Lopetettuani tupakoinnin yli 8 v sitten onnistuin keräämään uumilleni läskiä. Sen poistaminen ei olekaan ollut helppoa, mutta optimistina en ole kovin paljoa uusinut vaatevarastoani uusia mittoja vastaavaksi.
Aikaisemmin ostin valmisvaatteita ja olin tyytyväinen niiden mahdollisuuksiin. Pukuni ja housuni olivat pitkään kokoa 48 normaali. Ainoastaan housuja piti hiukan lyhentää muutamia senttejä vastaamaan pituuttani vai pitäisikö sanoa lyhyyttäni.
Valitin eräälle pyylevälle kollegalleni pari vuotta sitten istuvien valmisvaatteiden löytämisen vaikeutta ja hän suositteli minulle Dressmanin isojen poikien kauppaa joka löytyi Kehä III varrella olevasta ostoskeskus Jumbosta.
No minäpä suunnistin sinne suunnattomaan ostosparatiisiin jota minä kyllä mieluummin kutsun ostoshelvetiksi. Löysin jostain liikeluettelosta kaupan jonka nimi oli Mr Big ja suunnistin sinne. Siellä oli erittäin ystävällinen naismyyjä (nuori, kaunis ja hoikka ;) jolle kerroin etsiväni läskille vartalolleni sopivia housuja. Hän mittasi pelkästään katseellaan mittasuhteeni ja otti telineesta parit housut ja kehotti sovittamaan. Menin sovituskoppiin ja housut istuivat niin hyvin kuin valmisvaatteet yleensä voivat istua. Vain lahkeiden pituus oli aivan liian pitkä. Sovituskopista tultuani myyjätär ilmoitti että he voivat lyhentää lahkeet samantien kun käyn vaikkapa muissa kaupoissa noin puolen tunnin ajan. Velottavat 10 euroa.
Ostin kahdet housut 125 euroa kappale ja hain ne lyhennettyinä puolen tunnin kuluttua. Olin tyytyväinen.
Kuulin äskettäin eräältä toiselta pyylevältä kollegaltani hänen thaimaalaisen hoviräätälinsä tulevan Suomessa käymään ja voi varmaan ottaa uusiakin asiakkaita. Hänoli jo 7-8 vuotta käyttänyt pelkästään tämän räätälin tekemiä mittapukuja, -housuja ja -mittapaitoja. Sain eteeni hinnaston ja hiukan hämmästyin. Kyllähän minä olin tiennyt että kaukoidässä matkustaneet tutut olivat siellä paikan päällä teettäneet huippuedullisesti todella laadukkaita pukuja ja jopa smokkeja ja frakkeja muutaman opäivän toimitsuajalla. Minä en tarvitse smokkeja ja frakkeja ainakaan toistaiseksi mutta kylläkin pukuja tai housuja ja miksei paitojakin. JA nyt oli palvelua tarjolla ilman matkaa Thaimaahan.
Räätäli kävi täällä. Hänellä oli mukanaan isot määrät kangasnäytteitä. Oli jopa eräänlöaista runsauden pulaa kun valtavasta näytemäärästä oli suorastaan vaikeaa valita mitä halusin.
Mittatilaushousut maksoivat 75 euroa eli kaksien isojen poikien kaupan housujen hinnalla sain nyt kolmet ja mittatilaushousut. Mittatilauspuku maksoi 245 euroa. Ja kun ne on tehty mittojeni mukaan niin on se silti toista kuin valmisvaatteet.
Kyllä minä myönnän että tämä ei kotimaista työllisyyttä edistä mutta ei ne isojen poikien kaupan housutkaan olleet kotimaista valmistetta. Ja jos kotimainen mittatilauspuku maksaa yli 1000 euroa niin en minä niin rikas ole ettei minun tarvitsisi katsoa hintoja. Eikä minulla ole megalomaanisia harhojakaan että pelastaisin Suomen vaateteollisuuden työllisyyden.
Tilasin korjausta garderoobiini.
Ai niin. Huvittava yksityiskohta oli ettei kyseinen räätäli enää tehnyt tilausvaatteitta suomalaisille naisille. Oli joskus muutama vuosi sitten saanut kärsiä joiden jakkupukudaaminen jranttuamisesta niin paljon että oli todennut että miesten kanssa selviää hiukan helpommin mahdollisista istuvuusongelmista. Pieniä poikkeuksia ovat kuulemma olleet kanta-asiakkaiden pyylevät daamit jotka ovat halunneet ostaa tyköistuvien jakkupukujen sijaan muodot peittäviä löysiä vaatteita.
Niin ja seuraavaksi saatan alkaa miettiä mittatilauskenkiä tai -saappaita. Kenkiä saan kyllä valmiina mutta saappaiden istuvuuden kanssa on huonommin. Ainakin Kreikassa Kreetalla sai yhteen aikaan melko halvalla upeita nahkasaappaita teetettyä mittojen mukaan muutamassa päivässä. Tämän päivän tilannetta en ole tarkistanut.
26.9.2009
Kirkon iäisyys
Luterilaisella kirkolla on pitkään ollut hautojen hoitoa varten perustettuja hautaisnhoitorahastoja.
Vuoteen 1969 ainakin Helsingissä myytiin hautojen hoitoa varten ns ainaishoitosopimuksia. Niiden ideana oli kustantaa haudan ainainen hoito rahastoon sijoitetun pääoman tuotolla.
Tuollainen piti kannattamattomana lopettaa. Ihan tarkkaan en muista miten silloin 1960-luvulla asiasta kiistely eteni. Mutta sen muistan hyvin että esillä oli sellainenkin vaihtoehto että ainainen haudanhoito jollain konstilla olisi yksipuolisesti muutettu vain määräaikaiseksi.
Kiinnitin jo silloin 24 vuotiaana huomioita että onko kirkon tulkinta iäisyydestä noin joustava, että ainainen jossain kohdassa tarkoittaa oikeasti iäisyyttä mutta jossain toisessa kohdassa voidaan joustavasti muuttaakin määräaikaiseksi.
Vuoteen 1969 ainakin Helsingissä myytiin hautojen hoitoa varten ns ainaishoitosopimuksia. Niiden ideana oli kustantaa haudan ainainen hoito rahastoon sijoitetun pääoman tuotolla.
Tuollainen piti kannattamattomana lopettaa. Ihan tarkkaan en muista miten silloin 1960-luvulla asiasta kiistely eteni. Mutta sen muistan hyvin että esillä oli sellainenkin vaihtoehto että ainainen haudanhoito jollain konstilla olisi yksipuolisesti muutettu vain määräaikaiseksi.
Kiinnitin jo silloin 24 vuotiaana huomioita että onko kirkon tulkinta iäisyydestä noin joustava, että ainainen jossain kohdassa tarkoittaa oikeasti iäisyyttä mutta jossain toisessa kohdassa voidaan joustavasti muuttaakin määräaikaiseksi.
21.9.2009
Koivisto löysi Väyrysestä ystävän
Kyllä minulla oli hauskaa kun luin viime torstain (17.9) Iltalehden jutun. Sen ingressissä todetaan:
"Presidentti Mauno Koivisto kääntyi aiemman kiistakumppaninsa Paavo Väyrysen puoleen etsiessään Suomesta paasikiviläistä korkean tason juttuseuraa."
Hihittelin varmaan kymmenisen minuuttia kun mietin minkälainen näpäys tuollainen uutinen on jollekin Paavo Lipposelle tai myös tasavallan presidentti Haloselle.
Minusta tämä oli samaa kaliiberia näpäyksenä tasavallan nykyjohdolle kuin kenraali Gustav Hägglundin tuore ihmettely mitä Suomi tekee Afganistanissa.
Hyvä että näitä haastavia puheenvuoroja tulee aina välillä esiin ettei pysytä ihan pelkästään siinä mielikuvituksettomassa yhden totuuden mallissa. Siitä minulle tulee aina mieleen Brezhnevin ajan Neuvostoliitto.
"Presidentti Mauno Koivisto kääntyi aiemman kiistakumppaninsa Paavo Väyrysen puoleen etsiessään Suomesta paasikiviläistä korkean tason juttuseuraa."
Hihittelin varmaan kymmenisen minuuttia kun mietin minkälainen näpäys tuollainen uutinen on jollekin Paavo Lipposelle tai myös tasavallan presidentti Haloselle.
Minusta tämä oli samaa kaliiberia näpäyksenä tasavallan nykyjohdolle kuin kenraali Gustav Hägglundin tuore ihmettely mitä Suomi tekee Afganistanissa.
Hyvä että näitä haastavia puheenvuoroja tulee aina välillä esiin ettei pysytä ihan pelkästään siinä mielikuvituksettomassa yhden totuuden mallissa. Siitä minulle tulee aina mieleen Brezhnevin ajan Neuvostoliitto.
20.9.2009
Isäni olisi täyttänyt eilen 97 v
Isäni olisi täyttänyt eilen 97 vuotta. Hänen kuolemastaan on kulunut jo 13 vuotta. Äitini kuolemasta on jo 23 v. Äitini kuolikin noin yleisesti ottaen aivan liian nuorena eli 69 v ikäisenä.
Muistelen molempia vanhempiani suurella lämmöllä ja kiitollisena saamistani eväistä. Tasan kaksi vuotta sitten kirjoitinkin aiheesta ja tässä linkki siihen. Aihe on edelleen ajankohtainen ainakin minulle.
Muistelen molempia vanhempiani suurella lämmöllä ja kiitollisena saamistani eväistä. Tasan kaksi vuotta sitten kirjoitinkin aiheesta ja tässä linkki siihen. Aihe on edelleen ajankohtainen ainakin minulle.
Diili
Vaikka minua pääsääntöisesti melkein ällöttävät erilaiset television valloittaneet reality-ohjelmat olen joskus syrjäsilmällä katsellut tv-ohjelmaa nimeltä Diili.
Olen ollut työelämässä melkein 50 vuotta ja sinä aikana monen aaltoliikkeen kautta työskennellyt erilaisissa tehtävissä juoksupojasta johtajaksi. Eli olen toiminut sekä alaisena että esimiehenä. Sen lisäksi olen aina ollut kiinnostunut johtajuudesta taitona ja ilmiönä. Olen opiskellut johtajuuden klassikoilta kuten Sun Tsu, von Clausewitz, Suvorov, Machiavelli mutta olen myös lukenut Sarasvuon sisäistä sankaria ja Daniel Golemanin Tunneälyä. Ison vaikutuksen on minuun tehnyt amerikkalainen Tom Peters kirjoituksillaan mm ylivertaisesta osaamisesta. Ja jossain vaiheessa löysin amerikkalaisessa Wayne W Dyerissä hengenheimolaisen, joka oli kirjoittanut kirjoihinsa sitä mitä minä olin vuosien saatossa kantapään kautta oppinut.
Ihan varma en ole onko hyvä johtajuus jotain synnynnäistä vai opittua. Todennäköisimpänä pidän jonkinlaista sopivaa synnynnäisten ja opitttujen taitojen yhdistelmää. Ja kun puhun synnynnäisistä taidoista niin en tarkoita ainoastaan jotain geneettistä perimää vaan myös jotain kasvukokemuksiakin eri ikävaiheissa. Eli siis opittua sekin vaikka ei koulupenkillä, kursseilla tai jostain kirjoista.
Diilissä näyttää johtajuuteen sisältyvän aimo annos kuvottavaa ärhentelyä ja öykkäröintiä aivan kuin sellainen kuuluisi hyvään johtajuuteen. Vaikka käsite "Management by perkele" on minulle tuttu pidän noita keinoina joihin johtaja joutuu turvautumaan kun ei muuhun oikein kykene. Amerikkalaisversio Diilistä Donald Trumpin johdolla oli muistaakseni hyvin samanhenkinen.
Televisio-ohjelma on varmaan hiukan eri asia. Öykkäröintiä ja ärhentelyä on lisättävä tv-ohjelmaan vaikka keinotekoisesti draaman terävöittämiseksi.
Se minua huolestuttaa että tuollaisia ohjelmia katsomalla meille syntyy erilaisia pikkuhitlereitä esimiesportaisiin, jotka imevät kritiikittä näkemiään johtamismalleja.
Ja toinen asia joka hiukan huvittaa on vetää yhtäläisyysmerkki hankitun rikkauden ja hyvän johtajuuden välille. Vaikka Harkimo ja Sarasvuo ovat rikkautensa onnistuneet (en tässä analysoi paljonko on taitoa ja paljonko hyvää onnea) itse hankkimaan niin Trump on ainakin vaurautensa siemenen perinyt.
Olen kerran eräälle vauraalle johtajalle jopa joutunut omalta erikoisalaltani toteamaan että tässä asiassa lompakon paksuus ei tuo hänelle mukanaan tietoa ainoastaan mahdollisuuden käyttää sen paksun lompakon mukanaan tuomaa valtaa.
Nyt laman aikaan (vain puhutaanko edelleen taantumasta?) pulpahtaa taas esiin näitä erilaisia öykkäröiviä pikkuhitlereitä jotka myös tehokkaina saneeraajina esiintyvät. Useimmiten heidän keinonsa ovat vain heidän omia bonuspalkkioitaan optimoivia temppuja, joita minä usein nimitän sellaiseksi mitä maataloudessa ryöstöviljelyksi nimitetään. Eli näytetään lyhytnäköisesti kuin saataisiin hyviä tuloksia aikaan mutta vähääkään pidemmällä tähtäimellä tuhotaan kasvupohjaa (=yritystä). Usein nämä henkilöt ovat jo hypänneet seuraavaan saneerauskohteeseen saatuaan edellisen yrityksen ohjattua näennäisen voiton mutta todellisen tuhon tielle. Olen leikillisesti sanonutkin usein että milloinkohan yrityksiin johtajia etsivät headhunterit alkavat hakea sellaisia johtajia jotka ovat saaneet johtamansa yritykset kukoistamaan ilman massiivisia tuotannollis-taloudellisia siivouksia. Vältin kirjoittamasta nykyisin niin yleisestä YT- eli yhteistoimintamenettelystä, koska sen alle voidaan tosiasiassa laskea myös iso määrä myönteisiä asioita eikä pelkästään ihmisten irtisanomisia tai lomauttamisia, vaikka sitä usein YT-kirjainyhdistelmällä tarkoitetaankin.
Erityisen mielenkiintoiselta tuntuu mediassa lukemani havainto, että eniten YT-menettelyssä työpaikkoja pois-saneeranneita ovat isot ja valtion osakkuusyhtiöt. Sen sijaan erilaiset omistajajohtoiset perheyhtiöt ovat usein tinkineet ennemminkin tulostavoitteistaan ja omistajajohtajiensa bonuksista yrityksen pitkän tähtäimen kehityksen hyväksi. Vastaavanlaista erottelua on käsitykseni mukaan käsitellyt ammattisijoittaja Seppo Saariokin kirjoissaan. Eli miten palkkajohtajajohtoiset yritykset eroavat omistajajohtoisista.
Minusta tähän Diiliinkin pitää vain osata suhtautua samanlaisella ajanvietehuumorilla kuin etsitään poikamiehelle morsianta tyyliset reality-ohjelmat.
Ikävä vain että tänä päivänä tuollaiset diilit mitä typerimmissä muodoissa toistuvat korvaamatonta tuhoa aiheuttaen monilla työpaikoilla.
Olen ollut työelämässä melkein 50 vuotta ja sinä aikana monen aaltoliikkeen kautta työskennellyt erilaisissa tehtävissä juoksupojasta johtajaksi. Eli olen toiminut sekä alaisena että esimiehenä. Sen lisäksi olen aina ollut kiinnostunut johtajuudesta taitona ja ilmiönä. Olen opiskellut johtajuuden klassikoilta kuten Sun Tsu, von Clausewitz, Suvorov, Machiavelli mutta olen myös lukenut Sarasvuon sisäistä sankaria ja Daniel Golemanin Tunneälyä. Ison vaikutuksen on minuun tehnyt amerikkalainen Tom Peters kirjoituksillaan mm ylivertaisesta osaamisesta. Ja jossain vaiheessa löysin amerikkalaisessa Wayne W Dyerissä hengenheimolaisen, joka oli kirjoittanut kirjoihinsa sitä mitä minä olin vuosien saatossa kantapään kautta oppinut.
Ihan varma en ole onko hyvä johtajuus jotain synnynnäistä vai opittua. Todennäköisimpänä pidän jonkinlaista sopivaa synnynnäisten ja opitttujen taitojen yhdistelmää. Ja kun puhun synnynnäisistä taidoista niin en tarkoita ainoastaan jotain geneettistä perimää vaan myös jotain kasvukokemuksiakin eri ikävaiheissa. Eli siis opittua sekin vaikka ei koulupenkillä, kursseilla tai jostain kirjoista.
Diilissä näyttää johtajuuteen sisältyvän aimo annos kuvottavaa ärhentelyä ja öykkäröintiä aivan kuin sellainen kuuluisi hyvään johtajuuteen. Vaikka käsite "Management by perkele" on minulle tuttu pidän noita keinoina joihin johtaja joutuu turvautumaan kun ei muuhun oikein kykene. Amerikkalaisversio Diilistä Donald Trumpin johdolla oli muistaakseni hyvin samanhenkinen.
Televisio-ohjelma on varmaan hiukan eri asia. Öykkäröintiä ja ärhentelyä on lisättävä tv-ohjelmaan vaikka keinotekoisesti draaman terävöittämiseksi.
Se minua huolestuttaa että tuollaisia ohjelmia katsomalla meille syntyy erilaisia pikkuhitlereitä esimiesportaisiin, jotka imevät kritiikittä näkemiään johtamismalleja.
Ja toinen asia joka hiukan huvittaa on vetää yhtäläisyysmerkki hankitun rikkauden ja hyvän johtajuuden välille. Vaikka Harkimo ja Sarasvuo ovat rikkautensa onnistuneet (en tässä analysoi paljonko on taitoa ja paljonko hyvää onnea) itse hankkimaan niin Trump on ainakin vaurautensa siemenen perinyt.
Olen kerran eräälle vauraalle johtajalle jopa joutunut omalta erikoisalaltani toteamaan että tässä asiassa lompakon paksuus ei tuo hänelle mukanaan tietoa ainoastaan mahdollisuuden käyttää sen paksun lompakon mukanaan tuomaa valtaa.
Nyt laman aikaan (vain puhutaanko edelleen taantumasta?) pulpahtaa taas esiin näitä erilaisia öykkäröiviä pikkuhitlereitä jotka myös tehokkaina saneeraajina esiintyvät. Useimmiten heidän keinonsa ovat vain heidän omia bonuspalkkioitaan optimoivia temppuja, joita minä usein nimitän sellaiseksi mitä maataloudessa ryöstöviljelyksi nimitetään. Eli näytetään lyhytnäköisesti kuin saataisiin hyviä tuloksia aikaan mutta vähääkään pidemmällä tähtäimellä tuhotaan kasvupohjaa (=yritystä). Usein nämä henkilöt ovat jo hypänneet seuraavaan saneerauskohteeseen saatuaan edellisen yrityksen ohjattua näennäisen voiton mutta todellisen tuhon tielle. Olen leikillisesti sanonutkin usein että milloinkohan yrityksiin johtajia etsivät headhunterit alkavat hakea sellaisia johtajia jotka ovat saaneet johtamansa yritykset kukoistamaan ilman massiivisia tuotannollis-taloudellisia siivouksia. Vältin kirjoittamasta nykyisin niin yleisestä YT- eli yhteistoimintamenettelystä, koska sen alle voidaan tosiasiassa laskea myös iso määrä myönteisiä asioita eikä pelkästään ihmisten irtisanomisia tai lomauttamisia, vaikka sitä usein YT-kirjainyhdistelmällä tarkoitetaankin.
Erityisen mielenkiintoiselta tuntuu mediassa lukemani havainto, että eniten YT-menettelyssä työpaikkoja pois-saneeranneita ovat isot ja valtion osakkuusyhtiöt. Sen sijaan erilaiset omistajajohtoiset perheyhtiöt ovat usein tinkineet ennemminkin tulostavoitteistaan ja omistajajohtajiensa bonuksista yrityksen pitkän tähtäimen kehityksen hyväksi. Vastaavanlaista erottelua on käsitykseni mukaan käsitellyt ammattisijoittaja Seppo Saariokin kirjoissaan. Eli miten palkkajohtajajohtoiset yritykset eroavat omistajajohtoisista.
Minusta tähän Diiliinkin pitää vain osata suhtautua samanlaisella ajanvietehuumorilla kuin etsitään poikamiehelle morsianta tyyliset reality-ohjelmat.
Ikävä vain että tänä päivänä tuollaiset diilit mitä typerimmissä muodoissa toistuvat korvaamatonta tuhoa aiheuttaen monilla työpaikoilla.
17.9.2009
Hyvä ulkopoliittinen huuli
Sattui käsiini vuoden vanha APU-lehti. Siellä olikin hauska huuli joka huvitti minua suuresti. Yrjö Raution kirjoittaman Yhden miehen komitea kolumnissa oli aiheena 'Juoppoministeriö tuuliajolla' ja jutussa oli kuva Ahti Karjalaisesta rennossa asennossa ja alla kuvateksti:
"Hyvinä aikoina. Ulkoministeri Ahti Karjalainen ei ehkä ollut aina aivan vesiselvä, mutta ulkopolitiikan linja oli. Nyt ulkopolitiikan johto on selvä, mutta linja epäselvä."
Voiko tuota enää paremmin sanoa.
"Hyvinä aikoina. Ulkoministeri Ahti Karjalainen ei ehkä ollut aina aivan vesiselvä, mutta ulkopolitiikan linja oli. Nyt ulkopolitiikan johto on selvä, mutta linja epäselvä."
Voiko tuota enää paremmin sanoa.
Kenraali Hägglundin tuore lausunto
Kyllä kenraali Gustav Hägglund on rohkea mies kun rohkenee lausua ettei suomalaisten "rauhaanpakottajien" (=sotijoiden) pitäisi kuikkelehtia Afganistanissa.
Hiukan mietityttää tietenkin ettö olisiko tuollainen lausunto ollut mahdollinen jos hän olisi vielä puolustusvoimien komentaja? Eläkkeellä oleminen kun antaa mahdollisuuden puhua rehellisemmin kuin jos olisi edelleen virassa.
Hiukan mietityttää että huutaako muumimammamme Tarja apuun noobelisti-muumipappaamme vakuuttamaan miten tärkeää että me olemme mukana kansainvälisen yhteisön sotimisissa.
Mutta hyvä lausunto silti kaikin puolin kenraali Hägglundilta. Fiksuhan kaveri on osoittanut olevansa jo aikaisemminkin mutta nyt osoitti myös erityistä kansalaisrohkeutta - en viitsi käyttää ilmaisua siviilirohkeutta kun kyse on ammattisotilaasta.
Hienoa!
Hiukan mietityttää tietenkin ettö olisiko tuollainen lausunto ollut mahdollinen jos hän olisi vielä puolustusvoimien komentaja? Eläkkeellä oleminen kun antaa mahdollisuuden puhua rehellisemmin kuin jos olisi edelleen virassa.
Hiukan mietityttää että huutaako muumimammamme Tarja apuun noobelisti-muumipappaamme vakuuttamaan miten tärkeää että me olemme mukana kansainvälisen yhteisön sotimisissa.
Mutta hyvä lausunto silti kaikin puolin kenraali Hägglundilta. Fiksuhan kaveri on osoittanut olevansa jo aikaisemminkin mutta nyt osoitti myös erityistä kansalaisrohkeutta - en viitsi käyttää ilmaisua siviilirohkeutta kun kyse on ammattisotilaasta.
Hienoa!
Nova-lahj(oit)usrahojen palautus
Suorastaan huvittaa tämä poliitikkojen hurskaus palauttaa noita konkurssi-Novalta jo aikoja sitten saamiaan vaalitukiaisia aivan kuin palautus tekisi koko epäilyttävän tukemisen tekemättömäksi.
Pitää toivoa että me kansalaiset ei sentään noin tyhmiä oltaisi että menisimme tuohon halpaan ja katsoisimme että rahojen palautus tekee koko lahj(oit)uksen tekemättömäksi.
Ja kun noinkin isoja summia maksetaan takaisin niin kyllä se osoittaa miten kova huoli noilla poliitikoilla ja puolueilla on. KEPU taitaa ollakin kaikkein härskein eikä heitä tunnu mikään hävettävän tai pelottavan.
O tempora o mores!
Pitää toivoa että me kansalaiset ei sentään noin tyhmiä oltaisi että menisimme tuohon halpaan ja katsoisimme että rahojen palautus tekee koko lahj(oit)uksen tekemättömäksi.
Ja kun noinkin isoja summia maksetaan takaisin niin kyllä se osoittaa miten kova huoli noilla poliitikoilla ja puolueilla on. KEPU taitaa ollakin kaikkein härskein eikä heitä tunnu mikään hävettävän tai pelottavan.
O tempora o mores!
16.9.2009
Kauniin ihmisen vanheneminen
Tämä ei ole mikän tieteellinen analyysi asiasta. Mutta olen ollut huomaavinani, että kauniille naisille tai ainakin eräänlaisille ulkonäköfriikeille on vanheneminen paljon vaikeampi asia kuin tavallisille tai peräti ruman näköisille naisille. Onhan se selväkin jos kaunis nainen on tottunut käyttämään ulkonäköään myös hyväksi vaikkapa työelämässä. Tutkimuksethan todistavat että siitä on hyötyä pyrkyriydessä.
Viimeinen osoitus tuon minun hypoteesini paikkansapitävyydestä oli kirjailija Kaari Utrion julkisuudessa ilmaan heittämä seitsemänkymmentävuotiaille pyynnöstä terveyskeskuksissa jaettava itsemurhapilleri. Huhuh. Taisi Kaari Utrio itsekin hiukan hätkähtää nostattamaansa kohua kun muuttikin lausumansa hätähuudoksi vanhusten hoidon puolesta. Minusta oli hienoa että Kirsti Paakkanen virkeänä 80 vuotiaana käytti puheenvuroon. Vastaanvanlaisen puheenvuoron olisin ymmärtänyt myös ikinuorekkkaalta Aira Samulinilta.
Ymmärränhän minä että kyse oli vain vapaaehtoisesta elämän päättämispilleristä. Mutta jos tuollaista alettraisiin ensin tarjota vapaaehtoisesti niin ei siitä kovin pitkää matkaa olisi kun sitä alettaisiin jo pitää suosituksena ja hetken kuluttua jo melkein määräyksenä jos kovasti on sairaas ja kuormittaa tarpeettomasti tai turhaa terveydenhuoltojärjestelmää .
Mutta kun kuuntelin Kaari Utrion perusteita niin ei ne kovin vakuuttavat olleet. Ihan kuin joku missiksi valittu kaksikymppinen tyttönen olisi sanonut että "minä en ainakaan halua koskaan tulla vanhaksi ja rumaksi". Kyllä tippuivat Kaari Utrion pinnat minun silmissäni. Olin sentään pitänyt häntä aina erittäin fiksuna.
No nyt Kaari Utrio onkin pehmentänyt sanomisiaan ja esittänytkin että kyse olikin vain hätähuudosta vanhusten hoidon puolesta. Luulisi että ammatikseen kirjallisesta ilmaisusta leipänsä ansainnut olisi osannut muotoilla "hätähuutonsa" taitavammin.
Varmaan Kaari Utrio on antanut tarkat ohjeetkin miten hänet pitää ruumisarkkuun pukea ja meikata elegantisti ja nuorekkaasti kun hän heti 70 v täytettyään lopettaa elämänsä - ettei vaan joudu kenenkään hoidettavaksi arvolleen ja kauneudelleen sopimattomalla tavalla.
Kyllä Kaari Utrio olisi varmaan 1930-luvulla ollut vannoutunut Aatun kannattaja!
Viimeinen osoitus tuon minun hypoteesini paikkansapitävyydestä oli kirjailija Kaari Utrion julkisuudessa ilmaan heittämä seitsemänkymmentävuotiaille pyynnöstä terveyskeskuksissa jaettava itsemurhapilleri. Huhuh. Taisi Kaari Utrio itsekin hiukan hätkähtää nostattamaansa kohua kun muuttikin lausumansa hätähuudoksi vanhusten hoidon puolesta. Minusta oli hienoa että Kirsti Paakkanen virkeänä 80 vuotiaana käytti puheenvuroon. Vastaanvanlaisen puheenvuoron olisin ymmärtänyt myös ikinuorekkkaalta Aira Samulinilta.
Ymmärränhän minä että kyse oli vain vapaaehtoisesta elämän päättämispilleristä. Mutta jos tuollaista alettraisiin ensin tarjota vapaaehtoisesti niin ei siitä kovin pitkää matkaa olisi kun sitä alettaisiin jo pitää suosituksena ja hetken kuluttua jo melkein määräyksenä jos kovasti on sairaas ja kuormittaa tarpeettomasti tai turhaa terveydenhuoltojärjestelmää .
Mutta kun kuuntelin Kaari Utrion perusteita niin ei ne kovin vakuuttavat olleet. Ihan kuin joku missiksi valittu kaksikymppinen tyttönen olisi sanonut että "minä en ainakaan halua koskaan tulla vanhaksi ja rumaksi". Kyllä tippuivat Kaari Utrion pinnat minun silmissäni. Olin sentään pitänyt häntä aina erittäin fiksuna.
No nyt Kaari Utrio onkin pehmentänyt sanomisiaan ja esittänytkin että kyse olikin vain hätähuudosta vanhusten hoidon puolesta. Luulisi että ammatikseen kirjallisesta ilmaisusta leipänsä ansainnut olisi osannut muotoilla "hätähuutonsa" taitavammin.
Varmaan Kaari Utrio on antanut tarkat ohjeetkin miten hänet pitää ruumisarkkuun pukea ja meikata elegantisti ja nuorekkaasti kun hän heti 70 v täytettyään lopettaa elämänsä - ettei vaan joudu kenenkään hoidettavaksi arvolleen ja kauneudelleen sopimattomalla tavalla.
Kyllä Kaari Utrio olisi varmaan 1930-luvulla ollut vannoutunut Aatun kannattaja!
14.9.2009
Missä viipyy ämmäily?
Otsikon lause ei ole minun keksimäni. Sanat ovat työsuojeluvaltuutettu Liisa Sulaselta Reitti-nimisestä AY-lehdestä.
Lainaan lisää
"Missä viipyy positiivissävyinen ämmäily, äijäilyssähän jo koetaan olevan maskuliinista hohtoa"
ja vielä lauseen
"pikku naisen kun onkin oltava työelämässä moninkertainen hyvä jätkä"
Muistan itse joskus vuosia sitten kehuneeni erästä naispuolista työtoveriani joka oli tehnyt ison urakan toimiston muuton yhteydessä kasatessaan ja pystyttäessään kaikenlaisia huonekaluja käyttäen siinä yhteydessä jos jonkinlaisia työkaluja. Olisi siinä moni kynänpyörittäjämies jäänyt toiseksi. Minä kun menin sanomaan "Sinähän olet hyvä jätkä!". Minäpä sainkin vastauksen: Jos olisit sanonut että olen hyvä akka niin olisin osannut kokea sen kehuna mutta tuo lause ei ollut sitä. Todettakoon lisätäsmennyksenä että tämä nainen on naisellinen ja hauskan näköinen. Yhtä hyvin olisin voinut sanoa häntä vaikkapa seksikkään näköiseksi mutta nyt en ollut hänen ulkonäköään arvioimassa. Tajusin heti syyllistyneeni aitoon mies-shovismiin ja pyysin anteeksi tyhmää tokaisuani ja lupasin että vastedes valitsen sanani paremmin vastaavissa tilanteissa halutessani kehua hänen erinomaisia taitojaan.
En pidä akka enkä ämmä sanoista eikä ne oikein kuuluu normaalisti käyttämääni sanastoon. Mutta ei sinne kuuulu normaalisti äijä eikä jätkäkään mutta niitä olen käyttänyt "hyvä jätkä" ja "äijä-ruokaa" fraasien yhteydessä.
Mutta naiskollegani oli oikeassa. Ei meidän miesten tarvitse vertailla naisia millään miesmittareilla. Seuraavan kerran sanoisinkin vastaavassa tilanteessa jotain tyyliin "sinähän olet hyvä ämmä!" tai muuta vastaavaa. Edellyttää tietenkin että ihminen on sellainen joka kokee sen minun suusta sanottuna kehuna eikä minään ämmittely-haukkummisena.
Lainaan lisää
"Missä viipyy positiivissävyinen ämmäily, äijäilyssähän jo koetaan olevan maskuliinista hohtoa"
ja vielä lauseen
"pikku naisen kun onkin oltava työelämässä moninkertainen hyvä jätkä"
Muistan itse joskus vuosia sitten kehuneeni erästä naispuolista työtoveriani joka oli tehnyt ison urakan toimiston muuton yhteydessä kasatessaan ja pystyttäessään kaikenlaisia huonekaluja käyttäen siinä yhteydessä jos jonkinlaisia työkaluja. Olisi siinä moni kynänpyörittäjämies jäänyt toiseksi. Minä kun menin sanomaan "Sinähän olet hyvä jätkä!". Minäpä sainkin vastauksen: Jos olisit sanonut että olen hyvä akka niin olisin osannut kokea sen kehuna mutta tuo lause ei ollut sitä. Todettakoon lisätäsmennyksenä että tämä nainen on naisellinen ja hauskan näköinen. Yhtä hyvin olisin voinut sanoa häntä vaikkapa seksikkään näköiseksi mutta nyt en ollut hänen ulkonäköään arvioimassa. Tajusin heti syyllistyneeni aitoon mies-shovismiin ja pyysin anteeksi tyhmää tokaisuani ja lupasin että vastedes valitsen sanani paremmin vastaavissa tilanteissa halutessani kehua hänen erinomaisia taitojaan.
En pidä akka enkä ämmä sanoista eikä ne oikein kuuluu normaalisti käyttämääni sanastoon. Mutta ei sinne kuuulu normaalisti äijä eikä jätkäkään mutta niitä olen käyttänyt "hyvä jätkä" ja "äijä-ruokaa" fraasien yhteydessä.
Mutta naiskollegani oli oikeassa. Ei meidän miesten tarvitse vertailla naisia millään miesmittareilla. Seuraavan kerran sanoisinkin vastaavassa tilanteessa jotain tyyliin "sinähän olet hyvä ämmä!" tai muuta vastaavaa. Edellyttää tietenkin että ihminen on sellainen joka kokee sen minun suusta sanottuna kehuna eikä minään ämmittely-haukkummisena.
13.9.2009
Olinpa kokousristeilyllä
Tulipa käytyä Helsinki-Tukholma kokousristeilyllä.
Lähdettiin perjantaina ja kokoonnuttiin jo perjantaina laivan ollessa vielä satamassa vajaa 5 tuntia. Ja saman verran lauantaina. Lauantain kokouksen tehoja verotti ehkä hiukan edellisen illan yöklubilla yömyöhään kukkuminen vaikka ei kokoustamista aamulla aikaisin aloitettukaan.
Tuollaisten kokousten jälkeen olen usein ennenkin miettinyt vastasiko tarkoitustaan ja oliko teho-kustannussuhde asiallinen.
Ja olen joka kerta päätynyt samaan tulokseen eli mielestäni hyvä juttu.
Syitä puolesta olen löytänyt useita ja vain vähän vastaan. Puolesta on minusta ollut että ollaan irti arkiympyröistä eikä ihmisillä ole heti kokouksen jälkeen kiirettä kotiin perheen luokse, Häiriöitä on vähemmän kuin jos kokoonnuttaisiin jossain työpaikalla. Ja kun ollaan aterioilla ja illallakin yhdessä löydetään sitä työ- tai yhdistyskaveria hiukan sieltä kuoren altakin. Eikä se asioiden käsittely useimmiten edes lopu niihin kokouksiin. Kyllä niitä asioita puhutaan vielä kokouksen jälkeenkin aterialla ja vielä myöhemmin baarissa drinkilläkin. Yöklubissa alkaa meteli ja möykkä voittaa ja joillakin myös humalan aste hiukan haittaa järjen juoksua.
Noista edellisita lauseista selviää ehkä haittapuoletkin.
Kustannusetehokkuudessa laivat ovat oivallisia vaihtoehtoja. Jos saataisiin Helsinki - Pietari laivamatkailu yhtä vaivattomaksi olisi siinä mukava lisävaihtoehto.
Onhan muitakin vaihtoehtoja. Mutta laivan ehdoton lisäetu on että voit käyttää myös matkustusajan hyväksi kokousaikana.
Alkoholin hintoja ja anniskelua ja ns tax free ostoksia en ota mukaan tähän vertailuun. Niiden hyvyydestä ja eduista kun voi olla perustellustikin montaa mieltä. Eikä esimerkiksi ruotsinlaivojen anniskelun hintataso mitään niin ihmeen edullista ole sekään.
Mutta minun reissuni oli taas jälleen kerran ihan kiva. Hiukan väsyttää mutta niinhän se on aina reissun jälkeen ;)
Lähdettiin perjantaina ja kokoonnuttiin jo perjantaina laivan ollessa vielä satamassa vajaa 5 tuntia. Ja saman verran lauantaina. Lauantain kokouksen tehoja verotti ehkä hiukan edellisen illan yöklubilla yömyöhään kukkuminen vaikka ei kokoustamista aamulla aikaisin aloitettukaan.
Tuollaisten kokousten jälkeen olen usein ennenkin miettinyt vastasiko tarkoitustaan ja oliko teho-kustannussuhde asiallinen.
Ja olen joka kerta päätynyt samaan tulokseen eli mielestäni hyvä juttu.
Syitä puolesta olen löytänyt useita ja vain vähän vastaan. Puolesta on minusta ollut että ollaan irti arkiympyröistä eikä ihmisillä ole heti kokouksen jälkeen kiirettä kotiin perheen luokse, Häiriöitä on vähemmän kuin jos kokoonnuttaisiin jossain työpaikalla. Ja kun ollaan aterioilla ja illallakin yhdessä löydetään sitä työ- tai yhdistyskaveria hiukan sieltä kuoren altakin. Eikä se asioiden käsittely useimmiten edes lopu niihin kokouksiin. Kyllä niitä asioita puhutaan vielä kokouksen jälkeenkin aterialla ja vielä myöhemmin baarissa drinkilläkin. Yöklubissa alkaa meteli ja möykkä voittaa ja joillakin myös humalan aste hiukan haittaa järjen juoksua.
Noista edellisita lauseista selviää ehkä haittapuoletkin.
Kustannusetehokkuudessa laivat ovat oivallisia vaihtoehtoja. Jos saataisiin Helsinki - Pietari laivamatkailu yhtä vaivattomaksi olisi siinä mukava lisävaihtoehto.
Onhan muitakin vaihtoehtoja. Mutta laivan ehdoton lisäetu on että voit käyttää myös matkustusajan hyväksi kokousaikana.
Alkoholin hintoja ja anniskelua ja ns tax free ostoksia en ota mukaan tähän vertailuun. Niiden hyvyydestä ja eduista kun voi olla perustellustikin montaa mieltä. Eikä esimerkiksi ruotsinlaivojen anniskelun hintataso mitään niin ihmeen edullista ole sekään.
Mutta minun reissuni oli taas jälleen kerran ihan kiva. Hiukan väsyttää mutta niinhän se on aina reissun jälkeen ;)
10.9.2009
Olen kyllästynyt piikittämiseen kun otetaan verinäytteitä
Olen lääkärin määräyksestä syönyt yli 8 vuotta veren hyytymiseen vaikuttavaa varfariinia, joka paremmin tunnetaan Suomessa kauppanimellä Marevan, Yhdysvalloissa kauppanimellä Coumadin. Tarkoitus on sitä syömällä pitää verenkierto sen verran juoksevana ettei tapahdu uutta aivohalvauksen aiheuttavaa tukosta. Minä selvisin aivoinfarktista hyvin pienin vaurioin mutta ei sellaista kohdalleen silti kukaan halua.
Marevan hoito ennaltaehkäisevänä on käsitykseni mukaan kovasti lisääntynyt. Marevanin annostus on kovin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa aineenvaihdunta, ruokavalio, muut lääkkeet ja ihan viattoman tuntuiset luontaistuotteetkin. Oikean annostuksen löytäminen voi olla vaikeaa. Vihreät vihannekset ja kalaöljyt ja moni muukin suuhun laitettava vaikuttaa kovasti veren hyytymistekijään. Niitä olisi syötävä mahdollisimamn tasaisesti ja säännöllisesti jolloin Marevanin annostus saadaan säädettyä sopivaksi.
Alkuaikoina kävin terveyskeskuksen laboratoriossa antamassa verinäytteen kerran viikossa ja annostusta saatettiin hiukan säätää seuraavana päivänä saatavan mittaustuloksen mukaan. Sittemmin on näytteenottoväliä voitu minulla pidentää kahdeksikin kuukaudeksi niin hyvin on hyytymistekijä pysynyt hoitoalueella.
Ongelmat alkoi minulla jossain vaiheessa kun terveyskeskuksen laboratoriossa vaihtui näytteitä ottavat henkilöt. Minulla oli vuosikausia onni saada palvelua taitavilta näytteenottajilta jotka onnistuivat saamaan syvällä sijaitsevat vaikeasti löytyvät suoneni hyvin esiin näytteenottoa varten ja osasivat ottaa verinäytteet lähes kivutta yhdellä ainoasta pistolla.
Mutta sitten aloin joutua vähemmän taitavaan käsittelyyn ja näytteenottoneulaa saatettiin työntää ensin toiseen kyynärtaipeeseen muutaman kerran ja sitten toiseen ilman että suonta vielä löytyi. Ja silti näyte oli pakko ottaa kämmenen päältä jossa suonet oli paremmin esillä. Otin kerran valokuvankin käsittelyssä saamistani mustelmista ja seuraavan kerran otin sen mukaan omalääkärilleni.
Minä kun vielä muutenkin pelkään piikitystä. On vain häpeäkseni tunnustettava. Ihan hirveästi pelkäänkin.
Ajattelin että Suomessakin olisi ehkä jo aika saada henkilökohtaiset veren hyytymistekijää mittaavat testerit terveyskeskusten välinelainaamoista niitä tarvitseville omavalvontaan ja että omalääkärini minulle sellaisen määräisi. Saksassa niitä oli saanut sikäläisen terveydenhuoltojärjestelmän kustantamina jo pitkään. Tutkin ulkomaiasia esimerkkejä ja löysin jo useita valmistajiakin. Tunnetuimpia ja vanhimpia valmistajia on varmaan ollut Roche jonka nykyinen CoaguChek XS on saatu sekä helppokäyttöiseksi että luotettavaksi. Näytteenotto käy sormenpäästä lähes kivutta hyvin samalla tavoin kuin diabetespotilaiden omavalvonnassa ja saadusta pisarasta saadaan mittaustulos muutamassa minuutissa. Näyteenotto on aika tarkkaa kun se otetaan sormenpäästä mutta oikealla huolellisuudella ja tarkkuudella täysin mahdollista.
Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä ei tuollaista minulle järjestänyt - tosin nykyinen lääkärini sentään tiesi laitteiden olemassaolosta. Edellisellä asuinpaikalla eivät lääkärit edes tienneet laitteista. Suomessa noita on eniten erilaisilla kiertävillä vanhushoitajilla niin voivat vanhusten luona käydessä mitata Marevan potilailta hyytymistekijän eikä tarvitse lähteä vanhuksia joka kerta kuljettamaan terveyskeskuksen laboratorioon.
Laite ja testiliuskat ovat aika kalliit. Kertaluokkaa kallimmat kuin sokeriarvojen testausvälineet omavalvontaan diabetespotilailla. Mutta varmasti kodinhoitajille kustannustehokas hankinta.
Minä kyllästyin taitamattomiin piikittäjiin, kauhukokemuksiini ja saamiini mustelmiin. Tuhlasin ja ostin itselleni tuollaisen härvelin. Huhuh. Kirpaisi hiukan kun laskeskelin laitteen kilohintaa. Muistelen joskus aikoinaan nuoruudessani kun Tekniikan Maailma lehti laski erilaisten laitteiden jalostusarvoja juuri vertaamalla niiden kilohintoja. En ole minäkään koskaan aikaiemmin ostanut taskulaskimen kokoista ja painoista aparaattia lähes 700 eurolla - kilohinnaltaan varmaan kallein ostamani laite.
Mutta olen hyvin tyytyväinen hankintaani. Nyt voin tihentää kontrollimittauksia esimerkiksi ruokavalion vaihtotilanteissa ja vähentää laboratoriossa tapahtuvia piikityksiä. Vertailuarvojen ja kalibroinnin vuoksi on hyvä käydä tekemässä joka 5 vertailumittaus silti vielä laboratoriossa.
Marevan hoito ennaltaehkäisevänä on käsitykseni mukaan kovasti lisääntynyt. Marevanin annostus on kovin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa aineenvaihdunta, ruokavalio, muut lääkkeet ja ihan viattoman tuntuiset luontaistuotteetkin. Oikean annostuksen löytäminen voi olla vaikeaa. Vihreät vihannekset ja kalaöljyt ja moni muukin suuhun laitettava vaikuttaa kovasti veren hyytymistekijään. Niitä olisi syötävä mahdollisimamn tasaisesti ja säännöllisesti jolloin Marevanin annostus saadaan säädettyä sopivaksi.
Alkuaikoina kävin terveyskeskuksen laboratoriossa antamassa verinäytteen kerran viikossa ja annostusta saatettiin hiukan säätää seuraavana päivänä saatavan mittaustuloksen mukaan. Sittemmin on näytteenottoväliä voitu minulla pidentää kahdeksikin kuukaudeksi niin hyvin on hyytymistekijä pysynyt hoitoalueella.
Ongelmat alkoi minulla jossain vaiheessa kun terveyskeskuksen laboratoriossa vaihtui näytteitä ottavat henkilöt. Minulla oli vuosikausia onni saada palvelua taitavilta näytteenottajilta jotka onnistuivat saamaan syvällä sijaitsevat vaikeasti löytyvät suoneni hyvin esiin näytteenottoa varten ja osasivat ottaa verinäytteet lähes kivutta yhdellä ainoasta pistolla.
Mutta sitten aloin joutua vähemmän taitavaan käsittelyyn ja näytteenottoneulaa saatettiin työntää ensin toiseen kyynärtaipeeseen muutaman kerran ja sitten toiseen ilman että suonta vielä löytyi. Ja silti näyte oli pakko ottaa kämmenen päältä jossa suonet oli paremmin esillä. Otin kerran valokuvankin käsittelyssä saamistani mustelmista ja seuraavan kerran otin sen mukaan omalääkärilleni.
Minä kun vielä muutenkin pelkään piikitystä. On vain häpeäkseni tunnustettava. Ihan hirveästi pelkäänkin.
Ajattelin että Suomessakin olisi ehkä jo aika saada henkilökohtaiset veren hyytymistekijää mittaavat testerit terveyskeskusten välinelainaamoista niitä tarvitseville omavalvontaan ja että omalääkärini minulle sellaisen määräisi. Saksassa niitä oli saanut sikäläisen terveydenhuoltojärjestelmän kustantamina jo pitkään. Tutkin ulkomaiasia esimerkkejä ja löysin jo useita valmistajiakin. Tunnetuimpia ja vanhimpia valmistajia on varmaan ollut Roche jonka nykyinen CoaguChek XS on saatu sekä helppokäyttöiseksi että luotettavaksi. Näytteenotto käy sormenpäästä lähes kivutta hyvin samalla tavoin kuin diabetespotilaiden omavalvonnassa ja saadusta pisarasta saadaan mittaustulos muutamassa minuutissa. Näyteenotto on aika tarkkaa kun se otetaan sormenpäästä mutta oikealla huolellisuudella ja tarkkuudella täysin mahdollista.
Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä ei tuollaista minulle järjestänyt - tosin nykyinen lääkärini sentään tiesi laitteiden olemassaolosta. Edellisellä asuinpaikalla eivät lääkärit edes tienneet laitteista. Suomessa noita on eniten erilaisilla kiertävillä vanhushoitajilla niin voivat vanhusten luona käydessä mitata Marevan potilailta hyytymistekijän eikä tarvitse lähteä vanhuksia joka kerta kuljettamaan terveyskeskuksen laboratorioon.
Laite ja testiliuskat ovat aika kalliit. Kertaluokkaa kallimmat kuin sokeriarvojen testausvälineet omavalvontaan diabetespotilailla. Mutta varmasti kodinhoitajille kustannustehokas hankinta.
Minä kyllästyin taitamattomiin piikittäjiin, kauhukokemuksiini ja saamiini mustelmiin. Tuhlasin ja ostin itselleni tuollaisen härvelin. Huhuh. Kirpaisi hiukan kun laskeskelin laitteen kilohintaa. Muistelen joskus aikoinaan nuoruudessani kun Tekniikan Maailma lehti laski erilaisten laitteiden jalostusarvoja juuri vertaamalla niiden kilohintoja. En ole minäkään koskaan aikaiemmin ostanut taskulaskimen kokoista ja painoista aparaattia lähes 700 eurolla - kilohinnaltaan varmaan kallein ostamani laite.
Mutta olen hyvin tyytyväinen hankintaani. Nyt voin tihentää kontrollimittauksia esimerkiksi ruokavalion vaihtotilanteissa ja vähentää laboratoriossa tapahtuvia piikityksiä. Vertailuarvojen ja kalibroinnin vuoksi on hyvä käydä tekemässä joka 5 vertailumittaus silti vielä laboratoriossa.
Tytär Afrikassa
Alkoi hirvittää puhelujen hinnat Suomesta Tansaniaan. Elisan hinta taisi olla 1,65 euro/min. Saunalahden 991 kaukopuhelukin joka ilmeisesti menee netin kautta VOIP puheluna maksaa sekin 1 euro/min.
Olen käyttänyt Skype puheluja ulkomaille mutta aikasemmin vain maksuttomia kahden tietokoneen välillä.
Tyttäreni oli hankkinut heti alkuun matkapuheluliittymän Tansaniassa eikä vielä ole tiedossa minkälaisen asunnnon onnistuu saamaan ja saako sinne laajakaistalittymän tietokoneelle.
Teki mieleni jo soittaa ja havaitsin vertailuja tehdessäni että Skype'in maksullinen palvelu on edullisin. Tansanialaiseen matkapuhelimeen soittaminen maksaa 0,266 euroa/min niin onhan se ihan toista kuin maksaa Elisan 6 kertainen taksa. Kun minulla on ollut ilmainen Skype liittymä jo pitkään ostin sille tilille ensimmäisen kerran noita maksullisia palveluita. Muutamassa minuutissa olin tankannut netissä Skype tililleni euroja ja sain sähköpostilla kuittauksen että palvelu on käynnistetty ja voin soittaa. Sitten valitsin uudella hienolla langattomalla Skype puhelimellani (jota hehkutin edellisessä kirjoituksessani) numerot aivan kuin millä tahansa perinteisellä puhelimella ja hetken kuluttua tyttäreni puhelin pirisi Tansaniassa.
Mahtavaa.
Olen tottunut että Skype'in äänen laatu on yllättävän hyvä ja niin se oli nytkin. Puhuin tyttären kanssa kymmenisen minuuttia hänen tansanialaiseen kännykkänumeroonsa ja se tuli maksamaan alle 3 euroa.
Olen käyttänyt Skype puheluja ulkomaille mutta aikasemmin vain maksuttomia kahden tietokoneen välillä.
Tyttäreni oli hankkinut heti alkuun matkapuheluliittymän Tansaniassa eikä vielä ole tiedossa minkälaisen asunnnon onnistuu saamaan ja saako sinne laajakaistalittymän tietokoneelle.
Teki mieleni jo soittaa ja havaitsin vertailuja tehdessäni että Skype'in maksullinen palvelu on edullisin. Tansanialaiseen matkapuhelimeen soittaminen maksaa 0,266 euroa/min niin onhan se ihan toista kuin maksaa Elisan 6 kertainen taksa. Kun minulla on ollut ilmainen Skype liittymä jo pitkään ostin sille tilille ensimmäisen kerran noita maksullisia palveluita. Muutamassa minuutissa olin tankannut netissä Skype tililleni euroja ja sain sähköpostilla kuittauksen että palvelu on käynnistetty ja voin soittaa. Sitten valitsin uudella hienolla langattomalla Skype puhelimellani (jota hehkutin edellisessä kirjoituksessani) numerot aivan kuin millä tahansa perinteisellä puhelimella ja hetken kuluttua tyttäreni puhelin pirisi Tansaniassa.
Mahtavaa.
Olen tottunut että Skype'in äänen laatu on yllättävän hyvä ja niin se oli nytkin. Puhuin tyttären kanssa kymmenisen minuuttia hänen tansanialaiseen kännykkänumeroonsa ja se tuli maksamaan alle 3 euroa.
6.9.2009
Tytär muutti Afrikkaan
Laskimme eilen illalla vielä tyttären kanssa leikkiä että ihan "normipäivä" huomenna, muutto Afrikkaan, lalalaa. Tuo lalalaa oli tyttäreni ystävättären keksimä kevennys aiheeseen
Aamuherätys eläinten aikaan klo 4 aamulla ja aamiaisen jälkeen lentokentälle viemään tytärtä 2 vuodeksi Tansaniaan. Haikea olo siinä tuli. Olihan hän asunut luonani hetken aikaa kun oli muuttoa varten luopunut omasta asunnostaan. Ja olimme käyneet yhdessä hiukan toista kuukautta melkein päivittäin ajo-opetuksessa jossa opetusluvalla opetin häntä ajamaan ja saikin ajokortin ennen lähtöä. Mutta ei ehditty käydä ajotunneilla Kumitontun luona kahvilla. Maantieajoja tehtiin mutta silloin oli määränpäänä kesämökki ja toisella kerralla tyttäreni ystävätär Orivedellä. Pitää käydä yksin KT:n luona.
On taas viidestä lapsesta kolme maailmalla.
Toisaalta kun mietin nykyaikaisia yhteydenpitovälineitä niin onhan noita. Tavallisten kännyköiden, joilla ei Afrikkaan raatsi kovin pitkään puhella, lisäksi lukuisat erimerkkiset (niitä on jo ihan liikaa!) Messengerit ja Chatit, Skype'iin ja Facebookiinkin on tullut jo kaikenlaista interaktiivista lisää jne. Eli yhteyttä voi pitää kirjoittamalla, puhumalla ja lisäksi taitaa useimmilla perheen jäsenillä olla web-kameratkin niin mukaan saa elävän kuvankin (usein aika pieni jos haluaa liikkuvana). Näin ne Jules Vernen haaveilemat kuvapuhelut ovat totisinta totta. Minä taisin asentaa itselleni ensimmäisen webbikameran jo ainakin 6 v sitten ellei siitä ole jo pidempääkin. Elokuussa hankin Skype puhelimen joka ei tarvitse edes tietokonetta, kätevää. Tässä suomenkielinen Verkkokaupan mainos kyseisestä hilavitkuttimesta.
Eihän se näköpuhelinkeskustelu samaa ole kuin että oltaisiin samassa tilassa mutta hyvä korvike.
Sellaisia aatoksia kirvoitti pitkästä aikaa yksinäinen sunnuntai-ilta.
Aamuherätys eläinten aikaan klo 4 aamulla ja aamiaisen jälkeen lentokentälle viemään tytärtä 2 vuodeksi Tansaniaan. Haikea olo siinä tuli. Olihan hän asunut luonani hetken aikaa kun oli muuttoa varten luopunut omasta asunnostaan. Ja olimme käyneet yhdessä hiukan toista kuukautta melkein päivittäin ajo-opetuksessa jossa opetusluvalla opetin häntä ajamaan ja saikin ajokortin ennen lähtöä. Mutta ei ehditty käydä ajotunneilla Kumitontun luona kahvilla. Maantieajoja tehtiin mutta silloin oli määränpäänä kesämökki ja toisella kerralla tyttäreni ystävätär Orivedellä. Pitää käydä yksin KT:n luona.
On taas viidestä lapsesta kolme maailmalla.
Toisaalta kun mietin nykyaikaisia yhteydenpitovälineitä niin onhan noita. Tavallisten kännyköiden, joilla ei Afrikkaan raatsi kovin pitkään puhella, lisäksi lukuisat erimerkkiset (niitä on jo ihan liikaa!) Messengerit ja Chatit, Skype'iin ja Facebookiinkin on tullut jo kaikenlaista interaktiivista lisää jne. Eli yhteyttä voi pitää kirjoittamalla, puhumalla ja lisäksi taitaa useimmilla perheen jäsenillä olla web-kameratkin niin mukaan saa elävän kuvankin (usein aika pieni jos haluaa liikkuvana). Näin ne Jules Vernen haaveilemat kuvapuhelut ovat totisinta totta. Minä taisin asentaa itselleni ensimmäisen webbikameran jo ainakin 6 v sitten ellei siitä ole jo pidempääkin. Elokuussa hankin Skype puhelimen joka ei tarvitse edes tietokonetta, kätevää. Tässä suomenkielinen Verkkokaupan mainos kyseisestä hilavitkuttimesta.
Eihän se näköpuhelinkeskustelu samaa ole kuin että oltaisiin samassa tilassa mutta hyvä korvike.
Sellaisia aatoksia kirvoitti pitkästä aikaa yksinäinen sunnuntai-ilta.
5.9.2009
Mustasukkaisuus ja alemmuuden tunto
Tulipahan pidettyä ihan kuukauden pituinen kirjoitustauko. Olin myös vuosilomalla. Osa ajasta meni kun opetin autolla ajamista tyttärelleni ns ajo-opetusluvalla kun kukaan autokoulu ei suostunut hommaan käytettävissä olevalla aikataululla. Havaitsin että tuo opettaminen olikin oikeastaan aika kivaa. Kullanarvoisen tietopaketin opetusluvasta sain edullisesti täältä. Suosittelen tuota opettamista isille ja äideille. Se on kivaa, tulee oltua yhdessä oman lapsena (niin, ovathan ne aikuisinakin omia lapsia!) ja bonuksena ajokortin saa lisäksi jonkin verran edullisemmin kuin autokoulusta.
Monet lukijoista tietävät että minulla on 5 nyt jo aikuista lasta ja kaksi lapsenlastakin. Pääsääntöisesti olen kaikista heistä hyvin ylpeä ja saatan innostuksessami kertoa milloin mistäkin varmaan joskus ystäviäni uuvuttaenkin. Saattaa se tuntua jopa kehumiseltakin ja itse asiassa jotain sellaistahan siinä onkin - mitenkäs sitä ylpeä isä muuten lapsiinsa suhtautuu. Mutta ei tämän tarvitse tietenkään tarkoittaa että vähättelisin kenenkään toisen lapsia. Minusta on ihan luonnollista että jokainen vanhempi on ylpeä omista lapsistaan. Niissäkin tapauksissa ettei lapsesta ehkä voi olla suoraan ylpeä niin rakastaahan omaa lastaan voi ja pitääkin siitä huolimatta.
Mutta mietin tässä eräänä päivänä ymmärtävätkö omat lapseni kun innostunneena ja ylpeänä jostain kerron toisille. Että satun juuri sillä hetkellä olemaan juuri siitä innostunut. Eikä se tarkoita ettenkö olisi hetkeä aikaisemmin ollut innostunut jonkun toisen lapsen jostain toisesta saavutuksesta tai vaikkapa uuden auton tai veneen hankinnasta. Kun vielä satun olemaan helposti innostuvaa tyyppiä niin kai se varmaan ihmetyttää.
Mutta itse otsikkoon. Minulla on kolme lasta ensimmäisestä ja kaksi toisesta avioliitosta. Minulle he ovat kaikki samanarvoisia ja toivon että myös keskenään sen ymmärtävät. Jos minä hehkutan yhden lapsen jo toisesta maisterin tutkinnosta ei se suinkaan tarkoita etteikö ensimmäinen maisterintutkinto tai vaikka ajokortin suoritus ole juttuja joista innostun ihan yhtä paljon. Tai asunnon hankinnasta tai veneen ostosta. Tai uudesta koirasta. Eikä niistä lasteni kannata keskenään olla mustasukkaisia tai kokea huonommuuden tunnetta.
Tiedän että aikuisillakin lapsilla on joskus tuollaisia tuntemuksia. Usein kyllä ihan turhaan. Mutta myönnän mielelläni että tarkkana pitää olla jotta pysyy tasapuolisena. Sitäkään en osaa sanoa olenko edes aina onnistunut. Yritttänyt olen kuitenkin.
Syyskiireet on alkaneet taas töissäkin.
Ai niin. Ja pesti työpaikkani luottamusmiehenä jatkui sitten kesäkuun alusta kahdella vuodella. Ja pääsin myös ammattijärjestömme liittovaltuustoonkin oman ammattiryhmäni edustajana. Kun tuokin luottamustoimi on 4 vuoden pituinen joutuu tässä iässä aina lisäämään myös varauksen jos henkinen ja ruumillinen terveys sallivat. Mutta jos kaikki menee hyvin toivon voivani olla pääministeri Vanhasen mannekiini pidennetystä työurasta.
Toisaalta nämä työt ovat minulle uusia ja mielenkiintoisia. Ne tarjoavat uudenlaisia haasteita ja uskon taas sillä tavoin niiden pitävän minua pirteänä. Ja olenhan minä jo päässyt aika mukavaan työn ja eläkkeellä olon vuorottelurytmiin oltuani jo 8 vuotta ns osa-aikaeläkkeellä.
Kyllä minua nauratti kun jostain luin jonkun korkean vakuutusjohtajan arvioineen osa-aikaeläketytä niin edulliseksi eläkkeensaajalle, että jokainen joka olisi oikeutettu osa-aikaeläkkeeseen eikä hae sitä pitäisi välittömästi määrätä psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Jotain samanlaista kai tarkoitti Osmo Soininvaarakin blogissaan kun kirjoitti että osa-aikaeläkkeelle meni hiukan eri ihmiset kuin mitkä oli ajateltu. Sinne lähti kaikkein parhaimmassa kunnossa olevat golffailemaan ja matkustelemaan eikä ne huonommassa kunnossa olevat joiden työuria oli kuviteltu pidennettävän.
Monet lukijoista tietävät että minulla on 5 nyt jo aikuista lasta ja kaksi lapsenlastakin. Pääsääntöisesti olen kaikista heistä hyvin ylpeä ja saatan innostuksessami kertoa milloin mistäkin varmaan joskus ystäviäni uuvuttaenkin. Saattaa se tuntua jopa kehumiseltakin ja itse asiassa jotain sellaistahan siinä onkin - mitenkäs sitä ylpeä isä muuten lapsiinsa suhtautuu. Mutta ei tämän tarvitse tietenkään tarkoittaa että vähättelisin kenenkään toisen lapsia. Minusta on ihan luonnollista että jokainen vanhempi on ylpeä omista lapsistaan. Niissäkin tapauksissa ettei lapsesta ehkä voi olla suoraan ylpeä niin rakastaahan omaa lastaan voi ja pitääkin siitä huolimatta.
Mutta mietin tässä eräänä päivänä ymmärtävätkö omat lapseni kun innostunneena ja ylpeänä jostain kerron toisille. Että satun juuri sillä hetkellä olemaan juuri siitä innostunut. Eikä se tarkoita ettenkö olisi hetkeä aikaisemmin ollut innostunut jonkun toisen lapsen jostain toisesta saavutuksesta tai vaikkapa uuden auton tai veneen hankinnasta. Kun vielä satun olemaan helposti innostuvaa tyyppiä niin kai se varmaan ihmetyttää.
Mutta itse otsikkoon. Minulla on kolme lasta ensimmäisestä ja kaksi toisesta avioliitosta. Minulle he ovat kaikki samanarvoisia ja toivon että myös keskenään sen ymmärtävät. Jos minä hehkutan yhden lapsen jo toisesta maisterin tutkinnosta ei se suinkaan tarkoita etteikö ensimmäinen maisterintutkinto tai vaikka ajokortin suoritus ole juttuja joista innostun ihan yhtä paljon. Tai asunnon hankinnasta tai veneen ostosta. Tai uudesta koirasta. Eikä niistä lasteni kannata keskenään olla mustasukkaisia tai kokea huonommuuden tunnetta.
Tiedän että aikuisillakin lapsilla on joskus tuollaisia tuntemuksia. Usein kyllä ihan turhaan. Mutta myönnän mielelläni että tarkkana pitää olla jotta pysyy tasapuolisena. Sitäkään en osaa sanoa olenko edes aina onnistunut. Yritttänyt olen kuitenkin.
Syyskiireet on alkaneet taas töissäkin.
Ai niin. Ja pesti työpaikkani luottamusmiehenä jatkui sitten kesäkuun alusta kahdella vuodella. Ja pääsin myös ammattijärjestömme liittovaltuustoonkin oman ammattiryhmäni edustajana. Kun tuokin luottamustoimi on 4 vuoden pituinen joutuu tässä iässä aina lisäämään myös varauksen jos henkinen ja ruumillinen terveys sallivat. Mutta jos kaikki menee hyvin toivon voivani olla pääministeri Vanhasen mannekiini pidennetystä työurasta.
Toisaalta nämä työt ovat minulle uusia ja mielenkiintoisia. Ne tarjoavat uudenlaisia haasteita ja uskon taas sillä tavoin niiden pitävän minua pirteänä. Ja olenhan minä jo päässyt aika mukavaan työn ja eläkkeellä olon vuorottelurytmiin oltuani jo 8 vuotta ns osa-aikaeläkkeellä.
Kyllä minua nauratti kun jostain luin jonkun korkean vakuutusjohtajan arvioineen osa-aikaeläketytä niin edulliseksi eläkkeensaajalle, että jokainen joka olisi oikeutettu osa-aikaeläkkeeseen eikä hae sitä pitäisi välittömästi määrätä psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Jotain samanlaista kai tarkoitti Osmo Soininvaarakin blogissaan kun kirjoitti että osa-aikaeläkkeelle meni hiukan eri ihmiset kuin mitkä oli ajateltu. Sinne lähti kaikkein parhaimmassa kunnossa olevat golffailemaan ja matkustelemaan eikä ne huonommassa kunnossa olevat joiden työuria oli kuviteltu pidennettävän.
4.8.2009
Oopperan lipunmyynti
Megatähtien konsertit ovat tulleet tänne pohjois-Eurooppaankin. Tytärkin on paraikaa Tallinnan laululavalla Madonnan konsertissa.
Aloin katsella itselleni alkavaksi syksyksi mahdollista oopperamatkaa Tallinnaan. Edellisestä käynnistä Tallinan Estonia teatterissa taitaa olla paljon yli 30 vuotta. Nykyään nettiaikana tuntuu kuin tuollaisetkin jutut ovat käden ulottuvilla.
Estonia-teatterin ohjelmisto löytyi helposti. Ja lipunkin voi kätevästi ostaa netistä. ClassicTic.com sivustolta löytyi Tallinnan Estonia teatterikin.
Jäin sitten uteliaisuuttani katselemaan mitä muita oopperataloja tuolta löytyi ja löytyisikö tuolta meidän Kansallisoopperaamme. Eipä löytynyt meidän oopperaamme. Mutta iso määrä löytyi muita Euroopan oopperataloja.
No saa meidän oopperamme lippuja netistä. Ja aika vaivattomastikin Lippupiste nimisen lipunmyyntiyrityksen välityksellä.
En ole oopperan markkinointiasiantuntija joten en kykene arvioimaan saavutettavia hyötyjä tuollaisesta kansainvälisestä markkinoinnista. Luulisi kuitenkin että tuolla tavoitettaisiin ainakin joku määrä ulkomaisia asiakkaita. Kattaisiko sitä kautta myytävien lippujen tuotto tuollaiseen järjestelmään osallistumisen kustannuksia ei ole tiedossani.
Mutta aikamoisen kansainvälisen ooppera- ja konserttitalojoukon tuo Classictic.com on saanut mukaansa.
Aloin katsella itselleni alkavaksi syksyksi mahdollista oopperamatkaa Tallinnaan. Edellisestä käynnistä Tallinan Estonia teatterissa taitaa olla paljon yli 30 vuotta. Nykyään nettiaikana tuntuu kuin tuollaisetkin jutut ovat käden ulottuvilla.
Estonia-teatterin ohjelmisto löytyi helposti. Ja lipunkin voi kätevästi ostaa netistä. ClassicTic.com sivustolta löytyi Tallinnan Estonia teatterikin.
Jäin sitten uteliaisuuttani katselemaan mitä muita oopperataloja tuolta löytyi ja löytyisikö tuolta meidän Kansallisoopperaamme. Eipä löytynyt meidän oopperaamme. Mutta iso määrä löytyi muita Euroopan oopperataloja.
No saa meidän oopperamme lippuja netistä. Ja aika vaivattomastikin Lippupiste nimisen lipunmyyntiyrityksen välityksellä.
En ole oopperan markkinointiasiantuntija joten en kykene arvioimaan saavutettavia hyötyjä tuollaisesta kansainvälisestä markkinoinnista. Luulisi kuitenkin että tuolla tavoitettaisiin ainakin joku määrä ulkomaisia asiakkaita. Kattaisiko sitä kautta myytävien lippujen tuotto tuollaiseen järjestelmään osallistumisen kustannuksia ei ole tiedossani.
Mutta aikamoisen kansainvälisen ooppera- ja konserttitalojoukon tuo Classictic.com on saanut mukaansa.
30.7.2009
Suomalainen terveydenhoito alamäessä
Olen seuraillut hiukan huolestuneena julkisen vallan asennetta sikainfluenssaan.
Välillä ollaan kovin huolissaan mutta sitten heti perään rauhoitellaan että eihän tässä mitään, ihan tavallinen syysflunssa vaan.
On selvää ettei ole järkevää mitenkään edistää kansassa hysteriaa ja on osattava viestittää suuria kansanjoukkoja rauhoittavasti. Mutta ei kuitenkaan petkuttaen tai harhaanjohtaen.
Hiukan ihmetyttää että viranomaisohjeet muunsivat sikainfluenssan ihan tavalliseksi syysflunssaksi. Minulle tuli ensimmäisenä uudesta ohjeistuksesta mieleen, että nyt pitää vain säästää rahaa, ihmisten terveydestä tai hengestä viis veisataan.
Tässä blogin kirjoittamisessa ainakin minä joudun välillä miettimään rohkenenko aina kirjoittaa sitä mitä ajattelen. Mutta kun Iltalehden kolumnisti kirjoitti samasta asiasta ajattelin minäkin laittaa korteni kekoon.
Myönnettäköön, että nyt hiukan oma arkajalkaisuuteni hävettää. Enhän minä ennen näin "mamis" ole ollut ;) Minun pitää ryhdistäytyä!
Välillä ollaan kovin huolissaan mutta sitten heti perään rauhoitellaan että eihän tässä mitään, ihan tavallinen syysflunssa vaan.
On selvää ettei ole järkevää mitenkään edistää kansassa hysteriaa ja on osattava viestittää suuria kansanjoukkoja rauhoittavasti. Mutta ei kuitenkaan petkuttaen tai harhaanjohtaen.
Hiukan ihmetyttää että viranomaisohjeet muunsivat sikainfluenssan ihan tavalliseksi syysflunssaksi. Minulle tuli ensimmäisenä uudesta ohjeistuksesta mieleen, että nyt pitää vain säästää rahaa, ihmisten terveydestä tai hengestä viis veisataan.
Tässä blogin kirjoittamisessa ainakin minä joudun välillä miettimään rohkenenko aina kirjoittaa sitä mitä ajattelen. Mutta kun Iltalehden kolumnisti kirjoitti samasta asiasta ajattelin minäkin laittaa korteni kekoon.
Myönnettäköön, että nyt hiukan oma arkajalkaisuuteni hävettää. Enhän minä ennen näin "mamis" ole ollut ;) Minun pitää ryhdistäytyä!
29.7.2009
Aika hurjaa
Aika hurjia juttuja paljastuu koko ajan lisää siitä miten meitä kansalaisia valvotaan. Hämmästyttävä on että jos lähetän kansainvälisessä pankkijärjestelmässä rahaa menee siitä tiedot Yhdyvaltoihin. Huhuh. Isoveli valvoo.
Ilkka Kanerva ihmettelee
Kyllä alkoi tänään itkettää ja naurattaa kun ex-ulkoministeri Ilkka Kanerva julkisesti on ilmaissut medialle ettei ymmärrä miksi hänen 60-v syntymäpäiväjuhliinsa Nova Groupin lahjoittamasta 17'000 euron rahakasasta on syntynyt mediakohu.
Tämä kuvaa miten poliittinen eliittimme on vieraantunut normaali-ihmisten maailmasta.
Summa on 100'000 ns mummmon markkaa. Melkein suomalaisen mediaanivuositulo. Pikkuauton hinta.
Tavallinen ihminen joutuisi tuollaisesta summasta maksamaan jo lahjaveron. Ja kyse olikin seminaarilipuista. Montakohan ihmistä oli Nova Groupin palveluksessa joille noita seminaarilippuja ostettiin? Vai ostettiinko noita könttä ja lahjoitettiin ympäriinsä? Tämä johtavien poliitikkojen seminaarikauppahan alkaa jo saavuttaa melkoiset mittasuhteet. Hyväksyyköhän verotarkastaja nuo normaaleiksi liikekuluiksi?
Niin siis tuo 17'000 euroahan oli vain Nova Groupin osuus synttärikekkereistä. Rahaahan saatiin kasaan 100'000 euroa synttärikekkereitä varten. Huhuh. No median mukaan sitä kuulemma jäikin yli ja lahjoitettiin johonkin hyväntekeväisyyteen.
Noista summista ja niiden tarkoituksesta voi olla montaa mieltä enkä ryhdy tässä hurskastelemaan. Ruhtinaallisia juhlia ja summia kuitenkin näin tavallisen kansalaisen horisontista katsottuna. Minä ainakin selvisin hiukan Ikeä halvemmalla 60-v päivistäni ;)
Mutta ihmeellisintä on tuo Iken kummastelu.
Tämä kuvaa miten poliittinen eliittimme on vieraantunut normaali-ihmisten maailmasta.
Summa on 100'000 ns mummmon markkaa. Melkein suomalaisen mediaanivuositulo. Pikkuauton hinta.
Tavallinen ihminen joutuisi tuollaisesta summasta maksamaan jo lahjaveron. Ja kyse olikin seminaarilipuista. Montakohan ihmistä oli Nova Groupin palveluksessa joille noita seminaarilippuja ostettiin? Vai ostettiinko noita könttä ja lahjoitettiin ympäriinsä? Tämä johtavien poliitikkojen seminaarikauppahan alkaa jo saavuttaa melkoiset mittasuhteet. Hyväksyyköhän verotarkastaja nuo normaaleiksi liikekuluiksi?
Niin siis tuo 17'000 euroahan oli vain Nova Groupin osuus synttärikekkereistä. Rahaahan saatiin kasaan 100'000 euroa synttärikekkereitä varten. Huhuh. No median mukaan sitä kuulemma jäikin yli ja lahjoitettiin johonkin hyväntekeväisyyteen.
Noista summista ja niiden tarkoituksesta voi olla montaa mieltä enkä ryhdy tässä hurskastelemaan. Ruhtinaallisia juhlia ja summia kuitenkin näin tavallisen kansalaisen horisontista katsottuna. Minä ainakin selvisin hiukan Ikeä halvemmalla 60-v päivistäni ;)
Mutta ihmeellisintä on tuo Iken kummastelu.
21.7.2009
Naisten euro vain 80-senttiä myytti
Naisten euro vain 80-senttiä on todennäköisesti pelkkä myytti nykyään vaikka sitä taas tasavallan presidentti Halonenkin vastikään uudestaan oli hokemassa.
Etsiessäni tietoa hiukan aiempaa blogikirjoitustani varten törmäsin taas mielenkiintoisiin palkkatilastoihin EK:n nettisivuilla.
EK:n tilastoissa (muistaakseni palvelualoilla) naisten palkat olivat tilastoissa hiukan ammattinimikkeestä riippuen lähes 100 prosentista alkaen yli 100 prosenttiin miesten palkoista. Eli ei mitään lähelläkään naisten euro on 80 senttiä hokemaan vivahtavaa. Suosittelen taas lukijoitani tutustumaan ajatuksella Pauli Sumasen kokoamaan tasa-arvo.com sivuston aineistoon.
Tässä on erään demarinaisen kirjoittamaa hokeman toistoa. Kommmenttiosiossa Ilkka Partanen niminen mies kommentoi puheenvuosorrsa nro 11 seuraavasti:
"Laitetaan sitten ilman linkkejä, tilanne vuonna 2006:
***************************************************************************
EK:n jäsenyrityksissä naisen euro on 98 - 104 senttiä, kun kyse on samasta työstä samassa yrityksessä. Naisen euro on 80 senttiä, kun tarkastellaan kaikkia työssäkäyviä. Luku kertoo työmarkkinoiden eriytymisestä sukupuolten mukaan. Esimerkiksi kuntien palveluksessa on naisia lähes 80 %.
EK on naisten päivän kunniaksi koonnut laajan paketin nettiin naisista ja miehistä työelämässä. Suomessa naisten työssäkäynti on neljänneksi yleisintä EU-maissa ja työllisyysaste on toiseksi korkein Euroopassa. Naisten kokoaikatyöllisyysaste on Ruotsin jälkeen korkein.
EK:n jäsenyrityksissä työskentelee 950 000 palkansaajaa, joista naisia 41 %. Teollisuudessa naisia on 30 %, palvelualoilla 57 %. Eniten naisia työskentelee terveys- ja sosiaalipalveluissa. Heitä on 85 % työntekijöistä. Yli 70 prosentin naisaloja ovat rahoitus- ja vakuutusala, ravintola-ala ja tekstiili- ja vaatetusteollisuus.
Talonrakentamisessa naisia työskentelee 7 %, rakennustuoteteollisuudessa 13 % ja maa- ja vesirakentamisessa sekä talotekniikassa 4 %.
Elintarviketeollisuus on EK:hon kuuluvista aloista ainoa, jossa naisia ja miehiä työskentelee lähes saman verran.
Työmarkkinoiden jyrkkä jakaantuminen sukupuolen mukaan on pääsyy siihen, että naisten ja miesten keskiansioiden tilastolliset erot näyttävät varsin suurilta.
(HUOM!) Lisäksi naiset tekevät miehiä vähemmän ylitöitä, vuorotyötä sekä olosuhdelisiin oikeuttavaa työtä.
*******************************************************************************
Olisi lohdullista jos demarinaiset Tarja Halosesta lähtien lopettaisivat valehtelun ja ryhtyisivät puhumaan tasa-arvosta siinä tilassa kun se täällä oikeasti on. Toki kuvitellut vääryydet tuovat merkityksen tunnetta, mutta joku tolkku pitäisi olla niistäkin kohkatessa."
ja vielä seuraavassa puheenvuorossa nro 12 seuraavasti:
"Eikö näitä feministipropagoijia ikinä hävetä oma toimintansa? Jos valehtelu ja tilastojen mielivaltainen tulkinta ovat keinot rakentaa Reilua Suomea, niin onko jossain vikaa? Millainen voi olla sellainen ideologia joka pohjaa vääristeltyyn tietoon, propangandistisiin tulkintoihin, kritiikin sivuuttamiseen ja suoranaiseen valehteluun?
Sosialidemokratia on luisumassa ihan uuteen suvantoon.
Ei se minua haittaa, mutta jos olisin heidän kannattajansa, kyseenalaistaisin hieman enemmän enkä yrittäisi syöttää aikansa eläneitä valheita julkisesti. Toki tuo omiin lapsenlapsiin vetoaminen oli sympaattista. Tosin lapsenlapsesi olisivat tasa-arvoisia palkkamarkkinoilla jo nyt.
Tosin eihän SDP ole SDP jos ei siellä vähän valehdeltaisi. Ihan kuin silloin 2006 ”arvojohtaja” Tarja Halonen ilmoitti että naisen euro olisi 80 senttiä. Tosin arvojohtaja ei viitsinyt mainita noista EK:n muista määreistä kuten vähäisemmästä määrästä ylitöitä tai erilaisuudesta toimenkuvissa.
Se olisi pilannut hyvän propagandan."
Käykää lukemassa. Lue enemmän niin luulet vähemmän.
Etsiessäni tietoa hiukan aiempaa blogikirjoitustani varten törmäsin taas mielenkiintoisiin palkkatilastoihin EK:n nettisivuilla.
EK:n tilastoissa (muistaakseni palvelualoilla) naisten palkat olivat tilastoissa hiukan ammattinimikkeestä riippuen lähes 100 prosentista alkaen yli 100 prosenttiin miesten palkoista. Eli ei mitään lähelläkään naisten euro on 80 senttiä hokemaan vivahtavaa. Suosittelen taas lukijoitani tutustumaan ajatuksella Pauli Sumasen kokoamaan tasa-arvo.com sivuston aineistoon.
Tässä on erään demarinaisen kirjoittamaa hokeman toistoa. Kommmenttiosiossa Ilkka Partanen niminen mies kommentoi puheenvuosorrsa nro 11 seuraavasti:
"Laitetaan sitten ilman linkkejä, tilanne vuonna 2006:
***************************************************************************
EK:n jäsenyrityksissä naisen euro on 98 - 104 senttiä, kun kyse on samasta työstä samassa yrityksessä. Naisen euro on 80 senttiä, kun tarkastellaan kaikkia työssäkäyviä. Luku kertoo työmarkkinoiden eriytymisestä sukupuolten mukaan. Esimerkiksi kuntien palveluksessa on naisia lähes 80 %.
EK on naisten päivän kunniaksi koonnut laajan paketin nettiin naisista ja miehistä työelämässä. Suomessa naisten työssäkäynti on neljänneksi yleisintä EU-maissa ja työllisyysaste on toiseksi korkein Euroopassa. Naisten kokoaikatyöllisyysaste on Ruotsin jälkeen korkein.
EK:n jäsenyrityksissä työskentelee 950 000 palkansaajaa, joista naisia 41 %. Teollisuudessa naisia on 30 %, palvelualoilla 57 %. Eniten naisia työskentelee terveys- ja sosiaalipalveluissa. Heitä on 85 % työntekijöistä. Yli 70 prosentin naisaloja ovat rahoitus- ja vakuutusala, ravintola-ala ja tekstiili- ja vaatetusteollisuus.
Talonrakentamisessa naisia työskentelee 7 %, rakennustuoteteollisuudessa 13 % ja maa- ja vesirakentamisessa sekä talotekniikassa 4 %.
Elintarviketeollisuus on EK:hon kuuluvista aloista ainoa, jossa naisia ja miehiä työskentelee lähes saman verran.
Työmarkkinoiden jyrkkä jakaantuminen sukupuolen mukaan on pääsyy siihen, että naisten ja miesten keskiansioiden tilastolliset erot näyttävät varsin suurilta.
(HUOM!) Lisäksi naiset tekevät miehiä vähemmän ylitöitä, vuorotyötä sekä olosuhdelisiin oikeuttavaa työtä.
*******************************************************************************
Olisi lohdullista jos demarinaiset Tarja Halosesta lähtien lopettaisivat valehtelun ja ryhtyisivät puhumaan tasa-arvosta siinä tilassa kun se täällä oikeasti on. Toki kuvitellut vääryydet tuovat merkityksen tunnetta, mutta joku tolkku pitäisi olla niistäkin kohkatessa."
ja vielä seuraavassa puheenvuorossa nro 12 seuraavasti:
"Eikö näitä feministipropagoijia ikinä hävetä oma toimintansa? Jos valehtelu ja tilastojen mielivaltainen tulkinta ovat keinot rakentaa Reilua Suomea, niin onko jossain vikaa? Millainen voi olla sellainen ideologia joka pohjaa vääristeltyyn tietoon, propangandistisiin tulkintoihin, kritiikin sivuuttamiseen ja suoranaiseen valehteluun?
Sosialidemokratia on luisumassa ihan uuteen suvantoon.
Ei se minua haittaa, mutta jos olisin heidän kannattajansa, kyseenalaistaisin hieman enemmän enkä yrittäisi syöttää aikansa eläneitä valheita julkisesti. Toki tuo omiin lapsenlapsiin vetoaminen oli sympaattista. Tosin lapsenlapsesi olisivat tasa-arvoisia palkkamarkkinoilla jo nyt.
Tosin eihän SDP ole SDP jos ei siellä vähän valehdeltaisi. Ihan kuin silloin 2006 ”arvojohtaja” Tarja Halonen ilmoitti että naisen euro olisi 80 senttiä. Tosin arvojohtaja ei viitsinyt mainita noista EK:n muista määreistä kuten vähäisemmästä määrästä ylitöitä tai erilaisuudesta toimenkuvissa.
Se olisi pilannut hyvän propagandan."
Käykää lukemassa. Lue enemmän niin luulet vähemmän.
19.7.2009
Uskotko sinä vielä satuihin?
Kun seuraan tätä vaalirahoituskalabaliikkia alkaa tämä yhä enemmän tuntua suorastaan sadunkerronnalta.
Tekstitelevisiossa havaitsin eilen jonkun Jyrki Kataisen tokaiseman uutisotsikon. En muista enää tarkkaa sisältöä mutta minulel palautui selvästi mieleen nuoruudessani jossain murrosiän kynnyksellä kun jäin kiinni tupakka-askin hallussapidosta äidin pistokokeena tekemässä taskutarkastuksessa.
Kataisen lausumasta mieleen tuli oma hätäselitykseni miten tupakka-aski taskussani oli milloin Timon tai Eeron, jonka olin tuonut vain piiloon ja turvaan. Että enhän minä. Yritin vain auttaa kavereita.
Ihan samalta kuullostaa näiden vekkuleiden selitykset. Kataisellakin on niin viattoman näköinen babyface että melkein tekisi mieli uskoa että Katainen varmaan lukee ja uskoo vielä satuihin ja joulupukkiin. Olen lehdistössä nähnyt kirjoitettavan teflon-pinnasta, joka tehokkaasti hylkii likaa - kunnes kuluuu ;) Vanhanenkin vaikutti aluksi samanlaiselta habitukseltaan rehdiltä. Kun esimerkiksi ministeri Häkämiehen habitus muistuttaa enemmän jonkinlaista Härski-Hartikaista, jonka voi hyvin olettaakin puhuvan ns muunnettua totuutta.
Samanlainen fiilis tuli kun luin Suomen Kuvalehdestä KEVA:n ex-toimitusjohtaja Markku Kauppisen selitystä sotkuille. Tuo minun tupakan piiloitusselitys tuli mieleen siinäkin kun luin selityksiä
"Pistäytyminen ei ole varsinaista osallistumista tilaisuuteen."
ja toinen vastaava oli
"Tarkoitin, että muutokset tehdään niin kutsuttuun tarkistuslistaan, johon on kirjattu tilaisuuden osanottajat. Oli inhimillinene erehdys, että sihteeri teki minun huolimattomuuteni takia muutoksen itse kuittiin. Virhe on minun."
Peppi Pitkätossu keksi aikoinaan sanan "stiiknafuulia" - niin se muistaakseni oli suomennoksessa. Tosin Wikisanakirja kertoo sanan olevan Teuvo Pakkalalta. Minulle sana stiiknafuulia jotenkin on yhdistelmä onomatopoeettisesti yhdistelmä saksalaisesta sanasta stinken eli haista ja ruotsinkielisestä ful eli ruma sanasta. Eli haisee rumasti ;) eikä se ole minulle ainakaan mikään mahtisana.
Tässä tekee mieli käyttää kyseistä ilmaisua. Jos parin vuoden takaisia kirjanpitoaineistoja ryhdytään manipuloimaan niin ihan sama tehdäänkö korjaus kuittiin vai johonkin tarkistuslistaan. En edes käsitä mikä tuollainen tarkistuslista olisi johon parin vuoden jälkeenkin olisi ihan hyväksyttävää tehdä korjauksia. Todennköisesti Kauppinen tarkoittaa sellaista erillistä paperia joka usein liitetään kirjanpitoa varten juuri edustuskulukuitteihin ja siihen kirjoitetaan ylös verottajan vaatimat tiedot tilaisuuden tarkoituksesta ja sen liittymisestä liiketoimintaan ja tilaisuuden osallistujat. Tuollainen erillinen tarkistuslista liitetään kuittiin siksi että itse kuittiin ei tilanpuutteen vuoksi useimmiten mahdu nuo verottajan vaatimat selvitykset. Mutta kyllä se on ihan olennainen osa sitä kirjanpitotositetta. Eikä niitä pari vuotta myöhemmin mennä enää korjailemaan.
Tekstitelevisiossa havaitsin eilen jonkun Jyrki Kataisen tokaiseman uutisotsikon. En muista enää tarkkaa sisältöä mutta minulel palautui selvästi mieleen nuoruudessani jossain murrosiän kynnyksellä kun jäin kiinni tupakka-askin hallussapidosta äidin pistokokeena tekemässä taskutarkastuksessa.
Kataisen lausumasta mieleen tuli oma hätäselitykseni miten tupakka-aski taskussani oli milloin Timon tai Eeron, jonka olin tuonut vain piiloon ja turvaan. Että enhän minä. Yritin vain auttaa kavereita.
Ihan samalta kuullostaa näiden vekkuleiden selitykset. Kataisellakin on niin viattoman näköinen babyface että melkein tekisi mieli uskoa että Katainen varmaan lukee ja uskoo vielä satuihin ja joulupukkiin. Olen lehdistössä nähnyt kirjoitettavan teflon-pinnasta, joka tehokkaasti hylkii likaa - kunnes kuluuu ;) Vanhanenkin vaikutti aluksi samanlaiselta habitukseltaan rehdiltä. Kun esimerkiksi ministeri Häkämiehen habitus muistuttaa enemmän jonkinlaista Härski-Hartikaista, jonka voi hyvin olettaakin puhuvan ns muunnettua totuutta.
Samanlainen fiilis tuli kun luin Suomen Kuvalehdestä KEVA:n ex-toimitusjohtaja Markku Kauppisen selitystä sotkuille. Tuo minun tupakan piiloitusselitys tuli mieleen siinäkin kun luin selityksiä
"Pistäytyminen ei ole varsinaista osallistumista tilaisuuteen."
ja toinen vastaava oli
"Tarkoitin, että muutokset tehdään niin kutsuttuun tarkistuslistaan, johon on kirjattu tilaisuuden osanottajat. Oli inhimillinene erehdys, että sihteeri teki minun huolimattomuuteni takia muutoksen itse kuittiin. Virhe on minun."
Peppi Pitkätossu keksi aikoinaan sanan "stiiknafuulia" - niin se muistaakseni oli suomennoksessa. Tosin Wikisanakirja kertoo sanan olevan Teuvo Pakkalalta. Minulle sana stiiknafuulia jotenkin on yhdistelmä onomatopoeettisesti yhdistelmä saksalaisesta sanasta stinken eli haista ja ruotsinkielisestä ful eli ruma sanasta. Eli haisee rumasti ;) eikä se ole minulle ainakaan mikään mahtisana.
Tässä tekee mieli käyttää kyseistä ilmaisua. Jos parin vuoden takaisia kirjanpitoaineistoja ryhdytään manipuloimaan niin ihan sama tehdäänkö korjaus kuittiin vai johonkin tarkistuslistaan. En edes käsitä mikä tuollainen tarkistuslista olisi johon parin vuoden jälkeenkin olisi ihan hyväksyttävää tehdä korjauksia. Todennköisesti Kauppinen tarkoittaa sellaista erillistä paperia joka usein liitetään kirjanpitoa varten juuri edustuskulukuitteihin ja siihen kirjoitetaan ylös verottajan vaatimat tiedot tilaisuuden tarkoituksesta ja sen liittymisestä liiketoimintaan ja tilaisuuden osallistujat. Tuollainen erillinen tarkistuslista liitetään kuittiin siksi että itse kuittiin ei tilanpuutteen vuoksi useimmiten mahdu nuo verottajan vaatimat selvitykset. Mutta kyllä se on ihan olennainen osa sitä kirjanpitotositetta. Eikä niitä pari vuotta myöhemmin mennä enää korjailemaan.
Luonnollista ahneutta?
Vihreiden varapuheenjohtaja Jyrki Kasvi valittaa palkkatasoaan kansanedustajana MTV3:n haastattelussa eilen. Pääsin jutun jäljille Jorma Uskin blogista, jota säännöllisesti seuraan.
Paljastavaa jutussa olikin lause "Kyllä minä ainakin haluaisin lisää palkkaa." jos se nyt oikeasti hänen suustaan oli lähtenyt. No voi sun. Niin minäkin haluaisin lisää palkkaa ja parempaa eläkettäkin. Kuka meistä ei haluaisi?
Löysin jonkun vanhan veroäyriluettelon v 2006 ja siellä Jyrki Kasvia oli verotettu 71000 äyristä. Ja pitää muistaa että kun kyse on kansanedustajasta hän on saanut verotonta kulukorvausta yli 10000 sen päälle. Verottomana se vastaa meillä tavallisilla kansalaisilla n 20000 euron bruttotuloja. lltalehden julkaisemassa v 2007 veroäyriluettelossa ei löydy Kasvia joten hänen vuosiansionsa on jäänyt julkaisurajan 150'000 äyriä alle.
Mielenkiintoinen uutinen oli tuossa vähän aikaa sitten lööpeissä miten Jyrki Kasvi oli tammi-kesäkuussa tänä vuonna käyttänyt eduskunnan kustantamia taksiseteleitä 5600 euron arvosta. Vuositasolla n 11000 euroa ja meidän tavallisten kansalaisten pitäisi ansaita n 22000 euroa voidaksemme maksaa tuollaiset lystit. Eikä pidä unohtaa kansanedustajien muhkeita eläke-etujakaan. Kasvihan voi tämän kansanedustajakauden jälkeen jo siirtyä ns sopeutumiseläkkeellekin.
Mutta tuo haastattelu paljastaakin minkälaisia haavevisioita Kasvilla on: "- Soulin parlamenttitalon piha oli täynnä mustia autoja. Kysyin miksi, ja minulle selitettiin, että jokaisella kansanedustajalla on oma virka-auto, Kasvi sanoo." Eli hän kaipaisi ilmeisesti itselleen autonkuljettajan. Kasvissahan on selvää ministeriaineista mustan virka-auton takapenkillä istujaksi. Miksei Kasvista tehty ministeriä Sinnemäen sijasta?
Kasvin argumentit ovat iänikuiset: kun muualla on tarjolla parempia palkkoja ei pätevä aines hakeudu kansanedustajiksi. Miksi hän sitten on hakeutunut kansanedustajaksi vai eikö hän olekaan pätevää ainesta? Ja korkeammilla palkoilla vastustaisimme hänen käsityksensä mukaan paremmin korruptiota. Höpö löpö. Ruokahalu ja ahneus kasvaa tuollaisilla tyypeillä syödessä ellei jopa meillä muillakin. AIka raadollisiahan me ihmiset olemme.
Palkkatilastot ovat mielenkiintoisia. Kirjoitin jonkin aikaa sitten minkä suuruinen on suomalainen mediaanitulo. Sehän on niinkin alhainen kuin noin 18000 euroa vuodessa. Toinen mielenkiintoinen palkkatilastoihin liittyvä tieto on ylin tai alin desiili:
"Ylin desiilipalkka tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän ansaitsee 90 prosenttia palkansaajista ja alin desiilipalkka palkkaa, jota vähemmän ansaitsee 10 prosenttia palkansaajista. Mediaanipalkka tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän tai
enemmän ansaitsee tasan puolet palkansaajista. Esimerkiksi palvelualojen toimihenkilöiden ja työntekijöiden ylin desiilipalkka oli vuoden 2008 lokakuussa 3 416 euroa ja alin desiilipalkka 1 722 euroa kuukaudessa"
Mielenkiintoinen oli Tutkivien journalistien yhdistyksen sivulla ollut kirjoitus tulonjakoasioista.
En nyt tähän hätään löydä tuoreita palkkatilastoja josta löytyisi tuo nykyisen ansiotason ylädesiili. Veikkaan kuitenkin että kansanedustaja, tekniikan tohtori Jyrki Kasvin (Vihreä) nykyiset vuosiansiot kuuluvat tuohon ylimpään desiiliin eli hänen ansiotasoonsa yltää vain 10% suomalaisista. Eli hän kuuluu aika harvojen ja valittujen joukkoon jo nyt. Ja kyllä tuollaisella palkkatasolla tulee toimeen pääkaupunkiseudullakin ihan hyvin.
Ehkä Kasvi on sokeutunut tai vähintäänkin tullut huononäköiseksi istuessaan Arkadianmäellä. Ei olisi ensimmäinen. Siellä vallan kamareissa hämärtyy käsitys todellisuudesta. Jopa vihreissäkin. Kirjoitin näistä muissa puolueissa aloittaneista ja sitten vihreisiin loikanneista blogissani jutun loppupuolen rönsyissä kun en osaa aina pysyä asiassa. Jyrki Kasvihan aloitteli poliittisen uransa nuorsuomalaisissa.
Kasvi lienee kadehtinut vanhan puoluetoverin, nuorsuomalaisen tohtoriskollegan Risto E.J. Penttilän muhkeita ansioita EVA:n johtajana (en tiedä tarkkaan eli on olettamus ainoastaan mutta yleensä EVA on maksanut johtajilleen aika muhkeita palkkoja) ja homma tullut ehkä ärsyttävästi esiin kun molemmat herrat olivat kilpailevina ehdokkaina eurovaaleissa.
Miksei Kasvikin ole hakeutunut parempipalkkaisiin hommiin jos ansiot eivät ole hänestä tehtävään nähden riittävän suuret?
Paljastavaa jutussa olikin lause "Kyllä minä ainakin haluaisin lisää palkkaa." jos se nyt oikeasti hänen suustaan oli lähtenyt. No voi sun. Niin minäkin haluaisin lisää palkkaa ja parempaa eläkettäkin. Kuka meistä ei haluaisi?
Löysin jonkun vanhan veroäyriluettelon v 2006 ja siellä Jyrki Kasvia oli verotettu 71000 äyristä. Ja pitää muistaa että kun kyse on kansanedustajasta hän on saanut verotonta kulukorvausta yli 10000 sen päälle. Verottomana se vastaa meillä tavallisilla kansalaisilla n 20000 euron bruttotuloja. lltalehden julkaisemassa v 2007 veroäyriluettelossa ei löydy Kasvia joten hänen vuosiansionsa on jäänyt julkaisurajan 150'000 äyriä alle.
Mielenkiintoinen uutinen oli tuossa vähän aikaa sitten lööpeissä miten Jyrki Kasvi oli tammi-kesäkuussa tänä vuonna käyttänyt eduskunnan kustantamia taksiseteleitä 5600 euron arvosta. Vuositasolla n 11000 euroa ja meidän tavallisten kansalaisten pitäisi ansaita n 22000 euroa voidaksemme maksaa tuollaiset lystit. Eikä pidä unohtaa kansanedustajien muhkeita eläke-etujakaan. Kasvihan voi tämän kansanedustajakauden jälkeen jo siirtyä ns sopeutumiseläkkeellekin.
Mutta tuo haastattelu paljastaakin minkälaisia haavevisioita Kasvilla on: "- Soulin parlamenttitalon piha oli täynnä mustia autoja. Kysyin miksi, ja minulle selitettiin, että jokaisella kansanedustajalla on oma virka-auto, Kasvi sanoo." Eli hän kaipaisi ilmeisesti itselleen autonkuljettajan. Kasvissahan on selvää ministeriaineista mustan virka-auton takapenkillä istujaksi. Miksei Kasvista tehty ministeriä Sinnemäen sijasta?
Kasvin argumentit ovat iänikuiset: kun muualla on tarjolla parempia palkkoja ei pätevä aines hakeudu kansanedustajiksi. Miksi hän sitten on hakeutunut kansanedustajaksi vai eikö hän olekaan pätevää ainesta? Ja korkeammilla palkoilla vastustaisimme hänen käsityksensä mukaan paremmin korruptiota. Höpö löpö. Ruokahalu ja ahneus kasvaa tuollaisilla tyypeillä syödessä ellei jopa meillä muillakin. AIka raadollisiahan me ihmiset olemme.
Palkkatilastot ovat mielenkiintoisia. Kirjoitin jonkin aikaa sitten minkä suuruinen on suomalainen mediaanitulo. Sehän on niinkin alhainen kuin noin 18000 euroa vuodessa. Toinen mielenkiintoinen palkkatilastoihin liittyvä tieto on ylin tai alin desiili:
"Ylin desiilipalkka tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän ansaitsee 90 prosenttia palkansaajista ja alin desiilipalkka palkkaa, jota vähemmän ansaitsee 10 prosenttia palkansaajista. Mediaanipalkka tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän tai
enemmän ansaitsee tasan puolet palkansaajista. Esimerkiksi palvelualojen toimihenkilöiden ja työntekijöiden ylin desiilipalkka oli vuoden 2008 lokakuussa 3 416 euroa ja alin desiilipalkka 1 722 euroa kuukaudessa"
Mielenkiintoinen oli Tutkivien journalistien yhdistyksen sivulla ollut kirjoitus tulonjakoasioista.
En nyt tähän hätään löydä tuoreita palkkatilastoja josta löytyisi tuo nykyisen ansiotason ylädesiili. Veikkaan kuitenkin että kansanedustaja, tekniikan tohtori Jyrki Kasvin (Vihreä) nykyiset vuosiansiot kuuluvat tuohon ylimpään desiiliin eli hänen ansiotasoonsa yltää vain 10% suomalaisista. Eli hän kuuluu aika harvojen ja valittujen joukkoon jo nyt. Ja kyllä tuollaisella palkkatasolla tulee toimeen pääkaupunkiseudullakin ihan hyvin.
Ehkä Kasvi on sokeutunut tai vähintäänkin tullut huononäköiseksi istuessaan Arkadianmäellä. Ei olisi ensimmäinen. Siellä vallan kamareissa hämärtyy käsitys todellisuudesta. Jopa vihreissäkin. Kirjoitin näistä muissa puolueissa aloittaneista ja sitten vihreisiin loikanneista blogissani jutun loppupuolen rönsyissä kun en osaa aina pysyä asiassa. Jyrki Kasvihan aloitteli poliittisen uransa nuorsuomalaisissa.
Kasvi lienee kadehtinut vanhan puoluetoverin, nuorsuomalaisen tohtoriskollegan Risto E.J. Penttilän muhkeita ansioita EVA:n johtajana (en tiedä tarkkaan eli on olettamus ainoastaan mutta yleensä EVA on maksanut johtajilleen aika muhkeita palkkoja) ja homma tullut ehkä ärsyttävästi esiin kun molemmat herrat olivat kilpailevina ehdokkaina eurovaaleissa.
Miksei Kasvikin ole hakeutunut parempipalkkaisiin hommiin jos ansiot eivät ole hänestä tehtävään nähden riittävän suuret?
17.7.2009
Mitä on "työtä tekevä pääoma"?
Lueskelin tuoreessa Suomen Kuvalehdessä nro 29/2009 Teknillisen korkeakoulun (tuotantotalouden) professori Lillrankin kirjoitusta. Sieltä löytyy useasta kohdasta käsite "työtä tekevä pääoma". No sen nyt jotenkin voin vielä hyvällä mielikuvituksella kuvitella kun se on yksi tuotannontekijä. Sitten on hiukan jo makuasia tekeekö se työtä ihmisten tavoin? Mutta tekeehän robottikin työtä niin miksei sitten pääoma.
Muutamat lauseet kirjoituksessa oli sellaista buzzword-sekamelskaa etten siitä saanut mitään tolkkua mitä siinä tarkoitettiin. Kas kun tuolla ilmaisulla buzzword ei ole oikein hyvää suomalaista vastinetta. Sanakirjasta löysin vain ilmaisut muotisana ja kapulakielinen sana. Englanninkielisessä Wikipediassa oli mielestäni kattavampi kuvaus.
Sitten kuin piste ii:n päällä oli seuraava lause: "Työtä tekevän pääoman arvojen mukaan ongelmiin vastataan innovaatioilla, luodaan ympäristöystävällistä liiketoimintaa." Siis tuolla pääomalla on omia arvojakin? Minä olen aina luullut että arvoja on ihmisillä, siis noita pääomia omistavilla ja niiden käytöstä päättävillä ihmisillä, mutta että sillä elottomalla pääomalla olisi jopa omia arvoja niin se tuntuu aika erikoiselta. Tunteekohan se pääoma moraalista omantunnontuskaa jos se työskentelee vastoin arvojaan. Ja lisäksi pääoman omistajillakin voi olla erilaisia arvoja. Tuntuu ettei sellaiset asiat ole professorille tullut mieleenkään käsitesekamelskassa..
Kirjoituksen otsikko oli toki ihan asiallinen: "Arvokeskustelun paikka". Mutta sen lisätäsmennys haiskahti jo hiukan: "Miten työtä tekevän pääoman pitäisi jakaa ansionsa niiden kanssa, jotka eivät osallistu tuotantoon?" Voi voi - se pääoma joutuu omat ansionsa jakamaan (minä luulin että ne ansiot ovat niiden omistajien!) jakamaan tuotantoon osallistumattomien kanssa. Kauheaa. Mutta sellaistahan se on nykyaikaisissa länsimaissa ollut pitkään. Taisi jo Henry Ford aikoinaan ymmärtää että pitää maksaa työläisille asiallista palkkaa että heillä olisi varaa ostaa niitä hänen tehtaansa tuottamia autoja.
Ehkä professori Lillrank jotenkin haluaisi palata almujenjakoyhteiskuntaan, jossa työtätekevä pääoma sitten päättäisi mikä on sen (siis sen pääoman!) mielestä riittävä jako yhteiskunnan "loisille". Loogisesti voisi tietenkin saivarrella että jos se pääoma osallistuu itsenäisesti tuotantoon niin pääoman omistajatkin ovat tavallaan samanlaisia tuotantoon osallistumattomia.
Minulla oli kerran eräs oikein fiksu professori esimiehenäni ja muistan miten me hänen kanssaan kävimme hedelmällisiä keskusteluja professorien ylenmääräisestä arvostuksesta Suomessa. Häntä huvitti kun totesin, että professorihan on Suomessa kaiken viisauden haltija myös muilla kuin omalla alallaan eli eräänlainen kaikkien alojen asiantuntija (engl. Jack of All Trades). En halua vähätellä. Minulla on lähipiirissänikin muutama professori. Erittäin sivistyneitä, huippulahjakkaita ja älykkäitä moniosaajia. Tieteellisellä lähestymistavalla he usein osaavat käsitellä myös oman tieteenalansa ulkopuolisia asioitakin monia rivikansalaisia paremmin vaikkei heillä itse substanssista sen suurempaa tietoa olisikaan kuin kenellä tahansa fiksulla ja älykkäällä hyvän yleissivistyksen omaavalla ihmisellä.
Muistaakseni olen ihmetellyt professori Lillrankin mielipiteitä muuallakin. Taisi olla Matti Lintulahden blogissa eräässä kommentissa. Taisi olla joku kirjoitus jossa hän puolusteli HUS:sin jotenkin tahmonutta skandaalinkäryistä uudelleen organisointia. Tosin siinähän oli ehkä enemmän omalla alueellaan tuotantotaloudessa mutta ei ehkä sittenkään ihan puolueettomana tai riippumattomana asiantuntijana kun taisi istua HUS:sin hallituksessa organisaatiomuutosten aikana jos oikein muistan. Muistaakseni hiukan aikaisemmin samoista asioista oli kirjoittanut Länsiväylä lehdessä Jorvin sairaalan eläkkeelle jäänyt hallintojohtaja Heikki Böök. Voi vain arvailla kummalla oli enemmän kokemusta tai näkemystä asioista. Eläkkeelle jääneenä Böökillä ei ainakaan olisi pitänyt enää olla ns omaa lehmää ojassa. Harmi että en säilyttänyt Böökin loistavaa ja terävää kirjoitusta.
Muutamat lauseet kirjoituksessa oli sellaista buzzword-sekamelskaa etten siitä saanut mitään tolkkua mitä siinä tarkoitettiin. Kas kun tuolla ilmaisulla buzzword ei ole oikein hyvää suomalaista vastinetta. Sanakirjasta löysin vain ilmaisut muotisana ja kapulakielinen sana. Englanninkielisessä Wikipediassa oli mielestäni kattavampi kuvaus.
Sitten kuin piste ii:n päällä oli seuraava lause: "Työtä tekevän pääoman arvojen mukaan ongelmiin vastataan innovaatioilla, luodaan ympäristöystävällistä liiketoimintaa." Siis tuolla pääomalla on omia arvojakin? Minä olen aina luullut että arvoja on ihmisillä, siis noita pääomia omistavilla ja niiden käytöstä päättävillä ihmisillä, mutta että sillä elottomalla pääomalla olisi jopa omia arvoja niin se tuntuu aika erikoiselta. Tunteekohan se pääoma moraalista omantunnontuskaa jos se työskentelee vastoin arvojaan. Ja lisäksi pääoman omistajillakin voi olla erilaisia arvoja. Tuntuu ettei sellaiset asiat ole professorille tullut mieleenkään käsitesekamelskassa..
Kirjoituksen otsikko oli toki ihan asiallinen: "Arvokeskustelun paikka". Mutta sen lisätäsmennys haiskahti jo hiukan: "Miten työtä tekevän pääoman pitäisi jakaa ansionsa niiden kanssa, jotka eivät osallistu tuotantoon?" Voi voi - se pääoma joutuu omat ansionsa jakamaan (minä luulin että ne ansiot ovat niiden omistajien!) jakamaan tuotantoon osallistumattomien kanssa. Kauheaa. Mutta sellaistahan se on nykyaikaisissa länsimaissa ollut pitkään. Taisi jo Henry Ford aikoinaan ymmärtää että pitää maksaa työläisille asiallista palkkaa että heillä olisi varaa ostaa niitä hänen tehtaansa tuottamia autoja.
Ehkä professori Lillrank jotenkin haluaisi palata almujenjakoyhteiskuntaan, jossa työtätekevä pääoma sitten päättäisi mikä on sen (siis sen pääoman!) mielestä riittävä jako yhteiskunnan "loisille". Loogisesti voisi tietenkin saivarrella että jos se pääoma osallistuu itsenäisesti tuotantoon niin pääoman omistajatkin ovat tavallaan samanlaisia tuotantoon osallistumattomia.
Minulla oli kerran eräs oikein fiksu professori esimiehenäni ja muistan miten me hänen kanssaan kävimme hedelmällisiä keskusteluja professorien ylenmääräisestä arvostuksesta Suomessa. Häntä huvitti kun totesin, että professorihan on Suomessa kaiken viisauden haltija myös muilla kuin omalla alallaan eli eräänlainen kaikkien alojen asiantuntija (engl. Jack of All Trades). En halua vähätellä. Minulla on lähipiirissänikin muutama professori. Erittäin sivistyneitä, huippulahjakkaita ja älykkäitä moniosaajia. Tieteellisellä lähestymistavalla he usein osaavat käsitellä myös oman tieteenalansa ulkopuolisia asioitakin monia rivikansalaisia paremmin vaikkei heillä itse substanssista sen suurempaa tietoa olisikaan kuin kenellä tahansa fiksulla ja älykkäällä hyvän yleissivistyksen omaavalla ihmisellä.
Muistaakseni olen ihmetellyt professori Lillrankin mielipiteitä muuallakin. Taisi olla Matti Lintulahden blogissa eräässä kommentissa. Taisi olla joku kirjoitus jossa hän puolusteli HUS:sin jotenkin tahmonutta skandaalinkäryistä uudelleen organisointia. Tosin siinähän oli ehkä enemmän omalla alueellaan tuotantotaloudessa mutta ei ehkä sittenkään ihan puolueettomana tai riippumattomana asiantuntijana kun taisi istua HUS:sin hallituksessa organisaatiomuutosten aikana jos oikein muistan. Muistaakseni hiukan aikaisemmin samoista asioista oli kirjoittanut Länsiväylä lehdessä Jorvin sairaalan eläkkeelle jäänyt hallintojohtaja Heikki Böök. Voi vain arvailla kummalla oli enemmän kokemusta tai näkemystä asioista. Eläkkeelle jääneenä Böökillä ei ainakaan olisi pitänyt enää olla ns omaa lehmää ojassa. Harmi että en säilyttänyt Böökin loistavaa ja terävää kirjoitusta.
Korruptio
Kun näitä vaalirahasotkuja on nyt vatvottu kuukausikaupalla on ilmeisesti kansalaisillekin alkanut avautua miten taitavasti suomalainen korruptio toimii.
Olennaista on että kaikki näyttää lailliselta ja se on myös sitä muodollisesti. Eli meidän korruptio eroaa kehitysmaiden paljon raaemmasta "rahat kouraan" tyylisestä suoremmasta lahjonnasta.
Meillä puhutaan uuskielisissä pyhäpuheisssa sivistyneesti yhteiskuntasuhteista ja sidosryhmistä. Arkikielessä ollaan karkeampia ja puhutaan hyvä-veli-verkostoista. Itse olen puhunut lionseista ja rotareista.
Erikoista on minun mielestäni ollut median ylenmääräinen mielenkiinto tähän vaalirahoitussekoiluun. Minua on hämmästyttänyt johtavien tiedotusvälineiden into asioiden kaiveluun. Älkää ymmärtäkö väärin. Minusta on hienoa että johtavat tiedotusvälineet suorittavat tehtävänsä neljäntenä valtiomahtina vallan vahtikoirina. Minua vain kiinnostaa miksi tämä vaalirahoitussotku pääsi pinnalle eikä sitä yhteisellä vaikenemisella haudattu kuten medialla on tapana. Eikö vaalirahoitussekoilua enää kyetty peittelemään median myötävaikutuksellakaan vai eikö sitä edes haluttu? Vai oliko rysän päältä kiinni saatu puolue oikea valtamedialle? Eli jos kyse olisi tällä kertaa ollut kokoomuksesta tai demareista niin valtamediat olisivat vieläkin vaienneet. Vai oliko nämä kepun kuviot jo niin karkeita ja röyhkeitä että soveliaisuuden rajat ylittyi?
Ihmetystä silti herättää että saihan sieltä Nova-groupilta rahaa kokoomukselaisetkin? Mikä on tämä kokoomuksen teflon pinnan salaisuus? Katainenko? Vai Niinistö? Myönnän molempien karismaattisuuden. Mutta silti. Kyllä Matti Vanhasessakin oli omanlaista karismaattisuutta ainakin pääministerikautensa alkuvaiheissa. Vaikka vaikutti hiukan liian jäykältä. Eikä ainakaan minua hänen ruusus-juttunsakaan alussa häirinnyt. Olihan vain osoitus että on vielä elämää politiikan ulkopuolella. Meni vain sitten överiksi ja alkoi ällöttää.
Demarit on saaneet jäädä aika rauhaan. Ehkä media on ollut armollinen. Ehkä uskovat sitä mitä minä olen alkanut uumoilla että Urpilainen hoitaa puolueen omin voimin tappiokierteeseen.
Tuli taas mieleeni näistä mielenkiintoisista kuvioista puolisentoista vuotta sitten kirjoittamani juttu.
Olennaista on että kaikki näyttää lailliselta ja se on myös sitä muodollisesti. Eli meidän korruptio eroaa kehitysmaiden paljon raaemmasta "rahat kouraan" tyylisestä suoremmasta lahjonnasta.
Meillä puhutaan uuskielisissä pyhäpuheisssa sivistyneesti yhteiskuntasuhteista ja sidosryhmistä. Arkikielessä ollaan karkeampia ja puhutaan hyvä-veli-verkostoista. Itse olen puhunut lionseista ja rotareista.
Erikoista on minun mielestäni ollut median ylenmääräinen mielenkiinto tähän vaalirahoitussekoiluun. Minua on hämmästyttänyt johtavien tiedotusvälineiden into asioiden kaiveluun. Älkää ymmärtäkö väärin. Minusta on hienoa että johtavat tiedotusvälineet suorittavat tehtävänsä neljäntenä valtiomahtina vallan vahtikoirina. Minua vain kiinnostaa miksi tämä vaalirahoitussotku pääsi pinnalle eikä sitä yhteisellä vaikenemisella haudattu kuten medialla on tapana. Eikö vaalirahoitussekoilua enää kyetty peittelemään median myötävaikutuksellakaan vai eikö sitä edes haluttu? Vai oliko rysän päältä kiinni saatu puolue oikea valtamedialle? Eli jos kyse olisi tällä kertaa ollut kokoomuksesta tai demareista niin valtamediat olisivat vieläkin vaienneet. Vai oliko nämä kepun kuviot jo niin karkeita ja röyhkeitä että soveliaisuuden rajat ylittyi?
Ihmetystä silti herättää että saihan sieltä Nova-groupilta rahaa kokoomukselaisetkin? Mikä on tämä kokoomuksen teflon pinnan salaisuus? Katainenko? Vai Niinistö? Myönnän molempien karismaattisuuden. Mutta silti. Kyllä Matti Vanhasessakin oli omanlaista karismaattisuutta ainakin pääministerikautensa alkuvaiheissa. Vaikka vaikutti hiukan liian jäykältä. Eikä ainakaan minua hänen ruusus-juttunsakaan alussa häirinnyt. Olihan vain osoitus että on vielä elämää politiikan ulkopuolella. Meni vain sitten överiksi ja alkoi ällöttää.
Demarit on saaneet jäädä aika rauhaan. Ehkä media on ollut armollinen. Ehkä uskovat sitä mitä minä olen alkanut uumoilla että Urpilainen hoitaa puolueen omin voimin tappiokierteeseen.
Tuli taas mieleeni näistä mielenkiintoisista kuvioista puolisentoista vuotta sitten kirjoittamani juttu.
14.7.2009
Maybelline mascaramainos
Kaikesta sitä kirjoitankin. Kuten nyt Maybelline mascaramainoksesta.
Olen joskus ihmetellyt miten on mahdollista että mascara-mainoksissa luvataan ihan mahdottomia. Miten ripset kasvavat 50% jne ihan järjetöntä ja taatusti paikkansa pitämätöntä. Mutta ilmeisesti naiset ovat niin noihin liioitteluihin tottuneet että se ei heitä häiritse.
Mutta tuoretta Maybelline mainosta pitää kehua sen totuudellisuudesta. Se ei monien muiden mascaramainosten tavoin väitä ripsien pidentyvän 70%. Mainos sanoo ripsien vain näyttävän 70% pidemmiltä.
Hassultahan tuollainenkin eksakti luku näyttää. Mutta osaan hyvin kuvitella että jos otetaan 10 hengen naisjoukko, heidän on vastattava miltä näyttää ja valmiina on vain vaihtoehdot 0%, 70% tai 500%, Eiköhän tuollaisessa joukossa mielellään valita tuo 70% varsinkin jos tiedetään että kysyjä on mascaravalmistaja ja kyselyn jälkeen saavat vielä vaivojen palkaksi ilmaiset mascarat.
Jätän lukijoille ajatuspähkinäksi miksi oletan noiden naisten todennäköisimmin valitsevan tuon 70% vaihtoehdon.
Eihän tämä mascara-asia iso ole kun vertaa maassa vellovaan Kepun vaalirahoitussotkuihin muutta niistä kirjoittaa jo niin moni niin osuvasti että tyydyn niihin kirjoituksiin. En usko että minulla niihin mitään uutta näkökohtaa olisi.
Voin vain tähän todeta että usemman vuoden käväisyni politikoinnissa loppui siihen kun havaitsin miten läpeensä kavalaa ja kieroa peli oli jopa vihreissäkin joihin siis kuuluin ja joita pidin ainakin siihen aikaan puhtaimpina. Pahimmilta vaikuttivat siellä muissa puolueissa oppinsa saaneet vihreiksi ryhtyneet loikkarit. Mutta ei siellä silti ollut läheskään tuollaista kepulimaista meininkiä ;)
Mutta muutamaa vihreää poliitikkoa opin arvostamaan. Mainitsen ihan nimeltäkin tässä eli Heidi Hautala, Osmo Soininvaara ja Erkki 'Susi' Pulliainen. Ja myös Eero Paloheimo joka tuntuu kokonaan siirtyneen syrjään päivänpolitiikasta. Taitavia ja osaavia ja kohtuullisen ryhdikkäitäkin kaikki omalla tavallaan. Vikansa heissäkin mutta ehdottomasti huipputason poliittisia toimijoita.
Olen joskus ihmetellyt miten on mahdollista että mascara-mainoksissa luvataan ihan mahdottomia. Miten ripset kasvavat 50% jne ihan järjetöntä ja taatusti paikkansa pitämätöntä. Mutta ilmeisesti naiset ovat niin noihin liioitteluihin tottuneet että se ei heitä häiritse.
Mutta tuoretta Maybelline mainosta pitää kehua sen totuudellisuudesta. Se ei monien muiden mascaramainosten tavoin väitä ripsien pidentyvän 70%. Mainos sanoo ripsien vain näyttävän 70% pidemmiltä.
Hassultahan tuollainenkin eksakti luku näyttää. Mutta osaan hyvin kuvitella että jos otetaan 10 hengen naisjoukko, heidän on vastattava miltä näyttää ja valmiina on vain vaihtoehdot 0%, 70% tai 500%, Eiköhän tuollaisessa joukossa mielellään valita tuo 70% varsinkin jos tiedetään että kysyjä on mascaravalmistaja ja kyselyn jälkeen saavat vielä vaivojen palkaksi ilmaiset mascarat.
Jätän lukijoille ajatuspähkinäksi miksi oletan noiden naisten todennäköisimmin valitsevan tuon 70% vaihtoehdon.
Eihän tämä mascara-asia iso ole kun vertaa maassa vellovaan Kepun vaalirahoitussotkuihin muutta niistä kirjoittaa jo niin moni niin osuvasti että tyydyn niihin kirjoituksiin. En usko että minulla niihin mitään uutta näkökohtaa olisi.
Voin vain tähän todeta että usemman vuoden käväisyni politikoinnissa loppui siihen kun havaitsin miten läpeensä kavalaa ja kieroa peli oli jopa vihreissäkin joihin siis kuuluin ja joita pidin ainakin siihen aikaan puhtaimpina. Pahimmilta vaikuttivat siellä muissa puolueissa oppinsa saaneet vihreiksi ryhtyneet loikkarit. Mutta ei siellä silti ollut läheskään tuollaista kepulimaista meininkiä ;)
Mutta muutamaa vihreää poliitikkoa opin arvostamaan. Mainitsen ihan nimeltäkin tässä eli Heidi Hautala, Osmo Soininvaara ja Erkki 'Susi' Pulliainen. Ja myös Eero Paloheimo joka tuntuu kokonaan siirtyneen syrjään päivänpolitiikasta. Taitavia ja osaavia ja kohtuullisen ryhdikkäitäkin kaikki omalla tavallaan. Vikansa heissäkin mutta ehdottomasti huipputason poliittisia toimijoita.
8.7.2009
Halvat kännykät
Peruskännyköiden hinnat ovat menneet käsittämättömän alas. Olen testannut halvinta löytämääni peruskännykkää - alle 25 euroa ja 12 kk takuu. Malli on Verkkokaupan omaa maahantuontia Kiinasta. Mukana ihan asiallinen suomenkielinen käyttöohjekin. Kännykästä löyty vielä pieni esittelyvideokin Youtube'issa. Mukana vielä heti toimintavalmis Tele-Finlandin (Soneran alter ego halpisputiikki) prepaid liittymä jossa 60 min puheaikaa. Ja akku, laturi ja korvakuulokkeet (sekä puhelintä että sisäänrakennettua radiota varten) tulevat paketissa mukana ja ovat Nokia yhteensopivia malleja korvakuulokkeita lukuunottamatta. Muuta Nokia yhteensopivuutta en sitten havainnutkaan. Puhelin oli silti helppokäyttöinen ja jos hankkisin jollekin hyvin nuorelle lapselle niin saattaisin ostaa juuri tuollaisen halvan ja todella vain peruspuhelimen. Pidemmässä käytössä en osaa sanoa laadusta mitään mutta kun olen seurannut Nokian puhelimien laatua useita vuosia niin tuskin laatu sen parempi tai huonompi on. Tuon hintaisia puhelimiahan tuskin korjataankaan vaan tilalle ostetaan samanlainen halpis. Järkyttävää kertakäyttökulttuuria valitettavasti.
Mutta muitakin halpoja puhelimia on jos haluaa ns merkkitavaraa ja uskoo noihin markkinointimiesten keksimiin brändeihin.
Samaisesta verkkokaupasta löysin 5 euroa kalliimman Motorolalta toiseksi halvimman puhelimen. Samsungillakin oli 5 euroa kalliimpi malli. Nokian halvin malli maksoi jo 20 euroa enemmän, mutat ei sitäkään voi kalliiksi sanoa. Näitä muita malleja en ole kokeillut mutta uskoisin että tunnettuina brändeinä ne ovat varmasti toimivia.
Ai niin. Pitää tässä muistuttaa että en ole mitenkään sidoksissa Verkkokauppaan eli en ole osakas tms enkä minkään maksuja tarjoavan kehumis/suostuttelujärjestelmänkään pikku palkkioita saava mallinukke.
Mutta olen löytänyt erään toisenkin aika erikoisen mm halpoja puhelimia myyvän hankintalähteen. Eli Hong Kongista käsin toimivan postimyyntiliikkeen e-ville. Yritystä pyörittää joku suomalainen IT alan yrittäjä ja Hong Kongista käsin ja pitää myöntää että liikeidea ei ole huono ainakaan minusta.
Voitte aluksi ihmetellä miksi lähes kaikki halpistuotteet maksavat 45 euroa posti- ja toimituskuluineen. Siinä käytetään meidän suomalaisen arvonlisäverojärjestelmän porsaanreikää hyväksi. Jos maahantuodun tuotteen arvonlisävero olisi alle 10 euroa sitä ei tarvitse peria ollenkaan. Eli samanhintaisen tuoteen pitäisi maksaa suomalaisessa kaupassa 55 euroa arvonlisäveroineen. Ahvennanmaa tarjoaa saman porsaanreiän jopa Suomen tasavallan kamaralla. Jos ahvennamaalainen yritys myy Ahvenanmaalta tuollaisia tavaroita postimyynnissä mantereen puolelle ja arvonlisävero jäisi alle 10 euroa niin arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa.
Uutisten mukaan tuo em Verkkokauppa niminen yrityskin on perustamassa tytäryhtiön Ahvenanmaalle voidakseen hyödyttää asiakkaitaan tuolla korkeintaan 10 euron verohelpotuksella. Yrityksille tuolla ei ole merkitystä kun ne saavat vähentää ostoksiensa arvonlisäveron omasta maksamastaan arvonlisäverosta ja lähes kaikki liikeyrityksethän ovat arvonlisäverovelvollisia nykyään.
Mutta muitakin halpoja puhelimia on jos haluaa ns merkkitavaraa ja uskoo noihin markkinointimiesten keksimiin brändeihin.
Samaisesta verkkokaupasta löysin 5 euroa kalliimman Motorolalta toiseksi halvimman puhelimen. Samsungillakin oli 5 euroa kalliimpi malli. Nokian halvin malli maksoi jo 20 euroa enemmän, mutat ei sitäkään voi kalliiksi sanoa. Näitä muita malleja en ole kokeillut mutta uskoisin että tunnettuina brändeinä ne ovat varmasti toimivia.
Ai niin. Pitää tässä muistuttaa että en ole mitenkään sidoksissa Verkkokauppaan eli en ole osakas tms enkä minkään maksuja tarjoavan kehumis/suostuttelujärjestelmänkään pikku palkkioita saava mallinukke.
Mutta olen löytänyt erään toisenkin aika erikoisen mm halpoja puhelimia myyvän hankintalähteen. Eli Hong Kongista käsin toimivan postimyyntiliikkeen e-ville. Yritystä pyörittää joku suomalainen IT alan yrittäjä ja Hong Kongista käsin ja pitää myöntää että liikeidea ei ole huono ainakaan minusta.
Voitte aluksi ihmetellä miksi lähes kaikki halpistuotteet maksavat 45 euroa posti- ja toimituskuluineen. Siinä käytetään meidän suomalaisen arvonlisäverojärjestelmän porsaanreikää hyväksi. Jos maahantuodun tuotteen arvonlisävero olisi alle 10 euroa sitä ei tarvitse peria ollenkaan. Eli samanhintaisen tuoteen pitäisi maksaa suomalaisessa kaupassa 55 euroa arvonlisäveroineen. Ahvennanmaa tarjoaa saman porsaanreiän jopa Suomen tasavallan kamaralla. Jos ahvennamaalainen yritys myy Ahvenanmaalta tuollaisia tavaroita postimyynnissä mantereen puolelle ja arvonlisävero jäisi alle 10 euroa niin arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa.
Uutisten mukaan tuo em Verkkokauppa niminen yrityskin on perustamassa tytäryhtiön Ahvenanmaalle voidakseen hyödyttää asiakkaitaan tuolla korkeintaan 10 euron verohelpotuksella. Yrityksille tuolla ei ole merkitystä kun ne saavat vähentää ostoksiensa arvonlisäveron omasta maksamastaan arvonlisäverosta ja lähes kaikki liikeyrityksethän ovat arvonlisäverovelvollisia nykyään.
4.7.2009
Palkkatasosta
Aika huvittava juttu Taloussanomissa. Keskon johtaja ansaitsee kuukaudessa melkein saman kuin Yhdysvaltain presidentti vuodessa.
Kirjoitin jokin aika sitten suomalaisesta mediaanpalkasta. Ja se on surullisen pieni eurooppalaisella mittapuulla.
Kun suomalaisten johtajien joskus pöyristyttävän korkeita palkkoja perustellaan, väitetään että on pakko maksaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä palkkoja jotta ei tapahtuisi aivovuotoa ulkomaille. Ja sama argumentointi on levinnyt jopa julkiselle sektorille.
Noihin kuulemiini väitteisiin olen useita kertoja ihmetellyt että mitenköhän joku amerikkalainen suuryritys haluaisi palkata vaikkapa jonkun suomalaiseksi kunnanjohtajaksi hakeutuvan henkilön? Kyllä ne amerikkalaiset yritykset etsivät omien Ivy League huippuyliopistojen kasvatteja eikä suomalaisia "huippujohtajia".
Ja noilla palkkataso- ja elintasoeroilla perustellaan että suomalaiset huippujohtajat muuttaisivat muuten pois kotimaastaan. Ihan kuin noita huippujohtajia riittäisi joka yritykseen kunhan vain riittävästi maksetaan.
Kyllä nämä huimat kotimaiset palkkatasot ovat syntyneet käsittääkseni enimmäkseen ihan kotikutoisesti. Heti jos vain kotimainen palkkataso jää alle tai verotaso nousee yli kansainvälisten 'kilpailijamaiden' (mitähän maita ne mahtavat muuten olla?) niin siinä on peruste korotuksille kotimaassakin. Siivoojien palkkatasoa tai ostovoimaa tuskin kukaan vertailee. Ja tuskin saksan tai ranskankielisiin Euroopan maihin lähes pelkästään englantia osaavia suomalaisia 'huippujohtajia' halutaan. Eli vaihtoehtoja olisivat pääasiassa englantia puhuvat maat tai todella kansainväliset yritykset.
Suomalaisten yritysten kansainvälistyminenkin on saanut ihan huvittavia muotoja. Eräs englantilainen kieltenopettaja havaitsi että kansainvälistyneessä suomalaisyrityksessäm jossa hän oli opettamassa, oltiin niin puhdashenkisiä että vaikka isossa kokouksessa oli vain äidinkieleltään suomenkielisiä puhuttiin koko ajan englantia.
Jotain Nokia saagaa pitäisi ehkä tarkastella erillisenä ihan omassa sarjassaan. Minusta jonkun lähes monopolistisilla kotimarkkinoilla toimivan Keskon tai Fortumin johtamista ei voi verrata Nokian alle 20 vuodessa saavuttamaan asemaan maailman markkinoilla. Ja markkina-aseman säilyttäminenkin maailmanmahtavia globaaleja kilpailijoita vastaan on melkoinen haaste Nokian johdolle. Saas nähdä miten onnistuu mutta Ollilan takapiruna olo varmaan hiukan edesauttaa.
Lisäksi kun katsoo suomalaisten korkeakoulujen sijoituista erilaisilla kansainvälisillä ranking-listoilla niin ei nekään kovin ihmeelliisiä ole. Siinähän mm yksi syy uuden Aalto korkeakoulun perustamiseen.
Kirjoitin jokin aika sitten suomalaisesta mediaanpalkasta. Ja se on surullisen pieni eurooppalaisella mittapuulla.
Kun suomalaisten johtajien joskus pöyristyttävän korkeita palkkoja perustellaan, väitetään että on pakko maksaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä palkkoja jotta ei tapahtuisi aivovuotoa ulkomaille. Ja sama argumentointi on levinnyt jopa julkiselle sektorille.
Noihin kuulemiini väitteisiin olen useita kertoja ihmetellyt että mitenköhän joku amerikkalainen suuryritys haluaisi palkata vaikkapa jonkun suomalaiseksi kunnanjohtajaksi hakeutuvan henkilön? Kyllä ne amerikkalaiset yritykset etsivät omien Ivy League huippuyliopistojen kasvatteja eikä suomalaisia "huippujohtajia".
Ja noilla palkkataso- ja elintasoeroilla perustellaan että suomalaiset huippujohtajat muuttaisivat muuten pois kotimaastaan. Ihan kuin noita huippujohtajia riittäisi joka yritykseen kunhan vain riittävästi maksetaan.
Kyllä nämä huimat kotimaiset palkkatasot ovat syntyneet käsittääkseni enimmäkseen ihan kotikutoisesti. Heti jos vain kotimainen palkkataso jää alle tai verotaso nousee yli kansainvälisten 'kilpailijamaiden' (mitähän maita ne mahtavat muuten olla?) niin siinä on peruste korotuksille kotimaassakin. Siivoojien palkkatasoa tai ostovoimaa tuskin kukaan vertailee. Ja tuskin saksan tai ranskankielisiin Euroopan maihin lähes pelkästään englantia osaavia suomalaisia 'huippujohtajia' halutaan. Eli vaihtoehtoja olisivat pääasiassa englantia puhuvat maat tai todella kansainväliset yritykset.
Suomalaisten yritysten kansainvälistyminenkin on saanut ihan huvittavia muotoja. Eräs englantilainen kieltenopettaja havaitsi että kansainvälistyneessä suomalaisyrityksessäm jossa hän oli opettamassa, oltiin niin puhdashenkisiä että vaikka isossa kokouksessa oli vain äidinkieleltään suomenkielisiä puhuttiin koko ajan englantia.
Jotain Nokia saagaa pitäisi ehkä tarkastella erillisenä ihan omassa sarjassaan. Minusta jonkun lähes monopolistisilla kotimarkkinoilla toimivan Keskon tai Fortumin johtamista ei voi verrata Nokian alle 20 vuodessa saavuttamaan asemaan maailman markkinoilla. Ja markkina-aseman säilyttäminenkin maailmanmahtavia globaaleja kilpailijoita vastaan on melkoinen haaste Nokian johdolle. Saas nähdä miten onnistuu mutta Ollilan takapiruna olo varmaan hiukan edesauttaa.
Lisäksi kun katsoo suomalaisten korkeakoulujen sijoituista erilaisilla kansainvälisillä ranking-listoilla niin ei nekään kovin ihmeelliisiä ole. Siinähän mm yksi syy uuden Aalto korkeakoulun perustamiseen.
2.7.2009
Kuka neropatti hankkeen takana?
Koko digitaalinen televisioverkko on ulkomaisessa omistuksessa olevan Digita Oy:n omistuksessa. Nyt on paljastunut että Digita Oy on ollut ulkomaisille osakkeen omistajilleen kultakaivos.
Kuka tämän idiotian takana on? Kyse on suomalaisesta perusinfrastruktuurista, jolla on vielä ainoana toimijana monopoliasema. Eli kaikkien televisio-ohjelmia lähettävien kanavien on ostettava Digita Oy:ltä palvelunsa. Jokainen ymmärtää hyvin vähäiselläkin liike-elämän kokemuksella minkälaiseksi muodostuu hinnan ja palvelutason yhdistelmä jos myyjiä on ainoastaan yksi eli käytännössä mitään kilpailua ei ole. Ketkäs poliitikot oli tämän digitalisoinnin isiä tai äitejä tai vähintäänkin kummeja?
Eikös tämä ole tyypillistä paavolipposjohtoista demariutta?
Ei jumankauta voi tyhmyys olla ilmeisempää.
Nyt sitten tämän päivän toimijat joutuvat itkemään, että meitä ryöstetään ylihinnoilla.
Huhuh.
Kuka tämän idiotian takana on? Kyse on suomalaisesta perusinfrastruktuurista, jolla on vielä ainoana toimijana monopoliasema. Eli kaikkien televisio-ohjelmia lähettävien kanavien on ostettava Digita Oy:ltä palvelunsa. Jokainen ymmärtää hyvin vähäiselläkin liike-elämän kokemuksella minkälaiseksi muodostuu hinnan ja palvelutason yhdistelmä jos myyjiä on ainoastaan yksi eli käytännössä mitään kilpailua ei ole. Ketkäs poliitikot oli tämän digitalisoinnin isiä tai äitejä tai vähintäänkin kummeja?
Eikös tämä ole tyypillistä paavolipposjohtoista demariutta?
Ei jumankauta voi tyhmyys olla ilmeisempää.
Nyt sitten tämän päivän toimijat joutuvat itkemään, että meitä ryöstetään ylihinnoilla.
Huhuh.
28.6.2009
Gay Pride
Tuli mieleen tuoreesta Gay Pride happeningista että kirjoitanpa jotain aiheesta minäkin.
Minulla on edelleen luuranko vaatekaapissani ;) olen sanonut leikillisesti. No se on huumoria.
Minusta on hienoa että homot ja lesbot voivat elää kohtuullisen vapaasti pelkäämättä keskuudessamme. Parisuhteen rekisteröinninkin hyväksyin koska ymmärsin että esimerkiksi sairaustapauksissa olisi aika idioottimaista ettei samaa sukupuolta oleva pitkäaikainen kumppani kelpaisi oikeudellisesti lähiomaiseksi. Kirkot voivat minun puolestani suhtautua ilmiöön miten haluavat kunhan jättävät gay-kansan uhkaamisen ja kiusaamisen vaikkapa helvetin tulilla. Antaako kirkko siunauksensa rekisteröidyille samaa sukupuolta olevien parisuhteille vai ei on minusta opillisena asiana kirkon sisäinen.
Eli suhtaudun homoihin ja lesboihin hyvin ymmärtäväisesti ja vapaamielisesti. Mielestäni kyse on yksityisasiasta. Tuttavapiiriini on vuosien varrella kuulunut lukuisia homoja ja muutama lesbokin. Nuorena olin hyvin rakastunutkin erääseen nuoreen neitoon, joka järkytyksekseni paljastuikin lesboksi. Hänen vain oli vaikea saada sitä minulle tunnustettua.
Homojen kanssa minulla ei ole suuremmin ollut ongelmia. Joku on yrittänyt joskus pienessä hiprakassa lähennellä mutta kun olen ystävällisesti muistuttanut että ainakin vielä toistaiseksi pysyn naisissa. Jos he ovat heti ymmärtäneet ja myös jatkossa pitää näppinsä erossa minusta he ovat hyvin voineet pysyä ystäväpiirissäni. Joillekin olen nauraen sanonutkin heti kertovani jos muutan 'puolta'. En ole potenut mitään homofobiaa mutta puolta en ole ainakaan vielä muuttanut ;)
Useiden naisten olen huomannut viihtyvän juhliessa homomiesten seurassa. Ehkä se hyvä puoli on etteivät ole kokko ajan käpelöimässä monien heteromiesten tavoin kun välissä ei ole mitään eroottista latausta. Minulla on ikävä kyllä ollut tuttavapiirissäni muutama niinkin sitkeä hetero-sissi että kun vain hetkeksi olen kääntänyt selkäni niin heti ovat olleet käpelöimässä vaimoani. Erään vuosikymmenien pitkäaikaisen ystävyyssuhteen lopetinkin kun kaveri ei huomautuksesta huolimatta edes ymmärtänyt pyytää anteeksi ja toisti temppujaan aina tilaisuuden tullen. No menetti ainakin minun ystävyyteni.
Mutta samaa sukupuolta olevien keinohedelmöitykseen (ainakin yhteiskunnan varoilla) ja adoptioon suhtaudun aika kielteisesti. Ns sisäisen adoptio hyväksyn tarkoituksenmukaisuussyistä. Olisihan järjetöntä jos toisen kumppanin kuollessa hänen lapsensa sijoitettaisiin lasten- tai sijaiskotiin kun heillä kuitenkin jo on koti.
Keinohedelmöitys vai onko nykyään korrektimpaa puhua hedelmöityshoidoista on vanhasta keinohedelmöitys nimestä huolimatta kuitenkin aika luonnonmukaista. Ovathan sekä munasolu että hedelmöittävä siittiösolu edelleen luonnon omia. Siirretäänkö sperma munasolun lähelle perinteisessä aktissa vai jollain muulla tavalla on jo sivuseikka. Mutta jos lääkärien etiikka sallii ja lesboparin oma rahakukkaro niin ei kai sitä kieltäkään pidä, kunhan ei käytetä julkisia varoja. Minusta lapsen saaminen ei ole mikään fundamentaalinen perusoikeus. Heteropareilla ymmärrän juuri ja juuri että osapuolet voivat kokea itsensä jotenkin vajavaisiksi jos eivät kykene yhdessä tekemään lapsia luonnonmukaisilla keinoilla.
Jos heteropareille sallitaan tuo ns ulkoinen adoptio niin eikös se pitäisi sallia gay-pareillekin tasa-arvon nimissä sanoo jotkut? Mitään tieteellisen oikeudenmukaista ratkaisua kysymykseen ei ole. Ei me kaikki oikeudenmukaisuuden nimissä päästä samoja kouluja käymään tai luoda samanlaista työuraa ja palkkakehitystä. Erilaiset asiat nyt eivät vaan jakaudu tasaisesti. Ja kuten sanottua jälkeläisten saaminen ei minusta ole ihan sellainen fundamentaalinen perusoikeus joka pitäisi taata jokaiselle seksuaalisesta suuntautumisestakin huolimatta. Mutta kuten sanoin edellä kyse on mielipiteestä ei mistään tieteellisestä totuudesta.
Adoption entistä laajemman sallimisen puolesta puhuisi kyllä sekin näkökohta että jokainen perheeseen adoptoitu lapsi olisi kuitenkin saanut oman kodin laitospaikan sijaan vaikka olisin adoptoitu sateenkaariperheeseen. Minä uskon että sateenkaariperheet ovat varmasti ihan kelpoja kasvuympäristöjä adoptiolapsillekin. Mutta mikään adoptio-ongelman ratkaisu se ei olisi koska kyllä adoptiota hakevat sateenkaariperheet kuitenkin ovat aikamoinen vähemmistö verrattuna adoptiota hakeviin lapsettomiin heteroperheisiin.
Mutta siitä olen iloinen että gay kansa on tullut kaapeista ja komeroista ulos. Ja ettei heidän suuremmin enää tarvitse peitellä seksuaalista suuntautumistaankaan ainakaan lähipiirissään.
Minulla on edelleen luuranko vaatekaapissani ;) olen sanonut leikillisesti. No se on huumoria.
Minusta on hienoa että homot ja lesbot voivat elää kohtuullisen vapaasti pelkäämättä keskuudessamme. Parisuhteen rekisteröinninkin hyväksyin koska ymmärsin että esimerkiksi sairaustapauksissa olisi aika idioottimaista ettei samaa sukupuolta oleva pitkäaikainen kumppani kelpaisi oikeudellisesti lähiomaiseksi. Kirkot voivat minun puolestani suhtautua ilmiöön miten haluavat kunhan jättävät gay-kansan uhkaamisen ja kiusaamisen vaikkapa helvetin tulilla. Antaako kirkko siunauksensa rekisteröidyille samaa sukupuolta olevien parisuhteille vai ei on minusta opillisena asiana kirkon sisäinen.
Eli suhtaudun homoihin ja lesboihin hyvin ymmärtäväisesti ja vapaamielisesti. Mielestäni kyse on yksityisasiasta. Tuttavapiiriini on vuosien varrella kuulunut lukuisia homoja ja muutama lesbokin. Nuorena olin hyvin rakastunutkin erääseen nuoreen neitoon, joka järkytyksekseni paljastuikin lesboksi. Hänen vain oli vaikea saada sitä minulle tunnustettua.
Homojen kanssa minulla ei ole suuremmin ollut ongelmia. Joku on yrittänyt joskus pienessä hiprakassa lähennellä mutta kun olen ystävällisesti muistuttanut että ainakin vielä toistaiseksi pysyn naisissa. Jos he ovat heti ymmärtäneet ja myös jatkossa pitää näppinsä erossa minusta he ovat hyvin voineet pysyä ystäväpiirissäni. Joillekin olen nauraen sanonutkin heti kertovani jos muutan 'puolta'. En ole potenut mitään homofobiaa mutta puolta en ole ainakaan vielä muuttanut ;)
Useiden naisten olen huomannut viihtyvän juhliessa homomiesten seurassa. Ehkä se hyvä puoli on etteivät ole kokko ajan käpelöimässä monien heteromiesten tavoin kun välissä ei ole mitään eroottista latausta. Minulla on ikävä kyllä ollut tuttavapiirissäni muutama niinkin sitkeä hetero-sissi että kun vain hetkeksi olen kääntänyt selkäni niin heti ovat olleet käpelöimässä vaimoani. Erään vuosikymmenien pitkäaikaisen ystävyyssuhteen lopetinkin kun kaveri ei huomautuksesta huolimatta edes ymmärtänyt pyytää anteeksi ja toisti temppujaan aina tilaisuuden tullen. No menetti ainakin minun ystävyyteni.
Mutta samaa sukupuolta olevien keinohedelmöitykseen (ainakin yhteiskunnan varoilla) ja adoptioon suhtaudun aika kielteisesti. Ns sisäisen adoptio hyväksyn tarkoituksenmukaisuussyistä. Olisihan järjetöntä jos toisen kumppanin kuollessa hänen lapsensa sijoitettaisiin lasten- tai sijaiskotiin kun heillä kuitenkin jo on koti.
Keinohedelmöitys vai onko nykyään korrektimpaa puhua hedelmöityshoidoista on vanhasta keinohedelmöitys nimestä huolimatta kuitenkin aika luonnonmukaista. Ovathan sekä munasolu että hedelmöittävä siittiösolu edelleen luonnon omia. Siirretäänkö sperma munasolun lähelle perinteisessä aktissa vai jollain muulla tavalla on jo sivuseikka. Mutta jos lääkärien etiikka sallii ja lesboparin oma rahakukkaro niin ei kai sitä kieltäkään pidä, kunhan ei käytetä julkisia varoja. Minusta lapsen saaminen ei ole mikään fundamentaalinen perusoikeus. Heteropareilla ymmärrän juuri ja juuri että osapuolet voivat kokea itsensä jotenkin vajavaisiksi jos eivät kykene yhdessä tekemään lapsia luonnonmukaisilla keinoilla.
Jos heteropareille sallitaan tuo ns ulkoinen adoptio niin eikös se pitäisi sallia gay-pareillekin tasa-arvon nimissä sanoo jotkut? Mitään tieteellisen oikeudenmukaista ratkaisua kysymykseen ei ole. Ei me kaikki oikeudenmukaisuuden nimissä päästä samoja kouluja käymään tai luoda samanlaista työuraa ja palkkakehitystä. Erilaiset asiat nyt eivät vaan jakaudu tasaisesti. Ja kuten sanottua jälkeläisten saaminen ei minusta ole ihan sellainen fundamentaalinen perusoikeus joka pitäisi taata jokaiselle seksuaalisesta suuntautumisestakin huolimatta. Mutta kuten sanoin edellä kyse on mielipiteestä ei mistään tieteellisestä totuudesta.
Adoption entistä laajemman sallimisen puolesta puhuisi kyllä sekin näkökohta että jokainen perheeseen adoptoitu lapsi olisi kuitenkin saanut oman kodin laitospaikan sijaan vaikka olisin adoptoitu sateenkaariperheeseen. Minä uskon että sateenkaariperheet ovat varmasti ihan kelpoja kasvuympäristöjä adoptiolapsillekin. Mutta mikään adoptio-ongelman ratkaisu se ei olisi koska kyllä adoptiota hakevat sateenkaariperheet kuitenkin ovat aikamoinen vähemmistö verrattuna adoptiota hakeviin lapsettomiin heteroperheisiin.
Mutta siitä olen iloinen että gay kansa on tullut kaapeista ja komeroista ulos. Ja ettei heidän suuremmin enää tarvitse peitellä seksuaalista suuntautumistaankaan ainakaan lähipiirissään.
27.6.2009
Keski- vai mediaanitulo?
Puhutaan että suomalaisen keskitulo vuodessa olisi jotain hiukan yli 30000 euroa miehillä ja jonkin verran alle 30000 euroa vuodessa naisilla. Vedän tässä luvut ihan ulkomuistista mutta suuruusluokka on kyllä oikea.
Vaikka eivät luvut mitään häkellyttävän korkeita ole, korkeintaan Euroopan keskiarvoa, on minua silti hiukan ihmetyttänyt noiden lukujen korkeus. Syy ei ole lukujen suuruus sinänsä. Mutta kun tiedän lukemattoman määrän ihmisiä joiden kuukausipalkka on pitkälti alle 2000 euroa kuukaudessa ja akateemisen tutkinnon suorittaneitakin joiden kuukausipalkat jäävät tuollaisen rajan alapuolelle. Ja kun kuulen eri alojen yleisiä työntekijöiden tuntipalkkoja niin alle 10 euroa/tunnissa (vastannee 1600 euron bruttokuukausipalkkaa) on ihan yleinen pääkaupunkiseudullakin. Ja pääkaupunkiseudulla ihmettelen miten joku sellaisella summalla tulee toimeen.
Keskiarvo on monessa tapauksessa hyvä mittapuu mutta monessa tapauksessa sen rinnalla kannattaa tarkastella keskilukua mediaani.
Tässä tapauksessa mediaani samasta aineistosta kertoo että puolet ihmisistä ansaitsee tuota mediaanituloa vähemmän vuodessa. Päähäni on joistain lehtikirjoituksista jäänyt mediaanitulo suuruudeltaan vajaa 18000 euroa vuodessa. Se vastaakin paremmin mielikuvaani mitä pienituloiset ihmiset ansaitsevat Suomessa erityisesti muualla kuin pääkaupunkiseudulla mutta myös täällä.
Muistan kun vähän yli vuosi sitten kirjoitin eläkehuijauksesta sain huomautuksia eräiltä opettajilta että käytin aivan liian suuria esimerkissäni.
Vaikka esimerkkilaskelman tulot eivät olleet minun tulojani niin siitä huomasin taas miten hyvätuloisen etuoikeutetuissa ympyröissä minulla on ollut onni elää. Miten tietämättömiä hyvätuloiset ihmiset ovat todellisuudesta. Moni tuttavapiirissäni kuvittelee että suurin osa muistakin ihmisistä elää tuollaisissa tuloluokissa.
Amerikkalaistunut tyttäreni mietti kerran heillä olisi miehensä kanssa varaa elää jossain Suomessa suomalaisella palkkatasolla. Itse en ole vertailuja tehnyt kun kotimaa on kuitenkin se kotimaa oli täällä palkkataso ihan mitä tahansa. Ja tyttärelleni olenkin todennut että hän nyt on vaan jo niin kotiutunut Yhdysvaltoihin. Mutta yksimielisiä olemme siitä jatkuvasti edelleen toistetusta hokemasta että jotenkin 'on lottovoitto syntyä Suomeen' että kyse on nuorimman tyttäreni lausuman mukaan kuitenkin vain kolme ja lisänumero suuruisesta voitosta.
Vastikään joku toimittaja mediassakin kirjoitti että ehkä verrattuna jossain sotivassa Somaliassa syntymiseen tuo lottovoittovertaus voisi päteä jollain tavalla.
Vaikka eivät luvut mitään häkellyttävän korkeita ole, korkeintaan Euroopan keskiarvoa, on minua silti hiukan ihmetyttänyt noiden lukujen korkeus. Syy ei ole lukujen suuruus sinänsä. Mutta kun tiedän lukemattoman määrän ihmisiä joiden kuukausipalkka on pitkälti alle 2000 euroa kuukaudessa ja akateemisen tutkinnon suorittaneitakin joiden kuukausipalkat jäävät tuollaisen rajan alapuolelle. Ja kun kuulen eri alojen yleisiä työntekijöiden tuntipalkkoja niin alle 10 euroa/tunnissa (vastannee 1600 euron bruttokuukausipalkkaa) on ihan yleinen pääkaupunkiseudullakin. Ja pääkaupunkiseudulla ihmettelen miten joku sellaisella summalla tulee toimeen.
Keskiarvo on monessa tapauksessa hyvä mittapuu mutta monessa tapauksessa sen rinnalla kannattaa tarkastella keskilukua mediaani.
Tässä tapauksessa mediaani samasta aineistosta kertoo että puolet ihmisistä ansaitsee tuota mediaanituloa vähemmän vuodessa. Päähäni on joistain lehtikirjoituksista jäänyt mediaanitulo suuruudeltaan vajaa 18000 euroa vuodessa. Se vastaakin paremmin mielikuvaani mitä pienituloiset ihmiset ansaitsevat Suomessa erityisesti muualla kuin pääkaupunkiseudulla mutta myös täällä.
Muistan kun vähän yli vuosi sitten kirjoitin eläkehuijauksesta sain huomautuksia eräiltä opettajilta että käytin aivan liian suuria esimerkissäni.
Vaikka esimerkkilaskelman tulot eivät olleet minun tulojani niin siitä huomasin taas miten hyvätuloisen etuoikeutetuissa ympyröissä minulla on ollut onni elää. Miten tietämättömiä hyvätuloiset ihmiset ovat todellisuudesta. Moni tuttavapiirissäni kuvittelee että suurin osa muistakin ihmisistä elää tuollaisissa tuloluokissa.
Amerikkalaistunut tyttäreni mietti kerran heillä olisi miehensä kanssa varaa elää jossain Suomessa suomalaisella palkkatasolla. Itse en ole vertailuja tehnyt kun kotimaa on kuitenkin se kotimaa oli täällä palkkataso ihan mitä tahansa. Ja tyttärelleni olenkin todennut että hän nyt on vaan jo niin kotiutunut Yhdysvaltoihin. Mutta yksimielisiä olemme siitä jatkuvasti edelleen toistetusta hokemasta että jotenkin 'on lottovoitto syntyä Suomeen' että kyse on nuorimman tyttäreni lausuman mukaan kuitenkin vain kolme ja lisänumero suuruisesta voitosta.
Vastikään joku toimittaja mediassakin kirjoitti että ehkä verrattuna jossain sotivassa Somaliassa syntymiseen tuo lottovoittovertaus voisi päteä jollain tavalla.
Helsingin metron automatisointikustannukset
Luin mielenkiinnolla uutisen että Helsinki kaupungin liikennelaitoksen kulunvalvontalaitteiston hankinnasta on syntynyt oikeuskiista.
Huomiotani tietenkin kiinnitti että hankkeen oli saanut hoitaakseen Siemens niminen yritys. Voi olla että ruotsalainen kilpailija oli vain havahtunut samaan Siemens nimeen kuin minä. Siemens on varmaan hyvä ja osaava yritys monella tekniikan alueella. Minulla on suuri kunnioitus saksalaista insinööritaitoa kohtaan edelleenkin vaikka keski- ja kaukoidän insinöörit ovatkin kirineet kovasti välimatkaa. Mutta Siemens on vuosikymmenet kunnostautunut maailmanlaajuisesti myös vähemmän kunnioitettavalla sektorilla eli korruptiossa. Suomessahan oli aikoinaan se kuuluisa metroskandaali kun metroa rakennettiin ja siinä avainasemassa muistikuvani mukaan Siemens. Ja samanlainen skandaali paljastui Saksassa Siemensillä muutama vuosi sitten ja sen mittasuhteet olivat kyllä järkyttävän suuret. Suomessa siitä muistikuvani mukaan kirjoitettiin mediassa aika vähän. Voisi noiden perusteella melkein ihmetellä onko Siemensillä jo vuosikymmenien lahjontaperinteet?
Mutta noihin Helsingin metron automatisointikustannuksiin. Uutisessa puhuttiin investoinnista jonka suuruusluokka oli 120 miljoonaa euroa. Ja sillä investoinnilla olisi lopputulema että metrojunista voitaisiin poistaa kuljettajat. Varmaan ihan hyvä hanke.
Kun meille tavallisille kansalaisille tuollaiset sadoissa miljoonissa euroissa olevat rahasummat ovat lähes imaginäärisiä niin yritän niitä usein suhteuttaa johonkin.
Tässä tapauksessa ryhdyin tutkimaan montako kuljettajaa metrossa on tällä hetkellä. Arkena olisin saanut vastauksen varmaan soittamalla HKL:n toimistoon mutta nyt yritin sitä selvittää netin avulla HKL:n sivustolta.
Bussi- ja raitiotielinjoja oli 120 kpl ja metrolinjoja 2 kpl. Kuljettajia HKL:llä oli n 360 kpl. Suoraan ei tuosta metrojunan kuljettajien määrää selviä.
Mutta tehdäänpä laskutoimitus toisin päin. Oletan yhden kuljettajan kustannuksiksi (palkka, sosiaalikulut yms) vuodessa 100'000 euroa, joka vastannee noin 5000 euron kuukausiansioita mukaan luettuna erilaiset ilta- ja pyhälisät. Uskoisin riittävältä, todellinen voi olla pienempikin.
Jakolasku tuottaakin aika uskomattoman tuloksen. Tuolla automattisoinnin hinnalla 120 miljoonaa euroa voitaisiin maksaa tuollaista kuukausiansiota 40 kuljettajalle 30 vuoden ajan. Tai 30 kuljettajalle 40 vuoden ajan. En tiedä noiden kuljettajien lukumäärää mutta 40 henkeä tuntuu jo melko suurelta lukumäärältä.
En puutu tässä siihen että olisiko meillä tulevaisuudessa pulaa työvoimasta ja metrokuljettajista mutta siitä päätelleen että maahanmuuttajia on paljon bussikuljettajina voisi päätellä että heitä olisi saatavilla myös metrojunan kuljettajiksi.
Mutta tuolla tavoin laskettuna tarvittavat rahasummat tuntuvat aika hurjilta.
Huomiotani tietenkin kiinnitti että hankkeen oli saanut hoitaakseen Siemens niminen yritys. Voi olla että ruotsalainen kilpailija oli vain havahtunut samaan Siemens nimeen kuin minä. Siemens on varmaan hyvä ja osaava yritys monella tekniikan alueella. Minulla on suuri kunnioitus saksalaista insinööritaitoa kohtaan edelleenkin vaikka keski- ja kaukoidän insinöörit ovatkin kirineet kovasti välimatkaa. Mutta Siemens on vuosikymmenet kunnostautunut maailmanlaajuisesti myös vähemmän kunnioitettavalla sektorilla eli korruptiossa. Suomessahan oli aikoinaan se kuuluisa metroskandaali kun metroa rakennettiin ja siinä avainasemassa muistikuvani mukaan Siemens. Ja samanlainen skandaali paljastui Saksassa Siemensillä muutama vuosi sitten ja sen mittasuhteet olivat kyllä järkyttävän suuret. Suomessa siitä muistikuvani mukaan kirjoitettiin mediassa aika vähän. Voisi noiden perusteella melkein ihmetellä onko Siemensillä jo vuosikymmenien lahjontaperinteet?
Mutta noihin Helsingin metron automatisointikustannuksiin. Uutisessa puhuttiin investoinnista jonka suuruusluokka oli 120 miljoonaa euroa. Ja sillä investoinnilla olisi lopputulema että metrojunista voitaisiin poistaa kuljettajat. Varmaan ihan hyvä hanke.
Kun meille tavallisille kansalaisille tuollaiset sadoissa miljoonissa euroissa olevat rahasummat ovat lähes imaginäärisiä niin yritän niitä usein suhteuttaa johonkin.
Tässä tapauksessa ryhdyin tutkimaan montako kuljettajaa metrossa on tällä hetkellä. Arkena olisin saanut vastauksen varmaan soittamalla HKL:n toimistoon mutta nyt yritin sitä selvittää netin avulla HKL:n sivustolta.
Bussi- ja raitiotielinjoja oli 120 kpl ja metrolinjoja 2 kpl. Kuljettajia HKL:llä oli n 360 kpl. Suoraan ei tuosta metrojunan kuljettajien määrää selviä.
Mutta tehdäänpä laskutoimitus toisin päin. Oletan yhden kuljettajan kustannuksiksi (palkka, sosiaalikulut yms) vuodessa 100'000 euroa, joka vastannee noin 5000 euron kuukausiansioita mukaan luettuna erilaiset ilta- ja pyhälisät. Uskoisin riittävältä, todellinen voi olla pienempikin.
Jakolasku tuottaakin aika uskomattoman tuloksen. Tuolla automattisoinnin hinnalla 120 miljoonaa euroa voitaisiin maksaa tuollaista kuukausiansiota 40 kuljettajalle 30 vuoden ajan. Tai 30 kuljettajalle 40 vuoden ajan. En tiedä noiden kuljettajien lukumäärää mutta 40 henkeä tuntuu jo melko suurelta lukumäärältä.
En puutu tässä siihen että olisiko meillä tulevaisuudessa pulaa työvoimasta ja metrokuljettajista mutta siitä päätelleen että maahanmuuttajia on paljon bussikuljettajina voisi päätellä että heitä olisi saatavilla myös metrojunan kuljettajiksi.
Mutta tuolla tavoin laskettuna tarvittavat rahasummat tuntuvat aika hurjilta.
26.6.2009
1970-luvun laululiikkeestä ja vähän muustakin
Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut miten kaipaan vanhoja työväenlauluja.
Ylen ruotsinkielisellä televisiokanavalla tuli perjantai-illan iloksi ohjelma "Jouko Aaltosen musiikkidokumentti 1970-luvun laululiikkeestä, vallankumouksesta, nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta. Tuotanto Illume Oy, 2005".
Pidin aikoinaan noista laululiikkeen lauluista ja ne purevat minuun edelleen. Tuossa ohjelman kuvauksessa sanotaan niin kauniisti että ohjelma kertoo 'nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta'. Pidin nimittäin myös useimmiten noiden laulujen sanoistakin. Niissä oli sodan vastaisuutta ja köyhien auttamista, ainakin minun arvomaailmassani hyviä asioita. Ja kun laulut esitettiin suloisella intohimolla ainakin minuun ne upposivat kokonaisvaltaisesti.
Ei kritiikittä. Jos laulussa laulettiin pelkkää Leninin tai Ho Tshi Minhin ylistystä niin sellainen henkilöpalvonta ällötti. Tai jos Neuvostoliiton oloja alettiin palvoa niin sekin ällötti. Olin matkustellut Neuvostoliitossa useasti 1950-luvun lopulta alkaen ja omin silmin havainnut ettei se maa mikään lauluissa esitetty paratiisi ollut. Oli Neuvostoliitossa asioita joita arvostin mutat esiemkiksi vapauden puute tuntui käsittämättömältä.
Lisäksi olen rohjennut jo ihan nuoresta pitäen olla eri mieltä enemmistöjen kanssa jos en jaa heidän mielipiteitään.
Mutta yleisesti ottaen pidin laululiikkeen lauluista eikä se rajoittunut pelkästään suomalaisiin lauluihin. Uskon että Kaj Chydeniuksen lukuisat laulusävellykset ainakin Suomessa jäävät elämään perinteeseen vaikka muitakin säveltäjiä joukkoon oikeutetusti kuuluu. Mutta kyllä Kreikasta, Chilestä ja Kuubastakin tuli hienoa julistavaa laulua.
Nuorin tyttäreni kutsuu minua puunhalaajaksi, kuten muuten itseäänkin. Se on hänen yleisnimityksensä ihmisille jotka ajavat itsensä oikeiksi ja hyviksi kokemia asioita antaumuksella ja intohimolla. Ja tekevät sitä rohkeasti vaikka ympäristö hiukan katsoisi kummastuksella. Nimityksestä huolimatta kyse ei ole pelkästään puista tai luonnosta. Todellinen puunhalaaja välittää myös samalla antaumuksella ja intohimolla ihmisistäkin.
Minulla on elämäni aikani ollut uskomaton onni useimmiten saada tehdä työtä johon olen voinut suhtautua intohimolla. Melkein kaksikymmentä vuotta työurani alussa tein töitä matkailualalla pientä sivukiemuraa lukuun ottamatta jossa kävin opettelemassa amerikkalaista liikkeenjohtoa. Eräiden sattumusten ja mutkien jälkeen vaihdoin ammattia IT-alalle uuden intohimon ajamana ja sitä intohimoa on riittänyt melkein 30 vuotta.
Erään toimitusjohtaja-esimieheni työhönsä kyllästynyt sihteeri kysyikin kerran minulta kahvipöytäkeskustelussa että "Taidat pitää työstäsi?". Kysymys herätti minut nopeasti käymään läpi siihenastisen työhistoriani. Jouduinkin vastaamaan, että olen viihtynyt aikaisemmissakin ammateissani ja uskonkin että kyse on enemmän asenteesta.
Amerikkalainen psykologi Wayne W Dyer ja yritysjohdon konsultti Tom Peters ovat tuoneet ajatteluuni työn teosta pari asiaa. Wayne W Dyerin kirjaa en enää muista mutta siellä oli hieno esimerkki, roska-auton kuljettaja, ilmeisesti sikäläisen sosiaalisen asteikon alimmalta portaalta. Elämäänsä ja työhönsä tyytymätön kaveri päätti tehdä elämänmuutoksen ja pyrkiä maailman parhaaksi roska-autonkuljettajaksi. Hän ryhtyi puhumaan itselleen miten tärkeää työtä hän yhteiskunnassa tekee. Jos ei häntä olisi niin ihmisten pihathan hukkuisivat hyvin nopeasti roskiin. Ja hän ryhtyi iloisena ja ylpeänä työstään tervehtimään nyreitäkin ihmisiä joiden pihoilla hän kävi tyhjentämässä roska-astioita ja saattoi sanoa iloisena jotenkin, että "no nyt on taas sitten hienoa mihin rouva voi taas laittaa roskat". Eikä mennyt kauaa kun hän huomasi että ihmisetkin alkoivat iloisina tervehtiä häntä ja hän huomasi tuntevansa tyydytystä työstään.
Tom Peters taas toi ajatteluuni ylivertaisen osaamisen merkityksen. Peters selvitti että länsimaisessa kilpailutaloudessa on tärkeää olla parempi kuin kilpailijansa. Se antaa mahdollisuuden hinnoitella ja myydä ne ylivertaisen osaamisen palvelut tai tuotteet kallimmalla kuin vain keskinkertaisuuteen yltävä kilpailija pystyy. Kuten erään työpaikkani pääomistaja-johtaja kiteytti: jos tyytyväisyyskyselyissä asiakas kehuu laatua mutta valittelee hintaa on todennäköisesti yhdistelmä oikea. Jos nimittäin asiakas olisi tyytyväinen hintaankin niin silloin voi hyvin olettaa että hyödyke on myyty liian halvalla. Vinha perä muuten.
Tuli tuosta laululiikkeestä mieleen tuo ohjelman kuvauksesta mainittu tekemisen pakko. Minulle se toi heti mieleen tekemisen intohimon. Ja sitä olen yrittänyt valaa lähiympäristööni, lähinnä lapsiini ja työtovereihini.
Yritän vielä puristaa ne viimeisetkin intohimon rippeet ensi viikolla ;) ja sitten pääsen minäkin kesälomalle. Intohimoinen nörtti kun olen saatan jostain kannon nokalta lähettää langattomasti jonkun kirjoituksenkin. Tai sitten en eli parempi että en lupaa mitään.
Ylen ruotsinkielisellä televisiokanavalla tuli perjantai-illan iloksi ohjelma "Jouko Aaltosen musiikkidokumentti 1970-luvun laululiikkeestä, vallankumouksesta, nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta. Tuotanto Illume Oy, 2005".
Pidin aikoinaan noista laululiikkeen lauluista ja ne purevat minuun edelleen. Tuossa ohjelman kuvauksessa sanotaan niin kauniisti että ohjelma kertoo 'nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta'. Pidin nimittäin myös useimmiten noiden laulujen sanoistakin. Niissä oli sodan vastaisuutta ja köyhien auttamista, ainakin minun arvomaailmassani hyviä asioita. Ja kun laulut esitettiin suloisella intohimolla ainakin minuun ne upposivat kokonaisvaltaisesti.
Ei kritiikittä. Jos laulussa laulettiin pelkkää Leninin tai Ho Tshi Minhin ylistystä niin sellainen henkilöpalvonta ällötti. Tai jos Neuvostoliiton oloja alettiin palvoa niin sekin ällötti. Olin matkustellut Neuvostoliitossa useasti 1950-luvun lopulta alkaen ja omin silmin havainnut ettei se maa mikään lauluissa esitetty paratiisi ollut. Oli Neuvostoliitossa asioita joita arvostin mutat esiemkiksi vapauden puute tuntui käsittämättömältä.
Lisäksi olen rohjennut jo ihan nuoresta pitäen olla eri mieltä enemmistöjen kanssa jos en jaa heidän mielipiteitään.
Mutta yleisesti ottaen pidin laululiikkeen lauluista eikä se rajoittunut pelkästään suomalaisiin lauluihin. Uskon että Kaj Chydeniuksen lukuisat laulusävellykset ainakin Suomessa jäävät elämään perinteeseen vaikka muitakin säveltäjiä joukkoon oikeutetusti kuuluu. Mutta kyllä Kreikasta, Chilestä ja Kuubastakin tuli hienoa julistavaa laulua.
Nuorin tyttäreni kutsuu minua puunhalaajaksi, kuten muuten itseäänkin. Se on hänen yleisnimityksensä ihmisille jotka ajavat itsensä oikeiksi ja hyviksi kokemia asioita antaumuksella ja intohimolla. Ja tekevät sitä rohkeasti vaikka ympäristö hiukan katsoisi kummastuksella. Nimityksestä huolimatta kyse ei ole pelkästään puista tai luonnosta. Todellinen puunhalaaja välittää myös samalla antaumuksella ja intohimolla ihmisistäkin.
Minulla on elämäni aikani ollut uskomaton onni useimmiten saada tehdä työtä johon olen voinut suhtautua intohimolla. Melkein kaksikymmentä vuotta työurani alussa tein töitä matkailualalla pientä sivukiemuraa lukuun ottamatta jossa kävin opettelemassa amerikkalaista liikkeenjohtoa. Eräiden sattumusten ja mutkien jälkeen vaihdoin ammattia IT-alalle uuden intohimon ajamana ja sitä intohimoa on riittänyt melkein 30 vuotta.
Erään toimitusjohtaja-esimieheni työhönsä kyllästynyt sihteeri kysyikin kerran minulta kahvipöytäkeskustelussa että "Taidat pitää työstäsi?". Kysymys herätti minut nopeasti käymään läpi siihenastisen työhistoriani. Jouduinkin vastaamaan, että olen viihtynyt aikaisemmissakin ammateissani ja uskonkin että kyse on enemmän asenteesta.
Amerikkalainen psykologi Wayne W Dyer ja yritysjohdon konsultti Tom Peters ovat tuoneet ajatteluuni työn teosta pari asiaa. Wayne W Dyerin kirjaa en enää muista mutta siellä oli hieno esimerkki, roska-auton kuljettaja, ilmeisesti sikäläisen sosiaalisen asteikon alimmalta portaalta. Elämäänsä ja työhönsä tyytymätön kaveri päätti tehdä elämänmuutoksen ja pyrkiä maailman parhaaksi roska-autonkuljettajaksi. Hän ryhtyi puhumaan itselleen miten tärkeää työtä hän yhteiskunnassa tekee. Jos ei häntä olisi niin ihmisten pihathan hukkuisivat hyvin nopeasti roskiin. Ja hän ryhtyi iloisena ja ylpeänä työstään tervehtimään nyreitäkin ihmisiä joiden pihoilla hän kävi tyhjentämässä roska-astioita ja saattoi sanoa iloisena jotenkin, että "no nyt on taas sitten hienoa mihin rouva voi taas laittaa roskat". Eikä mennyt kauaa kun hän huomasi että ihmisetkin alkoivat iloisina tervehtiä häntä ja hän huomasi tuntevansa tyydytystä työstään.
Tom Peters taas toi ajatteluuni ylivertaisen osaamisen merkityksen. Peters selvitti että länsimaisessa kilpailutaloudessa on tärkeää olla parempi kuin kilpailijansa. Se antaa mahdollisuuden hinnoitella ja myydä ne ylivertaisen osaamisen palvelut tai tuotteet kallimmalla kuin vain keskinkertaisuuteen yltävä kilpailija pystyy. Kuten erään työpaikkani pääomistaja-johtaja kiteytti: jos tyytyväisyyskyselyissä asiakas kehuu laatua mutta valittelee hintaa on todennäköisesti yhdistelmä oikea. Jos nimittäin asiakas olisi tyytyväinen hintaankin niin silloin voi hyvin olettaa että hyödyke on myyty liian halvalla. Vinha perä muuten.
Tuli tuosta laululiikkeestä mieleen tuo ohjelman kuvauksesta mainittu tekemisen pakko. Minulle se toi heti mieleen tekemisen intohimon. Ja sitä olen yrittänyt valaa lähiympäristööni, lähinnä lapsiini ja työtovereihini.
Yritän vielä puristaa ne viimeisetkin intohimon rippeet ensi viikolla ;) ja sitten pääsen minäkin kesälomalle. Intohimoinen nörtti kun olen saatan jostain kannon nokalta lähettää langattomasti jonkun kirjoituksenkin. Tai sitten en eli parempi että en lupaa mitään.
18.6.2009
Terveyskeskukset ohjaavat asiakkaita harhaan
Kuulin jännästä tapauksesta Vantaalta joka kuvaa hyvin yleisemminkin terveyskeskusten tapaa ajaa oikeuksistaan tietämätön asiakas yksityiselle sektorille.
Yleinen tapahan on ilmoittaa asiakkaalle vain yksinkertaisesti 'ei ole aikoja'. Jos asiakas sellaisen ilmoituksen edessä perääntyy ja hakeutuu yksityiselle lääkäriasemalle niin ehkä piilotavoite on saavutettu. Jos potilas on sitkeä ja tuntee oikeutensa eikä tyydy tuohon vastaukseen niin löytyyhän sieltä aikoja. Kyse on vain eräänlaisesta automaattisesta 'sitkeysseulasta. Saadaan nöyrimmät suoraan pois jonoista yllättävän helposti. Kutsun tätä myös kyynärpäätaktiikkayhteiskunnaksi.
Nyt kuulemani Vantaan tapaus ei hämmästyttänyt mutta oli mielenkiintoinen. Eläkeläinen kääntyi terveyskeskuksen hammashuollon puoleen ja hoito alkoi terveyskeskuksessa. Osittain minä olen tähän 'osasyyllinen' koska olin neuvonut tätä eläkeläistä kääntymään terveyskeskushammaslääkärin´puoleen.
Mutta sitten hammaslääkäri hoitoprosessin aikana törmäsi ongelmaan johon hänen ammattitaitonsa ei riittänyt ja tarvittiin hammaskirurgin pätevyyttä. Potilaalle kerrottiin ongelmasta. Eihän siinä mitään erikoista ole että yleislääkäri törmää ongelmaan johon tarvitaan erikoislääkäriä. Eikä kaikissa terveyskeskuksissa varmaan olekaan kaikkia erikoistaitoja. Mutta ainakin minun ymmärrykseni mukaan julkinen terveydenhuolto ostaa tarvittavan avun muualta. Mistä, niin se on järjestelykysymys.
Mutta sitten tapa miten ongelma ratkaistiin olikin mielenkiintoinen. Terveyskeskus kertoi asiallisesti että nyt tarvitaan hammaskirurgia ja antoi potilaan valittavaksi luettelon lähiseudulla näistä erikoislääkäreistä.
Hammaskirurgi hoiti osuutensa ja potilas kävi hänen vastaanotollaan kaksi kertaa. Ja sitten tarkoitus oli jatkaa hampaiston hoitoa terveyskeskuksen hammaslääkärillä.
Sitten tulikin minun mielestäni se kummallinen juttu: yksityinen hammaslääkäri laskutti suoraan asiakkaalta palveluistaan noin 500 euroa. Kun minä kuulin tämän eläkeläiseltä aloin hiukan ihmetellä eikä hän ollut saanut terveyskeskuksesta lähetettä ja terveyskeskuksen alihankinta/osto/maksusitoumusta tai oliko hänelle edes informoitu että tämä ei sitten sisälly mitenkään terveyskeskuksen palveluihin ja potilas joutuu maksamaan ehkä huomattavatkin hammaslääkäripalkkiot itse.
Potilas oli saanut ainoastaan 'lähetteen' vai mitenkä tässä tapauksessa sellaista ongelman kuvausta pitäisi nimittää jossa terveyskeskuksen hammaslääkäri kuvaa kirurgikollegalleen ongelmaa. Mitään varoitusta tai huomautusta mahdollisesti kalliistakin hoidosta ei käsittääkseni ollut annettu.
Ei tämän näin pitäisi toimia.
Helsingissä hoidettiin terveyskeskuksen hammashoidon potilasjonot muutama vuosi sitten kuntoon ostamalla tarvittavat lisäresurssit yksityisiltä hammaslääkäreiltä eli potilaat saivat terveyskeskukselta maksusitoumukset yksityisille hammaslääkäreille. Eikä näitä rajattu mitenkään vain köyhiin eläkeläisiin vaan kaikki jotka kääntyivät terveyskeskuksen puoleen saivat sieltä tarvittavat hoidot joko suoraan tai alihankintoina yksityisiltä hammaslääkäreiltä.
Näin tässä Vantaan tapauksessakin oli pitänyt toimia.
Kun kerroin tästä tälle eläkeläiselle hän kilttinä ja nöyränä normaalikansalaisena vain totesi että hän on jo maksanut tuon 500 euron laskun.
Yleinen tapahan on ilmoittaa asiakkaalle vain yksinkertaisesti 'ei ole aikoja'. Jos asiakas sellaisen ilmoituksen edessä perääntyy ja hakeutuu yksityiselle lääkäriasemalle niin ehkä piilotavoite on saavutettu. Jos potilas on sitkeä ja tuntee oikeutensa eikä tyydy tuohon vastaukseen niin löytyyhän sieltä aikoja. Kyse on vain eräänlaisesta automaattisesta 'sitkeysseulasta. Saadaan nöyrimmät suoraan pois jonoista yllättävän helposti. Kutsun tätä myös kyynärpäätaktiikkayhteiskunnaksi.
Nyt kuulemani Vantaan tapaus ei hämmästyttänyt mutta oli mielenkiintoinen. Eläkeläinen kääntyi terveyskeskuksen hammashuollon puoleen ja hoito alkoi terveyskeskuksessa. Osittain minä olen tähän 'osasyyllinen' koska olin neuvonut tätä eläkeläistä kääntymään terveyskeskushammaslääkärin´puoleen.
Mutta sitten hammaslääkäri hoitoprosessin aikana törmäsi ongelmaan johon hänen ammattitaitonsa ei riittänyt ja tarvittiin hammaskirurgin pätevyyttä. Potilaalle kerrottiin ongelmasta. Eihän siinä mitään erikoista ole että yleislääkäri törmää ongelmaan johon tarvitaan erikoislääkäriä. Eikä kaikissa terveyskeskuksissa varmaan olekaan kaikkia erikoistaitoja. Mutta ainakin minun ymmärrykseni mukaan julkinen terveydenhuolto ostaa tarvittavan avun muualta. Mistä, niin se on järjestelykysymys.
Mutta sitten tapa miten ongelma ratkaistiin olikin mielenkiintoinen. Terveyskeskus kertoi asiallisesti että nyt tarvitaan hammaskirurgia ja antoi potilaan valittavaksi luettelon lähiseudulla näistä erikoislääkäreistä.
Hammaskirurgi hoiti osuutensa ja potilas kävi hänen vastaanotollaan kaksi kertaa. Ja sitten tarkoitus oli jatkaa hampaiston hoitoa terveyskeskuksen hammaslääkärillä.
Sitten tulikin minun mielestäni se kummallinen juttu: yksityinen hammaslääkäri laskutti suoraan asiakkaalta palveluistaan noin 500 euroa. Kun minä kuulin tämän eläkeläiseltä aloin hiukan ihmetellä eikä hän ollut saanut terveyskeskuksesta lähetettä ja terveyskeskuksen alihankinta/osto/maksusitoumusta tai oliko hänelle edes informoitu että tämä ei sitten sisälly mitenkään terveyskeskuksen palveluihin ja potilas joutuu maksamaan ehkä huomattavatkin hammaslääkäripalkkiot itse.
Potilas oli saanut ainoastaan 'lähetteen' vai mitenkä tässä tapauksessa sellaista ongelman kuvausta pitäisi nimittää jossa terveyskeskuksen hammaslääkäri kuvaa kirurgikollegalleen ongelmaa. Mitään varoitusta tai huomautusta mahdollisesti kalliistakin hoidosta ei käsittääkseni ollut annettu.
Ei tämän näin pitäisi toimia.
Helsingissä hoidettiin terveyskeskuksen hammashoidon potilasjonot muutama vuosi sitten kuntoon ostamalla tarvittavat lisäresurssit yksityisiltä hammaslääkäreiltä eli potilaat saivat terveyskeskukselta maksusitoumukset yksityisille hammaslääkäreille. Eikä näitä rajattu mitenkään vain köyhiin eläkeläisiin vaan kaikki jotka kääntyivät terveyskeskuksen puoleen saivat sieltä tarvittavat hoidot joko suoraan tai alihankintoina yksityisiltä hammaslääkäreiltä.
Näin tässä Vantaan tapauksessakin oli pitänyt toimia.
Kun kerroin tästä tälle eläkeläiselle hän kilttinä ja nöyränä normaalikansalaisena vain totesi että hän on jo maksanut tuon 500 euron laskun.
17.6.2009
Huomenna on nimipäiväni
Nimipäiväni Igor on 18. kesäkuuta. Ruhtinas Igor on tunnettu Borodinin säveltämä ooppera ja se perustuu historialliseen Tshernigovin ruhtinas Igoriin.
Venäjän ortodoksikirkon kalenterissakin löytyy kauniita ikoneja ruhtinas Igorista. Venäjällähän kirkko elää vielä ns vanhaa ajanlaskua jossa 18. kesäkuuta on vasta 5. kesäkuuta. Sen takiahan Venäjällä Jouluakin vietetään vasta tammikuussa juuri tuon ajanlaskueron vuoksi vaikka maallinen Venäjä elääkin meidän muiden gregoriaanista ajanlaskua.
Venäjän ortodoksikirkon kalenterissakin löytyy kauniita ikoneja ruhtinas Igorista. Venäjällähän kirkko elää vielä ns vanhaa ajanlaskua jossa 18. kesäkuuta on vasta 5. kesäkuuta. Sen takiahan Venäjällä Jouluakin vietetään vasta tammikuussa juuri tuon ajanlaskueron vuoksi vaikka maallinen Venäjä elääkin meidän muiden gregoriaanista ajanlaskua.
Pikkuinen pojanpoikani innostui tai chi'hin
Nuorimies täytti muutama viikko sitten 1 v.
Kuulin tänään hauskan jutun hänen mummiltaan. Olivat olleet päivällä puistossa mummin kanssa ja kun nuorimies osaa jo kävellä niin oli taaperrellut mummin vierellä.
Eteen oli tullut puiston nurmikolla tai chi'ta harjoitellut mies. Poika oli kuulema heti havaittuaan aloittanut innostuneena matkimaan tai chi liikkeitä.
Minusta hänen pappanaan tämä oli hauska juttu. Vasta vuoden täyttänyt pikkumies harrastamassa puistossa tai chi'tä. Tuli hyvä mieli kun naureskelin tälle.
Kuulin tänään hauskan jutun hänen mummiltaan. Olivat olleet päivällä puistossa mummin kanssa ja kun nuorimies osaa jo kävellä niin oli taaperrellut mummin vierellä.
Eteen oli tullut puiston nurmikolla tai chi'ta harjoitellut mies. Poika oli kuulema heti havaittuaan aloittanut innostuneena matkimaan tai chi liikkeitä.
Minusta hänen pappanaan tämä oli hauska juttu. Vasta vuoden täyttänyt pikkumies harrastamassa puistossa tai chi'tä. Tuli hyvä mieli kun naureskelin tälle.
16.6.2009
Eläkkeistä
Oikeaa tietoa tuntuu olevan todella vaikea saada. Ja sitten voi myös kysyä että onko sellaista. Onko näistä asioista kaikki tieto sittenkin kiinni siitä minkä taustaryhmän edustaja puhuu. Eli silloin kuulija tai lukija joutuu suodattamaan tietoa hyvin monella erilaisella kriteerillä.
Olen usein kirjoittanut meidän ansioeläkejärjestelmästämme joka alkoi hiukan sen jälkeen kun minä olin astunut työelämään. Minulle on ollut aikamoinen yllätys kuulla nyt melkein 50 vuotta myöhemmin ettei koko työeläkejärjestelmän koskaan pitänytkään olla kokonaan rahastoiva, Kas kun silloin 1960-luvun alkupuolella kyllä sellainen kuva annettiin. Perehdyin asiaan silloin kovasti kun se minua kiinnosti vaikka eläkeikä olikin kaukana tulevaisuudessa. Minua kiinnostui tuo rahastointimalli, koska sen tarkoitushan oli muodostaa iso osa mm suomalaisten teollisuusyritysten rahoituksesta.
Minulle on siis vihdoin ja viimein paljastunut ettei ansioeläkejärjestelmän koskaan pitänytkään olla kokonaan rahastoiva. Nyt minua onkin sitten alkanut ihmetyttää miten iso osuus oli tarkoitus rahoittaa työikäiseltä aktiiviväestöltä ja kuinka iso osuus oli ollut alun perin tarkoitus kattaa rahastoidulla osalla varoja. Ja nuo osuudet ovat muuttuneet ja minkä vuoksi kulloinkin.
Tutkin asiaa viime vuonna enemmän ja silloin törmäsin lisää mielenkiintoisiin näkökohtiin joista julkisuudessa puhutaan hyvin vähän. Eräät eläkevakuutusasiantuntijat totesivat että jos tästä meidän osittain rahastoivasta järjestelmästämme luovuttaisiin pienenisivät yrityksiä kuormittavat vakuutusmaksut huomattavasti. Ja samassa yhteydessä (taisi olla joku vakuutusalan ajankohtaisseminaari) oli vertailuja eri maiden eläkejärjestelmistä. Yllättävän harva perustui edes osin rahastointiin. Siellä missä rahastointia oli esitettiin vertailutiedoissa pienempien kustannusten syyksi jotenkin edullisempi väestörakenne.
Olen nähnyt eri maiden väestöpyramideja ja meillä Suomessa on muistikuvani mukaan aika epäedullinen muuttuessaan nyt tästä eteenpäin melko nopeasti suurten ikäluokkien myötä eläkeläisvoittoiseksi.
Täytän kohta 64 ja olen ajatellut jatkaa työuraani muutamilla vuosilla jos henkinen ja fyysinen terveys sen sallii. Olen ollut osa-aikaeläkkeellä jo kohta 8 vuotta. Kun teen vuoroviikot töitä jää minulle aika tavalla vapaata.
Muistan lukeneeni jostain, että joku vakuutusjohtaja olisi kirjoittanut että jos ihminen olisi oikeutettu osa-aikaeläkkeeseen eikä yritä sitä hakea hänet pitäisi määrätä välittömästi täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle vajavaisen ymmärryksen vuoksi kun ei ymmärrä miten edullinen tämä eläkemuoto on saajalleen.
Eläkkeiden huonontamisesta yms olen kirjoittanut jo aiemmin.
Tuo työuran pidentäminen on jännä näkökohta. Koko ajan puhutaan siitä loppupäästä. Raa'asti yksikertaistettunahan kysymys on ihan yksinkertaisista asioista. Jos eläkeikärajaa nostetaan 68 vuoteen ehtii nykyiseen verrattuna entistä useampi kuoolla saamatta ollenkaan eläkettä. Ja jos keski-ikä on esim 78 v niin 78 - 68 = 10 v ehtii nauttia eläketta. Jos taas eläkeikäraja on 63 v ehtii samalla keski-iällä nauttia eläkettä 50% pidempään eli 15 vuotta.
Maatalousyrittäjien eläkkeistä en viitsi tässä yhteydessä enempää kirjoittaa. Mutta sen totean että ihan eri maailmasta ne ovat kuin esimerkiksi muiden yrittäjien eläkkeet kun niiden rahat kerätäänkin pääosin veronmaksajilta.
Eräs tuttuni kirjoittaa Kauppalehden blogisivustoon. Hänen tuore kirjoituksensa käsitteli opiskelijoiden vaikeaa pääsyä mm korkeakouluihin opintoja aloittamaan. Siinä on myös eräs näkökohta että tuottavan työn työikä pidentyisi myös työuran alkupäästä. Ihan rahan-arvoinen etu sekin.
Aikomukseni oli kirjoittaa veroistakin tässä samassa jutussa mutta ihan koko maailmaa syleilevää en sittenkään viitsinyt tästä tehdä ja poistin otsikosta veroihin viittaavan sanan. Nytkin tuli jo turhan pitkä. Tiivistäminen kun ei ole kirjoitushyveitäni. No ei kyllä puheissakaan ;)
Olen usein kirjoittanut meidän ansioeläkejärjestelmästämme joka alkoi hiukan sen jälkeen kun minä olin astunut työelämään. Minulle on ollut aikamoinen yllätys kuulla nyt melkein 50 vuotta myöhemmin ettei koko työeläkejärjestelmän koskaan pitänytkään olla kokonaan rahastoiva, Kas kun silloin 1960-luvun alkupuolella kyllä sellainen kuva annettiin. Perehdyin asiaan silloin kovasti kun se minua kiinnosti vaikka eläkeikä olikin kaukana tulevaisuudessa. Minua kiinnostui tuo rahastointimalli, koska sen tarkoitushan oli muodostaa iso osa mm suomalaisten teollisuusyritysten rahoituksesta.
Minulle on siis vihdoin ja viimein paljastunut ettei ansioeläkejärjestelmän koskaan pitänytkään olla kokonaan rahastoiva. Nyt minua onkin sitten alkanut ihmetyttää miten iso osuus oli tarkoitus rahoittaa työikäiseltä aktiiviväestöltä ja kuinka iso osuus oli ollut alun perin tarkoitus kattaa rahastoidulla osalla varoja. Ja nuo osuudet ovat muuttuneet ja minkä vuoksi kulloinkin.
Tutkin asiaa viime vuonna enemmän ja silloin törmäsin lisää mielenkiintoisiin näkökohtiin joista julkisuudessa puhutaan hyvin vähän. Eräät eläkevakuutusasiantuntijat totesivat että jos tästä meidän osittain rahastoivasta järjestelmästämme luovuttaisiin pienenisivät yrityksiä kuormittavat vakuutusmaksut huomattavasti. Ja samassa yhteydessä (taisi olla joku vakuutusalan ajankohtaisseminaari) oli vertailuja eri maiden eläkejärjestelmistä. Yllättävän harva perustui edes osin rahastointiin. Siellä missä rahastointia oli esitettiin vertailutiedoissa pienempien kustannusten syyksi jotenkin edullisempi väestörakenne.
Olen nähnyt eri maiden väestöpyramideja ja meillä Suomessa on muistikuvani mukaan aika epäedullinen muuttuessaan nyt tästä eteenpäin melko nopeasti suurten ikäluokkien myötä eläkeläisvoittoiseksi.
Täytän kohta 64 ja olen ajatellut jatkaa työuraani muutamilla vuosilla jos henkinen ja fyysinen terveys sen sallii. Olen ollut osa-aikaeläkkeellä jo kohta 8 vuotta. Kun teen vuoroviikot töitä jää minulle aika tavalla vapaata.
Muistan lukeneeni jostain, että joku vakuutusjohtaja olisi kirjoittanut että jos ihminen olisi oikeutettu osa-aikaeläkkeeseen eikä yritä sitä hakea hänet pitäisi määrätä välittömästi täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle vajavaisen ymmärryksen vuoksi kun ei ymmärrä miten edullinen tämä eläkemuoto on saajalleen.
Eläkkeiden huonontamisesta yms olen kirjoittanut jo aiemmin.
Tuo työuran pidentäminen on jännä näkökohta. Koko ajan puhutaan siitä loppupäästä. Raa'asti yksikertaistettunahan kysymys on ihan yksinkertaisista asioista. Jos eläkeikärajaa nostetaan 68 vuoteen ehtii nykyiseen verrattuna entistä useampi kuoolla saamatta ollenkaan eläkettä. Ja jos keski-ikä on esim 78 v niin 78 - 68 = 10 v ehtii nauttia eläketta. Jos taas eläkeikäraja on 63 v ehtii samalla keski-iällä nauttia eläkettä 50% pidempään eli 15 vuotta.
Maatalousyrittäjien eläkkeistä en viitsi tässä yhteydessä enempää kirjoittaa. Mutta sen totean että ihan eri maailmasta ne ovat kuin esimerkiksi muiden yrittäjien eläkkeet kun niiden rahat kerätäänkin pääosin veronmaksajilta.
Eräs tuttuni kirjoittaa Kauppalehden blogisivustoon. Hänen tuore kirjoituksensa käsitteli opiskelijoiden vaikeaa pääsyä mm korkeakouluihin opintoja aloittamaan. Siinä on myös eräs näkökohta että tuottavan työn työikä pidentyisi myös työuran alkupäästä. Ihan rahan-arvoinen etu sekin.
Aikomukseni oli kirjoittaa veroistakin tässä samassa jutussa mutta ihan koko maailmaa syleilevää en sittenkään viitsinyt tästä tehdä ja poistin otsikosta veroihin viittaavan sanan. Nytkin tuli jo turhan pitkä. Tiivistäminen kun ei ole kirjoitushyveitäni. No ei kyllä puheissakaan ;)
Minäkin kannatan ikäsyrjintää :)
Olen miettinyt europarlamentaarikkojen työtä. Luin äsken eräistä ikämiesehdokkaista jotka eivät päässeet EU parlamenttiin tuli taas mieleeni. Miten siinä pärjäisi iäkkäämpi ihminen? Kirjoitin tarkoituksella hiukan epämääräisesti 'iäkkäämpi'. Itse tein kolme vuotta matkatyötä vuosituhannen vaihteessa. Matkustin kuukaudessa 40 tuntia viikonlopuiksi kotiini työpaikaltani pääkaupunkiseudulta. Vaikka työpaikallani tehtiin paljon etätyötä oli laajakaistayhteydet vielä silloin aika alkeelliset. Emme halunneet muuttaa koko perhettä silloin kun lapsilla oli juuri silloin lukio kesken. Enkä minä halunnut kököttää vain osaksi työllistettynä laman jälkeisellä kehitysalueella.
Kyllä tuo 40 tuntia kuukaudessa auton ratissa, jonka minä tein, oli raskasta. Kuin yksi ylimääräinen työviikko kuukaudessa. Eikä kahden asunnon pitäminenkään mitään halpaa ollut. Ja verottajan suhtautuminen tuollaiseen kahden asunnon loukkuun on nurjamielinen. On tietenkin ymmärrettävää että yritetään tilkitä sellaiset porsaanreiät ettei se kakkosasunto olisi jossain arvostetussa hiihtokeskuksessa ja olisi silti vähennyskelpoinen verotuksessa. Sama koskee myös päivärahoja yms. Mutta niinhän siellä jossain Turun telakalla olikin sitten 2000-luvulla se suuri kohtua nostattanut jälkiverotusskandaali.
Raskasta tuollainen matkustaminen on. Uskallan omakohtaisesti todistaa sen. Eikä se nuoremmallekaan mitään herkkua välttämättä olisi. Eli matkustaa joka viikko Brysseliin tai Strasbourgiin ja sitten viikonlopuksi koti-Suomeen perheen luokse on raskasta. Todella raskasta.
Jos puoliso ei ole työssä tai ole muuta sidonnaisuuksia miksi perheen pitäisi asua kahdella eri paikkakunnalla tai jos olisi sinkku niin silloin homma on helpompaa. Voisi asua sentään siellä keski-Euroopassa koko ajan. Aikaisempien parlamenttien aikaan oli toki se rahanahneisiin vetoava temppu että saatoit nostaa lentolippujen kustannuskorvaukset bisnesluokan mukaisina ja sitten matkustaa halvimmilla lennoilla kun kulukorvaukset sai ilman 'vaivalloisia' kuitteja.
Samanlaistahan on Suomen eduskunnassa vaikka lento- ja junaliput ovatkin heille ilmaisia mutta onhan muitakin kuluja. Kuittien vaatiminen on kai edelleenkin pitkälle poistettu. Eihän nyt kansaedustajilta voi vaatia mitään kulukuitteja. Sehän on vaivalloista. Yrittäjäthän on asia erikseen - hehän saattavat olla jopa epärehellisiä ;)
Jatkuva viikonloppuisin matkustaminen on käsittämättömän raskasta. Ja ilmeisesti monet muualta kuin pääkaupunkiseudulta valitut kansanedustajatkin ovat sen huomanneet ja heidän perheensäkin asuvat usein pääkaupunkiseudulla. JA sitten keplotellaan kaikenlaisilla 'jalasmökkikikkailuilla' että saadaan ne toispaikkakuntalaisen verottomat erikoislisät täydentämään pientä ja kapeaa leipää.
Jännää on että kansanedustajilla tuota kakkosasuntoa pidetään päivänselvänä ja tuettavana. Samoin kuin EU parlamentaarikoilla asuntoa Brysselissä.
Mutta ihmettelen miten esimerkiksi yli 60-vuotiaat europarlamentaarikkoehdokkaat olivat ajatelleet järjestää matkustamisensa ja työnsä jos olisivat tulleet valituiksi. Vai eivätkö olleet ajatelleet? Vai olisivatko asuneet pidempäänkin paikan päällä? Erityisesti kun vielä noita EU parlamentaarikon palkkoja ja kulukorvauksia oli kavennettu.
Vaikka olen itsekin yli 60 v ja tunnen itseni työkykyiseksi olisin hyvin tarkkaan miettinyt tuota rasittavaa ja jatkuvaa matkustamisnäkökohtaa.
Minusta tuo olisi asia jota noissa vaalikoneissa olisi pitänyt kysyä niiltä ehdokkailta jo etukäteen. Ja saman kyselyn voisi tehdä kansallisen eduskuntammekin tulevissa vaaleissa.
Jotenkin 30-40 vuotiaan jatkuvan matkustamisen saattaisin vielä ymmärtää. mutta että yli 60-vuotiaat vielä kuvittelevat kykenevänsä samaan ihmetyttää. Eli taidan olla sellainen itsekin halveksimani ikärasisti!!
Kyllä tuo 40 tuntia kuukaudessa auton ratissa, jonka minä tein, oli raskasta. Kuin yksi ylimääräinen työviikko kuukaudessa. Eikä kahden asunnon pitäminenkään mitään halpaa ollut. Ja verottajan suhtautuminen tuollaiseen kahden asunnon loukkuun on nurjamielinen. On tietenkin ymmärrettävää että yritetään tilkitä sellaiset porsaanreiät ettei se kakkosasunto olisi jossain arvostetussa hiihtokeskuksessa ja olisi silti vähennyskelpoinen verotuksessa. Sama koskee myös päivärahoja yms. Mutta niinhän siellä jossain Turun telakalla olikin sitten 2000-luvulla se suuri kohtua nostattanut jälkiverotusskandaali.
Raskasta tuollainen matkustaminen on. Uskallan omakohtaisesti todistaa sen. Eikä se nuoremmallekaan mitään herkkua välttämättä olisi. Eli matkustaa joka viikko Brysseliin tai Strasbourgiin ja sitten viikonlopuksi koti-Suomeen perheen luokse on raskasta. Todella raskasta.
Jos puoliso ei ole työssä tai ole muuta sidonnaisuuksia miksi perheen pitäisi asua kahdella eri paikkakunnalla tai jos olisi sinkku niin silloin homma on helpompaa. Voisi asua sentään siellä keski-Euroopassa koko ajan. Aikaisempien parlamenttien aikaan oli toki se rahanahneisiin vetoava temppu että saatoit nostaa lentolippujen kustannuskorvaukset bisnesluokan mukaisina ja sitten matkustaa halvimmilla lennoilla kun kulukorvaukset sai ilman 'vaivalloisia' kuitteja.
Samanlaistahan on Suomen eduskunnassa vaikka lento- ja junaliput ovatkin heille ilmaisia mutta onhan muitakin kuluja. Kuittien vaatiminen on kai edelleenkin pitkälle poistettu. Eihän nyt kansaedustajilta voi vaatia mitään kulukuitteja. Sehän on vaivalloista. Yrittäjäthän on asia erikseen - hehän saattavat olla jopa epärehellisiä ;)
Jatkuva viikonloppuisin matkustaminen on käsittämättömän raskasta. Ja ilmeisesti monet muualta kuin pääkaupunkiseudulta valitut kansanedustajatkin ovat sen huomanneet ja heidän perheensäkin asuvat usein pääkaupunkiseudulla. JA sitten keplotellaan kaikenlaisilla 'jalasmökkikikkailuilla' että saadaan ne toispaikkakuntalaisen verottomat erikoislisät täydentämään pientä ja kapeaa leipää.
Jännää on että kansanedustajilla tuota kakkosasuntoa pidetään päivänselvänä ja tuettavana. Samoin kuin EU parlamentaarikoilla asuntoa Brysselissä.
Mutta ihmettelen miten esimerkiksi yli 60-vuotiaat europarlamentaarikkoehdokkaat olivat ajatelleet järjestää matkustamisensa ja työnsä jos olisivat tulleet valituiksi. Vai eivätkö olleet ajatelleet? Vai olisivatko asuneet pidempäänkin paikan päällä? Erityisesti kun vielä noita EU parlamentaarikon palkkoja ja kulukorvauksia oli kavennettu.
Vaikka olen itsekin yli 60 v ja tunnen itseni työkykyiseksi olisin hyvin tarkkaan miettinyt tuota rasittavaa ja jatkuvaa matkustamisnäkökohtaa.
Minusta tuo olisi asia jota noissa vaalikoneissa olisi pitänyt kysyä niiltä ehdokkailta jo etukäteen. Ja saman kyselyn voisi tehdä kansallisen eduskuntammekin tulevissa vaaleissa.
Jotenkin 30-40 vuotiaan jatkuvan matkustamisen saattaisin vielä ymmärtää. mutta että yli 60-vuotiaat vielä kuvittelevat kykenevänsä samaan ihmetyttää. Eli taidan olla sellainen itsekin halveksimani ikärasisti!!
Novo Group ja vaalirahasotkut
Jotenkin alkaa haista. Tai oikeampaa kai olisi sanoa että alkaa haista vain entistä enemmän. En ole viitsinyt hirveästi kirjoitella tästä 'maailman vähiten korruptoituneeksi' maaksi hehkutetusta jossa poliittinen järjestelmä on läpimätä. Mutta silmät ymmyrkäisenä ihmettelen miten meillä istuu edelleen pääministerinä kaveri jonka taustaryhmä poliittinen puolue kiemurtelee jos jonkinlaisissa sotkuissa ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mistä on pääministeri Vanhanen saanut tuon 'teflon-pinnan' ettei näytä ryvettyvän ei sitten millään. Vai onko koko media meillä todella 'paperitiikeri' ja pelkkä vallan 'sylikoira'? Vain jotkut bloggaajat kuten minäkin kirjoittavat mutta saattavat saada vain häirikköleiman otsaansa.
Olen ymmärtänyt että verottaja on hakenut konkurssiin maksamattomista veroista Novo Group tai jotain sen osaa joka on on mittavasti (yli 300'000 euroa) lahjoittanut rahaa poliittisille puolueille ja poliitikoille.
Huhuh. Ai sellaisia veijareita nämä kaverit ovatkin. Olen törmännyt vuosien varrella lukuisiin tuollaisiin veijareihin. Näillä veijareilla on yleensä taipumusta yrityksen kassavirtarahoilla maksaa itselleen muhkeita palkkoja ja ostaa komeita autoja yms ja sitten jättää esimerkiksi erilaiset verot maksamatta. Normaali rehti yrittäjä ymmärtää että yrityksen kassavirrassa kulkee myös rahoja jotka eivät ole hänen omiaan eli arvonlisäveroa, ennakonpidätyksiä, eläkevakuutusmaksuja jne eli kaikkea rahaa joka näkyy pankkitilillä ei pidä tuhlata.
Äärimmäisenä esimerkkinä muistan jonkun Seura lehden haastattelun taisi olla 1960-70 luvulla jossa erästä tällaista veijaria haastateltiin. Hän oikein ylpeili miten hänen yrityksensä myi hyvin ja myynti nousi hurjaa vauhtia. Mutta sitten tuli veroviranomainen joka haki raukan hyvin menestyneen yrittäjän konkurssiin maksamattomista veroista yms. Sen verran lehden toimittajakin oli oivaltanut että kyse oli 'yrittäjästä' joka osti kelloja 100 markalla ja myi sitten eteenpäin niitä 100 markan kelloja edullisesti kilpailukykyiseen hintaan 50 markalla.
Ei tämä tarkoita sitä etteikö verottajakin syyllistyisi vaikka minkälaisiin ylilyönteihin. Olen itsekin taistellut joitain verottajan mielivaltaisia juttuja vastaan 1980-1990 luvuilla. Että on sellaisestakin omakohtaista perusteellista kokemusta.
Tämä koko Novogroup haiskahtaa vähän samanlaiselta kuin tuo 100 markan arvoisia kelloja 50 markalla myyvä yrittäjä - nykyään vain puhutaan euroista mutta kuvio on sama. Erikoiselta tuntuu myös liikemiesten Kakkosen ja Sukarin läheinen yhteistyö Novo Groupin ja sen vetäjien kanssa. Eli he ovat olleet Novo Groupin asiakkaita ilmeisesti 'kiinteistökehitys'-alalla ja myös yhteistyökumppaneita poliitikkojen rahoituksessa. Kyllähän jokainen tervejärkinen kansalainen arkijärjellä ymmärtää miten 'kiinteistökehitys' liittyy esimerkiksi kaavoitukseen ja miten puolueet ja kunnallispoliitikot vuorostaan liittyvät kaavoitukseen. Kas kun kaavoitus on mielenkiintoista. Perehdyin kerran tarkemmin asiaan kun eräs kaverini mietti ostaisiko kiinteistön joka oli kaavoitettu tulevaisuudessa puistoalueeksi vaikka siellä olikin iso vanha käyttökelpoinen omakotitalo. Siinä yhteydessä selvittelin oliko kaverillani riittäviä poliittisia suhteita että olisi halvalla 'puistoalueena' ostettuaan kyennyt sen suhteillaan muuttamaan vaikkapa kerrostalotontiksi. Olisi nimittäin sillä kikalla rikastunut upporikkaaksi yhdellä hallinnollisella kunnallisen kaavoittajan päätöksellä.
Se hienosti 'kiinteistökehitykseksi' nimitetty on hyvin paljon tuollaista vaikuttamista, jossa kaavoittajan kynänvedolla tuotetaan mahtavia rikkauksia yhdessä hetkessä. Ja onhan sitä poliittisella mandaatilla valitun kaavoituksesta päättävän saatava oma osuutensa - ja tottahan toki noita kaavoitukseen osallistuvia virkamiehiäkin 'voidellaan' joillain hienostuneilla tavoilla.
Olen ymmärtänyt että verottaja on hakenut konkurssiin maksamattomista veroista Novo Group tai jotain sen osaa joka on on mittavasti (yli 300'000 euroa) lahjoittanut rahaa poliittisille puolueille ja poliitikoille.
Huhuh. Ai sellaisia veijareita nämä kaverit ovatkin. Olen törmännyt vuosien varrella lukuisiin tuollaisiin veijareihin. Näillä veijareilla on yleensä taipumusta yrityksen kassavirtarahoilla maksaa itselleen muhkeita palkkoja ja ostaa komeita autoja yms ja sitten jättää esimerkiksi erilaiset verot maksamatta. Normaali rehti yrittäjä ymmärtää että yrityksen kassavirrassa kulkee myös rahoja jotka eivät ole hänen omiaan eli arvonlisäveroa, ennakonpidätyksiä, eläkevakuutusmaksuja jne eli kaikkea rahaa joka näkyy pankkitilillä ei pidä tuhlata.
Äärimmäisenä esimerkkinä muistan jonkun Seura lehden haastattelun taisi olla 1960-70 luvulla jossa erästä tällaista veijaria haastateltiin. Hän oikein ylpeili miten hänen yrityksensä myi hyvin ja myynti nousi hurjaa vauhtia. Mutta sitten tuli veroviranomainen joka haki raukan hyvin menestyneen yrittäjän konkurssiin maksamattomista veroista yms. Sen verran lehden toimittajakin oli oivaltanut että kyse oli 'yrittäjästä' joka osti kelloja 100 markalla ja myi sitten eteenpäin niitä 100 markan kelloja edullisesti kilpailukykyiseen hintaan 50 markalla.
Ei tämä tarkoita sitä etteikö verottajakin syyllistyisi vaikka minkälaisiin ylilyönteihin. Olen itsekin taistellut joitain verottajan mielivaltaisia juttuja vastaan 1980-1990 luvuilla. Että on sellaisestakin omakohtaista perusteellista kokemusta.
Tämä koko Novogroup haiskahtaa vähän samanlaiselta kuin tuo 100 markan arvoisia kelloja 50 markalla myyvä yrittäjä - nykyään vain puhutaan euroista mutta kuvio on sama. Erikoiselta tuntuu myös liikemiesten Kakkosen ja Sukarin läheinen yhteistyö Novo Groupin ja sen vetäjien kanssa. Eli he ovat olleet Novo Groupin asiakkaita ilmeisesti 'kiinteistökehitys'-alalla ja myös yhteistyökumppaneita poliitikkojen rahoituksessa. Kyllähän jokainen tervejärkinen kansalainen arkijärjellä ymmärtää miten 'kiinteistökehitys' liittyy esimerkiksi kaavoitukseen ja miten puolueet ja kunnallispoliitikot vuorostaan liittyvät kaavoitukseen. Kas kun kaavoitus on mielenkiintoista. Perehdyin kerran tarkemmin asiaan kun eräs kaverini mietti ostaisiko kiinteistön joka oli kaavoitettu tulevaisuudessa puistoalueeksi vaikka siellä olikin iso vanha käyttökelpoinen omakotitalo. Siinä yhteydessä selvittelin oliko kaverillani riittäviä poliittisia suhteita että olisi halvalla 'puistoalueena' ostettuaan kyennyt sen suhteillaan muuttamaan vaikkapa kerrostalotontiksi. Olisi nimittäin sillä kikalla rikastunut upporikkaaksi yhdellä hallinnollisella kunnallisen kaavoittajan päätöksellä.
Se hienosti 'kiinteistökehitykseksi' nimitetty on hyvin paljon tuollaista vaikuttamista, jossa kaavoittajan kynänvedolla tuotetaan mahtavia rikkauksia yhdessä hetkessä. Ja onhan sitä poliittisella mandaatilla valitun kaavoituksesta päättävän saatava oma osuutensa - ja tottahan toki noita kaavoitukseen osallistuvia virkamiehiäkin 'voidellaan' joillain hienostuneilla tavoilla.
15.6.2009
Hyvä työnantaja testauspalvelu
Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus on avannut mielenkiintoisen 'Hyvä työnantaja testauspalvelu' sivuston verkossa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitää tutustua tarkemmin jota voin tarkemmin arvioida sivuston toimintaa.
Samantyyppisen aiheen ympärillä on Suomessa toiminut jo pitkään kansainvälisestikin toimiva Great Place to Work Instituutti. He ovat jo useita vuosia julkaisseet parhaiden työpaikkojen ranking listoja. Ne perustuvat hyvin fiksuihin valintakriteereihin joissa myös työntekijöiden mielipiteillä on suuri merkitys. Puutteena on tietenkin että siihen kilpailuun pitää aina osallistua ja siten ulkopuolelle voi jäädä loistaviakin yrityksiä. Toisaalta yritykset joissa johtokin tuntee ettei kaikki ole ihan kohdallaan tuskin osallistuvat tuollaiseen kilpailuun eli on odotettavissa että kilpailuun osallistuvat yritykset ovat muutenkin muita parempia työpaikkoja kun rohkenevat osallistua tuollaiseen kisaan.
Työntekijän viihtyvyys työpaikalla ei ole mikään ihan pikku juttu. Kunhan sen vain entistä useampi työnantajakin ymmärtäisi. Parantamisen varaa olisi.
Samantyyppisen aiheen ympärillä on Suomessa toiminut jo pitkään kansainvälisestikin toimiva Great Place to Work Instituutti. He ovat jo useita vuosia julkaisseet parhaiden työpaikkojen ranking listoja. Ne perustuvat hyvin fiksuihin valintakriteereihin joissa myös työntekijöiden mielipiteillä on suuri merkitys. Puutteena on tietenkin että siihen kilpailuun pitää aina osallistua ja siten ulkopuolelle voi jäädä loistaviakin yrityksiä. Toisaalta yritykset joissa johtokin tuntee ettei kaikki ole ihan kohdallaan tuskin osallistuvat tuollaiseen kilpailuun eli on odotettavissa että kilpailuun osallistuvat yritykset ovat muutenkin muita parempia työpaikkoja kun rohkenevat osallistua tuollaiseen kisaan.
Työntekijän viihtyvyys työpaikalla ei ole mikään ihan pikku juttu. Kunhan sen vain entistä useampi työnantajakin ymmärtäisi. Parantamisen varaa olisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
