin jäin hiukan yli 65 v eläkkeelle vaikka aivan hyvin olisin voinut työskennellä vielä muutaman vuoden jos työilmapiiri olisi ollut parempi. Eikä työpaikkani alkuunkaan ollut siitä kaikkein huonoimmasta päästä. Mutta kun oli koettu parempiakin päiviä samaisessa yrityksessä aiemman johdon aikana niin oli vertailukohtaa ja siihen nähden kehitys oli mennyt huonompaan suuntaan.
Kirjoitin muutama kuukausi sitten marraskuussa kun EK:n puheejohtaja vuorostaan puhui sekavia työurien pidentämisestä. Olettaisin Elinkeinoelämän Keskusliiton johtajien käyttävän jonkinlaista verifiointia kun lausuvat noita "totuuksiaan". Tulee ihan mieleen nykyaikainen sosiaalinen media (esim Facebook) jonne kuka tahansa voi kirjoittaa melkein mitä tahansa ja jotkut ihmiset uskovat että siellä on koko totuus.
Vai olisikohan EK:llakin käytössä natsi-Saksan Göbbelsin aikoinaan kehitttämä tiedotusstrategia. Kun riittävästi rummutetaan niin meneehän se valekin ihan hyvin perille totuutena.
28.2.2011
Arvonlisävero tasaveroko?
Luin SDP:n kansanedustaja Maria Guzenina-Richardsonin kolumnia verokeskustelusta Iltalehdestä.
Yhtäkkiä lukiessani miten hänkin pitää arvonlisäveroa tasaverona välähti mieleeni että eihän arvonlisävero ole mikään tasavero. Se on vielä tasaveroa epäoikeudenmukaisempi veromuoto.
Tasaverollahan minun käsitykseni mukaan tarkoitetaan veroa, jossa jokainen maksaa tuloistaan samanlaisen veroprosentin mukaan veroa. Ymmärtääkseni eteläisessä naapurimaassamme Eestissä on käytössä sellainen tasaveromalli. Ja meidän nykyinen pääomaveromme on myös tasavero ellei noita listaamattoman yhtiön verovapauksia "pienille" osingoille oteta huomioon.
Mutta tarkastellaanpa arvonlisäveroa tarkemmin. Eräs älykäs ja vaatimaton miljonääriesimieheni kerran sanoi hauskasti kun keskusteltiin rahan ansaitsemisesta, ettei hän ainakaan voi syödä kuin 3 ateriaa päivässä, käyttää yhtä pukua ja ajella vain yhdellä autolla kerrallaan. En alkanut kiistellä hänen kesämökkikartanostaan ja huvipurrestaan kun tiesin hänet käytännössä kohtuullisen vaatimattomaksi. Ei hänellä ollut ökyautoa statustaan pönkittämässä eikä hän koskaan leveillyt varallisuudellaan eikä hänen omakotitalonsakaan mikään palatsi ollut. Ja hän maksoi hyvinmenestyvissä yrityksissään työläisilleenkin erinomaisia palkkoja. Hän oli ihan oikeassa. Ei normaali ihmisen esimerkiksi tulojen satakertaistuessa tarvitse lisätä kulutustaan 100-kertaiseksi. Ehkä tulojen lisäännyttyä ei samalla tavoin katsele erikoistarjouksia tai hintoja ylipäänsä ja ehkä lankeaa helpommin heräteostoihin kuin pienituloisempana. Mutta ehkä jonkinlaisiksi perusmenoiksi katsottavat menot nousevat korkeintaan kaksin- tai kolminkertaisiksi. Tai vaikka nelin-viisinkertaisiksi. Mutta 100-kertaisista tuloista jäisi kuluttamatta 95-kertaiset tulot!! Eikä noista 95 kertaisista tuloista maksettaisi edes mitään tasaveroa jos olisi käytössä hämäävästi vain tasaveroksi väitetty arvonlisävero kulutusverona.
Eli jos verotuksen painopiste olisi arvonlisäveron kaltaisessa kulutusverossa ei kyse olisi enää tasaverosta vaan suorastaan degressiivisestä verosta! Isoista tuloista maksaisit tasaveron vain siltä osin kuin kulutat mutta sen yli tuloistasi yli jäävät pääomiksi akkumuloituvat varat jäisivät kokonaan verottamatta. Eli oikein isoista tuloista olisi entistä pienempi osa tasaverotuksen piirissä.
Toivottavasti osasin selittää ajatukseni riittävän yksinkertaisesti.
Yhtäkkiä lukiessani miten hänkin pitää arvonlisäveroa tasaverona välähti mieleeni että eihän arvonlisävero ole mikään tasavero. Se on vielä tasaveroa epäoikeudenmukaisempi veromuoto.
Tasaverollahan minun käsitykseni mukaan tarkoitetaan veroa, jossa jokainen maksaa tuloistaan samanlaisen veroprosentin mukaan veroa. Ymmärtääkseni eteläisessä naapurimaassamme Eestissä on käytössä sellainen tasaveromalli. Ja meidän nykyinen pääomaveromme on myös tasavero ellei noita listaamattoman yhtiön verovapauksia "pienille" osingoille oteta huomioon.
Mutta tarkastellaanpa arvonlisäveroa tarkemmin. Eräs älykäs ja vaatimaton miljonääriesimieheni kerran sanoi hauskasti kun keskusteltiin rahan ansaitsemisesta, ettei hän ainakaan voi syödä kuin 3 ateriaa päivässä, käyttää yhtä pukua ja ajella vain yhdellä autolla kerrallaan. En alkanut kiistellä hänen kesämökkikartanostaan ja huvipurrestaan kun tiesin hänet käytännössä kohtuullisen vaatimattomaksi. Ei hänellä ollut ökyautoa statustaan pönkittämässä eikä hän koskaan leveillyt varallisuudellaan eikä hänen omakotitalonsakaan mikään palatsi ollut. Ja hän maksoi hyvinmenestyvissä yrityksissään työläisilleenkin erinomaisia palkkoja. Hän oli ihan oikeassa. Ei normaali ihmisen esimerkiksi tulojen satakertaistuessa tarvitse lisätä kulutustaan 100-kertaiseksi. Ehkä tulojen lisäännyttyä ei samalla tavoin katsele erikoistarjouksia tai hintoja ylipäänsä ja ehkä lankeaa helpommin heräteostoihin kuin pienituloisempana. Mutta ehkä jonkinlaisiksi perusmenoiksi katsottavat menot nousevat korkeintaan kaksin- tai kolminkertaisiksi. Tai vaikka nelin-viisinkertaisiksi. Mutta 100-kertaisista tuloista jäisi kuluttamatta 95-kertaiset tulot!! Eikä noista 95 kertaisista tuloista maksettaisi edes mitään tasaveroa jos olisi käytössä hämäävästi vain tasaveroksi väitetty arvonlisävero kulutusverona.
Eli jos verotuksen painopiste olisi arvonlisäveron kaltaisessa kulutusverossa ei kyse olisi enää tasaverosta vaan suorastaan degressiivisestä verosta! Isoista tuloista maksaisit tasaveron vain siltä osin kuin kulutat mutta sen yli tuloistasi yli jäävät pääomiksi akkumuloituvat varat jäisivät kokonaan verottamatta. Eli oikein isoista tuloista olisi entistä pienempi osa tasaverotuksen piirissä.
Toivottavasti osasin selittää ajatukseni riittävän yksinkertaisesti.
25.2.2011
Suomen perustuslakeja rukataan
Nyt olisi aika alkaa eduskuntavaaliehdokkaiden tenttaus perustuslakiin suunnitelluista muutoksista. Hätkähdin aika tavalla kun luin seuraavan muutosehdotuksen (tiedot löytyivät Jorma Jaakkolan ansiokkaasta kirjoituksesta täältä):
"Suomen perustuslaki ennen ja nyt
« : 23. Helmikuuta 2011, 14:15 »
Vastaa lainaten
Perustuslain 1§ ja 2§ muutosten historia
Pykälän 1 muutokset:
Suomen laki II 1994:
Suomen Hallitusmuoto 17.7.1919/94
1 §.
Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka valtiosääntö on vahvistettu tässä hallitusmuodossa ja muissa perustuslaeissa.
Suomen laki II 1995:
Suomen Hallitusmuoto (17.7.1995/969)
1 §.
Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden
ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Suomen kansanvaltainen valtiosääntö on vahvistettu tässä hallitusmuodossa ja muissa perustuslaeissa.
Suomen perustuslaki 2000 (11.6.1999/731):
Valtiojärjestyksen perusteet
1 § Valtiosääntö
Suomi on täysivaltainen tasavalta. Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
Muutosehdotus (2011):
1 §
Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
"
Eli uudessa muutosehdotuksessa on kokonaan jätetty pois julistus: Suomi on täysivaltainen tasavalta.
Samoin on jätetty pois julistus: "Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa." Onkohan niin ettei noitakaan arvoja ole tarkoitus enää suojata?
Mutta mukaan on mahdutettu muutaman kerran mielenkiintoinen sanamuoto. Tässä lainaus samaisesta Jorma Jaakkolan kirjoituksesta:
Nimittäin Suomen perustuslaki 2000 (11.6.1999/731) pykäliin 94 ja 95 on lisätty teksti "... Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle."
Oletko muuten nähnyt mediassa kirjoitettavan tai keskusteltavan asiasta? Taidetaan edetä sammutetuin lyhdyin tässäkin. Minulla on hyvä ehdotus: eduskunta voisi järjestää niin, että tuo uuden eduskunnan hyväksyntä hankkeelle tehtäisiin päivää ennen vuoden 2011 itsenäisyyspäivää - kuten tehtiin sammutetuin lyhdyin joulukuussa 2006 hyväksyttäessä EU:n perustuslakia.
"Suomen perustuslaki ennen ja nyt
« : 23. Helmikuuta 2011, 14:15 »
Vastaa lainaten
Perustuslain 1§ ja 2§ muutosten historia
Pykälän 1 muutokset:
Suomen laki II 1994:
Suomen Hallitusmuoto 17.7.1919/94
1 §.
Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka valtiosääntö on vahvistettu tässä hallitusmuodossa ja muissa perustuslaeissa.
Suomen laki II 1995:
Suomen Hallitusmuoto (17.7.1995/969)
1 §.
Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden
ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Suomen kansanvaltainen valtiosääntö on vahvistettu tässä hallitusmuodossa ja muissa perustuslaeissa.
Suomen perustuslaki 2000 (11.6.1999/731):
Valtiojärjestyksen perusteet
1 § Valtiosääntö
Suomi on täysivaltainen tasavalta. Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
Muutosehdotus (2011):
1 §
Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
"
Eli uudessa muutosehdotuksessa on kokonaan jätetty pois julistus: Suomi on täysivaltainen tasavalta.
Samoin on jätetty pois julistus: "Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa." Onkohan niin ettei noitakaan arvoja ole tarkoitus enää suojata?
Mutta mukaan on mahdutettu muutaman kerran mielenkiintoinen sanamuoto. Tässä lainaus samaisesta Jorma Jaakkolan kirjoituksesta:
Nimittäin Suomen perustuslaki 2000 (11.6.1999/731) pykäliin 94 ja 95 on lisätty teksti "... Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle."
Oletko muuten nähnyt mediassa kirjoitettavan tai keskusteltavan asiasta? Taidetaan edetä sammutetuin lyhdyin tässäkin. Minulla on hyvä ehdotus: eduskunta voisi järjestää niin, että tuo uuden eduskunnan hyväksyntä hankkeelle tehtäisiin päivää ennen vuoden 2011 itsenäisyyspäivää - kuten tehtiin sammutetuin lyhdyin joulukuussa 2006 hyväksyttäessä EU:n perustuslakia.
24.2.2011
Ostin uuden kahvinkeittimen ja vähän vedestäkin
Ostin eilen uuden kahvinkeittimen. Muistan kun aikoinaan vanhemmillani oli kahvipannu, jota kutsuimme yleisesti pulputtimeksi. Sillä keitetty kahvi oli yhtä hyvältä maistuvaa kuin aikoinaan tavallisessa pannussa tai kattilassa isoäidin kiehauttama. Se on eri makuista kuin suodattamalla tehty kahvi.
Nykykielellä on kyse perkolaattorista. Keitin tänään ensimmäisen pannullisen. En kuitenkaan täyttä pannullista kun olin yksin kotona. En tiedä olivatko odotukseni ylimitoitetut vai mistä oli kysymys. Kahvi oli hyvää mutta en nyt ensimmäisellä juomisella osaa sanoa oliko se nyt niin hyvää.
Ongelma voi olla myös vesijohtovesi. Se on niin monella tavoin käsitelty ettei siitä hyvää kahvia voi saadakaan eikä teekään siihen valmistettuna kovin ihmeellistä ole. Teessä veden vaikutus tuntuu mielestäni vielä enemmän. Mutta huomaa sen kahvissakin. Kun menen maalle missä käytämme juomavetenä erittäin syvästä porakaivosta nostettua vettä niin kyllä kahvissa ja teessä maistat eron.
Asuessani Pieksämen maalaiskunnassa 1980-90 luvulla käytin pitkään Esa Vaherron yrityksen Kuohun kirkasta. Kun tutustuin Esa Vahertoon muistan miten suurin piirtein ensimmäisessä lauseessa sanoin "Hei, sinäkö ole se mies joka myy sitä erinomaista lähdevettä?" ja Esa vastasi jotenkin seuraavasti: "Älä loukkaa minua. Veteni on Suomen parasta porakaivovettä eikä mitään epämääräistä lähdevettä." Ja toden totta. Vesi oli käsittämättömän hyvää. Sitä pystyi säilyttämään omissa ilmatiivissa kanistereissa jopa vuoden ilman että veden maku muuttui mihinkään. Muistan lukeneeni edesmenneen 'terveysprofessori' Toivo Rautavaaran ylistävät lausunnot Kuohun kirkkaasta.
Veden hankinta oli vain pidemmän päälle hankalaa kun nelihenkisessä perhessä kului melkoiset määrät juomavettäkin. Vaikka siirryimme takaisin kunnallisen vesijohtoveden käyttöön olin vakuuttunut ettei sellaisen juominen pitkällä tähtäimellä ollut varmaankaan mitenkään terveyttä edistävää.
Ostin kotiimme kevyen suodatusjärjestelmän juomaveden puhdistamiseksi. Aivan yhtä hyvän maksuiseksi vettä ei saanut mutta huomattavasti paremmaksi kuin suoraan hanasta otettuna.
Keväällä 2010 tapasin aivan henkilökohtaisesti eduskuntatalon edessä puhtaan veden puolesta mieltään osoittaneen Marko Sihvosen. Kirjoitin blogissanikin tapauksesta helmikuussa 2010.
Alkoi taas palautua mieleeni minkälaista hyvä vesi on. Suodattimia minulla ei ole kotona tällä hetkellä mutta taitaa taas olla aika hankkia sellaiset paikoilleen. En tiedä miksi niistä olin tässä välillä luopunut.
Ai niin. Vaikka tässä ei ole kyse tavallisesta juomavedestä ostin taas vaihteeksi helsinkiläisestä Eesti kaupasta gruusialaista luonnon mineraalivettä Borzhomia. Se maksaa noissa Eesti kaupoissa hiukan yli 2 euroa 1 litran pulloissa ja on siten samanhintaista kuin muutkin mineraalivedet, joista suurin osa ei ole edes luonnon mineraalivesiä. Tuo Borzhomi paransi aikoinaan isäni mahavaivat kokonaan eivätkä minullakaan siihen aikaan olleet happovaivat vaivanneet kun join tuota lasin päivässä. Kun Borzhomin maahantuonti Neuvostoliitosta (=Gruusiasta) loppui keskusteli isäni ison mineraalivesivalmistajan kanssa, että ryhtyisivät valmistamaan vastaavaa - kas kun kemiallinen koostumus oli aika hyvin dokumentoitu.
Vastaus olikin mielenkiintoinen. Borzhomissa on natriumia 1305 - 1650 mg/l kun täällä on totuttu että mineraaliveden pitää olla vähänatriumista. Laboratoriopäällikkö oli suorastaan järkyttynyt. Katselin tuossa eräästä niin siinä oli natriumia 13,8 mg/l eli tuossa Borzhomissa on yli 100 kertainen määrä natriumia! Hehe. Ja kyse on luonnon lähteestä tulevasta mineraalivedestä. Ja Gruusiassa elää pitkäikäisiä ihmisiä. Ja entisen Neuvostoliiton aikana esimerkiksi v 1980 tuotettiin Borzhomia 400 miljoonaa pulloa vuodessa.
Nykykielellä on kyse perkolaattorista. Keitin tänään ensimmäisen pannullisen. En kuitenkaan täyttä pannullista kun olin yksin kotona. En tiedä olivatko odotukseni ylimitoitetut vai mistä oli kysymys. Kahvi oli hyvää mutta en nyt ensimmäisellä juomisella osaa sanoa oliko se nyt niin hyvää.
Ongelma voi olla myös vesijohtovesi. Se on niin monella tavoin käsitelty ettei siitä hyvää kahvia voi saadakaan eikä teekään siihen valmistettuna kovin ihmeellistä ole. Teessä veden vaikutus tuntuu mielestäni vielä enemmän. Mutta huomaa sen kahvissakin. Kun menen maalle missä käytämme juomavetenä erittäin syvästä porakaivosta nostettua vettä niin kyllä kahvissa ja teessä maistat eron.
Asuessani Pieksämen maalaiskunnassa 1980-90 luvulla käytin pitkään Esa Vaherron yrityksen Kuohun kirkasta. Kun tutustuin Esa Vahertoon muistan miten suurin piirtein ensimmäisessä lauseessa sanoin "Hei, sinäkö ole se mies joka myy sitä erinomaista lähdevettä?" ja Esa vastasi jotenkin seuraavasti: "Älä loukkaa minua. Veteni on Suomen parasta porakaivovettä eikä mitään epämääräistä lähdevettä." Ja toden totta. Vesi oli käsittämättömän hyvää. Sitä pystyi säilyttämään omissa ilmatiivissa kanistereissa jopa vuoden ilman että veden maku muuttui mihinkään. Muistan lukeneeni edesmenneen 'terveysprofessori' Toivo Rautavaaran ylistävät lausunnot Kuohun kirkkaasta.
Veden hankinta oli vain pidemmän päälle hankalaa kun nelihenkisessä perhessä kului melkoiset määrät juomavettäkin. Vaikka siirryimme takaisin kunnallisen vesijohtoveden käyttöön olin vakuuttunut ettei sellaisen juominen pitkällä tähtäimellä ollut varmaankaan mitenkään terveyttä edistävää.
Ostin kotiimme kevyen suodatusjärjestelmän juomaveden puhdistamiseksi. Aivan yhtä hyvän maksuiseksi vettä ei saanut mutta huomattavasti paremmaksi kuin suoraan hanasta otettuna.
Keväällä 2010 tapasin aivan henkilökohtaisesti eduskuntatalon edessä puhtaan veden puolesta mieltään osoittaneen Marko Sihvosen. Kirjoitin blogissanikin tapauksesta helmikuussa 2010.
Alkoi taas palautua mieleeni minkälaista hyvä vesi on. Suodattimia minulla ei ole kotona tällä hetkellä mutta taitaa taas olla aika hankkia sellaiset paikoilleen. En tiedä miksi niistä olin tässä välillä luopunut.
Ai niin. Vaikka tässä ei ole kyse tavallisesta juomavedestä ostin taas vaihteeksi helsinkiläisestä Eesti kaupasta gruusialaista luonnon mineraalivettä Borzhomia. Se maksaa noissa Eesti kaupoissa hiukan yli 2 euroa 1 litran pulloissa ja on siten samanhintaista kuin muutkin mineraalivedet, joista suurin osa ei ole edes luonnon mineraalivesiä. Tuo Borzhomi paransi aikoinaan isäni mahavaivat kokonaan eivätkä minullakaan siihen aikaan olleet happovaivat vaivanneet kun join tuota lasin päivässä. Kun Borzhomin maahantuonti Neuvostoliitosta (=Gruusiasta) loppui keskusteli isäni ison mineraalivesivalmistajan kanssa, että ryhtyisivät valmistamaan vastaavaa - kas kun kemiallinen koostumus oli aika hyvin dokumentoitu.
Vastaus olikin mielenkiintoinen. Borzhomissa on natriumia 1305 - 1650 mg/l kun täällä on totuttu että mineraaliveden pitää olla vähänatriumista. Laboratoriopäällikkö oli suorastaan järkyttynyt. Katselin tuossa eräästä niin siinä oli natriumia 13,8 mg/l eli tuossa Borzhomissa on yli 100 kertainen määrä natriumia! Hehe. Ja kyse on luonnon lähteestä tulevasta mineraalivedestä. Ja Gruusiassa elää pitkäikäisiä ihmisiä. Ja entisen Neuvostoliiton aikana esimerkiksi v 1980 tuotettiin Borzhomia 400 miljoonaa pulloa vuodessa.
23.2.2011
Junien myöhästely - oppia haettava Venäjältä?
Nuorempi poikani on asunut joitakin viikkoja luonani Kauniaisissa palattuaan Suomeen ulkomaisten opintojensa jälkeen. Hän aloitti myös työnsä Helsingissä ja käyttää julkisia liikennevälineitä. Ja hän on mieltynyt käyttämään VR:n paikallisjunaa. Minullakin on erittäin hyviä kokemuksia paikallisjunista 1960-luvun loppupuolelta kun asuin Etelä-Haagassa Huopalahden aseman vieressä. Asuin niin lähellä että kun olohuoneen ikkunasta näin paikallisjunan tulevan kaukana ehdin vielä hyvin juosta asemalle. Juna oli nopea ja täsmällinen. Joskus oli kätevämpää käydä junalla Asematunnelissa ruokaostoksilla kuin lähikaupassa.
Mutta nyt on ihan järkyttävää. Paikallisjunat myöhästelevät jatkuvasti. 10-20 min myöhästyminen on tavanomaista. Tänäänkin poikani piti mennä töihin iltavuoroon klo 15:18 lähtevällä junalla niin se olikin kymmenisen minuuttia myöhässä. Juuri strategisesti sen verran että hän olisi myöhästynyt töistä. Normaalisti 20 min junan saapumisesta riittää hyvin kävelymatkaan asemalta mutta 10 minuuttia ei riitä.
Miksi VR:n pitäisi hakea oppia Venäjältä? Siksi että Venäjällä junat kulkevat käsittämättömän hyvin aikataulussa. Ne ovat jo tsaarin aikaan ennen vallankumousta kulkeneet täsmällisesti. Muutama päivä sitten jossain iltapäivälehdistämme kerrottiin että Venäjällä ihmetellään kovasti että eikö meillä VR osaa hoitaa junaliikennettä kun Helsingin ja Pietarin väliä liikennöivä ekspressjuna Allegro myöhästelee jatkuvasti ja pääasiassa Suomen puolella. Ymmärsin että Venäjän puolella kyetään usein myöhästymistä kirimään.
Myös teatteri-, ooppera- ja konserttiesitykset alkavat Venäjällä kellontarkasti. Sekin on pitkä vuosikymmenien perinne.
Olen usein ihmetellyt miten Venäjällä ja ennen Neuvostoliitossa, maassa jossa niin moni asia oli retuperällä soromnoo-meiningillä oli tuollaista täsmällisyyttä huokuvia juttuja. Oliko jollain preussilaisella perinteellä jotain tekemistä asian kanssa ei ole tiedossani. No, myös isovenäläinen insinööri-isäni oli aina täsmällisyyden, tarkkuuden ja huolellisuuden perikuva. En usko että letkeä huolettomuus - sanoisinko rumemmin välinpitämättömyys ja huolimattomuus - olisi pelkkä venäläiseen kansanluonteeseenkaan kuuluva piirre.
Poikani pääsi töihin ajoissa kun olin itse menossa kauppareissulla käymään niin ajoin hänet töihin Helsinkiin.
Myös julkisen liikenteen linja-autot ovat muuttuneet epäluotettaviksi. En osaa sanoa onko kyse jonkin yhden ja saman liikennöitsijän linja-autovuoroista kun ei ole omakohtaista kokemusta. Mutta kuulen useilta tutuiltani miten aamullakin on usein poisjääneitä vuoroja, jonka seurauksena ihmiset tietenkin myöhästyvät työpaikoiltaan. Tuotakaan en ihmettele sillä aika vanhaa linja-autokalustoa tuntuu monella liikennöitsijällä Helsingin seudulla olevan. Onkohan kilpailutetut hinnat puristettu niin alas että kate otetaan alentamalla linja-autojen laatua.
Maailmalla matkatessani olen joskus ihmetellyt miten muualla maailmassa (kalliissa korkean elintason maissa!) voivat jopa subventoimattomat bussiliput olla paljon halvempia kuin meillä julkisen liikenteen tariffit. Ja meillä tuottaa tappiota.
Meidän kalliit taksihinnat selittyvät taksiyrittämisen muodoista. Taksin pitää usein elättää kaksi henkeä, sekä renki että isäntä. Monessa muussa Euroopan maassa taksiyrittäjä elättää vain itsensä.
Tulipahan purnattua. Hiukan oli ajatus vielä kritisoida valtavia koloja vilkkaassti liikennöidyillakin kaduilla. Pelkään jatkuvasti autoni renkaiden rikkoutumista niissä. Niitä reikiä minun piti nimittäin verrata niitäkin Venäjän tiestöön. Sille tasolle on meidän tienpitommekin jo alentunut. Mutta ehkä adrenaliinitasoni on jo noussut sen verran että parempi kirjoittaa lisäpurnaukset myöhemmin.
Mutta nyt on ihan järkyttävää. Paikallisjunat myöhästelevät jatkuvasti. 10-20 min myöhästyminen on tavanomaista. Tänäänkin poikani piti mennä töihin iltavuoroon klo 15:18 lähtevällä junalla niin se olikin kymmenisen minuuttia myöhässä. Juuri strategisesti sen verran että hän olisi myöhästynyt töistä. Normaalisti 20 min junan saapumisesta riittää hyvin kävelymatkaan asemalta mutta 10 minuuttia ei riitä.
Miksi VR:n pitäisi hakea oppia Venäjältä? Siksi että Venäjällä junat kulkevat käsittämättömän hyvin aikataulussa. Ne ovat jo tsaarin aikaan ennen vallankumousta kulkeneet täsmällisesti. Muutama päivä sitten jossain iltapäivälehdistämme kerrottiin että Venäjällä ihmetellään kovasti että eikö meillä VR osaa hoitaa junaliikennettä kun Helsingin ja Pietarin väliä liikennöivä ekspressjuna Allegro myöhästelee jatkuvasti ja pääasiassa Suomen puolella. Ymmärsin että Venäjän puolella kyetään usein myöhästymistä kirimään.
Myös teatteri-, ooppera- ja konserttiesitykset alkavat Venäjällä kellontarkasti. Sekin on pitkä vuosikymmenien perinne.
Olen usein ihmetellyt miten Venäjällä ja ennen Neuvostoliitossa, maassa jossa niin moni asia oli retuperällä soromnoo-meiningillä oli tuollaista täsmällisyyttä huokuvia juttuja. Oliko jollain preussilaisella perinteellä jotain tekemistä asian kanssa ei ole tiedossani. No, myös isovenäläinen insinööri-isäni oli aina täsmällisyyden, tarkkuuden ja huolellisuuden perikuva. En usko että letkeä huolettomuus - sanoisinko rumemmin välinpitämättömyys ja huolimattomuus - olisi pelkkä venäläiseen kansanluonteeseenkaan kuuluva piirre.
Poikani pääsi töihin ajoissa kun olin itse menossa kauppareissulla käymään niin ajoin hänet töihin Helsinkiin.
Myös julkisen liikenteen linja-autot ovat muuttuneet epäluotettaviksi. En osaa sanoa onko kyse jonkin yhden ja saman liikennöitsijän linja-autovuoroista kun ei ole omakohtaista kokemusta. Mutta kuulen useilta tutuiltani miten aamullakin on usein poisjääneitä vuoroja, jonka seurauksena ihmiset tietenkin myöhästyvät työpaikoiltaan. Tuotakaan en ihmettele sillä aika vanhaa linja-autokalustoa tuntuu monella liikennöitsijällä Helsingin seudulla olevan. Onkohan kilpailutetut hinnat puristettu niin alas että kate otetaan alentamalla linja-autojen laatua.
Maailmalla matkatessani olen joskus ihmetellyt miten muualla maailmassa (kalliissa korkean elintason maissa!) voivat jopa subventoimattomat bussiliput olla paljon halvempia kuin meillä julkisen liikenteen tariffit. Ja meillä tuottaa tappiota.
Meidän kalliit taksihinnat selittyvät taksiyrittämisen muodoista. Taksin pitää usein elättää kaksi henkeä, sekä renki että isäntä. Monessa muussa Euroopan maassa taksiyrittäjä elättää vain itsensä.
Tulipahan purnattua. Hiukan oli ajatus vielä kritisoida valtavia koloja vilkkaassti liikennöidyillakin kaduilla. Pelkään jatkuvasti autoni renkaiden rikkoutumista niissä. Niitä reikiä minun piti nimittäin verrata niitäkin Venäjän tiestöön. Sille tasolle on meidän tienpitommekin jo alentunut. Mutta ehkä adrenaliinitasoni on jo noussut sen verran että parempi kirjoittaa lisäpurnaukset myöhemmin.
21.2.2011
Muutummeko poliisivaltioksi?
Aika hurjalta näyttää. Eduskunnassa pyörii nyt aivan vaalikauden lopulla mittava lakiuudistus, jossa poliisin valtuuksia tunnutaan lisäävän aivan käsittämättömällä tavalla. Piraattipuolueen puheenjohtaja on tehnyt terävän havainnon: nuo kaksi lakiesitystä ovat niin laajoja (yli 1000 sivua!) että todennäköisesti harva kansanedustajat jaksaa kahlata niitä läpi etenkin kun on kiire ja tulevat eduskuntavaalitkin vaativat valmistautumista. Eikä kansalaisten yksityisyyden puolustaminen ja suojaaminen taida olla Suomessa oikein mediaseksikästäkään. Olen minäkin monissa keskusteluissa kuullut sen kovin yleisen argumentin, että "onko sinulla sitten jotain peiteltävää kun noin haluat varjella yksityisyyttäsi?" ja sitten perään väite ettei kenelläkään kunnon kansalaisella ole mitään peiteltävää.
Usein argumentteina käytetään helposti suureen yleisöön uppoavia perusteluja miten näitä lisäävaltuuksia käytettäisiin vain pedofiilien, kansainvälisten rikollisliigojen, terroristien, huumeparonien ja sarjamurhaajien jahtaamiseen ja sitten heti perään kysymys että "ethän sinä tuollaista hyvää asiaa kuitenkaan halua vastustaa". No ei tietenkään. Kyllähän ne ovat aikamoinen kauhistus kunnon ihmisille.
Näyttää jotenkin kuin olisimme soljumassa jonnekin Yhdysvaltain terrorismin vastaisen lainsäädännön ja Itä-Saksan Stasin tai Neuvostoliiton salaisen poliisin välimaastoon eikä kukaan sitä oikein edes älyä.
Minulla ei ole mitään rikosten tutkintaa tai torjuntaa vastaan. Mutta poliisin toimintaa ei tässä Suomen maassa tunnuta oikein missään valvottavan. Sen tietävät monet poliisiviranomaiset itsekin. Vaikka suurin osa poliiseista on oikeudentuntoisia ja rehellisiä on joukossa aivan liikaa suoranaisia roistoja jotka häikäilemättä käyttävät hyväksi asemaansa jonka tietävät hyvin suojatuksi tehokkaan valvonnan puuttuessa.
En luettele tässä esimerkkejä vaikka voisin pelkästään minäkin yksilöidä kymmenittäin - pari kokemusta on omakohtaistakin. Niistä voidaan aina sanoa että ne ovat vain yksittäistapauksia, joita ei sovi yleistää, niin kuin ne toki ovatkin. Mätäpaiseita on muissakin ammattiryhmässä.
Ongelma onkin poliiseille jo nyt annettujen laajojen yksilön oikeuksiin ja yksityisyyteen puuttuvien valtuuksien valvomattomuus. Ei vastaavaa valtaa ole esimerkiksi lääkärilläsi tai lastesi opettajalla.
Teoriassa valvontaa on - käytännössä ei. Poliisin toimien valvonta on aikamoista silmälumetta. Oikeustieteen tohtori, Rovaniemen yliopiston professori Jyrki Virolainen on antanut blogissaan eräälle ilmiölle oivallisen nimenkin - Paaterointi. Se on verbi joka on muodostettu poliisiylijohtaja Mikko Paateron sukunimestä. Paaterointi tarkoittaa seuraavanlaista ilmiötä: kun joku poliisi töppäilee ja asia nousee ehkä näyttävästi mediassa esille antaa poliisiylijohtaja Paatero siitä välittömästi lausunnon ettei mitään väärää ole tapahtunutkaan. Usein lausunto tulee julkisuuteen niin nopeasti ettei varmasti mitään aitoa tutkintaa ole ehtinyt tapahtua asian tiimoilla.
Ymmärrän, että hyvän johtajan pitää olla puolustamassa joukkojansa. Mutta vääryyttä (käytän tässä tuollaista yleisnimikettä!) tehneiden lähes perusteeton puolustaminen ei ole oikein sopivaa korkeimmalle poliisiviranomaiselle, jonka pitäisi myös huolehtia että omassa laumassa olevat mätäpaiseet sieltä pannaan vastuuseen ja tarvittaessa poistetaan. Paaterohan tuli myös tunnetuksi kuuluisassa ulkomaalaisten isoäitien karkoitustapauksessa, jossa hän Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Hallbergin kanssa yhdessä julisti ettei poliisin tarvitse noudattaa ja panna täytäntöön KHO:n lainvoimasta karkoituspäätöstä. KHO presidentti on saanut eduskunnan oikeusasiamiehen moitteet asiasta, josta professori Virolainen on ansiokkaasti tiedottanut. Ylipäänsä erikoista että eduskunnan oikeusasiamies antaa asiassa moitteet mutta taitaa olla siitä kiinni että oli arvovaltaiset kantelijat (mm professori Virolainen) - eihän siellä tavallisten ihmisten tekemiin kanteluihin ole vakavasti suhtauduttu enää vuosikymmeniin!
Lehdistö usein vaikenee tämän tyyppisistä asioista. Tässä oivallinen esimerkki valtamedioiden vaikenemisesta kuin yhdestä suusta josta asiasta kirjoitin 4 vuotta sitten. Minua on vuosikausia huvittanut kun Helsingin Sanomien edellinen päätoimittaja Janne Virkkunen usein vakuutteli että Hesari kertoo mitä maassa oikeasti tapahtuu. Kun median pitäisi olla vallan vahtikoira oli se Janne Virkkusen aikana enemmänkin parin suurimman valtapuolueen sylikoira ja taitaa olla sitä edelleen - vain puolue on ehkä vaihtunut välillä.
Internet tarjoaa mielenkiintoisia foorumeita joita ei ainakaan toistaiseksi ole kyetty kahlitsemaan vaikka näyttääkin että eri maissa, myös lännessä, vallanpitäjillä on suuri halua suitsia vapaana vellova tiedotus. Lukijoilta itseltään vaaditaan tässä uudessa Internet maailmassa uudenlaista mediakriittisyyttä mutta en minä ainakaan enää halua että minulle uutisia tarjoiltaisiin vain tarkkaan esiseulotussa (=sensuroidussa!) formaatissa.
Tällaisista asioista kiinnostuneiden kannattaa seurata professori Virolaisen blogia. Siellä on terävää ja rohkeaa analyysia oikeudenkäytöstä ja rajukin kritiikki on esitetty 'sofistikoidusti'. Toinen mielenkiintoinen paikka on kansalaisjärjestö Effin ( Electronic Frontier Finland ry ) nettisivusto. Ja jos aiheet, puolustaa kansalaisten sähköisiä oikeuksia, tuntuvat läheisiltä suosittelen liittymistä jäseneksi.
Usein argumentteina käytetään helposti suureen yleisöön uppoavia perusteluja miten näitä lisäävaltuuksia käytettäisiin vain pedofiilien, kansainvälisten rikollisliigojen, terroristien, huumeparonien ja sarjamurhaajien jahtaamiseen ja sitten heti perään kysymys että "ethän sinä tuollaista hyvää asiaa kuitenkaan halua vastustaa". No ei tietenkään. Kyllähän ne ovat aikamoinen kauhistus kunnon ihmisille.
Näyttää jotenkin kuin olisimme soljumassa jonnekin Yhdysvaltain terrorismin vastaisen lainsäädännön ja Itä-Saksan Stasin tai Neuvostoliiton salaisen poliisin välimaastoon eikä kukaan sitä oikein edes älyä.
Minulla ei ole mitään rikosten tutkintaa tai torjuntaa vastaan. Mutta poliisin toimintaa ei tässä Suomen maassa tunnuta oikein missään valvottavan. Sen tietävät monet poliisiviranomaiset itsekin. Vaikka suurin osa poliiseista on oikeudentuntoisia ja rehellisiä on joukossa aivan liikaa suoranaisia roistoja jotka häikäilemättä käyttävät hyväksi asemaansa jonka tietävät hyvin suojatuksi tehokkaan valvonnan puuttuessa.
En luettele tässä esimerkkejä vaikka voisin pelkästään minäkin yksilöidä kymmenittäin - pari kokemusta on omakohtaistakin. Niistä voidaan aina sanoa että ne ovat vain yksittäistapauksia, joita ei sovi yleistää, niin kuin ne toki ovatkin. Mätäpaiseita on muissakin ammattiryhmässä.
Ongelma onkin poliiseille jo nyt annettujen laajojen yksilön oikeuksiin ja yksityisyyteen puuttuvien valtuuksien valvomattomuus. Ei vastaavaa valtaa ole esimerkiksi lääkärilläsi tai lastesi opettajalla.
Teoriassa valvontaa on - käytännössä ei. Poliisin toimien valvonta on aikamoista silmälumetta. Oikeustieteen tohtori, Rovaniemen yliopiston professori Jyrki Virolainen on antanut blogissaan eräälle ilmiölle oivallisen nimenkin - Paaterointi. Se on verbi joka on muodostettu poliisiylijohtaja Mikko Paateron sukunimestä. Paaterointi tarkoittaa seuraavanlaista ilmiötä: kun joku poliisi töppäilee ja asia nousee ehkä näyttävästi mediassa esille antaa poliisiylijohtaja Paatero siitä välittömästi lausunnon ettei mitään väärää ole tapahtunutkaan. Usein lausunto tulee julkisuuteen niin nopeasti ettei varmasti mitään aitoa tutkintaa ole ehtinyt tapahtua asian tiimoilla.
Ymmärrän, että hyvän johtajan pitää olla puolustamassa joukkojansa. Mutta vääryyttä (käytän tässä tuollaista yleisnimikettä!) tehneiden lähes perusteeton puolustaminen ei ole oikein sopivaa korkeimmalle poliisiviranomaiselle, jonka pitäisi myös huolehtia että omassa laumassa olevat mätäpaiseet sieltä pannaan vastuuseen ja tarvittaessa poistetaan. Paaterohan tuli myös tunnetuksi kuuluisassa ulkomaalaisten isoäitien karkoitustapauksessa, jossa hän Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Hallbergin kanssa yhdessä julisti ettei poliisin tarvitse noudattaa ja panna täytäntöön KHO:n lainvoimasta karkoituspäätöstä. KHO presidentti on saanut eduskunnan oikeusasiamiehen moitteet asiasta, josta professori Virolainen on ansiokkaasti tiedottanut. Ylipäänsä erikoista että eduskunnan oikeusasiamies antaa asiassa moitteet mutta taitaa olla siitä kiinni että oli arvovaltaiset kantelijat (mm professori Virolainen) - eihän siellä tavallisten ihmisten tekemiin kanteluihin ole vakavasti suhtauduttu enää vuosikymmeniin!
Lehdistö usein vaikenee tämän tyyppisistä asioista. Tässä oivallinen esimerkki valtamedioiden vaikenemisesta kuin yhdestä suusta josta asiasta kirjoitin 4 vuotta sitten. Minua on vuosikausia huvittanut kun Helsingin Sanomien edellinen päätoimittaja Janne Virkkunen usein vakuutteli että Hesari kertoo mitä maassa oikeasti tapahtuu. Kun median pitäisi olla vallan vahtikoira oli se Janne Virkkusen aikana enemmänkin parin suurimman valtapuolueen sylikoira ja taitaa olla sitä edelleen - vain puolue on ehkä vaihtunut välillä.
Internet tarjoaa mielenkiintoisia foorumeita joita ei ainakaan toistaiseksi ole kyetty kahlitsemaan vaikka näyttääkin että eri maissa, myös lännessä, vallanpitäjillä on suuri halua suitsia vapaana vellova tiedotus. Lukijoilta itseltään vaaditaan tässä uudessa Internet maailmassa uudenlaista mediakriittisyyttä mutta en minä ainakaan enää halua että minulle uutisia tarjoiltaisiin vain tarkkaan esiseulotussa (=sensuroidussa!) formaatissa.
Tällaisista asioista kiinnostuneiden kannattaa seurata professori Virolaisen blogia. Siellä on terävää ja rohkeaa analyysia oikeudenkäytöstä ja rajukin kritiikki on esitetty 'sofistikoidusti'. Toinen mielenkiintoinen paikka on kansalaisjärjestö Effin ( Electronic Frontier Finland ry ) nettisivusto. Ja jos aiheet, puolustaa kansalaisten sähköisiä oikeuksia, tuntuvat läheisiltä suosittelen liittymistä jäseneksi.
18.2.2011
Wincapita pyramidihuijaus
Olen jo yli vuoden havainnoinut kaikenlaista Wincapita liittyvää. Ei kukaan tervejärkinen, alkeellista matematiikka ymmärtävä voi päätyä muuhun käsitykseen kuin että kyse on ollut pyramidihuijauksesta. Vaikeampaa onkin sitten selvittää kuinka moni itseään sijoittajaksi kutsuva ollut ns hyvässä uskossa ja kuinka moni ymmärtänyt hankkeen laittomuudet. Syytä olisi ollut epäillä koska 400% tuoton lupaaminen olisi pitänyt herättää. Miksi joku kultasuonen löytänyt olisi ryhtynyt jakamaan tuollaista rikastumisen lähdettä?
Sijoittaja on irvokas nimitys noin epämääräiseen hankkeeseen rahojaan sijoittaneen. Jos puolustusvoimien entinen komentaja Hägglundkin oli sijoittanut tuollaiseen hankkeeseen niin hiukan ihmetyttää miten ahneus on sumentanut terveen järjen.
Tuossa muutama päivä sitten uutisissa kerrottiin miten Wincapitan pääjehu Hannu Kailajärvi oli esitellyt Keskusrikospoliisille valuuttakauppaa jopa videoituna esityksenä. Kiinnitin huomiota noissa nauhoituksissa hänen omaan kehuunsa miten hänen älykkyysosamääränsä olisi Mensan testeissä ollut 158 muistaakseni. En ollenkaan epäile tuollaista mutta ihan viisaana (vs älykkyys!) en pidä sellaista ihmistä joka tuhlaa toisten rahoja uhkapeliin miljoonakaupalla häviten.
Muutenkin Kailajärven ansaintahistoria vaikuttaa suuntautuneen nopeasti-helppoa-rahaa-ihmisten heikkouksilla linjoille.
Olen lukenut erilaisten Wincapita-uskovaisten - sillä sokeasta uskostahan tuossa on ollut kysymys - hehkutusta ns vivutetusta valuuttakaupasta missä pienillä omapanoksilla ja moninkertaisilla lainarahoilla tehdään mahtavia voittoja. Wincapita uskovaiset uskoivat että Hannu Kailajärvi oli keksinyt valuuttakurssimuutosten erehtymättömän ennustusjärjestelmän ja että hänen muille sen avulla tarjoamansa voittomahdollisuudet olivat täysin pyyteetöntä.
Koko Wincapita juttu on Suomessa mittaluokaltaan ainutlaatuinen. "Sijoittajia" on ollut yli 10000 henkeä. Suurin osa lienee hävinnyt sijoituksensa kuten pyramidihuijauksissa yleensä käy. Mutta kun sijoittajia oli yli 10000 on siellä myös voittajia ollut melkoinen määrä. Poliisitutkinnan aikana on takavarikoitu melkoinen määrä "sijoittaneiden" saamia voittovaroja. Kun poliisitutkinta on venynyt ja venynyt jutun jättiläismäisen laajuuden vuoksi on vakuustakavarikkoja jatkettu moneen kertaan paljon yli sen mitä ylipäänsä voisi pitää kohtuullisena. Poliisitutkinnan keston arvostelu on kyllä paikallaan. Jos hyvässä uskossa viattomienkin "sijoittaneiden" varoja pidetään pitkitetyssä takavarikossa vuosikausia se ei voi olla oikein.
Pitää muistaa tässä Wincapita juttukokonaisuudessa ettei ahneus ja tyhmyys kumpikaan ole Suomessa rikoksia. Melkoinen osa noista Wincapitassa hävinneistä mutta myös hyötyneistä täyttää nuo molemmat tunnusmerkit. Varsinainen rikollinen sisäpiiri on todennäköisesti ollut aika pieni. Pitäisikö muiden "viattomien" sitten saada pitää tuollaisessa rikollisessa touhussa saamansa voitot onkin mielenkiintoinen kysymys ja olisiko hävinneiden vain kiltisti hyväksyttävä toisten voittaneen heidän rahojaan - siinäpä kysymys tuomioistuimille.
Pitää toivoa että juttuun saataisiin vihdoinkin jotain tolkkua Kun pääorganisaattori Hannu Kailajärven rikosoikeudenkäynti on vihdoinkin käynnistynyt.
Sijoittaja on irvokas nimitys noin epämääräiseen hankkeeseen rahojaan sijoittaneen. Jos puolustusvoimien entinen komentaja Hägglundkin oli sijoittanut tuollaiseen hankkeeseen niin hiukan ihmetyttää miten ahneus on sumentanut terveen järjen.
Tuossa muutama päivä sitten uutisissa kerrottiin miten Wincapitan pääjehu Hannu Kailajärvi oli esitellyt Keskusrikospoliisille valuuttakauppaa jopa videoituna esityksenä. Kiinnitin huomiota noissa nauhoituksissa hänen omaan kehuunsa miten hänen älykkyysosamääränsä olisi Mensan testeissä ollut 158 muistaakseni. En ollenkaan epäile tuollaista mutta ihan viisaana (vs älykkyys!) en pidä sellaista ihmistä joka tuhlaa toisten rahoja uhkapeliin miljoonakaupalla häviten.
Muutenkin Kailajärven ansaintahistoria vaikuttaa suuntautuneen nopeasti-helppoa-rahaa-ihmisten heikkouksilla linjoille.
Olen lukenut erilaisten Wincapita-uskovaisten - sillä sokeasta uskostahan tuossa on ollut kysymys - hehkutusta ns vivutetusta valuuttakaupasta missä pienillä omapanoksilla ja moninkertaisilla lainarahoilla tehdään mahtavia voittoja. Wincapita uskovaiset uskoivat että Hannu Kailajärvi oli keksinyt valuuttakurssimuutosten erehtymättömän ennustusjärjestelmän ja että hänen muille sen avulla tarjoamansa voittomahdollisuudet olivat täysin pyyteetöntä.
Koko Wincapita juttu on Suomessa mittaluokaltaan ainutlaatuinen. "Sijoittajia" on ollut yli 10000 henkeä. Suurin osa lienee hävinnyt sijoituksensa kuten pyramidihuijauksissa yleensä käy. Mutta kun sijoittajia oli yli 10000 on siellä myös voittajia ollut melkoinen määrä. Poliisitutkinnan aikana on takavarikoitu melkoinen määrä "sijoittaneiden" saamia voittovaroja. Kun poliisitutkinta on venynyt ja venynyt jutun jättiläismäisen laajuuden vuoksi on vakuustakavarikkoja jatkettu moneen kertaan paljon yli sen mitä ylipäänsä voisi pitää kohtuullisena. Poliisitutkinnan keston arvostelu on kyllä paikallaan. Jos hyvässä uskossa viattomienkin "sijoittaneiden" varoja pidetään pitkitetyssä takavarikossa vuosikausia se ei voi olla oikein.
Pitää muistaa tässä Wincapita juttukokonaisuudessa ettei ahneus ja tyhmyys kumpikaan ole Suomessa rikoksia. Melkoinen osa noista Wincapitassa hävinneistä mutta myös hyötyneistä täyttää nuo molemmat tunnusmerkit. Varsinainen rikollinen sisäpiiri on todennäköisesti ollut aika pieni. Pitäisikö muiden "viattomien" sitten saada pitää tuollaisessa rikollisessa touhussa saamansa voitot onkin mielenkiintoinen kysymys ja olisiko hävinneiden vain kiltisti hyväksyttävä toisten voittaneen heidän rahojaan - siinäpä kysymys tuomioistuimille.
Pitää toivoa että juttuun saataisiin vihdoinkin jotain tolkkua Kun pääorganisaattori Hannu Kailajärven rikosoikeudenkäynti on vihdoinkin käynnistynyt.
14.2.2011
Kerrostalon elinkaari
Havaitsinpa tuossa että on tullut kirjoitettua 500 blogikirjoitusta. Tämä on siis järjestyksessä jo numero 501. Eli paksuhkon kirjan verran on tullut kirjoitettua.
Tämän jutun aihe tuli esiin kun kuuntelin televisiossa rakentamisen kanssa tekemisiin joutuvien asiantuntija-viranomaisten käsityksiä 1950-60 luvulla rakennettujen talojen elinkaaresta. Nämä kerrostalorakentamisen asiantuntijat sanovat kuin yhdestä suustä että silloin rakennettujen kerrostalojen elinkaareksi oli kaavailtu noin 40 vuotta, jonka jälkeen talot oli tarkoitus purkaa. Ja kuin todisteena pidetään sitä että silloin rakennetuissa taloissa esimerkiksi vesi- ja viemärijohdot upotettiin seinärakenteisiin koska tarkoitus ei ollutkaan missään vaiheessa korjata näitä LVI-asennuksia.
Höpö höpö. Veikkaan ennemminkin ettei kukaan vaivautunut rakennusvaiheessa edes ajattelemaan 40-60 vuoden kuluttua mahdollisesti tapahtuvaa peruskorjausta. Mutta kun olen kysellyt minua vanhemmilta en ole kuullut kenenkään kertoneen että he olisivat olleet tietoisia että talojen elinkaareksi olisi suunniteltu vain 40 vuotta. Eli ihmiset jotka siihen aikaan etukäteen säästivat 5-10 vuotta asunnon omarahoitusosuutta pankkitilille ja sitten maksoivat asuntolainojaan seuraavat 5-10 vuotta olisivat saaneet asua velattomaksi maksetuissa asunnoissa vain 20-30 vuotta, jonka hjälkeen talot olisi purettu ja koko elämäsi suurin sijoitus olisi valunut tuhkatuuleen. Eli jos rakentamista valvovat viranomaiset tiesivät tuollaisesta 40 v elinkaaresta kerrostaloille niin he ovat osallistuneet kansalaisten harhauttamiseen. En usko että ostajat ymmärsivät ostaneensa kerrostaloasuntonsa vain seuraaviksi 40 vuodeksi ja sen jälkeen heidän investointinsa olisi hävinnyt.
Ja kun olen katsonut tämä päivän rakentamistekniikkaa niin ei sekään oikein tunnu perustuvan pidempiin elinkaariin vaikka LVI asennukset tehdäänkin nykyään pintavetoina halvempien korjausten mahdollistamiseksi.
Vierailin joskus 1960-luvulla Ranskassa asuvien sukulaisten luona. Perhe piti Pariisissa kirjakauppaa keskellä kaupunkia vanhan kerrostalokiinteistön katutasossa. En muista miten keskustelu kääntyi talon ikään mutta veikkasin talon tuleen rakennetuksi 1800-1900 luvun vaihteessa. Olinkin hyvin yllättynyt kun isäntäväkeni kertoi talon rakennetun jo 1700-luvulla. Siihen vain oli vuosisatojen kuluessa lisätty sähköt ja LVI-asennukset.
Eli kyllä rakennuksia voidaan rakentaa vuosisadoiksikin.
Suvumme kesähuvilassa, jota nykyään isännöi poikani perheineen, on sen rungon muodostavat hirret ehkä noin 200 vuotta vanhat. Edellinen peruskorjaus tehtiin noin 60 vuotta sitten ja nyt tehdään seuraavaa.
Asuntojen tekniset vaatimukset ovat vuosikymmenien kuluessa nousseet. Ei 60 vuotta sitten kukaan voinut aavistaa miten paljon erilaisia sähköllä toimivia vempaimia on käytössä. Maakuopat on korvattu jääkaapeilla ja kantovesi sähköpumpuilla jne jne.
Se varsinainen asia oli kuitenkin tuo 40 v pituiseksi kaavailtu elinkaari. Minun käsitykseni mukaan ei tuollaisesta 1950-60 luvulla ollut mitään puhetta. Itsekin ostin 1970-luvulla viitisentoista vuotta aikaisemmin rakennetun kerrostaloasunnon eikä minulla tullut mieleenkään että talon elinkaaresta oli enää 25 v jäljellä. No talo seisoo edelleen paikoillaan vaikka en enää siellä asukaan.
Että sellaista tänään.
Tämän jutun aihe tuli esiin kun kuuntelin televisiossa rakentamisen kanssa tekemisiin joutuvien asiantuntija-viranomaisten käsityksiä 1950-60 luvulla rakennettujen talojen elinkaaresta. Nämä kerrostalorakentamisen asiantuntijat sanovat kuin yhdestä suustä että silloin rakennettujen kerrostalojen elinkaareksi oli kaavailtu noin 40 vuotta, jonka jälkeen talot oli tarkoitus purkaa. Ja kuin todisteena pidetään sitä että silloin rakennetuissa taloissa esimerkiksi vesi- ja viemärijohdot upotettiin seinärakenteisiin koska tarkoitus ei ollutkaan missään vaiheessa korjata näitä LVI-asennuksia.
Höpö höpö. Veikkaan ennemminkin ettei kukaan vaivautunut rakennusvaiheessa edes ajattelemaan 40-60 vuoden kuluttua mahdollisesti tapahtuvaa peruskorjausta. Mutta kun olen kysellyt minua vanhemmilta en ole kuullut kenenkään kertoneen että he olisivat olleet tietoisia että talojen elinkaareksi olisi suunniteltu vain 40 vuotta. Eli ihmiset jotka siihen aikaan etukäteen säästivat 5-10 vuotta asunnon omarahoitusosuutta pankkitilille ja sitten maksoivat asuntolainojaan seuraavat 5-10 vuotta olisivat saaneet asua velattomaksi maksetuissa asunnoissa vain 20-30 vuotta, jonka hjälkeen talot olisi purettu ja koko elämäsi suurin sijoitus olisi valunut tuhkatuuleen. Eli jos rakentamista valvovat viranomaiset tiesivät tuollaisesta 40 v elinkaaresta kerrostaloille niin he ovat osallistuneet kansalaisten harhauttamiseen. En usko että ostajat ymmärsivät ostaneensa kerrostaloasuntonsa vain seuraaviksi 40 vuodeksi ja sen jälkeen heidän investointinsa olisi hävinnyt.
Ja kun olen katsonut tämä päivän rakentamistekniikkaa niin ei sekään oikein tunnu perustuvan pidempiin elinkaariin vaikka LVI asennukset tehdäänkin nykyään pintavetoina halvempien korjausten mahdollistamiseksi.
Vierailin joskus 1960-luvulla Ranskassa asuvien sukulaisten luona. Perhe piti Pariisissa kirjakauppaa keskellä kaupunkia vanhan kerrostalokiinteistön katutasossa. En muista miten keskustelu kääntyi talon ikään mutta veikkasin talon tuleen rakennetuksi 1800-1900 luvun vaihteessa. Olinkin hyvin yllättynyt kun isäntäväkeni kertoi talon rakennetun jo 1700-luvulla. Siihen vain oli vuosisatojen kuluessa lisätty sähköt ja LVI-asennukset.
Eli kyllä rakennuksia voidaan rakentaa vuosisadoiksikin.
Suvumme kesähuvilassa, jota nykyään isännöi poikani perheineen, on sen rungon muodostavat hirret ehkä noin 200 vuotta vanhat. Edellinen peruskorjaus tehtiin noin 60 vuotta sitten ja nyt tehdään seuraavaa.
Asuntojen tekniset vaatimukset ovat vuosikymmenien kuluessa nousseet. Ei 60 vuotta sitten kukaan voinut aavistaa miten paljon erilaisia sähköllä toimivia vempaimia on käytössä. Maakuopat on korvattu jääkaapeilla ja kantovesi sähköpumpuilla jne jne.
Se varsinainen asia oli kuitenkin tuo 40 v pituiseksi kaavailtu elinkaari. Minun käsitykseni mukaan ei tuollaisesta 1950-60 luvulla ollut mitään puhetta. Itsekin ostin 1970-luvulla viitisentoista vuotta aikaisemmin rakennetun kerrostaloasunnon eikä minulla tullut mieleenkään että talon elinkaaresta oli enää 25 v jäljellä. No talo seisoo edelleen paikoillaan vaikka en enää siellä asukaan.
Että sellaista tänään.
Töissä tarvitaan kusipäitä
Taloussanomissa oli kirjoituksella hauska otsikko: 'Töissä tarvitaan kusipäitä'. Jutussa viitattiin professori Alf Rehniin ja Jari Sarasvuohon. Alf Rehniä olen arvostanut suuresti ja Jari Sarasvuota silloin tällöin. Sarasvuon mielipiteisiin voin yhtyä osassa tapauksia (melko usein!). Osa Sarasvuon lausumista on kuitenkin mielestäni ollut ihan ufoja mutta varmasti ovat palvelleet hänen yrityksensä markkinointia.
Tuo 'kusipää' ilmaisu on ilmeisesti toimittajan. En usko Alf Rehnin tuollaista ainakaan tarkoittaneen ja kun jutun lukee selviääkin mistä on kysymys. Professori Rehn peräänkuuluttaa tuottavia kusipäitä, kyselijöitä, kriittisiä epäilijöitä. Kirjoitin minäkin vastaavasta pari vuotta sitten otsikolla 'Hankalat vs kiltin nöyrät ihmiset'.
Johtaja joka ei kestä alaisenaan tuollaista hankalaa kyselijää ja epäilijää potee usein epävarmuutta joko omasta osaamisestaan tai muuten vain asemastaan kun hänen pitäisi olla iloinen että saa oman harjoitusvastustaja-sparraajan jonka kanssa voi terävöittää visioitaan. Olen nähnyt lukemattomia johtajia jotka ihan oikeastikin kuvittelevat että koko viisaus ja ymmärrys on keskittynyt heihin. Erityisen vaarallista tuollainen (omahyväinen?) asenne on mielestäni asiantuntijayrityksessä jossa on melkoinen määrä tietoa, taitoa ja osaamista noissa asiantuntijoissa. Johtaja joka ei osaa mobilisoida noitakin voimia yrityksen kehittämiseen syyllistyy voimavarojen tuhlaamiseen.
Kun Nokia on viime päivinä ollut monella tavoin tapetilla minusta tuntuu (en siis tiedä!) että siellä on ollut tuollaisiakin ongelmia johtamisilmastossa.
Muistan joskus muutamia vuosia 1992 laman jälkeen eräissä neuvotteluissa työvoimaviranomaisten kanssa Savossa todenneeni heille muutamia näkemyksiä Nokiasta. Osallistuin nimittäin silloin kouluttajana työttömien IT- ammattilaisten uudelleenkouluttamiseen mikrotietokoneisiin. Kun jatkuvasti Nokia valitti työvoimaviranomaisille ettei löydy IT alan asiantuntijoita ja sitten sitä samaa virttä veisasivat työvoimaviranomaiset kritiikittä. Minä totesin aika avoimesti, että niin kauan kuin esimerkiksi minua ei ole kutsuttu työpaikkahaastatteluun minkään Nokialle osoittamani hakemuksen johdosta pulaa ei ole ammattitaitoisista IT osaajista - pulaa oli halvalla uraputken alussa 12-14 tuntisiin työpäiviin valmiista vastavalmistuneista. Myönnän toki että myös mahdollisella ikärasismilla oli osuutensa, mutta samaan aikaa kelpasin hyvin erääseen alan huippuyritykseen, jossa oli ennakkoluulottomat johtajat ja jossa tein töitä seuraavat 11 vuotta. Siellä pelkän iän sijasta arvostettiin osaamista. No pitää hiukan pehmentää näkemystä - kyllä 1990-luvun loppupuolella oli luvattoman paljon yli 50 v ikäisiä IT ammattilaisia, jotka olivat vain pudonneet kelkasta. En muista vuosilukua mutta muistelen jossain vaiheessa tavanneeni erään suomalaisen suuryrityksen korkean IT-päällikön, joka ihmetteli mikä on Apple kun siitä niin kovasti puhuttiin - samaan aikaan Apple oli yksi eniten myytyjä mikrotietokoneita ja esimerkiksi ensimmäinen taulukkolaskentaohjelma Visicalc oli ilmestynyt juuri sille. Jo pelkästään sen Visicalcin vuoksi olisi sen kokoisen yrityksen kannattanut ostaa se Apple.
Kuriositeettina: minä opiskelin Visicalcin yhden viikonlopun aikana kokeeksi saamallani Apple II mikrotietokoneella ja saman viikonlopun aikana tein taulukkolaskentaan taloussuunnitelumallin, joka oli monin verroin monipuolisempi kuin edellisten 4 viikon aikana työpaikalla koodaamani ohjelmisto. Minulle oli aikamoinen yllätys älytä, että tuottavuuteni oli tuon uuden keksinnön avulla muuttunut 15-30 kertaiseksi.
Minulle jäi kuitenkin jo silloin hiukan huono kuva Nokiasta vaikka vuosikaupalla heidän kännyköitään maailman parhaimpina pidinkin.
Tuo 'kusipää' ilmaisu on ilmeisesti toimittajan. En usko Alf Rehnin tuollaista ainakaan tarkoittaneen ja kun jutun lukee selviääkin mistä on kysymys. Professori Rehn peräänkuuluttaa tuottavia kusipäitä, kyselijöitä, kriittisiä epäilijöitä. Kirjoitin minäkin vastaavasta pari vuotta sitten otsikolla 'Hankalat vs kiltin nöyrät ihmiset'.
Johtaja joka ei kestä alaisenaan tuollaista hankalaa kyselijää ja epäilijää potee usein epävarmuutta joko omasta osaamisestaan tai muuten vain asemastaan kun hänen pitäisi olla iloinen että saa oman harjoitusvastustaja-sparraajan jonka kanssa voi terävöittää visioitaan. Olen nähnyt lukemattomia johtajia jotka ihan oikeastikin kuvittelevat että koko viisaus ja ymmärrys on keskittynyt heihin. Erityisen vaarallista tuollainen (omahyväinen?) asenne on mielestäni asiantuntijayrityksessä jossa on melkoinen määrä tietoa, taitoa ja osaamista noissa asiantuntijoissa. Johtaja joka ei osaa mobilisoida noitakin voimia yrityksen kehittämiseen syyllistyy voimavarojen tuhlaamiseen.
Kun Nokia on viime päivinä ollut monella tavoin tapetilla minusta tuntuu (en siis tiedä!) että siellä on ollut tuollaisiakin ongelmia johtamisilmastossa.
Muistan joskus muutamia vuosia 1992 laman jälkeen eräissä neuvotteluissa työvoimaviranomaisten kanssa Savossa todenneeni heille muutamia näkemyksiä Nokiasta. Osallistuin nimittäin silloin kouluttajana työttömien IT- ammattilaisten uudelleenkouluttamiseen mikrotietokoneisiin. Kun jatkuvasti Nokia valitti työvoimaviranomaisille ettei löydy IT alan asiantuntijoita ja sitten sitä samaa virttä veisasivat työvoimaviranomaiset kritiikittä. Minä totesin aika avoimesti, että niin kauan kuin esimerkiksi minua ei ole kutsuttu työpaikkahaastatteluun minkään Nokialle osoittamani hakemuksen johdosta pulaa ei ole ammattitaitoisista IT osaajista - pulaa oli halvalla uraputken alussa 12-14 tuntisiin työpäiviin valmiista vastavalmistuneista. Myönnän toki että myös mahdollisella ikärasismilla oli osuutensa, mutta samaan aikaa kelpasin hyvin erääseen alan huippuyritykseen, jossa oli ennakkoluulottomat johtajat ja jossa tein töitä seuraavat 11 vuotta. Siellä pelkän iän sijasta arvostettiin osaamista. No pitää hiukan pehmentää näkemystä - kyllä 1990-luvun loppupuolella oli luvattoman paljon yli 50 v ikäisiä IT ammattilaisia, jotka olivat vain pudonneet kelkasta. En muista vuosilukua mutta muistelen jossain vaiheessa tavanneeni erään suomalaisen suuryrityksen korkean IT-päällikön, joka ihmetteli mikä on Apple kun siitä niin kovasti puhuttiin - samaan aikaan Apple oli yksi eniten myytyjä mikrotietokoneita ja esimerkiksi ensimmäinen taulukkolaskentaohjelma Visicalc oli ilmestynyt juuri sille. Jo pelkästään sen Visicalcin vuoksi olisi sen kokoisen yrityksen kannattanut ostaa se Apple.
Kuriositeettina: minä opiskelin Visicalcin yhden viikonlopun aikana kokeeksi saamallani Apple II mikrotietokoneella ja saman viikonlopun aikana tein taulukkolaskentaan taloussuunnitelumallin, joka oli monin verroin monipuolisempi kuin edellisten 4 viikon aikana työpaikalla koodaamani ohjelmisto. Minulle oli aikamoinen yllätys älytä, että tuottavuuteni oli tuon uuden keksinnön avulla muuttunut 15-30 kertaiseksi.
Minulle jäi kuitenkin jo silloin hiukan huono kuva Nokiasta vaikka vuosikaupalla heidän kännyköitään maailman parhaimpina pidinkin.
12.2.2011
Nokian yhteistyö Microsoftin kanssa
Kirjoitin eräälle blogipalstalle tänään. Mutta ajattelin että julkaisen sen täällä omassa blogissanikin. Eli seuraavaa.
Microsoftia ei ole syytä aliarvioida. Se on vuosien varrella osoittautunut elinvoimaiseksi ja muuntumiskykyiseksi. Mutta syleileekö yhteistyö Nokian vain Microsoftin syliin yhdeksi liiketoimintadivisioonaksi? Sitä on vaikea tietää tässä vaiheessa onko se uhka vai mahdollisuus.
Nokian älypuhelimien Symbian riippuvuus on tuntunut rasitteelta. Lisäksi minua on jo muutamia vuosia ihmetyttänyt Nokian vimma ulkoistaa minun mielestäni aivan strategistakin ohjelmistokehitystä. Nokian uusi Ovi-järjestelmäkin tuntui alussa aivan fiaskolta. olikohan ulkoistettua kehitystyötä? Ja olen havainnoinut useiden Nokialta muualle siirtyneiden pikkujohtajien uusissa työtehtävissä harjoittamaa suorastaan neuroottiselta vaikuttavaa avaintoimintojenkin ulkoistamista, joskus vaikuttanut suorastaan järjettömältä.
Minulla oli joskus vuosia sitten Windows Mobile käyttöjärjestelmällä varustettu älypuhelin. Siinä oli kaikkia kivoja ominaisuuksia mutta se nyt vaan oli surkea luotettavuudessa. Kun vaihdoin takaisin Nokian (Symbian) totesin sen sentään toimivaksi vaikka siinä paljon kömpelyyksiä olikin.
Uusin Windows Mobile, muistaakseni versio on 7, on tätä nykyä aika harvinainen älypuhelimissa. Ehkä huonot kokemukset karkoittivat älypuhelinvalmistajat?
Android puhelimet ovat voittaneet kovasti suosiota ja markkinaosuuksia. Joten kovaa kilpailua on tiedossa.
Mutta muistelen lukeneeni viime vuoden loppupuolella arvosteluja uusimmasta Windows Mobile versiosta ja se sai ylistävät arvosanat. Microsoft on osoittanut vuosien varrella olevansa yritys joka osaa ajoissa oppia omista virheistään. Se taito on harvinaista (suuryrityksillä?) enkä ole ihan varma onko sitä esimerkiksi Nokialla.
Haluaisin olla toivorikas Nokian suhteen ja toivon, vaikka en vielä uskokaan, että yhteistyö koituu Nokialle hyödyksi, Microsoftille hyöty on ilmeinen.
Microsoftia ei ole syytä aliarvioida. Se on vuosien varrella osoittautunut elinvoimaiseksi ja muuntumiskykyiseksi. Mutta syleileekö yhteistyö Nokian vain Microsoftin syliin yhdeksi liiketoimintadivisioonaksi? Sitä on vaikea tietää tässä vaiheessa onko se uhka vai mahdollisuus.
Nokian älypuhelimien Symbian riippuvuus on tuntunut rasitteelta. Lisäksi minua on jo muutamia vuosia ihmetyttänyt Nokian vimma ulkoistaa minun mielestäni aivan strategistakin ohjelmistokehitystä. Nokian uusi Ovi-järjestelmäkin tuntui alussa aivan fiaskolta. olikohan ulkoistettua kehitystyötä? Ja olen havainnoinut useiden Nokialta muualle siirtyneiden pikkujohtajien uusissa työtehtävissä harjoittamaa suorastaan neuroottiselta vaikuttavaa avaintoimintojenkin ulkoistamista, joskus vaikuttanut suorastaan järjettömältä.
Minulla oli joskus vuosia sitten Windows Mobile käyttöjärjestelmällä varustettu älypuhelin. Siinä oli kaikkia kivoja ominaisuuksia mutta se nyt vaan oli surkea luotettavuudessa. Kun vaihdoin takaisin Nokian (Symbian) totesin sen sentään toimivaksi vaikka siinä paljon kömpelyyksiä olikin.
Uusin Windows Mobile, muistaakseni versio on 7, on tätä nykyä aika harvinainen älypuhelimissa. Ehkä huonot kokemukset karkoittivat älypuhelinvalmistajat?
Android puhelimet ovat voittaneet kovasti suosiota ja markkinaosuuksia. Joten kovaa kilpailua on tiedossa.
Mutta muistelen lukeneeni viime vuoden loppupuolella arvosteluja uusimmasta Windows Mobile versiosta ja se sai ylistävät arvosanat. Microsoft on osoittanut vuosien varrella olevansa yritys joka osaa ajoissa oppia omista virheistään. Se taito on harvinaista (suuryrityksillä?) enkä ole ihan varma onko sitä esimerkiksi Nokialla.
Haluaisin olla toivorikas Nokian suhteen ja toivon, vaikka en vielä uskokaan, että yhteistyö koituu Nokialle hyödyksi, Microsoftille hyöty on ilmeinen.
31.1.2011
Suomen hurjat maataloustuet
Usein kun puhutaan järjettömän suurista summista niiden käsittäminen on vaikeaa, ellei sellaisten summien kanssa joudu koko ajan tekemisiin. Minä suoritan usein jako- tai kertolaskuja saadakseni rahamäärään käsitettävän tuntuman.
Uuden Suomen uutinen kertoo Suomen maksaneen vuonna 2010 maataloustukia 2,1 miljardia euroa.
Minä en ainakaan osannut arvioida miten iso tuo summa on ja onko se ollut kohtuullinen vai peräti kohtuuton.
Joskus olen kuullut käytettävän kossuindeksiä: montako Koskenkorva-pulloa summalla saa. Mutta se ei kerro vielä onko summa kohtuullinen vai kohtuuton.
Samassa uutisessa kerrottiin tuensaajia olleen 73 458 kpl (henkilöäkö?) ja näistä (mitä ne muut olivat?) maatiloja oli 65 715 kpl.
Suoritin jakolaskun. Tuensaajaa kohti oli tuen määrä 28600 euroa/vuodessa. Hiukan vähemmän kuin Suomen vauraimmassa kunnassa Kauniaisissa on asuntokuntien mediaanitulo (Tilastokeskus: "Mediaanituloilla mitattuna ylivoimaisesti suurituloisimmat asuntokunnat löytyvät Kauniaisista, missä ekvivalentti mediaanitulo oli 31 910 euroa vuonna 2008.")
Aika kovat on summat kun otetaan vielä huomioon, että kyse on vain maksetusta maataloustuesta. Jotainhan nuo maatalosyrittäjät ovat saaneet lisää myös myyntituloina tuotteistaan.
En enää ollenkaan ihmettele miksi muualla Euroopassa on halvemmat elintarvikkeet.
Uuden Suomen uutinen kertoo Suomen maksaneen vuonna 2010 maataloustukia 2,1 miljardia euroa.
Minä en ainakaan osannut arvioida miten iso tuo summa on ja onko se ollut kohtuullinen vai peräti kohtuuton.
Joskus olen kuullut käytettävän kossuindeksiä: montako Koskenkorva-pulloa summalla saa. Mutta se ei kerro vielä onko summa kohtuullinen vai kohtuuton.
Samassa uutisessa kerrottiin tuensaajia olleen 73 458 kpl (henkilöäkö?) ja näistä (mitä ne muut olivat?) maatiloja oli 65 715 kpl.
Suoritin jakolaskun. Tuensaajaa kohti oli tuen määrä 28600 euroa/vuodessa. Hiukan vähemmän kuin Suomen vauraimmassa kunnassa Kauniaisissa on asuntokuntien mediaanitulo (Tilastokeskus: "Mediaanituloilla mitattuna ylivoimaisesti suurituloisimmat asuntokunnat löytyvät Kauniaisista, missä ekvivalentti mediaanitulo oli 31 910 euroa vuonna 2008.")
Aika kovat on summat kun otetaan vielä huomioon, että kyse on vain maksetusta maataloustuesta. Jotainhan nuo maatalosyrittäjät ovat saaneet lisää myös myyntituloina tuotteistaan.
En enää ollenkaan ihmettele miksi muualla Euroopassa on halvemmat elintarvikkeet.
30.1.2011
Auton rengastuksesta
Ostin marraskuussa kahdet uudet talvirenkaat kun aikaisemmasta talvirengassarjasta kahden kulutuspinta oli jo sakkorajoilla. Tässä tapauksessa kyse oli kitkarenkaista. Korvattavat renkaat olivat olleet edessä etupyörävetoisessa autossa. Myönnän ajaneeni niillä viime vuonna vielä pitkälle kesää kohti kun olisi ollut jo järkevää vaihtaa kesärenkaat. Siksi ehkä olivat kovin kuluneet.
Lunta oli jo marraskuun lopussa ylen määrin. Autopaikkani oli selvästi liukkausloukku kun ei minulla enää tässä asunnossa ole autotallia. Rengasasentajan kysymykseen laitetaanko uudet renkaat eteen vastasin myöntävästi vaikka muistan ikuisesti autokoulunopettajan selkeän ohjeen: parhaat renkaat aina taakse täysin riippumatta onko auto etu- vai takapyörävetoinen. Perustelukin oli selvä: hätäjarrutuksessa auto pysyy suorassa paremmin jos takarenkaissa on parempi pito. Hyvin loogista.
Mutta silloin ei autoissa ollut ABS-jarruja eikä luistonestoakaan, vaikka ei sillä paniikkijarrutuksessa ole merkitystä.
Nyt yöllä yhtäkkiä pulma putkahti esiin. Pitääkö tuo vanha sääntö enää paikkansa kun meillä on käytössä ABS-jarrut? Eikös ABS-jarrut estä renkaiden lukkiutumisen hätäjarrutuksessa? Mutta onko sillä silti mitään merkitystä vai pitäisikö edelleen parhaat renkaat asentaa taka-akselille?
Autorengasliiton nettisivulla sanotaan:
"Jos asennat autoosi vain kaksi uusilla renkailla olevaa pyörää, asenna uudet taka-akselille huolimatta auton vetotavasta"
Mutta samaisen sivun linkistä 'Paremmat renkaat eteen vai taakse?' avautuva Excel taulukko kertoo jäsentyneempää tietoa. Osin tieto on ristiriitaista vaikka yhteenveto onkin 12 plussaa paremmat eteen mutta 38 plussaa paremmat taakse vaihtoehdolle.
Mutta tuollakaan ei ollut otettu kantaa onko autossa ABS-jarrut. Ja tutkimus oli julkaistu Tanskassa vuonna 2002, jolloin ABS jarrut olivat nykyistä harvinaisempia.
Kaikkea sitä alkaakin miettiä yön hiljaisina tunteina.
Lunta oli jo marraskuun lopussa ylen määrin. Autopaikkani oli selvästi liukkausloukku kun ei minulla enää tässä asunnossa ole autotallia. Rengasasentajan kysymykseen laitetaanko uudet renkaat eteen vastasin myöntävästi vaikka muistan ikuisesti autokoulunopettajan selkeän ohjeen: parhaat renkaat aina taakse täysin riippumatta onko auto etu- vai takapyörävetoinen. Perustelukin oli selvä: hätäjarrutuksessa auto pysyy suorassa paremmin jos takarenkaissa on parempi pito. Hyvin loogista.
Mutta silloin ei autoissa ollut ABS-jarruja eikä luistonestoakaan, vaikka ei sillä paniikkijarrutuksessa ole merkitystä.
Nyt yöllä yhtäkkiä pulma putkahti esiin. Pitääkö tuo vanha sääntö enää paikkansa kun meillä on käytössä ABS-jarrut? Eikös ABS-jarrut estä renkaiden lukkiutumisen hätäjarrutuksessa? Mutta onko sillä silti mitään merkitystä vai pitäisikö edelleen parhaat renkaat asentaa taka-akselille?
Autorengasliiton nettisivulla sanotaan:
"Jos asennat autoosi vain kaksi uusilla renkailla olevaa pyörää, asenna uudet taka-akselille huolimatta auton vetotavasta"
Mutta samaisen sivun linkistä 'Paremmat renkaat eteen vai taakse?' avautuva Excel taulukko kertoo jäsentyneempää tietoa. Osin tieto on ristiriitaista vaikka yhteenveto onkin 12 plussaa paremmat eteen mutta 38 plussaa paremmat taakse vaihtoehdolle.
Mutta tuollakaan ei ollut otettu kantaa onko autossa ABS-jarrut. Ja tutkimus oli julkaistu Tanskassa vuonna 2002, jolloin ABS jarrut olivat nykyistä harvinaisempia.
Kaikkea sitä alkaakin miettiä yön hiljaisina tunteina.
29.1.2011
Vaihteeksi oopperassa
Tulipa tammikuussa käytyä peräti kaksi kertaa Kansallisoopperassa. Minua miellyttäviä baletteja ei ollut mutta oopperoita oli. Toinen oli Giacomo Puccinin La Bohème ja toinen Charles Gounod'n Faust. Puccinin ooppera on vanha tuttu mutta Faustia en ollut koskaan kuullut kokonaisuudessaan. Jotkut kuorokohtaukset olivat siitäkin tuttuja.
Kyllä oopperassa käy ihmisiä. Silmämääräisesti permanto oli melko täynnä ja tuntui parvillekin kovasti ihmisiä menevän. Molemmilla kerroilla näin oopperassa tuttujakin - vanhoja työtovereita. Että en minä ainakaan oopperaa mitenkään kovin elitistisenä pidä. Jos on varaa käydä elokuvissa niin kyllä silloin on varaa käydä oopperassakin.
Kyllä live musiikki on aina elämys. Se tuppaa kotona unohtumaan. Pitää silti ryhdistäytyä ja asentaa vihdoin kotivehkeet kuntoon muuton jälkeen. Olenhan asunut uudessa asunnossa jo yli puoli vuotta. Kävin pitkään jaakobinpainia asennanko tavalliset laadukkaat nuoremman poikani stereot käyttöön vai palaanko iki-ihanaan ortoperspekta-järjestelmääni. Ortoperspekta voitti painin mielessäni, sillä sen soundi on sen verran muhkeampi kuin tavallisen 2-kanavaisen stereon vaikkei siinä samanlaista suunta-aistimusta koekaan. Tietääkseni moni konserttimusiikin nautiskelija tykkää ortoperspektasta.
Tosin nyt kun poikani lopetti opinnot ulkomailla ja palasi Suomeen työhön olisin joka tapauksessa antanut hänen omat vehkeensä takaisin.
Seuraavan kerran taidan mennä Kansallisoopperaan huhtikuussa kun sinne tulee Prokofjevin säveltämä baletti Romeo ja Julia.
Istuin joskus takavuosina iltaa muutaman ammattimuusikon seurassa ja valitin että en oikein ymmärrä näitä uusimpia nykysäveltäjiä. Että viimeisimmät minun 'ymmärtämäni' ovat olleet Sibelius, Stravinskij, Prokofjev ja Shostakovitsh. Yksi seurueesta, tunnettu konserttipianisti sanoikin huvittuneena, että "eikös ne olekin ne viimeiset kunnon säveltäjät". Olin iloinen että joku asiantuntijakin oli samaa mieltä. Ja oli juuri konsertissaan soittanut jonkun nykysäveltäjän konserton.
Jos oikein vielä pinnistän niin lisään listaan vielä Aram Hatshaturjanin ja elävistä Arvo Pärtin. Olen kirjoittanut aiheesta parikin kertaa: Miten musiikkimaku muuttuu, mustalaismusiikista ja lempilaulajistani.
Mutta suosittelen kaikille: menkää oopperaan. Se avartaa mieltä ja käsitykseni mukaan moni on oppinut pitämäänkin kun on muutaman kerran käynyt paikan päällä.
Kyllä oopperassa käy ihmisiä. Silmämääräisesti permanto oli melko täynnä ja tuntui parvillekin kovasti ihmisiä menevän. Molemmilla kerroilla näin oopperassa tuttujakin - vanhoja työtovereita. Että en minä ainakaan oopperaa mitenkään kovin elitistisenä pidä. Jos on varaa käydä elokuvissa niin kyllä silloin on varaa käydä oopperassakin.
Kyllä live musiikki on aina elämys. Se tuppaa kotona unohtumaan. Pitää silti ryhdistäytyä ja asentaa vihdoin kotivehkeet kuntoon muuton jälkeen. Olenhan asunut uudessa asunnossa jo yli puoli vuotta. Kävin pitkään jaakobinpainia asennanko tavalliset laadukkaat nuoremman poikani stereot käyttöön vai palaanko iki-ihanaan ortoperspekta-järjestelmääni. Ortoperspekta voitti painin mielessäni, sillä sen soundi on sen verran muhkeampi kuin tavallisen 2-kanavaisen stereon vaikkei siinä samanlaista suunta-aistimusta koekaan. Tietääkseni moni konserttimusiikin nautiskelija tykkää ortoperspektasta.
Tosin nyt kun poikani lopetti opinnot ulkomailla ja palasi Suomeen työhön olisin joka tapauksessa antanut hänen omat vehkeensä takaisin.
Seuraavan kerran taidan mennä Kansallisoopperaan huhtikuussa kun sinne tulee Prokofjevin säveltämä baletti Romeo ja Julia.
Istuin joskus takavuosina iltaa muutaman ammattimuusikon seurassa ja valitin että en oikein ymmärrä näitä uusimpia nykysäveltäjiä. Että viimeisimmät minun 'ymmärtämäni' ovat olleet Sibelius, Stravinskij, Prokofjev ja Shostakovitsh. Yksi seurueesta, tunnettu konserttipianisti sanoikin huvittuneena, että "eikös ne olekin ne viimeiset kunnon säveltäjät". Olin iloinen että joku asiantuntijakin oli samaa mieltä. Ja oli juuri konsertissaan soittanut jonkun nykysäveltäjän konserton.
Jos oikein vielä pinnistän niin lisään listaan vielä Aram Hatshaturjanin ja elävistä Arvo Pärtin. Olen kirjoittanut aiheesta parikin kertaa: Miten musiikkimaku muuttuu, mustalaismusiikista ja lempilaulajistani.
Mutta suosittelen kaikille: menkää oopperaan. Se avartaa mieltä ja käsitykseni mukaan moni on oppinut pitämäänkin kun on muutaman kerran käynyt paikan päällä.
26.1.2011
Vielä 010, 020, 030-alkuisista yritysnumeroista
Kotona harvemmin ehdin kuunnella radioa. Mutta autossa se on mukavaa ajankulua.
Kuuntelin joitain Ylen kanavia. Siellä kuului näitä nykyajan interaktiivisia radio-ohjelmia, joisen aikana kuuntelija voi soittaa studioon. Muistikuvani mukaan ne olivat Ylellä aikaisemmin normaaleja, tavallisia puhelinnumeroita. Jotkut harvat ohjelmat käyttivät soittajalle ilmaisia 0800-alkuisia.
Nyt kaikki olivat erikoismaksullisia 020-alkuisia numeroita. Eikä ohjelman toimittaja millään tavoin informoinut kuulijoita että nuo puhelinnumerot olivat erikoismaksullisia. Eli rikotaan järjestelmälliseti eduskunnan oikeusasiamiehen moneen kertaan vahvistamista kuluttajaviranomaisten määräyksistä.
Kuuntelin joitain Ylen kanavia. Siellä kuului näitä nykyajan interaktiivisia radio-ohjelmia, joisen aikana kuuntelija voi soittaa studioon. Muistikuvani mukaan ne olivat Ylellä aikaisemmin normaaleja, tavallisia puhelinnumeroita. Jotkut harvat ohjelmat käyttivät soittajalle ilmaisia 0800-alkuisia.
Nyt kaikki olivat erikoismaksullisia 020-alkuisia numeroita. Eikä ohjelman toimittaja millään tavoin informoinut kuulijoita että nuo puhelinnumerot olivat erikoismaksullisia. Eli rikotaan järjestelmälliseti eduskunnan oikeusasiamiehen moneen kertaan vahvistamista kuluttajaviranomaisten määräyksistä.
50000 taloutta ilman sähköä!!!
Kun kuuntelen uutisia miten puut kaatuvat sähkölinjojen päälle ja katkovat sähköjä niin sähköyritykset valittelevat miten hankalaa on metsässä käydä näillä talvikeleillä korjaamassa vikoja.
Ihmisiä evakuoidaan kodeistaan kun sähköt ovat päivä- tai viikkokaupalla poikki. Minä olen miettnyt että mitäpä jos muutama tehdas pysäytettäisiin vaikkapa viikoksi samanlaisen ongelman vuoksi. Minkälainen kalabaliikki siitä nousisi!
Tavallisen sähkökuluttajan asema on huonotunut samassa tahdissa kun sähköyhtiöt ovat siirtyneet pörssisijoittajien omistukseen. Kuluttajan sähköt saavat näköjään melko vapaasti katkeilla katastrofaalisin seurauksin. Sähköyhtiöiden sanktiot ovat melko näennäisiä. Eli sähkön toimitusvarmuus ei näytä enää tärkeältä.
Totesin muutoksen perheemme kesähuvilalla jo vuosia sitten. Tontillamme kulki sähköjohtoja ilmassa. Sitä mukaa kuin puut kasvoivat alkoivat vaarat lisääntyä, että puut lähestyivät sähköjohtoja. Ja luonnollisesto vaarana myös puita kaatavat rajuilmat ja talven painavat lumikuormat.
Muutamia kymmeniä vuosia sitten kun sähköyritykset olivat usein kuntien omistuksessa siellä oli ennaltaehkäisevää huoltotoimintaa. Sähkölinjoja vaarantavaa puustoa kaadettiin tarvittaessa kunhan asiakas älysi pyytää apua. Sähköjohtojen lähellä olevien puiden kaataminen kun ei ole harrastelijoiden puuhaa.
Ei tuollainen ennaltaehkäisevä huolto- ja palvelu tietenkään sähköyhtiöille ilmaista ollut mutta se kuului asiakkaan maksamaan sähkön hintaan.
Kun sähköyritykset on rahan ahneudessa (ja tyhmyydessä) yksityistetty pörssisijoittajille puristetaan sähköstä maksimaaliset osingot. Sähkökatkot yksityisasiakkaille on tavallaan hyväksytty jotenkin väistämättöminä "luonnokatastrofeina" ja vahingonkorvaukset asiakkaille ovat ilmeisesti aika mitättömät. Katastrofitilanteessa huudetaan sitten avuksi armeijaa ja muuta yhteiskuntaa.
Ei tällaista infrastruktuuria olisi ainakaan minun mielestäni koskaan pitänyt yksityistää. Ja olivathan nuo sähköyritykset kunnille myös hyviä osingonmaksajia.
Kyllä meillä on moni infrastruktuuriasia mennyt yksityistämisien ja ulkoistamisien myötä pieleen.
Vastaanvanlainen idiotia oli kun meidän digitaalinen antenniverkko yksityistettiin ja myytiin ranskalaiselle sijoittajayhtiölle. Ja nyt itketään kun kyseisen käytännössä monopoliyhtiön veloitukset ovat ylisuuret.
Autokatsastuksen yksityistäminen ja kilpailuttaminen oli samanlaista hullun hommaa.
Huhuh. Jotenkin aina välillä odottaisi että asiat paranevat ja kehittyvät ajan kuluessa mutta surullista havaita miten moni asia päinvastoin huononee. Ala-arvoisesta tienpidosta olenkin kirjoittanut että palaamme siinäkin entisen Neuvostoliiton tasolle.
Ihmisiä evakuoidaan kodeistaan kun sähköt ovat päivä- tai viikkokaupalla poikki. Minä olen miettnyt että mitäpä jos muutama tehdas pysäytettäisiin vaikkapa viikoksi samanlaisen ongelman vuoksi. Minkälainen kalabaliikki siitä nousisi!
Tavallisen sähkökuluttajan asema on huonotunut samassa tahdissa kun sähköyhtiöt ovat siirtyneet pörssisijoittajien omistukseen. Kuluttajan sähköt saavat näköjään melko vapaasti katkeilla katastrofaalisin seurauksin. Sähköyhtiöiden sanktiot ovat melko näennäisiä. Eli sähkön toimitusvarmuus ei näytä enää tärkeältä.
Totesin muutoksen perheemme kesähuvilalla jo vuosia sitten. Tontillamme kulki sähköjohtoja ilmassa. Sitä mukaa kuin puut kasvoivat alkoivat vaarat lisääntyä, että puut lähestyivät sähköjohtoja. Ja luonnollisesto vaarana myös puita kaatavat rajuilmat ja talven painavat lumikuormat.
Muutamia kymmeniä vuosia sitten kun sähköyritykset olivat usein kuntien omistuksessa siellä oli ennaltaehkäisevää huoltotoimintaa. Sähkölinjoja vaarantavaa puustoa kaadettiin tarvittaessa kunhan asiakas älysi pyytää apua. Sähköjohtojen lähellä olevien puiden kaataminen kun ei ole harrastelijoiden puuhaa.
Ei tuollainen ennaltaehkäisevä huolto- ja palvelu tietenkään sähköyhtiöille ilmaista ollut mutta se kuului asiakkaan maksamaan sähkön hintaan.
Kun sähköyritykset on rahan ahneudessa (ja tyhmyydessä) yksityistetty pörssisijoittajille puristetaan sähköstä maksimaaliset osingot. Sähkökatkot yksityisasiakkaille on tavallaan hyväksytty jotenkin väistämättöminä "luonnokatastrofeina" ja vahingonkorvaukset asiakkaille ovat ilmeisesti aika mitättömät. Katastrofitilanteessa huudetaan sitten avuksi armeijaa ja muuta yhteiskuntaa.
Ei tällaista infrastruktuuria olisi ainakaan minun mielestäni koskaan pitänyt yksityistää. Ja olivathan nuo sähköyritykset kunnille myös hyviä osingonmaksajia.
Kyllä meillä on moni infrastruktuuriasia mennyt yksityistämisien ja ulkoistamisien myötä pieleen.
Vastaanvanlainen idiotia oli kun meidän digitaalinen antenniverkko yksityistettiin ja myytiin ranskalaiselle sijoittajayhtiölle. Ja nyt itketään kun kyseisen käytännössä monopoliyhtiön veloitukset ovat ylisuuret.
Autokatsastuksen yksityistäminen ja kilpailuttaminen oli samanlaista hullun hommaa.
Huhuh. Jotenkin aina välillä odottaisi että asiat paranevat ja kehittyvät ajan kuluessa mutta surullista havaita miten moni asia päinvastoin huononee. Ala-arvoisesta tienpidosta olenkin kirjoittanut että palaamme siinäkin entisen Neuvostoliiton tasolle.
22.1.2011
Valtakunnalliset 010, 020, 030-alkuiset yritysnumerot
Minua on vuosia sitten alkanut ärsyttää käyttöön yleistyneet puhelimien valtakunnalliset yritysnumerot. Ne on 010, 020 ja 030-alkuiset puhelinnumerot.
Julkisissa virastoissa noiden valtakunnallisten yritysnumeroiden käyttöä on eduskunnan oikeusasiamies pyrkinyt päätöksillään hillitsemään. Ja todennut että julkisen palvelun pitää toimia ilmaiseksi tavanomaisilla puhelinmaksuilla sekä lanka- että matkapuhelimilla.
Noiden valtakunnallisten yritysnumeroiden kylkiäisinä yritykset tai virastot saavat lisäpalveluja, sillä mikään muu ei selitä sitä että yritykset ja virastot niin mielellään siirtyvät käyttämään noita. Korkeampi maksu noista puheluista nimittäin meneekin asiakkaan sijasta puhelinoperaattorille.
Muutama puhelinoperaattorien yhteistuumin hioma yksityiskohta on mielenkiintoinen.
Lankapuhelimesta soitto noihin valtakunnallisiin yritysnumeroihin on lähes yhtä edullinen kuin tavallinen puhelu eikä mitään kaukopuhelumaksua peritä kun numero on valtakunnallinen. Matkapuhelimillahan ei ole kotimaassa koskaan mitään kaukopuhelumaksua ollutkaan kun koko maa on yhtä (tai useamman operaattorin) verkkoa. Niin, koko maan pitäminen yhdessä lankaverkossakin olisi ollut teknisesti täysin mahdollista jo vuosikymmenet sitten mutta ilmeisesti Tele-Sonera halusi pönkittää silloin omista monopolikaukopuheluista saamiaan huomattavia tuloja. Kun asuin aikoinaan koko 80-luvun Pieksämäen maalaiskunnassa maksoi minulle päiväsaikaan (jolloin jouduin hoitamaan 85% työsoitoistani) kaukopuhelu Helsinkiin sen ajan rahassa melkein 0,40 eurosenttiä/minuutti (kännykällä nykyään alle 0,07 €/min) ja oli rahan arvo sentään ihan toinen - taisi maitolitrakin maksaa vähemmän siihen aikaan. Yksityiskaukopuhelut soitettiinkin siihen aikaan pääasiassa iltaisin ja viikonloppuisin.
Mutta mielenkiintoinen onkin sitten matkapuhelun hinnoittelu noihin valtakunnallisiin yritysnumeroihin. Se on lankapuheluun verrattuna moninkertainen. Kuluttajansuoja vaatii että niiden hinta ilmoitetaan selvästi etukäteen mutta näin tapahtuu harvoin. Mutta tässä on puhelinoperaattoreiden nerokas rahastusoivallus: Kuka nykyään enää puhuu lankapuhelimella? Mutta hintavertailuissa voivat puhelinoperaattorit jesuiittamaisesti todeta että lankapuhelimestahan maksu on ihan kohtuullinen.
Ja yllätyksenä monelle kännykän matkapuhelutarjouksen ostaneelle jolla on ostettuna ja maksettuna kuukaudessa 500 tai 900 minuuttia puheaikaa. Valtakunnallisiin yritysnumeroihin soitto laskutetaan erikseen.
Minulla oli lähes 20 vuotta matkapuhelin työsuhde-etuna, jonka verotusarvo oli ihan kohtuullinen. Kyllä minua silloinkin tuollainen minun mielestäni perusteeton rahastus harmitti vaikka en laskujani itse maksanutkaan. No sinä aika kuin toimin yrittäjänä maksoi tietenkin oman yritykseni laskut.
Nyt kun olen ollut eläkkeellä joulukuun 2010 alusta maksan myös puhelinlaskuni itse. Ensimmäinen laskuni tuli vain marraskuun viimeiseltä päivältä kun puhelinnumero siirtyi työnantajaltani minulle. Lasku taisi olla pari euroa mutta se olikin vain yhdeltä päivältä.
Joulukuun lasku oli jo todellinen ja vastasi normaalia puhelinkäyttäytymistäni, eikä ollut minulle yllätys kokonaissummaltaan.
Yllätys oli noiden valtakunnalisten yritysnumeroiden hinta. Ihmettelin kun yhteenvedossa oli puheluita kännykoihin ja lankapuhelimiin 60 kpl ja valtakunnallisiin yritysnumeroihin oli 5 kpl. Noiden yrityspuheluiden kokonaishinta oli melkein saman verran.
Useimmissa yrityksissä tuohon yritysnumeroon vastaa tosiasiassa joku kännykällä. Sellaisella joustavuudella puhelinoperaattorit noita markkinoivatkin. Jos tiedät henkilön kännykkänumeron niin melkein aina kannattaakin soittaa siihen jos käytät itsekin kännykkää. Vain lankapuhelimesta kannattaa yleensä soittaa tuohon yritysnumeroon.
Julkisissa virastoissa noiden valtakunnallisten yritysnumeroiden käyttöä on eduskunnan oikeusasiamies pyrkinyt päätöksillään hillitsemään. Ja todennut että julkisen palvelun pitää toimia ilmaiseksi tavanomaisilla puhelinmaksuilla sekä lanka- että matkapuhelimilla.
Noiden valtakunnallisten yritysnumeroiden kylkiäisinä yritykset tai virastot saavat lisäpalveluja, sillä mikään muu ei selitä sitä että yritykset ja virastot niin mielellään siirtyvät käyttämään noita. Korkeampi maksu noista puheluista nimittäin meneekin asiakkaan sijasta puhelinoperaattorille.
Muutama puhelinoperaattorien yhteistuumin hioma yksityiskohta on mielenkiintoinen.
Lankapuhelimesta soitto noihin valtakunnallisiin yritysnumeroihin on lähes yhtä edullinen kuin tavallinen puhelu eikä mitään kaukopuhelumaksua peritä kun numero on valtakunnallinen. Matkapuhelimillahan ei ole kotimaassa koskaan mitään kaukopuhelumaksua ollutkaan kun koko maa on yhtä (tai useamman operaattorin) verkkoa. Niin, koko maan pitäminen yhdessä lankaverkossakin olisi ollut teknisesti täysin mahdollista jo vuosikymmenet sitten mutta ilmeisesti Tele-Sonera halusi pönkittää silloin omista monopolikaukopuheluista saamiaan huomattavia tuloja. Kun asuin aikoinaan koko 80-luvun Pieksämäen maalaiskunnassa maksoi minulle päiväsaikaan (jolloin jouduin hoitamaan 85% työsoitoistani) kaukopuhelu Helsinkiin sen ajan rahassa melkein 0,40 eurosenttiä/minuutti (kännykällä nykyään alle 0,07 €/min) ja oli rahan arvo sentään ihan toinen - taisi maitolitrakin maksaa vähemmän siihen aikaan. Yksityiskaukopuhelut soitettiinkin siihen aikaan pääasiassa iltaisin ja viikonloppuisin.
Mutta mielenkiintoinen onkin sitten matkapuhelun hinnoittelu noihin valtakunnallisiin yritysnumeroihin. Se on lankapuheluun verrattuna moninkertainen. Kuluttajansuoja vaatii että niiden hinta ilmoitetaan selvästi etukäteen mutta näin tapahtuu harvoin. Mutta tässä on puhelinoperaattoreiden nerokas rahastusoivallus: Kuka nykyään enää puhuu lankapuhelimella? Mutta hintavertailuissa voivat puhelinoperaattorit jesuiittamaisesti todeta että lankapuhelimestahan maksu on ihan kohtuullinen.
Ja yllätyksenä monelle kännykän matkapuhelutarjouksen ostaneelle jolla on ostettuna ja maksettuna kuukaudessa 500 tai 900 minuuttia puheaikaa. Valtakunnallisiin yritysnumeroihin soitto laskutetaan erikseen.
Minulla oli lähes 20 vuotta matkapuhelin työsuhde-etuna, jonka verotusarvo oli ihan kohtuullinen. Kyllä minua silloinkin tuollainen minun mielestäni perusteeton rahastus harmitti vaikka en laskujani itse maksanutkaan. No sinä aika kuin toimin yrittäjänä maksoi tietenkin oman yritykseni laskut.
Nyt kun olen ollut eläkkeellä joulukuun 2010 alusta maksan myös puhelinlaskuni itse. Ensimmäinen laskuni tuli vain marraskuun viimeiseltä päivältä kun puhelinnumero siirtyi työnantajaltani minulle. Lasku taisi olla pari euroa mutta se olikin vain yhdeltä päivältä.
Joulukuun lasku oli jo todellinen ja vastasi normaalia puhelinkäyttäytymistäni, eikä ollut minulle yllätys kokonaissummaltaan.
Yllätys oli noiden valtakunnalisten yritysnumeroiden hinta. Ihmettelin kun yhteenvedossa oli puheluita kännykoihin ja lankapuhelimiin 60 kpl ja valtakunnallisiin yritysnumeroihin oli 5 kpl. Noiden yrityspuheluiden kokonaishinta oli melkein saman verran.
Useimmissa yrityksissä tuohon yritysnumeroon vastaa tosiasiassa joku kännykällä. Sellaisella joustavuudella puhelinoperaattorit noita markkinoivatkin. Jos tiedät henkilön kännykkänumeron niin melkein aina kannattaakin soittaa siihen jos käytät itsekin kännykkää. Vain lankapuhelimesta kannattaa yleensä soittaa tuohon yritysnumeroon.
21.1.2011
Eduskunnan virkamies valehtelee röyhkeästi
Eduskunnan turvallisuusesimies valehteli marraskuussa. Siteerasin häntä blogikirjoituksessani 'Onko Suomi enää länsimainen demokratia?' marraskuussa 2010.
Tuore uutinen kertoo ettei turvallisuusesimiehen mainitsemaa päätöstä eduskunnan edessä pidettävän mielenosoituksen luvanvaraisuudesta ole tehty eikä edes ollut tarkoituskaan tehdä. Marraskuussa hän väitti kirjallisesti kansliatoimikunnan tehneen sellaisen päätöksen.
Kun salonkikelpoiset puolueet nostivat metelin niin hankkeet piti perua. Ikävä että turvallisuusesimiehen piti turvaudua marraskuussa valheeseen.
Tuore uutinen kertoo ettei turvallisuusesimiehen mainitsemaa päätöstä eduskunnan edessä pidettävän mielenosoituksen luvanvaraisuudesta ole tehty eikä edes ollut tarkoituskaan tehdä. Marraskuussa hän väitti kirjallisesti kansliatoimikunnan tehneen sellaisen päätöksen.
Kun salonkikelpoiset puolueet nostivat metelin niin hankkeet piti perua. Ikävä että turvallisuusesimiehen piti turvaudua marraskuussa valheeseen.
10.1.2011
Metropolialueen kuntaliitos
Taitaa kokoomus havitella eniten että Espoo, Kauniainen ja Vantaa liitettäisiin Helsinkiin. Ilmeisesti hankkeen perusteluna käytetään ns suuruuden ekonomiaa.
Jossain olen nähnyt lukemia miten henkilöstöstä 30% kävisi tarpeettomaksi kuntaliitoksen jälkeen - niin paljon suuremmaksi tehokkuutta kuvitellaan. Mihinkähän nekin sitten heitettäisiin?
Eikä nuo kunnat Kauniaisia lukuunottamatta niin pieniä ole etteikö sieltä ne 30% voitaisi vähentää jo nyt jos ne todella ihan tarpeettomia ovat.
Miksei muuten mukaan oteta vielä Kirkkonummi, Nurmijärvi ja Sipoo ja vaikka koko Uusimaa? Jos koko ajan suureneva on koko ajan edullisempi?
Jossain olen nähnyt lukemia miten henkilöstöstä 30% kävisi tarpeettomaksi kuntaliitoksen jälkeen - niin paljon suuremmaksi tehokkuutta kuvitellaan. Mihinkähän nekin sitten heitettäisiin?
Eikä nuo kunnat Kauniaisia lukuunottamatta niin pieniä ole etteikö sieltä ne 30% voitaisi vähentää jo nyt jos ne todella ihan tarpeettomia ovat.
Miksei muuten mukaan oteta vielä Kirkkonummi, Nurmijärvi ja Sipoo ja vaikka koko Uusimaa? Jos koko ajan suureneva on koko ajan edullisempi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
