Ilkka Kanerva - veijari

Aikamoinen veijari tuo kansanedustaja Ilkka Kanerva. Hän ilmoittaa vapaaehtoisesti luopuvansa Varsinais-Suomen liiton maakuntahallituksen puheenjohtajan tehtävistä. Aloin oikein nauraa hekotella kun kuulin Iken (käytän tuttavallisesti koko kansan omaksumaa nimeä vaikka en miestä tunnekaan!) aivan naama pokkana jossain uutislähetyksessä kertovan tuosta vapaaehtoisesta erostaan.

Hänethän tuomittiin käräjäoikeudessa törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta vuoden ja kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen mutta sen lisäksi hänet tuomittiin pantavaksi viralta julkisista luottamustehtävistään. Vähintäänhän tuolla tarkoitetaan tuota maakuntahallituksen puheenjohtajan tehtävää. Mutta en ymmärrä miksei se tarkoittaisi kaikkia muitakin julkisia luottamustehtäviä. Kansanedustajan tehtävä lienee poikkeus koska siitä ei voi tuomioistuin erottaa ilman eduskuntaa.

Tietenkin jos käräjäoikeuden tuomio ei saa valituksen johdosta lainvoimaa ei rangaistusta voida panna täytäntöön heti ellei käräjäoikeus sitä ole erikseen määrännyt valitusmahdollisuudesta huolimatta heti pantavaksi täytäntöön.

Eli Ike yritti säilyttää kasvonsa eroamalla 'vapaaehtoisesti'. Vähän niin kuin Kummisetä-elokuvassa tehtiin  tarjous josta ei voinut kieltäytyä - siihenkin tarjoukseen  oli helppo suostua vapaaehtoisesti.

Mutta minun huomiotani herätti median suhtautuminen. Kun Iken erosta on uutisoitu niin en muista yhdenkään toimittajan maininneen mitään noista (monikossa?) käräjäoikeuden määräämistä viraltapanoista. Mikä lie yhteinen hienotunteisuuspuuska. Kun ei ole kyse perussuomalaisesta kansanedustajasta niin voi olla hiukan hienotunteinen hallituspuolueen pitkän linjan konkarille. Vai onko niin etteivät toimittajat edes tuota asiayhteyttä ole ymmärtäneet? Nykytoimittajien sivistystasoa ajatellen en pidä sitäkään mahdottomana.    

Kuntauudistus

Olen kauhulla kuunnellut ja lukenut miten kokoomuksen ministeri Virkkunen jollain käsittämättömän tuntuisella kiihkolla on ajamassa kuntauudistusta. Kunnatkin ovat myöntäneet uudistustarpeen. Mutta jää kuva että kuntaliitokset olisivat vaihtoehtoja. Virkkunen ei sano sitä suoraan mutta jokainen ymmärtää rivien välistä että keinona nähdä entistä suuremmat kunnat. Eli meille kaupataan luin suuruuden ekonomia olisi ratkaisu edessä oleviin ongelmiin.

Olin lauantaina 21.04.2012 KHI Forumin, joka on uudehko poliittisesti ja maailmankatsomuksellisesti riippumaton kaikille avoin kansalaisfoorumi, järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Tilaisuuden otsikko oli haastavasti 'Elä ja anna toisten kuolla ja kyse oli kuntauudistuksesta ja kuntaliitoksista. Valitettavasti minulla oli toinen meno päällekkäin tilaisuuden alkuosan kanssa ja ehdin vasta klo 15:30 alkaneeseen toiseen osaan. Mutta tulin tilaisuuden jälkeen entistä vakuuttuneemmaksi ettei kuntauudistuksen toteuttamisessa voi kuntien väen väkisin yhteen liittäminen suurkunnan saavuttamiseksi olla mikään patenttiratkaisu.

Minun nykyinen kotikaupunkini Kauniainen tuntuu herättävän voimakkaita tunteita. Omissa asukkaissa pääosin positiivisia mutta muualla mukaan sekoittuu jotain omituisen kielteisiä tunteita. Kuin oltaisiin kateellisia. Onhan Kauniainen Suomen ainoa velaton kunta. Ja monissa kuntavertailutilastoissa eri kriteerein arvioituna ykkönen.

Olen kirjoittanut Kauniaisista muutamia kertoja blogissani.Ensimmäisen kerran vuoden 2008 kesällä terveyspalvelukritiikkiä. Toisen kerran muutamaa kuukautta myöhemmin yleisesityksenä. Metropolialueen kuntaliitoksesta kirjoitin v 2011 alussa kun minulle selvisi millä kiihkolla Kauniainen jostain syystä haluttiin hävittää ja liittää johonkin suurempaan kuntaan. Lähettelin muutamia sähköposteja espoolaisille valtuutetuille jotka tuota kuntaliitosta olivat havitelleet. No nythän tilanne on sellainen, että Espoo on aivan julkisesti ilmoittanut kantanaan että heillä ei ole mitään haluaa Kauniaisten liittämiseksi Espooseen.

Pari kuukautta sitten kirjoitin aivan piruuttani huumorimielessä yhdestä asiasta jossa Kauniainen oli tilastovertailujen hännillä otsikolla 'Kauniaisissa rokkaus ja köyhyys kohtaavat'.  Tosin siihenkin juttuun sain vielä lukijaltani yhden lisätilaston missä Kauniainen oli taas ykkönen: Kauniaisten autokannan keski-ikä oli kaikkein pienin. Kauhistuin ihan, että pitäisikö minun vaihtaa hyväkuntoinen autoni jo nuorempaan etten huononna Kauniaisten tilastoja :) Pitää kai sanoa 'vitsi vitsi' kun koko maa on niin täynnä kansalaisia, jotka eivät ymmärrä leikinlaskua. Pääasiassahan he ovat toimittajia mutta ei sitä tiedä koskaan milloin sellainen toimittaja eksyy minunkin blogilleni lukijaksi.       


Kauniainen on julkaissut valtuustonsa lausunnon valtionvarainministeriölle kuntauudistusasiassa. Koko lausunto on 2-sivuinen ja löytyy sivun alareunan linkin takaa.

Paikalla ollut perussuomalainen kansanedustaja, tohtori Lauri Heikkilä mainitsi puheessaan kunnan edun. Käsite jäi minua kiinnostamaan koska olen ihmetellyt miten kuntalaisten hyväksi toimivalla organisaatiolla eli kunnalla voi olla oma itsenäinen etu. Mitä se on? Lauri Heikkilän vastaus kertoikin aika selvästi. Kyse on kunnan palkollisten virkamiesten näkemyksestä. Heidän etunsa ikään kuin määrittelee mitä se kunnan etuna esitetty on. Ei se mitään sen ylevämpää ollut.

Poliittisesti nimitetyistä virkamiehistä on ansiokkaan tutkimus-pamfletin kirjoittanut  Silvo Kaasalainen. Kirjoitin aiheesta melko tarkkaan vuosi sitten huhtikuussa.

Sitten minua on ihmetyttänyt ministeri Virkkusen vetoaminen miten aikatauluista ollaan myöhässä. Kuin aikataulu olisi jossain jumalaisesta yhteydessä peruuttamattomasti lukkoon lyöty.

Romanikerjäläisten päälliköistä

Kirjoitin eilen Suomeen tulleista romanikerjäläisistä. Viittasin siellä lyhyesti toimintaa johtavien rikkauksista ja kerroin heidän luksustaloistaan Romaniassa ja Bulgariassa. Tässä hiukan valokuvia minkälaisista kartanoista on kyse, tosin ensimmäinen kuva taitaa olla unkarilaisen romaniparonin asumuksesta. Ehkä talot eivät ole ihan suomalaiseen makuun mutta mitään röttelöitä ne ei ole - sellaisissa asuvat vain heidän rahankerääjä kerjäläisensä:

Seuraava

ja lisää löytyy täältä

ja lisää

Minusta jotenkin tuntuu, että meidän viranomaiset tai kukkahattutädit ei oikein ymmärrä minkälaisesta mittavasta toiminnasta on kyse. Ja ettei ne kerjätyt yms tavoilla hankitut rahat mene näiden kurjien ja köyhien hyväksi. Siksi on ihan turhaa sallia heidän kerjätä Suomen kaupungeissa. Suuri osa rahoista menee toiminnan järjestäneille romaniparoneille.  

Melkein kuukauden kirjoitustauko

On tullut pidettyä melkein kuukauden tauko omassa blogissani. Ei se kuitenkaan tarkoita että en olisi kirjoittanut. Olen osallistunut blogosfäärissä kaikenlaiseen minua kiinnostaneeseen debattiin. Ja jos olen löytänyt hyviä kirjoituksia en minä ole viitsinyt alkaa niitä toistamaan mitenkään omassa blogissani.

Eräs esimerkki minua huvittaneesta aiheesta oli perussuomalaisen kansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustaja Erosen kauhean kohun nostattanut satiirinen hihamerkki-pakina. Turun Sanomat vääristeli koko jutun aivan kuin kirjoituksessa oli ns aikuisten oikeasti ehdotettu noita hihamerkkejä eikä Turun Sanomat vaivautunut vihjaamaan sanallakaan, että Erosen kirjoituksen alussa se oli 110% selvästi kerrottu olevan satiirinen parodia. Kyllä Turun Sanomien kirjoitus oli aivan tahallista panettelua ja siten journalistisesti aika ala-arvoista touhua.

Mutta herkullisen lisän aiheeseen antoi ex-pääministeri Mari Kiviniemi, joka Ruben Stillerin Pressiklubi ohjelmassa televisiossa tuomitsi Erosen kirjoituksen, mutta sitten melkein seuraavassa lauseessa kertoi ettei hän ollut lukenut koko kirjoitusta alkuperäisenä vaan oli luottanut muun median arvosteluihin. Voi herra paratkoon minkälaisilla johtohenkilöillä meidän tasavaltaamme on siunattu. Osallistuvat ihan ilokseen lynkkauksiin selvittämättä itse asiaa. No ei nykyinen pääministeri Katainen paljon huonommaksi pannut julkisissa moitteissaan pääministerin haastattelutunnilla. En seurannut lausumaa oliko hänkin tuominnut Erosen kirjoituksen sitä lukematta.

Tuohon hihamerkkikohuun on hauskan linkin tehnyt Keskiäkäinen mies blogissaan Hampaankolosta.

Olen muutaman kerran kirjoittanut jotain meille laumoittain saapuneista Bulgarian ja Romanian romanikerjäläisistä. Jotenkin ihmettelen että meillä ollaan ilmiön edessä aivan avuttomia. EU maissahan sairaanhoitoa annetaan matkustavaisille heidän omasta kotimaastaan saatavaa eurooppalaista sairaanhoitokorttia vastaan ja sitten sen kortin perusteella laskutetaan heidän kotimaitaan. Pitää toivoa että ministeri Stubbin Romaniasta saama Romanian valtion edustaja hankkii ensimmäiseksi näille Romanian romaneille  tuo eurooppalaisen sairasvakuutuskortin heidän kotimaastaan. Eikä niin että me loputtomiin maksamme heidän sairastumisistaan suomalaisten verovaroista. Ei tämän pitäisi olla kohtuutonta eikä mitään rasismia. Vaan ihan normaalia EU käytäntöä. Niin, kysehän on EU maista!

Samoihin romanikerjäläisiin liittyi toinenkin tuore uutinen 'Hometalon saunavieraat piinaavat naapureita'.  Kysehän ei ole mistään jonkun paikallisen asukkaan vieraina olevista saunojista vaan aution hometalon luvattomasti miehittäneistä romaneista.  Kirjoituksessa heitä nimitetään jotenkin poliittisen korrektisti siirtolaisiksi kuitenkin lisäten siihen etuliitteen romani. Vaikka tuota romaniuden mainitsemista pyritäänkin poliittisen korrektiuden nimissä välttämään niin tässä on sentään rohjettu tuokin hyvin relevantti yksityiskohta mainita. Tosin olisihan kansalaiset sen ehkä osanneet lukea rivien välistäkin. Siksi olisikin ihan törppöä jos ei meillä voisi asiasta kunnolla uutisoida.
 
Se mikä minua hämmästytti tuossa 'saunavieras' jutussa oli haastateltujen eri viranomaisten täydellinen avuttomuus ettei kuulu heille tai eivät voi tehdä mitään. Perkele, jos nuo luvattomasti talon ja saunan miehittäneet sontivat  ja naapureita piinaavat talonvaltaajat olisivat suomalaisia niin kyllä siellä olisi lukuisia viranomaisia ja poliiseja karhukoplan kanssa hätyyttelemässä heitä pois ja antamassa sakkoja. Hyi helvetti. Eikö meidän viranomaisista ole mihinkään kun kyse on näistä itä-Euroopan romaneista? Uskotaanko meillä ihan ns aikuisten oikeasti että nuo raukat kerjäläiset ovat vain yksittäisiä  köyhiä, jotka tulevat tänne paremman elämän toivossa. Ja kaikki viittaukset järjestäytyneeseen rikollisuuteen on vain pahansuopaa panettelua. Voi kun meidän päätöksentekijät kävisivät paikanpäällä Romaniassa ja Bulgariassa tutustumassa miten noiden liigojen johtajat elävät luksuspalatseissaan alaisiltaan keräämillä suojelu- yms sellaisilla maksuilla. Niiden palatsien rinnalla ovat  Helsingin Kulosaaren, Kuusisaaren ja Lehtisaaren  rikkaiden hienot talot sittenkin aika vaatimattomia.

Muistaakseni noin vuosi siten Yle:llä näytettiin BBC:n tekemä dokumenttiohjelma,, jossa hyvin kuvattiin minkälaisen ongelman nämä kerjäläiset muodostivat Englannin lisäksi esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa. Kysehän ei ollut pelkästä kerjäämisestä vaan kaikenlaisesta muustakin asiaan liittyvästä rikollisuudesta.

Jokaiselle on toki selvää että tuo tarve selviytyä vaikka rikollisuudella johtuu lähtömaan köyhistä oloista ja ettei siellä ole mahdollisuuksia nousta nopeasti köyhyydestä muulla kuin rikollisuudella. Mutta näiden seikkojen selvittäminen on sitten jo kokonaan toinen ja iso juttu.

Kenen varoja ovat eläkerahastot ja -maksut?

Periaatteessa eläkerahastot ovat eläkevakuutusyhtiöiden erillistä tarkoitusvarallisuutta ja korvamerkitty käytettäväksi eläkkeisiin. Kuitenkin nyt valtion kestävyysvajetta paikattaessa eläkeasioista on iso poru ja työmarkkinajärjestöiltä yritetään saada päätöksiä miten eläkevaroja aletaan säästetään tulevaisuudessa väestön ikääntyessä. Väestön pidemmät työurat ja eläköitymisen siirtyminen muutamallakin vuodella helpottavat eläkeyhtiöiden maksurasitusta. On yksinkertaisesti enemmän maksavian yrityksiä ja työssä käyviä maksajia.

Mielenkiintoinen asetelma on, että EU:ta varten Suomi on saanut luvan laskea jättiläismäiset eläkerahastot julkiseksi, valtion varallisuudeksi. Ei ihme että Suomi näyttää ulospäin vakavaraiselta kolmen A:n eli AAA-maalta!

No mietitäänpä. Valtion menot v 2012 on budjetoitu 52,4 mrd euroksi ja valtion tulot ilman lainanottoa on budjetoitu  45,3 mrd euroksi.  Eläkerahastot ovat nykyään yli 130 mrd euroa arvostus- ja laskutavasta riippuen. Huomaa suuruusluokan kun vertaa valtion budjettiin. Bruttokansantuotteeseen verrattaessa ovat Suomen eläkerahastot Euroopan suurimmat.

Jos Suomi alkaisi maksaa suurille ikäluokille eläkettä osittainkin noista rahastoista pitääkseen maksurasituksen kurissa alkaisi koko Suomi näyttää kaikkea muuta kuin AAA-maalta.

Toinen este purkaa eläkerahastoja on yhtä raadollinen. Eläkeyhtiöiden ja rahastojen hallinto antaa paljon valtaa työmarkkinajärjestöjen johtohenkilöille. Kun iso osa varoista on sijoitettu esimerkiksi teollisuuteen pääsee moni työmarkkinajärjetön johtomies isojen yritysten hallituksiin omistajan eli työeläkeyhtiön edustajana ja nostaa sielläkin suuret palkkiot.  Samoin jättiläismäisistä rahastoista kuin eläkerahastot voidaan vaivatta maksaa jättimäiset korvaukset pelkästä rahastonkin hallinnoimisesta.

Tämä jälkimmäinen skenaario tarkoittaa minun mielestä loogisesti ettei noissa työmarkkinajärjestöissä kummallakaan puolella haluta purkaa noita rahastoja koska sillä tavoin menetettäisiin omat jättiedut.

Eläkevakuutusyhtiöiden maksutulo tunnutaankin suunniteltavan yritysmaailman työntekijämäärästä riippuvan maksukyvyn mukaan. 

Tämä eläkejärjestelmä on uskomaton viidakko. En missään vaiheessa voinut uskoa minkälainen tämä järjestelmä oikeasti on ja mitä kaikkea muuta se palvelee paljon ensisijaisemmin kuin eläkeläisiä.



        

Suomalaisten tonttikaupat Karjalassa

En ole kovin tarkkaan seurannut Karjalan tonttikauppojen yksityiskohtia. Mutta nyt olen jotenkin ymmärtänyt, että olisi tapahtunut joku venäläisiäkin ärsyttänyt konfrontaatio jos Venäjä suunnittelee lunastavansa pois jo ostettuja kiinteistöjä.

Alun perin Venäjä tarjosi tontteja vain vuokrattavaksi mutta muutti myöhemmin myös ostot mahdollisiksi. Ja  niin suomalaiset ryhtyivät ostamaan tontteja Karjalasta.

Hetken aikaa olivat ehkä molemmat osapuolet tyytyväisiä kunnes alkoi kuulua kahdenlaista purnausta. Suomessa alettiin ihmetellä miten venäläiset ostivat tontteja kummallisen läheltä Suomelle jotenkin sotilaallisesti tärkeitä kiinteistöjä.

En muista oliko samaan aikaan vai aikaisemmin tai myöhemmin kun Venäjältä alkoi kuulua että  osa Karjalan kiinteistökaupoista ei olisi ollut laillisia ja ne pitäisi perua. Perusteena oli kiinteistöjen sijainti rajavyöhykkeellä.

Suomessa on nyt useita vuosia vaadittu että jos venäläiset saavat ostaa kiinteistöjä Suomesta niin vastavuoroisesti on suomalaisten saatava ostaa kiinteistöjä Karjalasta ja samalla on kovaäänisesti osoitettu mieltä että nyt tuollaista vastavuoroisuutta ei olisi. Ja rivien välissä on pilkistänyt jopa vanha ryssävihakin.

Tuskin Suomikaan sallii kiinteistöjä myytäväksi rajavyöhykkeellä ulkomaalaisille. En tosin tiedä onko meillä mitään laillista mekanismia estää sellaiset kaupat. Mutta se mikä voitaneen estää ettei ulkomaalainen saa lupaa liikkua rajavyöhykkeellä.

Suomen rajavyöhyke lienee leveimmilläänkin muutaman kilometrin levyinen. Venäjällä rajavyöhyke on Karjalassa useiden kymmenien kilometrien levyinen ja se rajaa monet suomalaisia kiinnostavat alueet rajavyöhykkeelle. Eikä tämä rajavyöhykkeen määrittely monien kymmenien kilometrien levyiseksi ole mikään uusi vain suomalaisten kiinteistökauppojen kiusaksi tehty määräys vaan noin leveä oli rajavyöhyke jo 1950-luvulla kun minäkin ensimmäisen kerran kävin Neuvostoliitossa ja ajoimme autolla Karjalan halki silloiseen Leningradiin. Tieltä ei saanut poiketa ja matkaasi valvottiin hyvin tarkkaan. Jos pidit liian pitkää kahvitaukoa  etkä ohittanut seuraavaa tarkastuspistettä 'määräajassa' tuli sinua etsimään rajavartija-miliisien moottoripyöräpartio.

Venäjällä ei ehkä ole samanlaista kiinteistökauppojen valvontajärjestelmää kuin meillä lainhuudatuksineen yms jolloin tuollaiset virheelliset kaupat rajavyöhykkeellä ovat päässet syntymään erehdyksessä.

Minusta vastavuoroisuus on toteutunut jos kyse on vain 'kuumasta' rajavyöhykkeestä. Jos jo tehdyt rajavyöhykkeiden kaupat korvataan Venäjän toimesta täysimääräisesti (myös mahdolliset aloitetut rakennustyöt jne) ostajille niin etteivät ostajat häviä mitään niin turha minusta rähinöidä.

Minä ainakin ymmärrän, että suurvalta Venäjän toiseksi suurimman suurkaupunki Pietarin lähellä oleva raja-alue pidetään leveämpänä kuin mitä me Suomessa olemme tottuneet.

Hiukan minua on jopa hävettänyt, että meidän ex-presidenttimmekin ehdittiin vielä värvätä loppuaikoinaan tuota asiaa selvittelemään  käydessään pääministeri Putinia tapaamassa.

Minusta vastavuoroisuus on toteutunut vaikka rajavyöhyke käsite meillä ehkä poikkeaakin venäläisestä. Miten sattuneet erehdykset korjataan jälkikäteen oikeusturvatakeita noudattaen on toki aivan legitiimi selvittelykohde.                     
       

Elämäni huonoin työpaikka

Ehdin olla työelämässä yli 50 vuotta. Minulla oli ilo, että niin moni työpaikka kuului sarjaan erinomainen  ja loistava työpaikka. Ja minua seurasi onni, että niinkin usein löysin sellaisen työpaikan.

Olen suunnitellut kirjoitussarjaa 'Elämäni huonoimmat työpaikat - ja vähän juttua parhaista'. Ja kun tällä hetkellä mietitään miten saataisiin ihmiset jaksamaan työpaikoillaan entistä pidempään olisi tärkeä oivaltaa mitä pitää tehdä ja mitä ei. Mutta mitään taikakonsteja  ei ole minullakaan.

Itse asiassa sain kannusteen tähän edellisen blogikirjoitukseni kommenttipuheenvuorosta. Siinä anonyymi kirjoittaja purki kokemuksiaan ja tuntojaan ilmeisesti juuri huonoista työpaikoista.

Kirjoituksien aihe on vaativa. Ja aiheelle on myös joitain hienotunteisuusvaatimuksia. En minä voi jotain ns mulkkua johtajaa kuvata sellaisena vaikka kuinka mieleni tekisi. Siten juttuja ei voi kirjoitella samalla vapaalla tajunnanvirtatekniikalla kuin mitä muuten voi vähemmän aroista aiheista kirjoittaa.

Julkistin tämän nyt tässä ikään kuin jonkinlaisena haasteena ja ohjelmanjulistuksena itselleni. Yritän näin pakottaa itseni kirjoittamaan noista aiheista.

On minulla eräs toinenkin aihe, joka on piinannut minua paljon pidempään. Noin 26 vuotta sitten havaitsin suureksi järkytyksekseni ettei Suomi ole oikeusvaltio. Ei se ollut sitä silloin mutta ei se ole vieläkään enkä ole vakuuttunut onko se edes muuttunut parempaan suuntaa. Että Tarja Halonen presidenttinä joskus juhlapuheissa sellaisen asian mainitsi ei suinkaan tarkoittanut että kysymys olisi ollut jostain todellisesta. Siinä aihe on enemmän poikkitieteellinen, koska minua on askarruttanut myös koko vääryyden hyväksyvien korkeiden suojelijoiden moraali. Olen ihmetellyt ettei vääryyden menon seuraaminen ja omakohtainen edesauttaminen aiheuta omantunnon tuskia ja univaikeuksia.

Joskus oli ajatuksena kirjoittaa myös ajankohtaisista IT aiheista kaikenlaista kerettiläistä. Mutta sen aihealueen olen eläkkeelle siirtymisen jälkeen jättänyt vähemmälle. Kun ei järkipuhe auttanut työssä ollessa niin miksi se auttaisi nytkään.

Ylelle uusi ilme

Kun yrityksen johto tietää, että jotain pitäisi tehdä mutta ei tiedä mitä pitäisi tehdä niin silloin uudistetaan visuaalista ilmettä, logoa tms. Sellaiseen käsitykseen tulin työelämässä noin 50 vuoden työkokemuksella.

Hyvin harvassa yrityksessä ryhdyttiin silloinkaan parantamaan tuotetta tai palvelua. Monasti syynä tuntui olevan ettei johto, usein palkkajohto,  ymmärtänyt omaa toimialaansa tai asiakkaittensa aitoja tarpeita.

Yle näyttää nyt olevan juuri sellaisessa asemassa. Mikael Jungnerin johtajakaudella luotiin loistava Ylen Areena. Se oli ihan aito katsojaa ja kuulijaa palveleva parannus ja uudistus. En muista alkoivatko uusinnat jo silloin lisääntyä. Ehkä alkoivat ja oivallista että vuorotyötäkin tekevät näkevät samoja ohjelmia kuin muutkin katsojat pelkästään televisiosta ilman että siihen tarvitaan tietokoneita ja nettiyhteyksiä.

Mutta uusintojen määrä tuntuu kasvaneen jo suorastaan ärsyttäviin mittoihin.

Mutta varsinainen aiheeni oli tuo Ylen ilmeen uudistus. Tuntuu että tuota ilmeen uudistusta markkinoidaan asiakkaille aivan kuin jotain olennaista parantuisi Ylen toiminnassa. No jos joku on lopen kyllästynyt Ylen logoon niin ehkä sitä piristyy kun Ylen logo vaihtuu mutta minusta tuollaiset ovat pelkkiä silmänkääntötemppuja eivätkä hyödytä asiakkaita tippaakaan.

Olen 50-vuotisen työurani aikana seurannut varmaan kymmeniä visuaalisen ilmeen muutoksia eri yrityksissä ja käytännössä todennut ne lähes tarpeettomiksi. Sen sijaan samaisissa yrityksissä olisi samaan aikaan ollut mitä suurin tarve  kohentaa palvelua tai avaintuotteita. Mutta ehdin olla muutamassa sellaisessakin yrityksessä, joissa sekin tehtiin. Mutta ne yritykset olivatkin selkeästi sellaisia joita minä olen kutsunut ylivertaisiksi osaajiksi.

Työntekokin tuollaisten ylivertaisten osaajien tiimeissä oli ikimuistettavaa. Useimmilla oli motivaatio korkealla ja se koko yrittäjähenkinen meininki tarttui ja sitä myös tartutettiin kaikkiin. Noissa yrityksissä harvemmin kiinnitettiin huomiota johonkin visuaalisen ilmeen uudistamiseen kun oli paljon tärkeämpää tehtävää jossain asiakkaalle olennaisessa.   

Guggenheim, perkele!

Olen käynyt Guggenheim museossa New Yorkissa. Hieno museo. Mutta en minä sen vuoksi New Yorkiin matkustanut. Enkä usko että valtavia turistilaumoja Suomeen vartavasten Guggenheim museota katsomaan tulisi. Guggenheim museon vetonaulana on New Yorkisa mm arkkitehtonisesti erikoinen museorakennus. Samanlainen vetovoimatekijä on Bilbaonkin Guggenheim museon museorakennus. Berliinin Guggenheim museo sijaitsi niin tavanomaisissa tiloissa ettei sen rakennus muodostanut mitään erityistä nähtävyyttä tai vetovoimatekijää. ja siksi museo lopetetaankin kannattamattomana. Meillä on suunniteltu koko hankkeelle Helsingin parhaalla paikalla Katajanokalla sijaitsevaa rakennustonttia. Samasta tontista on varmaan kiinnostuneet kymmenet ellei sadat keskustakehittäjät etenkin jos sen saa vielä pilkkahinnalla käyttöönsä. Mutta ennen kaikkea. P-e-r-s-a-u-k-i-s-e-t suunnittelevat toisten lainarahoilla hurjan kallista 'investointia' museohankkeeseen. Nyt on jo Vihreitä edustava Kaupunginmuseon hallituksen puheenjohtaja Halmetoja tarjonnut hankkeesseen kaupunginmuseonkin rahoja. Ja samaan aikaan muita museohankkeita ajetaan alas ja henkilöstöä vähennetään. Jos hanke on liiketaloudellisesti niin kannattava kuin koko ajan yritetään esittää niin tottahan toki hankkeelle löytyy yksityisiä rahoittajia. Guggenheim museo olisi mielenkiintoinen jos sen rakennuksesta onnistuttaisiin tekemään arkkitehtoninen nähtävyys. Kyll siellä kävisi silloin vierailijoita, jotka muutenkin ovat Suomessa. Mutta erittäin harva sen rakennuksen vuoksi tulisi Suomeen tai Helsinkiin. Eikä sinne mitään ryntäystä taidematkailijoitakaan tulisi. Sellaiset taiteen erikoisnautiskelijat ovat niin harvassa ettei heidän lukumäärää voi kymmenissä tuhansissa laskea varsinkin kun Helsinki ei ehkä heitä kuitenkaan millään muulla tänne kykene houkuttelemaan. Ihan tolkutonta porsastelua kansalaisten verovaroilla aikana jolloin koko ajan velkaannutaan vielä lisää. On näköjään Bloggerin editoria taas kovasti muutettu eikä tekstin muotoilu mene niin kuin ennen. No ei voi mitään. Pitää seuraavalla kerralla kirjoittaa teksti valmiiksi muualla ja kopioida tänne.

Eläkekeskustelu on ihan järjetöntä

Sattuneesta syystä seuraan mielenkiinnolla eläkekeskustelua mediassa. Kiihkoton keskustelu tuntuu mahdottomalta. Ja argumentit joilla perustellaan eläkeiän nostoa ovat ihan lapselliset. Siitä ei kai liene mitään epäilystäkään etteikö jotain tarvitsisi tehdä kun eläkeläisten määrä kasvaa ja elinikä pitenee. Mutta sellainen vippaskonsti, että jollain mahtikäskyllä vain määrättäisiin, että nyt ei sitten eläkkeelle pääse enää ennen 68 ikävuotta on ihan järjetöntä. Jos ihminen on sitä ennen työkyvytön niin hän on työkyvytön. Eikä lääkärit voi ryhtyä eläkevakuutusyhtiöiden tai valtiovallan lakeijoiksi ja alkaisivat kerta kaikkiaan kieltäytyä kirjoittamasta työkyvyttömyyslausuntoja alle 68 vuotiaista.

Miksei missään puhuta milloin ja millä ehdoilla puretaan jättimäisiksi paisuneita eläkerahastoja? Suomen eläkerahastot ovat BKT:hen suhteutettuna tällä hetkellä Euroopan suurimmat. Selityksiä on todennäköisesti kaksikin. Vallan kahvassa eli eläkerahastojen hallinnoinnissa on kiva keikkua. Siellä on sekä työnantaja että työntekijäjärjestöjen edustajia nauttimassa korkeita kokouspalkkioita. Toinen selitys voi tietenkin olla, että eläkerahastot lasketaan EU:n vakavaraisuuslaskelmissa valtion varallisuudeksi eikä niitä voida purkaa, koska Suomi ei enää olisikaan niin selvästi AAA-luokiteltu maa.

Kun puhutaan eläkeiän alarajan nostamisesta 63 vuodesta 65 vuoteen unohdetaan mainita kaksi asiaa: ensinnä kyse on vain joustavan eläkeiän alarajasta kun meillä eläkkeellesiirtymisrajat ovat 63-68 ikävuotta. Ja mitä aikaisemmin siirryt eläkkeelle sitä pienempi on eläkkeesi. Ja kuten jo edellä mainitsin ei tuo mahtikäsky ketään työkyvytöntä työkykyisenä pitäisi.

Meidän eläkejärjestelmäämme on tehty useita huononnuksia sen n 50 vuoden voimassaolon aikana. Osa oin ollut vain huononnuksia ilman suurempia perusteluja - rahat ei vaan riitä argumentilla.

Elinaikakerroin oli meillä vastaus eliniän pitenemisen aiheuttamien eläkemenojen kasvulle. Muuten ihan asiallinen korjauskeinona, mutta täysin epäoikeudenmukainen miehille. Kirjoitin asiasta blogissani pari vuotta sitten. Naiset ehtivät olla eläkkeellä pidemmästä eliniästä johtuen 2 kerta miehiä kauemmin. Vaikka naiset saisivat ehkä miehiä pienempiä eläkkeitä he syövät eläkevarallisuutta miesten keskimäärin 8,3 vuoden sijasta 15 vuotta.

Viime vuonna oli julkisuudessa muutaman kerran esillä uutinen, miten 35 v ikäisiä nuoria naisia jää kovin paljon mielenterveydellisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jos naisten eliniän odote on 83 vuotta he ehtivät nostaa ensin työkyvyttömyyseläkettä ja sitten vanhuuseläkettä 48 vuotta ja vanhuuseläkkeelle jäävä mies ehtii nostaa eläkettä 8,3 vuotta. Tässä tapauksessa eläkettä nostetaan 6 kertainen aika verrattuna terveeseen mieheen!

Ja vielä epäkohtiin joista pitäisi mutta ei silti keskustella. Kansallisoopperan balettitanssijan eläkeikä on nykyään 44 v. Aikaisemmin se kai oli jopa 2 v alempi eli 42 v. Jokaiselle baletin ystävälle, jollaisena pidän myös itseäni, pitäisi olla päivänselvää ettei niin raskaan fyysisessä ammatissa voi jaksaa ilman kremppoja. Venäläinen huippuballerina Maya Plisetskaya [laitoin linkin englanninkieliseen Wikipediaan kun suomenkielinen oli niin aneeminen] on harvinainen poikkeus että vielä pitkälti yli 70 v iässä oli tanssiessaan upea ilmestys.

Toinen vastaava ryhmä on palomiehet. Esimerkkinä haasteista pidetään jotain savusukellusta mikä on raskasta puuhaa hyväkuntoisille nuorille miehillekin.

Ettei synny väärinkäsitystä. Minä ymmärrän hyvin näiden ihmisryhmien alemmat eläkeiät. Tosin mietityttää voitaisiinko heidän osaamistaan jotenkin hyödyntää vaikka ovat lopettelemassa aktiiviuraansa. Eihän urheilijoillekaan laiteta eläkepapereita kun täyttävät 35 v tai 40 v. Mutta keskustelua minusta kaipaisi miten tuollaisten erikoisryhmien alentunut työkyky entiseen ammattiin otettaisiin huomioon. Pitäisikö kokonaan miettiä jonkinlaisia kaksi- tai kolmevaiheisia urapolkuja?

Olen kirjoittanut blogiini 19 juttua jotka koskevat eläkkeitä tai eläkejärjestelmää. Jonkin verran olen noissa yhteyksissä sivunnut minkälainen merkitys on työpaikan hyvällä ilmapiirillä työssä jaksamiseen ja työurien pidentämiseen. Minusta sillä on todella suuri merkitys ja olen nähnyt vierestä miten hyvä johtaja saa rakennettua sellaisen työkulttuurin vuosien vaivalla ja sitten hänen joku puoli-idiootti 'ammattijohtaja'-seuraajansa tuhoaa koko aikaansaannoksen muutamassa vuodessa - ellei vielä nopeammin. Minusta tuollaiset työpaikan pilaaja-johtajat pitäisi jotenkin saattaa vastuuseen tuhotyöstään. Mutta se nyt on ihan toisen jutun aihe. Tarkoitukseni on kirjoittaa siitäkin mutta harkitsen vielä missä muodossa. On sen verran rajua juttuja ja suurin osa juttujen aiheista on vielä työurillaan. Kas kun totuudenpuhujasta ei pidetä. Sehän on vanha totuus.

Kauniaisissa rikkaus ja köyhyys kohtaavat?

Pieni ote Suomen Kuvalehdestä:

'Kauimmas kärki on karannut Kauniaisissa, missä hyvätuloisin prosentti ansaitsee vähintään 293 362 euroa vuodessa. Naapurikunnassa Espoossa huipun tulot ovat lähes puolet vähemmän, 155 273 euroa vuodessa.

Pienimmillä tuloilla hyvätuloisimman prosentin joukkoon pääsee Rautavaaralla, Sotkamon naapurissa (52 286e). Eli Kauniaisissa tuloeliittiin pääsemiseen tarvitaan lähes neljännesmiljoona euroa vuodessa enemmän kuin Rautavaaralla.

Myös Suomen vähiten ansaitsevat asuvat Kauniaisissa, missä pienituloisin kymmenys ihmisistä ansaitsee alle 3 073 euroa vuodessa. Seuraavaksi pienituloisin 10 prosenttia löytyy Helsingistä (3 698 euroa vuodessa) ja Joensuusta (4 588 euroa vuodessa).'

Suomesta globaali homojen turvapaikka

Hiukan alkaa ihmetyttää ja arveluttaa onko monikulttuurisuuden lisäksi nyt uusi muotivillitys ja turvanpaikanhakukikka että tehdään Suomesta globaali afrikkalaisten, lähi-idän ja aasialaisten homojen turvapaikka.

Ymmärrän tarpeen välttyä vainolta jos homoudesta avoimesti vainotaan omassa kotimaassa. Ymmärrän myös, että on ahdistavaa pitää luurankojakin kaapissa jos on hirveä halu toteuttaa omaa sukupuoli-identiteettiään.

Mutta sitä en ihan tai en edes alkuunkaan ymmärrä miten joku Afrikasta esimerkiksi Zimbabwessa homoudesta vainottu löytää homoparatiisin Suomesta melkein maapallon toiselta puolelta kun naapurissa Etelä-Afrikassa on jo laillista solmia virallisia homoliittoja.

En minä halua olla sydämetön enkä minä pode edes homofobiaa mutta miksi meidän helvetin velkaisen maan pitää veronmaksajien vähillä rahoilla pelastaa globaalisti homotkin?

Ja on käsitykseni mukaan nyt löydetty myös turvan haku kristillisinkin perustein jos olet kotoisin islamilaisesta maailmasta.

Afrikan sarven Somalian sosiaalitoimistonahan me olemme olleet kohta 20 vuotta. Se nyt on ihan oma traaginen lukunsa enkä sitä sen enempää tässä analysoi. Kansanedustaja, fil.tri Jussi Halla-Aho on tehnyt perusteellisia selvityksiä miten islamilaisesta maailmasta on löydetty Suomi eräänlaiseksi globaaliksi sosiaalitoimistoksi. Hänen täysin järkiperustein esittämän kritiikin perusteella hänet on leimattu rasistiksi suurelta osin täysin aiheettomin perustein. Halla-Ahon arvostelijat ovat harvoin perehtyneet Halla-Ahon alkuperäisiin kirjoituksiin vaan apinoiden lailla matkivat kritiikittä mediassa esiintyneitä rasistiksi leimaavia puheenvuoroja.

Finnairin Vehviläisen asuntokaupat

No näinhän se tietenkin meni. Kaikki on ollut laillista ja kaikki asianosaiset ovat tietenkn kaikissa vaiheissa jäävänneet itsensä.

Mielenkiintoista tässä asiassa on mekanismi josta usein puhutaan ja kirjoitetaan mutta harvoin on esillä näin selkeitä esimerkkejä 'sulle-mulle' touhusta:

- Vehviläinen on Finnairin toimitusjohtaja
- Harri Sailas on Ilmarisen toimitusjohtaja
- Ilmarinen on Finnairin suurimpia osakkaita
- Ilmarinen hoitaa Finnairin työeläkevakuutukset nykyään
- Vehviläinen on Ilmarisen hallintoneuvostossa
- Harri Sailas on Finnairin hallituksen puheenjohtaja
- sekä Sailas että Vehviläinen saavat varmasti mukavasti lisätuloja istuessaan toistensa hallinnoissa

Tapahtumat:
1) Vehviläinen myy omistamansa ja asuttamansa asunnon hyvällä 1,8 miljoonan euron hinnalla Ilmariselle
2) Ilmarinen vuokraa asunnon Finnairille työsuhdeasuntona käytettäväksi 6800 euroa/kk vuokralla
3) Vehviläiselle lasketaan verotuksen kautta samaisesta työsuhdeasunnosta luontoisetuarvona 2300 euroa/kk ja siitä hän maksaa veroa n 1200 euroa/kk
4) Vehviläisellä on oikeus lunastaa asunto takaisin itselleen Ilmariselta kun hänen työsuhteensa Finnairilla päättyy
5) asunnon takaisinlunastushinnan määräytymisestä ei ole tietoa julkisuudessa

Tämä kuvaa hyvin minkälaista on 'sulle-mulle' suhmurointi suomalaisessa liike-elämässä. Usein näitä toistensa hallinnoissa istuvia kutsutaan vaikkapa hallitusammattilaisiksi.

Olen usein ihmetellyt missä on toimialaosaaminen? Ja sitten tietenkin se ihan tyhmä kysymys: miten noin vaativissa tehtävissä työskentelevillä on aikaa uhrata jollekin toiselle yritykselle. Onhan sen oltava vaativaa työtä kun siitä usein maksetaankin kymmenien ellei satojen tuhansien eurojen edestä palkkioita.

Ettei synny mitään väärinkäsityksiä. Tuo kaikki edellä kuvaamani on tietääkseni ollut ihan laillista. Mutta mielestäni häikäilemättömän moraalitonta. Mutta sellaiset asiat tuomitaankin korkeammissa sfääreissä jos joku haluaa sellaiseen oikeuteen uskoa.

Suomen edustajat Davosin kokouksessa

Seurasin aika laajasti miten mediassa hehkutettiin Suomen edustajiksi Davosin talousfoorumissa helmikuun lopussa pääministeri Jyrki Katainen, Suomen Sveitsin suurlähettiläs Alpo Rusi ja EU:n komission varapuheenjohtaja Olli Rehn.

Ulkoministeriö oli hiukan varovaisempi uutisoidessaan Rehnin asemasta ja uutisoi 'Suomi sai runsaasti näkyvyyttä Jyrki Kataisen ja Olli Rehnin esiintymisten kautta'

Ensinnä ihmetytti tietenkin ettei Suomesta ollut yhtään talouselämän johtohenkilöä vaan pelkästään valtiovallan edustajia.

Mutta ihmettelin ja ihmettelen edelleen valtavasti miten on mahdollista että Suomea oli median mukaan edustamassa EU:n komission varapuheenjohtaja Olli Rehn. Ei taida toimittajien asiantuntemukseen kuulua tieto, että EU komissaarit vannovat virkavalan missä he lupaavat ajaa ainoastaan EU:n etuja. Me suomalaiset olemme hölmöjä jos me emme edes tuollaista ymmärrä vaan lähetämme edustajaksemme jonkun toisen etuja ajavan ja valvovan olkoonkin että on kansallisuudeltaan suomalainen ja Suomen kansalainen.

Onko henkilötunnus ihan susi?

Minun eteeni on yhden kuukauden kuluessa tullut jo kaksi tapausta jossa minun arvellaan syyllistyneen rattijuoppouteen (ihmettelijänä helsinkiläinen rikospoliisi joka löysi nimeni, oikeammin nimikaimani nimen jostain poliisin rekisteristä ja veronkierrosta eli olisin nostanut 31.12.2010 ns mustaa palkkaa ja jättänyt sen verotuksessa ilmoittamatta (ihmettelijänä verotarkastaja ja pääkaupunkiseudun verotoimisto). Surkeita näyttävät olevan viranomaisten rekisterit. Pitäisi varmaan valittaa tietosuojavaltuutetulle.

Vaikka minulla on kohtuullisen harvinainen sukunimi ja etunimi ei minusta noin vakavista asioista kuten rattijuoppous ja veronkierto aleta ihmisiä viranomaisten toimesta epäillä ja kiusata pelkän nimen perusteella. Jos ei henkilötunnusta ole käytettävissä kun on kyse ulkomaalaisesta on ainakin yritettävä yksilöinnin mahdollistamiseksi selvittää ko henkilön syntymäaika. Eikä pelkästään luottaa että jos on erikoinen nimi niin ensimmäinen nimiosuma on oikea. Toisaalta mistä minä tiedän minkälaisia vajakkeja meillä noita viranomaistehtäviä on hoitamassa. Voihan olla että ensimmäinen listalta löytyvä Matti Virtanen (nimi on ihan sattumanvaraisesti valittu) tyydyttäisi virkamiehen yksilöintitarpeen. Mitä sitä turhaan nähdä vaivaa. Vaivataan kansalaisia. Tai lyödään vain lisäverot ja korotukset suoraan. Valittakoot kansalainen. On nimittäin tuollaisesta mielivallasta kokemusta muutaman kymmenen vuoden takaa.

Nykyään Google ja sosiaalinen media kuten Facebook ovat loistavia juorupaikkoja. Olen tiennyt että minulla on useita nimikaimoja Venäjällä, Ukrainassa ja Baltian maissa. Venäläisillä ei ole ollut tapana antaa lapsille monia etunimiä. Samannimisten erottamiseksi toisistaan käytetään siksi ns patronyymiä eli isännimeä.

Mutta jo vuosia sitten löysin ulkomailta nimikaiman, jolla oli jopa sama patronyymi. Nauratti aika tavalla. Onneksi syntymäaika ei ollut sama.

Yli kaksikymmentä vuotta sitten samalla sukunimellä oli vain lähisukua. Eli lapsiani, vaimojani (niin, monikossa :) ja vanhempani. Mutta nyt on tänne muuttanut useita samalla sukunimellä, jotka eivät ole mitään tiedossa olevaa lähisukua ainakaan.

Tyttäreni löysi kuukausi sitten Googlella minulle helsinkiläisen nimikaiman. Kaveri on 22 vuotias ja etsi jossain deittipalstalla alle 34 vuotiaita naisia. Valokuvan perusteella minä vuorostani löysin saman kaverin myös Facebookista ja siellä olevien kaverien taustasta päättelin kaverin olevan kotoisin Eestin venäläisalueilta.

Niin minä olen 66-vuotias ja vaikka kuinka nuorekkaana itseäni yritänkin pitää niin en minä kyllä enää 22-vuotiaasta mene ulkonäkönikään perusteella.

Minusta on kumma etteivät meidän viranomaiset vaivaudu tekemään edes pientä salapoliisityötä jos henkilötunnusta tai syntymäaikaa ei ole tiedossa.

Ai että olen ollut kiukkuinen jo yli kuukauden. Toivotaan että asiat selviävät. Olen allerginen taistelemaan mahtipontisten virkamiesten kanssa.

Finnairin tappiot ja pilkkominen

Olen pitkään uumoillut, että Finnairin ongelma, ettei johto osaa omaa toimialaansa. Joku neropatti on keksinyt kermankuorinnan uudeksi strategiaksi. Keskitytään pelkkään Aasian liikenteeseen joka on nyt kannattavaa ja laitetaan kaikki tällä hetkellä kannattamattomat jollekin osaajalle.

Tuo valittu strategia paljastaa jo mistä on kyse. Johto osaa lukea tulos- ja tappiolukuja eikä tuossa tarvita suuremmin mitään toimialaosaamistakaan. Ja nyt sitten saneerataan pois tappiota tuottavat osaset jollekin osaajalle ja keskitytään "ydinosaamiseen" - Aasian liikenteeseen. Siihen joka sattui osoittautumaan kannattavaksi. Pannaan ikään kuin munat riskialttiisti vain yhteen koriin kun ei ole osattu saada esimerkiksi Euroopan liikennettä kannattavaksi.

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten aiheesta kun oli Finnairin lakko. Tarkastelin siinä eräitä muitakin kannattavuuden osatekijöitä kun pelkkiä lentävän henkilökunnan palkkoja. Osa niistä on varmasti sellaisia että niihin johto voi vaikuttaa ruikuttamatta AY-väen kohtuuttomuutta.

Muutama puheenvuoro on jo kuulunut, jossa hämmästellään, että aikooko Finnair todella panna toimintansa niinkin yksipuolisen lentoliikenteen varaan kuin mitä on pelkät Aasian reitit. Isokin muutos voi tapahtua nopeasti ja romuttaa nopeasti koko tällä hetkellä kannattavan bisneksen.

Vaikea juttu päättää ministereille Hautala ja Katainen. Heillä on varmaan vielä vähemmän toimialaosaamista lentoyhtiöstä kuin nykyisellä toimitusjohtajalla.

Laulajatar Chisu

Kuuntelin ja katselin muutama päivä sitten Emma gaalasta nauhoitettuja Chisun esittämiä lauluja.

Kirjotin Chisusta ja mm Jipusta lyhyesti blogissani jo kaksi vuotta sitten.

En ole mitenkään iskelmälaulun asiantuntija. Onhan minulla korvakuulo ja jos musiikki miellyttää korvaani niin se riittää. Konsultoin perheenjäseniäni jos haluan asiantuntevia tietoja.

Nähtyäni ja kuultuani noita tuoreita Chisun esityksiä jäin oikein miettimään mitä minulle oli tarjottu eteeni kuultavaksi ja nähtäväksi. Tuli mieleen Marilyn Monroe - jota en muuten koskaan nuorempanakaan ole ihaillut, joten minulla on varmaan ollut huono naissilmä. Valkaistu tukka, tekoripset, voimakas meikki, ehkä toppaukset rintaliiveissäkin, lyhyt kireä hame, korkeat plateau-pohjat kengissä - seksiä tihkuva pakkaus kaiken kaikkiaan. Vaikka olenkin eläkeläinen niin ymmärrän ja arvostan toki naiskauneutta mutta tuollaista paketoimista en oikein ymmärrä. Nuorimman tyttäreni ikäinen laulajatar, joka näytti ulkonaisesti kuin Hampurin tai Amsterdamin ilolinnulta.

Ääni ei tietenkään tuosta ulkomuodosta ollut miksikään muuttunut. Mutta jäin todella hiukan ihmettelemään minkälaisia houkuttimia meille miehille ansoitetaan. No ehkä tuo pakkaus ei ollut enää tarkoitettukaan 65+ eläkepapoille vaan paljon nuoremmille ikäpolville.

Ymmärrän jos laulajatar haluaa lavaesiintymisellä peittää oikean ulkoisen olemuksensa saadakseen arkena liikkua rauhassa kaupungilla omana itsenään. Ikään kuin esiintymisasu, tukka ja meikit olisivatkin vain valepukuja. Ehkä ovatkin.

No 'Show must go on' lauloi Freddie Mercury ja siitähän tässä kai on vain kysymys. Pidin Freddienkin lauluista ja tyylistä.

Chisu on varmaan iskelmämusiikin luova lahjakkuus. Pidän hänen tyylistään laulaa ja hiukan samalla tyylillä laulavista muistakin laulajattarista kuten Jipusta. Chisu onkin tehnyt lauluja Jipulle. Se selittänee osin samantyylisen laulutyylinkin.

Samsungin Android puhelin

Ostin hiukan yli kuukausi sitten uuden älypuhelimen. Tuttavapiirissäni moni on vaihtanut Googlen Android käyttöjärjestelmää hyödyntäviin älypuhelimiin ja niin tein minäkin. Hajoamista miettivän nokialaisen Communicator E90 tilalle hankin Samsungin Gio mallisen, jossa tuntui olevan kaikki tarvitsemani älypuhelinominaisuudet ja jopa vähän enemmänkin. Ja hinta oli vain 99 euroa Elisan myymälässä. Kaupassa ostoon meni ensi silmäyksestä muutama minuutti.

Ostin vuosi sitten Android käyttöjärjestelmällä varustetun tablettitietokoneen. Ihan tutustuakseni Android käyttöjärjestelmään, tabletteihin ja sähköisten kirjojen lukijoihin. Senkin hinta oli 99 euroa ja nörtin harjoitusleluksi ihan riittävä kun omilla eläkeläisen tuloilla piti ostaman.

Se oli hyvä pohja koska siinä oli Android tullut jo niin tutuksi että osasin heti käyttää Android puhelintakin.

Samsung Gio vastasi hyvin tarpeitani. Jotain pikku puutteita siinä oli mutta ei 99 euron älypuhelimelta ihan mahdottomia voinut vaatia. Kun sen koneen kosketusnäytölle muodostuva virtuaalinen näppäimistö oli kovin pienikokoinen ostin kosketusnäyttöä varten konstruoidun ohuen 'kynän', jonka pää oli paljon sormenpäätäni pienempi. Maksoi HongKongista tilattuna 1,90 euroa. Ei sekään täydellinen ole mutta helpotta pienen kosketusnäytön näpelöintiä.

Yhden ainoan suoranaisen vian tai puutteen olen havainnut tässä Samsungin Gio mallisessa Android puhelimessa. Liian usein puhuessani puhelimessa ääni puuroutuu. Sitä tapahtuu joka päivä ja ongelman ovat lapsenikin huomanneet. Nokialaisissa sellainen on ollut äärettömän harvinaista vaikka olen käyttänyt niitä lähes johdonmukaisesti alkaen kapulasta mallia 2110i.

Ihmettelen tuollaista ärsyttävää vikaa Samsungissani. Mutta kun tutkin ihmisten purkauksia netissä joudun havaitsemaan että kyse on suorastaan tyyppiviasta.

Naispuolinen tuttuni halusi itselleen uuden puhelimen ja meni samaiseen Elisan myymälään katselemaan itselleen uutta puhelinta. Minun Samsung Gio mallini hinta olikin jo noussut 20 euroa ja maksoi 119 euroa.

Hän päätyi erittäin tyylikkäältä näyttävään Nokian Asha 300 malliseen, eräänlaiseen perus- ja älypuhelimen välimuotoon. Jossa oli hipaisunäppämistön lisäksi myös perinteinen puhelimen näppäimistö. Ja hinta oli 79 euroa. Siinä oli lähes kaikki tarvitsemani paitsi langaton WiFi verkko ja GPS. Tosin minulla olisi ollut 'vanhoilta ajoilta' erillinen Bluetoothilla kytkettävä GPS vastaanotin. Eikä tuo langaton WiFikään mikä pakollinen ole kun käytän liikkuessani (kotimaassa!) kiinteähintaista 4,90 €/kk dataliikenneliittymää. Sen nopeus riittää yleensöä ihan hyvin.

Eli tuolla Nokia Asha 300:lla pääsi nettiin surffailemaan, sähköposteihin ja Facebookin vaikkakin vain tuolla kiinteällä hitaalla dataliikenneliittymällä.

Näen jo nuorempien entisten kollegoiden pudistelevan päätään halveksivasti - aah vain tuollainen pappamalli - kun näpelöivät omia työnantajan kustantamia älypuhelimiaan. Minä kyllä olisin sellaisenkin kritiikin hyvin kestänyt.

Olen seuraanut tuo nokialaisen käyttöönottoa ja hiukan autoinkin talletettujen aineistojen siirrossa vanhasta puhelimesta uuteen. Sekin oli tehty vaivattomaksi ja toimi hyvin.

Ei puuroutunut nokialaisessa ääni. Käyttöergonomia oli selvästi korkeaa nokialaista tasoa. Kyllä joutui tunnustamaan, että Nokia on osannut valmistaa laadukkaita puhelimia ja valmistaa edelleen.

Katsotaan nyt minkälaisia kokemuksia ensimmäiset tuntemani Nokian Windows puhelimien käyttäjät kertovat. Vanhempi poikani ja ex-kollegani on minun luottama esitestaaja. Tosin kyse on eri hintaluokan vehkeistä mutta nyt kyse onkin laadusta eikä siitä kuka halvimman mallin tekee. Vaikkei hintakaan mikän ihan mitätön osatekijä ole. Ainakaan niille jotka itse maksavat omat tai perheenjäsentensä puhelimet.

Miksi hälytyskeskukset tai ambulanssit pihtaavat kuljetuksia?

Mediasta joutuu nykyään lukemaan miten kansalaisia on kohdeltu yliolkaisesti hälytyskeskuksissa. Jollekin rintakipuja valittaneelle oli ehdotettu taksikyytiä sairaalaan tai muuten vain kieltäydytty ambulanssikyydin tilaamisesta.

Minulla on omakohtaista kokemusta vajaa kahden vuoden takaa. Tässä tapauksessa hälytyskeskus tilasi ambulanssin Espooseen. Mutta sitten paikan päällä alkoi hämmästyttävä säätäminen. Paikalle tulleet ambulanssimiehet pähkäilivat pitkään tarvitseeko minua kuljettaa ollenkaan sairaalaan. Minä olin sen verran huonovointinen että ei minulla ollut voimia kiistellä enkä toisaalta osannut mitenkään arvioida mitenkä vakavasta sairaskohtauksesta oli kysymys.

Onneksi en ollut yksin omassa kodissani vaan ex-vaimoni luona hänen apunaan hänen päästyä saman päivän iltapäivänä polvileikkauksesta. Hän osasi tiukkana arvioida tilannetta ja vaati kuljetusta sairaalaan. Ambulanssihenkilöt eivät vieläkään olleet varma kuljettavatko minut noin 1,5 km päässä olevaan Jorvin sairaalaan vaan soittivat vielä jollekin pomolleen joka antoi luvan kuljetukseen.

Sairaalassa sitten selvisi että minulla oli keuhkokuume, paha verenmyrkytys ja ilmeisesti lievä sydäninfarktikin. Tuskin minä kotioloissa hengissä olisin selvinnyt. Sairaalassakin makasin aluksi 4-5 vrk teho-osastolla.

Minua vanhempi sisareni oli kerran käännytetty ambulanssihenkilöstön toimesta eikä kuljetettu sairaalaan. Olimme huolissamme hänen useamman muutaman kuukauden jatkuneesta uupumuksesta, johon terveyskeskuksessa suurin piirtein tarjottiin pelkkiä särkylääkkeitä.

Sovimme että minä tulen hänen luokseen ja me tuilaamme ambulanssin kuljettamaan höänet saitaalaan, silä hän ei oikein jaksanut kunnolla enää edes kävellä. Mitään välitöntä sairauskohtausta ei kuitenkaan ollut kun minä hänen puolestaan soitin hälytyskeskukseen ja tilasin ambulanssin. Ilmoitin tietenkin hälytyskeskukseen ettei mitään sairauskohtausta ollut päällä.

Sen verran osasin olla paljon hyväkäytöksistä sisartani tiukempi, että en olisi hyväksynyt minkäänlaista ei-vastausta.

Silloin oli hurjat lumimyräkät pääkaupunkiseudulla eikä ambulanssi päässyt Vantaalla Tikkurilan ydinkeskustassa ajamaan ulko-oven lähelle vaan joutui jättämään ambulanssin satojen metrien päähän. Ja ambulanssimiehet tulevat paikalle kotiin ilman paareja lähes 5 tunnin kuluttua.

Samanlaista juupas-eipäs keskustelua tässäkin tapauksessa käytiin mutta olin peräänantamaton.

Sisareni pukeutui nopeasti ja arvioimme ambulanssihenkilöstön kanssa yhdessä että kahden voimakkaan ambulanssihenkilön taluttamana ja tukemana hän ehkä pystyy kävelemään ambulanssille. Oli myöhäinen ilta ja sovin siskoni kanssa että tulen vasta huomenna sairaalaan katsomaan.

Aamulla soitettiin sairaalasta sisareni miehelle ja kerrottiin että hänen vaimonsa makaa tajuttomana sairaalassa hengityskoneessa ja tilanne on hyvin vakava. Kun he oliva edellisenä iltana lähteneet ensin hissillä alas niin ulkona sisareni oli jaksanut noin 50 metriakunnes sydän oli pysähtynyt. Ja kun ambulanssioli kaukana kesti jonkin aikaa ennen kuin opääsivät ambulanssille ja saivat käynnistettyä elvytyksen. Näin ainakin meille kerrottiin.

Mutta sydänpysähdys oli kestänyt liian kauan ja seuraavana aamuna kun menin sairaalaan katsomaan tilannetta ilmoitti lääkäri, että pysyvät aivovauriot olivat niin vakavat ettei silloin noin 74 vuotias sisareni mitenkään toipuisi. Minä ne voinut antaa lääkärin pyytämää lupaa irrottamaan hengityskoneesta mutta sisareni aikuinen poika antoi sen samana päivänä.

On minulla muitakin esimerkkejä mutta nämä on todella omakohtaisia ja suhteellisen tuoreita.

Mutta pohdintaa. Mikä on näissä verovaroilla subventoiduissa yksityistetyissä ambulanssikuljetuksissa niin kallista että niitä ihmisten hengen kustannuksella pihdataan? Vai onko sairastuneen yli 65 v ikä se raja jonka jälkeen aletaan kokeilla pihtaamista?

Minä olen ajatellut hiukan samalla tavoin kuin oikeudessa pitäisi ajatella. Mieluummin yksi väärin vapautettu kuin väärin perusteetta tuomittu. Eli mieluummin yksi turha ambulanssikuljetus sairaalaan kuin yksi ylimääräinen kuljetuksen puutteen vuoksi turhaan vammautunut tai kuollut. Lisäksi pitää vielä muistaa ettei ambulanssihenkilökunta kokemuksestaan huolimatta ole diagnoosin tekemiseen oikeutettuja vastuullisia lääkäreitä.

Kirjoitustaukoni on ollut melkein 4 viikkoa joten on minulle kertynyt muutakin kirjoitettavaa, mutta pitää jatkaa muista aiheista huomenna.

Hyvää uutta vuotta! Saako teleoperaattori viedä laskutaidottoman asiakkaan rahat?

Joku viimeksi vinoili hyvän joulun toivotustani, että kuvittelinko itselläni olevan lukijoita. Siinä samassa kuvitelmassa nytkin toivottelen hyvää uutta vuotta.

No yritän laittaa tähän vähän muutakin asiaa.

Puhelin/kännykkäoperaattorien tarjousviidakko on niin monimutkainen että harva siitä ottaa selvän. Ei hinnastoja ilmeisesti edes haluta selkeiksi, koska näin päästään huolimattomilta tai laskutaidottomilta viemään laillisesti heidän rahansa.

Olen kuullut paljon ihmisten juttuja 70-80 euron suuruisista kännykkälaskuista kuukaudessa mutta hurjimmat makselevat pitkälti toistasataa euroa kuukaudessa kännykkänsä käytöstä. Kun perheessa on usein isä, äiti ja muutama lapsi ja kaikilla omat kännykät maksavat puhelut ns maltaita. Kun mukaan on tullut vielä laajakaistaliittymät eri muodoissaan niin me kansalaiset lihotamme ja rikastutamme teleoperaattoreitamme aivan ylen määrin.

Pääpuhelinoperaattoreita lienee käytännössä vain kolme: Elisa, Telia-Sonera ja DNA. Elisan verkossa toimivat myös Saunalahti ja Kolumbus liittymät. Telia-Soneran verkossa toimii myös Telia-Soneran halpisvaihtoehto Tele2. DNA:ta en tunne onko heillä joku samassa verkossa toimiva halpisvaihtoehto.

Minun lähipiirini käyttää pääasiassa Elisan, Saunalahden tai Kolumbuksen kännykkäpalveluja. Heidän kanssa pidämme yhteyttä kaikkein eniten. Kun sain viimeisen käännynnäisen vaihtamaan operaattoria tähän samaan Elisa-ryhmittymään on melkein meidän kaikkien kännykkälaskut tippuneet parinkymmenen euron kuukausitasolle. Itselläni on Saunalahden mainosvapaa Tikka-liittymä, jonka kuukausimaksu on 4,90 euroa. Jos suostuisi tekstiviestimainoksiin olisi kuukausimaksu Tikka+ liittymästä vielä euron halvempi.

Minulla oli joskus tekstiviestipaketti liittymässäni, mutta kun sekin maksoi 5 euroa/kk havaitsin että maksamalla tekstiviestit erikseen käytön mukaan selviän käytännössä 2-4 euron kuukausimaksulla tekstiviesteistä.

Mutta jos puhut paljon puheluja toisiin operaattoriryhmittymiin kannattaa harkita jotain Saunalahden Otson tyylistä liittymää. Yksi tuttavani on melkoinen maratonpuhuja kännykkään. Hän kyllästyi jatkuvasti toistasataa euroa kuukaudessa oleviin kännykkälaskuihin ja otti tuon Otso liittymän. Nyt ei ole kertaakaan useamman vuoden aikana puhelujen määrä ylittänyt tuohon Otsoon sisältyvää 3000 minuuttia. Eli jos minä Elisa verkon asiakkaana puhuisin paljon Telia-Soneran ja DNA verkoissa oleville kannattaisi minun ottaa tuollainen Otson tyylinen sopimus ja se maksaisi 38,90 euroa kuukaudessa. Ei siis mitään satojen eurojen puhelinlaskuja.

Kalleinta on soittaa ns valtakunnallisiin yrityspalvelunumeroihin. Ne maksavat maltaita eikä ne sisälly kenelläkään operaattorilla noihin pakettitarjouksiin. Minulla menee käytännössä sadat puhelut tuohon Tikka-liittymän 4,90 euroa kuukausihintaan. Mutta sitten olen joutunut soittamaan ehkä muutamaan valtakunnalliseen yritysnumeroon kuukaudessa niin niistä muutamasta puhelusta tulee laskuun ehkä toinen 5 euroa lisää.

Olen kirjoittanut näiden "valtakunnallisten yritysnumeroiden vaaroista" blogissani vajaa vuosi sitten. Kannattaa lukea se vielä uudestaan. Liike-elämä on yhä enemmän siirtynyt niiden käyttöön kun koko puhelinliikenne ja yritysten sisäiset puhelutkin kulkevat kännyköillä.

Kaikenlaiset älypuhelimet ovat lisääntyneet ja nettiin ja sähköposteihin on helppo päästä ja iso joukko ihmisiä sellaisen hienouden haluaa. Internet yhteydet ml sähköposti ovat kallista puuhaa jos et ole hankkinut erillistä dataliikennesopimusta operaattorisi kanssa. Pelkästään joku Iltasanomien tai Iltalehden maksuttomien sivujen surffaus netissä kännykällä maksaa joka kerta muutamia euroja. Dataliikenne mitataan ja rahastetaan siirtyvien bittien määrällä. Ja useimmissa datapaketeissa jossa liikennöintimäärä on rajoitettu jollain isolta tuntuvalla bitti- tai byte/tavumäärällä se raja on täysin tosielämää vastaamaton. Tee dataliikennesopimus jossa on rajoittamaton liikennemäärä ja rajoita mieluummin nopeutta pitääksesi hinnat kurissa. Esimerkin vuoksi minulla on Saunalahden Mobiililaajakaista Mini sopimus - hinta 4,90 euroa/kk.

Eli minun kännykkälaskuni koostuu käytännössä seuraavasti
- kiinteästä 4,90 euroa/kk joka kattaa puhelut Elisa-Saunalahti-Kolumbus verkkoon
- tekstiviestit käytön mukaan 2-4 euroa/kk
- puhelut Telia-Sonera ja DNA verkkoon käytön mukaan muutamia euroja kuukaudessa
- puhelut valtakunnallisiin yritysnumeroihin käytön mukan n 4-6 euroa kuukaudessa
- kiinteä dataliittymä nettiin 4,90 euroa/kk, nopeus rajattu 0,5 Mbit/s

Olen miettinyt valintojeni riskejä. Tekstiviesteillä, Elisa-verkon puheluilla enkä dataliikenteellä en saa puhelinlaskuani kasvatettua. Lasku saattaa ryöpsähtää jos soitan useita pitkiä puheluja Telia-Soneran ja DNA:n verkkoihin tai valtakunnallisiin yritysnumeroihin. Kännykällä tapahtuviin kalliisiin arpajaisiin tai äänestyksiin en osallistu.

Innostuin kirjoittamaan aiheesta kun taas menneellä viikolla havaitsin miten taitavasti meitä rahastetaan. Uusi (Android) älypuhelimeni osti puhelinlaskuuni maksullisen säätiedotuksen kun ilmaisiakin olisi ollut tarjolla. Vain se ohjelma oli ilmainen joka tuon säätiedotuksen tilasi mutta säätiedotus oli maksullinen ja liitettiin puhelinlaskuuni. No kai ne oppirahat on joka kohdassa maksettava. Muuten olen Android älypuhelimeeni yllättävän tyytyväinen.

Hyvää Joulua kaikille lukijoilleni!

Olen ollut vähän laiska viime aikoina kirjoittamaan blogiin. Kyllä periaatteessa jutun aiheita olisi ollut mutta otetaan rauhallisesti kun on Jouluaika.

Kiitoksia joulutoivotuksista ja hyvää Joulua kaikille lukijoilleni!

Uusi matkapuhelin

Alkoi Nokian E90 Communicator osoittaa anteeksiantamattomia vikoja. Olen 2-3 päivän aikana saanut useita kertoja kuulla tutuiltani ettei numerooni saa yhteyttä. Jotkut jo epäilivät onko minulle tapahtunut jotain. Kun olen irroittanut akun ja käynnistänyt puhelimen uudestaan on puhelin jonkin aikaa toiminut. Mutta en minä voi joka päivä käynnistellä puhelinta jos se ei toimi kunnolla.

Kaikenlaista on tarjolla. Pitkälti toistakymmentä vuotta nokialaisille uskollisena on aika surullista mutta siirryin Samsungin Android puhelimeen. Olen vuoden päivät leikkinyt Android tablettitietokoneella joten se alkaa olla jotenkin tuttu. Katsotaan nyt miten opin sitä Androidia käyttämään puhelimena.

En ollut ajatellut vielä uusia puhelintani mutta viat kävivät liian häiritseviksi. Katsotaan nyt.

Sain tarpeekseni nimimerkki Miltton Friidmanista

Sain tarpeekseni nimimerkki Miltton Friidmanin häiriköinnistä ja poistin saman tien kaikki nimimerkin kommentit. Vaikka ei useimmissa edes ollut mitään kyseiseen aiheeseen liittyvää. Ainoastaan hänen oman bloginsa mainoksia. Opetelkoon sivistyneempiä kommunikointitapoja jossain vapaammassa yhteiskunnassa. Tässä blogissa määrään minä.

Ensimmäinen vuosi täyseläkkeellä - ajatuksia siitä

Eilen 01.12.2011 täyttyi ensimmäinen vuosi täyseläkkeellä. Ei tämä hassumpaa ole.

Vaikeinta on ollut tottua tulojen alenemaan. Vaikka saankin keskimääräistä työeläkettä parempaa työeläkettä havaitsin nelisen kuukautta sitten että kulutan enemmän kuin tienaan. Eli silloin vasta havaitsin, että minun on muutettava kulutustottumuksianikin.

Työeläkkeeni on käytännössä vain puolet siitä mitä ansaitsin puolipäivätyössä kun olin osa-aikaeläkkeellä kun mukaan laskettiin silloin saamani osa-aikaeläke. Noin 10 vuoden osa-aikaeläke alensi vanhuuseläkettäni ehkä vajaa satasella.

No nyt olen tehnyt budjetin ja yritän sen puitteissa elää. Kun pystyisin vähentämään autolla ajoa niin saattaisin selvitä yhdellä tankkauksella kuukaudessa. Kas kun täystankillinen bensiiniä maksaa noin 90 euroa. Kaikki muut kulut olen jotenkin osannut sopeuttaa budjettiin eli aika minimaalisiksi.

Vanhin tyttäreni havaitsi jo vuosia sitten miten iso ero kulutustasossa oli ihmisillä joilla oli maksettu omistusasunto ja toisaalta vuokra-asunnossa asuvilla. Minä asun vuokra-asunnossa mikä on pääkaupunkiseudun järjettömin erityispiirre.

Jos olisin 40-vuotias voisin kävellä pankkiin ja nykyisellä vuokrallani maksaisin esimerkiksi 25 vuodessa yhtiövastikkeet, lainan lyhennykset ja -korot.

Mietin minä joku vuosi sitten että pitäisikö minun toistamiseen ryhtyä ostamaan omaa asuntoa mutta hiukan pidin irvokkaana, että 65-vuotias menisi pankkiin ja hakisi asuntolainaa 25 vuodeksi. Heheh, laina olisi maksettu kun täytät 90 vuotta!

Nyt joku neropatti kysyy, että missä se ensimmäinen omistusasunto.
Edellinen omistusasunto meni ensimmäisessä avioerossa. Sen jälkeen uusperheessä oli vuosikausia aika tiukkaa kun piti maksaa elatusmaksuja kolmesta lapsesta ja uudessa avioliitossa syntyi kaksi lasta. Nuorin täysi-ikäistyi v 2000. Olisi pitänyt silloin 55 vuoden iässä vaan tehdä asuntokaupat, mutta silloin taas olin kahden vuokra-asunnon loukussa kun perhe asui Savossa ja minä olin töissä pääkaupunkiseudulla.

Toisilla on pääkaupunkiseudullakin tuuria ja asuvat edullisissa vuokra-asunnoissa. Kuntien vuokra-asunnot olivat kohtuuhintaisia mutta niissä oli vuorostaan alhaiset tulorajat. Ja sama koski vakuutusyhtiöiden omistamia vuokrataloja. Korkean inflaation aikaan nuo omistajat tyytyivät siihen, että vuokratalot reaaliomaisuutena säilyttivät hyvin arvonsa. Nyt kun inflaatio on pieni on vuokra-asunnoista saatava paljon suurempi tuotto. Eli tuollaisten institutionaalisten sijoittajienkin vuokra-asuntojen vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla nousseet pilviin.

Mutta ettei ala tuntua joltain itkuvirreltä. On hienoa ja kunnia olla viiden lapsen isä. En vaihtaisi yhtään lapsistani omistusasuntoon ;)

Vanhana helsinkiläisenä en oikein haluaisi muuttaa jonnekin syrjäseuduille vaikka siellä paljon halvemmalla voisi asua. Mitä minä jossain vieraalla paikkakunnalla tekisin vaikka asuisin leveästi puolet halvemmalla? Ulkomaitakin on tullut mietittyä mutta siellä on taas omat ongelmansa ja lapsenlapset olisivat paljon kauempana.

Tuollaisia ajatuksia tässä tuli mietittyä. Ja on tästä yksi hyötykin jo tullut. Kaasujalkani on kovasti keventynyt ja käytän pintakaasua entistä useammin. Saatan säästää muutaman litran. Kadehdin kun poikani kehuu dieseliään alle 5 l/100 km kulutuksesta. No, pääsin minäkin 5,5 l kulutukseen vuosia sitten kun ajoin itsekin dieselillä. Nyt menee melkein 9 l/100 km, kylmällä enemmänkin. Uudella ajotavalla saatan saada kulutuksen lähemmäs 8 l/100 km.

Pitää vielä miettiä siirtyisinkö taksi-bussi-juna yhdistelmiin. Kun asuin aivan bussipysäkin vieressä Helsingissä aikoinaan pärjäsin julkisilla liikennevälineillä aivan hyvin. Ehkä tein virheen kun muutin metsikön keskelle 1,5 vuotta sitten ja bussipysäkki on minun krempoillani kovin kaukana. Mutta kun ei jaksaisi muuttaakaan koko ajan. Se maksaa ja on aika rankkaa hommaa muutenkin.

Mikä on lopputulema? Itse asiassa olen sittenkin aika tyytyväinen. Pidän itseäni kuitenkin onnellisena miehenä. Monella eläkeläisellä menee paljon, paljon minua huonommin. Miksi sitä silloin hirveästi miettisi jos jollain menee paremmin? Korvien välistähän tämä on kuitenkin kaikkein eniten kiinni.

Jälleen "Vertailu: Suomessa toiseksi vähiten korruptiota"

Ihan järkyttävää miten media kirjoittaa kritiikittä ihan roskaa. Uusimmissa Transparency Internationalin "tutkimuksissa" Suomi on parantanut sijoitustaan ja on nyt maapallon maa, jossa on toiseksi vähiten korruptiota. Tässä esimerkiksi Iltalehden uutinen aiheesta.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta useita kertoja aloittaen jo yli 20 vuotta sitten ensimmäisiä kertoja, mutta viimeksi omassa blogissani 3 vuotta sitten.

Tuossa 3 v vanhassa blogikirjoituksessani kuvaan mikä Transparency Internationalin korruptioindeksissä on vikana. Sehän ei ole heidän oma tutkimuksensa vaan eräänlainen kokoelma/yhteenveto erilaisista aiheita käsittelevistä tutkimuksista. Mutta siinä on Suomen kaltaisia maita ajatellen järjestelmällinen virhe.

Seuraa yksinkertaistettu esimerkki kuvaamaan mistä tuo virhe johtuu, että Suomi pääsee joka vuosi niin kovin korkealle tuossa korruptioindeksissä.

Meillä on paraikaa käynnissä oikeusjuttu, jossa syytettyinä korruptiosta ovat liikemiehet Arto Merisalo, Tapani Yli-Saunamäki, Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen ja kansanedustaja ex-ministeri Ilkka Kanerva. Kaikki muistavat vaalirahoitussotkut. Samoin miten poliisit olivat saaneet S-ryhmän ABC-asemilla ruokaa jopa puoleen hintaan. Tai miten S-ryhmän osuuskauppojen hallintoneuvostojen jäsenet saivat kaikista ostoksistaan S-ryhmässä henkilökunta-alennuksen, todellisen superbonuksen. Yleensä muuten kyse ammattipoliitikoista. Jne Jne. Kyllä noita jokainen muistaa viime vuosina kuulleensa.

No nyt siihen villakoiran ytimeen. Jos nyt kysyttäisiin tutkimuksella henkilöiltä, jotka kuuluvat samanlaisiin piireihin kuin liikemiehet Arto Merisalo, Tapani Yli-Saunamäki, Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen tai julkisen vallan puolella kansanedustaja ex-ministeri Ilkka Kanerva, onko Suomessa korruptiota, oletko havainnut sellaista. Vastaisi jokainen taatusti ettei täällä mitään korruptiota ole kuten he nyt oikeudenkäynnissä silmät kirkkaina kertovatkin.

Sen sijaan jossain kehitysmaassa, jossa kaikki virkamiehet pyytävät lahjuksia ihan suoraan asiakkailtaan niin kyllä sellaiset uhrit jotka eivät lahjonnasta mitään hyödy näkevät korruption ihan todellisena. Ne jotka hyötyvät eivät tietenkään näe sitä lahjontana vaan jonkinlaisena välttämättömänä 'rattaiden voiteluna'.

Jokainen voi sitten itsekseen miettiä minkälaista porukkaa on Suomessa järjestäytynyt TI:n Suomen osastoon kun katsoo minkälaisen hallituksen se on itselleen valinnut. Muodollisestihan kaikki näyttää hienolta kun hallituksen jäsenten sidonnaisuudetkin on oikein julkisesti dokumentoitu.

Mutta media syö Transparencyn kädestä ja hehkutta laajasti STT:n välittämää uutista. Mutta en minä ole enää aikoihin uskonutkaan toimittajien ammattitaitoon selvittää aidosti asioiden taustoja. Tai jos selvittävätkin niin siellä on joku 'moderaattori', usein päätoimittaja tai toimituspäällikkö, joka seuloo aineistoista poliittisesti epäkorrektit jutut kyseenalaisina.

Hyvää palvelua

Vaikka laitoin otsikoksi hyvää palvelua niin kimmokkeen kirjoittamiseen sain epämiellyttävästä puhelusta.

Kauniaisissa sammui tänään sähköt noin klo 18:30 aikoihin. Ja se koski kaikkia naapuritalojakin ja katuvalotkin olivat pimeinä. Kun katkos oli kestänyt tunnin aloin mietiskellä minne pitäisi soittaa. Vaikkei välttämättä kyse ollut ihmishengistä niin pakasteiden sulaminenkin on valtava tappio vaikka ne useista kotivakuutuksista korvataan. Netistähän tuollaiset usein selviävät mutta kun ei ole sähköjä niin ei ole oikein mitään muita kunnon kommunikointivälineitä kuin kännykkä.

Autollakaan en voinut lähteä ajamaan kun olin nauttinut pari punaviinilasia.

En keksinyt muuta kuin soittaa yleiseen hätänumeroon 112. En minä olettanutkaan että sähkökatkokset kuuluisivat hätäkeskukselle vaikka sen näkisin mahdollisena jossain katastrofitapauksessa.

Hyi hitto minkälainen henkilö oli puhelimessa. Erittäin epämiellyttävällä sävyllä murtaen suomea puhuva ilmeisesti äidinkieleltään ruotsinkielinen mieshenkilö vain jankkasi ettei asia heille kuulu. Kaverin sävystä melkein pystyi päättelemään johtopäätöksen että jostain tuollaisesta ylimielisestä ja öykkärimäisestä asenteesta ovat johtuneet myös hätäkeskusten viime aikoina muutamat esillä olleet epäonnistumiset.

Tuli elävästi mieleeni edellinen yhtä epämiellyttävä puhelinkeskustelu. Siitä on jo 40 vuotta. Silloin puhelimen toisessa päässä oli SAK:n silloinen lakimies Tarja Halonen, nykyinen tasavallan presidenttimme. Olin saanut neuvon soittaa hänelle eräältä hänen Varusmiesliitossa toimineelta demari puoluetoveriltaan. Olin siihen aikaan asevelvollisena suorittamassa sivaripalvelua ja olin törmännyt eräisiin varusmiesten perheitä koskevien sotilasavustusmääräyksien idioottimaisuuksiin. Olin käynnistämässä lobbausta asian korjaamiseksi ja annoin Varusmiesliitolle kaiken keräämäni tiedon. Sivarina pidin varusmiesliitossa matalaa profiilia mutta annoin liitolle kaiken keräämäni asiantuntemuksen.

Kun tasavallan presidentti Tarja Halosen kiukuttelusta henkilöstölleen alettiin julkisuudessa kuiskutella minulla oli syytä uskoa kun omakohtaiset kokemuksetkin olivat samansuuntaiset.

Samoihin aikoihin oli toisen kerran yhteydessä SAK:n toiseen lakimieheen. Olin yhteydessä kommunisteja edustavaan lakimieheen Arjo Suonperään ja asiointi sujui aivan toisella tavoin miellyttävissä merkeissä. Mutta Arjo Suonperän olen kuullut auttaneen muitakin kansalaisia pelkästä ystävällisyydestä.

Ai niin. Kävin asian tiimoilla sosiaaliministerinkin luona ja annoin yhden radiohaastattelun. Ja muutos tulikin juuri niihin sotilasavustuksen soveltamisohjeisiin joiden uhrina oli perheeni. Vaikka minä ehdin sitä ennen jo päästä siviiliinkin.

Pienenä muisteluna kerron tässä että perheeni sai loppujen lopuksi huomattavasti enemmän sotilasavustusta kuin itse olimme alun perin edes anoneet. Olisi sosiaalitoimisto päässyt paljon halvemmalla kun olisi myöntänyt perheeni alun perin anoman avustuksen mukisematta.

Siinä sosiaalitoimistossa jossa asioimme yksi ainoa tervejärkiseltä tuntuva toimistopäällikkö nainen. Hän sentään kuunteli mitä hänelle kirjoitin ja sanoin. Sen jälkeen en enää muiden kanssa suostunut asioimaankaan.

Kun palasin takaisin työhön ostin ensimmäisistä palkkarahoistani ison konvehtirasian ja hienon kukkakimpun ja menin tapaamaan tätä minuun asiallisesti suhtautunutta naistoimistopäällikköä. Halusin erityisesti kiittää häntä siitä, että hän oli koko virastossa ainoa joka suhtautui minuun kuten täysijärkiseen ihmiseen. Puheeni jälkeen ja luovutettuani konvehdit ja kukat tämä rouva purskahti itkuun. Hetken kuluttua hän sitten kiitti ja kertoi, että nämä olivat ensimmäiset konvehdit ja kukat jotka hän oli saanut sen parinkymmenen vuoden aikana mitä hän oli ollut sosiaalitoimessa. Samoin hän kiitti minua parannuksista jotka olin saanut lobbaamisellani aikaan ja totesi etteivät he järjestelmän sisältä pysty sellaisia uudistuksia kerta kaikkiaan saamaan aikaan eli siihen tarvitaan ulkopuolisia voimia.

Ennen siirtymistä IT-alalle 33-vuotiaana olin ollut mm matkailualalla erilaisissa myynti- ja markkinointitehtävissä vajaa 18 vuotta. Olin siellä aina innostunut korkealuokkaisesta asiakaspalvelusta ja niistä kokemuksista oli myös hyötyä myöhemmällä yli 30 vuotta jatkuneella IT uralla.

Että sellaisia tarinoita tänään :) Ei pitäisi loukata lukijaani Kumitonttuakaan.

MEP Mitro Repo vs isä Mitro

Toimiessaan papin tehtävissä oli isä Mitro minusta hyvä ortodoksisen kirkon mainos julkisuudessa. Vaikka en minäkään kaikesta hänen esiintymisessään pitänyt. Minua on aina vaivannut kovin pirteänä esiintyvät ihmiset ja minusta isä Mitro esiintyi sellaisena. Tekopirteänä kuten minulla on tapana sanoa.

Ortodoksisen kirkon pääsääntöhän on Suomessa edelleen, että päästäkseen papiksi on pappiskoulutuksen saaneen miehen oltava miehen oltava naimisissa. Piispaksi taas ei naimisissa oleva valita vaan hänen on oltava joko munkki tai sitten leskeksi jäänyt. Nykyinen arkkipiispa Leohan oli jäänyt jo aika nuorena leskeksi.

Tuo naimisissaolo yleisenä edellytyksenä seurakuntapapin viralle on järkevä. Pappi on niin läheisessä suhteessa naispuolisiinkin seurakuntalaisiinsa, että normaalille heteroseksuaaliselle miehelle voi houkutus "syödä kuormasta" käydä kovin suureksi.

En tunne ortodoksisen kirkon kanonista oikeutta, joten en osaa tarkkaan kertoa mikä on ollut naimattoman Mitro Revon kirkon sääntöjen mukainen tie seurakuntapastoriksi. Luostarien munkit on asia erikseen, mutta ei Mitro Repo ole käsittääkseni koskaan ollut luostarissa.

On ilahduttava lukea että häntä ollaan myös tukemassa MEP Korholan suunnalta. Vilkkaalle ja puheliaalle karjalaiselle on monen muun tavoin luontevaa lähestyä kanssaihmisiä myös fyysisesti. Valitettavasti sellaista pidetään meillä suomalaisessa kulttuurissa ahdistavana. Jos toinen osapuoli on nainen se tulkitaan liian helposti sukupuoliseksi häirinnäksi ja jos toinen osapuoli on mies saatetaan epäillä homoksi.

Isä Mitrona Mitro Repo näyttäytyi usein iloisena ja huumoria viljelevänä. Ja hän ymmärsi myös elämän nautintoja kuten hyvää ruokaa ja viinejä ja hienoja autoja. Vaikka hänen puheittensa aiheet olivat usein hyvinkin syväluotaavia paljastui niistä myös myhäilevä ymmärtämys myös inhimillisille heikkouksille. Myös seksille. Ehkä leikinlasku aroista asioista on joskus läsnäolleiden toimesta koettu liian seksistiseksi. Kenties?

Isä Mitron muhkeat ansiotulot kaikenlaisesta oheisbisneksestä on varmasti vaivannut montaa kadehtijaa. Erikoista sen sijaan on, että kun Isä Mitro yritti puolustautua, että ei hän sen ihmeempää ole tehnyt kuin Helsingin piispa, metropoliitta Ambrosius niin toisen toimet on hyväksytty Isä Mitron ei.

Suomen ortodoksisessa kirkossakin juonitellaan kovasti. Esimerkkinä totean tässä Valamon luostarin pitkäaikaisen johtajan, arkkimandriitta Sergein erottamisen tehtävästään.

Isä Mitronakin Mitro Repo joutui eräiden juonittelujen kohteeksi kun oli suhtautunut epäilevästi arkkipiispa Johanneksen rooliin rakentaa Eestiin Venäjän patriarkaattiin kuuluvan ortodoksikirkon rinnalle länsimielisempi Konstantinopolin patriarkaatin alainen ortodoksikirkko. Suomenkin ortodoksikirkko kuuluu nykyään Konstantinopolin patriarkaattiin. Muistikuvani mukaan Suomen arkkipiispa Johannes asettui jopa tuon kilpailevan eestiläisen ortodoksikirkon vt arkkipiispaksi. Arkkipiispa Johannes asetti Revon joksikin aikaa toimituskieltoon, eli häneltä kiellettiin papin tehtävien hoitaminen. Kummallinen kausaaliyhteys.

Mutta kimmokkeen kirjoittaa aiheesta sain kun Mitro Repo on nyt julkisesti pyytänyt anteeksi jos hän on tietämättään loukannut jotakuta. Kyllä siinä on minusta miehen teko. Eipä ole aikoihin kuultu, että suomalainen poliitikko pyytäisi anteeksi tekemisistään. Hieno teko.

Ettei kukaan ymmärrä väärin. En kuulu ortodoksikirkkoon.

Suomi natsi-Saksan rinnalla?

Menneellä viikolla näytettiin Ylen Teema-kanavalla englantilaisen historiadokumentin osa, jossa kuvattiin Suomea natsi-Saksan liittolaisena.

Vuosien mittaan olen lukenut jos jonkinlaisia selityksiä ja tulkintoja, joissa pyritään ikään kuin pyyhkimään pois tuollainen kohta Suomen menneisyydestä. Seurasin hetken aikaa netissä tuon dokumentin nostattamia keskusteluja. Aihe on kipeä ja minusta on ihan luonnollistakin että aihe nostattaa suuria tunteita. Ja musta halutaan pestä valkoiseksi tulkitsemalla historiaa sopivan väritettyjen lasien läpi.

Saksassa on mielestäni suhtauduttu realistisemmin menneisyyden haamuihin. Kun kävin saksalaista koulua 1950-luvulla saatoin siellä havaita vaikenemista arasta menneisyydestä. Goethestä ja Schillerista oli sopivaa puhua mutta Hitleristä piti vaieta. No, en minä sitä silloin alakoululaisena tietenkään ymmärtänyt. Jälkeenpäin vasta ymmärsin kun alkoi natsi-Saksan historia kiinnostaa.

Enkä minä edellä kirjoittamallani suinkaan tarkoita etteikö Suomi itsenäisyyden säilyttämisen näkökulmasta tehnyt parhaat ratkaisut. Mutta minusta se ei silti poista sitä minun mielestäni tosiasiaa, että Suomi oli natsi-Saksan kumppani tai liittolainen. Mikä siinä nyt sitten oikea sana olisi. Siitä on minusta turha saivarrella. Olen sellaisiakin keskusteluja seuraillut netissä.

Huvittavimpia noissa nettikeskusteluissa näkemiäni selityksiä oli kun yritettiin osoittaa että Suomi ja Saksahan olivat vastakkaisilla puolilla kun suomalaiset ajoivat saksalaiset pois Suomen Lapista. Selitys on juuri tuollaista kaunistelua josta edellä kirjoitan. Ei Suomi vapaaehtoisesti nostanut aseitaan saksalaisia vastaan vaan se sisältyi jatkosodan 4. syyskuuta 1944 sovittuihin aselepoehtoihin.

Lainakorot jo nousussa AAA-maillekin?

Eipä tuosta vielä montaa viikkoa ollut kun valtionvarainministeri Urpilainen säestäjänään pääministeri Katainen hehkuttivat ettei ole mitään hätää lainata velkarahojamme eteenpäin kun me luottoluokitukseltamme AAA-luokan valtiona saamme edelleen lainaa edullisesti entisin ehdoin.

Ja mitä nyt alkoi tapahtua. Jopa korkeimman AAA-luokituksen maana alkaa Saksankin lainakorot nousta.

Mietin kauhulla jos Suomenkin lainakorot alkavat kovasti nousta samasta syystä kuin Saksankin. Verovaroistamme menisi silloin entistä suurempi osa kansainvälisille pankkiireille. Ja koko hyvinvointivaltion ylläpitoon olisi samoilla veroillakin paljon entistä entistä vähemmän varoja käytettävissä.

Nuo Urpilaisen lupaukset etteivät lainakorkomme nouse oli niin kovin vakuuttavasti lausuttu, että olihan niitä yritettävä lupaushetkellä uskoa. Epäilin jo silloin pelkällä päättelyllä, että tyhmähän se ahne lainanantaja on jos ei pyri hyötymään velallisen lisääntyvästä velkaantumisesta.

Tuoko EU meille järjettömyyksiä?

Esimerkkejä meillä on ollut. Säädelty kurkkujen käyryys oli kai yksi tunnetuimpia vaikka sen määräyksen EU on sittemmin purkanut. Nykyään saa kaupasta jo käyriä kurkkuja. Eipä ole makua haitannut.

Mutta nyt valelääkärikohun myötä on alettu muutenkin puhua ulkomailla opiskelleista lääkäreistä. Jos suomalainen on opiskellut ulkomailla lääkäriksi ja palaa kotimaahansa harjoittamaan ammattia kielitaito tuskin on ongelma. Nykyään EU tai ETA maassa suoritettu laillistetun lääkärin tutkinto oikeuttaa suoraan Suomessakin lääkärin ammatin harjoittamiseen.

Minä luotan ulkomaillakin saatuun lääkärikoulutukseen. On sen verran monta koulutoveria opiskellut ulkomailla lääkäreiksi Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa, Espanjassa jne. Ja on minun omista lapsistanikin 3/5 opiskellut ulkomaisissa korkeakouluissa.

Mutta nyt luin säännöstä, jossa byrokratia ja EU-aate voittaa terveen järjen. EU-säädösten mukaan EU-kansalaiselta lääkäriltä ei voida vaatia kielitodistusta. Erilaisten liikkuvuuden esteiden poistamisen näkökannalta tuo on tietenkin ihan hyvä juttu, mutta ihan järjetön jos ajatellaan lääkärin ammatin harjoittamista esimerkiksi Suomen kaltaisessa erikoista kieltä puhuvassa maassa. Kyllä lääkärin pitää osata puhua asiakkaan eli potilaansa kanssa samaa kieltä. Kyllä meidän pitää härkäpäisesti pitää kiinni tuosta kielitaitomääräyksestä ja tehdä töitä sen eteen että tuo toimisi EU:ssa.

Onko sitten ollenkaan laillista vaatia Suomessa Suomen kansalaiselta virkamieheltä kielitodistusta ruotsinkielen hallinnasta? Eihän tuollainen voi olla laillista jos ei tuollaista kielitaitoedellytystä voida esittää toisillekaan EU-kansalaisille.

Tämä on älytöntä. Taitaa siellä Valvirassa ihan oikeasti olla johdossa jotain älykääpiöitä.

Suomalainen somalikansanedustaja?

Olen joskus aikaisemmin ihmetellyt yhdistelmää Suomen kansalainen ja presidenttiehdokas Somaliassa. Nyt on ammuttu suomalainen somalikansanedustaja.
Tietoja tässä ja tässä.

Onhan se hirveää että ihmisiä murhataan tuolla tavoin mutta ei kai se mikään ihme ole jos tuollaisten syiden perusteella Suomesta haetaan humanitaarista turvapaikkaa.

Mutta että sitten ryhdytään TAKAISIN tuonne sotaisaan Somaliaan presidenttiehdokkaaksi tai peräti kansanedustajaksi tuntuu ihmeelliseltä erityisesti kun kyse on Suomen kansalaisesta eikä Somalian kansalaisesta. Tällä Somalian kansanedustajalla asui kuitenkin Suomessa vaimo ja kahdeksan lasta.

Mielenkiintoinen lisätieto oli, että nyt murhattu mies oli ilmeisesti ollut vihatun sosialistisen sotilasdiktaattori Siad Barren armeijassa eversti. Salaisen poliisin ja armeijan jäsenillä oli yleensä suuri hätä paeta maasta 1990-luvun alussa Siad Barren hallinnon tultua kaadetuksi. Kun Siad Barren aikaan Moskovaan oli solmittu läheisiä suhteita oli siellä iso määrä somalaisia mm opiskelemassa. Ja siellä keksittiinkin tuollainen sopiva ihmiskuljetus Somaliasta Moskovan kautta Suomeen. Kun hakija tuli Moskovasta ei Suomi voinut palauttaa heitä takaisin Moskovaan ja turvapaikkahakemus oli pakko käsitellä Suomessa. Jos hakija olisi tullut esimerkiksi Lontoon tai Frankfurtin kautta olisi tulijat voitu palauttaa niihin paikkoihin. Joku vetovoimatekijä tuntui Suomella silloin olleen.

Silloin Suomeen tuli pakolaisina Somaliasta sikäläistä vaurasta yläluokkaa, joilla oli varaa maksaa kaikkien väliportaiden vaatimat maksut. Jo silloin 1990-luvun alussa tiedettiin että salaisen poliisin ja armeijan henkilöstö oli kovasti edustettuna näiden Suomeen paenneiden joukossa. Jollain tavoin ymmärrettävää, sillä Siad Barren hallinnon kaaduttua olisivat aikaisemman hallinnon pakkovaltaa käyttäneet joutuneet teoistaan vastuuseen.

Myöhemmin on käsitykseni mukaan Somaliasta tullut Suomen paljon köyhempiä ja vähemmän koulutettuja vaikka hekin ehkä ovat olleet jonkinlaisen pakolais-salakuljetusliiketoiminnan maksajia. Ainakin tarinat kertovat että on myyty kokonaisia taloja, että on saatu kuljetus Suomeen järjestettyä. Ei tavalliset yhdensuuntaiset lailliset lentoliput sentään niin paljoa maksa.

Vastavuoroisesti olisi minusta aika erikoista jos Suomessa voisi hakeutua ja päästä kansanedustajaksi tai presidentiksi jos olisi esimerkiksi Somalian kansalainen?

Hiukan vastaavanlaista olen joskus ihmetellyt kun olen ymmärtänyt jonkun suomenjuutalaisen nuoren lähteneen Israelin armeijaan suorittamaan asevelvollisuutta. Ihan analoginen se tilanne ei välttämättä ole mutta voi sitäkin ihmetellä.

Ulkomailla opiskellut valelääkäri

EU:n alueella on käsitykseni mukaan lääkärikoulutus yhtenäistetty ja lääkärintutkinto oikeuttaa jollain pikku päivityksellä harjoittamaan lääkärinammattia Suomessakin.

Mutta sitä en ymmärrä, että Ex-Neuvostoliitossa tai Venäjällä lääkäriksi opiskellut pääsisi kuin koira veräjästä. Eroa ei koulutuksessa pitäisi olla oli sitten kyse kansallisuudeltaan suomalaisesta, kun tässä aktuellissa tapauksessa, tai jonkun muun maalaisesta. Eikä kukaan ole varsinaisesto väittänyt edes sikäläistä lääkärikoulusta huonoksikaan vaikka se on ehkä eronnut meidän suomalaisesta. Tiedän muutaman tapauksen ja aika paljon ovat joutuneet täällä suorittamaan lisäopintoja ja tenttejä ennen kuin suomalaiset lääkärin oikeudet on annettu.

Kyllä Valviran tekemän rikosilmoituksen pitäisi kattaa myös Valviran oma toiminta. Valviran sivuila annetaan jotenkin ymmärtää, että suomalaiset lääkärinoikeudet on niin vain saanut kun on näyttänyt Venäjältä saadut
väärennetyt todistukset. No, eihän se nyt noin käy. Jos lääkärinkoulutus on saatu EU:n ulkopuolella tarvitaan lisäopintoja ja -tenttejä ennen lääkärinoikeuksien myöntämistä. Ja ulkomaisilta vaaditaan kohtuullinen kielitaito.

Olen itse käynyt kiinalaisella akupunkturistilla, jolla oli akupunktuurikoulutuksen lisäksi lääkärintutkinto Kiinasta ja lisäksi suomalaisista jatko-opinnoista lääketieteen väitöskirja Suomesta mutta ei ollut silti saanut suomalaisia lääkärinoikeuksia kun suomenkielen taito ei ollut riittävä.

Valvira on kai aina ollut vähän löperö virasto. Sen nimeä onkin muutettu moneen kertaan mutta lopputulos tuskin on paremmaksi muuttunut. Sillä oli muistikuvani mukaan ennen 'Terveydenhuollon oikeusturvakeskus' nimeä joku toinen yhtä juhlava mutta katteeton nimi - en vain saa palautettua mieleeni tuota nimeä.

Peppi Pitkätossu kirjat ovat rasistisia!

Huhuh. Jotenkin tuntuu että meillä menee länsimaissa jo kaikki överiksi. Viimeisin älyttömyys on kun saksalainen rasismi tutkija havaitsee Peppi Pitkätossun rasistiseksi. Minusta voisi saman tien tuomita Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin ja kymmenet muut kirjat. Eikä tämä koske vain afroamerikkalaisia. Samanlaista herjaa on heitetty meksikolaisista, filippiiniläisistä ja miksei ihan kenestä tahansa. Varmaan kirjallisuudesta on tehtävä väritöntä ja hajutonta. Aluksi aletaan sensuuri lasten ja nuorten kirjoista mutta sitten laajennetaan koko alueelle. Muistelen Bradburyn Fahrenheit 451 kauhuskenaarioita.

Iltalehti avaa vielä kyselyn:
'Pitäisikö vanhoista satukirjoista poistaa rasistiset ilmaukset?'

Onneksi meidän kansa on vielä tervettä ja vastaa 97% "Ei pidä."

No, rasismihysteria tuntuu myyvän noita iltapäivälehtiä.

Keskiviikkoiltana tuli dokumenttielokuva Kanadan maahanmuuttomyönteisestä yhteiskuntapolitiikasta TV2:lta Silminnäkijä-sarjassa '
Silminnäkijä: Mamut tervetuloa!'. Elokuva löytyy noin kuukauden ajan Ylen Areenalta täältä. Kaikin puolin erittäin mielenkiintoinen dokumentti mutta sitä esitettäessä on kokonaan unohdettu kertoa, että Kanadan maahanmuutto on tarkkaan valikoivaa osaamisen, ammattitaidon ja kielitaidon suhteen. Eikä kuten meillä niin että tänne tulee ketä sattuu ja sitten heitä yritetään jättää palauttamatta takaisin ja yritetään sitten lähes toivottomia tapauksiakin elättää ja kotouttaa.

Kanadan maahanmuutosta oli Hesarissakin maaliskuussa lyhyt artikkeli. Jo otsikko kertoo olennaisen eron meidän maahanmuuttoon: 'Kanada kahmii koulutettuja maahanmuuttajia' eli siellä on nimityskin halutuille mamuille eli "taitotyöläiset".

Hälytyssireenien testaus

Hetki sitten oli taas kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 12 hälytyssireenien testaus.

Ennen testausta annettiin joku puhuttu tiedote ja sireenin hälytyksen loputtua annettiin joku toinen puhuttu viesti. Molemmat puheviestit kuulostivat pelkältä puurolta eikä niistä saanut mitään selvää. Jos tarkoitus todella on, että kansalaiset saisivat hätätilanteessa kuulutuksesta jotain selvää niin pitäisi kyllä pikaisesti korvata vahvistin- ja kaiutinlaitteet sellaisilla, jotka toistaisivat äänet siten että niiden viestin voisi selvästi erottaa. Katastrofin sattuessa on myöhäistä uusia laitteita.

Ei ongelma uusi ole. Olen vuosikausia havainnut saman ongelman eri puolilla Suomea. Muutaman kerran on käväissyt mielessä jopa, että sireenit ja kuulutuslaitteet on hankittu viranomaisille parhaimmat lahjukset maksaneelta yritykseltä eikä silloin laadulla ole ollut niin kovin väliä.

Tuli mieleen joskus 1980-luvulla sattunut tapaus kun Pieksämäen maalaiskunnassa hälytyssireenit laukesivat vahingossa aivan muuhun kuin viralliseen testausaikaan. Kuukauden ja viikon päivä ja kellonaikakin olivat väärät. Tein siihen aikaan projektitöitä kotona ja ryntäsin huolestuneena työhuoneestani vaimon luo keittiöön. Keittiön ikkunasta näkyi noin 50-100 metrin päässä oleva pelto, jossa oli paraikaa 5-6 henkilöä tekemässä töitä. Avasin radion ja sieltä Yleisradion aseman kuullakseni mahdollisia hätätiedotteita.

Katsoimme pellolla edelleen rauhallisesti ja kiireettä työskenteleviä ihmisiä ja sama välinpitämättömyys tarttui meihinkin. Varmaan oli kyse vikahälytyksestä.

Kun radiostakaan ei kuulunut ei mitään hätätiedotetta eikä mitään kuulutusta tapahtuneesta väärästä hälytyksestä päätin soittaa meiltä muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle paloasemalle - siihen aikaan oli käytössä lankapuhelimet käytössä. Tositilanteessahan nimenomaan kehotetaan avaamaan radio ja jättämään puhelimet rauhaan jotta linjat pysyvät vapaina mahdollisia tärkeitä viranomaispuheluja varten.

Paloasemalta myönnettiin aiheettoman hälytyksen lauenneen vahingossa ja että olin ylipäänsä ensimmäinen kyselijä. Ihmettelin palopäällikölle miksei Yleisradiolle oltu ilmoitettu vahingosta, jotta sieltä olisi voitu julkaista tiedote viallisesti lauenneesta hälytyksestä. Palopäällikköä myönsi ettei sellaista oltu älytty vaan oli oletettu että kansalaiset ymmärtävät kyseessä olleen vahingon.

Sinä iltana mietimme vaimon kanssa moneen kertaan, olemmeko me ihmiset näin turtuneita että emme reagoi aitoon hälytykseen. Turvallisuudesta puhuttaessa olen usein pitänyt tätä hyvänä esimerkkinä miten turhanpäiväisillä vahinkohälytyksillä ihmiset opetetaan olemaan reagoimatta hälytyksiin kun ei ne ennenkään olleet oikeita.

Oopperan räppi kulttuuriministerille

Kun paljastui ettei ministeri Paavo Arhinmäki ollut käynyt koskaan oopperassa vaikka sekin hänen hallinnonhaaraansa kuuluu tekivät oopperalaiset mainion räpin musiikkivideona ministerille aiheesta. Onneksi ministeri Arhinmäki on tunnetusti huumoria ymmärtävä kaveri ja varmasti tarttuu vinkkiin.

Nova ryhmän johtajat viattomina syytteessä

Muistelen muutama vuosi sitten lukeneeni noiden Nova yhtiöiden johtajien hulvattomasta rahan käytöstä. Elettiin kuin Saudi-Arabian öljymiljonäärit. Yhtiöillähän oli paljon rahaa ja kassavirtaa mutta ei ne olleet omia rahoja kun samaan aikaan oltiin korvia myöten veloissa.

Olen nähnyt tuollaisia yrittäjiä ennenkin. Kun kassassa on rahaa kuvitellaan että menee hyvin ja sitä sitten käytetään hulvattomasti turhuuksiin ja luksukseen. Kun sitten tulee maksuun veroja, ennakonpidätyksiä, eläkevakuutusmaksuja yms silloin valitetaan kuinka ankeaa on yrittäjän elämä. Ja miten verot vie kaiken.

Eivät nämä Nova-johtajat laskutaidottomia olleet. He olivat vain häikäilemättömiä ja taitavia uhkapelureita. Olen minä nähnyt ennenkin mitenkin kaverit, jotka eivät maksa laskujaan ollenkaan tai ei ainakaan ajallaan ajelevat muhkeilla öky-mersuilla ja -bemareilla. Nykyään myös audeilla tai vastaavilla. Sitten kun oikein snobbaillaan hankitaan omilla nimikirjaimilla varustettu rekisterikilpi. Tosin hankkii niitä oikeasti rahakkaatkin omaksi ilokseen.

Kun näitä uutisia lukee voi vain pyöritellä silmiään.
Nova-kolmikolle vaaditaan ehdotonta vankeutta
Yli-Saunamäki turvautui ammattiapuun: Aloitan uuden elämän
Nova-tuhlailun huippu: Tapani Kansan keikkoihin yli 160 000 euroa!
Syyttäjä: Nova Groupissa posketonta tuhlausta

Ja sitten nämä vakioselitykset ankeista ajoista:

Merisalon avustaja: Novan rahat hukkuivat taantumaan

Minulla on näkemys, että kyse on vain puhtaaksi viljellystä narsismista.

Homeongelma asunnossa

Olen minäkin törmännyt muutaman kerran homeongelmaan. Ja saattaa olla että olen saanut keuhkoahtaumataudin juuri homeesta. Sen tutkiminen ja osoittaminen on vain mahdottoman vaikeaa.

Ensimmäisen kerran törmäsin homeongelmaan asuessani Pieksämäen maalaiskunnassa. Asuimme kolmikerroksisen kerrostalon keskimmäisessä kerroksessa.

Minun perheessäni ei ollut vaivoja joita olisimme mitenkään voineet tunnistaa homeongelmasta johtuviksi. Mutta yläkerrassa asui kaksilapsinen perhe ja heillä oli jatkuvasti kaikenlaisia vaivoja. En koskaan perehtynyt tarkkaan asiaan koska jotenkin sairauksia aiheuttava homeongelma 1980-luvulla tuntui silloin hiukan huuhaalta. Seudun nimi jolla asuimme oli muuten Huuha.

Perheen äiti oli terveydenhoitaja ja hyvin sitkeä homeongelmaan viittaavissa epäilyissään. En tiedä saiko hän jostain tukea epäilyilleen mutta hän oli periksi antamaton. Talo oli 1970-luvun alussa rakennettu kerrostalo ja siellä oli koneellinen ilmastointi. Muistaakseni hän epäilikin puhdistamattomia ilmastointihormeja homepesäkkeiksi. Hän sai kunnallisen terveystarkastajan suorituttamaan hometutkimuksia ja -mittauksia.

Nyt tulikin mielenkiintoinen yksityiskohta. Kunnallinen terveystarkastaja antoi lausuntonsa ja siinä todettiin sisäilman mitattujen arvojen olevan sallituissa rajoissa. Mutta naapurimme rouva olikin sekä sitkeää että asiantuntevaa sorttia ja hän vaati saada tietoonsa suoritettujen mittausten numeeriset lukemat. Pitkän taistelun jälkeen hän sai myös nuo tutkimustulokset. Tulos olikin shokki. Eivät homeitiö-arvot olleet minkään sallittujen raja-arvojen sisällä vaan ylittivät ne roimasti. Siis kunnallinen terveystarkastaja yritti pimittää uhreilta totuuden olihan. En tiedä oliko selityksenä, että kiinteistö oli kunnan omistama.

Olen myöhemmin törmännyt samanlaiseen koneellisen ilmastointikanavan home-epäilyyn samoihin aikoihin 1970-luvun alussa rakennetussa kerrostalossa.

Mutta olen törmännyt toiseenkin home-epäilyyn. Nyt omassa asunnossani. Muutimme hyvin pian tuon homejutun jälkeen Pieksämäeltä Kuopioon. Emme muuttaneet tuon homeongelman vuoksi, koska emme kokeneet olleemme sen uhreja. Muutimme opettajan harrastaman koulukiusaamisen vuoksi. Saatan joskus kirjoittaa aiheesta.

Muutimme Kuopiossa vastavalmistuneeseen rivitalon tyyliseen pienkerrostaloon. Olimme siis ensimmäiset asukkaat kyseisessä asunnossa, joka valmistui vain muutamia päiviä ennen muuttoamme. Kun asunto oli ihan uusimme uskoimme toki muuttaneemme homeesta vapaaseen asuntoon.

En muista kauanko olimme asuneet asunnossa, ehkä muutaman vuoden, kun kylässä kävi ensimmäistä kertaa eräs rakennusmestari-tuttavani. Välittömästi eteiseen astuttuaan hän nuuhkaisi sisäilmaa ja sanoi välittömästi, että täällä on hometta. Olin kovin yllättynyt sillä talossa ei ollut tiedossa mitään yllättäviä kosteusvaurioitakaan joka on yleinen homevaurioiden syy.

Homeselitys olikin erikoinen. Rakennusmestari oli ammattimies ja kertoi minulle todennäköisen selityksenkin. Betonipinnoilla käytetään muovimattojen alla tasoitteita. Ne sekoitetaan veden kanssa ennen käyttöä. Villakoiran ydin onkin juuri tuossa. Koko sekoitettu tasoitemassa on käytettävä nopeasti kerralla. Sitä ei pidä sekoittaa liikaa kerrallaan koska sitä ei saa mennä uudestaan jatkamaan vedellä. Jos sitä jää yli se on käyttökelvotonta.

Rakennusmestarituttavani kertoikin, että hyvin usein rakennusmiehet pyrkivät olemaan säästäväisiä ja jatkavat vedellä tuollaista edellisenä päivänä yli jäänyttä tasoitetta. Hänen kertomansa mukaan siinä muhi piilevä hometta aiheuttava kosteusongelma. Uudelleen sekoitettu tasoite ei kuulema enää kokonaan kuivunut siihen sisältyvien orgaanisten aineiden vuoksi.

Ymmärrän rakennusmiesten säästäväisyyden. Totta kai mitään rakennusaineita ei saa mennä hukkaan. Ja jos ei ymmärrä tuollaista orgaanista ainetta sisältävää tasoitetta niin kosteusongelma on valmiiksi sisäänrakennettu.

Sain tyttäreni terveystarkastajakaverilta hyviä neuvoja kun aloin ihmetellä miten sain keuhkoahtaumataudin melkein kymmenen vuotta myöhemmin kun olin lopettanut tupakoinnin. Eikä terveyskeskuslääkäri oikein suostunut ymmärtämään muuta kuin tuon kaikkien sairauksien perusaiheuttajan eli tupakan. Terveyskeskuksissa tuntuu tupakka ja alkoholi olevan syy kaikkiin vaivoihin. Olenko itse altistunut homeelle selviää verikokeella, mutta se ei kerro milloin elämänsä aikana tuolle homealtistukselle on joutunut. Homeen läsnäolon asunnossa havaitsee selvimmin ummehtuneen multaisesta hajusta. Mutta eihän se todistukseksi kelpaa.

Terveyskeskuslääkäreille tuntuu homeongelmasta keskusteleminen olevan piinallista. Siihen voi olla kaksikin syytä. Yksi on, että lääkäri ei halua joutua mihinkään kiistaan erotuomariksi. Hyvin ymmärrettävää. Sitten on mahdollisuus, että lääkäri ei kerta kaikkiaan ymmärrä koko homeongelmaa ja arvelee potilaan sairastavan hypokondriaa.

Mielenkiintoinen homeaihetta käsittelevä sivusto on tässä.

Itse olen homeasioissa maallikko joten en vastaa ylle kirjoittamastani. Toistan vain mitä minulle on kerrottu ja kerron joitain niistä tekemiäni loogisia johtopäätöksiä. Itse pidän kuulemiani asioita kuitenkin tosina.