Kunniaväkivalta ja romanikerjäläiset

Ei tästä ole kovin kauaa kun valtion syöttiläs (minulla on tuohon attribuuttiini "valtion syöttiläs" hyvät perusteetkin!) Ihmisoikeusliitto näki suurena huolenaiheena lestadiolaisten nuorten neitojen huonon aseman yhteisöissään. Kunniaväkivaltaa pidettiin meillä Suomessa vielä harvinaisena.

Nyt se yhtäkkiä maaliskuussa 2011 putkahtikin esiin arvovaltaisen Hesarin käynnistämässä kirjoituksessa. Tänään (15.03.2011) televisisiossa haastateltiin nimettomänä ja ääni muutettuna nuorta maahanmuuttajaneitoa joka kertoi pelkäävänsä henkensä edestä jos yrittäisi vähääkään vapautua järkyttävästa kunnian vahtimisen ja holhouksen kierteestä. Aivan järkyttävää kuultavaa. Meillä rikkaassa Suomessa joka kohtelee maahanmuuttajiaan silohansikkain.

Toinen asia jota en voi olla ihmettelemättä. Meille on kevään myötä saapunut jälleen romanikerjäläiset. Ja nyt sitten iso joukko helsinkiläisiä on jo suunnittelemassa heille asuntoja. Minä en kyllä oikein ymmärrä: ensin me loppusyksystä annamme heille matkarahat takaisin kotimaahan lämpimään talvehtimaan ja sitten me vielä kevätlumien aikaan oikein toivotamme heidät tervetulleiksi kerjäämän ja varastelemaan. Kyllä me teille lämpimät asunnot hankimme.

Ei jumankauta. Ollaanko me vähän yksinkertaisia ja tyhmiä täällä Suomessa? En minä voi oikein päätyä loogisesti mihinkään muuhun johtopäätökseen. Hemmetti, elämme jo itse velkarahalla ja kaikenlaiset vapaaehtoistoiminnan aktiivit - en viitsi käyttää sanaa yrittäjät, kun varaan sen sentään tervejärkisille aidoille yrittäjille - nuo aktiivit keksivät miten yhteiskunta saa lisää rahaläpiä tukeakseen romanikerjäläisiä.

En nimeä näitä "moniosaajia" (=osaavat kerjätä ja hallitsevat taskuvarkaudet) työtä hakeviksi maahanmuuttajiksi. Muistelen joskus viime syksynä nähneeni jonkun BBC:n dokumenttiohjelman aiheesta niin kyllä se oli surullinen. Oli noissa haastatelluissa etelä-Euroopan maissakin tehty kaikenlaisia työkokeiluja mutta ei ne olleet onnistuneet. Milanon poliisipäällikön lausunto oli suorastaan shokeeraava - siellä nämä Romaniasta tulleet taskuvarkaat olivat suoranainen maanvaiva.

Minulla ei ole mitään ulkomaalaisia vastaan. En pode minkäänlaista ksenofobiaa. Puhun sujuvasti useita länsimaisia kieliä. Olen kiinnostunut eri kansojen kulttuureista. Ihonväri ei merkitse mitään.

Mutta vierasmaalaisia kerjäläisiä, taskuvarkaita tai sosiaalipummeja en kerta kaikkiaan halua tänne. Riittää kun pidämme omista kotimaisistamme hyvää huolta.

Minusta oli ilahduttava lukea Fatbardhe Hetemaj'n ja Nasima Razmyar'in lausunnot jossain keskustelutilaisuudessa. Molemmat ovat korostaneet miten tärkeä on oppia suomenkieli ja sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Muistaakseni Nasima (sallittakoon minun ikäiselle jo pelkän etunimen käyttö) esitti ettei hän ymmärrä jos joku maahanmuuttaja on asunut yli 20 vuotta Suomessa ja tarvitsee vielä jossain asioidessaan asiointitulkin apua. Minusta nuo molemmat nuoret naiset ovat kaikinpuolin kunniaksi perheilleen ja kultturitaustalleen.

Toki jos haluaa nähdä syyllisenä suomalaisen yhteiskunnan voi asiaa tarkastella maahamuuttoministerin värisillä laseila että vika onkin meidän heikossa kotouttamispolitiikassa eikä ollenkaan maahanmuuttajassa itsessään.

Arghh. Aina välillä ottaa päähän.

Niin on jos siltä näyttää

Otsikko on Luigi Pirandellon näytelmän nimi, mutta uskoisin että se on suomalaisille paremmin tuttu presidentti Urho Kekkosen käyttämänä sitaattina.

Mikä minut sai kirjoittamaan tästä aiheesta? Eduskunnassa hyväksyttiin tänään 15.03.2011 toisessa äänestyksessä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamispaketti. Kirjoitin aiheesta blogissani huolestuneena noin kuukausi sitten otsikolla "Muutummeko me poliisivaltioksi". Kiinnitin siinä huomiota uudistuksen laajuuteen epäillen ettei siihen kovin moni kansanedustaja enää jaksa riittävästi paneutua. Ja usein näyttää aivan kuin oikein hankalat uudistukset tuotaisiinkin hirveällä kiireellä aivan vaalikauden lopussa kuin odottaen että ne menevät läpihuutojuttuina. Ja usein menevätkin.

Katsoin netissä eduskunnan tämänpäiväisen täysistunnon ja tutkailin jälkeenpäin kansanedustajien äänestystulokset eduskunnan sivuilta. Näyttää siltä että ainoastaan SDP ja vasemmistoliitto kantavat enää huolta että emme muuttuisi Itä-Saksan kaltaiseksi poliisivaltioksi. Ihme ettei perussuomalaiset olleet vasemmistorintamassa, mutta ehkä siellä kaivataankin vahvaa poliisivaltiota. Tässä linkki keskusteluun kakkosäänestyksessä 15.03.2011. Ja jos haluat nähdä miten oma kansanedustajasi äänesti niin näet ne tästä ensimmäinen istunto ja toinen istunto.

Mutta se varsinainen mestaritoteamus tuli sisäministeri (=poliisiministeri) Anne Holmlundilta:

"Sisäasiainministeri Anne Holmlund: Arvoisa herra puhemies! Ajattelin itsekin tässä yhteydessä käyttää lyhyen puheenvuoron muutamista huomioista, joita tämän salin keskusteluissa on tullut esille.

Ensinnäkin tietysti hieman hämmästyttää se, että joistakin puheenvuoroista kuultaa aivan kuin poliisiorganisaatio olisi suurikin ongelma Suomessa. Kuitenkin haluan muistuttaa, että 96 prosenttia kansalaisista luottaa poliisiin, ja tämä on kansainvälisesti vertailtuna äärimmäisen korkea prosentti. Yli 100 prosenttiin päästään vain yhteiskunnissa, joissa ehkä lukuja manipuloidaan tavalla tai toisella."

Eli Suomessa yli 96 prosenttia kansalaisista luottaa poliisiin tutkimusten mukaan. No se on hienoa ja kuten ministeri Holmlund sanookin "... tämä on kansainvälisesti vertailtuna äärimmäisen korkea prosentti." Mutta sitten tulee todellinen herkkupala: hän toteaan että jossain yhteiskunnissa päästään jopa yli 100 prosentin mutta siellä ehkä lukuja manipuloidaan tavalla tai toisella.

Tuota en älynnyt itse eduskunnan täysistuntoa katsoessani (se pätki aika tavalla) mutta eräs ystäväni soitti ja hekotteli puhelimessa miten hän sielunsa silmillä näkee tuollaisen värähtelevän luottamusmittarin (muutettu 16.03.2011), jossa neula hipoo koko ajan lähes 100%. Niin, eihän meillä lukuja mitenkään manipuloida, ei tietenkään. Meillä on vain niin hyvät ja muita maita paremmat poliisivoimat - siksi noita käsittämättömän laajoja valtuuksia voidaankin poliisille huoletta antaa :)

Uusi Android Tablet PC ja ensileikit

Kone on tällainen, merkki Kendo M 7. Maksoin siitä nettikaupassa 99 euroa. Muutaman päivän kuluttua hintaa oli taas hilattu 149 euroon. Oli kai kauppa käynyt liian hyvin. Viime syksynä tarjottiin samaista vempainta asiakkaille jopa hintaan 299 euroa.

Edellisessä aihetta sivuavassa blogikirjoituksessa mietin minkälaista on lukea eKirjaa tuollaiselta 7" kosketusnäyttökuvaruudulta. Kuvaruudun ns resoluutio on 800 x 480 pistettä. Nyt voin kertoa että hyvin näen minäkin lukea. Itse asiassa kun yöpöydälläni on Koneen ruhtinaasta Pekka Herlinistä kertova pokkari niin sen lukeminen vaatii simien siristämistä jos valoa on huonosti mutta tuon tabletin kuvaruudulla näkyy erinomaisesti.

Minä luulenkin että tällaiset vimpaimet tulevat korvaamaan aikaisemmat eKirje-lukijat. On monikäyttöisempi kun voi tehdä muutakin. Sohvalla lojuen olen tällä lukenut sähköpostia, seurannut Facebookin tapahtumia ja lukenut kaikenlaisia nettitapahtumia ja uutisia langattoman kotiverkon välityksellä.

Hiukan isokokoinen tämä laite on. Että ei sitä huvikseen tuolla ulkona liikkuessan kantele mukana. Litium akku näyttäisi kestävän tuollaiset 10 tuntia että suhteellisen hyvin. Tosin voisi olla parempikin.

Tässä on sama Android käyttöjärjestelmä kuin vyöryn lailla markkinoille tulleissa Android älypuhelimissa. No, nuo Android älypuhelimet ovat yleensä maksaneet vajaa 200 eurosta ylöspäin. Jos olisin ollut uuden puhelimen tarpeessa olisin ostanut jonkun sellaisen minäkin. Vaikka Saunalahti myikin kytkykaupalla ZTE Blade mallista kännykkää halvalla järki voitti turhan ostoksen kun minulla on edelleen täysin toimiva Nokia Communicator E90 älypuhelin.

Android älypuhelimen ja tuollaisen Android Tablet PC:n suurin ero on koko. Puhelimessa on ulkomitat, kannettavuus yms tärkeää mutta samalla puhelimen kuvaruutu on aika pieni esimerkiksi eKirja-lukijana käytettäväksi. Ehkä se hätätilanteessa matkoilla voisi toimia sellaisenakin.

Kun mietin tällaista Androidia matkapuhelimena niin kyllä Nokialla on haastetta oman Microsoft Windows älypuhelimensa kanssa. Mutta yhdessä Microsoftin kanssa myös resursseja löytyy. Ja Suomen kannalta pitää toivoa että yhteistyö onnistuisi ja suomalalsillakin osaajilla olisi siinä oma osuutensa. Veikkaukseni on Matti Nykäsen tavoin fifty-sixty (50-60) luokkaa. Androidiin löytyy erilaisia pikku ohjelmia pilvin pimein sekä ilmaisia että maksullisia eikä niiden ostaminen takkuile samalla tavoin kuin Nokian käynnistämä Ovi-nettipalvelu. Olen jutellut monien IT-ammattilaisten kanssa ja kaikki ovat olleet pettyneita ja vihaisia Nokian Ovi-palveluun. Sivusin hiukan aihetta blogikirjoituksessani Töissä tarvitaan kusipäitä. Hiukan lisään linkin Android Nokia vertailuun ettei Nokia ihan alakynteen jää.

Nörtille uusi leikkikalu

Olen tässä katselut Android kännyköiden rynnistystä ja olin itsekin langeta viime joulukuussa sellaiseen. Mutta sitten voitti järki. Minulla on edelleen hyvin toimiva Nokian Communicator E90 enkä voi suuremmin moittia. Joskus pitää käynnistää uudelleen mutta sittenkin aika harvoin. Miksi pitäisi ostaa uusi puhelin? Onko minuunkin tarttunut että pitää olla se viimeisin malli jostain hilavitkuttimesta. Enkä ostanut.

Mutta nyt hankinkin Android Tablet PC tietokoneen. Saan tuntumaa Android käyttöjärjestelmään ja samalla tämä toimii eKirja-lukijana. Saa nähdä miten minun ikäiselle näkyy kirjanmerkit ruudulla.

Ja käyttöjärjestelmä on jo ensimmäisenä iltana kunnon nörtin tavoin päivitetty uudempaan versioon. Sähköposti on asennettu ja jopa Facebook ohjelma. En tiedä miksi koska onhan tässä selain ja kai Facebook tässäkin selaimella toimisi.

Mutta nyt voin mennä jo nukkumaan. Päivän urakka tehty.

Niin, aika kiva lelu. Mutta virkistävä. Hyvää yötä.

Etätyöstä

Minulla oli ilo saada tehdä etätyötä melkein vuosikymmen ennen eläkkeellejääntiäni. Henkilöstöön luotettiin työpaikallani ja sen johdosta etätyöehdot olivat joustavat. Eikä mitään kyttäystä harrastettu. Esimiehet tiesivät työn tuloksista että kaikki tekivät töitä. Lusmuilija paljastui nopeasti vaikka harvoin niitä oli.

Minäkin tein lähes puolet työpäivistäni etänä. Joskus tein osan päivää etänä ja loppuosan toimistolla. Työfiilis ja -motivaatio olivat korkealla.

Ymmärsin minä jo työssä ollessani olevani etuoikeutettu.

Tiukempia käytäntöjä kuulin muista yrityksistä. Jossain piti ilmoittaa edellisenä päivänä jos halusi tehdä etätyöpäivän ja jossain etätyön määrällä oli kiintiöyläraja. Poikkeavia käytäntöjä noudatettiin meillä kokonaan toiselta paikkakunnalta käsin töitä tekeviin. Heillä oli usein etukäteen sovitut kiinteät toimistopäivät viikon tai parin viikon välein hiukan matkasta riippuen.

Etätyö edellyttää toki että työ soveltuu siihen ja käytettävissä on työn edellyttämät työvälineet.

Naureskelimme joskus kun joissakin yrityksissä palkatttin 3000-4000 euroa/kk bruttopalkkaa saava asiantuntija niin yritys pihisti sitten ostamalla hivenen halvemman tietokoneen eli osti 1000 euron hintaisen sijasta 700 euroa maksavan. Eli säästettiin työkalun ostohinnasta 300 euroa. Kun siihen viereen pannaan laskelma työntekijän palkka- yms kustannuksista huomaa asioiden täysi eri kertaluokan kustannukset. Tietokoneen taloudellisen 3 vuoden eliniän aikan tuo 3000 euron palkkaa nostava saa pelkkänä palkkana 36 x 3000 euroja ja siihen päälle vielä sosiaalikustannukset yms ja työkalun hinnassa säästettiin 10% hänen yhden kuukauden palkastaan. Maksamalla vajaa 10 euroa pienempää kuukausipalkkaa - 0,3% alempaa olisi tuo korvattu.

Joku pikkuvirkamies sai tyydystä kun pääsi tuolla tavoin käyttämään valtaansa. Joskus tosin isotkaan johtajat eivät tuonkaltaiosta arviointia ymmärtäneet. Heillä saattoi ollakin sellainen käsitys että 1000 euron tietokoneet ostetaan vain johtajille ja muut työntekijät saavat tyytyä noihin 700 euron koneisiin.

Kun kuuntelin alan ihmisten jutteluja aloin joskus ihmetellä millä avuilla heidän johtajansa olivat päässeet palleilleen kun noinkin yksinkertaiset asiat olivat hakusessa.

Piti hiukan kirjoittaa mielipiteitä mobiilitoimistosta mutta jätän sen toiseen kertaan.

EK:n vekkuli jälleen liikkeellä

Luin Uudesta Suomesta EK:n 'eläkeasiantuntija' Lasse Laatusen Ylen A-studiossa esittämää mielipidettä miten alinta eläkeikää pitäisi välittömäsri nostaa Suomessa vähintään 65 vuoteen ellei saman tien 67 vuoteen jollain hiukan hidastetulla aikataululla.

Pitää katsoa illemmalla Ylen Areenasta tuo haastattelu. Onneksi on tuo Areena.

No ei siinä mitään. Mielipide siinä missä joku muukin. Mutta aloin hiukan epäillä argumentointia "Laatunen muistutti, että useimmissa Euroopan maissa eläkeikä on 65 tai 67 vuotta. Vain Ranska ja Suomi ovat poikkeuksia. Suomessa eläkeikä on 63 vuotta."

Suomessahan 63 v iässä eläkettä on pienennetty siitä mitä se on 65 vuotiaana pitäisi minusta täsmentää.

Niinpä laitoin Googlen hakemaan tietoja ja löytyihän Wikipediasta asiapitoinen sivu otsikolla "Retirement" (=eläköityminen). Sieltä löytyy paljon eläkeikätietoja eri maista ja niinhän se oli kuten olin arvellutkin. Eläköitymisikä vaihtelee sen mukaan 55 ja 70 välillä ja ainakin noiden Euroopan maiden kohdalla oli sellainen käsite kuin "Early Retirement Age" (=suomennettuna jotenkin 'aikainen eläköitymisikä') ja se oli säännöllisesti alhaisempi kuin 65 v. Eli on ilmeisesti jotain samanlaista kuin tuo meidän kotoinen liukuva eläköitymisikä 63-68.

Olisin minäkin saattanut jatkaa vielä työuraani mutta kun yrityksessä vallitsi viimeisten vuosien aikana yhä huononeva (oikeammin pitäisi sanoa huononnettu - eihän se itsestään huonone!) henki ei ollut enää kivaa mennä maanantaisin työpaikalle alkamaan työviikkoa. Muutamaa vuotta aikaisemmin suurin osa kollegoistani oli minun tavoin puhkuneet maanantaiaamuisin intoa ja voimaa tarttua viikon töihin. Eli minäkin jäin hiukan yli 65 v eläkkeelle vaikka aivan hyvin olisin voinut työskennellä vielä muutaman vuoden jos työilmapiiri olisi ollut parempi. Eikä työpaikkani alkuunkaan ollut siitä kaikkein huonoimmasta päästä. Mutta kun oli koettu parempiakin päiviä samaisessa yrityksessä aiemman johdon aikana niin oli vertailukohtaa ja siihen nähden kehitys oli mennyt huonompaan suuntaan.

Kirjoitin muutama kuukausi sitten marraskuussa kun EK:n puheejohtaja vuorostaan puhui sekavia työurien pidentämisestä. Olettaisin Elinkeinoelämän Keskusliiton johtajien käyttävän jonkinlaista verifiointia kun lausuvat noita "totuuksiaan". Tulee ihan mieleen nykyaikainen sosiaalinen media (esim Facebook) jonne kuka tahansa voi kirjoittaa melkein mitä tahansa ja jotkut ihmiset uskovat että siellä on koko totuus.

Vai olisikohan EK:llakin käytössä natsi-Saksan Göbbelsin aikoinaan kehitttämä tiedotusstrategia. Kun riittävästi rummutetaan niin meneehän se valekin ihan hyvin perille totuutena.

Arvonlisävero tasaveroko?

Luin SDP:n kansanedustaja Maria Guzenina-Richardsonin kolumnia verokeskustelusta Iltalehdestä.

Yhtäkkiä lukiessani miten hänkin pitää arvonlisäveroa tasaverona välähti mieleeni että eihän arvonlisävero ole mikään tasavero. Se on vielä tasaveroa epäoikeudenmukaisempi veromuoto.

Tasaverollahan minun käsitykseni mukaan tarkoitetaan veroa, jossa jokainen maksaa tuloistaan samanlaisen veroprosentin mukaan veroa. Ymmärtääkseni eteläisessä naapurimaassamme Eestissä on käytössä sellainen tasaveromalli. Ja meidän nykyinen pääomaveromme on myös tasavero ellei noita listaamattoman yhtiön verovapauksia "pienille" osingoille oteta huomioon.

Mutta tarkastellaanpa arvonlisäveroa tarkemmin. Eräs älykäs ja vaatimaton miljonääriesimieheni kerran sanoi hauskasti kun keskusteltiin rahan ansaitsemisesta, ettei hän ainakaan voi syödä kuin 3 ateriaa päivässä, käyttää yhtä pukua ja ajella vain yhdellä autolla kerrallaan. En alkanut kiistellä hänen kesämökkikartanostaan ja huvipurrestaan kun tiesin hänet käytännössä kohtuullisen vaatimattomaksi. Ei hänellä ollut ökyautoa statustaan pönkittämässä eikä hän koskaan leveillyt varallisuudellaan eikä hänen omakotitalonsakaan mikään palatsi ollut. Ja hän maksoi hyvinmenestyvissä yrityksissään työläisilleenkin erinomaisia palkkoja. Hän oli ihan oikeassa. Ei normaali ihmisen esimerkiksi tulojen satakertaistuessa tarvitse lisätä kulutustaan 100-kertaiseksi. Ehkä tulojen lisäännyttyä ei samalla tavoin katsele erikoistarjouksia tai hintoja ylipäänsä ja ehkä lankeaa helpommin heräteostoihin kuin pienituloisempana. Mutta ehkä jonkinlaisiksi perusmenoiksi katsottavat menot nousevat korkeintaan kaksin- tai kolminkertaisiksi. Tai vaikka nelin-viisinkertaisiksi. Mutta 100-kertaisista tuloista jäisi kuluttamatta 95-kertaiset tulot!! Eikä noista 95 kertaisista tuloista maksettaisi edes mitään tasaveroa jos olisi käytössä hämäävästi vain tasaveroksi väitetty arvonlisävero kulutusverona.

Eli jos verotuksen painopiste olisi arvonlisäveron kaltaisessa kulutusverossa ei kyse olisi enää tasaverosta vaan suorastaan degressiivisestä verosta! Isoista tuloista maksaisit tasaveron vain siltä osin kuin kulutat mutta sen yli tuloistasi yli jäävät pääomiksi akkumuloituvat varat jäisivät kokonaan verottamatta. Eli oikein isoista tuloista olisi entistä pienempi osa tasaverotuksen piirissä.

Toivottavasti osasin selittää ajatukseni riittävän yksinkertaisesti.

Suomen perustuslakeja rukataan

Nyt olisi aika alkaa eduskuntavaaliehdokkaiden tenttaus perustuslakiin suunnitelluista muutoksista. Hätkähdin aika tavalla kun luin seuraavan muutosehdotuksen (tiedot löytyivät Jorma Jaakkolan ansiokkaasta kirjoituksesta täältä):

"Suomen perustuslaki ennen ja nyt
« : 23. Helmikuuta 2011, 14:15 »
Vastaa lainaten
Perustuslain 1§ ja 2§ muutosten historia


Pykälän 1 muutokset:

Suomen laki II 1994:

Suomen Hallitusmuoto 17.7.1919/94

1 §.

Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka valtiosääntö on vahvistettu tässä hallitusmuodossa ja muissa perustuslaeissa.


Suomen laki II 1995:

Suomen Hallitusmuoto (17.7.1995/969)

1 §.
Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden
ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Suomen kansanvaltainen valtiosääntö on vahvistettu tässä hallitusmuodossa ja muissa perustuslaeissa.


Suomen perustuslaki 2000 (11.6.1999/731):

Valtiojärjestyksen perusteet

1 § Valtiosääntö

Suomi on täysivaltainen tasavalta. Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.

Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.


Muutosehdotus (2011):

1 §

Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
"

Eli uudessa muutosehdotuksessa on kokonaan jätetty pois julistus: Suomi on täysivaltainen tasavalta.

Samoin on jätetty pois julistus: "Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa." Onkohan niin ettei noitakaan arvoja ole tarkoitus enää suojata?

Mutta mukaan on mahdutettu muutaman kerran mielenkiintoinen sanamuoto. Tässä lainaus samaisesta Jorma Jaakkolan kirjoituksesta:

Nimittäin Suomen perustuslaki 2000 (11.6.1999/731) pykäliin 94 ja 95 on lisätty teksti "... Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle."

Oletko muuten nähnyt mediassa kirjoitettavan tai keskusteltavan asiasta? Taidetaan edetä sammutetuin lyhdyin tässäkin. Minulla on hyvä ehdotus: eduskunta voisi järjestää niin, että tuo uuden eduskunnan hyväksyntä hankkeelle tehtäisiin päivää ennen vuoden 2011 itsenäisyyspäivää - kuten tehtiin sammutetuin lyhdyin joulukuussa 2006 hyväksyttäessä EU:n perustuslakia.

Ostin uuden kahvinkeittimen ja vähän vedestäkin

Ostin eilen uuden kahvinkeittimen. Muistan kun aikoinaan vanhemmillani oli kahvipannu, jota kutsuimme yleisesti pulputtimeksi. Sillä keitetty kahvi oli yhtä hyvältä maistuvaa kuin aikoinaan tavallisessa pannussa tai kattilassa isoäidin kiehauttama. Se on eri makuista kuin suodattamalla tehty kahvi.

Nykykielellä on kyse perkolaattorista. Keitin tänään ensimmäisen pannullisen. En kuitenkaan täyttä pannullista kun olin yksin kotona. En tiedä olivatko odotukseni ylimitoitetut vai mistä oli kysymys. Kahvi oli hyvää mutta en nyt ensimmäisellä juomisella osaa sanoa oliko se nyt niin hyvää.

Ongelma voi olla myös vesijohtovesi. Se on niin monella tavoin käsitelty ettei siitä hyvää kahvia voi saadakaan eikä teekään siihen valmistettuna kovin ihmeellistä ole. Teessä veden vaikutus tuntuu mielestäni vielä enemmän. Mutta huomaa sen kahvissakin. Kun menen maalle missä käytämme juomavetenä erittäin syvästä porakaivosta nostettua vettä niin kyllä kahvissa ja teessä maistat eron.

Asuessani Pieksämen maalaiskunnassa 1980-90 luvulla käytin pitkään Esa Vaherron yrityksen Kuohun kirkasta. Kun tutustuin Esa Vahertoon muistan miten suurin piirtein ensimmäisessä lauseessa sanoin "Hei, sinäkö ole se mies joka myy sitä erinomaista lähdevettä?" ja Esa vastasi jotenkin seuraavasti: "Älä loukkaa minua. Veteni on Suomen parasta porakaivovettä eikä mitään epämääräistä lähdevettä." Ja toden totta. Vesi oli käsittämättömän hyvää. Sitä pystyi säilyttämään omissa ilmatiivissa kanistereissa jopa vuoden ilman että veden maku muuttui mihinkään. Muistan lukeneeni edesmenneen 'terveysprofessori' Toivo Rautavaaran ylistävät lausunnot Kuohun kirkkaasta.

Veden hankinta oli vain pidemmän päälle hankalaa kun nelihenkisessä perhessä kului melkoiset määrät juomavettäkin. Vaikka siirryimme takaisin kunnallisen vesijohtoveden käyttöön olin vakuuttunut ettei sellaisen juominen pitkällä tähtäimellä ollut varmaankaan mitenkään terveyttä edistävää.

Ostin kotiimme kevyen suodatusjärjestelmän juomaveden puhdistamiseksi. Aivan yhtä hyvän maksuiseksi vettä ei saanut mutta huomattavasti paremmaksi kuin suoraan hanasta otettuna.

Keväällä 2010 tapasin aivan henkilökohtaisesti eduskuntatalon edessä puhtaan veden puolesta mieltään osoittaneen Marko Sihvosen. Kirjoitin blogissanikin tapauksesta helmikuussa 2010.

Alkoi taas palautua mieleeni minkälaista hyvä vesi on. Suodattimia minulla ei ole kotona tällä hetkellä mutta taitaa taas olla aika hankkia sellaiset paikoilleen. En tiedä miksi niistä olin tässä välillä luopunut.

Ai niin. Vaikka tässä ei ole kyse tavallisesta juomavedestä ostin taas vaihteeksi helsinkiläisestä Eesti kaupasta gruusialaista luonnon mineraalivettä Borzhomia. Se maksaa noissa Eesti kaupoissa hiukan yli 2 euroa 1 litran pulloissa ja on siten samanhintaista kuin muutkin mineraalivedet, joista suurin osa ei ole edes luonnon mineraalivesiä. Tuo Borzhomi paransi aikoinaan isäni mahavaivat kokonaan eivätkä minullakaan siihen aikaan olleet happovaivat vaivanneet kun join tuota lasin päivässä. Kun Borzhomin maahantuonti Neuvostoliitosta (=Gruusiasta) loppui keskusteli isäni ison mineraalivesivalmistajan kanssa, että ryhtyisivät valmistamaan vastaavaa - kas kun kemiallinen koostumus oli aika hyvin dokumentoitu.

Vastaus olikin mielenkiintoinen. Borzhomissa on natriumia 1305 - 1650 mg/l kun täällä on totuttu että mineraaliveden pitää olla vähänatriumista. Laboratoriopäällikkö oli suorastaan järkyttynyt. Katselin tuossa eräästä niin siinä oli natriumia 13,8 mg/l eli tuossa Borzhomissa on yli 100 kertainen määrä natriumia! Hehe. Ja kyse on luonnon lähteestä tulevasta mineraalivedestä. Ja Gruusiassa elää pitkäikäisiä ihmisiä. Ja entisen Neuvostoliiton aikana esimerkiksi v 1980 tuotettiin Borzhomia 400 miljoonaa pulloa vuodessa.

Junien myöhästely - oppia haettava Venäjältä?

Nuorempi poikani on asunut joitakin viikkoja luonani Kauniaisissa palattuaan Suomeen ulkomaisten opintojensa jälkeen. Hän aloitti myös työnsä Helsingissä ja käyttää julkisia liikennevälineitä. Ja hän on mieltynyt käyttämään VR:n paikallisjunaa. Minullakin on erittäin hyviä kokemuksia paikallisjunista 1960-luvun loppupuolelta kun asuin Etelä-Haagassa Huopalahden aseman vieressä. Asuin niin lähellä että kun olohuoneen ikkunasta näin paikallisjunan tulevan kaukana ehdin vielä hyvin juosta asemalle. Juna oli nopea ja täsmällinen. Joskus oli kätevämpää käydä junalla Asematunnelissa ruokaostoksilla kuin lähikaupassa.

Mutta nyt on ihan järkyttävää. Paikallisjunat myöhästelevät jatkuvasti. 10-20 min myöhästyminen on tavanomaista. Tänäänkin poikani piti mennä töihin iltavuoroon klo 15:18 lähtevällä junalla niin se olikin kymmenisen minuuttia myöhässä. Juuri strategisesti sen verran että hän olisi myöhästynyt töistä. Normaalisti 20 min junan saapumisesta riittää hyvin kävelymatkaan asemalta mutta 10 minuuttia ei riitä.

Miksi VR:n pitäisi hakea oppia Venäjältä? Siksi että Venäjällä junat kulkevat käsittämättömän hyvin aikataulussa. Ne ovat jo tsaarin aikaan ennen vallankumousta kulkeneet täsmällisesti. Muutama päivä sitten jossain iltapäivälehdistämme kerrottiin että Venäjällä ihmetellään kovasti että eikö meillä VR osaa hoitaa junaliikennettä kun Helsingin ja Pietarin väliä liikennöivä ekspressjuna Allegro myöhästelee jatkuvasti ja pääasiassa Suomen puolella. Ymmärsin että Venäjän puolella kyetään usein myöhästymistä kirimään.

Myös teatteri-, ooppera- ja konserttiesitykset alkavat Venäjällä kellontarkasti. Sekin on pitkä vuosikymmenien perinne.

Olen usein ihmetellyt miten Venäjällä ja ennen Neuvostoliitossa, maassa jossa niin moni asia oli retuperällä soromnoo-meiningillä oli tuollaista täsmällisyyttä huokuvia juttuja. Oliko jollain preussilaisella perinteellä jotain tekemistä asian kanssa ei ole tiedossani. No, myös isovenäläinen insinööri-isäni oli aina täsmällisyyden, tarkkuuden ja huolellisuuden perikuva. En usko että letkeä huolettomuus - sanoisinko rumemmin välinpitämättömyys ja huolimattomuus - olisi pelkkä venäläiseen kansanluonteeseenkaan kuuluva piirre.

Poikani pääsi töihin ajoissa kun olin itse menossa kauppareissulla käymään niin ajoin hänet töihin Helsinkiin.

Myös julkisen liikenteen linja-autot ovat muuttuneet epäluotettaviksi. En osaa sanoa onko kyse jonkin yhden ja saman liikennöitsijän linja-autovuoroista kun ei ole omakohtaista kokemusta. Mutta kuulen useilta tutuiltani miten aamullakin on usein poisjääneitä vuoroja, jonka seurauksena ihmiset tietenkin myöhästyvät työpaikoiltaan. Tuotakaan en ihmettele sillä aika vanhaa linja-autokalustoa tuntuu monella liikennöitsijällä Helsingin seudulla olevan. Onkohan kilpailutetut hinnat puristettu niin alas että kate otetaan alentamalla linja-autojen laatua.

Maailmalla matkatessani olen joskus ihmetellyt miten muualla maailmassa (kalliissa korkean elintason maissa!) voivat jopa subventoimattomat bussiliput olla paljon halvempia kuin meillä julkisen liikenteen tariffit. Ja meillä tuottaa tappiota.

Meidän kalliit taksihinnat selittyvät taksiyrittämisen muodoista. Taksin pitää usein elättää kaksi henkeä, sekä renki että isäntä. Monessa muussa Euroopan maassa taksiyrittäjä elättää vain itsensä.

Tulipahan purnattua. Hiukan oli ajatus vielä kritisoida valtavia koloja vilkkaassti liikennöidyillakin kaduilla. Pelkään jatkuvasti autoni renkaiden rikkoutumista niissä. Niitä reikiä minun piti nimittäin verrata niitäkin Venäjän tiestöön. Sille tasolle on meidän tienpitommekin jo alentunut. Mutta ehkä adrenaliinitasoni on jo noussut sen verran että parempi kirjoittaa lisäpurnaukset myöhemmin.

Muutummeko poliisivaltioksi?

Aika hurjalta näyttää. Eduskunnassa pyörii nyt aivan vaalikauden lopulla mittava lakiuudistus, jossa poliisin valtuuksia tunnutaan lisäävän aivan käsittämättömällä tavalla. Piraattipuolueen puheenjohtaja on tehnyt terävän havainnon: nuo kaksi lakiesitystä ovat niin laajoja (yli 1000 sivua!) että todennäköisesti harva kansanedustajat jaksaa kahlata niitä läpi etenkin kun on kiire ja tulevat eduskuntavaalitkin vaativat valmistautumista. Eikä kansalaisten yksityisyyden puolustaminen ja suojaaminen taida olla Suomessa oikein mediaseksikästäkään. Olen minäkin monissa keskusteluissa kuullut sen kovin yleisen argumentin, että "onko sinulla sitten jotain peiteltävää kun noin haluat varjella yksityisyyttäsi?" ja sitten perään väite ettei kenelläkään kunnon kansalaisella ole mitään peiteltävää.

Usein argumentteina käytetään helposti suureen yleisöön uppoavia perusteluja miten näitä lisäävaltuuksia käytettäisiin vain pedofiilien, kansainvälisten rikollisliigojen, terroristien, huumeparonien ja sarjamurhaajien jahtaamiseen ja sitten heti perään kysymys että "ethän sinä tuollaista hyvää asiaa kuitenkaan halua vastustaa". No ei tietenkään. Kyllähän ne ovat aikamoinen kauhistus kunnon ihmisille.

Näyttää jotenkin kuin olisimme soljumassa jonnekin Yhdysvaltain terrorismin vastaisen lainsäädännön ja Itä-Saksan Stasin tai Neuvostoliiton salaisen poliisin välimaastoon eikä kukaan sitä oikein edes älyä.

Minulla ei ole mitään rikosten tutkintaa tai torjuntaa vastaan. Mutta poliisin toimintaa ei tässä Suomen maassa tunnuta oikein missään valvottavan. Sen tietävät monet poliisiviranomaiset itsekin. Vaikka suurin osa poliiseista on oikeudentuntoisia ja rehellisiä on joukossa aivan liikaa suoranaisia roistoja jotka häikäilemättä käyttävät hyväksi asemaansa jonka tietävät hyvin suojatuksi tehokkaan valvonnan puuttuessa.

En luettele tässä esimerkkejä vaikka voisin pelkästään minäkin yksilöidä kymmenittäin - pari kokemusta on omakohtaistakin. Niistä voidaan aina sanoa että ne ovat vain yksittäistapauksia, joita ei sovi yleistää, niin kuin ne toki ovatkin. Mätäpaiseita on muissakin ammattiryhmässä.

Ongelma onkin poliiseille jo nyt annettujen laajojen yksilön oikeuksiin ja yksityisyyteen puuttuvien valtuuksien valvomattomuus. Ei vastaavaa valtaa ole esimerkiksi lääkärilläsi tai lastesi opettajalla.

Teoriassa valvontaa on - käytännössä ei. Poliisin toimien valvonta on aikamoista silmälumetta. Oikeustieteen tohtori, Rovaniemen yliopiston professori Jyrki Virolainen on antanut blogissaan eräälle ilmiölle oivallisen nimenkin - Paaterointi. Se on verbi joka on muodostettu poliisiylijohtaja Mikko Paateron sukunimestä. Paaterointi tarkoittaa seuraavanlaista ilmiötä: kun joku poliisi töppäilee ja asia nousee ehkä näyttävästi mediassa esille antaa poliisiylijohtaja Paatero siitä välittömästi lausunnon ettei mitään väärää ole tapahtunutkaan. Usein lausunto tulee julkisuuteen niin nopeasti ettei varmasti mitään aitoa tutkintaa ole ehtinyt tapahtua asian tiimoilla.

Ymmärrän, että hyvän johtajan pitää olla puolustamassa joukkojansa. Mutta vääryyttä (käytän tässä tuollaista yleisnimikettä!) tehneiden lähes perusteeton puolustaminen ei ole oikein sopivaa korkeimmalle poliisiviranomaiselle, jonka pitäisi myös huolehtia että omassa laumassa olevat mätäpaiseet sieltä pannaan vastuuseen ja tarvittaessa poistetaan. Paaterohan tuli myös tunnetuksi kuuluisassa ulkomaalaisten isoäitien karkoitustapauksessa, jossa hän Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Hallbergin kanssa yhdessä julisti ettei poliisin tarvitse noudattaa ja panna täytäntöön KHO:n lainvoimasta karkoituspäätöstä. KHO presidentti on saanut eduskunnan oikeusasiamiehen moitteet asiasta, josta professori Virolainen on ansiokkaasti tiedottanut. Ylipäänsä erikoista että eduskunnan oikeusasiamies antaa asiassa moitteet mutta taitaa olla siitä kiinni että oli arvovaltaiset kantelijat (mm professori Virolainen) - eihän siellä tavallisten ihmisten tekemiin kanteluihin ole vakavasti suhtauduttu enää vuosikymmeniin!

Lehdistö usein vaikenee tämän tyyppisistä asioista. Tässä oivallinen esimerkki valtamedioiden vaikenemisesta kuin yhdestä suusta josta asiasta kirjoitin 4 vuotta sitten. Minua on vuosikausia huvittanut kun Helsingin Sanomien edellinen päätoimittaja Janne Virkkunen usein vakuutteli että Hesari kertoo mitä maassa oikeasti tapahtuu. Kun median pitäisi olla vallan vahtikoira oli se Janne Virkkusen aikana enemmänkin parin suurimman valtapuolueen sylikoira ja taitaa olla sitä edelleen - vain puolue on ehkä vaihtunut välillä.

Internet tarjoaa mielenkiintoisia foorumeita joita ei ainakaan toistaiseksi ole kyetty kahlitsemaan vaikka näyttääkin että eri maissa, myös lännessä, vallanpitäjillä on suuri halua suitsia vapaana vellova tiedotus. Lukijoilta itseltään vaaditaan tässä uudessa Internet maailmassa uudenlaista mediakriittisyyttä mutta en minä ainakaan enää halua että minulle uutisia tarjoiltaisiin vain tarkkaan esiseulotussa (=sensuroidussa!) formaatissa.

Tällaisista asioista kiinnostuneiden kannattaa seurata professori Virolaisen blogia. Siellä on terävää ja rohkeaa analyysia oikeudenkäytöstä ja rajukin kritiikki on esitetty 'sofistikoidusti'. Toinen mielenkiintoinen paikka on kansalaisjärjestö Effin ( Electronic Frontier Finland ry ) nettisivusto. Ja jos aiheet, puolustaa kansalaisten sähköisiä oikeuksia, tuntuvat läheisiltä suosittelen liittymistä jäseneksi.

Wincapita pyramidihuijaus

Olen jo yli vuoden havainnoinut kaikenlaista Wincapita liittyvää. Ei kukaan tervejärkinen, alkeellista matematiikka ymmärtävä voi päätyä muuhun käsitykseen kuin että kyse on ollut pyramidihuijauksesta. Vaikeampaa onkin sitten selvittää kuinka moni itseään sijoittajaksi kutsuva ollut ns hyvässä uskossa ja kuinka moni ymmärtänyt hankkeen laittomuudet. Syytä olisi ollut epäillä koska 400% tuoton lupaaminen olisi pitänyt herättää. Miksi joku kultasuonen löytänyt olisi ryhtynyt jakamaan tuollaista rikastumisen lähdettä?

Sijoittaja on irvokas nimitys noin epämääräiseen hankkeeseen rahojaan sijoittaneen. Jos puolustusvoimien entinen komentaja Hägglundkin oli sijoittanut tuollaiseen hankkeeseen niin hiukan ihmetyttää miten ahneus on sumentanut terveen järjen.

Tuossa muutama päivä sitten uutisissa kerrottiin miten Wincapitan pääjehu Hannu Kailajärvi oli esitellyt Keskusrikospoliisille valuuttakauppaa jopa videoituna esityksenä. Kiinnitin huomiota noissa nauhoituksissa hänen omaan kehuunsa miten hänen älykkyysosamääränsä olisi Mensan testeissä ollut 158 muistaakseni. En ollenkaan epäile tuollaista mutta ihan viisaana (vs älykkyys!) en pidä sellaista ihmistä joka tuhlaa toisten rahoja uhkapeliin miljoonakaupalla häviten.

Muutenkin Kailajärven ansaintahistoria vaikuttaa suuntautuneen nopeasti-helppoa-rahaa-ihmisten heikkouksilla linjoille.

Olen lukenut erilaisten Wincapita-uskovaisten - sillä sokeasta uskostahan tuossa on ollut kysymys - hehkutusta ns vivutetusta valuuttakaupasta missä pienillä omapanoksilla ja moninkertaisilla lainarahoilla tehdään mahtavia voittoja. Wincapita uskovaiset uskoivat että Hannu Kailajärvi oli keksinyt valuuttakurssimuutosten erehtymättömän ennustusjärjestelmän ja että hänen muille sen avulla tarjoamansa voittomahdollisuudet olivat täysin pyyteetöntä.

Koko Wincapita juttu on Suomessa mittaluokaltaan ainutlaatuinen. "Sijoittajia" on ollut yli 10000 henkeä. Suurin osa lienee hävinnyt sijoituksensa kuten pyramidihuijauksissa yleensä käy. Mutta kun sijoittajia oli yli 10000 on siellä myös voittajia ollut melkoinen määrä. Poliisitutkinnan aikana on takavarikoitu melkoinen määrä "sijoittaneiden" saamia voittovaroja. Kun poliisitutkinta on venynyt ja venynyt jutun jättiläismäisen laajuuden vuoksi on vakuustakavarikkoja jatkettu moneen kertaan paljon yli sen mitä ylipäänsä voisi pitää kohtuullisena. Poliisitutkinnan keston arvostelu on kyllä paikallaan. Jos hyvässä uskossa viattomienkin "sijoittaneiden" varoja pidetään pitkitetyssä takavarikossa vuosikausia se ei voi olla oikein.

Pitää muistaa tässä Wincapita juttukokonaisuudessa ettei ahneus ja tyhmyys kumpikaan ole Suomessa rikoksia. Melkoinen osa noista Wincapitassa hävinneistä mutta myös hyötyneistä täyttää nuo molemmat tunnusmerkit. Varsinainen rikollinen sisäpiiri on todennäköisesti ollut aika pieni. Pitäisikö muiden "viattomien" sitten saada pitää tuollaisessa rikollisessa touhussa saamansa voitot onkin mielenkiintoinen kysymys ja olisiko hävinneiden vain kiltisti hyväksyttävä toisten voittaneen heidän rahojaan - siinäpä kysymys tuomioistuimille.

Pitää toivoa että juttuun saataisiin vihdoinkin jotain tolkkua Kun pääorganisaattori Hannu Kailajärven rikosoikeudenkäynti on vihdoinkin käynnistynyt.

Kerrostalon elinkaari

Havaitsinpa tuossa että on tullut kirjoitettua 500 blogikirjoitusta. Tämä on siis järjestyksessä jo numero 501. Eli paksuhkon kirjan verran on tullut kirjoitettua.

Tämän jutun aihe tuli esiin kun kuuntelin televisiossa rakentamisen kanssa tekemisiin joutuvien asiantuntija-viranomaisten käsityksiä 1950-60 luvulla rakennettujen talojen elinkaaresta. Nämä kerrostalorakentamisen asiantuntijat sanovat kuin yhdestä suustä että silloin rakennettujen kerrostalojen elinkaareksi oli kaavailtu noin 40 vuotta, jonka jälkeen talot oli tarkoitus purkaa. Ja kuin todisteena pidetään sitä että silloin rakennetuissa taloissa esimerkiksi vesi- ja viemärijohdot upotettiin seinärakenteisiin koska tarkoitus ei ollutkaan missään vaiheessa korjata näitä LVI-asennuksia.

Höpö höpö. Veikkaan ennemminkin ettei kukaan vaivautunut rakennusvaiheessa edes ajattelemaan 40-60 vuoden kuluttua mahdollisesti tapahtuvaa peruskorjausta. Mutta kun olen kysellyt minua vanhemmilta en ole kuullut kenenkään kertoneen että he olisivat olleet tietoisia että talojen elinkaareksi olisi suunniteltu vain 40 vuotta. Eli ihmiset jotka siihen aikaan etukäteen säästivat 5-10 vuotta asunnon omarahoitusosuutta pankkitilille ja sitten maksoivat asuntolainojaan seuraavat 5-10 vuotta olisivat saaneet asua velattomaksi maksetuissa asunnoissa vain 20-30 vuotta, jonka hjälkeen talot olisi purettu ja koko elämäsi suurin sijoitus olisi valunut tuhkatuuleen. Eli jos rakentamista valvovat viranomaiset tiesivät tuollaisesta 40 v elinkaaresta kerrostaloille niin he ovat osallistuneet kansalaisten harhauttamiseen. En usko että ostajat ymmärsivät ostaneensa kerrostaloasuntonsa vain seuraaviksi 40 vuodeksi ja sen jälkeen heidän investointinsa olisi hävinnyt.

Ja kun olen katsonut tämä päivän rakentamistekniikkaa niin ei sekään oikein tunnu perustuvan pidempiin elinkaariin vaikka LVI asennukset tehdäänkin nykyään pintavetoina halvempien korjausten mahdollistamiseksi.

Vierailin joskus 1960-luvulla Ranskassa asuvien sukulaisten luona. Perhe piti Pariisissa kirjakauppaa keskellä kaupunkia vanhan kerrostalokiinteistön katutasossa. En muista miten keskustelu kääntyi talon ikään mutta veikkasin talon tuleen rakennetuksi 1800-1900 luvun vaihteessa. Olinkin hyvin yllättynyt kun isäntäväkeni kertoi talon rakennetun jo 1700-luvulla. Siihen vain oli vuosisatojen kuluessa lisätty sähköt ja LVI-asennukset.

Eli kyllä rakennuksia voidaan rakentaa vuosisadoiksikin.

Suvumme kesähuvilassa, jota nykyään isännöi poikani perheineen, on sen rungon muodostavat hirret ehkä noin 200 vuotta vanhat. Edellinen peruskorjaus tehtiin noin 60 vuotta sitten ja nyt tehdään seuraavaa.

Asuntojen tekniset vaatimukset ovat vuosikymmenien kuluessa nousseet. Ei 60 vuotta sitten kukaan voinut aavistaa miten paljon erilaisia sähköllä toimivia vempaimia on käytössä. Maakuopat on korvattu jääkaapeilla ja kantovesi sähköpumpuilla jne jne.

Se varsinainen asia oli kuitenkin tuo 40 v pituiseksi kaavailtu elinkaari. Minun käsitykseni mukaan ei tuollaisesta 1950-60 luvulla ollut mitään puhetta. Itsekin ostin 1970-luvulla viitisentoista vuotta aikaisemmin rakennetun kerrostaloasunnon eikä minulla tullut mieleenkään että talon elinkaaresta oli enää 25 v jäljellä. No talo seisoo edelleen paikoillaan vaikka en enää siellä asukaan.

Että sellaista tänään.

Töissä tarvitaan kusipäitä

Taloussanomissa oli kirjoituksella hauska otsikko: 'Töissä tarvitaan kusipäitä'. Jutussa viitattiin professori Alf Rehniin ja Jari Sarasvuohon. Alf Rehniä olen arvostanut suuresti ja Jari Sarasvuota silloin tällöin. Sarasvuon mielipiteisiin voin yhtyä osassa tapauksia (melko usein!). Osa Sarasvuon lausumista on kuitenkin mielestäni ollut ihan ufoja mutta varmasti ovat palvelleet hänen yrityksensä markkinointia.

Tuo 'kusipää' ilmaisu on ilmeisesti toimittajan. En usko Alf Rehnin tuollaista ainakaan tarkoittaneen ja kun jutun lukee selviääkin mistä on kysymys. Professori Rehn peräänkuuluttaa tuottavia kusipäitä, kyselijöitä, kriittisiä epäilijöitä. Kirjoitin minäkin vastaavasta pari vuotta sitten otsikolla 'Hankalat vs kiltin nöyrät ihmiset'.

Johtaja joka ei kestä alaisenaan tuollaista hankalaa kyselijää ja epäilijää potee usein epävarmuutta joko omasta osaamisestaan tai muuten vain asemastaan kun hänen pitäisi olla iloinen että saa oman harjoitusvastustaja-sparraajan jonka kanssa voi terävöittää visioitaan. Olen nähnyt lukemattomia johtajia jotka ihan oikeastikin kuvittelevat että koko viisaus ja ymmärrys on keskittynyt heihin. Erityisen vaarallista tuollainen (omahyväinen?) asenne on mielestäni asiantuntijayrityksessä jossa on melkoinen määrä tietoa, taitoa ja osaamista noissa asiantuntijoissa. Johtaja joka ei osaa mobilisoida noitakin voimia yrityksen kehittämiseen syyllistyy voimavarojen tuhlaamiseen.

Kun Nokia on viime päivinä ollut monella tavoin tapetilla minusta tuntuu (en siis tiedä!) että siellä on ollut tuollaisiakin ongelmia johtamisilmastossa.

Muistan joskus muutamia vuosia 1992 laman jälkeen eräissä neuvotteluissa työvoimaviranomaisten kanssa Savossa todenneeni heille muutamia näkemyksiä Nokiasta. Osallistuin nimittäin silloin kouluttajana työttömien IT- ammattilaisten uudelleenkouluttamiseen mikrotietokoneisiin. Kun jatkuvasti Nokia valitti työvoimaviranomaisille ettei löydy IT alan asiantuntijoita ja sitten sitä samaa virttä veisasivat työvoimaviranomaiset kritiikittä. Minä totesin aika avoimesti, että niin kauan kuin esimerkiksi minua ei ole kutsuttu työpaikkahaastatteluun minkään Nokialle osoittamani hakemuksen johdosta pulaa ei ole ammattitaitoisista IT osaajista - pulaa oli halvalla uraputken alussa 12-14 tuntisiin työpäiviin valmiista vastavalmistuneista. Myönnän toki että myös mahdollisella ikärasismilla oli osuutensa, mutta samaan aikaa kelpasin hyvin erääseen alan huippuyritykseen, jossa oli ennakkoluulottomat johtajat ja jossa tein töitä seuraavat 11 vuotta. Siellä pelkän iän sijasta arvostettiin osaamista. No pitää hiukan pehmentää näkemystä - kyllä 1990-luvun loppupuolella oli luvattoman paljon yli 50 v ikäisiä IT ammattilaisia, jotka olivat vain pudonneet kelkasta. En muista vuosilukua mutta muistelen jossain vaiheessa tavanneeni erään suomalaisen suuryrityksen korkean IT-päällikön, joka ihmetteli mikä on Apple kun siitä niin kovasti puhuttiin - samaan aikaan Apple oli yksi eniten myytyjä mikrotietokoneita ja esimerkiksi ensimmäinen taulukkolaskentaohjelma Visicalc oli ilmestynyt juuri sille. Jo pelkästään sen Visicalcin vuoksi olisi sen kokoisen yrityksen kannattanut ostaa se Apple.

Kuriositeettina: minä opiskelin Visicalcin yhden viikonlopun aikana kokeeksi saamallani Apple II mikrotietokoneella ja saman viikonlopun aikana tein taulukkolaskentaan taloussuunnitelumallin, joka oli monin verroin monipuolisempi kuin edellisten 4 viikon aikana työpaikalla koodaamani ohjelmisto. Minulle oli aikamoinen yllätys älytä, että tuottavuuteni oli tuon uuden keksinnön avulla muuttunut 15-30 kertaiseksi.


Minulle jäi kuitenkin jo silloin hiukan huono kuva Nokiasta vaikka vuosikaupalla heidän kännyköitään maailman parhaimpina pidinkin.

Nokian yhteistyö Microsoftin kanssa

Kirjoitin eräälle blogipalstalle tänään. Mutta ajattelin että julkaisen sen täällä omassa blogissanikin. Eli seuraavaa.

Microsoftia ei ole syytä aliarvioida. Se on vuosien varrella osoittautunut elinvoimaiseksi ja muuntumiskykyiseksi. Mutta syleileekö yhteistyö Nokian vain Microsoftin syliin yhdeksi liiketoimintadivisioonaksi? Sitä on vaikea tietää tässä vaiheessa onko se uhka vai mahdollisuus.

Nokian älypuhelimien Symbian riippuvuus on tuntunut rasitteelta. Lisäksi minua on jo muutamia vuosia ihmetyttänyt Nokian vimma ulkoistaa minun mielestäni aivan strategistakin ohjelmistokehitystä. Nokian uusi Ovi-järjestelmäkin tuntui alussa aivan fiaskolta. olikohan ulkoistettua kehitystyötä? Ja olen havainnoinut useiden Nokialta muualle siirtyneiden pikkujohtajien uusissa työtehtävissä harjoittamaa suorastaan neuroottiselta vaikuttavaa avaintoimintojenkin ulkoistamista, joskus vaikuttanut suorastaan järjettömältä.

Minulla oli joskus vuosia sitten Windows Mobile käyttöjärjestelmällä varustettu älypuhelin. Siinä oli kaikkia kivoja ominaisuuksia mutta se nyt vaan oli surkea luotettavuudessa. Kun vaihdoin takaisin Nokian (Symbian) totesin sen sentään toimivaksi vaikka siinä paljon kömpelyyksiä olikin.

Uusin Windows Mobile, muistaakseni versio on 7, on tätä nykyä aika harvinainen älypuhelimissa. Ehkä huonot kokemukset karkoittivat älypuhelinvalmistajat?

Android puhelimet ovat voittaneet kovasti suosiota ja markkinaosuuksia. Joten kovaa kilpailua on tiedossa.

Mutta muistelen lukeneeni viime vuoden loppupuolella arvosteluja uusimmasta Windows Mobile versiosta ja se sai ylistävät arvosanat. Microsoft on osoittanut vuosien varrella olevansa yritys joka osaa ajoissa oppia omista virheistään. Se taito on harvinaista (suuryrityksillä?) enkä ole ihan varma onko sitä esimerkiksi Nokialla.

Haluaisin olla toivorikas Nokian suhteen ja toivon, vaikka en vielä uskokaan, että yhteistyö koituu Nokialle hyödyksi, Microsoftille hyöty on ilmeinen.

Suomen hurjat maataloustuet

Usein kun puhutaan järjettömän suurista summista niiden käsittäminen on vaikeaa, ellei sellaisten summien kanssa joudu koko ajan tekemisiin. Minä suoritan usein jako- tai kertolaskuja saadakseni rahamäärään käsitettävän tuntuman.

Uuden Suomen uutinen kertoo Suomen maksaneen vuonna 2010 maataloustukia 2,1 miljardia euroa.

Minä en ainakaan osannut arvioida miten iso tuo summa on ja onko se ollut kohtuullinen vai peräti kohtuuton.

Joskus olen kuullut käytettävän kossuindeksiä: montako Koskenkorva-pulloa summalla saa. Mutta se ei kerro vielä onko summa kohtuullinen vai kohtuuton.

Samassa uutisessa kerrottiin tuensaajia olleen 73 458 kpl (henkilöäkö?) ja näistä (mitä ne muut olivat?) maatiloja oli 65 715 kpl.

Suoritin jakolaskun. Tuensaajaa kohti oli tuen määrä 28600 euroa/vuodessa. Hiukan vähemmän kuin Suomen vauraimmassa kunnassa Kauniaisissa on asuntokuntien mediaanitulo (Tilastokeskus: "Mediaanituloilla mitattuna ylivoimaisesti suurituloisimmat asuntokunnat löytyvät Kauniaisista, missä ekvivalentti mediaanitulo oli 31 910 euroa vuonna 2008.")

Aika kovat on summat kun otetaan vielä huomioon, että kyse on vain maksetusta maataloustuesta. Jotainhan nuo maatalosyrittäjät ovat saaneet lisää myös myyntituloina tuotteistaan.

En enää ollenkaan ihmettele miksi muualla Euroopassa on halvemmat elintarvikkeet.

Auton rengastuksesta

Ostin marraskuussa kahdet uudet talvirenkaat kun aikaisemmasta talvirengassarjasta kahden kulutuspinta oli jo sakkorajoilla. Tässä tapauksessa kyse oli kitkarenkaista. Korvattavat renkaat olivat olleet edessä etupyörävetoisessa autossa. Myönnän ajaneeni niillä viime vuonna vielä pitkälle kesää kohti kun olisi ollut jo järkevää vaihtaa kesärenkaat. Siksi ehkä olivat kovin kuluneet.

Lunta oli jo marraskuun lopussa ylen määrin. Autopaikkani oli selvästi liukkausloukku kun ei minulla enää tässä asunnossa ole autotallia. Rengasasentajan kysymykseen laitetaanko uudet renkaat eteen vastasin myöntävästi vaikka muistan ikuisesti autokoulunopettajan selkeän ohjeen: parhaat renkaat aina taakse täysin riippumatta onko auto etu- vai takapyörävetoinen. Perustelukin oli selvä: hätäjarrutuksessa auto pysyy suorassa paremmin jos takarenkaissa on parempi pito. Hyvin loogista.

Mutta silloin ei autoissa ollut ABS-jarruja eikä luistonestoakaan, vaikka ei sillä paniikkijarrutuksessa ole merkitystä.

Nyt yöllä yhtäkkiä pulma putkahti esiin. Pitääkö tuo vanha sääntö enää paikkansa kun meillä on käytössä ABS-jarrut? Eikös ABS-jarrut estä renkaiden lukkiutumisen hätäjarrutuksessa? Mutta onko sillä silti mitään merkitystä vai pitäisikö edelleen parhaat renkaat asentaa taka-akselille?

Autorengasliiton nettisivulla sanotaan:

"Jos asennat autoosi vain kaksi uusilla renkailla olevaa pyörää, asenna uudet taka-akselille huolimatta auton vetotavasta"

Mutta samaisen sivun linkistä 'Paremmat renkaat eteen vai taakse?' avautuva Excel taulukko kertoo jäsentyneempää tietoa. Osin tieto on ristiriitaista vaikka yhteenveto onkin 12 plussaa paremmat eteen mutta 38 plussaa paremmat taakse vaihtoehdolle.

Mutta tuollakaan ei ollut otettu kantaa onko autossa ABS-jarrut. Ja tutkimus oli julkaistu Tanskassa vuonna 2002, jolloin ABS jarrut olivat nykyistä harvinaisempia.

Kaikkea sitä alkaakin miettiä yön hiljaisina tunteina.

Vaihteeksi oopperassa

Tulipa tammikuussa käytyä peräti kaksi kertaa Kansallisoopperassa. Minua miellyttäviä baletteja ei ollut mutta oopperoita oli. Toinen oli Giacomo Puccinin La Bohème ja toinen Charles Gounod'n Faust. Puccinin ooppera on vanha tuttu mutta Faustia en ollut koskaan kuullut kokonaisuudessaan. Jotkut kuorokohtaukset olivat siitäkin tuttuja.

Kyllä oopperassa käy ihmisiä. Silmämääräisesti permanto oli melko täynnä ja tuntui parvillekin kovasti ihmisiä menevän. Molemmilla kerroilla näin oopperassa tuttujakin - vanhoja työtovereita. Että en minä ainakaan oopperaa mitenkään kovin elitistisenä pidä. Jos on varaa käydä elokuvissa niin kyllä silloin on varaa käydä oopperassakin.

Kyllä live musiikki on aina elämys. Se tuppaa kotona unohtumaan. Pitää silti ryhdistäytyä ja asentaa vihdoin kotivehkeet kuntoon muuton jälkeen. Olenhan asunut uudessa asunnossa jo yli puoli vuotta. Kävin pitkään jaakobinpainia asennanko tavalliset laadukkaat nuoremman poikani stereot käyttöön vai palaanko iki-ihanaan ortoperspekta-järjestelmääni. Ortoperspekta voitti painin mielessäni, sillä sen soundi on sen verran muhkeampi kuin tavallisen 2-kanavaisen stereon vaikkei siinä samanlaista suunta-aistimusta koekaan. Tietääkseni moni konserttimusiikin nautiskelija tykkää ortoperspektasta.

Tosin nyt kun poikani lopetti opinnot ulkomailla ja palasi Suomeen työhön olisin joka tapauksessa antanut hänen omat vehkeensä takaisin.

Seuraavan kerran taidan mennä Kansallisoopperaan huhtikuussa kun sinne tulee Prokofjevin säveltämä baletti Romeo ja Julia.

Istuin joskus takavuosina iltaa muutaman ammattimuusikon seurassa ja valitin että en oikein ymmärrä näitä uusimpia nykysäveltäjiä. Että viimeisimmät minun 'ymmärtämäni' ovat olleet Sibelius, Stravinskij, Prokofjev ja Shostakovitsh. Yksi seurueesta, tunnettu konserttipianisti sanoikin huvittuneena, että "eikös ne olekin ne viimeiset kunnon säveltäjät". Olin iloinen että joku asiantuntijakin oli samaa mieltä. Ja oli juuri konsertissaan soittanut jonkun nykysäveltäjän konserton.

Jos oikein vielä pinnistän niin lisään listaan vielä Aram Hatshaturjanin ja elävistä Arvo Pärtin. Olen kirjoittanut aiheesta parikin kertaa: Miten musiikkimaku muuttuu, mustalaismusiikista ja lempilaulajistani.

Mutta suosittelen kaikille: menkää oopperaan. Se avartaa mieltä ja käsitykseni mukaan moni on oppinut pitämäänkin kun on muutaman kerran käynyt paikan päällä.

Vielä 010, 020, 030-alkuisista yritysnumeroista

Kotona harvemmin ehdin kuunnella radioa. Mutta autossa se on mukavaa ajankulua.

Kuuntelin joitain Ylen kanavia. Siellä kuului näitä nykyajan interaktiivisia radio-ohjelmia, joisen aikana kuuntelija voi soittaa studioon. Muistikuvani mukaan ne olivat Ylellä aikaisemmin normaaleja, tavallisia puhelinnumeroita. Jotkut harvat ohjelmat käyttivät soittajalle ilmaisia 0800-alkuisia.

Nyt kaikki olivat erikoismaksullisia 020-alkuisia numeroita. Eikä ohjelman toimittaja millään tavoin informoinut kuulijoita että nuo puhelinnumerot olivat erikoismaksullisia. Eli rikotaan järjestelmälliseti eduskunnan oikeusasiamiehen moneen kertaan vahvistamista kuluttajaviranomaisten määräyksistä.

50000 taloutta ilman sähköä!!!

Kun kuuntelen uutisia miten puut kaatuvat sähkölinjojen päälle ja katkovat sähköjä niin sähköyritykset valittelevat miten hankalaa on metsässä käydä näillä talvikeleillä korjaamassa vikoja.

Ihmisiä evakuoidaan kodeistaan kun sähköt ovat päivä- tai viikkokaupalla poikki. Minä olen miettnyt että mitäpä jos muutama tehdas pysäytettäisiin vaikkapa viikoksi samanlaisen ongelman vuoksi. Minkälainen kalabaliikki siitä nousisi!

Tavallisen sähkökuluttajan asema on huonotunut samassa tahdissa kun sähköyhtiöt ovat siirtyneet pörssisijoittajien omistukseen. Kuluttajan sähköt saavat näköjään melko vapaasti katkeilla katastrofaalisin seurauksin. Sähköyhtiöiden sanktiot ovat melko näennäisiä. Eli sähkön toimitusvarmuus ei näytä enää tärkeältä.

Totesin muutoksen perheemme kesähuvilalla jo vuosia sitten. Tontillamme kulki sähköjohtoja ilmassa. Sitä mukaa kuin puut kasvoivat alkoivat vaarat lisääntyä, että puut lähestyivät sähköjohtoja. Ja luonnollisesto vaarana myös puita kaatavat rajuilmat ja talven painavat lumikuormat.

Muutamia kymmeniä vuosia sitten kun sähköyritykset olivat usein kuntien omistuksessa siellä oli ennaltaehkäisevää huoltotoimintaa. Sähkölinjoja vaarantavaa puustoa kaadettiin tarvittaessa kunhan asiakas älysi pyytää apua. Sähköjohtojen lähellä olevien puiden kaataminen kun ei ole harrastelijoiden puuhaa.

Ei tuollainen ennaltaehkäisevä huolto- ja palvelu tietenkään sähköyhtiöille ilmaista ollut mutta se kuului asiakkaan maksamaan sähkön hintaan.

Kun sähköyritykset on rahan ahneudessa (ja tyhmyydessä) yksityistetty pörssisijoittajille puristetaan sähköstä maksimaaliset osingot. Sähkökatkot yksityisasiakkaille on tavallaan hyväksytty jotenkin väistämättöminä "luonnokatastrofeina" ja vahingonkorvaukset asiakkaille ovat ilmeisesti aika mitättömät. Katastrofitilanteessa huudetaan sitten avuksi armeijaa ja muuta yhteiskuntaa.

Ei tällaista infrastruktuuria olisi ainakaan minun mielestäni koskaan pitänyt yksityistää. Ja olivathan nuo sähköyritykset kunnille myös hyviä osingonmaksajia.

Kyllä meillä on moni infrastruktuuriasia mennyt yksityistämisien ja ulkoistamisien myötä pieleen.

Vastaanvanlainen idiotia oli kun meidän digitaalinen antenniverkko yksityistettiin ja myytiin ranskalaiselle sijoittajayhtiölle. Ja nyt itketään kun kyseisen käytännössä monopoliyhtiön veloitukset ovat ylisuuret.

Autokatsastuksen yksityistäminen ja kilpailuttaminen oli samanlaista hullun hommaa.

Huhuh. Jotenkin aina välillä odottaisi että asiat paranevat ja kehittyvät ajan kuluessa mutta surullista havaita miten moni asia päinvastoin huononee. Ala-arvoisesta tienpidosta olenkin kirjoittanut että palaamme siinäkin entisen Neuvostoliiton tasolle.

Valtakunnalliset 010, 020, 030-alkuiset yritysnumerot

Minua on vuosia sitten alkanut ärsyttää käyttöön yleistyneet puhelimien valtakunnalliset yritysnumerot. Ne on 010, 020 ja 030-alkuiset puhelinnumerot.

Julkisissa virastoissa noiden valtakunnallisten yritysnumeroiden käyttöä on eduskunnan oikeusasiamies pyrkinyt päätöksillään hillitsemään. Ja todennut että julkisen palvelun pitää toimia ilmaiseksi tavanomaisilla puhelinmaksuilla sekä lanka- että matkapuhelimilla.

Noiden valtakunnallisten yritysnumeroiden kylkiäisinä yritykset tai virastot saavat lisäpalveluja, sillä mikään muu ei selitä sitä että yritykset ja virastot niin mielellään siirtyvät käyttämään noita. Korkeampi maksu noista puheluista nimittäin meneekin asiakkaan sijasta puhelinoperaattorille.

Muutama puhelinoperaattorien yhteistuumin hioma yksityiskohta on mielenkiintoinen.
Lankapuhelimesta soitto noihin valtakunnallisiin yritysnumeroihin on lähes yhtä edullinen kuin tavallinen puhelu eikä mitään kaukopuhelumaksua peritä kun numero on valtakunnallinen. Matkapuhelimillahan ei ole kotimaassa koskaan mitään kaukopuhelumaksua ollutkaan kun koko maa on yhtä (tai useamman operaattorin) verkkoa. Niin, koko maan pitäminen yhdessä lankaverkossakin olisi ollut teknisesti täysin mahdollista jo vuosikymmenet sitten mutta ilmeisesti Tele-Sonera halusi pönkittää silloin omista monopolikaukopuheluista saamiaan huomattavia tuloja. Kun asuin aikoinaan koko 80-luvun Pieksämäen maalaiskunnassa maksoi minulle päiväsaikaan (jolloin jouduin hoitamaan 85% työsoitoistani) kaukopuhelu Helsinkiin sen ajan rahassa melkein 0,40 eurosenttiä/minuutti (kännykällä nykyään alle 0,07 €/min) ja oli rahan arvo sentään ihan toinen - taisi maitolitrakin maksaa vähemmän siihen aikaan. Yksityiskaukopuhelut soitettiinkin siihen aikaan pääasiassa iltaisin ja viikonloppuisin.

Mutta mielenkiintoinen onkin sitten matkapuhelun hinnoittelu noihin valtakunnallisiin yritysnumeroihin. Se on lankapuheluun verrattuna moninkertainen. Kuluttajansuoja vaatii että niiden hinta ilmoitetaan selvästi etukäteen mutta näin tapahtuu harvoin. Mutta tässä on puhelinoperaattoreiden nerokas rahastusoivallus: Kuka nykyään enää puhuu lankapuhelimella? Mutta hintavertailuissa voivat puhelinoperaattorit jesuiittamaisesti todeta että lankapuhelimestahan maksu on ihan kohtuullinen.

Ja yllätyksenä monelle kännykän matkapuhelutarjouksen ostaneelle jolla on ostettuna ja maksettuna kuukaudessa 500 tai 900 minuuttia puheaikaa. Valtakunnallisiin yritysnumeroihin soitto laskutetaan erikseen.

Minulla oli lähes 20 vuotta matkapuhelin työsuhde-etuna, jonka verotusarvo oli ihan kohtuullinen. Kyllä minua silloinkin tuollainen minun mielestäni perusteeton rahastus harmitti vaikka en laskujani itse maksanutkaan. No sinä aika kuin toimin yrittäjänä maksoi tietenkin oman yritykseni laskut.

Nyt kun olen ollut eläkkeellä joulukuun 2010 alusta maksan myös puhelinlaskuni itse. Ensimmäinen laskuni tuli vain marraskuun viimeiseltä päivältä kun puhelinnumero siirtyi työnantajaltani minulle. Lasku taisi olla pari euroa mutta se olikin vain yhdeltä päivältä.

Joulukuun lasku oli jo todellinen ja vastasi normaalia puhelinkäyttäytymistäni, eikä ollut minulle yllätys kokonaissummaltaan.

Yllätys oli noiden valtakunnalisten yritysnumeroiden hinta. Ihmettelin kun yhteenvedossa oli puheluita kännykoihin ja lankapuhelimiin 60 kpl ja valtakunnallisiin yritysnumeroihin oli 5 kpl. Noiden yrityspuheluiden kokonaishinta oli melkein saman verran.

Useimmissa yrityksissä tuohon yritysnumeroon vastaa tosiasiassa joku kännykällä. Sellaisella joustavuudella puhelinoperaattorit noita markkinoivatkin. Jos tiedät henkilön kännykkänumeron niin melkein aina kannattaakin soittaa siihen jos käytät itsekin kännykkää. Vain lankapuhelimesta kannattaa yleensä soittaa tuohon yritysnumeroon.

Eduskunnan virkamies valehtelee röyhkeästi

Eduskunnan turvallisuusesimies valehteli marraskuussa. Siteerasin häntä blogikirjoituksessani 'Onko Suomi enää länsimainen demokratia?' marraskuussa 2010.

Tuore uutinen kertoo ettei turvallisuusesimiehen mainitsemaa päätöstä eduskunnan edessä pidettävän mielenosoituksen luvanvaraisuudesta ole tehty eikä edes ollut tarkoituskaan tehdä. Marraskuussa hän väitti kirjallisesti kansliatoimikunnan tehneen sellaisen päätöksen.

Kun salonkikelpoiset puolueet nostivat metelin niin hankkeet piti perua. Ikävä että turvallisuusesimiehen piti turvaudua marraskuussa valheeseen.

Metropolialueen kuntaliitos

Taitaa kokoomus havitella eniten että Espoo, Kauniainen ja Vantaa liitettäisiin Helsinkiin. Ilmeisesti hankkeen perusteluna käytetään ns suuruuden ekonomiaa.

Jossain olen nähnyt lukemia miten henkilöstöstä 30% kävisi tarpeettomaksi kuntaliitoksen jälkeen - niin paljon suuremmaksi tehokkuutta kuvitellaan. Mihinkähän nekin sitten heitettäisiin?

Eikä nuo kunnat Kauniaisia lukuunottamatta niin pieniä ole etteikö sieltä ne 30% voitaisi vähentää jo nyt jos ne todella ihan tarpeettomia ovat.

Miksei muuten mukaan oteta vielä Kirkkonummi, Nurmijärvi ja Sipoo ja vaikka koko Uusimaa? Jos koko ajan suureneva on koko ajan edullisempi?

Tutkimus laiskottelusta

Sunnuntaisuomalaisessa (Savon Sanomat ja Keskisuomalainen lehtien sunnuntailiite) ilmestyi juttu raflaavalla otsikolla "Kolmannes työajasta kuluu omiin taukoihin".

Myöhemmin jutussa täsmennetäänkin "Eniten verkossa roikkuvat yrittäjät ja johtavassa asemassa olevat".

Juttu on pinnallinen. Ikään kuin verkossa roikutaan jotenkin vain hyödyttömästi lorvimassa. Kyselyssä tuskin varmistettiin olisiko verkossa roikkuminen sittenkin ainakin osittain ollut työhön sidonnaista. Siihen saattaisi viitata tuo yrittäjien ja johtavassa asemassa olevien iso osuus.

Jutussa ei myöskään käsitelty miten paljon siihen "verkossa roikkumiseen" käytettiin työaikaan kuuluvia elpymisaikoja. Kas kun ihminen ei ole kone vaan vaatii taukoja ollaaksen tehokas sitten työtä tehdessään. Ja ennen verkkoaikaa tauoilla tehtiin vain jotain muuta.

Kunta-alan työmarkkinajohtaja jo lausahtelee aiheesta "Hänen mielestään työpaikoilla on nyt "keskustelun paikka"." ikään kuin suurena totuutena.

Mielenkiintoista olisi tarkemmin perehtyä tuollaiseen tutkimukseen. Silloin voisi arvioida tutkimuksen validiteettia ja reliabiliteettia. Tällaisena juttu on pelkkä jymyotsikko.

Autokatsastus korjaamojen sivubisnekseksi

Kyllä meillä on törppöjä ministereitä. Miten voi joku ministeri uskoa että katsastus ja korjaus samassa putiikissa olisi järkevää. Suomen konsulttitoimistojen liitolla oli aikoinaan (siihen aikaan kuin minä toimin itsenäisenä konsulttina) järkevät eettiset säännöt konsulteille: sinä et saa samaan aikaan konsultoida ja myydä sellaisia hyödykkeitä jotka liittyvät konsultointiisi. Periaate joka oli tuttu jo muinaiselle roomalaiselle kauppaoikeudelle.

Luulisi tuollaisen intressiristiriidan olevan niin ilmeinen että tyhmempikin ministeri ymmärtäisi. Tässä huomaa miten ministereillä ei ole ymmärrystä tuollaisille eturistiriidoille. Eli selviä esteellisyyskysymyksia ei nähdä omassa eikä muidenkaan touhuissa.

Iltalehden blogisti Pentti Rönkkö kirjoitti joulukuussa 2010 aiheesta kriittisen kirjoituksen.

Kyllä minä ymmärrän, että ministerillä tai ministeriön virkamiehillä on ollut hätä kun jatkuvasti ja yleisesti valitetaan julkisuudessa miten katsastushinnat ovat yksityistämisen jälkeen kohonneet pilviin. Ikään kuin korjaamohinnat eivät olisi siivottomia. Vaikka korjaamojen julkistamat tuntiveloitukset olisivatkin asiallista suuruusluokkaa niin korjaamohinnoissakin on kaikenlaista piiloveloitusta. Osat ja tarvikkeet on täysin ylihinnoiteltu kun pelkästään vertaan mitä ne maksaa huoltoasemilla. Erilaisten villien varaosaliikkeiden hintatasosta puhumattakaan. Onneksi pikkukorjaamoiden kanssa voi sopia, että vie tärkeimmät omat osat ja tarvikkeet, jolla voi hiukan alentaa hintoja.

Joulukuussa 2009 kirjoitin mm miten vaihdoin itse autoni Xenon lamput (kokonaiskustannus 64 euroa + oma työ) kun korjaamolla olisi samainen 1 h homma maksanut 400-700 euroa. Eikä korjaamon korkea hinta pelkästään olisi johtunut korkeasta tuntiveloituksesta vaan myös lamppujen hinnoissa oli ilmaa.

Mutta nyt näyttää olevan tässä katsastustoiminnan muutoksessa kyse että edellinen virhe korjataan vain uudella virheellä. Saadaan ikään kuin näennäisesti lisää 'vapaata' kilpailua.

Miten meillä julkishallinto kykenee turvaamaan aidosti markkinoille toimivan hintakilpailun kun se aivan tällaisessa perusjutussa lankeaa itse jo pelkkään silmälumeeseen.

Huhuh.

Työkyvyttömyyseläkkeestä

Uskon vakaasti, että hyvässä työilmapiirissä jaksaa olla pidempään työssä. Liian monessa työpaikassa alkaa työhalut mennä liian aikaisin jonkun pönäkän käskyttäjän komennossa. Erästä tunnettua tv-mainoksen slogania lainaten: mistä niitä kaikkia tuleekin noin paljon?

No se ei varsinaisesti ollut asiani. Minua alkoi jälleen mietityttää kysymys milloin ihmisen oikeasti pitäisi olla oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Asia tuli minulle mieleen kun näin televisiossa todella virkeän ja vireän työkyvyttömyyseläkeläisen haastattelun. Mies oli entiseltä ammattiltaan metsuri ja oli päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle 55 vuotiaana. Reippaasti hän näytti auttavan vaimoaan eri tehtävissä. Vaimon nimissä ilmeisesti kaikki yrittäminen tapahtui, mutta ohjelmaa katsoessa selvästi ymmärsi että yhdessähän siinä yritetään. Oli kaikenlaista elintarvikkeiden kasvatusta, lohien ja rapujen kasvatusta. Ja kaikkea aivan kaupallisesti myyntiinkin - ei siis mitään pienimuotoista omatarveviljelyä.

Aloin miettiä raskaita ruumiillisia töitä ja niissä jaksamista. Metsurit, palomiehet, balettitanssijat yms ovat sellaisissa fyysistä huippukuntoa edellyttävissä tehtävissä joissa on ihan järjetontä kuvitella ihmisen pärjäävän johonkin yleiseen 65 v eläkeikään asti. Palomiehillä ja balettitanssijoilla oli ainakin ennen huomattavan alhaiset yleiset vanhuuseläkeiät.

Armeijan kapiaisia ja lentäjiä en laittaisi ihan samaa kategoriaan. On varmaan seikkoja jotka puoltavat lentäjien normaalia alhaisempaa eläkeikää. Kapiaisten alhaisia vanhuuseläkeikiä en ole koskaan ymmärtänyt.

Mutta tuo televisiohaastattelun kohde pani mietttimään. Onko oikein, että johonkin muuhun tehtävään vielä hyvin varmaan yli 10 vuodeksi kykenevälle aletaan maksaa täyttä työkyvyttömyyseläkettä? Toisaalta pitäisikö kaverin vain ryhtyä apaattisen toimettomaksi ja silloin hän olisikin oikeutettu siihen työkyvyttömyyseläkkeeseen?

Olen nähnyt myös alkoholismin takia eläköityneitä, jotka ovat raitistuneet ja ryhdistäytyneet ja kykenevät sen jälkeen ihan täysipainoiseen työelämäänkin.

Irvokkain esimerkki on kansanedustajien ns sopeutumiseläke. Taitaa olla aika monta tohtorinväitöskirjaakin rahoitettu tuolla eläkemuodolla. Tämä sopeutumiseläke on kuitenkin näiden aprikointien ulkopuolella. Se on joka tapauksessa täysin moraaliton eläkemuoto.

Toisaalta ei minusta ole mitään järkeä väittää täysin työkyvyttömiä ihmisiä jollain järjettömillä perusteilla työkykyisiksi jos he eivät sellaisia kerta kaikkiaan ole.

Missä muuten kulkee raja, että entiseen ammattiin työkyvyttömäksi tullutta aletaan vielä kouluttaa uuteen ammattiin? Ja mitä muita reunaehtoja siinä silloin on?

En myöskään välttämättä haluaisi, että omaa yritteliäisyyttään jotain uutta taloudellistakin hyötyä tuottavaa puuhaa harjoittavaa rangaistaisiin verrattuna laakereillaan lepäävään muuten samassa asemassa olevaan. Tuollaisesta syystä työkyvyttömyyseläkkeen menettäminen muodostaisi aikamoisen kannusteloukunkin.

Ei minulla ole mitään ratkaisua. Mutta silti aloin tuon ohjelman nähtyäni miettiä noita asioita. Mutta mukava oli nähdä ahkera ja vireä työkyvyttömyyseläkeläinen häntä itseäänkin pirteänä pitävässä puuhassa.

Ai niin. Nykyäänhän on nuorena työkyvyttömäksi joutuvan eläke kovasti pienempi kuin ennen kun eläkkeen karttumaprosentti lopuille laskennallisille työvuosille on huomattavan pieni. Joskus aikoinaan työeläkkeissä oli työkyvyttömyyseläke ihan samansuuruinen kuin täysi vanhuuseläke. Sekin huononnettiin noin vain huomaamatta joskus takavuosina ilman että siitä suurempaa älämölöä syntyi.

Tekisi joskus mieleni sanoa, että kun 'herrat' parantavat omia eläke-etujaan niin ne samaan aikaan huonontavat tavallisten ihmisten eläke-ehtoja.

Hodorkovskijn oikeudenkäynnistä

Oikeustieteen tohtori Kari Uoti kirjoittaa useimmiten hyvin teräviä huomioita blogissaan. Mies on älykäs, oppinut ja monessa liemessä keitettynä vahvistunut.

Hänen viimeisin kirjoituksensa 5.1.2011 sivuaa mielenkiintoista aihetta - Hodorkovskijn oikeudenkäyntiä. Ihmiset ottavat julkisesti kantaa sellaisiinkin asioihin joista heillä ei ole riittäviä tietoja. Peruslakivaliokunnan puheenjohtaja, juristi Kimmo Sasi kyselee julkisuudessa miksi ulkoministeri Alexander Stubb ei ota kantaa Hodorkovskijn oikeudenkäyntiin ja tuomioon.

Kimmo Sasi näyttää kuukauden välein tekevän kaikenlaisia hölmöjä julkisuustemppuja. Edellinen oli noin kuukausi sitten ehdotus että harkittaisin islamin sharia-oikeuden käyttöönottoa Suomessakin. Vetäisi seuraavana päivänä ehdotuksensa hädissään takaisin kun huomasi ehdotuksen järjettömyyden. Sai sen verran hurjan vastalauseiden ryöpyn suomalaisilta.

Venäjän ja Putinin kaikinpuolinen arvostelu tuntuu joissakin piireissä olevan ihan OK vaikka riittävää tietoa ei edes olisi käytettävissä. Kimmo Sasi tuntuu kuuluvan niihin piireihin joiden mielestä kaikki Venäjävastaiset jutut ovat aina paikallaan. Että meidän pitäisi niistä olla aina ensimmäisinä elämöimässä.

En minä kaipaa mitään suomettumista takaisin mutta elämöiminen Hodorkovskijn jutusta ilman riittäviä tietoja tuntuu aika tarkoitushakuiselta.

No ei se mitään. Kuulin minä eräältä ihmiseltä sellaisenkin arvion, että ei noin hauskan näköinen mies kuin Hodorkovskij voi olla mikään roisto.

Olen parissakin blogikirjoituksessani käsitellyt hiukan asiaa sivuavaa. Viitisen vuotta sitten kirjoitin äkkirikastuneista ja siinä yhteydessä sivusin noita Venäjän oligarkeiksi kutsuttuja miljardöörejä. Ja erityisesti siihen mistä heidän satumaiset rikkautensa olivat kotoisin. Asian toista puolta - neuvostoihmisen moraalia käsittelin kirjoituksessa vajaa kaksi vuotta sitten. Ja joitain mietteitä siitä että siellä saattaa vielä olla paljon jäljellä vanhan neuvostoyhteiskunnan 'maan tapa' käytänteitä.

Rikas Suomi köyhtyy

Kirjoitin viime kesänä teiden kunnosta ja ihmettelin miten Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen ja tiet ovat surkeassa kunnossa.

Pitää jatkaa ihmettelyä.

Aikaisemmin laskettiin leikkiä miten talvi joka vuosi yllättää kokeneetkin autoilijat. Pitää hiukan muokata leikinlaskua. Totean talven yllättävän joka vuosi teiden hoidosta ja ylläpidosta vastaavat.

Nyt ministeri hiukan tukistelee ratahallintoa ja VR:ää ja vaatii selvitystä junaliikenteen tämänvuotisista kaaoksista. Ihmettelee että eikö mitään opittu viime talvesta.

Nyt jymyuutisena kerrotaan että tuettu linja-autoliikenne on kriisissä ja se kuihtuu monessa paikassa Suomea. Aivan kuin kyse olisi jostain luonnonlaista.

Mihin kaikki yhteiset rahamme menee - ei kai pelkästään Kreikkaan ja Irlantiin?

Julkinen sektori ja erityisesti valtion puoli tuntuu koko vain kasvavan. Koko ajan perustetaan uusia toimintoja. Ja ilmeisesti ihmisten määrä lisääntyy koko ajan. Ja jos ihmisten määrä ei lisäännykään niin tapahtuu ulkoistusta joka "tehostaa" toimintaa tehokkuusmittareilla mutta lisää kustannuksia. Olen kirjoittanut tuosta hölmöilystä useampaan kertaankin, viimeisin kuukauden vanha tässä.

Mutta muistin yhtäkkiä toisen yli kolme vuotta sitten aiheesta kirjoittamani. Monella ihmisellä on vielä muistissaan miten valtion palveluksessa olevat valittivat miten valtion leipä on kapea mutta pitkä. Ja sillä tarkoitettiin pientä palkkaa ja erinomaisia, suorastaan loistavia eläke-etuja. Tuossa vanhassa kirjoituksessani vetosin tilastoihin, jotka osoittivat että julkisella sektorilla valtion palveluksessa oli yksityistäkin sektoria korkeammat keskiansiot. Ja huonoiten ansaitsi kunnallinen työntekijä. Silloin kolme vuotta sitten hiukan itsekin ihmettelin noita tilastoja kun olin itsekin ollut saman harhatiedon vallassa.

No eihän tuo ole ihme kun nuo kaikki edellä luetellut tekijät ynnätään että edes kansalaisten pohjaton kukkaro ei riitä kattamaan kaikkea tuota virkamiesarmadaa, joka on meitä hallinoimaan keksitty.

Kyllä tämä on ihan järjetöntä.

Vuoden ensimmäinen kirjoitus - sekalaisia mietteitä

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille ja ystäville. En postittanut tänäkään vuonna enää joulukortteja tms.

Joulukuun aikana olen ahdistunut lukuisia kertoja. Minähän vaihdoin kesällä 2010 asuntoni pieneen paritalon puolikkaaseen. Olin jotenkin kovin täpinöissäni kun sain 30 vuoden jälkeen jälleen oman pikku pihan. Tiesinhän minä että menetin autotallin ja saunan yhteydessä olleen uima-altaankin (ja pinta-alaakin). Eikä postikaan tullut enää kerrostalon tavoin eteisen postiluukusta vaan piti hakea kauempaa eli näillä keleillä pitää rämpiä lumessa ja kylmässä.

Mutta sitä en tiennyt minkälaisella lumimäärällä tämä talvi alkaa. En muistanut edellistäkään talvea. Enkä ymmärtänyt että minunhan on myös tehtävä lumitöitä - huoltoyhtiön lumenluonti ei kata kaikkea tarvittavaa.

Nyt vasta olen tajunnut miten onnellinen olen ollut kun olen kymmenisen vuotta voinut pitää autoa joko autohallissa tai -tallissa ja myös töissä ajaa aina lämpimään autohalliin. Aina pääsi liikkeelle lumettomalla ja valmiiksi lämpimällä autolla. Kun jäin eläkkeelle ei ole enää työpaikan halliakaan. Suurimmat sulatukset teen ajamalla ison 'ostoshelvetin' autohalliin ja sitten lorvin siellä riittävän pitkään ja syön ehkä lounaankin. Lämpötilasta ja jään määrästä riippuen 1-4 tuntia. Onneksi Leppävaarassa voi käydä myös elokuvissa tai kirjastossa.

Nyt minulla on oma autopaikka aivan ulko-oven vieressä, mutta ei mitään katosta. Sähköliitäntä on ulko-oven vieressä. Auton lämmityksen voin sentään kytkeä päälle sisältä eteisestä ja saan käyttää myös erillistä sisätilalämmitintä. Hiukan sulaa ikkunat joskus ja saa hiukan lämmintä sisällekin. Pelkkiä penkinlämmittimiä eli 'sitzheizungia' en pidä riittävänä. Vanhempi poikani tykästyi tuohon sitzheizung sanaan kun tutkaili vähän käytetyn auton tuontia Saksasta.

Mutta jos auton päällä on joka toinen päivä 10-20 senttiä lunta niin aika moinen kaivaminen on edessä. Lisäksi erilaisten sairauksien vuoksi kuntoni ei ole hääppöinen. Lumikolaa käyttämään olen välillä jo häpeämättä pyytänytkin ystäviä.

En ole vieläkään kasvissyöjä. Ja jouluuni kuuluu ehdottomasti kinkku asianmukaisine lisukkeineen. Vuosi sitten jouluna paistoin vielä kinkun itse. Tänä jouluna yritin löytää riittävän pientä ja päädyin valmiiksi paistettuun. Liian ison minä silti ostin kun en älynnyt että ostamassani pikkukinukussa ei ollut luuta eikä pahemmin rasvaakaan.

Ihan loppuun en kinkkua syönyt vaan tein lopuista jo aiempien joulujen tapaan hernekeiton. Ja hyvää tuli. Niin hyvää ettei siitä pakastettavaksi jäänyt. Huomenna syön loput.

Oli minulla jotain muutakin mielessä mutta taidan kirjoittaa suurimmasta osasta myöhemmin.

En nähnyt televisiosta ohjelmaa Idän Pikajunasta - Orient Expressistä. Siinä Hercule Poirot'oota näyttelevä David Suchet matkustaa sillä. Näin vain mainoksen. Totean tähän rehvakkaasti että olen sillä minäkin matkustanut v 1963. En tosin Istanbuliin vaan Tessalonikissä osa vaunuista laitettiin menemään Ateenaan. Matka oli elämys silloin 17-vuotiaalle lukiolaiselle. Mutta aika rankka oli matka varsinkin kun olin vielä reissussa yksin. Junassa meni 3 yötä peräkkäin ja viimeisenä yönä en ollut saanut makuuvaunuakaan. Kreikassa lepäilin sitten viikon verran ja onneksi paluumatkalle olin varannut lentoliput.

Agatha Christien kirjan lukeneena tai jonkun televisioesityksen nähneenä tuo sana Orient Express kalskahtaa eksoottiselta ja romanttisen kiehtovalta. Muistan minäkin joskus vuosia sitten nähneeni jotain nostalgisia televisio-ohjelmia Orient Expressistä. Minä en kohdannut vastaavaa ylellisyyttä. Junavaunut ja makuuvaunut olivat ihan tavallisia ainakin 2. luokassa, jossa minä matkustin. Ravintolavaunu poikkesi kotimaisen VR:n silloisistakin ravintolavaunuista edukseen vaikka niissäkin oli siihen aikaan vielä valkoiset pöytäliinat. Ja ruoka oli aivan toista luokkaa. Meillähän siihen aikaan puhuttiin ns lentävästä voileivästä, joka tilattiin että saatiin juoda olutta junassa. Mutta ei niitä voileipiä ollut syötäväksi ehkä edes tarkoitettukaan. Kunhan kierrettiin silloisia holhoavia anniskelumääräyksiä.

Anniskelumääräyksistä tuli mieleen tipattomat tammikuut. Olen terveyskeskuslääkäri Kiminkisen ihailija. Olen samaa mieltä hänen kanssaan tipattomasta tammikuusta. Minä saatan yhtä hyvin viettää vaikka tipattoman helmi- ja maaliskuun.

Nyt lopetan tällä erää, menen nukkumaan ja kirjoitaan muista aiheista myöhemmin.

Mieltäni järkyttävä dokumentti

Natsi-Saksan menneisyys on asia joka järkyttää minua melkein joka kerta kun törmään aiheeseen. Lisäksi aihe ihmisen hyvyydestä ja pahuudesta on askarruttanut mieltäni jo vuosikymmenet. Katselin tiistai-iltana TV1:ltä myöhäisohjelmana esitettyä ranskalaista dokumenttia 'Kuolemanprikaatit'.

Mutta en minä osaa nähdä vain saksalaisia syyllisinä. Noihin hirveyksiin osallistui monia muitakin kansallisuuksia. Suurta kunnioitusta on minussa kuitenkin ollut suomalaisia kohtaan että vaikka olivatkin saksalaisten liittolaisia kohtelivat juutalaisia ja romaneja kohtuullisen asiallisesti.

Olen monta kertaa arvellut että Mannerheim ylipäällikkönä oli se jarruttava voima joka viisaudella ja arvovallallaan esti pahimmat järjettömyydet.

Minulla oli tarkoitus kirjoittaa tänään ihan muusta aiheesta. Ajatukseni oli kirjoittaa miten jatkuvasti julkisuudessa syötetään propagandaa miten Suomessa on lyhyt työaika ja pitkät lomat. Usein näyttää aihetta nostavan esille työnantajat jotka näin yrittävät puristaa suomalaisista työntekijöistä enemmän 'mehuja' - työajat pidemmiksi ja lomat lyhyemmiksi.

Hyvä että asiallistakin tietoa on saatavissa propagandan sijasta.

Mielenkiintoista oli lukea toisenlainen peräti kansainvälinen 'uutinen' miten Suomessa muka on maailman pisimmät lomat. Koko vertailu näyttäisi Suomen osalta perustuvan tietämättömyyteen. Kun Suomessa puhutaan 30 päivän palkallisesta vuosilomasta sillä tarkoitetaan 5 viikkoa, jotka kukin sisältävät 6 työpäivää eikä suinkaan 6 viikkoa joissa on kussakin 5 työpäivää. Vaikka lähes kaikilla aloilla on työehtosopimuksilla toteutettu 5 päiväinen työviikko jo 1960-luvulta lähtien lasketaan lomaoikeudet edelleen 6-päiväisinä työviikkoina. Sitä ei ilmeisesti tutkimuksen tehnyt konsulttiyritys Mercer eikä CNN-toimittajat tienneet ja siksi koko uutinen nostaa Suomen listan kärkeen täysin aiheettomasti. Lähetin Mercerin konsulttifirmalle tiedon virheestä.

Tuli vain mieleen että minä aloitin työurani 6-päiväisillä työtehtävillä v 1960. Jotkut lähteet väittävät että 5 päiväiseen työviikkon siirryttiin vasta 1963-1965. Ehkä minun silloinen työnantajani oli aikaansa edellä ja otti käyttöön 5 päiväisen työviikon jo aikaisemmin - muistelisin jo vuotta 1962. Kyseinen yritys oli aika edistyksellinen henkilöstöpolitiikassaan.

Hyvää verotusjoulua!

Hyvää Joulua kaikille lukijoilleni! Verotuksestahan se kristillinen joulutarinakin alkaa :)

Sain verolipun uudelle vuodelle ja olin kovin yllättynyt kun veroprosentti oli 3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin v 2010 samankokoisista tuloista. Eikä siinä ollut edes otettu huomioon että olisin eläkkeellä. Pitää selvittää alkaako tuo korkeampi verotus jo purra kun täytät 65 v vaikka et olisi eläkkeelläkään. Minä olin luullut että tuo korkeampi verotus koskee vain eläkeläisiä (sinänsä sekin epäoikeudenmukaista!).

Oli ilahduttavaa lukea kokoomukselaisen Nina Suomalainen blogikirjoitus Hetemäen verotyöryhmän mietinnöstä. Kannattaa ehdottomasti lukea.

Olen itse vuosikausia ihmetellyt sitä intoa millä argumentoidaan että tuloverotuksen (käytännössä palkkaverotus!!) sijasta pitäisi verottaa kulutusta. Nina Suomalaisen kirjoitus kiinnittää huomiota juuri tuohon vaikutukseen.

Minulla oli aikoinaan esimiehenä vaatimaton miljonääri (oli muuten esimiehenäkin aivan uskomattoman symppis). Ei mikään nuuka pihistelevä Roope-Ankka mutta ei mitenkään varoillaan pröystäilevä - kunhan eli hyvin.

Kun olimme kerran keskustelussa palkankorotuksestani hän esitti minulle kysymyksen mitä tarpeita minulla on. Sellaisia jotka voitaisiin jotenkin muuten hoitaa kuin maksamalla kalliisti verotettua palkkaa. No minä siihen näppärän näsäviisaana tietenkin esitin että ihmisen tarpeethan ovat ihan loputtomat. Minäpä sainkin taitavan vastauksen jollaista saatoin odottaakin älykkäältä pröystäilemttömältä esimieheltäni: En minä voi syödä kuin kolme ateriaa päivässä, käyttää yhtä pukua ja ajaa yhtä autoa kerrallaan. En viitsinyt sanoa, että voisithan vielä ostaa vaikka helikopterin tms mutta olisin saanut varmasti vastauksen että "en tarvitse" - siinä juuri pröystäilemättömän elämäntavan avain.

Tuolla lausumalla hän kiteytti aika hyvin saman asian josta Nina Suomalainen kirjoitti. Henkilökohtaisella kulutuksella on jotkut vaihtelurajat eikä ne rajat nyt niin hirveän isot ole. Tuloerot on monta kertaluokkaa suuremmat ja jos vielä otetaan huomioon palkkaveroja pienemmät osinkoverot (ja verovapaudet!!!) niin eihän isotuloinen kykene edes kuluttamaan kaikkea ansaitsemaansa sen sijaan pienituloinen joutuu kuluttamaan kaiken ja siten maksaa myös verot kaikesta ansaitsemastaan.

OK. Voihan isotuloinen ostaa ruokansa Stockmannin herkusta kun pienituloinen köyhäilee Lidlissä (jossa on muuten järjestään yllättävän luksumaisia autoja parkkipaikalla). Ostamalla 40 €/kg juustoa 10 €/kg maksavan sijasta voi teoriassa nelinkertaista kulutuksensa ja kulutusveronsa mutta jos bruttotulot ovat esimerkiksi 40 kertaiset ja nettotulot verokikkailun avulla 50 kertaiset jäisi verovapaaksi ylijäämäksi vielä 45 kertainen summa. OK voihan Mersun tai Rolls Royce'in ostoon kuluttaa ehkä 20-30 kertaa pikkuauton hinta. Ja jos oikein alkaisi miljonääri porsastella niin voisihan sitä upporikas tuhlata rahat Pariisista lennätettävään aamutuoreeseen patonkiin kuten aikoinaan kreikkalaisen miljardööri Aristoteles Onassiksen kerrottin tekevän.

Nina Suomalainen on minunkin mielestäni oikeassa. Keskittyminen kulutuksen verottamiseen saattaa olla vielä räikeämpää kuin paljon kiistelty tasaverotus.

Mielenkiintoinen yritys ja yritysjohtaja

Olen muutaman kerran katsonut televisiosta tositv-sarjaohjelmaa Tuurissa sijaitsevasta Veljekset Keskinen Oy:n kyläkaupasta. Sehän on melkoinen ilmiö Suomessa ollessaan Helsingin Stockmannin jälkeen Suomen toiseksi suurin tavaratalo liikevaihdoltaan. Ja se sijaitsee pienessä Töysän kunnan Tuurin kylässä. Pitääkö sanoa 'Nomen est omen'?

Yrityksen johdossa on keltaisen lehdistön julkkisjuorupalstoilla usein esiintynyt Vesa Keskinen. Naisasioistahan tuolla tuntuu olleen kyse.

Muutamat kerrat kun olen katsonut tuota tv-ohjelmaa ovat panneet minut huomaamaan että tuo Vesa Keskinen tuntuu aika karismaattiselta johtajalta. Vaikka mies saattaa naisjutuista päätellen olla ujo yms niin hän ainakin tv-ohjelman perusteella tuntuu olevan henkilöstölleen helposti lähestyttävä ja nauttivan henkilöstönsä arvostusta. En tiedä onko syynä vain televisio-ohjelma mutta ainakin näyttää että hän seuraa hyvin tarkkaan eturintamasta liiketoimintaansa kävelemällä säännöllisesti ympäri tavaratalon sisällä ja ulkoalueilla. Tuntuu hyvin poikkeavalta. Erittäin usein ylimmät johtajat linnoittautuvat norsunluutorneihinsa. Ja jos tuota tv-ohjelmaa on uskominen yrityksessä on myös hyvin osattu hoitaa delegointi alaisille. En ole nähnyt kaikkia osia tuosta sarjaohjelmasta mutta en ole havainnut muodollisia kokouksiakaan. Ilmeisesti yksilöllista vastuuta osataan sekä kantaa että jakaa eikä tarvita mitään jatkuvaa ja loputonta kokousrumbaa. Useimmiten jatkuvalla kokousrumballa epävarma johtaja vain sysää yksilöllisen vastuun jollekin 'kollektiiville' - entisen neuvostoyhteiskunnan malliin.

Ja viimeisenä huomiona tuntuu että johtajana Vesa Keskisellä on naisasioissaan periaate 'kuormasta ei syödä'. Minä arvostan tuollaista periaatetta.

Vielä laadukkaista suomalaisista elintarvikkeista

Kirjoitin marraskuussa koneellisesti erotetusta lihasta, joka on monien makkaroiden, lihapullien, hampurilaispihvien yms raaka-aineosa. Myös teollisesti valmistetut kananuggetit on käsittääkseni tehty tuosta mössöstä.

Eksyin tänään sattumalta eräälle amerikkalaiselle sivustolle ja löysin lisää tietoa tuosta elintarviketeollisuuden kehittämästä mainiosta raaka-aineesta. Kirjoituksessa on myös mielenkiintoinen valokuva tuosta vaaleanpunaisesta raaka-ainemössöstä.

Jopa McDonalds on luopunut ainakin Yhdysvalloissa vuonna 2003 käyttämästä tuota mössöä Chicken McNuggeteissa. Yhdysvaltain viranomaiset kielsivät tuollaisen naudasta koneelliseti erotetun lihamössön käytön ihmisravintona. Syynä oli pelko ns hullun lehmän taudista. Sianlihasta tai kanasta koneellisesti erotettu lihan on edelleen sallittua määrätyin ehdoin.

Sivulla on kaksi mielenkiintoista videolinkkiä. Tv-kokki Jamie Oliver esittää pienille kouluaisille mitä tuollainen jauhettu kanamössö on, että ymmärtäisivät mistä heidän kananugget-'herkkunsa' on valmistettu. Toinen video esittää tuon mössön valmistuksen.

Itse en enää aikoihin ole ostanut kotimaisia lihajalosteita, joissa tuota koneellisesti erotettua broilerin lihaa on. Jos haluan laadukkaita lihajalosteita ostan Lidlin maahantuomia saksalaisia makkaroita ja erinomaisia ovat myös joidenkin pienten lihajalostamoiden makkarat. Pääkaupunkiseutulaisten kannattaa muistaa myös erinomainen Halal lihaa myyvä lihakauppa. Siellä myydään islamin sääntöjen mukaan rituaaliteurastettua lihaa ja heidän valmistama mer'gez-makkara on todella herkullista.

Tiedän että Hakaniemen hallista Hakaniemen torin laidasta saa myös laadukkaita erikoisherkkuja, mutta kun se on aika kaukana asuinpaikastani Kauniaisista käyn siellä aika harvoin.

Mutta yhden lisäopin olen saanut. Nykyään luen erottäin tarkkaan kaikenlaisten mm kaikenlaisten lihajalosteiden tuoteselosteet. Ja olen kokonaan luopunut uskomasta suomalaisten elintarvikkeiden laadukkuuteen sellaisenaan.

Finnairin johto taitaa kaivaa verta nenästään?

Luin surullisenhuvittuneena uutisen, että Finnair järjesti kiitosjuhlat rikkureilleen. Voiko työnantaja enää paljon härskimmin suhtautua sopimusyhteisyhteiskunnassa työntekijäpuolen järjestäytymiseen ja lailliseen lakko-oikeuteen?

Ikävä että tällaista vastakkainasettelua tekee valtioenemmistöinen yhtiö. Tuntuu kuin kyse olisi työantajajärjestöjen muurinmurtajaksi ryhtymisestä. Ikään kuin nyt yritettäisiin alistaa ja nujertaa koko ammattiyhdistysliike.

Minusta on myös hurskastelua väittää ettei asialle mitään voi tehdä kun kyse on pörssiyhtiöstä. Toisaalta ei ehkä nykyinen oikeistolaisjohtoinen valtiovalta haluakaan tehdä mitään asialle.

Saattaa olla että tuolla kiitosjuhla-eleellä saadaan muutama rikkuri motivoitua tyytyväisiksi mutta samanaikaisesti taatusti heitetään märkää rättiä työntekijöiden enemmistön silmille.

Laihduttamisen vaikeudesta ja laihdutusvinkkejä

Lopetin tupakoinnin noin 9 vuotta sitten enkä ole päätöstäni katunut. Mutta jotenkin sen seurauksena lihoin. Alussa pidin tärkeimpänä pysyä erossa tupakasta ja imelän ystävänä en pitänyt varaani.

Laihduttaminen on vaikeaa. Kaikenlaista on tullut kokeiltua. Käytännössä tuloksetta.

Toukokuussa 2010 makasin melkein kuukauden sairalassa. Elimistöni oli sekaisin ja lihosin alussa melkein 20 kiloa. Mutta se oli pelkkää nestettä. Suurin osa ajasta menikin kun sairaalassa poistettiin nestettä elimistöstäni 1-2 kg vuorokausivauhtia.

Kotiin pääsin kun alkuperäinen painoni oli palautunut ja toiminnot muutenkin olivat balanssissa.

Mutta sitten tapahtuikin hämmästyttävää. Laihduin seuraavan 1-2 kuukauden aikana vielä entisestä 10 kiloa.

Löysin omasta mielestäni selityksen. Vatsalaukkuni oli kuukauden aikana tottunut sairaalan ruoka-annoskokoihin. Enkä siviilin palattuani saanut heti venytettyä vastalaukkuani entisiin mittoihin. Osaselitys voi olla erityisen kuuma kesä ja muutto uuteen asuntoon. Jouduin ponnistelemaan fyysisestikin tavaroita järjestellessä tavanomaista enemmän vaikka ison järjestelyhomman tekivätkin tyttäreni ja miniäni. Heidän apunsa oli upeaa. Olen vieläkin kiitolllinen sillä omat voimani olivat aika huonot ja ovat sairauksieni vuoksi edelleen huonot.

Niin, laihduttamisvinkkejä lupasin. Olen vasta nyt yrittänyt itsekin ottaa niitä käyttöön. Ensimmäinen kikka on karkkipäivä. Olen ruokakaupassa käydessäni jo useamman viikon onnistunut kieltäytymään imelistä herkuista. Ja kassan ohi päästyäni karkkeja ostamatta olen ollut hyvin onnellinen tästä vähäisestäkin tahdonvoimastani.

Toisen kikan opin eräältä deittaamaltani daamilta, jota myös uuman kasvu välillä vaivasi. En ole kikkaa pitkään aikaan käyttänyt mutta ihan eilispäivänä päätin ottaa sen uudestaan käyttöön. Laita lautaselle tavanomainen ruoka-annoksesi. Sitten puolita lautasannos ja laita puolikas jääkaappiin ja syö se huomenna. Upean yksinkertainen menettelytapaohje.

Lisäksi olen vielä yrittänyt joka kerta muistella tunnetun Yrjö Kallisen kohtuullisen syömisen neuvoa: syö vain sen verran että huikova nälkä lähtee. Ei enempää.

Lisäksi yritän taas noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Uskon siihenkin.

Eineksiäkin yritän vähentää mutta yhden hengen taloudessa ei ihan helppo homma. Jos nyt eläkkeellä olisi helpompaa kun on paremmin aikaa ruoan laittoon.

Kevyttuotteet olen vihdoinkin julistanut pannaan. En minä niillä ole laihtunut. Vain lihonnut. Kyllä voi on voita vaikka käytän myös oliiviöljyä. Ja maidonkin olen vaihtanut pois rasvattomasta 'kurrista'.

Liikunta olisi ihan OK kunhan saan sitä hankaloittavat perussairaudet jotenkin hoidettua. Polkupyöräilystä olen pitänyt kesäisin mutta tasapainoaistini vahingoituttua noin 9 vuotta sitten sairastamassani aivoinfarktissa lopetin pyöräilyn aika nopeasti kun pysyin pystyssä vain kovassa vauhdissa. Kun minulla on hengitysongelmia rasitustilanteissa en ole vielä hankkinut kolmepyöräistä polkupyörää. Hobby Hallin pyörä on kohtuuhintainen mutta 'invalidipyörinä' myytävistä pyydetään järkyttäviä kiskurihintoja.

Laiskana mietin kolmepyöräistä skootteriakin. Pähkäilin toissa kesänä liian kauan ja eräs käytetty ehti mennä nenän edestä. Mielenkiintoinen kesälelu sekin. Tosin ei mitenkään kuntoa kohottava. Ja jos oikein haluaisi porsastella niin aika mielenkiintoisia moottoripyöriäkin löytyy nimikkeen 'trike' alla.

Viulutaitelija Liana Isakadzesta

Rakastan viulumusiikkia. Olen rakastanut sitä aivan lapsesta asti. Halusin nuorena viulun mutta isäni ei minulle sitä suonut kun arveli soitinta liian vaikeaksi. Ehkä hän oli oikeassa. Minulla ei ole absoluuttista sävelkorvaa joka lienee aika tärkeä jos haluaa tulla hyväksi viulistiksi.

Muistelen että joskus 1960-luvulla sain tehtäväksi matkatoimistomme ainoana jonkin verran venäjää puhuvana mennä rautatieasemalle Moskovan junaa ja viulutaitelija Liana Isakadzea vastaan. Minun tehtäväni oli pitää hänestä huolta isäntänä Helsingissä muutaman tunnin ajan kun neuvostoliittolaisilla taitelijoilla ei siihen aikaan ollut lähes ollenkaan rahaa kun he tulivat Suomeen. Hän oli sitten jatkamassa matkaa Jyväskylän kesään konsertoimaan.

Yllätys oli suuren suuri kun junasta tuli nuori kaunis tumma nainen, jolla ei ollut mitään matkatavaroita. Ainoastaan viulukotelo. Sovimme että menemme läheiseen Makkarataloksi kutsutun talon ravintolaan. Hän ei halunnut kuljettaa viulukoteloa mukanaan ja veimme sen rautatieaseman tavarasäilytykseen.

Oletin ettei viulu ollut mitenkään arvokas kun hän raatsi jättää sen tavarasäilytykseen ja laskinkin leikkiä että hyvä kun ei ollut sentään Stradivarius. Olinkin hämmästynyt kun hän sanoi sen olevan juuri Stradivariuksen. Ilmeisesti Neuvostoliiton valtion omaisuutta siihen aikaan.

Ostin hänelle vielä junalipun ja paikkalipun ja menimme ravintolaan. Ihmettelin ettei hänellä ollut mitään matkatavaroita mutta mitään selitystäkään ei saanut - aivan kuin olisi ihan luontevaa lähteä ulkomaille pelkän viulukotelon kanssa. Taisi Liana Isakadze siihen aikaan olla ehkä 19 vuotias ja minä vuotta vanhempi ellei sitten tapahtuma ollut vuotta paria aikaisemmin.

Ravintolassa hoikka ja kaunis neito tilasi lämmitettyä maitoa. Ei mitään muuta. Ihmettelin valintaa mutta sain selitykseksi että se tekee hyvää kurkulle ja rauhoittaa.

Sitten puhuimme ravintolassa niitä näitä musiikista sen pari tuntia mitä meillä oli aikaa. En muista siitä enää sen tarkemmin. Sen jälkeen saatoin hänet takaisin rautatieasemalle ja junaan ja toivotin hyvää matkaa ja konserttia Jyväskylän kesässä.

Vaikka hän oli siihen aikaan uransa alkutaipaleella oli hän jo maailmankuulu. Mutta oli ainakin silloin hyvin miellyttävä ja vaatimaton. Teki nuoreen mieheen vaikutuksen.

Jo viikon verran eläkkeellä

Eipä tämä eläkeläisyys ihmeellisemmältä tunnu ainakaan vielä. Pitkä osa-aikaeläke oli ikään kuin pehmeä laskeutuminen täyseläkkeelle.

Ihmeellisen hyvin olen onnistunut tyhjentämään pääkoppanikin työasioista.

Muutin kesällä uuteen asuntoon, paritaloon. Hurja lumentulo on ollut yllätys johon en oikein ollut varautunut kun pitäisi siistiä etu- ja takapihaa ja parkkipaikkaa. Kun olin jo n 10 vuoden ajan tottunut joko autohalli- tai autotallipaikkaan on ollut aikamoinen järkytys kun auton päällä on aamulla ollu monena aamuna 10-15 cm paksu lumikerros. Onneksi minulla on sentään sisätilalämmitin ja saan lämmittimet kytkettyä kotoa käsin.

Niin ja oma riesansa on siitäkin että postilaatikolle on noin 100 metriä. Aamuisessa syvässä lumihangessa kaikek amuuta kuin mukavaa. Kun ei ole varaa palkata omaa talonmiestä niin taidan olla sopiva 'vain' kerrostaloasukiksi.

Tuottavuuden kohentamisesta julkishallinnossa

Eräs lempiaiheeni vuosien varrella on ollut yrityselämään pesiytyneet tehokkuusmittarit ja erityisesti sellaiset jotka johtavat vääriin seurauksiin.

Tässä linkit vanhoihin kirjoituksiini 1, 2, 3 ja 4.

Osmo Soininvaara on blogissaan jossain vaiheessa maininnut julkishallinnon tuottavuusohjelmasta jossa tuottavuutta nostetaan paperilla lisäämällä kustannuksia. Minäkin viittasin hänen kirjoitukseensa tässä. Temppu on yksinkertainen: ulkoistetaan jotain oman henkilöstön työtehtäviä. Vaikka se olisi kalliimpaa kuin omalla henkilöstöllä tehtynä niin tuottavuus nousee kun lukuihin lasketaan vain oma henkilökunta. Toimintaa ollaan tehostavinaan mutta kustannukset veronmaksajille nousevat. Eli täysin idioottimaista.

Nyt tuo asianlaita on vihdoinkin huomattu. Ilta-Sanomien pääkirjoitus 3.12.2010 kertoo asiasta.

Pitää tähän loppuun laittaa valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan ( vv 1583 - 1654 ) suuhun laitettu viisaus:

"Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan."