Luen jatkuvasti huolestuneena mediasta miten Vapaa liikkuvuus verkosto taistelee Suomen viranomaisia vastaan ja romanisiirtolaisten oikeuksien puolesta. Minä laittaisin kyllä tuon sanan siirtolainen lainausmerkkeihin.
Jos kysymyksessä olisi oikeat siirtolaiset jotka tulisivat tänne harjoittamaan ammattiaan yrittäjinä on kai voitava EU säädöstenkin perusteella odottaa että heillä on riittävästi varoja tulla omillaan toimeen siihen saakka kunnes heidän liiketoimintansa alkaisivat kannattaa.
Itsenäistä yrittämistähän romanien laajalti harjoittama kerjääminenkin on. Varmaan kaikki kerjäläiset ovat tehneet lain vaatiman elinkeinoilmoituksenkin? Kun itsensä myyminen ei ole Suomessa kriminalisoitu pitäisi kai romanialaisten prostituoitujenkin tehdä elinkeinoilmoitus ja huolehtia muistakin muodollisuuksista. Saksassa ja Hollannissa joskus kiisteltiin mutta veroviranomainen totesi ettei heidän tehtävänsä ole toimia minään moraalisina arvioijina vaan ainoastaan verojen kerääjinä. Siksi Saksassa ammattiprostituoiduilla on jopa eläkevakuutukset vanhuuden varalle.
En ole ymmärtänyt tuon Vapaa liikkuvuus verkoston ihmisten motiiveja työlleen. Mutta sattui tänään silmiini Keskusrikospoliisin Rikosilmiöitä tiedote 'Romanialaisrikollisuus Suomessa'. Oletan että Helsingin kaupungin asianomaiset asian kanssa painiskelevat työntekijät ja Vapaa liikkuvuus verkoston toimijat tuntevat tuollaisen KRP:n tiedotteen asiasisällön.
Tavalliselle rivikansalaiselle KRP:m tiedotteessa ei ole mitään erikoista tai uutta. Se mikä ei ole kaikilta osin itse havaittua niin siitä on saatu lukea medioista. Vaikka miten myönteisesti haluaisi periaatteessa suhtautua romanisiirtolaisiksi kutsuttuihin niin ihan nenästä vedettäviksi hyväntahtoisiksi hölmöiksi en haluaisi meitä suomalaisia luokiteltavan.
Vapaa liikkuvuus verkoston ihmisiä pidän heidän omien toimiensa vuoksi kyllä jo sellaisina.
7.6.2011
4.6.2011
Miksei ministeriöistä lomauteta?
Kun kuuntelin uutisia tänään perjantaina useampaan kertaan toistui siellä monen virkamiehen suulla miten heillä on hiljaista kun meillä on toimitusministeristö. Ei ole mitään hallitukselta tulevaa asiaruuhkaa. Poliittinen hallitus olisi aktiivisempi.
Yhtäkkiä mieleeni välähti: miksei näitä ministeriöiden virkamiehiä ole herran jestas lomautettu jos töitä on vähän. Sehän on loistava peruste lomauttaa. Kun vertaan siihen että kunnista lomautetaan opettajia jopa opetusta vaarantaen niin tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta.
Sama muuten koskee eduskunnan virkakuntaa. Siellähän on myöskin luppoaikaa.
Muutenkin valtion syöttiläistä tuntuu muodostuneen uusi hyvinvoipa yläluokka. Tilastojen mukaan parhaiten palkattu verrattaessa kunnallisen tai yksityisen sektorin palkkatasoon.
Tällä lomautuksella olisi säästetty kuitenkin meidän yhteisiä veroilla ja lainaamalla hankittuja varoja.
Yhtäkkiä mieleeni välähti: miksei näitä ministeriöiden virkamiehiä ole herran jestas lomautettu jos töitä on vähän. Sehän on loistava peruste lomauttaa. Kun vertaan siihen että kunnista lomautetaan opettajia jopa opetusta vaarantaen niin tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta.
Sama muuten koskee eduskunnan virkakuntaa. Siellähän on myöskin luppoaikaa.
Muutenkin valtion syöttiläistä tuntuu muodostuneen uusi hyvinvoipa yläluokka. Tilastojen mukaan parhaiten palkattu verrattaessa kunnallisen tai yksityisen sektorin palkkatasoon.
Tällä lomautuksella olisi säästetty kuitenkin meidän yhteisiä veroilla ja lainaamalla hankittuja varoja.
1.6.2011
Esimies - osaatko kuunnella?
Eräässä toisessa säännöllisesti seuraamassani blogissa kirjoitti blogin pitäjä minun mielestäni osuvasti:
Tällaisia tyyppejä, jotka eivät kuuntele on ihan käsittämätön määrä.
Minulla tuli siitä mieleen omat samansuuntaiset kokemukseni. Siitä hiukan seuraavassa.
Eräässä teollisuusyrityksessä viisaus ikään kuin lisääntyi suoraan järjestyksessä
- hitsari
- teknikko
- insinööri
- diplomi-insinööri
eikä tullut kysymykseen että ylemmällä tasolla kuuneltaisiin mitä alemmalla tasolla oli sanottavaa. Ja kun pitkään aikaan kukaan ei ollut kuunnellut kuvio oli jähmettynyt muotoon 'paska valuu vain ylhäältä alaspäin'. Alemmilla tasoilla keskusteltiin kyllä kavereiden kanssa tupakkatauoilla mutta jos joku esimies tuli paikalle vaiettiin heti. Ruvettiin puhumaan vain niitä näitä ja jäätiin odottamaan vain viisaampien ylempien antamia määräyksiä. Kyllä niille naurettiin eikä osaa idioottimaisimmista onneksi edes noudatettu. Mutta säilyihän esimiesten 'auktoriteetti'.
Myönnän, että hiukan karrikoin. Aivan ylin johto oli avoin kuuntelulle mutta keskijohto oli saanut ajat sitten suljettua alhaalta ylöspäin viestivät kanavat.
Minä sain omat toimeksiantoni suoraan ylimmältä johdolta. Liikuin siellä lattiatasolla kertomassa projektistani mutta samalla myös kuuntelemassa näitä asiantuntijoita. Näiden asiantuntijoiden asenne oli tärkeää hankkeen onnistumiselle. Alussa en saanut mitään irti. Minut koettiin johdon kytäksi.
Kesti kauan voittaa näiden ihmisten luottamus ja saada heidät avautumaan. Mutta kun sen (aikanaan hukatun!) luottamuksen olin saanut syntymään oli ilo saada toinen toistaan parempia ja asiantuntevampia vinkkejä. Ilman niitä hanketta olisi pahimmassa tapauksessa toteutettu vain ylimmän johdon näkemyksiin perustuen. Eikä olisi syntynyt riittävää luottamusta hankkeeseen. Nyt saatu luottamus jo valmiiksi oli vähentänyt uudistusten yleensä aiheuttamaa muutosvastarintaa. Niin, muutosvastarintaa esiintyi kuitenkin vaikka edellä kuvaamistani syistä johtuen tavallista vähemmän. Mutta siihenkin suhtauduttiin asianmukaisella vakavuudella. Mitäpä jos muutosvastarinta johtuikin oikeasti hankkeen vioista tai virheistä? Eli se oli kahdella tavalla tärkeää. Saatiin palautteen perusteella varmistettua oikeat menettelytavat mutta saatiin myös samalla muutosvastarinta vielä entisestään vähennettyä.
Olen törmännyt samanlaiseen yhä uudelleen ja uudelleen mitä erilaisimmissa yrityksissä. En tosin kovin pienissä ja harvemmin omistaja-johdetuissa. Ylin palkkajohtajista koostuva johtoryhmä miettii kehittämishankkeita kuin paavin konklaavi ja sitten antaa toteuttamismääräysten valua alaspäin toteuttamista varten. Sitten on vielä eräs ryhmä joista voi olla useampaa mieltä - hallitusammattilaisiksi itseään nimittävät.
Koko organisaation läpi molempiin suuntiin tapahtuvaa viestintää ei harrasteta. Kuvitellaan että johdossa asiat ymmärretään parhaiten. Tai uskotaan 'turhanpäiväisen' viestinnän vain hidastavan toteuttamista. Tai viestintä esimerkiksi alhaalta ylöspäin on saatu jo vuosia aikaisemmin tukahdutettua. Ja sitten on sen perusteella ryhdytty kuvittelemaan ettei alemmilla tasoilla ole mitään sanottavaa tai suurempaa älyllistä elämää.
Tai sitten yritys on niin yliorganisoitu ja monikerroksinen että viestintää vaivaa rikkinäinen puhelin syndrooma. Tai johto on tartuttanut yrityskulttuuriin mikromanageroinnin. Unohdin aluksi tästä kirjoituksesta vielä matriisiorganisaation. Jos ei yritystä saada muuten sekaisin niin kokeilkaa hienolta kaikuvaa matriisiorganisaatiota.
Tällaisia tyyppejä, jotka eivät kuuntele on ihan käsittämätön määrä.
Minulla tuli siitä mieleen omat samansuuntaiset kokemukseni. Siitä hiukan seuraavassa.
Eräässä teollisuusyrityksessä viisaus ikään kuin lisääntyi suoraan järjestyksessä
- hitsari
- teknikko
- insinööri
- diplomi-insinööri
eikä tullut kysymykseen että ylemmällä tasolla kuuneltaisiin mitä alemmalla tasolla oli sanottavaa. Ja kun pitkään aikaan kukaan ei ollut kuunnellut kuvio oli jähmettynyt muotoon 'paska valuu vain ylhäältä alaspäin'. Alemmilla tasoilla keskusteltiin kyllä kavereiden kanssa tupakkatauoilla mutta jos joku esimies tuli paikalle vaiettiin heti. Ruvettiin puhumaan vain niitä näitä ja jäätiin odottamaan vain viisaampien ylempien antamia määräyksiä. Kyllä niille naurettiin eikä osaa idioottimaisimmista onneksi edes noudatettu. Mutta säilyihän esimiesten 'auktoriteetti'.
Myönnän, että hiukan karrikoin. Aivan ylin johto oli avoin kuuntelulle mutta keskijohto oli saanut ajat sitten suljettua alhaalta ylöspäin viestivät kanavat.
Minä sain omat toimeksiantoni suoraan ylimmältä johdolta. Liikuin siellä lattiatasolla kertomassa projektistani mutta samalla myös kuuntelemassa näitä asiantuntijoita. Näiden asiantuntijoiden asenne oli tärkeää hankkeen onnistumiselle. Alussa en saanut mitään irti. Minut koettiin johdon kytäksi.
Kesti kauan voittaa näiden ihmisten luottamus ja saada heidät avautumaan. Mutta kun sen (aikanaan hukatun!) luottamuksen olin saanut syntymään oli ilo saada toinen toistaan parempia ja asiantuntevampia vinkkejä. Ilman niitä hanketta olisi pahimmassa tapauksessa toteutettu vain ylimmän johdon näkemyksiin perustuen. Eikä olisi syntynyt riittävää luottamusta hankkeeseen. Nyt saatu luottamus jo valmiiksi oli vähentänyt uudistusten yleensä aiheuttamaa muutosvastarintaa. Niin, muutosvastarintaa esiintyi kuitenkin vaikka edellä kuvaamistani syistä johtuen tavallista vähemmän. Mutta siihenkin suhtauduttiin asianmukaisella vakavuudella. Mitäpä jos muutosvastarinta johtuikin oikeasti hankkeen vioista tai virheistä? Eli se oli kahdella tavalla tärkeää. Saatiin palautteen perusteella varmistettua oikeat menettelytavat mutta saatiin myös samalla muutosvastarinta vielä entisestään vähennettyä.
Olen törmännyt samanlaiseen yhä uudelleen ja uudelleen mitä erilaisimmissa yrityksissä. En tosin kovin pienissä ja harvemmin omistaja-johdetuissa. Ylin palkkajohtajista koostuva johtoryhmä miettii kehittämishankkeita kuin paavin konklaavi ja sitten antaa toteuttamismääräysten valua alaspäin toteuttamista varten. Sitten on vielä eräs ryhmä joista voi olla useampaa mieltä - hallitusammattilaisiksi itseään nimittävät.
Koko organisaation läpi molempiin suuntiin tapahtuvaa viestintää ei harrasteta. Kuvitellaan että johdossa asiat ymmärretään parhaiten. Tai uskotaan 'turhanpäiväisen' viestinnän vain hidastavan toteuttamista. Tai viestintä esimerkiksi alhaalta ylöspäin on saatu jo vuosia aikaisemmin tukahdutettua. Ja sitten on sen perusteella ryhdytty kuvittelemaan ettei alemmilla tasoilla ole mitään sanottavaa tai suurempaa älyllistä elämää.
Tai sitten yritys on niin yliorganisoitu ja monikerroksinen että viestintää vaivaa rikkinäinen puhelin syndrooma. Tai johto on tartuttanut yrityskulttuuriin mikromanageroinnin. Unohdin aluksi tästä kirjoituksesta vielä matriisiorganisaation. Jos ei yritystä saada muuten sekaisin niin kokeilkaa hienolta kaikuvaa matriisiorganisaatiota.
Positiivinen syrjintä
Lainaus Perussuomalaiset puolueen nettisivullaan julkaisemasta rasismin yms vastaisesta lausumasta:
'Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.'
En minä osaa tuosta lukea että tuon perusteella köyhiä ei saisi verottaa vähemmän kuin rikkaita tai ettei sotainvalideja tai kehitysvammaisia saisi suosia. Tai muuta vastaavaa keksittyä mitä mediasta saa nyt joka päivä lukea.
Mutta esimerkki kielletystä suosimisesta voisi olla vaikkapa Helsingin kaupungin soveltama tai ainakin suunnittelema rekrytointipolitiikka jossa maahanmuuttajan palkkaamista kaupunguin palvelukseen pitää suosia, jotta heidän osuutensa saataisiin nousemaan heidän väestöosuuttaan vastaamaan. Eikä tämä ole kuin yksi esimerkki.
Lisäksi myös koko ajan vedotaan ihmisoikeuksiinkin. Eihän työn saaminen Helsingin kaupungilta ole mikään ihmisoikeus? Kannattaa lukea YK:n ihmisoikeuksien julistus ja YK:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukset. Jota viimeksimainittua muuten Suomen valtio on onnistunut parhaiten kaikista pohjoismaista rikkomaan.
Ymmärrän hyvin jos tuollainen kantasuomalaista raivostuttaa. En kirjoita perusuomalaista ettei sekoiteta tarkoittamaan puolueen jäseniä tai kannattajia. Median ja muidenkin 'suvaitsevaisto'-tahojen nostattama demonisointi ja möykkä vain kasvattaa Perussuomalaiset puolueen kannatusta. Että ei pidä ihmetellä. Sitä saa mitä tilaa.
'Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.'
En minä osaa tuosta lukea että tuon perusteella köyhiä ei saisi verottaa vähemmän kuin rikkaita tai ettei sotainvalideja tai kehitysvammaisia saisi suosia. Tai muuta vastaavaa keksittyä mitä mediasta saa nyt joka päivä lukea.
Mutta esimerkki kielletystä suosimisesta voisi olla vaikkapa Helsingin kaupungin soveltama tai ainakin suunnittelema rekrytointipolitiikka jossa maahanmuuttajan palkkaamista kaupunguin palvelukseen pitää suosia, jotta heidän osuutensa saataisiin nousemaan heidän väestöosuuttaan vastaamaan. Eikä tämä ole kuin yksi esimerkki.
Lisäksi myös koko ajan vedotaan ihmisoikeuksiinkin. Eihän työn saaminen Helsingin kaupungilta ole mikään ihmisoikeus? Kannattaa lukea YK:n ihmisoikeuksien julistus ja YK:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukset. Jota viimeksimainittua muuten Suomen valtio on onnistunut parhaiten kaikista pohjoismaista rikkomaan.
Ymmärrän hyvin jos tuollainen kantasuomalaista raivostuttaa. En kirjoita perusuomalaista ettei sekoiteta tarkoittamaan puolueen jäseniä tai kannattajia. Median ja muidenkin 'suvaitsevaisto'-tahojen nostattama demonisointi ja möykkä vain kasvattaa Perussuomalaiset puolueen kannatusta. Että ei pidä ihmetellä. Sitä saa mitä tilaa.
28.5.2011
Laihdutuksesta
Sairastettuani yli 10 v sitten aivoinfarktin lopetin tupakoinnin. Kun päätavoite oli pysyä irtitupakasta huomasin aika nopeasti lihonneeni kun olin yrittänyt muilla keinoin (= makeiset ja muut herkut) korvata aiemmin tupakasta saadun mielihyvän.
Viime jouluna tuli taas mässäiltyä aivan turhan päiten. Ja näkyihän se taas heti vyötäröllä, housujen vyössä ja paidan kauluksessa. Enkä minä voi koko ajan räätälillä uusia garderobiani läskien lisääntymisen tahdissa.
Kun minulla on jo ollut viitteitä alkavasta aikuisiän eli kakkostyypin diabeteksesta hankin lääkäri Antti Heikkilän kirjan 'Diabeteksen hoito ruokavaliolla'. Tarkoitus oli tietenkin kaksinainen - laihduttaa ja saada diabetes kuriin.
Antin nyt jo edesmennyt isoveli oli kouluaikana yksi parhaita kavereitani. Antilla on hyvin veljensä oloinen sympaattinen habitus. Olen muutaman kerran soitellutkin hänelle jo aikaisemmin hyviä laihdutusneuvoja etsiessäni.
No joka tapauksessa Antti Heikkilän kirjan neuvot ovat toimineet ja olen tammikuusta 2011 toukokuuhun laihtunut jopa hiukan entistä laihempiin mittoihin. Apuna olen myös käyttänyt erään entisen työtoverini maanläheisiä ja yksinkertaisia neuvoja. Hänellä on yksinkertainen 'VVV' (= Vältä Viisi Valkoista) ohje: älä käytä perunaa, riisiä, pastaa, vehnäjauhoja ja sokeria.
Noilla neuvoilla olen laihduttanut ja aion samalla linjalla myös jatkaa. Ihan haudanvakavasti en ole noita linjapäätöksiä noudattanut. Mutta poikettuani linjasta olen jo seuraavan päivänä palannut päiväjärjestykseen. Hiukan tuollaiset poikkeamat hidastavat laihdutusta mutta tärkeää on ettei jätä kesken.
Laihdutus jatkuu.
Viime jouluna tuli taas mässäiltyä aivan turhan päiten. Ja näkyihän se taas heti vyötäröllä, housujen vyössä ja paidan kauluksessa. Enkä minä voi koko ajan räätälillä uusia garderobiani läskien lisääntymisen tahdissa.
Kun minulla on jo ollut viitteitä alkavasta aikuisiän eli kakkostyypin diabeteksesta hankin lääkäri Antti Heikkilän kirjan 'Diabeteksen hoito ruokavaliolla'. Tarkoitus oli tietenkin kaksinainen - laihduttaa ja saada diabetes kuriin.
Antin nyt jo edesmennyt isoveli oli kouluaikana yksi parhaita kavereitani. Antilla on hyvin veljensä oloinen sympaattinen habitus. Olen muutaman kerran soitellutkin hänelle jo aikaisemmin hyviä laihdutusneuvoja etsiessäni.
No joka tapauksessa Antti Heikkilän kirjan neuvot ovat toimineet ja olen tammikuusta 2011 toukokuuhun laihtunut jopa hiukan entistä laihempiin mittoihin. Apuna olen myös käyttänyt erään entisen työtoverini maanläheisiä ja yksinkertaisia neuvoja. Hänellä on yksinkertainen 'VVV' (= Vältä Viisi Valkoista) ohje: älä käytä perunaa, riisiä, pastaa, vehnäjauhoja ja sokeria.
Noilla neuvoilla olen laihduttanut ja aion samalla linjalla myös jatkaa. Ihan haudanvakavasti en ole noita linjapäätöksiä noudattanut. Mutta poikettuani linjasta olen jo seuraavan päivänä palannut päiväjärjestykseen. Hiukan tuollaiset poikkeamat hidastavat laihdutusta mutta tärkeää on ettei jätä kesken.
Laihdutus jatkuu.
Hienoa klassista balettia
Kirjoitin vajaa neljä vuotta siten miten lapsuudenkodissani harrastettiin mm klassista balettia. Rakkaus balettiin on jäänyt lähtemättömästi sieluun. Ehkä kauniin musiikin yhdistyminen taitavaan tanssilliseen liikehdintään on se maaginen vetoava yhdistelmä.
Televisiosta tuli loistava nauhoitus kun Kuuban kansallisbaletti esitti Pariisissa Ludwig Minkusin baletin Don Quijote. Minkusin musiikki on tanssillista ja siinä suhteessa hyvinkin nautittavaa. Mutta se on myös aika kaavamaista eikä ainakaan minun mielestäni edusta mitään hirveän musiikillista geniusta. Mutta klassisen musiikin ja baletin ystävälle tosi nautittavaa silti.
Mutta yksi asia minua on aina vaivannut klassisen baletin esityksissä. Ohuissa balettitrikoissa usein ikään kuin korostetaan miesten sukupuolielimiä. Ymmärränhän minä että ne ovat siinä jalkojen välissä eikä niitä poiskaan voida leikata. Mutta vartalonmyötäinen tiukka vaaleanvärinen trikoo ikään kuin korostaa näitä sukupuolielimiä. No kyllä minä sen kestän eikä se herätä minussa mitään homofoobisia tuntemuksiakaan. Ja hyvävartaloisia ja treenattuja nuo vartalot ovatkin ja silti sopusuhtaisia esimerkiksi kehonrakentajiin verrattuna. Kehonrakentajista minulle tulee mieleen enemmänkin kuuluisa rengasmerkki Michelinin tunnusukko.
Mietin moneen kertaan esityksen aikana miten Kuubassa on saatu klassinen baletti kehitettyä aivan huippuunsa. Vaikka melkoinen takapajula Kuuba oli ennen Fidel Castron tekemää vallankumousta vuonna 1959. Mutta en ryhdy tässä puimaan syitä ja seurauksia sen enempää. Hieno esitys.
Harmittaa ettei tullut keväällä ehdittyä balettiin katsomaan ja kuuntelemaan Sergei Prokofjevin Romeo ja Julia balettia. Vaikka oli vakaa tarkoitus. Uusi eduskuntakin kävi juuri tuon Romeon ja Julian katselemassa ja kuuntelemassa. Viimeinen esitys oli vajaa viikko sitten. Eikä näytä syksyllä Romeo ja Julia jatkuvankaan. Sen musiikissa olisi ollut sitä jotain musiikillista geniusta. No on minulla se vanhoilla LP-levyillä. Pitkästä aikaa on minulla sitten levysoitinkin toiminnassa kiitos vanhemman poikani asennuksen.
Televisiosta tuli loistava nauhoitus kun Kuuban kansallisbaletti esitti Pariisissa Ludwig Minkusin baletin Don Quijote. Minkusin musiikki on tanssillista ja siinä suhteessa hyvinkin nautittavaa. Mutta se on myös aika kaavamaista eikä ainakaan minun mielestäni edusta mitään hirveän musiikillista geniusta. Mutta klassisen musiikin ja baletin ystävälle tosi nautittavaa silti.
Mutta yksi asia minua on aina vaivannut klassisen baletin esityksissä. Ohuissa balettitrikoissa usein ikään kuin korostetaan miesten sukupuolielimiä. Ymmärränhän minä että ne ovat siinä jalkojen välissä eikä niitä poiskaan voida leikata. Mutta vartalonmyötäinen tiukka vaaleanvärinen trikoo ikään kuin korostaa näitä sukupuolielimiä. No kyllä minä sen kestän eikä se herätä minussa mitään homofoobisia tuntemuksiakaan. Ja hyvävartaloisia ja treenattuja nuo vartalot ovatkin ja silti sopusuhtaisia esimerkiksi kehonrakentajiin verrattuna. Kehonrakentajista minulle tulee mieleen enemmänkin kuuluisa rengasmerkki Michelinin tunnusukko.
Mietin moneen kertaan esityksen aikana miten Kuubassa on saatu klassinen baletti kehitettyä aivan huippuunsa. Vaikka melkoinen takapajula Kuuba oli ennen Fidel Castron tekemää vallankumousta vuonna 1959. Mutta en ryhdy tässä puimaan syitä ja seurauksia sen enempää. Hieno esitys.
Harmittaa ettei tullut keväällä ehdittyä balettiin katsomaan ja kuuntelemaan Sergei Prokofjevin Romeo ja Julia balettia. Vaikka oli vakaa tarkoitus. Uusi eduskuntakin kävi juuri tuon Romeon ja Julian katselemassa ja kuuntelemassa. Viimeinen esitys oli vajaa viikko sitten. Eikä näytä syksyllä Romeo ja Julia jatkuvankaan. Sen musiikissa olisi ollut sitä jotain musiikillista geniusta. No on minulla se vanhoilla LP-levyillä. Pitkästä aikaa on minulla sitten levysoitinkin toiminnassa kiitos vanhemman poikani asennuksen.
25.5.2011
Demarien silmänkääntötemppu Portugal-lausumassa
Joo uutisissa ihmettelin että eipä ole demarien vaatimukset hääppöisiä. Itse asiassa kyse on silmänkääntötempusta jota ryhdyttiin toitotttamaan suurena voittona.
Ehto 1)
Portugalin ohjelmasta neuvoteltaessa Suomi edellytti, että Portugali käynnistää neuvottelut yksityisten lainanantajiensa kanssa näiden pysymiseksi maassa vastineeksi ohjelmasta ja lainoituksesta. Suomen vaatimuksesta tämä ehto on kirjattu Portugalin sopeutusohjelmaan.
Ehto 2)
Suomi asetti niin ikään välttämättömäksi ehdoksi ohjelmaan osallistumiselleen, että EU-maiden lainojen takaisinmaksua varmistetaan Portugalin toimin siten, että Portugali sitoutuu myymään valtiollista omaisuuttaan. Myös tämä edellytys toteutui.
Ensimmäinen ehto on ihan mitäänsanomaton ja toinenkin ehto varmistaa vain että jotain on myytävä.
Eli ehdot ovat tyhjiä julistuksenomaisia vetoomuksia ei mitään yksiselitteisiä sopimusehtoja.
Ai juku miten hienosti Heinäluoma ja Urpilainen hoitivat asian. Pitää toivoa, etteivät ihmiset mene lankaan ja usko noita hehkutuksia miten suuret ja kovat myönnytykset demarijohtajat saivat Portugal ehtoihin.
Ehto 1)
Portugalin ohjelmasta neuvoteltaessa Suomi edellytti, että Portugali käynnistää neuvottelut yksityisten lainanantajiensa kanssa näiden pysymiseksi maassa vastineeksi ohjelmasta ja lainoituksesta. Suomen vaatimuksesta tämä ehto on kirjattu Portugalin sopeutusohjelmaan.
Ehto 2)
Suomi asetti niin ikään välttämättömäksi ehdoksi ohjelmaan osallistumiselleen, että EU-maiden lainojen takaisinmaksua varmistetaan Portugalin toimin siten, että Portugali sitoutuu myymään valtiollista omaisuuttaan. Myös tämä edellytys toteutui.
Ensimmäinen ehto on ihan mitäänsanomaton ja toinenkin ehto varmistaa vain että jotain on myytävä.
Eli ehdot ovat tyhjiä julistuksenomaisia vetoomuksia ei mitään yksiselitteisiä sopimusehtoja.
Ai juku miten hienosti Heinäluoma ja Urpilainen hoitivat asian. Pitää toivoa, etteivät ihmiset mene lankaan ja usko noita hehkutuksia miten suuret ja kovat myönnytykset demarijohtajat saivat Portugal ehtoihin.
22.5.2011
Lisää kyllästymistä
Uusi kyllästymisen aihe mediassa on minulle alkanut tulla ihan loputtomasta rasismi-hysteriasta. Ja kuin itse pahan ruumiillistumaksi on kautta median nimetty kuin yhteisestä päätöksesta perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho. Hän kun on rohjennut muutamien vuosien ajan arvostella hyvin generöösiksi paisunutta humanitaariseksi maahanmuutoksi nimitettyä ilmiötä. Ikään kuin hän jostain 'impivaaralaisesta makaronin reiästä' ksenofoobiseksi suhtautuisi kaikkeen vieraaseen umpikielteisesti ja vaatisi kaikkien rajojemme sulkemista ja kaiken vuorovaikutuksen lopettamista ulkomaiden kanssa hiukan Pohjois-Korean tyyliin.
Huvittavinta on minusta ollut lukea isojen ja arvostettujen toimittajienkin kirjoituksia miten kauheea on ollut kun Halla-aho on rohjennut muistuttaa eräisiin nykyislaminkin suuntauksiin sisältyvistä kielteisistä ilmiöistä esimerkiksi pedofiliasta. Olen minäkin kirjoittanut asiasta peräti kahteen kertaan yli kaksi vuotta sitten. Viimeisimmässä oli otteita erään arvostetun islamilaisen uskonoppineen tuoreista opetuksista koskien 9 vuotiaan tytön hyväksikäyttöä. Toinen juttu on yleisemmin islamin fundamentalismista.
Tekee pahaa sekulaarien islamilaisten puolesta jotka ovat hyvin sopeutuneet maallistuneeseen länsimaiseen yhteiskuntaan. Ei meillä Suomessa ole heidän kanssaan mitään ongelmia koskaan ollutkaan Suomessa. Heidän fundamentalisti-uskonveljensä kun pilaavat koko uskonnon maineen. Ihan niin hurjia juttuja ei mielestäni kuitenkaan kuulu fundamentalisti-kristittyjen suusta.
Mutta mitä on sekulaarinen muslimi? Ajatuksellisesti kyse on vastaavasta jota kristinuskossa nimitetään tapakristillisyydeksi. Ei sillä enää olekaan mitään suoraa yhteyttä uskontoon. Tai kuten Venäjällä pääministeri Putin on ilmaissut on kyse vain kulttuurisesta suhteesta kirkkoon.
Pani aika tavalla miettimään kun luin hollantilaisen kansanedustaja Geert Wildersin Yhdysvalloissa pitämän puheen. Geert Wildershän on leimattu rasistiksi, muukalaisvihaajaksi ja vaikka miksikä ja häntä vastaan käydään paraikaa Hollannissa oikeudenkäyntiä juuri noiden mielipiteittensä johdosta. Mutta oli mitä mieltä tahansa Geert Wildersistä kannattaa hänen puheensa silti lukea ajatuksella. Ehkä se herättää jotain miettimään panevia ajatuksia.
Huvittavinta on minusta ollut lukea isojen ja arvostettujen toimittajienkin kirjoituksia miten kauheea on ollut kun Halla-aho on rohjennut muistuttaa eräisiin nykyislaminkin suuntauksiin sisältyvistä kielteisistä ilmiöistä esimerkiksi pedofiliasta. Olen minäkin kirjoittanut asiasta peräti kahteen kertaan yli kaksi vuotta sitten. Viimeisimmässä oli otteita erään arvostetun islamilaisen uskonoppineen tuoreista opetuksista koskien 9 vuotiaan tytön hyväksikäyttöä. Toinen juttu on yleisemmin islamin fundamentalismista.
Tekee pahaa sekulaarien islamilaisten puolesta jotka ovat hyvin sopeutuneet maallistuneeseen länsimaiseen yhteiskuntaan. Ei meillä Suomessa ole heidän kanssaan mitään ongelmia koskaan ollutkaan Suomessa. Heidän fundamentalisti-uskonveljensä kun pilaavat koko uskonnon maineen. Ihan niin hurjia juttuja ei mielestäni kuitenkaan kuulu fundamentalisti-kristittyjen suusta.
Mutta mitä on sekulaarinen muslimi? Ajatuksellisesti kyse on vastaavasta jota kristinuskossa nimitetään tapakristillisyydeksi. Ei sillä enää olekaan mitään suoraa yhteyttä uskontoon. Tai kuten Venäjällä pääministeri Putin on ilmaissut on kyse vain kulttuurisesta suhteesta kirkkoon.
Pani aika tavalla miettimään kun luin hollantilaisen kansanedustaja Geert Wildersin Yhdysvalloissa pitämän puheen. Geert Wildershän on leimattu rasistiksi, muukalaisvihaajaksi ja vaikka miksikä ja häntä vastaan käydään paraikaa Hollannissa oikeudenkäyntiä juuri noiden mielipiteittensä johdosta. Mutta oli mitä mieltä tahansa Geert Wildersistä kannattaa hänen puheensa silti lukea ajatuksella. Ehkä se herättää jotain miettimään panevia ajatuksia.
12.5.2011
Olen kyllästynyt
Olen kyllästynty jatkuvasti lukemaan miten missäkin joku työnantaja- tai yrittäjäjärjestö alkaa panostamaan työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. nyt oli vuorossa yrittäjäjärjestön alla teknologiateollisuus.
Tekee mieleni kysyä: Miksi? Ja miksi nyt vasta?
Ja hommaa aletaan vasta pilotoida syksyllä 2011 aivan kuin koko asiaa ei vielä osattaisi tai ymmärrettäisi!
Äly hoi. Missä ovat ne suomalaiet yritysjohtajat ja yrittäjät joista niin kovasti kilpaillaan kaikkialla ulkomailla, kuten väitetään? Ja joille meidän on sen vuoksi maksettava ihan älyttömiä palkkoja ja palkkioita etteivät lähde ulkomaille..
Jos työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kehittämishanke on taloudellisesti järkevä niin miksi sitä ei ole toteutettu jo ajat sitten? Ja jos hanke ei ole taloudellisesti järkevää niin miksi sellaista aletaan ajamaan nytkään?
Minusta meidän yrityselämää on vaivannut samanlainen maho sisäänpäinlämpiävyys ja nurkkakuntaisuus kuin on ollut politiikassa. Sinulle, minulle ja meidän ja teidän porukalle ovat olleet tärkeimmät tavoitteet. Olet kerran ollut Nokian palveluksessa olet sen jälkeen kuin ihmemies MacGyver eikä kukaan kysy pärjäsikö yksikkösi Nokialla. Sitten nämä vekkulit rekrytoivat toinen toisiaan toinen toistaan isommilla palkoilla. Nokiallahan moni alkoi kuvitella että sen huippujohtajilleen maksamat huippupalkat ovat ihan normaalia ja sellaisia palkkoja ulkomailla maksetaan melkein pikkupäälliköillekin. Ja kun markkinat Suomessa oli kypsät Nokialla työtä tehneiden palkkojen huippuvaatimuksiin alkoi melkoinen kilpajuoksu.
Nyt kuvitellaan että joillain pikkuhankkeilla laitetaan työssäjaksaminen ja työhyvinvointi kuntoon kun sitä on vuosikymmenet melkein johdonmukaisesti laiminlyöty. Minulla on ollut vuosikymmenien varrella ilo työskennellä useammassakin työntekijöistään hyvin huolta pitävässä yrityksessä. Voin kyllä kokemuksesta kertoa että millään vippaskonsteilla ei noita tavoitteita saavuteta mutta sitkeällä työllä se on mahdollista lähes alalla kuin alalla.
Mutta onnea vaan yrittäjien ja teknologiateollisuudenkin hankkeelle.
Tekee mieleni kysyä: Miksi? Ja miksi nyt vasta?
Ja hommaa aletaan vasta pilotoida syksyllä 2011 aivan kuin koko asiaa ei vielä osattaisi tai ymmärrettäisi!
Äly hoi. Missä ovat ne suomalaiet yritysjohtajat ja yrittäjät joista niin kovasti kilpaillaan kaikkialla ulkomailla, kuten väitetään? Ja joille meidän on sen vuoksi maksettava ihan älyttömiä palkkoja ja palkkioita etteivät lähde ulkomaille..
Jos työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kehittämishanke on taloudellisesti järkevä niin miksi sitä ei ole toteutettu jo ajat sitten? Ja jos hanke ei ole taloudellisesti järkevää niin miksi sellaista aletaan ajamaan nytkään?
Minusta meidän yrityselämää on vaivannut samanlainen maho sisäänpäinlämpiävyys ja nurkkakuntaisuus kuin on ollut politiikassa. Sinulle, minulle ja meidän ja teidän porukalle ovat olleet tärkeimmät tavoitteet. Olet kerran ollut Nokian palveluksessa olet sen jälkeen kuin ihmemies MacGyver eikä kukaan kysy pärjäsikö yksikkösi Nokialla. Sitten nämä vekkulit rekrytoivat toinen toisiaan toinen toistaan isommilla palkoilla. Nokiallahan moni alkoi kuvitella että sen huippujohtajilleen maksamat huippupalkat ovat ihan normaalia ja sellaisia palkkoja ulkomailla maksetaan melkein pikkupäälliköillekin. Ja kun markkinat Suomessa oli kypsät Nokialla työtä tehneiden palkkojen huippuvaatimuksiin alkoi melkoinen kilpajuoksu.
Nyt kuvitellaan että joillain pikkuhankkeilla laitetaan työssäjaksaminen ja työhyvinvointi kuntoon kun sitä on vuosikymmenet melkein johdonmukaisesti laiminlyöty. Minulla on ollut vuosikymmenien varrella ilo työskennellä useammassakin työntekijöistään hyvin huolta pitävässä yrityksessä. Voin kyllä kokemuksesta kertoa että millään vippaskonsteilla ei noita tavoitteita saavuteta mutta sitkeällä työllä se on mahdollista lähes alalla kuin alalla.
Mutta onnea vaan yrittäjien ja teknologiateollisuudenkin hankkeelle.
10.5.2011
Ben Zyskowiczin puhe valtiopäivien avajaisissa
Moni on kehunut Zyskowiczin puhetta. Eikä syyttä. Puhe oli erinomainen ja varmaan painui syvälle juuri vaaliuurnilla käyneiden ihmisten sydämiin. Miten on mahdollista satojen prosentttien ansioiden nousut kun EK propagoi työehtosopimuksiinsa lähes nolla linjaa vuodesta toiseen 'palkka-ankkuri'nimikeellä'. Niin eihän meillä TUPOa ole vaan eräänlainen palkankorotuskartelli. Ben Zyskowicz ja Sauli Niinistö vievät vastaavilla puheillaan äänestäjiä varmaan perussuomalaisiltakin sen verran räväkästi ovat kaverit esiintyneet.
En ollut ajatellut kirjoittaa koko asiasta vaikka arvostinkin puheen sisältöä. Mutta kun luin Myllykoski Oy:n omistaja-johtaja Carl G. Björnbergin piikikkäästä kirjoituksesta uutisen tuoreessa Uudessa Suomessa niin pitää taas ihmetellä tuossakin ison johtajan argumentoinnin tasoa.
"Palkat joudutaan mitoittamaan Suomen törkeän verotuksen mukaan" on väitteenä naurettava ihan kuin nuo isot johtajat kuolisivat nälkään ellei palkkoja ja etuja säädetä aivan siivottomiksi.
"Johtajien palkkaus ei ole asia, josta Ben Zyskowicz tai Tarja Halonen päättäisivät" on myöskin omalla tavalla demagogiaa. Ihan varmasti Ben Zyskowicz ymmärtää ettei yksityisten yritysten johtajien palkoista päätä hän tai Tarja Halonen eikä kokoomuksen tai demarien puoluetoimistokaan. Mutta ei se estä häntä ottamasta tärkeäksi kokemaansa asiaa esiin mielipidevaikuttajana.
Lapsellisinta on uhkailu tyyliin että jos "demarijohtoista palkkapolitiikkaa" harjoitetaan lähtevät yritykset ulkomaille että saavat maksaa johtajilleen riittävästi. Kyllä ne lähtevät ulkomaille alentaakseen kustannuksiaan eikä lisäämään johtajiensa palkkoja.
Usein kuulee myös uhkailun, että jos emme maksa kansainvälisesti kilpailukykyisiä palkkoja ja etuja johtajillemme niin parhaat heistä lähtevät vuolemaan kultaa ulkomaille. Ikään kuin siellä kilpailtaisiin verisesti kuka parhaat suomalaisjohtajat saa palkattua. Mitenkäs sitten suu pannan kun ei suuriin yrityksiimme enää muka löydy päteviä johtajia? Siinä on suuruudenhulluus manifestoitunut narsististen grandiooseihin harhoihin. Kuka muka meiltä haluaisi ulkomailla palkata esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiöiden tai Finnairin johtajia. Tai onko joku ison johtajan paikka jäänyt täyttämättä kun kaikki pätevät hakijat ovat paenneet ulkomaille?
Eräs tuttu blogisti kirjoitti tuoreeltaan hyvin aiheesta otsikolla 'Ben suomalaisten kansallisen yhteistunnon asialla'.
Ei taida perheyhtiö Myllykoski Oy:kaan kovin hyvin olla hoidettu ja johdettu kun on pantu myyntiin. Tappioita on tehty. Ei ainakaan minun silmissäni nosta Carl G. Björnbergin lausunnon uskottavuutta. Ei kultamunia munivia yrityksiä yleensä myyntiin laiteta.
En ollut ajatellut kirjoittaa koko asiasta vaikka arvostinkin puheen sisältöä. Mutta kun luin Myllykoski Oy:n omistaja-johtaja Carl G. Björnbergin piikikkäästä kirjoituksesta uutisen tuoreessa Uudessa Suomessa niin pitää taas ihmetellä tuossakin ison johtajan argumentoinnin tasoa.
"Palkat joudutaan mitoittamaan Suomen törkeän verotuksen mukaan" on väitteenä naurettava ihan kuin nuo isot johtajat kuolisivat nälkään ellei palkkoja ja etuja säädetä aivan siivottomiksi.
"Johtajien palkkaus ei ole asia, josta Ben Zyskowicz tai Tarja Halonen päättäisivät" on myöskin omalla tavalla demagogiaa. Ihan varmasti Ben Zyskowicz ymmärtää ettei yksityisten yritysten johtajien palkoista päätä hän tai Tarja Halonen eikä kokoomuksen tai demarien puoluetoimistokaan. Mutta ei se estä häntä ottamasta tärkeäksi kokemaansa asiaa esiin mielipidevaikuttajana.
Lapsellisinta on uhkailu tyyliin että jos "demarijohtoista palkkapolitiikkaa" harjoitetaan lähtevät yritykset ulkomaille että saavat maksaa johtajilleen riittävästi. Kyllä ne lähtevät ulkomaille alentaakseen kustannuksiaan eikä lisäämään johtajiensa palkkoja.
Usein kuulee myös uhkailun, että jos emme maksa kansainvälisesti kilpailukykyisiä palkkoja ja etuja johtajillemme niin parhaat heistä lähtevät vuolemaan kultaa ulkomaille. Ikään kuin siellä kilpailtaisiin verisesti kuka parhaat suomalaisjohtajat saa palkattua. Mitenkäs sitten suu pannan kun ei suuriin yrityksiimme enää muka löydy päteviä johtajia? Siinä on suuruudenhulluus manifestoitunut narsististen grandiooseihin harhoihin. Kuka muka meiltä haluaisi ulkomailla palkata esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiöiden tai Finnairin johtajia. Tai onko joku ison johtajan paikka jäänyt täyttämättä kun kaikki pätevät hakijat ovat paenneet ulkomaille?
Eräs tuttu blogisti kirjoitti tuoreeltaan hyvin aiheesta otsikolla 'Ben suomalaisten kansallisen yhteistunnon asialla'.
Ei taida perheyhtiö Myllykoski Oy:kaan kovin hyvin olla hoidettu ja johdettu kun on pantu myyntiin. Tappioita on tehty. Ei ainakaan minun silmissäni nosta Carl G. Björnbergin lausunnon uskottavuutta. Ei kultamunia munivia yrityksiä yleensä myyntiin laiteta.
Myönteinen ravintolakokemus
Kävin pienen seurueen kanssa äitienpäivänä syömässä nepalilaisessa Mountain nimisessä ravintolassa Nordenskiöldinkatu 8:ssa. Ravintola oli jäänyt mieleeni kun olin joskus netissä surffaillessani katsellut Eat.fi sivuston arvosteluja etnisistä ravintoloista, jotka olivat saaneet erityisen hyvät arvosanat ruoan laadusta ja hinta/laatusuhdekin oli kohtuullinen.
Satuimme ajelemaan niillä suunnalla ja mieleemme tuli käydä syömässä. Muistin tuon ravintolan vain arvosteluista ja sijainnista ja sattui pysäköintitilaakin olemaan ladun toisella puolella.
No mikäs siinä. Menimme sisään. Ravintola oli ihan tupaten täynnä mikä on yleensä merkki hyvästä ruokapaikasta. Mutta juuri sopivasti mahtui kolmen hengen seurueemme yhteen loosiin. Vaikka ravintola oli tupaten täynnä lapsiperheitä tuli tarjoilija melkein heti tuomaan ruokalistan ja hetken kuluttua myös tilauksen. Erikoista oli, että muutaman minuutin sisällä tilauksesta meiltä tultiin vielä kaksi kertaa muiden tarjoilijoiden toimesta kysymään tilausta. Tuollaiselle nopeudelle voi olla kaksikin eri selitystä. Tarjoilijoiden työnjako voi olla huonosti organisoitu mutta asiakkaaseen ainakin tekee hyvän vaikutuksen että hänen palvelustaan ollaan kiinnostuneita.
Ruokalistalla oli runsaasti kasvisruokia joka ilhdutti kun seurueessamme oli yksi kasvissyöjä. Ruokalistalla oli momoja. Varsinainen tiibettiläinen ja nepalilainen herkku, joka muistuttaa hiukan italialaisia ravioleja mutta ehkä enemmän vielä Venäjällä niin yleisiä pelmenejä. Momojen ja pelmnenien alkujuuret ovat samalla suunnalla eli pelmenitkin ovat Kiinasta kotoisin. Venäjällä pelmenit olivat Siperiassa turkismetsästäjien matkaruokaa. Repussa iso kasa pakkasessa ja sitten sopivasti lunta vedeksi kattilaan, suolaa sinne ja sopiva määrä pelmenejä kiehuvaan veteen. Kun pelmenit ovat kypsiä ne nousevat pinnalle ja siihen menee ehkä 4-7 minuuttia. Yksinkertaista. Minä söin viimeksi momoja Pittsburghissa Yhdysvalloissa vuosia sitten kun olin tyttäreni ja vävyni kanssa sikäläisessä tiibettiläisessä ravintolassa.
Lapsuudenkodissani söimme usein juhlaruokana pelmenejä ja palanpainikkeena jääkylmää vodkaa pienistä 2,5 cl ryyppypikareista. Ryyppy alle, pelmeni päälle. Kun sen toisti 10-15 kertaa peräkanaa oli yleensä jo pienessä hiprakassa. En minä ihan lapsena vodkaa saanut mutta ehkä jo 15-16 vuoden iässä sitä minullekin juhlaruokien kanssa tarjoiltiin. Eipä syntynyt mitään ihmeempää hohtoa tuohon salaiseen paheeseen mutta en minä tietenkään mihinkään känniin saakka sitä vodkaa saanut juodakaan. Tuli luontevasti opittua kohtuus alkoholin käytössä.
Kaikki lapsenikin ovat pelmenien ystäviä. Nykyään ei enää tarvitse valmistaa pelmenejä itse kun niitä saa suuremmista kaupoista kotimaassa valmistettuina pakasteina (muistaakseni valmistetaan Imatralla tai Lappeenrannassa). Helsingin seudulla myös ns Eesti-kaupat myyvät lähinnä Eestissä tehtyjä pakasteita. No ei ne valmiit pakastepelmenit kotona tehtyjen kanssa kilpailemaan pysty mutta joskus on kiva ottaa nopeasti pakasteesta.
Ja Helsingissä on Kalliossa ihan mukava ukrainalainen pelmeni-ravintola. Mutkaton ja yksinkertainen mutta pelmenit ovat hyviä. Aina ne pakasteet voittavat. Niitä voi ostaa myös mukaan kotiin take-awayna. Ravintola on täynnä venäläisä tai ukrainalaisia.
Olin ilahtunut kun huomasin Chez Dominique'in kahden Michelintähden ravintolan mestarikokki Hans Välimäen Allegro juna mainoksessa kehuvan lempiherkuikseen Pietarissa mm pelmenejä.
Saa pelmenejä muissakin Helsingin venäläisissä ravintoloissa. Perinteisessä Bellevue'ssä Katajanokalla en ole käynyt vuosiin. Viime vuoden lopulla kävin Neitsypolulla sijaitsevassa venäläisessä ravintola Saslikissa. Ravintoloissa Troikka tai Kasakka en ole käynyt vuosikymmeniin. Saslikissa en tosin alkanut syödä pelmenejä kun minua häiritsi ihan periaatteessa että niihin oli kerrottu käytetyn karhunlihaa. Ilmeisesti tuollainen eksotiikka myy hyvin. Minun äitini laittoi aina pelmeneihin puolet jauhettua lammasta ja puolet sianlihaa. Erinomainen sekoitus. Muslimi- tau juutalaisvieraita varten voi laittaa pelkkää lammasta. Muslimien halal teurastettua lihaa (nautaa, karitsaa, kanaa jne) olen käynyt ostamassa Leppävaarasta Al Amal lihakaupasta, jossa on erinomainen hinta/laatusuhde ja hyvä palvelu. Ja aivan herkulliset merguez-makkarat - ne joutuu usein ostamaan pakasteina.
No tulipahan tuossa tapojeni mukaan sivukiemurana kerrottua pelmeneistä ja vähän muustakin.
Nepalilaisessa ravintolassa pahoiteltiin ettei momoja ollut äitienpäivänä ja toivotettiin tulemaan joskus arkena. Ymmärsimme ettei sellaisten tekeminen ja tarjoilu ole oikein järkevääkään kovin ruuhkaisana päivänä.
Mutta ruoka oli hyvää, annokset riittäviä ja hinnat kohtuullisia. Eat.fi arvostelut olivat paikkansa pitävät. Yleensä niihin voikin luottaa jos niitä on annettu kymmenittäin kuten nyt tämän nepalilaisen Mountain ravintolan kanssa oli kyse. Jos arvosteluja on vähän voi silloin hiukan miettiä onko arvosteluasialla ollut vaikkapa omistaja itse.
Satuimme ajelemaan niillä suunnalla ja mieleemme tuli käydä syömässä. Muistin tuon ravintolan vain arvosteluista ja sijainnista ja sattui pysäköintitilaakin olemaan ladun toisella puolella.
No mikäs siinä. Menimme sisään. Ravintola oli ihan tupaten täynnä mikä on yleensä merkki hyvästä ruokapaikasta. Mutta juuri sopivasti mahtui kolmen hengen seurueemme yhteen loosiin. Vaikka ravintola oli tupaten täynnä lapsiperheitä tuli tarjoilija melkein heti tuomaan ruokalistan ja hetken kuluttua myös tilauksen. Erikoista oli, että muutaman minuutin sisällä tilauksesta meiltä tultiin vielä kaksi kertaa muiden tarjoilijoiden toimesta kysymään tilausta. Tuollaiselle nopeudelle voi olla kaksikin eri selitystä. Tarjoilijoiden työnjako voi olla huonosti organisoitu mutta asiakkaaseen ainakin tekee hyvän vaikutuksen että hänen palvelustaan ollaan kiinnostuneita.
Ruokalistalla oli runsaasti kasvisruokia joka ilhdutti kun seurueessamme oli yksi kasvissyöjä. Ruokalistalla oli momoja. Varsinainen tiibettiläinen ja nepalilainen herkku, joka muistuttaa hiukan italialaisia ravioleja mutta ehkä enemmän vielä Venäjällä niin yleisiä pelmenejä. Momojen ja pelmnenien alkujuuret ovat samalla suunnalla eli pelmenitkin ovat Kiinasta kotoisin. Venäjällä pelmenit olivat Siperiassa turkismetsästäjien matkaruokaa. Repussa iso kasa pakkasessa ja sitten sopivasti lunta vedeksi kattilaan, suolaa sinne ja sopiva määrä pelmenejä kiehuvaan veteen. Kun pelmenit ovat kypsiä ne nousevat pinnalle ja siihen menee ehkä 4-7 minuuttia. Yksinkertaista. Minä söin viimeksi momoja Pittsburghissa Yhdysvalloissa vuosia sitten kun olin tyttäreni ja vävyni kanssa sikäläisessä tiibettiläisessä ravintolassa.
Lapsuudenkodissani söimme usein juhlaruokana pelmenejä ja palanpainikkeena jääkylmää vodkaa pienistä 2,5 cl ryyppypikareista. Ryyppy alle, pelmeni päälle. Kun sen toisti 10-15 kertaa peräkanaa oli yleensä jo pienessä hiprakassa. En minä ihan lapsena vodkaa saanut mutta ehkä jo 15-16 vuoden iässä sitä minullekin juhlaruokien kanssa tarjoiltiin. Eipä syntynyt mitään ihmeempää hohtoa tuohon salaiseen paheeseen mutta en minä tietenkään mihinkään känniin saakka sitä vodkaa saanut juodakaan. Tuli luontevasti opittua kohtuus alkoholin käytössä.
Kaikki lapsenikin ovat pelmenien ystäviä. Nykyään ei enää tarvitse valmistaa pelmenejä itse kun niitä saa suuremmista kaupoista kotimaassa valmistettuina pakasteina (muistaakseni valmistetaan Imatralla tai Lappeenrannassa). Helsingin seudulla myös ns Eesti-kaupat myyvät lähinnä Eestissä tehtyjä pakasteita. No ei ne valmiit pakastepelmenit kotona tehtyjen kanssa kilpailemaan pysty mutta joskus on kiva ottaa nopeasti pakasteesta.
Ja Helsingissä on Kalliossa ihan mukava ukrainalainen pelmeni-ravintola. Mutkaton ja yksinkertainen mutta pelmenit ovat hyviä. Aina ne pakasteet voittavat. Niitä voi ostaa myös mukaan kotiin take-awayna. Ravintola on täynnä venäläisä tai ukrainalaisia.
Olin ilahtunut kun huomasin Chez Dominique'in kahden Michelintähden ravintolan mestarikokki Hans Välimäen Allegro juna mainoksessa kehuvan lempiherkuikseen Pietarissa mm pelmenejä.
Saa pelmenejä muissakin Helsingin venäläisissä ravintoloissa. Perinteisessä Bellevue'ssä Katajanokalla en ole käynyt vuosiin. Viime vuoden lopulla kävin Neitsypolulla sijaitsevassa venäläisessä ravintola Saslikissa. Ravintoloissa Troikka tai Kasakka en ole käynyt vuosikymmeniin. Saslikissa en tosin alkanut syödä pelmenejä kun minua häiritsi ihan periaatteessa että niihin oli kerrottu käytetyn karhunlihaa. Ilmeisesti tuollainen eksotiikka myy hyvin. Minun äitini laittoi aina pelmeneihin puolet jauhettua lammasta ja puolet sianlihaa. Erinomainen sekoitus. Muslimi- tau juutalaisvieraita varten voi laittaa pelkkää lammasta. Muslimien halal teurastettua lihaa (nautaa, karitsaa, kanaa jne) olen käynyt ostamassa Leppävaarasta Al Amal lihakaupasta, jossa on erinomainen hinta/laatusuhde ja hyvä palvelu. Ja aivan herkulliset merguez-makkarat - ne joutuu usein ostamaan pakasteina.
No tulipahan tuossa tapojeni mukaan sivukiemurana kerrottua pelmeneistä ja vähän muustakin.
Nepalilaisessa ravintolassa pahoiteltiin ettei momoja ollut äitienpäivänä ja toivotettiin tulemaan joskus arkena. Ymmärsimme ettei sellaisten tekeminen ja tarjoilu ole oikein järkevääkään kovin ruuhkaisana päivänä.
Mutta ruoka oli hyvää, annokset riittäviä ja hinnat kohtuullisia. Eat.fi arvostelut olivat paikkansa pitävät. Yleensä niihin voikin luottaa jos niitä on annettu kymmenittäin kuten nyt tämän nepalilaisen Mountain ravintolan kanssa oli kyse. Jos arvosteluja on vähän voi silloin hiukan miettiä onko arvosteluasialla ollut vaikkapa omistaja itse.
3.5.2011
Antisemitismi lisääntyy
Kansamme tuntuu jo jakautuvan maahanmuuttokysymyksissä kahteen isoon leiriin. Perussuomalaisten vaalivoiton myötä hallitsemattomaaan maahanmuutton kyllästyneet ihmiset saivat vihdoinkin äänensä kuuluviin. Pitää taas tässä todeta että suurimmalla osalla kyse ei ole maahamuuton tai muukalaistenkaan vastustamisesta vaan koko maahantuloprosessin hallitsemattomuudesta ja siitä että kaukaa kehitysmaista ihmiset tulevat tänne käyttämään järjestelmäämme sosiaalitoimistonaan.
Sitten on toinen puoli joka syystä tai toisesta lähinnä haluaa maastamme monikulttuurisen. Se nyt on niin kivaa ja värikästä - ihan kuin keski-Euroopassa. Ja silläkin perusteella, että tarvitsisimme tulevaisuudessa työntekijöitä, vaikka melkoinen osa erityisest ns humanitaarisista maahanmuuttajista ja heidän perheenjäsenistään on empiiristen kokemusten perusteella erittäin vaikeasti työllistettävissä.
Kaikkea julkiuskonnollista vastustavat tuntuvat haluavan hyväksyä islamin tasavertaisena uskontona yhteiskuntaamme. Kriittisesti maahanmuuttoon suhtautuvat ovatkin joissain yhteyksissä muistuttaneet islamin poikkeavuuksista, jotka eivät oikein istu länsimaiseen, demokraattiseen ja sekulaariseen yhteiskuntaan.
Nyt uusin huoli jota yritettiin jo istuttaa perussuomalaisiinkin on natsismi. Ja sen jälkeen perussuomalaiset johtavat poliitikot nähdään jo Hitlerin inkarnaatioina.
Meillä jää kokonaan huomaamatta että islamilaisista yhteiskunnista (meille tulee Afganistanista, Irakista ja Somaliasta pääasiassa) tulevat islamia tunnustavat maahanmuuttajat tuovat melkoisella varmuudella mukanaan myös juutalaisvastaisuuden eli antisemitismin.
Aiheen kirjoitukseen sain tästä Hämeen Sanomien kirjoituksesta 'Eikö kukaan voi pysäyttää tätä touhua', jossa perussuomalaiset ja Jussi Halla-aho demonisodiaan natseiksi yököttävällä tavalla. Kirjoitus päättyy hyvin vihjeelliseen lauseeseen 'Kyse on paljon isommista asioista' kertomatta kuitenkaan mitä sillä tarkoittaa.
Naapurimaassamme Ruotsissa juutalaisvastaisuus on nostanut päätään huomattavasti. Yllätys onkin ettei Ruotsissa antisemtitismiä oikeasti edustakaan Ruotsidemokraatit vaan maahanmuuttaneet muslimit.
Muslimien määrä Suomessa ei vielä ole hälyttävä eivätkä he vielä käyttäydy avoimesti antisemtitisesti, että meidän pienen suomalaisen juutalaisvähemmistön olisi jo nyt syytä huolestua. Mutta mitään syytä hyväuskoisuuteen, että meillä kehitys menisi eri suuntaan kuin Ruotsissa ei mielestäni ole. Kyllä juutalaisviha on syvällä islamin opetuksissa eikä siten islamiin voi ihan suhtautua samalla tavoin rauhallisesti ja suuvaitsevaisesti kuin esimerkiksi kristillisiin suuntauksiin. Ja kuten eräät asiantuntijat korostavatkin kyse ei islamissa ole pelkästään uskonnosta vaan myös koko yhteiskuntaa säätelevästä järjestelmästä omine lakeineen ja käytäntöineen.
Eikä meille kristityiksi kastetuillekaan islamilaisessa yhteiskunnassa varattu dhimmi'n rooli mitenkään demokraattiseen yhteiskuntaan tottuneesta tasa-arvoiselta tunnu.
Sitä olen ihmetellyt jo vuosikausia, että feministit ja heidän järjestönsä eivät ole suuremmin puuttuneet muslimiyhteisössä naisten alistettuun asemaan. Somalialaisten 'kulttuurisesti' harrastama tyttöjen sukupuolielinten silpominen lienee ainoa asia johon on jotenkin yritetty puuttua. Mutta se on jo toinen asia.
Sitten on toinen puoli joka syystä tai toisesta lähinnä haluaa maastamme monikulttuurisen. Se nyt on niin kivaa ja värikästä - ihan kuin keski-Euroopassa. Ja silläkin perusteella, että tarvitsisimme tulevaisuudessa työntekijöitä, vaikka melkoinen osa erityisest ns humanitaarisista maahanmuuttajista ja heidän perheenjäsenistään on empiiristen kokemusten perusteella erittäin vaikeasti työllistettävissä.
Kaikkea julkiuskonnollista vastustavat tuntuvat haluavan hyväksyä islamin tasavertaisena uskontona yhteiskuntaamme. Kriittisesti maahanmuuttoon suhtautuvat ovatkin joissain yhteyksissä muistuttaneet islamin poikkeavuuksista, jotka eivät oikein istu länsimaiseen, demokraattiseen ja sekulaariseen yhteiskuntaan.
Nyt uusin huoli jota yritettiin jo istuttaa perussuomalaisiinkin on natsismi. Ja sen jälkeen perussuomalaiset johtavat poliitikot nähdään jo Hitlerin inkarnaatioina.
Meillä jää kokonaan huomaamatta että islamilaisista yhteiskunnista (meille tulee Afganistanista, Irakista ja Somaliasta pääasiassa) tulevat islamia tunnustavat maahanmuuttajat tuovat melkoisella varmuudella mukanaan myös juutalaisvastaisuuden eli antisemitismin.
Aiheen kirjoitukseen sain tästä Hämeen Sanomien kirjoituksesta 'Eikö kukaan voi pysäyttää tätä touhua', jossa perussuomalaiset ja Jussi Halla-aho demonisodiaan natseiksi yököttävällä tavalla. Kirjoitus päättyy hyvin vihjeelliseen lauseeseen 'Kyse on paljon isommista asioista' kertomatta kuitenkaan mitä sillä tarkoittaa.
Naapurimaassamme Ruotsissa juutalaisvastaisuus on nostanut päätään huomattavasti. Yllätys onkin ettei Ruotsissa antisemtitismiä oikeasti edustakaan Ruotsidemokraatit vaan maahanmuuttaneet muslimit.
Muslimien määrä Suomessa ei vielä ole hälyttävä eivätkä he vielä käyttäydy avoimesti antisemtitisesti, että meidän pienen suomalaisen juutalaisvähemmistön olisi jo nyt syytä huolestua. Mutta mitään syytä hyväuskoisuuteen, että meillä kehitys menisi eri suuntaan kuin Ruotsissa ei mielestäni ole. Kyllä juutalaisviha on syvällä islamin opetuksissa eikä siten islamiin voi ihan suhtautua samalla tavoin rauhallisesti ja suuvaitsevaisesti kuin esimerkiksi kristillisiin suuntauksiin. Ja kuten eräät asiantuntijat korostavatkin kyse ei islamissa ole pelkästään uskonnosta vaan myös koko yhteiskuntaa säätelevästä järjestelmästä omine lakeineen ja käytäntöineen.
Eikä meille kristityiksi kastetuillekaan islamilaisessa yhteiskunnassa varattu dhimmi'n rooli mitenkään demokraattiseen yhteiskuntaan tottuneesta tasa-arvoiselta tunnu.
Sitä olen ihmetellyt jo vuosikausia, että feministit ja heidän järjestönsä eivät ole suuremmin puuttuneet muslimiyhteisössä naisten alistettuun asemaan. Somalialaisten 'kulttuurisesti' harrastama tyttöjen sukupuolielinten silpominen lienee ainoa asia johon on jotenkin yritetty puuttua. Mutta se on jo toinen asia.
26.4.2011
Todellinen kultakimpale - Silvo Kaasalaisen Virkanimitysruletti
Silvo Kaasalaisen WSOY:n Barrikadi sarjassa ilmestynyt kirja 'Virkanimitysruletti' on ohut mutta sisältö sitäkin painavampi. Todellinen kultakimpale. Täydentävä alaotsikko vielä täsmentää 'Miksi sopiva voittaa pätevän?'
Silvo Kaasalainen on hallintotieteiden tohtori ja kunnallispolitiikan dosentti Tampereen Yliopistosta. Eli ainakin pitäisi löytyä runsaasti asiantuntemusta. Ja jos oikein ymmärsin niin juuri jäänyt eläkkeelle, sillä ei tuollaista kirjaa voi rohjeta julkaisemaan kuin täysin riippumaton henkilö. Suomessa yleensa vasta eläkkeelle siirtyvä.
Kirja ei ole tieteellinen tutkimus vaan pamfletti aiheesta. Mutta kuten jo otsikossa kirjoitin todellinen kultakimpale. Ja kyllä lukiessa paljastuu että kirjoittaja on tiedemies sen verran tiukkaa on argumentointi. Tosi kovaa kamaa.
Silvo Kaasalaisen videohaastattelu kirjan julkaisusta löytyy Youtube'ista.
Kirjan voi tilata esimerkiksi tästä Promeritin verkkokirjakaupasta. Minä tilasin sieltä kun seuraan Promerit.net'in sisältöjä muutenkin. Siellä kun on haastava motto alaotsikkona 'Uutisia ja keskustelua aiheista, joista valtamedia vaikenee'. Alaotsikko pitää lisäksi vielä paikkansa. Kaikkea tietoa siellä ei tarvitse lukijan hyväksyä mutta tämä Kaasalaisen anti on pakko ainakin minun hyväksyä ja on siellä paljon muutakin. Lue itse.
Nyt kun Perussuomalaiset puolue teki kansan tyytymättömyyden avulla isot Jytkyt on koko puolueella oiva tilaisuus siivota vihdoin myös tuo poliittisten virkanimitysten laiton käytäntö, jonka eräs blogisti oli nimittänyt 'kokovartalokorruptioksi'. Silvo Kaasalainen puhuu itse Italian mafiaan viittaavasta Cosa Nostrasta. Perussuomalaisilla on nyt tilaisuutensa. Vihreat menettivät tilaisuutensa puhdistaa Suomi maan (rikolliseksi!) tavaksi muodostuneista käytänteistä kun ryhtyivät muiden puolueiden tavoin ja kanssa tekemään lehmänkauppoja virkanimityksistä tyyliin 'sulle-mulle'.
Mutta mitä tuota enemmän hehkuttamaan. Tilaa pamfletti ja lue itse. Ja yritä omalta osaltasi vaikuttaa jos siltä tuntuu.
Silvo Kaasalainen on hallintotieteiden tohtori ja kunnallispolitiikan dosentti Tampereen Yliopistosta. Eli ainakin pitäisi löytyä runsaasti asiantuntemusta. Ja jos oikein ymmärsin niin juuri jäänyt eläkkeelle, sillä ei tuollaista kirjaa voi rohjeta julkaisemaan kuin täysin riippumaton henkilö. Suomessa yleensa vasta eläkkeelle siirtyvä.
Kirja ei ole tieteellinen tutkimus vaan pamfletti aiheesta. Mutta kuten jo otsikossa kirjoitin todellinen kultakimpale. Ja kyllä lukiessa paljastuu että kirjoittaja on tiedemies sen verran tiukkaa on argumentointi. Tosi kovaa kamaa.
Silvo Kaasalaisen videohaastattelu kirjan julkaisusta löytyy Youtube'ista.
Kirjan voi tilata esimerkiksi tästä Promeritin verkkokirjakaupasta. Minä tilasin sieltä kun seuraan Promerit.net'in sisältöjä muutenkin. Siellä kun on haastava motto alaotsikkona 'Uutisia ja keskustelua aiheista, joista valtamedia vaikenee'. Alaotsikko pitää lisäksi vielä paikkansa. Kaikkea tietoa siellä ei tarvitse lukijan hyväksyä mutta tämä Kaasalaisen anti on pakko ainakin minun hyväksyä ja on siellä paljon muutakin. Lue itse.
Nyt kun Perussuomalaiset puolue teki kansan tyytymättömyyden avulla isot Jytkyt on koko puolueella oiva tilaisuus siivota vihdoin myös tuo poliittisten virkanimitysten laiton käytäntö, jonka eräs blogisti oli nimittänyt 'kokovartalokorruptioksi'. Silvo Kaasalainen puhuu itse Italian mafiaan viittaavasta Cosa Nostrasta. Perussuomalaisilla on nyt tilaisuutensa. Vihreat menettivät tilaisuutensa puhdistaa Suomi maan (rikolliseksi!) tavaksi muodostuneista käytänteistä kun ryhtyivät muiden puolueiden tavoin ja kanssa tekemään lehmänkauppoja virkanimityksistä tyyliin 'sulle-mulle'.
Mutta mitä tuota enemmän hehkuttamaan. Tilaa pamfletti ja lue itse. Ja yritä omalta osaltasi vaikuttaa jos siltä tuntuu.
21.4.2011
Perheenyhdistäminen
Tutkailin mielenkiinnosta maahanmuuttoviraston nettisivuja. Syynä oli, että kovin ristiriitaista tietoa on liikkeellä niin oletin että asiaa hoitavien viranomaisten sivuilta löytyy faktoja.
Ja löytyihän niitä faktoja. Mutta tulkkaamisessa oli heti omat ongelmansa.
Huhtikuussa 2011 päätöstä perhesidehakemukseen odottaa noin 4000 tapausta. Jos olen oikein ymmärtänyt kyse on 4000 hakemuksesta - ei siis 4000 henkilöstä - eli kyseessä on varmaankin moninkertainen henkilömäärä.
Ihmeellistä oli, että tuolla maahanmuuttoviraston sivulla oli huomautus:
"Huom! Hakemusmäärässä eivät ole mukana Somalian kansalaisten perhesidehakemukset."
Mitähän tuo nyt sitten tarkoittaa?
Maahanmuuuttoviraston sivustolta löytyi toinenkin perhesidehakemuksien lukumäärää täydentävä sivu: somalialaisten perhesidehakemusten käsittelytilanne.
Eli Suomessa asuvilta Somalian kansalaisilta on sisällä 5800 hakemusta. Suomen kansalaisuuden saaneiden somalialaisten hakemukset sisältyvät ilmeisesti tuohon edelliseen lukuun 4000 hakemusta? Yhteenlaskettuina perheenyhdistämishakemuksia on siis melkein 10000 tapausta. Joista pitkälti yli puolella somalialaistausta.
Monessa uutisessa on kerrottu kasvattilapsien määrän lisääntyneen perheenyhdistämishakemuksissa räjähdysmäisesti erityisesti somalialaisilla. Samoin on monessa uutisessa esitetty että somalialaisten perheiden yhdistämisessä on perhekoko paljon suomalaista suurempi. Ja huhujen mukaan kasvattilapset alkavat itse oleskeluluvan saatuaan yhdistyä sitten oikeisiin biologisiin vanhempiinsa.
Eli nuo 10000 hakemusta on kerrottava jollain perhekoko-kertoimella jotta päästäisiin maahanmuuttoa odottavien henkilöiden lukumäärään. Vaikka periaatteessa perheenyhdistämistä hakevan on kyettävä elättämään itsensä ja tänne tulevan perheensä niin lakiin jätettiin kuitenkin tarvittaessa säännöksen mitätöiviä porsaanreikiä.
Maahan tuotavien perheenjäsenten matkat korvataan edelleen valtion varoista käsitykseni mukaan. Aikamoinen matkatoimisto tuollaisesta syntyy jos 30000-50000 henkilö tuodaan Suomeen perheenjäsenenä.
Sitä tietoa en löytänyt kuinka suuri osa perheenyhdistämishakemuksista hyväksytään. Maahanmuuttoviraston sivulta löytyi vain tieto että perheenyhdistämishakemusten määrä on viime aikoina kovasti lisääntynyt.
Ei minulla mitään maahanmuuttokriittistä 'missiota' ole. Kiinnosti vain saada selville missä piilee totuus ja missä totuutta tarkoitushakuisesti mahdollisesti peitetään.
Ja löytyihän niitä faktoja. Mutta tulkkaamisessa oli heti omat ongelmansa.
Huhtikuussa 2011 päätöstä perhesidehakemukseen odottaa noin 4000 tapausta. Jos olen oikein ymmärtänyt kyse on 4000 hakemuksesta - ei siis 4000 henkilöstä - eli kyseessä on varmaankin moninkertainen henkilömäärä.
Ihmeellistä oli, että tuolla maahanmuuttoviraston sivulla oli huomautus:
"Huom! Hakemusmäärässä eivät ole mukana Somalian kansalaisten perhesidehakemukset."
Mitähän tuo nyt sitten tarkoittaa?
Maahanmuuuttoviraston sivustolta löytyi toinenkin perhesidehakemuksien lukumäärää täydentävä sivu: somalialaisten perhesidehakemusten käsittelytilanne.
Eli Suomessa asuvilta Somalian kansalaisilta on sisällä 5800 hakemusta. Suomen kansalaisuuden saaneiden somalialaisten hakemukset sisältyvät ilmeisesti tuohon edelliseen lukuun 4000 hakemusta? Yhteenlaskettuina perheenyhdistämishakemuksia on siis melkein 10000 tapausta. Joista pitkälti yli puolella somalialaistausta.
Monessa uutisessa on kerrottu kasvattilapsien määrän lisääntyneen perheenyhdistämishakemuksissa räjähdysmäisesti erityisesti somalialaisilla. Samoin on monessa uutisessa esitetty että somalialaisten perheiden yhdistämisessä on perhekoko paljon suomalaista suurempi. Ja huhujen mukaan kasvattilapset alkavat itse oleskeluluvan saatuaan yhdistyä sitten oikeisiin biologisiin vanhempiinsa.
Eli nuo 10000 hakemusta on kerrottava jollain perhekoko-kertoimella jotta päästäisiin maahanmuuttoa odottavien henkilöiden lukumäärään. Vaikka periaatteessa perheenyhdistämistä hakevan on kyettävä elättämään itsensä ja tänne tulevan perheensä niin lakiin jätettiin kuitenkin tarvittaessa säännöksen mitätöiviä porsaanreikiä.
Maahan tuotavien perheenjäsenten matkat korvataan edelleen valtion varoista käsitykseni mukaan. Aikamoinen matkatoimisto tuollaisesta syntyy jos 30000-50000 henkilö tuodaan Suomeen perheenjäsenenä.
Sitä tietoa en löytänyt kuinka suuri osa perheenyhdistämishakemuksista hyväksytään. Maahanmuuttoviraston sivulta löytyi vain tieto että perheenyhdistämishakemusten määrä on viime aikoina kovasti lisääntynyt.
Ei minulla mitään maahanmuuttokriittistä 'missiota' ole. Kiinnosti vain saada selville missä piilee totuus ja missä totuutta tarkoitushakuisesti mahdollisesti peitetään.
Minä olen sekarotuinen
Sattui silmiini vanha blogikirjoitukseni maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuuskeskustelusta. Kun Perussuomalainen puolue sai isoksi Jytkyksi kutsumansa vaalivoiton kirjoitin siitä. Jos luet kirjoitukseni havaitset että minäkin kuuluun ns maahanmuuttokriittisiin.
Olen seuranut jo vuosia nyt eduskuntaan huimalla äänimäärällä päässeen perussuomalaisen FT Jussi Halla-ahon Scripta nettisivustoa. Olen lukenut kaikki siellä olevat 305 (tällä hetkellä) kirjoitusta. Missään sivustolla olevassa kirjoituksessa en ole löytänyt rotuvihaa (=rasismia) tai muukalaispelkoa (=ksenofobiaa). Kun siellä käytiin ennen Hommaforum keskustelupalstan perustamista vilkasta keskustelua oli sinne lipsahtanut tuollaistakin. Jossain puheenvuoroissa oli viittauksia Suomen Sisu nimiseen järjestöön. Kävin tutustumassa heidänkin sivuihinsa. Kun aika moni maahanmuuttokriittinen älykkäältä vaikuttava henkilö tuntui olevan Suomen Sisu nimisen järjestön jäsen oli aika järkyttävää vielä jonkin aikaa sitten lukea netistä
"Vastustaa kansojen sekoittamista luonnottomalla tavalla keskenään. www.suomensisu.org"
Olen kirjoittanut asiasta blogissani viime kunnallisvaalien aikaan. Tuolle "luonnottomalle sekoittumiselle" on jälkikäteen annettu esimerkiksi salonkikelpoisempi selitys mitä se tarkoittaa.
V 2008 Esposssa ilmestyvä Länsiväylä niminen ilmaisjakelulehti - ehdottomasti laadukkain muuten omassa sarjassaan - julkaisi kirjoituksen jossa sanottiin Suomen Sisua natsihenkiseksi. Asia meni kanteluna Julkisen Sanan Neuvostoon ja Länsiväylä lehti voitti jutun, tässä linkkki päätökseen.
Suomen Sisun sivut on jo ajat sitten siivottu, samoin Hommaforumissa on suoritettu siivous ja keskusteluja moderoidaan asiattomisen ylilyöntien poistamiseksi. Keskustelun tasoa halutaan pitää asiallisena.
Minä olen aika sekarotuinen. Isäni oli v 1917 Suomeen vanhempiensa kanssa Lokakuun vallankumousta paennut pakolainen, kansallisuudeltaan isovenäläinen. Mutta siltä puolelta suvussa on muuten melkoista sekahedelmäsoppaa. Venäläisten lisäksi tiedossa on ainakin saksalaisia, ranskalaisia, hollantilaisia ja gruusialaisia (=georgialaisia) juuria. Äidin puolelta olen myös sekarotuinen. Isoäitini oli kotoisin hämäläisesta maalaistalosta ja isoisäni suomenruotsalainen.
Ulkonäöltäni en poikkea keskivertosuomalaisesta sillä perin ulkonäköni äidiltäni. Edesmennyt sisareni taas oli hyvin ulkomaalaisen näköinen kun oli perinyt isältämme mm tumman tukan ja ruskeat silmät.
Olen Helsingissä syntynyt syntyperäinen Suomen kansalainen ja kun en ulkonäöltänikään poikkea joukosta niin en ole rasismista suuremmin joutunut kärsimään. Etunimi (Igor) on paljastanut hiukan taustoja ja joskus 1950-luvulla 10-15 vuotiaana sain oman osuuteni ryssäksi nimittelystä lähinnä pihapiirissä ja naapurustossa. Kouluajan selvisin aika leppoisasti pahempia koulukiusaajia kohtaamatta. Edellä linkki tuoreeseen kirjoitukseeni.
Mutta kyllä minussakin asuu pieni rasisti. En voi kieltää sitä. Kun vanhin tyttäreni lähti Amerikkaan opiskelemaan niin annoin isänä opastusta, että äärimmäinen raja aviomieheksi oli sitten "juutalainen pankkiiri". No hän otti sitten myöhemmin juuri juutalaisen nyttemmin yliopistoprofessorin. Tuskin kuitenkaan minun toivomuksestani. Isänkin mielestä hyvä valinta :)
Kyllä minä toivon että perussuomalaiset saavat hiukan tolkkua meidän maahamuuttojuttuihimme. En minä ainakaan ole missään koskaan päässyt demokraattisessa järjestyksessä äänestämään haluanko omalta osaltani maastamme tehtävän monikultturisen Baabelin. Sen ovat päättäneet minua isommat bilderbergiläiset tms herrat täysin meitä rivikansalaisia kuulematta. Tämä jos mikään on pakollista rodunjalostamista.
Mutta toivon hartaasti että meillä ei myöskään langeta edes salaa mihinkään natsien rotu puhtaana ajatuksiin. Vaara on olemassa piilevänä vaikka se on siivottukin näkyvistä. Mutta toivon että perussuomalaiset Timo Soinin taitavalla johdolla pysyvät ruodussa.
Kun perussuomalaisten osaamista esimerkiksi ministeritehtävissä epäillään niin tähän sopii hyvin vanha sanonta, että jos Luoja antaa viran antaa Hän myös älyn viran hoitamiseen. Toivotaan näin.
Olen seuranut jo vuosia nyt eduskuntaan huimalla äänimäärällä päässeen perussuomalaisen FT Jussi Halla-ahon Scripta nettisivustoa. Olen lukenut kaikki siellä olevat 305 (tällä hetkellä) kirjoitusta. Missään sivustolla olevassa kirjoituksessa en ole löytänyt rotuvihaa (=rasismia) tai muukalaispelkoa (=ksenofobiaa). Kun siellä käytiin ennen Hommaforum keskustelupalstan perustamista vilkasta keskustelua oli sinne lipsahtanut tuollaistakin. Jossain puheenvuoroissa oli viittauksia Suomen Sisu nimiseen järjestöön. Kävin tutustumassa heidänkin sivuihinsa. Kun aika moni maahanmuuttokriittinen älykkäältä vaikuttava henkilö tuntui olevan Suomen Sisu nimisen järjestön jäsen oli aika järkyttävää vielä jonkin aikaa sitten lukea netistä
"Vastustaa kansojen sekoittamista luonnottomalla tavalla keskenään. www.suomensisu.org"
Olen kirjoittanut asiasta blogissani viime kunnallisvaalien aikaan. Tuolle "luonnottomalle sekoittumiselle" on jälkikäteen annettu esimerkiksi salonkikelpoisempi selitys mitä se tarkoittaa.
V 2008 Esposssa ilmestyvä Länsiväylä niminen ilmaisjakelulehti - ehdottomasti laadukkain muuten omassa sarjassaan - julkaisi kirjoituksen jossa sanottiin Suomen Sisua natsihenkiseksi. Asia meni kanteluna Julkisen Sanan Neuvostoon ja Länsiväylä lehti voitti jutun, tässä linkkki päätökseen.
Suomen Sisun sivut on jo ajat sitten siivottu, samoin Hommaforumissa on suoritettu siivous ja keskusteluja moderoidaan asiattomisen ylilyöntien poistamiseksi. Keskustelun tasoa halutaan pitää asiallisena.
Minä olen aika sekarotuinen. Isäni oli v 1917 Suomeen vanhempiensa kanssa Lokakuun vallankumousta paennut pakolainen, kansallisuudeltaan isovenäläinen. Mutta siltä puolelta suvussa on muuten melkoista sekahedelmäsoppaa. Venäläisten lisäksi tiedossa on ainakin saksalaisia, ranskalaisia, hollantilaisia ja gruusialaisia (=georgialaisia) juuria. Äidin puolelta olen myös sekarotuinen. Isoäitini oli kotoisin hämäläisesta maalaistalosta ja isoisäni suomenruotsalainen.
Ulkonäöltäni en poikkea keskivertosuomalaisesta sillä perin ulkonäköni äidiltäni. Edesmennyt sisareni taas oli hyvin ulkomaalaisen näköinen kun oli perinyt isältämme mm tumman tukan ja ruskeat silmät.
Olen Helsingissä syntynyt syntyperäinen Suomen kansalainen ja kun en ulkonäöltänikään poikkea joukosta niin en ole rasismista suuremmin joutunut kärsimään. Etunimi (Igor) on paljastanut hiukan taustoja ja joskus 1950-luvulla 10-15 vuotiaana sain oman osuuteni ryssäksi nimittelystä lähinnä pihapiirissä ja naapurustossa. Kouluajan selvisin aika leppoisasti pahempia koulukiusaajia kohtaamatta. Edellä linkki tuoreeseen kirjoitukseeni.
Mutta kyllä minussakin asuu pieni rasisti. En voi kieltää sitä. Kun vanhin tyttäreni lähti Amerikkaan opiskelemaan niin annoin isänä opastusta, että äärimmäinen raja aviomieheksi oli sitten "juutalainen pankkiiri". No hän otti sitten myöhemmin juuri juutalaisen nyttemmin yliopistoprofessorin. Tuskin kuitenkaan minun toivomuksestani. Isänkin mielestä hyvä valinta :)
Kyllä minä toivon että perussuomalaiset saavat hiukan tolkkua meidän maahamuuttojuttuihimme. En minä ainakaan ole missään koskaan päässyt demokraattisessa järjestyksessä äänestämään haluanko omalta osaltani maastamme tehtävän monikultturisen Baabelin. Sen ovat päättäneet minua isommat bilderbergiläiset tms herrat täysin meitä rivikansalaisia kuulematta. Tämä jos mikään on pakollista rodunjalostamista.
Mutta toivon hartaasti että meillä ei myöskään langeta edes salaa mihinkään natsien rotu puhtaana ajatuksiin. Vaara on olemassa piilevänä vaikka se on siivottukin näkyvistä. Mutta toivon että perussuomalaiset Timo Soinin taitavalla johdolla pysyvät ruodussa.
Kun perussuomalaisten osaamista esimerkiksi ministeritehtävissä epäillään niin tähän sopii hyvin vanha sanonta, että jos Luoja antaa viran antaa Hän myös älyn viran hoitamiseen. Toivotaan näin.
19.4.2011
Lisää tietoa eläkkeistä
Innostuin kaivelemaan lisää tietoja eläkejärjestelmästämme. Ja kyllähän se näyttää mielenkiintoiselta. Tässä linkki tietojen lähteelle.
Luvut ovat M€
V 2009 työeläkeyhtiöiden maksutulo oli
10 006,4 sen lisäksi ne saivat
5 646,3 sijoitustuottoja
15 652,7 yhteensä tulot
Kuluja oli
9 556,5 maksettuja eläkkeitä
379,9 kokonaisliikekulut
9 936,4 yhteensä kulut
Laskekaapa tuosta erotus. Ei näytä ollenkaan hassummalta jos istuu siellä eläkevakuutusyhtiössä kovapalkkaisessa toimessa. Toiselta asetelma näyttää eläkeläiseltä jolta on leikattu eläkeprosentteja ja indeksejä yms. Saa vielä nuorilta jatkuvasti kuulla omasta ahneudesta jne - minusta loukkaavaa. Kun katselen noita lukuja niin herää kysymys missähän ahneus oikein työeläkejärjestelmässä piileksiikään?
Muita eläkemuotoja en suuremmin tarkastellut enkä viitsi tähän laittaa maatalousyrittäjien vastaavia tilastoja. Maatalousyrittäjien maksetut eläkkeet ovat moninkertaiset maksutuloon verrattuna mutta erotus korvataankin valtion verovaroista. Näytti tuo subventio olevan jotain 0,5 miljardin euron luokkaa jos oikein luin tilastoja. Lukekaa ja hämmästelkää itse.
Luvut ovat M€
V 2009 työeläkeyhtiöiden maksutulo oli
10 006,4 sen lisäksi ne saivat
5 646,3 sijoitustuottoja
15 652,7 yhteensä tulot
Kuluja oli
9 556,5 maksettuja eläkkeitä
379,9 kokonaisliikekulut
9 936,4 yhteensä kulut
Laskekaapa tuosta erotus. Ei näytä ollenkaan hassummalta jos istuu siellä eläkevakuutusyhtiössä kovapalkkaisessa toimessa. Toiselta asetelma näyttää eläkeläiseltä jolta on leikattu eläkeprosentteja ja indeksejä yms. Saa vielä nuorilta jatkuvasti kuulla omasta ahneudesta jne - minusta loukkaavaa. Kun katselen noita lukuja niin herää kysymys missähän ahneus oikein työeläkejärjestelmässä piileksiikään?
Muita eläkemuotoja en suuremmin tarkastellut enkä viitsi tähän laittaa maatalousyrittäjien vastaavia tilastoja. Maatalousyrittäjien maksetut eläkkeet ovat moninkertaiset maksutuloon verrattuna mutta erotus korvataankin valtion verovaroista. Näytti tuo subventio olevan jotain 0,5 miljardin euron luokkaa jos oikein luin tilastoja. Lukekaa ja hämmästelkää itse.
Eläkeläisten ahneus?
Tuollaista asenteellisuutta kuulen valitettavan usein miten nykyeläkeläiset ovat vain ahneita. Yleensä esittäjä on 25-40 vuotias ja syynä on tietenkin heidän hätänsä omista tulevista eläkkeistään. Ja ilmeisesti kuvitellaan että köyhät eläkeläiset nyt kuppaavat ahneuksissaan heidän tulevia heidän eläkevarojaan maksimoidakseen omat eläkkeensä. Unohdetaan kokonaan, että eläke-etuja on koko ajan huononnettu nykyisten. Minäkin jäin eläkkeelle 1.12.2010 ja laskelmieni mukaan eläkkeeni olisi alkuperäisten eläke-ehtojen perusteella useita satoja euroja korkeampi. Puhumattakaan näistä kaikista leikatuista indekseistä jotka pitkässä juoksussa koko ajan tulevat alentamaan eläkkeen ostovoimaa palkkatuloihin verratessaa.
Voi kun minäkin tietäisin mikä on koko totuus. Kun työeläkejärjestelmä perustettiin 1960-luvun alussa olin alle 20 vuotias, mutta jo silloin koin tärkeänä, että myös työsuhteissa saadaan sitten vuosikymmenien kuluttua kohtuulliset ansioon suhteutetut eläkkeet.
Minulle jäi silloin 1960-luvun alussa aivan selvä kuva että järjestelmä oli rahastoiva ja että niihin kerätty raha on meidän itsemme ansaitsemaa - sen maksatus vain on viivästettyä. Ja välivuosikymmeninä varat sijoitetaan poikimaan tuottoja esimerkiksi suomalaiseen teollisuuteen yms.
Missään ei silloin kerrottu ainakaan suurelle yleisölle että vain osa rahastoidaan
ja suurin osa eläkkeistä maksetaan samaan aikaan kerättävillä eläkemaksuilla.
Olen yrittänyt selvittää miten tuo rahastointiosuus on mahdollisesti vuosien varrella muuttunut mutta mitään selvää vastausta ei näytä löytyvän. Minusta tuntuu että tuon rahastoidun osuuden piti olla paljon suuremman mutta eläkevakuutusyhtiöt ovat tärvänneet rahoja milloin minkäkinlaisiin hankkeisiin. Kansa yhtiöiden ulkomaille hävinneet sijoitukset on yksi suuri erä, jonka muut eläkevakuutusyhtiöt ottivat 'vapaaehtoisesti' vastatakseen kun pelkona oli koko eläkejärjestelmän ja siis myös jättiläismäisten varojen siirtäminen valtion vastattavaksi.
Mutta kuppaajia on liikkellä eivätkä he ole mitään pieneläkeläisiä.
Viimeizten vuosien aikana on tapahtunut massiivinen eläkesäätiöiden purkaminen. Niiden vastattavana olleet eläkevakuutukset siirretäään eläkevakuutusyhtiöiden vastattavaksi ja samoin siirretään OSA eläkesäätiöiden rahastoidusta varallisuutta heille. Eläkesäätiöillä oli aika joustavat rahastointiperiaatteet joten ne saattoivat siirtää verovapaasti melkoisia rahoja noihin eläkesäätiöihin ja sitten lainata rahat takaisin "emo"-yritykselle. Eläkesäätiöthän saivat rahastoida 100% eläkkeisiin tarvittavat varat eikä vain jotain murto-osuutta kuten nyt työeläkevakuutusyhtiöt tekevät.
Näiden ylimääräissten varojen pitäisi kuulua VAIN vakuutetuille heidän eläkkeittensä maksamista varten - olihan niille vähennysoikeuskin verotuksessa.
Nyt näistä eläkevakuutuksista ja omaisuuseristä käydään kauppaa eläkesäätiöiden ja eläkevakuutusyhtiöiden kesken. Huhut kertovat että eläkevakuutusyhtiöt maksavat esimerkiksi eläkesäätiöiden omistamista kiinteistöistä kovia ylihintoja saadakseen nuo eläkevakuutukset hoitaakseen. Mitä muita kikkoja käytetään ei ole tiedossani mutta tavoitteena on kuitenkin purkaa eläkesäätiö ja siirtää sen ylimääräinen varallisuus "emo"-yritykselle - ei siis eläkevakuutettujen hyväksi.
Voi kun minäkin tietäisin mikä on koko totuus. Kun työeläkejärjestelmä perustettiin 1960-luvun alussa olin alle 20 vuotias, mutta jo silloin koin tärkeänä, että myös työsuhteissa saadaan sitten vuosikymmenien kuluttua kohtuulliset ansioon suhteutetut eläkkeet.
Minulle jäi silloin 1960-luvun alussa aivan selvä kuva että järjestelmä oli rahastoiva ja että niihin kerätty raha on meidän itsemme ansaitsemaa - sen maksatus vain on viivästettyä. Ja välivuosikymmeninä varat sijoitetaan poikimaan tuottoja esimerkiksi suomalaiseen teollisuuteen yms.
Missään ei silloin kerrottu ainakaan suurelle yleisölle että vain osa rahastoidaan
ja suurin osa eläkkeistä maksetaan samaan aikaan kerättävillä eläkemaksuilla.
Olen yrittänyt selvittää miten tuo rahastointiosuus on mahdollisesti vuosien varrella muuttunut mutta mitään selvää vastausta ei näytä löytyvän. Minusta tuntuu että tuon rahastoidun osuuden piti olla paljon suuremman mutta eläkevakuutusyhtiöt ovat tärvänneet rahoja milloin minkäkinlaisiin hankkeisiin. Kansa yhtiöiden ulkomaille hävinneet sijoitukset on yksi suuri erä, jonka muut eläkevakuutusyhtiöt ottivat 'vapaaehtoisesti' vastatakseen kun pelkona oli koko eläkejärjestelmän ja siis myös jättiläismäisten varojen siirtäminen valtion vastattavaksi.
Mutta kuppaajia on liikkellä eivätkä he ole mitään pieneläkeläisiä.
Viimeizten vuosien aikana on tapahtunut massiivinen eläkesäätiöiden purkaminen. Niiden vastattavana olleet eläkevakuutukset siirretäään eläkevakuutusyhtiöiden vastattavaksi ja samoin siirretään OSA eläkesäätiöiden rahastoidusta varallisuutta heille. Eläkesäätiöillä oli aika joustavat rahastointiperiaatteet joten ne saattoivat siirtää verovapaasti melkoisia rahoja noihin eläkesäätiöihin ja sitten lainata rahat takaisin "emo"-yritykselle. Eläkesäätiöthän saivat rahastoida 100% eläkkeisiin tarvittavat varat eikä vain jotain murto-osuutta kuten nyt työeläkevakuutusyhtiöt tekevät.
Näiden ylimääräissten varojen pitäisi kuulua VAIN vakuutetuille heidän eläkkeittensä maksamista varten - olihan niille vähennysoikeuskin verotuksessa.
Nyt näistä eläkevakuutuksista ja omaisuuseristä käydään kauppaa eläkesäätiöiden ja eläkevakuutusyhtiöiden kesken. Huhut kertovat että eläkevakuutusyhtiöt maksavat esimerkiksi eläkesäätiöiden omistamista kiinteistöistä kovia ylihintoja saadakseen nuo eläkevakuutukset hoitaakseen. Mitä muita kikkoja käytetään ei ole tiedossani mutta tavoitteena on kuitenkin purkaa eläkesäätiö ja siirtää sen ylimääräinen varallisuus "emo"-yritykselle - ei siis eläkevakuutettujen hyväksi.
Kokoomuksen presidenttiehdokas?
Presidenttiehdokkaan asettamisen luulisi olevan helppoa kokoomukselaisille. Kaikkien aikojen menestyksekkäin ääniharava eduskuntavaaleissa oli v 2007 Sauli Niinistö yli 60000 äänellä. Jos Sauli Niinistöä ei jostain syystä enää sattuisi vaalikamppailu presidentinvirkaan kiinnostamaan niin nyt on toinen lähes yhtä messiaanisesti palvottu kokoomukselainen. Yli 40000 ääntä eduskuntavaaleissa 2011 saanut ulkoministeri Alexander Stubb. Sujuvapuheinen, kaksikielinen ja muutenkin kielitaitoinen, hyvin koulutettu ja vaikuttaa lähes teflonpintaiselta. Eräs ainakin aikaisemmin kokoomukselainen tuttavani panetteli viimeisen vuoden aikana jatkuvasti Timo Soinia käyttäen messiaaninen attribuuttia. Tykästyin tuohon nimitykseen kun se aika hyvin kuvaa sokeaa palvontaa. Kyllä minä yritin hänelle joskus esittää, että eikös Sauli Niinistön palvonta vaikuttanut hiukan samanlaiselta mutta se oli kai hänen mielestään eri asia.
Alex Stubb on lähes liian hyvää voidakseen olla totta on minun käsitykseni. Voi toki olla että olen vain ennakkoluuloinen kun uskon että siinä olisi mies joka vie meidät varmasti NATO:on ja se hiukan värittää näkemystäni.
Jos rinnalle tarjotaan presidentiksi vihreiden Pekka Haavistoa niin kyllä Niinistö tai Stubb kummatkin peittoaisivat kilpailijansa. En usko että suomalaiset olisivat niin ennakkoluulottomia että vaaleissa äänestäisivät parisuhteen miehen kanssa rekisteröineen miespresidentin. Minulle presidentin seksuaalinen suuntautuneisuus on aika yhdentekevä mutta en pidä Pekka Haavistoa muutenkaan sopivana. Timo Soiniakin tunnutaan palvovan kovastia kannattajien toimesta mutta jää nähtäväksi miten hyvin hän osakkeensa hoitaa nyt saavutetun jytky voiton jälkeen. Ääniähän oli enemmän kuin Stubbilla.
Huomaan taas, että alan näköjään minäkin kirjoitella mietteitä joistain politiikan ilmiöistä.
Alex Stubb on lähes liian hyvää voidakseen olla totta on minun käsitykseni. Voi toki olla että olen vain ennakkoluuloinen kun uskon että siinä olisi mies joka vie meidät varmasti NATO:on ja se hiukan värittää näkemystäni.
Jos rinnalle tarjotaan presidentiksi vihreiden Pekka Haavistoa niin kyllä Niinistö tai Stubb kummatkin peittoaisivat kilpailijansa. En usko että suomalaiset olisivat niin ennakkoluulottomia että vaaleissa äänestäisivät parisuhteen miehen kanssa rekisteröineen miespresidentin. Minulle presidentin seksuaalinen suuntautuneisuus on aika yhdentekevä mutta en pidä Pekka Haavistoa muutenkaan sopivana. Timo Soiniakin tunnutaan palvovan kovastia kannattajien toimesta mutta jää nähtäväksi miten hyvin hän osakkeensa hoitaa nyt saavutetun jytky voiton jälkeen. Ääniähän oli enemmän kuin Stubbilla.
Huomaan taas, että alan näköjään minäkin kirjoitella mietteitä joistain politiikan ilmiöistä.
18.4.2011
Jytky tuli!
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin lanseeraama sana 'jytky' oli niin hauska että oli pakko laittaa otsikkoon. Aikamoinen saavutus, vaikka on hiukan kepu, kokoomus ja vihreät avittaneet eli ihan omin voimin eivät kokonaan saaneet aikaan.
Vaikka perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaina olleet tuttavani eri puolilla Suomea olivat saaneet hyvin ääniä niin kukaan heistä ei tullut valituksi. Ikävää. Aikamoista että heitä oli useita, tuttuja ainakin 4 henkeä kolmesta eri vaalipiiristä enkä minä edes kuulu perussuomalaisiin!
Tästä vaalivoitosta huomaa, että saadaan suomalaisetkin barrikadeille kun heitä riittävästi ärsytetään. Eiköhän nuo muiden EU-maiden tukeminen meidän ottamalla velkarahalla ja lähes holtittoman maahanmuuton mahdollistaminen 'monikulttuurisuuden saavuttamiseksi ole olleet riittäviä ärsyttämään. Olen minäkin kirjoittanut aiheista työperäinen maahanmuutto, maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuuskeskustelusta ja maahanmuuttajina esiintyvistä ns avainlapsistakin. Hiukan olen sivunnut noissa kirjoituksissani myös rasismia, jota olen joskus lukenut samoissa yhteyksissä. En minä sentään ihan sokea ole.
Minua hiukan häiritsee pari asiaa: suomalais-kansallisessa uhossa ruotsinkielen asemaa toisena kansalliskielenä halutaan romuttaa. Sellainen käsitys minulle on jäänyt ja satun olemaan tuon 'pakkoruotsin' kannattaja kuten 'pakkomatematiikan' jne. Ja Timo Soini pitää kotikaupunkiani Kauniaista jonain 'vapaamatkustajana' vaikka en ymmärrä mistä syystä. Hän haluaa ilmeisesti sulauttaa velattoman Kauniaisen velkaiseen Espooseen. Minä taas en 'itsekkäästi' halua kohtuullisen hyvin toimivaa terveyskeskustamme sulautettavaksi Espoon järkyttäviin terveyskeskuksiin.
Yhdessä ainoassa Espoon terveyskeskuksessa sain hyvää palvelua kun siellä oli lääkärinä televisiosta tutun maalaislääkäri Kiminkisen oloinen lääkäri. Lääkäri josta suorastaan huokui ammatille omistautuminen minkä hän myös avoimesti myönsikin. Lääkärissä ei ollut minkäänlaisia leipääntymisen merkkejä jo pitkään jatkuneesta urasta huolimatta ja hän vielä kertoikin pitävänsä terveyskeskuslääkärin työstä koska se on niin antoisaa. Hänen sanojensa mukaan siinä näkyy koko elämän kirjo. Vaimollani oli aivan samat kokemukset samaisesta lääkäristä. Pitää ihan mainita lääkärin nimikin: Juha Korhonen. Loistava lääkäri.
Mutta se siitä. Suomessa on tapahtunut aikamoinen poliittinen mullistus. Kun seuraan ulkomaisia medioitakin jonkin verran niin hiukan häiritsee, että perussuomalaiset on leimattu ulkomaillakin äärioikeistolaisiksi xenofoobisiksi rasisteiksi. Vaikka miten tarkkaan olen ajatuksellakin lukenut eduskuntaan päässeen maahanmuuttokriittisen tohtori Jussi Halla-ahon kaikki yli 300 blogikirjoitusta en ole niissä havainnut en rasismia enkä xenofobiaa. Meidän suomalaisista huonoista käytännöistä siellä on paljastettu räikeitä esimerkkejä - eli se on siltä osin maahanmuuttokriittinen. Islamin uskontoon siellä suhtaudutaan myös kriittisesti. Mutta sellaisia kirjoituksia löytyy myös minunkin blogistani: antisemitismistä ja islamofobiasta ja islamin suhteesta pedofiliaan. Viimeksimainitussa kirjoituksessa esitetyt asiat ovat tulleet aikamoisena yllätyksenä monelle tutulleni, jotka olivat kuvitelleet kyseessä olleen jostain 1500 vuotta vanhoista jutuista eikä 1980-luvulla arvostetun ajatollahin avoimesti julistamasta islamin uskonnollisista säännöistä. Kovin ovat kaukana suomalaisen professori Hämeen-Anttilan islamin pelkästään myönteisiin puoliin keskittyvistä kirjoituksista. Hän kyllä tunnustaakin Wikipedian sivulla, josta seuraava lainaus:
"Hän on esiintynyt 2000-luvun alusta alkaen tiedotusvälineissä suosittuna asiantuntijana alaansa liittyvissä kysymyksissä, ja hän on sanonut haluavansa korostaa islamin myönteisiä puolia, koska katsoo negatiivisten asioiden tulevan esiin omalla painollaan"
Voiko tiedemies enää tuon 'objektiivisemmin' toimia! Kyllä siinä professoriutta jo väärinkäytetään propagandan palveluksessa.
Vaikka perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaina olleet tuttavani eri puolilla Suomea olivat saaneet hyvin ääniä niin kukaan heistä ei tullut valituksi. Ikävää. Aikamoista että heitä oli useita, tuttuja ainakin 4 henkeä kolmesta eri vaalipiiristä enkä minä edes kuulu perussuomalaisiin!
Tästä vaalivoitosta huomaa, että saadaan suomalaisetkin barrikadeille kun heitä riittävästi ärsytetään. Eiköhän nuo muiden EU-maiden tukeminen meidän ottamalla velkarahalla ja lähes holtittoman maahanmuuton mahdollistaminen 'monikulttuurisuuden saavuttamiseksi ole olleet riittäviä ärsyttämään. Olen minäkin kirjoittanut aiheista työperäinen maahanmuutto, maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuuskeskustelusta ja maahanmuuttajina esiintyvistä ns avainlapsistakin. Hiukan olen sivunnut noissa kirjoituksissani myös rasismia, jota olen joskus lukenut samoissa yhteyksissä. En minä sentään ihan sokea ole.
Minua hiukan häiritsee pari asiaa: suomalais-kansallisessa uhossa ruotsinkielen asemaa toisena kansalliskielenä halutaan romuttaa. Sellainen käsitys minulle on jäänyt ja satun olemaan tuon 'pakkoruotsin' kannattaja kuten 'pakkomatematiikan' jne. Ja Timo Soini pitää kotikaupunkiani Kauniaista jonain 'vapaamatkustajana' vaikka en ymmärrä mistä syystä. Hän haluaa ilmeisesti sulauttaa velattoman Kauniaisen velkaiseen Espooseen. Minä taas en 'itsekkäästi' halua kohtuullisen hyvin toimivaa terveyskeskustamme sulautettavaksi Espoon järkyttäviin terveyskeskuksiin.
Yhdessä ainoassa Espoon terveyskeskuksessa sain hyvää palvelua kun siellä oli lääkärinä televisiosta tutun maalaislääkäri Kiminkisen oloinen lääkäri. Lääkäri josta suorastaan huokui ammatille omistautuminen minkä hän myös avoimesti myönsikin. Lääkärissä ei ollut minkäänlaisia leipääntymisen merkkejä jo pitkään jatkuneesta urasta huolimatta ja hän vielä kertoikin pitävänsä terveyskeskuslääkärin työstä koska se on niin antoisaa. Hänen sanojensa mukaan siinä näkyy koko elämän kirjo. Vaimollani oli aivan samat kokemukset samaisesta lääkäristä. Pitää ihan mainita lääkärin nimikin: Juha Korhonen. Loistava lääkäri.
Mutta se siitä. Suomessa on tapahtunut aikamoinen poliittinen mullistus. Kun seuraan ulkomaisia medioitakin jonkin verran niin hiukan häiritsee, että perussuomalaiset on leimattu ulkomaillakin äärioikeistolaisiksi xenofoobisiksi rasisteiksi. Vaikka miten tarkkaan olen ajatuksellakin lukenut eduskuntaan päässeen maahanmuuttokriittisen tohtori Jussi Halla-ahon kaikki yli 300 blogikirjoitusta en ole niissä havainnut en rasismia enkä xenofobiaa. Meidän suomalaisista huonoista käytännöistä siellä on paljastettu räikeitä esimerkkejä - eli se on siltä osin maahanmuuttokriittinen. Islamin uskontoon siellä suhtaudutaan myös kriittisesti. Mutta sellaisia kirjoituksia löytyy myös minunkin blogistani: antisemitismistä ja islamofobiasta ja islamin suhteesta pedofiliaan. Viimeksimainitussa kirjoituksessa esitetyt asiat ovat tulleet aikamoisena yllätyksenä monelle tutulleni, jotka olivat kuvitelleet kyseessä olleen jostain 1500 vuotta vanhoista jutuista eikä 1980-luvulla arvostetun ajatollahin avoimesti julistamasta islamin uskonnollisista säännöistä. Kovin ovat kaukana suomalaisen professori Hämeen-Anttilan islamin pelkästään myönteisiin puoliin keskittyvistä kirjoituksista. Hän kyllä tunnustaakin Wikipedian sivulla, josta seuraava lainaus:
"Hän on esiintynyt 2000-luvun alusta alkaen tiedotusvälineissä suosittuna asiantuntijana alaansa liittyvissä kysymyksissä, ja hän on sanonut haluavansa korostaa islamin myönteisiä puolia, koska katsoo negatiivisten asioiden tulevan esiin omalla painollaan"
Voiko tiedemies enää tuon 'objektiivisemmin' toimia! Kyllä siinä professoriutta jo väärinkäytetään propagandan palveluksessa.
12.4.2011
Miksei palveluja osata organisoida?
Olen ollut Saunalahti nimisen yrityksen asiakkaana pitkälti yli 10 vuotta. En ole pannut erityisesti merkille kuinka kauan mutta kauan kuitenkin. Enimmäkseen kaikki on toiminut moitteetta. Joskus jopa yllättävän hyvin. Huomaan että palveluja on yritetty tuotteistaa, tehostaa, virtaviivaistaa ja automatisoida. Se onkin ymmärrettävää kun hintakilpailu pitää huolen että hintataso pysyy kohtuullisena.
Mutta sitten kun joku asia menee pieleen niin se menee pieleen. Joskus ihmetyttää miten ammattitaidottomia tai palvelukyvyttömiä ihmisiä tätä nykyä asiakapalvelutehtäviin palkataan.
Hyvä esimerkki tapahtui maaliskuun alussa kun Saunalahti oli tekemässä kännykkäni lisäpalveluna tilaamaani mobiililaajakaistaan "ilmaisen" nopeuden noston. Mobiililaajakaistani oli lopettanut toiminnan jo edellisenä päivänä kun seuraavana päivänä sain kännykkään tekstiviestin maksuttomasta nopeuden nostosta. Ymmärrän mutosten vievän oman aikana ja jäin odottamaan että alunperin lisäpalveluna tilaamani mobiililaajakaista alkaisi taas toimia. Seuraavana päivänä, kun mobiililaajakaista oli jo 2 vrk ollut toimimatta, soitin Saunalahden vikailmoituspuhelimeen ja kerroin ongelman. Vika tunnuttiin tietävän ja kerrottiin kohteliaasti että sitä paraikaa korjataan.
No muutaman päivän kuluttua soitin vikapalveluihin uudestaan ja ihmettelin miten kauan vian korjaus kestää. Virkailija tarkisti jostain puhelimeni perustiedoista ja kertoi että ihan vielä hetki niin minulle ilmoitetaan tekstiviestilla kun vika on saatu korjattua. Voi kuinka hienoa kun nykyään tuolla tavoin on asiakkaalle tiedottaminen onnistuttu rationalisoimaan ja automatisoimaan. Mietin myös vanhana yritysjohtajana miten hyvää tuollainen automatuisointi tekee katteelle ja asiakkaan palvelu senkun vain paranee. Eli aito win-win tilanne jossa molemmat osapuolet hyötyvät.
Meni taas muutama päivä. Kävin välillä matkoilla enkä päässyt sähköpostiin enkä saanut karttoja puhelimen karttapalveluun päivitettyä. Olisin matkalla kovasti tarvinnut. Aloin jo kirota.
Sitten aloin lähettää kirjallisia ihmettelyjä vika- ja asiakaspalveluun aina muutaman päivän välein. Sain jopa hyvin empaattisia vastauksia miten pahoillaan ollaan korjauksen pitkästä kestosta.
Jossain vaiheessa ajattelin neuvoa tuoa vikapalvelua. Kun kiinteähintainen mobiililaajakaista oli puhelimeeni tilattu erillinen lisäpalvelu kerroin maalaisjärkisenä lisävihjeenä että eikö sen voisi ensin peruuttaa kokonaan ja sitten tehdä minun puhelinnumerooni uusi kyseisen palvelu lisätilausmerkintä. En nimittäin oikein enää suostunut uskomaan että isolla Elisa/Saunalahti konsernilla ei mobiililaajakaista ole kahteen viikkoon toiminut kenellään ja jos kyse oli vain viasta minun liittymässäni niin ihemttelin miksei sitä ole korjattu. Taas sain täynnä empatiaa olevan sähköpostin vastaukseksi ja siinä jälleen kerrottiin että tulen saaman heti sähköpostiviestin kun vika on korjattu. Ja että on turha soittaa vikailmoituksiin uudestaan kun vika on jo heidän tiedossaan. Vaatimukseeni että ko lisäpalvelun veloitus hyvitettäisiin minulle suostuttiin mukisematta. Kysehän ei ollut kuin 4,90 euroa/kk summasta!
Taisin taas käydä matkoilla, olla taas pulassa sähköpostien ja navigaattorin kanssa ja meni varmaan yli viikon että en kysellyt enkä soitellut.
Mutta mitään ei kuulunut. Vian ilmestymisestä oli ehtinyt kulua yli kolme viikkoa ja ajattelin että nyt kyllä soitan ja luen madonluvut puhelimessa yms.
Puhelimessa olikin yhtäkkiä fiksu kaveri. Kun kerroin hänelle että eikö tätä lisäpalvelua nyt voi vain peruuttaa liittymästäni ruksi pois ruudusta periaatteella ja sitten hetken kuluttua asentaa aivan uutena lisäpalveluna puhelinliittymääni. Tämä fiksu kaveri kuunteli mitä sanoin ja totesi, että noin he ovat jossain tilanteissa toimineetkin ja saaneet sillä vian korjattua. Pyysi että käynnistän puhelimeni n 5 minuutin kuluttua niin hän on varmaan saanut vian korjattua siihen mennessä tuolla kikalla ja hän soittaa sitten minulle tiedustellakseen ratkesiko ongelma.
Se ratkesi. Puhelinkesustelussa meni vajaa viis minuuttia ja puhelimen uudelleenkäynnistyksessä saman verran ja kolme viikkoa vaivannut vika oli korjattu pelkällä maalaisjärjellä.
Kehuin kaveria maasta taivaaseen ja kerroin että hän oli osoittanut aivan erityislaatuista, Saunalahdelle harvinaista taitoa: hän oli kuunnellut asiakasta, asiakkaan antamaa vihjettä ja sitten terveellä maalaisjärjellä toiminut.
Vastaavanlaisen kielteisen esimerkin olin moneen kertaan kokenut entisen työnantajani alihankkijana käyttämältä palkkahallintopalveluja myyvältä yritykseltä. Eikä siinäkään tapauksessa ollut kyse mistään pikkunarikasta. Minulle 12 kk kuukauden aikana maksetuista palkanmaksukerroista oli vain neljä virheetöntä eli 8 kuukauden palkanmaksuissa oli jatkuvasti virheitä, joista yhtä korjatttiin pisimpään viisi kuukautta. Ja kyse oli aika yksinkertaisesta osa-aikaeläkkeellä olevan kuukausipalkasta luontoisetuineen.
Noissa molemmissa tapauksissa oli ymmärrettävää, että käytettiin melko kokematonta ja siksi edullista työvoimaa. Täysin hyväksyttävää. Kyllä minä se vanhan yritysjohtajana ymmärrän. Mutta sitä en ymmärrä missä on se seuraava työnjohdollinen osaava porras joka tarvittaessa täydentää osaamisellaan noita vähemmän kokeneita. Samallahan siinä tapahtuu myös kokemusperäisen tiedon ja osaamisen siirtoa eli tapahtuisi luontevaa ammattitaidon karttumista ja täydennyskoulusta. Olen nähnyt miten tuollaisen mekanismin rakentamiseen ei ole vaivauduttu vaan on kuviteltu että kun kaikista työtehtävistöä tehdään hienoja ja hyvin dokumentoituja prosesseja niin lähes apinakin kykenee teklemään työtehtävät kun vain noudattaa prosessikuria. Sana "prosessikuri" ei muuten ole minun keksimä pilkkanimi vaan eräässä isossa konsernissa käytetty kun haluttiin antaa ymmärtää että noudattamalla tiukasti prosessikuria ratkeaa monta ongelmaa. Samaisessa tilaisuudessa taisin käyttää puheenvuoron ja todeta tuollaisen ajattelun kovasti vähättelevän ammattitaidon ja kokemuksen merkitystä.
Olen kirjoittanut http://granpaigor.blogspot.com/2009/10/muistutus.html ja usempaankin kertaan viittannut Barry Schwartzin luentoon On Our Loss of Wisdom.
Tämä kaikki tuli mieleeni kun yritin auttaa nuorempaa poikaani hänen Saunalahdelta ostamansa ns mokkulan kanssa. Aivan uskomatonta taistelua aivan typerästä asiasta. Minä joudun asiakkaana kertomaan Saunalahden vikailmoituksen työntekijälle ihan yksinkertaisia perusasioita, jotka hiukan kokeneempi työntekijä olisi itsekin tiennyt ja ymmärtänyt. Ikävää oli vain että oneglmaa ei saatu ratkaistua ja kun kysyin miten me nyt etenemme ei siellä vikailmoituksissa osattu ottaa mitään kantaa asiaan. Prkl, arghh jne ....
Mutta sitten kun joku asia menee pieleen niin se menee pieleen. Joskus ihmetyttää miten ammattitaidottomia tai palvelukyvyttömiä ihmisiä tätä nykyä asiakapalvelutehtäviin palkataan.
Hyvä esimerkki tapahtui maaliskuun alussa kun Saunalahti oli tekemässä kännykkäni lisäpalveluna tilaamaani mobiililaajakaistaan "ilmaisen" nopeuden noston. Mobiililaajakaistani oli lopettanut toiminnan jo edellisenä päivänä kun seuraavana päivänä sain kännykkään tekstiviestin maksuttomasta nopeuden nostosta. Ymmärrän mutosten vievän oman aikana ja jäin odottamaan että alunperin lisäpalveluna tilaamani mobiililaajakaista alkaisi taas toimia. Seuraavana päivänä, kun mobiililaajakaista oli jo 2 vrk ollut toimimatta, soitin Saunalahden vikailmoituspuhelimeen ja kerroin ongelman. Vika tunnuttiin tietävän ja kerrottiin kohteliaasti että sitä paraikaa korjataan.
No muutaman päivän kuluttua soitin vikapalveluihin uudestaan ja ihmettelin miten kauan vian korjaus kestää. Virkailija tarkisti jostain puhelimeni perustiedoista ja kertoi että ihan vielä hetki niin minulle ilmoitetaan tekstiviestilla kun vika on saatu korjattua. Voi kuinka hienoa kun nykyään tuolla tavoin on asiakkaalle tiedottaminen onnistuttu rationalisoimaan ja automatisoimaan. Mietin myös vanhana yritysjohtajana miten hyvää tuollainen automatuisointi tekee katteelle ja asiakkaan palvelu senkun vain paranee. Eli aito win-win tilanne jossa molemmat osapuolet hyötyvät.
Meni taas muutama päivä. Kävin välillä matkoilla enkä päässyt sähköpostiin enkä saanut karttoja puhelimen karttapalveluun päivitettyä. Olisin matkalla kovasti tarvinnut. Aloin jo kirota.
Sitten aloin lähettää kirjallisia ihmettelyjä vika- ja asiakaspalveluun aina muutaman päivän välein. Sain jopa hyvin empaattisia vastauksia miten pahoillaan ollaan korjauksen pitkästä kestosta.
Jossain vaiheessa ajattelin neuvoa tuoa vikapalvelua. Kun kiinteähintainen mobiililaajakaista oli puhelimeeni tilattu erillinen lisäpalvelu kerroin maalaisjärkisenä lisävihjeenä että eikö sen voisi ensin peruuttaa kokonaan ja sitten tehdä minun puhelinnumerooni uusi kyseisen palvelu lisätilausmerkintä. En nimittäin oikein enää suostunut uskomaan että isolla Elisa/Saunalahti konsernilla ei mobiililaajakaista ole kahteen viikkoon toiminut kenellään ja jos kyse oli vain viasta minun liittymässäni niin ihemttelin miksei sitä ole korjattu. Taas sain täynnä empatiaa olevan sähköpostin vastaukseksi ja siinä jälleen kerrottiin että tulen saaman heti sähköpostiviestin kun vika on korjattu. Ja että on turha soittaa vikailmoituksiin uudestaan kun vika on jo heidän tiedossaan. Vaatimukseeni että ko lisäpalvelun veloitus hyvitettäisiin minulle suostuttiin mukisematta. Kysehän ei ollut kuin 4,90 euroa/kk summasta!
Taisin taas käydä matkoilla, olla taas pulassa sähköpostien ja navigaattorin kanssa ja meni varmaan yli viikon että en kysellyt enkä soitellut.
Mutta mitään ei kuulunut. Vian ilmestymisestä oli ehtinyt kulua yli kolme viikkoa ja ajattelin että nyt kyllä soitan ja luen madonluvut puhelimessa yms.
Puhelimessa olikin yhtäkkiä fiksu kaveri. Kun kerroin hänelle että eikö tätä lisäpalvelua nyt voi vain peruuttaa liittymästäni ruksi pois ruudusta periaatteella ja sitten hetken kuluttua asentaa aivan uutena lisäpalveluna puhelinliittymääni. Tämä fiksu kaveri kuunteli mitä sanoin ja totesi, että noin he ovat jossain tilanteissa toimineetkin ja saaneet sillä vian korjattua. Pyysi että käynnistän puhelimeni n 5 minuutin kuluttua niin hän on varmaan saanut vian korjattua siihen mennessä tuolla kikalla ja hän soittaa sitten minulle tiedustellakseen ratkesiko ongelma.
Se ratkesi. Puhelinkesustelussa meni vajaa viis minuuttia ja puhelimen uudelleenkäynnistyksessä saman verran ja kolme viikkoa vaivannut vika oli korjattu pelkällä maalaisjärjellä.
Kehuin kaveria maasta taivaaseen ja kerroin että hän oli osoittanut aivan erityislaatuista, Saunalahdelle harvinaista taitoa: hän oli kuunnellut asiakasta, asiakkaan antamaa vihjettä ja sitten terveellä maalaisjärjellä toiminut.
Vastaavanlaisen kielteisen esimerkin olin moneen kertaan kokenut entisen työnantajani alihankkijana käyttämältä palkkahallintopalveluja myyvältä yritykseltä. Eikä siinäkään tapauksessa ollut kyse mistään pikkunarikasta. Minulle 12 kk kuukauden aikana maksetuista palkanmaksukerroista oli vain neljä virheetöntä eli 8 kuukauden palkanmaksuissa oli jatkuvasti virheitä, joista yhtä korjatttiin pisimpään viisi kuukautta. Ja kyse oli aika yksinkertaisesta osa-aikaeläkkeellä olevan kuukausipalkasta luontoisetuineen.
Noissa molemmissa tapauksissa oli ymmärrettävää, että käytettiin melko kokematonta ja siksi edullista työvoimaa. Täysin hyväksyttävää. Kyllä minä se vanhan yritysjohtajana ymmärrän. Mutta sitä en ymmärrä missä on se seuraava työnjohdollinen osaava porras joka tarvittaessa täydentää osaamisellaan noita vähemmän kokeneita. Samallahan siinä tapahtuu myös kokemusperäisen tiedon ja osaamisen siirtoa eli tapahtuisi luontevaa ammattitaidon karttumista ja täydennyskoulusta. Olen nähnyt miten tuollaisen mekanismin rakentamiseen ei ole vaivauduttu vaan on kuviteltu että kun kaikista työtehtävistöä tehdään hienoja ja hyvin dokumentoituja prosesseja niin lähes apinakin kykenee teklemään työtehtävät kun vain noudattaa prosessikuria. Sana "prosessikuri" ei muuten ole minun keksimä pilkkanimi vaan eräässä isossa konsernissa käytetty kun haluttiin antaa ymmärtää että noudattamalla tiukasti prosessikuria ratkeaa monta ongelmaa. Samaisessa tilaisuudessa taisin käyttää puheenvuoron ja todeta tuollaisen ajattelun kovasti vähättelevän ammattitaidon ja kokemuksen merkitystä.
Olen kirjoittanut http://granpaigor.blogspot.com/2009/10/muistutus.html ja usempaankin kertaan viittannut Barry Schwartzin luentoon On Our Loss of Wisdom.
Tämä kaikki tuli mieleeni kun yritin auttaa nuorempaa poikaani hänen Saunalahdelta ostamansa ns mokkulan kanssa. Aivan uskomatonta taistelua aivan typerästä asiasta. Minä joudun asiakkaana kertomaan Saunalahden vikailmoituksen työntekijälle ihan yksinkertaisia perusasioita, jotka hiukan kokeneempi työntekijä olisi itsekin tiennyt ja ymmärtänyt. Ikävää oli vain että oneglmaa ei saatu ratkaistua ja kun kysyin miten me nyt etenemme ei siellä vikailmoituksissa osattu ottaa mitään kantaa asiaan. Prkl, arghh jne ....
9.4.2011
Mikael Jungner
Olen kirjoittanut Mikael Jungnerista viime vuonna kun hänen työsuhteensä Yleisradioon päättyi.
Kun olen katsonut kaikenlaisia vaaleihin liittyvia tilaisuuksia missä Mikael Jungner on esiintynyt on minun käynyt jopa hiukan sääliksi kaveria. Mikael Jungner on kaveri jolla olisi leadership ominaisuuksia vaikka minkälaisen ison yrityksen saneeraamiseen. SDP:n puoluesihteerinä kaverin taidot menevät ihan vesilinnuille.
Mikael Jungnerin aikana Yleisradio nousi työpaikkana aivan kärkiryhmään ja tuli viidenneksi kilpailussa Suomen parhaat työpaikat, isojen työpaikkojen sarjassa v 2010. Yleisradion työntekijäkunta on omalla tavallaan vaikeaa porukkaa. Osaavaa, kouluja käynyttä ja omat oikeutensa tuntevaa porukka on vaikea saada tyytyväiseksi. Saavutuksen merkittävyyttä korostaa, että samaan 'ylösrakennuksen aikaan' on porukkaa jouduttu irtisanomaan, kannattavuus on saatu kohotettua ja katsojana tuntuu siltä että ohjelmiston tasoakin on kyetty nostamaan. No uusintoja on lisätty. Mutta aikamoinen tekemisen meininki on tuntunut Yleisradiossa vallinneen.
Nyt kun puhutaan työurien pidentämisestä, työssä jaksamisesta ja työmotivaatiosta yms on minusta johtaja jolla on esittää Jungnerin saavutukset Yleisradiossa arvokas juuri leadership ominaisuuksiensa vuoksi. Kyllä minä yritin vaivihkaa usuttaa häntä riitaisaan Finnairiin johtajaksi hoitamaan siellä asiat kuntoon. Minä todella uskon että jos mies saa Yleisradion hankalan porukan lähes yksimielisesti kannattamaan johtajaansa olisi tuollaisilla avuilla mitä suurimmalla todennäköisyydellä Finnairkin ollut saatettavissa parhaiden työnantajien ryhmään.
Demaripuolueen puoluesihteerinä tuollaisen leadership kyvyn taidot valuvat minusta ihan hukkaan. Sääli ettei kukaan ennakkoluuuloton suuryrityskapitalisti ehtinyt pelastaa Jungneria kunnon johtajahommiin mihin hän minun mielestäni olisi ehdottomasti kuulunut. Ja kuuluu varmaan edelleenkin.
Ettei kukaan ymmärrä väärin kirjoittamaani totean että en ole äänestänyt demareita näissä eduskuntavaaleissa.
Kun olen katsonut kaikenlaisia vaaleihin liittyvia tilaisuuksia missä Mikael Jungner on esiintynyt on minun käynyt jopa hiukan sääliksi kaveria. Mikael Jungner on kaveri jolla olisi leadership ominaisuuksia vaikka minkälaisen ison yrityksen saneeraamiseen. SDP:n puoluesihteerinä kaverin taidot menevät ihan vesilinnuille.
Mikael Jungnerin aikana Yleisradio nousi työpaikkana aivan kärkiryhmään ja tuli viidenneksi kilpailussa Suomen parhaat työpaikat, isojen työpaikkojen sarjassa v 2010. Yleisradion työntekijäkunta on omalla tavallaan vaikeaa porukkaa. Osaavaa, kouluja käynyttä ja omat oikeutensa tuntevaa porukka on vaikea saada tyytyväiseksi. Saavutuksen merkittävyyttä korostaa, että samaan 'ylösrakennuksen aikaan' on porukkaa jouduttu irtisanomaan, kannattavuus on saatu kohotettua ja katsojana tuntuu siltä että ohjelmiston tasoakin on kyetty nostamaan. No uusintoja on lisätty. Mutta aikamoinen tekemisen meininki on tuntunut Yleisradiossa vallinneen.
Nyt kun puhutaan työurien pidentämisestä, työssä jaksamisesta ja työmotivaatiosta yms on minusta johtaja jolla on esittää Jungnerin saavutukset Yleisradiossa arvokas juuri leadership ominaisuuksiensa vuoksi. Kyllä minä yritin vaivihkaa usuttaa häntä riitaisaan Finnairiin johtajaksi hoitamaan siellä asiat kuntoon. Minä todella uskon että jos mies saa Yleisradion hankalan porukan lähes yksimielisesti kannattamaan johtajaansa olisi tuollaisilla avuilla mitä suurimmalla todennäköisyydellä Finnairkin ollut saatettavissa parhaiden työnantajien ryhmään.
Demaripuolueen puoluesihteerinä tuollaisen leadership kyvyn taidot valuvat minusta ihan hukkaan. Sääli ettei kukaan ennakkoluuuloton suuryrityskapitalisti ehtinyt pelastaa Jungneria kunnon johtajahommiin mihin hän minun mielestäni olisi ehdottomasti kuulunut. Ja kuuluu varmaan edelleenkin.
Ettei kukaan ymmärrä väärin kirjoittamaani totean että en ole äänestänyt demareita näissä eduskuntavaaleissa.
8.4.2011
Television ruokaohjelmista
Televisio on mennyt ihan höperöksi. Ensin alkoi joka kanavalta tulla reality-ohjelmia ja sitten niiden moninkertaisia uusintoja. Ihan hyvä että uusitaan eri vuorokaudenaikoihin mutta jälkeenpäin ohjelmia näyttävä Yle-Areena tekee nekin tarpeettomaksi. Ja nauhoittavia ja helppokäyttöisiäkin digibokseja löytyy kaupoista pilvin pimein.
Kokkiohjelmille on käymässä sama inflaatio. Joka kanavalta ja vaikka mihin aikaan on tulossa erilailla kokkaamiseen liittyvää ohjelmaa ja kilpailua jne. Ruoan laitto on ihan mielenkiintoinen ja kiva aihe ja varmasti hyvä kun samaan aikaan ruokakaupat kilpailevat teollisesti valmistettujen puolivalmisteiden ja einesten määrällä.
Mutta erityisesti on minuun ainakin tehnyt suuren vaikutuksen Jamie Oliver nimisen kokin ohjelmasarja, jossa hän taistelee englantilaisen kouluruokailun puolesta, että siellä siirryttäisiin kaikenlaisten teollisten puolivalmisteiden ja roskaruoan sijaan rakentamaan ruoat alusta pitäen laadukkaista raaka-aineista.
Kävin itse 8 vuotta koulua, jossa oli oma keittiö ja ruoat tehtiin siellä aidoista raaka-aineista oman väen toimesta. Näin jälkeenpäin on annettava suuri tunnustus tuollaisesta.
Muutenkin Jamie Oliverilla tuntuu olevan johtajana ainulaatuista karismaa ja leadership taitoa. Osa siitä johtuu varmaankin siitä, että hän ilmeisesti osaa heittäytyä ajamaansa asiaan uskottavalla tavalla eikä vain pöyhistele omia höyheniään.
Kun olen kertonut tutuilleni pitäväni erityisesti Jamie Oliverin ruokaohjelmista ovat useimmat olleet kanssani samaa mieltä. Charmantti kaveri tuo Jamie.
On meillä Suomessakin karismaattisia tv-kokkeja. Ensimmäisenä tulee mieleen Jaakko kokki Kolmonen. Uskon että hänen ruokaohjelmansa on tehnyt meihin moniin lähtemättömän vaikutuksen.
Lähtemättömän vaikutuksen on minuun tehnyt huippukokki Hans Välimäen suorasukainen lausunto televisiossa suomalaisen ruoan luonnollisuudesta ja puhtaudesta. Hänen mielestään juttu oli hölyn pölyä. Ei ihme että kaveria näkyy aika vähän televisiossa ja olihan ihan viime päivinä lehdissä juttua miten hänen puheitaan oli jouduttu jossain kokkikilpailuohjelmassa sensuroimaan. Hän taitaakin keskittyä enemmän kahden Michelin tähden ravintolansa johtamiseen.
Kokkiohjelmille on käymässä sama inflaatio. Joka kanavalta ja vaikka mihin aikaan on tulossa erilailla kokkaamiseen liittyvää ohjelmaa ja kilpailua jne. Ruoan laitto on ihan mielenkiintoinen ja kiva aihe ja varmasti hyvä kun samaan aikaan ruokakaupat kilpailevat teollisesti valmistettujen puolivalmisteiden ja einesten määrällä.
Mutta erityisesti on minuun ainakin tehnyt suuren vaikutuksen Jamie Oliver nimisen kokin ohjelmasarja, jossa hän taistelee englantilaisen kouluruokailun puolesta, että siellä siirryttäisiin kaikenlaisten teollisten puolivalmisteiden ja roskaruoan sijaan rakentamaan ruoat alusta pitäen laadukkaista raaka-aineista.
Kävin itse 8 vuotta koulua, jossa oli oma keittiö ja ruoat tehtiin siellä aidoista raaka-aineista oman väen toimesta. Näin jälkeenpäin on annettava suuri tunnustus tuollaisesta.
Muutenkin Jamie Oliverilla tuntuu olevan johtajana ainulaatuista karismaa ja leadership taitoa. Osa siitä johtuu varmaankin siitä, että hän ilmeisesti osaa heittäytyä ajamaansa asiaan uskottavalla tavalla eikä vain pöyhistele omia höyheniään.
Kun olen kertonut tutuilleni pitäväni erityisesti Jamie Oliverin ruokaohjelmista ovat useimmat olleet kanssani samaa mieltä. Charmantti kaveri tuo Jamie.
On meillä Suomessakin karismaattisia tv-kokkeja. Ensimmäisenä tulee mieleen Jaakko kokki Kolmonen. Uskon että hänen ruokaohjelmansa on tehnyt meihin moniin lähtemättömän vaikutuksen.
Lähtemättömän vaikutuksen on minuun tehnyt huippukokki Hans Välimäen suorasukainen lausunto televisiossa suomalaisen ruoan luonnollisuudesta ja puhtaudesta. Hänen mielestään juttu oli hölyn pölyä. Ei ihme että kaveria näkyy aika vähän televisiossa ja olihan ihan viime päivinä lehdissä juttua miten hänen puheitaan oli jouduttu jossain kokkikilpailuohjelmassa sensuroimaan. Hän taitaakin keskittyä enemmän kahden Michelin tähden ravintolansa johtamiseen.
3.4.2011
Libya ja Muammar Gaddafi
Luen usein uutisvirtaa mediakriittisen suodattimen läpi. Ongelmallista on, että usein en tiedä miten uutisiin pitäisi suhtautua. Niiden totuusarvo kuitenkin mietityttää.
Yksi tällainen kummastuksen kohde on Libya ja Muammar Gaddafi. Muita vastaavia ovat olleet Kuuban Fidel Castro ja Venezuelan Hugo Chávez. Edesmennyt tai tapettu Chilen Salvador Allende vaatisi vielä hänkin oman kirjoituksensa.
Kaikkia näitä tuntuu yhdistävän muutamat samankaltaiset linjat:
- karismaattinen johtaja - viehtymystä valtaan yms
- jonkin sortin sosialismi
- tärkeiden isojen yritysten ja luonnonvarojen kansallistaminen
- panostaminen kansan lukutaitoon ja koulutukseen (ml kulttuuriin)
- panostaminen terveydenhuoltoon
Kun noissa maissa on Yhdysvaltojen ja sikäläisten yritysten merkitys ollut suuri on tuo kansallistaminen Yhdyvalloissa koettu välirikoksi tai osoitukseksi valtiojohdon jonkinasteisesta vastuuttomuudesta ja hulluudesta.
Tässä lähinnä pohdin Libyaa ja Muammar Gaddafia. Minua on jäänyt vaivaamaan Gaddafin julistama vihreä vallankumous. Luin hänen kirjansa Vihreä vallankumpous jo 1980-luvun lopulla. Mainitsinkin kirjasta ohimennen blogissani melkein neljä vuotta sitten.
Gaddafi on ollut vallassa yli 40 vuotta. On hän noista Libyan valtavista öljyvaroista tehnyt muutakin kuin vain paikannut omat ja lastensa taskut. Libyassa on Afrikan korkein keski-ikä ja elinajan odotus sekä miehillä että naisilla. Lukutaito on Afrikan korkeimpia ja terveydenhuoltojärjestelmä pelaa. Naisten asemasta en osaa sanoa mitään ihan varmaa mutta tietääkseni naisten koulutustaso on sekin aika korkea. Bruttokansantuote henkeä kohti on Pohjois-Afrikan maista korkein. Onko kyse ihan oikeasti jostain kauhudiktaattori hirviöstä joka vain silmittömästi tuhoaa omaa kansaansa? Vai saammeko me lukea väritettyjä uutisia?
Televisiossa muutama viikko sitten näytetty/kuultu puhe jota en tietenkään ymmärtänyt ja jonka käännökseen jouduin uutisissa tyytymään, se puhe pani miettimaan Gaddafin asemaa ja mietteitä sillä hetkellä kun hänen oma kansansa kapinoi. Ihan viileän tasapainoiselta se ei kuulostanut mutta eipä tainnut tilannekaan Libyassa enää olla ihan tasapainoinen.
Ulkoministeri Stubbin into olla ensimmäisten joukossa boikotoimassa tai kaatamassa Gaddafia hiukan ihmetytti. Olikohan siinä kyse ennen kaikkea Suomen kansan vai Yhdysvaltain valtion edusta?
Tuo kuva hullusta yksinvaltiasdiktaattorista ei oikein sovi yhteen noiden Libyan menestystä kuvaavien mittareiden kanssa. Naapurimaiden kuten Tunisian, Egyptin ja vaikkapa Algerian ja Marokon luvut ovat paljon, paljon surkeammat kuin Libyan. Mikähän lienee totuus?
Yksi tällainen kummastuksen kohde on Libya ja Muammar Gaddafi. Muita vastaavia ovat olleet Kuuban Fidel Castro ja Venezuelan Hugo Chávez. Edesmennyt tai tapettu Chilen Salvador Allende vaatisi vielä hänkin oman kirjoituksensa.
Kaikkia näitä tuntuu yhdistävän muutamat samankaltaiset linjat:
- karismaattinen johtaja - viehtymystä valtaan yms
- jonkin sortin sosialismi
- tärkeiden isojen yritysten ja luonnonvarojen kansallistaminen
- panostaminen kansan lukutaitoon ja koulutukseen (ml kulttuuriin)
- panostaminen terveydenhuoltoon
Kun noissa maissa on Yhdysvaltojen ja sikäläisten yritysten merkitys ollut suuri on tuo kansallistaminen Yhdyvalloissa koettu välirikoksi tai osoitukseksi valtiojohdon jonkinasteisesta vastuuttomuudesta ja hulluudesta.
Tässä lähinnä pohdin Libyaa ja Muammar Gaddafia. Minua on jäänyt vaivaamaan Gaddafin julistama vihreä vallankumous. Luin hänen kirjansa Vihreä vallankumpous jo 1980-luvun lopulla. Mainitsinkin kirjasta ohimennen blogissani melkein neljä vuotta sitten.
Gaddafi on ollut vallassa yli 40 vuotta. On hän noista Libyan valtavista öljyvaroista tehnyt muutakin kuin vain paikannut omat ja lastensa taskut. Libyassa on Afrikan korkein keski-ikä ja elinajan odotus sekä miehillä että naisilla. Lukutaito on Afrikan korkeimpia ja terveydenhuoltojärjestelmä pelaa. Naisten asemasta en osaa sanoa mitään ihan varmaa mutta tietääkseni naisten koulutustaso on sekin aika korkea. Bruttokansantuote henkeä kohti on Pohjois-Afrikan maista korkein. Onko kyse ihan oikeasti jostain kauhudiktaattori hirviöstä joka vain silmittömästi tuhoaa omaa kansaansa? Vai saammeko me lukea väritettyjä uutisia?
Televisiossa muutama viikko sitten näytetty/kuultu puhe jota en tietenkään ymmärtänyt ja jonka käännökseen jouduin uutisissa tyytymään, se puhe pani miettimaan Gaddafin asemaa ja mietteitä sillä hetkellä kun hänen oma kansansa kapinoi. Ihan viileän tasapainoiselta se ei kuulostanut mutta eipä tainnut tilannekaan Libyassa enää olla ihan tasapainoinen.
Ulkoministeri Stubbin into olla ensimmäisten joukossa boikotoimassa tai kaatamassa Gaddafia hiukan ihmetytti. Olikohan siinä kyse ennen kaikkea Suomen kansan vai Yhdysvaltain valtion edusta?
Tuo kuva hullusta yksinvaltiasdiktaattorista ei oikein sovi yhteen noiden Libyan menestystä kuvaavien mittareiden kanssa. Naapurimaiden kuten Tunisian, Egyptin ja vaikkapa Algerian ja Marokon luvut ovat paljon, paljon surkeammat kuin Libyan. Mikähän lienee totuus?
2.4.2011
Kiusaajista
Minua on aina vaivannut koulukiusaaminen mutta myös työpaikkakiusaaminen.
Itse en joutunut koulussa kiusaamisen kohteeksi. Ehkä siihen hyvään onneen oli syynä että aloitin vuonan 1952 7-vuotiaana kansakoulun sijasta koulunkäynnin Helsingin saksalaisessa koulussa ensimmäisellä A-luokalla. Koulussa ei minun mielestäni esiintynyt koulukiusaamista ellei sellaiseksi halua laskea opettajien soveltamaa tiukanoloista presussilaista kasvatusta. Minusta se oli ihan paikallaan. Jotkut ruumiillisen kurituksen muodot olivat ehkä hiukan yliammuttuja mutta ei niistä ainakaan minulle mitään traumoja jäänyt. Lisäksi taisin olla vielä siihen aikaan aika kiltti koululainen.
Olen miettinyt syitä miksi saksalaisessa koulussa ei minun mielestäni esiintynyt koulukiusaamista. Olin minä oman osani kiusaamisesta saanut kerrostalomme piha- ja lähipiirissä. Suurin osa leikkikavereistani suhtautui minuun ihan normaalisti kuten kehen tahansa. Mutta oli siinä piirissä muutama kaveri joita tuntui innostavan minun haukkumiseni ryssäksi. Ja käypä haukkumanimitys oli myös stadin slangissa 'slobo'.
Vaikka luokkatoverini saksalaisessa koulussa olivat pääasiassa suomalaisia lapsia oli luokkamme ensinnä sekaluokka, jossa oli sekaisin äidinkieleltään suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä. Olihan meidän opetuskielemme sentään yhteinen eli saksankieli. Vain äidinkielen tunnit oli eriytetty erikseen suomenkielisille (A1 kuokka) ja erikseen ruotsinkielisille (A2 luokka). Muun maalaisia luokkatovereitakin oli. Luonnollisesti saksalaisia lapsia mutta myös hyvin kirjava valikoima eri maiden diplomaattien lapsia. Diplomaateille oli hyvin kätevää sijoittaa lapsensa saksalaiseen kouluun kun vastaavia kouluja oli hyvin laajasti eri maissa. Silloin 1950-luvun alussa ei englanti ollut vielä samanlainen yleiskieli, 'lingua franca' kuin se on tänä päivänä. Tuollainen eri kulttuuripiirien sekoittaminen oli varmaan omiaan lisäämään suvaitsevaisuutta ja ymmärtämystä.
Lisäksi saksalaisen koulun kansakoulu samoin kuin oppikirjat olivat maksullisia mikä vaikutti varmaan oppilaiden sosioekonomiseen taustaan jos sillä nyt tässä kiusaamisasiassa oli mitään merkitystä. Ja kouluun pyrkiviä lapsia karsittiin haastatteluin elleivät olleet jo saksalaisessa leikkikoulussa. Minä olin ollut venäläisessä leikkikoulussa. Suomessa asuvien venäläisten emigranttien lapset olivat mielestäni yliedustettuja koulussa. En tiedä johtuiko se jo tsaarinajan venäläisten luottamuksesta preussilais-saksalaiseen kasvatukseen?
Keskikoulun 4. luokan jälkeen (eli 8. kouluvuoden jälkeen) siirryin suomalaiseen oppikouluun 5. luokalle. Koulukiusaaminen alkoi siellä heti. Slobo, ryssä tms olivat lähes päivittäisiä nimittelyjä. Saksalaisen koulutaustan vuoksi kohtasin jonkin verran jopa natsiksikin nimittelyä. Mutta se ei minua enää häirinnyt. Olin 15 vuotiaana hyväksynyt oman 'erikoislaatuni' ja muodostanut siitä eräänlaisen hyveen. Ei minua häirinnyt enää ollenkaan jos olin erilainen kuin muut. Päin vastoin jopa pyrin sellaiseen. Muistan ajan kun kaikilla poikakavereillani (edelleen 1950-lukua!) piti olla musta nahkapusero ja musta suikka kuin uniformuna. Minä halusinkin samaan aikaan mokkapuseron ja englantilaismallisen lippalakin osittain vain erottuakseni joukosta. Ja olihan siinä osansa isäni elämänviisaudellakin, että herrasmies ei koskaan seuraa muotia vaan on joko edellä tai jäljessä oman yksilöllisen makunsa ja tyylinsä mukaisesti.
Osa lapsistani on joutunut koulukiusaamisen kohteeksi. Kirjoitan niistä ehkä vielä erikseen kunhan pyydän asianosaisilta luvan.
Erästä lastani kiusattiin jopa peruskoulun opettajan toimesta. Syykin oli ilmeisesti vain isän eli minun poliittinen toiminta väärässä puolueessa (=vihreissä)- sopimatonta kepulaisella pikkupaikkakunnalla. Siinä yhteydessä havaitsinkin miten heikko on oppilaan oikeusturva epäoikeudenmukaista opettajaa vastaan. Onneksi vaimoni osasi olla asiassa tiukka ja määrätietoinen ja vaihdoimme paikkakuntaa. Muutos oli silmiinpistävä. Seuraavan todistuksen pelkkä käytösnumero oli 3 numeroa korkeampi!
Eräs kirjailijatuttuni, jolla oli kansakoulunopettajan koulutus takanaan, jopa kertoi kerran miten ongelmanuoretkaan eivät ole opettajan päänvaiva. Siirretään vain tarkkailuluokalle muiden murehdittaviksi. Kauhistuin sellaista kyynistä puhetta. Onneksi hän menestyi kirjailijana sen verran ettei jatkanut opettajan hommia.
Koulukiusaaja on taitava provokaattori. Jos opettajat eivät huomaa yhteisössään tuollaista provosointia pääsevät koulukiusaajat hyvään vauhtiin. Ja jos kiusattu sitten hermostuu, vihastuu ja kenties puolustautuu ehkä voimaa tai väkivaltaakin käyttäen niin nähdään vain hänen aggressivisuutensa eikä ymmärretä tilanteen kokonaisdynamiikkaa. Tai ei viitsitä tai ei jakseta.
Mutta miksi kiusaaminen ei aina onnistu? Kiusattu joka ei provosoidu kiusaamisesta vaan hymyilee ja nauraa koko kiusaamisyritykselle pääsee hyvin nopeasti kiusaamisesta. Eivät kiusaajat viitsi kauaa kiusata niitä joissa kiusaaminen ei aiheuta mitään vastareaktiota. Johtopäätös perustuu omakohtaisiin kokemuksiin ja havaintoihin.
Tässä tulemme toiseen minua kiinnostavaan aiheeseen eli työpaikkakiusaamiseen ja aikuisten muunlaiseenkin kiusaamiseen. Olen törmännyt siihen työpaikoillani mutta havainnoinut sitä myös lähipiirissäni olevien ihmisten lähiympäristöissä. Aikuisten kiusaaja on usein luonnehäiriöinen. Narsistiseen luonnehäiriöiseen pätee usein sama kuin noihin koulukiusaajiin. Kunhan jaksat ja rohkenet olla kova kuin kivi etkä anna piiruakaan periksi etkä provosoidu väistää kiusaaja melko nopeasti. Huomaa nimittäin ettei mikään tehoa.
Yrityselämässä narsistinen luonnehäiriö on yleisempi kuin uskommekaan. Suosittelen mahdollisesti sellaiseen törmänneelle perehtymistä sivullani 'Oletko narsistisen personaallisuushäiriöisen pauloissa tai uhri' oleviin linkkeihin.
Ja jos olet vanhempi ja arvelet lastasi koulukiusatuksi suhtaudu asiaan haudanvakavasti. Älä vähättele asiaa. Valitettavasti opettajista ei aina ole kumppaneiksi asiaa selviteltäessä mutta pidä vain pintasi ja järki kädessä.
Ja tuota kiusaamista selviteltäessä kannattaa toki muistaa ettei se oma lapsikaan aina välttämättä ihan enkeli ole. Mutta ei sekään ole mikään oikeutus kiusaamiselle.
Itse en joutunut koulussa kiusaamisen kohteeksi. Ehkä siihen hyvään onneen oli syynä että aloitin vuonan 1952 7-vuotiaana kansakoulun sijasta koulunkäynnin Helsingin saksalaisessa koulussa ensimmäisellä A-luokalla. Koulussa ei minun mielestäni esiintynyt koulukiusaamista ellei sellaiseksi halua laskea opettajien soveltamaa tiukanoloista presussilaista kasvatusta. Minusta se oli ihan paikallaan. Jotkut ruumiillisen kurituksen muodot olivat ehkä hiukan yliammuttuja mutta ei niistä ainakaan minulle mitään traumoja jäänyt. Lisäksi taisin olla vielä siihen aikaan aika kiltti koululainen.
Olen miettinyt syitä miksi saksalaisessa koulussa ei minun mielestäni esiintynyt koulukiusaamista. Olin minä oman osani kiusaamisesta saanut kerrostalomme piha- ja lähipiirissä. Suurin osa leikkikavereistani suhtautui minuun ihan normaalisti kuten kehen tahansa. Mutta oli siinä piirissä muutama kaveri joita tuntui innostavan minun haukkumiseni ryssäksi. Ja käypä haukkumanimitys oli myös stadin slangissa 'slobo'.
Vaikka luokkatoverini saksalaisessa koulussa olivat pääasiassa suomalaisia lapsia oli luokkamme ensinnä sekaluokka, jossa oli sekaisin äidinkieleltään suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä. Olihan meidän opetuskielemme sentään yhteinen eli saksankieli. Vain äidinkielen tunnit oli eriytetty erikseen suomenkielisille (A1 kuokka) ja erikseen ruotsinkielisille (A2 luokka). Muun maalaisia luokkatovereitakin oli. Luonnollisesti saksalaisia lapsia mutta myös hyvin kirjava valikoima eri maiden diplomaattien lapsia. Diplomaateille oli hyvin kätevää sijoittaa lapsensa saksalaiseen kouluun kun vastaavia kouluja oli hyvin laajasti eri maissa. Silloin 1950-luvun alussa ei englanti ollut vielä samanlainen yleiskieli, 'lingua franca' kuin se on tänä päivänä. Tuollainen eri kulttuuripiirien sekoittaminen oli varmaan omiaan lisäämään suvaitsevaisuutta ja ymmärtämystä.
Lisäksi saksalaisen koulun kansakoulu samoin kuin oppikirjat olivat maksullisia mikä vaikutti varmaan oppilaiden sosioekonomiseen taustaan jos sillä nyt tässä kiusaamisasiassa oli mitään merkitystä. Ja kouluun pyrkiviä lapsia karsittiin haastatteluin elleivät olleet jo saksalaisessa leikkikoulussa. Minä olin ollut venäläisessä leikkikoulussa. Suomessa asuvien venäläisten emigranttien lapset olivat mielestäni yliedustettuja koulussa. En tiedä johtuiko se jo tsaarinajan venäläisten luottamuksesta preussilais-saksalaiseen kasvatukseen?
Keskikoulun 4. luokan jälkeen (eli 8. kouluvuoden jälkeen) siirryin suomalaiseen oppikouluun 5. luokalle. Koulukiusaaminen alkoi siellä heti. Slobo, ryssä tms olivat lähes päivittäisiä nimittelyjä. Saksalaisen koulutaustan vuoksi kohtasin jonkin verran jopa natsiksikin nimittelyä. Mutta se ei minua enää häirinnyt. Olin 15 vuotiaana hyväksynyt oman 'erikoislaatuni' ja muodostanut siitä eräänlaisen hyveen. Ei minua häirinnyt enää ollenkaan jos olin erilainen kuin muut. Päin vastoin jopa pyrin sellaiseen. Muistan ajan kun kaikilla poikakavereillani (edelleen 1950-lukua!) piti olla musta nahkapusero ja musta suikka kuin uniformuna. Minä halusinkin samaan aikaan mokkapuseron ja englantilaismallisen lippalakin osittain vain erottuakseni joukosta. Ja olihan siinä osansa isäni elämänviisaudellakin, että herrasmies ei koskaan seuraa muotia vaan on joko edellä tai jäljessä oman yksilöllisen makunsa ja tyylinsä mukaisesti.
Osa lapsistani on joutunut koulukiusaamisen kohteeksi. Kirjoitan niistä ehkä vielä erikseen kunhan pyydän asianosaisilta luvan.
Erästä lastani kiusattiin jopa peruskoulun opettajan toimesta. Syykin oli ilmeisesti vain isän eli minun poliittinen toiminta väärässä puolueessa (=vihreissä)- sopimatonta kepulaisella pikkupaikkakunnalla. Siinä yhteydessä havaitsinkin miten heikko on oppilaan oikeusturva epäoikeudenmukaista opettajaa vastaan. Onneksi vaimoni osasi olla asiassa tiukka ja määrätietoinen ja vaihdoimme paikkakuntaa. Muutos oli silmiinpistävä. Seuraavan todistuksen pelkkä käytösnumero oli 3 numeroa korkeampi!
Eräs kirjailijatuttuni, jolla oli kansakoulunopettajan koulutus takanaan, jopa kertoi kerran miten ongelmanuoretkaan eivät ole opettajan päänvaiva. Siirretään vain tarkkailuluokalle muiden murehdittaviksi. Kauhistuin sellaista kyynistä puhetta. Onneksi hän menestyi kirjailijana sen verran ettei jatkanut opettajan hommia.
Koulukiusaaja on taitava provokaattori. Jos opettajat eivät huomaa yhteisössään tuollaista provosointia pääsevät koulukiusaajat hyvään vauhtiin. Ja jos kiusattu sitten hermostuu, vihastuu ja kenties puolustautuu ehkä voimaa tai väkivaltaakin käyttäen niin nähdään vain hänen aggressivisuutensa eikä ymmärretä tilanteen kokonaisdynamiikkaa. Tai ei viitsitä tai ei jakseta.
Mutta miksi kiusaaminen ei aina onnistu? Kiusattu joka ei provosoidu kiusaamisesta vaan hymyilee ja nauraa koko kiusaamisyritykselle pääsee hyvin nopeasti kiusaamisesta. Eivät kiusaajat viitsi kauaa kiusata niitä joissa kiusaaminen ei aiheuta mitään vastareaktiota. Johtopäätös perustuu omakohtaisiin kokemuksiin ja havaintoihin.
Tässä tulemme toiseen minua kiinnostavaan aiheeseen eli työpaikkakiusaamiseen ja aikuisten muunlaiseenkin kiusaamiseen. Olen törmännyt siihen työpaikoillani mutta havainnoinut sitä myös lähipiirissäni olevien ihmisten lähiympäristöissä. Aikuisten kiusaaja on usein luonnehäiriöinen. Narsistiseen luonnehäiriöiseen pätee usein sama kuin noihin koulukiusaajiin. Kunhan jaksat ja rohkenet olla kova kuin kivi etkä anna piiruakaan periksi etkä provosoidu väistää kiusaaja melko nopeasti. Huomaa nimittäin ettei mikään tehoa.
Yrityselämässä narsistinen luonnehäiriö on yleisempi kuin uskommekaan. Suosittelen mahdollisesti sellaiseen törmänneelle perehtymistä sivullani 'Oletko narsistisen personaallisuushäiriöisen pauloissa tai uhri' oleviin linkkeihin.
Ja jos olet vanhempi ja arvelet lastasi koulukiusatuksi suhtaudu asiaan haudanvakavasti. Älä vähättele asiaa. Valitettavasti opettajista ei aina ole kumppaneiksi asiaa selviteltäessä mutta pidä vain pintasi ja järki kädessä.
Ja tuota kiusaamista selviteltäessä kannattaa toki muistaa ettei se oma lapsikaan aina välttämättä ihan enkeli ole. Mutta ei sekään ole mikään oikeutus kiusaamiselle.
27.3.2011
Ostin Plácido Domingon konserttiin liput
Moneen kertaan epäröin kun liput oli mielestäni kalliita. Mutta minut onnistuttiin vakuuttumaan että tällaisia tilaisuuksia ei tule monta kertaa ihmiselämässä. Ja se pitää paikkansa. En koskaan kuullut ihailemaani Pavarottia livenä kunnes yhtäkkiä olikin liian myöhä - mestari ehti kuolla. Lapsenikin ovat sentään käyneet kuuntelemassa vuosien varrella Michael Jacksonia, Madonnaa yms heidän vieraillessaan Suomessa.
Carreras, Domingo ja Pavarotti aloittivat tuollaiset kolmen suuren yhteiskonsertit. Ja aika tasavahvoja nuo huippulaulajat olivatkin.
Siinä tuttavapiirissä joka tuntee ja arvostaa klassista musiikkia on aika tasaisesti noiden kaikkien kolmen kannattajia. Joku pitää eniten Carrerasista, joku Domingosta. Minä satun kuulumaan noista kolmesta eniten Pavarottin ihailijoihin. Mutta erot ovat olemattomat. Yhtähyvin voisin pitää Domingoa parhaimpana noista kolmesta.
Nyt sitten on vain odotettava elokuun loppupuolelle tuota Domingon konserttia.
Carreras, Domingo ja Pavarotti aloittivat tuollaiset kolmen suuren yhteiskonsertit. Ja aika tasavahvoja nuo huippulaulajat olivatkin.
Siinä tuttavapiirissä joka tuntee ja arvostaa klassista musiikkia on aika tasaisesti noiden kaikkien kolmen kannattajia. Joku pitää eniten Carrerasista, joku Domingosta. Minä satun kuulumaan noista kolmesta eniten Pavarottin ihailijoihin. Mutta erot ovat olemattomat. Yhtähyvin voisin pitää Domingoa parhaimpana noista kolmesta.
Nyt sitten on vain odotettava elokuun loppupuolelle tuota Domingon konserttia.
25.3.2011
Homojen käännytys heteroiksi
Minua ahdistaa kaikenlaiset fundamentalistit. Itse olen mieleltäni aika salliva eikä mielestäni ole minun asia arvioida mitä aikuiset keskenään makuuhuoneissaan puuhaavat.
Mutta uskovaisilla fundamentalistinuorillakin on oikeus mielipiteeseensä. Jos he haluavat propagoida homoille, lesboille ja biseksuaaleille "eheytymistä heteroseksuaaleiksi" uskon avulla niin minusta heillä pitää olla mielipiteen vapauden suoma oikeus levittää propagandaansa. Ei siitä kenenkään pidä loukkaantua. Aivan kuten hyväksyn Setan julkiset gay pride jne tilaisuudet olkoon fundamentalistikristityillä myös oikeus mielipiteittensä julistamiseen.
Minusta kulttuuriministeri Wallinin puuttuminen asiaan ei oikein sopinut kulttuuriministerille. Elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa ja korkeaa julkista virkaa hoitavan pitää ymmärtää myös milloin pitää suunsa kiinni. Tai vähintäänkin ilmaisee että on kyse hänen henkilökohtaisesta mielipiteestään.
Onhan tämä nyt aika kumma että kristillistä uskoaan näin edistävien suut pitäisi voimakeinoin tukkia. Ja sitä mielipiteen rajoittamista pidetään ihan sopivana mutta jos samanlaista mielipiteen rajoittamista yritettäisiin tehdä esimerkiksi islamin äärimmäisiä ilmiöitä vastaan niin sellainen saisi välittömästi kimppuunsa vaikkapa vähemmistövaltuutetun tms ja otsaansa rasistin leiman.
Homo - ja lesbotuttujeni puolesta olen iloinen ettei heidän ole enää vuosikymmeniin tarvinnut piilotella suuntautumistaan kaapissa. Tuollaista seksuaalisen suuntautumisen parantamista uskon avulla pidän hassuna. Mutta olkoon uskovilla oikeus uskoa siihenkin.
Mutta uskovaisilla fundamentalistinuorillakin on oikeus mielipiteeseensä. Jos he haluavat propagoida homoille, lesboille ja biseksuaaleille "eheytymistä heteroseksuaaleiksi" uskon avulla niin minusta heillä pitää olla mielipiteen vapauden suoma oikeus levittää propagandaansa. Ei siitä kenenkään pidä loukkaantua. Aivan kuten hyväksyn Setan julkiset gay pride jne tilaisuudet olkoon fundamentalistikristityillä myös oikeus mielipiteittensä julistamiseen.
Minusta kulttuuriministeri Wallinin puuttuminen asiaan ei oikein sopinut kulttuuriministerille. Elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa ja korkeaa julkista virkaa hoitavan pitää ymmärtää myös milloin pitää suunsa kiinni. Tai vähintäänkin ilmaisee että on kyse hänen henkilökohtaisesta mielipiteestään.
Onhan tämä nyt aika kumma että kristillistä uskoaan näin edistävien suut pitäisi voimakeinoin tukkia. Ja sitä mielipiteen rajoittamista pidetään ihan sopivana mutta jos samanlaista mielipiteen rajoittamista yritettäisiin tehdä esimerkiksi islamin äärimmäisiä ilmiöitä vastaan niin sellainen saisi välittömästi kimppuunsa vaikkapa vähemmistövaltuutetun tms ja otsaansa rasistin leiman.
Homo - ja lesbotuttujeni puolesta olen iloinen ettei heidän ole enää vuosikymmeniin tarvinnut piilotella suuntautumistaan kaapissa. Tuollaista seksuaalisen suuntautumisen parantamista uskon avulla pidän hassuna. Mutta olkoon uskovilla oikeus uskoa siihenkin.
23.3.2011
Kierrätysmietteitä
Olen useaan kertaan miettinyt mihin jäi muovien kierrätys. Saksassa näytti muovien kierrätys lähtevän hyvin käyntiin. Muovit oli hyvin merkitty eri laatuihin ja näytti siltä että lajittelu olisi yhtä helppoa kuin lasipurkeilla ja pulloilla.
Mutta ei näy enää. Toisaalta olen jotenkin ymmärtänyt että muovia on alettu polttaa energiajätteenä. Kuinka paljon jätteidenkäsittelylaitosten linjat pystyvät lajittelemaan ja erottelemaan koneellisesti erilaisia kierrätettäviä jätteitä ei ole tiedossani.
Erilaisten patterien kierrätys tuntuu toimivan ihan hyvin. Lasipurkkien ja -pullojenkin kierrätys tuntuu toimivan vaikka minä ainakin joudun kuljettamaan lasit ostoskeskuksen jätepisteeseen. Eikä niitäkään ole jokaisessa ostoskeskuksessa.
Mutta loisteputket ja niihin pohjautuvat energiansäästölamput. Niiden hävittäminen on ongelma kun keräilypisteitä ei olekaan joka ostoskeskuksessa. Koko lampputekniikan muuttaminen mahtikäskyllä energiansäästölampuiksi ilman että jätteiden keräilyä olisi hoidettu kunnolla tuntuu nyt idioottimaiselta. Olen nähnyt vaikka kuinka paljon miten ongelmajätettä loisteputki-energiansäästölamppu surutta heitetään sekajätteen sekaan. Kun olen joskus huomauttanut asiasta niin minua katsellaan ihmetellen että mihin ne sitten pitäisi viedä. Autolla liikkuvana se ei muodosta minulle suurta ongelmaa mutta mitenkäs sellainen joka ei liiku omalla autolla?
Mutta ei näy enää. Toisaalta olen jotenkin ymmärtänyt että muovia on alettu polttaa energiajätteenä. Kuinka paljon jätteidenkäsittelylaitosten linjat pystyvät lajittelemaan ja erottelemaan koneellisesti erilaisia kierrätettäviä jätteitä ei ole tiedossani.
Erilaisten patterien kierrätys tuntuu toimivan ihan hyvin. Lasipurkkien ja -pullojenkin kierrätys tuntuu toimivan vaikka minä ainakin joudun kuljettamaan lasit ostoskeskuksen jätepisteeseen. Eikä niitäkään ole jokaisessa ostoskeskuksessa.
Mutta loisteputket ja niihin pohjautuvat energiansäästölamput. Niiden hävittäminen on ongelma kun keräilypisteitä ei olekaan joka ostoskeskuksessa. Koko lampputekniikan muuttaminen mahtikäskyllä energiansäästölampuiksi ilman että jätteiden keräilyä olisi hoidettu kunnolla tuntuu nyt idioottimaiselta. Olen nähnyt vaikka kuinka paljon miten ongelmajätettä loisteputki-energiansäästölamppu surutta heitetään sekajätteen sekaan. Kun olen joskus huomauttanut asiasta niin minua katsellaan ihmetellen että mihin ne sitten pitäisi viedä. Autolla liikkuvana se ei muodosta minulle suurta ongelmaa mutta mitenkäs sellainen joka ei liiku omalla autolla?
22.3.2011
Ostin zeoliittivapaata pesuainetta
Mietin juuri äsken miten moni bloggaava miesystäväni kirjoittaa suurista asioista maailmalla. Japani ja Libya ovat varmaan tämän päivän teemat.
Minä kirjoitan sitten vain uudesta pesuaineestani. En oikein noihin isoihin juttuihin viitsi paneutua. Yksi hiukan isompi juttu on muhimassa. Mutta sen yritän työntää jollekin lähdesuojaa kunnioittavalle toimittajalle. Olisi likapyykkiä vaalikamppailuun.
No, mennäänpä siihen pyykinpesuaineeseen. Tilasin viime viikolla vanhalta yrittäjätutultani Paraisilta zeoliittivapaata pesuainetta. Suosittelen kaikille joilla on ongelmia pyykinpesuaineiden kanssa allergioista tms johtuen. Pitäisi pesukoneenkin kestää kauemmin kun sen seinämiin ei kerry enää zeoliittia.
Puhdistin pesukoneeni paketin mukana tulleella puhdistusaineella. Huomenna pesen varmaan ensimäisen koneellisen. Saas nähdä miltä tuntuu. Ja saako tästä pesuaineesta ylipäänsä kirjoitettua jotenkin analyyttisempää tekstiä.
Minä kirjoitan sitten vain uudesta pesuaineestani. En oikein noihin isoihin juttuihin viitsi paneutua. Yksi hiukan isompi juttu on muhimassa. Mutta sen yritän työntää jollekin lähdesuojaa kunnioittavalle toimittajalle. Olisi likapyykkiä vaalikamppailuun.
No, mennäänpä siihen pyykinpesuaineeseen. Tilasin viime viikolla vanhalta yrittäjätutultani Paraisilta zeoliittivapaata pesuainetta. Suosittelen kaikille joilla on ongelmia pyykinpesuaineiden kanssa allergioista tms johtuen. Pitäisi pesukoneenkin kestää kauemmin kun sen seinämiin ei kerry enää zeoliittia.
Puhdistin pesukoneeni paketin mukana tulleella puhdistusaineella. Huomenna pesen varmaan ensimäisen koneellisen. Saas nähdä miltä tuntuu. Ja saako tästä pesuaineesta ylipäänsä kirjoitettua jotenkin analyyttisempää tekstiä.
19.3.2011
Maanjäristys etelä-Suomessa ja musta joutsen
Etelä-Suomessa tapahtui tänään 19.03.2011 maanjäristys. Ei se kovin iso ollut mutta olipahan taas muistutus että on noita maanjäristyksiä meilläkin.
Mutta jäin miettimään insinööritieteitä yleisemmin.
Japanin tuoreiden ydinvoimalaonnettomuuksien syynä oli ymmärrykseni mukaan ettei voimaloita rakennettaessa ollut osattu varautua että maanjäristyksen lisäksi samaan aikaan esiintyy iso tsunami.
Olen kirjoittanut pari vuotta sitten 'musta joutsen' ilmiöstä, josta Nassim Taleb on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan.
Eli ydinvoimalan suunnittelijat eivät olleet valmistautuneet tuollaiseen ulkoiseen tilanteeseen. Mitenkä meillä? Onko meillä varauduttu ydinvoimaloissa kaikkiin 'mustiin joutseniin'? Mitä suurimmalla todennäköisyydellä erilaisiin potentiaaleihin uhkiin on varauduttu vain niiden oletetun todennäköisyyden mukaan.
Minulla on ollut kunnia ja ilo kuulla parin arvostetun professorin käsityksiä ydinvoimaloista. Kansantaloustieteen emeritus professori Kyösti Pulliainen (on kansanedustaja, professori Erkki 'Susi' Pulliaisen veli tietääkseni) vertaili perinteisiä voimaloita ja ydinvoimaloita. Mieleeni jäi voimakkaasti analyysi hiilivoimalan saasteista. Pulliaisen mielestä hiilivoimalan päästöt tunnetaan ja tiedetään ja niihin voidaan varautua suodattamalla ja puhdistamalla päästöt. On sitten kustannuskysymys miten hyvää suodatusta käytetään. Mutta mitään ydinvoimalan kaltaista yhtäkkistä ympäristökatastrofia ei hiilivoimala aiheuta edes pahimmissa katastrofiskenaarioissa.
Toisen arvovaltaisen ydinvoimalan vastaisen mielipiteen kuulin emeritus professori Pentti Malaskalta vastikään television uutishaastattelussa. Nuo haastattelut ovat vain niin lyhyitä ettei niissä mitään argumentteja ehditä käsitellä. Mutta Malaskan asiantuntijataustaa ja kansainvälistä asemaa ajatellen on pakko myöntää että mielipiteellä on painoarvoa ainakin minulle.
Sen sijaan minua hämmästytti tasavallan presidentti Tarja Halosen lausunto ydinvoiman väliaikaisuudesta. Ehkä lausuntoa ei ollut tarkoitettu suomalaisten luettavaksi vaan ainoastaan kansainväliseksi PR-tempuksi. Kun tutkailin ydinjätehuoltoa Wikipediasta niin luin sieltä lauseen:
"Korkea-aktiivinen ydinjäte sisältää myös puoliintumisajaltaan pitkäkestoisia radio-aktiivisia alkuaineita, kuten Cesium-135 ja Technetium-99, siksi kestää noin pari sataa tuhatta vuotta, ennen kuin säteily on vaimentunut suunnilleen luonnon uraaniesiintymän tasolle".
Että sellaista tekniikkaa on tasavallan presidentti Tarja Halosen väliaikaiseksi nimittämä. Minusta koko ilmaisu oli irvokas.
Mutta jäin miettimään insinööritieteitä yleisemmin.
Japanin tuoreiden ydinvoimalaonnettomuuksien syynä oli ymmärrykseni mukaan ettei voimaloita rakennettaessa ollut osattu varautua että maanjäristyksen lisäksi samaan aikaan esiintyy iso tsunami.
Olen kirjoittanut pari vuotta sitten 'musta joutsen' ilmiöstä, josta Nassim Taleb on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan.
Eli ydinvoimalan suunnittelijat eivät olleet valmistautuneet tuollaiseen ulkoiseen tilanteeseen. Mitenkä meillä? Onko meillä varauduttu ydinvoimaloissa kaikkiin 'mustiin joutseniin'? Mitä suurimmalla todennäköisyydellä erilaisiin potentiaaleihin uhkiin on varauduttu vain niiden oletetun todennäköisyyden mukaan.
Minulla on ollut kunnia ja ilo kuulla parin arvostetun professorin käsityksiä ydinvoimaloista. Kansantaloustieteen emeritus professori Kyösti Pulliainen (on kansanedustaja, professori Erkki 'Susi' Pulliaisen veli tietääkseni) vertaili perinteisiä voimaloita ja ydinvoimaloita. Mieleeni jäi voimakkaasti analyysi hiilivoimalan saasteista. Pulliaisen mielestä hiilivoimalan päästöt tunnetaan ja tiedetään ja niihin voidaan varautua suodattamalla ja puhdistamalla päästöt. On sitten kustannuskysymys miten hyvää suodatusta käytetään. Mutta mitään ydinvoimalan kaltaista yhtäkkistä ympäristökatastrofia ei hiilivoimala aiheuta edes pahimmissa katastrofiskenaarioissa.
Toisen arvovaltaisen ydinvoimalan vastaisen mielipiteen kuulin emeritus professori Pentti Malaskalta vastikään television uutishaastattelussa. Nuo haastattelut ovat vain niin lyhyitä ettei niissä mitään argumentteja ehditä käsitellä. Mutta Malaskan asiantuntijataustaa ja kansainvälistä asemaa ajatellen on pakko myöntää että mielipiteellä on painoarvoa ainakin minulle.
Sen sijaan minua hämmästytti tasavallan presidentti Tarja Halosen lausunto ydinvoiman väliaikaisuudesta. Ehkä lausuntoa ei ollut tarkoitettu suomalaisten luettavaksi vaan ainoastaan kansainväliseksi PR-tempuksi. Kun tutkailin ydinjätehuoltoa Wikipediasta niin luin sieltä lauseen:
"Korkea-aktiivinen ydinjäte sisältää myös puoliintumisajaltaan pitkäkestoisia radio-aktiivisia alkuaineita, kuten Cesium-135 ja Technetium-99, siksi kestää noin pari sataa tuhatta vuotta, ennen kuin säteily on vaimentunut suunnilleen luonnon uraaniesiintymän tasolle".
Että sellaista tekniikkaa on tasavallan presidentti Tarja Halosen väliaikaiseksi nimittämä. Minusta koko ilmaisu oli irvokas.
16.3.2011
Kunniaväkivalta ja romanikerjäläiset
Ei tästä ole kovin kauaa kun valtion syöttiläs (minulla on tuohon attribuuttiini "valtion syöttiläs" hyvät perusteetkin!) Ihmisoikeusliitto näki suurena huolenaiheena lestadiolaisten nuorten neitojen huonon aseman yhteisöissään. Kunniaväkivaltaa pidettiin meillä Suomessa vielä harvinaisena.
Nyt se yhtäkkiä maaliskuussa 2011 putkahtikin esiin arvovaltaisen Hesarin käynnistämässä kirjoituksessa. Tänään (15.03.2011) televisisiossa haastateltiin nimettomänä ja ääni muutettuna nuorta maahanmuuttajaneitoa joka kertoi pelkäävänsä henkensä edestä jos yrittäisi vähääkään vapautua järkyttävästa kunnian vahtimisen ja holhouksen kierteestä. Aivan järkyttävää kuultavaa. Meillä rikkaassa Suomessa joka kohtelee maahanmuuttajiaan silohansikkain.
Toinen asia jota en voi olla ihmettelemättä. Meille on kevään myötä saapunut jälleen romanikerjäläiset. Ja nyt sitten iso joukko helsinkiläisiä on jo suunnittelemassa heille asuntoja. Minä en kyllä oikein ymmärrä: ensin me loppusyksystä annamme heille matkarahat takaisin kotimaahan lämpimään talvehtimaan ja sitten me vielä kevätlumien aikaan oikein toivotamme heidät tervetulleiksi kerjäämän ja varastelemaan. Kyllä me teille lämpimät asunnot hankimme.
Ei jumankauta. Ollaanko me vähän yksinkertaisia ja tyhmiä täällä Suomessa? En minä voi oikein päätyä loogisesti mihinkään muuhun johtopäätökseen. Hemmetti, elämme jo itse velkarahalla ja kaikenlaiset vapaaehtoistoiminnan aktiivit - en viitsi käyttää sanaa yrittäjät, kun varaan sen sentään tervejärkisille aidoille yrittäjille - nuo aktiivit keksivät miten yhteiskunta saa lisää rahaläpiä tukeakseen romanikerjäläisiä.
En nimeä näitä "moniosaajia" (=osaavat kerjätä ja hallitsevat taskuvarkaudet) työtä hakeviksi maahanmuuttajiksi. Muistelen joskus viime syksynä nähneeni jonkun BBC:n dokumenttiohjelman aiheesta niin kyllä se oli surullinen. Oli noissa haastatelluissa etelä-Euroopan maissakin tehty kaikenlaisia työkokeiluja mutta ei ne olleet onnistuneet. Milanon poliisipäällikön lausunto oli suorastaan shokeeraava - siellä nämä Romaniasta tulleet taskuvarkaat olivat suoranainen maanvaiva.
Minulla ei ole mitään ulkomaalaisia vastaan. En pode minkäänlaista ksenofobiaa. Puhun sujuvasti useita länsimaisia kieliä. Olen kiinnostunut eri kansojen kulttuureista. Ihonväri ei merkitse mitään.
Mutta vierasmaalaisia kerjäläisiä, taskuvarkaita tai sosiaalipummeja en kerta kaikkiaan halua tänne. Riittää kun pidämme omista kotimaisistamme hyvää huolta.
Minusta oli ilahduttava lukea Fatbardhe Hetemaj'n ja Nasima Razmyar'in lausunnot jossain keskustelutilaisuudessa. Molemmat ovat korostaneet miten tärkeä on oppia suomenkieli ja sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Muistaakseni Nasima (sallittakoon minun ikäiselle jo pelkän etunimen käyttö) esitti ettei hän ymmärrä jos joku maahanmuuttaja on asunut yli 20 vuotta Suomessa ja tarvitsee vielä jossain asioidessaan asiointitulkin apua. Minusta nuo molemmat nuoret naiset ovat kaikinpuolin kunniaksi perheilleen ja kultturitaustalleen.
Toki jos haluaa nähdä syyllisenä suomalaisen yhteiskunnan voi asiaa tarkastella maahamuuttoministerin värisillä laseila että vika onkin meidän heikossa kotouttamispolitiikassa eikä ollenkaan maahanmuuttajassa itsessään.
Arghh. Aina välillä ottaa päähän.
Nyt se yhtäkkiä maaliskuussa 2011 putkahtikin esiin arvovaltaisen Hesarin käynnistämässä kirjoituksessa. Tänään (15.03.2011) televisisiossa haastateltiin nimettomänä ja ääni muutettuna nuorta maahanmuuttajaneitoa joka kertoi pelkäävänsä henkensä edestä jos yrittäisi vähääkään vapautua järkyttävästa kunnian vahtimisen ja holhouksen kierteestä. Aivan järkyttävää kuultavaa. Meillä rikkaassa Suomessa joka kohtelee maahanmuuttajiaan silohansikkain.
Toinen asia jota en voi olla ihmettelemättä. Meille on kevään myötä saapunut jälleen romanikerjäläiset. Ja nyt sitten iso joukko helsinkiläisiä on jo suunnittelemassa heille asuntoja. Minä en kyllä oikein ymmärrä: ensin me loppusyksystä annamme heille matkarahat takaisin kotimaahan lämpimään talvehtimaan ja sitten me vielä kevätlumien aikaan oikein toivotamme heidät tervetulleiksi kerjäämän ja varastelemaan. Kyllä me teille lämpimät asunnot hankimme.
Ei jumankauta. Ollaanko me vähän yksinkertaisia ja tyhmiä täällä Suomessa? En minä voi oikein päätyä loogisesti mihinkään muuhun johtopäätökseen. Hemmetti, elämme jo itse velkarahalla ja kaikenlaiset vapaaehtoistoiminnan aktiivit - en viitsi käyttää sanaa yrittäjät, kun varaan sen sentään tervejärkisille aidoille yrittäjille - nuo aktiivit keksivät miten yhteiskunta saa lisää rahaläpiä tukeakseen romanikerjäläisiä.
En nimeä näitä "moniosaajia" (=osaavat kerjätä ja hallitsevat taskuvarkaudet) työtä hakeviksi maahanmuuttajiksi. Muistelen joskus viime syksynä nähneeni jonkun BBC:n dokumenttiohjelman aiheesta niin kyllä se oli surullinen. Oli noissa haastatelluissa etelä-Euroopan maissakin tehty kaikenlaisia työkokeiluja mutta ei ne olleet onnistuneet. Milanon poliisipäällikön lausunto oli suorastaan shokeeraava - siellä nämä Romaniasta tulleet taskuvarkaat olivat suoranainen maanvaiva.
Minulla ei ole mitään ulkomaalaisia vastaan. En pode minkäänlaista ksenofobiaa. Puhun sujuvasti useita länsimaisia kieliä. Olen kiinnostunut eri kansojen kulttuureista. Ihonväri ei merkitse mitään.
Mutta vierasmaalaisia kerjäläisiä, taskuvarkaita tai sosiaalipummeja en kerta kaikkiaan halua tänne. Riittää kun pidämme omista kotimaisistamme hyvää huolta.
Minusta oli ilahduttava lukea Fatbardhe Hetemaj'n ja Nasima Razmyar'in lausunnot jossain keskustelutilaisuudessa. Molemmat ovat korostaneet miten tärkeä on oppia suomenkieli ja sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Muistaakseni Nasima (sallittakoon minun ikäiselle jo pelkän etunimen käyttö) esitti ettei hän ymmärrä jos joku maahanmuuttaja on asunut yli 20 vuotta Suomessa ja tarvitsee vielä jossain asioidessaan asiointitulkin apua. Minusta nuo molemmat nuoret naiset ovat kaikinpuolin kunniaksi perheilleen ja kultturitaustalleen.
Toki jos haluaa nähdä syyllisenä suomalaisen yhteiskunnan voi asiaa tarkastella maahamuuttoministerin värisillä laseila että vika onkin meidän heikossa kotouttamispolitiikassa eikä ollenkaan maahanmuuttajassa itsessään.
Arghh. Aina välillä ottaa päähän.
Niin on jos siltä näyttää
Otsikko on Luigi Pirandellon näytelmän nimi, mutta uskoisin että se on suomalaisille paremmin tuttu presidentti Urho Kekkosen käyttämänä sitaattina.
Mikä minut sai kirjoittamaan tästä aiheesta? Eduskunnassa hyväksyttiin tänään 15.03.2011 toisessa äänestyksessä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamispaketti. Kirjoitin aiheesta blogissani huolestuneena noin kuukausi sitten otsikolla "Muutummeko me poliisivaltioksi". Kiinnitin siinä huomiota uudistuksen laajuuteen epäillen ettei siihen kovin moni kansanedustaja enää jaksa riittävästi paneutua. Ja usein näyttää aivan kuin oikein hankalat uudistukset tuotaisiinkin hirveällä kiireellä aivan vaalikauden lopussa kuin odottaen että ne menevät läpihuutojuttuina. Ja usein menevätkin.
Katsoin netissä eduskunnan tämänpäiväisen täysistunnon ja tutkailin jälkeenpäin kansanedustajien äänestystulokset eduskunnan sivuilta. Näyttää siltä että ainoastaan SDP ja vasemmistoliitto kantavat enää huolta että emme muuttuisi Itä-Saksan kaltaiseksi poliisivaltioksi. Ihme ettei perussuomalaiset olleet vasemmistorintamassa, mutta ehkä siellä kaivataankin vahvaa poliisivaltiota. Tässä linkki keskusteluun kakkosäänestyksessä 15.03.2011. Ja jos haluat nähdä miten oma kansanedustajasi äänesti niin näet ne tästä ensimmäinen istunto ja toinen istunto.
Mutta se varsinainen mestaritoteamus tuli sisäministeri (=poliisiministeri) Anne Holmlundilta:
"Sisäasiainministeri Anne Holmlund: Arvoisa herra puhemies! Ajattelin itsekin tässä yhteydessä käyttää lyhyen puheenvuoron muutamista huomioista, joita tämän salin keskusteluissa on tullut esille.
Ensinnäkin tietysti hieman hämmästyttää se, että joistakin puheenvuoroista kuultaa aivan kuin poliisiorganisaatio olisi suurikin ongelma Suomessa. Kuitenkin haluan muistuttaa, että 96 prosenttia kansalaisista luottaa poliisiin, ja tämä on kansainvälisesti vertailtuna äärimmäisen korkea prosentti. Yli 100 prosenttiin päästään vain yhteiskunnissa, joissa ehkä lukuja manipuloidaan tavalla tai toisella."
Eli Suomessa yli 96 prosenttia kansalaisista luottaa poliisiin tutkimusten mukaan. No se on hienoa ja kuten ministeri Holmlund sanookin "... tämä on kansainvälisesti vertailtuna äärimmäisen korkea prosentti." Mutta sitten tulee todellinen herkkupala: hän toteaan että jossain yhteiskunnissa päästään jopa yli 100 prosentin mutta siellä ehkä lukuja manipuloidaan tavalla tai toisella.
Tuota en älynnyt itse eduskunnan täysistuntoa katsoessani (se pätki aika tavalla) mutta eräs ystäväni soitti ja hekotteli puhelimessa miten hän sielunsa silmillä näkee tuollaisen värähtelevän luottamusmittarin (muutettu 16.03.2011), jossa neula hipoo koko ajan lähes 100%. Niin, eihän meillä lukuja mitenkään manipuloida, ei tietenkään. Meillä on vain niin hyvät ja muita maita paremmat poliisivoimat - siksi noita käsittämättömän laajoja valtuuksia voidaankin poliisille huoletta antaa :)
Mikä minut sai kirjoittamaan tästä aiheesta? Eduskunnassa hyväksyttiin tänään 15.03.2011 toisessa äänestyksessä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamispaketti. Kirjoitin aiheesta blogissani huolestuneena noin kuukausi sitten otsikolla "Muutummeko me poliisivaltioksi". Kiinnitin siinä huomiota uudistuksen laajuuteen epäillen ettei siihen kovin moni kansanedustaja enää jaksa riittävästi paneutua. Ja usein näyttää aivan kuin oikein hankalat uudistukset tuotaisiinkin hirveällä kiireellä aivan vaalikauden lopussa kuin odottaen että ne menevät läpihuutojuttuina. Ja usein menevätkin.
Katsoin netissä eduskunnan tämänpäiväisen täysistunnon ja tutkailin jälkeenpäin kansanedustajien äänestystulokset eduskunnan sivuilta. Näyttää siltä että ainoastaan SDP ja vasemmistoliitto kantavat enää huolta että emme muuttuisi Itä-Saksan kaltaiseksi poliisivaltioksi. Ihme ettei perussuomalaiset olleet vasemmistorintamassa, mutta ehkä siellä kaivataankin vahvaa poliisivaltiota. Tässä linkki keskusteluun kakkosäänestyksessä 15.03.2011. Ja jos haluat nähdä miten oma kansanedustajasi äänesti niin näet ne tästä ensimmäinen istunto ja toinen istunto.
Mutta se varsinainen mestaritoteamus tuli sisäministeri (=poliisiministeri) Anne Holmlundilta:
"Sisäasiainministeri Anne Holmlund: Arvoisa herra puhemies! Ajattelin itsekin tässä yhteydessä käyttää lyhyen puheenvuoron muutamista huomioista, joita tämän salin keskusteluissa on tullut esille.
Ensinnäkin tietysti hieman hämmästyttää se, että joistakin puheenvuoroista kuultaa aivan kuin poliisiorganisaatio olisi suurikin ongelma Suomessa. Kuitenkin haluan muistuttaa, että 96 prosenttia kansalaisista luottaa poliisiin, ja tämä on kansainvälisesti vertailtuna äärimmäisen korkea prosentti. Yli 100 prosenttiin päästään vain yhteiskunnissa, joissa ehkä lukuja manipuloidaan tavalla tai toisella."
Eli Suomessa yli 96 prosenttia kansalaisista luottaa poliisiin tutkimusten mukaan. No se on hienoa ja kuten ministeri Holmlund sanookin "... tämä on kansainvälisesti vertailtuna äärimmäisen korkea prosentti." Mutta sitten tulee todellinen herkkupala: hän toteaan että jossain yhteiskunnissa päästään jopa yli 100 prosentin mutta siellä ehkä lukuja manipuloidaan tavalla tai toisella.
Tuota en älynnyt itse eduskunnan täysistuntoa katsoessani (se pätki aika tavalla) mutta eräs ystäväni soitti ja hekotteli puhelimessa miten hän sielunsa silmillä näkee tuollaisen värähtelevän luottamusmittarin (muutettu 16.03.2011), jossa neula hipoo koko ajan lähes 100%. Niin, eihän meillä lukuja mitenkään manipuloida, ei tietenkään. Meillä on vain niin hyvät ja muita maita paremmat poliisivoimat - siksi noita käsittämättömän laajoja valtuuksia voidaankin poliisille huoletta antaa :)
11.3.2011
Uusi Android Tablet PC ja ensileikit
Kone on tällainen, merkki Kendo M 7. Maksoin siitä nettikaupassa 99 euroa. Muutaman päivän kuluttua hintaa oli taas hilattu 149 euroon. Oli kai kauppa käynyt liian hyvin. Viime syksynä tarjottiin samaista vempainta asiakkaille jopa hintaan 299 euroa.
Edellisessä aihetta sivuavassa blogikirjoituksessa mietin minkälaista on lukea eKirjaa tuollaiselta 7" kosketusnäyttökuvaruudulta. Kuvaruudun ns resoluutio on 800 x 480 pistettä. Nyt voin kertoa että hyvin näen minäkin lukea. Itse asiassa kun yöpöydälläni on Koneen ruhtinaasta Pekka Herlinistä kertova pokkari niin sen lukeminen vaatii simien siristämistä jos valoa on huonosti mutta tuon tabletin kuvaruudulla näkyy erinomaisesti.
Minä luulenkin että tällaiset vimpaimet tulevat korvaamaan aikaisemmat eKirje-lukijat. On monikäyttöisempi kun voi tehdä muutakin. Sohvalla lojuen olen tällä lukenut sähköpostia, seurannut Facebookin tapahtumia ja lukenut kaikenlaisia nettitapahtumia ja uutisia langattoman kotiverkon välityksellä.
Hiukan isokokoinen tämä laite on. Että ei sitä huvikseen tuolla ulkona liikkuessan kantele mukana. Litium akku näyttäisi kestävän tuollaiset 10 tuntia että suhteellisen hyvin. Tosin voisi olla parempikin.
Tässä on sama Android käyttöjärjestelmä kuin vyöryn lailla markkinoille tulleissa Android älypuhelimissa. No, nuo Android älypuhelimet ovat yleensä maksaneet vajaa 200 eurosta ylöspäin. Jos olisin ollut uuden puhelimen tarpeessa olisin ostanut jonkun sellaisen minäkin. Vaikka Saunalahti myikin kytkykaupalla ZTE Blade mallista kännykkää halvalla järki voitti turhan ostoksen kun minulla on edelleen täysin toimiva Nokia Communicator E90 älypuhelin.
Android älypuhelimen ja tuollaisen Android Tablet PC:n suurin ero on koko. Puhelimessa on ulkomitat, kannettavuus yms tärkeää mutta samalla puhelimen kuvaruutu on aika pieni esimerkiksi eKirja-lukijana käytettäväksi. Ehkä se hätätilanteessa matkoilla voisi toimia sellaisenakin.
Kun mietin tällaista Androidia matkapuhelimena niin kyllä Nokialla on haastetta oman Microsoft Windows älypuhelimensa kanssa. Mutta yhdessä Microsoftin kanssa myös resursseja löytyy. Ja Suomen kannalta pitää toivoa että yhteistyö onnistuisi ja suomalalsillakin osaajilla olisi siinä oma osuutensa. Veikkaukseni on Matti Nykäsen tavoin fifty-sixty (50-60) luokkaa. Androidiin löytyy erilaisia pikku ohjelmia pilvin pimein sekä ilmaisia että maksullisia eikä niiden ostaminen takkuile samalla tavoin kuin Nokian käynnistämä Ovi-nettipalvelu. Olen jutellut monien IT-ammattilaisten kanssa ja kaikki ovat olleet pettyneita ja vihaisia Nokian Ovi-palveluun. Sivusin hiukan aihetta blogikirjoituksessani Töissä tarvitaan kusipäitä. Hiukan lisään linkin Android Nokia vertailuun ettei Nokia ihan alakynteen jää.
Edellisessä aihetta sivuavassa blogikirjoituksessa mietin minkälaista on lukea eKirjaa tuollaiselta 7" kosketusnäyttökuvaruudulta. Kuvaruudun ns resoluutio on 800 x 480 pistettä. Nyt voin kertoa että hyvin näen minäkin lukea. Itse asiassa kun yöpöydälläni on Koneen ruhtinaasta Pekka Herlinistä kertova pokkari niin sen lukeminen vaatii simien siristämistä jos valoa on huonosti mutta tuon tabletin kuvaruudulla näkyy erinomaisesti.
Minä luulenkin että tällaiset vimpaimet tulevat korvaamaan aikaisemmat eKirje-lukijat. On monikäyttöisempi kun voi tehdä muutakin. Sohvalla lojuen olen tällä lukenut sähköpostia, seurannut Facebookin tapahtumia ja lukenut kaikenlaisia nettitapahtumia ja uutisia langattoman kotiverkon välityksellä.
Hiukan isokokoinen tämä laite on. Että ei sitä huvikseen tuolla ulkona liikkuessan kantele mukana. Litium akku näyttäisi kestävän tuollaiset 10 tuntia että suhteellisen hyvin. Tosin voisi olla parempikin.
Tässä on sama Android käyttöjärjestelmä kuin vyöryn lailla markkinoille tulleissa Android älypuhelimissa. No, nuo Android älypuhelimet ovat yleensä maksaneet vajaa 200 eurosta ylöspäin. Jos olisin ollut uuden puhelimen tarpeessa olisin ostanut jonkun sellaisen minäkin. Vaikka Saunalahti myikin kytkykaupalla ZTE Blade mallista kännykkää halvalla järki voitti turhan ostoksen kun minulla on edelleen täysin toimiva Nokia Communicator E90 älypuhelin.
Android älypuhelimen ja tuollaisen Android Tablet PC:n suurin ero on koko. Puhelimessa on ulkomitat, kannettavuus yms tärkeää mutta samalla puhelimen kuvaruutu on aika pieni esimerkiksi eKirja-lukijana käytettäväksi. Ehkä se hätätilanteessa matkoilla voisi toimia sellaisenakin.
Kun mietin tällaista Androidia matkapuhelimena niin kyllä Nokialla on haastetta oman Microsoft Windows älypuhelimensa kanssa. Mutta yhdessä Microsoftin kanssa myös resursseja löytyy. Ja Suomen kannalta pitää toivoa että yhteistyö onnistuisi ja suomalalsillakin osaajilla olisi siinä oma osuutensa. Veikkaukseni on Matti Nykäsen tavoin fifty-sixty (50-60) luokkaa. Androidiin löytyy erilaisia pikku ohjelmia pilvin pimein sekä ilmaisia että maksullisia eikä niiden ostaminen takkuile samalla tavoin kuin Nokian käynnistämä Ovi-nettipalvelu. Olen jutellut monien IT-ammattilaisten kanssa ja kaikki ovat olleet pettyneita ja vihaisia Nokian Ovi-palveluun. Sivusin hiukan aihetta blogikirjoituksessani Töissä tarvitaan kusipäitä. Hiukan lisään linkin Android Nokia vertailuun ettei Nokia ihan alakynteen jää.
9.3.2011
Nörtille uusi leikkikalu
Olen tässä katselut Android kännyköiden rynnistystä ja olin itsekin langeta viime joulukuussa sellaiseen. Mutta sitten voitti järki. Minulla on edelleen hyvin toimiva Nokian Communicator E90 enkä voi suuremmin moittia. Joskus pitää käynnistää uudelleen mutta sittenkin aika harvoin. Miksi pitäisi ostaa uusi puhelin? Onko minuunkin tarttunut että pitää olla se viimeisin malli jostain hilavitkuttimesta. Enkä ostanut.
Mutta nyt hankinkin Android Tablet PC tietokoneen. Saan tuntumaa Android käyttöjärjestelmään ja samalla tämä toimii eKirja-lukijana. Saa nähdä miten minun ikäiselle näkyy kirjanmerkit ruudulla.
Ja käyttöjärjestelmä on jo ensimmäisenä iltana kunnon nörtin tavoin päivitetty uudempaan versioon. Sähköposti on asennettu ja jopa Facebook ohjelma. En tiedä miksi koska onhan tässä selain ja kai Facebook tässäkin selaimella toimisi.
Mutta nyt voin mennä jo nukkumaan. Päivän urakka tehty.
Niin, aika kiva lelu. Mutta virkistävä. Hyvää yötä.
Mutta nyt hankinkin Android Tablet PC tietokoneen. Saan tuntumaa Android käyttöjärjestelmään ja samalla tämä toimii eKirja-lukijana. Saa nähdä miten minun ikäiselle näkyy kirjanmerkit ruudulla.
Ja käyttöjärjestelmä on jo ensimmäisenä iltana kunnon nörtin tavoin päivitetty uudempaan versioon. Sähköposti on asennettu ja jopa Facebook ohjelma. En tiedä miksi koska onhan tässä selain ja kai Facebook tässäkin selaimella toimisi.
Mutta nyt voin mennä jo nukkumaan. Päivän urakka tehty.
Niin, aika kiva lelu. Mutta virkistävä. Hyvää yötä.
5.3.2011
Etätyöstä
Minulla oli ilo saada tehdä etätyötä melkein vuosikymmen ennen eläkkeellejääntiäni. Henkilöstöön luotettiin työpaikallani ja sen johdosta etätyöehdot olivat joustavat. Eikä mitään kyttäystä harrastettu. Esimiehet tiesivät työn tuloksista että kaikki tekivät töitä. Lusmuilija paljastui nopeasti vaikka harvoin niitä oli.
Minäkin tein lähes puolet työpäivistäni etänä. Joskus tein osan päivää etänä ja loppuosan toimistolla. Työfiilis ja -motivaatio olivat korkealla.
Ymmärsin minä jo työssä ollessani olevani etuoikeutettu.
Tiukempia käytäntöjä kuulin muista yrityksistä. Jossain piti ilmoittaa edellisenä päivänä jos halusi tehdä etätyöpäivän ja jossain etätyön määrällä oli kiintiöyläraja. Poikkeavia käytäntöjä noudatettiin meillä kokonaan toiselta paikkakunnalta käsin töitä tekeviin. Heillä oli usein etukäteen sovitut kiinteät toimistopäivät viikon tai parin viikon välein hiukan matkasta riippuen.
Etätyö edellyttää toki että työ soveltuu siihen ja käytettävissä on työn edellyttämät työvälineet.
Naureskelimme joskus kun joissakin yrityksissä palkatttin 3000-4000 euroa/kk bruttopalkkaa saava asiantuntija niin yritys pihisti sitten ostamalla hivenen halvemman tietokoneen eli osti 1000 euron hintaisen sijasta 700 euroa maksavan. Eli säästettiin työkalun ostohinnasta 300 euroa. Kun siihen viereen pannaan laskelma työntekijän palkka- yms kustannuksista huomaa asioiden täysi eri kertaluokan kustannukset. Tietokoneen taloudellisen 3 vuoden eliniän aikan tuo 3000 euron palkkaa nostava saa pelkkänä palkkana 36 x 3000 euroja ja siihen päälle vielä sosiaalikustannukset yms ja työkalun hinnassa säästettiin 10% hänen yhden kuukauden palkastaan. Maksamalla vajaa 10 euroa pienempää kuukausipalkkaa - 0,3% alempaa olisi tuo korvattu.
Joku pikkuvirkamies sai tyydystä kun pääsi tuolla tavoin käyttämään valtaansa. Joskus tosin isotkaan johtajat eivät tuonkaltaiosta arviointia ymmärtäneet. Heillä saattoi ollakin sellainen käsitys että 1000 euron tietokoneet ostetaan vain johtajille ja muut työntekijät saavat tyytyä noihin 700 euron koneisiin.
Kun kuuntelin alan ihmisten jutteluja aloin joskus ihmetellä millä avuilla heidän johtajansa olivat päässeet palleilleen kun noinkin yksinkertaiset asiat olivat hakusessa.
Piti hiukan kirjoittaa mielipiteitä mobiilitoimistosta mutta jätän sen toiseen kertaan.
Minäkin tein lähes puolet työpäivistäni etänä. Joskus tein osan päivää etänä ja loppuosan toimistolla. Työfiilis ja -motivaatio olivat korkealla.
Ymmärsin minä jo työssä ollessani olevani etuoikeutettu.
Tiukempia käytäntöjä kuulin muista yrityksistä. Jossain piti ilmoittaa edellisenä päivänä jos halusi tehdä etätyöpäivän ja jossain etätyön määrällä oli kiintiöyläraja. Poikkeavia käytäntöjä noudatettiin meillä kokonaan toiselta paikkakunnalta käsin töitä tekeviin. Heillä oli usein etukäteen sovitut kiinteät toimistopäivät viikon tai parin viikon välein hiukan matkasta riippuen.
Etätyö edellyttää toki että työ soveltuu siihen ja käytettävissä on työn edellyttämät työvälineet.
Naureskelimme joskus kun joissakin yrityksissä palkatttin 3000-4000 euroa/kk bruttopalkkaa saava asiantuntija niin yritys pihisti sitten ostamalla hivenen halvemman tietokoneen eli osti 1000 euron hintaisen sijasta 700 euroa maksavan. Eli säästettiin työkalun ostohinnasta 300 euroa. Kun siihen viereen pannaan laskelma työntekijän palkka- yms kustannuksista huomaa asioiden täysi eri kertaluokan kustannukset. Tietokoneen taloudellisen 3 vuoden eliniän aikan tuo 3000 euron palkkaa nostava saa pelkkänä palkkana 36 x 3000 euroja ja siihen päälle vielä sosiaalikustannukset yms ja työkalun hinnassa säästettiin 10% hänen yhden kuukauden palkastaan. Maksamalla vajaa 10 euroa pienempää kuukausipalkkaa - 0,3% alempaa olisi tuo korvattu.
Joku pikkuvirkamies sai tyydystä kun pääsi tuolla tavoin käyttämään valtaansa. Joskus tosin isotkaan johtajat eivät tuonkaltaiosta arviointia ymmärtäneet. Heillä saattoi ollakin sellainen käsitys että 1000 euron tietokoneet ostetaan vain johtajille ja muut työntekijät saavat tyytyä noihin 700 euron koneisiin.
Kun kuuntelin alan ihmisten jutteluja aloin joskus ihmetellä millä avuilla heidän johtajansa olivat päässeet palleilleen kun noinkin yksinkertaiset asiat olivat hakusessa.
Piti hiukan kirjoittaa mielipiteitä mobiilitoimistosta mutta jätän sen toiseen kertaan.
1.3.2011
EK:n vekkuli jälleen liikkeellä
Luin Uudesta Suomesta EK:n 'eläkeasiantuntija' Lasse Laatusen Ylen A-studiossa esittämää mielipidettä miten alinta eläkeikää pitäisi välittömäsri nostaa Suomessa vähintään 65 vuoteen ellei saman tien 67 vuoteen jollain hiukan hidastetulla aikataululla.
Pitää katsoa illemmalla Ylen Areenasta tuo haastattelu. Onneksi on tuo Areena.
No ei siinä mitään. Mielipide siinä missä joku muukin. Mutta aloin hiukan epäillä argumentointia "Laatunen muistutti, että useimmissa Euroopan maissa eläkeikä on 65 tai 67 vuotta. Vain Ranska ja Suomi ovat poikkeuksia. Suomessa eläkeikä on 63 vuotta."
Suomessahan 63 v iässä eläkettä on pienennetty siitä mitä se on 65 vuotiaana pitäisi minusta täsmentää.
Niinpä laitoin Googlen hakemaan tietoja ja löytyihän Wikipediasta asiapitoinen sivu otsikolla "Retirement" (=eläköityminen). Sieltä löytyy paljon eläkeikätietoja eri maista ja niinhän se oli kuten olin arvellutkin. Eläköitymisikä vaihtelee sen mukaan 55 ja 70 välillä ja ainakin noiden Euroopan maiden kohdalla oli sellainen käsite kuin "Early Retirement Age" (=suomennettuna jotenkin 'aikainen eläköitymisikä') ja se oli säännöllisesti alhaisempi kuin 65 v. Eli on ilmeisesti jotain samanlaista kuin tuo meidän kotoinen liukuva eläköitymisikä 63-68.
Olisin minäkin saattanut jatkaa vielä työuraani mutta kun yrityksessä vallitsi viimeisten vuosien aikana yhä huononeva (oikeammin pitäisi sanoa huononnettu - eihän se itsestään huonone!) henki ei ollut enää kivaa mennä maanantaisin työpaikalle alkamaan työviikkoa. Muutamaa vuotta aikaisemmin suurin osa kollegoistani oli minun tavoin puhkuneet maanantaiaamuisin intoa ja voimaa tarttua viikon töihin. Eli minäkin jäin hiukan yli 65 v eläkkeelle vaikka aivan hyvin olisin voinut työskennellä vielä muutaman vuoden jos työilmapiiri olisi ollut parempi. Eikä työpaikkani alkuunkaan ollut siitä kaikkein huonoimmasta päästä. Mutta kun oli koettu parempiakin päiviä samaisessa yrityksessä aiemman johdon aikana niin oli vertailukohtaa ja siihen nähden kehitys oli mennyt huonompaan suuntaan.
Kirjoitin muutama kuukausi sitten marraskuussa kun EK:n puheejohtaja vuorostaan puhui sekavia työurien pidentämisestä. Olettaisin Elinkeinoelämän Keskusliiton johtajien käyttävän jonkinlaista verifiointia kun lausuvat noita "totuuksiaan". Tulee ihan mieleen nykyaikainen sosiaalinen media (esim Facebook) jonne kuka tahansa voi kirjoittaa melkein mitä tahansa ja jotkut ihmiset uskovat että siellä on koko totuus.
Vai olisikohan EK:llakin käytössä natsi-Saksan Göbbelsin aikoinaan kehitttämä tiedotusstrategia. Kun riittävästi rummutetaan niin meneehän se valekin ihan hyvin perille totuutena.
Pitää katsoa illemmalla Ylen Areenasta tuo haastattelu. Onneksi on tuo Areena.
No ei siinä mitään. Mielipide siinä missä joku muukin. Mutta aloin hiukan epäillä argumentointia "Laatunen muistutti, että useimmissa Euroopan maissa eläkeikä on 65 tai 67 vuotta. Vain Ranska ja Suomi ovat poikkeuksia. Suomessa eläkeikä on 63 vuotta."
Suomessahan 63 v iässä eläkettä on pienennetty siitä mitä se on 65 vuotiaana pitäisi minusta täsmentää.
Niinpä laitoin Googlen hakemaan tietoja ja löytyihän Wikipediasta asiapitoinen sivu otsikolla "Retirement" (=eläköityminen). Sieltä löytyy paljon eläkeikätietoja eri maista ja niinhän se oli kuten olin arvellutkin. Eläköitymisikä vaihtelee sen mukaan 55 ja 70 välillä ja ainakin noiden Euroopan maiden kohdalla oli sellainen käsite kuin "Early Retirement Age" (=suomennettuna jotenkin 'aikainen eläköitymisikä') ja se oli säännöllisesti alhaisempi kuin 65 v. Eli on ilmeisesti jotain samanlaista kuin tuo meidän kotoinen liukuva eläköitymisikä 63-68.
Olisin minäkin saattanut jatkaa vielä työuraani mutta kun yrityksessä vallitsi viimeisten vuosien aikana yhä huononeva (oikeammin pitäisi sanoa huononnettu - eihän se itsestään huonone!) henki ei ollut enää kivaa mennä maanantaisin työpaikalle alkamaan työviikkoa. Muutamaa vuotta aikaisemmin suurin osa kollegoistani oli minun tavoin puhkuneet maanantaiaamuisin intoa ja voimaa tarttua viikon töihin. Eli minäkin jäin hiukan yli 65 v eläkkeelle vaikka aivan hyvin olisin voinut työskennellä vielä muutaman vuoden jos työilmapiiri olisi ollut parempi. Eikä työpaikkani alkuunkaan ollut siitä kaikkein huonoimmasta päästä. Mutta kun oli koettu parempiakin päiviä samaisessa yrityksessä aiemman johdon aikana niin oli vertailukohtaa ja siihen nähden kehitys oli mennyt huonompaan suuntaan.
Kirjoitin muutama kuukausi sitten marraskuussa kun EK:n puheejohtaja vuorostaan puhui sekavia työurien pidentämisestä. Olettaisin Elinkeinoelämän Keskusliiton johtajien käyttävän jonkinlaista verifiointia kun lausuvat noita "totuuksiaan". Tulee ihan mieleen nykyaikainen sosiaalinen media (esim Facebook) jonne kuka tahansa voi kirjoittaa melkein mitä tahansa ja jotkut ihmiset uskovat että siellä on koko totuus.
Vai olisikohan EK:llakin käytössä natsi-Saksan Göbbelsin aikoinaan kehitttämä tiedotusstrategia. Kun riittävästi rummutetaan niin meneehän se valekin ihan hyvin perille totuutena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
